Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kroatia Unesco-kohde

Kroatia: Kaksijakoinen Sibenik – ja yksi Unesco- kohde

tiistai, 25 lokakuun, 2016

Sibenik on yli 40 000 asukkaan kaupunki Vodicen naapurissa, välimatkaa näiden välillä on noin 15 kilometriä. Viikon Vodice- lomani aikana kävinkin tuolla kahdesti. Ensimmäisellä kerralla olin bussimatkalla Krkan-kansallispuistoon ja kulutin täällä aikaani bussin vaihdon verran vajaa 2 tuntia. Toisen reissun tein laivalla Vodicesta ja silloin käytin aikaa kiertelyyn hieman enemmän ja kävin katsomassa mm. Pyhän Jakovin katedraalin, joka on myös Unesco-kohde.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laivassa Vodicesta Sibenikiin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sibenik mereltä, kukkulallla näkyy kaupungin linnoituksia

Ensimmäisellä bussinvaihtoreissullani liikuin enimmäkseen torin ja bussiaseman läheisyydessä. Rannalla pidin myös pienen evästelytauon maukkaiden mandariinien ja juustotäytteisen burekin kera. Ihastuin myös torilta ostamiini kuivattuihin viikunoihin. Torialue oli vilkas ja ainakin tähän aikaan vuodesta vihannekset ja hedelmät olivat suurin myyntiartikkeli torilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä vajaan parin tunnin oleilu kaupungin tällä alueella jätti mieleeni Sibenikistä hiukan rähjäisen ja ankean kuvan. Sibenikiä voidaan pitää aitoana kroatialaisena kaupunkina, sillä todennäköisesti kroatialainen heimo perusti sen 800-luvulla. 1400-luvulta 1700-luvulle kaupunkia hallitsi venetsialaiset  ja tämä olikin kaupungin historiassa vaurasta aikaa. Tuolloin Sibenikistä kehittyi merkittävä kulttuurikeskus.  Jugoslavian aikaan kaupunki teollistui mm. alumiinitehdas ja laivatelakka olivat tuolloin merkittäviä työnantajia. 1990-luvulla sota pysäytti teollisuuden ja vieläkin kaupungissa on runsaasti työttömyyttä. Tällä hetkellä kaupungissa ei ole montakaan hotellia, mutta turismia kaavaillaan uudeksi pelastusköydeksi kaupungin elinkeinorakenteen pelastamiseen.

Unescon maailmanperintökohde
Pyhän Jakovin katedraali

Toisella reissullani tutustuin varsin erilaiseen Sibenikiin. Kaupungin vanha osa, jossa myös Pyhän Jakovin katedraali sijaitsee oli siisti valoisa kaupunginosa. Pidin tästä alueesta paljon. Tuona päivänä omat energiani oli sen verran vähissä, joten en kavunnut kaupungin yläpuolella oleville  linnoituksille, josta kuulemani mukaan on kivat näkymät alas kaupungille. Nyt vähän harmittaa, että tuolla jäi käymättä. Toisaalta mielestäni reissusta ei saa tulla sellaista pakkopullaa ja kohteelta toiselle ryntäämistä, vaan pitää elää sen hetken tuntemusten mukaan. Jäipähän sitten jotain seuraavaan kertaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi pääkohteistani Sibenikissä oli Pyhän Jakovin katedraali, joka on Unescon maailmanperintökohde. Ymmärtääkseni paikka on päätynyt listalle taitoa vaativan kivienrakennustekniikkansa takia, jossa ei ole käytetty kiven lisäksi muuta materiaalia. Kivilaatat kiinnitettiin toisiinsa kiviin kaivettuihin koloihin. Rakennuskivet on tuotu Dalmatian saarilta. Kirkon rakentaminen kesti yli sata vuotta vuosina 1431 – 1536. Rakentamiseen ehti osallistua useampikin mestari, joten mestarien ja aikakausien vaihtuessa kirkosta tuli goottilaisen ja renesanssityylin sekoitus. Kirkko vaurioitui vuoden 1991 sodassa, mutta nyt se on jälleen entisessä kuosissaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyhän Jakovin katedraalin pääovi ja siinä kuvattu ”Viimeinen tuomio” sekä 12 apostolia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Massiivinen katedraali koonaisuudessaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirkon pohjoispuolen ovella vartio kaksi leijonaa, toisen yläpuolella on Aatami ja toisen Eeva. Jälkeenpäin luin katedraalin kuvatuimman kohteen olevan ulkoseinän reunuslistoja kiertävät 74:n ihmisen kasvokuvat. Kirkon rakentamiseen jouduttiin keräämään kaupunkilaisilta rahaa ja kitsastelevat kansalaiset päätyivät koristeiksi katedraalin seinälle. Minulta jäi tämä yksityiskohta kokonaan valokuvaamatta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leijonien ovi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jäätelöä vanhassa kaupungissa myydään useassa paikassa, joten pakko oli pysähtyä jäätelölle pieneen puistikkoon. Aurinkoisena päivänä sekä jäätelö että pieni puiden antama varjo olivat paikallaan. Pahaan jäätelöön en Kroatiassa törmännyt missään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vilkasta ravintola-aluetta on rantakatu, jossa pysähdyin syömään pastan ja nautin näkymistä merelle ja läheisille saarille. Laivamatka Vodicesta oli kiva tapa tulla kaupunkiin. Matkalla laiva poikkeaa muutamalla saarella. Jadrolinijan laiva toimii saarelaisten kulkuvälineenä työmatkoilla. Vodicen ja Sibenikin välillä kulki vain pari vuoroa päivässä. Saarten kylät muistuttivat toinen toistaan, joten tuntui, että yhden nähtyään on nähnyt kaikki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laiva pysähtynyt isoimmalle eli Zlarinin saarelle

Sibenikistä itselleni jäi jotenkin kaksijakoinen olo, toisaalta pidin ja toisaalta en oikein päässyt sisälle kaupungin tunnelmaan. Luulen että kaupunki olisi vaatinut aikaa ja olemista. Katujen ja kujien tutkimista, kiireetöntä heittäytymistä paikan tunnelmaan.

Valikoidessani kuvia tähän juttuun tuli kaipaus lämpöön aurinkoon ja lomatunnelmaan. Toisaalta syksyn viiletessä ja iltojen pimentyessä voi kohdistaa katseet tulevaan ja suunnitella uusia matkoja ja matkakohteita.

Kroatian matkastani on tulossa juttua ainakin vielä Splitistä.

 

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply