Browsing Tag

Benalmádena

Baarivaellus Benalmádenasta Fuengirolaan – reitin parhaat rantabaarit

Nyt on kukkamekkotäti vähän heikoilla jäillä, sillä luvassa on bileperjantain parhaat baarivinkit 🙂

Palataanpa hetkeksi vielä Aurinkorannikolle. Silloin tällöin olimme ottaneet tavaksi viettää Fuengirolassa ns. ”bileperjantaita”. Meidän tapauksessa sana täytyy laittaa lainausmerkkeihin, sillä kyse ei todellakaan ollut mistään ylettömästä biletyksestä. Lähinnä suunnistimme Fuengirolan keskustaan syömään ja juomaan muutaman lasillisen viiniä.

Kun eräänä epävakaisena perjantaina meidän päivän liikunta oli jäänyt vähille, sain loistoidean. Entäpä, jos yhdistäisimme samaan pakettiin muutaman kilometrin reippaan kävelyn ja siinä ohessa poikettaisiin matkalla joihinkin rantakuppiloihin. Tämähän olisi sellainen kaksi kärpästä yhdellä iskulla juttu. Vaellus ja baarikierros samassa paketissa.

Ensimmäiseksi tuli mieleen rantareitti Benalmádenasta Fuengirolaan, jonka varrelle jää muutama loistavalla sijainnilla oleva rantaravintola. Ja mikä parasta, lähes koko matkan pystyy kulkemaan meren tuntumassa.

Tuumasta toimeen ja junalla Benalmádenaan, sillä yhdensuuntainen kävely Benalmádenasta Fuengirolaan on ainakin minulle ihan riittävästi.

Ensimmäiseksi suunnistimme yhdelle alueen lempiterasseistamme, uutukaiseen ravintola Yucasiin, joka sijaitsee jossain Torrequebradan kohdilla. Lähinnä olen ihastunut paikan auringossa kylpevään terassiin, jonka alapuolella kimmeltää meri aivan likellä.

Lasillinen kylmää roseeta merimaisemissa, ei ollenkaan hassumpaa. Täydellistä, kun vielä aurinkokin tuli meitä tumman pilvirintaman takaa sopivasti tervehtimään.

Olimme edellisellä reissulla nähneet keskeneräisen puurakenteisen rantaravintolan, jonne päätimme suunnata seuraavaksi. Kolmessa tasossa olevat laajat terassit ovat huomiotaherättäviä niin espanjalaisittain poikkeavan rakennusmateriaalin kuin hienon ylhäällä rantakallioilla olevan sijaintinsa ansiosta.

Ikävä kyllä valmiin näköinen ravintola ei ollut vielä avoinna, joten tämä jäi meiltä nyt kokematta. Poiketkaapa, jos kulmilla kuljette. Trocadero-niminen ravintola sijaitsee vähän nudistirannan jälkeen Fuengirolaan päin.

Vaan matkassa eteenpäin. Mukavinta oli kulkea merenrantoja välillä nousten portaita ylös, välillä laskeutuen aivan rantalinjalle ja välillä tehden matkaa rantakivikoilla tai -hietikolla.

Hauskinta on, että tällaisilla poikkeavilla reiteillä tulee tehdyksi myös uusia löytöjä. Hetken päästä kiinnitin huomiota kerrostaloon, joka lähestulkoon seisoi rantahietikon reunalla. Ihmettelin, että miten ovat saaneet rakentaa talon noin rantaan. Samalla huomasin rakennuksen alakerrassa baarin, jonka terassi on niin lähellä merta kuin se nyt ylipäätään voi olla. Siispä sisään huolimatta siitä, että paikalla oli kamala nimi, Malibu Beach bar.

Uudehkon näköinen ravintola oli ihan viehättävä ja erityisen siisti. Bambuhenkinen sisustus sopi hyvin rennolle rantaravintolalle. Orkideat pöydillä täydensivät ihan ok sisustusta. Lähellä merta kun oltiin, meitä vastassa oli sen verran vilpoinen tuuli, että menimme suosiolla terassin sijaan sisäpuolelle.

Kävely oli tehnyt nälkäiseksi, joten hampurilaiset ja punkkulasilliset tuntuivat hyvältä ajatukselta. Viini oli turhan kylmää ja hampparit sellaista perustasoa, ei mitään mainittavaa, jos ei mitään vikaakaan. Parasta antia ehdottomasti oli meri aivan vieressä. Rantabaarikategoriassa jatkoon.

Seuraava rastimme oli rantaravintola Chirinquito La Perla samannimisellä rannalla. Tämän paikan kanssa teimme tuttavuutta edellisellä kerralla, kun kävelimme saman reitin Benalmádenasta Fugeen. Ikävä kyllä ilmeisesti epävakaasta säästä johtuen Perla ei ollut auki. Ravintola itsessään on vaatimaton, parhaat päivänsä nähnyt, mutta sijainti on hieno aivan meren tuntumassa.

Siispä eteenpäin, kohden seuraavaa etappia. Carvajalin rannalla on minusta Fuengirolan hauskin, rennoin ja värikkäin rantabaari La Cubana. Olimme kulkeneet muutaman kerran tämän pirteän paikan ohi ja todenneet, että se on aina tupaten täynnä. Värikkäät kokoelmakalusteet törröttävät mutkattomasti rantahietikolla ja letkeä beachsoundi siivittää pöytiin kannettavia drinksuja. Täydellinen mesta mojitolle.

Kuiva kierros näytti meille nyt tulleen, sillä olivat tältä illalta sulkeneet jo tämänkin paikan. Tosin mojiton mentävä aukko täydennettiin seuraavana päivänä ja käytiin kokemassa tämän paikan iloinen tunnelma. Tämä baari ehdottomasti jatkoon.

Viimeinen rastimme tällä baarivaelluksella oli kotiamme lähin oleva chiringuito, jonka kadun puoleisiin pöytiin paistoi lempeä ilta-aurinko. Siinä nautimme ilta-auringon kultaisissa säteissä vielä pikkuoluet, cañat.

Puhelimeni askelmittari näytti lähes 14 kilometrin matkaa. Aika kiva lenkki muutaman pysähdyksen taktiikalla. Tosin miehen mielestä enemmänkin olisi voinut pysähdyksiä olla. Näyttää meidän biletys menneen enemmin kevyen kenttävaelluksen puolelle.

Ja jälkeenpäin tajusin, että hyvänen aika, ei yhtään skumppaa. Asia piti korjata illan viimeisellä omalla parvekkeella.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

3 x mukava rantareitti lähellä Fuengirolaa

Rannoilla makoilu ei ole minun juttuni, mutta rantamaisemissa kävely sitäkin enemmän. Olen maailman huonoin rantaihminen, enkä oikein innostu rantatuoleista. En yksinkertaisesti jaksa maata kuumuudessa paikoillani.

Sen sijaan pitkät kävelyt pitkin meren rantoja ovat lähes parasta tekemistä täällä Aurinkorannikolla, mitä tiedän. Kävellen näkee uusia paikkoja ja maisemat vaihtuvat mukavasti. Samalla saa myös sopivasti liikuntaa.

Kävelijälle ja pyöräilijälle Costa del Solin alue on ihanteellinen. Kaikilla tietämilläni rantakaupungeilla on oma rantabulevardinsa, Paseo Maritimo, jota pitkin pääsee kulkemaan kilometreittäin meren rantaa. Esimerkiksi Fuengirolan rantakadulla on pituutta peräti seitsemän kilometriä. Matkaa rantamaisemissa pystyy jatkamaan vielä molempiin suuntiin naapurikaupunkeihin.

Kun lähitienoon rantareitti on käynyt meille jo joltisenkin tutuksi, teemme silloin tällöin päiväretkiä lähikaupunkeihin. Jottei kävelymatkoista tulisi liian pitkiä, olemme käyttäneet joukkoliikennettä apunamme ja matkanneet Fuengirolasta pienen siivun naapurikaupunkeihin joko junalla tai bussilla.

Tässä kolme reittivinkkiä sinulle, joka tykkäät kävellä merenrantamaisemissa.

Fuengirolan rantakatu Paseo Maritimo on käynyt jo kovin tutuksi.

Benalmádenan satama-alueen rantareitti

Eräs nautinnollisen lämmin sunnuntaipäivä suuntasimme junalla Fuengirolasta naapurikaupunkiimme Benalmádenaan. Vaikka Benalmádena kaupunkina ei kuulu Costa del Solin suosikkeihini, siltikin siellä on kiva ranta-alue, joka tarjoaa satamineen vähän erilaisen rantareitin.

Benalmádenan juna-asema sijaitsee reilun kilometrin päässä rannasta. Matkan varrelle jää yksi Aurinkorannikon lempipuistoistani, Parque de la Paloma. Pakkohan siellä oli piipahtaa tälläkin kertaa. Tykkään tästä kauniista puistosta, jossa kanat, kukot ja kanit juoksentelevat vapaina.

Ihastelin kukkivia puita, moikkasin sympaattista aasia ja seurailin emokanoja, jotka paimensivat pieniä tipusiaan. Pysähdyimme myös kostuttamaan kuumuuden kuivaamia kurkkujamme puiston kahvilaan palmujen varjoon.

Näillä tipusilla ikää ei liene vielä paljoa. Parque de la Palomassa on myös kiva kaktuspuisto.

Paloma-puistosta on enää pieni matka rantaan ja siitä suunnistimme vasemmalle kohti Benalmádenan satama-aluetta. Jos joskus kuljet tästä, kiinnitäpä huomiota rantareitin taidokkaisiin kivetyksiin. Ne ovat kertakaikkiaan upeita taideteoksia mosaiikkeineen ja luonnonkivistä rakennettuine kuvioineen.

Olin kävellyt satama-alueella viimeksi keskitalven hiljaisina kuukausina, kun alueelta puuttui elämä lähes täysin. Toisin oli nyt keväisenä sunnuntaipäivänä, kun ihmisiä oli liikenteessä melkoisesti. Veneet pörräsivät satama-altaassa, ravintoloiden terassit olivat täynnä päivää paistattelevaa kansaa ja asiakkaita näytti riittävän rantalinjan moniin kauppoihin, myös niille lukuisille senegalilaisille katukauppiaille.

Benalmádenan satama-alueen veden päälle rakennetut talot jaksavat minua aina hieman ihmetyttää. Rakennuspaikan lisäksi nämä pyöreälinjaiset talot ovat jotenkin hieman erikoisia. Rakennustyyliä on mahdoton määrittää: maurilaista jäljitelmää vai mitä ihmettä? Siitä voi toki olla montaa mieltä, ovatko ne alueelle sopivia vai eivät. Erilaisia joka tapauksessa.

Kävelimme satama-altaan poikki toiselle puolelle ja sieltä takaisin. Huomasin muuten sataman päässä paikallisen varustamon ilmoituksen laivayhteydestä Benalmádenasta Fuengirolaan. Tuollaisena täyden auringon päivänä olisi ollut kiva tehdä kotimatka laivalla, mutta ikävä kyllä tuona päivänä laivavuoroja ei ollut.

Lampsimme samaa reittiä takaisin juna-asemalle. Kävelymatkaa tuli kaiken kaikkiaan noin kahdeksan kilometriä. Mukava rantareitti keväällä ja kesäisin, jos haluat kuljeskella keskellä vilkasta elämää. Talvikauden hiljaisimpina kuukausina tunnelma on ihan toinen.

Fuengirolasta kävellen Benalmádenaan

Kotoamme Fuengirolan Torreblancasta Benalmádenan keskustaan tulee matkaa vajaat kymmenen kilometriä. Suurimman osan matkasta pystyy kulkemaan aivan rannan tuntumassa. Joissain kohdin joutuu nousemaan portaita ylös kävelytielle, mutta ennen pitkää pääsee taas laskeutumaan alas rantapolulle. Kauaksi merenrannasta ei kuitenkaan tarvitse kertaakaan poistua.

Siinä kohtaa, kun Paseo Maritimo loppuu Carvajalin liikenneympyrään, jatka vaan rantalinjaa lankkuja pitkin ohi uimarantojen, rantatalojen ja -kuppiloiden. Hieman ennen punaruskeaa Hotel World -aluetta joutuu nousemaan portaita ylös katutasoon ellei tahdo kulkea hiekkarantaa pitkin ja osittain kahlailla rantavedessä.

Viime reissulla bongasimme rannalta rantaravintolan, Chirinquito La Perlan, joka oli avannut talven jäljiltä. Tämä paikka tulee vastaan pian tuon elefanttiliikenneympyrän jälkeen. Yksinkertaisen, jo parhaat päivänsä nähneen ravintolan paras puoli on terassi, joka on aivan meren äärellä. Mukava paikka nauttia virkistävää juomaa aaltojen hyväillessä rantaa vieressä.

Torrequebradan kohdilla pääsee jälleen kulkemaan pidemmän siivun rantareittiä pitkin. Viimeksi ihmettelin yhtäkkiä eteen tullutta kuvauskieltokylttiä. Syy selvisi nopeasti vilkaisemalla alapuolelle. Nudistirantahan se siellä oli.

Benalmádenassa rannalla olevan häkkyrätaideteosviritelmän kohdilta käännyimme vasemmalle ja suuntasimme sisämaahan kohti juna-asemaa. Paluumatkan teimme junalla, sillä ainakin minulle näissä kilometreissä oli jo ihan tarpeeksi.

La Cala de Mijaksesta Calahondaan

Olin joskus aiemmin käynyt pyörähtämässä Mijaksen ranta-alueella lähinnä katselemassa sen sopivuutta pidemmälle asumiselle. Tuosta käynnistä jäi mieleen La Cala de Mijaksen sievä alue.

Olisiko siellä rantalinjalla mitä muuta mielenkiintoista? Siitä päätimme lähteä ottamaan selvää päivänä, jolloin aurinko taasen helli täysillä Costa del Solin rantoja.

Kävelimme kotoamme noin kolmen kilometrin matkan Fuengirolan bussiasemalle. Paikallisbusseja Aurinkorannikolla kannattaa todella käyttää. Noin puolen tunnin matka La Cala de Mijakseen maksoi ainoastaan 1,55 euroa. Lippu ostetaan etukäteen bussiaseman lippuluukulta.

Perillä suunnistimme suoraan merenrantaan, josta lähdimme kulkemaan oikealle kohden Calahondaa. Yllätyin reitin helppoudesta. Kulkemamme koko kuuden kilometrin matkan Calahondaan saattoi kulkea rakennettua tasaista lankkusiltaa pitkin. Reitti sopii kuljettavaksi myös pyörällä ja pyörätuolilla.

Harmittelin sitä, ettei tullut uimapukua mukaan, sillä mikäpä olisi ollut pulahtaessa mereen jollakin lukuisista rannoista, joita ohitimme. Ja hiekkarantaahan täällä riitti koko matkan. Ranta toisensa jälkeen tuli vastaamme. Siitä olin hyvilläni, että olin tajunnut ottaa hatun mukaan. Vaikka eletään vasta kevättä, aurinko osaa pilvettömänä päivänä olla jo melkoisen armoton.

Rantojen lisäksi reitin varrella oli tasaisin välein rantaravintoloita, Chirinquitoja, jotka ovat erikoistuneet erityisesti kalaruokiin. Pysähdyimme yhdelle näistä syömään simpukoita ja friteerattuja bogueroneksia, jotka muistuttavat lähinnä meidän muikkuja. Hintataso tuntui olevan täällä kovempi kuin Fuengirolan vastaavissa Chirinquitoissa.

Rantareitillä oli pienin välimatkoin opastauluja, joihin oli merkitty lähimmät bussipysäkit ylemmällä bussien liikennöimällä kadulla. Pysäkkejä on tosi tiheään, joten bussin kyytiin voi hypätä oikeastaan missä kohtaa tahansa.

Nappasimme yhdessä rantakuppilassa vielä pienet oluet eli cañat ennen bussiin menoa. Kiva ja kerrassaan aurinkoinen kävelyreitti tämäkin. Voiko näistä enää lenkkimaastot parantua?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Hotelliarvostelu: Benalmádenan Vincci Selección Aleysa

Sanoimme toisille Tahdon 20 vuotta sitten. Viiden tähden matkaa juhlistettiin viiden tähden palveluilla.

Halusimme viettää 20-vuotishääpäiväämme hyppäämällä muutamaksi päiväksi arjen yläpuolelle ihan vain kahdestaan ”honeymoonia” viettämään. Muutaman päivän luksuslepoloma ilman mitään ihmeempää tekemistä tuntui tässä kohtaa hyvältä. Mieli teki edes vähän lämpöisempään ja koska lomaa oli vain viikon verran, lomakohde mahdollisimman lyhyen lentomatkan päässä viehätti.

Näillä kriteereillä päädyimme etsimään sopivaa hotellia Espanjan aurinkorannikolta. Vaikka sielläkin elettiin talviaikaa, mitä todennäköisemmin onnistuisimme hyvällä tuurilla saamaan edes muutaman aurinkopäivän. Kumpikaan meistä ei kaivannut varsinaisia rantakelejä, enemmänkin sellaista lempeää ulkoilusäätä.

Sen lisäksi, että toivoimme hotellilta hyvää tasoa, halusimme hotellin mahdollisimman läheltä merta ja huoneen täydellisellä merinäköalalla. Jos jotain rakastan lomillani, niin merinäköalaa ja aaltojen humun kuuntelua. Ihan sama satoiko vai paistoi, voisin istua parvekkeella tai terassilla tunti tolkulla vain merta tuijotellen. Meri on minusta totaalisen lumoava ja ääni, joka tulee maininkien iskeytyessä rantaan, on koukuttavaa.

Voisinko ensi kerralla vuokrata vain tällaisen rantatuolin?aleysa2aleysa9

Löysimme Benalmádenasta viiden tähden hotellin Vincci Selección Aleysan. Tämä pieni vain 35 huoneen boutique-hotelli oli saanut erinomaista palautetta asiakkailtaan ja kuvien perusteella se näyttikin mainiolta. Ennen kaikkea sijainti meren äärellä oli loistava.

Siispä muutamaa viikkoa myöhemmin Aleysan auto nouti meidät lentokentältä ja hetken päästä istuimme hotellin ravintolassa nauttimassa hyvästä aamiaisesta ja ihanaisesta merinäköalasta. Oli vasta aamupäivä ja huoneemme ei ollut vielä valmis. Siksi meidät johdatettiin hotellin tarjoamalle aamiaiselle huonettamme odottamaan. Ja tämähän meille passasi. Tästä ensimmäiset tähtöset.

aamiainenleysa8vincchi2

Olimme varanneet hieman tilavamman superior-huoneen, mikä rehellisesti sanottuna näytti kuvassa paremmalta ja suuremmalta. Olikohan neliöihin laskettu mukaan myös ulkoterassin pinta-ala? Huoneemme oli ihan ok, tasokas, muttei minusta yltänyt viiden tähden tasolle. Sisustus oli hyvätasoisen hotellihuoneen perustasoa, mutta mitään ekstraa siinä ei ollut. Myöskään sänky ei ollut sellainen houkuttelevan pullea hotellisänky kuin tasokkaalta hotellilta odottaisi. Huoneelle neljä tähteä.

koristeluvincchi3aleysa10

Kylpyhuone taasen oli suurehko. Molemmille oli omat altaat ja kerrankin oli kaikille purkeille ja purnukoille riittävästi laskutilaa. Amme oli myös kiva. Sekä suihku että wc olivat erillisten lasiovien takana. Kylpyhuoneesta löytyivät paksut kylpytakit ja tossut. Kylpyhuoneelle viisi tähteä.

Hotelli on rakennettu rinteeseen ja huoneemme sijaitsi alemmalla tasolla lähimpänä merta. Mietin aluksi, olisiko ylempi parvekkeellinen huone ollut parempi, mutta myöhemmin huomasin sijainnin olevan mitä parhain. Tilavan terassin lisäksi meillä oli erikseen toiset aurinkotuolit terassin edessä viheralueella, jotka muuten käytiin laittamassa valmiiksi jokaisena aamuna. Selkänojat ja varjot nostettiin pystyyn ja uudet pyyhkeet odottivat käyttäjäänsä.

Meri oli heti alapuolellamme ja ”oma” uima-allas vain muutaman askeleen päässä. Oma siksi, että hotellissa oli nyt hiljaisempaa, eikä uima-altaalla ollut juurikaan koskaan ketään. Kiva käydä väliin pulahtamassa ihan omassa rauhassa. Hotellin suurempi uima-allas ja poreallas olivat seuraavalla ylemmällä tasolla. Uima-altaat olivat käytettävissä 24/7.

aleysa8aleysa7aleysa3aleysa

Hotellin aamiainen oli erinomainen. Buffet-pöydistä löytyi lähes kaikki toivottava (paitsi niitä tuoreita vihanneksia, joita espanjalaisissa hotelleissa jää aina kaipaamaan). Kaikenlaisen makean määrä vähän kummastutti, vähempikin kakkumäärä olisi riittänyt. Pöydissä oli lisäksi aamiaismenut, joista sai tilata erilaisia lämpimiä annoksia. Variaatioita oli melko runsaasti, joten jokaiselle aamulle löytyi aina uusi ateria.

Aamiaiset olivat meille juhlaa tässä hotellissa. Koska Vincci Selección Aleysa on pieni hotelli, tunnelma aamiaisella oli hyvin rauhallinen. Taustalla soi miellyttävä klassinen musiikki, henkilökunta huolehti pöytään heti tuoretta kahvia ja mikä parasta: aamiainen oli ihanaa päättää lasilliseen cavaa (no hyvä on, joskus ehkä meni kaksikin). Mukava lisä oli sunnuntaiaamun suklaaputous, jossa sai dippailla hedelmiä, mansikoita tai vaahtokarkkeja. Vastapuristetusta tuoremehusta vastasi kone, joka automaattisesti puolitti appelsiinit, puristi ne ja valmis 100 % hedelmämehu valui mehusäiliöön.

Tänä aamuna välimerellinen aamiainen.aamiainen2cavaa

Aamiaista sai joka aamu klo 11 asti ja tarvittaessa vaikka pidempään. ”We are really flexible” – ”olemme hyvin joustavia”, ilmoitti eräs tarjoilijoista. Aamiaisen saattoi siis halutessaan nauttia eräänlaisena brunssina. Aamiaiselle ja miljöölle viisi tähteä ja miinus vihannesten puuttumisesta.

Ravintolan tasosta emme muuten osaa mitään sanoa. Ruokalista vaikutti melko tylsähköltä tämän tasoiseen paikkaan ja siksi se jäi meiltä väliin.

Viisi tähteä ansaitsee hotellin huomioiva ja ystävällinen palvelu. Kaikkeen tarvitsemaamme reagoitiin heti ja henkilökunta todella välitti siitä, että asiakkaat viihtyvät. Huoneiden siivous ei olisi voinut olla enää parempaa ja sängyt käytiin joka ilta laittamassa valmiiksi. Lisäksi sängylle jätettiin iltaisin suklaamakeisia ja seuraavan aamun sääennuste. Pieniä, huomaavaisia eleitä.

Pidin kovasti Aleysan hienostuneesta ja lämpimästä tunnelmasta. Hotelli oli sopivan tasokas, muttei liian hieno. Siellä oli ennemminkin kodikas tunnelma, johon oli helppo sopeutua ja kokea viihtyvänsä. Ei tarvinnut tuntea itseään väärin pukeutuneeksi tai ulkopuoliseksi. Hotellista puuttui pönötysmeininki, enempikin fiilis on sellaista letkeää lomachillailua.

Picnic terassilla. Köyhän versio: omasta pullosta samppanjaa muovimukista nauttien.piknikvincchi4

Viimeisenä iltana alkoi puskea eroahdistus. Tähänkö tämä ihanuus on nyt pakko päättää? Katsoimme toisiamme ja tiesimme vastauksen: otetaan vielä yksi yö lisää.

Superior-huoneen vuorokausihinta aamiaisella vaihteli 200 euron molemmin puolin. Kokonaisarvio hintalaatusuhteesta 4 ½ tähteä. Menisimme uudelleen, jos hotelli sijaitsisi jossain muualla kuin Benalmádenassa, jolle ei juuri tähtiä heru. Siitä voit lukea täältä. Tosin tällaisissa hotelleissa alkaa tuntumaan, ettei sillä lomakohteella niin väliä olekaan. Ripaus luksusta on joskus paikallaan.

Lähtisitko kanssani yöuinnille?uimaanvincchiAleysa4

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Espanjan aurinkorannikon tylsin kaupunki

Positiivisin asia tässä lomakaupungissa on sen sijainti lähellä Malagaa.

Rumia seitkytluvun betonihirvityksiä. Muovikelmuin ympäröityjä tylsiä muovituolikuppiloita. Välissä muutama supermercado ja kiinalaisten halpiskauppa. Huonokuntoisia katuja ja hylättyjä talonraunioita. Anteeksi Benalmádena, meidän kemiamme eivät nyt oikein toimineet. Jälkeenpäin huomasin, että tuli otettua aika vähän kuviakaan kaupungista. Yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei ollut mitään kuvattavaa.

Kyllähän minä sen tiesin, ettei Espanjan aurinkorannikon lomakaupungeista kannata kovin mielenkiintoisia asioita odottaa. Periaatteessa koko rantalinja on samanlaista hotellikompleksia. 70-luvulla rannikon kalastajakylät pyyhkäistiin maan tasalle ja tilalle rakennettiin suuria turistimassoja ruokkivia palveluita.

Siltikin oikealla lomamoodilla Costa del Solilla viettää hauskaa ja mutkatonta LOMAA. Meri on aina yhtä ihana, lämpötila miellyttävä ja aurinko paistaa suurimman osan vuotta. Lämpö tekee pohjoisen asukille hyvää ja edullinen hintataso hellii kukkaroa. Tähän kun yhdistetään hyvä hotelli, palikat lepolomaa kaipaavalle ovat kohdallaan.

benalmadena2benalmadena7benalmadena6

Matkakohde, joka on jäänyt menneille vuosikymmenille

Mutta miksi sitten Benalmádena oli tylsempi kuin rannikon muut kaupungit? Siksi, että lomamme ajankohtana joulukuussa sieltä puuttui elämä. Oli lähinnä huvittavaa etsiä illalla ravintolaa, jossa olisi ollut joku muukin. Niissä ravintoloissa, jotka ylipäätään olivat auki, puuttuivat asiakkaat. Tuntui hullulta istua sataman suuressa kalaravintolassa ainoina asiakkaina. Ja tietysti samalla tuli mietittyä kuinka tuoreita eteeni tuodut simpukat mahtoivatkaan olla…

benalmadena3

Tai tuntui omituiselta ilta toisensa jälkeen kulkea hotellille tyhjää rantakatua pitkin, jossa ainoat vastaantulijat olivat muutamat satunnaiset koirankusettajat. Selitys tähän löytyi päiväaikaan havainnoimastani turistien ikärakenteesta. Harmaapäät olivat jo nukkumassa.

Koko Benalmádena tuntui elävän puhtaasti turismille. Vilkkaimpana sesonkiaikana paikka lienee melkoinen turistirysä. Vaikka nyt elettiin hiljaisinta matkailukautta, merkit turistirysämeiningistä olivat havaittavissa. Anteeksi vaan, mutta saisinko katsoa rantaravintoloiden ruokalistoja aivan rauhassa ilman aggressiivisten sisäänheittäjien armeijaa ympärilläni tai ”terve, terve” -huutoja. Toisaalta, eipä noissa menuissa juuri mitään eroa ollutkaan. Samaa mättöä kaikissa kuppiloissa.

Voisinko saada jotain muutakin ruokaa kuin menu turisticoa? Että mua sieppaa ala-arvoiset koirankuppiroiskaustapakset, joissa eteen kannetaan jotain epämääräistä mössöä sillä varjolla, että kyllä se turistille kelpaa. Turistilta rahat vaan pois!

Benalmádenaa kuvaa parhaiten jonkinlainen kehittymättömyys. Kaupunki on jäänyt menneille vuosikymmenille niin palvelutarjonnaltaan kuin kaupunkikuvaltaan. Riittääkö niitä turisteja yhä vaan ilman, että mihinkään tarvitsee sen kummemmin panostaa?

Keidas keskellä turistirysää

Olihan Benalmádenissa toki muutama ihan mukavakin asia. Kaupungissa on koko aurinkorannikon kaunein puisto Parque de la Paloma. Mielenkiintoiseksi puiston tekevät siellä vapaana juoksentelevat kukot, kanat, ankat, hanhet, riikinkukot ja kanit. Löytyipä puiston aitauksesta pari aasiakin. Osa eläimistä on ihmisten hylkäämiä löytöeläimiä, jotka ovat saaneet puistosta turvapaikan. Kaupunki huolehtii eläimistä säännöllisesti mm. ruokkimalla niitä.

palomapark7palomapark5palomapark4palomapark8kukot

Paloma puisto oli erittäin hyvin hoidettu myös näin talviaikaan. Mietin, miten kaunista siellä mahtaakaan olla, kun pensaat ja puut kukkivat. Mielenkiintoinen alue puistossa oli mm. kaktuspuutarha, jossa oli yli 450 erilaista kaktuslajia. Puisto on todella kiva picnic-kohde lampineen ja palmuineen. Vapaana juoksentelevien eläinten menoa on hauska seurailla kukkojen kiekuessa taka-alalla.

palomaparkpalomapark2palomapark6

Paikallista tunnelmaa vuoristokylässä

Benalmádenin ranta-alueelta kannattaa ehdottomasti ajaltaa bussilla muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Benalmádenan kylään, Benalmádena Puebloon. Korkealla meren pinnan yläpuolella sijaitseva valkoisten talojen kylä on oikein viehättävä. Rauhallista paikallista kyläelämää, kapeita katuja ja appelsiinipuiden reunustamia aukioita.

Hotellimme respan mukaan kylästä löytyvät myös Benalmádenan parhaat ravintolat ja mielenkiintoisia ravintoloita siellä olikin useita. Valitettavasti ennätimme testaamaan vain yhtä. Olisi kannattanut ajaltaa iltaisin Benalmádenan kaupungin sijaan etsimään ruokapaikkaa täältä. Tajusimme tämän vasta liian myöhään.

benalmadenapueblobenalmadenapueblo6benalmadenapueblo5benalmadenapueblo2pueblo2benalmadenapueblo4

Puerto Marina – Benalmádenan kaunis satama

Benalmádenan satama-aluetta pidetään kaikissa turistioppaissa kauniina. Juu, ihan kaunis alue se on, etenkin iltavalaistuksessa, vaikka tietty keinotekoisuus sitä vähän leimaakin. Eriskummalliset, rakennustyyliltään hieman hämmentävät talot, ovat rakennettu keinotekoisten saarien päälle, joita sillat yhdistävät toisiinsa. Mukava paikka kiertelyyn joka tapauksessa ja monista sataman ravintoloista avautuu kaunis näköala.

satamabenalmadena4benalmadena5

Satamassa on muuten Wok Directo niminen ravintola, jossa syö hyvin ja halvalla. Aasialaistyyppisestä buffet-pöydästä löytyy paljon mm. mereneläviä, joita kokit wokkaavat haluamallasi tyylillä ja kastikkeella. Erinomainen hintalaatusuhde, sillä ateria maksaa vain 12-15 euroa viikonpäivästä riippuen ja notkuvista pöydistä löytyy takuuvarmasti jokaiselle jotakin.

Benalmádena valikoitui lomakohteeksemme eräästä tietystä syystä. Siitä seuraavassa postauksessa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.