Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Taide Viro

Mitä uutta Tallinnassa?

keskiviikko, marraskuu 6, 2019

Jos luulit, että Tallinna on nähty, et ole käynyt kaupungissa todennäköisesti vähään aikaan.

Pressimatka: Eckerö Line, Tallink Silja, Viking Line, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Tämän vuoden huhtikuussa Iltalehti kirjoitti: ”Nyt tuli pupu pöksyyn – suomalaiset hylkäsivät Tallinnan.” Yhdeksi syyksi matkailijakatoon katsottiin suomalaisten kyllästymisen. ”Virossa on rampattu jo ihan tarpeeksi”, lehti kirjoittaa.

Eipä uskoisi, että tuosta artikkelista on vain reilu puoli vuotta. Tallinnassa eletään nyt ihan toisenlaisissa tunnelmissa ja käynnissä on sellainen matkailunoste, että oksat pois. Paikalliset kertoivat, että matkailurintamalla tapahtuu niin paljon ja uusia paikkoja aukeaa siihen malliin, ettei mukana kestä. Palanneet ovat myös suomalaiset.

Vanhat teollisuus- ja satama-alueet ovat kokeneet Tallinnassa huikeita muodonmuutoksia. Ensin kohistiin Kalamajasta. Nyt matkaava kansa suuntaa Noblessneriin. Rouheisiin teollisuushalleihin on noussut mielenkiintoista nähtävää ja tasokkaita ravintoloita. Ja lisää tulee.

Olen aivan otettu tavasta, miten tallinnalaiset osaavat hyödyntää kaikkea vanhaa. Uutta rakennetaan, mutta vanhan ehdoilla. Meillä nähdään vanhan teollisuusalueen arvo lähinnä puskutraktorien ruokana, Tallinnassa mahdollisuutena.

Tällä konseptilla rakentuu ja kehittyy ainutlaatuisia kokonaisuuksia, joiden tunnelmaa kaipaisin Suomeen. Onneksi Tallinnaan pääsee helposti.

Tallinnan vastakohtaisuus viehättää.

Noblessner

Some on työntänyt viime kuukausina urakalla punaisten lyhtyjen kuvia Tallinnan tällä hetken ehkä mielenkiintoisimmasta alueesta. Kyse ei ole mistään punaisten lyhtyjen kaduista, vaan entisestä suljetusta telakka-alueesta, joka on palvellut vuosikymmenten aikana niin Venäjän keisaria kuin Neuvostovaltaa.

Olin ihan ekstaasissa kun näin Noblessnerin värikkäät uudistalot. Huikea osoitus siitä, miten uusien asuntojen ei tarvitse olla tylsiä laatikoita, eikä rakennussuunnittelussa tarvitse hylätä luovuutta.

Oma mielenkiintonsa syntyy alueen kerroksellisuudesta. Vanhat satavuotiaat telakkahallit ja uudet asuintalot sulautuvat merenrantamaisemiin rinta rinnan varsin sopuisasti.

Bloggaaja on ilmiselvästi innoissaan näkemästään.

Noblessnerin merkittävin nähtävyys on vanhaan sukellusvenehalliin rakennettu mielikuvituksellinen virtuaalimaailma, Keksintötehdas Proto. Jos luulet, että olet liian vanha tällaisiin juttuihin, usko pois, et ole. Täällä oli myös täti-ihmisen superhauskaa leikkiä. Tästä virtuaalitekniikkaan pohjautuvasta ”huvipuistosta” löydät kokemuksiani täältä.

Toinen Noblessnerin uusista nähtävyyksistä on 100-vuotiaassa sukellusvenetehtaassa toimiva taidekeskus Kai. Näyttelytilojen lisäksi paikassa on elokuvateatteri sekä työtiloja taiteilijoille.

Täytyy sanoa, että itselleni tuli vähän sellainen tunne, että paikka hakee vielä linjaansa. Näyttelyanti jäi minusta vaisuksi, eikä nyt oikein avautunut. Tai sitten en vaan ymmärrä tällaista nykytaiteen suuntaa, jonka miellän enemmän taiteilijan omaksi terapiaksi kuin taiteeksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan Kai kehittyy. Tila ainakin antaa mahdollisuuksia.

Paikka sinulle, joka rakastat seikkailuja ja elämyksiä.Saman katon alla hengen ja ruumiin nautintoja.

Sen sijaan ymmärsin huomattavasti paremmin samassa rakennuksessa toimivaa loistavaa ravintolaa, hiljattain avattua Lore Bistroota. Tajuttoman hyvää ruokaa, jota tarjoillaan jaettavina annoksina. Täällä söin muuten parasta mustekalaa ikinä, eivätkä jääneet kampasimpukat kauas taakse.

Samaan rakennukseen on lähiviikkojen aikana avautumassa food-court -tyyppinen japanilainen ravintola Kampai sekä trendikäs drinkkibaari Kaif. Kivat tilat tulossa molemmille.

Lore Bistroo ja elämäni paras mustekala, ikinä.Japanilainen ravintola Kampai aukeaa ilmeisemmin marraskuun lopussa.

Ihan lähistöllä on myös kaksi vierekkäistä paikkaa, jotka kannattaa myös katsastaa: Pohjala panimoravintola sekä norjalais-virolainen sisustuskauppa Shishi. Näin joulun alla kauppa oli pukeutunut jouluun sellaisella bling-bling -meiningillä, että jopa jouluihminen häkeltyy.

Talon toisessa päässä on muuten Shishin outlet-kauppa, jota ei kannata jättää väliin. Jos kaipaat uusia joulukoristeita, löydät ne todennäköisesti täältä ja huomattavan edulliseen hintaan. Sopii täydellisten joulupallojen metsästäjälle.

Pohjala panimo ja ravintola. Miehet voi laittaa parkkiin tänne… …sillä aikaa, kun naiset menevät vstapäiseen rakennukseen tänne.

Fotografiska

Noblessnerin vieressä sijaitsevan Kalamajan monet Tallinnan-kävijät jo tuntevat. Melkoiseksi Kalamajan kävijämagneetiksi on noussut vasta nelisen kuukautta auki ollut Fotografiska valokuvakeskus. Voitteko kuvitella, neljän aukiolokuukauden aikana Fotografiskassa on vieraillut jo peräti 200 000 kävijää!

Yhtään ei tarvitse ihmetellä, miksi tämä vaihtuvilla näyttelyillä pelaava keskus on noussut tällaiseen suosioon. Olen itse nähnyt nyt kaksi näyttelykokonaisuutta ja pitänyt näkemästäni tosi paljon.

24. marraskuuta 2019 saakka esillä oleva Kirsty Mitchellin näyttely Wonderland kannattaa ehdottomasti nähdä. Vaikka kuvat ovat tarkoin rakennettuja lavastuksia, sisältyy niihin valtavasti symboliikkaa ja tunnetiloja. Visualisti minussa oli riemuissaan kokonaisuuksien harmoniasta ja kauneudesta. Hyvä kuvaus Mitchellin näyttelystä löytyy Tuulas life -blogista täältä.

Kannattaa ehdottomasti käydä myös Fotografiskan ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Siellä on huippuhyvä ravintola, viihtyisä drinkkibaari ja taivaallinen näköalaterassi. Tästä valoisasta ja skandinaavisen tyylikkäästi sistustetusta paikasta tykkään toden teolla.

Kirsty Mitchellin Wonderland -näyttely kuvaa vuodenkiertoa Kirstyn surutyön kautta.Fotografiskan ravintola, kirkkaasti jatkoon.

Viron Merenkulkumuseo Paks Margareeta

Merenkulkumuseo ei kuulosta minusta mitenkään erityisen kiinnostavalta, enkä laittaisi sitä välttämättä omalle käyntilistalleni missään kaupungissa. Tallinnan kohdalla täytyy ottaa sanojaan takaisin.

Pääsimme kurkkaamaan rakenteilla olevan Viron merenkulkumuseon tiloihin ja näkemään ja kuulemaan siitä, mitä tuleman pitää. Sellainen hinku kyllä syntyi, että tämä kohde pitää panna seuraavan Tallinnan matkan käyntikohteisiin.

Vanhan kaupungin keskiaikaiseen pyöreään tykkitorniin, ”paksuun Margareetaan” avautuu marraskuun lopussa Viron merenkulun historiaa esittelevä museo. Kun tiloihin astuu sisään, ensi alkuun äimistelee massiivista puulaivan hylkyä, jota on mahdollista tarkastella useasta kerroksesta.

Kyse ei ole mistä tahansa hylystä, vaan 1300-luvulta peräisin olevasta Kogen-laivasta, joka löydettiin rakennustöiden yhteydessä vuonna 2015 Kadriorgista hiekkaan hautautuneena. Miettikää, yli 700-vuotias laivavanhus!

Ja kuten Tallinnassa on tapana, myös tässä paikassa miljöötä on osattu käyttää hyödyksi. Tornin ylimpään kerrokseen rakentuu  terassi, josta näkee kauas merelle. Mikäpä sopisi merenkulkumuseolle paremmin. Vielä kun kiinnostavaan kokonaisuuteen lisätään avuksi nykytekniikka, mistään tylsästä museosta ei ole kyse.

Valitettavasti keskeneräistä museota ei saanut kuvata.

Tallink Spa & Conference hotel

Majoituspuolelta tekisi mieli vielä lopuksi nostaa Vanhan kaupungin kupeesta vanha tuttu, mutta suuren muutoksen kokenut, Tallink Spa & Conference kylpylähotelli. Hotellin aulatilat, ravintola ja viidennen kerroksen huoneet ovat saaneet uuden ilmavan ja raikkaan ilmeen.

Pääsin kurkkaamaan myös hotellin muutamaan tyylikkääseen sviittiin, joista jokainen oli erilainen ja kivalla tapaa omaleimainen. Omaksi suosikikseni nousi Nature-sviitti. Viihtyisin oikein hyvin noiden runsaiden kukkatapettien ympäröimänä.

Uusitut huoneet olivat saaneet raikkaat sävyt.Nature-sviitin kuoseissa kyllä viihtyisin.Bloggaaja yllätettiin sviitin kylppäristä juomasta samppanjaa.

Tekisikö mielesi lähteä Tallinnaan? Nyt siellä todellakin kannattaa rampata.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Viro

Tallinnan Keksintötehdas Proto – mitään näin ihanan hullua en ole kohdannut vähään aikaan

lauantai, marraskuu 2, 2019

Tämä on sinulle, joka rakastat elämyksiä ja seikkailuja. Ja sinulle, joka olet joskus hullaantunut Jules Vernen romaaneista.

Pressimatka: Eckerö Line, Viking Line, Tallink Silja, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Täti-ihminen huutaa ja viilettää sukkulassa maanuumeniin. Nuoret miehet haravoivat valtameren pohjaa sukellusveneessä. Joku liitelee Alppien yllä kotkan lailla. Pariskunta matkustaa kuumailmapallolla korkeuksiin. Vanhempi herra laskettelee ärräpäitä, kun törmäilee hevosvankkureihin autolla, jossa ei ole edes rattia. Mihin ihme paikkaan olen oikein tullut?

Ihmepaikkaan todellakin. Kyse on Tallinnan uusimmasta hittinähtävyydestä, Keksintötehdas Protosta, joka käyntihetkelläni on ollut avoinna vasta kymmenen päivää. Silti jo ensimmäisten aukiolopäivien aikana on ylitetty 10 000 kävijän raja. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja voidakseen povata tälle kohteelle loistavaa menestystä.

Voihan virolaiset. Teissä vaan on jotain niin käsittämätöntä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Tuntuu siltä, että koko Tallinna on tällä hetkellä kuin popcornikattila, josta poksahtelee yllätyksiä toinen toisensa perään.

Ensimmäinen reaktioni oli WAU. Vanhaan salaiseen sukellusvenetehtaaseen, tai oikeastaan sen valimoon, on rakennettu sellainen virtuaalimaailma, että huh huh. Mielikuvitusta, rohkeutta eikä ilmeisesti rahaakaan ole säästelty, kun huimat ideat on toteutettu raffiin teollisuushalliin.

Ja kun virolaisista on kyse, homma tehdään tyylillä. Ihailin sitä tapaa, miten rouheaa miljöötä on käytetty taitavasti hyväksi. Lopputulos on kiehtova, jännittävä ja mielenkiintoinen.

Keksintötehdas Proton idea on herättää henkiin yli 100-vuotiaita keksintöjä ja niiden mielikuvituksellisia prototyyppejä niin, että kävijä pääsee itse mukaan tekemään ja kokemaan.

Virtuaalitekniikkaan perustuvat VR-lasit vievät seikkailuihin meren pohjasta avaruuteen ja jopa maapallon syövereihin. 360 astetta avautuva näkymä ympärillä tekee kokemuksista käsittämättömän todentuntuisia.

Jos Proto olisi toteutettu steriiliin uudisrakennukseen, tunnelma olisi ihan toinen.

Proto on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että se soveltuu niin lapsiperheille, nuorille kuin meille vähän iäkkäämmille. Olin itseasiassa vähän yllättynyt, miten innostunut olin paikasta.

Ensinnäkin Proto on hyvin visuaalinen, mikä aina uppoaa minuun. Toiseksi Proto on innovatiivinen paikka täynnä mielikuvitusta ja hulvattoman kreisejä juttuja. Ja kolmanneksi se ruokkii minussa elävää uteliaisuutta ja seikkailunhalua. Täällä on aikuisen hyvä leikkiä.

Sopii myös toispuoleisille täti-ihmisille.

Jalokivenä pohjalla on Proton sijainti Tallinnan vilkkaasti kehittyvällä Noblessnerin alueella. Jos aiemmin olin sitä mieltä, että Kalamaja on se paikka, mihin Tallinnassa kannattaa suunnistaa, nyt suuntaisin Noblessneriin. Lähellähän nämä paikat toki ovat toisiaan. Kalamajasta on matkaa Noblessneriin vain vajaa kilometri.

Pienen ajan sisällä tälle entiselle telakka-alueelle on noussut kaikkea kivaa, kuten sisustuskauppaa, galleriaa, taidekeskusta, ravintolaa… Ja uutta pukkaa ihan yhtämittaa.

Oman kokemukseni perusteella myös ruokamatkaajan kannattaa suunnistaa tänne. En ole eläissäni syönyt niin hyvää mustekalaa kuin yhdessä Noblessnerin uusista ravintoloista. Mutta näistä kokemuksista blogissa piakkoin lisää.

Protossa on kiva kahvila.Ja kahvilassa kivoja tuoleja. Ken muistaa vielä Emmanuellen?

Noblessner sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Vanhasta kaupungista. Keskustasta pääsee bussilla 73. Jos haluat välttää jonoja ja ruuhkaa, mene keskellä viikkoa ja mieluiten aamupäivällä.

Oikeastaan odotin Protossa törmääväni Kapteeni Nemoon tai Phileas Foggiin. Olisivat nimittäin aika hyvin istuneet tähän maailmaan.

www.prototehas.ee/fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Avoin kirje lomamökin vuokraajalle

perjantai, marraskuu 1, 2019

Arvoisa lomamökin vuokraaja. Te, jolla on upouusi iso huvila vuokrauksessa.

160 neliössä piisaa tilaa tosi mukavasti. Jokainen porukastamme on saanut oman sopen ja makuuhuoneitakin on niin, että toinen mokoma mahtuisi majoittumaan. Osa meistä tekee etätöitä, joten olisi kyllä ollut mukavaa, jos joku monista makkareista olisi varustettu kirjoituspöydällä. Pieni asia, mutta käytännöllisyyden kannalta tarpeellinen.

Keittiö on oikein mukavan tilava. Pöytäpaikkoja näyttää löytyvän peräti kahdeksalle hengelle. Tosin ehkä miellyttävämpää olisi istuskella, jos kaikki pääsisivät saman pöydän ääreen. Olitte näppärästi rakentaneet pöydän kahdesta pienemmästä pöydästä asettamalla ne peräjälkeen. Jäivät nyt vähän ikävästi eri tasoihin.

Täytyy myöntää, että tuolinpäälliset olivat parhaat päivänsä nähneet. Kierrätys on kyllä hyväksi, mutta likaisuus ei. Olisi ehkä kannattanut ihan viihtyisyyden vuoksi vähän yrittää pesaista noita päällisiä ennen uuteen mökkiin tuomista. Vinkkinä vaan, että verhoilullakin saa ihan näppärästi siistiä jälkeä.

Keittiössä on tuliterä induktioliesi, mikä ilahduttaa kokkiamme suuresti. Tosin se, että kaapissa olevat kattilat yhtä lukuunottamatta eivät ole induktioliedelle sopivia, ei sitten niinkään ilahduta.

Käyttöä olisi ollut myös jollekin muulle veitselle kuin pelkästään leipäveitselle. Se puhkikulunut tummunut leikkuulautakaan ei ihan nostanut suupieliä hymyyn. Eikä se, että osa kaapiston astioista oli likaisia.

Olitte käyttäneet kierrätysteemaa muutenkin mökkiä kalustaessanne. Meinasin kirjoittaa ensin, että sisustaessanne, mutta hylkäsin tuon sanan. Olitte lähinnä kantaneet mökkiin sekalaista seurakuntaa käytettyjä poistokalusteita. Oletan, että sellaisia, mitä olitte saaneet haalittua kokoon kentien ilmaiseksi.

Ehkä minä olen vain vähän rajoittunut. Kai sitä voi laittaa vierekkäin kaksi aivan erilaista sohvaakin. Kyllähän ne asiansa ajavat. Niissä voi sentään istua.

Olisiko ollut kovin iso investointi, jos olisitte saaneet olohuoneeseen hankittua kaksi verhoa huoneen ikkunan molempiin päihin? Etenkin kun se puoli metriä liian lyhyt verhonpala nurkassa näyttää aika orvolta rievulta. Huuteli yksinäisenä keveriaan, joka roikkui talon toisessa päässä keittiön nurkassa. Pieniä asioita, mutta tuovat kummasti viihtyvyyttä. Kangas ei nyt kuitenkaan paljoa maksa.

Olohuoneessa näyttää olevan myös kirjahylly. Mitähän varten olitte sitä ajatelleet, kun se on typötyhjä? Jos ei nyt oteta huomioon kahta venäjänkielistä pokkaria.

Mainostitte mökkiänne peräti 10 hengelle. Hieman meitä ihmetyttää, että minkä mukaan olette mökin saunan mitoittaneet. Lauteille mahtuu hädin tuskin kolme henkilöä rinnakkain. Tosin eihän siellä saunassa ole kuin yksi suihkukaan. Isommassa saunassa olisi syntynyt vaan turhaa jonoa. Ehkä olitte miettineet juuri tätä.

Olimme etukäteen kovin innoissamme mökillä olevasta paljusta. Täytyy myöntää, että sen sijoittaminen parkkipaikkojen ja ajotien viereen hieman ihmetyttää. Voihan siitä tieysti vilkutella iloisesti ohikulkeville ja -ajaville. Loppupeleissä tosin hylkäsimme paljuajatuksen, sillä paljussa valmiina lilluva vesi sai meidät hieman epäilemään. Juotiin skumppamme sitten sisätiloissa.

Teillä on varmaan ollut vilkas kesä, mikä on varmasti yrittäjälle hyvä asia. Tosin olisi ollut kiva, jos olisitte jossain vaiheessa ehtineet siivota vähän mökkinne ympäristöä. Näyttää olevan kaikenlaista roina- ja rompekasaa vähän siellä täällä. Tosin kohtahan sitä tulee lumi maahan, joka peittää kaiken alleen. Eiväthän ne sitten enää hetkeen ketään haittaa.

Mökkinne on varmasti tullut maksamaan paljon. Hyvin rakennettu, sanoivat asiaa paremmin tuntevat. Uskokaa minua. Vähän euroja olisi kannattanut satsata mökin viihtyisään sisustukseen ja toimivaan varustetasoon. Kukaan meistä ei muista sitä, että rakenteet olivat uudet ja hyvässä kunnossa. Me muistamme vain yleisen ankeuden ja ne niin monet puutteet.

Kiitos paljon. Emme taida kuitenkaan tulla toiste.

(Kuva ei liity mitenkään jutun mökkiin).

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Suomen kaupungit Suomi

Kaamosta karkuun kylpylään – testasin suolahuonehoidon

tiistai, lokakuu 29, 2019

Kylpyläkäynnin tarjosi Lappeenranta Spa.

Ulkona oli pimeää ja sateista, sellaista ettei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan. Sen sijaan keksin loistavan idean. Lähtisimme ystäväni kanssa viettämään lokakuista kaamosiltaa paikalliseen kylpylään.

Kävin syyskuussa pikaisesti tutustumassa Lappeenranta Day Span tiloihin ja hoitotarjontaan. Tuolta reissulta jäi mieleen erityisesti kylpylän eriskummallinen suolahuone.

Minulle tällainen hoitomuoto oli tuntematonta ja olin vähän yllättynyt kuinka paljon hyviä vaikutuksia näin yksinkertaisella asialla kuin suolalla voi olla. Yleensähän suola yhdistetään kaikkeen haitalliseen ja epäterveelliseen. Mutta eipä koskaan aiemmin ole tullut kokeiltua suolaa ulkoisesti.

Pääsin kokeilemaan suolahuoneen tehoa maamme suolahuonehoitojen pioneeripaikkaan, Lappeenranta Day Spahan. Suolahuonehoidot tulivat ensimmäisenä Suomessa juuri Lappeenrannan kylpylään jo 1900-luvun alussa, joten aika vanhasta luonnonmukaisesta hoitomenetelmästä on kyse.

Yksi hoito käsitttää 20-40 minuutin oleskelun suljetussa tilassa, jonka seinät, katto ja lattiat ovat valkoisen vuorisuolan peitossa. Sen lisäksi suolageneraattori puhaltaa ilmaan hienojakoista suolapölyä.

Suolan kerrotaan auttavan erityisesti iho- ja hengitystieongelmissa. Ihosairauksissa suola toimii antiseptisesti ja vaikeuttaa haitallisten bakteerien leviämistä iholla. Suola tuo helpotusta mm. atoopikoille, psoriaatikoille ja kuivasta ihosta kärsiville.

Suolahuonehoidosta on apua myös astmaatikoille ja muille hengityselinongelmaisille. Suolan sanotaan vahvistavan limakalvojen immuunihoitojärjestelmää sekä vähentävän limakalvojen turvotusta ja tukkoisuutta. Tämä iski erityisesti minuun, joka kärsin jonkin asteisesta kroonisesta nuhasta. Olen alituisesti sellainen tukkoinen niiskuneiti.

Hetken aikaa suolahuoneessa oleskeltuamme huomasimme kuinka helppoa tuossa tilassa oli hengittää. Vähän samanlaista kuin olisi ollut raikkaassa vuoristoilmassa. Toimisi muuten varmaan myös flunssaoireissa. Suolan maku tuntui konkreettisesti suussa.

Vähän meitä ystäväni kanssa nauratti, kun makasimme puoli-istuvassa asennossa vieretysten kuin vanhoissa kuvissa keuhkoparantolan potilaat. Vitsailimme, että olemme pian kaksi harmaasuolattua kinkkua. Vielä kun joku lupaisi, että tämä hoito nuorentaa 🙂

Kaikkinensa suolahuonekäynti oli ihan miellyttävä kokemus, jota tulen varmasti kokeilemaan uudelleen ainakin keväällä, kun pahin allergisen nuhan kausi alkaa.

Suolapölyn sanotaan irrottavan limaa hengitysteissä. Tämän huomasin seuraavana aamuna, sillä kurkusta sai kurlata limaa ja nenä vuosi oudon paljon. Uskon, että säännöllisellä käynnillä suolahoidosta voisi oikeasti olla hyötyä tukkoisuuden lievityksessä.

Edullisimmillaan 20 minuutin kertakäynti maksaa 20 euroa. Viiden kerran sarjahoidon saa 80 eurolla.

Ennen suolahuoneeseen menoa kävimme Lappeenranta Day Span kahdeksan asteisessa kylmäaltaassa. Aidon lähteen päälle tehdyn kastautumisaltaan vesi tulee oikeasti syvältä maan uumenista.

Tässä kohtaa kyllä ylitin itseni, sillä en normaalisti juurikaan pistä edes jalkaani alle 18 asteiseen veteen. Virkistävää, vaikka nämä kylmäaltaat eivät olekaan ihan omin juttuni.

Lopuksi menimme vielä rentoutumaan kadun toiselle puolelle Lappeenranta Span allasosastolle saunomaan ja uimaan. Pukuhuoneessa kävi melkoinen vilske, sillä allasjumppa oli juuri päättynyt. Lappeenrannan kylpylän sauna- ja allaspuoli on tiloiltaan aika pieni, joten jos haluat rauhassa uiskennella, kannattaa tarkistaa milloin altaissa on ohjattua toimintaa ja välttää näitä aikoja.

Loppuillasta sitten saimmekin uida altaissa lähes kahdestaan. En ole koskaan ollut mitenkään innokas kylpyläkävijä, mutta tällainen rauha on sitä kylpylämaailmaa, mistä tykkään ja nautin.

Siinäpä taas nähtiin. Ei tarvitse olla aina sään armoilla tekemisissään. Tällaisina synkkinä päivinä pikkuriikkinen hemmottelua tekee kumman hyvää.

www.lappeenrantaspa.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Viro

Mitä tehdä Kuressaaressa?

lauantai, lokakuu 26, 2019

Viro on kiva matkailumaa. Niin lähellä, edullinen ja helppo saavuttaa. Siellä on kuitenkin yksi kaupunki, jolle sydämeni sykkii erityisesti.

Tykkään Tallinnasta ja siellä tuleekin käytyä useamman kerran vuodessa. Virossa on kuitenkin myös toinen kaupunki, jonne matkustan mieluusti. Olen käynyt Saarenmaan Kuressaaressa kolmesti ja joka reissun jälkeen on tehnyt mieli tulla uudelleen.

Kun Virtsusta lähtevä lautta kolahtaa Kuivastun satamaan, alkaa aikamatka menneisyyteen, hyvällä tavalla. En tarkoita sitä, että Saarenmaa olisi kehityksen kelkasta pudonnut takapajula. Minusta se vaan on hienolla tavalla pystynyt säilyttämään sellaista omaleimaista ja viehättävää entisajan maalaisromantiikkaa. Matkalla kiinnittää huomiota hyvin hoidettuihin maalaistaloihin ja niiden kauniisiin ruokokattoihin. Menneisyydestä on osattu pitää kiinni oikealla tavalla.

Noin tunnin ajomatkan päässä satamasta on Saarenmaan pääkaupunki Kuressaari. Kaupunkioikeudet se sai vuonna 1563, mutta karttoihin se oli merkitty jo 1100-luvulla. Onko vain vajaan 15 000 asukkaan pikkukaupungissa sitten mitään nähtävää tai tekemistä? Tässä omat vinkkini Kuressaareen.

Seikkaile historiaa huokuvilla kaduilla

Vaikka Kuressaari on Saarenmaan pääkaupunki, se on söpö pikkukaupunki, jossa puutalojen reunustamat kadut saavat siirtymään ajassa vuosikymmenten taa.

Osa vanhoista rakennuksista on parhaat päivänsä nähneet, osa kauniisti entisöityjä. Pihoilla kukkivat perinneperennat ja mukulakivetyksillä juoksentelee raidallinen maatiaiskissa. Tunnelma on kaikinpuolin rauhoittava. Näillä kaduilla ja kujilla on mukavaa kuljeskella verkkaisesti.

Käy linnassa

Ei Kuressaari nähtävyyksiltään ole mikään runsaudensarvi. Toisaalta, joskus on rentouttavaa matkustaa kohteisiin, jotka eivät aiheuta nähtävyyksillään ähkyä ja tarvetta ravata tukka putkella paikasta toiseen. Sanoisin, että Kuressaari on enemmän hidasta nautiskelua. Hyvällä omallatunnolla täällä voi ottaa iisisti.

Kuressaaren päänähtävyys on Piispanlinna, joka valmistui 1300-luvulla piispan tukikohdaksi ja myöhemmin toimi puolustuslinnakkeena. Linnaa on entisöity useampaan otteeseen ja viimeisimmät kunnostustyöt on aloitettu 2010.

En ole itse juurikaan kiinnostunut linnoista tai linnakkeista, joissa ei ole muuta nähtävää kuin tyhjiä kiviseiniä. Piispanlinna tekee poikkeuksen. Sen seinien sisällä on paljon kiinnostavaa historiaa ja jopa kokonainen Saarenmaan museo.

Linnan ympärillä on muuten ihastuttava puistoalue. Aurinkoisena päivänä tämä on täydellinen kohde piknikille. Toinen hyvä kohde paistatella päivää on kaupungin hiekkaranta.

Kuressaaren uusimpia nähtävyyksiä on Elämyskeskus Thule Koda. Kuvitteellisen löytöretkeilijä Pytheasin myyttisten matkojen ympärille rakennettu keskus ei ehkä tarjoa aikuiselle merkittävää nähtävää, ei ainakaan minulle. Voisin kuitenkin kuvitella, että lapset pitävät suurikokoisista mielikuvitushahmoista tai paikan leikkihuoneista.

Tee edullisia ostoksia

Suuria ostoskeskuksia Kuressaaresta on turha etsiä. Sen sijaan keskustan kivijalkamyymälöissä kannattaa käydä. Kun Saarenmaasta puhutaan, käsitöitä ei voi ohittaa. Käsitöiden ystävälle keskustassa on useiden alaan vihkiytyneiden kauppojen lisäksi kokonainen tori täynnä kätten luomuksia.

Jos olet kiinnostunut virolaisesta muotoilusta, käy ehdottomasti keskustan Pallopsoni design-kaupassa. Vanhassa kellomestarin talossa toimii pikkuputiikki, josta löytyy kaikkea kivaa vaatteista koruihin.

Kuressaari on myös kiinnostava paikka etsiä antiikkia. Etenkin vanhaa talonpoikaisesineistöä ja merenkulkuun liittyvää tavaraa on hyvin tarjolla.

Tuliaiseksi kannattaa ostaa myös paikallisia elintarvikkeita, kuten saaristolaisleipää, marjajalosteita, hunajaa ja kalasäilykkeitä.

Vähän erilainen paikallisilta saatu shoppailuvinkki on Mareti Kaubamaja. Kyse on siististä kirpputorista, jossa tuotteet eivät ole hinnalla pilattuja ja josta voi oikeasti tehdä hyviä löytöjä (kuten bloggaajakollega, joka löysi eurolla Masain jakkutakin). Kirpputorilla on kaksi puolta, joista toisessa kaikki tuotteet maksavat vain euron kappale.

Syö hyvin

Kahdeksan Saarenmaan ja Muhun ravintolaa on päässyt arvostetulle White Guide listalle. Viisi näistä ravintoloista sijaitsee Kuressaaressa. Tässä listatut Kuressaaren parhaat ravintolat:

Ravintola Hafen. Liekö tämä huvivenesatamassa sijaitseva ravintola kaupungin paras? Ainakin se, miten paikalliset tätä ravintolaa suosittelivat, antaa odottaa paljon.

Kalaravintola KuKuu. Huhtikuusta syyskuun alkuun toimiva ravintola, jossa monipuolisesti tuoretta kalaa. Kiva miljöö vanhassa puurakennuksessa.

Georg Ots Spa hotellin ravintola. Mukava kylpylähotelli, jossa paikallisiin raaka-aineisiin satsaava ravintola. Itselläni kokemusta ainoastaan aamiaisesta, joka sekin oli erinomainen.

Ravintola Castello. Italialaisvaikutteinen menu. Pizzaa, pastaa, mutta myös paljon muutakin.

Good Mood Food. Terveelliseen kasvisruokaan painottunut kesäkahvila/ravintola.

Ravintolasuosituslistalle on pakko lisätä vielä oma suosikkini Vinoteek Prelude. En osaa sanoa paikan ruuasta, mutta viinibaarina tämä on kerrassaan viihtyisä ja tunnelmallinen. Kynttilänvaloromantiikkaa parhaimmillaan.

KuKuu.Vinoteek Prelude

Ja jos ei Kuressaaressa muuta tekemistä keksi, aina voi mennä kylpylään. Et yksinkertaisesti voi olla kaupungissa törmäämättä jossain kohtaa kylpylöihin, sillä niitä näyttäisi olevan kaikkialla.

Kannattaa myös tarkistaa, mitä Kuressaaressa tapahtuu matkapäiviesi aikana. Kaupungissa järjestetään läpi vuoden aktiivisesti pienempiä ja suurempia tapahtumia. Saarenmaan ja Kuressaaren tapahtumista löydät tietoa täältä.

Kokemuksiani tämän syksyiseltä lehdistömatkalta Muhuun ja Saarenmaalle voit lukea täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Suomi

Punkaharjun kätketty aarre – keltainen huvilahotelli Saimaan rannalla

lauantai, lokakuu 19, 2019

Uteliaisuus on yksi luonteenpiirteeni niin hyvässä kuin pahassa. Minun vaan pitää saada tietää ja nähdä. Päästä kurkistamaan ovien taakse ja tapahtumien taustoihin.

On uteliaisuudessa jotain hyvääkin. Se kuljettaa usein uusiin paikkoihin ja tuo eteen mielenkiintoisia juttuja, kuten nytkin. Innostun visuaalisista asioista ja saan kauneudesta paljon mielihyvää.

Vanhojen kauniiden rakennusten kohdalla uteliaisuus ottaa usein vallan. Tunnen vastustamatonta kutinaa päästä näkemään, miltä sisällä näyttää. Millaisia tiloja ja huoneita siellä on, millaisia kalusteita ja millaisia värejä.

Olin viikolla pari yötä mökkeilemässä Punkaharjulla. Ajelin iltapäivästä Vaahersaloon ja nautin suunnattomasti lehtien peittämästä tiestä, joka kiemurteli pitkin Punkaharjun upeaa harjua. Vaikka keli oli lokakuisen hämärähyssyisen harmaa, ei sekään pystynyt latistamaan Punkaharjun maisemien upeutta.

”Näitkö matkalla sen hienon keltaisen huvilan?”, kysyi ystäväni mökille saavuttuani. En, ihme kyllä. Yleensä kyllä huomaan poikkeavat rakennukset, mutta nyt maisemat imivät kaiken huomioni.

Seuraavana päivänä hyppäsimme autoon ja lähdimme vähän katselemaan Punkaharjun nähtävyyksiä. Tunsin alueelta aiemmilta reissuiltani ihastuttavan Hotelli Punkaharjun ja mielenkiintoisen Metsämuseo Luston, mutta ystävälleni nämä kohteet olivat uusia.

Ensimmäiseksi pysähdyimme muutaman kilometrin päässä olevan Kruunupuiston pihaan. Kruunupuisto on hotelli ja monipuolinen kuntoutuskeskus, jolla on kuntoutustoiminnasta melkoisen pitkät perinteet. Samalla paikalla aloitti vuonna 1903 Takaharjun tuberkuloosisairaala ja sama napakka kivirakennus siinä edelleen nakottaa.

Kävelimme pitkin kaunista rantaa. Ohitimme värikkäät vanhat puurakennukset, jotka myöhemmällä tutkimisella osoittautuivat Kruunupuiston Inkeritalon kokoustiloiksi ja saunaksi.

Ja sitten pam. Siellä edessä se keltainen komeus seisoi järkähtämättömästi kuin etelä-italialainen villa auringonkukankeltaisessa kuosissaan. Tienviitan mukaan rakennuksen nimi oli Urhola. Ikkunoista saatoin nähdä vilauksen kauniista valaisimista ja palan ihanaa tapettia. Kokeilin ovea. Se oli lukossa.

Mikä ihme tämä historiaa huokuva kiviunelma on, joka tuijottelee hienolla paikalla Saimaan Pihlajavedelle? Siitä piti uteliaan ottaa selvää.

Kruunupuiston henkilökunnalta sain kaipaamaani lisäinfoa. Jugend-huvila Urhola rakennettiin vuonna 1903 Takaharjun parantolan ylilääkärin asunnoksi. Rakennus kuuluu Kruunupuistolle ja 2009 se remontoitiin boutique-hotelliksi.

”Anteeksi, mutta olisiko mitenkään mahdollista päästä kurkkaamaan noita tiloja”, kysyin varovaisesti. ”Eiköhän se järjesty”, sanoi respan täti ja hetken päästä me seisoimme huvilan kiehtovien ovien sisäpuolella.

Täydellistä jugendin murrettua värimaailmaa. Upeita alkuperäisiä valaisimia ja huh, miten ihania tapetteja. Kauniita kakluuniuuneja. Lämpimiä puupintoja. Sammaleen vihreitä plyyshikalusteita. Oltiin pikkuhotellissa, mutta enemmän minusta tuntui siltä, että oltiin jonkun kotona.

11 kahden hengen huonetta, yksi yhden hengen huone, kokoustila 20:lle hengelle, alakerrassa sauna ja saunakabinetti, jotka ovat hotelliasiakkaiden käytössä. Kelasin mielessäni, että tämähän on ihan täydellinen romanttinen piilopaikka tai juhlien pitopaikka. Ainutlaatuinen hotelliaarre joka tapauksessa. Kaiken lisäksi ympäristössä on upeat ja rauhalliset lenkkeilymaastot vesistöistä tinkimättä.

Ehkä Urholasta kertoo jotain se, että siellä on majoittunut Tanskan kuningatar Beatrix. Villa myös kelpuutettiin Putinin ja hänen poppoonsa majoituspaikaksi Punkaharjun vierailulla 2017.

Kyllä teillä Punkaharjulla passaa. Kaksi persoonallista ja harvinaisen viehättävää pikkuhotellia Suomen kansallismaisemissa. Toisella puolella harjua viehko vaaleanpunainen Unelma, Hotelli Punkaharju. Toisella puolella tämä auringonkukankeltainen komea Urho. On tässä matkailijalla herkkua mistä valita.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Risteilyt Ruoka ja viini

Menu, jonka perässä kannattaa matkustaa

torstai, lokakuu 10, 2019

Silja Linen Menu Nordicin maistelutilaisuus lehdistölle.

Joskus minusta tuntuu, että olenkohan ihan täysipäinen. Miettikää nyt. Olen valmis istumaan vapaaehtoisesti aamuvarhaisella kaksi tuntia junassa vain yhden aterian tähden. Ja iltapäivällä sama takaisin päin. Matkustin siis edestakaisin 460 kilometriä käydäkseni syömässä Helsingissä muutaman ruokalajin. Ehkä tämä kertoo jotain kiinnostuksestani ruokaan.

Siinä vaiheessa, kun istuin Silja Linen Serenade-laivalla ja olin syönyt ensimmäiset annokset viisiosaisesta Menu Nordicista tiesin, että matkani oli täysin tämän herkuttelun arvoista. Tämä menu oli yksi parhaista, mitä olen naismuistiini syönyt viime vuosina.

Intiimi Bon Vivant on täydellinen miljöö pitkälle illalliselle.

Olin maistelemassa Silja Linen Bon Vivant -ravintolan uutta Menu Nordicia, joka on tällä kertaa täysin Siljan oman keittiötiimin suunnittelun tulos. Kiitos vaan taitavat, hienon kokonaisuuden olitte ideoineet ja valmistaneet. Menu oli kiinnostavan monipuolinen, makumaailma vivahteikas ja annosten visuaalisuus kauniin huoliteltua.

Lähiruoka ja raaka-aineiden puhtaus ovat päivän sana. Vähän jopa niin trendikästä, että tuntuu välillä termejä viljeltävän ilman, että niille oikeastaan on mitään katetta.

Menu Nordic täytti nimensä mukaisen lupauksensa tässäkin suhteessa. Pohjoiset raaka-aineet ovat päässeet niille kuuluvaan kunniaan. Menun hauki on kotimaista ja tulee pääosin Saimaalta. Peura ja villisorsa tulevat Siljan laivojen toisesta ”kotisatamamaasta” Ruotsista. Mukaan menuun on päässyt myös pohjoisen sieniä ja marjoja.

Hienoa, että menun kalaksi oli valittu hauki. Olen aina ollut sitä mieltä, että kotoinen haukemme on aivan aliarvostettu kala. Tässä menussa maastopukuinen taimen nousi sille kuuluvaan asemaan ja myös omaksi suosikikseni.

Ihastuin myös kalan seuralaiseksi valittuun ranskalaiseen Viré-Clessé valkoviiniin. Chardonnayt eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, mutta voihan persikka, miten hyvä valkkari tämä olikaan.

Keittiöpäälliköt Jonas Niklasson ja Jyrki Tulkki voivat syystä olla tyytyväisiä.Menuun valitut viinit tukivat hienosti ruokien makumaailmaa.

Ehkä kuitenkin iloisin olin pienen puolankalaisen yrityksen Ärmätti Oy:n nokkosten päätymisestä Siljan lautasille. Iloinen ensinnäkin siitä syystä, että kainuulainen pientuottaja on päässyt suuren yrityksen toimittajaksi. Ja iloinen myös siitä, että oli rohkeasti lähdetty etsimään puhdas, terveellinen ja vähän poikkeava raaka-aine yhdeksi menun komponentiksi. Tiesittekö, että nokkosessa on nelinkertainen määrä rautaa verrattuna pinaattiin?

Tällaista ihanuutta siis tarjoillaan Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant -ravintoloissa 9.1.2020 saakka.

Salmon & Nettles: Lohta, tillissä paistettua meriravunpyrstöä ja 64 asteen luomumuna nokkospestolla.

– Mehukasta ja maukasta. Vaikka raaka-aineita on annoksessa paljon, ne ovat keskenään sopusoinnussa. Nokkonen ja muna toimivat hyvin yhteen.

Venison & Roe: Peuratartar ja suomalaista muikunmätiä, luomumunan keltuaista, kapriksia, sinappia, sherryviinietikkaa, sipulia ja smetanaa.

– Tartar vähän toisella tapaa. Annos oli kaunis kuin perhonen. Rakastan muikunmätiä, mutta mietin oliko tässä kohtaa sille oikea paikka. Kaikki meni. Lopuksi totesin, että oli.

Pike & Lobster: Voissa paistettua haukea, hummerihaukikvenellejä, hummerikastiketta, pinaattia ja puikulaperunapyreetä.

– Oma suosikkini. Hyvä osoitus siitä kuinka monipuolinen hauki taipuu fine dining -lautaselle. Kastike oli jumalaisen hyvää.

Wild duck & Calvados: Paistettua villisorsanrintaa ja sieninyyttejä, omenavaahtoa, puolukoita ja Calvadoskastiketta.

– Ja minä kun olin joskus kuvitellut, että sorsa on aina kuivaa. Linnulla oli täydellinen kypsyysaste ja se oli mehevää kuin mikä. Ihana annos, kuin tuulahdus pohjoista luontoa.

Almond & Cloudberry: Mantelileivos, lakka- ja valkosuklaakreemiä, sokeroituja lakkoja ja mantelijäätelöä.

– Jäkiruokafriikki oli tästä annoksesta täpinöissä. Simpukan muotoisissa leivoskekseissä maistui mukavasti karvasmanteli, joka sopi hienostuneesti mantelijäätelön ja lakan makuun. Ihan täydellinen kombo.

Jos vähänkään emmit kannattaako Menu Nordicista maksaa 118 euroa (Club One kortilla 109 euroa), olen täysin sitä mieltä, että kannattaa. Etenkin, kun hintaan kuuluu myös viisi laadukasta ja taiten valittua viiniä.

Eikä tarvitse tämän menukokonaisuuden osalta kantaa huolta siitä jääkö nälkäiseksi. Annoskokoja pitäisin jopa reiluina. Jälkkärin kohdalla teki jo aika tiukkaa. Mutta koska kuulun niihin ihmisiin, ettei jälkiruokaa jätetä, söin kiltisti kaiken.

Kasvissyöjille keittiötiimi on toteuttanut myös oman Menu Nordic Veganin. Kyse ei ole siitä, että Menu Nordic olisi muokattu kasvisversioksi, vaan tämäkin menu on suunniteltu ihan omaksi kokonaisuudeksi. Kolmen ruokalajin vegemenun hinta ilman viinejä on 49 euroa.

Kiitos Silja Line. Menu Nordicin takia kannattaa tehdä vaikka vähän pidempi reissu. Milloin viimeksi olet muuten käynyt Tukholmassa? Tässä olisi aika hyvä syy.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Hotelliviikonloppu omassa kotikaupungissa – kokemuksia Lappeenrannan Boutique Hotel Old Spasta

sunnuntai, lokakuu 6, 2019

Majoituksen ja menun tarjosi Savon Mafia

Tehtiin miehen kanssa staycationit eli lähdettiin viettämään hotelliviikonloppua kotikaupunkimme Lappeenrannan vanhimpaan ja romanttisimpaan hotelliin.

Vähän huvitti, kun heitin laukun automme takaboksiin ja starttasimme pihaltamme hotelliviikonlopun viettoon. Kymmenen minuuttia ja olimme majapaikkamme, Boutique Hotel Old Span pihassa. Enpä ole koskaan aiemmin yöpynytkään hotellissa näin lähellä kotiani.

Ensi-ihastus syttyi jo alkukesällä

Idea tähän juttuun lähti jo alkukesästä. Tapasimme ystäviemme kanssa Lappeenrannan satamassa ja mietimme jossain vaiheessa iltaa, minne voisimme mennä yhdessä syömään. Lopputulemana päädyimme Lappeenrannan kylpylän kupeessa olevaan Bistro Lähteeseen, josta kukaan meistä ei tiennyt yhtikäs mitään. Sattuma oli tässä kohtaa puolellamme, sillä ravintolan ruoka yllätti meidät iloisesti.

Samassa syssyssä ystäväpariskunta keksi, että miksi heidän oikeastaan kannattaa ajaa taksilla kotiin, kun he voisivat sen sijaan jäädä yöpymään mukavaan hotelliin. Huone järjestyi kaksiosaisen kylpylän vanhemmalta puolelta, Boutique Hotel Old Spasta.

Pitihän meidän muidenkin nähdä millainen hotellihuone kätkeytyi tuon kauniin jugendrakennuksen sisuksiin. Ja niinpä koko poppoo istui hetken päästä viehkossa hotellihuoneessa nauttimassa minibaarin antimia.

Wanhan kylpylärakennuksen suloista charmia

Hotellista ja sen ravintolasta inspiroituneena otin yhteyttä hotellia ja ravintolaa pyörittävään Savon Mafiaan, jonka monet tuntevat maineikkaana savonlinnalaisena hotelli-, ravintola- ja panimoyrityksenä.

Da daa, niin järjestyi miehen kanssa tilaisuus päästä kokeilemaan, millaista on viettää hotellivuorokausi muutaman kilometrin päässä omasta kodista.

Kyllähän kaikki lappeenrantalaiset tietävät kaupunginlahden rannalla olevan vanhan kylpylän. Onhan tuo komistus tuijotellut Saimaalle jo vuodesta 1913. Kummallista minusta sen sijaan on, etten ole aiemmin tehnyt tuttavuutta kyseisen yrityksen kanssa.

Ehkä syynä on menneille vuosikymmenille jämähtänyt käsitykseni kuntoutuskylpylästä, jonka palvelut on suunnattu lähinnä vanhemmalle väelle. Mutta ajat muuttuvat. Tuli todettua, että Lappeenrannan kylpylä on muuntautunut hemmotteluhoitoihin keskittyväksi nykyaikaiseksi kaupunkikylpyläksi.

Vanhassa kylpylärakennuksessa on todella ihastuttavaa boutiquehotellin henkeä. Kahden kerroksen 28 huonetta ovat kaikki erilaisia ja kauniisti jugendhenkeen sisustettuja. Meillä oli pieni minisuite, jossa oli erillinen tila nukkumiselle ja oleskelulle. Mies tykkäsi siitä, että huoneessa oli kaksi telkkaria, joista toista saattoi katsoa sängyssä pötkötellen.

Minä taas kuolasin huoneemme lämmintä värimaailmaa, kauniita tapetteja ja erityisesti huikean ihanaa näköalaa Saimaalle. Aivan hotellin edustalla on yksi Lappeenrannan sataman vierasvenelaitureista. Oli hauskaa seurailla huoneemme ikkunoista ohi kulkevia ja rantautuvia paatteja.

Kuntoutuskylpylästä hemmottelukeitaaksi

Kävin tutkailemassa Lappeenranta Day Span esimiehen Viivin kanssa kylpylän erilaisia hoito- ja virkistysmahdollisuuksia. Paikan vanhoja hoitoperinteitä vaalivat Suomen ensimmäinen suolahuone sekä kiehtova 8-asteinen aito luonnonlähde. Mietin miten hyvää kaltaiselleni tukkoiselle nuhanenälle oleskelu suolahuoneessa voisi tehdä.

Päätin laittaa hemmottelupäivän omalle must to do -listalle. Mukavaa olisi nauttia niin hieronnasta, kasvohoidosta kuin jostain kylpylän hoito-osaston monista turvekylvyistä. Hotelliasiakkaille vastapäisen kylpylän uuden osan, Lappeenranta Span, sauna- ja uima-allasosasto ovat maksuttomia.

Saimaa on parasta Lappeenrantaa

Olimme illalla menossa syömään kylpylän Bistro Lähde -ravintolaan, mutta sitä ennen teki mieli lähteä pienelle lenkille Lappeenrannan satama-alueelle. Boutique Hotel Old Spa sijaitsee minusta kaupungin hienoimmalla paikalla Saimaan rannalla, kuitenkin aivan keskustassa.

Tässä kohtaa on ihan pakko ylistää oman kotikaupungin ranta-alueiden kauneutta ja hulppeita lenkkeilymaastoja. Lähdit hotellilta sitten oikealle tai vasemmalle pystyt kulkemaan Saimaan rantaa melkoiset matkat. Katsokaa nyt näitä kuvia miten upeaa täällä onkaan, etenkin syksyn hulppeassa värikylläisyydessä.

Jotenkin kiehtovaa viettää tällaista yhteistä aikaa, vähän kuin lomalla olisi oltu. Saatoimme tehdä tuikitavallisesta arkipäivästä vähän juhlavaa. Tässä kohtaa syyslauantaina meillä yleensä suunnataan Prismaan, pestään pyykkiä tai siivotaan.

Sen sijaan nyt vaeltelimme kiireettömästi pitkin Saimaan rantabulevardia ja poikkesimme keskellä päivää lasilliselle. Vielä tarkeni auringossa terassillakin istuskella. Tuli samalla katseltua kotikaupunkia vähän kuin turistin silmin.

Bistro Lähteen yllätysmenussa hyvä hinta-laatusuhde

Rakastan yllätyksiä, ja siinä varmaan yksi syy, miksi halusin valita Bistro Lähteen tarjonnasta yllätysmenun. Olen hyvin kaikkiruokainen. Oikeastaan ainut asia, mitä en syö enkä koskaan ravintolassa tilaisi, on maksa.

No, vähän meinasi etukäteen harmittaa, kun alkuruuaksi pöytäämme tuotiin poronvasan maksaa. Annos oli kaunis kuin mikä, joten päätin ainakin maistaa. Vaan kas kummaa, söinkin koko annoksen. Se oli nimittäin todella herkullista. Makea puolukka sopi miedon makuiselle maksalle erinomaisesti ja mukava lisuke lautasella oli rapsakka jäkälä. Täydet pisteet tälle.

Pääruokana oli paistettua siikaa rapukastikkeessa, hyvää sekin. Jälkiruoka sen sijaan jätti vähän toivomisen varaa. Annos oli kauniisti rakennettu, mutta tyrnimarjapossetin maku oli meistä hieman tunkkainen. Liekö syynä marjoissa maistunut tervan maku, joka vei raikkauden marjoista?

Kokonaisuudessaan Bistro Lähde on varteen otettava vaihtoehto. Kolmen ruokalajin yllätysmenun 34 euron hinta on minusta hyvin kohtuullinen.

Otimme myös menun ruokiin valitut viinit, joista meitä eniten ihastutti australialainen Weemala Pinot Gris. Tuhti valkkari, joka olisi mennyt hyvin vaikka poronmaksankin kanssa. Kiitos ravintolalle myös ystävällisestä palvelusta, tullaan toistekin.

Loppuillasta kävimme kurkkaamassa vielä Lappeenrannan iltaelämää, mutta kovin myöhään emme jaksaneet kukkua. Soma hotellimme veti tällä kertaa pidemmän korren. Aamulla oli nautinnollista nukkua vähän pidempään ja aloittaa päivä valmiilla aamiaisella.

Erityisen kiva juttu tässä oli, ettei edessä ollutkaan pitkää ajomatkaa. Vajaa kymmenen minuuttia ja olimme jälleen kotona. Staycationissa on ideaa.

https://lappeenrantaspa.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista