Browsing Tag

Alhambra

Tuhannen ja yhden tarinan Alhambra

Tiesitkö, että Alhambra on Espanjan suosituin nähtävyys?

Kolmisen vuotta takaperin seisoin aamuvarhaisella Alhambran lippujonossa vain kuullakseni, että päivän kaikki kiintiöliput olivat myyty. Nyt päätin toimia varman päälle ja ostin meille 14 euron hintaiset pääsyliput etukäteen netistä jo hyvissä ajoin. Alhambran lippuja pääset ostamaan täältä.

Alhambra on vanha Nasrid-dynastian palatsialue, josta kieltämättä ensi alkuun tulee mielikuva loisteliaasta ja upeasta itämaisesta palatsista. Nasridien dynastia ei kuitenkaan ollut mikään vauras dynastiasuku ja siksi Alhambra on jopa karumpi kuin etukäteen olettaisi. Rakennusaineina käytettiin mm. vaatimattomampia materiaaleja kuten stukkoa, puuta ja savea.

Historian käänteissä vuosisatoja rakennettu palatsi- ja linnoitusalue jopa hylättiin ja unohdettiin. 1600-luvulla kuninkaiden sijaan Alhambraa asuttivat kerjäläiset ja rikolliset. Toimipa se jossain vaiheessa myös ruutivarastona, jonka lukuisat räjähdykset tuhosivat omalta osaltaan palatsien rakenteita. Ikävä kyllä osa Alhambran vanhoista palatseista ja rakennuksista on muutenkin tuhoutunut tai ne on purettu aikojen saatossa.

Alhambran rakentaminen aloitettiin Nasrid-dynastian kuninkaiden toimesta 1238 vanhan linnoituksen pohjille ja samainen suku jatkoi rakentamista aina 1400-luvun puoliväliin. Rakentajina saivat kyseenalaisen kunnian toimia kristityt orjat.

Kristityt valtasivat Granadan takaisin maurien vallalta 1492, jolloin hallitsijapari Ferninand ja Isabella muuttivat Alhambraan ja jatkoivat sen rakentamista. Viimeisintä Alhambran rakennuksista, alueelle täysin sopimatonta Kaarle V:n renesanssipalatsia, alettiin rakentaa vuonna 1526, mutta se jäi lopulta kesken. Rakennus viimeisteltiin valmiiksi vasta 1900-luvulla.

1800-luvulla pariksi sadaksi vuodeksi unohdettu palatsialue löydettiin uudelleen ja sen kunnostus aloitettiin. 1870 Alhambra julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi ja 1984 se merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon. Tänä päivänä on nähtävänä maailman ainoa säilynyt keskiaikainen muslimipalatsi, jossa vierailee vuosittain noin kolme miljoonaa turistia.

Alhambraan ei ole pitkä matka kävellä Granadan keskustasta, tosin nousu on jyrkkä. Ylös kukkulalle pääsee myös kätevästi minibusseilla. Pääsisäänkäynti oli hieman huonosti merkitty, mutta jatka vain rinteen kipuamista tarpeeksi pitkälle, kunnes tulet alueen päähän ja näet sisäänkäynnin vasemmalla puolella.

Muurien rajaama Alhambran alue on ollut kooltaan noin 14 hehtaaria ja siellä mahtui asumaan 40 000 ihmistä. Alhambra oli oma pieni kaupunkinsa, jossa toimi Nasrid-dynastian hovi ja haaremi.

Aluetta kierrellessä voi vain kuvitella millainen silkkien suhina on käynyt palatsien sisäpihoilla ja lukuisissa puutarhoissa. Puutarhoja oli kiva kierrellä. Vesi solisee joka puolella ja kasvillisuus oli hyvin hoidettua näin talvikautenakin, vaikka kukkivia kasveja oli tähän aikaan marraskuuta aika vähän. Luin jostain, että keväällä ja kesällä Alhambran puutarhojen kukkaloisto on yksi osa alueen hienoutta.

Rankkuudesta huolimatta kannattaa kiivetä Alcazaban linnoituksen jyrkkiä rappusia aina ylös asti vartiotorniin. Ylhäältä aukeavat huikeat maisemat lumihuippuiseen Sierra Nevadan vuoristoon ja alas Granadan valkoiseen kaupunkiin.

Alhambran parasta antia oli ehdottomasti Nasrid Palatsi Leijonapihoineen ja pitsimäisesti koristelluine katto- ja seinäpintoineen. Pihan sirot pylväiköt olivat kerrassaan kauniita. Huomioi muuten, että lipussasi on aika, jolloin sinun tulee olla Nasrid-palatsin jonossa päästäksesi sisälle. Palatsiin otetaan kerralla ainoastaan 300 vierailijaa ja vartijat näyttivät olevan tiukkoja aikojen suhteen.

Meillä meni aluetta kierrellessä vajaa neljä tuntia. Mielenkiintoista nähtävää oli paljon, vaikka Alhambra ei tarjonnutkaan ihan sellaista palatsiloistoa kuin etukäteen odotimme.

https://www.alhambradegranada.org/en/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Granada, kätketyn kaihon ja surumielisen intohimon kaupunki

Kapeita kiemurtelevia mukulakivikujia, joiden syvyksiin aurinko ei koskaan yllä. Äänekästä kaupunkielämää, tunnelmallisia tapasbaareja, rinteitä kipuavia valkoisia taloja.

Granada on juuri sellainen kaupunki, mikä tulee mieleen sanasta Andalusia. Flamencokaupunki, jossa tanssi ja laulu on kaikkea tärkeämpää. Vilkkaudesta huolimatta Granada on minusta jotenkin hieman surumielinen. Karhea ja mollivoittoinen kuin flamencolaulajan tulkinta, mutta samaan aikaan kuuma ja vaativa kuin kitaran hakkaava rytmi.

Kävin Granadassa toistamiseen ja ihastuin entisestään. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena, hankin meille liput Maurien linnoituspalatsiin Alhambraan etukäteen. Viime kerralla menin kaupunkiin vilkkaana viikonloppuna vain todetakseni, ettei lippuja saanut.

Jos mielit Alhambraan, liput pystyt ostamaan vaikka täältä. Jos vain suinkin voit, mene viikolla ja vältä vilkkaimpia turistikausia. Nautit käynnistä paljon enemmän. Kirjoitan Alhambra kokemuksistani erikseen vähän myöhemmin.

Eikä sitten marraskuussa kannata mennä Granadaan paljain varpain sandaaleissa, kuten minä tyhmä turisti. Lähtiessämme Fuengirolasta sää oli mitä kesäisin ja olin pukeutunut ohuisiin kesähousuihin ja t-paitaan. Lumihuippuisen Sierra Nevada -vuoriston kupeessa sijaitseva kaupunki otti meidät vastaan raikkaalla vuoristoilmalla ja 12 asteen lämpötilalla.

Paikalliset olivat varustautuneet toppatakein, villahuivein ja talvisaappain. Kiitin itseäni, että olin heittänyt matkalaukkuun farkut ja kevyttoppiksen. Niillä oli nimittäin käyttöä seuraavien päivien aikana.

Granadan vanha keskusta on melkoisen tiivis ja kävellen pärjää ihan hyvin, varsinkin jos pystyt kiipeilemään jyrkkiä rinteitä. Tosin kapeilla kaduilla kulkee myös edullisia pikkubusseja, joilla pääsee kätevämmin nousemaan ylös Alhambraan tai vanhaan arabilaiseen kaupunginosaan Albayziin.

Kannattaa myös käydä pyörähtämässä flamencoluolistaan tunnetussa Sacromontessa. Minibusseja eri puolille lähtee mm. Plaza Nuevan laidalta.

Tapaskulttuuri on viety Granadassa ihan omalle tasolleen. Joka paikassa viinilasillisen tai oluen kyytipojaksi tuotiin tapaksia. Kyse ei ollut mistään oliivikupeista, vaan ihan oikeasti laitetuista tapasannoksista.

Ruokailun voisi illan aikana hoitaa näinkin, sillä kaupunki on täynnänsä toinen toistaan viihtyisempiä ja tunnelmallisempia viinibaareja, bodegoita, joiden hämyyn voisin uppoutua vaikka koko illaksi.

Kaikki matkaoppaat kehottavat turistia suunnistamaan Calle Navas -kadun tapasbaareihin. Itselläni alkavat hälytyskellot soimaan siinä vaiheessa, kun kadunpätkällä seisoo vieri vieressä sisäänheittäjiä. Siksipä suunnistimme muualle, sillä tarjonnasta ei todellakaan ole pulaa lähikatujen varsilla.

Tässä muutama kokeilemisen arvoinen ravintolavinkki:

El Pescaito de Carmela

Kalaa ja mereneläviä. Ei ihan halvimmasta päästä, mutta kaikki mitä söimme oli hyvää. Peukkuja simpukoille ja friteeratuille katkarapupullille (croquetas).

Rosario Valera

Viihtyisä viinibaari. Täällä emme syöneet, mutta kuolailimme paikan kiinnostavan näköisiä ruoka-annoksia.

Bar Parraga Tres

Tylsän näköinen mesta, jossa palvelukin vähän hidasta. Jos kestät nämä, alle kympin hintainen päivän menu (menu del día) tarjosi kuitenkin hyvän hinta-laatusuhteen. Kokeile paikallista kylmää tomaattisosekeittoa salmojeroa.

La Bodega de Antonio

Vanha ravintola, joka on ollut tässä varmaan iät ja ajat. Käsittämätöntä, mitä kaikkea voi saada yhdeksällä eurolla. Menu del díaa ei turistille heti tarjottu, mutta kysymällä löytyi. Mitään menulistaa ei myöskään ollut, tarjoilija vain luetteli, mitä tänään on saatavana. Tässä kohtaa oli suuri apu muutamasta osaamastani espanjan ruokasanaston sanasta.

Alkuruuaksi vedettiin mittavan kokoiset paella-annokset, pääruuaksi miehelle entrecote-pihvi ja minulle paistettua päivän kalaa. Vain yhdeksän euroa alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, viini ja leipä.

Tähän aikaan talvea Granadasta saa majoitusta mukavaan hintaan. Yövyimme pari yötä vanhassa kaupungissa Nieves nimisessä hotellissa hintaan 31 euroa/vrk. Huone oli vähän kolkko, mutta siisti. Plussaa remontoidusta kylppäristä ja loistavasta sijainnista kävelyetäisyyden päässä Alhambrasta. Tosin meteliä kantautui huoneeseen vielä yömyöhällä, mutta tuohon hintaan on valmis jostain tinkimään. Majoitus kannattaa minusta ehdottomasti ottaa Granadan vanhasta kaupungista läheltä katedraalia.

Menimme Granadaan bussilla Malagasta. Matka kesti tunnin ja 45 minuuttia ja kustansi 12 euroa hengeltä. Bussiasema sijaitsee reilun kolmen kilometrin päässä vanhasta kaupungista, joten taksia tai keskustaan vievää bussia kannattaa käyttää.

Granadan kaltaisten kaupunkien vuoksi alan hyvin ymmärtämään, miksi niin paljon pidän Andalusiasta. Tällaiset sielukkaat vanhat kaupungit ovat minusta tämän alueen kirkkaimpia helmiä.

Aiempia tunnelmia Granadasta löydät täältä ja täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista