Browsing Category

Yleinen

Kohti valoa

Muovimukissa helmeilee kylmä kuohari (samppanjaa ei SASilta saanut). Voi autuus. Istun lentokoneessa jälleen matkalla Fuengirolan talvikotiin. Takana kolme viikkoa töitä Suomessa. Kolme viikkoa epäterveellistä nysväyselämää ja kärvistelyä talvipakkasissa. Ihan oma vika.

Toiset meistä ovat talvi-ihmisiä, toiset eivät. Kuulun itse niihin, joille talvi on vuosi vuodelta käynyt yhä suuremmaksi rasitteeksi. Kylmyys jäytää, elämä rajoittuu seinien sisälle ja elämänlaatu heikkenee pimeään.

Kuvittelin, että kestän kylmää ja pimeää tänä vuonna paremmin, kun olen voinut viettää mukavan siivun talvea Espanjan auringossa. Tässä kävikin nyt päinvastoin. Suomeen tullessa mieliala kääntyi miinukselle vähän kuin ulkolämpötila. Nyt kun tiedän, millaista elämä talvikuukausinakin voi olla, kontrasti tuntui niin valtavalta ja paluu normaaliin entistä vaikeammalta. Talvi maistuu entistä vähemmän.

Vietin viimeiset kolme viikkoa Suomessa lähestulkoon seinien sisällä ja poistuin ulos vain tapaamaan muutamaa läheistäni tai kun oli ihan pakko. Asiakaskäynnit täytyi hoitaa ja välillä hankkia täydennystä tyhjyyttä kumisevaan jääkaappiin. Söin kaapeista miehen viime kesäisen Lapin reissun jäljelle jääneet retkimuonat sekä pakastimen annin vanhasta pullapitkosta haukifileisiin, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo ajat sitten. Ei vaan tehnyt mieli mennä ulos muuta kuin pakon edessä.

Jumiuduin totaalisesti tietokoneen taakse niin työ- kuin vapaa-ajalla. Tiedän, tiedän. Olisi pitänyt mennä lenkille. Astua raikkaaseen ulkoilmaan saamaan happea ja liikuntaa. Punaposkisena ja reippaana nauttia talven kauneudesta.

Ja kaunistahan ulkona kieltämättä olikin. Aurinkokin näyttäytyi aika ajoin, puhtaan valkoinen hanki kimmelsi ja huuruiset puut lumikuorman alla olivat kuin veistoksia, jotka kutsuivat talvigalleriaan. En vaan halunnut ulos. Kylmyys tuntui epämiellyttävältä. Katselin tätä hyytävää kauneutta mieluiten lämpimän kotini ikkunoista. Herra paratkoon, siellähän oli välillä enemmän miinusta kuin meidän pakastimessa.

Jos ei pakkanen pitänyt luontoa kurimuksessaan, sitten satoi lunta. Ja kyllähän sitä satoikin. Lähes joka ikinen päivä. Valkoinen kurittaja vieraili tiheään ja lumipatja pihallamme vain kasvoi. Mietin kuinka pitkään keväällä menee, ennen kuin tämä kaikki lumi sulaa. Jos hyvin käy, minun ei tarvitse olla sitä katsomassa.

Sen sijaan vedin paketista suoraan kylmiä nakkeja, söin mielialalääkettäni tummaa suklaata, nukuin paljon ja kärvistelin. Kuivassa sisäilmassa iho hilseili ja päänahka kutisi. Kuin pieni lapsi laskin kuinka monta yötä piti vielä nukkua, että pääsen takaisin Aurinkorannikolle. Väliin tuntui, etten jaksa millään odottaa.

Ikävä kyllä kovin pitkää jaksoa en pysty tällä kertaa Fuengirolassa viettämään ennen seuraavaa työrupeamaa. Mutta jokaisesta päivästä, jonka voin Costa del Solilla viettää, olen onnellinen. Ja siitä olen niin iloinen, että edessä on taas jakso jos ei niin lämpimiä päiviä, niin ainakin aurinkoisia, toivottavasti. Anoppiani lainaten: lunta on vähemmän kuin kotona 🙂

Minun päiväni ovat hetken valoisia.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Yhdeksän blogini omaa suosikkipostausta

Vanhoja blogikirjoituksia on veikeää lukea. Saa tehdä oman elämänsä aikamatkoja taaksepäin. Moni juttu nostattaa esiin menneiden hetkien ja tilanteiden tunnelmia ja mielialoja. Muistuu mieleen kuinka tuota kirjoittaessani podin selvästi matkaväsymystä, tuossa olin todella ärsyyntynyt, tuossa kohtaa niin onnellinen…

Voimakas tunneihminen kun olen, moniin juttuihin on virittynyt sellaista tunteenpaloa, joka näin jälkeenpäin jopa hymyilyttää. Rakastumiset matkakohteisiin tai nähtävyyksien aiheuttamat tunnelataukset on tullut riipustettua innostuksen hekumassa esiin.

Joukossa on muutamia sellaisia postauksia, joista pidän aivan erityisesti. Ne ovat henkilökohtaisia tunteenpurkauksia, haaveilua tai syvällisempää pohdiskelua ikääntymisestä, ihmisenä kasvamisesta ja tulevaisuuden haaveista.

Kaivelin blogiarkistoni kätköjä ja keräsin vanhoja aiemmin julkaistuja blogijuttuja, jotka ovat minulle edelleenkin tärkeitä. Vaikka sitä ajan myötä muuttuu ja asioista saattaa ajatella muutaman vuoden päästä jo eri tavoin, näiden juttujen takana seison, niin hyvässä kuin pahassa. S’il vous plaît, tässä omat suosikkipostaukseni.

Ihmisenä kasvamista

Uuden vuoden lupauksia en enää tee, mutta väliin tulee pohdiskeltua, onko kurssi oikea vai pitäisikö tehdä ryhtiliikkeitä puoleen tai toiseen. Joskus ajatuksille tarvitaan pieni irtiotto, kuten vuoden 2015 lopussa.

Onnellisuutta vähemmällä Pitkän matkan opetusLoman tarpeessa

Lappi sydämessä

Minä voin lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde minusta. Lappiin on joka kesä pakko päästä.

Puhdasta yksinkertaisuutta

Insipiroivat matkakohteet

Jopa runollista tunteenpaloa ja matkafiilistelyä.

9 tunnelmaa Gironasta Pariisi sinä olet kaunis

Tässä iässä jo uskaltaa

Heh, väliin pahasisuisemman täti-ihmisen tunteenpurkauksia.

Lupa mokataMiksi kukaan ei järjestä 50-ikäisille naisille (kulutus)juhlia

Mopo keulii

Ja joskus sitä vaan pääsee mopo vähän karkaamaan käsistä. Mutta kerranhan täällä vaan eletään.

Matkaöverit

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Aurinkorannikkokupla puhkesi

Kun aamulla huojuvat palmut merenrannalla ja illalla tarpoo lumikinoksissa, ei meinaa pysyä pää muutoksessa.

Pakko oli jättää Fuengirola hetkeksi ja suunnistaa työasioissa Suomeen. Vajaa viisi tuntia ja auringonpaiste ja palmupuut vaihtuivat valkoisiin kinoksiin ja pieneen pakkaseen. Meluisan Andalusian rinnalla kotimaa tuntui vähän kuin jonkin sortin retriittiin olisi tullut.

Mieli ei selvästikään suostunut samassa ajassa vaihtamaan maata toiseen. Tarpoessani rautatieasemalta bussipysäkille oli aivan pölmistynyt olo. Sellainen epätodellinen tila kuin näkisi unta, josta uskoo kohta heräävänsä.

Mutta ei tuo tunne yhtään huono ollut. Painajaisesta ei ollut kyse. Ei lainkaan. Vastasatanut lumi ja kaunis valkoisuus yhdistettynä pirtsakkaan pakkaseen tuntuivat pitkästä aikaa oikeastaan ihan hyvältä. Vaikka olin lähtenyt pakoon talven kylmyyttä ja pimeyttä, syvältä selkärangasta suomalaisuus puski esiin. Ihanaa, oikea valkoluminen kunnon talvi! Miten kauniita puut olivatkaan lumikuorman alla.

Siinä kävellessäni ehdin mietiskelemään kaikenlaista. Kuten sitä miten hienoa on, että voin muutaman kuukauden ajan kokea erilaista elämää Euroopan toisella laidalla. Elämässäni on tällä hetkellä kaksi totaalisen erilaista arkea: toinen Andalusian auringon alla, toinen lumisessa Suomessa.

Onhan se totta, että Fuengirola-elämä on vähän oma kuplansa. Elämämme on aika huoletonta ja ristiriidatonta, jos ei lasketa mukaan sitä, että messissä on sama mies ja tutut parisuhdejahinat. Fuengirola-arjessa läsnä ei ole työperäistä stressiä, kiireisiä aamuja, huonoja ajokelejä, ihmissuhdekiemuroita, riittämättömyyden tunnetta eikä hoitamattomia asioita.

Tunnen itseni lapseksi, joka herää jokaiseen aamuun kuin uuteen seikkailuun uteliaana näkemään, mitä kivaa päivä toisi tullessaan. Tarkoituksellisesti siirrän kaikki taka-alalle hiipivät huolet reilun 3000 kilometrin päähän Suomeen. Niiden miettimisen aika ei ole nyt.

Tiesin, että kupla puhkeaisi Suomeen tultaessa. Espanja-euforia ei jaksanut kauaa kantaa. Se toisenlainen arki hyökkäsi vaateineen armotta vastaan. Minua odotti selvitettävänä melkoinen työrupeama. Selviäisinkö ajallisesti kaikesta? Oliko poissaoloaikanani tullut taas sen sata muutosta? Työstressi pyrki pilaamaan seuraavan yön unen ja työntymään alkavaan työjaksoon. Huolettomuus oli tipotiessään.

Mitä sitten tulee siihen ihanaan lumivalkoiseen talveen, hmmmm, otetaanpa vähän takaisin. Seuraavan päivän aloitin raappaamalla autoni ikkunoita. Suhailin autollani työkohteesta toiseen lumipöpperöisillä ja jäisillä kaduilla, jotka muistuttivat kyntöpeltoa.

Pikku korealainen oli kovilla auraamattomilla tienpätkillä. Piti keskittyä kunnolla ajamiseen pysyäkseni tiellä ja päästäkseni ylipäätään eteenpäin. Taivaalta tuli valkoista ihanuutta tuulen kera lisää. Ei tehnyt mieli avata auton ovea. Pakkastakin oli reippaasti. Palelsi.

Muistin palmut, muistin auringon ja hiekkarannan. Muistin valon, meren ja tutun rantakahvilan. Muistin aamulenkit, lounaat parvekkeella ja lämmön tunteen.

Minulla on jo kova ikävä takaisin.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Vuoden 2018 parhaimmat matkakohteeni ja matkamessulippujen arvonta

Mikä oli viime vuoden matkoissani parasta? Mitkä matkakohteet nousivat mieleenpainuvimmiksi?

Yksijäseninen award-tätiraati on jälleen kokoontunut ja tehnyt valinnat viime vuoden kiinnostavimmista matkailuelämyksistä. Seitsemän ulkomaan matkaa ja seitsemän kotimaan vapaa-ajanmatkaa. Siinä vuoden 2018 matkailusaldoni. Hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, mikä osittain johtuu siitä, että loppuvuodesta muutin talvipakolaiseksi Aurinkorannikolle Fuengirolaan.

Viime vuoden marras- ja joulukuun matkani ovat suuntautuneet täysin eteläiseen Espanjaan. On ollut itse asiassa aivan ihanaa olla oman elämänsä löytöretkeilijä näin monipuolisella ja mielenkiintoisella alueella. Käyköhän tässä nyt niin, että tämä Andalusia vie meikäläisen mennessään?

Kiitos teille blogini lukijat. Vuoden 2018 aikana Samppanjaa muovimukista -blogin juttuja on luettu kaikkiaan 209 262 kertaa. Minusta se on aika paljon.

Tässä valintani viime vuoden parhaista matkailukohteista eri kategorioissa:

Vuoden paras ulkomainen matkailualue: Andalusia, Espanja

Yritin pitää pääni kylmänä ja olla antamatta Etelä-Espanjan Andalusialle kotikenttäetua. Mutta vaikka kuinka kriittinen olin, tällä alueella vaan on kaikkea sitä, mistä minä matkailussa tykkään.

PERUSTELUT: Mahtavan monipuolinen: sopii niin rantalomailijalle, kaupunkikohteiden ystävälle kuin luontomatkaajalle. Miellyttävä ilmasto läpi vuoden. Ihastuttavia vanhoja kaupunkeja ja kyliä, joissa mielenkiintoista nähtävää. Hintataso edullinen. Hyväntuuliset ihmiset.

Vuoden paras ulkomainen matkailukaupunki: Singapore

Kaksi viikkoa tässä pienikokoisessa, mutta sitäkin tiuhemmin asutussa kaupunkivaltiossa antoi paljon ja yllätti miellyttävyydellään.

PERUSTELUT: Singapore on Aasiaa ilman aasialaista kaoottisuutta. Suurkaupunki ilman suurkaupungin lieveilmiöitä. Paljon upeita nähtävyyksiä. Kehittynyt kaupunki-infra, jossa kaikki toimii. Ystävälliset ihmiset. Turvallinen ja matkailijalle helppo.

Vuoden paras kotimainen matkailukohde: Serlachius-museot, Mänttä-Vilppula

Jos vähänkään taidemuseot kiinnostavat, Serlachius-museoita ei kannata jättää väliin. Olin lähes ällikällä lyöty miten hienon kolmen taidemuseon kokonaisuuden olivat Mänttään rakentaneet. Kokoelman pohjana ovat vanhan teollisuussuvun arvokkaat taidekokoelmat, joihin on yhdistetty ennakkoluulottomasti nykytaidetta.

PERUSTELUT: Suomalaisittain hieno kokonaisuus niin vanhaa arvotaidetta kuin nykytaidetta. Hienosti kootut näyttelyt rakennuksissa, joilla on oma mielenkiintonsa. Huippuhyvä museoravintola tarjoaa herkkua myös kulinaristille. Käyntiä tukevat kaksi Serlachiuksen historiaan kuuluvaa boutique-hotellia.

Vuoden paras luontokohde: Pallastunturien Taivaskero, Muonio

Kerran vuodessa on pakko päästä Lappiin ja tunturiin. Tänä kesänä tuli valloitettua Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa sijaitsevan Pallastunturien korkein laki Taivaskero.

PERUSTELUT: Suomen vanhinta Lapin matkailua edustava alue, jossa edelleenkin toimii hotellikäytössä 1948 avattu historiallinen Pallas-hotelli. Hieno, muttei vaikea reitti ylös Pallastunturien korkeimmalle kohdalle Taivaskerolle. Ylhäältä aukeaa loistava näköala kansallispuistoon ja Pallastuntureille. Tunturilappia parhaimmillaan.

Vuoden paras kulinarismikohde: Épernay, Ranska

Champagnen maakunnassa sijaitseva samppanjan pääkaupunkina tunnettu pikkukaupunki on samppanjan ystävälle must-kohde. Toisin kuin kuvittelin, Épernay ei ollut kallis eikä elitistinen. Ennemminkin samppanjaan suhtauduttiin maataloustuotteena, jota arvostettiin, mutta joka oli kuin jokapäiväistä leipää.

PERUSTELUT: Sympaattinen pikkukaupunki, joka elää ja hengittää samppanjaa. Avenue de Champagnella voi ihastella hienoja, vanhoja samppanjataloja ja joihinkin pääsee myös samppanjakierroksille tai maistelemaan kuohuvaa. Samppanjan lisäksi kaupungissa on annettu oma sijansa hyvälle ruualle. Paljon kivoja ravintoloita, joiden hintataso kohtuullinen.

Vuoden paras hotelli: Parkroyal on Pickering, Singapore

Singaporelle toinen ykkössija. Tässä viiden tähden hotellissa oli kaikkea sitä, mitä hyvältä hotellilta voi odottaa.

PERUSTELUT: Tasokkaat huoneet, joista kiva näkymä omalle viheralueelle. Hotelli on profiloitunut ekohotelliksi ja moniin ympäristöystävällisiin asioihin on kiinnitetty paljon huomiota. Yläkerran oma lounge samppanja-aamiaisineen teki oleskelusta luksusta. Paljon hintaan kuuluvia lisäpalveluita.

Vuoden paras matkailunähtävyys: Eiffel-torni, Pariisi

Euroopan tunnetuin matkailunähtävyys on kliseinen käsite. Mutta eihän sille mitään voi, että Pariisin tunnus on vaan niin ihana. Kuinka oikeasti raudasta voi rakentaa jotain näin pitsimäisen siroa? Täällä jo toistamiseen, mutta tällä kertaa käynnissä oli jotain ihan poikkeavaa.

PERUSTELUT: Eiffel-torni on jumalaisen kaunis iltavalaistuksessa. Suosittelen menemään Eiffel-torniin illalla, kun Pariisi loistaa valtaisena valomerenä. Kuinka moni teistä on vieraillut Eiffel-tornissa lumisateessa? Kun pääsimme ylös torniin, taivas rupesi työntämään sakeanaan lumihiutaleita iltavalaistun Pariisin ylle. Huikea kokemus.

Vuoden paras ulkomainen rantakaupunki: Estepona, Costa del Sol, Espanja

Andalusiaan menee toinenkin valintani. Ihan vuoden loppumetreillä löysin kauniin rantakaupungin Aurinkorannikon länsiosasta. Hieman tuntemattomampi lomakaupunki, joka on enemmän espanjalaisten lomailijoiden suosiossa.

PERUSTELUT: Hyvin hoidettu ja yksi Costa del Solin vehreimmistä kaupungeista. Hieno rantabulevardi, jolla yli 20 km rantaviivaa. Kaunis ja tunnelmallinen vanha kaupunki, jossa sopivasti paikallista elämää.

Haluaisitko lähteä fiilistelemään tulevia reissuja matkamessuille ja hakemaan uusia inspiraatioita? Arvon yhdelle onnekkaalle lukijalle kaksi kappaletta vapaalippuja 18.-20.1.2019 Helsingin Messukeskuksessa järjestettäville Matkamessuille. Arvontaan voit osallistua Samppanjaa muovimukista blogin Facebook-sivulla 8.1. mennessä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Vastoinkäymisiä matkassa: tuskainen sunnuntai

Kun ulkomailla sairastuu ja lääkäriin pitäisi päästä sunnuntaina, tulee kumman turvaton olo. Mistä ihmeestä vieraassa maassa löytää englantia puhuvan lääkärin pyhäpäivänä?

Tänään on ollut huono päivä. Vaikka Fuengirolan taivas on ollut kauniin sininen, minun taivaani ovat täyttäneet mustat pilvet. Olin aamusta niin harmistunut, että tulipa muutama kyynelkin vuodatettua niin kivusta kuin kiukusta.

Heräsin aamuyöllä järkyttävään selkäsärkyyn. Yritin ponnistaa sängystä hakemaan särkylääkettä ja tajusin, että alaselän viiltävä kipu on niin tuskallista, etten pääse omin voimin sängystä ylös. Pakko herättää mies ja saada apua.

Omituisinta tässä on se, että selkäni on lähes aina ihan kunnossa. Viime päiviä lukuunottamatta selkäsärky on minulle lähes täysin vierasta. Ensimmäinen ajatus oli, että tämä ei voi olla totta. En ollut tehnyt edes mitään poikkeavaa, kuten reväyttänyt selkääni tai nostanut painavia kantamuksia. Mitään sellaista ei ollut taustalla, johon olisin voinut yhdistää tämän yllättävän selkäsäryn.

Nyt kuitenkin viimeiset neljä päivää alaselän särky on haitannut elämääni jossain määrin. Olen napsinut satunnaisesti särkylääkkeitä ja kuvitellut, että kyllähän se nyt tästä asettuu. Mutta kun ei. Särky näytti vain kehittyvän pahempaan suuntaan päivä päivältä, kunnes oltiin tässä tilanteessa. Kipu esti liikkumisen ja normaalin toiminnan. Apua oli jostain saatava.

Meillä on kotivakuutuksiin yhdistetty molemmille jatkuvasti voimassa oleva matkavakuutus ja ensimmäiseksi tuli mieleen, että osaisikohan vakuutusyhtiömme auttaa. Vakuutusyhtiöillähän on suosituimmissa lomakohteissa usein omia sopimuslääkäreitä.

Onneksi en ole matkoilla usein sairastunut, mutta niinä harvoina kertoina, kun näin on käynyt, matkavakuutus on antanut toivottua turvaa hoitoon pääsystä. Mies soitti aamuvarhaisella Fennian ympärivuorokautiseen ulkomaan matka-apupalveluun ja apua saimme tälläkin kertaa.

Täytyy sanoa, että huolimatta siitä, että oli sunnuntaiaamu, saimme todella hyvää palvelua. Meille etsittiin Fuengirolaa lähinnä olevat päivystävät lääkäripalveluasemat, joista totesimme Benalmádenassa olevan yksityissairaalan olevan meitä lähin. Saimme tekstiviestillä tarkan osoitteen sekä maksusitoumusnumeron. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei meidän tarvinnut käyttää rahaa ollenkaan, vaan sairaala laskuttaa vakuutusyhtiötä suoraan.

Hetken päästä istuimme taksissa kohti naapurikaupunki Benalmádenaa ja sen kansainvälistä yksityissairaalaa Vithas Xanitia. Päivystyksen ilmoittautumistiskillä otettiin kopio passistani, luottokortistani ja matkavakuutuskortistani, täytin muutaman henkilötietolomakkeen ja ranteeseeni laitettiin potilasranneke potilasnumeroineen. Kutakuinkin saman tien taululle ilmestyi oma numeroni.

Ensin minut vastaanotti ilmeisesti hoidon tarvetta arvioiva hoitaja, joka kehotti odottamaan taululle tulevaa numeroa ja tietoa, mihin huoneeseen minun tulisi mennä. Viiden minuutin päästä tästä olin jo lääkärin vastaanotolla.

Vähän minulla oli vaikeuksia saada lääkärin englannista ja vaikeasta aksentista selvää, jos ei sitten omakaan kouluenglantini niin sujuvaa ole. Kovinkaan laajaa diagnoosivuoropuhelua lääkärin kanssa emme käyneet, mutta pienistä ymmärrysvaikeuksista huolimatta, asia saatiin selvitettyä. Kivun syynä on mitä todennäköisemmin tulehtunut lihas. Lääkityksenä vahvoja särkylääkkeitä ja lepoa.

Benalmádenan Vithas Xanit sairaala näytti uudehkolta.

Taksimatkalla takaisin kotiin katsoin alapuolella auringossa kimaltelevaa merta ja yritin ajatella itsekin aurinkoisia asioita. Vaikka tässä kohtaa ottikin kovasti päähän, lohdutin itseäni sillä, että tämä on hetkellistä ja pääsen pian normaaliin toimintakuntoon.

Vastoinkäymisiä välillä tulee, sille ei vaan voi mitään. Pitää päinvastoin miettiä, miten kiitollinen voin olla siitä, että olen pääosin perusterve eikä minun ole koskaan tarvinnut kärsiä pitkäaikaisista kiputiloista. Mitä sitten, jos tässä muutama matkapäivä menee pipariksi. Kokonaisuuden kannalta pieni juttu.

Näillä kuntoon.

Onnellinen olen myös siitä, etten ole matkassa yksin. Tuntuu hyvältä, kun lähellä on toinen, joka huolehtii ja hoivaa. Kummasti tuntui paremmalta, kun mies kokkaili iltapalaksi yhtä lempiruokaani, gambas pil pil, eli öljyssä, valkosipulissa ja chilissä tiristettyjä katkarapuja. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Ihmettelin muuten sitä, miten nopeasti täällä Aurinkorannikolla pystyi sunnuntaina pääsemään lääkärinhoitoon. Ei minkäänmoista pitkää ja turhauttavaa odottelua. Kymmenessä minuutissa sairaalaan tulosta olin lääkärin vastaanotolla. Täydet pisteet espanjalaiselle sujuvalle terveydenhoidolle.

Täydet pisteet myös vakuutusyhtiöni toiminnalle. Yksi asia on varmaa. En koskaan matkusta mihinkään ilman matkavakuutusta.

Parempia päiviä odotellessa.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia Costa del Solin lääkäripalveluista?

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Onko ruoka Espanjassa halvempaa kuin Suomessa? Katso testin tulokset.

Espanjassa asumisen ensimmäisinä viikkoina olemme miettineet useasti onko ruoka Espanjassa oikeasti paljon halvempaa kuin Suomessa. Vai onko sittenkin kyse siitä, että alkuhuumassa näkee kaiken vähän ruusunpunaisten linssien läpi?

Oma tuntumamme on ollut, että samalla rahalla saa ruokakaupassa Espanjassa enemmän kuin Suomessa. Kassalla on tullut silloin tällöin hämmästeltyä odotettua pienempää ostosten loppusummaa. Mutta onko ruoka sittenkään Espanjassa halvempaa kuin Suomessa? Hämääkö asiaa vain tiettyjen tuoteryhmien, kuten vihannesten ja alkoholin, suuri hinnanero?

Oikeastaan rupesin asiaa toden teolla miettimään, kun joku blogini lukija kirjoitti, ettei ruoka Espanjassa ole niin halpaa kuin yleisesti luullaan. Hintaero Suomeen on kuulema pieni.

Asia alkoi sen verran kiinnostamaan, että päätin tehdä käytännön testin ja ottaa asiasta selvää. Tein listan tavallisista vähittäiskaupan ostoskoriin päätyvistä tuotteista. Halusin ottaa mukaan monipuolisesti lihaa, kalaa, vihanneksia, hedelmiä, pakasteita, leipä- ja maitotuotteita sekä myös alkoholia. Sellaisia tuotteita, joihin itse kaupan hyllyiltä tarttuisin.

Vertailukaupoiksi valitsin molemman maan suositut päivittäistavaramarketit, Suomesta Prisman ja Espanjasta Mercadonan. Tuotteissa pyrin valitsemaan mahdollisimman tavallisia tuotemerkkejä ja pääosin suosin molemmissa maissa oman maan tuotteita aina silloin kun se oli mahdollista.

Lähtökohtana oli, että vertailtavat tuotteet ovat mahdollisimman samankaltaisia niin laadullisesti kuin pakkauskooltaan. Tosin ihan saman kokoisia pakkauksia en kaikkien tuotteiden osalta löytänyt, sillä Mercadonassa monet pakkauskoot ovat Suomea suurempia. Mikäli painoero oli merkittävän suuri, olen muuttanut hinnat kilohinnan mukaan vastaamaan toisiaan tai maininnut eriävät pakkauskoot.

Todettakoon vielä, että tässä kohtaa tarkastelen asiaa vain normikuluttajan kannalta. En halua ottaa kantaa hintaan vaikuttaviin seikkoihin kuten palkkatasoon ja verotukseen. Halusin vain yksinkertaisesti selvittää, paljonko meidän viikon ostoskorin arvo on Suomessa versus Espanja. Säästämmekö Espanjassa päivittäistavaramenoissa?

Vaikka ilmakuivatun kinkun hintaa ei vertailtukaan, monissa lihatuotteissa hintaero oli yllättävän pieni.

Tässä vertailtavat tuotteet hintoineen. Ensimmäiset hinnat ovat Prismasta, jälkimmäiset Mercadonasta. Yllättääkö mikään?

Tomaatti, punainen, kotimainen, irtomyynti, 1kg 3,79/1,29

Munakoiso, espanjalainen, 1 kg 4,39/1,29

Kukkakaali, espanjalainen, 1 kg 3,25/1,29

Salaattisekoituspussi 180 g 2,19/0,99

Paprika, punainen, espanjalainen, 1 kg 2,69/2,09

Kesäkurpitsa, espanjalainen, 1 kg 2,75/1,49

Wok-vihannekset, pakaste, 750 g/600 g 3,29/1,40

Appelsiini, espanjalainen, 1 kg 1,65/1,19

Viinirypälerasia, vihreä, 500 g 3,50/2,25

Kirjolohi (Suomi)/norjanlohi (Espanja), kokonainen, 1 kg 10,90/8,95

Muikku (Suomi)/boquerones (Espanja), irtomyynti, 1 kg 6,90/3,95

Katkaravut isot, pakaste, 180 g 3,95/2,25

Porsaan sisäfile, maustamaton, 1 kg 12,95/9,09

Naudan ulkofile, maustamaton, 1 kg 21,90/21,50

Jauheliha, sika-nauta, 400 g/500 g 1,98/3,10

Broilerin fileleike, 800 g 7,29/4,65

Pekoni, 170 g/210 g 1,89/1,75

Raakamakkara, 240 g/382 g 2,95/2,27

Keittokinkkuleikkele, 250 g 2,75/1,49

Tuorejuusto, yrtit, 200 g 1,89/1,25

Salaattijuustokuutio, 200 g 2,49/1,60

Pakastepizza, kinkku, keskikokoinen 2,89/2,00

Ranskanperunat, pakaste, 1 kg 2,48/1,05

Vihreät oliivit, 185 g/150 g 0,87/0,84

Oliiviöljy, Extra Virgin, 0,5 l 6,98/2,35

Kermajäätelö, perus, 1 l 1,78/1,90

Hieno sokeri, 1 kg 0,83/0,69

Teepussit, Green tea, 25 /20 pussia 4,20/1,10

Suodatinkahvi, 500 g 3,89/2,46

Kananmunat 6 kpl (halvin) 0,98/0,95

Lihaliemikuutio, 168 g 1,75/1,25

Täytekeksi suklainen, 175 g/220 g 2,05/0,75

Vaalea leipä (monivilja), 500 g/750 g 3,49/1,95

Croissant 6 kpl, irtomyynti 2,58/2,28

Jyväsämpylä 6 kpl, irtomyynti 2,34/1,08

Vehnäpatonki 2,79/0,45

Kevytmaito 1 l 0,98/0.80

Jogurtti maustamaton, 4 kpl:een pkt 1,59/1,05

Voi 200 g 2,49/1,50

Maitosuklaalevy 200 g 2,05/1,50

Kivennäisvesi hapollinen (halvin), 1,5 l/1 l 1,07/0,23

Coca Cola 1,5 l/2 l 2,39/1,49

Appelsiinitäysmehu 1 l 2,09/1,30

Keskiolut 6×0,33 l tölkki 9,36/1,50

Punaviini, keskihintainen, espanjalainen El Coto Crianza 2014/2015 0,75 l 12,75/5,49

Kuohuviini, edullinen, espanjalainen Cava Jaume Serra Brut 0,75 l 8,98/2,90

Leipä on Espanjassa paljon Suomea halvempaa.

Ostoskorin kokonaishinnaksi tuli Suomessa 188,99 euroa ja Espanjassa 113,99 euroa. Elintarvikkeet ovat epävirallisen testini perusteella Espanjassa noin 40 prosenttia Suomea halvempia. Vaikka listalta pudotettaisiin pois alkoholipitoiset juomat, hintaeroa on vieläkin melkoisesti. Suomen ostosten yhteissummaksi tuli tällöin 157,90 euroa ja Espanjan 104,10 euroa.

Yllättävintä oli lihatuotteiden hintojen pieni ero. Sian- ja naudanliha ovat lähes saman hintaisia molemmissa maissa. Itseäni ihmetytti alkoholittomien juomien iso hinnanero, samoin kuin leipätuotteissa hinnaneroa on melkoisesti. Tässä kohtaa talvea vihannesten hinnanero on myös suuri. Uskoisin, että hintaero on pienempi kesäkuukausina, jolloin meillä on saatavilla kotimaista satoa.

Muistutettakoon vielä, ettei tässä ole kyse mistään virallisesta hintavertailusta, jossa on pyritty minimoimaan kaikki otokseen vaikuttavat satunnaistekijät. Keräsin ostoskoriin sellaisia tuotteita, joita tulisin itse molempien kauppojen hyllyiltä valinneeksi ja jotka itse mielsin vertailukelpoisiksi. Joka tapauksessa tulos on selvä. Elintarvikkeet ovat Espanjassa selvästi Suomea halvempia.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskovat meihin

Milloin olet viimeksi sanonut jollekin, että hän on hyvä jossain?

Olin viikonloppuna ystäväni järjestämissä juhlissa. Samaan aikaan oli virkistävää nähdä vanhoja tuttuja kuin myös tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin. Kuulumisia vaihdettiin, elämäntilanteita päivitettiin ja hyviä keskusteluja käytiin.

On aina mukavaa kuulla, kun joku on päässyt opiskelemaan juuri sille alalle ja siihen koulutukseen, kuin on eniten toivonut. Tai, että joku rakastaa työtään niin intohimoisesti, ettei halua kuuna päivänä sieltä eläkkeelle. Tai, että jonkun yritys on lähtenyt lentoon ja menestyy. Tai sitten joku on vaan uskaltanut astua elämässään uudelle, ehkä epävarmallekin tasolle. On vaan rohkeasti kuunnellut itseään.

Mikään näistä ei kuitenkaan ole sattumaa. Hyvä tuuri riittää harvoin pitkälle. Saavuttaakseen jotain on tarvittu poikkeuksetta paljon työtä. Takana on pitkäjänteistä ponnistelua ja puurtamista, luopumista ja melkoinen määrä uhrauksia. Tekemisen intohimoa. Sille, mitä rakastaa tai sille, mitä on halunnut, on pitänyt antaa paljon.

Siitä olen iloinen, että näillä ihmisillä on ollut mahdollisuus tavoitella toivomaansa tai peräti saavuttaa unelmansa. Visioista ja haaveista on tullut todellista. Uskon, että heidän itsensä lisäksi, joku muukin on uskonut siihen, mitä on tehty tai mihin pyritty. Joku on kannustanut jatkamaan.

Samoissa pippaloissa huomasin myös kuinka paljon talenttia monilla ihmisillä on, ilman, että se juurikaan pääsee näkyviin. Se, jos mikä harmittaa. On niin harmillista, jos osaaminen, kyvyt ja taidot jäävät piiloon.

Meistä jokainen saa nautintoa siitä, että tekemisemme huomataan ja kykymme pääsevät esiin. Ja, että joskus joku sanoo: sä oot niin hyvä. Aina voi kirjoittaa pöytälaatikkoon, kerätä valokuvia läppärin arkistoon, laulaa aamusuihkussa, maalailla omaksi iloksi, rustata upeita leivonnaisia lähipiirille tai askarrella luovia kokonaisuuksia iltapuhteina. Mutta, jos koskaan kukaan ei huomaa, miten hienoihin juttuihin pystyt, tekemisen palo ei koskaan pääse kunnolla hehkuun.

Silloin, kun sinulla on ilmiselviä lahjoja ja pystyt taidoillasi nousemaan muiden yläpuolelle, toivoisi, että nämä kyvyt nousisivat jollain tavalla esiin ja laajemman piirin tietoisuuteen. Johtaisivat jopa ihan uusille urille.

Yhdellä on lahja laulaa. Sen oikein näkee kuinka hän syttyy, kun pääsee ääneen. Koko ihminen pehmenee ja valaistuu. Intohimo musiikkiin puskee läpi. Kuinka toivoisin, että tuo ääni voisi ilahduttaa suurempia yleisöjä.

Tai että hän, joka pystyy loihtimaan taivaallisia kakkuluomuksia, voisi joskus saavuttaa kakkukeisarinnan tittelin ja tuottaa leivonnaisillaan makuelämyksiä mahdollisimman monille. Tai jakaa luovimmat, herkullisimmat ja villeimmät kakkureseptinsä tuhansille muille.

Tai hän, jolla on rautainen taito rakentaa vuoden parhaat juhlat, luovimmat koristelut ja silmiä hivelevän kauniit kattaukset, voisi joskus ilahduttaa taidoillaan muutakin kuin perhe- ja ystäväpiiriä.

Meistä jokaisen pitäisi saada edes jossain määrin tehdä juuri sitä, mitä rakastaa ja jossa on hyvä. Meidän pitäisi päästä näyttämään muille taitomme. Jokainen meistä kaipaa arvostusta, positiivista palautetta, kehujakin. Se, että voi kokea onnistuneensa ja joku sen huomaa, tekee onnelliseksi.

Uskon siihen, että silloin, kun tekemisiämme ohjaa intohimo, kaikki on mahdollista. Unelmien on mahdollista toteutua. Tuntemattomastakin voi tulla tunnettu ja arvostettu. Tekemisen palon lisäksi tähän tarvitaan julmetusti päämäärätietoista työtä. Tiellä menestykseen manun illallisia ei ole jaossa.

Toivoisin, että nämä lahjakkaat löytävät ympärillensä ihmisiä, jotka uskovat heidän osaamiseensa. Kuinka kukaan jaksaa itse uskoa siihen, että on hyvä jossain, jos kukaan ei koskaan sano sitä hänelle? Kaipaamme lähellemme ihmisiä ja mielipiteitä, joihin voimme peilata itseämme ja tekemisiämme. Onnellinen hän, jolla on ympärillään innostavia, inspiroivia ja ennen kaikkea kannustavia ihmisiä.

Kun seuraavan kerran näet ympärilläsi osaavan ja lahjakkaan ihmisen, joka on saanut aikaiseksi jotain upeaa tai joka on koskettanut jollain luovuuden alalla, kerro siitä hänelle. Se, että joku kehuu, tuntuu hyvältä, mutta se, että joku kannustaa ja uskoo sinuun, voi johtaa ihan johonkin uuteen. Vuoriakin sillä on kuulema siirretty.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Bloggaaja luupin takana – havaintoja tätiperspektiivistä

Matkablogeissa on viime aikoina ollut lähes trendinä nostaa esiin persoonaa blogin takaa. Tällaista kevyempää ”hömppää” on välillä kiva lukea ja yllättäviäkin asioita näistä ”paljastuksista” on noussut esiin. Samalla on tietysti mukava nähdä millainen tyyppi blogia oikein kirjoittaa ja saada vähän enemmän kasvoja bloggaajalle, jota tulee säännöllisesti seurattua.

Olen varmaan sen verran tylsä tyyppi, että tuntuu, ettei minusta löydy mitään mojovia paljastuksia. Ketään tuskin kiinnostaa se, että olen surkeaakin surkeampi keittiössä, pelkään ajaa autoa ulkomailla tai lempihetkiäni on juoda samppanjaa tunturin laella.

Sen sijaan ajattelin blogissani aina silloin tällöin julkaista ajankohtaisia pohdintoja tätimäiseen tapaani. Niitä sellaisia arjen tohinassa eteen tulleita pienempiä ja suurempia juttuja, joita jää vähän pidemmäksi aikaa kelaamaan.

Joskus esiin pompsahtaa iloisia ja yllättäviä juttuja, joista tulee hyvä mieli. Joskus taas kiukustuu niin vietävästi jostain tai joku asiaa saa kovin surulliseksi. Tai sitten mielensäpahoittaja nostaa päätään ja sitä kokee vaan olevansa niin väärin ymmärretty.

Kirjoittaminen on valtavan terapeuttisista. Tällaisesta yksittäisten arjen kokemusten kirjaamisesta saa omaa pääkoppaa samalla selkiytettyä. Kokeilepa vaikka itse, kuinka hyvin toimii, kun mieltä hiertäviä asioita kirjoittaa ylös. Samalla ikään kuin rykäisee huonot vibat ulos ja vahvistaa entisestään positiivisia tuntemuksia.

Pitemmittä puheitta, asiaan. Tässä otantaa ja ajatuksen virtaa lähipäiviltä.

Milloin nainen on vanha?

Olin mukana eräässä pilottihankkeessa, jossa kyseltiin eri ikäisiltä ihmisiltä heidän mielipiteitään elämän eri alueilta. Täti-ihmisen ikään ehtineenä suuri mielenkiinto kohdistui minulla kysymykseen: Mistä iästä alkaen nainen on mielestäsi vanha?

Tätä asiaa tiedusteltiin mm. nuorelta mieheltä, joka vastasi, että 50 vuodesta alkaen. Ja jäi vielä vähän miettimään, että ehkä sittenkin jo aikaisemmin.

Siinäs kuulitte totuuden. Ihan sama, vaikka kuinka nuorekkaaksi tuntisin itseni, vanha mikä vanha.

Sammakoiden päästely kielletty

On selvää, että asema velvoittaa, mutta joskus tuntuu, että yhdellä sanasammakolla on liian suuri painoarvo. Valitset väärän sanan väärässä paikassa ja heti ollaan leimaamassa syrjinnästä. Ihan sama kuinka hyvin olisit työsi hoitanut siihen saakka. Yksi sana voi olla tarpeeksi vahva syy potkuihin ja hyvän uran päättymiseen.

Sana ”ihmisroska” on huono ja leimaava sana ihan missä asiayhteydessä tahansa, mutta siltikin minun käy jotenkin sääliksi Riikka Moilasta. Erehtyväinen ihminen vain hänkin. Kukapa meistä ei joskus olisi ilmaissut asioita liian painokkaalla tai väärin valitulla termillä. Sitä vaan vahingossa lipsahtaa, vaikka ei pitäisi. Sitten menet aamulla töihin ja kuulet, että kiitos ja näkemiin. Sinä saat potkut. Aika rankkaa minusta.

Tyttöjen ja poikien jutut

Sukupuolineutraalisuus ja varhaiskasvatus pulpahtavat mediassa esiin tuon tuostakin. Hyvä asia on, että pojatkin saavat leikkiä prinsessaleikkejä, eikä kukaan pyri ohjailemaan lasten toimintaa sukupuolen mukaan.

Voi kuinka iloinen olisinkaan itse ollut aikoinani koulussa, jos ei olisi tarvinnut hikisin sormin virkata kieroja patalappuja, vaan olisin päässyt poikien kanssa puutöihin sorvailemaan ja naputtelemaan nauloja lankkuihin. Ikävä kyllä 70-luvun koulumaailmassa tunnettiin vain tyttöjen käsityöt ja poikien puutyöt.

Mutta sitä en millään jaksa ymmärtää, että nyt pitäisi ruveta elämään niin, ettei ole olemassa poikia eikä tyttöjä. Opettajat eivät saisi ryhmitellä lapsia enää sukupuolen mukaan, vaan heitä pitäisi kutsua henkilöinä etunimellä. Pannaan joutuvat sanat tytöt ja pojat, sillä opetushallituksen mukaan sukupuoli on vain yksi ominaisuus monien ominaisuuksien joukossa.

Hmmmm, minusta kuitenkin aika keskeinen ominaisuus, jota ei oikein voi mielestäni ohittaa tai vähätellä. On opetushallitus mitä mieltä tahansa, siitä nyt ei pääse mihinkään, että me vaan yhä edelleen synnymme tytöiksi ja pojiksi. Toisilla on pippeli ja toisilla pimppi. Tosin joku neropatti radiossa ehdotti, että tasapuolisuuden nimissä värkkejämme pitäisi ryhtyä kutsumaan etupyllyksi ja takapyllyksi.

Minusta on rikkaus, että meillä on päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla niin tyttöjä kuin poikia, miehiä ja naisia. Ja rikkautta on sekin, että saa olla tyttöjen juttuja ja poikien juttuja. Jos vaan haluaa. Olisin muuten tosi mielissäni, jos minua joku kutsuisi vielä tytöksi.

Ansioituneet kansanedustajat

Olisipa mukavaa lukea väliin kansanedustajista, jotka ansioituvat muullakin tavoin kuin nostamalla kyseenalaisia kulukorvauksia ja kuluttamalla surutta veronmaksajien rahoja. Tahtoo tässä mennä viimeinenkin uskonhippunen yhteisiä asioita hoitavaan kansan eturintamaan.

Jos vaan joku perustaisi sen Rohmupuolueen. Tietäisinpä seuraavalla kerralla ketä äänestää, sillä olisi edes yksi puolue, joka puhuisi totta. Slogan voisi vaikka olla: ”Meille kaikki, muille ei mitään”.

Täydellistä luomuruokaa

Mikä ihana syyskuun päivä. Aurinko paistaa, lämpöasteita on enemmän kuin tähän aikaan vuodesta voisi odottaa. Siltikin ilmassa on ihanaa kuulautta ja syksyistä pirtsakkuutta. Paras mahdollinen päivä metsäretkelle. Siellä ne odottavat metsässä tummanpunaiset puolukat ja pullukat herkkutatit.

Tuli niin valtavan hyvä mieli kulkiessa mäntykankaalla sienikassi terhakasti heiluen ja mennessä ropisevia puolukoita ämpäriin riipien. Miettikää millainen ihmeellinen luonto meillä on ja suurimmalla osalla vielä melkeinpä kotiovella. Sen kun vaan menet kenen tahansa omistamaan metsään ja keräilet antimista mitä huvittaa.

Kotiin tullessa saaliina oli puhdasta luomuruokaa. Tosin tänä vuonna tuliaisena myös useampi hirvikärpänen, mutta ei välitetä siitä.

Edellisenä päivänä Saimaasta vedettiin mato-ongilla hyvän kokoisia ahvenen körmyläisiä. Kaloista, sienistä ja marjoista sitten valmistettiin, (siis meillä mies valmisti), metsästäjä-keräilijäjälkeläisen täydellinen luonnosta haettu ateria.

On se vaan kuulkaa niin hienoa olla suomalainen.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista