Viininystävä, tätä paikkaa et voi ohittaa! Taidekaupunki Mäntässä, Mäntänvuoren korkeimmalla kohdalla, jököttää ”alppimaja”, jonka tunnelma on keskieurooppalainen ja viinivalikoima kiitettävä. Niin viinin, ruuan kuin miljöön osalta voisi kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin Mäntässä.
Ruuat ja viinit tarjosi Viinitupa Vuorenmaja
En lakkaa ihmettelemästä sitä kuinka joka ikinen kerta Taidekaupunki Mänttä-Vilppula yllättää niin monella tapaa. Ensikäynnillä hämmästelin tasokkaita museoita ja upeaa taidekokoelmaa. Sitten olen ihastellut mielenkiintoisia majoituspaikkoja ja myös Suomen parasta museoravintolaa. Ja nyt kaiken tämän lisäksi löysin vielä palan Alppimaiden juoma- ja ruokakulttuuria keskeltä supisuomalaista luonnonhoitometsää.
Viinitupa Vuorenmajan rakennuksen historia juontaa Serlachius-sukuun, kuinkas muuten, kun Mäntästä on kyse. Kyse on entisestä hiihtomajasta, joka valmistui 1928 Serlachius-yhtiön 60-vuotisjuhliin. Täällä on paikallinen hiihtokansa juonut muutamat lämmittävät mehut vuosien saatossa. Sotavuosina majassa pitivät kortteeria lotat, jotka valvoivat vuorella ilmatilaa.
Rakennus ehti olla useita vuosikymmeniä tyhjillään, kunnes siihen saatiin kahvilatoimintaa. Varsinaisen sysäyksen paikkaan toi pitkään Sveitsissä asunut Anu Schuoler ja hänen sveitsiläinen aviomiehensä. He perustivat Viinitupa Vuorenmajan vuonna 2015.
Oli hauska huomata kuinka hyvin entinen hiihtomaja sopii alppityylisen ravintolan miljööksi. Mutterimallinen rakennus laajojen ulkoterassien ja hienojen näköalojen ympäröimänä oli passeli paikka tuoda Mänttään pala keskistä Eurooppaa.
Sana Viinitupa ei pettänyt. Anu tuo itse viinejä Suomeen Keski-Euroopasta ja viinilista on sen mukainen. Listalla on laaja valikoima Itävallan ja Saksan viinejä. Kiinnostava lisä ovat sveitsiläiset viinit, joita en ollut koskaan aiemmin maistanutkaan.
Erityistä mainintaa ansaitsee viinien hyvä saatavuus laseittain. Tämän oli joku muukin taho huomannut, sillä bongasin seinältä Viinitupa Vuorenmajan palkinnon toiseksi parhaana ravintolana laseittain saatavien viinien sarjassa.
Kiitosta Anulle myös siitä, että laatuviinien hinnoittelu Viinitupa Vuorenmajalla on maltillista. Olen niin perin kyllästynyt siihen, että heikoista viineistä kiskotaan järkyttävää hintaa. Täällä saat tarkoin valikoitua laatua samaan, ellet peräti edullisempaan hintaan.
Anu toimii myös aktiivisesti viinitietouden levittäjänä ja järjestää Vuorenmajalla erilaisia tastingejä. Ravintolan Facebook-sivu kannattaa laittaa seurantaa, sillä siellä ilmoitellaan erilaisista viiniaiheisista tapahtumista. Olisinpa ollut Mäntässä vielä 30.6., sillä Emännän PerjantaiPruuvi – kesäiset roséet olisi kyllä kiinnostanut kovin.
Mukava lisä ovat myös omatoimiset tasting-setit. Valittavana on neljä erilaista kokonaisuutta, joista jokainen sisältää kolme viiniä. Pinot Noir -rypäleestä pitävänä ”Kolmen maan Pinot Noirit” olisi ehdottomasti ollut oma valintani. Lähellä sydäntä olisivat myös Skumppasunnuntait, jolloin kaikki viikonlopun kuoharit ja samppanjat myydään alennettuun hintaan.
Mutta tehdäänpä pieni katsaus myös Viinitupa Vuorenmajan ruokiin. Menu noudattelee vahvasti Keski-Eurooppaa. Listalta löytyy erilaisia herkkulautasia, joissa useimmissa erilaiset juustot ovat pääroolissa. Mielenkiintoisia ovat myös saksalaistyyppiset pizzat, flammkuchenit, tuttavallisesti flammit. Kyse on rapeaan ja ohueen pohjaan tehdyistä ”pizzoista”, joissa on valittujen täytteiden lisäksi ranskankermakastike. Söin itse French-flammin, joka oli oikein herkullinen. Kesäkurpitsan, päärynän ja aurajuuston liitto maistui.
Tarjolla on myös päivittäin vaihtuva keitto ja jokin päivän ruoka-annos. Pienempään nälkään saa täytettyjä pretzeleitä. Olen aina luullut, että pretzelit ovat vain niitä saksalaisten suolarinkeleitä, mutta näistäkin löytyy erilaisia versioita. Ja kun alppihengessä ollaan, saatavana on ennakkotilauksesta vähintään neljälle Raclettea ja Fondueta. Torstaisin tarjotaan sitä aitoa ja oikeaa wienerschnitzeliä.
Matkaa Mäntän keskustasta ylös vuorelle tulee noin pari kilometriä. Lämmintä oli 25 astetta, kun itse kipusimme ylös ravintolaan. Hien siinä sai viriämään ja pulssin nousemaan, mutta kyllä oli kipuaminen sen väärti. Ja sitä paitsi matkalla sai ihastella komeaa, vanhaa luonnonhoitometsää. Alue on ollut luonnonsuojelualueena jo vuodesta 1945, joten ei ihme, että puut olivat kasvaneet melkoiseen mittaan.
Metsäaarteen lisäksi sen kätköissä on myös tämä toinen aarre. Ilo oli käydä.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
Lobby.
Vanha tilikirja vuodelta 1951 oli laitettu näytille.
Samppanjaa lasiin ja sukkasillaan paikkoja tutkimaan.
Erikoiset oleskelutilat.
Klubin juhlatilan aitiot hieman hymyilyttivät.
Lähellä Mäntän Klubia on kaunis Mäntän kirkko, joka on G. A. Serlachiuksen aikaansaama sekin.
Paperiperkele näyttely ja huimapäinen G.A. Serlachius
Tehdastyöläisen arki vuosikymmeniä sitten avautui tämän portin takaa.
Gösta-museon uusi aika avautuu paviljonkirakennuksessa.
Joenniemen kartanon kaunein huone on minusta entinen kirjastohuone.
Schjerfbeckejä yhden huoneen verran.
Mies tutustuu taiteeseen.
Kannattaa kurkistaa myös Joenniemen kartanon kellariin. Siellä on entinen viinikellari.
Paviljongin suurin maalaus.
”Ei lähdetä vielä.”
Ravintolan tilaa hallitsee Heikki Marilan maalaus.
Syötävää taidetta lautasella.
Jälkkärin inspiraatio?
Göstan paviljonki
Huulisohvaa oli pakko testata.
