Browsing Tag

ikääntyminen

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen

Kun oman ikäinen ihminen kuolee, se vaan tuntuu niin kovin pahalta.

Nuorempana en koskaan ajatellut kuolemaa. Se ei juurikaan ollut läsnä kaksi-, kolme- eikä oikeastaan edes vielä nelikymppisellekään minälle vuosikymmenen alkupuoliskolla. Kukaan lähipiiristäni ei ollut kuollut ja jotenkin omassa vahvuudessaan elämää piti itsestäänselvyytenä. Kaikki ikävät elämää rajaavat asiat tapahtuivat aina jollekin muulle, jollekin paljon vanhemmalle, jossain ihan muualla.

Sitten kuoli isäni. Ja vuosi sen jälkeen täysin yllättäen äitini. Minä olin tuolloin keski-ikäinen 45-vuotias. Kuolema tuli lähelle ja yhtäkkiä tajusin, että täällä ei eletäkään ikuisesti.

Tuossa kohden aloin ensimmäistä kertaa miettimään elämän rajallisuutta. Tuntui kummalliselta ajatella, että yksi kaunis päivä sinulle rakasta ja tärkeää ihmistä ei enää olekaan. Hänen numeronsa löytyy puhelimestasi, hänen kuvansa albumistasi ja hänen tekemänsä ruoka jääkaapista, ja sitten hän vain poistuu. Lopullisesti. Sitä oli niin vaikeaa ymmärtää. Ja niin vaikeaa hyväksyä.

Sitä mukaan, kun itselle tuli vuosia lisää, lähipiiristä poistui muitakin. Vanhusten kohdalla kuolema tuntui luonnolliselta, mutta sitten kun lähtökäskyn sai lähes oman ikäinen läheinen, se pani miettimään. Elämä on kuin suurta korttipeliä. Kuka saa häviäjän kortit? Kuka joutuu jättämään pelin kesken ja poistumaan pelipöydältä?

Viimeisen viikon aikana olen tullut kahdesti surulliseksi. Ensin Matti Nykäsen kuolemasta. Vain vuoden minua nuorempi. Sitten Olli Lindholm, kaksi vuotta minua nuorempi. Ei hitsi, molemmat liian nuoria kuolemaan. Joutsenlaulun joutuivat laulamaan aivan liian aikaisin. Pani taas miettimään, ettei olekaan itsestään selvää, että tämän ikäinen täällä porskuttaa ja painelee täysillä vielä vuosikymmeniä.

Jäin pohtimaan myös näiden kahden lahjakkaan suurmiehen taustoja. Toinen vähät välitti terveydestään ja elintavoistaan. Ennuste oli huono ja huonosti kävikin. Toinen taas oli tehnyt ryhtiliikkeen elämässään jo ajat sitten. Huonosti kävi myös hyväkuntoiselle himoliikkujalle. Niin helposti sitä kuvittelee, että kaikki on omassa kädessämme. Loppu on kuitenkin arpapeliä. Millaiset kortit sinulle on jaettu käteen.

Yksi iän mukanaan tuoma ilmiö omalla kohdallani on huoli läheisteni terveydestä. En koskaan aiemmin miettinyt tälläisia asioita. Kun itse ikääntyy, sitä myös lähipiiri ikääntyy ja yhdelle sun toiselle alkaa tulla kaikenlaista vaivaa ja sairautta. Vaikka kuinka toivoisimme, emme vaan pysy samanlaisina.

Jollain heikkenee toimintakyky, toisella pettää muisti ja yhdellä uusii vakava sairaus. Kaikille heille voi vain toivoa hyviä kortteja. Sitä niin kovin haluaisi pitää jokaisen rakkaansa lähellään mahdollisimman kauan. Ja toivoisi, että elämä voisi jatkua ja rullata eteenpäin niin kuin aina ennenkin.

Yksi asia on varmaa omalla kohdallani. Elettyä elämää on enemmän takana kuin edessäpäin. En koskaan allekirjoita sitä, että pitäisi elää kuin viimeistä päivää. Mutta siihen pyrin, että jokainen loppu elämäni päivä olisi hyvä päivä. Ja että tämän annetun ajan käyttäisin mahdollisimman viisaasti. Sitten kun täältä on pakko lähteä, voisin lähteä niin, ettei tarvitse katua tekemisiään eikä tekemättä jättämisiään.

Jokainen terve päivä on hyvä päivä. Tunnen suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että saan istua tässä juuri nyt toimintakykyisenä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Elämä on ihana seikkailu ja suurin lahja, mitä ikinä voimme saada.

R.I.P. Matti Nykänen ja Olli Lindholm

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Miksi kukaan ei järjestä 50+ ikäisille naisille (kulutus)juhlia?

Olen syvästi loukkaantunut. Ilkesivät laittaa minulle mainoksen Tena-vaippojen kotiinkuljetuspalvelusta.

Turha varmaan kertoa, että sosiaalinen media ruokkii meitä jatkuvalla mainosvirralla, halusimmepa tai emme. Olet varmasti pannut merkille mainonnan puolinäkymättömän olemassaolon tietokoneesi ruudulla.

Sähköpostiimme hiipii salakavalasti oikeiden viestien väliin roskapostia, joka yrittää saada huomiomme milloin mihinkin älyttömään.

Tai kun avaat Facebook-sivusi, feedin joukkoon tulee yhä enemmän maksettua mainontaa. Välillä jopa haittaavan paljon niin, että on vaikeaa tehdä selkoa, mikä oikeastaan on mainontaa ja mikä muuta sisältöä.

Ja kun avaat iltapäivälehden sivun, vierustalle on kummasti tupsahtanut mainoksia ja osuvasti juuri niistä tuotteista, joita olet ehkä googlettanut lähiaikoina. Jossain joku isoveli valvoo käyttäytymistäsi tarkoin.

Ja sitten on tämä kammottava ikäsidonnainen mainonta, joka menee niin pöpelikköön kuin vain voi. Jonnekin bittiavaruuteen on kirjoitettu, että tätä tietokonetta ja tätä sähköpostia käyttää 55-vuotias nainen. Mutta, please, voisitteko ystävällisesti laittaa sinne myös tiedon, että en kärsi inkontinenssistä, en univaikeuksista, enkä lihas- ja nivelkivuista ja suolenikin toimii toistaiseksi aivan loistavasti.

Jossain on joku mainosguru, ilmeisesti Jenny 25 vee päättänyt, että yli 50-vuotias nainen tarvitsee Tena-vaippojen kotiinkuljetuspalvelua, melatoniinia sisältäviä unitabletteja, kipugeeliä ja suolen toimintaa nopeuttavia luontaistuotteita.

Voisitko Jenny kiltti ymmärtää, että minä olen vielä ainakin omasta mielestäni ihan aktiivinen, toimintakykyinen, elämässä kiinni oleva työssäkäyvä nainen, jolla on työuraakin jäljellä ennen virallista eläkeikää vielä kymmenisen vuotta. Osaan vieläkin kulkea korkkareissa, bailata aamuyön tunneille ja jaksan kulkea reppu selässä Lapin kairoilla.

Haluan matkustaa niin paljon kuin sielu sietää ja rahapussi kestää. Rakastan hyvää ruokaa, laadukkaita viinejä ja itseni hemmottelua. Arvostan kaikkea kaunista ympärilläni ja olen kiinnostunut elämässä monenlaisista asioista. Eivätkä niihin kuulu pätkääkään asiat, joiden tiimoilta olet ottanut yhteyttä.

Edustan sitä ikäluokkaa, joka Tilastokeskuksen varallisuustutkimuksen mukaan ei ole kovinkaan kaukana siitä kaikkein varakkaimmasta, 65-75-vuotiaiden ikäryhmästä. Minun ikäisilläni, 55-64-vuotiailla, lapset ovat lähteneet jo maailmalle ja asuntolainat maksettu. Elämämme on pääosin ollut työntäyteistä, emmekä aikoinaan osanneet kovin kuluttaakaan. Monille meistä kertyi pesämunaa ja onnekkaimmilla sitä on täydentänyt vielä pieni perintö.

Nyt on meidän aikamme elää ja nauttia työmme tuloksista. Ja sitten sinä Jenny ilkeät lähettää minulle Tena-vaippamainoksia. Häpeä! Ymmärrätkö? Haluan saada mainoksia eksoottisista matkakohteista, hemmottelulomista, merkkikäsilaukuista ja timanttisista kasvohoidoista.

Ja vaikka minulla ei olisikaan varaa niihin, niin usko pois, niitä on paljon joilla on. Kuulkaapas mainosgurut, te suorastaan aliarvioitte omaa ikäryhmääni ja sen tarpeita. Tässä on teille sellainen kohderyhmä, jolla on enemmän ostovoimaa kuin nuoremmilla ja halua vihdoin hellittää kukkaron nyörejä oman itsemme hyvinvoinnille.

Voisitteko Jenny ja muu hipsterimainosväki ystävällisesti tehdä uudelleen ikäryhmäni profilointia ja ymmärtää, että tänne ei kuulkaa niitä Tena-vaippoja tarvita. Toistaiseksi samppanja on poistunut ihan toivotulla tavalla.

PS: Yritin löytää kuvapankista tähän juttuun kuvia vanhemmista naisista matkoilla. Ei löytynyt. Kuvissa oli vain nuoria naisia. Vanhemmat naiset eivät ilmeisesti matkustele 🙂

Kuvat pixabay.com

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Ultraäänihoito kokeilussa – tehoaako vanhenemisen merkkeihin?

Ikääntyminen on ikävää. Päivä päivältä alkaa näyttämään yhä enemmän omalta äidiltään.

Onhan sitä kuultu juttuja ikääntymisen yhteydessä henkisen kasvamisen hyvyydestä ja vanhenemisen jalostavasta vaikutuksesta. Pah, kyllä minä osasin itseäni kehittää nuorempanakin. Elämän tuoma viisaus ja henkinen kasvu eivät ole minusta ikään sidottu juttu.

Viisikymppinen minä on takuulla erilainen kuin kaksikymppinen minä. En vaan ajattele asioista samalla tavalla, mutta se ei ole tehnyt minusta mitenkään viisaampaa tai jalostuneempaa. Vuodet tekevät minusta ainoastaan vanhemman.

Yhdestä asiasta olen varma. Vanheneminen on minusta syvältä. En näe mitään hyvää siinä, että aamua aamulta peilistä katsoo yhä vanhemman näköinen nainen. Kavalasti pikku hiljaa kiinteys katoaa, kroppa veltostuu ja piirteet häviävät. Rupsahtaa. Ja sitäkös on vaikea hyväksyä.

Sen lisäksi, että vanhenemisen näkee, sen myös tuntee. Notkeus ja kimmoisuus liikkeissä vähenee, kankeus ja jäykkyys jäytää. Kaiken tavallisesta poikkeavan tuntee takuulla jäsenissään. Kummalliset kolotukset ilmestyvät kehiin ja suorituskyky heikkenee. Väistämätöntä, mutta siltikin niin ärsyttävää.

Vanhenemisen yhtälö on miinusmerkkinen kaikessa muussa paitsi elinkiloissa. Ennen sain lihomatta syödä mitä vaan. Toisin on nyt. Jokainen suklaapatukka jättää jälkensä.

Tämän prosessin kanssa on vaan yritettävä elää parhaan taitonsa mukaan. Muutoksia tapahtuu halusipa tai ei. Joskus koen olevani asian kanssa vahvoilla ja yritän hyväksyä minussa tapahtuvat muutokset luonnollisena kehityksenä, joskus en vaan voi mitään sille, että taantuma masentaa. Väliin pakostakin miettii olisiko olemassa jotain poppaskonstia, jolla ikääntymisen merkkejä voisi hidastaa.

Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun sain Haikon Kartanon vierailun yhteydessä mahdollisuuden päästä kokeilemaan Haikko Anti-age Clinican Hifu-ultraäänihoitoa. Tässä uuteen teknologiaan perustuvassa käsittelyssä pyritään korjaamaan ikääntymisen aiheuttamia muutoksia stimuloimalla ihon dermis-kerroksen kollageenituotantoa.

Teknologian avulla ultraääni-impulssit voidaan tarkasti kohdentaa toivotulle alueelle.Erikoiskosmetologi Päivi Hissa tutkii käsiteltävää aluetta.

Kollageenit ovat solujen rakenneosia, jotka antavat tukea ja lujuutta kudoksille. Kollageeni vastaa ihomme kimmoisuudesta, mikä ikävä kyllä iän myötä merkittävästi heikkenee. Vähentynyt kollageenintuotanto näkyy mm. laskeutuvina kasvonpiirteinä sekä juonteiden ja ryppyjen syvenemisenä.

Kirjoitin aiemmin, että niin paljon kuin inhoankin leukani alle muodostunutta helttaa, en olisi koskaan valmis kirurgiseen käsittelyyn. Siksi Haikon Hifu-teknologian (high intensive focust ultrasound) avulla tehtävä ultraäänihoito tuntui kiinnostavalta. Leuanalus siis käsittelyyn. On ollut jo pidemmän aikaa selvää, etteivät mitkään voiteet tähän ongelmaan enää tehoa. Nyt on mentävä syvemmälle ja järeämmillä aseilla.

Leuan alle levitettiin aluksi geeli, joka auttoi ”pistoolin” liikuttamista kasvoillani. Leukalinjaan ammuttiin ultraäänen avulla impulsseja, jotka kohdennettiin kollageenia tuottaviin kudoksiin. Käsittely vaurioittaa ihosoluja, jotka alkavat saman tien uusiutua ja samalla käynnistämään uutta kollageenintuotantoa, minkä pitäisi näkyä kiinteytyneinä piirteinä.

Hoito tuntui pienenä nipistelynä ja kuumotuksena.Nyt mennään pintaa syvemmälle. Annettavan ultraäänen teho, syvyys, kesto ja laajuus ovat tarkasti määritettävissä.

Paria pientä vihlaisua lukuun ottamatta hoito oli kivuton. Tunsin kuumotusta ja kevyttä pistelyä, mutta kivuliaana hoitoa ei voi mitenkään pitää. Noin puolisen tuntia kestäneen käsittelyn päätyttyä tunsin jonkinlaista jäykkyyttä leukaperissä, mutta muuten olo oli ihan normaali. Käsittelyalueen punoitus laski noin tunnissa. Leuka-alueen kankeutta kesti muutaman päivän ajan, mutta minkäänlaista kipua en tuntenut hoidon aikana enkä jälkeenpäinkään.

Hoitoa suositellaan laskeutuneen leukalinjan lisäksi poskien, silmänalusten ja otsan kohotukseen. Paras tulos kuulemani mukaan saadaan noin 40-60 -vuotiaille ja noin 3 kuukauden välein 2-3 kertaa samalle alueelle annettuna.

Hoidon päätteeksi saattoi jäädä levähtämään erilliseen lepohuoneeseen.

Entä oliko hoidosta sitten mitään hyötyä, nyt kun käsittelystä on kulunut kolmisen kuukautta? Sukurasitteena saatu heltta on ja pysyy, mutta jotain kuitenkin parani. Veltostunut leuanalus tuntuu napakammalta eli jonkinlaista kiinteytymistä hoito on saanut aikaiseksi, vaikka tulos ei yllä mitenkään merkittävään muutokseen. Tiedä sitten päästäisiinkö selkeästi näkyvämpään tulokseen, jos käsittely uusittaisiin vaikka parikin kertaa?

Ihan halvasta hoidosta ei ole kyse. Koko kasvojen ja kaulan alueen käsittely maksaa noin 1800 euroa, pelkän leuan aluksen noin 400 euroa. Toisaalta, kuinka moni meistä laittaa sievoisia summia erilaisiin tehottomiin voidepurkkeihin? Parempaa tulosta tällä hoidolla ainakin saadaan.

Yhteistyö Haikko Anti-age Clinican kanssa.

http://www.haikko.fi/kylpyla/haikko-anti-age-clinic

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Loman tarpeessa

Kulunut viikko on laittanut istumalihakset koetukselle. Loma lähenee ja töiden deadlinet painavat päälle kuin yleinen syyttäjä. Pakko on ollut juurruttaa itsensä pakolla koneen ääreen ja sulkea silmänsä röyhkeältä kevätauringolta, joka tunkee viekoittelevasti työhuoneeseen.

En tiedä kuinka tässä taas näin kävi. Yrittäjävuosien jälkeen lupasin itselleni, että vähennän työntekoa ja pidän itsestäni kaikin puolin parempaa huolta. Kummasti vaan työt ovat viime viikkoina saaneet ylivallan ja kaikki muu on jäänyt.

Eniten olen tyytymätön itseeni siinä, että liikunta on jäänyt liian vähäiseksi. Joka ilta vannon, että herään aikaisin aamulla ja aloitan päiväni reippaalla aamulenkillä. Suunnittelen ottavani kameran mukaan, jos kohtaisin sen ketturepolaisen, jonka mieheni kertoi nähneensä kotimme lähistöllä.

Tulee aamu ja käyn sängyssä mieletöntä tahtojen kamppailua sillä lopputuloksella, että herään puoli yhdeksän. Uni vei jälleen voiton, lenkki jäi tekemättä ja punaturkki kohtaamatta. Taas hyvä syy olla tyytymätön itseensä. Juon kolme mukillista kahvia.

Töiden välissä huomaan ikkunasta duracellviritetyn ystäväni naapurista lähtevän lenkille poninhäntä iloisesti heiluen. Ainayhtäenerginenunelmavartaloinenmaratoonari se siinä meni. Poden hetken huonoa omaatuntoa, suljen sälekaihtimet ja otan lohdutukseksi toisen palan suklaata. Vai oliko se jo toinen patukka? Sana vaaka ei ole kuulunut sanavarastooni viime aikoina.

patsas

Huomaan, että olen kulkenut samoissa lörppöverkkareissa koko viikon. Kotona työskentelemisen hyvä puoli on siinä, ettei tarvitse lähteä mihinkään eikä miettiä miltä näyttää tai mitä pukee päällensä. Toisaalta se on samaan aikaan huono asia. Sitä helposti taantuu. Onko niinkään hyvä, jos kaikki päivät ovat kotikonttorikalsaripäiviä?

Vilkaisu vessan peiliin ärsyttää. Liian lihava, liian kalpea, liian ryppyinen, liian ruma, liian väsynyt, liian vanha, liian laiska. Taidan kääntää kotimme kaikki peilit nurinpäin.

Yritän karkoittaa Aina Inkeri Ankeisen moodin pois ja ajatella positiivisia asioita. Mietin tulevaa lomaa. Ihanaa, vapauttavaa, nautinnollista lomaa. Hetki taas joutilaita ja huolettomia päiviä. Aurinkoakin toivottavasti.

patsas2

Tässä kohden omatuntoni taas soimaa. Hyvä on, pakkaan lenkkarit mukaan. Mikä se onkaan juoksennellessa kepeästi pitkin rantoja merituulen hyväillessä hipiää. Sen jälkeen voi nauttia terveellistä ja kevyttä aamiaista. Aloittaa päivänsä oikeaoppisesti kuin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen IstuminentappaaSokeritappaaAlkoholitappaaRasvatappaa -julkaisusta.

Saattaa tosin olla, että joku aamu haluan nukkua pitkään. Voi olla, että terassilla on mennyt edellisenä iltana vähän myöhempään. Kuunneltiin merta ja juotiin pari lasia viiniä, tai ehkä pullollinen. Saatettiin jopa avata toinenkin…

Tällaista tämä elämä on. Heikkouksia ihanneminän ja arjen välimaastossa. Kamppailua tavoitteiden ja tyytymättömyyden viidakossa. Itsensä armahtamista joka päivä. Jos vaan joskus oppisi olemaan tyytyväinen itseensä. Tarjoilisi piiskan sijaan armoa. Edes hetken. Edes lomalla.

 

Ylin kuva on Nizzan Modernin ja nykytaiteen museo MAMACista, patsaskuvat Èzen kylästä Etelä-Raskasta.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Keski-iän tuolla puolen

Kirjoittelin äskettäin blogissani postauksen, jossa kehoitin keski-ikäisiä täti-ihmisiä lähtemään rohkeasti yksin reissuun. Ilmeisemmin täti-ihmisiä löytyy maastamme melkoisen paljon, sillä  juttu nousi jo ensimmäisen päivän aikana lukijamäärältään kärkeen kaikista kirjoittamistani blogijutuista.

Facebook-sivuilla joku lukijoistani kysyi, että mistä alkaa täti-ikä. Jäin tuota asiaa oikein pohtimaan ja samalla myös miettimään mitä tarkoittaa käsite keski-ikä. Blogini profiilissahan lukee, että blogissani seikkailee keski-ikäinen tätituristi. Anteeksi lukijani, ilmeni, että olen johtanut teitä harhaan.

taide

Apua pohdintaani lähdin hakemaan maamme tilastoviranomaiselta Tilastokeskukselta. Heidän nettisivuiltaan löytyi vastaus keski-ikä kysymykseen. Suomalaisten miesten keski-ikä on tällä hetkellä 40,9 vuotta, naisilla hieman korkeampi 43,6 vuotta.

Samaan hengenvetoon oli pakko todeta omakohtaisesti: ehtoopuolella ollaan. Tämä täti-ihminen on ohittanut keski-ikämääritteen jo reilut kymmenen vuotta sitten. Lohdullista tosin on tieto, että jos elämä menee hyvin, eloa pitäisi olla jäljellä vielä hyvä tovi.

Mielenkiintoista oli todeta miten rajusti elinajan odote on maassamme noussut. Viimeisen 40 vuoden aikana se on poikalapsilla noussut 11,6 vuodella, tytöillä 9,2 vuodella. Viimeisen 15 vuodenkin aikana nousua on tapahtunut pojilla 4,1 vuotta ja tytöillä 2,8 vuotta. Korkeampaa ikää on odotettavissa edelleenkin, sillä vuodelle 2040 tehdyn ennusteen mukaan miesten keski-ikä Suomessa olisi tuolloin 44,1 vuotta ja naisilla 46,6 vuotta.

taide2

Sitten vaikeampaan määritteeseen, mistä alkaa täti-ikä? Täti-ikä on mielestäni ennen kaikkea henkinen tila. Se on tapa ajatella asioita aiempiin kokemuksiin peilaten ja se voi alkaa ihan mistä iästä tahansa, yleisemmin kaiketi tuolla myöhäiskeski-iän kiepukoilla.

Missä kohtaa sitten itse aloin tuntea itseni täti-ihmiseksi? Ehdottomasti siinä kohtaa, kun tajusin, että asiantuntija-ammateissa olevat henkilöt alkoivat näyttämään epäilyttävän nuorilta. Oli vaikeaa hyväksyä, että noilla babyfaceilla oli takanaan pitkä koulutus ja usein jo usean vuoden työkokemus. Ikänsä puolestahan monet heistä olisivat voineet olla omia lapsiani.

Maailma ympärilläni oli muuttunut yhtäkkiä sellaiseksi, että minulla alkoi olla eri ammattikuntien kohdalla uskottavuusongelmaa. Työterveyslääkäri näytti lähinnä pojankoltiaiselta, joka leikki lääkärileikkiä liian suuri valkoinen takki päällään. Suuren pankin pääekonomistin olisi odottanut ennemminkin puhuvan uudesta pleikkaripelistä kuin talouselämän tunnusluvuista. Lukionopettajia ei enää oikein erottanut oppilaista.

Tässä kohden huomasin iän mukanaan tuoman rasitteen. Ikä oli kerryttänyt ennakko-odotuksia. Minulla oli jonkinlainen näkemys siitä, miltä minkäkin tuli näyttää ja miten käyttäytyä. Olin muodostanut täti-ihmisen maailman, johon kuului jonkinmoinen odotus ”normiudesta”.

taide4

Vaikka kuinka pidän itseäni nuorekkaana ja maailmaa seuraavana kansalaisena, tietynlainen konservatiivuus tahtoo vaan taustalta pukata, halusi sitten tai ei. En vaan pysty (vai halua?) enää olemaan niin suvaitsevainen, kuin ehkä pitäisi olla. En halua koko ajan kaiken uudistuvan, haluan väliin jotain pysyvämpää. En jaksa olla enää kiinnostunut kaikista yhteiskunnassa tapahtuvista ilmiöistä. En jaksa välittää, mitä mieltä muut ovat asioista. En jaksa enää oikein edes riidellä miehenikään kanssa.

Paremmalta tuntuu käpertyä lempituoliini shaalin sisään, nauttia lasi hyvää viiniä Piazzolan Oblivionin soidessa taustalla. Ajatelkoot muut, osallistukoon muut, tehkööt muut. Minun keski-iän ohittaneen täti-ihmisen on hyvä näin. Se riittää. Kunhan nyt väliin vähän matkoille pääsee.

Jutun kuvat ovat Nizzan Modernin ja nykytaiteen museo MAMACista.

 

Tilastokeskuksen mukaan keskivertosuomalainen on 42,3 -vuotias. Hän elää parisuhteessa, on perheellinen ja asuu omakotitalossa. Kahvia keskivertokansalainen juo 2,8 kuppia päivässä ja syö lihaa 1,5 kg viikossa. TV:tä hän katsoo 3 tuntia päivässä, käyttää lukemiseen 43 minuuttia päivässä ja harrastaa liikuntaa 3 kertaa viikossa. Lomamatkoillaan hän suunnistaa yleisimmin Viroon, Espanjaan ja Ruotsiin.

Tee Tilastokeskuksen testi kuinka lähellä olet keskivertosuomalaista. Testiin pääset tästä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Olen väsynyt anti age -maailmaan

Minä vanhenen ja sen on huomannut myös kosmetiikkateollisuus.

”Anteeksi rouva, saanko kokeilla silmäluomeenne ihmeitä tekevää silmänympärysvoidetta? Tällä tuotteella saa näkyviä vaikutuksia hetkessä. Tuote sisältää mineraaleja, jotka silottavat ihoa ja poistavat juonteita. Ihosta tulee heleämpi ja ilmeestä nuorekkaampi. Laitetaan vaikka tuohon oikeaan silmäkulmaan ja luomeen. Tuote on nyt saatavana tarjoushintaan 180 euroa.”

Tositarinaa reilun viikon takaa, mutta samaa jargonia kohtaa tuutin täydeltä joka mediasta, jokaisena päivänä. Vanheneminen on pahasta ja sitä vastaan pitäisi itsestään huolehtivan naisen taistella kaikin tavoin, maksoi mitä maksoi. Kosmetiikkaosastojen hyllyt pursuavat purkitettuja lupauksia, jotka kohottavat, kiinteyttävät, kostuttavat, elvyttävät, ravitsevat, kuorivat, virkistävät, kirkastavat, ehkäisevät, korjaavat, uudistavat, heleyttävät, suojaavat, raikastavat, syväpuhdistavat…

Kosmetiikkateollisuuden runsauden sarvi työntää markkinoille kiihtyvällä tahdilla uusia, toinen toistaan ”tehokkaampia” anti age -tuotteita ja keksii meille ikääntyville naispoloille jos jonkinlaista voidetta, seerumia, öljyä ja geeliä aseiksi ikääntymistä vastaan. Hyaluronihapoilla, silkkiproteiiniuutteilla, lipideillä ja peptideillä meitä viedään kuin pässiä narussa.

Oletteko muuten huomanneet, että kosmetiikan hinnat ovat nousseet merkittävästi? Se vanha merkkihuulipuna maksaakin jo usean euron enemmän kuin vuosi takaperin. Eikä yli 100 euron purkki ole enää mikään poikkeus. Markkinat säätelevät hinnoittelua ja miksi valmistajat möisivät halvemmalla, kun kauppa käy ja kuluttajat ovat valmiit maksamaan. Keski-ikäisen naisen rahapussi on kovilla samaan tahtiin kun tyytymättömyys omaan ulkonäköön lisääntyy.

statue

Stop! Olen väsynyt tähän nuoruutta ihannoivaan maailmaan. Olen läpeensä kyllästynyt kosmetiikkamyymälöiden jatkuvasti kasvaviin purkkirivistöihin. Päätin lopettaa uskomisen katteettomiin lupauksiin, sillä tosiasia kuitenkin on, että vaikka minua marinoisi avaruusteknologian kehittämissä liposominesteissä, nuorta minusta ei vaan enää saa. En jaksa enää uskoa, että ionisoitu platina tai omegarasvoja sisältävä merikaaliöljy saa minut näyttämään yhtään paremmalta.

Saisinko hyvällä omallatunnolla näyttää oman ikäiseltäni 54-vuotiaalta naiselta? Peilistä ei aamuisin katso kovinkaan freesin näköinen naisihminen, mutta mitä sitten. Vanheneminen on luonnollista. Kasvoilla on ajan patinaa, vähän niin kuin vuosirenkaita. Saakoot lisääntyvät rypyt ja juonteet näkyä. Eletty elämä jättää jälkensä. Annan sille luvan näkyä.

Voisiko joku taho kehittää anti age -tuotteiden vastapainoksi pro age -tuotesarjan ja kohdella ikäluokkaani muunakin kuin pelkkänä kuorena, jolle tarjotaan pintahuoltoa? Pintakiiltoa enemmän kaltaiseni ikääntyvä nainen kaipaa hemmottelua, joka lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja mukavuudentunnetta. Luomi roikkuu ja leukaperät laskeutuvat, mutta ne ovat kuitenkin niin pieniä asioita sen rinnalla, että tuntuu hyvältä ja elämä iloiselta.

Laitan mieluimmin 180 euroa lentolippuun maailmalle. Takuuvarma ja pitkävaikutteinen keino uudistua, virkistyä ja nuorentua.

Minä: ”Kulta, huomaatko mitään muutosta toisessa silmäluomessani?

Mies: ”Jos oikein tarkkaan katson, näyttäisi, että tuo oikea silmänympärys on vähän turvoksissa”.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.