Browsing Category

Viro

10 hyvää syytä matkustaa Muhuun ja Saarenmaalle

Kun kerran käy Saarenmaalla luulenpa, että monelle käy samoin kuin minulle. Tekee mieli palata saarelle uudelleen. Tällä reissulla löysin myös idyllisen Muhun.

Lehdistömatka: Tallink Silja, Visit Estonia ja Visit Saaremaa

Jotain ainutlaatuista menneen maailman sulokkuutta ja charmia kätkeytyy noille Viron kahdelle saarelle, Muhulle ja Saarenmaalle. Vaikka lauttamatka Viron länsirannikon satamasta Virtsusta Muhun Kuivastun satamaan kestää vain noin puolisen tuntia, laiva tuo maailmaan, joka on totaalisen erilainen. Tuntuu siltä kuin kaikkinainen kiire olisi jäänyt mantereen puolelle. Ymmärrän jotenkin paikallista sanontaa: ”jos sinulla on kiire, mene nukkumaan”.

Ohitse vilahtavat vanhat lehtipuumetsät, hyvinhoidetut maatilat ja sammalpeitteiset kiviaidat. Pienet idylliset perinnekylät ruokokattotaloineen tuovat tuulahduksen historiaa. Haikara pesii jonkun talon piipun päällä, lampaita näyttää laiduntavan siellä täällä, vehreys pistää silmään ja joka puolella on kukkia.

Saarista ensimmäinen, Muhu, on Viron kolmanneksi suurin saari. Pienestä koostaan huolimatta saarella on peräti 52 kylää, joissa asustelee noin 2000 asukasta.

Olimme aiemmilla reissuillamme ajaneet suoraan Muhun läpi Viron saarista suurimmalle, Saarenmaalle. Muhulle kannattaa kuitenkin antaa aikaa, sillä saari on kuin oma pieni maailmansa, etenkin jos satut rakastamaan maalaisromantiikkaa.

Pysähdyimme ryhmämme kanssa Koguvan kylässä, jossa tutustuimme mm. Muhun museoon ja Vanatoan perinnetilaan. Bloggaajakollega kutsui Muhua hauskasti satumaiseksi Hobbittien maaksi ja kieltämättä jotain sellaista tarunomaisuutta siellä selvästi on. Koko pieni kylä on kuin yhtä ulkoilmamuseota.

Viehättävä Vanatoan perinnetila Muhulla.

Määränpäämme oli Saarenmaan pääkaupunki Kuressaari, johon olin tutustunut jo parilla aiemmalla automatkalla. Kuressaari on saaren ainut kaupunki, jossa asukkaita on vajaat 15.000.

Voisin nimetä vaikka kuinka monta hyvää syytä, miksi Muhuun ja Saarenmaalle kannattaa mennä. Tässä omasta mielestäni näiden saarten kymmenen parasta asiaa.

1. Tunnelma

Jos pitäisi luonnehtia Muhua ja Saarenmaata vain yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti aitous. Saaristolaisten elämä kulkee niin kuin on aina kulkenut. Vierailija kokee olevansa tervetullut, mutta paikallista elämänmenoa hän ei juurikaan hetkauta. Ihmiset ovat teeskentelemättömiä, tunnelma välitön ja hyvällä tavalla vanhanaikainen.

Maaseudun vanhat perinnetalot ja Kuressaaren kauniit puutalot vievät ajassa taaksepäin, jonnekin kauas vuosikymmenten taakse. Ja saarilla kun ollaan, meri ympärillä tuo oman pikantin saaristolaistunnelman.

2. Luonto

Saaristojen luonto on usein vähän karua, mutta Muhu ja Saarenmaa tekevät tässä poikkeuksen. Rehevät vanhat lehtimetsät ovat maisemalle tyypillisiä. Alueelta löytyy mm. 35 erilaista kämmekkälajia. Saarenmaan länsiosan Vilsandin kansallispuisto on erinomainen kohde retkeilyyn.

Saaren eteläisin kärki Sääre on lintubongareiden paratiisi, sillä alue osuu miljoonien lintujen muuttoreitille. Nyt syyskuussa sinne näyttivät kokoontuneen sadat joutsenet. En ole eläissäni koskaan nähnyt yhtä aikaa niin montaa joutsenta.

Säären kärkeen kannattaa mennä katsomaan myös Sörven majakkaa. 248 porrasta johtavat ylös majakkatorniin, josta aukeaa 360 asteen kaunis rannikkomaisema.

3. Hintataso

Saarenmaa on edelleenkin edullinen, halvempi kuin Tallinna. Puhutaan sitten majoituksesta, ravintolahinnoista tai tuliaisostoksista, kaikkea tätä saa minusta kohtuuhintaan. Etenkin paikalliset elintarvikkeet ovat edullisia tuliaisia.

Jos pystyt matkustamaan kesäsesongin ulkopuolella, majoitusta saa usein yllättävän halvalla.

4. Majoitus

Persoonalliset majapaikat ovat aina olleet mieleeni. Muhulla ja Saarenmaalla on lukuisia vanhoja perinnetiloja, jotka tarjoilevat maalaisromanttista majoitusta. Tällä reissulla kuolasin mm. Vanatoen tilan ihastuttavia ruokokattoisia mökkejä. Tällaisissa paikoissa olisi ihastuttavaa yöpyä. Itelleni tuli ajatus kokonaisen mökin vuokraamisesta pienellä porukalla. Tai millaistahan olisi viettää joulua tuollaisella tilalla?

Mikäli kaipaat tasokkaampaa majoitusta, saarilta löytyy vanhoja herraskartanoita. Näistä ehkä kuuluisin on Muhun Pädasten kartano, joka on koko Viron ainut viiden tähden hotelli.

5. Kylpylät

Kuressaari on Viron vanhin kylpyläkaupunki. Kylpylöihin ei voinut olla törmäämättä katukuvassa, niitä tuntui olevan vähän kaikkialla. Viron matkailusivuston mukaan kaupungissa on peräti yksi kylpyläpaikka kymmentä asukasta kohti.

Tällä reissulla yövyimme Georg Ots Spassa, jota voin lämpimästi suositella. Hotelli oli vasta remontoitu, raikkaasti sisustettu ja se sijaitsee mukavasti merenrannalla Kuressaaren piispanlinnaa vastapäätä. Ikävä vain, että tiukan aikataulun vuoksi kylpylä jäi minulta tällä kertaa kokematta.

Georg Ots Spa Hotel

6. Tapahtumat

Kuressaaressa järjestetään vuosittain noin kymmenkunta erilaista festivaalia. Teematapahtumia on rakennettu mm. kamarimusiikin, oopperan, elokuvan, ruuan ja ralliautoilun ympärille. Hauskalta kuulosti toukokuun lopussa järjestettävä katufestivaali, jolloin keskustan kadut valtaavat mm. kauppiaat, taiteilijat ja pop up -ravintolat.

Heinäkuun lopussa Saarenmaalla on omat oopperapäivänsä. Mikäpä muu paikka sopisi oopperalle paremmin kuin Kuressaaren piispanlinnan piha-alue.

Meidän matkamme huipennus oli osallistuminen Kuressaaren katupiknik -tapahtumaan. Tämä tapahtuma on päätös joka syksyisille viikon kestäville ruokafestareille. Kyse olikin paljon suuremmasta happeningistä kuin osasin odottaa. Keskusta täyttyi yli 500 pöydästä ja lähes 6000 osanottajasta.

Katupiknikin tunnelma oli ihan huikea. Jos vain suinkin on mahdollista matkustaa Kuressaareen syyskuun alussa, tätä tapahtumaa ei kannata jättää väliin.

7. Lyhyet välimatkat

Muhu ja Saarenmaa ovat autoilijalle oivallisia road trip kohteita. Jo päivässä ehtii paljon, sillä välimatkat ovat lyhyet. Esimerkiksi Muhun satamasta Kuivastusta Saarenmaan eteläisimpään Säären niemimaan kärkeen tulee matkaa ainoastaan noin 130 kilometriä. Vaikka koko Saarenmaan kiertäisi ympäri, pitkiä aikoja ei tarvitse istua autossa.

8. Ihmiset

Tätä kohtaa on vaikea kirjoittaa ilman ylisanoja. Mutta kun nuo paikalliset vaan ovat niin ihania. Aitoja, sydämellisiä, vieraanvaraisia, ystävällisiä, maanläheisiä …

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

9. Käsityöperinne

Perinnekäsitöihin et voi olla törmäämättä kumpaisellakaan saarella. Kansanperinne on niin muhulaisille kuin saarenmaalaisille selvästi tärkeää ja kotiseuturakkaus näkyvää. Omista juurista ollaan ylpeitä ja käsityötaitoja vaalitaan. Ja kieltämättä kauniitahan nuo alueen värikkäät käsityöt ovat.

10. Ruoka ja elintarvikkeet

Jos olet kalaruuan ystävä, olet tullut oikeaan paikkaan. Meri on vieressä ja sieltä lähtee monipuolisesti kalaa. Kävimme syömässä Kuressaaren Ku-Kuu -nimisessä kalaravintolassa, jossa on päivittäin tarjolla tuoretta lähialueilta pyydettyä kalaa. Vähän hiljaiseksi vetää kalanystävän, jolla on valittavana tuoretta ahventa, purotaimenta, kampelaa tai haukea.

Tihemetsan maatilalla söimme savustettua kampelaa, joka oli kerrassaan herkullista. Paikallinen tapa näyttää olevan tarjota kala aina kokonaisena, joten pientä näpertelyä tarvitaan ennen kuin aterian saa suuhun asti.

Maista myös maukasta Muhun omaa saaristolaisleipää. Tämä on minusta ehdottomasti parasta kaikista saaristolaisleivistä. Kannattaa huomioida myös paikalliset alkoholijuomat, kuten Pöiden pienpanimon artesaanioluet.

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei ihme, että saarilla viettämieni päivien aikana päässä soi Georg Otsin iki-ihana Saarenmaan valssi. Jotain samanlaista leppoisaa ja hyväntuulista fiilistä Muhulta ja Saarenmaalta tavoitin.

Muutaman vuoden takaisista Kuressaari-kokemuksistani voit lukea täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Jotta emme unohtaisi

Tallinnan Patarei paljastaa palan synkkää naapurimaan historiaa.

Olen halunnut matkoilla suojella itseäni historian julmuuksia esittäviltä nähtävyyksiltä. Herkkänä ihmisenä tuntuu, että niistä tulee liian paha mieli ja ahdistus, enkä halua reissussa tieten tahtoen kokea sen kaltaisia ikäviä tuntemuksia.

Siltikin historian kauheuksista kertoviin museoihin pitäisi mennä. Ihan sen takia, että ihmiskunnan pelottavat käänteet ja tapahtumat eivät unohtuisi. Siksi päätin kerrankin uhmata rohkeasti tunnekynnystäni ja suuntasin viime viikolla Tallinnan pahamaineiseen Patarein vankilaan.

Menin Patareihin myös uteliaisuuttani. Bloggaajakollegat olivat jutuissaan kertoneet Patarein vaikuttavuudesta ja kuvauksellisuudesta ja halusin itsekin nähdä, mitä tiilimuurien sisään oikein kätkeytyy.

Vankila on avattu yleisölle nyt kesäajaksi toistamiseen. Hyvä näin, sillä melkoisen poikkeuksellinen ja hiljentävä matkailukohde se kieltämättä oli.

Patarei on entinen linnoitus ja sotilaiden kasarmi, jonne perustettiin Viron keskusvankila vuonna 1920. Viimeiset vangit siirrettiin pois vasta vuonna 2002, jolloin vankila lakkautettiin. Kun näki, missä kunnossa vankila tiloiltaan oli, ei voinut kuin ihmetellä miten pitkään vankien täytyi selviytyä noissa kelvottomissa ja iljettävissä tiloissa.

Vankila on käynyt läpi Viron itsenäisyyden ajan, Neuvostoliiiton miehityksen ajan ja kansallissosialistisen Saksan ajanjakson. Järkyttävin aika osui vuosiin 1940-1991, jolloin ensin Saksa, sitten Neuvostoliitto, käytti Patareita poliittisten vankien säilytys-, kidutus- ja teloituspaikkana.

Joidenkin arvioiden mukaan tuolloin vangittiin ideologisin syin arviolta jopa 45 000 Viron kansalaista ja asukasta. Myös suurin osa Viron juutalaisista teloitettiin Patarein vankilassa vuonna 1941.

Oli mitä kaunein alkusyksyn päivä, kun tallustelin noin parin kilometrin matkan Tallinnan keskustasta Kalamajan alueella sijaitsevaan vankilakompleksiin. Ihastelin matkalla meren rannalle nousevia kauniita uudisrakennuksia ja nautiskelin auringonvalossa kylpevästä merenrantamaisemasta.

Sitten astuin vankilan portista sisään. Siitä eteenpäin maailma oli totaalisen erilainen. Synkkä ja lohduton. Pimeä ja kalsea. Likainen ja luotaantyöntävä.

Patarei on paikka, jonka tiiliseinät osasivat puhua. Minusta lähes tuntui, että kuulin tuskaiset huudot ja tunsin puistattavan karmivuuden, mitä noiden kylmien kiviseinien sisään on kätkeytynyt. Pimeisiin selleihin, ankeisiin tutkintahuoneisiin ja synkkiin käytäviin oli liimautunut kärsimys ja kuolema.

Patarei on täynnä tarinoita ihmisen hädästä ja aatteen julmuudesta. Noiden seinien sisällä ei ole tunnettu toivoa eikä inhimillisyyttä. Ihmisyydellä ei ole ollut minkäänlaista arvoa.

Vankilan historiallista merkitystä ja vaikuttavuutta lisäsi sen autenttisuus. Näytti siltä kuin viimeinen vanki olisi siirretty rakennuksesta pois aivan äskettäin. Tunnelma oli todentuntuinen ja siksi julmuus tuntui niin käsin kosketeltavalta.

Patarei oli se paikka, jonne vietiin Viron poliittisten mielipiteiden perusteella vangitut ja jonne näiden syyttömien matka yleensä myös päättyi. Järkyttävää ajatella, että vankilan teloitusosasto oli toiminnassa aina vuoteen 1991.

Turvassa ei ollut kukaan. Riitti, jos sinulla oli ”väärä” kansallisuus, väärä uskonto, väärä asema, väärä koulutus tai väärä mielipide. Tai vaikka olisit ollut kommunistisen puolueen aktiivijäsen, sinusta saatettiin silti tehdä maanpetturi. Kansaa hallittiin pelolla ja oikeus oli korvattu mielivallalla.

Vankilan sokkeloita ja kerroksia kulkiessa ahdistuksen määrä vain kasvoi. Selli toisensa perään kertoi vangittujen lohduttomia tarinoita. Minusta tuntui kuin olisin katsonut kauhufilmiä, jota oli pakko katsoa vaikka en olisi halunnut. Mutta minun piti saada tietää.

Patarei on raskas pala historiaa, jota ei tulisi koskaan unohtaa. Se on oppitunti ihmisarvon ja vapauden puolesta. Oppitunti siitä, mitä on seurannut, kun nämä ihmisyyden arvot on yhteiskunnasta riisuttu. En voinut välttyä ajatukselta kuinka onnekkaita olimme, ettei tämä historia ollut osa meidänkin historiaa. Tämä kaikki on tapahtunut niin lähellä ja vasta niin vähän aikaa sitten.

Huokaisin syvään, kun astuin vankilarakennuksesta ulos aurinkoon. Mietin pitkään kuinka monen syyttömän ihmisen elämä päättyi noiden synkkien tiiliseinien sisälle. Kuinka järkyttävän paljon oli heitä, joilla ei ollut enää koskaan mahdollisuutta nähdä päivän valoa ja astua ulos vapauteen.

Jos haluat käydä Patareissa, pidä kiirettä.”Kommunismi on vankila” -näyttely Patareissa on avoinna enää syyskuun 2019 loppuun, jolloin vankila sulkeutuu toistaiseksi.

https://patareiprison.org/en/visit/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Inspiroiva päivämatka Tallinnaan – aina jotain uutta

Kun kuvittelit tuntevasi Tallinnaa edes vähän, huomaatkin, ettet tunne sitä oikeastaan yhtään.

Kesämatkan bloggaajille ja toimittajille tarjosi Tallink Silja

Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että hehkuttelen usein lyhyitä matkoja lähialueelle. Aina ei tarvitse mennä kauas löytääkseen mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Parasta tässä on myös se, että lähimatkoja pystyy tekemään melko pienellä budjetilla.

Tuttu kestosuosikki Tallinna on niin helppo saavuttaa, että luokittelisin sen jo lähimatkailun piiriin, vaikka vähän merta edemmäs mennäänkin. Kun aamulaivalla lähtee, päivässä ehtii paljon ja illaksi vielä takaisin Helsinkiin.

Pari tuntia Helsingistä ja miljöö on ihan toinen.

Megastar on tähti Tallinnan laivojen joukossa

Osallistuin tällä viikolla Tallink Siljan järjestämälle lehdistömatkalle Tallinnaan uudehkolla Megastar -aluksella. Kaukana ovat ajat kämäsistä ja kulahtaneista Tallinnan autolautoista. Megastar on kerrassaan viihtyisä ja tasokas alus. Valoa, tilaa ja tyylikkyyttä on kuin viiden tähden hotellissa.

Laiva on selvästi panostanut ostosmatkailuun. Myymälätilaa oli peräti kahdessa kerroksessa. Panin merkille, että viininystävää hemmoteltiin melkoisen runsaalla valikoimalla. Itselleni lähti mukaan pari pulloa oivaa laivan samppanjaa Ayalaa.

Jos shoppailu kiinnostaa, kannattaa piipahtaa myös Tallinnan D-laivaterminaalin toisessa kerroksessa olevassa Sadama Market outletissä. Kyse on kaupasta, jossa myydään laivojen poistotuotteita merkittävin alennuksin.

Teimme matkaa mennen tullen laivan Business Loungessa. 65 euron lisähintaan on tarjolla kylmiä ja lämpimiä ruokia sekä ihan hyvä valikoima virvokkeita, viinejä ja muita alkoholijuomia. Pidin erityisesti buffetpöydän kalatarjonnasta ja runsaasta vihannesten käytöstä. Ihan ilmaistahan tuo ei ole, mutta hintansa väärtiä silloin, jos haluat matkustaa rauhallisemmissa puitteissa ja saada matkaasi ripauksen lisämaustetta.

Megastar on avara ja valoisa. Kuva: Tallink SiljaBusiness Loungessa vielä tyylikkäämmin. Kuva: Tallink SiljaHyvästä kalavalikoimasta kiitosta.Juomaakin oli joka makuun.Shoppailua kahdessa kerroksessa. Kuva: Tallink Silja

Fotografiska – käyntilistalle ehdottomasti

Pressimatkamme pääkohde oli Tallinnan uusin taidekeskus, Telliskiven alueelle kesäkuussa avattu Fotografiska. Jos jotain voi päätellä siitä huomiosta, millä paikkaa on mediassa parin viime kuukauden ajan hehkutettu, museosta taitaa tulla melkoinen yleisömagneetti.

Fotografiska on tukholmalaislähtöinen valokuvaukseen keskittynyt taidekeskus, joka on vähän kuin Guggenheim valokuvataiteen alalla. Tallinnan jälkeen vastaavat keskukset aukeavat seuraavaksi New Yorkiin ja Lontooseen.

Fotografiskan avajaisnäyttelyiden ehdoton helmi on brittiläisen valokuvaaja Jimmy Nelsonin näyttely Homage to Humanity (Kunnianosoitus ihmiskunnalle). En muista, että olisin koskaan nähnyt niin intensiivisiä valokuvia. Hahmot tuntuvat astuvan ulos kuvista.

Nelsonin näyttely on eräänlainen matka maailman ympäri maailman kauneimpiin paikkoihin ja eksoottisimpien kansojen ja heimojen pariin. Valokuvaaja on rakentanut täydellisiä henkilöpotretteja klassisen muotokuvasommittelun ehdoilla. Mallit vain ovat melkoisen poikkeavia.

Nelson on pystynyt tuomaan esiin vaikuttavalla tavalla kuvauskohteidensa persoonan. Otokset ovat paljon enemmän kuin pelkkiä kuvia. Homage to Humanity -näyttely on Tallinnassa nähtävänä enää 8.9.2019 saakka ja jatkaa sieltä Tukholman Fotografiskaan. Tämä on näyttely, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.

Muita avajaiskauden näyttelyitä ovat norjalaisen Anja Niemen draamalliset lavastekuvat, suomalaisen Pentti Sammallahden mustavalkoiset realistiset ympäristökuvat ja virolaisen Anna-Stina Treumundin naiskuvat.

Poikkea myös Fotografiskan ylimmässä kerroksessa. Siellä on kiva näköalaravintola terasseineen ja drinkkibaari.

Luulitko tunteneesi jo vanhankaupungin?

Tallinnan asiantuntija Henna Mikkilä oli matkallamme kertomassa vähemmän tunnetuista Tallinna-tärpeistä. Tallinna on todellinen runsaudensarvi, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa valtaväylien ulkopuolelle. Henna suositteli mm. vanhankaupungin sivukujia, joiden kätköistä löytyy ihastuttavia kahviloita, ravintoloita, gallerioita ja kauppoja.

Tiesitkö, että Tallinnan vanhassakaupungissa on esimerkiksi dominikaaniluostari, ukrainalainen kirkko ja salakapakoita?

Hennan matkavinkkejä pääsee lukemaan sivustolta www.sooloiluja.com. Henna houstaa myös Tallinnatärpit nimistä keskustelusivustoa Facebookissa.

Tämän oven takaa löytyy ukrainalainen kulttuurikeskus ja kirkko.Galleria Kakusta voi ostaa vaikka tuunatun fillarintai vuokrata päiväksi vaaleanpunaisen vespan 30 eurolla.

Tallinna on Ruokakaupunki

Tallinnan kohdalla ruokakaupunki täytyy ehdottomasti kirjoittaa isolla kirjaimella. Jos Tallinnaan kannattaa mennä kulttuurin perässä, sinne kannattaa ehdottomasti mennä myös ruuan perässä. Vaikka väitetään, että Tallinnassa hinnat ovat nousseet, kyllä siellä minusta edelleen syö edullisesti.

Hyviä ravintoloita on sellainen kattaus, että joka ainut kerta Tallinnassa on vaikea päättää, minne suuntaisi ja minkä valitsisi. Tosin ravintoloita tulee ja menee sitä vauhtia, että vaikeaa on myös pysyä perässä.

Tällä reissulla kävimme tutustumassa yhteen uusimmista tulokkaista, Tallinkin omistamaan italialaiseen Flavoreen. Ravintolan erikoisuus on viiniseinä, jossa on tarjolla 16 italialaista viiniä ja 8 italialaista väkevää alkoholijuomaa.

Ideana on, että asiakas saa käyttöönsä ”luottokortin”, jolla voi hakea viiniseinän automaateista juomia joko 4, 12 tai 24 cl:n annoksina. Seinä toimii minusta parhaiten silloin, kun haluat maistella pieninä annoksina erilaisia viinejä. Helppo tapa järjestää omaehtoinen italialaisten viinien tasting.

Voihan Tallinna, miten ihana sinä oletkaan ja niin mukavan lähellä. Lupaan käydä jatkossa kylässä useammin.

PS: Sain Hennan matkavinkeistä niin kutkuttavia ja inspiroivia tärppejä, että nyt syksyllä tarvitaan heti perään uusi reissu. Tulossa siis Tallinnan löytöretkimatka 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolayllätys Tallinnassa – onko tässä kaupungin paras ravintola?

Älä mene tänne, jos kaipaat suuria annoksia. Sen sijaan, jos sinua kiinnostaa yllätyksellinen makumatka, Parrot MiniBar tykittää täysillä.

Torstai-ilta Tallinnassa ja hurja nälkä usean tunnin matkustamisen jälkeen. Pieni kierros Vanhassa kaupungissa ja silmiin osuu tuntemattoman ravintolan vihreä kyltti: papukaijan kuva ja teksti MiniBar. Jostain muistin sopukoista yhdistin ravintolan johonkin blogijuttuun, jossa Parrot MiniBar sai aika tavalla ylistävää palautetta.

Vaikka Minibar kuulosti meistä enemmän drinksupaikalta kuin vakavasti otettavalta ravintolalta, päätimme siltikin kurkistaa sisälle. Paikan hauskasti viidakkomaiseen tunnelmaan sisustettu pääsali oli aivan täynnä, mutta tilaa löytyi toiselta puolelta, mikä ilmeisemmin toteutti enemmän baarin virkaa. Palmut huojuivat täälläkin.

Hyväntuulinen tarjoilija ojensi ruokalistat ja kertoi ravintolan konseptista. Ruuat oli jaettu kolmeen kategoriaan: kevyisiin sormisyötäviin, jaettaviin pääruokiin ja jälkkäreihin. Sopiva määrä oli kuulema noin 5-6 annosta ruokailijaa kohden.

Menu oli ihan uudenlainen ja erityisen kiinnostava. Hieman Aasiaa, hieman Ranskaa, paljonkin Etelä-Amerikkaa…. valinta oli vaikeaa. Onneksi ruokalistan lopussa oli Milky Way menu, jonka ”kolme lentoa” käsittivät kaikkiaan 12 ruokalajia eli aika hyvän kattauksen koko menusta.

Kun ei mitään erityistä odota, ehkä silloin yllättyy kaikista eniten. Sillä nyt kävi juuri näin. Tästä alkoi sellainen makujen tykitys, että ruokalajien välissä ihmettelimme kuinka pitkään tällainen taso pystyy kantamaan ja mitä ihmettä ne ovat seuraavalle lautaselle keksineetkään. Mielikuvitukselle oli annettu tässä ravintolassa tilaa muussakin kuin sisustuksessa. Vasta vajaan vuoden toimineen Parrot MiniBarin nuoret kokit loihtivat melkoisen makujen ilotulituksen.

Ensimmäinen lentomme käsitti neljä erilaista pientä sormisyötävää. Ensimmäinen macarons-keksiä muistuttava mätikeksi suli suussa. Seuraava hapankorpulle koottu tomaattihilloke ja rapsakka sipuli olivat sopivasti samaan aikaan suolaista ja makeaa.

Hanhenmaksaa sisältävä minihampurilainen oli yksi mieheni suosikeista. Itse en juuri maksasta pidä ja kaikkein vähiten hanhenmaksasta, joten tämän syötävän olisin voinut jättää väliin. Mutta sitten napsahti minullekin jälleen. Kuumilla sipsien päällä tarjoilluissa karamellisoiduissa perunoissa maistui tryffeli ja pehmeä kermainen tuorejuusto. Nam.

Seuraavaksi noustiin kuusi ruokalajia sisältävälle toiselle lennolle. Tonnikala mango-ananassalsan kanssa oli jumalaista ja se ylsikin yhdeksi molempien suosikiksi. Mutta niin olivat herkkua myös hummerikastikkeessa kylpevät kampasimpukat, cevichekala maissin ja sipulin kanssa, suolaheinän kera tarjoiltu helmikana kuin myös kevysti grillattu naudanliha. Yllättävintä oli, että itse sain ehkä suurimman kiksin grillissä vähän kärtsytetystä romaine salaatista, jota komppasi lime, omena ja avokado. Niin maukasta, raikasta ja sopivan hapokasta.

Kolmas lento oli jälkiruokaliito. Ensin pari argentiinalaista pikkuleipää ja sitten sellainen kupponen, että voisin varmaan muutaman päivän elää syömällä ainoastaan tätä taivaallista komboa. Vadilla oli suklaalla kuorrutettua kookosta, guacamolen tapaista moussea ja sitruunasorbettia. Tämä oli samettia suulle, aivan täydellistä!

Kaiken tämän ihanuuden jälkeen olimme lähinnä sanattomia. Tupsahdimme sattumalta tuntemattomaan ravintolaan tarkoituksenamme saada jotain mahan täytettä. Mistään mitään tietämättöminä tulimme juuri nauttineeksi parhaimman Tallinnassa koskaan syömistämme aterioista, makumaailmaltaan huikean maistelumenun.

Jottei nyt ihan suitsuttamiseksi menisi, ainut miinus tuli viimeisten ruokien pitkistä tarjoiluväleistä. Ravintola täyttyi viimeistä pöytää myöten nopeasti ja keittiö oli selvästi kovilla. Tässä kohtaa jouhevasti alkanut tarjoilu vähän notkahti, mutta annettakoon tämä anteeksi, sillä ruoka vaan oli niin loistavaa.

Parrot MiniBar on täynnä yllätyksiä. Ei riittänyt, että ruuan taso aiheutti meille jymy-yllärin, vaan vielä lopuksi ravintola onnistui lyömään meidät ällikällä. Asiaa tarkemmin paljastamatta, annan vain vihjeen. Kiinnitäpä huomiota pääsalin puolella olevaan valtaisaan lintuhäkkiin. Miten kummassa sieltä kiipeää ihmisiä ulos, mutta kukaan ei näytä menevän sisälle? Mistä noita ihmisiä oikein tulee?

Parrot MiniBar, Vana-Posti 7, Tallinna

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tallinnan Savoy Boutique hotelli on hykertelypesä romantikoille

Jos pitäisi valita yksi sana, jolla kuvata hyvää hotellikokemusta, se on ehdottomasti tunnelma.

(Yhteistyössä Tallinnhotels)

Rakastan pieniä lämminhenkisiä hotelleja. Sellaisia kotoisen oloisia hyggeilypesiä, joissa voi samaan aikaan uppoutua rauhalliseen ilmapiiriin ja nousta hetkeksi jonnekin elämän sietämätön keveys -fiilikseen.

Aina silloin, kun tuntuu vähän tylsältä, olemme kutsuneet Tallinnan apuun. Niin nytkin. Ihan ex tempore varattiin miehen kanssa Eckerö Linelta menopaluu laivamatka ja päätettiin lähteä katsomaan Tallinnan kevättä jonnekin kivaan hotelliin. Itse asiassa meidän piti mennä Talinnhotelsien Palace-hotelliin, mutta blogiyhteistyön puitteissa meidän majapaikaksemme valikoitui saman hotelliketjun sympaattinen, monilla palkinnoilla palkittu Savoy Boutique hotelli.

Hyvä näin, sillä tämä pieni hotelli oli samaan aikaan tunnelma ja nautinto. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan 44 huoneen hotellin rakennus on alunperin vuodelta 1890. Historian havina on Savoy Boutique hotellissa läsnä joka nurkassa.

Vankat terrakotalla maalatut kiviseinät ja muhkea antiikkinahkainen sohvaryhmä loivat ala-aulaan lämpimän tunnelman. Pöydällä oli hopea-astiassa hedelmiä, takassa loimotti tuli, sivupöydällä oli oikeita kukkia, lattioilla vanhoja mattoja ja taustalla soi rauhoittava jazz-musiikki. Täydellinen paikka nauttia lasillinen viiniä ja istahtaa upottavaan sohvaan, jonne olisin aivan hyvin voinut unohtua koko päiväksi. Olo oli kumman kotoinen.

Huoneemme oli superior-huone ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Kiinnitin huomiota käytävän kauniisiin yksityiskohtiin, kuten käsin taottuihin käytäväkaiteisiin, alkuperäisen kivilattian kuviointiin ja lattiamattoihin, joissa toistui tuo sama kuvio.

Viimeisellä käytävätasanteella katseen pysähdytti pari vanhaa nojatuolia, joiden välissä oli maalaustelineessä väritettäviä kuvia värikynineen ja -liituineen. Samanlainen setti löytyi myös huoneestamme. Taidekerros teema oli hauska idea. Milloin olet muuten viimeksi väritellyt ja harrastanut taideterapiaa?

Huone oli valoisa ja raikas. Valkoiset kiviseinät paksuine ikkunasyvennyksiin kertoivat jälleen, että ympärillämme oli historiaa. Puisin ikkunaluukuin varustetuista ikkunoista aukesi kiva näköala Vanhan kaupungin kattojen ylitse aina merelle asti. Sängyllä meitä odottivat paksut kylpytakit ja -tohvelit, pöydällä hedelmävati ja henkilökohtainen tervehdys. Pieniä yksityiskohtia, jotka luovat juuri sitä hyvää ja huomioivaa tunnelmaa.

Kalustus oli romanttista, lukemani mukaan italialaista tilaustyötä. Kylpyhuoneesta löytyi amme, pöydällä oli malja-allas ja kultaisessa maljakossa heinäkoristeita. Kylppäri oli tyylikäs, vaikkakaan ei kovin suuri. Ainut negatiivinen asia oli ensimmäisenä päivänä kylpyhuoneessa tuoksahteleva viemärin haju, mikä tosin hävisi illan aikana.

Savoy Boutique hotellin aamiainen tarjoiltiin alakerran Mekk-ravintolassa. Mekk on muuten se ravintola, joka on keikkunut jo vuosia Tallinnan parhaiden ravintoloiden listalla. Aamiainen ei ollut laaja, mutta riittävä ja laadukas. Maukkaita tuotteita, kuten erinomaista graavilohta ja munakokkelia, paikan päällä paistettua tummaa jyväleipää, runsas valikoima erilaisia mehuja ja hedelmiä ja löytyihän sieltä kuohuvaakin. Ikävää vaan, että se oli puolimakeaa. Mukava asia oli myös se, että kahvi tarjoiltiin pienissä kannuissa pöytiin.

Näissä pienissä hotelleissa on se ihanuus, ettei koskaan ole minkäänlaisia ruuhkia. Nautin siitä, kun aamiaisella ei tarvitse jonotella, pöydät ovat siistit ja likaiset astiat häviävät huomaamatta. On ihanaa aloittaa aamu rauhallisessa tunnelmassa ilman häslinkiä ja meteliä.

Laittaisin Savoy Boutique hotellin ehdottomasti sarjaan romanttiset hotellit. Tunnelmallinen miljöö sopii erinomaisesti täti-ihmisille tai pariskunnille sellaiseksi hykertelymestaksi. Hienot, mutta kotoisat puitteet, erinomainen sijainti keskellä Vanhaa kaupunkia ja niin huomioivaa ja ystävällistä palvelua: näistä aineksista on hyvä hotellikokemus tehty.

Lähtiessämme respan hymyilevä neitokainen kysyi, että onnistuivatko he täyttämään odotuksemme. Kyllä, onnistuitte, ihan täysin. Ikävä oli lähteä.

Savoy Boutique hotelli on muuten yksi Eckerö Linesin kumppanihotelleista. Jos matkustat laivalla, kannattaa tarkastaa hotellipaketin hinta tätä kautta.

Yhteistyössä Tallinnhotels

https://www.tallinnhotels.ee/fi/savoy-boutique-hotelli/

Pari mukavahintaisen ravintolan vinkkiä Tallinnaan

Tallinna kiinnostaa ruokakaupunkina, eikä vähiten edullisen hintatasonsa ansiosta. F-hoone, Rataskaevu 16, Salt, Kaks Kokka ym. luottomestat näyttävät keikkuvan vuosi toisensa perään edullisten ja keskihintaisten ravintoloiden kärkikastissa. Ja toki myös kymmenien bloggaajien kiinnostuksen kohteena.

Rataskaevu-kadun uusin tulokas

Uusia ravintoloita nousee Tallinnaan tiuhalla tahdilla, jos sitten samalla aiempia tuttavuuksia katoaa katukuvasta. Tällä reissullamme illastimme ehkä kaupungin uusimmassa ravintolassa. Matkailoja-blogin innoittamana varasin pöydän lauantai illalle vasta parisen kuukautta toimineeseen Tabula Rasaan.

Vanhassa kaupungissa, Small Luxury Hotels -ketjuun kuuluvan St. Petersbourg hotellin ryhteydessä, toimiva Tabula Rasa oli sisustukseltaan oikein viehättävä. Tummaa puuta, kynttilänvaloa ja kristallikruunun loistoa. Sellaista sopivaa kevyttä fiiniyttä, mutta helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta kevensivät humoristiset koiramaalaukset, jotka saivat väkisinkin hyvälle tuulelle. Ihastuttavat taulut, jollaiset huolisin omalle seinälleni milloin vain.

Lauantain myöhäisiltana ei tunkua näyttänyt olevan. Loppuillasta olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Ehkä tämä kertoo siitä, miten kovaa kilpailu noilla kulmilla on.

Ravintolan ruokalista oli lupaavasti tiivis, mutta ehkä jotenkin linjaton. Menusta löytyi niin klassikkoannoksia kuten wieninleike ja sisäfilepihvi, mutta myös useampi aasialainen viritelmä.

Alkuruuan valinta oli vaikeaa, sillä kiinnostavia vaihtoehtoja oli useampikin. Siksi päädyimme gourmee lautaseen, joka tarjosi läpileikkauksen kaikista alkuruuista. Kaunis ja maistuva kokoonpano platte olikin, erityisesti rapsakat tiikeriravut ansaitsevat silkkaa suitsutusta.

Simpukan ystävinä valitsimme pääruuaksi kilon verran paikan sinisimpukoita. Kermaiset valkoviinissä keitetyt simpukat olivat saaneet lisämakua chilistä ja korianterista. Maistuvia, voin vakuuttaa. Niin hyviä, että noita olisi voinut syödä lisääkin. Kilon annos kahdelle menisi vaikka alkuruokana.

Ateria täydentyi Vana Tallinn tiramisulla. Sopivan kosteaa ja ihanan mehevää. Yhdestä annoksesta tässäkin kohtaa riitti kahdelle.

Yleensä hotellien ravintolat ovat jonkin verran kalliimpia, mutta Tabula Rasan hintatasoa voi pitää hyvin kohtuullisena. Menun kalleinkin ruoka jäi alle kahdenkympin. Mistä enää  saa sisäfilepihviä tähän hintaan?

Paikka on myös oiva mesta pistäytyä drinksulle. Drinkkilista oli mielenkiintoinen ja oma baariosa löytyy ravintolan toisesta puoliskosta.

Hyvän ruuan lisäksi hyvää mieltä toi ihastuttava tarjoilija. Sen lisäksi, että tämä nuori nainen oli tarjoilijana ihan huippua, hän puhui vielä sujuvaa suomeakin. Hyvä illallinen kivaan hintaan.

Telliskiven gluteeniton

Toisen tämän reissun mukiinmenevistä ruokakokemuksista tarjosi Kalamajan Telliskiven alueelta löytyvä Kivi Paber Käärid -ravintola. Olen joskus käynyt ovella pyörähtämässä tässä ”Kivi, paperi, sakset” leikistä nimensä saaneen mestan ovella, mutta tuolloin pieni ravintola oli niin täynnä, ettei vapaata pöytää löytynyt. Nyt päiväaikaan ravintolassa oli tilaa, tosin paikka alkoi pikku hiljaa täyttymään, kun teimme lähtöä.

Kivi Paber Käärid raflan erikoisuus on täysin gluteeniton ruoka. Kellä ongelmia on tällä puolella, voi turvallisesti tilata listalta mitä vaan.

Ravintolan sisustus oli Telliskiveen sopivasti mukavan rouheinen ja pelkistetyn loft-henkinen. Niin sisustus kuin paikan tyyli yleisestikin viestivät rennosta otteesta. Meidän syödessämme baaristiskille tuli pari nuorta miestä olusille koirineen. En meinannut muistaa syödä, kun jäin seuraamaan noiden koiraystävysten ylitsepursuvia rakkaudenosoituksia toisilleen. On niin hienoa, että koirat ovat tervetulleita ravintoloihin.

Niin, mitä sitten söimme. Alkuruuaksi jaoimme raikkaan mozzarellasalaatin. Annos oli maukas: kunnon buffalamozzarellaa ja tosi hyvää paikan omaa pestoa. Tuore ananas annoksessa toi joukkoon sopivasti makeutta.

Pääruuaksi mies otti tartarpihvin terveellisten ranskiksien kanssa (voivatko ranskalaiset koskaan olla terveellisiä?) ja minä söin kermaista lohi-katkarapurisottoa. Hyviä molemmat, tosin omaan annokseeni olisin kaivannut himpun makua lisää.

Hintatasoa tässäkin ravintolassa voi pitää edullisena. Pari reilua lasillista punaviiniä ja ruuat kustansivat noin neljänkympin verran. Perusvarmaa hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa, vaikka ei nyt mitään tajunnan räjäyttävää makuiloittelua tarjonnutkaan.

Rento mesta, joka ruuan lisäksi tarjoilee musiikki-iltoja.  Olutlistalla oli muuten sen verran pituutta, että oluenystävälle myös vahva suositus.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotellisuositus Tallinnaan – Radisson Blu Sky Hotel

Mikä on täti-ihmisen matkapainajainen? – Löytää itsensä Tallinnan lautalta keskeltä abiristeilyä. Entä mikä tähän painajaiseen auttaa parhaiten? – Viihtyisä hotellihuone 22. kerroksessa ja pöydällä pullo samppanjaa.

Tallinnaan on aina mukava matkustaa. No, tosin ehkä hieman mukavampaa, jos laivalla ei olisi samaan aikaan tuhatpäistä bilettävää abia. Vetäydyimme miehen kanssa suosiolla Eckerö Linen loungen rauhaan.

Matka oli pitkälti pelastettu myös siitä syystä, ettemme osuneet bilerevohkan kanssa samaan hotelliin. Ei millään pahalla, mutta näillä vuosikymmenillä sitä kummasti arvostaa ympärillään rauhallisempaa tunnelmaa.

Olin vähän jämähtänyt Tallinnassa aiempaan luottohotelliini. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja uusia majapaikkoja on aina kiva kokeilla. Tälle reissulle löysin mukavahintaisen hotellipaketin Eckerö Linelta ja tätä kautta viikonlopun hotelliksi valikoitui uusi hotellituttavuus Radisson Blu Sky Hotel. En ollut aiemmin ymmärtänytkään, että hotellihuoneen voi saada edullisemmin, kun ostaa sen pakettina laivamatkan yhteydessä.

Hyvän hotellin tunnistaa minusta viidestä asiasta. Huoneen tulee olla viihtyisä. Aamiaisen monipuolinen. Palvelun ystävällistä. Sijainnin keskeinen. Viidenneksi nostaisin kokonaisuuden: kauniit huonekalut, mielenkiintoiset sisustusratkaisut ja yleisen tunnelman. Tallinnan Radisson Blu Sky täytti odotuksemme kaikilta osin. Yksinkertaisesti vaan miehen kanssa tykättiin ja viihdyttiin. Kiva hotelli hyvällä hinta laatusuhteella.

Taivaallisia näkymiä

Saimme hotellista ns. Business Class -huoneen, joka sijaitsi huonekerroksista ylimmässä 22. kerroksessa. Näistä näköaloista kannattaa ehdottomasti maksaa vähän ekstraa. Oli mukavaa tarkkailla Tallinnaa yläilmoista niin kaupungin valojen syttyessä iltapimeällä kuin aamuauringon säteiden saavuttaessa kaupungin katot ja meren rannan.

Business Class -huoneisiin kuului ekstrana Nepresso kahvikone sekä kylpytakit ja -tohvelit.

30 neliön huone oli hyvän kokoinen. Huoneen leveä king size sänky kuului niihin supermukaviin hotellisänkyihin, joissa voisin viettää vaikka kokonaisen päivän. Meitä ihmetytti myös miten rauhallista kerroksessa oli. En yksinkertaista kahden vuorokauden aikana kuullut käytävästä juuri mitään.

Olisin voinut tuijotella hotellihuoneen ikkunasta näitä näkymiä koko päivän.

Viihtyisää designia

Hotellien sisustuksella on minulle iso merkitys. Mööbelifriikkinä kiinnitän paljon huomiota kalustukseen ja sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, jotka luovat tiloille persoonallisen tyylin ja ylipäätään koko hotellille yleisilmeen.

Radisson Blu Sky hotellista jäivät mieleen aulatilojen avaruus, aamiaishuoneen valoisuus ja kutsuvat tuoliryhmät. Hotellin sisustuksessa oli käytetty myös paljon mielenkiintoisia valaisimia, joista pidin paljon. Valaistus muutenkin antoi tiloille lämpimän ja kodikkaan tunnelman.

Hotellin avaraa ala-aulaa hallitsi keskellä oleva baari, jonka tuoliryhmistä saattoi etsiä itselleen mieluisimman nurkkauksen. Sille, joka tykkää hämyisemmistä baareista, oikea osoite on ylimmän 24. kerroksen näköalabaari Lounge24. Näiltä korkeuksilta sopi tarkkailla iltavalaistua Tallinnaa.

24. kerroksen Lounge24.

Aamiainen yllätti

Radisson Blu Skyn aamiainen oli erinomainen. Kahvi tarjoiltiin pöytiin ja lisäksi tarjoilijalta saattoi tilata erikseen toivomallasi tavalla laitettuja munia tai munakkaita. Tarjoilijat kiertelivät salissa myös tarjoten erikseen mm. shotteja ja sillivoileipiä. Kiva ele tämäkin.

Buffet-pöydistä löytyi kaikkea mitä saattoi toivoa. Esillepanossa oli haluttu luoda rustiikkista virolaista maalaiskeittiöfiilistä ja kattauksessa olikin paljon hauskoja yksityiskohtia. Tosin, vaikka ne puukauhat ja muut järeät puiset ottimet olivatkin kivan näköisiä, olivat ne kyllä hieman epäkäytännöllisiä.

Savulohi oli muuten tosi maukasta. Kuten myös se juustolautasen vanha gouda. Samoin tykkäsin siitä, että hedelmiä oli tarjolla paljon. Ja olihan siellä tarjolla myös skumppaa 🙂 Hotellin kahvi oli aamiaisessa ainut, mistä emme pitäneet. Se oli yksinkertaisesti pahan makuista. Onneksi kahvikoneesta saattoi hakea vähän parempaa täydennystä.

Mukavaa oli myös, että sunnuntaisin aamiaista sai aina klo 11 asti. Lisäviihtyvyyttä loi taustalla soiva pehmeä tunnelmajazz.

Tykkäsin paljon aamiaishuoneen raikkaudesta.Aamiaista minun makuun.Haluaisitko vaikka Bloody Maryn aamun avajaiseksi?

Lähellä vanhaa kaupunkia ja Viru-keskusta

Kaupunkihotellille keskeinen sijainti on todella tärkeää. Tykkään kävellä paljon ja siksi on mukavinta, jos lähes kaikki merkittävä on lähietäisyydellä ja saavutettavissa jalkaisin.

Blu Sky hotelli sijaitsee ydinkeskustassa, noin puolentoista kilsan päässä laivasatamasta ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Mikäli shoppailu kiinnostaa, Viru-keskus ja Kaubamajan tavaratalo ovat ihan vieressä.

Vaikka en nykyään enää jaksa olla kovinkaan kiinnostunut shoppailusta, omiin must-käyntikohteisiini Tallinnan reissuilla kuuluu Kaubamajan 1. kerroksen kenkä- ja laukkuosasto. On kuulkaapas sellainen osasto, että täältä, jos mistä löytyvät ne unelmien kengät ja laukut.

Kaubamajassa on usein myös kerrassaan hyviä merkkikenkätarjouksia. Onnistuinpa tälläkin reissulla löytämään kahdet somat puolen hinnan poposet.

Hotellista löytyi kokoelma kauniita valaisimia.

Henkilökunnalla hymy herkässä

Pakko antaa myös kiitosta ystävällisestä palvelusta. En ollut ihan varma ruokapaikan osoitteesta, jonne olimme illalla suunnistamassa. Respan nuori mies googlasi ystävällisesti ravintolan ja merkkasi meille karttaan reitin sinne.

Herkässä oli hymy henkilökunnalla muutenkin. Aamiaishuoneessa likaiset astiat hävisivät huomaamatta pöydästä ja ylipäätään henkilökunta huomioi asiakkaansa kaikin puolin hyvin.

Radisson Blu Sky Hotel tulee varmasti olemaan hotellivalintani Tallinnaan jatkossakin. Viihtyisä hotelli järkihintaan ja hyvästä aamiaisesta ehdoton lisäarvo.

Huoneluokan korotuksen sain hotellilta blogipostausta vastaan.

https://www.radissonblu.com/fi/skihotelli-tallinn

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Romanttisen illallisen ravintola Tallinnassa

Hyvän ruuan lisäksi apetta myös romantiikan nälkään.

Yksi Tallinnan viehättävyydestä ovat ehdottomasti sen kiinnostavat ja vieläkin kohtuuhintaiset ravintolat. Uusia kunnianhimoisia ravintoloita nousee pystyyn kuukausittain, jos sitten joidenkin tähti sammuu, kuten saimme tällä samaisella reissulla karvaasti kokea. Aiemmasta loistavasta Fabrik-ravintolasta ei ollut jäljellä enää muuta kuin nimi ja kiinteistö.

Onneksi seuraavana iltana meitä lykästi. Menimme syömään Vanhan kaupungin pääkadun varrella (Viru 8) olevaan Cru ravintolaan. Jo usean vuoden ajan ravintola on keikkunut kärkipäässä erilaisissa Viron parhaiden ravintoloiden luokituksissa.

Ravintolaa luotsaa palkittu pääkokki Dmitri Haljukov, joka edusti Viroa mm. vuoden 2015 Bocuse d’orin arvostetussa maailmanlaajuisessa kokkikisassa Lyonissa. Keittiöstä löytyy lisäksi parikin Viron vuoden kokki -tittelin saanutta ammattilaista.

Cru sijaitsee 1400-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Vanhat kiviseinät ja keskiaikainen tunnelma antoivat ravintolalle tunnelmalliset puitteet. Kynttilät pöydillä ja seinän syvennyksissä lisäsivät mukavan lämminhenkistä tunnelmaa, joten tätä paikkaa voi ehdottomasti suositella romanttiselle illalliselle.

cru2cru

Oli mukavaa istahtaa pöytään, joka oli kauniisti katettu keraamisilla katelautasilla. Tarjoilu oli näkymättömän hienostunutta ja aina tulee ylevä fiilis siitä, kun tarjoilija levittää lautasliinan syliini.

Ruokalista ei ollut kovin laaja, mikä on aina hyvä merkki. Jos Crun ruokalistaa jotenkin luonnehtisi, raaka-aineina on paljon virolaisen keittiön aineksia, kuten riistaa ja merikalaa, mutta uudella tapaa laitettuna.

Ravintolalla oli mittava ja tasokas viinilista, mikä tosin käänsi viinien hinnat kalliimman puoleisiksi. Onneksi muutamaa laadukasta viiniä sai myös laseittain. Pakko mainita, että tilaamamme espanjalainen punaviini Coto de Hayas Garnacha Centenaria oli kerrassaan nautinnollista.

Alkuun pöytään tuotiin talon leipälautanen, jonka kruunu oli ravintolan itse tekemä tumma luumu/pähkinäleipä. Niin hyvää olikin, että useampi siivu meni maistellessa.

cru4cru7Alkuruuaksi valitsin jättikonnamonnia, ihan sen takia, että tämähän kuulosti lähinnä leikkisältä lasten lorulta. Hyvä valinta olikin, annos oli kaunis ja annoksen komponentit tukivat hyvin toinen toistaan. Munan keltuaisen olisin tosin jättänyt pois. Enemmänkin se häiritsi muuten toimivaa makumaailmaa.

Mieheni saarenmaalainen saksanhirvitartar tarjoiltiin hauskasta pahkapuulautaselta. Pientä miinusta mieheni mielestä oli siinä, että lihan koostumuksesta saattoi maistaa, ettei annos ollut ihan freesi. Oliko annos kenties tehty valmiiksi jo reilusti aikaisemmin? Lihaa olisi myös voinut kuulema maustaa enemmän.

Pääruokavalinta meni minulla myös ihan nappiin. Paahdettu hanhenfile oli täydellistä ja lautasella oleva juurespyree ja granaattiomenakastike sopivat linnulle erinomaisesti. Mieheni lampaanniska-annos oli kuulema muuten hyvää, mutta annos oli melkoisen pieni. Samaa totesin itsekin. Hanhea oli annoksessani vain kaksi pienehköä palasta, enemmän olisi ehdottomasti maistunut.

cru6cru8cru3

Jälkiruoka tällä kertaa pudotti tasoa. Suklaaholi X.O. lupasi paljon, mutta ei oikein maistunut miltään, koska annos oli aivan liian kylmä, jopa hieman kohmeinen. Pakastimestako liian myöhään otettu?

Kokonaisuudessaan Cru tarjosi miellyttävän ruokakokemuksen tunnelmallisessa mljöössä. Hinta-laatusuhde oli minusta kohdallaan, alkuruokien ollessa kympin molemmin puolin ja pääruokien jäädessä alle kahdenkympin. Hyvinkin voisin mennä uudelleen. Ihan ok fine dining -ravintola, vaikka ei ihan kympin arvoinen.

Täältä löydät lisää viimeisimpiä Viron ravintolaluokituksia: http://tallinnaa.com/tallinnan-ja-viron-parhaat-ravintolat-2017/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.