Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Kolme tapaa tehdä jouluna hyvää

lauantai, marraskuu 21, 2020

Enää vajaa kuukausi ja sitten joulu ihanainen saapuu jälleen. Ihanainen se ei kuitenkaan ole kaikille. Joulu, jos mikä nostaa tunteita pintaan ja kärjistää entisestään eriarvoisuutta, osattomuutta, köyhyyttä ja yksinäisyyttä.

Kaikkien joulupöydässä ei ole kystä kyllä, joulupukkia on turha odottaa, eikä lapsilla ole aamusta iltaan hauskaa, kuten joululaulussamme lauletaan. Hyvä ja lämmin mieli voi olla kateissa ja jouluntähtönen sammuksissa joko taloudellisista tai terveydellisistä syistä. Tai elämässä on muuten vaan sattunut ikäviä asioita, jotka ovat vieneet pohjan pois elämänhallinnalta ja jaksamiselta.

Onneksi meillä on monia luotettavia toimijoita tekemässä hienoa työtä, jotta mahdollisimman monessa kodissa olisi edes vähän parempi joulu. Voimme jokainen olla tukemassa näiden hyvää tekevien järjestöjen ja yhdistysten toimintaa.

Ainakin minua joulu herkistää ja lisää halua auttaa ja antaa omastaan. Miehen kanssa olemme luopuneet lahjojen ostamisesta toisillemme. Minusta parempi vaihtoehto on lahjoittaa lahjarahat hyväntekeväisyyteen, kuin miettiä pää kuumeisesti, että mitä ihmettä ostaisin jo liiaksi käyneen tavaramäärän jatkoksi. Jossain joku muu tarvitsee kipeämmin sitä lahjaa ja tulee varmasti paljon enemmän iloiseksi.

Nostin tähän kolme tahoa, joiden kautta on helppo auttaa lapsiperheitä, vähävaraisia tai yksinäisiä vanhuksia. Kaikille näille auttajatahoille on yhtenäistä se, että apu on konkreettista, se viedään henkilökohtaisesti perille ja sen kohteena ovat yksityiset ihmiset. Arvostan myös sitä, että kyse on hyväntekeväisyydestä ilman raskasta keruuorganisaatiota, jonka palkkakustannuksiin uppoaa turhan iso osa keruuvaroista.

Haastan meidät kaikki yhdessä mukaan luomaan edes vähän parempaa joulua niille, joille se ei sitä välttämättä muuten olisi. Tämä poikkeuksellinen vuosi on varmasti lisännyt entisestään avun tarvetta. On korona tai ei, joulu kuuluu kaikille. Voisiko se kaikkein paras joululahja itselle ollakin tänä jouluna antamisen ilo?

Pelastusarmeijan Joulupatakeräys

Pelastusarmeija on ollut oma suosikkini joulukeräyksissä jo vuosien ajat. Liikkeen motto ”soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa” toteutuu tosiaan käytännössä. Kristillisen yhteisön toiminnan pääpaino on pitkälti hyväntekeväisyystyössä vähävaraisten ja syrjäytyneiden parissa.

Pelastusarmeijan perinteiseen joulupatakeräykseen voi lahjoittaa netissä, tekstiviestillä, tilisiirrolla, mobilepayna tai pivolla. Ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.joulupata.fi/. Netissä on mahdollista perustaa myös oma nettipata ja haastaa sinne kavereitaan keräämään pottia. Tietoa löytyy täältä: https://oma.pelastusarmeija.fi/joulupata-2020 

Myös katujen varsille ilmestyvät perinteiset joulupadat 14.12.2020. Katukeräys jatkuu aina 23.12.2020 asti. Avun jakaminen on konkreettista. Saadut lahjoitusvarat jaetaan kotimaassa ruokana, vaatteina ja lahjakortteina vähäosaisille lapsiperheille, vähävaraisille ja syrjäytymisvaarassa oleville.

Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräys

Eri puolilla Suomea toimivat Nuorkauppakamarit keräävät joululahjoja eriarvoisessa asemassa oleville lapsille ja nuorille, jotka muuten saattaisivat jäädä ilman joululahjaa. Tällaisia lapsia ja nuoria ovat esimerkiksi lastensuojelun piirissä olevat.

Joulupuu-niminen hyväntekeväisyyskeräys toteutetaan yhdessä paikallisten seurakuntien tai sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa. Nuorkauppakamari organisoi keräyksen ja alan ammattilaiset valitsevat saajat ja hoitavat lahjat perille.

Ideana on, että keräykseen osallistutaan ostamalla lahja, paketoimalla se ja viemällä paketti Joulupuun keräyspisteelle. Lahjojen tulee olla uusia tai itse tehtyjä. Lahjaan kiinnitetään pakettikortti, joka kertoo lahjansaajan sukupuolen ja iän. Mikäli kyse on lahjakortista, merkitään korttiin myös liike johon lahjakortti käy sekä summa.

Tietoa eri kaupunkien keräyspaikoista ja keräysajoista löydät täältä: https://joulupuu.org/ 

Iloa yksinäisille vanhuksille

Itselleni tuntemattomin joulukeräys on Kotona Asuen Seniorihoivan toteuttama Ole joulupukkina seniorille -hyväntekeväisyyskampanja. Kyse on joulukukkalahjoituksista, jotka toimitetaan perille tuottamaan iloa pääkaupunkiseudun, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kotkan ja Oulun yksinäisille vanhuksille.

Olen itse kuunnellut kauhulla kuinka valtiovallan taholta kehoitetaan välttämään kaikenlaisia kontakteja joulun aikaan jopa perhepiirissä. Onko meillä nyt hyvä syy unohtaa vanhukset kotikoloihinsa? Jos minulta kysytään, koronaakin pahempi uhka voi olla yksinäisyyden ja unohduksen kokemus, etenkin näin jouluna.

Pienikin asia ja huomioiminen voi joskus olla merkityksellinen. Tämän joulukampanjan avulla ilahdutettiin viime vuonna yli 8000 ikäihmistä.

Kampanjaan voi osallistua kuka tahansa. Käy katsomassa keräyksen nettisivuilta https://www.kotonaasuen.fi/hoivapalvelut/ole-joulupukkina-seniorille keräykseen osallistuvat kukkakaupat. Jos tällainen löytyy läheltäsi, voit ostaa kaupasta haluamasi kukan, joka toimitetaan vastaanottajille joulunalusviikolla.

Kukkia myyvät mm. keräykseen osallistuvien paikkakuntien Stockmann-tavaratalot, Tampereen Sokos ja Prisma sekä lukuisat yksittäiset kukkakaupat. Lahjoittaja voi kirjoittaa kukan mukaan oman joulutervehdyksensä, vaikka kukan saajat ja lahjoittajat pysyvätkin tuntemattomina.

Keräykseen voi osallistua myös netissä. Suorat linkit kukkakauppojen verkkosivuille löytyvät edellä olevasta linkistä. Keräysaika jatkuu 17.12.2020 saakka.

Kampanjaan osallistuvien kaupunkien kotihoidot ja vanhuspalvelut valitsevat kukkalähetysten saajiksi alueidensa yksinäisiä vanhuksia. Kiva tapa tämäkin tuottaa hyvää joulumieltä.

Kuvat: pixabay.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Lomaa kahdella tapaa: toivottua ja ei toivottua

maanantai, marraskuu 16, 2020

Ei se aina mene niin kuin suunnittelee. Viikonloppuna meidän piti mennä Kuopioon, mutta sen sijaan ajoimme Savonlinnaan. Nähtävyyksien sijaan kohteenamme oli paikallinen Terveystalo.

Sattui pieni loukkaantuminen ja kuvittelin, että tästä selvitään muutamalla Buranalla. Vaan ei sitten selvittykään. Vanhalla lasketteluvammalla höystetty olkapääni äityi sen verran kivuliaaksi, että lääkäriavulle tuli tarvetta.

Maalla asumisen huonoja puolia on se, ettei apu ole aina lähellä, kun sitä eniten tarvitsee. Lähin saman päivän lääkäriaika löytyi Savonlinnasta, noin 70 kilometrin päästä kodistamme. Siispä sinne apua hakemaan. Entisenä kaupunkilaisena tuntui kummalliselta ajaa lähes 150 kilsaa tavallisen lääkärikäynnin takia.

Kun muutama päivä ja etenkin yönseutu tuli painittua ja valvottua kivun kanssa, mietin heitä, joilla kipu on jokapäiväinen seuralainen. Kuinka raskasta ja rajoittunutta elämä voi olla, jos aina vain koskee. Itse olin jo ihan kypsä muutamassa päivässä. Jäätävän kolotuksen takia missään asennossa ei ollut hyvä, eikä mihinkään pystynyt keskittymään. Elämä jatkuvan kivun kanssa on varmasti aika helvetillistä.

Kiitos Terveystalon asiantuntijat. Sain hyvää apua ja tehokasta lääkitystä, jonka avulla kipu on pikku hiljaa asettunut ja olkavarsi parantumassa. Miten ihanaa pystyä jälleen nukkumaan. Ei sitä turhaan hehkuteta hyvän yöunen merkitystä.

Tässä sitä nyt mennään päivä kerrallaan rauhallisesti ilman hötköilyjä. Toipuminen etenee. Kun menettää vaikka vain hetkeksi kyvyn tavallisiin arkirutiineihin, kuten hiusten kampaamiseen ja pukemiseen, niiden takaisin saanti tuntuu kovin hyvältä. Muutama saikkupäivä vielä, niin eiköhän tämä täti jälleen porskuta.

Tosin eipä täällä maalla ole paljoa merkitystä sillä, millainen kummitus peilistä kurkistaa. Olen huomannut, että välillä saattaa mennä useampi päivä, jolloin en muista meillä peiliä olevankaan. Asiakkaat kohtaan tätä nykyä vain puhelimitse, eikä lenkilläkään juuri koskaan tule ketään vastaan. Aika saman tekevää, miltä näytän kotiseinille tai lenkkipolkujen puille. Toki kotona istuu mies pöydän toisella puolen, muttei hänkään näytä yhtään paremmalta.

Eipä ole ollut tarvetta myöskään täydentää vaatekaapin sisältöä. Uskaltaako edes sanoa, että kotona käyskentelen lähes samassa puumaverkkarissa kaiket päivät. Vapauttavaa, mutta samalla niin tylsää. Oikeasti kaipaan jo kenttätöihin ihmisten ilmoille. Tässäkin suhteessa korona on kaventanut elämän kuviot kovin suppealle sektorille.

Olen miettinyt paljon elämän helppoutta. Jos on liian vähän impulsseja, liian vähän vaateita ja kuormitusta, vaikuttaako se meihin lamaannuttavasti, jopa taannuttavasti? Jos taas on liian kiire, liian suuri työmäärä tai liian paljon paineita, hyvä ei ole sekään.

Huomaan itsestäni, että runsas vapaa-aika ja liian vähäinen pakollisten tehtävien määrä laiskistuttaa. Joudun patistamaan itseäni entistä enemmän ja koko ajan on läsnä tunne, etten saa oikein mitään aikaiseksi. Tämä taas puolestaan lisää tyytymättömyyttä itseeni. Ja lohtua tähän kaikkeen tulee haettua ihan liikaa jääkaapista.

Joskus aiemmin haaveilin lisääntyneestä vapaa-ajasta. Nyt kun sitä on riittämiin, tarvitsenkin ilmiselvästi pientä painetta ollakseni toiminnallisesti vireimmilläni. Ihminen ei näköjään koskaan ole täysin tyytyväinen.

Ensi viikolla alkaa lomani. Normaalisti tässä kohtaa olisi kutkuttava odotuksen ja innostuksen tunne tulevasta lomasta. Kymmeniä pursuavia suunnitelmia siitä, mitä lomalla aion tehdä ja minne mennä.

Ilman koronaa olisin viikonloppuna istunut Norskin koneessa kohti Malagaa juomassa onnellisena samppanjaa muovimukista. Nyyh.

Ei voi mitään, nyt on näin. Ei minkäänlaisia lomasuunnitelmia, ei minkäänlaisia matkoja tiedossa, ei yhtikäs mitään. Ihan uusi tilanne minulle. Tuntuu siltä, ettei lomallakaan ole oikein merkitystä. Matkavimmaiselle kotona olo ei ole lomaa.

Saapa nähdä, pystynkö keksimään lähiviikoille mitään mielekästä tekemistä. Alkaa nämä lähialueen metsäreititkin käymään jo kovin tutuiksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ruoka ja viini Yleinen

Ulkona syömisen uudet trendit

sunnuntai, marraskuu 8, 2020

Jokainen tietää, että muoti ja sisustus ovat merkittäviä suunnannäyttäjiä, kun mietitään trendejä ja ajan ilmiöitä. Mutta oletko koskaan ajatellut kuinka paljon myös ruoka heijastelee ajan kuvaa?

Ei ole sattumaa, että esimerkiksi vegeruoka tai kiinnostus ruuan terveysvaikutuksiin lisääntyvät tällä hetkellä räjähdysmäisesti. Tosiasiassa ruoka ja se, mitä haluamme milloinkin syödä, ilmaisee globaaleja ilmiöitä ja ihmisten kiinnostuksen kohteita enemmän kuin usein tulemme ajatelleeksi.

Osallistuin tällä viikolla Kespron Maailman ravintolatrendit -tutkimuksen julkistustilaisuuteen. Verkkolähetyksessä esiteltiin ulkona syömisen ilmiöitä meillä ja maailmalla ja ennustettiin sitä, mitä kuluttajat tulevaisuudessa toivovat ravintolaruokailusta.

Kespron tutkimus toteutettiin keräämällä mielipidetietoa kuluttajapaneelissa 18-70 -vuotiailta suomalaisilta. Lisäksi haastateltiin neljää kansainvälisillä kentillä työskentelevää ravintola-alan ammattilaista. Kaikkea tätä peilattiin kansainvälisiin markkinatutkimuksiin ja trenditietokantoihin.

Tutkimuksen perusteella nousi esiin kuusi eri osa-aluetta, joita kuluttajat hakevat ja arvostavat ulkona syömisessä. Haluamme jatkossakin syödä ravintoloissa, mutta koronan vaikutuksesta entistä turvallisemmin ja vastuullisemmin.

Vaan avataanpa vähän kuulemaani. Tällaisia trendejä Kespro ennustaa ravintolakäyttäytymiseen:

Ympäristöystävällinen ruoka

Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamisella on merkitystä myös ulkona syömisessä entistä enemmän. Kuluttajia kiinnostavat ruuan ilmastovaikutukset ja eläinten hyvinvointi.

Jos ennen odotettiin ravintoloilta kalorimäärien laskua, nyt odotetaan annosten hiilijalanjäljen mittareita. Lähiruoka ja vastuullinen tuotantotapa, samoin kuin kestävän kehityksen raaka-aineet ovat arvossaan. Heitettiinpä tiskiin myös yksisoluproteiinien lisääntyminen, kuten levä-, bakteeri- ja sieni-innovaatiot.

Tutkimuksen mukaan 62 % suomalaisista on valmis maksamaan enemmän ravintolaruuasta, joka on toteutettu eettisesti ja ympäristöystävällisesti. Itse toivoisin, että ravintolat nostaisivat tätä puolta enemmänkin esille.

Aitoja raaka-aineita ja uusia valmistustapoja

Aitojen raaka-aineiden ja makujen kunnioitus nousee aiempaa enemmän arvoonsa. Asiakas odottaa ravintolalta luovuutta ja yllätyksellisyyttä. Hyvä ravintola pystyy yllättämään.

Haluamme syödä ruokaa, joissa käytetään raaka-aineita uusilla tavoilla. Ravintolaan mennään syömään ruokaa, jota ei kotona osata valmistaa. Erityisesti nuoret etsivät ravintoloilta uudentyyppistä eksotiikkaa.

Terveellisyysbuumi näkyy yhä raaka-aineiden valinnoissa. Nyt tosin nyt myös  juomapuolella esimerkiksi matala-alkoholipitoisten juomien kysynnässä.

Ravintolasyöminen on arjen luksusta

Ravintolaan ei mennä enää vain syömään, vaan ruuan lisäksi hakemaan piristystä ja nostetta arkeen. Hyvä ravintolakokemus on loppuun asti mietitty elämys, joka tarjoilee lautaskokemuksen muunkinlaisia nautintoja, kuten visuaalisia ja emotionaalisia kokemuksia.

Lisääntyneen kotonaolon ja etätyön ansiosta lounastetaan yhä enemmän kotona, mutta sen ei tarvitse välttämättä merkitä pelkkään kotiruokaan tyytymistä. Ravintolalounaita korvataan kotiin haettavilla luncboxeilla, jotka tuovat kaivattua vaihtelua kotona syömiseen.

Ravintolaruuan ”Netflix”

Yhtenä trendinä Kespron esitelmässä nostettiin esiin teknologian mahdollisuudet tarjota entistä enemmän personoitua ruokaa. Puhuttiin ravintolaruuan ”Netflixistä”, josta kukin voisi valita sovelluksia, jotka mahdollistavat yksilöllisten toiveiden huomioon ottamisen. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi älykkäät ruokatoimituspalvelut.

Kuluttajien erilaiset ruokavaliot ja -tottumukset, dieetit ja poikkevat päivärytmit lisäävät varmasti ravintoloiden haasteita tulevaisuudessa. Mitä paremmin ravintola pystyy vastaamaan personoituun palveluun, sitä paremmin se pystyy täyttämään kuluttajien tarpeet.

Ajatuksena tämä on ideaali, mutta jäin vain itse miettimään, että kuinkahan mahtaa käydä kannattavuuden, jos kaikille pitäisi tarjota kaikkea?

Turvallisuushakuisuus

Koronakurimus on laittanut ravintoloille melkoisia vaateita selviytyä läpi vaikeiden aikojen. Koska kukaan ei tiedä kuinka kauan koronauhan kanssa joudumme elämään, tämä asia leimaa ravintolaruokailua varmasti ainakin toistaiseksi.

Asiakkaat odottavat turvallista ympäristöä, jossa turvavälit ja korkea hygienia huomioidaan. Avoimet tilat ja lisääntyneet terassipaikat ovat yksi ajan ilmentymä. Ravintolan tilaratkaisuja joudutaan varmasti vielä jonkin aikaa pohtimaan.

Korona on lisännyt take away -ruuan kysyntää. Mielenkiintoinen ilmiö on ollut fine dining noutoruoka. Kotiin haetaan gourmet-annoksia ja syödään taiten valmistettua ravintolaruokaa turvallisesti kotioloissa.

Luulenpa, että ne ravintolat tulevat selviämään parhaiten, jotka pystyvät luovasti luovimaan muuttuneessa toimintaympäristössä.

Makumatkat maailmalta ja makumaailman rikastaminen

Matkailun puuttuessa ruoka voi toimia korvikkeena ja täyttää matkahaaveitamme. Kaipaamme entistä enemmän vaihtelua ja uusia kokemuksia myös ruualta. Tämän kyllä itsekin allekirjoitan niin täysin. Ruoka myös usein palauttaa muistoja matkoilta.

Maailman keittiöt muovautuvat entistä enemmän mikroroalueiden keittiöihin. Emme puhu enää esimerkiksi kiinalaisesta keittiöstä, vaan etsimme alueellisia erikoisuuksia ja autenttisuutta, uusia makumaailmoja, eksoottisia raaka-aineita ja mausteita. Ravintolaan mennään makumatkalle kokemaan jotain poikkeuksellista.

Eksoottisten makunautintojen lisäksi kuluttajat toivoivat tavallisten ja tuttujen raaka-aineiden käyttöä uusilla ja yllättävillä tavoilla. Peräti 79 % vastaajista kertoi olevansa kiinnostunut makuja kohtaan, joita ei ole ennen kokenut. Ravintolaan mennään yllättymään ja kokemaan jotain poikkeuksellista.

Toivottavasti ravintoloilla riittää asiakkaita koronasta huolimatta. Nyt huomaan itse, että kotoilun ja kotona kokkaamisen rinnalle olen alkanut kipeästi kaipaamaan pitkiä ravintolaillallisia ja sitä ihanaa tunnetta, kun saa eteensä taidokkaan ja herkullisen annoksen.

Päätimme ensi viikolla tehdä pienen irtiottomatkan eläväiseen Kuopioon. Vaihtelun ja piristyksen lisäksi muutama hyvä ruokakokemus olisi mukavaa saada tuolta reissulta mukaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Elämäntaito Yleinen

Maalle muuttaneen ensifiilikset

sunnuntai, lokakuu 25, 2020

Korona saa ihmisen tekemään omituisia asioita. Kuten muuttamaan maalle reilun 2000 asukkaan pieneen etelä-savolaiseen kuntaan järven rannalle metsikön laitaan.

Mennyt kesä nosti luonnon merkityksen elämässämme entistä korkeampaan arvoon ja tässä sitä nyt ollaan. Uudessa kodissa, puutalossa Saimaan rannalla. Kotimme suurista ikkunoista näkyy metsää, pala Saimaata, rantakaislikkoa ja hieman vastapäistä rantaa. Muuta ei sitten oikein näykään.

Ainakin näin lomasesongin ulkopuolella ympärillämme vallitsee hiljaisuus ja rauha. Seurailemme päivittäin vaihtuvaa maisemataulua ja värimaailman muuttumista silmiemme edessä.

Saimaan kauneus ja sen kymmenet tunnelmat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Järvi voi olla päivästä ja säästä riippuen niin erilainen. Upeimpia ovat olleet muutamat pakkasaamut. Auringon noustessa veden pinnan yläpuolella leijuu unenomainen usva, joka tekee maisemasta lähes epätodellisen.

Muutamana aamuna on ollut pakko ponkaista sängystä suoraan rantaan, jotta en missaisi tuota aamun ihmeellistä valoa ja tunnelmaa, joka kestää vain lyhyen hetken. Kun aurinko on ehtinyt liian korkealle, aamun taianomaisuus on menetetty.

Viime viikot ovat menneet hujauksessa kotia sisustellessa ja lopputulosta fiilistellessä. Vaikka tilaa on entistä enemmän, olemme pyrkineet sisustamaan kotimme niin, että turhaa tavaraa vältetään ja pyrkimys on aiempaa enemmän selkeälinjaiseen minimalismiin.

Jos jotain rakastan uudessa kodissamme eniten, se on sisään tunkeva valo ja kokonainen seinä korkeita ikkunoita. Katto on korkealla ja tuntuu kuin olisi entistä enemmän tilaa hengittää. Ja tietysti rakastan takkaa ja sen suloisen kodikasta lämpöä.

Takasta on tullut meille todellinen kodin sydän. Aamuvirkku mies laittaa ensitöikseen takkaan tulet, jolla saa yön aikana viilentyneet tilat nopeasti lämpimäksi. Itse rakastan nousta ylös aamuhämärässä, kun takka loimottaa tuvassa. Puita kuluu siihen malliin, että joudumme piakkoin tilaamaan jo uuden kuorman.

Marjamaniaa potevana olen ollut onnellinen koko syksyn siitä, kun marjamaat alkavat kutakuinkin kotiovelta. Kotimme molemmat pakastimet ovat nyt niin täynnä mustikoita ja puolukoita (aiemmin kerättyjen hillojen lisäksi), että saamme uurastaa talvikauden, jotta sato saadaan käytettyä.

Syksyn tullessa päivät lyhenevät ja kaikki maaseudulla asuvat tietävät, mitä se tarkoittaa ympäristössä, jossa ei ole katuvaloja. Pilkkopimeää. Vaikka tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun asumme maalla, sysipimeys jaksaa silti yllättää. Pihapiirin ulkopuolelle ei ole menemistä ilman tasku- tai otsalamppua. Onneksi meillä on mahdollisuus lenkkeillä päivällä valoisaan aikaan.

Pimeydessä tekee mieli laittaa lyhtyjä kaikkialle niin ulos kuin sisälle. Terassin kaidetta koristaa meillä nyt 2000 lampun led-valosarja, josta kieltämättä tulee jopa hieman liiankin jouluinen fiilis.

Syksyn aikana olemme päässeet kokemaan maalla asumisen lieveilmiöitä ei toivottujen asukkien muodossa. Loppusyksystä meillä oli kärpäsongelma. Aurinkoisina päivinä kymmenet kärpäset pölähtivät käsittämättömästi sisätiloihin, ja saimme leikkiä kärpästenherraa pyydystellen näitä ei toivottuja vieraita. Kokeiltu on nyt niin kärpäspaperit kuin elektroniset kärpäspyydykset. Ikkunat on pakko pestä tänä syksynä toistamiseen.

Ensimmäisten kylmien aikaan jostain seinien ja katon kätköistä alkoi kuulumaan epäilyttävää rapinaa ja pienten jalkojen vipellystä. Emme haluaisi alivuokralaisia, joten nyt on päästy kokeilemaan myös hiirenloukkujen tehokkuutta. Siltikään en voi mitään sille, että tunnen surua hiirten surmaamisesta.

Maalla asuminen edellyttää kaikenlaisissa hankinnoissa suurempaa suunnitelmallisuutta verrattuna kaupungissa asumiseen. Täällä ei niin vaan saa lähikaupoista kaikkea toivomaansa. Kunnan keskustasta löytyy pari pientä päivittäistavarakauppaa, mutta ymmärrettävästi valikoima ei voi olla kovin laaja. Joskus hyvällä onnella onnistuu saamaan vaikka tuoretta korianteria, joskus ei.

Noin kerran viikossa ajallamme johonkin lähikaupungeistamme ja teemme listaa niistä hankinnoista, mitä emme täältä saa. Menneellä viikolla vähän huvitti, kun onnistuimme käyttämään lähes koko päivän kaupungissa asiointiin. Lista oli pitkä, missä piti käydä ja mitä hankkia. Maalikyliltä tarvittiin mm. uusia ulkoiluvaatteita ja kumisaappaat.

Olen iloinen siitä, että vaikka uusi asuinpaikkakuntamme on pieni, täällä toimii kuitenkin ihan vireä kansalaisopisto. Jonkinlaista harrastustoimintaa on luvassa koko syys- ja talvikauden. Ilmoittauduin kerran viikossa kokoontuvaan jumpparyhmään. Täällä ilmeisesti kaikki tuntevat toisensa. Ainakin, jos jotain voi päätellä siitä, että alun nimenhuudossa kaikkien muiden nimet olivat tiedossa, paitsi omani.

Iloinen olen myös siitä, että keskustasta löytyy pieni kirjasto. Meistä tulee takuulla sen vakioasiakkaita.

Varmasti vielä viikkoja ihmettelemme uutta kotiamme ja asuinympäristöämme sekä opettelemme uudenlaista tapaa elää. Välillä nauramme sille, että olemme muuttaneet koronavapaalle vyöhykkeelle. Tästä perspektiivistä tuntuvat maailman koronahuolet kovin kaukaiselta.

Tuleva talvi jännittää meitä ehkä kaikkein eniten. Saa nähdä tylsistymmekö täällä luonnon keskellä tekemisen puutteesta. Näyttää ikävä kyllä siltä, että kaikenlaiset piristävät ulkomaanmatkat voi koko talvikauden osalta unohtaa. Luovuutta täytynee käyttää, jotta ei ihan taannuta.

Mustikkapiirakka on uunissa. Hei, meillä leivotaan, mikä on aika poikkeuksellista. Tästä näyttäisi alkavan meidän elämän uusi kotoiluvaihe.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Ahvenanmaa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Kulinaristin 7 vinkkiä Ahvenanmaalle

sunnuntai, lokakuu 18, 2020

Heinäkuussa vietimme miehen kanssa päivän Maarianhaminassa ja jo siltä reissulta jäi tosi myönteinen kuva. Meille tuntematon kaupunki oli soman idyllinen ja jopa hyvällä tavalla maalainen vanhoine kauniine puutaloineen ja runsaine viheralueineen. Nyt tuli todettua, että Ahvenanmaa on myös herkullinen.

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line & Visit Åland

Tällä reissulla pääsin kokemaan syksyistä Ahvenanmaata vähän laajemmin. Kiersin lehdistömatkalla Silja Linen ja Visit Ålandin vieraana tutkailemassa Ahvenanmaan ruoka- ja juomatarjontaa.

Bussin ikkunasta huomasin laajat omenatarhat, maastossa laiduntavat lampaat ja tietysti meren, joka tasaisin väliajoin ilmaantui näkyviin. Ahvenanmaalla meri on kaikkialla, etenkin Maarianhaminassa, jonka leveys on vain noin kilometri.

Kiinnitin huomiota myös jatkuvasti vaihtuviin kuntarajojen kyltteihin. 16 kuntaa alueella, jonka pinta-ala on vain 1580 km2, tuntuu aika paljolta. Ahvenanmaan pienimmässä kunnassa asuu kuulemani mukaan vain 70 asukasta.

Laadukkaiden paikallistuotteiden lisäksi matkalta jäi mieleen ahvenanmaalaisten vahva yritteliäisyys etenkin elintarviketuotannossa. Koko saarella asuu vain vajaat 30.000 asukasta. Siltikin alueelta löytyy 1-5 henkeä työllistäviä pienyrityksiä reilut 2000. Yrittäjähenkisyys kukoistaa ja paikallisille on kunnia-asia suosia saaren omaa tuotantoa ja palveluita.

Ahvenanmaalle kannattaa suunnata omalla autolla. Lyhyiden välimatkojen vuoksi pienessäkin ajassa ehtii vierailemaan monessa paikassa. Esimerkiksi kaikki alla luetellut kohteet sijaitsevat noin 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta.

Näissä paikoissa kannattaa käydä, etenkin, jos ruoka- ja juoma-aiheinen matkailu kiinnostaa:

Pienpanimot Open Water Brewery ja Stallhagen

Eipä tullut Ahvenanmaasta heti mieleen pienpanimo-oluet, mutta nytpä tiedän tämänkin. Ahvenanmaalta löytyy kaksi laadukkaita oluita valmistavaa panimoa, pieni Open Water Brewery ja suurempi ja vanhempi Stallhagen.

Open Water Brewery sijaitsee Lemlandin kunnassa entiseen navettaan tehdyissä tiloissa, joissa valmistetaan myös kurkkusäilykkeitä. Tiloista löytyy maistelutiski ja kauppa. Olen itse niin huono oluen juoja ja tuntija, etten pysty valitettavasti sanomaan tuotteista juuri mitään suuntaan jos toiseen. Voisin kuvitella, että kun käsityönä jotain tehdään, lopputulos on omaleimaista laatua.

Toinen vierailukohteistamme oli Grelsbyssä toimiva Stallhagen panimo. Oli kerrassaan mielenkiintoista seurata työhönsä intohimoisesti suhtautuvan panimomestari Mats Ekholmin yritysesittelyä. Tämän miehen ”olutnenä” on tasapainoisten olutmakujen takana.

Stallhagenilta löysin itselleni sopivan oluen. Yksi paikan eniten myydyimmistä oluista on hunajaolut, joka oli yllättävän raikasta juotavaa. Tuotetta saa muuten Citymarketin erikoisoluiden hyllyltä.

Mielenkiintoisin panimon oluista on Stallhagen Historic beer. Ahvenanmaan saaristosta löydetystä hylystä paljastui arviolta 170 vuotta vanha olut, jonka Stallhagen herätti uudelleen henkiin.

Stallhagenissa on erinomainen tilapuoti, jossa oli laaja valikoima paikallisia elintarvikkeita ja käsitöitä. Täältä kannattaa ostaa esimerkiksi ahvenanmaalaista omenamehua, parasta koskaan juomaani täysmehua. Tämä on ehdoton paikka sinulle, joka harrastat ruokatuliaisia.

Stallhagenissa on myös gastropubi, jonka ruokalista vaihtuu päivittäin sen mukaan, minkälaisia raaka-aineita on milloinkin saatavilla. Lähiruoka on täällä kunniassaan ja annosten koossa ei kuulema pihistellä. Pubissa on myös mahdollisuus olutpruuviin.

Mercedes Chocolaterie & Amalias Limonadfabrik

Muistaako teistä kukaan suloista elokuvaa Pieni suklaapuoti? Tämä leffa tuli väkisinkin mieleen, kun vierailimme Mercedeksen Chocolateriessa, pienessä ahvenanmaalaisessa suklaatehtaassa ja -puodissa.

Tarvittiin venezuelalainen Mercedes Winquist, joka perusti tämän herkkupajan. Nykyisin suklaavalmistamon, samoin kuin samassa talossa sijaitsevan Amalian Limonaaditehtaan, omistaa maakunnan entinen opetus- ja kulttuuriministeri Tony Asumaa.

Enpä olisi uskonut, että minulle tulisi joskus päivä, etten jaksa syödä niin paljoa suklaata kuin olisin halunnut. Eikä kyse ollut siitä, että tuotteet eivät olisi olleet mieleeni. Päinvastoin. Käsintehdyt konvehdit ja praliinit olivat sen verran täyteläisiä, että niillä sai suklaahimonsa tyydytettyä jo pienemmällä määrällä.

Saimme myös maistella vasta kehitteillä olevaa ginisuklaata. Uskonpa, että tästä tulee vielä jättimenestys. Aivan loistava suklaainnovaatio.

Toinen paikan ihanuus oli limonaaditehdas, Amalias Limonadfabrik, joka sympaattisuudessaan tuntui lähes menneen maailman ilmiöltä. Kauniissa pulloissa oli limonaadeja, joissa käytetään vain aitoa marjaa ja hedelmää ilman väri- tai lisäaineita. Nämä tuotteet ovat ihan jotain muuta kuin kauppojen peruslimpparit.

Amalias Limonadfabrik valmistaa myös ”aikuisten limppareita” kuten siideriä ja lonkeroita. Yritys tekee myös erilaisia kausituotteita. Pääsimme maistamaan Vintervitaa, joulumarkkinoille tulevaa glögiä, joka maistui hyvälle ihan kylmänäkin.

Lemlandin kunnassa sijaitseva suklaapuoti ja limonaaditehtaan tehtaanmyymälä ovat paikkoja, mitkä kannattaa laittaa käyntilistalle. Hurmaava paikka ja hienot tuotteet.

Smakbyn

Jos olet katsonut tv-ohjelmaa Strömsö, tiedät kuka on Michael ”Micke” Björklund. Ahvenanmaan tunnetuin kokki ja tv-hahmo pyörittää Kastelholman linnan kupeessa tasokasta Smakbyn ravintolaa.

Smakbyn on muutakin kuin gourmet-ravintola. Ravintolan vieressä on kiva lahjatavarakauppa, alakerrassa ”viinikellari” ja lähitulevaisuudessa myös hotelli, joka on suunnitteilla ravintolan ja linnan läheisyyteen. Alue on muutenkin viehättävä ulkoilmamuseoineen ja vanhoine rakennuksineen.

Täällä muuten kannattaa maistaa Ahvenanmaan perinneherkkua ahvenanmaalaista pannukakkua. Maistui niin ihanasti joululle.

Åland Distillery

Smakbyn vieressä on Ahvenanmaan juomateollisuuden uusin tulokas Åland Distillery, jonka yksi omistajista on Micke Björklund. Nimensä mukaan kyse on tislaamosta, joka valmistaa alkoholijuomia ahvenanmaalaisista marjoista ja hedelmistä.

Tuotevalikoimaan kuuluu mm. gini, rommi, erilaiset marjaliköörit, calvadoksen tapaan valmistettua omenaviina ja lonkero. Itse tykästyin tuohon veriappelsiinilonkeroon, jossa oli häivähdys basilikaa. Harmi vaan, kun ainakaan vielä tätä tuotetta ei ole myynnissä mantereella.

Kiinnitin huomiota likööreiden kauniisiin pulloihin. Pullot ovat unkarilaisia käsinpuhallettuja lasipulloja ja niitä voi ostaa myös ilman sisältöä Smakbyn kaupasta.

Åland Distilleryn tiloissa toimii myös baari ja kahvila.

Compagniet

Viimeisimpänä käyntivinkkinä pitää nostaa esiin Hotelli Arkipelagin yhteydessä toimiva uutukainen ravintola Compagniet. Kun astui ravintolaan sisään, suu loksahti kirjaimellisesti auki. Mihin ihmeen paikkaan oikein tultiin?

Entiseen kasinoon tehty ravintola oli riemukas orientaalinen sekoitus. Yhtä hyvin oltaisiin voitu olla Intiassa tai Indonesiassa. Runsaasta tyylistä oli vaikeaa saada kiinni, mutta se ei liene edes tarkoitus. Värikylläinen ja mausteinen ympäristö vei joka tapauksessa kauas kalseasta syyssäästä.

Tila oli suuri ja sisälsi erilaisia lepuuttelukeitaita. Ruuan lisäksi tämä on paikka, jonne on mukava tulla drinksulle. Jos tekemisen puute vaivaa, ravintolan takaosassa on mahdollista pelata biljardia tai petankkia.

Söimme Compagnietissa alkuun hummerihampurilaiset ja pääruuaksi ahventa rapukastikkeessa. Ruoka oli hyvää, vaikka palvelu hieman hidasta. Menisin tähän ravintolaan ehdottomasti kyllä uudelleen.

Jos minun pitäisi luonnehtia Ahvenanmaata yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti sympaattinen. Kaukana on vanha ennakkoluuloni hieman ylimielisistä ja sisäänpäinkääntyneistä saaristolaisista. Ahvenanmaalla asuu yritteliästä ja lämminhenkistä porukkaa, joka arvostaa ja hyödyntää paikallisia raaka-aineita muuallakin kuin trendipuheissa.

Matkailijalle Ahvenanmaa tuntuu sopivan erilaiselta. Vähän kuin ulkomailla olisi päässyt käymään.

https://www.visitaland.com/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Ahvenanmaa Risteilyt Suomi

Lievitystä matkakuumeeseen – karanteenivapaasti Turusta Maarianhaminaan

torstai, lokakuu 15, 2020

Yöpyminen hotellissa, saaristoristeily, verovapaita ostoksia, kulinarismia laivalla ja Ahvenanmaalla. Ulkomaanmatkoja kaipaavalle tämä oli mannaa.

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Visit Åland

”Tallink Silja ja Visit Åland haluavat kutsua sinut mukaan pressimatkalle syksyiselle Ahvenanmaalle.” Yes, minä tulen! Mahtavaa, tiedossa olisi pitkästä aikaa MATKA! Juuri sitä vaihtelua, mitä kaipasin tässä kohtaa koronan kaventamaan elämään.

Pieni huoli tosin käväisi taka-alalla, kun seurasin ennen matkaa koronatartuntojen nousevia lukemia. Väkisinkin tulin miettineeksi, oliko sittenkään turvallista lähteä. Vaikka matkahimo on kova, haluan kuitenkin toimia vastuullisesti. Oman terveyden ja turvallisuuden lisäksi tulee kantaa huolta myös muiden terveydestä. Punnitsin asioita monelta kannalta. Minusta Ahvenanmaalle oli turvallista lähteä.

Tallink Siljan koronatoimenpiteistä voit lukea täältä. Ainakin minulle tuli laivalla sellainen tunne, että olemme huolehtivissa käsissä.

Matkaan hotelliyöpymisellä Turusta

Pientä säätöä vaadittiin, kun Etelä-Savosta piti päästä aamuvarhaisella lähtevälle laivalle Turkuun. Päätin lähteä jo edellisenä iltana ja yöpyä Turussa. Tällöin ei tarvitsi ajaa pitkää matkaa yötä vasten ja sitä paitsi VR:llä oli loistavia tarjoushintoja. Muistin myös Turun ihastuttavan näköisen hotellin, josta Sopusointuja -blogin Maarit kirjoitti.

Siispä junalla Turkuun ja yö Turun Seurahuoneella. Voin kyllä täysin suositella tätä ihastuttavaa ja viimeisen päälle rempattua Solo Sokos hotellia. Majapaikka oli kotoinen ja lämminhenkinen, kuin pieni boutique-hotelli konsanaan. Kaukana ketjuhotellin standarditunnelmasta.

M/s Galaxylla Maarianhaminaan

Aamiaisen jälkeen taksilla terminaaliin ja liittyminen muun matkaseurueen joukkoon. Eipä ollut ruuhkaa terminaalissa eikä Silja Linen m/s Galaxy laivalla. Menomatkalla matkustajia oli vain noin sata, joten turvaväleistä ei ollut huolta. Ennemminkin tuntui siltä kuin meillä olisi ollut oma yksityisristeily. Samalla kertaa myös surullista, kun miettii kuinka paljon henkilökuntaa ja palveluita yhdelle laivamatkalle tarvitaan.

Matkustajien vähyys laivalla vaikutti kauppojen ja ravintoloiden rajoitettuihin aukioloaikoihin. Kannattaa tarkistaa, mihin aikaan mikäkin paikka laivalla on auki.

Jos tästä koronasta jotain hyvää pitäisi löytää, niin ehkä jonkinlaisena positiivisena asiana voi pitää sitä, että pienetkin matkat tuntuvat nyt suurilta. Jo pelkkä laivalla olo ja merimaisemien ihaileminen tuntui niin vietävän hyvälle. Taxfree myymälässä hajuvesien tuoksuttelu tai viinihyllyjen tutkailu oli kuin balsamia matkoista haaveilevalle mielelleni.

Haa, tuntui hyvältä olla laivalla ja vielä ihan turvallisesti.

Herkullinen lounas Happy Lobsterissa

Menomatkalla söimme lounaan laivan Happy Lobster -ravintolassa, joka on pienehkö, viihtyisä ravintola rauhalliseen ruokailuun. Ravintolan kala- ja äyriäispainotteinen menu oli niin täysin omaan makuuni. Vielä kun herkullista kokonaisuutta täydensi laivan Ayala samppanja, olisiko matka voinut yhtään paremmin alkaa?

Tuli valtavan hyvä mieli siitä, että saatoin olla taas reissussa. Minkä sitä kroonista matkakaipuuta poteva mielelleen voi. Matkustamisen tarve ei ole kadonnut minnekään, oli sitten korona tai ei.

Matka Turusta Maarianhaminaan kesti viisi ja puoli tuntia. Oma hytti matkan aikana tuntui lähes luksukselta. Oli kiva heittäytyä hetkeksi vuoteelle lepäilemään ennen Ahvenanmaan ohjelmaa.

Seuraavan päivän paluumatkalla söimme m/s Baltic Princessin buffet-ravintolassa ja täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti sen hyvästä tasosta. Ihania salaatteja, erinomaiset kalat ja wau, mikä jälkkäritarjonta. Pelkäsin nimittäin, että matkustajavajeen takia tarjolla olisi jonkinlainen buffan riisuttu versio. Oli nautinnollista syödä kiireettä pitkään ja hartaasti.

Pelkästään risteillen tai omalla autolla Ahvenanmaalle

Silja Linen Ahvenanmaan risteilyvaihtoehdot löydät täältä. Aamulaivalla pääsee Turusta Maarianhaminaan tai iltalaivalla Långnäsiin. Mikäli haluat vain risteillä, voit tehdä 11 tunnin risteilyn vaihtamalla Maarianhaminan terminaalissa m/s Galaxylta sisaralukseen m/s Baltic Princessiin. Kaikki Silja Linen tämän hetkiset karanteenivapaat risteilyt löydät täältä.

Minusta mielenkiintoinen Siljan uusi risteilyvaihtoehto on juuri myyntiin tullut Ahvenanmaan joulumarkkinaristeily 4. – 6.12.2020. Mikäli käy niin ikävästi, että tänä vuonna Tallinnan joulumarkkinat voi unohtaa, voisin hyvinkin lähteä fiilistelemään Maarianhaminaan.

Tämän matkakokemuksen perusteella menisin Ahvenanmaalle seuraavan kerran ehdottomasti omalla autolla. Saarella välimatkat ovat lyhyitä ja jo muutamassa tunnissa ehtii moneen paikkaan.

Omalla autolla matkustamisen hyvä puoli on sekin, että kotiin saisi tuotua kätevästi paikallisia herkkuja ja juomia niin saarelta kuin laivalta. On tuo joulukin pian tulossa, joten sitä silmällä pitäen hankintamatka olisi paikallaan.

Oli yllätys, miten hyviä ja laadukkaita tuotteita Ahvenanmaalla valmistetaan ja millaisia kivoja käyntipaikkoja pieniin kyliin kätkeytyy. Niistä tarinaa piakkoin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Pizzantai on pizzaperjantain jalostuneempi versio. Jutun lopussa arvonta.

keskiviikko, lokakuu 7, 2020

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat/Rosso

En kuulu niihin, jotka työviikon päätteeksi suunnistavat mielellään marketin perjantairuuhkaan miettimään, mitä meillä tänään syötäisiin. Onneksi viikonlopun voi aloittaa myös toisella tapaa. Silloinkin, kun stressitaso on poikkeuksellisen korkea.

Meillä oli takana rankka viikko muuttopuuhissa. Ajoa kahden asunnon väliä, tavaroiden pakkaamista ja laatikoiden purkua. Varsinainen muuttoauto tulisi huomenna ja siihen mennessä loppujenkin tavaroiden piti olla valmiina odottamassa. Paljon oli vielä tekemättä ja ilmassa selvää väsymistä kaikesta muuttohässäkästä.

Ehdin jo vähän harmitella, että olin lupautunut testaamaan Rosso-ravintoloiden pizzantaita. Enkö nyt mitenkään osannut valita sopivampaa ajankohtaa kuin muuttoa edeltävän illan? Mutta toisaalta, eikö juuri silloin, kun oikein kovin kiristää, pitäisi pyrkiä ottamaan asioita vähän rennommin? Ja joka tapauksessa, olihan perjantai.

Kotona oli kaaos ja jääkaappi tyhjä. Syöminen oli jäänyt päivän aikana minimiin ja päällimmäisenä tunteena oli huutava nälkä, kun miehen kanssa suunnistimme paikalliseen Rossoon.

Ai, mikäkö se pizzantai oikein on? Kyse on Rossojen pizzaperjantain jalostuneemmasta versiosta, itse asiassa kolmen ruokalajin kiinteähintaisesta menusta. Ja mikä parasta, pizzoja voi tilata listalta yksi kerrallaan niin paljon kuin vain jaksaa syödä.

Rosson pizzantai lähti käyntiin antipastilautasella, jossa oli valkosipulileipää, italialaisia leikkeleitä, oliiveja ja juustoja makean hillon kera. Oikein maistuva kokonaisuus, vielä kun oivallinen Chianti täydensi makunautintoa. Alkoi tuntua jo huomattavasti paremmalta.

Perjantai italialaisittain.

Pizzan valinta tuotti vähän vaikeutta, sillä listalla oli useampi sellainen versio, joka olisi sopinut makumaailmaani. Tarjoilijan suosituksesta päädyin broileripizzaan, joka oli saanut seurakseen vuohenjuustoa, paprikahilloa ja rucolaa. Miehen valinta tällä kertaa oli pizza ilmakuivatulla kinkulla, mozzarellalla ja rucolalla. Itse tykkään muuten tosi paljon tuoreesta rucolasta pizzan päällä.

Päänvaivaa tuotti myös pohjan valinta. Vaikea sanoa tykkäänkö enemmän vehnä- vai ruispohjasta. Ja toki pohjan olisi saanut myös gluteenittomana.

Kun höyryävän kuumat pizzat kannettiin pöytään, muistin taas, miksi välillä on suorastaan pakko saada tätä italialaisten lahjaa koko maailmalle. Jo pelkkä uunista otetun pizzan tuoksu nostaa ruokahalun huippuunsa.

Nälän lisäksi myös muuttostressi alkoi pikku hiljaa helpottaa. Tällaista rentoa viikonlopun aloitusta voisi suositella kaikille. Pizzantai sopii mainiosti kaveriporukan perjantain viettoon. Tai miten olisi, jos sieltä kotoa toisi nälkäänsä huutavan katraan pizzaa notkuvan pöydän ääreen?

Onni on jaettu pizza.

Muhevia pizzoja mutustellessamme rupesimme miettimään, millainen pizza mahtaa italialaisten mielestä olla parasta. Oma suosikkini on rapeapohjainen vähätäytteinen pizza, mies taas vannoo mehevän tuplajuustoisen pizzan nimen.

Pakko oli kotona vähän googlettaa, millaisen sen oikean italialaisen pizzan tulisikaan olla. Tässä näytti olevan kaksi koulukuntaa. Pizzan syntysijoilla Napolissa tykätään paksummista ja mehevimmistä pizzoista, kun taas roomalaiset ovat mieltyneet enemmän ohutpohjaisiin, rapeisiin ja vähempi täytteisiin pizzoihin.

Tällä kertaa ylsimme kyllä pizzan syömisen huippusuoritukseen, käytännössä vedimme melkoiset pizzaöverit. Tilasimme vielä yhden pizzan, tällä kertaa vegeversion, joka jäi listalta kaihertamaan mieltäni.

Olen aina ollut ennakkoluuloinen juuston vegaanikorvikkeita kohtaan, mutta nyt täytyy sanoa, että tässä pizzassa kasviperäinen juustoversio toimi. Näistä kolmesta pizzasta tämä Vegana-niminen pizza nousi loppujen lopuksi omaksi suosikikseni.

Miehen lemppari – Prosciutto crudo Vegana – oma suosikkini Koskaan ei voi olla niin täynnä, ettei jaksaisi jälkiruokaa.

Olin juuri vetänyt puolitoista pizzaa ja voin sanoa olleeni enemmän kuin täynnä. Tosin en kuitenkaan niin täynnä, ettenkö jaksanut vielä nauttia menuun kuuluvaa jälkiruokaa. Pizzantain jälkkärinä oli marjainen pannacotta, joka oli oikein herkullinen päätös tälle italialaiselle kokoonpanolle.

Rosson pizzantai-menun hinta on minusta hyvin kohtuullinen. S-etukortilla antipastilautanen, pizzat ja pannacotta maksavat yhteensä 22,90 (ilman korttia 26,90). Ylipäätään kiva idea ja mukavan rento tapa aloittaa viikonloppu. Eikä tarvitse pelätä, että jää nälkäiseksi.

Voita 100 euron ravintolalahjakortti

Arvon yhdelle onnekkaalle 100 euron ravintolalahjakortin Rossoon. Sen voit käyttää vaikka järjestämällä oman pizzantai-illan seurueellesi.

Kommentoi joko Samppanjaa muovimukista -blogin Facebook-sivulla juttulinkin alla tai tämän postauksen kommenttikentässä, mikä alla olevista Rosson pizzoista olisi sinun valintasi. Osallistu viimeistään sunnuntaina 11.10.2020. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja lahjakortti toimitetaan postitse. Onnea arvontaan!

Mikä näistä olisi oma valintasi?

Täältä löydät ravintolat, joissa pizzantaita vietetään.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yleinen

Muuttamisen problematiikkaa – liian tavaran ongelma

sunnuntai, syyskuu 27, 2020

Muuttaminen on hyödyllistä. Tulee käytyä kodin irtaimisto läpi ja tehtyä inventaariota kaappien ja varaston sisällöstä. Ja samalla huomattua, miten paljon tarpeetonta tavaraa vuosien varrella onkaan kertynyt.

Sitä muuttuu vuosien kuluessa monessa asiassa. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän annan arvoa kaikenlaiselle tavaralle. Ennemminkin ärsyttää, että kaapit ovat täynnä kamaa, jota emme yksinkertaisesti tarvitse mihinkään.

Liiasta tavarasta haluaisi päästä eroon, mutta se ei ole ihan yksinkertaista. Niin paljon on nurkissamme sellaisia esineitä, jota ei noin vain raaski kantaa kierrätyskeskukseen, enkä oikein tiedä olisiko niistä kukaan valmis maksamaan mitään. Toisaalta täytyy myöntää, että joukossa on paljon myös sellaisia tavaroita, joihin on jotenkin kiintynyt.

Kokoelma vanhoja korurasioita ja hajuvesipulloja, pino ylimääräisiä tauluja varaston lattialla, mittava määrä viini-, keitto- ja matkakirjoja, nuoruuteni runokirjakokoelma, hopeisia ruokailuvälineitä ja ottimia, joita ei koskaan käytetä, tuhoton määrä erilaisia laseja, kynttiläjalkoja ja -lyhtyjä, miehen LP-levykokoelma…

Käyttämättömän ja tarpeettoman tavaran listaa voisi jatkaa loputtomiin. En edes muistanut kaikkea ”roinaa”, mitä meillä onkaan. Muuttoa varten tyhjensimme takimmaiset varaston nurkat ja ylimmäiset kaapit, joita ei vuosiin oltu availtu. Suorastaan hämmästyimme, kun eteen tuli tavaroita, joiden olemassaolon olimme täysin unohtaneet.

Muuttolaatikot valmiina, mutta jostain joutuu luopumaan.

Meillä oli jossain vaiheessa huutokauppavaihe, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että kiersimme viikonloppuisin tutkailemassa lähialueella järjestettyjen huutokauppojen antia. Yleensä aina jotain tarttui mukaan, joskus ihan tarpeellistakin, mutta enimmäkseen tuiki tarpeetonta. Eteen tuli usein joku kaunis tai mielenkiintoinen esine, jonka halusimme meille kotiin.

Näiden reissujen seurauksena meillä on kaikenlaista tavaraa, jota ilman tulisi hyvin toimeen. Vai mitä sanotte vanhoista saksalaisista posliinisista soppaskooleista, käsintehdystä mittavankokoisesta purjelaivan pienoismallista tai vanhasta hopeisesta kermakko- ja sokerikkoserviisistä? Ihan kauniita esineitä, mutta joiden funktio on ollut vuosia vain pölyyntyä kaappien kätköissä.

Sitä paitsi meillä on uudessa kodissa huomattavasti nykyistä vähemmän kaappitilaa, joten kaikki kama ei yksinkertaisesti voi lähteä mukaan. Nyt sitten pähkäilemme, mitä tekisimme kaikelle tuolle tarpeettomalle materialle.

Eipä ole tälle serviisille ollut paljoa käyttöä.

Toinen lukunsa ovat tavarat, jotka ovat tulleet tarpeettomiksi tekniikan kehittymisen myötä. Mitä tehdä vanhoille LP- ja CD-levyille, joiden kuunteluun meillä ei enää nykyisellään ole edes välineitä? Blu ray-soitin, vanhat kaiuttimet ja navigaattorit lienevät jo täysin kaatopaikkakamaa.

Entä mihin laittaa vanhat kirjat, sillä kirjahyllyäkään meillä ei ole ollut enää vuosiin? Tähän mennessä kirjoja on säilytetty varastolaatikoissa, mutta uudessa kodissa niille ei ole paikkaa. Kirjoja ei taida kukaan enää haluta, asuinpaikkakuntani viimeinenkin divari sulki ovensa muutama vuosi takaperin.

Tuntuu pahalta ajatella, että joskus jokaisesta teoksesta on saanut maksaa ihan kunnon hinnan ja nyt niillä ei ole enää mitään arvoa. Tämä sotii omaa ajatusmaailmaani vastaan. Olen itse sitä ikäpolvea, jolle kirjoilla on oma arvonsa, niin taloudellinen kuin henkinen.

Ja sitten on kaikki se tavara, joilla on paljon tunnearvoa. Miten voi luopua miehen lapsuusvuosien seikkailukirjoista, teini-ikäisenä kirjoitetuista kymmenistä runovihkoista, häämatkalta ostetusta kenialaisesta masai-naamarista tai japanilaisesta sakesetistä?

Tässä vain osa niistä tavaroista, joita uskollisesti on muutettu paikasta toiseen ilman, että niitä olisi otettu laatikoista koskaan esille. Mutta kun näistä ei vain voi luopua.

Tässäpä pulma. Vähempi on parempi tässäkin kohtaa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista