Browsing Tag

downshiftaus

Pitkän matkan opetus

Kiireettömyys. Pysähtyminen. Rentous. Nautinto. Olemisen taito. Matka. Aamen.

Ennen, ei niin kauaa aikaa sitten, haaveilin kaiken kiireen, suorittamisen ja työperäisen stressin keskellä ajasta. Sellaisesta ajasta, jossa ei tarvinnut koko ajan saada jotain aikaiseksi. Sellaisesta ajasta, jossa voisi kokea tekemisen sijaan olemisen ihanuuden.

Sellainen aika tuli. Lopetin yritystoimintani, siirryin osa-aikatyöläiseksi ja järjestin itselleni aikaa virkavapauden turvin. Laatuaikaa. Huoletonta aikaa. Aikaa ilman aikatauluja. Lähdin matkalle ja hyppäsin hetkeksi ihmeelliseen olotilaan, jossa ei ollut velvotteita, ei tekemättömiä kotitöitä, ei taloushuolia eikä deadlineja. Järjestin itselleni aikaa, joka mahdollisti hyvällä omallatunnolla tekemättömyyden jalon olotilan.

Kaksi auvoista kuukautta Espanjassa. Päämääränä vain matka pohjoisesta etelään. Matkaseurana minä itse, jonka olin kadottanut jonnekin oravanpyörän syövereihin.

veneetcadaqueskissaVaati hetken oppia matkustamaan suorittamatta. Pala kerrallaan, fiiliksen mukaan. Oli opeteltava pysähtymisen taito uudelleen.

Istuin tuntitolkulla kahviloissa ja harjoittelin tarkkailemalla ihmisiä, kohtaamalla erilaisuutta ja elämää. Oli palautettava tunnelmien aistimisen taito. Minun oli opeteltava uudelleen myös rentoutumisen taito.

Olin kuin samppanjapullo, täynnä kuplivaa ulos pursuavaa, helmeilevää juomaa, joka oli jumissa korkin alla. Tuo korkki oli vain avattava varoen. En ollut ollenkaan varma, minkälainen sisältö esiin ryöpsähtäisi. Katkera ja etikkainen vai kenties laatuvuosikerta, joka oli ollut pullon vankina vuosia? Tällä matkalla minun olisi kohdattava paras ystäväni ja pahin viholliseni, minut itseni.

Vaati hetken ymmärtää, että koko ajan ei tarvitse kantaa mukana mennyttä, tätä hetkeä ja huolehtia tulevasta. On vain tämä hetki, tässä ja nyt. Ja tämä matka. Samalla oli opittava sietämään epävarmuutta. Samassa tilassa epävarmuus ja huolettomuus. Vaikeaa, mutta mahdollista.

hetkikitaristimijas

Espanjan auringon alta löysin kadotetun olemisen keveyden. Kiireettömyyden pyhyyden. Rentouden. Uusi aika oli huolettomia päiviä, päivät uusia seikkailuja. Minä ihanainen tässä, menossa jonnekin, kiehtova maailma ympärilläni.

Vaikka tältä erää tämä matka tuli päätökseen, matkalla olen edelleen. Oppimisen matkalla syvemmälle parempaan elämään. Parasta kaikessa on ollut huomata, että tekemällä vähemmän sainkin enemmän.

Tämän ymmärrykseen tarvittiin matka. Ja yksi merkittävä kohtaaminen. Oman itseni, parhaan matkakaverin, uudelleen löytäminen.

lokitCosta Bravajälet hiekassa

 

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

 

Onko ruisleipä parempaa kuin sacherkakku?

Kun täytin viisikymmentä, huolestuin. Elettyä elämää oli kiistämättä enemmän takana kuin edessäpäin. Mitään takeita ei ollut siitä, kuinka paljon fyysisesti toiminnallisia vuosia olisi jäljellä.

Suurimman osan aikuisiästäni olin kuluttanut tiukkatahtiseen työntekoon ja laiminlyönyt oman hyvinvointini. Yrittäjänä olin vain tehnyt sen mitä piti: suorittanut, puurtanut, huolehtinut ja hoitanut velvoitteeni työpäivien pituudesta piittaamatta. Takana oli reilun kolmenkymmenen vuoden työrupeama ilman pidempiaikaisia työstä poissaoloja. Olisiko vihdoinkin aika höllätä ja keskittyä muihin elämän asioihin? Olisiko minulla uskallusta hypätä totutusta pois?

Tasan tarkkaan tiesin, etten a) jaksaisi ja b) haluaisi samanlaista työkeskeistä elämää eläkevuosiin saakka. Minusta vain tuntui, että elämä soljuaa ohitse ja itse pakerran toisaalla. Oliko minusta tullut vain suorittava kone, jonka tehtävä oli toteuttaa muiden toimeksiantoja? Aina vain nopeammin ja tehokkaammin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta halusin palavasti matkustaa, kiertää ja maistella kiehtovaa maailmaa. Miten viehkolta tuntuikaan ajatus kokea pitkästä aikaa jonkinasteista huolettomuutta. Ehkäpä jopa löytää kadotettua hulvattomuutta.

Saadakseen jotain, joutuu yleensä luopumaan jostain. Kohdallani se tarkoitti yritystoiminnan lopettamista ja heittäytymistä epävakaaseen toimeentuloon. Hankin itselleni osa-aikatyön, joka tarjoaa niukkaa palkkaa, mutta itsenäistä työtä, jonka aikatauluttamiseen voin itse paljon vaikuttaa. Näin pystyn töiden lomaan suunnittelemaan matkoja, tosin taloudellisesti paljon kontrolloidumpia kuin aiemmin. Totuuden nimessä mainittakoon, että kotona on kyllä aviomies, joka huolehtii edelleen perustoimeentulostamme ja mahdollistaa omalta osaltaan vaimon irtiotot.

Täytyy myöntää, rakastan kaikkea luksusta ja asioita, jotka nostavat arjen yläpuolelle. Ylelliset hotellit, tasokkaat ravintolat, hienostuneet miljööt ja persoonalliset putiikit saavat minut sykkimään. Tähän kaikkeen minulla ei varsin tulevaisuudessa ole enää varaa, mutta toisaalta luksus ei ole minulle vain kallista glamouria.

Ylellisyyttä on yhtälailla telttamajoitus huikeissa tunturimaisemissa ja itse pyydetyn taimenen loimutus nuotiotulilla. Ennen kokematon elämys, mieleenpainuva ateria tai mykistävän kaunis näköala; luksus on totisesti muutakin kuin kristallinloistetta kullanhohteisissa saleissa. Tosiasia on, että ruisleipä maistuu usein sacherkakkua paremmalta. Ja samppanjaa voi juoda myös muovimukista. Tervetuloa kanssani etsimään niukalla budjetilla toteutettuja ”ylellisiä” huippumatkoja.

PS: Tämä oli uuden blogini ensimmäinen kirjoitus. Koska en ole mikään tietokonevirtuoosi, teknisesti minulla on vielä paljon opittavaa. Vaan onnellinen olen siitäkin, että olen päässyt tähän asti. Neuvoja ja parannusehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan.