Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Fuengirolan joulu

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Fuengirolan joulu – aurinkoa, mereneläviä ja elämämme kalleinta kinkkua

lauantai, 28 joulukuun, 2019

Aurinkoinen ja kesäisen lämmin joulu on iloinen asia, mutta ainakin minulle hieman hämmentävä.

Fuengirolassa vietettiin joulua tänä vuonna poikkeuksellisen lämpimissä keleissä. Lähinnä kummallinen fiilis tuli, kun Suomen jouluradio soitti korkeista nietoksista, mutta meidän ikkunoista pyrki aurinko iloisesti sisään jouluviikolla päivä toisensa jälkeen.

Perinteistä joulutunnelmaa sai vähän hakea, eikä kynttilöidenkään sytyttäminen tuntunut samalta kuin pohjoisen pimeydessä. Oli ihan liian valoisaa ihan liian pitkään. Siltikin jotain riemukasta on siinä, kun joulun päivinä saattoi kuljeskella rannalla kesämekossa.

Aattopäivänä käytiin ystävien luona maistelemassa jouluglögiä, mikä tuoksui ja maistui niin ihanan perinteiselle joululle. En voinut kuitenkaan mitään mielikuvalleni, että kuumaa glögiä paremmin tänne istuu joulujuomaksi kylmä cava. Näin se vaan maa muokkaa omiakin jouluperinteitä.

Kun Suomessa voi joulupyhien pimeydessä hyvällä omallatunnolla linnoittautua sohvan nurkkaan punaviinin, suklaan ja kirjan kanssa, täällä häikäilemättömästi sisälle tunkeva aurinko lähes pakotti lähtemään ulos. Ken raaskii ”haaskata” kaunista aurinkopäivää sisällä nysväämiseen?

Omat hyvät puolensa molemmissa. Suklaarasiassa on puolet jäljellä, mutta jouluksi varatuista kirjoista suurin osa lukematta. Minulla on ollut selviä keskittymisvaikeuksia suuntaan jos toiseen.

Meille joulu ei ole koskaan aiheuttanut suurempaa stressiä ja täällä Fuengirolassa vieläkin vähemmän. Vuosien varrella joulumme on muuntautunut aina tilanteen ja paikan mukaan. Olemme vapauttaneet itsemme ajat sitten perinteisten jouluvalmistelujen härdellistä.

Nautinnollista on, kun voi joulupöydän rakentaa juuri sellaisista raaka-aineista kuin meille parhaiten maistuu. Harmaasuolattu kinkku ja laatikot eivät ole enää vuosiin maistuneet. Lapissa joulupöydän kunkku on ollut poro, täällä etelänmailla tuntui luontevalta kääntyä merenelävien puoleen.

Hietasimpukoita, langusteja, norjalaista kylmäsavulohta, uunissa paahdettuja rosmariiniperunoita, salaattia ja vihanneksia. Siinäpä meidän joulupöydän antimet.

Niin ja olihan meidänkin joulupöydässä myös kinkkua, mutta jotain ihan poikkeuksellista. Olemme täällä Espanjassa ihmetelleet ilmakuivattujen kinkkujen suurta määrää kaikkialla. Ruokakaupoissa, ravintoloissa ja kauppahalleissa roikkuu pitkiä sorkkarivistöjä eikä varmaan niin piskuista baaria löydy mistään, etteikö jossain nurkassa jökötä kinkkujalka telineessä.

Ja kyllähän tuota vuoristokinkkua täällä syödään. Jonkin tilaston mukaan espanjalaiset syövät vuodessa noin 45 miljoonaa kinkkua, joka on lähes yhtä paljon kuin koko maan väkiluku. Melkoista kinkkukansaa todella.

Erityisesti olemme ihmetelleet noiden possujen valtaisaa hintahaitaria. Kalleimmat maksavat useamman sata euroa kappeleelta. Oma taiteenlajinsa näyttää olevan myös kinkkujen huolellinen siivuttaminen. Kalleimpia ilmakuivattuja kinkkuja ei suinkaan osteta vakuumissa, vaan niistä siivutetaan pitkällä veitsellä läpikuultavan ohuita siivuja, jotka asetellaan yksitellen alustan päälle.

Ilmakuivattujen kinkkujen valmistaminen on hyvin valvottua touhua. Näistä halvempia Serrano-kinkkuja voi valmistaa kuudella määrätyllä alueella ja kalliimpaa Iberico-kinkkua vain Extremadurassa, Guijuelossa ja Huelvassa.

Hinta ja maku määräytyvät pitkälti kinkkujen kypsymisajan mukaan. Kinkkuja riiputetaan kuivaamoissa vähintään seitsemän kuukautta, yleensä noin 14 kuukautta. Iberico-kinkkuja kypsytetään vähintään kaksi vuotta, mutta kalliimpien laatujen kypsytysaika voi olla jopa neljä vuotta.

