#IGTT Forssan seutu

Mustialan kartano, Saaren kansanpuisto ja ajatuksia lähimatkoista

torstai, heinäkuu 6, 2017

Aina ei ole aikaa, rahaa, mahdollisuuksia tai ei ehkä intoakaan matkustaa kauas pois. Kun kaipaa arkeen tai viikonloppuun pientä piristystä niin kotiseudun tarjontaakan ei kannata väheksyä. Lähikohdekin tuo mukavan katkaisun arjen rutiineihin ja jo tuttuunkin kohteeseen saa uuden kokemisen iloa, kun vieraileekin siellä epätyypilliseen aikaan. Jos olet känyt jossain aina kesällä, mene seuraavaksi talvella – tuttu kohde erilainen kokemus. Tai herää aamulla aikaisin ja mene katsomaan auringonnousu, jos olet aiemmin vieraillut paikassa vain illalla. Usein lähikohteeseen kulkeminen on myös ekologisempaa ja ehkä edullisempaakin, kuin kauas matkustaminen. Pidän Seikkailijattaret-sivuston ajatuksesta, että jokainen meistä voi olla #arjenseikkailijatar ja nousta ylös sohvalta ja lähteä vaikka sille lähimatkalle.

Lähellä vai kaukana? Mitä on lähimatkailu?

Jäin miettimään mitä oikeastaan on lähimatkailu – Tallinnassa matkailu on lähimatka Helsingin seudulla asuville, mutta Kilpisjärven asujalle se ei ole sitä. Kilpisjärveltä sen sijaan voi kivasti lähimatkailla Norjassa, mitä taas etelän asukki ei niin helposti tee. Joku voi lentää Euroopan metropoleihin parissa tunnissa ja pitää sitä lähimatkailuna. Lähimatkailu onkin mielestäni yllättävän hankala määritellä ja luulenkin että moni määrittää termin omista lähtökohdistaan ja omaan matkustustyyliin sopivalla tavalla. Minä määritin mielessäni oman lähimatkailun parin tunnin automatkan päähän –  eli kaikki Suomimatkanikaan eivät ole lähimatkailua minulle. Toisaalta Tallinna ja Tukholma menevät minulla vielä lähimatkakohteiksi.

Tämän lähimatkailupohdiskelun lisäksi esittelen teille pari naapurikunnassa Tammelassa olevaa lähikohdetta, joissa mielestäni kannattaa poiketa myös sieltä ei niin läheltä. Itse tein tuonne kesänavaus pyöräretken kesäkuun alussa. Kesäpäivän Lounais-Hämeessä voi viettää näinkin.

 Kaukolanharjun näkötorni ja Saaren kansanpuisto

Albert Edlfelt ikuisti maalauksiinsa auringonlaskun Kaukolanharjulta vuonna 1890. Näkymä onkin yksi Suomen kulttuurimaisemista ja mielestäni ihan ansaitusti, sillä voiko tämän suomalaisempaa maisemaa olla? Vuonna 1926 harjulle rakennettiin 21 metriä korkea näkötorni virkistyskäyttöön, valitettavasti torni joutui sodan aikana tositoimiin ilmavalvontatornina. Torniin pääsee nykyään vierailulle ja 105 rappusen kipuamisen  jälkeen tornin ylätasanteelta avautuu Edelfeltin tauluista tuttu maisema. Ainakin tällaisena pilvipoutaisena päivänä Lounais-Häme osaa näyttää parhaat puolensa.

Torniin on 5 euron pääsymaksu ja aukioloajat voi tarkistaa täältä.

Kaukolanharjun näkötorni sijaitsee Saaren kansanpuiston alueella, joka perustettiin vuonna 1932 yleiseksi virkistysalueeksi. Alueella on järjestetty suosittuja juhannusjuhlia vuodesta 1934 ja vielä ainakin 70-luvulla lähiseudulta lähdettiin Saareen juhannusjuhlille teltan kanssa. Nykyään perinne on hiipunut, vaikka yritystä juhlien ylläpitoon on ollut vielä viime vuosinakin. Kansanpuistossa on muutaman kilometrin mittaisia luontopolkuja harjumaisemissa ja upea hiekkaranta. Hiekkarannan lisäksi uimiseen soveltuu kapean kannaksen toisella puolella sijaitseva kirkasvetinen Suujärvi, joka on se minun suosikkini.  Nälän yllättäessä alueelta löytyy kioski, josta saa pientä purtavaa, mutta isompaan nälkään kannattaa poiketa Lounais-Hämeen pirtillä, joka on valmistunut vuonna 1948 kotiseututaloksi. Arkilounaan lisäksi kesäsunnuntaisin tarjolla on hämäläinen pitopöytä. Oli muuten aika herkkua, kun viimeksi olen lounaan syönyt. Ruuan kruunaa tietenkin kiva miljöö.

Lounais-Hämeen pirtti

Näkymä luontopolulta

Kuivajärven rantaa

Päivän retkeilyn ja pulikoinnin jälkeen on aika siirtyä kohden Tammelan keskustaa, jossa pääsee vanhaan kartanomiljööseen.

Mustialan kartano ja Oluttupa Iso Piippu

Mustialan kartanon juuret ulottuvat 1500-luvun puoliväliin, kun Kuningas Kustaa Vaasa perusti Suomeen kuninkaankartanoita sotaväen majoitusta varten. Voudit hoitivat kartanoiden tiluksia ja viljelyksiä parhaalla taidollaan ja levittivät samalla omaa osaamistaan talonpoikien keskuuteen. Tammelassa kuuden talonpojan maat yhdistettiin Mustialan kuninkaankartanoksi, joka pinta-alaltaan maineen ja järvineen oli noin 7500 hehtaaria. Vuonna 1840 Mustialaan perustettiin maanviljelysopisto, jossa aloitettiin kouluttamaan karjanhoitajia ja suurten tilojen hoitajiksi pyrkiviä vouteja. Perinne maatalouden opiskelussa ei ole katkennut vielä 2010-luvullakaan, vaan alueella on  myös tällä hetkellä Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen opetusta.

Mustialan puistokujannetta

Alueella järjestetään moenlaisia tapahtumia, esimerkiksi vuosittain alueella eletään 1600-lukua Hakkapeliitta-tapahtumassa. Viimeksi Mustialassa käydessäni alueella oli koiranäyttely. Varsin mukavat puitteet alueella onkin varjoisine kujineen ja nurmineen monenlaiseen toimintaan. Suosittu harrastus alueella on myös Frisbeegolf.

Toivonsilta Mustialanlammin ja Kaukjärven välissä

Syreeni ja alueen vanha rakennus

Mustiala ei ole pelkästään ammattikorkeakoulun kampus, vaan täällä toimii nykyään myös Mustialan matkailu, joka tarjoaa majoitusta alueen rakennuksissa. Lisäksi alueelta löytyy Kuninkaankartanon panimo ja olutravintola Iso Piippu. Panimo aloitti toimintansa Mustialan tiloissa vuonna 1995 ja tästä parin vuoden kuluttua vanhan viljamakasiinin yläkerta kunnostettiin anniskeluravintolaksi, jossa pääsee maistelemaan paikan omia oluita. Mielestäni oluthetki saa lisäarvoa kivasta puisto -ja maalaismaisesta ympäristöstä.  Taustalla saattaa kuulua ainakin hevosen hirnuntaa.

Oluttupa Iso Piippu

Tuopissa Renki-olutta

En ole mikään suuri pienpanimo oluiden ystävä, mutta viimeksi tuolla kokeilemani kesäisen vaalea Renki-olut sopi suuhuni yllättävän hyvin. Lämmin alkukesän päivä, takana pyörämatka ja ulkoilua Saaren kansanpuistossa, päivän päätteeksi, ennen viimeistä etappia kotiin, kylmä olut. Maistui yllättävän hyvältä.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Heinäkuun teemana oli lähimatkailu.

 Muita IGTT-postauksia löydät yllä mainittujen blogien linkeistä. Käy lukemassa, kommentoimassa tai tykkää ainakin Instagram-kuvista. Minut löytää Instagramista nimellä @pohjoistuulen_sarsa

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Ananas2go / Popot pogoillen perjantai, heinäkuu 7, 2017 at 21:55

    Kiintoisaa pohdintaa ja hyvin taustoitettu juttu, kiitos!

    Minä otin käsitteen varman päälle ja valitsin kohteen puolen kilometrin päästä. Olisi voinut tuumia tarkemmin.

    Olutmaistiainen kelpaisi kyllä! Varsinkin 105 askelman jälkeen – tai 210.

    Tervetuloa kotiin! Kuukauden teema sattui hyväksi muustutukseksi, että elämyksiä on myös likellä.

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, heinäkuu 10, 2017 at 15:58

      Olut kyllä maisuti yllättävän hyvälle kävelyn ja pyöräilyn jälkeen. Ja ei nuo maisematkaan yhtään hullummat ole.

      Kotona tosiaan joo, ei oikein osaa asettua – tuliaisena tuli ainakin levoton olo.

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas perjantai, heinäkuu 7, 2017 at 22:04

    Kiitos vinkeistä Saaren kansanpuistossa ei ole tullut käytyä mutta nyt meni listalle. Hienot on näkymät näköalatornsista! Ilmankos on aikanaan innoittanut taiteilijaakin.

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, heinäkuu 10, 2017 at 16:07

      Edelfelt oli naimisissa Saaren kartanon tyttären Ellan de la Chapellen kanssa, joten pariskunta vietti paljon aikaa Saaren kartanon mailla, jossa siis nykyään tuo näkötorni on. Saaren kansanpuisto on kyllä ihan käymisen arvoinen paikka.

  • Reply Timo sunnuntai, heinäkuu 9, 2017 at 00:08

    Hyvä kirjoitus! Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevana on järvet jääneet kasvuympäristöstä lähes kokonaan pois ja nyt ne ovat aina jotenkin nostalgisia. ^^

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, heinäkuu 10, 2017 at 16:10

      Joo eipä siellä pohjanmaalla järvistä paljon pääse nauttimaan. Sieltä lähdön jälkeen olen kyllä ottanut järvistä ilon irti. Tuolla Tammelassa niitä riittää useampikin, joten sinne on helppo mennä järvikaipuun iskiessä.

  • Reply Mika / Lähtöportti sunnuntai, heinäkuu 9, 2017 at 11:54

    Tosi hyviä ja houkuttelevia matkavinkkejä! Näkötornin maisemat näyttävät todellakin kiipeämisen arvoisilta. Myös Mustialassa olisi mukava joskus käydä. Oli kiinnostavaa lukea kartanon historiasta ja kiva kuulla, että siellä on noin paljon aktiivista toimintaa.

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, heinäkuu 10, 2017 at 16:12

      Tammela on kyllä kokonaisuudessaan ihan käymisen arvoinen kunta. Minäkään en sen kaikkia kolkkia ole vielä tutkinut, mutta nämä tässä mainitsmani ovat kyllä joka kesäisiä kohteitani.

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa tiistai, heinäkuu 11, 2017 at 18:38

    Mua kiinnostaa kovasti kaikki linnat, kartanot ja palatsit ja mua harmittaa, kun niitä ei osata Suomessa oikein markkinoida. Niissä olisi kiva käydä enemmänkin! Tosin ensin pitäisi ehtiä tutustua enemmän Tampereen kartanoihin. Tuolta näkötornista on aivan mahtavat maisemat, sinne voisin lähteä ihan pelkästään niitä ihmettelemään 🙂

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, heinäkuu 17, 2017 at 10:00

      Tammelassa on paljon kivoja kohteita, mutta jos kartanot kiinnostaa niin sinulle olisi ehdottomasti Somero käymisen arvoinen paikka – siellä niitä riittää 14 kartanon verran. Tosin tietääkseni vain kahteen pääsee tutustumaan tilauksesta sisätiloihin. Niihin kyllä minunkin pitäisi tutustua joskus hiukan paremmin, sillä vaikka tuossa naapurissa onkin niin ei vaan vielä ole saanut aikaiseksi. Totta kyllä, että markkinointi on ihan olematonta – tälläkin alueella olisi aineksia kunnon kartanokierros teemaan.

  • Reply Terhi / Muru Mou keskiviikko, heinäkuu 12, 2017 at 10:55

    Niin totta tämän postauksen alku! Jokaisen lähellä on varmasti jotain mielenkiintoista nähtävää, kunhan vain ottaa selvää eikä aina haikaile kaukomaille 🙂 Upeita nämä listaamasi paikat! Suomi ja Suomen kesä ❤

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, heinäkuu 17, 2017 at 10:05

      Tammela on itselleni kivan pyöräilymatkan päässä, joten siellä tulee käytyä ainakin se kerran kesässä pyörällä – autolla useammin. Minäkin olen asunut tällä seudulla lähes 20-vuotta, mutta silti tuntuu aina että keksin jotain uutta käytävää tai nähtävää. Se ehkä lähimatkailussa on parasta, että keskittyy sellaisiin pieniin juttuihin, jotka pikaisilla reissuilla jää helposti näkemättä.

  • Reply Travelloverin Annika keskiviikko, elokuu 2, 2017 at 18:07

    On jännä, miten piipahdusta lähikunnassa ei miellä edes matkaksi, vaikka kai sitä lähimatkailuksi voi sanoa, jos viihtymistarkoituksissa lähtee paikkoja katselemaan. Itse olen todella huono lähimatkailija, koska polte maailmalle on kova. Toisaalta tapanani on sanoa, että matka se on pienikin matka, mutta helposti tarkoitan, että kannatttaa lähteä maailman ääriin vaikka lyhyeksikin ajaksi. 🙂 Lähimatkailu on minusta aika yksinkertaisesti määriteltävissä juuri lähi-alkunsa vuoksi. Parin tunnin lennon päässä ollaan jo aika tavattoman kaukana. 🙂

    • Reply sarsa/Pohjoistuuli puhaltaa lauantai, elokuu 5, 2017 at 09:05

      Mä tykkään ”löytää” läheltä sellaisia paikkoja, joita en ole tiennyt olevan olemassakaan. Ja aika usein minut yllättää, että paikkakunnalla ikänsä viettäneet eivät tiedä paikkaa, josta puhun. Ehkä omalle kotipaikkakunnalle ei osaa ikänsä asuneena sellaista turistiotetta, mikä on kyllä sääli, koska läheltäkin löytyy vaikka mitä. Itse olen asunut täällä noin 20 vuotta.

    Leave a Reply