Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Viro

Ravintolat ulkomailla Viro

Tartto on Viron pastellisävyinen opiskelijakaupunki

sunnuntai, 15 toukokuun, 2022
Ensin rakastuin Tallinnaan. Sitten ihastuin Saarenmaahan. Ja nyt viehätyin Tartosta. Viro on matkailijalle ihanteellinen. Pieni maa, lyhyet välimatkat ja paljon kiinnostavaa nähtävää.

Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa matkustaa Tarttoon, olinhan kuullut siitä pelkästään hyvää. Vaan niin helposti Viron reissuilla jumittuu Tallinnaan, eikä malta lähteä merta edemmäs. Onneksi tällä reissulla päätettiin toisin, sillä se kannatti. Ystävien kanssa lähdettiin matkaan autolla ja eihän se Tartto ollut kuin 186 kilometrin päässä Tallinnasta.

Edellisessä jutussa kerroin, että teimme pienen poikkeaman reitiltä ja vietimme rentouttavan vajaan vuorokauden reilun 40 kilsan päässä Tartosta. Tässä kohtaa mentiin majoitus edellä ja yövyttiin entisessä viinatehtaassa Mooste Viinavabrik -hotellissa. Sieltä aamutuimaan olikin vain pieni siirtymä Tarttoon.

Vaikka Tartto on vajaalla 100000 asukkaalla Viron toiseksi suurin kaupunki, mielestäni kaksi päivää riitti sille oikein hyvin. Tarton keskusta-alue, missä kutakuinkin sijaitsee kaikki turistia kiinnostava, on tiivis ja helppo liikkua jalkaisin.

Romantiikkaa Tartossa – kaupungin maamerkki on suutelevien opiskelijoiden patsas.Tartto on värikäs…… ja hempeä.Kahden Wilden patsas – irlantilainen Oscar Wilde ja virolainen Eduard Vilde.

Tartto on kokenut kovia satojen vuosien ajan monissa sodissa. Toisessa maailmansodassa kaupungista tuhottiin jopa kaksi kolmasosaa, mutta siltikin katukuva on historiallinen ja yllättävän hyväkuntoinen. Mielenkiintoinen tieto oli myös, että Neuvostoliiton aikana Tartto oli osittain ulkomaalaisilta suljettu kaupunki, sillä siellä sijaitsi yksi Neuvostoliiton suurimmista sotilaslentokentistä.

Kauniit pastellisävyiset kivitalot reunustavat katuja ja tekevät kaupunkikuvasta viehättävän. Kaikkialla on pieniä puistoja ja silmiinpistävän paljon puita. Toisaalta Tartossa on myös hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Huomasin jälkeenpäin, että olin keskittynyt lähinnä kauniiden talojen kuvaamiseen, sen verran ihastuksissani olin Tarton vanhasta arkkitehtuurista.

En tiennyt aiemmin, että Tartto on Viron vanhin kaupunki, jos sitten myös Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Sen sijaan tiesin, että Tartto on merkittävä vanha yliopistokaupunki. Yliopisto on perustettu tänne jo vuonna 1632, mikä on aikamoisen arvostettavaa.

Kaupungin keskustassa Raatihuoneentorilla suutelevien opiskelijoiden patsas on eräänlainen kaupungin tunnus. Keskustan kävelykatujen terasseilla viimeistään huomaa, että kaupungin katukuva on hyvin nuorekas.

Yliopiston päärakennusTämä väriskaala viehättää.Kivitalojen lisäksi Tartossa on paljon viehättäviä puutaloja.

Parasta Tartossa oli kuljeskelu pitkin kaupungin idyllisiä katuja. Ehdottomasti kannattaa kivuta vehreälle Toomemäelle  (Toomemägi), jossa sijaitsee Tarton tuomiokirkon rauniot. Kovia oli kokenut tämäkin suurikokoinen tiilirakennus. Itse kirkosta on jäljellä enää rauniot. Kirkontorneissa toimii Tarton yliopiston museo.

Sen sijaan keskustan Jaanin eli Johanneksen kirkko on saatu kunnostettua vuosikymmeniä kestäneiden korjaustöiden jälkeen. Kirkon tekee merkittäväksi sen ikä, sillä alkuperäinen kirkko on jo 1300-luvulta. Kirkko kärsi tuhoja 1700-luvun alussa Suuressa Pohjan sodassa ja tuhoutui pahoin tulipalossa toisessa maailmansodassa 1944.

Neuvostoliiton aikana suunniteltiin jo raunioiden hävittämistä, mutta onneksi rakennus, tai rippeet siitä, jäivät unohduksiin. 2005 korjattu kirkko vihittiin uudelleen käyttöön. Ei ihme, että lähes täysin tuhoutunut kirkko näyttää remontinkin jälkeen melko karulta, ellei jopa keskeneräiseltä.

Kannattaa huomioida kirkon seunustoilla olevat terrakottapatsaat. Ikää niillä on noin 700 vuotta. Jälkeenpäin huomasin, että kirkon tornissa sijaitsee näköalatasanne, mikä meiltä jäi ikävä kyllä huomaamatta.

Kolmas mielenkiintoinen kirkko suomalaisnäkökulmasta on 1919 valmistunut Eliel Saarisen suunnittelema punatiilinen Paavalin kirkko. Hyvin on arkkitehdin kädenjälki tunnistettavissa. Kirkossa on paljon samaa ilmettä kuin Helsingin rautatieasemassa. Kirkon poikkeuksellinen alttaritaulu on suomalaisen kuvataiteilijan Kuutti Lavosen maalaama.

Enkelinsilta (Inglisild) johtaa Toomemäelle vievän kadun yli.Tarton tuomiokirkon raunioita.Jaanin eli Johanneksen kirkko on kokenut kovia Tarton soitaisassa historiassa.Näyttääkö tutulta? Paavalin kirkon on suunnitellut Eliel Saarinen. Alttaritaulu on Kuutti Lavosen maalaama.

Kesämatkaajan ehdoton käyntikohde Tartossa on yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Vaikka näin keväällä ulkotiloissa ei ollut vielä paljoa nähtävää, alue oli siltikin viehättävä lampineen ja monenlaisine puineen. Ja nähtävää riittää. Yli 200 vuotiaassa puutarhassa kasvaa yli 10000 erilaista lajia. Kolmen euron pääsymaksulla pääsee tutustumaan sisätiloihin, joihin on koottu  trooppisia lajeja.

Sunnuntaina suunnistimme entiseen tehdasrakennukseen Aparaaditehtaalle (Aparaaditehas). Odotimme samanlaista aluetta kuin Tallinnan Telliskivi, mutta kyse oli paljon pienemmästä kokonaisuudesta. Ikävä kyllä kaupat olivat sunnuntaina kiinni, joten tutustuminen jäi tällä kertaa ravintolapuolelle.

Kasvitieteellinen puutarha on kesäisin varsin todella upea. Nyt kasvit olivat vasta alullaan.Joku sentään jo kukki.Palmutalossa oli trooppinen tunnelma.Meitä huvittivat omalla biitsillään paistattelevat kilpikonnat.

Yritimme mennä Aparaaditehtaan suosittuun street food -ravintola Kolm Tilliin, mutta koska oli äitienpäivä, kaikki pöydät olivat iltapäivälle varattuja. Sen sijaan pääsimme toiseen alueen ravintolaan, Ravintola Aparaatiin, joka oli ihan hyvä sekin. Väitän, että täältä saa Tarton parhaat simpukat. En keksi, miten niistä saisi enää parempia.

Keskustasta pitää nostaa esiin myös tapas-tyyppinen ravintola Kampus. Erinomaisesti laitettua ruokaa Espanja-twistillä. Ja mikä parasta, annokset ovat jaettavissa koko pöytäseurueen kesken. Ravintolasta löytyy myös erikseen salaatti- ja hampurilaiskeittiö.

Kahviloista ansaitsee maininnan loistava kahvila Werner. Olipa vaikea valita, sillä leivostiski oli sen verran mittava.

Huomasin muuten, että Tartossa järjestetään elokuussa 5.-7.8.2022 Tarton ruoka- ja viinifestivaali. Itselleni ainakin olisi tosi mieluinen kesätapahtuma.

Ravintoloita ulkoterasseineen on paljon Rüütli kadulla. Jos olet kiinnostunut ostoksista, kannattaa suunnistaa Küüni kadulle, jossa sijaitsee mm. Kaubamajan tavaratalo. Sieltä lähti tällä kertaa mukaan ihanaa virolaista Joikin luonnonkosmetiikkaa.

Aparaaditehas.Kaupungin parhaat simpukat?Ravintola Kampus – maukasta ja hyvin valmistettua pikkusyötävää.Ken tästä ovesta käy, voi dieetit unohtaa.

Meidän majapaikka sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä. Gildi Dolce Vita Tartu home apartments oli kivasti remontoitu 2-kerroksinen huoneisto, joka olisi yhtä hyvin voinut olla Ranskan Provencessa.

Parhaimmillaan asunto olisi ollut kolmelle hengelle, sillä yksi meistä joutui nukkumaan alakerran epämukavalla sohvalla. Mutta ei ollut paha hintakaan. Kaksi vuorokautta meiltä neljältä maksoi vain 180 euroa. Majoitusta saa Tartosta vielä hyvin kohtuuhintaan.

Ranskalaishenkeä Tartossa.

Tartossa oli kiva käydä. Vaikka kaupungista puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, sen parasta antia minusta oli viehättävä tunnelma sekä kaunis ja hyvinhoidettu katukuva. Tekisi mieli sanoa, että ilmapiiri on jopa himppusen romanttinen.

Historia on hienosti läsnä joka nurkassa. Kesämatkaajalle lisäarvoa tuovat viheralueet ja kaupunkia halkova Emajoki, jonka rantoja pitkin pystyy kuljeskelemaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus ulkomaat Viro Yleinen

Mooste Viinavabrik – Viron kätketty hotelliaarre

keskiviikko, 11 toukokuun, 2022
Meillä on mukava ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme matkailleet yhdessä useamman kerran, joskus lähellä, joskus kauempana. Lähes jokaisella reissulla olemme pyrkineet etsimään ainakin yhden tavallisuudesta poikkeavan majapaikan. Joskus se on ollut talo Kataloniassa, joskus B&B-majoitus Pohjois-Espanjan maaseudulla ja joskus muutaman huoneen boutiquehotelli ranskalaisessa merenrantakaupungissa.

Tällainen poikkeuksellisten majoitusten haku on kuljettanut meitä mielenkiintoisiin paikkoihin ja tuonut eteemme yllättäviä majapaikkoja, jotka ovat kaukana perushotelleista.

Näin onnellisesti kävi tälläkin kertaa. Löysimme ihastuttavan pikkuhotellin Itä-Virosta, noin 45 kilometrin päästä Tarttoa. Olimme itseasiassa menossa Tarttoon, mutta meidän naisten teki mieli samalla reissulla viettää ainakin yksi yö jossain Viron monista kartanoista.

Reitillemme emme tällä kertaa löytäneet sopivaa kartanokohdetta, mutta sen sijaan tartuimme historiallisesti kiinnostavaan rakennuskaunokaiseen Viron Pölvän maakunnassa Moosten kylässä.

Kyse on 1909 rakennetusta entisestä viinatehtaasta, jossa nykyisin sijaitsee pieni boutiquehotelli Mooste Viinavabrik. Kivirakenteinen jämerä tehdasrakennus on osa ainutlaatuista Moosten vanhaa kartanoaluetta, joka on viime vuosina kunnostettu huippuhienoon kuntoon.

Kauniita ovat olleet tehtaat muinoin.

Alueen upein rakennus on ilman muuta Moosten kartano, joka on toiminut kouluna jo vuodesta 1920. Ranskalaishenkinen Art Nouveau -tyylinen kartano on täysin remontoitu vuosina 2000-2004.

Kauniita olivat myös kartanon entinen tallirakennus ja karjasuoja, joissa nykyisin toimii mm. erilaisia käsityöläisten pajoja ja puoteja. Rakennuksiin oli käytetty luonnonkiveä kerrassaan upeasti.

Alueella on myös kartanon entisten työntekijöiden asuntoja, joissa nykyisin on erilaisia taiteen keskuksia. Kävimme tutustumassa myös alueella toimivan keramiikkalaattatehtaan näyttelytiloihin.

On hieno asia, että tämä alue on säilynyt näin yhtenäisenä ja saanut uuden elämän käsityön ja taiteen tyyssijana. Hienosti kunnostetut rakennukset olivat jo nähtävyys itsessään. Jostain tapahtumakalenterista huomasin, että alueella järjestetään myös monenlaisia tapahtumia kirpputoreista konsertteihin.

Melkoinen rakennus kouluksi.Rakennuksia, joilla on luonnetta.Muutama villasukkapari lähti matkaan.

Mutta mennäänpä takaisin tuohon hotelli-ihanuuteen, jonne päädyimme. Astuimme ensimmäiseksi hallimaiseen tilaan, jossa soi taustalla rauhoittava musiikki. Aulan nurkassa jököttävä suurehko viinapannu muistutti paikan historiasta. Korkean tilan kirjaimellisesti kruunasi kattokruunu, joka oli rakennettu yli 600:sta lasipikarista.

Vastaanottomme oli sydämellinen. Viinatehtaassa kun oltiin, meille tarjottiin tervetuliaisjuomana paikallista maustettua viinaa. Sitten saimme valita listalta, mitä halusimme aamiaiseksi ja mihin aikaan. Aika yksilöllistä sanoisin. Ainutlaatuiseksi hotellikokemuksen teki varmasti myös se, että olimme hotellin ainoat asiakkaat. Tosin ruuhkaa ei ole koskaan odotettavissa, sillä hotellissa on vain seitsemän huonetta.

Vanhojen rakennusten tunnelmassa on aina jotain hyvin viehkoa. Niin täälläkin. Huoneessamme oli luonnonkivi- ja punatiiliseinää sekä kauniita pikkuruutuikkunoita. Tunnelmaa lisäsi seinän runsaskuvioinen lintutapetti. Yöllä oli niin hiljaista, ettei mistään kuulunut mitään. Mitä nyt aamulla aikaisin ohi lentävien hanhien muuttoparvet pitivät hetken omaa mekkalaansa.

Menimme illalla syömään hotellin ravintolaan. Matkailijan kannalta on miellyttävää, että täällä maaseudulla syö vielä varsin edullisesti, vaikka Viron hintataso onkin noussut aika paljon viime vuosina. (Missäpä ei olisi.) Ruoka oli maukasta ja virolaiseen tapaan annoskoot olivat melkoisen runsaita. Erityisesti paikalliset kalat saivat kiitosta. Kannattaa ehdottomasti syödä täällä.

Viehko hotellimiljöö.

Jokainen matkakokemus nousee aina asteen ylemmäs, kun kohtaa erityisen ystävällistä palvelua. Vähän aikaan en muista, milloin olisin saanut osakseni yhtä yksilöllistä palvelua kuin täällä Moosten Viinavabrikessa.

Satuimme kysymään tarjoilijalta, että voisimmeko nostaa ulkoa pari lisätuolia sisäpuolelle illan kortinpeluutamme varten. Tarjoilija mietti hetken ja kertoi, että hänellä on parempi vaihtoehto. Illallisen jälkeen meidät opastettiin hotellin ylimpään kerrokseen, mistä löytyi viehättävä oleskelutila. Koska olimme hotellin ainoat asiakkaat, saimme tilan käyttöömme illanviettoamme varten. Olipas huomaavaisesti ajateltu.

Meille sattui hotellivuorokauteemme mahtavan lämmin kevätpäivä. Viinavabriken sijainti järven rannalla maaseutumiljöössä takasi melkoisen lintukonsertin. Istuimme ulkoterassilla pitkään nauttien lähes kesäisestä lämpötilasta, linnunlaulusta, auringonlaskusta ja myös parista lasillisesta samppanjaa.

Täti-ihmisten samppanjahetki.Täällä sopii korttia pelata.Hotellin nelijalkainen isäntä Mozart valloitti sydämet.

Tässä hotellissa ja sen ympäristössä oli jotain ainutlaatuista zen-henkeä. Sellaista hyvää flowta, joka saa viihtymään ja rentoutumaan. Seuraavana aamuna ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen tuntui lähes ikävältä lähteä pois. Ikävä jäi myös sympaattista hotellikoira Mozartia, joka hellyttävällä olemuksellaan huolehti omalta osaltaan meidän viihtymisestämme.

Kiitos ja kumarrus. Tämä hotelli on kätketty aarre.

Kahden hengen huone aamiaisella maksoi 90 euroa. Tiedustelut: [email protected]

https://www.moostemois.ee/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Taide Viro

Mitä uutta Tallinnassa?

keskiviikko, 6 marraskuun, 2019

Jos luulit, että Tallinna on nähty, et ole käynyt kaupungissa todennäköisesti vähään aikaan.

Pressimatka: Eckerö Line, Tallink Silja, Viking Line, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Tämän vuoden huhtikuussa Iltalehti kirjoitti: ”Nyt tuli pupu pöksyyn – suomalaiset hylkäsivät Tallinnan.” Yhdeksi syyksi matkailijakatoon katsottiin suomalaisten kyllästymisen. ”Virossa on rampattu jo ihan tarpeeksi”, lehti kirjoittaa.

Eipä uskoisi, että tuosta artikkelista on vain reilu puoli vuotta. Tallinnassa eletään nyt ihan toisenlaisissa tunnelmissa ja käynnissä on sellainen matkailunoste, että oksat pois. Paikalliset kertoivat, että matkailurintamalla tapahtuu niin paljon ja uusia paikkoja aukeaa siihen malliin, ettei mukana kestä. Palanneet ovat myös suomalaiset.

Vanhat teollisuus- ja satama-alueet ovat kokeneet Tallinnassa huikeita muodonmuutoksia. Ensin kohistiin Kalamajasta. Nyt matkaava kansa suuntaa Noblessneriin. Rouheisiin teollisuushalleihin on noussut mielenkiintoista nähtävää ja tasokkaita ravintoloita. Ja lisää tulee.

Olen aivan otettu tavasta, miten tallinnalaiset osaavat hyödyntää kaikkea vanhaa. Uutta rakennetaan, mutta vanhan ehdoilla. Meillä nähdään vanhan teollisuusalueen arvo lähinnä puskutraktorien ruokana, Tallinnassa mahdollisuutena.

Tällä konseptilla rakentuu ja kehittyy ainutlaatuisia kokonaisuuksia, joiden tunnelmaa kaipaisin Suomeen. Onneksi Tallinnaan pääsee helposti.

Tallinnan vastakohtaisuus viehättää.

Noblessner

Some on työntänyt viime kuukausina urakalla punaisten lyhtyjen kuvia Tallinnan tällä hetken ehkä mielenkiintoisimmasta alueesta. Kyse ei ole mistään punaisten lyhtyjen kaduista, vaan entisestä suljetusta telakka-alueesta, joka on palvellut vuosikymmenten aikana niin Venäjän keisaria kuin Neuvostovaltaa.

Olin ihan ekstaasissa kun näin Noblessnerin värikkäät uudistalot. Huikea osoitus siitä, miten uusien asuntojen ei tarvitse olla tylsiä laatikoita, eikä rakennussuunnittelussa tarvitse hylätä luovuutta.

Oma mielenkiintonsa syntyy alueen kerroksellisuudesta. Vanhat satavuotiaat telakkahallit ja uudet asuintalot sulautuvat merenrantamaisemiin rinta rinnan varsin sopuisasti.

Bloggaaja on ilmiselvästi innoissaan näkemästään.

Noblessnerin merkittävin nähtävyys on vanhaan sukellusvenehalliin rakennettu mielikuvituksellinen virtuaalimaailma, Keksintötehdas Proto. Jos luulet, että olet liian vanha tällaisiin juttuihin, usko pois, et ole. Täällä oli myös täti-ihmisen superhauskaa leikkiä. Tästä virtuaalitekniikkaan pohjautuvasta ”huvipuistosta” löydät kokemuksiani täältä.

Toinen Noblessnerin uusista nähtävyyksistä on 100-vuotiaassa sukellusvenetehtaassa toimiva taidekeskus Kai. Näyttelytilojen lisäksi paikassa on elokuvateatteri sekä työtiloja taiteilijoille.

Täytyy sanoa, että itselleni tuli vähän sellainen tunne, että paikka hakee vielä linjaansa. Näyttelyanti jäi minusta vaisuksi, eikä nyt oikein avautunut. Tai sitten en vaan ymmärrä tällaista nykytaiteen suuntaa, jonka miellän enemmän taiteilijan omaksi terapiaksi kuin taiteeksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan Kai kehittyy. Tila ainakin antaa mahdollisuuksia.

Paikka sinulle, joka rakastat seikkailuja ja elämyksiä.Saman katon alla hengen ja ruumiin nautintoja.

Sen sijaan ymmärsin huomattavasti paremmin samassa rakennuksessa toimivaa loistavaa ravintolaa, hiljattain avattua Lore Bistroota. Tajuttoman hyvää ruokaa, jota tarjoillaan jaettavina annoksina. Täällä söin muuten parasta mustekalaa ikinä, eivätkä jääneet kampasimpukat kauas taakse.

Samaan rakennukseen on lähiviikkojen aikana avautumassa food-court -tyyppinen japanilainen ravintola Kampai sekä trendikäs drinkkibaari Kaif. Kivat tilat tulossa molemmille.

Lore Bistroo ja elämäni paras mustekala, ikinä.Japanilainen ravintola Kampai aukeaa ilmeisemmin marraskuun lopussa.

Ihan lähistöllä on myös kaksi vierekkäistä paikkaa, jotka kannattaa myös katsastaa: Pohjala panimoravintola sekä norjalais-virolainen sisustuskauppa Shishi. Näin joulun alla kauppa oli pukeutunut jouluun sellaisella bling-bling -meiningillä, että jopa jouluihminen häkeltyy.

Talon toisessa päässä on muuten Shishin outlet-kauppa, jota ei kannata jättää väliin. Jos kaipaat uusia joulukoristeita, löydät ne todennäköisesti täältä ja huomattavan edulliseen hintaan. Sopii täydellisten joulupallojen metsästäjälle.

Pohjala panimo ja ravintola. Miehet voi laittaa parkkiin tänne… …sillä aikaa, kun naiset menevät vstapäiseen rakennukseen tänne.

Fotografiska

Noblessnerin vieressä sijaitsevan Kalamajan monet Tallinnan-kävijät jo tuntevat. Melkoiseksi Kalamajan kävijämagneetiksi on noussut vasta nelisen kuukautta auki ollut Fotografiska valokuvakeskus. Voitteko kuvitella, neljän aukiolokuukauden aikana Fotografiskassa on vieraillut jo peräti 200 000 kävijää!

Yhtään ei tarvitse ihmetellä, miksi tämä vaihtuvilla näyttelyillä pelaava keskus on noussut tällaiseen suosioon. Olen itse nähnyt nyt kaksi näyttelykokonaisuutta ja pitänyt näkemästäni tosi paljon.

24. marraskuuta 2019 saakka esillä oleva Kirsty Mitchellin näyttely Wonderland kannattaa ehdottomasti nähdä. Vaikka kuvat ovat tarkoin rakennettuja lavastuksia, sisältyy niihin valtavasti symboliikkaa ja tunnetiloja. Visualisti minussa oli riemuissaan kokonaisuuksien harmoniasta ja kauneudesta. Hyvä kuvaus Mitchellin näyttelystä löytyy Tuulas life -blogista täältä.

Kannattaa ehdottomasti käydä myös Fotografiskan ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Siellä on huippuhyvä ravintola, viihtyisä drinkkibaari ja taivaallinen näköalaterassi. Tästä valoisasta ja skandinaavisen tyylikkäästi sistustetusta paikasta tykkään toden teolla.

Kirsty Mitchellin Wonderland -näyttely kuvaa vuodenkiertoa Kirstyn surutyön kautta.Fotografiskan ravintola, kirkkaasti jatkoon.

Viron Merenkulkumuseo Paks Margareeta

Merenkulkumuseo ei kuulosta minusta mitenkään erityisen kiinnostavalta, enkä laittaisi sitä välttämättä omalle käyntilistalleni missään kaupungissa. Tallinnan kohdalla täytyy ottaa sanojaan takaisin.

Pääsimme kurkkaamaan rakenteilla olevan Viron merenkulkumuseon tiloihin ja näkemään ja kuulemaan siitä, mitä tuleman pitää. Sellainen hinku kyllä syntyi, että tämä kohde pitää panna seuraavan Tallinnan matkan käyntikohteisiin.

Vanhan kaupungin keskiaikaiseen pyöreään tykkitorniin, ”paksuun Margareetaan” avautuu marraskuun lopussa Viron merenkulun historiaa esittelevä museo. Kun tiloihin astuu sisään, ensi alkuun äimistelee massiivista puulaivan hylkyä, jota on mahdollista tarkastella useasta kerroksesta.

Kyse ei ole mistä tahansa hylystä, vaan 1300-luvulta peräisin olevasta Kogen-laivasta, joka löydettiin rakennustöiden yhteydessä vuonna 2015 Kadriorgista hiekkaan hautautuneena. Miettikää, yli 700-vuotias laivavanhus!

Ja kuten Tallinnassa on tapana, myös tässä paikassa miljöötä on osattu käyttää hyödyksi. Tornin ylimpään kerrokseen rakentuu  terassi, josta näkee kauas merelle. Mikäpä sopisi merenkulkumuseolle paremmin. Vielä kun kiinnostavaan kokonaisuuteen lisätään avuksi nykytekniikka, mistään tylsästä museosta ei ole kyse.

Valitettavasti keskeneräistä museota ei saanut kuvata.

Tallink Spa & Conference hotel

Majoituspuolelta tekisi mieli vielä lopuksi nostaa Vanhan kaupungin kupeesta vanha tuttu, mutta suuren muutoksen kokenut, Tallink Spa & Conference kylpylähotelli. Hotellin aulatilat, ravintola ja viidennen kerroksen huoneet ovat saaneet uuden ilmavan ja raikkaan ilmeen.

Pääsin kurkkaamaan myös hotellin muutamaan tyylikkääseen sviittiin, joista jokainen oli erilainen ja kivalla tapaa omaleimainen. Omaksi suosikikseni nousi Nature-sviitti. Viihtyisin oikein hyvin noiden runsaiden kukkatapettien ympäröimänä.

Uusitut huoneet olivat saaneet raikkaat sävyt.Nature-sviitin kuoseissa kyllä viihtyisin.Bloggaaja yllätettiin sviitin kylppäristä juomasta samppanjaa.

Tekisikö mielesi lähteä Tallinnaan? Nyt siellä todellakin kannattaa rampata.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Viro

Tallinnan Keksintötehdas Proto – mitään näin ihanan hullua en ole kohdannut vähään aikaan

lauantai, 2 marraskuun, 2019

Tämä on sinulle, joka rakastat elämyksiä ja seikkailuja. Ja sinulle, joka olet joskus hullaantunut Jules Vernen romaaneista.

Pressimatka: Eckerö Line, Viking Line, Tallink Silja, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Täti-ihminen huutaa ja viilettää sukkulassa maanuumeniin. Nuoret miehet haravoivat valtameren pohjaa sukellusveneessä. Joku liitelee Alppien yllä kotkan lailla. Pariskunta matkustaa kuumailmapallolla korkeuksiin. Vanhempi herra laskettelee ärräpäitä, kun törmäilee hevosvankkureihin autolla, jossa ei ole edes rattia. Mihin ihme paikkaan olen oikein tullut?

Ihmepaikkaan todellakin. Kyse on Tallinnan uusimmasta hittinähtävyydestä, Keksintötehdas Protosta, joka käyntihetkelläni on ollut avoinna vasta kymmenen päivää. Silti jo ensimmäisten aukiolopäivien aikana on ylitetty 10 000 kävijän raja. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja voidakseen povata tälle kohteelle loistavaa menestystä.

Voihan virolaiset. Teissä vaan on jotain niin käsittämätöntä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Tuntuu siltä, että koko Tallinna on tällä hetkellä kuin popcornikattila, josta poksahtelee yllätyksiä toinen toisensa perään.

Ensimmäinen reaktioni oli WAU. Vanhaan salaiseen sukellusvenetehtaaseen, tai oikeastaan sen valimoon, on rakennettu sellainen virtuaalimaailma, että huh huh. Mielikuvitusta, rohkeutta eikä ilmeisesti rahaakaan ole säästelty, kun huimat ideat on toteutettu raffiin teollisuushalliin.

Ja kun virolaisista on kyse, homma tehdään tyylillä. Ihailin sitä tapaa, miten rouheaa miljöötä on käytetty taitavasti hyväksi. Lopputulos on kiehtova, jännittävä ja mielenkiintoinen.

Keksintötehdas Proton idea on herättää henkiin yli 100-vuotiaita keksintöjä ja niiden mielikuvituksellisia prototyyppejä niin, että kävijä pääsee itse mukaan tekemään ja kokemaan.

Virtuaalitekniikkaan perustuvat VR-lasit vievät seikkailuihin meren pohjasta avaruuteen ja jopa maapallon syövereihin. 360 astetta avautuva näkymä ympärillä tekee kokemuksista käsittämättömän todentuntuisia.

Jos Proto olisi toteutettu steriiliin uudisrakennukseen, tunnelma olisi ihan toinen.

Proto on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että se soveltuu niin lapsiperheille, nuorille kuin meille vähän iäkkäämmille. Olin itseasiassa vähän yllättynyt, miten innostunut olin paikasta.

Ensinnäkin Proto on hyvin visuaalinen, mikä aina uppoaa minuun. Toiseksi Proto on innovatiivinen paikka täynnä mielikuvitusta ja hulvattoman kreisejä juttuja. Ja kolmanneksi se ruokkii minussa elävää uteliaisuutta ja seikkailunhalua. Täällä on aikuisen hyvä leikkiä.

Sopii myös toispuoleisille täti-ihmisille.

Jalokivenä pohjalla on Proton sijainti Tallinnan vilkkaasti kehittyvällä Noblessnerin alueella. Jos aiemmin olin sitä mieltä, että Kalamaja on se paikka, mihin Tallinnassa kannattaa suunnistaa, nyt suuntaisin Noblessneriin. Lähellähän nämä paikat toki ovat toisiaan. Kalamajasta on matkaa Noblessneriin vain vajaa kilometri.

Pienen ajan sisällä tälle entiselle telakka-alueelle on noussut kaikkea kivaa, kuten sisustuskauppaa, galleriaa, taidekeskusta, ravintolaa… Ja uutta pukkaa ihan yhtämittaa.

Oman kokemukseni perusteella myös ruokamatkaajan kannattaa suunnistaa tänne. En ole eläissäni syönyt niin hyvää mustekalaa kuin yhdessä Noblessnerin uusista ravintoloista. Mutta näistä kokemuksista blogissa piakkoin lisää.

Protossa on kiva kahvila.Ja kahvilassa kivoja tuoleja. Ken muistaa vielä Emmanuellen?

Noblessner sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Vanhasta kaupungista. Keskustasta pääsee bussilla 73. Jos haluat välttää jonoja ja ruuhkaa, mene keskellä viikkoa ja mieluiten aamupäivällä.

Oikeastaan odotin Protossa törmääväni Kapteeni Nemoon tai Phileas Foggiin. Olisivat nimittäin aika hyvin istuneet tähän maailmaan.

www.prototehas.ee/fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Viro

Mitä tehdä Kuressaaressa?

lauantai, 26 lokakuun, 2019

Viro on kiva matkailumaa. Niin lähellä, edullinen ja helppo saavuttaa. Siellä on kuitenkin yksi kaupunki, jolle sydämeni sykkii erityisesti.

Tykkään Tallinnasta ja siellä tuleekin käytyä useamman kerran vuodessa. Virossa on kuitenkin myös toinen kaupunki, jonne matkustan mieluusti. Olen käynyt Saarenmaan Kuressaaressa kolmesti ja joka reissun jälkeen on tehnyt mieli tulla uudelleen.

Kun Virtsusta lähtevä lautta kolahtaa Kuivastun satamaan, alkaa aikamatka menneisyyteen, hyvällä tavalla. En tarkoita sitä, että Saarenmaa olisi kehityksen kelkasta pudonnut takapajula. Minusta se vaan on hienolla tavalla pystynyt säilyttämään sellaista omaleimaista ja viehättävää entisajan maalaisromantiikkaa. Matkalla kiinnittää huomiota hyvin hoidettuihin maalaistaloihin ja niiden kauniisiin ruokokattoihin. Menneisyydestä on osattu pitää kiinni oikealla tavalla.

Noin tunnin ajomatkan päässä satamasta on Saarenmaan pääkaupunki Kuressaari. Kaupunkioikeudet se sai vuonna 1563, mutta karttoihin se oli merkitty jo 1100-luvulla. Onko vain vajaan 15 000 asukkaan pikkukaupungissa sitten mitään nähtävää tai tekemistä? Tässä omat vinkkini Kuressaareen.

Seikkaile historiaa huokuvilla kaduilla

Vaikka Kuressaari on Saarenmaan pääkaupunki, se on söpö pikkukaupunki, jossa puutalojen reunustamat kadut saavat siirtymään ajassa vuosikymmenten taa.

Osa vanhoista rakennuksista on parhaat päivänsä nähneet, osa kauniisti entisöityjä. Pihoilla kukkivat perinneperennat ja mukulakivetyksillä juoksentelee raidallinen maatiaiskissa. Tunnelma on kaikinpuolin rauhoittava. Näillä kaduilla ja kujilla on mukavaa kuljeskella verkkaisesti.

Käy linnassa

Ei Kuressaari nähtävyyksiltään ole mikään runsaudensarvi. Toisaalta, joskus on rentouttavaa matkustaa kohteisiin, jotka eivät aiheuta nähtävyyksillään ähkyä ja tarvetta ravata tukka putkella paikasta toiseen. Sanoisin, että Kuressaari on enemmän hidasta nautiskelua. Hyvällä omallatunnolla täällä voi ottaa iisisti.

Kuressaaren päänähtävyys on Piispanlinna, joka valmistui 1300-luvulla piispan tukikohdaksi ja myöhemmin toimi puolustuslinnakkeena. Linnaa on entisöity useampaan otteeseen ja viimeisimmät kunnostustyöt on aloitettu 2010.

En ole itse juurikaan kiinnostunut linnoista tai linnakkeista, joissa ei ole muuta nähtävää kuin tyhjiä kiviseiniä. Piispanlinna tekee poikkeuksen. Sen seinien sisällä on paljon kiinnostavaa historiaa ja jopa kokonainen Saarenmaan museo.

Linnan ympärillä on muuten ihastuttava puistoalue. Aurinkoisena päivänä tämä on täydellinen kohde piknikille. Toinen hyvä kohde paistatella päivää on kaupungin hiekkaranta.

Kuressaaren uusimpia nähtävyyksiä on Elämyskeskus Thule Koda. Kuvitteellisen löytöretkeilijä Pytheasin myyttisten matkojen ympärille rakennettu keskus ei ehkä tarjoa aikuiselle merkittävää nähtävää, ei ainakaan minulle. Voisin kuitenkin kuvitella, että lapset pitävät suurikokoisista mielikuvitushahmoista tai paikan leikkihuoneista.

Tee edullisia ostoksia

Suuria ostoskeskuksia Kuressaaresta on turha etsiä. Sen sijaan keskustan kivijalkamyymälöissä kannattaa käydä. Kun Saarenmaasta puhutaan, käsitöitä ei voi ohittaa. Käsitöiden ystävälle keskustassa on useiden alaan vihkiytyneiden kauppojen lisäksi kokonainen tori täynnä kätten luomuksia.

Jos olet kiinnostunut virolaisesta muotoilusta, käy ehdottomasti keskustan Pallopsoni design-kaupassa. Vanhassa kellomestarin talossa toimii pikkuputiikki, josta löytyy kaikkea kivaa vaatteista koruihin.

Kuressaari on myös kiinnostava paikka etsiä antiikkia. Etenkin vanhaa talonpoikaisesineistöä ja merenkulkuun liittyvää tavaraa on hyvin tarjolla.

Tuliaiseksi kannattaa ostaa myös paikallisia elintarvikkeita, kuten saaristolaisleipää, marjajalosteita, hunajaa ja kalasäilykkeitä.

Vähän erilainen paikallisilta saatu shoppailuvinkki on Mareti Kaubamaja. Kyse on siististä kirpputorista, jossa tuotteet eivät ole hinnalla pilattuja ja josta voi oikeasti tehdä hyviä löytöjä (kuten bloggaajakollega, joka löysi eurolla Masain jakkutakin). Kirpputorilla on kaksi puolta, joista toisessa kaikki tuotteet maksavat vain euron kappale.

Syö hyvin

Kahdeksan Saarenmaan ja Muhun ravintolaa on päässyt arvostetulle White Guide listalle. Viisi näistä ravintoloista sijaitsee Kuressaaressa. Tässä listatut Kuressaaren parhaat ravintolat:

Ravintola Hafen. Liekö tämä huvivenesatamassa sijaitseva ravintola kaupungin paras? Ainakin se, miten paikalliset tätä ravintolaa suosittelivat, antaa odottaa paljon.

Kalaravintola KuKuu. Huhtikuusta syyskuun alkuun toimiva ravintola, jossa monipuolisesti tuoretta kalaa. Kiva miljöö vanhassa puurakennuksessa.

Georg Ots Spa hotellin ravintola. Mukava kylpylähotelli, jossa paikallisiin raaka-aineisiin satsaava ravintola. Itselläni kokemusta ainoastaan aamiaisesta, joka sekin oli erinomainen.

Ravintola Castello. Italialaisvaikutteinen menu. Pizzaa, pastaa, mutta myös paljon muutakin.

Good Mood Food. Terveelliseen kasvisruokaan painottunut kesäkahvila/ravintola.

Ravintolasuosituslistalle on pakko lisätä vielä oma suosikkini Vinoteek Prelude. En osaa sanoa paikan ruuasta, mutta viinibaarina tämä on kerrassaan viihtyisä ja tunnelmallinen. Kynttilänvaloromantiikkaa parhaimmillaan.

KuKuu.Vinoteek Prelude

Ja jos ei Kuressaaressa muuta tekemistä keksi, aina voi mennä kylpylään. Et yksinkertaisesti voi olla kaupungissa törmäämättä jossain kohtaa kylpylöihin, sillä niitä näyttäisi olevan kaikkialla.

Kannattaa myös tarkistaa, mitä Kuressaaressa tapahtuu matkapäiviesi aikana. Kaupungissa järjestetään läpi vuoden aktiivisesti pienempiä ja suurempia tapahtumia. Saarenmaan ja Kuressaaren tapahtumista löydät tietoa täältä.

Kokemuksiani tämän syksyiseltä lehdistömatkalta Muhuun ja Saarenmaalle voit lukea täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Viro

10 hyvää syytä matkustaa Muhuun ja Saarenmaalle

lauantai, 14 syyskuun, 2019

Kun kerran käy Saarenmaalla luulenpa, että monelle käy samoin kuin minulle. Tekee mieli palata saarelle uudelleen. Tällä reissulla löysin myös idyllisen Muhun.

Lehdistömatka: Tallink Silja, Visit Estonia ja Visit Saaremaa

Jotain ainutlaatuista menneen maailman sulokkuutta ja charmia kätkeytyy noille Viron kahdelle saarelle, Muhulle ja Saarenmaalle. Vaikka lauttamatka Viron länsirannikon satamasta Virtsusta Muhun Kuivastun satamaan kestää vain noin puolisen tuntia, laiva tuo maailmaan, joka on totaalisen erilainen. Tuntuu siltä kuin kaikkinainen kiire olisi jäänyt mantereen puolelle. Ymmärrän jotenkin paikallista sanontaa: ”jos sinulla on kiire, mene nukkumaan”.

Ohitse vilahtavat vanhat lehtipuumetsät, hyvinhoidetut maatilat ja sammalpeitteiset kiviaidat. Pienet idylliset perinnekylät ruokokattotaloineen tuovat tuulahduksen historiaa. Haikara pesii jonkun talon piipun päällä, lampaita näyttää laiduntavan siellä täällä, vehreys pistää silmään ja joka puolella on kukkia.

Saarista ensimmäinen, Muhu, on Viron kolmanneksi suurin saari. Pienestä koostaan huolimatta saarella on peräti 52 kylää, joissa asustelee noin 2000 asukasta.

Olimme aiemmilla reissuillamme ajaneet suoraan Muhun läpi Viron saarista suurimmalle, Saarenmaalle. Muhulle kannattaa kuitenkin antaa aikaa, sillä saari on kuin oma pieni maailmansa, etenkin jos satut rakastamaan maalaisromantiikkaa.

Pysähdyimme ryhmämme kanssa Koguvan kylässä, jossa tutustuimme mm. Muhun museoon ja Vanatoan perinnetilaan. Bloggaajakollega kutsui Muhua hauskasti satumaiseksi Hobbittien maaksi ja kieltämättä jotain sellaista tarunomaisuutta siellä selvästi on. Koko pieni kylä on kuin yhtä ulkoilmamuseota.

Viehättävä Vanatoan perinnetila Muhulla.

Määränpäämme oli Saarenmaan pääkaupunki Kuressaari, johon olin tutustunut jo parilla aiemmalla automatkalla. Kuressaari on saaren ainut kaupunki, jossa asukkaita on vajaat 15.000.

Voisin nimetä vaikka kuinka monta hyvää syytä, miksi Muhuun ja Saarenmaalle kannattaa mennä. Tässä omasta mielestäni näiden saarten kymmenen parasta asiaa.

1. Tunnelma

Jos pitäisi luonnehtia Muhua ja Saarenmaata vain yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti aitous. Saaristolaisten elämä kulkee niin kuin on aina kulkenut. Vierailija kokee olevansa tervetullut, mutta paikallista elämänmenoa hän ei juurikaan hetkauta. Ihmiset ovat teeskentelemättömiä, tunnelma välitön ja hyvällä tavalla vanhanaikainen.

Maaseudun vanhat perinnetalot ja Kuressaaren kauniit puutalot vievät ajassa taaksepäin, jonnekin kauas vuosikymmenten taakse. Ja saarilla kun ollaan, meri ympärillä tuo oman pikantin saaristolaistunnelman.

2. Luonto

Saaristojen luonto on usein vähän karua, mutta Muhu ja Saarenmaa tekevät tässä poikkeuksen. Rehevät vanhat lehtimetsät ovat maisemalle tyypillisiä. Alueelta löytyy mm. 35 erilaista kämmekkälajia. Saarenmaan länsiosan Vilsandin kansallispuisto on erinomainen kohde retkeilyyn.

Saaren eteläisin kärki Sääre on lintubongareiden paratiisi, sillä alue osuu miljoonien lintujen muuttoreitille. Nyt syyskuussa sinne näyttivät kokoontuneen sadat joutsenet. En ole eläissäni koskaan nähnyt yhtä aikaa niin montaa joutsenta.

Säären kärkeen kannattaa mennä katsomaan myös Sörven majakkaa. 248 porrasta johtavat ylös majakkatorniin, josta aukeaa 360 asteen kaunis rannikkomaisema.

3. Hintataso

Saarenmaa on edelleenkin edullinen, halvempi kuin Tallinna. Puhutaan sitten majoituksesta, ravintolahinnoista tai tuliaisostoksista, kaikkea tätä saa minusta kohtuuhintaan. Etenkin paikalliset elintarvikkeet ovat edullisia tuliaisia.

Jos pystyt matkustamaan kesäsesongin ulkopuolella, majoitusta saa usein yllättävän halvalla.

4. Majoitus

Persoonalliset majapaikat ovat aina olleet mieleeni. Muhulla ja Saarenmaalla on lukuisia vanhoja perinnetiloja, jotka tarjoilevat maalaisromanttista majoitusta. Tällä reissulla kuolasin mm. Vanatoen tilan ihastuttavia ruokokattoisia mökkejä. Tällaisissa paikoissa olisi ihastuttavaa yöpyä. Itelleni tuli ajatus kokonaisen mökin vuokraamisesta pienellä porukalla. Tai millaistahan olisi viettää joulua tuollaisella tilalla?

Mikäli kaipaat tasokkaampaa majoitusta, saarilta löytyy vanhoja herraskartanoita. Näistä ehkä kuuluisin on Muhun Pädasten kartano, joka on koko Viron ainut viiden tähden hotelli.

5. Kylpylät

Kuressaari on Viron vanhin kylpyläkaupunki. Kylpylöihin ei voinut olla törmäämättä katukuvassa, niitä tuntui olevan vähän kaikkialla. Viron matkailusivuston mukaan kaupungissa on peräti yksi kylpyläpaikka kymmentä asukasta kohti.

Tällä reissulla yövyimme Georg Ots Spassa, jota voin lämpimästi suositella. Hotelli oli vasta remontoitu, raikkaasti sisustettu ja se sijaitsee mukavasti merenrannalla Kuressaaren piispanlinnaa vastapäätä. Ikävä vain, että tiukan aikataulun vuoksi kylpylä jäi minulta tällä kertaa kokematta.

Georg Ots Spa Hotel

6. Tapahtumat

Kuressaaressa järjestetään vuosittain noin kymmenkunta erilaista festivaalia. Teematapahtumia on rakennettu mm. kamarimusiikin, oopperan, elokuvan, ruuan ja ralliautoilun ympärille. Hauskalta kuulosti toukokuun lopussa järjestettävä katufestivaali, jolloin keskustan kadut valtaavat mm. kauppiaat, taiteilijat ja pop up -ravintolat.

Heinäkuun lopussa Saarenmaalla on omat oopperapäivänsä. Mikäpä muu paikka sopisi oopperalle paremmin kuin Kuressaaren piispanlinnan piha-alue.

Meidän matkamme huipennus oli osallistuminen Kuressaaren katupiknik -tapahtumaan. Tämä tapahtuma on päätös joka syksyisille viikon kestäville ruokafestareille. Kyse olikin paljon suuremmasta happeningistä kuin osasin odottaa. Keskusta täyttyi yli 500 pöydästä ja lähes 6000 osanottajasta.

Katupiknikin tunnelma oli ihan huikea. Jos vain suinkin on mahdollista matkustaa Kuressaareen syyskuun alussa, tätä tapahtumaa ei kannata jättää väliin.

7. Lyhyet välimatkat

Muhu ja Saarenmaa ovat autoilijalle oivallisia road trip kohteita. Jo päivässä ehtii paljon, sillä välimatkat ovat lyhyet. Esimerkiksi Muhun satamasta Kuivastusta Saarenmaan eteläisimpään Säären niemimaan kärkeen tulee matkaa ainoastaan noin 130 kilometriä. Vaikka koko Saarenmaan kiertäisi ympäri, pitkiä aikoja ei tarvitse istua autossa.

8. Ihmiset

Tätä kohtaa on vaikea kirjoittaa ilman ylisanoja. Mutta kun nuo paikalliset vaan ovat niin ihania. Aitoja, sydämellisiä, vieraanvaraisia, ystävällisiä, maanläheisiä …

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

9. Käsityöperinne

Perinnekäsitöihin et voi olla törmäämättä kumpaisellakaan saarella. Kansanperinne on niin muhulaisille kuin saarenmaalaisille selvästi tärkeää ja kotiseuturakkaus näkyvää. Omista juurista ollaan ylpeitä ja käsityötaitoja vaalitaan. Ja kieltämättä kauniitahan nuo alueen värikkäät käsityöt ovat.

10. Ruoka ja elintarvikkeet

Jos olet kalaruuan ystävä, olet tullut oikeaan paikkaan. Meri on vieressä ja sieltä lähtee monipuolisesti kalaa. Kävimme syömässä Kuressaaren Ku-Kuu -nimisessä kalaravintolassa, jossa on päivittäin tarjolla tuoretta lähialueilta pyydettyä kalaa. Vähän hiljaiseksi vetää kalanystävän, jolla on valittavana tuoretta ahventa, purotaimenta, kampelaa tai haukea.

Tihemetsan maatilalla söimme savustettua kampelaa, joka oli kerrassaan herkullista. Paikallinen tapa näyttää olevan tarjota kala aina kokonaisena, joten pientä näpertelyä tarvitaan ennen kuin aterian saa suuhun asti.

Maista myös maukasta Muhun omaa saaristolaisleipää. Tämä on minusta ehdottomasti parasta kaikista saaristolaisleivistä. Kannattaa huomioida myös paikalliset alkoholijuomat, kuten Pöiden pienpanimon artesaanioluet.

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Noora Näppilä, OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei ihme, että saarilla viettämieni päivien aikana päässä soi Georg Otsin iki-ihana Saarenmaan valssi. Jotain samanlaista leppoisaa ja hyväntuulista fiilistä Muhulta ja Saarenmaalta tavoitin.

Muutaman vuoden takaisista Kuressaari-kokemuksistani voit lukea täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Museot Viro

Jotta emme unohtaisi

maanantai, 9 syyskuun, 2019

Tallinnan Patarei paljastaa palan synkkää naapurimaan historiaa.

Olen halunnut matkoilla suojella itseäni historian julmuuksia esittäviltä nähtävyyksiltä. Herkkänä ihmisenä tuntuu, että niistä tulee liian paha mieli ja ahdistus, enkä halua reissussa tieten tahtoen kokea sen kaltaisia ikäviä tuntemuksia.

Siltikin historian kauheuksista kertoviin museoihin pitäisi mennä. Ihan sen takia, että ihmiskunnan pelottavat käänteet ja tapahtumat eivät unohtuisi. Siksi päätin kerrankin uhmata rohkeasti tunnekynnystäni ja suuntasin viime viikolla Tallinnan pahamaineiseen Patarein vankilaan.

Menin Patareihin myös uteliaisuuttani. Bloggaajakollegat olivat jutuissaan kertoneet Patarein vaikuttavuudesta ja kuvauksellisuudesta ja halusin itsekin nähdä, mitä tiilimuurien sisään oikein kätkeytyy.

Vankila on avattu yleisölle nyt kesäajaksi toistamiseen. Hyvä näin, sillä melkoisen poikkeuksellinen ja hiljentävä matkailukohde se kieltämättä oli.

Patarei on entinen linnoitus ja sotilaiden kasarmi, jonne perustettiin Viron keskusvankila vuonna 1920. Viimeiset vangit siirrettiin pois vasta vuonna 2002, jolloin vankila lakkautettiin. Kun näki, missä kunnossa vankila tiloiltaan oli, ei voinut kuin ihmetellä miten pitkään vankien täytyi selviytyä noissa kelvottomissa ja iljettävissä tiloissa.

Vankila on käynyt läpi Viron itsenäisyyden ajan, Neuvostoliiiton miehityksen ajan ja kansallissosialistisen Saksan ajanjakson. Järkyttävin aika osui vuosiin 1940-1991, jolloin ensin Saksa, sitten Neuvostoliitto, käytti Patareita poliittisten vankien säilytys-, kidutus- ja teloituspaikkana.

Joidenkin arvioiden mukaan tuolloin vangittiin ideologisin syin arviolta jopa 45 000 Viron kansalaista ja asukasta. Myös suurin osa Viron juutalaisista teloitettiin Patarein vankilassa vuonna 1941.

Oli mitä kaunein alkusyksyn päivä, kun tallustelin noin parin kilometrin matkan Tallinnan keskustasta Kalamajan alueella sijaitsevaan vankilakompleksiin. Ihastelin matkalla meren rannalle nousevia kauniita uudisrakennuksia ja nautiskelin auringonvalossa kylpevästä merenrantamaisemasta.

Sitten astuin vankilan portista sisään. Siitä eteenpäin maailma oli totaalisen erilainen. Synkkä ja lohduton. Pimeä ja kalsea. Likainen ja luotaantyöntävä.

Patarei on paikka, jonka tiiliseinät osasivat puhua. Minusta lähes tuntui, että kuulin tuskaiset huudot ja tunsin puistattavan karmivuuden, mitä noiden kylmien kiviseinien sisään on kätkeytynyt. Pimeisiin selleihin, ankeisiin tutkintahuoneisiin ja synkkiin käytäviin oli liimautunut kärsimys ja kuolema.

Patarei on täynnä tarinoita ihmisen hädästä ja aatteen julmuudesta. Noiden seinien sisällä ei ole tunnettu toivoa eikä inhimillisyyttä. Ihmisyydellä ei ole ollut minkäänlaista arvoa.

Vankilan historiallista merkitystä ja vaikuttavuutta lisäsi sen autenttisuus. Näytti siltä kuin viimeinen vanki olisi siirretty rakennuksesta pois aivan äskettäin. Tunnelma oli todentuntuinen ja siksi julmuus tuntui niin käsin kosketeltavalta.

Patarei oli se paikka, jonne vietiin Viron poliittisten mielipiteiden perusteella vangitut ja jonne näiden syyttömien matka yleensä myös päättyi. Järkyttävää ajatella, että vankilan teloitusosasto oli toiminnassa aina vuoteen 1991.

Turvassa ei ollut kukaan. Riitti, jos sinulla oli ”väärä” kansallisuus, väärä uskonto, väärä asema, väärä koulutus tai väärä mielipide. Tai vaikka olisit ollut kommunistisen puolueen aktiivijäsen, sinusta saatettiin silti tehdä maanpetturi. Kansaa hallittiin pelolla ja oikeus oli korvattu mielivallalla.

Vankilan sokkeloita ja kerroksia kulkiessa ahdistuksen määrä vain kasvoi. Selli toisensa perään kertoi vangittujen lohduttomia tarinoita. Minusta tuntui kuin olisin katsonut kauhufilmiä, jota oli pakko katsoa vaikka en olisi halunnut. Mutta minun piti saada tietää.

Patarei on raskas pala historiaa, jota ei tulisi koskaan unohtaa. Se on oppitunti ihmisarvon ja vapauden puolesta. Oppitunti siitä, mitä on seurannut, kun nämä ihmisyyden arvot on yhteiskunnasta riisuttu. En voinut välttyä ajatukselta kuinka onnekkaita olimme, ettei tämä historia ollut osa meidänkin historiaa. Tämä kaikki on tapahtunut niin lähellä ja vasta niin vähän aikaa sitten.

Huokaisin syvään, kun astuin vankilarakennuksesta ulos aurinkoon. Mietin pitkään kuinka monen syyttömän ihmisen elämä päättyi noiden synkkien tiiliseinien sisälle. Kuinka järkyttävän paljon oli heitä, joilla ei ollut enää koskaan mahdollisuutta nähdä päivän valoa ja astua ulos vapauteen.

Jos haluat käydä Patareissa, pidä kiirettä.”Kommunismi on vankila” -näyttely Patareissa on avoinna enää syyskuun 2019 loppuun, jolloin vankila sulkeutuu toistaiseksi.

https://patareiprison.org/en/visit/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Risteilyt Viro

Inspiroiva päivämatka Tallinnaan – aina jotain uutta

lauantai, 24 elokuun, 2019

Kun kuvittelit tuntevasi Tallinnaa edes vähän, huomaatkin, ettet tunne sitä oikeastaan yhtään.

Kesämatkan bloggaajille ja toimittajille tarjosi Tallink Silja

Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että hehkuttelen usein lyhyitä matkoja lähialueelle. Aina ei tarvitse mennä kauas löytääkseen mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Parasta tässä on myös se, että lähimatkoja pystyy tekemään melko pienellä budjetilla.

Tuttu kestosuosikki Tallinna on niin helppo saavuttaa, että luokittelisin sen jo lähimatkailun piiriin, vaikka vähän merta edemmäs mennäänkin. Kun aamulaivalla lähtee, päivässä ehtii paljon ja illaksi vielä takaisin Helsinkiin.

Pari tuntia Helsingistä ja miljöö on ihan toinen.

Megastar on tähti Tallinnan laivojen joukossa

Osallistuin tällä viikolla Tallink Siljan järjestämälle lehdistömatkalle Tallinnaan uudehkolla Megastar -aluksella. Kaukana ovat ajat kämäsistä ja kulahtaneista Tallinnan autolautoista. Megastar on kerrassaan viihtyisä ja tasokas alus. Valoa, tilaa ja tyylikkyyttä on kuin viiden tähden hotellissa.

Laiva on selvästi panostanut ostosmatkailuun. Myymälätilaa oli peräti kahdessa kerroksessa. Panin merkille, että viininystävää hemmoteltiin melkoisen runsaalla valikoimalla. Itselleni lähti mukaan pari pulloa oivaa laivan samppanjaa Ayalaa.

Jos shoppailu kiinnostaa, kannattaa piipahtaa myös Tallinnan D-laivaterminaalin toisessa kerroksessa olevassa Sadama Market outletissä. Kyse on kaupasta, jossa myydään laivojen poistotuotteita merkittävin alennuksin.

Teimme matkaa mennen tullen laivan Business Loungessa. 65 euron lisähintaan on tarjolla kylmiä ja lämpimiä ruokia sekä ihan hyvä valikoima virvokkeita, viinejä ja muita alkoholijuomia. Pidin erityisesti buffetpöydän kalatarjonnasta ja runsaasta vihannesten käytöstä. Ihan ilmaistahan tuo ei ole, mutta hintansa väärtiä silloin, jos haluat matkustaa rauhallisemmissa puitteissa ja saada matkaasi ripauksen lisämaustetta.

Megastar on avara ja valoisa. Kuva: Tallink SiljaBusiness Loungessa vielä tyylikkäämmin. Kuva: Tallink SiljaHyvästä kalavalikoimasta kiitosta.Juomaakin oli joka makuun.Shoppailua kahdessa kerroksessa. Kuva: Tallink Silja

Fotografiska – käyntilistalle ehdottomasti

Pressimatkamme pääkohde oli Tallinnan uusin taidekeskus, Telliskiven alueelle kesäkuussa avattu Fotografiska. Jos jotain voi päätellä siitä huomiosta, millä paikkaa on mediassa parin viime kuukauden ajan hehkutettu, museosta taitaa tulla melkoinen yleisömagneetti.

Fotografiska on tukholmalaislähtöinen valokuvaukseen keskittynyt taidekeskus, joka on vähän kuin Guggenheim valokuvataiteen alalla. Tallinnan jälkeen vastaavat keskukset aukeavat seuraavaksi New Yorkiin ja Lontooseen.

Fotografiskan avajaisnäyttelyiden ehdoton helmi on brittiläisen valokuvaaja Jimmy Nelsonin näyttely Homage to Humanity (Kunnianosoitus ihmiskunnalle). En muista, että olisin koskaan nähnyt niin intensiivisiä valokuvia. Hahmot tuntuvat astuvan ulos kuvista.

Nelsonin näyttely on eräänlainen matka maailman ympäri maailman kauneimpiin paikkoihin ja eksoottisimpien kansojen ja heimojen pariin. Valokuvaaja on rakentanut täydellisiä henkilöpotretteja klassisen muotokuvasommittelun ehdoilla. Mallit vain ovat melkoisen poikkeavia.

Nelson on pystynyt tuomaan esiin vaikuttavalla tavalla kuvauskohteidensa persoonan. Otokset ovat paljon enemmän kuin pelkkiä kuvia. Homage to Humanity -näyttely on Tallinnassa nähtävänä enää 8.9.2019 saakka ja jatkaa sieltä Tukholman Fotografiskaan. Tämä on näyttely, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.

Muita avajaiskauden näyttelyitä ovat norjalaisen Anja Niemen draamalliset lavastekuvat, suomalaisen Pentti Sammallahden mustavalkoiset realistiset ympäristökuvat ja virolaisen Anna-Stina Treumundin naiskuvat.

Poikkea myös Fotografiskan ylimmässä kerroksessa. Siellä on kiva näköalaravintola terasseineen ja drinkkibaari.

Luulitko tunteneesi jo vanhankaupungin?

Tallinnan asiantuntija Henna Mikkilä oli matkallamme kertomassa vähemmän tunnetuista Tallinna-tärpeistä. Tallinna on todellinen runsaudensarvi, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa valtaväylien ulkopuolelle. Henna suositteli mm. vanhankaupungin sivukujia, joiden kätköistä löytyy ihastuttavia kahviloita, ravintoloita, gallerioita ja kauppoja.

Tiesitkö, että Tallinnan vanhassakaupungissa on esimerkiksi dominikaaniluostari, ukrainalainen kirkko ja salakapakoita?

Hennan matkavinkkejä pääsee lukemaan sivustolta www.sooloiluja.com. Henna houstaa myös Tallinnatärpit nimistä keskustelusivustoa Facebookissa.

Tämän oven takaa löytyy ukrainalainen kulttuurikeskus ja kirkko.Galleria Kakusta voi ostaa vaikka tuunatun fillarintai vuokrata päiväksi vaaleanpunaisen vespan 30 eurolla.

Tallinna on Ruokakaupunki

Tallinnan kohdalla ruokakaupunki täytyy ehdottomasti kirjoittaa isolla kirjaimella. Jos Tallinnaan kannattaa mennä kulttuurin perässä, sinne kannattaa ehdottomasti mennä myös ruuan perässä. Vaikka väitetään, että Tallinnassa hinnat ovat nousseet, kyllä siellä minusta edelleen syö edullisesti.

Hyviä ravintoloita on sellainen kattaus, että joka ainut kerta Tallinnassa on vaikea päättää, minne suuntaisi ja minkä valitsisi. Tosin ravintoloita tulee ja menee sitä vauhtia, että vaikeaa on myös pysyä perässä.

Tällä reissulla kävimme tutustumassa yhteen uusimmista tulokkaista, Tallinkin omistamaan italialaiseen Flavoreen. Ravintolan erikoisuus on viiniseinä, jossa on tarjolla 16 italialaista viiniä ja 8 italialaista väkevää alkoholijuomaa.

Ideana on, että asiakas saa käyttöönsä ”luottokortin”, jolla voi hakea viiniseinän automaateista juomia joko 4, 12 tai 24 cl:n annoksina. Seinä toimii minusta parhaiten silloin, kun haluat maistella pieninä annoksina erilaisia viinejä. Helppo tapa järjestää omaehtoinen italialaisten viinien tasting.

Voihan Tallinna, miten ihana sinä oletkaan ja niin mukavan lähellä. Lupaan käydä jatkossa kylässä useammin.

PS: Sain Hennan matkavinkeistä niin kutkuttavia ja inspiroivia tärppejä, että nyt syksyllä tarvitaan heti perään uusi reissu. Tulossa siis Tallinnan löytöretkimatka 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista