Saksa

Dachau, pala synkkää historiaa

keskiviikko, heinäkuu 19, 2017

Parin päivän Münchenin reissullani toisena päivänä kävin tutustumassa Dachaun keskitysleiriin.  Tämä on ainoa leiri, jolla olen vieraillut ja olin osannut varautua siihen mitä näen, mutta en kuitenkaan siihen, miten paikka hiljentää ja ajatukset kulkeutuvat ihmisyyden juurille – hyvyyteen ja pahuuteen, moraaliin ja humaanisuuteen. Sitä, mikä täällä on tapahtunut ei voi ymmärtää, sitä ei voi hyväksyä, mutta silti Euroopassa on eletty aika, jolloin tämä oli totta. Leirin sanoma tiivstyykin mielestäni krematorioalueen muistomerkkiin, jossa lukee ”Älkää unohtako”.

Nykyään Dachaun leirin miljöötä voisi pitää jopa kauniina, mutta paikan nykyinen kauneus kätkee taakseen niin karuja ihmiskohtaloita, että sitä ei pysty ymmärtämään.  Ihmisten järjetön lajittelu poliittisen näkemyksen, syntyperän tai muun ominaisuuden vuoksi. Niin toivon, että tästä olisi otettu jotain opiksi, mutta valitettavasti maailma ei taida olla tälläkään hetkellä kaikille niin turvallinen paikka kun sen soisi olevan.

Alue on laaja ja sen pystyy vierailijamäärästä huolimatta kulkemaan hyvin omassa rauhassaan läpi. Leirin julmuus tulee konkreettiseseti esille yksittäisissä tarinoissa, joita on esitelty museossa kuvien, kertomusten, videoiden ja erilaisten esineiden kautta.  Alueella pääsee sisälle niin parakkiin kuin kaasukammioon.

Mietin leiriin vangitun näkökulman lisäksi myös vartijan tilannetta – mikä ajaa ihmisen niin pitkälle, että kohtelee toisia ihmisiä näin tunteettomasti? Mihin häviää moraali, ihmisyys ja humaanius? Onko niin aivopesty, että uskoo siihen mitä tekee? Vai onko ajautunut tilanteeseen josta ei ole (henkensä säilyttääkseen?) enää poispääsyä? Onko jäljellä vain ihmisen kuori ja pelkkä pahuus?

Tuloportti.

Kuva museon posterista. Vangitut ja vartijat.

Vartiotorni

Parakin sängyt. Parakki ei ole alkuperäinen. Tilat on suunniteltu 50 henkilölle, mutta loppuvaiheessa saatttoi olla satoja henkilöitä.

Kylpyhuone

Tilaa vierailjan ajatuksille

Uusi Krematorio vuodelta 1942

Kaasukammio

Krematorio

Idyllisen näköinen rakennus on vanha krematorio

Polku muistolehtoon

Ajatelkaa, miten me täällä kuolimme. ”Denket daran, wie wir hier starben” muistokiven teksti

Muistomerkki museorakennuksen edustalla. Kärsiviä ihmishahmoja.

 

Leirillä kuoli ainakin 30 000 vankia.

Dachaun keskitysleirin vangit vapautettiin 29. huhtikuuta 1945 amerikkalaisten toimesta.

Että emme unohda.

Ohjeet perille:

Dachauhun pääsee  Münchenistä S2-junalla Dachaun rautatieasemalle. Bussi numero 724 ja 726 vie perille. Minä ostin tuonne XXL-lipun joka on voimassa koko päivän ja kattoi myös bussimatkan Dachauhun. Hinta 8,80 euroa. 

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Tatjaana keskiviikko, heinäkuu 19, 2017 at 10:01

    Liian surullista, en halua mennä sinne, mutta tiedostan tilanteen, siis mitä siellä tapahtui.

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa keskiviikko, heinäkuu 19, 2017 at 11:33

      Ymmärrän kyllä. Ei tosiaan mikään hyvän mielen reissukohde. Hiljaista porukkaa siellä kulki…

  • Reply Sini / Sini matkakuumeessa keskiviikko, heinäkuu 19, 2017 at 22:09

    Kävin tuolla 2kk sitten ja mukana oli opas inmunich -Toursin kautta, mitä ilman en ois oppinut niin paljon kaikkea. Vartijoista jotain: ne ois ammuttu, jos eivät ois totelleet. Yhdestä taposta sai seuraavan päivän vapaaksi ja ylim. palkkaa jne..

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa torstai, heinäkuu 20, 2017 at 08:12

      Kiitos kommentista. Mä otin opastuskeskuksesta sen audio-oppaan, mutta en jaksanut keskittyä sen kuuntelemiseen. Varmasti opas saa paikan ”elämään” vielä eri tavalla – kävinkin lukemassa sun jutun opastetusta kierroksesta, ja varmasti varteenotettava vaihtoehto leiriin tutustumiseen.

    Leave a Reply