Suomen suurin matkablogiyhteisö
Forssan seutu Kansallispuisto Suomi

Torronsuon kansallispuisto – rengasreitti hämäläiskylässä ja avosuolla

perjantai, toukokuu 27, 2016

Aina ei tarvitse lähteä maailman ääriin, kun haluaa kansallispuistoon. Torronsuolle on kotoani vain noin 10 kilometrin matka. Forssa-Somero tien (numero 282) varrella sijaitseva suo on Etelä-Suomen laajin avosuo. Pisimmillään suo on noin 12 kilometriä, leveyttä suolla on parisen kilometriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymä Idänpäänkallion näkötornista

Talvella suolla on Torron kyläaktiivien toimesta loistavat hiihtoladut, jos lunta vain saadaan riittävästi. Suolla on kiva aloitella hiihtokautta, kun ei tarvitse kiivetä mäkiä ylös – tosin niitä ei pääse laskemaan myöskään alas. Viikonloppuisin laduilla on hiihtäjiä ihan tungokseen asti, joten jos voit valita niin tule arkena.

Nyt esittelen tarkemmin jalkaisin kuljettavan rengasreitin, joka on pituudeltaan noin 10 kilometriä. Itselläni meni vuosia, ennenkuin edes kävin muuten kuin talvella Torronsuolla. Jotenkin ajattelin, että suolla ei ole mitään tarjottavaa kesäretkeilijälle.

Reitti lähtee Kiljamon parkkipaikalta joka on tien 282 vieressä. Itse lähden kulkemaan reittiä aina vastapäivään, koska näin kuljettuna tylsä asfalttitieosuus tulee alkumatkasta. Alussa kuljetaan vajaa kilometri opastaululta oikealle lähteviä pitkospuita. Tässä pääsee vähän jo haistelemaan suon tuoksuja.  Tämän pätkän jälkeen alkaakin reitin tylsin osuus – kävellään asfalttitietä  sinne saakka missä näkyy punavalkoinen radiomasto. Masto ei ihan heti näy, mutta pienen kävelyn jälkeen hahmotat määränpään. Itse otan yleensä tämän asfalttitie pätkän kuntoilun kannalta kävelen sen reippaasti ja tehokkaasti askelta toisen eteen laittaen. Tällä tiellä autoilijat ajavat varsin reippaasti, joten ole tarkkana missä kuljet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maston kohdalta kääntyy pieni hiekkatie, joka vie Torron kylälle. Tämä on jo huomattavasti mukavempaa kävellä kun aikaisempi tieosuus. Tässä näkee lounaishämäläisen kylän arkea ja ihan kivoja kylämaisemia. Mennessään voi vaikka miettiä, missä kylän taloista haluaisi itse asua. Onpa kylällä soma ruiskukoppikin, jonka ajattelin liittyvän jotenkin vapaapalokunnan toimintaan, mutta kun siellä ei ole vapaapalokuntaa. Ainakaan tietääkseni?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Opastekylttejä kylällä

Reitti kääntyy vasemmalle toiselle hiekkatielle n. kilometrin taivalluksen jälkeen. Lukuisia kertoja täällä kävellessäni olen mennyt ohi opasteista. Tarkkana siis, etenkin kun kulkee reitin vastapäivään.  Reitti jatkuu vielä pientä tietä pitkin, kunnes ennen Idänpäänkallion laavulle tuloa mennään toviksi metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä käännytään vasemmalle, tarkkana ettei opasteet jää huomaamatta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Idänpäänkallio on ollut kyläläisten näköalapaikka suolle jo vanhastaan. Näille yksityismaalle on rakennettu hieno laavu ja näkötorni kaikkien vierailijoiden käyttöön. Täältä on upeat näkymät suolle ja horisontissa häämöttää myös Jokioisten Tyrinselän tuulivoimapuiston ensimmäiset tuulimyllyt. Tässä laavulla kannattaa pitää evästelytauko, ennen matkan jatkamista suolle. Paitsi että suolle ei pääse vieläkään, koska laavulta postutaan leveää uraa pitkin jälleen kerran hiekkatielle. Tietä taivalletaan vielä noin 800 m, ennen kun pääset metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Idänpäänkallion laavulta näkymä suon suuntaan

Somerolla naapurikunnassa sijaitseva Suomen ensimmäinen lasitehdas, Åvikin tehdas, sai tarvitsemansa kvartsin Torronsuon eteläosassa sijaitsevasta louhoksesta. Jo 1700-luvulla Härksaaren kalliot osoittautuivat hyviksi kvartsinlähteiksi. Louhintaa harjoitettiin  noin 80 vuotta. Torron louhokselta löydettiin 1800-luvulla myös joitain harvinaisia mineraaleja tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin ja hänen isänsä toimesta. Itse en ole geologiasta erityisemmin perillä, mutta tähän opastaulun reunukselle oli hauskasti koottu erilaisia kiviä, joita alueelta löytyy. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pian tämän geologia katsauksen jälkeen pääseekin suolle haistelemaan suon tuoksua. Suopursut eivät vielä ole kukassa, mutta tupasvillat ja suokukat kukkivat. näytti siellä olevan muutama lakkakin kukassa. Tämä on reitin parasta osuutta, reippat 2 kilometriä kuljetaan pitkospuita pitkin ja nauttien maiseman tasaisuudesta ja siitä että katseelle on tilaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkospuita talsiessa sattui kohtaaminen kevään ensimmäisen sisiliskon kanssa. Aluksi molemmat jähmettyivät niille sijoilleen, sitten räps, räps -pari kuvaa ja sisilisko luikahti tiehensä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkospuita voi sanoa soiden valtatieksi, sillä niin nopea- ja helppokulkuisia ne ovat. Aurinko paistaa pilvien lomitse, tuuli suhisee korvissa ja suo tuoksuu. Terapiaa kaikille aisteille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitin lopuksi voit vielä kiivetä Kiljamon parkkipaikan lintutorniin ja katsella sieltä suomaisemia. Tornin juurella on myös nuotiopaikka, joten tähän voi päättää reissun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiukan keväisemmät näkymät Kiljamon lintutornista

Reissuun kannattaa evästelytukoineen varata vähintään 4 tuntia. Pitkospuiden ansiosta reitillä pärjää hyvin lenkkareilla, ainakin kesäiseen aikaan.

Vuonna 1997 Torronsuon lähellä paloi metsää ja suota noin 250 hehtaaria. Palanutta aluetta ostettiin yksityisiltä maanomistajilta vajaa 20 hehtaaria liitettäväksi kansallispuistoon. Nykyään paikalla kasvaa jo taimikkoa, mutta palaneet rangat ovat jäljellä muistuttamassa tuosta kesästä. Itsekin muistan tuon palon hyvin. Olin pari kuukautta aikaisemmin muuttanut Forssaan ja muistan töihin mennessäni haistelleeni tuota savun hajua. Palo jatkui useita päiviä ja parvekkeltani löytyi enemmän tai vähemmän palaneita ilmavirtojen kuljettamia kaarnan palasia ja männyn neulasia.

Tässä pari kuvamuistoa tuolta lähes 20 vuoden takaa.

20160527_185927 20160527_185940

Täällä puiston itäosassa Piippurinsuolla on myös vuonna 2011 avattu parin kilometrin  mittainen pitkospuureitti, joka kulkee osittain paloalueen läpi. Täytyy tunnustaa, että tuota reittiä en ole vielä koskaan kävellyt. Olisiko tämän vuoden tavoitelistalla?

Blogiani voi seurata myös Facebookissa ja  Instagramissa.  

Faktoja puistosta

Sijaitsee Tammelassa Kanta-Hämeessä noin 10 km Forssasta

Kansallispuisto perustettu 1990

Suopuisto Pinta-ala 30 km2,   

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Daphnion keskiviikko, elokuu 24, 2016 at 20:31

    Torronsuolla on aina hyvä fiilis. Forssassa asuessani kävin suolla monia kertoja, mutten koskaan kulkenut koko kierrosta. Täytynee tänä syksynä laittaa kalenteriin retki Torrolle. Ja tuo paloalueen lenkkikin on kulkematta. 🙂

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa torstai, elokuu 25, 2016 at 05:14

    Torro on kiva. Mielestäni se on ehkä juuri syksyllä parhaimmillaan. Kävelin muutama viikko sitten sen Piippurisuon kierroksen ja se on pidempi kun tekstissä väittämän pari kilometriä (Mistähän olin tuon tempaissut) Taisi olla nelisen kilometriä. Sillä reitillä on muutama kiva kohta, mutta osittain se on vähän tylsä. Ajattelin kyllä tässä syksyn tullen kiertää sen uudelleen, jos vaikka saisin siitä jonkinlaisen luonnehdinnan tänne blogiini. Suo ja syksy <3

  • Leave a Reply