Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Viro

Ravintolat ulkomailla Viro

Tartto on Viron pastellisävyinen opiskelijakaupunki

sunnuntai, 15 toukokuun, 2022
Ensin rakastuin Tallinnaan. Sitten ihastuin Saarenmaahan. Ja nyt viehätyin Tartosta. Viro on matkailijalle ihanteellinen. Pieni maa, lyhyet välimatkat ja paljon kiinnostavaa nähtävää.

Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa matkustaa Tarttoon, olinhan kuullut siitä pelkästään hyvää. Vaan niin helposti Viron reissuilla jumittuu Tallinnaan, eikä malta lähteä merta edemmäs. Onneksi tällä reissulla päätettiin toisin, sillä se kannatti. Ystävien kanssa lähdettiin matkaan autolla ja eihän se Tartto ollut kuin 186 kilometrin päässä Tallinnasta.

Edellisessä jutussa kerroin, että teimme pienen poikkeaman reitiltä ja vietimme rentouttavan vajaan vuorokauden reilun 40 kilsan päässä Tartosta. Tässä kohtaa mentiin majoitus edellä ja yövyttiin entisessä viinatehtaassa Mooste Viinavabrik -hotellissa. Sieltä aamutuimaan olikin vain pieni siirtymä Tarttoon.

Vaikka Tartto on vajaalla 100000 asukkaalla Viron toiseksi suurin kaupunki, mielestäni kaksi päivää riitti sille oikein hyvin. Tarton keskusta-alue, missä kutakuinkin sijaitsee kaikki turistia kiinnostava, on tiivis ja helppo liikkua jalkaisin.

Romantiikkaa Tartossa – kaupungin maamerkki on suutelevien opiskelijoiden patsas.Tartto on värikäs…… ja hempeä.Kahden Wilden patsas – irlantilainen Oscar Wilde ja virolainen Eduard Vilde.

Tartto on kokenut kovia satojen vuosien ajan monissa sodissa. Toisessa maailmansodassa kaupungista tuhottiin jopa kaksi kolmasosaa, mutta siltikin katukuva on historiallinen ja yllättävän hyväkuntoinen. Mielenkiintoinen tieto oli myös, että Neuvostoliiton aikana Tartto oli osittain ulkomaalaisilta suljettu kaupunki, sillä siellä sijaitsi yksi Neuvostoliiton suurimmista sotilaslentokentistä.

Kauniit pastellisävyiset kivitalot reunustavat katuja ja tekevät kaupunkikuvasta viehättävän. Kaikkialla on pieniä puistoja ja silmiinpistävän paljon puita. Toisaalta Tartossa on myös hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Huomasin jälkeenpäin, että olin keskittynyt lähinnä kauniiden talojen kuvaamiseen, sen verran ihastuksissani olin Tarton vanhasta arkkitehtuurista.

En tiennyt aiemmin, että Tartto on Viron vanhin kaupunki, jos sitten myös Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Sen sijaan tiesin, että Tartto on merkittävä vanha yliopistokaupunki. Yliopisto on perustettu tänne jo vuonna 1632, mikä on aikamoisen arvostettavaa.

Kaupungin keskustassa Raatihuoneentorilla suutelevien opiskelijoiden patsas on eräänlainen kaupungin tunnus. Keskustan kävelykatujen terasseilla viimeistään huomaa, että kaupungin katukuva on hyvin nuorekas.

Yliopiston päärakennusTämä väriskaala viehättää.Kivitalojen lisäksi Tartossa on paljon viehättäviä puutaloja.

Parasta Tartossa oli kuljeskelu pitkin kaupungin idyllisiä katuja. Ehdottomasti kannattaa kivuta vehreälle Toomemäelle  (Toomemägi), jossa sijaitsee Tarton tuomiokirkon rauniot. Kovia oli kokenut tämäkin suurikokoinen tiilirakennus. Itse kirkosta on jäljellä enää rauniot. Kirkontorneissa toimii Tarton yliopiston museo.

Sen sijaan keskustan Jaanin eli Johanneksen kirkko on saatu kunnostettua vuosikymmeniä kestäneiden korjaustöiden jälkeen. Kirkon tekee merkittäväksi sen ikä, sillä alkuperäinen kirkko on jo 1300-luvulta. Kirkko kärsi tuhoja 1700-luvun alussa Suuressa Pohjan sodassa ja tuhoutui pahoin tulipalossa toisessa maailmansodassa 1944.

Neuvostoliiton aikana suunniteltiin jo raunioiden hävittämistä, mutta onneksi rakennus, tai rippeet siitä, jäivät unohduksiin. 2005 korjattu kirkko vihittiin uudelleen käyttöön. Ei ihme, että lähes täysin tuhoutunut kirkko näyttää remontinkin jälkeen melko karulta, ellei jopa keskeneräiseltä.

Kannattaa huomioida kirkon seunustoilla olevat terrakottapatsaat. Ikää niillä on noin 700 vuotta. Jälkeenpäin huomasin, että kirkon tornissa sijaitsee näköalatasanne, mikä meiltä jäi ikävä kyllä huomaamatta.

Kolmas mielenkiintoinen kirkko suomalaisnäkökulmasta on 1919 valmistunut Eliel Saarisen suunnittelema punatiilinen Paavalin kirkko. Hyvin on arkkitehdin kädenjälki tunnistettavissa. Kirkossa on paljon samaa ilmettä kuin Helsingin rautatieasemassa. Kirkon poikkeuksellinen alttaritaulu on suomalaisen kuvataiteilijan Kuutti Lavosen maalaama.

Enkelinsilta (Inglisild) johtaa Toomemäelle vievän kadun yli.Tarton tuomiokirkon raunioita.Jaanin eli Johanneksen kirkko on kokenut kovia Tarton soitaisassa historiassa.Näyttääkö tutulta? Paavalin kirkon on suunnitellut Eliel Saarinen. Alttaritaulu on Kuutti Lavosen maalaama.

Kesämatkaajan ehdoton käyntikohde Tartossa on yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Vaikka näin keväällä ulkotiloissa ei ollut vielä paljoa nähtävää, alue oli siltikin viehättävä lampineen ja monenlaisine puineen. Ja nähtävää riittää. Yli 200 vuotiaassa puutarhassa kasvaa yli 10000 erilaista lajia. Kolmen euron pääsymaksulla pääsee tutustumaan sisätiloihin, joihin on koottu  trooppisia lajeja.

Sunnuntaina suunnistimme entiseen tehdasrakennukseen Aparaaditehtaalle (Aparaaditehas). Odotimme samanlaista aluetta kuin Tallinnan Telliskivi, mutta kyse oli paljon pienemmästä kokonaisuudesta. Ikävä kyllä kaupat olivat sunnuntaina kiinni, joten tutustuminen jäi tällä kertaa ravintolapuolelle.

Kasvitieteellinen puutarha on kesäisin varsin todella upea. Nyt kasvit olivat vasta alullaan.Joku sentään jo kukki.Palmutalossa oli trooppinen tunnelma.Meitä huvittivat omalla biitsillään paistattelevat kilpikonnat.

Yritimme mennä Aparaaditehtaan suosittuun street food -ravintola Kolm Tilliin, mutta koska oli äitienpäivä, kaikki pöydät olivat iltapäivälle varattuja. Sen sijaan pääsimme toiseen alueen ravintolaan, Ravintola Aparaatiin, joka oli ihan hyvä sekin. Väitän, että täältä saa Tarton parhaat simpukat. En keksi, miten niistä saisi enää parempia.