Päätettiin tänä jouluna ottaa selvää onko noissa kinkuissa oikeasti suuria makueroja. Ostettiin joulupöytään perinteistä Serranoa sekä Jamón Bellota Ibericoa, kalleinta mitä Mercadonan kinkkutiskillä oli tarjolla. Kun kinkulla oli kilohintaa 125 euroa, eipä tuota kovin suurta määrää raaskittu ostaa. Kyse on tummasta Pata Negra -possusta, joka laiduntaa vapaana ympäri vuoden tammenterhoja popsien.

En ole itse mikään kinkun ystävä, mutta tässä kohtaa täytyy sanoa, että tämä kinkku oli niin herkullista, ettei oikein edes tiennyt syövänsä kinkkua. Ja kyllähän makuero kalliimman ja halvemman välillä oli melkoinen. Kalliimpi Iberico oli suussa sulavan pehmeää ja maku oli suorastaan pähkinäistä. Tässä taisi nyt käydä niin, että minusta tulikin tämän herkun suuri ystävä.

Seuraavaksi sitten uutta vuotta ja loppiaista odottamaan. Joulupukkia enemmän Espanjassa odotetaan Itämaan tietäjiä. Loppiainen täällä on jopa joulua merkittävämpi juhla, johon olennaisena kuuluvat kolmen kuninkaan kulkueet. Jos vaan olet Espanjassa loppiaisen aikaan, loppiaisaaton kulkueita ei kannata jättää näkemättä. Ne ovat ihan viihdyttävää katsottavaa myös aikuiselle.

Fuengirolan vuodenvaihteen ohjelma kuin myös tammikuun 5. päivän kulkueen aikataulu löytyvät oheisesta liitteestä: https://www.fuengirola.es/wp-content/uploads/2019/11/Programa-de-Navidad-2019-WEB.pdf

Onnellisen uuden vuoden toivotuksia jo tässä vaiheessa teille kaikille.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Joulutunnelmia Fuengirolasta

tiistai, 25 joulukuun, 2018

”Käy lämmin henkäys talvisäässä.”

Näin voi kirjaimellisesti todeta, kun jouluaattoaamuna suunnistimme lenkillämme merenrantaan. Andalusian talviaurinko pani parastaan ja merikin oli tänään lähes tyyni. Riisuin kenkäni ja kahlasin Välimeren aaltoihin. Pakkasessa kyyhöttävä varpunen jouluaamuna tuntui kovin kaukaiselta.

Täytyy myöntää, että minun on ollut vähän vaikeaa saavuttaa joulutunnelmaa palmujen katveessa. Sen verran pinttynyt suomalainen sielunmaisema on selkärangassa, että se ”oikea” joulu tuntuu vaan tarvitsevan tiettyjä rakennusaineita. Kuten lunta, vaikka talvesta en muuten pidäkään.

Olemme viettäneet pitkän rupeaman viime vuosien jouluja Lapissa Luostolla. Kelomökin hämyssä kynttilöiden ja takkatulen loimussa on selkeästi asustanut minulle se oikea joulunhenki. Kun pakkaslumi on narskunut kengän alla ja kipakka pakkanen purrut poskipäitä, on ollut helppoa heittäytyä joulutunnelmaan.

– Ostetaanko jouluksi glögiä, mies kysyi? Hmm, jotenkaan sitä ei auringonpaisteessa kesäkeleissä kaipaa. Kuin ei joulukuusta, joulusaunaa tai kynttilänvaloa.

Kumma juttu. En ole mikään perinteisiin tiukasti ripustautuva joulufriikki, jonka jouluun pitäisi ehdottomasti kuulua itsepaistetut piparit ja alusta asti itse keitetyt laatikkososeet. En pidä kinkusta, en lanttuloorasta, en rosollista. Tekoja ja perinneruokia enemmän joulu on minulle tunneasia. Tietynlainen moodi ja tunnelma. Yhdenlainen tapa kokea suomalaisuutta.

Laitoimme aattopäivänä läppäriltä soimaan jouluradion. Sytytin kynttilöitä ja hyräilin mukana iki-ihanaa joululaulua Sydämeeni joulun teen. Aurinko tunki kutsumattomana vieraana sisään.

Mies kokkaili keittiössä jouluateriaa. Kylmäsavulohi ja Waldorffin salaatti saivat tänä vuonna kunnian edustaa meidän perinteisiä jouluruokia. Sen sijaan joulupöytämme kuninkaiksi olivat uineet merenantimet: hietasimpukat, langustit ja mustekalarenkaat.

Niin paljon kuin mereneläviä rakastankaan ja niin hyviä kuin ne olivatkin, kaipasinko sittenkin poronpaistia ja imellettyä perunalaatikkoa? Ihan rehellinen ollakseni, mielessä kävivät. Suomalaisuus näköjään puskee jouluna väkisin esiin, halusipa tai ei.

Illalla lähdimme Fuengirolan keskustaan katsomaan kynttilähartausta. Useampi sata suomalaista oli kokoontunut Rafaelin aukiolle kuuntelemaan jouluevankeliumia. Aukion keskiössä monikymmenmetrinen ledkuusi vaihtoi väriä kaikissa sateenkaaren väreissä.

Meillä oli Lapissa tapana käydä jouluaattoaamuna kuuntelemassa Pyhällä joulurauhanjulistusta. 25 asteen pakkasessa Enkeli taivaan lausui näin taipui huonosti kohmeisilla huulilla. Nyt ei ollut sitä ongelmaa.

Jouluyön taivaalla oli täysikuu. Pysähdyttiin paluumatkalla katsomaan kuun kelmeässä valossa valaistunutta hiekkarantaa. Kun vähän käytti mielikuvitusta, siinä saattoi nähdä valkoisen lumipeitteen. Vähän kuin hanget korkeat nietosten. Tyhjät rantatuolit pilasivat kuitenkin mielikuvan.

Kotona kaadettiin lasilliset tuhtia punaviiniä. Hyvä joulu tämäkin. Erilainen vain.

”Jossain, sataa valkeaa lunta…”

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Fuengirolan ihastuttavat jouluvalot

keskiviikko, 28 marraskuun, 2018

Fuengirolan yli kaksi miljoonaa LED-valoa ovat hullaannuttaneet minut.

Viime viikolla Fuengirola puettiin jouluasuun. Yli 70 katua, yli 10 aukiota ja yli 100 julkista rakennusta ovat saaneet koristukset jouluvaloista, joissa loistaa kaikkinensa yli kaksi miljoonaa LED-lamppua.

Lähdettiin miehen kanssa sunnuntaina iltalenkille tarkoituksenamme käydä vähän fiilistelemässä jouluasuista kaupunkia. Niinhän siinä sitten kävi, että huomaamattamme tuli illan aikana kuljettua 13 kilometriä. Valo toisensa jälkeen johdatti meitä eteenpäin kuin Itämaan tietäjiä konsanaan.

Ensi alkuun Rafaelin aukion 18-metrinen valokuusi ihastutti. Väriä vaihtavan kuusikehikon sisäänkin saattoi mennä ihmettelemään valospektaakkelia, joka väliin yltyi tuikkimaan spektrin kaikissa väreissä.

Bussikatua, Avenue Los Bolichesia, oli valaistu kilometrien matkalta kadun päälle ripustetuilla tähtivaloilla. Katsetta kannatti kääntää myös pienemmille sivukaduille, sillä jouluvaloja näytti olevan vähän kaikkialla. Fuengirola oikeasti nyt loistaa!

Seuraava huikaiseva valopläjäys tuli vastaan Plaza de la Constituciónilla. Aukiota ympäröivistä puista roikkui valtaisa määrä valoketjuja, jotka hehkuivat melkoisena valomerenä. Jouluista tunnelmaa nostattivat lisäksi aukion pienimuotoiset joulumarkkinat ja kirkon viereen valoista rakennettu seimiasetelma.

Aukio oli minusta tosi kaunis. – Vain lumi puuttuu, totesi mies ja meitä vähän nauratti, kun tajuttiin, että tänä vuonna meillä on varmuudella musta joulu.

Varsinainen jouluvalohuipennus kohdattiin kaupungintalon edustalla Espanjalaisella aukiolla. Aukion yli kurkotti kiemuraisia ”valonauhoja”, jotka päätyivät jättikokoiseen välkkyvään ja valoa vaihtavaan kuusenpalloon. Kokonaisuus on kerrassaan hieno. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Siinä vieressä muuten, Plaza Reyes Catolicosilla hotelli Casa Consistorialin edessä, on Belén, yksi Fuengirolan jouluseimistä. On mahtanut olla iso duuni rakentaa jeesusseimen lisäksi kokonainen kylä kaikkine toimintoineen ja pienine yksityiskohtineen.

Näissä jouluseimikokonaisuuksissa on minusta jotain todella hellyttävää. Espanjassa matkaillessani olen jossain kohdannut kauppoja, jotka myyvät pelkästään tällaista jouluseimissä käytettävää miniatyyritavaraa.

Joulutunnelmaan pääsi tällä reitillä virittäytymään ihan kunnolla. Ja jos jouluvalot ovat sinun juttusi, kannattaa käydä myös Malagassa. 30.11.2018 sytytetään Malagan Larios-kadun (Calle Larios) kuuluisat jouluvalot. 600 000 LED-lamppua, valospektaakkeli ja äänishow tarjoavat ihasteltavaa joka ilta klo 18.30, 20.00 ja 21.30.

Minun on ainakin ihan pakko mennä fiilistelemään. Nämä valojutut ovat vaan niin hurmaavia.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista