Browsing Tag

Samppanja

”Hyvä luoja, minä juon tähtiä!”

Tilaisuuden tarjosi Viking Line

Olin niin samaa mieltä Dom Pérignonin kanssa tällä viikolla, tähtiä oli lasissani. Olin onnellinen päästessäni ensimmäisten joukossa maistelemaan vain Viking Linelle tehtyä harvinaista erää Piper Heidsieckin Essentiel-samppanjaa, jonka suomalainen samppanja-asiantuntija Essi Avellan suunnitteli yhdessä samppanjatiimin kanssa.

On ennenkuulumatonta, että yli 200-vuotias samppanjatalo antaa retail-asiakkaalleen luvan kehittää oman tuotteen heidän vähittäismyyntiinsä. Viking Line onnistui tässä ensimmäisenä maailmassa. Heillä on on nyt oma uniikki tähti, Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja, jota ei saa mistään muualta kuin Vikingin Helsingin ja Turun reittien laivoilta. Tätä samppanjaa on tuotettu ainoastaan tämä yksi 40000 pullon erä.

Essi ja tiiminsä aloittivat hankkeen noin vuosi sitten. Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja pohjautuu Essin toiveesta huippuvuoden 2012 cuveeseen. Jotta lopullinen sekoitus löytyi, tarvittiin lukematon määrä testausta, Essin ammattitaitoa ja tiivistä yhteistyötä Régis Camus’n, Piper-Heidsieckin voitokkaan kellarimestarin kanssa.

Essin toiveesta samppanjan sokeripitoisuus nostettiin maksimiin, mitä extra brut samppanjassa on sallittua käyttää. Älkää käsittäkö väärin, kuivasta brutista edelleen on kyse, mutta hieman korkeampi sokerimäärä vain tuo juomaan monelle paremmin maistuvaa suunmyötäistä pyöreyttä. Juoma myös ikääntyy elegantimmin sokerin kautta.

Voin vannoa, että vaikka juoma olikin vielä varsin nuorta (viimeisestä pullotuksesta oli kulunut vain puolisen vuotta), se oli lapsukaisen iästä huolimatta jo nyt tajuttoman hyvää. Päätin, että tätä ihanuutta on hankittava ainakin kaksi pulloa, joista toinen pannaan ainakin pariksi vuodeksi tekeytymään.

Essi on saanut vangittua pulloon samaan aikaan hedelmäistä raikkautta ja täyteläistä paahteisuutta. Kokonaisuus on tasapainoinen, väri kauniin oljenkeltainen, tuoksu pähkinäinen ja maku, hmmm…. tähtinen. Loistosamppis!

Mainittakoon niille, joille nimi Essi Avellan ei sano mitään, että kyse on ensimmäisestä arvostetuimman kansainvälisen Master of Wine -tutkinnon suorittaneesta suomalaisesta. Samppanja on vienyt Essin sydämen myöhemmin ja hän on mm. useiden merkittävimpien kansainvälisten viinilehtien samppanjapaneelien jäsen. Essi on kirjoittanut samppanjasta myös kirjan ”Matka Champagneen”, joka toimi itselleni erinomaisena matkaoppaana helmikuisella matkallamme Champagnen maakuntaan. Matkasta voit lukea täältä.

Essi ja Essentiel, tähtiainesta molemmat.

Mennäänpä vielä takaisin Viking Linen samppanjan lanseeraustilaisuuteen. Nuoret lahjakkaat, Vuoden Kokki Kalle Tanner ja Vuoden Tarjoilija Noora Sipilä, ovat suunnitelleet Essentiel by Essi -samppanjalle oman neljän ruokalajin menun. 56 euron hintainen menu on saatavana punaisilla laivoilla 20.10.-18.11.2018 välisenä aikana.

Pääsinpä maistelemaan myös tämän ihanuuden. Jos haluat nostaa risteilysi juhlavampiin sfääreihin, tällä menulla ja Essin samppiksella onnistuu tartuttamaan tähtipölyä. Kala- ja mereneläväpainotteinen menu on silkkaa nannaa samppanjaihanuuden täydentäessä vivahteikasta makumaailmaa. Loistokombo, joka maistui. Menun annokset muodostivat vahvan parituksen samppanjan kanssa.