Keskustasta pitää nostaa esiin myös tapas-tyyppinen ravintola Kampus. Erinomaisesti laitettua ruokaa Espanja-twistillä. Ja mikä parasta, annokset ovat jaettavissa koko pöytäseurueen kesken. Ravintolasta löytyy myös erikseen salaatti- ja hampurilaiskeittiö.

Kahviloista ansaitsee maininnan loistava kahvila Werner. Olipa vaikea valita, sillä leivostiski oli sen verran mittava.

Huomasin muuten, että Tartossa järjestetään elokuussa 5.-7.8.2022 Tarton ruoka- ja viinifestivaali. Itselleni ainakin olisi tosi mieluinen kesätapahtuma.

Ravintoloita ulkoterasseineen on paljon Rüütli kadulla. Jos olet kiinnostunut ostoksista, kannattaa suunnistaa Küüni kadulle, jossa sijaitsee mm. Kaubamajan tavaratalo. Sieltä lähti tällä kertaa mukaan ihanaa virolaista Joikin luonnonkosmetiikkaa.

Aparaaditehas.Kaupungin parhaat simpukat?Ravintola Kampus – maukasta ja hyvin valmistettua pikkusyötävää.Ken tästä ovesta käy, voi dieetit unohtaa.

Meidän majapaikka sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä. Gildi Dolce Vita Tartu home apartments oli kivasti remontoitu 2-kerroksinen huoneisto, joka olisi yhtä hyvin voinut olla Ranskan Provencessa.

Parhaimmillaan asunto olisi ollut kolmelle hengelle, sillä yksi meistä joutui nukkumaan alakerran epämukavalla sohvalla. Mutta ei ollut paha hintakaan. Kaksi vuorokautta meiltä neljältä maksoi vain 180 euroa. Majoitusta saa Tartosta vielä hyvin kohtuuhintaan.

Ranskalaishenkeä Tartossa.

Tartossa oli kiva käydä. Vaikka kaupungista puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, sen parasta antia minusta oli viehättävä tunnelma sekä kaunis ja hyvinhoidettu katukuva. Tekisi mieli sanoa, että ilmapiiri on jopa himppusen romanttinen.

Historia on hienosti läsnä joka nurkassa. Kesämatkaajalle lisäarvoa tuovat viheralueet ja kaupunkia halkova Emajoki, jonka rantoja pitkin pystyy kuljeskelemaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus ulkomaat Viro Yleinen

Mooste Viinavabrik – Viron kätketty hotelliaarre

keskiviikko, 11 toukokuun, 2022
Meillä on mukava ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme matkailleet yhdessä useamman kerran, joskus lähellä, joskus kauempana. Lähes jokaisella reissulla olemme pyrkineet etsimään ainakin yhden tavallisuudesta poikkeavan majapaikan. Joskus se on ollut talo Kataloniassa, joskus B&B-majoitus Pohjois-Espanjan maaseudulla ja joskus muutaman huoneen boutiquehotelli ranskalaisessa merenrantakaupungissa.

Tällainen poikkeuksellisten majoitusten haku on kuljettanut meitä mielenkiintoisiin paikkoihin ja tuonut eteemme yllättäviä majapaikkoja, jotka ovat kaukana perushotelleista.

Näin onnellisesti kävi tälläkin kertaa. Löysimme ihastuttavan pikkuhotellin Itä-Virosta, noin 45 kilometrin päästä Tarttoa. Olimme itseasiassa menossa Tarttoon, mutta meidän naisten teki mieli samalla reissulla viettää ainakin yksi yö jossain Viron monista kartanoista.

Reitillemme emme tällä kertaa löytäneet sopivaa kartanokohdetta, mutta sen sijaan tartuimme historiallisesti kiinnostavaan rakennuskaunokaiseen Viron Pölvän maakunnassa Moosten kylässä.

Kyse on 1909 rakennetusta entisestä viinatehtaasta, jossa nykyisin sijaitsee pieni boutiquehotelli Mooste Viinavabrik. Kivirakenteinen jämerä tehdasrakennus on osa ainutlaatuista Moosten vanhaa kartanoaluetta, joka on viime vuosina kunnostettu huippuhienoon kuntoon.

Kauniita ovat olleet tehtaat muinoin.

Alueen upein rakennus on ilman muuta Moosten kartano, joka on toiminut kouluna jo vuodesta 1920. Ranskalaishenkinen Art Nouveau -tyylinen kartano on täysin remontoitu vuosina 2000-2004.

Kauniita olivat myös kartanon entinen tallirakennus ja karjasuoja, joissa nykyisin toimii mm. erilaisia käsityöläisten pajoja ja puoteja. Rakennuksiin oli käytetty luonnonkiveä kerrassaan upeasti.

Alueella on myös kartanon entisten työntekijöiden asuntoja, joissa nykyisin on erilaisia taiteen keskuksia. Kävimme tutustumassa myös alueella toimivan keramiikkalaattatehtaan näyttelytiloihin.

On hieno asia, että tämä alue on säilynyt näin yhtenäisenä ja saanut uuden elämän käsityön ja taiteen tyyssijana. Hienosti kunnostetut rakennukset olivat jo nähtävyys itsessään. Jostain tapahtumakalenterista huomasin, että alueella järjestetään myös monenlaisia tapahtumia kirpputoreista konsertteihin.

Melkoinen rakennus kouluksi.Rakennuksia, joilla on luonnetta.Muutama villasukkapari lähti matkaan.

Mutta mennäänpä takaisin tuohon hotelli-ihanuuteen, jonne päädyimme. Astuimme ensimmäiseksi hallimaiseen tilaan, jossa soi taustalla rauhoittava musiikki. Aulan nurkassa jököttävä suurehko viinapannu muistutti paikan historiasta. Korkean tilan kirjaimellisesti kruunasi kattokruunu, joka oli rakennettu yli 600:sta lasipikarista.

Vastaanottomme oli sydämellinen. Viinatehtaassa kun oltiin, meille tarjottiin tervetuliaisjuomana paikallista maustettua viinaa. Sitten saimme valita listalta, mitä halusimme aamiaiseksi ja mihin aikaan. Aika yksilöllistä sanoisin. Ainutlaatuiseksi hotellikokemuksen teki varmasti myös se, että olimme hotellin ainoat asiakkaat. Tosin ruuhkaa ei ole koskaan odotettavissa, sillä hotellissa on vain seitsemän huonetta.

Vanhojen rakennusten tunnelmassa on aina jotain hyvin viehkoa. Niin täälläkin. Huoneessamme oli luonnonkivi- ja punatiiliseinää sekä kauniita pikkuruutuikkunoita. Tunnelmaa lisäsi seinän runsaskuvioinen lintutapetti. Yöllä oli niin hiljaista, ettei mistään kuulunut mitään. Mitä nyt aamulla aikaisin ohi lentävien hanhien muuttoparvet pitivät hetken omaa mekkalaansa.

Menimme illalla syömään hotellin ravintolaan. Matkailijan kannalta on miellyttävää, että täällä maaseudulla syö vielä varsin edullisesti, vaikka Viron hintataso onkin noussut aika paljon viime vuosina. (Missäpä ei olisi.) Ruoka oli maukasta ja virolaiseen tapaan annoskoot olivat melkoisen runsaita. Erityisesti paikalliset kalat saivat kiitosta. Kannattaa ehdottomasti syödä täällä.

Viehko hotellimiljöö.

Jokainen matkakokemus nousee aina asteen ylemmäs, kun kohtaa erityisen ystävällistä palvelua. Vähän aikaan en muista, milloin olisin saanut osakseni yhtä yksilöllistä palvelua kuin täällä Moosten Viinavabrikessa.

Satuimme kysymään tarjoilijalta, että voisimmeko nostaa ulkoa pari lisätuolia sisäpuolelle illan kortinpeluutamme varten. Tarjoilija mietti hetken ja kertoi, että hänellä on parempi vaihtoehto. Illallisen jälkeen meidät opastettiin hotellin ylimpään kerrokseen, mistä löytyi viehättävä oleskelutila. Koska olimme hotellin ainoat asiakkaat, saimme tilan käyttöömme illanviettoamme varten. Olipas huomaavaisesti ajateltu.

Meille sattui hotellivuorokauteemme mahtavan lämmin kevätpäivä. Viinavabriken sijainti järven rannalla maaseutumiljöössä takasi melkoisen lintukonsertin. Istuimme ulkoterassilla pitkään nauttien lähes kesäisestä lämpötilasta, linnunlaulusta, auringonlaskusta ja myös parista lasillisesta samppanjaa.

Täti-ihmisten samppanjahetki.Täällä sopii korttia pelata.Hotellin nelijalkainen isäntä Mozart valloitti sydämet.

Tässä hotellissa ja sen ympäristössä oli jotain ainutlaatuista zen-henkeä. Sellaista hyvää flowta, joka saa viihtymään ja rentoutumaan. Seuraavana aamuna ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen tuntui lähes ikävältä lähteä pois. Ikävä jäi myös sympaattista hotellikoira Mozartia, joka hellyttävällä olemuksellaan huolehti omalta osaltaan meidän viihtymisestämme.

Kiitos ja kumarrus. Tämä hotelli on kätketty aarre.

Kahden hengen huone aamiaisella maksoi 90 euroa. Tiedustelut: [email protected]

https://www.moostemois.ee/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Vuoden 2019 parhaat matkakohteet

perjantai, 24 tammikuun, 2020

Mitkä olivat minulle viime vuonna mieleenpainuvimmat tai kiinnostavimmat matkakohteet? Kertasin vähän omaa matkailuvuottani ja poimin sieltä muutaman helmen.

Edellisvuoden tapaan vietin kevään ja loppuvuoden pääosin Espanjan Aurinkorannikolla. Yritin laittaa jäitä hattuun ja olla antamatta rakkaalleni, Andalusialle, minkäänlaista etulyöntiasemaa. Mutta ei sille minkään mahda, viimekin vuonna eteläinen Espanja vaikutti niin merkittävästi monella tapaa, että pakko oli nostaa muutama juttu myös näihin suosikkeihini.

Kas tässä, vuoden 2019 parhaat reissukokemukseni:

Vuoden kulttuurikaupunki: Tallinna

Kylläpä sitä tuolla lahden takana tapahtuu. Pienen ajan sisällä Tallinnaan on noussut monta uutta nähtävyyttä, joista monesta on tullut melkoisia yleisömagneetteja.

Kalamajan alueelle perustettu valokuvakeskus Fotografiska on minusta parasta, mitä valokuvataiteen alalla olen koskaan nähnyt. Tälle kohteelle voisi hyvin antaa vuoden kulttuuritekopalkinnon, niin hieno kokonaisuus se on.

Fotografiska tarjoilee maailmankuulujen valokuvaajien huikeita vaihtuvia näyttelyitä. mutta myös tuntemattomampien marginaalikuvaajien otoksia mielenkiintoisessa miljöössä. Jos vähänkään aihepiiri kiinnostaa, Fotografiskaa ei kannata ohittaa.

Ja onhan Tallinnalla tarjolla muitakin hienoja uutuuksia: koko Noblessnerin alue ja siellä Taidekeskus Kai, Keksintötehdas Proto ja vuoden lopussa Vanhaan kaupunkiin avattu Merenkulkumuseo Paks Margareeta. Aika paljon uutta nähtävää yhteen kaupunkiin.

Kuulin, että keväällä myös surullisen kuuluisa Patarein vankila avautuu jälleen yleisölle. Entinen pahamaineinen vankila on koskettava pala rankkaa historiaa, jota en kyllä suosittele heikkohermoisille.

Mitä uutta Tallinnassa?

Jotta emme unohtaisi

Vuoden kaunein: Frigiliana

Sallittakoon vähän Andalusia-herkistelyä. Frigilianan pieni valkoinen kylä mainitaan varmaan kaikissa Espanjan kauneimpien kylien listoilla ja ihan syystä. Oli se niin ihana, että ihan herkisti.

Nerjan rantakaupungin vieressä vuoristossa sijaitseva kylä on kaunis kuin karamelli. Valokuvaajalle unelma ja romantikolle rakkautta. Ehdottomasti yksi vuoden kauneimmista paikoista.

Ehkä se kaikkein kaunein Andalusian valkoinen kylä

Vuoden vaikuttavin: Caminito del Rey

Kun kulkee lankkusiltaa pitkin vuorenseinämää, jossa pudotusta alas on parisataa metriä ja ylös saman verran, voi onnitella itseään rohkeudesta. Etenkin, jos sattuu vähänkään olemaan korkeanpaikankammoinen.

Hyvin meni, ihan huikea kokemus. Jos matkailet Aurinkorannikolla tai ylipäätään Malagan maakunnassa, Caminito del Rey, Kuninkaan polku, kannattaa kokea. Reitti ei ole vaativa, mutta näkymät palkitsevat.

Huikea vaellusreitti pitkin vuorenseinämiä

Vuoden luontokohde: Saariselkä

Jos on minusta Espanja ihana, ihana on myös Lappi ja sen puhutteleva luonto. Vietin kesäviikon Lapissa Saariselällä ja pääsin kokemaan sen monipuolisia retkeilyreitistöjä ja hienoja tunturimaisemia.

Metsähallitukselle iso peukku Saariselän loistavasta reittiverkostosta. Hienosti olette ottaneet huomioon kaiken kuntoiset lapinkävijät. Ja mikä parasta, Saariselkä on loistava luontokohde kaikkina vuodenaikoina oli sitten juttusi hiihto, laskettelu, patikointi tai kalastus.

Viikon putki Lapissa otti voimille

3 x helposti tunturiin Saariselällä

Vuoden kotimainen kaupunki: Savonlinna

Ystäväni kanssa meitä nauratti. Lämpömittari näytti 30 astetta, kun kuljeskelimme Savonlinnassa, Saimaan suloisen rantakaupungin maisemissa. Wanhan Kasinon terassilla tuli sellainen tunne kuin olisimme olleet jossain etelän lomakohteessa.

Miten paljon voikaan yhdellä kaupungilla olla vesistöä ja rantaviivaa. Menit minne tahansa, aina jostain pilkottaa Saimaa. Savonlinna on kuin suomalainen maisemapostikortti tai seppelepäinen Suomi-neito.

Seppelepäinen Suomi-neito

Vuoden ulkomainen kaupunki: Almuñécar

Veikkaan, ettei moni ole kuullutkaan Almuñécarista, Andalusian itäosan rantakaupungista, joka on espanjalaisten oma lomakohdesuosikki (paitsi Kaj Kunnas, joka asustelee siellä osan vuotta). Ei mekään oltu kuultu. Satuin vain lukemaan erään lehtijutun, jonka perusteella sitten matkattiin kaupunkiin.

Kannatti mennä. Ihania rantoja, pieni ja kompakti vanha kaupunki, historiaa ja vähän sellaista sopivaa granadalaista kylätunnelmaa. Almuñécarissa tuntuu juuri siltä, miltä Andalusiassa haluaa tuntuvan. Käymisen arvoinen pikkukaupunki.

Costa Tropicalin historiallinen pikkukaupunki

Vuoden lähimatkakohde: Viipuri

Viipuri on erikoinen. Vähän niin kuin olisi Helsingissä ja vähän niin kuin olisi vanhassa Neuvostoliitossa. Viipuri on ruman kaunis. Kaupunki, johon ei oikein tiedä miten suhtautua. Kiinnostava omalla tavallaan.

Matkustin Viipuriin Lappeenrannasta laivalla pitkin Saimaan kanavaa. Mukava matkustusmuoto ja lähimatkailua parhaimmillaan. Viisumivapaat risteilyt Viipuriin alkavat jälleen toukokuun puolivälissä.

Viipuri ei jätä kylmäksi

Vuoden sympaattisin: Kuressaari

Saarenmaan maakunnan pääkaupunki Kuressaari on kaupunki, jossa voitaisiin hyvin kuvata maalaisromanttista tv-sarjaa. Idyllinen pieni paikkakunta on tehnyt minuun vahvan vaikutuksen.

Pidän Kuressaaren rauhoittavasta ja lämminhenkisestä tunnelmasta, joka saa tuntemaan kuin olisin sukeltanut jonnekin lapsuusajan maisemiin puutalojen reunustamalle kotikadulle. Kukapa ei viihtyisi tässä sympaattisessa pikkukaupungissa, joka sijaitsee vain reilun 200 kilometrin ja lyhyen lauttamatkan päässä Tallinnasta. Jos et ole käynyt, mene ihmeessä.

Mitä tehdä Kuressaaressa?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Taide Viro

Mitä uutta Tallinnassa?

keskiviikko, 6 marraskuun, 2019

Jos luulit, että Tallinna on nähty, et ole käynyt kaupungissa todennäköisesti vähään aikaan.

Pressimatka: Eckerö Line, Tallink Silja, Viking Line, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Tämän vuoden huhtikuussa Iltalehti kirjoitti: ”Nyt tuli pupu pöksyyn – suomalaiset hylkäsivät Tallinnan.” Yhdeksi syyksi matkailijakatoon katsottiin suomalaisten kyllästymisen. ”Virossa on rampattu jo ihan tarpeeksi”, lehti kirjoittaa.

Eipä uskoisi, että tuosta artikkelista on vain reilu puoli vuotta. Tallinnassa eletään nyt ihan toisenlaisissa tunnelmissa ja käynnissä on sellainen matkailunoste, että oksat pois. Paikalliset kertoivat, että matkailurintamalla tapahtuu niin paljon ja uusia paikkoja aukeaa siihen malliin, ettei mukana kestä. Palanneet ovat myös suomalaiset.

Vanhat teollisuus- ja satama-alueet ovat kokeneet Tallinnassa huikeita muodonmuutoksia. Ensin kohistiin Kalamajasta. Nyt matkaava kansa suuntaa Noblessneriin. Rouheisiin teollisuushalleihin on noussut mielenkiintoista nähtävää ja tasokkaita ravintoloita. Ja lisää tulee.

Olen aivan otettu tavasta, miten tallinnalaiset osaavat hyödyntää kaikkea vanhaa. Uutta rakennetaan, mutta vanhan ehdoilla. Meillä nähdään vanhan teollisuusalueen arvo lähinnä puskutraktorien ruokana, Tallinnassa mahdollisuutena.

Tällä konseptilla rakentuu ja kehittyy ainutlaatuisia kokonaisuuksia, joiden tunnelmaa kaipaisin Suomeen. Onneksi Tallinnaan pääsee helposti.

Tallinnan vastakohtaisuus viehättää.

Noblessner

Some on työntänyt viime kuukausina urakalla punaisten lyhtyjen kuvia Tallinnan tällä hetken ehkä mielenkiintoisimmasta alueesta. Kyse ei ole mistään punaisten lyhtyjen kaduista, vaan entisestä suljetusta telakka-alueesta, joka on palvellut vuosikymmenten aikana niin Venäjän keisaria kuin Neuvostovaltaa.

Olin ihan ekstaasissa kun näin Noblessnerin värikkäät uudistalot. Huikea osoitus siitä, miten uusien asuntojen ei tarvitse olla tylsiä laatikoita, eikä rakennussuunnittelussa tarvitse hylätä luovuutta.

Oma mielenkiintonsa syntyy alueen kerroksellisuudesta. Vanhat satavuotiaat telakkahallit ja uudet asuintalot sulautuvat merenrantamaisemiin rinta rinnan varsin sopuisasti.

Bloggaaja on ilmiselvästi innoissaan näkemästään.

Noblessnerin merkittävin nähtävyys on vanhaan sukellusvenehalliin rakennettu mielikuvituksellinen virtuaalimaailma, Keksintötehdas Proto. Jos luulet, että olet liian vanha tällaisiin juttuihin, usko pois, et ole. Täällä oli myös täti-ihmisen superhauskaa leikkiä. Tästä virtuaalitekniikkaan pohjautuvasta ”huvipuistosta” löydät kokemuksiani täältä.

Toinen Noblessnerin uusista nähtävyyksistä on 100-vuotiaassa sukellusvenetehtaassa toimiva taidekeskus Kai. Näyttelytilojen lisäksi paikassa on elokuvateatteri sekä työtiloja taiteilijoille.

Täytyy sanoa, että itselleni tuli vähän sellainen tunne, että paikka hakee vielä linjaansa. Näyttelyanti jäi minusta vaisuksi, eikä nyt oikein avautunut. Tai sitten en vaan ymmärrä tällaista nykytaiteen suuntaa, jonka miellän enemmän taiteilijan omaksi terapiaksi kuin taiteeksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan Kai kehittyy. Tila ainakin antaa mahdollisuuksia.

Paikka sinulle, joka rakastat seikkailuja ja elämyksiä.Saman katon alla hengen ja ruumiin nautintoja.

Sen sijaan ymmärsin huomattavasti paremmin samassa rakennuksessa toimivaa loistavaa ravintolaa, hiljattain avattua Lore Bistroota. Tajuttoman hyvää ruokaa, jota tarjoillaan jaettavina annoksina. Täällä söin muuten parasta mustekalaa ikinä, eivätkä jääneet kampasimpukat kauas taakse.

Samaan rakennukseen on lähiviikkojen aikana avautumassa food-court -tyyppinen japanilainen ravintola Kampai sekä trendikäs drinkkibaari Kaif. Kivat tilat tulossa molemmille.

Lore Bistroo ja elämäni paras mustekala, ikinä.Japanilainen ravintola Kampai aukeaa ilmeisemmin marraskuun lopussa.

Ihan lähistöllä on myös kaksi vierekkäistä paikkaa, jotka kannattaa myös katsastaa: Pohjala panimoravintola sekä norjalais-virolainen sisustuskauppa Shishi. Näin joulun alla kauppa oli pukeutunut jouluun sellaisella bling-bling -meiningillä, että jopa jouluihminen häkeltyy.

Talon toisessa päässä on muuten Shishin outlet-kauppa, jota ei kannata jättää väliin. Jos kaipaat uusia joulukoristeita, löydät ne todennäköisesti täältä ja huomattavan edulliseen hintaan. Sopii täydellisten joulupallojen metsästäjälle.

Pohjala panimo ja ravintola. Miehet voi laittaa parkkiin tänne… …sillä aikaa, kun naiset menevät vstapäiseen rakennukseen tänne.

Fotografiska

Noblessnerin vieressä sijaitsevan Kalamajan monet Tallinnan-kävijät jo tuntevat. Melkoiseksi Kalamajan kävijämagneetiksi on noussut vasta nelisen kuukautta auki ollut Fotografiska valokuvakeskus. Voitteko kuvitella, neljän aukiolokuukauden aikana Fotografiskassa on vieraillut jo peräti 200 000 kävijää!

Yhtään ei tarvitse ihmetellä, miksi tämä vaihtuvilla näyttelyillä pelaava keskus on noussut tällaiseen suosioon. Olen itse nähnyt nyt kaksi näyttelykokonaisuutta ja pitänyt näkemästäni tosi paljon.

24. marraskuuta 2019 saakka esillä oleva Kirsty Mitchellin näyttely Wonderland kannattaa ehdottomasti nähdä. Vaikka kuvat ovat tarkoin rakennettuja lavastuksia, sisältyy niihin valtavasti symboliikkaa ja tunnetiloja. Visualisti minussa oli riemuissaan kokonaisuuksien harmoniasta ja kauneudesta. Hyvä kuvaus Mitchellin näyttelystä löytyy Tuulas life -blogista täältä.

Kannattaa ehdottomasti käydä myös Fotografiskan ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Siellä on huippuhyvä ravintola, viihtyisä drinkkibaari ja taivaallinen näköalaterassi. Tästä valoisasta ja skandinaavisen tyylikkäästi sistustetusta paikasta tykkään toden teolla.

Kirsty Mitchellin Wonderland -näyttely kuvaa vuodenkiertoa Kirstyn surutyön kautta.Fotografiskan ravintola, kirkkaasti jatkoon.

Viron Merenkulkumuseo Paks Margareeta

Merenkulkumuseo ei kuulosta minusta mitenkään erityisen kiinnostavalta, enkä laittaisi sitä välttämättä omalle käyntilistalleni missään kaupungissa. Tallinnan kohdalla täytyy ottaa sanojaan takaisin.

Pääsimme kurkkaamaan rakenteilla olevan Viron merenkulkumuseon tiloihin ja näkemään ja kuulemaan siitä, mitä tuleman pitää. Sellainen hinku kyllä syntyi, että tämä kohde pitää panna seuraavan Tallinnan matkan käyntikohteisiin.

Vanhan kaupungin keskiaikaiseen pyöreään tykkitorniin, ”paksuun Margareetaan” avautuu marraskuun lopussa Viron merenkulun historiaa esittelevä museo. Kun tiloihin astuu sisään, ensi alkuun äimistelee massiivista puulaivan hylkyä, jota on mahdollista tarkastella useasta kerroksesta.

Kyse ei ole mistä tahansa hylystä, vaan 1300-luvulta peräisin olevasta Kogen-laivasta, joka löydettiin rakennustöiden yhteydessä vuonna 2015 Kadriorgista hiekkaan hautautuneena. Miettikää, yli 700-vuotias laivavanhus!

Ja kuten Tallinnassa on tapana, myös tässä paikassa miljöötä on osattu käyttää hyödyksi. Tornin ylimpään kerrokseen rakentuu  terassi, josta näkee kauas merelle. Mikäpä sopisi merenkulkumuseolle paremmin. Vielä kun kiinnostavaan kokonaisuuteen lisätään avuksi nykytekniikka, mistään tylsästä museosta ei ole kyse.

Valitettavasti keskeneräistä museota ei saanut kuvata.

Tallink Spa & Conference hotel

Majoituspuolelta tekisi mieli vielä lopuksi nostaa Vanhan kaupungin kupeesta vanha tuttu, mutta suuren muutoksen kokenut, Tallink Spa & Conference kylpylähotelli. Hotellin aulatilat, ravintola ja viidennen kerroksen huoneet ovat saaneet uuden ilmavan ja raikkaan ilmeen.

Pääsin kurkkaamaan myös hotellin muutamaan tyylikkääseen sviittiin, joista jokainen oli erilainen ja kivalla tapaa omaleimainen. Omaksi suosikikseni nousi Nature-sviitti. Viihtyisin oikein hyvin noiden runsaiden kukkatapettien ympäröimänä.

Uusitut huoneet olivat saaneet raikkaat sävyt.Nature-sviitin kuoseissa kyllä viihtyisin.Bloggaaja yllätettiin sviitin kylppäristä juomasta samppanjaa.

Tekisikö mielesi lähteä Tallinnaan? Nyt siellä todellakin kannattaa rampata.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini Viro

Romanttisen illallisen ravintola Tallinnassa

lauantai, 4 maaliskuun, 2017

Hyvän ruuan lisäksi apetta myös romantiikan nälkään.

Yksi Tallinnan viehättävyydestä ovat ehdottomasti sen kiinnostavat ja vieläkin kohtuuhintaiset ravintolat. Uusia kunnianhimoisia ravintoloita nousee pystyyn kuukausittain, jos sitten joidenkin tähti sammuu, kuten saimme tällä samaisella reissulla karvaasti kokea. Aiemmasta loistavasta Fabrik-ravintolasta ei ollut jäljellä enää muuta kuin nimi ja kiinteistö.

Onneksi seuraavana iltana meitä lykästi. Menimme syömään Vanhan kaupungin pääkadun varrella (Viru 8) olevaan Cru ravintolaan. Jo usean vuoden ajan ravintola on keikkunut kärkipäässä erilaisissa Viron parhaiden ravintoloiden luokituksissa.

Ravintolaa luotsaa palkittu pääkokki Dmitri Haljukov, joka edusti Viroa mm. vuoden 2015 Bocuse d’orin arvostetussa maailmanlaajuisessa kokkikisassa Lyonissa. Keittiöstä löytyy lisäksi parikin Viron vuoden kokki -tittelin saanutta ammattilaista.

Cru sijaitsee 1400-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Vanhat kiviseinät ja keskiaikainen tunnelma antoivat ravintolalle tunnelmalliset puitteet. Kynttilät pöydillä ja seinän syvennyksissä lisäsivät mukavan lämminhenkistä tunnelmaa, joten tätä paikkaa voi ehdottomasti suositella romanttiselle illalliselle.

cru2cru

Oli mukavaa istahtaa pöytään, joka oli kauniisti katettu keraamisilla katelautasilla. Tarjoilu oli näkymättömän hienostunutta ja aina tulee ylevä fiilis siitä, kun tarjoilija levittää lautasliinan syliini.

Ruokalista ei ollut kovin laaja, mikä on aina hyvä merkki. Jos Crun ruokalistaa jotenkin luonnehtisi, raaka-aineina on paljon virolaisen keittiön aineksia, kuten riistaa ja merikalaa, mutta uudella tapaa laitettuna.

Ravintolalla oli mittava ja tasokas viinilista, mikä tosin käänsi viinien hinnat kalliimman puoleisiksi. Onneksi muutamaa laadukasta viiniä sai myös laseittain. Pakko mainita, että tilaamamme espanjalainen punaviini Coto de Hayas Garnacha Centenaria oli kerrassaan nautinnollista.

Alkuun pöytään tuotiin talon leipälautanen, jonka kruunu oli ravintolan itse tekemä tumma luumu/pähkinäleipä. Niin hyvää olikin, että useampi siivu meni maistellessa.

cru4cru7Alkuruuaksi valitsin jättikonnamonnia, ihan sen takia, että tämähän kuulosti lähinnä leikkisältä lasten lorulta. Hyvä valinta olikin, annos oli kaunis ja annoksen komponentit tukivat hyvin toinen toistaan. Munan keltuaisen olisin tosin jättänyt pois. Enemmänkin se häiritsi muuten toimivaa makumaailmaa.

Mieheni saarenmaalainen saksanhirvitartar tarjoiltiin hauskasta pahkapuulautaselta. Pientä miinusta mieheni mielestä oli siinä, että lihan koostumuksesta saattoi maistaa, ettei annos ollut ihan freesi. Oliko annos kenties tehty valmiiksi jo reilusti aikaisemmin? Lihaa olisi myös voinut kuulema maustaa enemmän.

Pääruokavalinta meni minulla myös ihan nappiin. Paahdettu hanhenfile oli täydellistä ja lautasella oleva juurespyree ja granaattiomenakastike sopivat linnulle erinomaisesti. Mieheni lampaanniska-annos oli kuulema muuten hyvää, mutta annos oli melkoisen pieni. Samaa totesin itsekin. Hanhea oli annoksessani vain kaksi pienehköä palasta, enemmän olisi ehdottomasti maistunut.

cru6cru8cru3

Jälkiruoka tällä kertaa pudotti tasoa. Suklaaholi X.O. lupasi paljon, mutta ei oikein maistunut miltään, koska annos oli aivan liian kylmä, jopa hieman kohmeinen. Pakastimestako liian myöhään otettu?

Kokonaisuudessaan Cru tarjosi miellyttävän ruokakokemuksen tunnelmallisessa mljöössä. Hinta-laatusuhde oli minusta kohdallaan, alkuruokien ollessa kympin molemmin puolin ja pääruokien jäädessä alle kahdenkympin. Hyvinkin voisin mennä uudelleen. Ihan ok fine dining -ravintola, vaikka ei ihan kympin arvoinen.

Täältä löydät lisää viimeisimpiä Viron ravintolaluokituksia: http://tallinnaa.com/tallinnan-ja-viron-parhaat-ravintolat-2017/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Risteilyt Viro

Pikavisiitti Tallinnaan – onnistuneen viikonlopun ainekset

tiistai, 28 helmikuun, 2017

Pieni matka, viihtyisä majoitus, hyvää ruokaa ja viiniä, kiireetöntä chillailua miehen kanssa, ehkä vähän shoppailua. Siinäpä ne mukavan viikonlopun ainekset. Tosin kaikki ei mene aina käsikirjoituksen mukaan.

Pientä säätöä

Sain hiljattain hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Olimme lähdössä mieheni kanssa Tallinnaan ja satuin päivää ennen lähtöä tarkastamaan laivamme lähtöajan. Onneksi, sillä varauksessa menomatka olikin syystä tai toisesta varattu aamuvuorolle, vaikka vakaa aikomuksemme oli lähteä vasta myöhemmällä laivavuorolla.

Soitto Eckerö Linelle helpotti suuresti syntynyttä ahdistusta. Paikkojen vaihtamisessa myöhemmälle vuorolle ei ollut mitään ongelmaa. Tässä oivallinen matkailuvinkki: se sähköpostiin tupsahtava varausvahvistus kannattaa kyllä tarkastaa.

Pääsimme mukavasti matkaan. Meillä oli paikat oikealle laivavuorolle ja laukussa Eckerö Linelta saatu lahjakortti laivamatkaamme varten. Apua! Kyseinen lahjakortti odotti valkoisessa kirjekuoressa keittiömme lokerikossa. Se lahjakortti nimittäin unohtui kotiin.

En onnistunut vakuuttamaan satamaterminaalin virkailijaa siitä, että lahjakortti kyllä löytyi, mutta sillä hetkellä se oli vain väärässä paikassa. Säännöt olivat yksiselitteiset: ei lahjakorttia, ei ilmaista matkaa. Ei siis auttanut kuin kaivaa kuvetta ja maksaa matka kiltisti. No, jäipähän lahjakortti odottamaan seuraavaa laivamatkaa ja sain hyvän syyn järjestää uuden Tallinnan matkan lähitulevaisuudessa.

eckeroline6eckeroline

Katkarapuleipää ja kuohuvaa Finlandialla

Eckerö Linen Finlandia oli uusi laivatuttavuus meille. Laiva oli siisti ja tiloiltaan valoisa. Menomatkalla lauantai iltapäivänä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Oli nautinnollista, kun ei tarvinnut jonotella ja etsiskellä pöytäpaikkaa täpötäysissä ravintoloissa.

Jostain menneisyydestä minulle kumpuaa laivamatkoilla hillitön halu syödä katkarapuvoileipä. Se kuuluu ikään kuin merimatkaan ja tällä klassikolla mentiin nytkin. Ei sinänsä, leipä oli tuore ja maistuva.

Finlandialta löytyi muuten mukavasti eri tyyppisiä ravintoloita pienestä pubista kahdessa kerroksessa olevaan tanssiravintolaan. Tykästyin itse erityisesti Naissaar-baariin, joka oli jonkinmoinen laivan viinibaari. Kokonainen skumppapullo laivan nimikkojuomaa irtosi S-etukortilla kohtuulliseen 15 euron hintaan. Tallinnan laivoille harvinaista oli myös se, että jopa useaa eri samppanjaa sai myös laseittain.

eckeroline5skumppaaeckeroline4

Ravintolavalinta ei mennyt ihan nappiin

Olin varannut meille illaksi pöydän aiemmalta Tallinnan matkalta tutuksi tulleesta Kalamajan alueen Fabrik-ravintolasta. Kirjoittelin tästä mahtavasta ruokakokemuksesta oman blogipostauksen viime syksynä, sen verran gastronomista tykitystä tuo ravintola tarjosi.

Ystäväni oli käynyt kyseisessä ravintolassa syömässä ihan hiljattain ja hehkutti myös ravintolan ylivoimaisuutta. Odotukset loistoillallisesta olivat siis huipussaan.

Astuessamme ravintolaan lauantai-iltana tunnelma oli jotenkin kumman vaisu. Tarjoilijamme oli selvästi hieman anteeksipyytelevä ja kertoi, että ruokalista oli juuri muuttunut, eikä sitä ollut ehditty kääntää vielä muille kielille. Vajavaisella englannilla hän yritti selittää, mitä tarjolla oli. Monta keittoa, erilaisia pannukakkuja ja pääruuaksi wieninleikettä ja paistettua lohta.

Ravintolan tarjonta ei nyt ihan vastannut ennakko-odotusta fine dining-tasosta ja syykin sille selvisi. Pääkokki oli sanonut itsensä irti muutama päivä takaperin aikomuksenaan perustaa oman ravintolan. Viereisestä viinibaarista saimme myöhemmin lisäselvyyttä, että mukaan oli lähtenyt myös keskeinen henkilökunta.

Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää ottaa pitkät ja etsiä ruokakokemus muualta. Fabrikin kohdalla kyse oli mitä ilmeisemmin kiireesti kyhätystä hätämenusta ja selviytymisestä kriisitilanteesta osaamattoman henkilökunnan turvin.

Kiltteyttämme kuitenkin jäimme ja yritimme löytää listalta jotain sopivaa. Alkuruuaksi rucolasalaattia ja tomaattikeittoa, pääruuaksi lohipannukakkuja ja miehelle wieninleike. Tomaattikeitto oli ihan ok, mutta lohipannukakut osoittautuivat kylmiksi (ja mauttomiksi) lohiwrapeiksi. Wieninlieke oli auttamattomasti liian paksu ja koristeeksi laitettu kokonainen chilipalko herätti kummastusta. Tässä kohtaa voisi sanoa, että no more comments.

fabrikfabrik

Muutenkin näytti, että koko ravintolan touhu oli aika tavalla yössä. Asiakkaille tuotiin pääruuat, ennen kuin he olivat saaneet tilaamansa alkuruuat. Annoksia tarjoiltiin vääriin pöytiin ja ihan eri aikoihin. Oma tomaattikeittonikin seilasi ensin viereiseen pöytään, sieltä takaisin keittiöön päätyäkseen sen jälkeen oikeaan osoitteeseen.

Voi Fabrik, olisiko ollut parempi vaikka sulkea ravintola hetkeksi ja ottaa aikalisä toiminnan uudelleen suunnitteluun ja käynnistämiseen? Sen sijaan saitte nyt monta kiukkuista, pettynyttä ja närkästynyttä asiakasta.

Estoria, kuin hyvän ystävän luona olisi kylässä

Tämän kertaisen reissumme yksi viehättävyyksistä oli jo entuudestaan tuttu Solo Sokos Hotel Estoria. Legendaarisen Viru-hotellin kylkeen sijoittuvassa boutique-tyyppisessä hotellissa on jotain kummallista viehättävyyttä, jota on vaikea selittää. Estoria on hotelli, jolla on hyväntahtoista pilkettä silmäkulmassa.

estoria3estoria16

Estoria-hotellin kantavana teemana ovat tarinat. Jokaisen huoneen ovessa on jokin Viron historiaan liittyvä viittaus, joka täydentyy huoneessa olevilla tauluilla.

Tarinat ovat toki kiinnostavia, mutta enemmän minua ruokkivat Estorian iloiset energiavärit: oranssi ja kaalimadonvihreä. Värimaailma toistuu hotellin kalustuksessa, tekstiileissä ja jopa kylpytossuissa ja kahvimukeissa.

estoria6estoria13estoria12estoria10

Estoriaa voisi kutsua ansiosta hyggeilyhotelliksi, sen verran kodikkaita yksityiskohtia hotellista löytyy. Naureskelin, että Estoriassa tuli tunne, että kenen kotiin tässä nyt oikein tultiin.

Hotellikerroksen omassa loungessa voi keitellä kahvia ja istuskella tohveleissa telkkaria katselemassa mukavilla sohvaryhmillä tai hauskoilla nojatuoleilla. Pöydillä on tarjolla makeisia ja pikkusnacseja.

estoriaestoria5estoria11estoria14estoria8

Hyvin viihdyimme muutenkin huoneessamme. Suuren suuri parisänkymme oli peitelty poikkeuksellisen värikkäillä ja iloisilla vuodetekstiileillä. Liekö merkki vanhuudesta, että räntää tihuuttava keli ei houkutellut kaupungille, vaan mieluimmin valitsimme kutsuvan vuoteemme tyynyröykkiöineen. Siinäpä oli mukavaa vetää leivosta naamaan ja tuijotella Lahden hiihtokisoja. Mitä nyt Viru-keskuksessa pyörähdettiin vähän ostoksilla.

estoria4

Hyvää ruokaa vihdoinkin

Löytyihän tällekin matkalle hyvää mieltä tuova ruokakokemus. Sunnuntain illallispaikaksi valitsin jo usean vuoden Viron parhaiden ravintoloiden listojen kärkipäähän yltäneen ravintolan. Kiitos ravintola Cru mukavasta illasta. Kirjoittelen illallisestamme lähiaikoina oman juttunsa.

Tallinnatallinna2

Vaikka Tallinnan hintataso on viime vuosina jonkun verran noussut, siltikin se on yhä edullinen matkailukaupunki. Tallinnaan kannattaa ehdottomasti lähteä etsimään hyviä ruokakokemuksia. Ja jos vähänkään ketään kiinnostavat kengät ja laukut, tavaratalo Kaubamajan kenkäosastoa ei kannata missata….

Eikä Kaubamajan ruokaosaston kuolattavan herkullisia leivostiskejä. Kakut ja leivokset pakataan napakasti pahvirasioihin, joten kotiin kuljetuskin onnistuu oikein hyvin. Terveisiä vaan nimimerkiltä tiramisukakkua huomiseksi 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini Viro

Tallinnan Kalamajan alueen ihastuttavat ravintolat

torstai, 8 syyskuun, 2016

Tallinnan Kalamajan ravintoloiden sisustus on pääosin leikittelevää ja rentoa. Ruokaan suhtaudutaan kuitenkin ilmeisen vakavasti.

Kirjoitin edellisessä postauksessani innostuksestani Tallinnan Kalamajan alueeseen. Tämä vanhan kaupungin takana oleva vanha puutalo- ja tehdasmiljöö on kokenut melkoisen renessanssin. Alueella kohtaa toinen toistaan ihastuttavampia ja persoonallisempia kahviloita, ravintoloita ja baareja, joista on vaikea valita, mihin poikkeaisi. Yksi on ihastuttava sisustukseltaan, toinen kiinnostava ruokalistaltaan, kolmas muuten vain rennon kutsuva. Tässä vinkiksi muutama oivalliseksi koettu bongaus kahdelta viime reissulta.

Klaus Kohvil

Jo menomatkalla meitä hemmoteltiin. Klaus Kohvik kahvila/ravintola sijaitsee meren rannalla Tallinnan kalatorin vieressä. Aamiaiseksi nautittu ”fat pancakes” marjojen, vaniljajäätelön ja itse tehdyn vadelmahillon kera vei sen verran ekstaasiin, että paikka jäi unohduksessa kuvaamatta. Klaus on pieni, viehättävä rafla, joka on sisustettu skandinaavisen pelkistetysti. Listalla edullisia lounasvaihtoehtoja ja päämenu sekoitus virolaisia, italialaisia ja aasialaisia makuja. Panostaa erityisesti lähiruokaan. Mukava terassi.

pancakes

Boheem

Eipä tarvinnut pitkään tarpoa, kun taasen oli pakko pysähtyä. Boheem on yksi Kalamajan alueen ensimmäisistä kahviloista. Vanhassa puutalossa on neljä huonetta ja terassi. Herkullisen näköisiä leivonnaisia, mutta myös ruoka-annoksia kuten valtavan kokoisia salaattiannoksia. ”Kenen kotona tässä kahvitellaan” –tunnelmaa. Palvelu vähän hitaan puoleista.

Boheemkalamaja2boheem2

Bar Bistro Kukeke

Jälleen hauskasti sisustettu ravintola, jossa iloinen fiilis. Ruokalistalla paljon pieniä annoksia kuten voileipiä ja vegaaniruokaa. Tosin oma kasvisleipäni mauttomuudellaan ei ihan vakuuttanut, ystäväni leipä sen sijaan toimi. Kelpo viinilista, josta kaikkia viinejä (samppanjaa lukuun ottamatta) sai laseittain.

kalamaja5kalamaja6

Apelsini Raudtee

1929 rakennetussa rautatieläisten kodissa sijaitseva siisti paikka. Hieman fiinimpää sisustusta, mutta ruokien hinnat olivat kuitenkin kovin maltilliset. Ravintolan takaa löytyi mukava ja suojaisa terassi. Tila toimii samalla kalliiden kylpyhuonekalusteiden näyttelytilana. Inspiroiduimme upeista kylpyhuonekaakeleista, jotka vetivät itse asiassa meidät ovesta sisään. Takaa paljastui yllätykseksemme ravintola.

apelsinkalamaja4

F-hoone

Ehkä tunnetuin ja kehutuin Kalamajan ravintoloista. Telliskiven kortteerissa sijaitsevassa loft-henkisessä ravintolassa on rento meininki. Todella edulliset hinnat ja kelpo ruokaa. Molemmilla kerroilla tupaten täysi. Lisää tarinaa täältä: Pari ravintolavinkkiä Tallinnaan.

F-hoone

Pudel Baar

Oluen ystävän mekka. Täällä teet maailmanympärimatkan olutmaailmassa. Vaikuttava määrä erikoisia pienpanimoiden oluita. Hauska retrotunnelma. Varoitus: älä mene yläkerran yhteisvessaan, jos ei ole ihan pakko.

kalamaja7kalamaja8

Kivi Paber Käärid

Arvasit oikein, nimi on suomeksi kivi, paperi ja sakset. Ravintola mainostaa itseään 100% gluteenittomana ravintolana. Tyylikkäästi sisustettu, viihtyisä ja rento.

kalamaja9kalamaja10kivi paber

Frenchy

Ranskalaistyyppinen bistro, joka houkutteli sisään tunnelmallisella lattarimusiikilla. Herkullisen näköisiä annoksia etenkin, jos ranskalaistyyppinen kokkailu kiinnostaa. Omistaja tuo itse raaka-aineita ja viinejä Ranskasta. Keveän trendikäs sisustus, jossa paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

frenchyfrenchy2

Fabrik

Ylistys ja suitsutus. Fine dining paikka ilman fine dining hintoja. Kovaa yritystä, kokeilun halua ja ruuanlaiton intohimoa. Lisää tarinaa ruokakokemuksesta seuraavassa postauksessa.

fabrik

Vinoteek Vabrik

Edellistä Fabrik-ravintolaa vastapäätä sijaitseva viinibaari ja -myymälä. Mielenkiintoisia omaa maahantuontia olevia viinejä, joissa kohtuuhinnat. Myyjä tuntui olevan melkoisen asiantunteva ja tiesi kertoa jokaisesta kysymästämme tuotteesta yksityiskohtaista tietoa ja luonnehdintaa. Kertakaikkisen ihastuttava paikka nautiskella viinejä tunnelmallisten ranskalaischansonien soidessa taustalla. Ehdottomasti paras paikka sen illan viimeisen lasillisen nauttimiseen.

vabrik2vabrik

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Viro

Tallinnan boheemi Kalamaja on rouhea ja elämänmakuinen

maanantai, 5 syyskuun, 2016

Unohda Tallinnan Raatihuoneen torin ynseät tarjoilijat ja Viru-keskuksen väsähtäneet suomalaisnurkat. Suuntaa parin kilometrin päähän boheemiin Kalamajaan, josta löytyy aivan toisenlainen Tallinna.

Olen jälleen niin inspiroitunut, sillä  olen saanut imeä itseeni Tallinnan Kalamajan alueen leikittelevää ja mielikuvituksellista ilmapiiriä. Olen kiertänyt ihmettelemässä ja ihastumassa rouheisiin loft-henkisiin kuppiloihin. Kohdannut kymmenittäin luovia ja yllättäviä sisustusratkaisuja. Nauttinut iloisesta ja nuorekkaasta miljööstä, jota on rakennettu intohimolla pilke silmäkulmassa. Saanut mielihyvää rentoudesta, lennokkuudesta, konstailemattomuudesta ja hulvattomuudesta. En löydä tarpeeksi superlatiiveja ylistääkseni tätä innovoivaa ympäristöä, joka kääntää suupielet väkisinkin ylöspäin.

Kalamajan alue oli vielä kymmenisen vuotta takaperin Tallinnan ränsistynyttä puutaloaluetta, työläiskortteeria minne pikemminkin jouduttiin kuin haluttiin. Tänä päivänä moodi on aivan toinen, alue vetää etenkin nuorta väkeä. Hipsterimeininkiä löytyy, mutta kaikkea muutakin.

kalamajastreetfood2streetfood4streetfood3streetfoodtuolitnohipsters

Rapistuneet tehdaskiinteistöt ja vanhat puutalot ovat kokeneet kummia ja niihin on noussut tunnelmallisia kahviloita, trendikkäitä ravintoloita, kekseliäitä kauppoja, boheemeja asuntoja ja ennen kaikkea elämänmakuista pöhinää. Jos rappioromantiikka kiinnostaa, tämä on sinun paikkasi.

Oli lauantai päivä, kun kiertelin Kalamajan alueella ystäväni kanssa. Vanhan rautatieaseman kupeessa oli kauppahalli, jossa oli jotenkin hullunkurinen meininki, joka oli kuin irrotettu joltain muulta vuosikymmeneltä. Torielämä jatkui ulkosalla ja torin ympäristöön antiikkikauppiaat ja kirpputorimyyjät olivat levittäneet tuoterepertuaarejaan. Kaikkea mahdollista oli tarjolla vintagevaatteista Leninin patsaisiin. Löytämisen riemua kirpparihemmoille.

toriantiikkitoriantiikkitori2kirppariantiikkitori3kirppis

Torin vierestä löytyy Telliskiven hauska kauppakeskittymä. Vanhoihin tehdashalleihin on noussut kiinnostavia kauppoja, joita shoppailija ja sisustusfriikki ei voi ohittaa. Tarinaa Telliskivestä löydät aiemmasta postauksestani täältä: Unelmamesta shoppailijalle/

telliskivitelliskivi2

Vaikka nyt oli aikaa kiertää Kalamajaa vähän enemmän, päivä tuntui loppuvan jälleen kesken. Voisin yksinkertaisesti viettää tällä alueella päiviä vain kuljeskelemalla päämäärättömästi ja aistimassa kaikkea ympäröivää ihanuutta. Tai voisin istua alueen kuppiloissa nauttimassa mielenkiintoisista miljöistä ja hyvästä tunnelmasta. Tämä ympäristö on iloista luovuuden ylistystä.

Meistä tuntui, ettemme juurikaan päässeet etenemään, sillä bongasimme jatkuvasti toinen toistaan mielenkiintoisempia mestoja, joihin oli ihan ihan pakko pysähtyä ainakin kahville tai lasilliselle. Jossain paikassa houkutteli värikäs terassi tyynyineen, jossain kutsui intohimoinen musiikki ja joku paikka veti puoleensa kekseliäällä sisustuksellaan. Kirjoitan noista hulppeista paikoista oman postauksen seuraavaksi, joten älä unohda, jos kaipaat ravintolavinkkejä. Ja tietysti kerron kokemuksestani yhdestä parhaasta fine-dining ateriasta pitkään aikaan.

fabriklamputkalamaja5vabrikvinoteek

Hyvät tallinnalaiset onneksi olkoon, olette saaneet aikaan jotain ainutlaatuista. En tiedä, miten te onnistutte olemaan niin eurooppalaisen trendikkäitä unohtamatta kuitenkaan omaa ainutlaatuista historiaanne ja omaleimaisuuttanne. Te ette vain kopioi muita, te luotte omaa juttuanne. Kunnioitettavaa!

Kalamajan alueelle ei ole pitkä matka vanhasta kaupungista tai Virun kulmilta kävellenkään, mutta raitiovaunut 1 ja 2 tuovat perille. Jää pois Telliskiven pysäkillä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.