Browsing Tag

Aurinkorannikko

10 kysymystä ja 10 vastausta Fuengirolassa asumisesta

Aurinkorannikolla eläminen ilmiselvästi kiinnostaa, ainakin jos sitä mitataan blogini kasvaneella lukijamäärällä. Kotiin palattuamme meiltä on myös kysytty monia Fuengirolaan ja siellä asumiseen liittyviä kysymyksiä ja joitain kysymyksiä olen saanut myös blogini sähköpostiin ja Facebookiin. Kokosin tähän kymmenen asiaa, jotka teitä näyttävät kiinnostavan kaikkein eniten.

Eikö teillä käynyt aika pitkäksi?

Täytyy myöntää, että tätä kysymystä ihmettelin eniten. Olimme vieraassa maassa, meille uudessa kaupungissa ja uudessa kodissa, jotka kaikki omalta osaltaan ruokkivat kihelmöivää kiinnostusta uuden elämänvaiheen kokemiseen.

Sää oli pääsääntöisesti aina houkuttelemassa uloslähtöön seinien sisälle jumiutumisen sijaan. Lenkille ei ollut koskaan vastenmielistä lähteä, ja ainahan saattoi piipahtaa lähikahvilassa kupposella tai mennä pihalle pelaamaan pingistä tai padelia.

Kiitos kysymästä, ei käynyt aika pitkäksi.

Enemmänkin minusta tuntui, että jokainen tavallinen päivä oli eräänlainen mikroseikkailu. Asuimme lähellä merta Aurinkorannikon keskiössä ja koko Andalusia upeine kaupunkeineen ja suloisine kylineen vain pienen matkan päässä. Jopa tavallinen kauppareissu oli ainakin alkuun ihmeellistä, etenkin kun pääsi valitsemaan päivän ateriaa tuoreiden merenelävien tiskiltä.

Ympäristö tarjosi niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja tekemistä, että aika ei edes riittänyt kaikkeen toivomaani. Nyt kotiin palattuamme on jo muutaman kerran ehtinyt käymään mielessä, että mitähän oikein tekisi… Ettei vaan rupeaisi aika käymään pitkäksi?

Eikö Fuengirolassa ole liikaa suomalaisia?

Onhan niitä paljon. Todennäköisesti suurin suomalaiskeskittymä Suomen rajojen ulkopuolella. Jonkin arvion mukaan kaupungissa asuu ehkä noin 15000 suomalaista pysyvästi tai osan aikaa. Mutta mikä sitten on liikaa? Miksi minä saisin siellä olla, mutta muut eivät?

Voi olla, että viikon tai kahden lomalle en menisi Fuengirolaan, mutta pidempään asumiseen kaupunki tarjoaa oivat puitteet. Fugeen oli helppoa ja mutkatonta asettua ja sopeutua. Ei minua maamieheni häirinneet. Enempi oli rikkaus, kun saattoi asioida monessa kohtaa omalla äidinkielellään tai vaihtaa kokemuksia muiden suomalaisten kanssa.

Suomenkieliset palvelut loivat myös turvallisuutta. Kerran sairastuttuani kävin ensin espanjalaisessa sairaalassa huonosti englantia puhuvan lääkärin pakeilla ja sain oudot lääkkeet, jotka eivät tehonneet. Muutaman päivän päästä soitin suomalaiselle lääkärille, joka tuli kotiin minua katsomaan. Pari pistosta, uusi lääkitys ja jo seuraavana päivänä olin lähes kunnossa. Tässä kohtaa kiitin Fuengirolaa ja sen suomipalveluita erityisesti.

Harvoin myöskään muistetaan, että Fuengirola on oikea noin 80000 asukkaan kaupunki, jonka kaduille mahtuu kyllä ihan aitoa espanjalaista elämänmenoa. Ei ole mikään pakko jäädä pyörimään suomalaiskaupunginosana tunnetun Los Bolichesin nurkille. Vanhasta keskustasta löysimme parhaat ravintolat ja parhaan paikallismeiningin.

Eikö siellä ole talvella kylmää?

Jos kaipaat hellelukemia talvikuukausina, Fuengirola ei ole sinun paikkasi. Mutta jos sinulle riittää kylmimpänä aikana sellainen Suomen alkukesää muistuttava sää, Aurinkorannikko sopii talviasumiseen loistavasti.

Tammi- ja helmikuussa elettiin viileintä aikaa, jolloin ilmalämpöpumpulle asunnossamme oli eniten käyttöä. Pääsääntöisesti voi ajatella, että Aurinkorannikon talvisää kylmimmillään vastaa meidän toukokuun säätä vaihtelevuudeltaan. Parhaimmillaan marraskuu-joulukuussa ja maalis-huhtikuussa lämpötiloissa päästiin yli 20 asteen paremmalle puolelle.

Päivä- ja yölämpötilojen erot ovat talvikuukausina suuria. Yleisesti auringossa on aina lämmintä, mutta kylmimpänä aikana varjossa on kosteaa ja kalseaa ja toppatakille oli käyttöä muulloinkin kuin iltaisin. Tuuli oli joskus navakkaa ja kylmää. Tosin lämpimimpinä päivinä tarkeni shorteissa ja topissa. Suurin ongelma päivissä oli se, ettei aina tiennyt minkälaisissa vermeissä lähteä ulos.

Mikä parasta, koko talven aurinko ja valo olivat läsnä. Samoin kuin vehreys ja kukat.

Onko ruoka halvempaa kuin Suomessa?

On, selvästi halvempaa. Puhuttiin sitten ruokakauppa- tai ravintolahinnoista, molemmissa on selvä ero verrattuna Suomen hintatasoon. Etenkin vihanneksissa, hedelmissä, leipätuotteissa, porsaanlihassa, merenelävissä, oliiviöljyssä, virvoitusjuomissa ja alkoholissa hintaerot ovat suurimmat.

Tein itseasiassa hintavertailun samankaltaisten tuotteiden välillä Espanjan Mercadonan ja Suomen Prisman välillä. Vertailun pääset näkemään täältä.

Millainen vuokrataso Fuengirolassa on?

En ole kiinteistövälityksen asiantuntija, mutta sen kuulin, että vuokrataso on ollut kovassa nousussa viime vuosina. Kysyntä on kasvanut rajusti suhteessa tarjontaan.

Olen syrjäsilmällä seurannut vuokra-asuntojen tarjontaa ja pääpiirteittäin voisi sanoa, että keskimäärin halvimmat kuukausivuokrat kalustetuista asunnoista liikkuvat noin 500 euron kieppeillä, kalleimmat tonnin molemmin puolin. Sanomattakin lienee selvää, että asunnon sijainti, kunto, koko ja varustetaso vaikuttavat hintaan. Kahden makuuhuoneen asiallisen kerrostaloasunnon saa noin 700-800 eurolla kuussa. Merinäköalasta joutuu maksamaan himppasen lisää. Päälle tulevat yleensä vesi- ja sähkölaskut.

Onko Fuengirola turvallinen kaupunki?

Minusta on. Ei koskaan tullut ikävää oloa tai edes mieleen, etteikö olisi voinut liikkua ilta- tai yöaikaan. Kaupungissa ei näkynyt ainakaan talvikautena mitään epäilyttäviä porukoita, jos sellaisina ei pidetä muutamia Mercadonan kulmilla majailevia kodittomia.

Tavaroidensa kanssa kannattaa noudattaa normaalia varovaisuutta. Keväällä turistien lisäännyttyä luin joistain käsilaukkuvarkauksista, mutta mikään erityinen ongelma tämä ei minusta ollut. Kaksin käsin ei tarvitse tavaroitaan pidellä.

Millainen hygieniataso on, uskaltaako kaikkea syödä?

Uskaltaa. Vai pitäisikö tässä kohden koputtaa puuta. Olimme juuri miehen kanssa puhuneet, että on se hieno juttu, kun ei ole kummempia vatsatauteja ollut matkassa, vaikka olimme syöneet ihan kaikkea ja kaikkialla. Kunnes ihan viime metreillä vietin yhden yön vessassa ripulin ja oksentelun merkeissä. Riski on aina olemassa, mutta aika pienellä päästiin. Edelleenkin uskaltaisin syödä ihan kaikkea.

Myös hanavesi on juomakelpoista, vaikka se onkin pahan makuista.

Pärjääkö Fuengirolassa kielitaidottomana?

Fuengirola on varmaan yksi niistä ulkomaan kaupungeista, joissa kielitaidoton pärjää parhaiten. Monissa ravintoloissa ruokalistat löytyvät suomen kielellä ja useissa palvelualan yrityksissä on suomenkielistä henkilökuntaa, kuten apteekeissa ja kampaamoissa. Ja onhan toki suomalaisia ravintoloita niille, ketkä sellaisia kaipaavat.

Tosin ei paljon vaadi, jos opettelee maan kielellä ihan perusjutut, kuten ymmärtämään vähän ruokalistaa, tilaamaan juomansa tai pyytämään laskun. Niillä selviää jo aika pitkälle.

Pärjääkö pidemmän aikaa ilman omaa autoa?

Hyvin pärjää silloin, jos majapaikkasi sijaitsee liikenneyhteyksien lähettyvillä. Fuengirolasta pääsee niin junilla kuin busseilla edullisesti ja kätevästi liikkumaan lähialueille, Malagasta vielä kauemmaksi.

Sen sijaan, jos majapaikkasi sijaitsee jossain ylempänä vuorilla, kulku ja tavaroiden kantaminen saattaa käydä voimille jyrkkiä rinteitä kavutessa.

Jos autoa tarvitsee väliaikaisesti, auton vuokraaminen on edullista.

Mikä oli parasta Fuengirolassa, entä mikä ärsyttävintä?

Parasta oli ehdottomasti se, että sai olla pois Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta. Olen aina inhonnut Suomen talvea, jossa puolisen vuotta joutuu linnoittautumaan seinien sisälle.

Oli ihanaa herätä aurinkoisiin aamuihin. Sää houkutteli ulos ja ulkona tuli oltuakin tosi paljon. Koko talven sai istuskella terasseilla ja kuljeskella pitkin meren rantoja ilman kylmässä hytisemistä. Meri oli muutenkin minulle tosi tärkeä ja rakas.

Entä sitten ne inhokit? Kylmimpinä aikoina kaipasimme suomalaista lämmintä asuntoa, jossa on koko ajan tasainen lämpö. Marmorilattia oli jääkylmä. Ilmalämpöpumpulla sai lämpöä, mutta siitä tuli sisälle jotenkin tunkkainen ilma. Heti kun pumppu laitettiin pois, asunto jäähtyi aika nopeasti. Kosteus oli myös suuri. Kylppärissä eivät pyyhkeet tahtoneet kuivua.

Myös espanjalaisten asuntojen paperiseinät ärsyttivät. Yläkerran täti kopsutteli korkkareissaan, joka kuulosti siltä kuin joku olisi takonut vasaralla kattoa. Naapurista äänet kuuluivat muutenkin aika selvästi etenkin, kun espanjalaiset eivät ole sitä kaikkein hiljaisinta porukkaa. Onneksi suurimman osan ajasta naapurihuoneistot olivat tyhjillään.

Eli aika pienillä ärsytyksillä päästiin. Olimme etukäteen keskustelleet asiasta ja varautuneet siihen, että jos vastoinkäymisiä tulee eteen, ei hermostuta ylenmäärin, vaan pyritään sopeutumaan parhaan kykymme mukaan. Itseasiassa kaikki menikin paremmin kuin osasimme odottaa.

Tuleeko sinulle mieleen vielä jotain muuta, mitä haluaisit tietää?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Haikeana, mutta hyvillä mielin

Se on loppu nyt. Nimittäin meidän puolen vuoden arki Espanjan auringon alla.

Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, puoli vuotta aurinkorannikkoelämää meni nopeasti, ihan liian nopeasti. Etukäteen hehkuttelin kaikesta siitä, mitä haluan tehdä lisääntyneellä vapaa-ajalla ja kaikista kiinnostavista paikoista, minne haluan matkustaa.

Paljonhan me tehtiin ja paljon matkustettiin, mutta niin monta asiaa jäi siltikin tekemättä. Espanjan opiskelu jäi vähän vaiheeseen, Sevillassa ja Cadizissa käymättä, niin monta mielenkiintoista ravintolaa testaamatta ja suunnitellulle padelkurssillekin menemättä. Jäi myös laihtumatta.

Lähtöhaikeuden ohella päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että minulla on ollut mahdollista tehdä tällainen irtiotto ja kokea yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. Jos emme olisi elämässämme tehneet tätä keikausta, olisin jäänyt paljosta hyvästä paitsi ja olisin monta mukavaa kokemusta köyhempi.

Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka kotiin palattuamme minua on alkanut ahdistaa kotimme tavarapaljous. Puoli vuotta on sujunut hyvin ilman kaikkea meitä ympäröivää materiaa, ilman että juuri mitään olisin ihmeemmin kaivannut. Monet ennen tärkeäksi koetut asiat ovat menettäneet merkityksensä. Päinvastoin olen alkanut ihmetellä, että mihin me loppujen lopuksi tarvitsemme tätä kaikkea tavaraa?

Rahapussi on nyt entistä köykäisempi, mutta kevyempi on myös mieli. En ole varmaan koskaan opiskelujen jälkeen aikuisiässä tehnyt näin vähän töitä, mikä on käytännössä tarkoittanut useaa palkatonta kuukautta. Olenpahan samalla oppinut myös kuluttamaan vähemmän, kieltäytymään monesta sellaisesta asiasta, jonka olisin aiemmin hankkinut sen kummemmin miettimättä.

Fuengirola kaupunkina jakaa mielipiteitä, eikä ihme. Muistan itsekin vallan hyvin loppuvuoden 2015, kun tulin Fuengirolaan ensimmäistä kertaa kahden kuukauden Espanjan turneelta. Paksulla ennakkoluulokerroksella kuorrutettuna näin vain rantakadun 70-lukuiset rumat kerrostalokolossit ja halvan näköiset muovikelmukuppilat. Kuulin joka puolella puhuttavan ”häiritsevästi” suomea ja silmät etsiytyivät kaljamukiensa ääressä viihtyviin punaneniin. Tuolloin en tuntenut kaupunkia lainkaan.

Nyt puolen vuoden kokemuksella tunnen kaupungin jo ihan toisella tapaa. Tiedän miten erilainen Fuengirola löytyy, kun suunnistan Los Bolichesista Fuengirolan vanhaan keskustaan. Tosin ei minulla mitään suomikaupunginosana tunnettua aluettakaan vastaan ole. Ennemminkin koen arjessa rikkautena, että omalla äidinkielellään voi vaihtaa muutaman sanasen tuiki tuntemattomien maamiestensä kanssa.

Eniten jään kaipaamaan merta ja pitkiä lenkkejä pitkin rantareittejä. Ja reissupäiviä, milloin mietittiin ihan vakavasti, että mennäänkö Granadaan vai Cordobaan, vai piipahdetaanko vain pikaisesti Malagassa. Tai ehkä sittenkin lounaalle Torremolinokseen?

Ja jumalaista merenelävien antia. Nyt ymmärrän, että mustekala ja simpukat ovat vain yleisnimityksiä äyriäisille, joita on kymmenittäin erilaisia.

Kaipaamaan jään myös edullista hintatasoa. Olemme syöneet ulkona ja notkuneet kahviloissa ihan eri malliin kuin Suomessa ikinä raaskisimme. Ruokakaupassa viisikymppiä on ollut iso raha.

Valoa, aurinkoa, lämpöä, elämää, kahviloita, kukkia, värejä, vihreyttä, puutarhoja, palmuja, valkoisia kyliä, viinejä, cavalasillisia, tapaksia, parvekelounaita, iloisuutta, laulua, tanssia, flamencokitaraa, padelia, pöytiintarjoilua, Mercadonaa, vihreitä papukaijoja, chirinquitoja… Kaikkea tätä minun tulee ikävä.

Andalusia on ravinnut meitä ilolla ja hyvällä ololla. Toivottavasti jotain tästä on välittynyt jutuissani, sillä meillä on ollut arjessa aika mukavaa.

Onnellisia päiviä ja elämän sietämätöntä keveyttä. Salud sille!

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

On siis kevät, kuljen Välimeren rantaa

Eipä paljoa uskoisi, että Espanjassa eletään vielä talvikautta, sillä virallisesti maa siirtyy kevätaikaan vasta 21.3. Minusta Aurinkorannikolla tuoksuu ja tuntuu jo ihan kesältä.

Olin helmikuussa reilut pari viikkoa Suomessa ja kun palasin kuun lopussa Fuengirolaan takaisin, tulin suomalaisittain katsottuna kesään. Muutos on ollut ällistyttävän nopeaa. Linnut konsertoivat, puut vihertävät ja kaikkialle on puhjennut kukkia. Jossei ihan täyttä kesää eletä, niin Costa del Sol kihisee joka tapauksessa kevättä.

