Browsing Tag

Erarta

Erarta – tuntematon Pietarin taidemuseo, josta tuli suosikkini

Mitä! Nykytaiteen museo neuvostohenkisessä stalinismin ajan rakennuksessa? Pietarin nykytaiteen museo Erarta ensin hämmensi, sitten ihastutti.

Noustessani venäläisen nykytaiteenmuseo Erartan graniittiportaita olin kieltämättä hieman epäluuloinen. Millainen nykytaiteen museo voi valita toimitiloikseen tällaisen rakennuskummajaisen? Eikö nykytaiteen museon pitäisi olla modernissa, arkkitehtuuriltaan selkeälinjaisessa rakennuksessa?

”On kuin tulisi viiden tähden turkkilaisen hotellin aulaan”, kirjoitti kuulema eräs pietarilaistoimittaja 2010 avautuneen taidemuseon avajaisten yhteydessä. Museo sai muutenkin kriitikoilta melkoista arvostelua kokoelmiensa kirjavuudesta, taiteen tasosta ja linjattomuudesta.

erarta

Vaan yleisö tykkäsi. Sanoista Era (aika) ja Arta (taide) koostuvan Erartan visio on tuoda venäläinen nykytaide lähelle ihmisiä, tarjota jokaiselle jotakin ja siinä se on ilmiselvästi onnistunut. Tripadvisor on nostanut Erartan Pietarin 10 mielenkiintoisimman museon joukkoon. Hieno saavutus ottaen huomioon kuinka paljon Pietarissa on taidemuseotarjontaa.

Erarta on helppo, yleisöystävällinen museo, vaikket olisikaan mikään vannoutunut nykytaiteen ystävä. 2300 työtä yli 250 venäläiseltä taiteilijalta tarjoavat melkoisen kirjon eri tyylisuuntia ja taidemuotoja.

IMG_0624IMG_0623IMG_0645 (1)erarta8IMG_0640IMG_1739

Jo omistuspohjaltaan Erarta on kummajainen Venäjän museomaailmassa. Maan suurimmat taidemuseot ovat pääosin valtio-omisteisia, mutta Erarta on puhtaasti yksityisomistuksessa.

Museota hallinnoivan säätiön takaa löytyy liikenainen ja intohimoinen taiteenkerääjä Marina Varvarina. Hän alkoi jo 90-luvulla kerätä taidetta miehensä Dmitri Varvarinin kanssa, joka oli maassa vaikutusvaltainen poliitikko ja liikemies. 2010 hänet kuitenkin murhattiin kotinsa edustalla ilman, että murhaajaa saatiin koskaan kiinni. Marina Varvarina asuu tätä nykyä Lontoossa ja hoitaa sieltä käsin silmäteräänsä Erartaa.

Erartassa on taidetta viidessä kerroksessa, 10 000 m2:n alueella. Toisessa siivessä ovat museon pysyvät näyttelyt ja toisessa vaihtuvat näyttelyt, joita käyntihetkellämme olikin yllättävän monta. Museoesitteen mukaan Erartassa on aina kahdeksan erilaista ulkopuolista näyttelyä, jotka vaihtuvat kolmen kuukauden välein.

Minusta mielenkiintoisin vaihtuvista näyttelyistä oli ”Glorious World of Fellini” -näyttely, jossa oli esillä puvustuksia ja rekvisiittaa Fellinin merkittävimmistä elokuvista La dolce vitasta Casanovaan (12.2.2017 saakka).

IMG_0558

Toinen vaikutuksen tehneistä näyttelyistä oli ”The Light of Tibet”, Alexander Dymnikovin mustavalkoisten valokuvien näyttely (3.4.2017 saakka). Herkkiä ja puhuttelevia kuvia luonnosta ja vuoristokansan ankarasta elämästä äärioloissa. Valokuvissa oli hyvin intensiivinen ote. Tuli tunne, että ne imaisevat katsojan sisään kuvan maailmaan.

erartaphoto

Vaikka Erartan osalta puhutaankin nykytaiteesta, jonkinlainen hienoinen konservatismi töitä leimaa. Hurjimmat kokeilut puuttuivat. Ehkä juuri siksi tykkäsinkin tästä museosta niin paljon, sillä muiden nykytaiteenmuseoiden tapaan minulle ei tullut kertaakaan mieleen, että mukana on ”taidetta taiteen vuoksi” töitä. Sen verran juntti taidemuseokävijä olen, etten oikein aina ymmärrä sitä, että taiteeksi voidaan kutsua ihan mitä skeidaa vaan.

Erartassa kiinnittyi huomio ennemminkin venäläisten taiteilijoiden tekniseen taitavuuteen. Teoksissa oli voimakkaasti aistittavissa historian vaikeiden aikojen vaikutus. Ilmaisu oli paikoin syvää, tunnepitoista ja puhuttelevaa, jopa terapeuttista.

Jos nyt jotain arvostelisi, niin ihan en ymmärtänyt moniin tauluihin mielestäni sopimattomia kultakehyksiä. Ehkä tässä tuli esille jollain tasolla venäläinen mieltymys ja makumaailma.

erarta7erarta3erarta4erarta2

Oman mielenkiintonsa taiteilijoiden töihin tuo neuvostoaika. 50 vuoden ajan maan taide-elämän on pitänyt palvella vain yhteiskunnallisia pyrkimyksiä ja valtiollista propagandakoneistoa. Tuon ajan taide kokoelmasta puuttuu, mutta sitäkin enemmän mukana on yhteiskuntakriittisiä, kantaaottavia ja symbolisia teoksia.

IMG_0586IMG_0588erarta5

Jos vierailet Erartassa, älä ohita pohjakerroksen ravintolaa, joka ilmiselvästi tekee taidetta ruuallaan. Annokset olivat kauniita ja herkullisia, eivätkä edes mitenkään pahan hintaisia.

IMG_1741IMG_0446IMG_0447IMG_1743

Museon kolmannessa kerroksessa on myös kivasti sisustettu kahvila, jonka leivostiskiä kävimme vähän kuolaamassa. Suosittelen käymään myös alakerran taidemyymälässä, josta löytyi kaikkea kivaa kotiin viemiseksi, esim. koruja, keramiikkaa ja pieniä taide-esineitä. Hinnat olivat muuten erittäin kohtuullisia.

IMG_0578IMG_1737

Erarta järjestää tiloissaan viikottain myös erilaisia konsertteja, joten museon webbisivuilta kannattaa tarkastaa onko ohjelmassa mitään kiinnostavaa.

Museossa vierähti helposti muutama tunti kaikkea kiinnostavaa tutkaillessa. Erarta nousi ehdottomasti suosikkimuseoideni joukkoon. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja löysin annista paljon visuaalista viehättävyyttä ja tunnepitoista ilmaisua. Tulee mentyä varmasti toistamiseen. Ensi kerralla pitää ehdottomasti käydä kokemassa myös U-teemahuoneet, joissa sukelletaan nykytekniikan avulla hetkeksi eri maailmoihin.

Erartan taidemuseo sijaitsee Pietarin Vasilinsaarella, kävelymatkan päässä esimerkiksi Solo Sokos Hotel Vasilievskystä.

https://www.erarta.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Voi Pietari, mitä kulttuuria!

Reilu kolme tuntia Helsingistä ja maailman huipputason kulttuuritarjonta on ulottuvillasi.

Vuosi sitten sanoin, etten ole pätkääkään kiinnostunut Venäjästä matkailumaana. Sitten lähdin blogiyhteistyömatkalle St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä Pietariin. Kiinnostus heräsi ja nyt on takana kolmas Pietarin matka vuoden sisään. Venäjä kiehtoo, jos sitten samalla hämmentää.

Pietari on kulttuurikaupunki isolla koolla. Kulttuurin ystävää hemmotellaan maailman suurimmilla museoilla, käsittämättömän laajoilla taidekokoelmilla sekä korkeatasoisella konsertti- ja balettitarjonnalla. Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin koukuttava kulttuuritarjonta on vain lyhyen junamatkan päässä. Mutta pidä pääsi kylmänä, kulttuuriähkyn vaara on suuri.

”From Russia with love” -kortti ja hedelmäkori hotellihuoneessamme toivottivat meidät tervetulleiksi.IMG_0391

Junalla kotoisaan Sokos Hotelliin

Pietariin kulkevan Allegro-junan kyytiin pääsee Helsingistä, Lahdesta, Kouvolasta ja Vainikkalasta. Ystäväni kanssa nousimme junaan Vainikkalasta, josta vain 1 ½ tunnin junamatka sujui rattoisasti skumppaa siemaillen. Kahden täti-ihmisen kulttuuriviikonloppu alkoi siis hyvissä merkeissä.

Ja hyvissä merkeissä se jatkuikin. Pienen eksymisen seikkailun jälkeen selvisimme metrolla hotelliimme Solo Sokos Hotel Vasilievskyyn. Tuntui vähän hullulta, mutta samalla kotoisalta, päätyä keskelle suurta Pietaria tuttuun ja turvalliseen Sokos-hotelliketjun majapaikkaan.

Solos Sokos Hotel Vasilievsky kutkutti visualistia jo ala-aulasta lähtien. Hotelli profiloi itseään teemalla ”The House of arts and culture” ja jonkinlainen nuorten taitelijoiden mesenaatti hotelli näytti olevankin. Hotelli tekee yhteistyötä nykytaiteenmuseo Erartan kanssa ja järjestää tiloissaan vaihtuvia taidenäyttelyitä. Patsaita, maalauksia ja valokuvia hotellista löytyikin vähän joka puolelta. Itseäni viehättivät erityisesti Fedor Krushelnitskin kiinnostavat metallipatsaat.

Ei vain hotelli, myös taidenäyttely. IMG_0688IMG_0709IMG_1768IMG_0699IMG_0695

Superior-tason huoneemme ilahdutti pirteän punaisella sisustuksellaan ja kodikkaalla raikkaudellaan. Huoneemme oli mukavan tilava ja minulle nuhanenälle erinomaista oli, että lattia oli laminaattia kokolattiamaton sijaan.

Huoneen punaisella plyysisohvalla olisi viihtynyt pidempäänkin kuohuvan merkeissä, mutta metropolin moninaiset mahdollisuudet vetivät tällä kertaa pidemmän korren.

Huoneemme oli puettu lämminsävyisiin väreihin.IMG_1693 (1)IMG_1694IMG_1709

Taidemuseoiden ytimessä

Solo Sokos Hotel Vasilievskyltä jaksoi ydinkeskustaan kävelläkin (esim. pääkatu Nevsky Prospektille), mutta näppärimmin matka taittui metrolla. Pietarin metro on nopea ja halpa sekä yllättävän turvallisen tuntuinen ja siisti.

Vähän etukäteen jännitin uskaltaako Pietarissa metroa ylipäätään käyttää. Ehdottomasti uskaltaa! Metro on tämän suurkaupungin kätevin, nopein ja halvin tapa liikkua. Yhden matkan hinta oli vain 45 ruplaa eli noin 70 senttiä. Lähimmälle Vasileostrovskajan metroasemalle oli hotelliltamme kävelymatkaa vajaa kymmenen minuuttia.

Todellinen metro, matkaa maan alle jopa yli 100 metriä.IMG_1744

Hotellin aamiaisen erikoisuus oli samovaarissa haudutettu tee, jäissä olevaa skumppaa väheksymättä 🙂IMG_0691IMG_1726

Taiteen ystävälle hotelli Vasilievskyn sijainti on erinomainen. Jos olet vähänkään tottunut kävelemään, Eremitaasi, Talvipalatsi, Erartan nykytaiteenmuseo ja Iisakin kirkko ovat sopivalla kävelyetäisyydellä.

Neva-joki oli aivan hotellimme läheisyydessä ja mietiskelinkin, miten mukavaa kesäaikaan on kuljeskella joen vartta ja jokea ylittäviä siltoja pitkin ydinkeskustaan. Toisaalta tämä talven kylmin aika on oivallinen ajankohta pyhitettäväksi juuri museoille ja teatterille. Sekä matkalippujen että hotellien hinnat ovat kesää selvästi edullisemmat.

Vasilievskystä löytyi viihtyisiä loungeja oleskeluun tai vaikka shakin peluuseen.IMG_0506IMG_0514IMG_0515IMG_0520

Balettia ja vanhan ajan charmia

Niin, mitä me kaksi täti-ihmistä sitten Pietarissa teimme? Sen lisäksi, että söimme hyvin (saattoi siinä nyt muutama kuohuvakin kulua ja muutama leivos siinä sivussa) nautiskelimme suunnattomasti kokemistamme kulttuurielämyksistä.

Baletin kauneus on viehättänyt minua aina. Kun huomasin, että Pietarin vanhimmassa ooppera- ja balettiteatterissa Mikhailovskyssa esitettiin matkamme aikana iki-ihanainen Joutsenlampi, oli pakko saada liput tuohon esitykseen.

Luin jostain, että Solo Sokos Hotel Vasilievsky tekee yhteistyötä Mikhailovsky teatterin kanssa, joten otin yhteyttä suoraan hotelliin. Hotellin kautta lippujen saaminen onnistui hienosti; vastaanotossa meitä odottivat balettiliput perjantai-illan näytökseen paraatipaikoille. Henkilökunta oli kerrassaan avuliasta auttamaan kaikessa mahdollisessa.

Mikhailovskyn teatteri oli juuri niin hienostunut kuin osasin odottaa.IMG_0671IMG_0673

Voi Luoja kuinka nautinkaan tuosta esityksestä. Tuskin on edes tarpeen sanoa, että venäläisen baletin taso on huikeaa. En pysty sanomaan, näinkö maailman parasta balettia, mutta ainakin hyvin korkeatasoista sellaista. Suurissa joukkokohtauksissa sai ihastella sirojen balleriinojen liitelyä ja saumatonta yhteenhioutunutta tanssia lavan täydeltä. Tyllihameisia tanssijoita tuntui olevan puolet enemmän kuin aiemmin näkemässäni Joutsenlammen versiossa.

Oma lisänsä tähän nautintoon toi Mikhailovsky-teatterin intiimi ilmapiiri ja vanhan ajan charmikkuus. Kultakoristeiset parvet, paksulla sametilla verhotut aitiot ja kristallikruunut edustivat juuri sitä vanhaa teatteri-idylliä, mitä tulimme hakemaan. En voinut olla ihastelematta myöskään venäläisten naisten ja lasten kaunista juhlapukeutumista.

IMG_0684IMG_0668

Venäläisen nykytaiteen monet kasvot

Toisen taide-elämyksen meille tarjosi venäläisen nykytaiteen museo Erarta. Kirjoittelen tästä mielenkiintoisesta museokäynnistä myöhemmin oman blogijutun. Yllätyksekseni museo olikin melkoinen tuntematon helmi Pietarin runsaassa taidemuseotarjonnassa.

Ystäväni korkeakulttuurin lumoissa.IMG_0442

Hotellihuoneessamme meitä odottivat punainen sohva, punaiset kylpytakit ja jääkaapissa vaaleanpunainen champanskoje. Kietouduimme peittojemme suojiin, kertailimme viikonlopun tapahtumia ja huokailimme näkemämme kauneuden perään. Tällaisia matkoja vain tyttöjen kesken tarvitsen ehdottomasti lisää.

Matka toteutettiin yhdessä Solo Sokos Hotel Vasilievskyn kanssa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.