Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ruokamatkailu

Majoitus Suomessa Museot Suomi Pohjois-Karjala Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Road tripillä Pohjois-Karjalassa: Joensuu – Kitee – Ilomantsi -reitin parhaat palat matkailijalle

keskiviikko, 10 helmikuun, 2021

Miltä maistuu, näyttää ja tuntuu nykypäivän karjalaisuus? Kiersin kolme päivää Pohjois-Karjalaa ja tein rengasmatkan reitillä Joensuu – Kitee – Ilomantsi – Joensuu. Tässä reissuni parhaat tärpit: missä syödä, missä käydä ja missä yöpyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Matkani liittyi Kalitka-ruokamatkailuhankkeeseen (Karelia CBC), jonka tarkoituksena on edistää karjalaiseen ruokakulttuuriin perustuvaa matkailua Pohjois-Karjalassa sekä Karjalan tasavallassa. Koska korona, ikävä kyllä rajan ylittävälle matkailulle ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta tulipa jälleen todistettua kuinka paljon kiinnostavia paikkoja meillä koti-Suomessa on.

Pohjois-Karjala on erinomainen esimerkki siitä, että ruuan perässä kannattaa matkustaa. Ei liene yllätys, että seitsemän ruokalajin menu fine dining -ravintolassa oli herkullinen, mutta hyvältä maistui myös kunnon kotiruokalounas piskuisessa lounaskahvilassa.

Pelkän ruuan perässä voi hyvin matkustaa, mutta miksei yhdistäisi siihen samalla luonto- ja kulttuurielämyksiä? Vajaan 300 kilometrin matkalla siirryin kaupungista korpien kätköön, sain kokea täydellistä luonnonrauhaa, nähdä kiinnostavia näyttelyitä ja ennen kaikkea syödä hyvin. Karjalaisuus lautasella on totisesti muutakin kuin ikonista karjalanpaistia ja -piirakoita.

Joensuu – ruuan ja kulttuurin karjalaiskaupunki

Aloitin matkani Joensuusta, Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksesta. Muutamaa aiempaa pikakäyntiä lukuunottamatta en tuntenut kaupunkia juuri lainkaan. Nähtävyyksiin tutustuminen jäi ajan puutteen vuoksi hieman vajavaiseksi tälläkin kertaa, mutta ruuan osalta tuli todistettua, että Joensuun voi liittää maamme vahvoihin ruokakaupunkeihin.

Kaupungissa on parikin vastikään toimintansa aloittanutta matkailijaa kiinnostavaa yritystä. Lounastin uudenkarheassa ravintola Filipofissa, joka sijaitsee hiljattain remontoidussa vanhassa hirsitalossa. Samojen hirsiseinien sisällä toimi 1800-luvulla aloittanut karjalainen sekatavarakauppa. Nyt talon historia saa jatkoa bistrotyyppisestä ravintolasta.

Ravintola Filipof on uuden ajan karjalaisuutta, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Samassa paketissa historian havinaa, trendikästä ruokaa ja tyylikästä sisustusta. Sen lisäksi, että miljöö on kaunis, lounas antoi vahvan lupauksen ruuan korkeasta tasosta.

Toinen uusista matkailurityksistä on reilun vuoden toiminut Huoneistohotelli Lietsu. Ydinkeskustassa Pielisjoen varrella sijaitseva hotelli on erinomainen esimerkki karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja hyvällä tavalla erilaisesta hotellikokemuksesta.

Kuvaavaa on hotellin sivuilta löytynyt sanonta: ”kotonas tunnet olevasi, omana ihtenäs asuvasi.” Lietsussa pystyi oman huoneen ulkopuolella himpsuttelemaan villasukissa kuin kotona konsanaan.

Ravintola FilipofHuoneistohotelli Lietsu

Mikäli mielit ruokailemaan kaupungin parhaaksi rankattuun ravintolaan, ravintola Kielo on hyvä valinta. Usean ruokalajin menussa oli viitteitä niin Pohjois-Karjalasta kuin rajan takaa Venäjältä, mutta myös ripaus fuusiovaikutteita aasialaisesta keittiöstä. Ei ihme, että Kielo oli ehdolla pohjoismaiseen ravintolaoppaaseen vuoden ravintolaksi.

Joensuun ehkä paras kakkuvitriini on Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilassa. Samassa rakennuksessa ja pihapiirissä on myös kaikkea muuta matkailijaa kiinnostavaa kuten sisustus- ja käsityömyymälöitä.

Taidemuseoiden ystävänä suunnistin ilman muuta Joensuun taidemuseo Onniin. Kauniissa rakennuksessa sijaitseva näyttely ei ole suuren suuri, mutta se yllätti tasollaan. Suomen kultakauden nimekkäiden taiteilijoiden maalauksia oli seinillä useita.

Kannattaa käydä katsomassa myös ylimmän kerroksen Hilkka ja Juhani Berghemin kiinnostava ikonikokoelma. Jos ortodoksisuus kiinnostaa enemmänkin, Joensuussa toimii myös ortodoksinen kulttuurikeskus, jossa on pienimuotoinen ortodoksikristityn elämänvaiheita kuvaava näyttely.

Mikäli haluat pureutua karjalaiseen historiaan tarkemmin, hyvä paikka siihen on Pohjois-Karjalan museo Hilma. Siellä on rakennettuna mm. menetetyn Sortavalan kaupungin pienoismalli.

Ravintola KieloKauppaneuvoksen kahvilaJoensuun taidemuseo Onni

Tohmajärven puutaidekeskuksesta Kiteelle Nightwish-näyttelyyn

Ajaessani Joensuusta kohti Kiteetä poikkesin Tohmajärvellä Puun Sielu -näyttelyssä. Parin kilometrin päässä kuutostieltä, metsäisen tien päässä, nökötti jämäkästi mitä kaunein hirsilinna.

Perinteiseen karjalaiseen tyyliin rakennettu jyhkeä hirsitalo on jo nähtävyys itsessään. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee talon alakerran galleria, jossa on esillä kansainvälinen kokoelma puusta eri tekniikoilla toteutettuja taideteoksia.

Tohmajärveltä jatkoin vielä 27 kilometriä eteenpäin Kiteen keskustaan A Nightwish Story -näyttelyyn. Kaikki tuntevat maailmankuulun Nightwish-yhtyeen, mutta tiesitkö, että maailmanvalloituksen juuret juontavat Pohjois-Karjalaan Kiteelle?

Itseoikeutetusti Kitee on saanut oikeuden perustaa kaupunkiin yhtyeen vaiheista kertovan näyttelyn. Bändin faneille paikka on varmasti yhdenlainen pyhiinvaelluskohde, vaikka kyllähän autenttisen aineiston kanssa sai ajan kulumaan asialle vihkiytymätönkin.

Jos haluat nauttia Kiteellä kunnollista konstailematonta kotiruokaa, suuntaa Irman tuvalle. Kotoisen oloisessa lounaskahvilassa kaikki tehdään alusta pitäen itse. Minulle täysin vieras perunavelli maistui samettiselle ja kaalilaatikko oli ihan parasta.

Irman tuvan tiski pursusi herkullisia kotileivonnaisia. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita, kukkosia, vatruskoita, korvapuusteja, munkkirinkeleitä, marjapiirakoita ja rukiista ruisleipää. Täältä kannattaa hakea herkkutuliaiset.

Onnela ja Puun Sielu -näyttelyA Nightwish StoryIrman tupa

Ilomantsi paratiisi on

Juice oli oikeassa sarkastisessa laulussaan Ilomantsi. Omat kokemukseni Ilomantsista juontavat kauas lapsuuteni sukulaisreissuille, eikä minulla ollut minkäänlaista aikuisiän kokemusta tästä itäisimmästä Suomen kunnasta. Se, mitä tältä käynniltä ammensin, oli silkkaa ”paratiisia”.

Yövyin Suomen itäisimmässä majapaikassa Ilomantsin Möhkön kylässä Möhkön Rajakartanossa. Venäjän rajalle matkaa on vain pari kilometriä. Koitajoen rannalla sijaitsevan mummolahenkisen matkailuyrityksen parasta antia on täydellinen luonnonrauha ja paikan emännän valmistama loistava karjalainen kotiruoka.

Valtaisien hankien keskellä yritin kuvitella kuinka kaunista täällä kesäisin onkaan. Möhköön täytyy ehdottomasti palata kesällä kalastamaan.

Möhkön Rajakartanon läheisyydessä on Petkeljärven kansallispuisto. Aika kiva olisi päästä patikoimaan tuonne harju- ja järvimaisemiin. Kannattaa katsastaa myös Möhkön vanha ruukkialue ja piipahtaa Ruukin museossa.

Ilomantsin kirkolla suosittelen ajamaan Parppeinvaaralle. Runokylänä tunnetulla alueella on paljon karjalaisuuteen pohjautuvaa nähtävää ja koettavaa, kuten Runonlaulajien pirtti, Rajakenraali Raappanan maja, Kaikkien Pyhien tsasouna, Luontopirtti Mesikkä, museoaitat ja ravintola Parppeinpirtti. Tosin talvikaudella osa paikoista on avoinna vain sesonkiaikaan.

Söin lounaan Parppeinpirtin lounasbuffassa. Perustason lounasruokaa kivassa karjalaisessa miljöössä vaaran huipulla. Sunnuntaisin ja sesonkiaikana ravintola kattaa nykykarjalaisen pitopöydän.

Möhkön RajakartanoKoitajokiRavintola Parppeinpirtti

Piipahdin pikaisesti myös Hermannin viinitilan myymälässä hankkimassa tuliaiseksi pullon paikallista kuohuviiniä. Kesäisin yritys pyörittää näköalaravintola Hermannin viinitornia Ilomantsin vesitornin huipulla. Skumppaa 33 metrin korkeudessa kuulostaa hyvältä.

Kuulin paikallisilta, että Ilomantsissa on hyvät valaistut hiihtoladut hienoissa maisemissa. Tässäkin yksi hyvä syy lähteä Pohjois-Karjalaan vaikka talviloman viettoon. Laduilla on tilaa ja majoittumaan pääsee halutessa korven keskelle, joten koronaturvallinen matkailu täällä harvaan asutulla seudulla onnistuu.

Kerron tulevissa blogijutuissani käyntikohteista tarkemmin. Itse innostuin Pohjois-Karjalasta sen verran paljon, että suunnittelen alkukesästä palaavani uudelleen.

Sen lisäksi, että näiden kolmen matkapäivän aikana söin hyvin ja paljon (lue liian paljon), tapasin myös ihania, välittömiä ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut jatkaa juttua vaikka kuinka kauan. Jossain syvällä tunsin hengenheimolaisuutta, olenhan itsekin juuriltani puoliksi pohjoiskarjalainen. Ehkä tämä selittää sen, miksi olen niin kova puhumaan.

”Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää”, letkautetaan karjalaisessa sananlaskussa. Liekö tässä syy siihen, että Pohjois-Karjalassa on selvästi helppoa olla?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ruoka ja viini Yleinen

Huono ruoka, paha mieli – miten valita matkalla hyvä ruokapaikka

keskiviikko, 4 tammikuun, 2017

Jos iän mukana on tullut opittua, ettei ole sama mihin matkoilla päänsä kallistaa, on tullut opittua myös, ettei ole sama mitä suuhunsa pistää. Hyvä ruoka ja uudet ruokakokemukset ovat minulle merkittävä osa matkaelämystä. Ja niin se vaan on, että hyvä ruoka voi pelastaa huononkin matkapäivän.

Myönnetään, olen matkoilla tosi kriittinen ruokapaikkaa valittaessa. Joskus toivoisin olevani niitä ihmisiä, jotka menevät vain lähimpään ravintolaan, syövät vatsansa täyteen ja ovat tyytyväisiä.

Sen sijaan minun on kierrettävä ainakin muutaman lähikorttelin verran, tutkittava tarkoin jokaisen vähänkään kiinnostavan ravintolan ruokalista, kurkittava sisään ja tehtävä pika-analyysi. Usein sillä seurauksella, että tunnin kävelyn jälkeen palataan siihen ensimmäiseen ravintolaan….

Kun vieraassa paikassa randomina valitsee ruokapaikkaa, melkoista hakuammuntaahan se on. Joskus kokee karvaan pettymyksen, joskus taas tekee todellisen löydön. Kun ruoka on jumalaisen hyvää, maut mietittyjä, annokset visuaalisesti kauniita, tarjoilu ystävällistä ja miljöö miellyttävä, tuntee tehneensä sen nappivalinnan. Ja ennen kaikkea saaneensa taas yhden ihanan matkakokemuksen. Parasta tietysti, jos tämä kombo ei myöskään maksa mansikoita.

Juuri siksi kannattaa nähdä vähän vaivaa ja ”metsästää” sitä unelmaravintolaa. Ehkä tämä onkin yksi nykyaikainen ilmentymä metsästäjäkansan geeniperimästä 🙂

severyanin2

Onko olemassa sitten mitään kriteerejä, joilla välttää tekemästä niitä suurimpia virhevalintoja? Väitän, että on. Parannat ainakin mahdollisuuksiasi tehdä parempia ravintolalöytöjä, jos kiinnität huomiota seuraaviin seikkoihin:

Sisäänheittäjät

Hyvällä ravintolalla on henkilökunnalle muuta käyttöä kuin seisottaa heitä kadulla pysäyttämässä ohikulkijoita. Hyvä ravintola ei tarvitse sisäänheittäjää, sinne osataan hakeutua muutenkin.

Kuvalliset ruokalistat

Jokainen meistä tunnistaa lomakohteiden ruokalistat, joissa annosten kuvat löytyvät vierestä. Hmmm, kyllähän se toki helpottaa valintaa, mutta kuvissa annokset ovat usein kaukana todellisuudesta. Tai sitten ne ovat niitä perustylsiä pihvi & ranskalaiset mättölautasia.

Jos ravintolassa on sisäänheittäjä, siellä on usein myös ravintolan edustalla selattavissa kuvallinen ruokalista. Siitä on helppoa näyttää vähäisemmänkin kielitaidon omaavalle turistille, mitä kaikkea heiltä löytyy. Ja näissä paikoissa usein löytyy vaikka mitä (katso seuraava kohta). En menisi tähän mestaan.

bistro fine

Pitkä ruokalista

Jos ruokalista on ylettömän pitkä ja sieltä löytyy kaikkea mahdollista pizzasta mereneläviin, aasialaisesta välimerelliseen, pystyykö keittiö todellakin handlaamaan kaiken tämän kunnolla? Luulenpa että ei, enempi haiskahtaa mättömestalta.

Pitkä ruokalista on usein tae puolivalmisteiden käytöstä, samat komponentit toistuvat useassa annoksessa ja niin ruuat kuin esillepano ovat tajuttoman tylsiä. Aina riittää uusia turisteja, vaikka kukaan ei tulisikaan toista kertaa. Pääasia, että yritykselle jää mahdollisimman suuri kate.

Hyvä ruoka tarvitsee aikaa ja siksi suppea ruokalista antaa ehdottomasti enemmän lupausta keittiön tasosta.

Restaurant Duran2

Asiakkaat

Ovatko ravintolan asiakkaat pelkästään turisteja vai istuuko salissa myös alkuperäisväestöä? Käy kuulostelemassa. Paikalliset kuitenkin tietävät parhaimmat ruokapaikat ja hakeutuvat niiden patojen ääreen, joista kannattaa maksaa.

Jos ilta toisensa jälkeen ravintolassa on hiljaista, herää myös ajatus siitä, kuinka tuoreita raaka-aineet mahtavatkaan olla. Satuinpa kerran syömään tonnikalaa ravintolassa, jossa ei juuri muita asiakkaita ollut oman seurueemme lisäksi. Kyllähän maussa oli jo hieman viitteitä parasta ennen päiväyksen ohitukselta, mutta söin nyt kuitenkin. Seuraavana yönä tiesin, miksei olisi kannattanut…

Menu

Sijainti

Huonoimpaan hinta-laatusuhteeseen olen törmännyt usein ravintoloissa, jotka sijaitsevat ns. paraatipaikoilla eli kaupungin pääaukion laidalla, merkittävien turistinähtävyyksien välittömässä läheisyydessä tai aivan meren äärellä upealla näköalalla varustettuina. Olen tullut kovin varovaiseksi näitä turistivirtojen varsilla sijaitsevia ravintoloita kohtaan ja tutkailen nykyisin tarkasti onko paikoissa muita ruokailijoita kuin turisteja.

Tällaisissa kuppiloissa olen myös juonut elämäni kalleimman kahvin (Venetsiassa Markuksen torin laidalla) tai maksanut rasvaisimman hinnan olutpullosta (Belgian Bruggen pääaukiolla Grote Marktilla).

Monesti ne parhaimmat ravintolat ovat löytyneet pienten sivukujien varsilta poissa päähulinoista. Usein nämä ravintolat ovat myös ulkopuolelta melko huomaamattomia ilman välkkyviä valoja tai loistokkaita fasadeja.

Seepia

Ravintolan yleisilme

Hieno ympäristö ei takaa hyvää ruokaa, eikä katukeittiöissäkään välttämättä syö hyvin. Ravintolan miljööstä ei mielestäni voi ruuan tasosta päätellä oikein muuta kuin, että onko ympäristö ja tunnelma sellainen missä itse viihdyt. Parhaita aterioita olen syönyt niin kristallikruunujen loisteessa kuin keikkuvalta jakkaralta kerniliinapöydältä.

Ravintolan yleisen siisteyden perään katson kyllä jonkun verran. Vaikka ravintolasali olisi kuinka vaatimaton, se voi kuitenkin olla siisti. Jos edes sitä aluetta minne asiakkaan silmä yltää, ei pidetä siivona, miltä keittiössä mahtaakaan näyttää kaikkien katseiden ulottumattomissa?

Girona ruoka

Suositukset

Tripadvisorin ravintolasuositukset ovat vieneet minut toisinaan allikkoon ja olen alkanut suhtautua niihin hieman skeptisesti. Käsitys hyvästä ruuasta on sen verran subjektiivinen kokemus, että sama annos voi tosiaankin olla toiselle erinomainen ja toiselle silkkaa mättöä.

Jos etsin netistä etukäteen tietoa matkakohteen ravintoloista, luotan enemmän ruokaorientoituneiden matkaajien ja alan ammattilaisten mielipiteisiin. Ruokabloggaajien ja -toimittajien mielipiteet ovat useammin vieneet oikeisiin osoitteisiin.

Tsekkaa muuten ravintolan ikkunat ja ovenpielet, näkyykö siellä tarroja, kunniakirjoja tai lehtileikkeitä erilaisista kunniamaininnoista tai arvostuksen osoituksista. Jos niitä on useampi, todennäköisesti se kertoo jotain ravintolan tasosta.

Tulkoon vielä sanottua, että tässäkin kohden poikkeukset varmasti vahvistavat sääntöjä. Mutta noin pääpiirteisesti, nämä huomiot ovat auttaneet löytämään ravintolahelmiä, vaikka pettymyksiäkin tulee lähes joka reissulla. Joka tapauksessa, hyvä ruoka, parempi mieli, etenkin matkoilla. Hyvää ravintolaa kannattaa etsiä.

Löytyykö keneltäkään lisää vinkkejä sen täydellisen ravintolan löytämiseen?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.