Browsing Tag

Mänttä-Vilppula

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Viinitupa Vuorenmaja on tuonut Mänttään palan Keski-Eurooppaa

tiistai, 4 heinäkuun, 2023

Viininystävä, tätä paikkaa et voi ohittaa! Taidekaupunki Mäntässä, Mäntänvuoren korkeimmalla kohdalla, jököttää ”alppimaja”, jonka tunnelma on keskieurooppalainen ja viinivalikoima kiitettävä. Niin viinin, ruuan kuin miljöön osalta voisi kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin Mäntässä.

Ruuat ja viinit tarjosi Viinitupa Vuorenmaja

En lakkaa ihmettelemästä sitä kuinka joka ikinen kerta Taidekaupunki Mänttä-Vilppula yllättää niin monella tapaa. Ensikäynnillä hämmästelin tasokkaita museoita ja upeaa taidekokoelmaa. Sitten olen ihastellut mielenkiintoisia majoituspaikkoja ja myös Suomen parasta museoravintolaa. Ja nyt kaiken tämän lisäksi löysin vielä palan Alppimaiden juoma- ja ruokakulttuuria keskeltä supisuomalaista luonnonhoitometsää.

Viinitupa Vuorenmajan rakennuksen historia juontaa Serlachius-sukuun, kuinkas muuten, kun Mäntästä on kyse. Kyse on entisestä hiihtomajasta, joka valmistui 1928 Serlachius-yhtiön 60-vuotisjuhliin. Täällä on paikallinen hiihtokansa juonut muutamat lämmittävät mehut vuosien saatossa. Sotavuosina majassa pitivät kortteeria lotat, jotka valvoivat vuorella ilmatilaa.

Rakennus ehti olla useita vuosikymmeniä tyhjillään, kunnes siihen saatiin kahvilatoimintaa. Varsinaisen sysäyksen paikkaan toi pitkään Sveitsissä asunut Anu Schuoler ja hänen sveitsiläinen aviomiehensä. He perustivat Viinitupa Vuorenmajan vuonna 2015.

Oli hauska huomata kuinka hyvin entinen hiihtomaja sopii alppityylisen ravintolan miljööksi. Mutterimallinen rakennus laajojen ulkoterassien ja hienojen näköalojen ympäröimänä oli passeli paikka tuoda Mänttään pala keskistä Eurooppaa.

Siellä se on vuoren huipulla, Viinitupa Vuorenmaja.
Ympärillä on luontopolkuja.
Paikan emäntä Anu Schuoler toi tullessaan Sveitsiä Mänttään.
Vuorenmajalla on lämmin ja mutkaton tunnelma.
Kalusteet ovat alkuperäiset. Ne on suunnitellut sama arkkitehti kuin itse rakennuksen.

Sana Viinitupa ei pettänyt. Anu tuo itse viinejä Suomeen Keski-Euroopasta ja viinilista on sen mukainen. Listalla on laaja valikoima Itävallan ja Saksan viinejä. Kiinnostava lisä ovat sveitsiläiset viinit, joita en ollut koskaan aiemmin maistanutkaan.

Erityistä mainintaa ansaitsee viinien hyvä saatavuus laseittain. Tämän oli joku muukin taho huomannut, sillä bongasin seinältä Viinitupa Vuorenmajan palkinnon toiseksi parhaana ravintolana laseittain saatavien viinien sarjassa.

Kiitosta Anulle myös siitä, että laatuviinien hinnoittelu Viinitupa Vuorenmajalla on maltillista. Olen niin perin kyllästynyt siihen, että heikoista viineistä kiskotaan järkyttävää hintaa. Täällä saat tarkoin valikoitua laatua samaan, ellet peräti edullisempaan hintaan.

Anu toimii myös aktiivisesti viinitietouden levittäjänä ja järjestää Vuorenmajalla erilaisia tastingejä. Ravintolan Facebook-sivu kannattaa laittaa seurantaa, sillä siellä ilmoitellaan erilaisista viiniaiheisista tapahtumista. Olisinpa ollut Mäntässä vielä 30.6., sillä Emännän PerjantaiPruuvi – kesäiset roséet olisi kyllä kiinnostanut kovin.

Mukava lisä ovat myös omatoimiset tasting-setit. Valittavana on neljä erilaista kokonaisuutta, joista jokainen sisältää kolme viiniä. Pinot Noir -rypäleestä pitävänä ”Kolmen maan Pinot Noirit” olisi ehdottomasti ollut oma valintani. Lähellä sydäntä olisivat myös Skumppasunnuntait, jolloin kaikki viikonlopun kuoharit ja samppanjat myydään alennettuun hintaan.

Viini näkyy myös sisustuksessa.
Kivoja ja kohtuuhintaisia maistelusettejä.
Laseittain saatavien viinien määrästä on palkittu.
Hip hei. Myös samppanjaa laseittain.

Mutta tehdäänpä pieni katsaus myös Viinitupa Vuorenmajan ruokiin. Menu noudattelee vahvasti Keski-Eurooppaa. Listalta löytyy erilaisia herkkulautasia, joissa useimmissa erilaiset juustot ovat pääroolissa. Mielenkiintoisia ovat myös saksalaistyyppiset pizzat, flammkuchenit, tuttavallisesti flammit. Kyse on rapeaan ja ohueen pohjaan tehdyistä ”pizzoista”, joissa on valittujen täytteiden lisäksi ranskankermakastike. Söin itse French-flammin, joka oli oikein herkullinen. Kesäkurpitsan, päärynän ja aurajuuston liitto maistui.

Tarjolla on myös päivittäin vaihtuva keitto ja jokin päivän ruoka-annos. Pienempään nälkään saa täytettyjä pretzeleitä. Olen aina luullut, että pretzelit ovat vain niitä saksalaisten suolarinkeleitä, mutta näistäkin löytyy erilaisia versioita. Ja kun alppihengessä ollaan, saatavana on ennakkotilauksesta vähintään neljälle Raclettea ja Fondueta. Torstaisin tarjotaan sitä aitoa ja oikeaa wienerschnitzeliä.

Alkuun jaettiin herkkulautanen.
Pizzaa saksalaisittain.
Miestä hymyilyttää aina kun pääsee valmiiseen pöytään.

Matkaa Mäntän keskustasta ylös vuorelle tulee noin pari kilometriä. Lämmintä oli 25 astetta, kun itse kipusimme ylös ravintolaan. Hien siinä sai viriämään ja pulssin nousemaan, mutta kyllä oli kipuaminen sen väärti. Ja sitä paitsi matkalla sai ihastella komeaa, vanhaa luonnonhoitometsää. Alue on ollut luonnonsuojelualueena jo vuodesta 1945, joten ei ihme, että puut olivat kasvaneet melkoiseen mittaan.

Metsäaarteen lisäksi sen kätköissä on myös tämä toinen aarre. Ilo oli käydä.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Suomi Suomi Taide

Mäntylinnan Huoneistomajoitus Mäntässä – hyvän tunnelman lomakoti

sunnuntai, 2 heinäkuun, 2023

Keittiön seinällä raksuttaa kello ja leveällä ikkunalaudalla kasvaa Anopinkieli. Saavuimme meidän tämän kesän Mäntän reissun majapaikkaamme Mäntylinnaan. Samalla astuimme ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. En tiedä oliko tässä asunnossa Feng shuit kohdallaan vai miksi tuntui, että täällä oli aivan poikkeuksellisen hyvä tunnelma.

Yhteistyö: Mäntylinnan Huoneistomajoitus

Mänttä-Vilppula ei kuulosta kaupungilta, joka tulisi ensimmäiseksi mieleen lomakohdetta valittaessa. Paperiteollisuuden ympärille muodostuneella kaupungilla on kuitenkin myös toiset kasvot. Mänttä on profiloitunut merkittäväksi taidekaupungiksi, jonne kannattaa matkustaa sen kiinnostavien museoiden ja tapahtumien perään.

Paperikaupungista taidekaupungiksi

Monet tuntevat Mäntän Serlachius-museoistaan Gustafista ja Göstasta. Itselleni oli jo kolmas käyntikerta näissä museoissa, sillä hienosti rakennetut näyttelyt ja Suomen ”kakkosateneum” jaksavat kiinnostaa yhä uudestaan.

Mutta on tässä eriskummallisessa kaupungissa muutakin kiinnostavaa. Kaupungissa on mielenkiintoisia rakennuksia ja niissä ihastuttavia majapaikkoja. Tehdaspatruunat rakennuttivat Mänttään kauniita rakennuksia, kuten Joenniemen kartanon, komeilevan Mäntän Klubin ja funkkisrakennus Honkahovin. Kaksi jälkimmäistä toimivat hotelli-ravintoloina. Joenniemen kartano taas on osa Serlachius-museo Göstaa.

Koska tehtaan työntekijöille tarvittiin asuntoja, arvorakennusten lisäksi Serlachius-sukua saa kiittää pitkälti myös kaupungin monista asuinrakennuksista. Mäntässä on jäljellä ihastuttavia, tehtaan päällikkötason asuntoina toimineita, vanhoja huviloita sekä 50-luvulla rakennettuja vankkoja pienkerrostaloja.

Tuleva majapaikkamme.
50-luvun talossa oli funkkispiirteitä.
Talon päätyä koristi Tuomas Korkalon seinämuraali.

Kodikas majapaikka, joka vei aikamatkalle 50-luvulle

Meillä oli onni löytää Mäntästä vierailumme ajaksi mielenkiintoinen majapaikka juuri tällaisesta napakasta viisikymmenlukuisesta kerrostalosta. Kyse on 1951 tehtaan toimihenkilöille rakennetusta kerrostalosta, Mäntylinnasta, joka on myöhemmin myyty yksityisasunnoiksi.

Booking.comin asiakkaiden antama arvosana 9.6 Mäntylinnan huoneistomajoitukselle lupasi hyvää. Oikeassa majoittujat ovat olleet. 67 neliön kokoinen kahden huoneen, keittiön, kylpyhuoneen, erillisen wc:n ja parvekkeen huoneisto oli kodikas ja soma, sellainen asunto, jossa on helppo viihtyä. Paikassa on jotain perisuomalaista kodikkuutta, jonka sielunmaisemaan on helppo asettautua.

Heti alkuun oli hauskaa huomata keittiön seinällä omalla nimelläni varustettu tervehdys ja pöydällä kortti, joka kertoi jääkaapin tervetulojuomasta. Tästä oli hyvä aloittaa minilomanen.

Remontoidussa asunnossa oli kivasti otettu huomioon asunnon aikakausi. Retrohenkisestä huoneistosta löytyi paljon 50-luvun sisustusta. Meitä miehen kanssa nauratti, kun bongailimme vuoronperään lapsuudesta tutun näköisiä huonekaluja, valaisimia ja esineitä. Erityisesti mies teki aikamatkan mummolaan.

Olipa kiva tulla.
Keittiössä oli kaikki, mitä saattoi toivoa.
Maistuisiko kettukarkki?
Arvostan kunnon astioita. Teemaa riitti isommallekin porukalle.

Varustetasossa huomioitu niin lapset kuin lemmikit

Huoneiston varustetasosta huomasi, että kyse ei ole pelkästään vuokra-asunnosta, vaan asunnon omistaja käyttää sitä kakkoskotinaan. Vaikutti, että kaikkea mahdollista oli ajateltu ja asunnossa oli kaikki, mitä saattoi kuvitella tarvitsevansa. Lapselle löytyi syöttötuoli ja koiralle oli lattialla kupit valmiina. Tilansa puolesta tämä on erinomainen majoitusvaihtoehto niin perheelle kuin lemmikinomistajalle, eikä lemmikeistä tarvitse maksaa edes mitään ekstraa.

Myös keittiön runsas varustetaso sai kiitosta kotikokiltamme. Meitä hymyilytti keittiössä oleva Kotiruoka-keittokirja, joka entisaikaan löytyi varmaan jokaisesta taloudesta.

Ensimmäinen tunti meni tarkoin harkittujen yksityiskohtien ihmettelyyn. Rakastin erityisesti sisustuksen leikkisyyttä ja värikkyyttä.

Tilavan ja valoisan olohuoneen seinää hallitsi Ville Rädyn aurinkoinen maalaus, joka kuvaa entistä Mäntän spriitehdasta. Maalauksen alla tuolilla Frida Kahlo tarkkaili minua selvästi koko vierailun ajan. Jos olisi ollut enemmän aikaa, kirjahyllyssa ja lehtikorissa olisi riittänyt lukemista.

Olohuone oli mukavan tilava.
50-luvun sirot huonekalut ihastuttivat.
Ville Rädyn maalauksessa pala tehtaan historiaa.

Romantikon makuuhuone

Makuuhuoneen sisustuksessa heittäydyttiin romanttiseksi. Emma-tuolien ja verhojen raita-ruutukuosit sointuivat hyvin yksiin. Päätyseinän värikäs tapetti antoi huoneelle raikkaan ilmeen ja pastellinsävyiset tekstiilit toivat sopivaa hempeyttä. Mukava yllätys oli päiväpeiton alta paljastuneet vaaleanpunaiset pellavalakanat.

Parivuoteen lisäksi olohuoneessa on levitettävä sohva ja asunnosta löytyy myös lastensänky, joten maksimissaan huoneistoon majoittuu 5+1.

Pidin makuuhuoneen pirteästä värimaailmasta.
Kuka muistaa Emma-tuolin?
Tuollainen amme kylppärissä on luksusta.

Makuuhuoneesta oli käynti kylpyhuoneeseen, jonka ihanuutta lisäsi kunnon kokoinen kylpyamme. Ja taas hymyilytti asunnon ”pilkettä silmäkulmassa” -varustelu. Ammeen yläpuolella oli kylpyleluja, kuten kokoelma erilaisia muoviankkoja.

Jos ajatellaan, mitä kaikkea Mäntylinnan huoneistomajoitus tarjoaa, niin vuorokauden alkaen hinta 90 euroa tuntuu lähes edulliselta. Hintaan sisältyy myös autopaikka aivan sisäänkäynnin edessä ja loppusiivous. Minimiyöpymisaika on kaksi yötä.

Mikäli et halua laittaa itse aamiaista, voit sopimushinnalla käydä aamiaisella viereisellä Mäntän Klubilla, kuten me teimme.

Aamiaista voi nauttia viereisellä Mäntän Klubilla.

Hyvä sijainti rauhallisella alueella

Kävelymatkan päässä asunnosta ovat mm. Serlachius-museo Gustaf, Mäntän kuvataideviikkojen näyttelytila Pekilo ja uimaranta. Eikä kovin kaukana ole ihastuttava keskieurooppalaishenkinen Viinitupa Vuorenmaja, jossa ruokailimme ensimmäisenä iltana. Siitä juttua vähän myöhemmin. Yhdenlainen Mäntän erikoisuus tämäkin.

Legendaarisen Kölninvesi-pullon vieressä vessassa oli taulu, jossa luki: ”Tämä pieni hetki on kohta kultainen muisto.” Valitettavasti kaksi vuorokautta meni nopeasti ja tästäkin reissusta tuli muisto, selvästi kultainen sellainen. Ensi kesänä otetaan ehkä uusiksi.

Lisätietoja Mäntylinnan Huoneistomajoituksesta löydät Facebookista osoitteesta https://www.facebook.com/pinecastleapartment

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa

Mäntän Klubilla tunnelma on kuin tyylikkäältä 20-luvulta

torstai, 30 kesäkuun, 2022
Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että olen heikkona erikoisiin majoituspaikkoihin. Silmää ja sydäntä lähellä ovat erityisesti paikat, joilla on historia takana ja tarina kerrottavana. Tällaista herkkua pääsimme nauttimaan Mäntän Klubilla.

Teimme hiljattain mukavan taidematkan Mänttään Serlachius-museoihin. Koska Pirkanmaalle tulee matkaa kotoa reilut kaksi ja puolisataa kilometriä ja perillä näkemistä on paljon, oli itsestään selvää, että yöksi jäädään.

Olin aiemmin majoittunut kaupungin toisessa kiinnostavassa hotellissa, Art Hotel Honkahovissa. Tällä reissulla halusin yöksi siihen toiseen kiinnostavaan majapaikkaan, Mäntän Klubille. Kyse on 1920 valmistuneesta Serlachius-yhtiön entisestä edustus- ja majoitusrakennuksesta. Menestyneelle paperitehtaalle tarvittiin arvoisensa tilat vieraiden kestitsemiseen.

Jo pihaan ajaessa tulee juhlallinen olo. Mahtipontinen rakennus kreikkalaisine pylväineen näyttää siltä kuin se olisi tupsahtanut ihan väärään paikkaan. Paperiteollisuuden ympärille rakentunut pieni tehdaspaikkakunta on saanut kylään keikailevan ja varakkaan pääkaupungin serkun.

Vaikuttava sisääntulo.Lobby.Vanha tilikirja vuodelta 1951 oli laitettu näytille.Samppanjaa lasiin ja sukkasillaan paikkoja tutkimaan.

Joka tapauksessa rakennus on hieno. Ikävää, että sen suunnitelleet arkkitehtiveljekset kuolivat kansalaissodassa näkemättä koskaan suunnitelmaansa valmiina.

Taide ja kulttuuri olivat Serlachius suvun patruunoille suuressa merkityksessä. Mäntän Klubilla vierailivat säännöllisesti monet nimekkäät taiteilijamme, kuten Akseli Gallén-Kallela, Emil Wikström ja Wäinö Aaltonen. Esiintymislavalle ovat nousseet mm. Dallapé-orkesteri, Ella Eronen, Anita Välkki ja Laila Kinnunen. Klubin arvovieraiden joukossa nähtiin monia valtion päämiehiä ympäri maailmaa.

Arvoisensa omistuspohja Klubilla on edelleenkin. 2010 Mäntän Klubi siirtyi taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiön omistukseen. Myös Art Hotel Honkahovi on samaisen säätiön omistuksessa. On hienoa, että maassamme on tällaisia tahoja, jotka ottavat huolehtiakseen historiallisten arvokiinteistöjen säilyttämisen. Ravintola- ja hotellitoiminta on vuokrattu ulkopuoliselle toimijalle.

Mäntän Klubilla on ainoastaan 30 huonetta, mikä tekee siitä hyvin intiimin. Majoituimme yhdessä viidestä superior-huoneesta, joissa on oma kylpyhuone. Muissa huoneissa on kylppäri käytävällä yhteiskäytössä.

Kaikki superior-huoneet sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa, joka oli aikoinaan tarkoitettu johtokunnalle ja heidän vierailleen. Edullisemmat economy-huoneet ovat kolmannessa kerroksessa, jonne entisaikaan majoitettiin Serlachius-yhtiön naimattomat toimihenkilöt.

Huoneemme oli tilava ja retrohenkinen. Harvoinpa enää näkee ruskeita ammeita tai wc-pönttöjä. Vaikka huone ei millään tavalla ollut hieno, pikemminkin kaipasi kipeästi päivittämistä, jotain hauskaa tuossa menneiden vuosikymmenten tyylissä silti on. Harmi vaan, että huoneiden retrotyylinen sisustus ei oikein istunut rakennuksen muuhun tyyliin.

Huoneemme oli nimetty Akseli Gallén-Kallelan mukaan.Erikoiset oleskelutilat.Klubin juhlatilan aitiot hieman hymyilyttivät.Lähellä Mäntän Klubia on kaunis Mäntän kirkko, joka on G. A. Serlachiuksen aikaansaama sekin.

Parasta antia Mäntän Klubilla oli ehdottomasti sen yleiset tilat ja monet kauniit yksityiskohdat. Tunnelmaa lisäsi pienen hotellin rauhallisuus. Istuimme suurimman osan illasta kahdestaan entisessä neuvotteluhuoneessa ja kuvittelimme millaista oli, kun yhtiön johtokunta kävi tärkeitä neuvotteluja ja jälkeenpäin tuprutteli paksuja sikareitaan hyvien päätösten kunniaksi. Vanhan klubin tunnelma on täällä edelleen läsnä.

Ainut ikävä puoli oli, että Mäntän Klubin ravintolapalvelut eivät olleet vielä toiminnassa. Hotellin Chaîne de Rôtisseurs kilvin varustettu ravintola avaa ovensa kesäkaudeksi vasta heinäkuun alkupuolella.

Tapasimme hotellissa parikin pariskuntaa, jotka kertoivat käyvänsä Mäntässä vuosittain ja majoittuvansa aina Mäntän Klubilla. Enkä yhtään ihmettele, onhan se kerrassaan erikoinen ja ihastuttava majapaikka. Oikeastaan sana hotelli ei edes sovi tälle rakennukselle. Enemmän tuntui siltä, että täällä ollaan klubin arvovieraina.

2-hengen superior huone aamiaisella maksoi 139 euroa.

www.klubin.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi Taide

Mänttä hellii taiteenystävää ja Ravintola Gösta viimeistelee elämyksen

sunnuntai, 19 kesäkuun, 2022
Jos rakastat kauniita rakennuksia, tykkäät taiteesta ja nautit hyvästä ruuasta, Taidekaupunki Mänttä kannattaa laittaa käyntilistalle. Teimme vain yhden yön reissun, mutta antia kaikille aisteille oli niin paljon, että tuntui kuin reissussa olisi oltu pidempäänkin.

Kun museoista piittaamaton mies hämmästyttää vaimonsa ilmaisemalla halunsa matkustaa taidemuseoistaan kuuluisaan Mänttään, herää väkisin epäilys. Kuumetta, äkillinen mielenhäiriö vai haudattu koira?

Ehkä eniten tuota jälkimmäistä, sillä miestä kiinnostaa Suomen metsäteollisuuden historia. Viimeisen kuukauden aikana hän oli lukenut Mäntän kaupungin kehitykseen vaikuttaneiden Serlachiuksen suvun jäsenten elämänkertoja. Niiden pohjalta oli syntynyt kiinnostus nähdä paikan päällä, mitä usean sukupolven teollisuuspatruunat olivat Mäntässä saaneet aikaan.

Minua nyt ei tarvitse kahta kertaa taidemuseoihin houkutella. Olin itse käynyt Mäntässä muutama vuosi takaperin ja jo tuolloin hämmästellyt Serlachius-museoiden mittavaa yksityistä taidekokoelmaa. Huomasin tuolloin myös, että laimea asenteeni tehtaanpiipuistaan tunnettua Mänttää kohtaan osoittautui täysin vääräksi.

Siispä heti ensimmäisenä sopivana päivänä auto kohti Mänttä-Vilppulan kaupunkia, joka sijaitsee keskisessä Suomessa kutakuinkin Jyväskylän ja Tampereen puolivälissä.

Serlachius-museo Gustafissa ihastutti eniten itse rakennus

Aloitimme kierroksemme Serlachius-museo Gustafista, joka on entinen metsäyhtiön pääkonttori. Vuonna 1934 valmistunut kaunis funkkisrakennus on jo nähtävyys itsessään. Ainakin minusta rakennuksen aula on mykistävän kaunis.

Gustaf-museon aula ihastutti jälleen.

Gustaf-museon kiinnostavin näyttely oli meistä dramaattinen Paperiperkele. Näyttely kertoo audiovisuaalisin keinoin teollisuussuvun ensimmäisen patruunan G.A. Serlachiuksen tarinan ja osin myös Mäntän tarinan, sillä kaupunki olisi hyvin toisenlainen ilman Serlachiusten vaikutusta. Vuosien saatossa Mänttä kasvoi ja kehittyi paperiteollisuuden ympärille.

Mielenkiintoinen oli myös pohjakerroksen Selluportin takana -näyttely. Autenttiset kuvat ja aidot tarinat veivät menneiden vuosikymmenten taakse tehtaan työmiesten maailmaan. Työ oli rankkaa ja terveyttä kuormittavaa. Tosiaankaan ennen ei ollut paremmin. Näyttely kuvasi myös havainnollisesti selluloosan valmistuksen vaiheet entisaikaan.

Gustaf-museossa on aina myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa seinillä oli Trish Morrisseyn naiseuden rooleja tutkailevia valokuvia.

Jotain oli jäänyt muistuttamaan yhtiön pääkonttoriajalta.Paperiperkele näyttely ja huimapäinen G.A. SerlachiusTehdastyöläisen arki vuosikymmeniä sitten avautui tämän portin takaa.

Serlachius-museoiden pääsylippu on hyvin kohtuullinen. 10 euron lipulla pääsee molempiin museoihin: Serlachius-museo Gustafiin ja Serlachius-museo Göstan molempiin osiin. Hienoa on myös se, että lippu on voimassa kaksi päivää. Ainakin meille tuli niin kiire, että Gösta-museon paviljonki piti jättää seuraavaan aamupäivään.

Serlachius-museo Gösta – kaksi taidemuseota, kaksi aikaa

Noin kolmen kilometrin päässä Gustaf-museosta sijaitsee toinen Serlachius-museoista Gösta. Tai tekisi mieli sanoa, että kaksi museota, sillä Gösta on kahdessa eri rakennuksessa, jotka on yhdistetty toisiinsa käytävällä.

Gösta-museon vanha osa toimii Joenniemen kartanossa, joka oli aiemmin Gösta Serlachiuksen edustuskoti. Nykyisin rakennus on pelkästään museokäytössä. Museo tarjoilee kahdessa kerroksessa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia.

Ihan mistä tahansa teoksista ei ole kyse, sillä kokoelma on ainutlaatuinen laajuudessaan ja arvossaan. Voisi puhua jopa maamme ”kakkosateneumista”.

Schjerfbeckejä, Edelfeltejä, Gallen-Kalleloita, Halosia … kymmenittäin Suomen kulta-ajan taidetta. Mieleen jäi myös Claude Monetin työ, jonka aitous on varmistettu. Maalauksen arvosta voi päätellä jotain siitä, että samaan Heinäsuovat sarjaan kuuluva maalaus myytiin New Yorkissa lähes 100 miljoonan euron hinnalla.

Toinen puoli Gösta-museota on 2014 valmistunut puurakenteinen paviljonki, joka antaa hienot puitteet vaihtuville nykytaiteen näyttelyille. Käyntihetkellä nähtävänä oli Clare Woodsin maalauksia, Andy Freebergin valokuvia ja Rachel Kneebonen posliiniveistoksia.

Joenniemen kartano, Gösta-museon vanha puoli.Gösta-museon uusi aika avautuu paviljonkirakennuksessa.Joenniemen kartanon kaunein huone on minusta entinen kirjastohuone.Schjerfbeckejä yhden huoneen verran.Mies tutustuu taiteeseen.Kannattaa kurkistaa myös Joenniemen kartanon kellariin. Siellä on entinen viinikellari.Paviljongin suurin maalaus.”Ei lähdetä vielä.”

Ravintola Gösta valmisti taidetta lautaselle

Yhteistyössä: Ravintola Gösta

Ensimmäisen museopäivän päätimme makunautintoihin, tosin tässäkin mentiin osittain taiteen puolelle. Paviljongin alakerrassa toimii Suomen parhaaksi museoravintolaksi tituleerattu Ravintola Gösta.

Nautimme neljän ruokalajin taidemenun Kartanon klassikot. Menun saa myös kasvisversiona Vihreät klassikot (56/49 euroa). Molempiin menuihin on suunniteltu myös oma viinipakettinsa. Pidimme erityisesti kalalle valitusta kevyestä saksalaisesta punaviinistä Eser Spätburgunderista. Kiva kesäinen punkku monelle kesäruualle, kuten tässä paistetulle lohikalalle.

Annokset olivat kauniita kuin taidetta lautasella ja raikkaita kuin ravintolaa ympäröivä kesän vehreys. Aluksi söimme limemarinoitua kuhaa. Sitten saimme eteemme ”salaatin” grillatusta parsasta ja palvatusta peurasta. ”Salaatti” toi mieleen saunavastan, joka kätki lehtiensä suojiin melkoisen makukimaran.

Pääruokana oli paistettua nieriää. Tuon annoksen voinen kastike sai pyyhkimään lautaselta viimeiset rippeet leivänpalasella, niin hyvää se oli.

Omalla kohdallani jälkiruuat harvoin tuottavat pettymystä, mutta nyt olin erityisen sfääreissä. Mantelijäätelö, mansikkajäädyke ja mansikat olivat ihana yhdistelmä. Kehuja tuli myös mieheltä, joka ei juuri jälkiruuista perusta. Muuten, katsokaapa tuota kuvaa Kneebonen posliiniveistoksesta. Olisiko keittiömestari Henry Tikkanen saanut tästä kenties inspiraation jälkkäriin?

Ravintolan Göstan isoista ikkunoista on kivat näkymät.Ravintolan tilaa hallitsee Heikki Marilan maalaus.Syötävää taidetta lautasella.Jälkkärin inspiraatio?

Päivä oli ollut hyvä, sillä olin saanut ammentaa itseeni asioita, jotka tuottavat valtavasti iloa ja mielihyvää. Monta kaunista rakennusta, hienoa taidetta ja lopuksi vielä nautintoja lautaselta. Mutta eivätpä ihanuudet päättyneet vielä tähän. Olimme vieneet tavaramme etukäteen hotelliimme ja nyt oli vuorossa vielä yksi ihanuus. Siitä seuraavassa jutussa.

https://serlachius.fi

https://ravintolagosta.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Suomi Taide

Menneiden aikojen charmia Mäntän boutique-hotelleissa

tiistai, 3 heinäkuun, 2018

Näissä paikoissa on valmistauduttu fasaanijahteihin, pukeuduttu tweedbleisereihin ja polteltu paksuja kuubalaisia sikareita.

(Yhteistyössä Serlachius-museot)

Mänttä, pieni Pirkanmaan paikkakunta, yllätti minut täysin. Ensin se yllätti kahdella huikean tasokkaalla taidemuseolla. Sitten se yllätti loistavalla ravintolalla. Ja kun kokonaisuus täydentyi vielä ihastuttavalla boutique-hotellilla, olin myyty.

Arthotel Honkahovi – funkkishenkinen boutigue-hotelli

Majoituimme ystäväni kanssa Mäntässä aika kuninkaallisesti. Arthotel Honkahovin huoneen ovessa luki komeilevasti Kuninkaan huone, mutta aiheesta. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa vieraili Mäntässä Urho Kekkosen vieraana ja epäilemättä tällä huoneella on tekemistä kyseisen vierailun kanssa.

Honkahovi valmistui Serlachius yhtiöiden toimitusjohtajan R. Erik Serlachiuksen virka- ja edustusasunnoksi vuonna 1938. Jämerä, selkeälinjainen kivitalo on tyylipuhdas funkkisrakennus, josta avautuu kaunis näkymä alas Mäntänlahden rantaan.

Pienen hotellin jokainen 30 huoneesta on erilainen. Voit majoittua tilavammin ja tyylikkäämmin superior-tason huoneissa rakennuksen toisessa kerroksessa tai vähän vaatimattomammin entisessä palvelijoiden siivessä.

Valoisa, lämpimillä ruskean ja terrakotan sävyillä sisustettu huoneemme oli jollain lailla hienostuneen herraskainen. Tilaa huoneessa oli ilahduttavan paljon. Kauniit huonekalut, tekstiilien laadukkaat materiaalit ja ihana järvinäkymä antoivat sopivan viihtyisän säväyksen. Olipa meillä jopa oma pieni parveke.

Historia tuli esiin huoneen monista pienistä yksityiskohdista. Esimerkiksi komerot ja patterisuojat olivat alkuperäisiä. Myös kylpyhuone toi mielikuvan 1900-luvun alkupuoliskolta. Hieman omituinen allas lienee aivan alkuperäinen?

Hotellin alakerran kirjasto/neuvotteluhuoneessa oli menneen ajan pysähtynyt tunnelma. Vanhat huonekalut olivat varmasti olleet siellä aikojen alusta.

Nimensä mukaisesti Arthotel Honkahovi on taidehotelli. Seiniä koristivat lukuisat maalaukset ja piha-alueella ilahdutti useampikin taideteos. Oma suosikkini, Teuvo Tuomivaaran valkoinen betoniteos Linnuille metsä, sopi kertakaikkisen hienosti järvimaisemaan.

Honkahovista johtaa Lemmenpoluksi nimetty luontopolku suoraan Gösta-museolle. Vieressä on myös tenniskenttä sekä hotellin uusi rantasauna.

Ainut miinus hotellilla oli käytävän huono ilmanvaihto. Keittiön käryt levittäytyivät käytävään turhan voimakkaasti, mutta onneksi haju ei yltänyt huoneeseen asti.

Tunnelma tässä pikkuhotellissa oli lähinnä kotoinen. Alakerran baarista sai juomia, joita oli kiva nautiskella lasitetulla terassilla. Honkahovi on hyvä valinta persoonallista majoitusta kaipaavalle, joka rakastaa rauhallista ja luontoläheistä majoitusta.

Mäntän Klubi on valtiomaisen arvokas

Toinen mielenkiintoinen majoituspaikka on pienen matkan päässä Honkahovista sijaitseva Mäntän Klubi. Molemmilla rakennuksilla on nykyisin sama omistuspohja; taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiö.

Mäntän Klubin mahtipontinen rakennus pylväkköineen ja päätykolmioineen näyttää siltä kuin se olisi eksynyt aivan väärään paikkaan. Oikeampi osoite olisi minusta Helsingin Senaatintori.

Pääsimme vähän kurkistelemaan myös tämän uniikin hotellin käytäville. Rakennus on kerrassaan hulppea ja upea on myös sen historia, joka jälleen johtaa Serlachius-yhtiöiden historiaan, kuinkas muuten. 1920 valmistunut komeus rakennettiin G.A. Serlachius Oy:n juhlatilaksi.

Seinien sisällä ovat kokoontuneet useat kansainväliset poliitikot ja valtioiden merkkihenkilöt. Siellä ovat asustelleet kuuluisat taiteilijat ja näyttelijät, useat yhdistykset ovat pitäneet siellä kokouksiaan ja jahtiporukat valmistautuneet metsästysreissuille. Tiloissa on käyty merkittäviä neuvotteluita, järjestetty kulttuuritapahtumia ja juhlittu merkkipäiviä. Nykyisin rakennus toimii hotellina ja ravintolana.

Niin Honkahovissa kuin Mäntän Klubilla on haluttu vaalia vanhaa henkeä. Jäljellä on paljon alkuperäisiä huonekaluja, hienoa koristeellisuutta ja kauniita yksityiskohtia.

Kuten näistä hotelli-ihanuuksista huomaatte, Mäntässä kannattaa viipyä vähintään yön yli. Tällaiset historialliset, hienosti säilyneet rakennukset ovat majoituspaikkoina harvinaista herkkua. Todellisia romantikon ja visualistin namupaloja.

Mänttä, olet sinä kyllä ihan ihme mesta.

https://www.klubin.fi/fi/honkahovi

https://www.klubin.fi/fi/mantan-klubi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Museot Museot Suomi Suomen kaupungit Suomi Taide

Monipuoliset Serlachius-museot ovat mannaa taiteenystävälle

tiistai, 19 kesäkuun, 2018

En tiennyt, että Suomella on oma Guggenheim. Meillä sen nimi vaan on Serlachius.

(Yhteistyössä Serlachius-museot)

Olipa kerran piskuinen metsien ympäröimä kyläpahanen keskellä ei mitään. Kylän onni oli sen sijainti reittivesistön varrella kahden järven välisellä kannaksella ja koski, Mäntänkoski.

Tänne suomalaiseen maaseutupitäjään saapui huima ja ennakkoluuloton teollisuusmies Gustaf Adolf Serlachius. Lähes kaikkea uhmaten hän perusti 1869 Mäntänkosken rannalle puuhiomon ja siitä alkoi Mäntän ihmeellinen tarina. Ihmeellinen tarina niin teollisuuden kuin taiteen osalta.

Sen lisäksi, että Gustaf oli uhkarohkea visionääri ja yhteiskunnallinen kehittäjä, hän oli myös taiteen suuri ystävä. Tätä perintöä jatkoi hänen veljenpoikansa Gösta Serlachius, joka hankki mittavan taidekokoelman ja toimi merkittävänä taidemesenaattina. Göstan unelma oli tuoda taide tavallisen kansan ulottuville.

Luulenpa, että Gösta olisi tänä päivänä hyvin tyytyväinen siihen, mitä kaikkea Serlachius-museot ovat. Mänttään on noussut kansainvälisen tason museokokonaisuus tai no, tuntuu, että koko pikkukaupunki sykkii taidetta ja taiteesta.

Tästä se lähti. Intohimolla ja kovalla työllä.

Taidekaupunki Mänttä-Vilppula

Itse kuulin Serlachius-museoista Matkamessuilla vasta viime vuonna. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan edes siitä, missä sellainen paikkakunta kuin Mänttä ylipäätään sijaitsee.

Ajauduin Mänttä-Vilppulan messuosastolle myös tämän vuotisilla Matkamessuilla ja päätin ottaa selvää, mistä ihmeestä oikein on kyse. Myös ruokapiireistä oli alkanut kuulua kummia, että siellä Serlachius-museoilla on ihan älyttömän hyvä ravintola.

Ajaessani autoa kohti Pirkanmaata mietin, että onkohan vähän tyhmää istua autonratissa neljä tuntia jonkun tuntemattoman pikkukaupungin museoiden takia. Vielä siinäkin vaiheessa skeptisyys nosti päätään, kun keskeltä puskamaisemaa tupsahdin kylämäiseen keskustaan. Pääkadulla liehuvat liput kertoivat suureellisesti, että ollaan taidekaupungissa. No joo, onhan näitä nähty, ajattelin.

Taiteeseen törmää Mäntässä vähän joka puolella.

Kun seuraavana päivänä ajoin takaisin, tiesin, että toden totta Taidekaupungissa oltiin. Hädin tuskin kaksi päivää riitti tämän pikkukaupungin nähtävyyksiin. Monipuolista taidetta ja kiinnostavaa arkkitehtuuria oli tarjolla useamman museon verran.

Serlachius-museot käsittävät kolme eri rakennusta. Vanha Joenniemen kartano, Göstan entinen asuintalo, on nykyisin kokonaisuudessaan taidemuseona ja sen viereen on rakennettu mittava paviljonki nykytaiteen, teemanäyttelyiden ja tapahtumien tilaksi. Lasikäytävällä yhdistetyt rakennukset muodostavat yhdessä Gösta-museon.

Kolmas museorakennus, Gustaf-museo, sijaitsee Serlachius-yhtiön entisessä pääkonttorissa, vajaan kolmen kilometrin päässä Gösta-museosta. Matkan voi taittaa kätevästi vaikka vuokraamalla ilmaisen polkupyörän.

Joenniemen kartanoGöstan paviljonkiGustaf-museo

Joenniemen kartanon huikea kokoelma

Joenniemen kartano on rakennuksena jotenkin omituinen, voisiko sanoa jopa rujo, kova ja maskuliininen. Toisaalta selkeän linjakas, vankka ja arvokas. Ihan kuin rakennus olisi tuotu jostain Keski-Euroopasta keskelle suomalaista lehtomaisemaa.

Kartanon alakerran näyttelytiloista löysin omat suosikkini, enemmän perinteisen taiteen ystävä kun olen. Olin vähän ällikällä lyöty millainen pikku-Ateneum täältä Hämeen perukoilta oikeasti löytyy.

Suomen kultakauden taiteilijoiden töitä oli melkoisen mittava määrä. Nähtävänä on useita maalauksia kotimaisilta suurnimiltä kuten Gallen-Kallelalta, Schjerfbeckiltä, Haloselta, Edelfeltiltä, Järnefeltiltä, Simbergiltä ja Ferninand von Wrightiltä. Taidearsenaaliin kuuluu myös tiettävästi Suomen ainoa julkisissa kokoelmissa oleva Claude Monet’n maalaus.

Kaiken kaikkiaan käsittämättömän laaja yhden säätiön omistuksessa oleva kokoelma, jonka arvon täytyy olla mittaamaton.

Seuraava yllätys tuli vastaan kartanon yläkerrassa. Portaiden päässä hypättiin ihan eri muudiin ja nykytaiteeseen. Klassikkotaide oli saanut rinnalleen nykytaiteilijoiden Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen maalauksia. Teemana oli nautinto. Ystäväni kanssa vähän hymyilytti teeman alla Scherjfbeckin maalaus Nuorukainen, jossa komeilee lihaksikas nuori mies ilman paitaa.

Göstan paviljonki – nuorten arkkitehtien palkittu luomus

Joenniemen kartano sai 2014 vierelleen huomiota herättävän puurakenteisen paviljonkirakennuksen, Göstan paviljongin. Kansainväliseen arkkitehtikilpailuun osallistui peräti 579 ehdotusta 42 maasta. Voittajaksi nousi kolmen nuoren barcelonalainen arkkitehtitoimisto työllään Parallels.

Noin 20 miljoonaa euroa maksanut rakennus sukeltaa upeasti suomalaiseen rantamaisemaan. Vaikka pitkänomaisessa rakennuksessa on tilaa peräti 5700 neliötä, siltikin se näyttää keveältä. Puu ja metsää heijastavat suuret ikkunat käyvät vuoropuhelua. Sisätilat ovat avarat ja valoisat. En päässyt irti ajatuksesta, että tässä on suomalainen versio Guggenheimista.

Vierailuhetkellä paviljongin mielenkiintoisin ja myös monipuolisin näyttely minusta oli belgialaisen Koen Vanmechelenin näyttely Kyse on ajasta. Näyttelyyn kuuluu maalauksia, veistoksia ja erilaisia installaatioita. Huomiota herättävin teos oli valtaisa rivistö täytettyjä kanoja.

Kanat ovat muutenkin tämän näyttelyn kantava teema. Elävät kanat seuraavat kävijää jo museon piha-alueella ja paviljongin pääoven edessä. Taiteilija tunnetaan useiden vuosikymmenten työstä, jonka tavoitteena on ollut risteyttää eri puolilta maailmaa olevia kanarotuja. Kanoilla on oma sanomansa maapallon tilasta ja tulevaisuudesta.

Paviljongin pohjakerroksessa on suitsutusta saanut ravintola Gösta, josta kirjoittelen lisää myöhemmin. Taidenautintojen lisäksi saimme herkutella myös ruokanautinnoilla.

Gustaf-museo on draamaa

Ei tarvitse tämän museon keksiä tarinoita tyhjästä. Tarinaa ja dramatiikkaa sillä on omasta takaa vaikka muille jakaa. Jos Gustaf-museota pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti draama.

Paperiperkele -näyttely tempaisi mukaansa Serlachius-suvun värikkäisiin vaiheisiin. Kävijää kuljetettiin draaman keinoin huoneesta ja tunnelmasta toiseen mielenkiintoisen tekniikan avulla. Tarina vaihtui automaattisesti aina sitä mukaan, kun astuit seuraavaan huoneeseen. Gustafin ja yritystoiminnan alkuvaiheiden historia on niin uskomaton, että väliin tuli tunne, voiko tämä oikeasti olla totta.

En ollut uskoa silmiäni, kun näin yläkerran näyttelyn, Dalín gaalan. Kyllä, Mänttään oli saatu tämän maineikkaan surrealistin installaatio. Dalin pöytä (vai sänky?) on katettu, s’il vous plaît. Olen käynyt aiemmin Dalín omituisessa museossa Katalonian Figueresissa ja samanlaista hulvatonta Dalí-tunnelmaa oli saatu tuotua myös tähän näyttelyyn.

Iloa en sen sijaan oikein löytänyt naapurihuoneista, joissa oli Elina Brotheruksen valokuva- ja videoteosten näyttely Leikkikenttä. Tämä tyylilaji ei auennut minulle, mutta tästähän taiteessa oikeasti on kyse. Teokset avautuvat katsojille eri tavoin ja kaikesta ei tarvitse, eikä voikaan pitää.

Ilmiselvä yhdennäköisyys.Huulisohvaa oli pakko testata.

Sen sijaan pidin aivan valtavasti itse museorakennuksesta, Serlachius-yhtiön entisestä pääkonttorista. 1934 valmistunut puhdaslinjainen funkkisrakennus on hienosti remontoitu ja siinä on paljon kauniita yksityiskohtia. Tiloissa on nähtävänä myös entisiä kalustettuja toimistohuoneita, joissa on uniikkeja alkuperäisiä huonekaluja.

Kaikki kolme erilaista Serlachius-museoiden rakennusta tarjoavat näyttelyjen lisäksi mielenkiintoista arkkitehtuuria ja tarinoiden värittämää historiaa. Eikä tässä vielä kaikki. Mäntän keskustasta näitä rakennusihanuuksia on lisää, Serlachiuksen perintöä nekin. Voit yöpyä funkishenkisessä Arthotel Honkahovissa tai valtiomaisen arvokkaalla Mäntän Klubilla. Näistä kaunokaisista myöhemmin lisää.

Mänttä jättää jäljen

Harvoin olen jäänyt mietiskelemään mitään taidemuseota näin paljon jälkeenpäin. Serlachius-museot lähestyivät niin monella sektorilla ja niin monenlaisella taiteella. Oli jopa hämmentävää, miten rohkeasti ja ennakkoluulottomasti oli sekoitettu keskenään perinteistä ja modernia nykytaidetta.

Gösta Serlachius voi levätä rauhassa. Mänttään on noussut äärimmäisen kiinnostava taiteen ympärille keskittynyt matkailukohde. Olen iloinen, että tuli mentyä. Mänttä jätti jäljen.

www.serlachius.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.