Suomen suurin matkablogiyhteisö
Suomi Unesco-kohde

Kaksi Unesco-kohdetta Sammallahdenmäki ja Vanha Rauma

tiistai, 6 syyskuun, 2016

Pienellä vaivalla sain lomapäivääni mahtumaan kaksi hyvin erilaista Suomessa sijaitsevaa Unescon maailmanperintökohdetta. Vanha Rauma oli jo ennestään tuttu, mutta nyt ajelin Raumalle Sammallahdenmäen kautta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Huilun pitkä raunio”

Röykkiöhaudat pronssikaudelta

Sammallahdenmäen alueella on lähes 40 röykkiöhautaa, radiohiiliajoitusten mukaan ensimmäiset haudat ovat pronssikauden alkupuoliskolta ja uusimmat rautakauden alusta. Maailmanperintöluetteloon nämä muinaisjäännökset nimettiin vuonna 1999. Vainajien kiviröykkiöihin hautaaminen levisi Suomeen skandinaavisesta kulttuurista pronssikaudella (1500-500 eKr).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hautaröykkiöitä

20160817_121716

”Kirkonlaattia” ja minä

Ensimmäisiä tutkimuksia alueella tehtiin vuonna 1891. Hautaröykkiöksi rakenteidensa perusteella päätellyt röykkiöt nelikulmainen ”Kirkonlaattia” ja vallimainen”Huilun pitkä raunio” avattiin tuolloin. Kesän 2002 tutkimuksissa raunioista löytyi palaneita ihmisen luita ja rautakauden alusta peräisin oleva rannerengas.

Vaikka paikalla käyvän retkeilijän mielestä alue on loppupeleissä aika vaatimaton, niin esitteen mukaan historiallisessa mittakaavassa röykkiöalue on Suomen ja koko Skandinavian edustavin läntisen pronssikulttuurin kohde. Röykkiöalueen eteläpuolelta on löytynyt myös muinaisen asutuksen jälkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Savulaaksontien infopiste parkkipaikalla

Alueelle pääsee joko jättämällä auto Sammallahdenmäen parkkipaikalle tai ajamalla Savulaaksontien parkkikselle. Itse aloitin matkani jälkimmäiseltä. Röykkiöt on helposti saavutettavissa ja kävelyä tulee noin 2 kilometriä. Savulaakson suunnasta tullessa törmää ensimmäisenä ”Huilun pitkään raunioon” ja lähes reitin toisessa päässä on ”Kirkonlaattia”. Tuolla kävellessä jäi jotenkin etäiseksi paikan merkitys muinaishistoriallisena kohteena ja hautapaikkana. Ympärillä on niin tavallista suomalaista kalliomännikköä, joten vaikea ajatella, että tänne on haudattu yhteisön jäseniä ammoisina aikoina. Jokainen yksilönä arvokas yhteisölle ja rakas jollekin. Hautojen kiviä katsellessa sitä mietti niitä käsiä, jotka ovat joskus koskeneet juuri tähän kiveen hautaa rakentaessaan.

Kesäisin hautaröykkiöille järjestetään myös opastettuja kierroksia, ehkä sellaisella kierroksella historia olisi alkanut elää eri tavalla. Unesco-kohteeksi ensisilmäyksellä paikka on vaatimaton, mutta historiaperspektiiviin asetettuna merkityksellinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos paikalta odottaa jotain suurta, varmasti pettyy. Jos asettaa paikan historian viitekehykseen ja ottaa retken pienen ulkoilun ja jaloittelun kannalta niin kyllä siellä voi ja kannattaa poiketa. Tuolla käydessä itseni lisäksi paikalla oli yksi saksaa puhuva pariskunta, joten ainakin elokuun puolivälissä paikka oli hiljainen.

”Kyl Raum o ain Raum”

Toinen päivän Unesco- kohteista oli siis Vanha Rauma. Ensimmäisen kerran Raumalla kävin kaverini kanssa junaillen ja telttaillen joskus 80-luvun puolivälissä. Tuolloin muistan pienen hämmennyksen Rauman murteeseen. Kysyttiin muistaaksieni tietä leirintäalueelle ja me ei ymmärretty meille annettua vastausta. Siitä huolimatta leirintäalue löytyi ja saatiin teltta pystytettyä.

20160817_154420

20160818_081455

Edellisestä käynnistäni Raumalle on lähes 10-vuotta ja en muistanut kuinka sympaattinen ja elävä puutalokaupunki se on. Vanhankaupungin puutalo alue, joka on siis liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon 1991, on suurempi ja hyvinhoidetumpi kuin muistin. Alueella on hienoja vanhoja puutaloja, kivoja portteja rajaamassa talon sisäpihoja kadulta ja niitä kävelijäystävällisiä mukulakivikatuja.

Kokonaisuudessaan alueella on 600 rakennusta. Hienoa näissä on se, että täällä oikeasti eletään asutaan ja käydään kauppaa. Alue ei ole mikään museo, vaan elävä, tähän päivään sopeutunut kaupunki. Kooltaan vanha Rauma on 29 hehtaaria ja mukulakiviä tallatessa tunsi jonkin verran kävelleensä, vaikka pienellä alueella liikuinkin. 

20160818_081246

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raumaan itselleni osui oikein mukava aurinkoinen iltapäivä. Mitään korkealentoisia vinkkejä en osaa yhden iltapäivän ja yön perusteella antaa, mutta suosittelen kävelemään ja ihastelemaan. Luultavasti se riittää lyhyen vierailun ajaksi.

Kirjauduttuani hotelliin päädyin syömään lounasta saman kadun varrella olevaan ravintola Tallbohon. Hinta-laatusuhteeltaan mainio ja paikkakin oli mukavan tunnelmallinen. Jälkiruokakahvit kävin juomassa Wanhan Rauman Kaffebarissa ja tässä oli myös käymisen arvoinen idyllinen paikka. Sorruin taas kerran suosikkileivokseeni Brita-torttuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yöpymispaikkani oli hotelli Vanha Rauma kalatorin vieressä. Sieltä oli hyvin nukutun yön jälkeen helppo jatkaa matkaa kohti seuraavaa kohdettani. Raumasta jäi sen verran mukava mieli, että viimeistään taas kymmenen vuoden kuluttua palaan tänne.

Päivääni mahtui kaksi hyvin erilaista maailmanperintökohdetta, mutta molemmat kertovat osansa Suomen menneisyydestä. Tämän perusteella voin taas sanoa, että kyllä Suomessakin kannattaa matkustaa.

Oletko käynyt Suomen Unesco-kohteissa?

Blogini löytyy Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.

 

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY tiistai, 6 syyskuun, 2016 at 14:56

    Mä oon ajatellut, että olisi kiva käydä kiertämässä Suomen UNESCO-kohteet. Eihän niitä toki paljon ole, mutta kuitenkin. Itse oon käynyt vaan Suokissa, Raumalla haluisin kyllä kovasti käydä. Hauskaa, jos siihen voi yhdistää tuon Sammalmäen.

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa tiistai, 6 syyskuun, 2016 at 19:11

    Sammallahdenmäeltä Raumalle on vain noin puolen tunnin ajomatka, joten hyvin sopii samaan reissuun. Itseltäni puuttuu vielä Suomen kohteista Petäjäveden kirkko. Struven ketjun pisteistä olen käynyt kahdessa ja niitä on siis kuusi. Muissakin voin sopivan tilaisuuden tullen käydä.

  • Reply Saana | Live now – dream later perjantai, 7 lokakuun, 2016 at 20:17

    Heh, muistan sun Rauma-kuvat Instagramista, ja jo nyt ehdin tänne asti lukemaan sun postauksen! 🙂 On kyllä ihana lueskella ja katsella kuvia muiden Rauma-vierailuista, ja allekirjoittaneelle saa aina heitellä kysymyksiä tai mitä vaan, kun tänne päin on matkalla. Hyvin näytit pärjäävän ilman paikallisopastakin, Wanhan Rauman Kaffebar on ihan mun lemppari! Rauman giälest voidaan tosiaan olla montaa eri mieltä, mutta aika harva sitä enää sen varsinaisessa muodossa jaarittelee! 🙂 Tämä länsirannikon murre noin ylipäätään saattaa mennä jo itsessään yli ymmärryksen. Rauman giält en aina ymmärrä itsekään! 😀

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa lauantai, 8 lokakuun, 2016 at 21:24

      Kaffebar on kyllä paikka johon eksyn seuraavaallakin Rauman reissulla. Aika siellä jäi nyt sen verran lyhyeksi, että minunlaiselleni fiilistelijälle Vanha Rauma riitti tällä kerralla varsin hyvin, mutta seuraavalla kerralla onkin varmaan jo tarve vähän laajentaa reviiriä, joten vinkit ovat varmasti silloin tervetulleita.

    Leave a Reply