Koko Fuengirola näyttää heräilevän talviunestaan. Kaupungin rannoilla on elämää ihan eri malliin kuin aiemmin ja koko talvikauden kiinni olevat ravintolat ovat alkaneet availla oviaan. Mansikkakausi on hippeimmillään ja mansikoita saa halvimmillaan jopa euron kilohintaan.

Shortsit on saanut kaivaa esiin ja auringossa tuntuu paahteiselta. Jopa niin kuumalta, että terasseilla hakeutuu jo mieluimmin varjopöytiin. Toissapäiväisen pitkän aurinkolenkin jäljiltä päänahka on palanut ja käsivarsissa on uusi vaaleanpunainen sävy.

Siltikin lämpö tuntuu niin ihanalta, että tekisi mieli olla ulkona kaiken aikaa. Kulkea kilometritolkulla merenrantaa, työntää varpaansa hiekkaan ja antautua auringolle. Kuka muistaakaan enää lunta ja pakkasta?

Kukkahattutäti minussa on ottanut taas vallan. Fuengirolaan muuton alkuaikoina jaksoin kuvata innolla palmuja ja appelsiinipuita. Nyt niistä on tullut arkea ilman, että niitä juurikaan huomaa.

Sen sijaan kameran linssiin ovat päätyneet kaikkialla keltaisenaan kukkivat mimosat, punaisen eri väreissä hehkuvat ihmeköynnökset eli bougainvilleat ja violetit jakarandat. Joulutähdet katukuvassa ovat vaihtuneet värikkäisiin kesäkukkiin.

Puu täynnä punaisia pulloharjoja. Tietääkö kukaan nimeä tälle hauskalle puulle?Jopa kaktukset ovat intoutuneet kukkimaan.

Kevättä rinnassa tuntuu olevan itsellänikin. Sellaista hulvatonta fiilistä, joka aiheuttaa levottomuutta ja saa tekemään kaikkea hauskaa. Kuten hyppäämään hetken mielijohteesta valkoisen hevosen selkään.

No, ei nyt ihan oikean. Yhtenä iltana bongasimme ystäväni kanssa Fuengirolan rantakadulta vanhan ajan karusellin. Tiedättehän sellaisen kauniin kokonaisuuden, missä valot vilkkuvat, musiikki soi ja hevoset ja eksoottiset eläimet pyörivät ympyrää. Hetken päästä me kaksi täti-ihmistä istuimme uljaina ratsujemme selässä ja jakelimme ohikulkijoille kuninkaallisia vilkutuksia.

Voisiko joku kertoa kuinka tänne selkään pääsee?

Costa del Solin kaupat pursuavat herkullisen värisiä kesävaatteita ja kenkäkaupoissa talvisaappaat ovat saaneet väistyä sandaalien tieltä. Voitte uskoa, että ihanaa valikoimaa riittää.

Ystäväni kanssa pidettiin naistenpäivä eli pyhitimme puoli päivää puhtaasti shoppailulle. Kun Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosasta lähtee kulkemaan bussikatuna tunnettua katua keskustaa kohden, vaatekauppoja piisaa väsymiseen saakka.

Raskasta päivää piti tietty virkistää väliin lasillisella kuohuvaa. Yksi lempipaikkojani tähän on Tatin -nimisen ravintolan terassi Plaza Chinorros -aukiolla vanhassa keskustassa. Laatucavaa ja hymyilevää palvelua. Välillä naurattaa tarjoilijan ja minun välinen kommunikointi. Tarjoilija puhuu minulle huonoa suomea, minä taasen hänelle vieläkin heikompaa espanjaa.

Löysimme muuten Fuengirolasta aivan loistavan ruokapaikan, Onko teistä kukaan kokeillut Fuengirolan Constitucion aukion lähellä olevaa Arte y Cocina -ravintolaa? Harvoin kohtaa niin täydellistä ruokakokemusta, jossa ei yksikään osatekijä sakkaa.

Ravintolan miljöö on pelkistetyn trendikäs, mutta kotoinen. Tarjoilijalla oli pilkettä silmäkulmassa, mutta taattua ammattitaitoa. Ja se ruoka! Maukasta, mietittyä ja kaunista, tekisi melkein mieli sanoa täydellistä. Tämä italialaisomisteinen ravintola todella tekee ruuasta taidetta.

Miehen kanssa on väliin pelattu aamuisin padelia. En ollut kuullutkaan kyseisestä pelistä ennen ensimmäistä Fuengirola-matkaani. Kyse on mailapelistä, joka on vähän kuin tenniksen ja squashin välimuoto ja jota pelataan lyhytvartisilla reikämailoilla tenniskenttää pienemmällä kentällä.

Eipä me juurikaan säännöistä mitään ymmärretä, kunhan nyt lätkitään. Aikamoisen suosittu peli näyttää tällä alueella olevan ja ennen kaikkea superhyvää liikuntaa. Sitä en vaan ymmärrä, kuinka tästä pelistä saa aina takapuolen niin kipeäksi?

Useamman Fuengirolassa vietetyn kuukauden jälkeen mietittiin miehen kanssa sitä, onko meille kertaakaan tullut kyllästymisen tunnetta. Sellaista tylsistymisen tunnetta, kun ensi-ihastus laantuu ja arki astuu kuvioihin. Ihan vilpittömästi, ei ole tullut. Ei kummallekaan. Ei ainakaan vielä.

Melkeinpä meille on käynyt päinvastoin. Fuengirolaan on ollut helppoa kotiutua ja mitä enemmän sitä on oppinut tuntemaan, sitä mukavampaa tarjontaa kaupungista löytyy. Costa del Solin alue taas on yllättänyt monipuolisuudellaan ja koko Andalusia taas ihastuttanut historiallisilla kaupungeillaan ja tunnelmallisilla kylillään.

Niin, tässä kohtaa on vain yksi huoli. Aika käy vähiin. Huhtikuun loppu koittaa nopeammin kuin toivoisi, ja jossain siellä siintää kotiin lähdön aika. Sitä ennen ottakaamme tästä ihanuudesta irti kaikki mahdollinen. Salud hyvälle keväälle!

Matkakuume -blogin Gia on ollut samoissa fiiliksissä jo kuukausi sitten. Naurattaa miten samanlaiset tuntemukset mielessä käy, jopa ihan saman biisinkin kautta:  On siis kesä, kuljen Fuengirolan rantaa

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Malaga on kaupunki, josta kehkeytyi suosikkini. Vinkit mukavaan Malaga-päivään.

Tämä rakkaus on vaatinut vähän kypsyttelyä. Äänekkään ja rauhattoman ulkokuoren alta kuoriutui suurella sydämellä varustettu intohimoinen ja elämäniloinen andalusialainen.

Kirjoitin ensimmäisen Malaga matkani jälkeen, että Malaga on kaupunki, jota voi samaan aikaan vihata ja rakastaa. Nyt lähes neljä vuotta myöhemmin Malagasta on tullut kaupunki, joka saa sydämeni sykkimään ja tunteeni lämpenemään ja ihan vaan silkasta ihastuksesta. Minä niin tykkään Malagasta ja aika monelta kantilta.

40 minuutin junamatkan päässä kotoamme Fuengirolasta odottaa eläväinen kaupunki, jonka vanhan kaupungin kujilla sykkii andalusialainen elämänmeno ja jonka rantabulevardin kuppiloissa on hauskaa paistatella päivää.

Meille tuli ystäväpariskunta kylään. Sen jälkeen, kun olimme hengailleet pari päivää auringossa kylpevässä Fuengirolassa, päätimme pyhittää yhden kaupunkipäivän Malagalle. Hyvä näin, sillä Malagasta löytyy niin monta mieluista asiaa: ruokakaupunki, rantakaupunki, kulttuurikaupunki ja shoppailukaupunki, jokaiselle jotakin.

Mars Malagaan!Palmuja ja kukkia on kaikkialla.

Miehille löytyi sopiva miesparkki satama-alueen terasseilta sillä aikaa, kun ystävättäreni kanssa suunnistimme Malagan Pompidou keskukseen. Pariisin Pompidou museon sivupiste Malagassa sijaitsee värikkään lasirakennelman alla.

Ensituntuma näytti lupaavalta. Monenlaista kiinnostavaa nykytaidetta, mukana myös ihastuttava Miró, Chagall ja kiinnostava Picasso. Mutta sitten tuli pienoinen pettymys. Anti jäi kovin suppeaksi, sillä toisen kerroksen vaihtuva näyttely oli kokonaan suljettu uuden näyttelyn rakentamista varten. Oltiin muutama päivä liian aikaisessa, sillä 6.3. aukesi Henri Matisse -näyttely. Täytynee mennä museoon uudelleen vielä tässä kevään kuluessa.

Sen sijaan Malaga toimi jälleen loistavana ruokakaupunkina. Aperitiivit nautittiin vanhan kaupungin samppanjabaari La Medusassa. Viisi euroa lasillisesta aitoa samppanjaa on vaan niin IHANAA! Sieltä suunnistimme ystäviemme suosituksesta lounaalle Malagan Atarazanas kauppahallin terassille.

Vilkkaimpaan lounasaikaan kahden hujakoilla koko paikka oli kuin nuijalla lyöty. Pienen odottelun jälkeen tarjoilija onnistui järjestämään meille pienen pöydän, jossa juuri ja juuri mahduimme lounastamaan.

Jos pystyt syömään kruusailematta vähän vaatimattomimmissa puitteissa, mutta rakastat tuoreita mereneläviä ja kalaa, suunnista tänne. Tajuttoman hyvää mustekalaa, täydellisen kypsyistä tonnikalaa, oikeastaan kaikki mitä söimme oli herkullista. Hyvän ruuan lisäksi myös hintataso sai myhäilemään tyytyväisyydestä.

Malagassa on mansikkasesonki meneillään. 

Leivoskahveille pysähdyimme keskustan pääkävelykadun Larioksen varrella olevaan Lepanto-kahvilaan. Leivoksissa ei mitään vikaa ollut, sen sijaan hinnoissa. Liekö Espanjassa tullut oltua jo sen verran kauan ja totuttua maan kohtuulliseen hintatasoon, sillä vähänkään korkeammat hinnat nostavat lähinnä ärsytystä pintaan. Tulipahan taas mieleen yksi turistin perusopeista. Pääväyliltä kannattaa poiketa vähän sivummalle saadakseen paremman hintalaatusuhteen.

Malagan vanhassa kaupungissa on niin viehättävää kuljeskella. Vaikka samoja katuja ja kujia kulkisin kuinka useasti, aina katse löytää uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Malaga on minusta kaunis ja kuvauksellinen.

Ystäväni kanssa kuolailimme flamencokauppojen ihanuuksia. Vielä joskus hankin tuollaisen pallomekkokaunokaisen.

Tällä kertaa vanhan kaupungin kauniit talot vetivät huomioni.Ihana, eikö vaan?Sarjassa suloisia pieniä kenkiä.

Ennen kotiin lähtöä poikkesimme juna-aseman lähistöllä olevaan Cruzhampon panimoravintola La Fábricaan. Uudelta vaikuttava mesta on mukavan mutkaton paikka pysähtyä oluelle. Viihtyisä miljöö ja ystävällinen palvelu. Kaiken lisäksi meitä viihdytti bändi, joka soitti omaan makuuni uppoavia ikivihreitä. Lauantai iltapäivästä meno oli vielä rauhallista, mutta kuulema kaikki pöydät olivat varattuja klo 19 alkaen. Kannattaa poiketa, kiva paikka.

Hasta luego Malaga! Nähdään pian uudelleen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Junalla ja bussilla liikkuminen Fuengirolasta ja vähän muualtakin

Olen niin ihastunut Costa del Solin sujuvaan julkiseen liikenteeseen. Vuoroja on runsaasti, liikkuminen on helppoa ja ennen kaikkea matkustaminen on mukavan edullista. Esimerkiksi paikallisjunan pisin matka Fuengirolasta Malagan keskustan päätepysäkille maksaa vain 3,60. Ja mikä parasta, samalla junalla pääsee myös Malagan lentoasemalle (asema Aeropuerto) tai Maria Zembranon kansainväliselle juna- ja bussiasemalle.

Tuota liikkumisen helppoutta alleviivaisin eri toten. Olen itse väliin sellainen tumpelo kaikenlaisten käytännön asioiden kanssa. Erityisesti automaatit aiheuttavat minulle usein päänvaivaa ja niiden käyttö vähän hermostuttaa, etenkin jos takana on pitkä jono ja pitäisi toimia nopeasti.

Olen nyt tahkonnut muutaman kuukauden verran Aurinkorannikon julkisilla liikennevälineillä, joten enää ei tarvitse tätä puolta jännittää. Siksi päätin jakaa käytännön tietoni teille muille, jotka ehkä pähkäilette näiden asioiden parissa. Teille muille nohevimmille tiedoksi: vaihtakaa sivua pikaisesti. Nyt on nimittäin tulossa silkkaa rautalangasta vääntöä 🙂

Lentoasemalta Fuengirolan suuntaan

On kertakaikkisen hienoa, että Malagan lentokentältä pääsee näppärästi paikallisjunalla aina Fuengirolaan saakka. Minusta on ihan turha käyttää taksia, jos vaan lento saapuu junien kulkuaikaan tai majapaikka sijaitsee aseman lähettyvillä. Fuengirolan kaupungin alueella on neljä pysäkkiä: Carvajal, Torreblanca, Los Boliches ja päätepysäkki Fuengirola.

Kun tulet lentoaseman terminaalin ovista ulos, suuntaa etuvasemmalle kohti RENFEä eli paikallisen VR:n juna-asemaa. Juna-asema on ihan vieressä, ylität vain pari ajokaistaa.

Minusta tuo juna-asema on jotenkin huomaamaton. Itsekin olin eka kerralla vähän epävarma, vaikka kuinka tiesin mitä hakea. Muista, että aina voi kysyä. Sano RENFE, jokainen paikallinen kyllä ymmärtää. Espanjalaiset ovat muuten hyvin avuliaita auttamaan.

Paikallisjunan linja C1 kulkee välillä Malagan keskusta (Centro-Alameda) Fuengirolan keskusta.

Paikallisjunalla matkustaminen

Malagan ja Fuengirolan väliä liikennöivät paikallisjunat kulkevat pääosin kolme kertaa tunnissa noin aamu puoli kuuden ja ilta puoli kahdentoista välillä. Aikataulut voit tarkistaa syöttämällä päivän, lähtöpaikan ja kohteen tänne: http://www.renfe.com/EN/viajeros/cercanias/malaga/index.html

Lippu ostetaan aseman automaatista etukäteen. Kosketa näyttöä, valitse Billete ida (yhdensuuntainen lippu). Seuraavaksi kone kysyy haluatko käyttää jotain junakorttia. Vastaa tähän NO. Seuraavaksi näytölle ilmaantuvat kaikki asemat ja sieltä painat sitä asemaa minne olet menossa. Näytölle ilmaantuu matkan hinta. Sitten pudotat vain kolikoita koneeseen tai maksat setelillä. Pankki- tai luottokortillakin maksaminen onnistuu. Kone tipauttaa alas kouruun ensin lipun ja sitten mahdolliset vaihtorahat. Helppoa kuin heinänteko. Masiina hyväksyy kaikki kolikot viidestä sentistä alkaen.

Joillain automaateilla on käynyt, etten saa menemään kolikkoja sisään. Tuolloin on pitänyt ennen maksamista hyväksyä maksutapa näytön alaosasta.

Mikäli haluat vaihtaa laitteen kielen muuksi esimerkiksi englanniksi, se onnistuu painamalla näytössä vasemmalla alhaalla olevaa lipunkuvaa.

Junissa on selkeät näyttötaulut, joissa näkyy vuoron perään pääteasema ja seuraava asema. Lisäksi ennen pysäkkiä aseman nimi kuulutetaan sekä espanjaksi että englanniksi. Ja jos jostain syystä näyttö ei toimi tai et saa kuulutuksesta selvää, jokainen asema on kyllä hyvin selvästi merkitty.

Suurimmilla juna-asemilla (mm. Malaga, Aeropuerto, Torremolinos, Benalmadena ja Fuengirola) sinun tulee syöttää lippu laiturille mennessäsi lukijaan, ottaa ulos pompsahtava lippu laitteen päältä ja kulkea auenneesta portista. Kortti syötetään vihreällä valolla varustettuun laitteeseen lipun nuolien osoittamaan suuntaan.

Sama juttu tehdään myös määränpäässä, mikäli se on joku noista suuremmista asemista. Pienemmillä asemilla, kuten Los Bolichesissa ja Torreblancassa, näitä lipunlukijoita ei ole.

Junissa on muuten omat vaunut lastenvaunujen ja polkupyörien kanssa kulkeville. Näissä vaunuissa ei ole ollenkaan sisääntuloportaita.

Kultainen kortti 60 vuotta täyttäneille

Mikäli aiot matkustaa junilla enemmänkin ja olet 60 vuotta täyttänyt, sinun kannattaa hankkia kuuden euron hintainen Tarjeta Dorada alennuskortti. Tällä kortilla saat paikallisjunista 40 % alennuksen ja myös pitkän matkan junissa 25 – 40 %:n alennuksen riippuen viikonpäivästä ja junatyypistä. Alennuskortin voit ostaa joko Fuengirolan tai Malagan asemilta ja mukaan tarvitset passin. Kortti on vuoden voimassa.

Jos käytössäsi on Dorada-kortti, valitse lippuautomaatista lipputyypiksi T. Dorada ida. Sen jälkeen kone kysyy kortissasi olevaa numerosarjaa, jonka syötät näytölle.

Junalla pääsee Fuengirolasta näppärästi vaikka naapurikaupunki Torremolinokseen. Tai suosikikseni nousseeseen Malagaan.

Kaupunkibusseilla matkustaminen

Aurinkorannikon suurimmissa kaupungeissa liikkuu kiitettävästi paikallisbusseja, joilla on kätevää tehdä pieniä kaupungin sisäisiä matkoja. Itse olen tullut käyttäneeksi eniten Fuengirolan busseja, joilla pääsee Miramar-ostoskeskukseen. Tai sitten kun jalkoja on alkanut väsyttää, olemme joskus hypänneet bussin kyytiin Fuengirolan vanhasta keskustasta ja matkanneet lähimmälle pysäkillemme Torreblancaan.

Kaupunkibusseissa on aina kiinteä 1,15 euron taksa. Yritä varata mahdollisimman tasaraha.

Seuraavat tulevat bussit näet pysäkin valotaululta, jos ne vaan toimivat. Pysäkkitolpissa on myös aikataulut, mutta huomioi reittisi. Aikatauluissa on mukana sellaisetkin bussit, jotka eivät pysähdy kyseisellä pysäkillä.

Bussit muihin kaupunkeihin

Fuengirolan bussiasemalta pääsee melko mukavasti moneen suuntaan bussiyhtiö Avanzan kyydissä. Tosin vuoroja on pidemmälle meneviin kaupunkeihin aika vähän, joten kannattaa tarkistaa myös, mitkä ovat yhteydet Malagasta.

Alla olevasta linkistä näet, minne kaikkialle Fuengirolasta käsin pääset. Kun valitset origen kohdan listasta lähtöpaikan Ter.Fuengirola, niin destination kohdan kolmen viivan alta näet kohteet, minne täältä pääsee. Aikataulun saat näkyviin, kun laitat lähtöpaikan, määränpään, päivämäärän ja painat kohtaat search trips. Huomioi, että joidenkin kaupunkien edessä on kirjainlyhenne Ter. tarkoittaen terminaalia eli linja-autoasemaa.

Aina kun lähdet matkaan linja-autoasemalta, lippu tulee ostaa etukäteen. Joskus pidemmän linjan bussilippuihin on merkitty myös istumapaikka (asiento). Varaudu aina jonoihin lippuluukulla. Ihan viime tippaan lipun ostoa ei siksi kannata jättää. Isoimmilla asemilla bussilipun pystyy ostamaan myös automaatista. Fuengirolassa tätä mahdollisuutta ei ole. Älä ihmettele, kun automaatti kysyy postinumeroasi. Siihen kuulema kelpaa ihan mikä numero vaan.

Liput pystyy ostamaan myös netistä.

https://booking.avanzabus.com/web/index.php?lang=en

Fuengirolan linja-autoasemalta pääsee bussilla esimerkiksi huikeaan Rondan kaupunkiin. Tai rannikolla olevaan suloiseen Esteponaan.

Malagassa bussi- ja juna-asema ovat vierekkäin

Kauemmas mielivälle oikea osoite on Malagan Maria Zambranon rautatieasema. Tänne pääset suoraan Fuengirolasta tulevalla paikallisjunalla. Kun suunnittelet junamatkaa Malagasta huomioi, että samalla matkaosuudella saattaa olla melkoinen hintaero riippuen siitä onko kyseessä nopea luotijuna AVE vai normijuna AVANT.

Täältä löydät junien aikatauluja: http://www.renfe.com/EN/viajeros/index.html

Malagan rautatieaseman vieressä on bussiasema. Kävele asemarakennuksen läpi toiseen päähän ja ulos tultuasi edessäsi on kaupungin bussiasema. Täällä sinun tulisi etsiä käsiisi sen bussiyhtiön lippuluukku, jolla aiot matkustaa. Andalusian alueella se useimmiten on Alsa. Lipun saa ehkä kaikkein kätevimmin automaatista, sillä lippuluukuilla on kokemukseni mukaan aina pitkät jonot.

Alsan bussien aikatauluja löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/bus-schedules

Sekä Renfen että Alsan liput pystyy ostamaan myös netistä.

Ja sittenhän on aina niitä vaihtoehtoisia liikkumismuotoja 🙂

Toivottavasti ei nyt ihan kauheasti tullut valehdeltua tai kerrottua muunneltua totuutta. Olen huomannut miten helposti muisti pettää, kun aikaa kuluu tapahtuneesta. Tai sitten vain luulee tietävänsä 🙂 Oikokaa minua ihmeessä, jos löydätte sellaista, mikä ei pidä paikkaansa tai itselläsi on jotain lisättävää.

Huh, tulihan tästä melkoisen pitkä sepustus, mutta toivottavasti jollekulle näistä neuvoista on apua. Haluan rohkaista teitä kaikkia liikkumaan upean Andalusian alueella laajalti ja käyttämään hyödyksenne tätä loistavaa julkisten liikennevälineiden verkostoa. Hypätkää ennakkoluulottomasti bussiin tai junaan ja huristakaa pienempiin tai suurempiin seikkailuihin.

Ja kenellä auto on alla, sille vasta herkkuja onkin tarjolla. Itse en ole oikein vielä keksinyt miten päästä ihanaisiin sisämaan pikkukyliin julkisilla, joten auto on siinä kohtaa paikallaan. Itse odotan erityisen innolla erästä lähiviikkoa, sillä pian meillä on vuokra-auto alla ja polkaisemme ystäviemme kanssa vähemmän tunnettuun keskiaikaiseen kaupunkiin ja yhteen Andalusian viehättävimmistä valkoisista kylistä. Pysykääpä kuulolla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Kohti valoa

Muovimukissa helmeilee kylmä kuohari (samppanjaa ei SASilta saanut). Voi autuus. Istun lentokoneessa jälleen matkalla Fuengirolan talvikotiin. Takana kolme viikkoa töitä Suomessa. Kolme viikkoa epäterveellistä nysväyselämää ja kärvistelyä talvipakkasissa. Ihan oma vika.

Toiset meistä ovat talvi-ihmisiä, toiset eivät. Kuulun itse niihin, joille talvi on vuosi vuodelta käynyt yhä suuremmaksi rasitteeksi. Kylmyys jäytää, elämä rajoittuu seinien sisälle ja elämänlaatu heikkenee pimeään.

Kuvittelin, että kestän kylmää ja pimeää tänä vuonna paremmin, kun olen voinut viettää mukavan siivun talvea Espanjan auringossa. Tässä kävikin nyt päinvastoin. Suomeen tullessa mieliala kääntyi miinukselle vähän kuin ulkolämpötila. Nyt kun tiedän, millaista elämä talvikuukausinakin voi olla, kontrasti tuntui niin valtavalta ja paluu normaaliin entistä vaikeammalta. Talvi maistuu entistä vähemmän.

Vietin viimeiset kolme viikkoa Suomessa lähestulkoon seinien sisällä ja poistuin ulos vain tapaamaan muutamaa läheistäni tai kun oli ihan pakko. Asiakaskäynnit täytyi hoitaa ja välillä hankkia täydennystä tyhjyyttä kumisevaan jääkaappiin. Söin kaapeista miehen viime kesäisen Lapin reissun jäljelle jääneet retkimuonat sekä pakastimen annin vanhasta pullapitkosta haukifileisiin, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo ajat sitten. Ei vaan tehnyt mieli mennä ulos muuta kuin pakon edessä.

Jumiuduin totaalisesti tietokoneen taakse niin työ- kuin vapaa-ajalla. Tiedän, tiedän. Olisi pitänyt mennä lenkille. Astua raikkaaseen ulkoilmaan saamaan happea ja liikuntaa. Punaposkisena ja reippaana nauttia talven kauneudesta.

Ja kaunistahan ulkona kieltämättä olikin. Aurinkokin näyttäytyi aika ajoin, puhtaan valkoinen hanki kimmelsi ja huuruiset puut lumikuorman alla olivat kuin veistoksia, jotka kutsuivat talvigalleriaan. En vaan halunnut ulos. Kylmyys tuntui epämiellyttävältä. Katselin tätä hyytävää kauneutta mieluiten lämpimän kotini ikkunoista. Herra paratkoon, siellähän oli välillä enemmän miinusta kuin meidän pakastimessa.

Jos ei pakkanen pitänyt luontoa kurimuksessaan, sitten satoi lunta. Ja kyllähän sitä satoikin. Lähes joka ikinen päivä. Valkoinen kurittaja vieraili tiheään ja lumipatja pihallamme vain kasvoi. Mietin kuinka pitkään keväällä menee, ennen kuin tämä kaikki lumi sulaa. Jos hyvin käy, minun ei tarvitse olla sitä katsomassa.

Sen sijaan vedin paketista suoraan kylmiä nakkeja, söin mielialalääkettäni tummaa suklaata, nukuin paljon ja kärvistelin. Kuivassa sisäilmassa iho hilseili ja päänahka kutisi. Kuin pieni lapsi laskin kuinka monta yötä piti vielä nukkua, että pääsen takaisin Aurinkorannikolle. Väliin tuntui, etten jaksa millään odottaa.

Ikävä kyllä kovin pitkää jaksoa en pysty tällä kertaa Fuengirolassa viettämään ennen seuraavaa työrupeamaa. Mutta jokaisesta päivästä, jonka voin Costa del Solilla viettää, olen onnellinen. Ja siitä olen niin iloinen, että edessä on taas jakso jos ei niin lämpimiä päiviä, niin ainakin aurinkoisia, toivottavasti. Anoppiani lainaten: lunta on vähemmän kuin kotona 🙂

Minun päiväni ovat hetken valoisia.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

3 x hyvä päivä

Voi hyvä päivä” tulee täällä Costa del Solilla huokaistua aika useasti. Enkä sano tätä retorisesti, vaan tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti.

Fuengirolassa asumisen yksi parhaista puolista on sen keskeinen sijainti kutakuinkin puolivälissä Costa del Solia. Mihinkään Arinkorannikolla ei oikeastaan ole pitkä matka. Omaa autoakaan ei tarvita, sillä julkinen liikenne on halpaa ja erittäin toimivaa. Tunnissa pyyhkäisee jo moneen mielenkiintoiseen paikkaan.

Joskus jopa huvittaa, että ihan tosissaan voi heittää kysymyksen: lähdettäisiinkö tänään käymään junalla Malagassa vai mentäisiinkö sittenkin bussilla Marbellaan?

Rantaa rakastavalle lähietäisyydellä on monta mielenkiintoista rantakaupunkia. Bussilla pääsee länteen, missä on hienostunut Marbella ja suloinen Estepona. Itään matkatessa paras kulkuväline on paikallisjuna, jonka pisinkään matkaosuus, Fuengirola – Malagan keskusta, ei maksa kuin 2,80 euroa.

Itselleni kaikista mieluisin Costa del Solin kaupungeista on Espanjan kuudenneksi suurin kaupunki Malaga. Kun ensimmäisen kerran kävin tässä kaupungissa, minulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Kirjoitinkin tuolloin blogiini, että äänekästä Malagaa voi samaan aikaan vihata ja rakastaa.

Malaga on vihreä kaupunki.

Mitä enemmän Malagaa olen oppinut tuntemaan, sitä mieluisampi siitä on tullut. Suurkaupungilla on suurkaupungin tarjonta on sitten kiinnostunut kulttuurista, museoista, ravintoloista tai shoppailusta. Eikä Malaga jätä kylmäksi rantaihmistäkään. Aivan keskustan kupeessa pääsee sukeltamaan Välimeren aaltoihin Malaquetan hiekkarannalta.

Ja eihän tämä meidän kotikaupunkimme Fuengirolakaan huono ole. Vaikka kuinka olemme täällä ollessamme kierrelleet kaupungin eri kulmia, meillä on vielä paljon käymättömiä kaupunginosia ja tuntemattomia kolkkia. Eräskin päivä päätimme ajaa lähimmältä bussipysäkiltä pääteasemalle Boquetilloon katsomaan vain mitä sieltä tulisi vastaan.

Joulun ja loppiaisen väli lähinnä chillailtiin rauhaiseloa omilla kulmilla, mutta ehdittiin piipahtamaan Malagassakin. Kolme päivää jäi erityisesti mieleen. Sellaisia päiviä, että piti huokaista ”voi hyvä päivä”.

Meksikolaista ruokaa ja Mojitot Malagassa

Loppiaisen alla päätimme lähteä viettämään aurinkoista päivää Malagaan. Paikallisjunalla pääsee aivan Malagan keskustaan (pysäkki Malaga Centro), josta on vain muutaman sadan metrin matka vanhaan kaupunkiin.

Matkalla poikkesimme Malagan vanhassa kauppahallissa, jonne tosin ei meinannut oikein sekaan mahtua. Koko Malaga oli lähtenyt liikkeelle, sillä tulossa oli espanjalaisten suurin juhla loppiainen, joka vastaa lähinnä meidän jouluaattoa juhlaruokineen ja lahjoineen.

Tänne vanhaakin vanhempaan Atarazanasin kauppahalliin täytyy tulla uudelleen vähemmän vilkkaana päivänä. Kuulun niihin, jotka rakastavat kiertelyä vanhoissa kauppahalleissa, joissa minusta elää paras paikallistunnelma.

Ja onhan mielenkiintoista tutkailla myyntitiskien tarjontaa. Jos nyt ihan rehellinen olen, minusta näytti, että lihatiskeille oli eksynyt koirien ruokaa, kuten siansorkkia ja -korvia 🙂

Kauppahallista oli sopiva sukeltaa Malagan vanhan kaupungin kujille. Tosin tuhannet malagalaiset olivat juuri tuona päivänä päättäneet tehdä viime hetken loppiaisen lahjaostokset ja vähän täälläkin tuli sellainen tunne, että mahtuuko sekaan. Suosituimmissa lahjaliikkeissä jono ulottui ulos asti.

Jollakin vanhan kaupungin kaduista huomasimme kiinnostavan meksikolaisen ravintolan El Taqueon. Ilman pöytävarausta päädyimme baaritiskille, mutta pystyihän siinäkin syömään. Tapaksista ei jaksa enää innostua niin paljon kuin aluksi ja väliin kaipaa muutakin makumaailmaa. Paikan cevichelle ja tacoille peukkua, kuten myös äärettömän ystävälliselle palvelulle. Kiva miljöö ja hyvää ruokaa.

Mies ei ollut koskaan käynyt Malagan rantapuolella ja suunnistimmekin lounaan jälkeen satamaan. Viime käynnistäni satama-alueen ravintolatarjonta oli laajentunut melkoisesti. Jotenkin minusta rantabulevardi palmuineen toi mieleen Nizzan. Joka tapauksessa mukava alue viettää aurinkoista päivää ja kuljeskella kiireettä pitkin rantaa.

Matkalla huomasin Malagan Pompidou-keskuksen värikkään lasikuution ja päätin pyhittää itselleni yhden kokonaisen taidemuseopäivän Malagaan. Meillä ei mies oikein innostu taidemuseoista, joten olen huomannut parhaimmaksi tehdä nämä käynnit ihan omineni. Malagassa on useampi korkeatasoinen taidemuseo, joten taidemuseofriikille täällä riittää tutkimista useammaksi päiväksi.

Hauska yksityiskohta Malagan vanhassa kaupungissa. Rantabulevardia parhaimmillaan.Tänne paremmalla ajalla.

Paluumatkalla mies kiinnitti huomiota korkeaan rakennukseen, jonka katolla istui ihmisiä. Näköalaterassi ilmiselvästi. Hetken päästä istuimme Mojitot kourissa ihmettelemässä Malagaa yläilmoista.

Olimme AC Hotel Marriott Malaga Palacion 15. kerroksen kattoterassilla. Päästäkseen sinne täytyi maksaa 8 euron pääsymaksu, joka sisälsi vapaavalintaisen drinkin. Hotelli on kutakuinkin katedraalin ja rantapuiston välissä. Toinen puoli terassista oli varattu ruokailijoille ja mietimmekin, että lämpimänä päivänä noissa näköaloissa voisi olla aika mukavaa ruokailla.

Takaisin juna-asemalle ja kotiin. Malagassa on aina mukava piipahtaa.

Terassiseuraa ja Malagaa kattojen yllä.

Kolmen kuninkaan kulkue

Loppiaisaattona oli jälleen lämmin päivä. Silkkaa aurinkoa aamusta alkaen. Sellainen paras mahdollinen sää lähteä kuljeskelemaan pitkin merenrantaa.

Jos jotain rakastan, niin tällaisia kiireettömiä päiviä ja päämäärätöntä kuljeskelua. Suunnistimme Benalmádenaan päin ja kuljimme rantaa niin pitkälti kuin pääsimme. Jäimme lopuksi istuskelemaan rantakiville ja katselemaan paikallisten rantakalastajien touhuja.

Illalla kokoonnuimme ystävien kanssa johonkin bussikadun ravintoloista odottelemaan illan päätapahtumaa: kolmen kuninkaan kulkuetta (los Reyes Magos). Kolme itämaan tietäjää, Melchor, Gaspar ja Baltasar, saapuisivat karnevaalikulkueessa kaupunkiin.

Kadun varret olivat täynnä ihmisiä ja kassein varustautuneita lapsia valmiina keräämään Fuengirolan kaupungin lahjoittamia karkkeja, joita kulkueesta heiteltiin melkoiset määrät. No, ehkä ihan muutama karkki tuli itsekin poimittua, kun nyt kerta kohdalle osuivat ja kun veljelle oli jostain syystä sattunut kassi tulemaan mukaan…

Jos satut olemaan Espanjassa 5.1. kannattaa ottaa selville milloin ja mitä reittiä nämä kulkueet liikkuvat. Olen aiemmin nähnyt samankaltaisen kulkueen Barcelonassa, joka oli aika mieletön spektaakkeli oikeine kameleineen ja valtaisine tanssiryhmineen. Fuengirolan kulkue oli pikkukaupungin kulkue, mutta ihan sympaattinen ja näkemisen arvoinen.

Ihan vähän vaan poimin, kun kohdallle sattui…

Los Bolichesin viinibaarikerros

Viininystävällä on kissanpäivät viinimaassa, etenkin Espanjassa. Pidän espanjalaisista tuhdeista punaviineistä ja erityisen iloiseksi tekee se, että hyvää viiniä saa edullisesti niin kaupoista kuin ravintoloista.

Fuengirolan suomalaiskaupunginosana tunnetussa Los Bolichesissa on kaksi viinibaaria, joista pidän erityisesti. Toinen näistä, El Callejon, on sen oloinen, että on ollut samassa paikassa iät ajat. Kovin ihastunut en ole seinällä tuijottavaan härän päähän tai muuhunkaan härkätaistelurekvisiittaan, mutta paikka on muuten sopivan paikallisväritteinen.

Baarissa on liitutaululla nähtävänä vaihtuvat viinit, jotka ovat useamman kokemuksen perusteella oikein kelvollisia. Viinin seuralaiseksi löytyy pitkä lista tapaksia.

Toinen uusi tuttavuus ja uudehko baari on bussikadulla oleva Distinto Vinos. Viinibaarin lisäksi kyse on viinikaupasta ja mikäpäs sen parempaa kuin voi ennen ostopäätöstä maistella viinejä ennakkoon. Paikka pyrkii löytämään myyntiin harvinaisempia ja vähemmän tunnettuja viinejä pientuottajilta.

Niin se kolmas hyvä päivä. Meillä oli bileperjantai, jonka teemana olivat hyvät viinit. Aperitiivit nautittiin Callejonissa ja sieltä siirryttiin Distintoon.

Mies halusi maistaa parhaaksi mainittua kinkkua iberico de Bellotaa. Viinibaarin pöydällä makasi ilmakuivattu ”jalka”, josta vuoltiin pitkällä veitsellä ohuen ohuita siivuja.

Meitä on niin usein ihmetyttänyt, että mikä noissa kinkuissa tekee suuret hintaerot. Kallein näkemämme kinkku maksaa peräti reilut neljäsataa, kun halvimmat lähtevät muutamalla kympillä. Minua eivät kinkut kovinkaan viehätä, mutta mies oli sitä mieltä, että kalliimpi on maultaan parempaa.

Kun kaksi viininystävää pääsee viinien karkkikauppaan, lopputuloksena olikin kunnon tasting. Ja kyllähän sieltä löytyi kunnon cavaakin. Jos haluat maistella vähän erikoisempia laatuviinejä, suunnista tänne.

Ennen nämä baarikierrokset olivat ehkä vähän laajempia, mutta nykyisin hyvä kun jaksaa saman illan aikana kahdessa paikassa käydä. Sitten mentiinkin hyvissä ajoissa kiltisti kotiin. Voi hyvä päivä, tämäkin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Fuengirola on tarjonnut lisämaustetta elämään

Poks ja muiskis, suukot molemmille poskille paikalliseen tyyliin. Feliz Año Nuevo juuri sinulle!

Tiedän kuinka tylsää on lukea sellaisia jatkuvia hehkutusvirtoja, joissa kaikki on hattaraisen vaaleanpunaista. Kultapilven reunalta kirjoitellaan, että kaikki on niin ihanaa, ettei kestä. Juodaan vaan joka käänteessä kuohuvaa, syödään loistodinnereitä ja väliin käydään rentoutumassa viiden tähden hotellien spaosastoilla.

Palauttakaa minut maan pinnalle, jos kirjoitelmani alkavat vähänkään tuntua höttöiseltä. Tällainen tunnepuolen tyyppi kun olen, helposti innostun hehkutuksiin, etenkin kaikesta kauniista, uudesta ja ihmeellisestä.

Niin kuin nyt viimeisen kahden kuukauden aikana, jotka olemme täällä Aurinkorannalla viettäneet. Vuoden vaihtuessa ynnättiin miehen kanssa kokemuksia uuden elämänvaiheen alkutaipaleelta. Uskaltaisiko varovaisesti myöntää, että ihan äärettömän hyvää aikaa tämä Espanja-elämä on meille ollut. Ei mitään makeaa hattaraa, mutta sellaista hyväplus arkea. Herkullista kuin vastapaistettu korvapuusti. Samalla kertaa tuttua ja turvallista, mutta nautinnollisen maistuvaa.

Elämää lisämaustein

Olisinko aiemmin uskonut, että Costa del Sol ja sen suomikaupungiksi leimattu Fuengirola, saavat minut innostumaan näin kovin? Suoraan sanoen en. Tulimme avoimen varovaisesti kokeilemaan, voisiko tämä mitenkään olla meidän juttu.

Tavallinen arki pyykinpesuineen, viikkosiivouksineen ja kaupassa käynteineen se on läsnä täälläkin. Mutta siltikin jonkinmoinen lisäulottuvuus meidän arkeen on tullut.

On vähän vaikea selittää, mikä juttu se oikein on. Ehkä se on sellaista mukavaa kihelmöivää sisäistä täpinää, mikä valtaa heti aamusta. Sitä herää innolla uuteen päivään ja sen mukanaan tuomiin yllätyksellisiin asioihin.

Kun aamulla avaan makuuhuoneen kaihtimet ja huoneen täyttää kirkas auringonvalo, se vaan tuo väkisinkin hyvän mielen. Lähdetään sitten aamulenkille, lähikauppaan tai vietetään kotinysväyspäivää, tavallisissakin asioissa on sellainen oma pikantti lisämausteensa. Puhumattakaan siitä, jos suunnitelmissa on retkipäivä jonnekin kauemmas uuteen paikkaan.

Päiväretki Esteponan kukkaiskaupunkiin

Joulun ja uuden vuoden välillä on tullut liikuttua aika tavalla. Miehen aktiivisuusmittari on näyttänyt sen verran runsasta askelsaldoa, että hyvinkin tässä voipi ottaa muutaman päivän lunkimmin.

Joulun jälkeen hyppäsimme Fuengirolan linja-autoasemalta bussiin ja lähdimme katsomaan meille molemmille tuntematonta rantakaupunkia Esteponaa. Uuden ihastuttavan kaupungin löysimmekin. Suosittelen Esteponaa lämmöllä lomakohteeksi tai ihan vaan mukavan kaupunkipäivän viettoon. Kuvia ja kokemuksia Esteponasta löydät täältä.

Kävellen Benalmádenasta Fuengirolaan

Perjantaina ajoimme paikallisjunalla viereiseen kaupunkiin Benalmádenaan. Tarkoituksemme oli kävellä noin kymmenen kilometrin matka takaisin kotiin Fuengirolaan. Loppujen lopuksi saimme tehtyä paluusta joltisenkin pidemmän erilaisilla syrjähypyillä. Halusin poiketa mm. Benalmádenan Paloma-puistoon, jossa juoksentelee vapaana kanoja, kukkoja ja kaneja. Mutta mikäs siinä. Aurinko paistoi ja päivä oli mitä kaunein.

Yritimme niin paljon kuin mahdollista kulkea rantalinjaa pitkin, mutta kaikilta osin se ei onnistunut. Useaan otteeseen nousimme ja laskimme rannalle johtavia portaita. Rantapenkereen sortumavaaran takia rantareitti oli myös jostain kohdin suljettu.

Matkan mukava bongaus oli tuttavamme mainitsema Costa del Solin paras rantaterassi Yucas. Siinä kutakuinkin Torrequebradan tienoilla on uusi näköalaterassi, joka on aivan rannan tuntumassa, näköalojen kannalta kuitenkin sopivasti ylhäällä. Tuttava oli oikeassa. Ihan äkkiä ei tule mieleen toista yhtä upealla paikalla olevaa terassiravintolaa.

Oli aivan pakko istahtaa täydeltä laidalta paistavan mollukan lämpöön ja kostuttaa kuivia kurkkujamme. Odotimme, että hinnoissa olisi ollut uutukaisella mestalla näköalalisää, mutta mitä vielä. Vai mitä olette mieltä 2,5 euron hintaisesta olutpullosta näin upeissa puitteissa? Enpä muista kohdanneeni täällä missään turistiryöstöhinnoittelua, mikä ikävä kyllä on aika yleistä monissa turismin leimaamissa paikoissa.

Rannikon paras terassi?

Siinä vaiheessa, kun selvitimme viimeiset kilometrit omalle rantabulevardille, nälkä muistutteli olemassaolostaan. Hetken mielijohteesta päätimme lounastaa yhdessä rantakadun kalaravintoloista, chirinquitoista.

Mereneläviä muovituoleissa rantaravintolassa

Joulun ja uuden vuoden väli on tuonut selvästi enemmän paikallista väriä asuinkulmillemme ja sen huomasi myös tässäkin ravintolassa. Osuimme ravintolaan pahimpaan lounasaikaan. Paikka oli täpösen täysi ja meteli sen mukaista. Saadaksemme pöydän tarvittiin sellainen parinkymmenen minuutin odottelu. Mikäs siinä, eihän meillä mihinkään kiirettä ollut.

Ravintola itsessään oli sisustukseltaan karu: muovituoleja ja pöydillä vaihdettavia plastiikkaliinoja. Mutta eivätpä olleet hinnatkaan pahoja. Pääosin annoshinnat liikkuivat merenelävien osalta viidestä kymmeneen euroon.

Pöytäämme kannettiin grillattuja sardiineja (yhden annoksen hinta vain kolme euroa!), avokadoa ja katkarapuja, pieniä mustekaloja, grillattuja chipironeksia eli jonkinlaisia mustekaloja nämäkin ja kuivaa valkkaria. Muy bien!

Muistin jälleen, että ruokalistoja tutkaillessa täytyy olla tarkkana: fritos-sanaa tulee välttää. Espanjalaiset näyttävät rakastavan kaikkea uppopaistettua ja suuri osa erilaisista ruoka-annoksista valmistetaan uppopaistamalla. Itse en juurikaan friteeratusta ruuasta perusta. Muu ruoka olikin mieleen, paitsi nuo epämääräiset uppopaistetut pikkumustekalamöykyt.

Satulinna puskien keskellä

Seuraavana päivänä silmiini osui juttu Rantapallon-sivustolta Benalmadenan Castillo de Colomares nimisestä ”linnasta”. Muistan, että ihmettelimme tätä satulinnan näköistä rakennelmaa joskus aiemmin ylhäältä käsin käydessämme Benalmadenan vuoristokylässä pueblossa.

Taidehistoriaan ja arkkitehtuuriin perehtynyt tohtori Esteban Martín Martín rakennutti tätä hämmästyttävää rakennelmaa seitsemisen vuotta kunnianosoituksena Kolumbukselle ja hänen retkilleen. Eriskummallinen linna valmistui 1994.

Matkasimme junalla Torremuellen asemalle ja kävelimme siitä reilun parin kilometrin matkan ylös linnalle. Matka oli silkkaa nousua, joka pani minut heikompikuntoisemman puuskuttamaan ihan toden teolla.

Linna itsessään oli merkillinen. Tuntuu hullulta, että joku yksittäinen henkilö on rakentanut moisen vaativan rakennelman keskelle ei mitään. Linnaa ei meinannut toisesta suunnasta edes erottaa puskien keskeltä, eikä sitä edes oikein mainostetakaan missään.

Muuan elokuva tuli mieleen…

Harmi vaan, että rakennuksen sisätiloihin ei päässyt. Liekö nämä osat yksityiskäytössä, sillä linnaa ylläpitävät nykyisin rakennuttajan leski ja poika.

Joskus mopo karkaa käsistä ja jostain kumman syystä päätimme palata kävelemällä kotiin. Matkaa olikin vähän enemmän kuin olimme ajatelleet. Lisäksi puuskittainen mereltä puhaltava tuuli teki paluumatkasta aika tavalla vilpoista.

Taas kerran huomasin, että vaatetusta oli liian vähän. Liekö tällä syynsä, että minulla on taas flunssa. Tämä flunssakierre alkaa jo kyllä riepomaan. Lenkkareiden lisäksi meillä on viime aikoina kulutettu flunssalääkkeitä kiitettävästi.

Paluumatkalla mereltä puhalsi melkoinen tuuli.

Ikivihreitä espanjalaisia ja rypäleitä viime sekunneilla

Meistä on tullut vanhoja. Ainakin, jos asiaa mitataan uudenvuodenaaton meiningillä. Syötiin miehen kokkaamia tapaksia, avattiin pullo halpiscavaa ja kuunneltiin Spotifysta ikivihreitä espanjabiisejä. Bésame mucho vaan!

Jottei nyt ihan nysväämiseksi vuoden vaihtuminen mennyt, vedin meikit naamaan ja väkertelin tukkaa muumihaalarissani. Tämä on nimitys Lidlistä ostamalleni lämpimälle kokovartalohaalarille, josta on tullut lempikotivaatteeni.

Jos meidän uuden vuoden viettomme oli kovin rauhallista, sitäkin railakkaampaa se näytti olevan rantakadun ravintoloissa. Lastenkutsujen tötteröhattuihin ja naamareihin somistautunut juhlakansa näytti minusta ohikulkeissamme jotenkin hassulta. Vähän kuin uusi vuosi ja vappu olisivat menneet sekaisin.

Suuntasimme Ilunion-hotellin ravintolaan, joka normaalista poiketen olikin lähes täysi. Illan mielenkiintoisin osuus oli seurata paikallisen suvun uudenvuodenviettoa naapuripöydässä. Lähes 30 henkeä arviolta neljästä sukupolvesta ottivat iloa irti vuoden viimeisellä tunnilla. Melu oli sen mukaista, vaikka alkoholilla ei näyttänyt olevan asiassa mitään tekemistä. Taustalla soittavan pianistin pimputtelu hautautui täysin tähän mekkalaan.

Ennen h-hetkeä tarjoilijat kiersivät jakamassa pöytiin viinirypälepusseja. Espanjalaiset syövät vuoden kahdentoista viime sekunnin aikana kaksitoista rypälettä, yhden kullakin sekunnilla. Siinä sitten mekin osallistuimme paikalliseen perinteeseen ja popsimme rypäleemme ja toivotimme toisillemme Hyvää uutta vuotta. Tulkoon tästäkin hyvä vuosi!

Kaikki valmiina h-hetkeen. Onnellista uutukaista vuotta teille kaikille!

Viikonloppuna menemme mielenkiintoiseen mestaan, jota en vielä paljasta. Ostimme yhteiseksi joululahjaksi palan kaunista maisemaa ja hitusen ylellisyyttä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista