Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että lomalla päivät ovat selvästi lyhyempiä kuin normaalisti? Ihan selvästi vuorokaudessa on vähemmän tunteja kuin 24, sillä muuten ei ole selitettävissä, että parin viikon jakso menee ihan hujauksessa. Ehkä juuri siksi sitä toivoisi aina löytävänsä sen toiveiden täyttymysten lomakohteen.
Andalusian tuntemattomampi rantakaupunki Almuñécar kävi meille joltisenkin tutuksi. Sen verran tuli pienehkön kaupungin katuja kuljettua ristiin ja rastiin, että hyvin alkoi jo muistamaan kadut ja kujat. Jopa minä, ainainen eksyjä, osasin loppumetreillä suunnistaa vanhan kaupungin rinteillä sijaitsevaan majapaikkaamme.
Lomaviikkojen aikana reissasimme myös Almuñécarin lähialueita. Matkasimme bussilla naapurikylään La Herraduraan sekä lähikaupunkeihin Salobreñaan ja meille jo entuudestaan tuttuun Nerjaan. Nämä neljä erilaista kohdetta saivat minut miettimään, mitkä oikein ovat niitä tekijöitä, mitkä saavat jostain kohteesta tykkäämään ja toisesta ei. Millainen oikeastaan on hyvä lomakohde?
Almuñécarissa on rantaviivaa, mistä valita ja kivoja rantaraitteja, joita kulkea.
Pakollinen turistin rantaposeeraus.
Aito ja vilpitön Almuñécar
Aloitetaan Almuñécarista. Reilut 27 000 asukasta. Granadan maakuntaan kuuluva Costa Tropicalin rantakaupunki, joka on erityisesti espanjalaisten suosiossa. Näin talvikuukausina meininki oli kovin leppoisaa ja hyvin paikallista.
Korviin kantautuneista kielistä eniten kuulin ruotsia ja ranskaa. Turisteja ei kuitenkaan ollut paljoa, mistä kertonee myös paikallisten olematon englannin kielen taito. Myös ruokalistat useimmissa ravintoloista olivat ainoastaan espanjaksi.
No, jouduinpahan väkisin laittamaan jonoon kaikki osaamani espanjan sanat ja yrittämään selvitä hieman haastavista tilanteista vaihtelevalla menestyksellä. Aina ei mennyt ihan putkeen. Simpukoiden sijaan kerrankin pöytään tuli etanoita, mutta väliäkö tuolla.
Selviytymisstrategiaksi muotoutui usein ravintolan liitutaululle kirjoitetun tapaslistan tai päivän menun kuvaaminen ja sen kääntäminen googlen käännösohjelmalla ennen tilausta. Jos näille hoodeille suuntaat, suosittelen opettelemaan ainakin espanjan perusravintolasanastoa. Helpottaa elämää kummasti.
Mukavaa paikalliselämää kaduilla.
Almuñécarin talven hiljaiseloa.
Joku täti-ihminen oli eksynyt viinikauppaan.
La Bodega del Jamon – paikallinen herkkukauppa
Kaupungintalon aukio oli iltavalaistuksessa oikein tunnelmallinen.
Mikä sitten minusta teki Almuñécarista mukavan? Kaupunki on hyvällä tapaa aito ja vilpitön. Täällä ei ole trendikkäitä ravintoloita, kauppakeskuksia tai merkkiliikkeitä. Täällä on perinteisiä tapasravintoloita ja kivijalkakauppoja sekä sellaista andalusialaista paikalliselämää, jollaista se on ollut varsin iät ja ajat. Turistit eivät täällä paljon elämää heilauta suuntaan eikä toiseen.
Ihmiset ovat pääosin ystävällisiä, eikä tarvitse pelätä sitä, että turistia yritettäisiin kusettaa joka käänteessä. Koimme Almuñécarin myös turvalliseksi kaupungiksi, missä ei tarvitse olla valppaana sen tähden, että joku yrittää sinut kääntää heti, kun silmä välttää. Pidin itse myös rauhallisuudesta, mikä tässä rantakaupungissa vallitsi näin talvikautena.
Elämä Almuñécarissa oli mutkatonta. Kävimme syömässä sellaisissa paikoissa, jotka huomasimme ohikulkeissamme olevan paikallisten suosiossa. Sympaattisen Bikini-barin (harhaanjohtava nimi baarilla) päivän menuissa sai hyvän hinta laatusuhteen ja katsauksen tavalliseen paikalliseen arkiruokaan. Lute y Jesus tarjosi ihan hyvää kalaa ja mereneläviä ja La Cabaña oli tapas-iltaan oiva vaihtoehto. Corralan baaritiskillä tai kaupungintalon aukiolla oli kiva poiketa lasillisella ja Granadan maakunnassa kun oltiin kylkiäisenä tuli aina tapas.
Kulttuurin ystävälle Almuñécar on myös hyvä kaupunki. Kaupungilla on hieno kulttuuritalo, jonka tarjonta näyttää olevan monipuolista, eivätkä liput ole hinnalla pilattuja. Harmittelin itse sitä, että mieli olisi tehnyt Piazzola-konserttiin, mutta koronapelko kummitteli taustalla sen verran, että katsottiin miehen kanssa turvallisemmaksi jättää tässä kohtaa väliin. Tyhmää ehkä, mutta sellaista riskien tasapainottelua koronan kansa joutuu koko ajan käymään.
Paikallinen tapa tehdä puutarha.
Almuñécar on kivan vihreä.
La Herradura – kaunis, mutta ei koskettava
15 minuutin bussimatkan päässä on pieni La Herraduran kylä, joka kuuluu Almuñécariin. Herradura tarkoittaa hevosenkenkää, joka tulee rantaviivan muodosta vuorten välissä.
La Herradura on päällisin puolin oikein viehättävä. Suurin osa elämästä näyttää keskittyneen rantakadun tuntumaan, jossa on paljon loma-asutusta ja rantakuppiloita. Kaikessa näytti kuitenkin olevan havaittavaa turismileimaa. Jopas alkoi englanninkielisiä ruokalistojakin täältä löytyä.
Käsitystämme vahvisti täysin kelvoton lounaamme, joka oli turistikusetusta pahimmasta päästä. Ravintolan sijainti oli ihastuttava meren ääressä, mutta mitään muuta ihastuttavaa siinä ei sitten ollutkaan.
Tilasimme alkuun jaettavaksi talon salaatin (9 euroa). Saimme eteemme epämääräisesti pilkotun näivettyneen vihanneskasan, josta talon salaatin teki ilmeisesti se, että päällä oli tummunut eilisen päivän keitetty muna. Lähetimme salaatin takaisin ja saimme tilalle yhtä onnettoman kasan, tosin tällä kertaa vihannekset näyttivät freeseimmiltä.
Pääruuaksi tilasimme grillattuja boqueroneksia, jotka olivat kelmeitä ja ilmiselvästi liian vähän grillattuja. Ihmettelimme myös kalojen suurta kokoa ja epäilimme vahvasti, että kyse oli sardiineista. Kun mainitsimme asiasta tarjoilijalle, hänen asenteensa oli kerrassaan ylimielinen. Vähän siihen malliin, että millä oikeudella tulette tänne arvostelemaan.
Tämä oli yksi osoitus siitä, mitä helposti tulee vastaan, kun ollaan olemassa vain turisteja varten. Turistiruokaa kalliilla hinnalla, eikä pätkänkään väliä, minkä tasoista. Aina tulee uutta jengiä, joka on valmis maksamaan.
La Herradurassa kannattaa kiivetä ylös vanhalle majakalle näköaloja katsomaan ja sieltä voi jatkaa kylän toiselle puolella huvivenesatamaan Marina del Esteen. Matkalla ihastelimme rinteille rakennettuja hulppeita loma-asuntoja. Ilmeisesti alue on kerännyt rahakasta porukkaa, jos jotain voi päätellä autokannasta tai sataman upeista veneistä.
La Herraduralla on kauniita rantoja ja intiimejä rantapoukamia, mutta muuten kylä ei nyt oikein sytyttänyt.
Myös La Herraduralla on rantaa tarjolla.
Hyvä näköalapaikka.
Marina del Este oli himpun verran elitistinen.
Viehättävä lomakaupunki Nerja
Jos pitäisi valita viikon lomalle mukava lomakohde rannalta, valintani voisi hyvin olla Nerja. Puolen tunnin bussimatkan päästä Almuñécarista sijaitseva rantakaupunki on aika nopeasti nähty, mutta jotain viehättävyyttä paikassa silti on.
Nerja on huoliteltu, siisti ja kaunis rantakaupunki kalliorantoineen ja hyväkuntoisine valkoisine taloineen. Turistille löytyy kyllä kaikkea: niin perinteisiä andalusialaisia ravintoloita kuin vähän uudemmanaikaisia bistroja, hyvin hoidettuja rantoja, hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon hotelleja kuin muutakin loma-asutusta.
Uskoisin, että voisin hyvin viihtyä täällä viikon päivät ihan vain lepolomalla, sillä turismistaan huolimatta Nerja on oikea kaupunki ja tarjoaa monipuolisia palveluita kaikenlaisiin tarpeisiin. Ilmapiiri on mukava ja letkeä, vaikka yllättävän paljon kaduilla näkyi näin marraskuussa turisteja erityisesti ruotsalaisia, joiden suosiossa kaupunki näyttää kovasti olevan.
Nerjan pakollinen käyntipaikka Balcon de Europa.
Nerjan rannat ovat pieniä kallioiden reunustamia poukamia.
Pienet sivukadut ovat parasta antia myös Nerjassa.
Salobreña jätti kylmäksi
Viimeiseksi mennään todella aitoon andalusialaiseen kaupunkiin. Lähellä Almuñécaria sijaitsevassa kaupungissa asukkaita on reilu 12000.
Kaupungin päänähtävyys on vanha maurien rakentama linna vanhan kaupungin korkeimmalla kohdalla, jonne alkajaisiksi suunnistimme. Vanha kaupunki ei juurikaan eronnut muista vanhoista andalusialaisista kaupungeista. Valkoisia taloja ja kapeita katusokkeloita kuten useimmissa Etelä-Espanjan vastaavissa kaupungeissa.
Linnaa kannattaa käydä katsomassa vaikkapa ihan näköalojen vuoksi, mutta muuten muurit eivät oikeastaan eroa muista Espanjan vanhoista linnoista.
Itse Salobreña ei meitä oikein innostanut. En tiedä onko vähän yksioikoista ja liian vähäiseen kokemukseen perustuvaa, mutta jotenkin kaupunki vaikutti köyhältä ja turistin näkökulmasta kiinnostamattomalta. Joka puolella silmiin pisti en vende, myytävänä, kyltit ja sellainen yleinen huonokuntoinen ja hoitamaton ympäristö.
Emme löytäneet kaupungista oikein mitään mielenkiintoa ja hyppäsimme paluubussiin suunniteltua aikaisemmin. Liian paikallista, totesi mies. Mitä sitten tarkoittaneekaan?
Salobreñan kaunein osa löytyi vanhasta kaupungista linnan ympäristöstä.
On se vaan hankala yhtälö löytää juuri sopiva lomakohde. Pitäisi olla paikallista elämää, sopivasti palveluita, kiinnostavaa nähtävää, kaunis lomamiljöö, mutta ei kuitenkaan liikaa turisteja. Ei muuten mikään helppo yhtälö.
Kaksi viikkoa oli meille passeli aika Almuñecariin. Meidän matka jatkuu ja uudet seikkailut odottavat. Seuraavaksi matkataan kaupunkiin, josta pidän ehkä kaikkein eniten kaikista Espanjan kaupungeista.
Onko sinulla kokemuksia näistä Andalusian kohteista? Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä itse olet.
Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista
Olipas mukavaa tulla, kun pöydällä oli henkilökohtainen tervehdys.
Alakerrassa näytti kodikkaalta.
Naapurin pojat.
Ylimmässä kerroksessa sijaitsee olohuone.
Kotikadulla mummokärryn kanssa kauppaan.
Almenjas, mun lempparisimpukat.
Tapakset parhaasta päästä: manchego-juustoa ja jamon ibericoa. Nam!
Tilaa pitää olla myös makealle. 
Mielialan lisäksi myös olo on kevyt.