Vuoden Kokki + Vuoden Tarjoilija = Tähtiluokan samppanjamenu

Minulla ei ollut ennen tätä keikkaa mitään tarkoitusta lähteä Viking Linen risteilylle, mutta heti kun sieltä Espanjasta tulemme keväällä takaisin, täytynee matkustaa tämän jalojuoman perässä. Ettekä sitten osta kaikkea Essi-nektaria sitä ennen!

Essentiel by Essi for Viking Line tulee myyntiin 20.10. Viking-klubikortilla myyntihinta 31,90 ja muille 39,80 euroa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Herkuttelijan Épernay

Ruuan ja viinin liitto on vahva. Missä viini, siellä myös ruoka. Jos olet kiinnostunut viineistä, olet usein kiinnostunut myös hyvästä ruuasta.

Ei siis ihme, että pienestä Épernayn samppanjakaupungista Champagnen maakunnassa löytyy mukava kattaus ravintoloita, joissa ymmärretään ilmiselvästi hyvän ruuan päälle. Jo pieni kierros kaupungin keskustassa antoi osviittaa siitä, että illallispaikan valinta tulisi olemaan vaikeaa. Tällä kertaa vaikeaa yksinkertaisesti siitä syystä, että kiinnostavia ravintoloita tupsahti esiin vähän sieltä täältä.

Samppanja on Épernayssa pääroolissa, mutta nautintoja on tarjolla myös ruokapuolella.

Le Table Kobus oli meille nappivalinta. Päädyimme tähän ravintolaan Paul-Etienne Saint Germain samppanjatalon rouvan suosituksen perusteella. Onneksi ymmärsimme varata illaksi pöydän etukäteen ja saimmekin sen nipin napin. Muuten olisi odottanut sama kohtalo kuin meitä edeltävää pariskuntaa: non table.

Ravintola itsessään oli melkoisen tylsä sisustukseltaan, voisipa sanoa jopa kolkko. Ääni kaikui kumeasti kiviseinistä, -lattiasta ja korkeasta huonetilasta. Ravintolasali oli pikemminkin riisutun oloinen.

Henkilökunnasta ainostaan yksi tarjoilijoista osasi englantia, mutta onneksi hän jelppi meitä mm. ruokalistan kanssa, joka oli ainoastaan ranskaksi. Vaikka kieliongelmaa vähän olikin, tarjoilu kaiken kaikkiaan oli hyvin ystävällistä.

Samppanjakaupungissa kun oltiin, ainut ajateltava ruokajuoma oli samppanja. Oli jälleen ilo katsella paikan kohtuuhintaista samppanjavalikoimaa. Ja kuten kaikki samppanjan ystävät tietävät: champagne is always a good idea. Tämä kuplivien juomien helmi sopii hyvin juotavaksi läpi ruuan. Tosin jos ollaan ihan tarkkoja, en keksi mihin samppanja ei sopisi.

Alkuruokani lohitartar aiheutti ehkä hieman huolestumista. Periaatteessa kaikki oli ihan ok, mutta annos jäi jotenkin vaisuksi, peräti mauttomaksi. Ystäväni kyyhkysannos oli selvästi parempi valinta.

Mutta sitten kuulkaa räjähti. Pääruuaksi tuli nimittäin sellainen kampasimpukka-annos, että oksat pois. Rakastan yli kaiken kampasimpukoita, mutta tässä oli parhaat coquilles Saint-Jacques ikinä. Mehevät, täydellisesti paistetut kampasimpukat, joiden kastikkeessa maistui ihanasti fenkoli.

Jälkiruuan osalta luotin tarjoilijaan ja valitsin Sable Bretonin tietämättä yhtään, mitä tuleman piti. Jonkinlainen kauniinpuoleinen hasselpähkinäkerma-annos heinäjäätelöllä (?) oli kyseessä. Hyvää, sen voin vannoa. Vaan eipä näyttänyt huonolta ystäväni jälkiruokalautanenkaan.

En enää muista, mitä meidän ruokailumme maksoi, mutta sen muistan, että hintataso paikan ruuan tasoon nähden oli kovin kohtuullinen. Jos näillä kulmilla liikut, tämä ravintola ei ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto.

Toinen pieni yritys, joka Épernayn herkuista jäi mieleen, oli Chocolat Vincent Dallet. Olimme juoneet aamukahvimme croisanttien kera jo muualla, mutta huomatessamme tämän pienen herkkupuodin oli suorastaan pakko poiketa sisään.

Kyse oli suklaakaupasta ja konditoriasta, jonka tiskejä ei voi noin vain sivuuttaa. Jo 23 vuoden ajan paikan suklaamestari ja konditori on valmistanut artesaanisuklaata, kakkuja, leivoksia ja täydellisiä macaronseja. Tämän paikan samppanjamacaronsit ovat kuulkaapas niin herkullisia, että jo pelkästään näiden takia kannattaa tänne suunnistaa. Väkisinkin paikasta tuki mieleen ranskalainen elokuva Pieni suklaapuoti.

Kirjoittelin aiemmin, että pidin Épernaysta paljon. Toki samppanjalla oli oma osuutensa asiaan, mutta muutenkin minusta tämä pikkukaupunki on ehdottomasti käymisen arvoinen. Kun parin neliökilometrin alueella on noin kymmenen samppanjataloa, saman verran hyviä ravintoloita ja samppanjabaareja, muutama herkkukauppa ja ilmiselvästi ymmärrystä hyvän elämän päälle, eihän täällä voi olla viihtymättä.

Varhaisena sunnuntaiaamuna hymyilytti paikallisen torin vihanneskauppias. Taivaalta vihmoi vettä, keli oli aikamoisen surkea, mutta se ei estänyt kauppiasta aloittamasta päiväänsä pienellä pullolla samppanjaa. Päivästä oli ilmiselvästi tulossa hyvä päivä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ihana, ihana samppanjanhuuruinen Épernay

Oletko kuullut Épernaysta, pienestä ranskalaisesta kaupungista, joka elää samppanjasta ja samppanjalle?

Reilun parin tunnin junamatkan päästä Pariisista jäämme pois päällisin puolin katsottuna maaseudulla. Aseman kyltissä lukee Épernay ja tienviitta opastaa meitä mahtipontisesti Avenue de Champagnelle.

Äkillisen päähänpiston huumaavina tulimme ystäväni kanssa katsomaan, mistä se samppanja oikein tulee. Olemme saapuneet samppanjapääkaupunkiin, 26 000 asukkaan Champagnen maakunnan kuplivaan keitaaseen.

Samppanjaan ei voi tässä kaupungissa olla törmäämättä. Jo lyhyt kävelymatka asemalta majapaikkaamme paljastaa, että olemme todellakin asian ytimessä: samppanjakauppoja ja -baareja näkyy katukuvassa siellä täällä.

Piskuisessa kaupungissa oli upea kaupungintalo ja vaikuttava teatteri.Charles Perrierin entiseen kartanoon valmistuu samppanjamuseo vuoden 2019 lopulla.Vuokraemäntämme ilmoittaa olevansa ranskalaiseen tapaan puoli tuntia myöhässä, mutta ei hätää. Väsyneet reissaajat saavat kurkun kostuketta pienviljelijöiden omistamassa samppanjabaari C comme Champagnessa (C niin kuin samppanja).

Mistään hienosta luksuspaikasta ei ole kyse. Pikemminkin sellaisesta maaseutupaikkakunnan sekavasta pikkubaarista, jossa paikalliset istuutuvat baatitiskille nauttimaan lasillisen. Täällä tosin tuopin sijasta käteen isketään samppanjalasi.

Meille kiikutetaan pikkupurtavaa ja aikamoisen messevä samppanjalista. Laseittainkin saatavissa samppanjoissa on valikoimaa. Kuuden samppanjan tasting-paketti olisi irronnut 40 eurolla, mutta tällä kertaa tyydymme lasillisiin virkistävää roseesamppanjaan. Kun kerron tarjoilijalle pitäväni hyvin kuivista samppanjoista, saan bonuksena maistaa vielä Brute Nature samppanjaa, johon ei ole lisätty sokeria lainkaan. No, kurisioteetti sinänsä, muttei tule kuulumaan suosikkeihini.

Rankka päivä ja pitkä matka takana. Samppanja virkistää aina.Saimme esimakua siitä, mitä samppanjanhuuruinen Épernay tulisi olemaan. Vaikka vettä satoi lähes koko vierailumme ajan, tämä söpö maalaismainen kaupunki hurmasi samppanjan ystävän väkisinkin. Jotenkin oli mukavaa seurata kuinka maanläheisesti samppanjaan täällä suhtauduttiin. Luksusjuoma oli muuttunut arkipäiväiseksi maataloustuotteeksi, jota saattoi ostaa jopa grillikioskin kylmäkaapista. Ja mikä ihaninta, hintataso oli halvin koskaan näkemäni. Lasillinen hyvää samppanjaa irtosi jo kuudella eurolla.

Tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö samppanjaan Épernayssa suhtauduttaisi vakavasti. Jos ei katukuvasta tullut vielä selväksi, mikä tätä kaupunkia hallitsee, viimeistään kävely Avenue de Champagnella osoittaa Épernayn roolin samppanjapääkaupunkina.

Leveää väylää reunustavat hulppeat pääosin 1800-luvulta peräisin olevat vanhat villat ja kartanot, joista suurin osa on samppanjatuottajien taloja. Bongaan monta tuttua samppanjamerkkiä kuten Moet & Chandonin, Pol Rogerin ja Perrier-Jouetin, mutta suurin osa tuottajista on minulle tuikituntemattomia. Tuntui hullulta ajatella, että jalkojemme alla risteilee yli 100 kilometrin verran labyrinttimaisia samppanjakellareita, joiden käytävillä miljoonat pullot odottelevat kypsymistään.

Helmikuun alku ei ollut paras mahdollinen vierailuajankohta, sillä suurin osa samppanjataloista, jotka ottavat vieraita vastaan, olivat kiinni. Moet & Chandon oli suljettu talviviikonloppuisin, Mercierillä tehtiin remppaa ja de Castellane aukesi vasta maaliskuussa. Onneksi vierailu suuremmalla tuottajalla järjestyi Pommerylle naapurikaupunki Reimsiin. Muuten ei olisikaan ollut mitään samppanjaan liittyvää syytä poistua Épernaysta.

Muutaman talon edessä oli onneksi kylttejä, missä kerrottiin mahdollisuudesta maisteluun. Valitsemme kadun kaukaisimmasta päästä pienen ja uudehkon tuottajan Paul-Etienne Saint Germanin.

Oli kerrassaan ilo käydä tutustumassa tällaiseen lämminhenkiseen perheomisteiseen yritykseen, jossa rouva itse kertoi meille yrityksensä toiminnasta ja isäntäkin kävi siinä sivussa tervehtimässä. Rakastettava pariskunta, joka oli rohkeasti lähtenyt toteuttamaan unelmaansa. Sitä paitsi ne pari samppanjaa joita maistoimme, toinen talon iäkkäämpää prestiisisamppanjaa, olivat erinomaisia.

Tänne, jos haluat kohdata enemmän samppanjan artesaanihenkeä.Harmittelin koko reissun aikana, että olin lähtenyt liikkeelle taas ihan liian täydellä ja painavalla matkalaukulla. Kaupoissa oli melkoisen mukavia samppanjatarjouksia, joista olisi ollut kiva valita kotiin tuomisia. Onneksi sain käsimatkatavaroissa tuotua puoli tusinaa tyylikkäitä Lehmannin samppanjalaseja.

Épernayhin onnistuu päiväretki Pariisista, mutta tälle kaupungille kannattaa ehdottomasti varata enemmän aikaa. Kun samppanjan lisäksi kimppaan lisätään rypäs hyviä ravintoloita, muutama herkkukauppa ja leivoksia pursuava kahvila, olisin saanut täällä hyvin menemään useammankin vuorokauden. Tulen ehdottomasti palaamaan tähän viehättävään samppanjakuplaan vähän lämpimämpänä ajankohtana. Sitä odotellessa – chin chin.

Épernayhin pääsee Pariisin Gare de l’Est asemalta. Junia kulkee noin kahden tunnin välein. Liput maksoivat hengeltä 24 euroa/suunta.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Grand Champagne Helsinki – samppanjanystävän kuplivaa juhlaa

”Samppanjan nauttiminen saa tuntemaan että on sunnuntai ja elämän parhaat päivät ovat juuri kulman takana”.  – Marlene Dietrich

Ensi kosketukseni samppanjaan sain hieman yli kaksikymppisenä. Ystäväni poikaystävä oli tuonut YK-joukoista palattuaan tuliaiseksi pullon Dom Perignonia. (En tiedä, oliko asiaan vaikutusta sillä, että kyseinen kuohuva tunnettiin tuolloin James Bondin samppanjamerkkinä.) Oli vapun aatto ja juhlan kunniaksi ystäväni päätti avata tuon eriskummallisen pullon, joka oikein laatikkoon oli pakattu.

Emmehän me tuolloin mitään samppanjan päälle ymmärtäneet. Tässä kohtaa sanonta ”helmiä sioille” piti paremmin kuin hyvin paikkaansa. Muistan vieläkin kuinka irvistelimme juoman happamuutta ja kuivuutta ja ihmettelimme miten näin pahalta maistuva juoma voi olla niin kallista. Pullo tuli kyllä juotua, mutta ns. pitkin hampain.

Nyt 30 vuotta myöhemmin, ymmärtäisin tuon juoman päälle, mutta ikävä kyllä Dom Perignoniin minulla ei ole varaa. Vaan onneksi samppanjan maailmasta löytyy vaihtoehtoja myös meille taviksille. Tänä päivänä samppanja edustaa minulle iloa ja hemmottelua, laatuhetkeä joka nostaa arjen yläpuolelle sekä ehdottomasti viehkoa ja vivahteikasta makumaailmaa.

Bond juo nykyisin Bollingeria.BollingerSamppanjaa3samppanjaa

Olin odottanut innoissani päästäkseni viikonloppuna kokemaan samppanjanhuuruista riemujuhlaa Vanhalle Ylioppilastalolle. Grand Champagne Helsinki 2016 -tapahtuma tarjosi samppanjan ystävälle lyömättömän mahdollisuuden maistella niin tuttuja klassikkosamppanjoita kuin erikoisuuksia sekä luksussamppanjoiden vuosikertoja.

Maisteltavana oli yli 200 erilaista samppanjaa yli 60 samppanjatalolta. Pääsylipun mukana sai maistelulasin sekä digikortin, jonne saattoi ladata haluamansa summan rahaa. 2 euroa vastasi aina yhtä ”lipuketta” ja jokaisella standilla oli mainittu montako lipuketta kukin maisteltava samppanja maksoi. Edullisimmillaan noin 4 sentin maisteluannos maksoi yhden lipukkeen eli 2 euroa, parhaimpien herkkujen ollessa 5 lipuketta tai enemmän. Vähän hymyilytti huomatessani, että ilmeisesti paikan kallein juoma (14 lipuketta) oli juuri tuolta Dom Perignonin samppanjatalolta. Lipuilla pystyi ostamaan myös tilaisuudessa tarjottavaa pikkusyötävää.

Tungos oli välillä melkoinen.Grande champagne4Grande champagne9Grande champagneGrande champagne8

Jotta lataamamme rahasumma olisi riittänyt edes hetken pidempään, keskityimme ystäväni kanssa maistelemaan keskihintaisia 2-3 lipukkeen samppanjoita, joista löytyikin hyvin miellyttäviä uusia tuttavuuksia. Alkoon tulleen uutuusmerkin, Colletin, Brut Art Deco, oli yksi suosikeistamme. Paahteinen ja hedelmäinen samppanja, jossa oli mukavasti ryhtiä ja pitkä jälkimaku. Pidimme myös Alfred Gratienin Brut Rosésta, joka oli mukavan hapokas ja sitrusmainen, ihanteellinen pirskahteleva samppanja kuumaan kesäpäivään. Elegantti ja harmoninen samppanja oli myös Charles Heidsieckin réserve brut, jonka Viinilehti valitsi vuoden 2016 samppanjaksi.

ColletSamppanjaa2Grand Champagne5samppanjataidetta

Huolimatta siitä, että aika ajoin ainakin lauantai päivänä Vanhalla oli melkoinen tungos, Grand Champagne -tapahtuma tarjosi hienon mahdollisuuden päästä uppoutumaan samppanjan ihanaan maailmaan. Samppanja tekee ihmisistä ilmeisesti iloisia, sillä hyväntuulista ja yllättävän rentoa eri ikäistä porukkaa oli kokoontunut paikalle. Poissa oli kaikenlainen pönötys ja elitistinen sievistely.

Standien henkilökunta oli myös tosi leppoisaa ja avuliasta. Saimme paljon lisää mielenkiintoista samppanjatietoa ja hyviä maistelusuosituksia. Meillä ainakin oli tosi mukava muutama tuntinen. Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen!

FullSizeRender

www.grandchampagnehelsinki.fi

Seuraa Samppanjaa muovimukista -blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista