Browsing Tag

Yksin matkustaminen

Koska sä voit

Oletko turhien pelkojesi ja rajoitteidesi vanki?

Olen viime päivät pohdiskellut paljon pelkojen vaikutusta matkailuun ja elämään ylipäätään. Niin moni hieno asia elämässä jää kokematta ainoastaan sen tähden, että tarpeettomat pelot rajoittavat toimintaamme. Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että rakennamme itse ympärillemme kaltereita, jotka estävät meitä saavuttamasta asioita, joita toivoisimme. Mieli tekisi, mutta uskallus puuttuu.

Kaikki lähti siitä, että ystäväni kertoi, että olisi halunnut lomallaan matkustaa jonnekin. Ongelmana oli vaan se, että matkaseura puuttui, eikä ollut ketään kenen kanssa lähteä reissuun.

Kysyin oliko hän koskaan ajatellut, että matkustaa voi myös yksinään. Mahdoton ja ahdistava ajatus kuulema. Huoli yksin selviämisestä oli suuri ja pelko tulisi varmasti pilaamaan koko reissun.

Hmmm, kannattaisiko edes kerran kokeilla? Vaikka ei löytäisikään itsestään sisäistä vahvaa yksinmatkaajaa, olisiko se siltikin parempi vaihtoehto kuin jäädä kotiin lomaviikkoa nysväämään, jos mieli kerran maailmalle paloi?

Se on ainakin varmaa, että pala maailmaa jäi näkemättä ja lomaseikkailu kokematta. Olisi pitänyt vain hieman uskaltaa. Astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja kohdata rohkeasti uusi ulottuvuus. Eihän voi tietää, miltä yksin matkustaminen tuntuu ja sujuu, jos ei edes kerran kokeile.

En ole itsekään mikään rohkea seikkailijatyyppi. Kun ensimmäisen kerran astuin lentokoneeseen yksin, tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ja epävarmimmaksi tapaukseksi. Viikon päästä paluulennolla oli selvästi itsevarmempi matkaaja. Pariisi oli hurmannut ja olin monta upeaa kokemusta rikkaampi. Olin tehnyt elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan yksin ja selvinnyt siitä. Koska mä voin.

Nykyisin yksin reissaaminen on ihan peruskauraa. Tai no, pieni jännitys ja hermostuminen on aina taka-alalla, mutta sen kanssa pystyy hyvin elämään.

Lentopelko lienee yleisin matkailuun liittyvistä peloista. Itsekin pelkäsin lentämistä matkustamiseni alkuaikoina. Asian kanssa pääsin sinuksi toistojen kautta. Mitä enemmän lensin, sitä vähemmän sitä enää jännitin.

Koneen oudot äänet saavat minut vieläkin hieman huolestuneeksi ja ilmakuoppahypyt sydämen siirtymään paikaltaan. Siltikään en olisi valmis antamaan pois yhtäkään ihanista matkakokemuksista, jotka lentäminen on mahdollistanut. Tilastojen valossa lentäminen on muuten turvallisempaa kuin autoilu. Kannattaisiko sittenkin uskaltaa ja kohdata pelkonsa? Hetki ehkä epämiellyttävää pelonsekaista huolen tunnetta, mutta palkintona maailma ulottuvillasi. Sinä voit lentää.

Matkustaa voi toki laivallakin, mutta jos antaa pelolle vallan, sitäkään ei voisi tehdä. Jokainen tuntee varmaan tyypin, joka ei halua matkustaa laivalla. Laivahan saattaa keinua ja siitä tulla huono olo. Ja onhan muistettava, mitä tapahtui Estonialle. Ja Titanicille. Niinpä.

Tiedän myös tapauksen, jossa mieshenkilö kuoli saatuaan katolta pudonneen jääpuikon päähänsä. Tämä tapahtui jalkakäytävällä Kuopion keskustassa. Jos aina haluaa nähdä asiat pelon näkökulmasta, kaikessa piilee vaara. Jopa liikkumisessa talvikuukausina savolaisen kaupungin kadulla.

Oma lukunsa sitten on matkakohteen valinta. Mihin kummaan sitä uskaltaisikaan matkustaa, koska terrorismin uhka piilee kaikkialla? Ainakaan Turkuun ei kannata matkustaa. Tai jos sinne jostain syystä sittenkin haluaa mennä, torin aluetta kannattaa ehdottomasti välttää.

Ja sitten ovat vielä ne kaikki hirveät sairaudet, jotka uhkaavat maailman eri puolilla. Lintu- ja sikainfluenssa jylläävät jo lähes kotikulmilla ja jossain maailman kolkalla karmea ebola kaataa jengiä. Kyllä kannattaakin siksi jättää matkaamasta ja jäädä suosiolla kotiin. Mutta muista myös olla kulkematta pihanurmikollasi. Punkkikin voi olla aika viheliäisen taudin aiheuttaja.

Niin, elämä on ”vaarallista” ja siihen sisältyy riskejä. Mutta riskejä kannattaa ottaa, mikäli haluaa elää. Jos aina ensimmäiseksi nostaa tiskiin omat pelkonsa ja tarkastelee asioita niiden valossa, niin moni mukava asia jää tekemättä ja kokematta. Kaikkea voi pelätä, mutta todennäköisyys pelkojemme toteutumiselle on niin minimaalinen, että pelko kannattaa kohdata ja ottaa rohkeasti askel eteenpäin.

Sen sijaan, että aina ensimmäisenä miettii, mitä kaikkea ikävää voi tapahtua, voisi miettiä mitä kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista tulee kohtaamaan. Seuraavan kerran, unohdetaan pelot. Poistetaan kalterit ympäriltämme ja avataan häkin ovi rohkeasti maailmaan.

Kannattaa ottaa pieni riski ja kokeilla. Siksi, että sä voit.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Hyppää kotimaiseen kaupunkiseikkailuun

Onko kesälomalla tylsää? Ei varaa ulkomaanmatkaan? Ei sopivaa seuraakaan? Unohda tylsyys ja nurkissa notkoilu. Koti-Suomesta löytyy kaikkea kiinnostavaa ja sitäpaitsi yksin matkustaminen on ihan hauskaa.

Tänä kesänä olen kokenut jonkinlaisen herätyksen suomalaisiin kaupunkeihin. Hyppäsin pariin otteeseen junaan ja lähdin kokeilemaan millaista on matkustaa yksin minikaupunkilomalle kotimaassa. Kaupungeiksi valitsin Turun ja Tampereen.

Molemmissa kaupungeissa yllätyin monta kertaa iloisesti. Löysin kaikkea kiinnostavaa ja sain tyydytettyä kauneuden kaipuutani. Eksyin, löysin ja väliin söin hyvin. Uskokaa tai älkää, minulla oli oikein rattoisaa.

Reissussa tuli vastaan vanhoja kauppahalleja…ja monella lailla viehättäviä ravintoloita.

Uusi ympäristö saa minussa aina aikaan kihelmöivää jännitystä. On jollain lailla ihanaa vain heittäytyä vieraan kaupungin elämänmenoon. Kuljeskella päämäärättömästi kilometritolkulla pitkin katuja ja rantoja. Uutuuden viehätys ruokki uteliasta persoonaani ja löytämisen riemua toivat kauniit talot, suloiset pikkuputiikit, yllättävät museot ja leppoisat kahvilat.

Tai sitten oli ihanaa vain istuskella kiirettömästi terasseilla ja tarkkailla ohikulkevia ihmisiä. Lasi kuohuvaa täydensi kummasti auringonpaisteista nautinnollista hetkeä.

Reissussa rähjääntyy ellei huolehdi sokeri- ja nestetasapainosta.

Ensimmäiseksi kaupunkikohteeksi valitsin Turun, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Lähdin matkaan melko spontaanisti enkä ehtinyt juurikaan tutkailemaan kaupungin antia. Nappasin hotellin respasta kartan ja avulias respaneitokainen opasti minua kaupungin päänähtävyyksiin. Paikallisneuvojen avulla sain kaupungin paremmin hallintaan.

Valitsin muutaman ehdottoman käyntikohteen, kuten Turun linnan, Turun Tuomiokirkon ja Suomen toiseksi vanhimman kauppahallin. Halusin myös nähdä Aurajoen varrella olevat museolaivat ja kierrellä parissa hyvin säilyneessä puutalokaupunginosassa.

Jälleen kerran tuli todistettua, miten kätevää on, kun hotelli sijaitsee ydinkeskustassa paraatipaikalla. Pääsin kätevästi kävellen kaikkialle minne halusin mennä. Hotellista olisin saanut myös polkupyörän käyttöön maksutta, mutta koska halusin valokuvata, turvauduin jalkapatikkaan.

Molemmissa kaupungeissa sain kuolata sydämeni kyllyydestä kauniiden rakennusten upeita yksityiskohtia.

Seuraavaksi matkasin yksin Tampereelle, mihin minulla oli herännyt vieno ihastuksen poikanen viime syksynä. Nyt halusin mennä katsomaan, millainen olisi kesä-Tampere ja vieläkö tämä Pirkanmaan helmi jaksaisi ihastuttaa uudelleen.

Tampere on minusta kaupunki, missä on matkailijan tarpeisiin kaikki kohdallaan. Vesistöä tuntuu olevan kaikkialla ja Tammerkoski virtaa vuolaana aivan ydinkeskustan halki. Siellä täällä olevat puistot ja viheralueet tuovat keskustaan lisää viihtyvyyttä.

Vanhojen tehdasrakennusten punatiiliset rustiikkiset pinnat kertovat teollistumisen historiaa. Nyt näissä tiloissa on erilaisia yrityksiä, kuten kahviloita, ravintoloita, kauppoja, toimistoja ja museoita.

Ristin tässä aiemmin Tampereen Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi. Samaan syssyyn voisin antaa sille Suomen kulttuurikaupungin tittelin. Jos vähänkään tämä puoli kiinnostaa, Tampereella se ei ainakaan kaadu tarjonnan vähyyteen.

Jos olet teatterin ystävä, mene käymään Pyynikin kesäteatterissa tai laivalla Viikinsaaren kesäteatterissa. Kävin itse katsomassa Pyynikillä musikaaliversion Niskavuoren nuoresta emännästä ja yllätyin positiivisesti esityksen korkeasta tasosta.

Kulttuuriakin tuli harrastettua.

Tampereella iski museoähky. Kaikkeen kiinnostavaan ei ollut aikaa, mutta onneksi museokeskus Vapriikissa pääsi tutkailemaan yhdellä lipulla saman katon alta seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä.

Tampereen museoissa ihastelin mm. Valentinon pukujen hienoja yksityiskohtia ja vanhoja sympaattisia nukkeja.Ja vietin nostalgisia hetkiä Vapriikin museoissa.Entisen Kultapossukerhojäsenen iloinen jälleennäkeminen.Vapriikista löysin myös Vuoden luontokuvat -näyttelyn.Yksin matkustamisen paras puoli on, että voi täysin keskittyä siihen, mitä itse haluaa tehdä. Kompromisseja ei tarvitse tehdä. Minusta yksin reissatessa jotenkin näkee ja kokee paremmin. Seurassa väkisinkin keskittyy enemmän matkakaverin kanssa jutusteluun, yksin taas enemmän ympäristöön ja kokemuksiin. Tykkään myös valokuvata kaikkea mahdollista, joten eipä tarvinnut matkakumppaninkaan odotella minua kaiken aikaa.

Auton rattiin tarttumisen sijaan matkustan yksin mieluimmin julkisilla kulkuneuvoilla. Junat ja bussit ovat nykyisin edullisia, etenkin jos ostaa liput riittävän ajoissa.

Jos haluat reilusti pihistellä matkakuluissa, muista tarkastaa Onnibussin hinnat. Halvimmillaan voit saada bussimatkan kahdella eurolla. Hintojen halpuuttamisessa ovat seuranneet mukana myös muut bussiyhtiöt, joten kannattaa katsastaa myös paikalliset toimijat.

Tampereelta löytyi suklaahimoisen täti-ihmisen taivas.

Majoituksessa lähes kaikilla hotelliketjuilla on alennettuja kesähintoja. S-etukortilla saa Sokos-hotellien huoneen hinnoista 20-30 % alennusta riippuen majoitusvuorokausien määrästä. Täältä näet hintatietoja.

Cumulus-hotelleilla näyttää olevan myös hyvä kesätarjous: toinen yö puoleen hintaan tai kolmas veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Scandic-hotelliketju myöntää 20 %:n alennuksen kesähinnoista jäsenkortilla, jonka saa veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Yksi tapa metsästää edullista hotellihintaa on tutkailla eri hotellihakusivustoja kuten Trivagoa ja Momondoa. Itse olen usein löytänyt edullisimman hotellihinnan booking.com -sivustolta. Ja mikäpä estää sinua soittamasta suoraan hotelliin. Tätä kannattaa käyttää etenkin silloin, kun kyse on yksityisistä hotelleista ja majoitusajankohta on lähellä.

Tampereella tupsahdin yhtäkkiä keskelle salsan rytmejä ja hetken päästä väistelin irrallaan juoksevaa jumalattoman kokoista vasikkaa.

Suomi on täynnä mielenkiintoisia kaupunkeja, jotka tarjoavat tuhottoman määrän mahdollisuuksia kesälomalaiselle. Pakkaa matkakassi, hyppää junaan tai bussiin ja reissaa jonnekin ihan uuteen paikkaan. Saatat yllättyä siitä, miten paljon kaikkea kivaa kotimaamme kaupungeista löytyy.

Seikkailu voi odottaa lähempänä kuin uskotkaan.

Täältä reissuvinkkejä Turkuun.

Täältä reissuvinkkejä Tampereelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Täti-ihmiset, lähtekää rohkeasti yksin matkaan

Pariisi 1992, Charles de Gaullen lentokenttä. Kentällä seisoo avuton nuori nainen matkalaukun kanssa ja miettii miten päästä keskustaan.

Ensimmäinen yksin tekemäni ulkomaanmatka jännitti, eikä niin vähänkään. Suuri kaupunki tuntui pelottavalta ja hämmentävältä, mutta samalla niin kiehtovalta ja jännittävältä. Tuossa kohtaa jopa vähän harmitti, että tuli lähdettyä yksin matkaan. Joku kumma sisäinen polte vaan pakotti lähtemään ja niin monesti tuon jälkeenkin. Useasti myös ihan yksin.

60-luvun alussa syntyneelle yksin matkailu ei ollut mikään itsestäänselvyys. Valtaosa oman ikäluokkani edustajista oppi matkailemaan ”turvallisten” seuramatkojen kautta. Bussi odotti kentällä valmiina ja vei hotellin ovelle. Suomea puhuva opas jakoi huoneet ja tarvittaessa oli pitämässä kädestä kiinni lomaviikon aikana.

Pahimmillaan lomakohteeseen tutustuttiin matkanjärjestäjän valmisretkillä oppaan johdolla. Miten sitä nyt olisi itsekseen osannut mihinkään mennä? Kuljettiin sateenvarjon perässä kuin sopulilauma konsanaan ja katsottiin niitä kohteita, joita näytettiin. Kaikki oli pedattu valmiiksi, ateriatkin hoituivat usein hotellin buffetpöydästä. Muusta ei juuri tarvinnut huolehtia kuin, että paluupäivänä oli taas bussissa sovittuna aikana matkalla takaisin kentälle. Helppoa, mutta niin tylsän etukäteen pureksittua.

Converset

Kun tällaisen matkailumallin oppineena aloitti buukkaamaan itse lentonsa ja etsimään hotellinsa, kynnys oli suuri. Kun kerrointa vielä lisättiin lähtemällä reissuun yksin, voitte vain kuvitella, että aluksi jännitystä oli pelissä enemmän kuin riittämiin. Ei ihme, että Pariisin lentokentällä ahdisti.

Vaan siitä se sitten lähti niin omatoimimatkailu kuin yksin matkustaminenkin. Tein ensin lyhyempiä reissuja yksin Euroopassa: Italian riviera, Malta, Budapest, Lontoo, Madeira, Praha. Rohkeuden kasvettua uskaltauduin kiertomatkalle Itä-Kiinaan. Tätä matkaa tosin helpotti se, että osa reissusta oli valmiiksi järjestetty, mutta loppuosan sai viettää omineen Shanghaissa.

portaiden nousu

Ruokahalu syödessä kasvoi ja ensimmäisen pidempiaikaisen matkan tein yksin jo aiemmin pintapuolisesti tutuksi tulleeseen Lontooseen. Vietin siellä pari kesäkuukautta kaupunkia koluten. Asustelin edullisessa B&B -paikassa, jossa tutustui helposti myös muihin yksin matkustaviin.

Erityisesti jäi mieleen aussisupertäti Qwen, joka oli lähes kahdeksankymppinen maailmanmatkalainen. Qwenin kanssa tuli käytyä katsomassa Lontoon musikaaleja ja istuttua monet illat teekupposen ääressä maailmaa ihmettelemässä. Lontoon viikkojen jälkeen Qwen jatkoi matkaansa Nairobiin, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä safariporukan matkaan.

Tämä oli Qwenin ensimmäinen matka Afrikkaan ja muistan vieläkin kuinka hän edellisenä iltana jännitti suunnattomasti selviämistään. Vaikka kuinka olisi matkakonkari ja puhuisi englantia äidinkielenään, on inhimillistä, että uusi usein jännittää, jopa pelottaa. Mutta kuten Qwen totesi: kun on kerran lähtenyt, on pakko uskaltaa uudelleen.

Oli tosi kiinnostavaa saada viettää pidempi rupeama yhdessä Euroopan suurimmista kaupungeista. Ehdin tutustumaan Lontoon eri alueisiin ja huomaamaan kuinka Lontoo on kuin kokoelma pienempiä kaupunkeja. Erityisesti viehätyin Richmondiin, Lontoon esikaupunkiin, joka sijaitsee Thamesin rannalla. Alueelta löytyivät Lontoon parhaat puistot ja muutenkin meininki oli mukavan ”maalaista”.

espadrillokset

Seuraavana talvena vietin kuukauden päivät yksin Barcelonassa. Voi Barcelona, kuinka sinuun rakastuinkaan! Löysin kaupungista kaiken sen, mikä tekee matkasta täydellisen: auringon, meren, hyvät ravintolat, kiinnostavat nähtävyydet, kauniin arkkitehtuurin, viehkot vanhan kaupungin kujat ja mukavan kepeän elämänmenon… Ikävä oli palata kotiin.

Näistä hyvistä kokemuksista rohkaistuneena päätin käyttää tilannetta hyväkseni ja virkavapauden turvin vietin parin kuukauden pätkän syksyllä 2015 kiertämällä busseilla manner-Espanjaa. Aloitin reissuni Katalonian pohjoisosista ja pikku hiljaa valuin kohden etelää ja päätin road trippini Malagaan.

Noiden viikkojen aikana näin ja koin niin paljon, että loppua kohden huomasin jo paikkojen ja tapahtumien puuroutuvan muistissani. Onnekseni blogin kirjoittaminen jäsensi tapahtumia ja jätti jälkeensä ikimuistoisen päiväkirjan. Näistä kokemuksistani voit lukea blogini Espanja-osiosta https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/category/espanja/

Lähtisin milloin tahansa uudelleen saman tyyppiselle kiertomatkalle, niin sietämättömän hieno kokemus tämä matka oli. Pääsin jollain tasolla takaisin nuoruuden fiiliksiin: huolettomuuteen, päämäärättömyyteen, hetkiin jolloin jokainen päivä oli uusi seikkailu.

vincchi

Parasta yksin matkustamisessa mielestäni on se, ettei koskaan tarvitse tehdä kompromisseja. Voit täysin keskittyä siihen, mistä itse tykkäät. Mennä juuri sinne minne haluat. Tosin tämä tarkoittaa myös sitä, että joudut yksin huolehtimaan ja selviämään kaikesta. Toisaalta samalla koet myös onnistumisen iloa, mikä osaltaan kasvattaa itsevarmuuttasi.

Koen myös, että yksin matkustaessa näen ja koen jollain lailla enemmän. Olen ikään kuin aistit enemmän avoimina ja keskityn ympäristööni tarkemmin, mikä näkyy mm. valokuvaamisessa. Parhaat kuvat olen ottanut matkustaessani yksin.

Yksin matkailun ikävin puoli minulle on se, ettei vierellä ole ketään, jonka kanssa jakaa hurmaavia kokemuksia. Kun seisoin myöhäisillalla Eiffel-tornin näköalatasanteella koko valaistun Pariisin levittäytyessä ympärilläni silmän kantamattomiin, olisin siinä kohtaa ehdottomasti tarvinnut jonkun hehkuttamaan tätä kokemusta kanssani.

Toinen minulle vielä vaikea asia on illalla yksin syömään meneminen. Ehkä tätä pitäisi harjoitella, kuten teki Sari blogissa La Vida Loca. Menipä tuo urhea nainen oikein Michelin-tähditettyyn ravintolaan yksin illalliselle https://sarrrri.com/2017/01/yksin-illallisella/ Respect!

hiekkaa

Vielä kun pääsisin yksin matkustaessani eroon ensimmäisen päivän ahdistuksesta. Minulla menee aina tulopäivä hieman turhaan hermoiluun. Hermoiluun siitä, pääsenkö ongelmitta hotelliin, eksynkö ympäristössä tai tulenko ryöstetyksi. Olen vähän huvittunut itsekin siitä, että aluksi näen kaikki vastaantulijat potentiaalisina kriminaaleina, joiden tarkoitus on ryöstää käsilaukkuni. Jos yhtään lohduttaa, rahapussini on matkoilla varastettu kerran ja silloin en ollut yksin. Toisen kerran rahapussini varastettiin Suomessa kotiani lähimmässä Valintatalossa.

Rakkaat lukijani, etenkin te aikuiseen ikään ehtineet täti-ihmiset: lähtekää rohkeasti yksin reissuun. Maailma on ihmeellinen ja elämä liian lyhyt odotteluun. Jos ei aina löydy matkakumppania mukaan, matkoja ei kannata jättää tekemättä sen takia. Meillä on yksin matkailussa vielä sekin etu, että tässä iässä saa kulkea maailmalla pääosin hyvin rauhassa. Kukaan ei enää viheltele tai huutele täti-ihmisen perään. Valitettavasti 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Turvallisuusvinkkejä yksin matkaavalle ja vähän muutakin

Matkustin Espanjassa yksin seitsemisen viikkoa Katalonian pohjoisosista Malagaan. Viikkojen aikana tutustuin 15 eri paikkakuntaan ja viivyin yhdellä paikkakunnalla sen mukaan kuin hyvältä tuntui ja näkemistä riitti. Matkaa taitoin busseilla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein kiertomatkaa yksin, joten alussa olin hieman epävarma siitä, mitä kaikkea yksinmatkaavan olisi hyvä huomioida. Vaikka Espanjaa ei mitenkään voi pitää turvattomana tai haastavana matkailumaana, sitä kuitenkin kelasi mielessään sekä itseensä että matkatavaroihinsa kohdistuvia turvallisuusriskejä. Käytäntö toimi hyvänä opettajana tässäkin. Jaan muutaman omalla kohdallani hyväksi havaitun asian, jos jollekin näistä vinkeistä sattuisi olemaan hyötyä.

MalagassaYksin matkustamiseen ei tarvita superohkeaa luonnetta tai laajaa kielitaitoa. Jos pystyt huolehtimaan itsestäsi kotimaassa, pystyt myös matkustamaan yksin.

Miten taata rahojen ja matkatavaroiden turvallisuus?

Olin jakanut matkatavarani kahteen osaan. Matkalaukussa olivat vaatteeni ja hygieniatuotteet. Tämän laukun heitin aina bussin matkatavaratilaan ja sain näin olla huolettomammalla mielellä, koska laukussa ei ollut mitään erityisen arvokasta. Kuskit kyllä katsoivat jonkin verran matkatavaroiden perään, mutta mitenkään mahdotontahan ei olisi ollut jonkun napata laukkua tavaratilasta. Matkalaukkuni onneksi löytyi aina määränpäähän saavuttuani, joten sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Mutta just in case.

Kaikki arvokkaampi kulki keskikokoisessa selkärepussa, jossa pidin kamerareppuani sisältöineen, läppäriäni, puhelintani ja kaikkia tarpeellisia oheistarvikkeita, kuten virtajohtoja ja latureita. Lisäksi minulla oli pieni yliolan vedettävä käsilaukku. Rahat olin jakanut kahteen osaan: osa oli passin kanssa käsilaukussa vetoketjulla suljetussa sisätaskussa, osa repussa. Luottokorttiani pidin farkkujeni etutaskussa. Repun otin aina mukaan bussin sisälle, olipahan kaikki arvokkaampi valvovan silmäni alla. Liikkuessani paikasta toiseen reppu tuntui muutenkin turvalliselta. Kiinnitin silloin lanne- ja rintaremmit, joten jos joku olisi yrittänyt varastaa reppuni, olisi pitänyt varastaa myös minut 🙂 .

Mitä kannattaa pitää käden ulottuvilla?

Repun sivutaskuissa pidin aina nenäliinoja ja vesipulloa. Vessoissa oli paperi usein loppu, joten nenäliinat olivat monesti tarpeen. Lämpötilat vetelivät matkani aikana useana päivänä hellelukemissa, joten juomista tarvittiin vähän väliä. Jotkut linja-autonkuljettajat pihtailivat ilmastoinnin kanssa, joten siinäkin suhteessa oli hyvä, että juomista oli tarvittaessa saatavilla. Repussa kuljetin usein mukana myös hedelmiä tai pähkinöitä. Oli mukavaa, kun oli jotain pientä syömistä matkan ratoksi.

Myös repussa mukana olevista Compeed-rakkolaastareista huomasin olevan apua. Silloin, kun kenkä alkoi hiertämään, pystyin estämään kantapään aukeamisen laittamalla laastarin hankauskohtaan. Ikävintä on, jos jalka pääsee aukeamaan kunnolla ja haittaamaan matkan tekoa.

Saapuminen uuteen kohteeseen

Jos mahdollista, uuteen kohteeseen on huomattavasti miellyttävämpää saapua valoisaan aikaan. Pyrin suunnittelemaan aikatauluni niin, että pystyin matkustamaan päiväaikaan.

Majoitukset pyrin varaamaan keskeisiltä paikoilta niin, että kaikki merkittävä oli kävelymatkan etäisyydellä. Huomasin myös, että tällöin oli iltaisin huomattavasti mukavampaa piipahdella kaupungilla, kun ei tarvinnut kulkea hämäriä sivukujia pitkin. Pari kertaa tuli tehtyä vähän huonoja valintoja majoituksen suhteen ja hankittua majapaikka heikommasta kaupunginosasta. Majoituksen sijainnilla oli minusta tosi iso merkitys viihtyvyyden ja turvallisuuden tunteen kannalta, joten tässäkin suhteessa sillä on merkitystä mihin päänsä kallistaa.

Kaikki bussikuskit eivät ilmoittaneet paikkakuntien nimiä. Pane muistiin saapumisaika ja jos mahdollista määränpäätäsi edeltävä asema. Näin voit istua pidemmän aikaa huolestumatta siitä, missä ollaan menossa ja milloin pitää jäädä pois.

Tutkin myös aina etukäteen, miten majoituspaikkani sijaitsee bussiasemaan nähden tai oliko lähellä pysäkkiä, jossa voi jäädä pois. Monasti majoituspaikka olikin kävelymatkan päässä bussiasemalta, joten kun reitti oli tiedossa, tässä säästin myös vähän rahaa, kun taksia ei tarvittu.

Ensimmäiseksi majoituttuani uuteen majapaikkaan selvitin henkilökunnalta missä on lähin supermarketti. Kävin ensitöikseni ostamassa huoneeseeni juomista ja pientä syömistä. Siinä vaiheessa iltaisin kun rupesi huikomaan tai janottamaan, ei tarvinnut lähteä kauppoja etsimään tai käyttää hotellien kalliita minibaarien antimia.

Käy vessassa aina kun mahdollista

Tämä voi tuntua itsestään selvyydeltä, mutta on miellyttävän matkanteon kannalta aikamoisen tärkeää. Vessassa kannattaa käydä aina kun siihen on tilaisuus. Mikään ei nimittäin ole niin tylsää, kuin istua bussissa jalat ristissä tai etsiä vessaa siinä kohtaa, kun hätä on suuri ja vessaa ei lähimainkaan. Tulipa koettua kyykkypissalla käynti kaktuksen ja rosmariinipensaan välissä, joista ei paljon näkösuojaa saanut.

Pidemmillä bussimatkoilla kuskit pitivät yleensä yhden pidemmän pysähdyksen, jonka aikana ehti käydä vessassa. Tosin siihen ei kannata tuudittautua. Kerran oltiin aikataulusta pahasti myöhässä ja pysähdykset olivat niin lyhyitä kuin mahdollista. Yli neljän tunnin bussimatka oli pakko selvitä autosta poistumatta, ja juuri tässä bussissa ei ollut vessaa. Onneksi olin käynyt vessassa vähän ennen lähtöäni, muuten olisikin ollut jo hankalampaa.

Pakkaa mieluimmin liian vähän kuin liikaa

Jos vaihdat matkakohdetta useasti kuten itse tein, huomaat pian, että on huomattavasti mukavampaa liikkua tavaroinesi, mitä kevyempiä ne ovat. Kuljetin matkaviikkojen aikana mukana paljon sellaista, mitä en tarvinnut kertaakaan. Tähän listaan kuuluivat tilaavievät varrelliset kengät, pitkähelmainen neule ja kaikki silitettävät, matkalaukussa rypistyvät vaatteet. Halvemmissa hotelleissa ei juurikaan ollut silitysmahdollisuuksia, enkä edes viitsinyt ruveta silityspuuhiin silloin kun se olisi ollut mahdollista. Eniten käyttöä oli t-paidoilla, farkuilla, kevyillä rypistymättömillä vaatteilla, sadetta ja tuulta pitävällä ulkoilutakilla ja jalassa mukavilla tennareilla, jotka käytinkin reissussa ihan puhki. Ylipäätään rennot vaatteet olivat hyviä perusmatkavaatteita. Kaikki vähänkin hienosteluun viittaavat jäivät yhteen tai kahteen käyttökertaan. Painoa lisääviä ja tilaa vieviä kenkiäkään et tarvitse niin monia, kun matkassa on hyvät, sisäänajetut jalkineet.

Jossain vaiheessa huomasin, että minulla oli liian vähän hellekelin vaatteita, mutta tämä ei ollut mikään ongelma. Niitä saa ostettua tarvittaessa lähes kaikkialta muutamalla eurolla.

Pari turvallisuusvinkkiä

Moni on sanonut, että kyllä olet rohkea, kun uskallat tuolla lailla yksin matkustaa. Ei pidä paikkaansa ollenkaan, minä olen enempi arka ja kovin turvallisuushakuinen. Siksi hankin ennen matkaani pari juttua, jotka lisäsivät päivittäistä turvallisuuden tunnetta.

Hankin ensinnäkin turvarepun, joka oli tarkoitettu lähinnä kameralle ja sen varusteille, mutta toimi oivallisena päiväreppuna muutenkin. Reppu aukeaa selkäpuolelta, joten sinne pääsy huomaamatta on melkoisen mahdotonta. Etenkin valokuvatessa on usein niin keskittynyt kuvaamiseen, että mukana olevien tavaroiden vahtiminen jää vähemmälle. Reppua ei tarvitse ottaa selästä kokonaan pois silloinkaan, kun tarvitset sieltä jotain. Lantioremmin varassa reppu pysyy sinussa kiinni, käännät vain repun etupuolelle. Minusta tämä oli hyvä ja toimiva hankinta. Repun ostin netistä Rajala Pro shopista ja maksoi tarjouksessa muistaakseni 79 euroa.

TurvareppuTurvareppu2

Toinen mukanani seurannut turvavaruste oli matkahälytin. Kyse on pienestä laitteesta, jonka metallipiikit työnnetään ovenrakoon. Jos joku avaa oven tietämättäsi, laite hälyttää sen verran kovaäänisesti, että koko lähitienoo kyllä kuulee. Itselleni tämä lisäsi turvallisuudentunnetta yöaikaan, etenkin silloin, jos majapaikka oli vähänkin epäilyttävä. Laitteen hankin Clas Ohlssonilta ja maksoi kolmisentoista euroa.

Matkahälytin

Ennen reissuani mielessä pyöri kaiken maailman kauhuskenaariot siitä, mitä yksinmatkaavalle voikaan tapahtua. Kaikki meni kuitenkin hienosti, eikä mitään epämiellyttävää tapahtunut. Haluaisin rohkaista kaikkia lähtemään matkaan yksin. Et tarvitse mittavaa kielitaitoa etkä superrohkeaa luonnetta: yksinmatkustaminen onnistuu jokaiselta, joka pystyy normaalissa arjessa huolehtimaan itsestään. Avoin mieli, pieni uskallus heittäytyä epävarmuustilaan ja vähän hulvattomuutta peliin, siinä onnistuneen matkan ainekset.

Pakkaaminen pitkälle matkalle – mission impossible

Kuinka saada mahtumaan keskikokoiseen matkalaukkuun kahden kuukauden garderoobi hellemekoista viimaisten syyssäiden ulkoiluvarusteisiin? Siinäpä pulma. Lisähaasteensa tuo keski-ikäisen täti-ihmisen tarvitsema viiden kilon painoinen kosmetiikkatarpeisto. Mission impossible, sanon minä.

Matkalaukun pakkaaminen on minulle aina yhtä vaikeaa. Haluaisin matkalle kaikenlaista, korkkareista lenkkipukuun, just in case. Normioloissa miehen matkalaukusta on löytynyt sopiva tila ylijäämätavaroille, kuten papiljottipussille ja vielä niille yksille kengille. Nyt on selvittävä yhdellä matkalaukulla, jota pitää pystyä yksin liikuttamaan useaan otteeseen kohteesta toiseen. Arvoin kauan rinkan ja matkalaukun välillä. Pyörillä kulkeva, vieressä kuljetettava matkalaukku (olettaen, että liikun vain asfaltoiduilla teillä) veti pidemmän korren. Joten ihan kunnollista reppureissaajaa minusta ei sitten tullutkaan.

Kasasin sohvallemme vain ja ainoastaan kaikkein tärkeimmät varusteet. Siistimpää kaupunkivaatetusta, tuulta ja sadetta pitävää retkeilyvarustusta, hellekelien kesävaatetusta, lämmintä vaatetusta, erilaisia kenkiä erilaisiin tarpeisiin, hengittäviä puuvillavaatteita, riittävästi alusvaatteita… Lopputuloksena toteamus, että ei vaan mahdu, ei sitten millään. Eikä mistään voi luopua, kaikki on ehdottoman tarpeellista ja välttämätöntä. Miten ihmeessä ihmiset pystyvät matkustamaan vähillä varusteilla?

Huomenna lähden kohti Espanjaa. Laukussa menolippu Barcelonaan ja etukäteisvarauksessa kolmen vuorokauden majoitus puolesta välistä Costa Bravaa. Mistään muusta ei sitten olekaan tietoa, eikä juuri minkäänlaista tarkempaa matkasuunnitelmaa. Tavoitteenani on kulkea kaksi kuukautta Espanjaa pohjoisesta etelään busseilla ja junilla.

Ajattelin, että voisin kerrankin matkustaa fiilispohjalta ilman aikatauluja tai tarkkoja reittisuunnitelmia. Minulle tämä on täysin luonteeni vastaista. Kuulun siihen matkustajaryhmään, jolla on taipumus vähän liiankin tarkkaan suunnitella matkapäivät etukäteen. Tämä matka nyt itsessään on muutenkin poikkeuksellinen. Lähden elämäni ensimmäistä kertaa yksin pidemmän aikaa kestävälle kiertomatkalle. Täytyy myöntää, että taka-alalla hieman kummittelee huoli siitä, että pystynkö sittenkään heittäytymään näin huolettomaan ja suunnittelemattomaan matkantekoon? Olisiko sittenkin ollut järkevämpää tehdä etukäteen jonkinlaista reitti/majoitus/budjettisuunnitelmaa?

Toivottavasti kaikki menee hienosti ja ongelmitta. En haluaisi palata muutaman viikon päästä maitojunalla kotiin rahat lopussa ”paska reissu, mutta tulipa tehtyä” -tunnelmissa. Vaan nyt takaisin pakkaamisongelman kimppuun. Huomenna seikkailu alkakoon!

Onko matkailu keski-iässä vaikeampaa?

Minun, keski-ikäisen naisen, kiertomatka yksin Espanjaan lähestyy. Reilun kolmen viikon päästä istun koneessa kohteena Barcelona. Aiemmin kirjoittelin fiiliksistäni postauksessa Yksin matkustamisen ihanuus ja kurjuus. Totta puhuen aina silloin tällöin iskee angsti pintaan.

Tässä kohtaa huomaan ehkä parhaiten iän mukanaan tuoman rasitteen. Nuorempana en juurikaan murehtinut turvallisuuteni puolesta tai maalaillut uhkakuvia siitä, mitä kaikkea voi tapahtua. Elämässä ei ollut sanoja ”entä jos”. Sitä vain kohtasi uudet asiat seikkailumielellä ja innolla turhia miettimättä. Nyt yli viisikymppisenä huomaan märehtiväni kaikkea mahdollista: miten säilyttää rahoja, millainen käsilaukku pitäisi olla, saako kaikilta bussiasemilta takseja, selviänkö ilman espanjan kielen taitoa, pitäisikö hankkia toinenkin luottokortti, entä jos hotelli osoittautuu karmeeksi lutikkaloukuksi, entä jos minut ryöstetään, voinko lähteä yksin vaeltamaan jos sittenkin eksyn, riittävätkö rahat, mitä jos sairastun… ? Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Oma mieli ja typerien uhkakuvien maalailu ärsyttää. Enhän minä nyt toki ensimmäistä kertaa ole matkaan lähdössä. Tiedän aivan hyvin, että asioilla on taipumus järjestyä, ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia ja auttavaisia ja enhän toki ole menossa syvimpään Afrikkaan vaan eteläiseen Eurooppaan.

Toinen selvästi iän mukanaan tuoma piirre on mukavuudenhalu. Sitä voisi kutsua myös nirsoiluksi, laatutietoisuudeksi tai tasohakuisuudeksi. Tässä iässä sillä todella ON merkitystä mihin päänsä kallistaa. Kahden kuukauden matkallani on aika tiukka budjetti ja yksin matkustavalla majoitus haukkaa tästä suurimman osan. Tiedän, että hintatasoltaan sopivan majoituksen löytyminen tulee olemaan haasteellista.

Ainakin ensimmäisille matkapäiville haluan varata majoituksen valmiiksi ja tein tässä vähän tutkailua majoitustarjonnasta Costa Bravan alueelta, jonne ensiksi olen menossa. Hintakriteeristä on lähdettävä liikkeelle. Katsotaan majapaikat maksimissaan 40 euroa vuorokaudelta. Vuodepaikka 6 hengen makuusalissa: ehdoton EI. Hostellit: näyttää karmeelta, ei ilmastointia, kulahtanut, tunkkasen näköinen, pimee luukku, kurjuuden kärjistymä.

Pakko vähän tarkistaa hintakriteeriä: hintataso maksimissaan 60 euroa/vrk. Halvat perhehotellit: karmee sisustus, tuuletin ei riitä, näyttää halvalta, liian pieni huone, ankee, rauhaton ympäristö.

Hintatasoa tarkistettava uudelleen: hotellit maksimissaan 80 euroa vuorokaudelta. Keskitasoiset hotellit: kelvollinen mutta tylsä, huono sijainti, remontin tarpeessa, aamiainen näyttää suppealta, huono palaute. Huomaan eksyväni yhä uudelleen kalliimpien hotellien esittelysivuille. Tiedän tasan tarkkaa, että niihin minulla ei tällä reissulla ole varaa. Yksinkertaisesti EI ole. Mutta saahan sitä katsoa.

Odottelen viime hetken tarjouksia.

 

kesävarpaat2

 

Yksin matkustamisen ihanuus ja kurjuus

Olen lähdössä syksyllä ypöyksin parin kuukauden kiertomatkalle Espanjaan ja vähän jo etukäteen jännittää, jos samalla ihastuttaa. Yksin olen toki matkustellut ennenkin, mutta niin, että kohteenani on ollut aina tietty kaupunki tai paikkakunta ja sieltä etukäteen varattu majoitus.

Nyt olen aikeissa lähteä elämäni ensimmäistä kertaa reppureissulle, ”keski-ikäisen interrailille”, kuten mieheni matkaani nimittää. Hankittuna on menolippu Barcelonaan ja oikeastaan mistään muusta ei olekaan tarkempaa tietoa. Tarkoitukseni on viettää ensimmäiset viikot kiertelemällä Kataloniaa ja sieltä laskeutua pikkuhiljaa kohti etelää ja päättää reissuni jonnekin Andalusiaan, ehkäpä Sevillaan.

Jotenkin alkoi viehättämään ajatus siitä, että kerrankin voisi ajan kanssa matkustaa ilman tarkkoja aikatauluja tai sidonnaisuuksia. Viipyä kussakin kohteessa juuri sen aikaa, kun tuntuu hyvältä ja näkemistä piisaa. Vaihtaa maisemaa fiiliksen mukaan.

Niin, mitä se yksinmatkustamisen ihanuus onkaan? Minusta se on helppoutta ja vapautta suunnitella tekemisensä ilman, että tarvitse ottaa ketään muuta huomioon. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa viettää tuntitolkulla taidemuseoissa tai haahuilla kilometreittäin eri kaupunginosia. Voi käydä tutkimassa vaikka joka ikisen vastaantulevan kirkon ja joka ikisen kenkäkaupan. Voi nukkua aamulla pitkään tai olla nukkumatta. Voi syödä silloin kun huvittaa, voi istua puistoissa tai katukuppiloissa niin kauan kuin huvittaa…

Mutta, asioilla on aina se toinen puoli. Jos pitäisi aiempien reissujen perusteella nimetä kaksi ikävintä yksin matkustamisen haittapuolta, toinen on ehdottomasti se, ettei pysty jakamaan hienoja juttuja ja tunnelmia kenenkään kanssa. Muistan aina kuinka seisoin Eiffel-tornin huipulla iltamyöhällä. Upea iltavalaistu Pariisi kimmelsi ympärilläni valomerenä silmän kantamattomiin. Täydellinen hetki ja täydellinen miljöö, vaan siinä  jörötit ypöyksin ihastelemassa tuota romanttista näkymää. Tuntui, että hienoudesta hävisi puolet, kun ei voinut hehkuttaa sitä kenenkään kanssa.

Toinen asia, mistä yksin matkustamisessa en pidä, on yksin syöminen ravintoloissa. Jotenkin tulee vaivautunut olo, kun ei voi jutella kenenkään kanssa, eikä oikein viitsi koko ajan tuijotella viereisiin pöytiinkään. Onneksi helpotusta voi hakea näpeltämällä puhelintaan tai lukemalla matkaoppaita. Nykyisin olen ottanut tavaksi, että syön ravintoloissa mieluiten lounasaikaan ja iltaisin hankin jotain take away foodia kämpille. Päivällä yksinäinen sulautuu jotenkin paremmin joukkoon ja on vähemmän huomiota herättävä.

Jos ajatellaan talouspuolta, huono puoli on myös, että yksin matkustaminen maksaa enemmän. Joudut maksamaan majoituksesta kovempaa hintaan, sillä yhden ja kahden hengen huoneilla on yllättävän pieni hintaero. Yleensä saat vielä pienemmän ja huonomman huoneen.

Pahinta ei pitäisi koskaan ajatella, mutta mielessä kävi myös yksin matkustamisen kurjuus, mikäli kaikki ei mene toivotulla tavalla. Yksin matkustaminen on joka tapauksessa turvattomampaa. Mistä apua, jos tavarasi varastetaan ja jäät rahattomaksi? Entäpä, jos sairastut? Kukaan ei tuo sinulle syömistä ja juomista tai hanki lääkitystä.

Entä iskeekö pidemmällä reissulla yksinäisyys jossain vaiheessa? Tässä iässä olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten halua viettää öitäni reppureissaajien suosimissa mestoissa, joissa elämä olisi varmasti sosiaalisempaa. Vaan sitä mietin, alkaako käydä elo totiseksi, jos ainut keskustelukumppani on satunnainen ravintolan tarjoilija tai hotellin respa?

Olisi mielenkiintoista kuulla yksin matkustavien kokemuksia. Mikä on ollut yksin reissaamisessa parasta, entä mikä eniten syvältä? Kiinnostaisi myös tietää helpottaako matkaa, jos etukäteen suunnittelee tarkemmin reittejä, majoituksia ja kulkuyhteyksiä vai toimiiko paremmin tartu hetkeen -meininki? Jos tiedätte blogijuttuja, joissa aihetta on käsitelty, linkkejä otetaan mieluusti vastaan.

Syyskuun lopussa lähden, joten syksyllä raportoin kuinka espanjaa osaamaton täti-ihminen reppureissaajana pärjää. Totta totisesti, jänskättää.

Yksin matkustaminen