Browsing Tag

Tallinna

Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Viro

Pari päivää Tallinnassa – virkistävä hotellilomanen tuli tarpeeseen

perjantai, 21 lokakuun, 2022
Mitä tehdä, kun illat pimenevät, tylsistyttää ja syyssateet pieksävät ikkunaa? Vaihtelunhalu vaivaa ja mieli kaipaa virkistävää reissua. No, me lähdettiin Tallinnaan. Sopivasti erilainen, helppo mennä ja paljon nähtävää. Passeli valinta kaikkina vuodenaikoina.

Tallinnassakin vihmoi vettä. Mutta ei hätää. Tavarat hotellille ja suunta kohti ennenkäymätöntä nähtävyyttä. Hotellin aulassa nauratti. Kuvittelin tulevani hotelliin, jossa en ollut koskaan ennen majoittunut. Mutta kas kummaa, ala-aulassa tajusin, että onhan me sittenkin tässä rakennuksessa yövytti aiemminkin.

Hotellimme, Radisson Collection Tallinn, toimi ennen pitkäkestoista remonttia nimellä Radisson Blu Sky, jossa yövyimme muutama vuosi takaperin. Mittavan 20 miljoonan remontin jälkeen hotelli avasi ovensa viiden tähden hotellina.

Hotelli oli oikein viihtyisä: huone tilava, sänky jumalaisen mukava ja aamiainen hyvä. Viisi tähteä jäi kuitenkin vähän ontumaan, sillä palvelu ei ihan vastannut sitä tasoa, mitä huipulla tulisi olla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Aamiaisella ei kukaan tullut kysymään haluaisimmeko tilata aamiaislistalta jotain ja likaiset astiat viipyivät turhan pitkään pöydän reunalla. Myös aulabaarin palveluasenne vähän ihmetytti. Tiskiltä piti itse hakea ja hyvä kun suostuttiin ylipäätään ottamaan tilausta vastaan. Sulkemisaika oli kuulema turhan lähellä.

Radisson Collection Tallinna – viiden tähden viihtyvyyttä.

Jokaisella Tallinnan matkalla on kiva käydä katsomassa jokin uusi nähtävyys. Tallinnassa se ei ole vaikeaa, sillä uusia ja matkailijaa kiinnostavia nähtävyyksiä nousee tuon tuosta.

Tällä kertaa suuntasimme Viron merimuseo Lentosatamaan (viroksi Lennusadam). Lähellä Noblessnerin aluetta sijaitseva vanhaan vesitasohalliin rakennettu museo on yksi Viron suurimpia museoita.

Yksittäiset veneet tai mittava merenkulun sotakalusto eivät jaksaneet erityisesti kiinnostaa, mutta museo kokonaisuudessaan oli visualistille kivaa katsottavaa. Tila oli jaettu merenalaiseen ja veden päälliseen maailmaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Minusta kaikkein kiinnostavin nähtävyys oli Lembit sukellusvene, joka rakennettiin Viron laivastolle 1936 ja joka seilasi myöhemmin Neuvostoliiton lipun alla. Tosin vähän klaustrofobinen olo tuli sisätiloissa. Ei olisi minusta sukellusvenehommiin.

Harmi, kun ulkona satoi vettä, sillä piha-alueella sijaitseva höyryjäänmurtaja Suur Töll olisi myös kiinnostanut. Kurjan sään vuoksi jätimme sen väliin.

Mikäli merenkulkuasiat kiinnostavat, vanhassa kaupungissa on toinenkin meriaiheinen museo. Vanhassa tykkitornissa sijaitsee useassa kerroksessa Paks Margareeta -museo. Museon päänähtävyys on keskiaikaisen veneen, Koggin, hylky.

Viron merimuseo Lentosatama

Tässä kohtaa pidemmän korren veti Noblessnerin alueella oleva Pohjala Tap room eli paikallisen panimon olutravintola. Vanhan teollisuusrakennuksen toisessa kerroksessa on viihtyisä ravintola, jossa voi maistella erilaisia artesaanioluita. Rakennuksen alakerrassa on kauppa, josta saa suosikkituotteet mukaansa.

Jätimme miehet oluiden maailmaan ja lähdimme ystäväni kanssa piipahtamaan tien toisella puolella olevassa Shishin sisustuskaupassa. Jos sinussa vähänkään on jouluihmistä, tämä on kauppa, joka kimalluksellaan hullaannuttaa. Voiko tästä kaupasta lähteä ulos ilman jonkinlaista joulukoristetta? Ja viereisestä ulko-ovesta pääsee paikan outlet-myymälään, jossa hinnat ovat pudonneet murto-osaan. Ovikranssi lähti tällä kertaa mukaani.

Pohjala Tap RoomShishin kimallusta

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Illan ruokapaikaksi olimme valinneet Lore Bistroon, joka sijaitsi aivan lähettyvillä. Olen aiemmin käynyt syömässä tässä rennossa ravintolassa vähän sen avautumisen jälkeen ja silloin todennut ruuan erinomaiseksi. Tuosta käynnistä jäi erityisesti mieleen paikan taivaallinen mustekala. Odotukset olivat korkealla, mutta nyt täytyy sanoa, etteivät ne ihan täyttyneet. Jotain jäi makumaailmassa uupumaan.

Lore Bistroo edustaa miljöönä kiinnostavaa teollisuusrakennusten uudelleenkäyttöä. Vanhaan laivatelakkarakennukseen remontoitu ravintola on rouhea loft-huoneisto, jossa on läsnä vahva industry-henki, mutta joka silti on kotoinen. Ihailen sitä tapaa, jolla virolaiset tämän tyylilajin taitavat.

Lore Bistroo

Seuraavana aamuna matkaseurueemme hajaantui. Miehet lähtivät katsomaan toista meriaiheista museota Paks Margareetaa ja me naiset suunnistimme Kalamajan alueelle valokuvataidekeskus Fotografiskaan.

Taisi olla itselleni jo kolmas käyntikerta tänne, mutta aina yhtä mielelläni tulen katsomaan, millaiset näyttelyt milloinkin on nähtävänä. Vaikka tällä kertaa en ihan löytänyt itseäni koskettavaa näyttelyä, Fotografiskassa on jotain kummallista viehkoutta, joka jo itsessään tekee näyttelytiloista kiinnostavan.

Näyttelyt ovat hienosti rakennettu käyttäen loistavasti valoja ja tilaa hyödyksi. Valokuvat ikään kuin irrottautuvat seinältä ja tulevat eläviksi. Katsoja seikkailee huoneesta toiseen kuin löytöretkeilijä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Fotografiskan päänäyttely tällä kertaa lienee Andy Warholin näyttely. Lähinnä monista pienistä valokuvista koostuva näyttely oli kuin aikansa kohutaiteilijan päiväkirja. Joskus varmaan kuohuttava, tänä päivänä ehkä hmm… No, kun en taidekriitikko ole, niin jääköön sanomatta.

Näyttelyn jälkeen oli rouvien aika nauttia lasilliset kuohuvaa. Siihen sopi hyvin mukava Frenchy, Telliskiven ranskalainen ravintola. Ja pitihän sitä vähän pyörähtää Telliskiven pienissä putiikeissa. Tässä on niin ideaa, että kädentaitajat ja designerit kokoontuvat samalle alueelle. Telliskiven alue on taas yksi osoitus siitä, miten vanha ja tylsä teollisuusalue on saanut virolaisten osaavissa käsissä uuden ja kiinnostavan elämän.

FotografiskaTelliskiviPäivän crémant-hetki Frenchyssä.Aina on tilaa myös leivoskahveille.

Poikkesimme myös ostoksilla Balti Jaama torilla (Balti Jaama Turg). Mikäli et ole koskaan täällä käynyt, suosittelen lämpimästi. Kivasti remontoidussa torirakennuksessa on normaalien toritiskien ja -myymälöiden lisäksi mm. ravintoloita, kahviloita, herkkukauppoja sekä rakennuksen yläkerrassa käsityöpuoteja sekä iso antiikkitori.

Tältä käynniltä lähti mukaan nahkahanskat, sukkia, Muhun ihanaa saaristolaisleipää ja Kalevin suklaakaupasta makeisia.

Balti Jaama – asematori

Illaksi olimme varanneet pöydän Väike Rataskaevusta. Saman omistajan Rataskaevu 16 ravintolasta ja tästä pikkusisaresta on tullut vanhan kaupungin menestynyt parivaljakko, joka kerää suitsutusta jatkuvasti.

Odotukset olivat jo valmiiksi korkealla täälläkin. Ravintola on hyvin pieni, kotoisen söpö ja ihastuttava vanhan rakennuksen historian havina lisää viihtyisyyttä. Ruokalista sen sijaan jätti vähän pohdittavaa. Neljä alkuruokaa, neljä pääruokaa ja kaksi jälkkäriä oli aika typistetty kattaus, mistä valita.

Ruoka oli noin päällisin puolin ihan ok, muttei yltänyt sille tasolle, että olisi tehnyt erityistä vaikutusta. Käyköhän hyville ravintoloille niin, että kun maine kasvaa tarpeeksi korkeaksi, lopetetaan yrittämästä ja mennään ehkä vähän helpoimman kautta? Mutta jokainen ruokailuhan on loppujen lopuksi subjektiivinen kokemus. Joku muu olisi varmaan ollut ihastunut.

Väike RataskaevuSateinen vanha kaupunki on itse asiassa kaunis.Väriä harmauteen vanhan kaupungin kukkamyyjiltä.

Iltamme päättyi vanhan kaupungin pakollisen kierroksen jälkeen hotellimme ylimmän kerroksen baariin yömyssyille. 24. kerroksen baarista avautuivat hienot näkymät ympäri Tallinnan keskustaa. Kesäaikaan ulkoterassi on varmaan kova juttu.

Olipas kiva käydä virkistäytymässä Tallinnan historiaa huokuvassa ilmapiirissä. Pienikin hotellilomanen tuottaa aina kosolti iloa. Vaikka Tallinna on niin lähellä, se on siltikin hyvällä tavalla niin erilainen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

6 Kommenttia
Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Taide Viro

Mitä uutta Tallinnassa?

keskiviikko, 6 marraskuun, 2019

Jos luulit, että Tallinna on nähty, et ole käynyt kaupungissa todennäköisesti vähään aikaan.

Pressimatka: Eckerö Line, Tallink Silja, Viking Line, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Tämän vuoden huhtikuussa Iltalehti kirjoitti: ”Nyt tuli pupu pöksyyn – suomalaiset hylkäsivät Tallinnan.” Yhdeksi syyksi matkailijakatoon katsottiin suomalaisten kyllästymisen. ”Virossa on rampattu jo ihan tarpeeksi”, lehti kirjoittaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Eipä uskoisi, että tuosta artikkelista on vain reilu puoli vuotta. Tallinnassa eletään nyt ihan toisenlaisissa tunnelmissa ja käynnissä on sellainen matkailunoste, että oksat pois. Paikalliset kertoivat, että matkailurintamalla tapahtuu niin paljon ja uusia paikkoja aukeaa siihen malliin, ettei mukana kestä. Palanneet ovat myös suomalaiset.

Vanhat teollisuus- ja satama-alueet ovat kokeneet Tallinnassa huikeita muodonmuutoksia. Ensin kohistiin Kalamajasta. Nyt matkaava kansa suuntaa Noblessneriin. Rouheisiin teollisuushalleihin on noussut mielenkiintoista nähtävää ja tasokkaita ravintoloita. Ja lisää tulee.

Olen aivan otettu tavasta, miten tallinnalaiset osaavat hyödyntää kaikkea vanhaa. Uutta rakennetaan, mutta vanhan ehdoilla. Meillä nähdään vanhan teollisuusalueen arvo lähinnä puskutraktorien ruokana, Tallinnassa mahdollisuutena.

Tällä konseptilla rakentuu ja kehittyy ainutlaatuisia kokonaisuuksia, joiden tunnelmaa kaipaisin Suomeen. Onneksi Tallinnaan pääsee helposti.

Tallinnan vastakohtaisuus viehättää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Noblessner

Some on työntänyt viime kuukausina urakalla punaisten lyhtyjen kuvia Tallinnan tällä hetken ehkä mielenkiintoisimmasta alueesta. Kyse ei ole mistään punaisten lyhtyjen kaduista, vaan entisestä suljetusta telakka-alueesta, joka on palvellut vuosikymmenten aikana niin Venäjän keisaria kuin Neuvostovaltaa.

Olin ihan ekstaasissa kun näin Noblessnerin värikkäät uudistalot. Huikea osoitus siitä, miten uusien asuntojen ei tarvitse olla tylsiä laatikoita, eikä rakennussuunnittelussa tarvitse hylätä luovuutta.

Oma mielenkiintonsa syntyy alueen kerroksellisuudesta. Vanhat satavuotiaat telakkahallit ja uudet asuintalot sulautuvat merenrantamaisemiin rinta rinnan varsin sopuisasti.

Bloggaaja on ilmiselvästi innoissaan näkemästään.

Noblessnerin merkittävin nähtävyys on vanhaan sukellusvenehalliin rakennettu mielikuvituksellinen virtuaalimaailma, Keksintötehdas Proto. Jos luulet, että olet liian vanha tällaisiin juttuihin, usko pois, et ole. Täällä oli myös täti-ihmisen superhauskaa leikkiä. Tästä virtuaalitekniikkaan pohjautuvasta ”huvipuistosta” löydät kokemuksiani täältä.

Toinen Noblessnerin uusista nähtävyyksistä on 100-vuotiaassa sukellusvenetehtaassa toimiva taidekeskus Kai. Näyttelytilojen lisäksi paikassa on elokuvateatteri sekä työtiloja taiteilijoille.

Täytyy sanoa, että itselleni tuli vähän sellainen tunne, että paikka hakee vielä linjaansa. Näyttelyanti jäi minusta vaisuksi, eikä nyt oikein avautunut. Tai sitten en vaan ymmärrä tällaista nykytaiteen suuntaa, jonka miellän enemmän taiteilijan omaksi terapiaksi kuin taiteeksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan Kai kehittyy. Tila ainakin antaa mahdollisuuksia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Paikka sinulle, joka rakastat seikkailuja ja elämyksiä.Saman katon alla hengen ja ruumiin nautintoja.

Sen sijaan ymmärsin huomattavasti paremmin samassa rakennuksessa toimivaa loistavaa ravintolaa, hiljattain avattua Lore Bistroota. Tajuttoman hyvää ruokaa, jota tarjoillaan jaettavina annoksina. Täällä söin muuten parasta mustekalaa ikinä, eivätkä jääneet kampasimpukat kauas taakse.

Samaan rakennukseen on lähiviikkojen aikana avautumassa food-court -tyyppinen japanilainen ravintola Kampai sekä trendikäs drinkkibaari Kaif. Kivat tilat tulossa molemmille.

Lore Bistroo ja elämäni paras mustekala, ikinä.Japanilainen ravintola Kampai aukeaa ilmeisemmin marraskuun lopussa.

Ihan lähistöllä on myös kaksi vierekkäistä paikkaa, jotka kannattaa myös katsastaa: Pohjala panimoravintola sekä norjalais-virolainen sisustuskauppa Shishi. Näin joulun alla kauppa oli pukeutunut jouluun sellaisella bling-bling -meiningillä, että jopa jouluihminen häkeltyy.

Talon toisessa päässä on muuten Shishin outlet-kauppa, jota ei kannata jättää väliin. Jos kaipaat uusia joulukoristeita, löydät ne todennäköisesti täältä ja huomattavan edulliseen hintaan. Sopii täydellisten joulupallojen metsästäjälle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Pohjala panimo ja ravintola. Miehet voi laittaa parkkiin tänne… …sillä aikaa, kun naiset menevät vstapäiseen rakennukseen tänne.

Fotografiska

Noblessnerin vieressä sijaitsevan Kalamajan monet Tallinnan-kävijät jo tuntevat. Melkoiseksi Kalamajan kävijämagneetiksi on noussut vasta nelisen kuukautta auki ollut Fotografiska valokuvakeskus. Voitteko kuvitella, neljän aukiolokuukauden aikana Fotografiskassa on vieraillut jo peräti 200 000 kävijää!

Yhtään ei tarvitse ihmetellä, miksi tämä vaihtuvilla näyttelyillä pelaava keskus on noussut tällaiseen suosioon. Olen itse nähnyt nyt kaksi näyttelykokonaisuutta ja pitänyt näkemästäni tosi paljon.

24. marraskuuta 2019 saakka esillä oleva Kirsty Mitchellin näyttely Wonderland kannattaa ehdottomasti nähdä. Vaikka kuvat ovat tarkoin rakennettuja lavastuksia, sisältyy niihin valtavasti symboliikkaa ja tunnetiloja. Visualisti minussa oli riemuissaan kokonaisuuksien harmoniasta ja kauneudesta. Hyvä kuvaus Mitchellin näyttelystä löytyy Tuulas life -blogista täältä.

Kannattaa ehdottomasti käydä myös Fotografiskan ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Siellä on huippuhyvä ravintola, viihtyisä drinkkibaari ja taivaallinen näköalaterassi. Tästä valoisasta ja skandinaavisen tyylikkäästi sistustetusta paikasta tykkään toden teolla.

Kirsty Mitchellin Wonderland -näyttely kuvaa vuodenkiertoa Kirstyn surutyön kautta.Fotografiskan ravintola, kirkkaasti jatkoon.

Viron Merenkulkumuseo Paks Margareeta

Merenkulkumuseo ei kuulosta minusta mitenkään erityisen kiinnostavalta, enkä laittaisi sitä välttämättä omalle käyntilistalleni missään kaupungissa. Tallinnan kohdalla täytyy ottaa sanojaan takaisin.

Pääsimme kurkkaamaan rakenteilla olevan Viron merenkulkumuseon tiloihin ja näkemään ja kuulemaan siitä, mitä tuleman pitää. Sellainen hinku kyllä syntyi, että tämä kohde pitää panna seuraavan Tallinnan matkan käyntikohteisiin.

Vanhan kaupungin keskiaikaiseen pyöreään tykkitorniin, ”paksuun Margareetaan” avautuu marraskuun lopussa Viron merenkulun historiaa esittelevä museo. Kun tiloihin astuu sisään, ensi alkuun äimistelee massiivista puulaivan hylkyä, jota on mahdollista tarkastella useasta kerroksesta.

Kyse ei ole mistä tahansa hylystä, vaan 1300-luvulta peräisin olevasta Kogen-laivasta, joka löydettiin rakennustöiden yhteydessä vuonna 2015 Kadriorgista hiekkaan hautautuneena. Miettikää, yli 700-vuotias laivavanhus!

Ja kuten Tallinnassa on tapana, myös tässä paikassa miljöötä on osattu käyttää hyödyksi. Tornin ylimpään kerrokseen rakentuu  terassi, josta näkee kauas merelle. Mikäpä sopisi merenkulkumuseolle paremmin. Vielä kun kiinnostavaan kokonaisuuteen lisätään avuksi nykytekniikka, mistään tylsästä museosta ei ole kyse.

Valitettavasti keskeneräistä museota ei saanut kuvata.

Tallink Spa & Conference hotel

Majoituspuolelta tekisi mieli vielä lopuksi nostaa Vanhan kaupungin kupeesta vanha tuttu, mutta suuren muutoksen kokenut, Tallink Spa & Conference kylpylähotelli. Hotellin aulatilat, ravintola ja viidennen kerroksen huoneet ovat saaneet uuden ilmavan ja raikkaan ilmeen.

Pääsin kurkkaamaan myös hotellin muutamaan tyylikkääseen sviittiin, joista jokainen oli erilainen ja kivalla tapaa omaleimainen. Omaksi suosikikseni nousi Nature-sviitti. Viihtyisin oikein hyvin noiden runsaiden kukkatapettien ympäröimänä.

Uusitut huoneet olivat saaneet raikkaat sävyt.Nature-sviitin kuoseissa kyllä viihtyisin.Bloggaaja yllätettiin sviitin kylppäristä juomasta samppanjaa.

Tekisikö mielesi lähteä Tallinnaan? Nyt siellä todellakin kannattaa rampata.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 Kommenttia
Viro

Tallinnan Keksintötehdas Proto – mitään näin ihanan hullua en ole kohdannut vähään aikaan

lauantai, 2 marraskuun, 2019

Tämä on sinulle, joka rakastat elämyksiä ja seikkailuja. Ja sinulle, joka olet joskus hullaantunut Jules Vernen romaaneista.

Pressimatka: Eckerö Line, Viking Line, Tallink Silja, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Täti-ihminen huutaa ja viilettää sukkulassa maanuumeniin. Nuoret miehet haravoivat valtameren pohjaa sukellusveneessä. Joku liitelee Alppien yllä kotkan lailla. Pariskunta matkustaa kuumailmapallolla korkeuksiin. Vanhempi herra laskettelee ärräpäitä, kun törmäilee hevosvankkureihin autolla, jossa ei ole edes rattia. Mihin ihme paikkaan olen oikein tullut?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Ihmepaikkaan todellakin. Kyse on Tallinnan uusimmasta hittinähtävyydestä, Keksintötehdas Protosta, joka käyntihetkelläni on ollut avoinna vasta kymmenen päivää. Silti jo ensimmäisten aukiolopäivien aikana on ylitetty 10 000 kävijän raja. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja voidakseen povata tälle kohteelle loistavaa menestystä.

Voihan virolaiset. Teissä vaan on jotain niin käsittämätöntä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Tuntuu siltä, että koko Tallinna on tällä hetkellä kuin popcornikattila, josta poksahtelee yllätyksiä toinen toisensa perään.

Ensimmäinen reaktioni oli WAU. Vanhaan salaiseen sukellusvenetehtaaseen, tai oikeastaan sen valimoon, on rakennettu sellainen virtuaalimaailma, että huh huh. Mielikuvitusta, rohkeutta eikä ilmeisesti rahaakaan ole säästelty, kun huimat ideat on toteutettu raffiin teollisuushalliin.

Ja kun virolaisista on kyse, homma tehdään tyylillä. Ihailin sitä tapaa, miten rouheaa miljöötä on käytetty taitavasti hyväksi. Lopputulos on kiehtova, jännittävä ja mielenkiintoinen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Keksintötehdas Proton idea on herättää henkiin yli 100-vuotiaita keksintöjä ja niiden mielikuvituksellisia prototyyppejä niin, että kävijä pääsee itse mukaan tekemään ja kokemaan.

Virtuaalitekniikkaan perustuvat VR-lasit vievät seikkailuihin meren pohjasta avaruuteen ja jopa maapallon syövereihin. 360 astetta avautuva näkymä ympärillä tekee kokemuksista käsittämättömän todentuntuisia.

Jos Proto olisi toteutettu steriiliin uudisrakennukseen, tunnelma olisi ihan toinen.

Proto on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että se soveltuu niin lapsiperheille, nuorille kuin meille vähän iäkkäämmille. Olin itseasiassa vähän yllättynyt, miten innostunut olin paikasta.

Ensinnäkin Proto on hyvin visuaalinen, mikä aina uppoaa minuun. Toiseksi Proto on innovatiivinen paikka täynnä mielikuvitusta ja hulvattoman kreisejä juttuja. Ja kolmanneksi se ruokkii minussa elävää uteliaisuutta ja seikkailunhalua. Täällä on aikuisen hyvä leikkiä.

Sopii myös toispuoleisille täti-ihmisille.

Jalokivenä pohjalla on Proton sijainti Tallinnan vilkkaasti kehittyvällä Noblessnerin alueella. Jos aiemmin olin sitä mieltä, että Kalamaja on se paikka, mihin Tallinnassa kannattaa suunnistaa, nyt suuntaisin Noblessneriin. Lähellähän nämä paikat toki ovat toisiaan. Kalamajasta on matkaa Noblessneriin vain vajaa kilometri.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Pienen ajan sisällä tälle entiselle telakka-alueelle on noussut kaikkea kivaa, kuten sisustuskauppaa, galleriaa, taidekeskusta, ravintolaa… Ja uutta pukkaa ihan yhtämittaa.

Oman kokemukseni perusteella myös ruokamatkaajan kannattaa suunnistaa tänne. En ole eläissäni syönyt niin hyvää mustekalaa kuin yhdessä Noblessnerin uusista ravintoloista. Mutta näistä kokemuksista blogissa piakkoin lisää.

Protossa on kiva kahvila.Ja kahvilassa kivoja tuoleja. Ken muistaa vielä Emmanuellen?

Noblessner sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Vanhasta kaupungista. Keskustasta pääsee bussilla 73. Jos haluat välttää jonoja ja ruuhkaa, mene keskellä viikkoa ja mieluiten aamupäivällä.

Oikeastaan odotin Protossa törmääväni Kapteeni Nemoon tai Phileas Foggiin. Olisivat nimittäin aika hyvin istuneet tähän maailmaan.

www.prototehas.ee/fi

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

12 Kommenttia
Museot Viro

Jotta emme unohtaisi

maanantai, 9 syyskuun, 2019

Tallinnan Patarei paljastaa palan synkkää naapurimaan historiaa.

Olen halunnut matkoilla suojella itseäni historian julmuuksia esittäviltä nähtävyyksiltä. Herkkänä ihmisenä tuntuu, että niistä tulee liian paha mieli ja ahdistus, enkä halua reissussa tieten tahtoen kokea sen kaltaisia ikäviä tuntemuksia.

Siltikin historian kauheuksista kertoviin museoihin pitäisi mennä. Ihan sen takia, että ihmiskunnan pelottavat käänteet ja tapahtumat eivät unohtuisi. Siksi päätin kerrankin uhmata rohkeasti tunnekynnystäni ja suuntasin viime viikolla Tallinnan pahamaineiseen Patarein vankilaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Menin Patareihin myös uteliaisuuttani. Bloggaajakollegat olivat jutuissaan kertoneet Patarein vaikuttavuudesta ja kuvauksellisuudesta ja halusin itsekin nähdä, mitä tiilimuurien sisään oikein kätkeytyy.

Vankila on avattu yleisölle nyt kesäajaksi toistamiseen. Hyvä näin, sillä melkoisen poikkeuksellinen ja hiljentävä matkailukohde se kieltämättä oli.

Patarei on entinen linnoitus ja sotilaiden kasarmi, jonne perustettiin Viron keskusvankila vuonna 1920. Viimeiset vangit siirrettiin pois vasta vuonna 2002, jolloin vankila lakkautettiin. Kun näki, missä kunnossa vankila tiloiltaan oli, ei voinut kuin ihmetellä miten pitkään vankien täytyi selviytyä noissa kelvottomissa ja iljettävissä tiloissa.

Vankila on käynyt läpi Viron itsenäisyyden ajan, Neuvostoliiiton miehityksen ajan ja kansallissosialistisen Saksan ajanjakson. Järkyttävin aika osui vuosiin 1940-1991, jolloin ensin Saksa, sitten Neuvostoliitto, käytti Patareita poliittisten vankien säilytys-, kidutus- ja teloituspaikkana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Joidenkin arvioiden mukaan tuolloin vangittiin ideologisin syin arviolta jopa 45 000 Viron kansalaista ja asukasta. Myös suurin osa Viron juutalaisista teloitettiin Patarein vankilassa vuonna 1941.

Oli mitä kaunein alkusyksyn päivä, kun tallustelin noin parin kilometrin matkan Tallinnan keskustasta Kalamajan alueella sijaitsevaan vankilakompleksiin. Ihastelin matkalla meren rannalle nousevia kauniita uudisrakennuksia ja nautiskelin auringonvalossa kylpevästä merenrantamaisemasta.

Sitten astuin vankilan portista sisään. Siitä eteenpäin maailma oli totaalisen erilainen. Synkkä ja lohduton. Pimeä ja kalsea. Likainen ja luotaantyöntävä.

Patarei on paikka, jonka tiiliseinät osasivat puhua. Minusta lähes tuntui, että kuulin tuskaiset huudot ja tunsin puistattavan karmivuuden, mitä noiden kylmien kiviseinien sisään on kätkeytynyt. Pimeisiin selleihin, ankeisiin tutkintahuoneisiin ja synkkiin käytäviin oli liimautunut kärsimys ja kuolema.

Patarei on täynnä tarinoita ihmisen hädästä ja aatteen julmuudesta. Noiden seinien sisällä ei ole tunnettu toivoa eikä inhimillisyyttä. Ihmisyydellä ei ole ollut minkäänlaista arvoa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Vankilan historiallista merkitystä ja vaikuttavuutta lisäsi sen autenttisuus. Näytti siltä kuin viimeinen vanki olisi siirretty rakennuksesta pois aivan äskettäin. Tunnelma oli todentuntuinen ja siksi julmuus tuntui niin käsin kosketeltavalta.

Patarei oli se paikka, jonne vietiin Viron poliittisten mielipiteiden perusteella vangitut ja jonne näiden syyttömien matka yleensä myös päättyi. Järkyttävää ajatella, että vankilan teloitusosasto oli toiminnassa aina vuoteen 1991.

Turvassa ei ollut kukaan. Riitti, jos sinulla oli ”väärä” kansallisuus, väärä uskonto, väärä asema, väärä koulutus tai väärä mielipide. Tai vaikka olisit ollut kommunistisen puolueen aktiivijäsen, sinusta saatettiin silti tehdä maanpetturi. Kansaa hallittiin pelolla ja oikeus oli korvattu mielivallalla.

Vankilan sokkeloita ja kerroksia kulkiessa ahdistuksen määrä vain kasvoi. Selli toisensa perään kertoi vangittujen lohduttomia tarinoita. Minusta tuntui kuin olisin katsonut kauhufilmiä, jota oli pakko katsoa vaikka en olisi halunnut. Mutta minun piti saada tietää.

Patarei on raskas pala historiaa, jota ei tulisi koskaan unohtaa. Se on oppitunti ihmisarvon ja vapauden puolesta. Oppitunti siitä, mitä on seurannut, kun nämä ihmisyyden arvot on yhteiskunnasta riisuttu. En voinut välttyä ajatukselta kuinka onnekkaita olimme, ettei tämä historia ollut osa meidänkin historiaa. Tämä kaikki on tapahtunut niin lähellä ja vasta niin vähän aikaa sitten.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Huokaisin syvään, kun astuin vankilarakennuksesta ulos aurinkoon. Mietin pitkään kuinka monen syyttömän ihmisen elämä päättyi noiden synkkien tiiliseinien sisälle. Kuinka järkyttävän paljon oli heitä, joilla ei ollut enää koskaan mahdollisuutta nähdä päivän valoa ja astua ulos vapauteen.

Jos haluat käydä Patareissa, pidä kiirettä.”Kommunismi on vankila” -näyttely Patareissa on avoinna enää syyskuun 2019 loppuun, jolloin vankila sulkeutuu toistaiseksi.

https://patareiprison.org/en/visit/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

4 Kommenttia
Risteilyt Viro

Inspiroiva päivämatka Tallinnaan – aina jotain uutta

lauantai, 24 elokuun, 2019

Kun kuvittelit tuntevasi Tallinnaa edes vähän, huomaatkin, ettet tunne sitä oikeastaan yhtään.

Kesämatkan bloggaajille ja toimittajille tarjosi Tallink Silja

Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että hehkuttelen usein lyhyitä matkoja lähialueelle. Aina ei tarvitse mennä kauas löytääkseen mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Parasta tässä on myös se, että lähimatkoja pystyy tekemään melko pienellä budjetilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Tuttu kestosuosikki Tallinna on niin helppo saavuttaa, että luokittelisin sen jo lähimatkailun piiriin, vaikka vähän merta edemmäs mennäänkin. Kun aamulaivalla lähtee, päivässä ehtii paljon ja illaksi vielä takaisin Helsinkiin.

Pari tuntia Helsingistä ja miljöö on ihan toinen.

Megastar on tähti Tallinnan laivojen joukossa

Osallistuin tällä viikolla Tallink Siljan järjestämälle lehdistömatkalle Tallinnaan uudehkolla Megastar -aluksella. Kaukana ovat ajat kämäsistä ja kulahtaneista Tallinnan autolautoista. Megastar on kerrassaan viihtyisä ja tasokas alus. Valoa, tilaa ja tyylikkyyttä on kuin viiden tähden hotellissa.

Laiva on selvästi panostanut ostosmatkailuun. Myymälätilaa oli peräti kahdessa kerroksessa. Panin merkille, että viininystävää hemmoteltiin melkoisen runsaalla valikoimalla. Itselleni lähti mukaan pari pulloa oivaa laivan samppanjaa Ayalaa.

Jos shoppailu kiinnostaa, kannattaa piipahtaa myös Tallinnan D-laivaterminaalin toisessa kerroksessa olevassa Sadama Market outletissä. Kyse on kaupasta, jossa myydään laivojen poistotuotteita merkittävin alennuksin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Teimme matkaa mennen tullen laivan Business Loungessa. 65 euron lisähintaan on tarjolla kylmiä ja lämpimiä ruokia sekä ihan hyvä valikoima virvokkeita, viinejä ja muita alkoholijuomia. Pidin erityisesti buffetpöydän kalatarjonnasta ja runsaasta vihannesten käytöstä. Ihan ilmaistahan tuo ei ole, mutta hintansa väärtiä silloin, jos haluat matkustaa rauhallisemmissa puitteissa ja saada matkaasi ripauksen lisämaustetta.

Megastar on avara ja valoisa. Kuva: Tallink SiljaBusiness Loungessa vielä tyylikkäämmin. Kuva: Tallink SiljaHyvästä kalavalikoimasta kiitosta.Juomaakin oli joka makuun.Shoppailua kahdessa kerroksessa. Kuva: Tallink Silja

Fotografiska – käyntilistalle ehdottomasti

Pressimatkamme pääkohde oli Tallinnan uusin taidekeskus, Telliskiven alueelle kesäkuussa avattu Fotografiska. Jos jotain voi päätellä siitä huomiosta, millä paikkaa on mediassa parin viime kuukauden ajan hehkutettu, museosta taitaa tulla melkoinen yleisömagneetti.

Fotografiska on tukholmalaislähtöinen valokuvaukseen keskittynyt taidekeskus, joka on vähän kuin Guggenheim valokuvataiteen alalla. Tallinnan jälkeen vastaavat keskukset aukeavat seuraavaksi New Yorkiin ja Lontooseen.

Fotografiskan avajaisnäyttelyiden ehdoton helmi on brittiläisen valokuvaaja Jimmy Nelsonin näyttely Homage to Humanity (Kunnianosoitus ihmiskunnalle). En muista, että olisin koskaan nähnyt niin intensiivisiä valokuvia. Hahmot tuntuvat astuvan ulos kuvista.

Nelsonin näyttely on eräänlainen matka maailman ympäri maailman kauneimpiin paikkoihin ja eksoottisimpien kansojen ja heimojen pariin. Valokuvaaja on rakentanut täydellisiä henkilöpotretteja klassisen muotokuvasommittelun ehdoilla. Mallit vain ovat melkoisen poikkeavia.

Nelson on pystynyt tuomaan esiin vaikuttavalla tavalla kuvauskohteidensa persoonan. Otokset ovat paljon enemmän kuin pelkkiä kuvia. Homage to Humanity -näyttely on Tallinnassa nähtävänä enää 8.9.2019 saakka ja jatkaa sieltä Tukholman Fotografiskaan. Tämä on näyttely, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Muita avajaiskauden näyttelyitä ovat norjalaisen Anja Niemen draamalliset lavastekuvat, suomalaisen Pentti Sammallahden mustavalkoiset realistiset ympäristökuvat ja virolaisen Anna-Stina Treumundin naiskuvat.

Poikkea myös Fotografiskan ylimmässä kerroksessa. Siellä on kiva näköalaravintola terasseineen ja drinkkibaari.

Luulitko tunteneesi jo vanhankaupungin?

Tallinnan asiantuntija Henna Mikkilä oli matkallamme kertomassa vähemmän tunnetuista Tallinna-tärpeistä. Tallinna on todellinen runsaudensarvi, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa valtaväylien ulkopuolelle. Henna suositteli mm. vanhankaupungin sivukujia, joiden kätköistä löytyy ihastuttavia kahviloita, ravintoloita, gallerioita ja kauppoja.

Tiesitkö, että Tallinnan vanhassakaupungissa on esimerkiksi dominikaaniluostari, ukrainalainen kirkko ja salakapakoita?

Hennan matkavinkkejä pääsee lukemaan sivustolta www.sooloiluja.com. Henna houstaa myös Tallinnatärpit nimistä keskustelusivustoa Facebookissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Tämän oven takaa löytyy ukrainalainen kulttuurikeskus ja kirkko.Galleria Kakusta voi ostaa vaikka tuunatun fillarintai vuokrata päiväksi vaaleanpunaisen vespan 30 eurolla.

Tallinna on Ruokakaupunki

Tallinnan kohdalla ruokakaupunki täytyy ehdottomasti kirjoittaa isolla kirjaimella. Jos Tallinnaan kannattaa mennä kulttuurin perässä, sinne kannattaa ehdottomasti mennä myös ruuan perässä. Vaikka väitetään, että Tallinnassa hinnat ovat nousseet, kyllä siellä minusta edelleen syö edullisesti.

Hyviä ravintoloita on sellainen kattaus, että joka ainut kerta Tallinnassa on vaikea päättää, minne suuntaisi ja minkä valitsisi. Tosin ravintoloita tulee ja menee sitä vauhtia, että vaikeaa on myös pysyä perässä.

Tällä reissulla kävimme tutustumassa yhteen uusimmista tulokkaista, Tallinkin omistamaan italialaiseen Flavoreen. Ravintolan erikoisuus on viiniseinä, jossa on tarjolla 16 italialaista viiniä ja 8 italialaista väkevää alkoholijuomaa.

Ideana on, että asiakas saa käyttöönsä ”luottokortin”, jolla voi hakea viiniseinän automaateista juomia joko 4, 12 tai 24 cl:n annoksina. Seinä toimii minusta parhaiten silloin, kun haluat maistella pieninä annoksina erilaisia viinejä. Helppo tapa järjestää omaehtoinen italialaisten viinien tasting.

Voihan Tallinna, miten ihana sinä oletkaan ja niin mukavan lähellä. Lupaan käydä jatkossa kylässä useammin.

PS: Sain Hennan matkavinkeistä niin kutkuttavia ja inspiroivia tärppejä, että nyt syksyllä tarvitaan heti perään uusi reissu. Tulossa siis Tallinnan löytöretkimatka 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

27 Kommenttia
Majoitus ulkomaat Viro

Tallinnan Savoy Boutique hotelli on hykertelypesä romantikoille

maanantai, 30 huhtikuun, 2018

Jos pitäisi valita yksi sana, jolla kuvata hyvää hotellikokemusta, se on ehdottomasti tunnelma.

(Yhteistyössä Tallinnhotels)

Rakastan pieniä lämminhenkisiä hotelleja. Sellaisia kotoisen oloisia hyggeilypesiä, joissa voi samaan aikaan uppoutua rauhalliseen ilmapiiriin ja nousta hetkeksi jonnekin elämän sietämätön keveys -fiilikseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Aina silloin, kun tuntuu vähän tylsältä, olemme kutsuneet Tallinnan apuun. Niin nytkin. Ihan ex tempore varattiin miehen kanssa Eckerö Linelta menopaluu laivamatka ja päätettiin lähteä katsomaan Tallinnan kevättä jonnekin kivaan hotelliin. Itse asiassa meidän piti mennä Talinnhotelsien Palace-hotelliin, mutta blogiyhteistyön puitteissa meidän majapaikaksemme valikoitui saman hotelliketjun sympaattinen, monilla palkinnoilla palkittu Savoy Boutique hotelli.

Hyvä näin, sillä tämä pieni hotelli oli samaan aikaan tunnelma ja nautinto. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan 44 huoneen hotellin rakennus on alunperin vuodelta 1890. Historian havina on Savoy Boutique hotellissa läsnä joka nurkassa.

Vankat terrakotalla maalatut kiviseinät ja muhkea antiikkinahkainen sohvaryhmä loivat ala-aulaan lämpimän tunnelman. Pöydällä oli hopea-astiassa hedelmiä, takassa loimotti tuli, sivupöydällä oli oikeita kukkia, lattioilla vanhoja mattoja ja taustalla soi rauhoittava jazz-musiikki. Täydellinen paikka nauttia lasillinen viiniä ja istahtaa upottavaan sohvaan, jonne olisin aivan hyvin voinut unohtua koko päiväksi. Olo oli kumman kotoinen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Huoneemme oli superior-huone ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Kiinnitin huomiota käytävän kauniisiin yksityiskohtiin, kuten käsin taottuihin käytäväkaiteisiin, alkuperäisen kivilattian kuviointiin ja lattiamattoihin, joissa toistui tuo sama kuvio.

Viimeisellä käytävätasanteella katseen pysähdytti pari vanhaa nojatuolia, joiden välissä oli maalaustelineessä väritettäviä kuvia värikynineen ja -liituineen. Samanlainen setti löytyi myös huoneestamme. Taidekerros teema oli hauska idea. Milloin olet muuten viimeksi väritellyt ja harrastanut taideterapiaa?

Huone oli valoisa ja raikas. Valkoiset kiviseinät paksuine ikkunasyvennyksiin kertoivat jälleen, että ympärillämme oli historiaa. Puisin ikkunaluukuin varustetuista ikkunoista aukesi kiva näköala Vanhan kaupungin kattojen ylitse aina merelle asti. Sängyllä meitä odottivat paksut kylpytakit ja -tohvelit, pöydällä hedelmävati ja henkilökohtainen tervehdys. Pieniä yksityiskohtia, jotka luovat juuri sitä hyvää ja huomioivaa tunnelmaa.

Kalustus oli romanttista, lukemani mukaan italialaista tilaustyötä. Kylpyhuoneesta löytyi amme, pöydällä oli malja-allas ja kultaisessa maljakossa heinäkoristeita. Kylppäri oli tyylikäs, vaikkakaan ei kovin suuri. Ainut negatiivinen asia oli ensimmäisenä päivänä kylpyhuoneessa tuoksahteleva viemärin haju, mikä tosin hävisi illan aikana.

Savoy Boutique hotellin aamiainen tarjoiltiin alakerran Mekk-ravintolassa. Mekk on muuten se ravintola, joka on keikkunut jo vuosia Tallinnan parhaiden ravintoloiden listalla. Aamiainen ei ollut laaja, mutta riittävä ja laadukas. Maukkaita tuotteita, kuten erinomaista graavilohta ja munakokkelia, paikan päällä paistettua tummaa jyväleipää, runsas valikoima erilaisia mehuja ja hedelmiä ja löytyihän sieltä kuohuvaakin. Ikävää vaan, että se oli puolimakeaa. Mukava asia oli myös se, että kahvi tarjoiltiin pienissä kannuissa pöytiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Näissä pienissä hotelleissa on se ihanuus, ettei koskaan ole minkäänlaisia ruuhkia. Nautin siitä, kun aamiaisella ei tarvitse jonotella, pöydät ovat siistit ja likaiset astiat häviävät huomaamatta. On ihanaa aloittaa aamu rauhallisessa tunnelmassa ilman häslinkiä ja meteliä.

Laittaisin Savoy Boutique hotellin ehdottomasti sarjaan romanttiset hotellit. Tunnelmallinen miljöö sopii erinomaisesti täti-ihmisille tai pariskunnille sellaiseksi hykertelymestaksi. Hienot, mutta kotoisat puitteet, erinomainen sijainti keskellä Vanhaa kaupunkia ja niin huomioivaa ja ystävällistä palvelua: näistä aineksista on hyvä hotellikokemus tehty.

Lähtiessämme respan hymyilevä neitokainen kysyi, että onnistuivatko he täyttämään odotuksemme. Kyllä, onnistuitte, ihan täysin. Ikävä oli lähteä.

Savoy Boutique hotelli on muuten yksi Eckerö Linesin kumppanihotelleista. Jos matkustat laivalla, kannattaa tarkastaa hotellipaketin hinta tätä kautta.

Yhteistyössä Tallinnhotels

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

https://www.tallinnhotels.ee/fi/savoy-boutique-hotelli/

11 Kommenttia
Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini Viro

Pari mukavahintaisen ravintolan vinkkiä Tallinnaan

sunnuntai, 11 maaliskuun, 2018

Tallinna kiinnostaa ruokakaupunkina, eikä vähiten edullisen hintatasonsa ansiosta. F-hoone, Rataskaevu 16, Salt, Kaks Kokka ym. luottomestat näyttävät keikkuvan vuosi toisensa perään edullisten ja keskihintaisten ravintoloiden kärkikastissa. Ja toki myös kymmenien bloggaajien kiinnostuksen kohteena.

Rataskaevu-kadun uusin tulokas

Uusia ravintoloita nousee Tallinnaan tiuhalla tahdilla, jos sitten samalla aiempia tuttavuuksia katoaa katukuvasta. Tällä reissullamme illastimme ehkä kaupungin uusimmassa ravintolassa. Matkailoja-blogin innoittamana varasin pöydän lauantai illalle vasta parisen kuukautta toimineeseen Tabula Rasaan.

Vanhassa kaupungissa, Small Luxury Hotels -ketjuun kuuluvan St. Petersbourg hotellin ryhteydessä, toimiva Tabula Rasa oli sisustukseltaan oikein viehättävä. Tummaa puuta, kynttilänvaloa ja kristallikruunun loistoa. Sellaista sopivaa kevyttä fiiniyttä, mutta helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta kevensivät humoristiset koiramaalaukset, jotka saivat väkisinkin hyvälle tuulelle. Ihastuttavat taulut, jollaiset huolisin omalle seinälleni milloin vain.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Lauantain myöhäisiltana ei tunkua näyttänyt olevan. Loppuillasta olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Ehkä tämä kertoo siitä, miten kovaa kilpailu noilla kulmilla on.

Ravintolan ruokalista oli lupaavasti tiivis, mutta ehkä jotenkin linjaton. Menusta löytyi niin klassikkoannoksia kuten wieninleike ja sisäfilepihvi, mutta myös useampi aasialainen viritelmä.

Alkuruuan valinta oli vaikeaa, sillä kiinnostavia vaihtoehtoja oli useampikin. Siksi päädyimme gourmee lautaseen, joka tarjosi läpileikkauksen kaikista alkuruuista. Kaunis ja maistuva kokoonpano platte olikin, erityisesti rapsakat tiikeriravut ansaitsevat silkkaa suitsutusta.

Simpukan ystävinä valitsimme pääruuaksi kilon verran paikan sinisimpukoita. Kermaiset valkoviinissä keitetyt simpukat olivat saaneet lisämakua chilistä ja korianterista. Maistuvia, voin vakuuttaa. Niin hyviä, että noita olisi voinut syödä lisääkin. Kilon annos kahdelle menisi vaikka alkuruokana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Ateria täydentyi Vana Tallinn tiramisulla. Sopivan kosteaa ja ihanan mehevää. Yhdestä annoksesta tässäkin kohtaa riitti kahdelle.

Yleensä hotellien ravintolat ovat jonkin verran kalliimpia, mutta Tabula Rasan hintatasoa voi pitää hyvin kohtuullisena. Menun kalleinkin ruoka jäi alle kahdenkympin. Mistä enää  saa sisäfilepihviä tähän hintaan?

Paikka on myös oiva mesta pistäytyä drinksulle. Drinkkilista oli mielenkiintoinen ja oma baariosa löytyy ravintolan toisesta puoliskosta.

Hyvän ruuan lisäksi hyvää mieltä toi ihastuttava tarjoilija. Sen lisäksi, että tämä nuori nainen oli tarjoilijana ihan huippua, hän puhui vielä sujuvaa suomeakin. Hyvä illallinen kivaan hintaan.

Telliskiven gluteeniton

Toisen tämän reissun mukiinmenevistä ruokakokemuksista tarjosi Kalamajan Telliskiven alueelta löytyvä Kivi Paber Käärid -ravintola. Olen joskus käynyt ovella pyörähtämässä tässä ”Kivi, paperi, sakset” leikistä nimensä saaneen mestan ovella, mutta tuolloin pieni ravintola oli niin täynnä, ettei vapaata pöytää löytynyt. Nyt päiväaikaan ravintolassa oli tilaa, tosin paikka alkoi pikku hiljaa täyttymään, kun teimme lähtöä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Kivi Paber Käärid raflan erikoisuus on täysin gluteeniton ruoka. Kellä ongelmia on tällä puolella, voi turvallisesti tilata listalta mitä vaan.

Ravintolan sisustus oli Telliskiveen sopivasti mukavan rouheinen ja pelkistetyn loft-henkinen. Niin sisustus kuin paikan tyyli yleisestikin viestivät rennosta otteesta. Meidän syödessämme baaristiskille tuli pari nuorta miestä olusille koirineen. En meinannut muistaa syödä, kun jäin seuraamaan noiden koiraystävysten ylitsepursuvia rakkaudenosoituksia toisilleen. On niin hienoa, että koirat ovat tervetulleita ravintoloihin.

Niin, mitä sitten söimme. Alkuruuaksi jaoimme raikkaan mozzarellasalaatin. Annos oli maukas: kunnon buffalamozzarellaa ja tosi hyvää paikan omaa pestoa. Tuore ananas annoksessa toi joukkoon sopivasti makeutta.

Pääruuaksi mies otti tartarpihvin terveellisten ranskiksien kanssa (voivatko ranskalaiset koskaan olla terveellisiä?) ja minä söin kermaista lohi-katkarapurisottoa. Hyviä molemmat, tosin omaan annokseeni olisin kaivannut himpun makua lisää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Hintatasoa tässäkin ravintolassa voi pitää edullisena. Pari reilua lasillista punaviiniä ja ruuat kustansivat noin neljänkympin verran. Perusvarmaa hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa, vaikka ei nyt mitään tajunnan räjäyttävää makuiloittelua tarjonnutkaan.

Rento mesta, joka ruuan lisäksi tarjoilee musiikki-iltoja.  Olutlistalla oli muuten sen verran pituutta, että oluenystävälle myös vahva suositus.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

12 Kommenttia
Majoitus ulkomaat Viro

Hotellisuositus Tallinnaan – Radisson Blu Sky Hotel

tiistai, 6 maaliskuun, 2018

Mikä on täti-ihmisen matkapainajainen? – Löytää itsensä Tallinnan lautalta keskeltä abiristeilyä. Entä mikä tähän painajaiseen auttaa parhaiten? – Viihtyisä hotellihuone 22. kerroksessa ja pöydällä pullo samppanjaa.

Tallinnaan on aina mukava matkustaa. No, tosin ehkä hieman mukavampaa, jos laivalla ei olisi samaan aikaan tuhatpäistä bilettävää abia. Vetäydyimme miehen kanssa suosiolla Eckerö Linen loungen rauhaan.

Matka oli pitkälti pelastettu myös siitä syystä, ettemme osuneet bilerevohkan kanssa samaan hotelliin. Ei millään pahalla, mutta näillä vuosikymmenillä sitä kummasti arvostaa ympärillään rauhallisempaa tunnelmaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Olin vähän jämähtänyt Tallinnassa aiempaan luottohotelliini. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja uusia majapaikkoja on aina kiva kokeilla. Tälle reissulle löysin mukavahintaisen hotellipaketin Eckerö Linelta ja tätä kautta viikonlopun hotelliksi valikoitui uusi hotellituttavuus Radisson Blu Sky Hotel. En ollut aiemmin ymmärtänytkään, että hotellihuoneen voi saada edullisemmin, kun ostaa sen pakettina laivamatkan yhteydessä.

Hyvän hotellin tunnistaa minusta viidestä asiasta. Huoneen tulee olla viihtyisä. Aamiaisen monipuolinen. Palvelun ystävällistä. Sijainnin keskeinen. Viidenneksi nostaisin kokonaisuuden: kauniit huonekalut, mielenkiintoiset sisustusratkaisut ja yleisen tunnelman. Tallinnan Radisson Blu Sky täytti odotuksemme kaikilta osin. Yksinkertaisesti vaan miehen kanssa tykättiin ja viihdyttiin. Kiva hotelli hyvällä hinta laatusuhteella.

Taivaallisia näkymiä

Saimme hotellista ns. Business Class -huoneen, joka sijaitsi huonekerroksista ylimmässä 22. kerroksessa. Näistä näköaloista kannattaa ehdottomasti maksaa vähän ekstraa. Oli mukavaa tarkkailla Tallinnaa yläilmoista niin kaupungin valojen syttyessä iltapimeällä kuin aamuauringon säteiden saavuttaessa kaupungin katot ja meren rannan.

Business Class -huoneisiin kuului ekstrana Nepresso kahvikone sekä kylpytakit ja -tohvelit.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

30 neliön huone oli hyvän kokoinen. Huoneen leveä king size sänky kuului niihin supermukaviin hotellisänkyihin, joissa voisin viettää vaikka kokonaisen päivän. Meitä ihmetytti myös miten rauhallista kerroksessa oli. En yksinkertaista kahden vuorokauden aikana kuullut käytävästä juuri mitään.

Olisin voinut tuijotella hotellihuoneen ikkunasta näitä näkymiä koko päivän.

Viihtyisää designia

Hotellien sisustuksella on minulle iso merkitys. Mööbelifriikkinä kiinnitän paljon huomiota kalustukseen ja sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, jotka luovat tiloille persoonallisen tyylin ja ylipäätään koko hotellille yleisilmeen.

Radisson Blu Sky hotellista jäivät mieleen aulatilojen avaruus, aamiaishuoneen valoisuus ja kutsuvat tuoliryhmät. Hotellin sisustuksessa oli käytetty myös paljon mielenkiintoisia valaisimia, joista pidin paljon. Valaistus muutenkin antoi tiloille lämpimän ja kodikkaan tunnelman.

Hotellin avaraa ala-aulaa hallitsi keskellä oleva baari, jonka tuoliryhmistä saattoi etsiä itselleen mieluisimman nurkkauksen. Sille, joka tykkää hämyisemmistä baareista, oikea osoite on ylimmän 24. kerroksen näköalabaari Lounge24. Näiltä korkeuksilta sopi tarkkailla iltavalaistua Tallinnaa.

24. kerroksen Lounge24.

Aamiainen yllätti

Radisson Blu Skyn aamiainen oli erinomainen. Kahvi tarjoiltiin pöytiin ja lisäksi tarjoilijalta saattoi tilata erikseen toivomallasi tavalla laitettuja munia tai munakkaita. Tarjoilijat kiertelivät salissa myös tarjoten erikseen mm. shotteja ja sillivoileipiä. Kiva ele tämäkin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Buffet-pöydistä löytyi kaikkea mitä saattoi toivoa. Esillepanossa oli haluttu luoda rustiikkista virolaista maalaiskeittiöfiilistä ja kattauksessa olikin paljon hauskoja yksityiskohtia. Tosin, vaikka ne puukauhat ja muut järeät puiset ottimet olivatkin kivan näköisiä, olivat ne kyllä hieman epäkäytännöllisiä.

Savulohi oli muuten tosi maukasta. Kuten myös se juustolautasen vanha gouda. Samoin tykkäsin siitä, että hedelmiä oli tarjolla paljon. Ja olihan siellä tarjolla myös skumppaa 🙂 Hotellin kahvi oli aamiaisessa ainut, mistä emme pitäneet. Se oli yksinkertaisesti pahan makuista. Onneksi kahvikoneesta saattoi hakea vähän parempaa täydennystä.

Mukavaa oli myös, että sunnuntaisin aamiaista sai aina klo 11 asti. Lisäviihtyvyyttä loi taustalla soiva pehmeä tunnelmajazz.

Tykkäsin paljon aamiaishuoneen raikkaudesta.Aamiaista minun makuun.Haluaisitko vaikka Bloody Maryn aamun avajaiseksi?

Lähellä vanhaa kaupunkia ja Viru-keskusta

Kaupunkihotellille keskeinen sijainti on todella tärkeää. Tykkään kävellä paljon ja siksi on mukavinta, jos lähes kaikki merkittävä on lähietäisyydellä ja saavutettavissa jalkaisin.

Blu Sky hotelli sijaitsee ydinkeskustassa, noin puolentoista kilsan päässä laivasatamasta ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Mikäli shoppailu kiinnostaa, Viru-keskus ja Kaubamajan tavaratalo ovat ihan vieressä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Vaikka en nykyään enää jaksa olla kovinkaan kiinnostunut shoppailusta, omiin must-käyntikohteisiini Tallinnan reissuilla kuuluu Kaubamajan 1. kerroksen kenkä- ja laukkuosasto. On kuulkaapas sellainen osasto, että täältä, jos mistä löytyvät ne unelmien kengät ja laukut.

Kaubamajassa on usein myös kerrassaan hyviä merkkikenkätarjouksia. Onnistuinpa tälläkin reissulla löytämään kahdet somat puolen hinnan poposet.

Hotellista löytyi kokoelma kauniita valaisimia.

Henkilökunnalla hymy herkässä

Pakko antaa myös kiitosta ystävällisestä palvelusta. En ollut ihan varma ruokapaikan osoitteesta, jonne olimme illalla suunnistamassa. Respan nuori mies googlasi ystävällisesti ravintolan ja merkkasi meille karttaan reitin sinne.

Herkässä oli hymy henkilökunnalla muutenkin. Aamiaishuoneessa likaiset astiat hävisivät huomaamatta pöydästä ja ylipäätään henkilökunta huomioi asiakkaansa kaikin puolin hyvin.

Radisson Blu Sky Hotel tulee varmasti olemaan hotellivalintani Tallinnaan jatkossakin. Viihtyisä hotelli järkihintaan ja hyvästä aamiaisesta ehdoton lisäarvo.

Huoneluokan korotuksen sain hotellilta blogipostausta vastaan.

https://www.radissonblu.com/fi/skihotelli-tallinn

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

2 Kommenttia