Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kroatia Unesco-kohde

Kroatia: Diocletianuksen palatsi Splitissä

lauantai, lokakuu 29, 2016

Bussimatkailin parituntisen Vodicesta Splitiin. Jossain vaiheessa mietin, että varautuisin yöpymiseen Splitissä välttääkseni kiireen tunnun. Oma hotellini Vodicessa oli kuitenkin niin mukava ja viihtyisä, että en malttanut jättää siellä yötä väliin yöpyäkseni jossain tosi edullisessa paikassa Splitissä. Ihan niin paljon en taaskaan yhden päivän aikana nähnyt kun olisin halunnut mm. Splitissä oleva Marjan-kukkula jäi näkemättä. Ehkä olisin tehnyt välipysähdyksen myös Trogirissa, jos olisin ollut yön Splitissä. Mutta matkailu on valintoja ja nyt nautin yhden päivän ajan Splitin rantakadusta ja Diocletianuksen palatsista, joka on myös Unescon maailmanperintökohde.

kroatia loka 2016 039

Riva rantakatua ja Marjan-kukkula

kroatia loka 2016 001

Markkinameininkiä palatsin muurien ulkopuolella

Diocletianuksen palatsi –
kaupunki kaupungissa

Jos en ennalta olisi tiennyt meneväni Diocletianuksen palatsiin, olisin ajatellut olevani vain jonkinlaisessa muurien suojatussa vanhassa kaupungissa. Paikka oli mielestäni jotenkin käsittämätön. Palatsi on pinta-alaltaan 31 000 m², rakennettu noin 1700-vuotta sitten. Rakentamiseen aikaa käytettiin noin 10 vuotta. Roomalainen keisari, Splitin lähistöllä Savoniassa syntynyt, Diocletianus rakennutti palatsin itselleen lomanvietto- ja eläkepaikakseen. Keisari ehti ennen kuolemaansa asua palatsissa 8 vuotta.

kroatia loka 2016 003

Palatsin seinämää

kroatia loka 2016 004

Palatsin alakerrokseen pääsee tutustumaan pientä pääsymaksua vastaan, itse jätin tuolla käynnin väliin ja keskityin ihmettelemään tämän päivän elämää tuolla 300-luvulla rakennetussa palatsissa. Nykyään alueella on useita hostelleja ja ravintoloita. Asukkaita muurien sisäpuolella on tänä päivänä noin 2000. Arkipäivän elämä palatsin alueella näkyi mm. kuivumassa olevissa pyykeissä.

kroatia loka 2016 028

kroatia loka 2016 024

Kuten kuvasta näkyy täällä oikeasti asutaan ja kuivataan pyykkiä

Pysähdyin syömääm Gulassi-keiton jonnekin muurien sisäpuolella olevaan ravintolaan. Keitto oli varsin hyvä ja paikan omistaja istahti pöytään juttelemaan ja kyselemään mistä päin olen. Pidin tästä miljööstä enkä voinut olla ihastelematta näkymiä ikkunasta paksujen muurien takaa. No joo, muovituolit nyt olisi voinut olla hiukan paikan henkeen sopivammat.

kroatia loka 2016 019

20160928_114107 (3)

Muurien sisäpuolellla ravintolassa. Gulassi-keittoa ja keskustelua

Alueella on myös kahdeksankulmainen Pyhän Domniuksen katedraali, joka alunperin rakennettiin keisari Diocletianuksen mausoleumiksi. Kirkoksi rakennus muutettin 600-luvulla, kun Salonasta pakenevat kristityt sijoittivat sinne suojeluspyhimyksensä Pyhän Domniuksen luut. Kellotapuliin on mahdollista kiivetä katselemaan maisemia pääsymaksua vastaan.

kroatia loka 2016 007

Kahdeksankulmainen katedraali ja 60 metriä korkea kellotorni

Katedraalin lähistöllä olevalla aukiolla keisari kohtasi aikoinaan alamaisiaan ja keisaria tapaamaan tulleita lähettiläitä. Siellä ollessani aukio oli myös kansojen kohtaamispaikka, sillä täällä oli vierailijoita jonkin verran.

kroatia loka 2016 010

Aukiolla muurien sisäpuolella on myös patsas ensimmäisestä kroatian kielisestä kirjailijasta. Marko Marulić kirjoitti ensimmäisen kroatiankielisen kirjan Judita vuonna 1501 ja kirja julkaistiin vuonna 1521.

kroatia loka 2016 030

Marko Marulic, ensimmäinen kroatiankielinen kirjailija

Kapeita kujia kulkiessa sitä hämmästeli paikan kokoa ja nähtyä vaivaa. Paikka oli kuin kaupunki kaupungissa. Kuvailin kulkiessani pieniä kujia, erilaisia silmiin osuvia yksityiskohtia ja hengitin paikan tunnelmaa.

kroatia loka 2016 016   kroatia loka 2016 025 kroatia loka 2016 026    kroatia loka 2016 032

Palatsissa aikani kierreltyäni palasin rantakadulle ja mietin mitä tehdä. Pienen tyhjän hetken jälkeen totesin että kello alkaa olla jo sen verran,  että päätin ottaa suunnaksi bussiaseman ja selvittää paluumatkan aikatauluja. Bussiin pääsinkin lähes saman tien. Viereeni istahtanut iäkkäämpi rouva ei puhunut sanaakaan englantia, mutta tarjosi mandariinin ja poistuessaan bussista toivotteli vielä jotain.

kroatia loka 2016 042

Diocletaianuksen palatsin rannan puoleista muuria

Päivä Splitissä oli aurinkoisen lämmin ja tarjosi matkalasielle enemmän kuin jaksoi ottaa vastaan. Palatsin alue tuli tutkittua kohtuullisen hyvin, mutta muu Split on edelleen aika tuntematonta. Pidin kyllä siitä mitä ehdin nähdä – palaankohan tänne vielä?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sari lauantai, lokakuu 29, 2016 at 18:25

    Voi ihana Split! Minäkin pidin siitä, että tuon vanhankaupungin kujilla oli paljon liikkeitä ja ravintoloita. Toivottavasti pääset vielä Marjanin kukkulallekin.

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, lokakuu 30, 2016 at 05:43

      Sellainen olo minulle jäi että Split me tavataan vielä. Pidin kyllä tuosta palatsin alueesta paljon.

  • Reply Pirita | Matkailoja sunnuntai, lokakuu 30, 2016 at 10:55

    Lukiessani tätä pääsin hetkeksi takaisin Splitin kapeille kujille, kiitos siitä. Itselläni oli välillä omituinen olo kulkiessani siellä. Aivan kuin olisin ollut jollain toisella vuosisadalla. Jostain syystä minäkin luulen, että jonain päivänä vielä palaan Splitiin.

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, lokakuu 31, 2016 at 04:47

      Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä, tuo oli erikoinen paikka, vaikka toisaalta niin tässä päivässä kiinni. Minustakin tuntuu, että Splitillä voi olla vielä jotain annettavaa ja toivon joskus palaavani sinne.

    Leave a Reply