Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomi

Majoitus Suomessa Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Ihme paikka itärajalla. Miksi matkustaa Ilomantsiin?

keskiviikko, maaliskuu 3, 2021

Lähes jännitti, kun kurvasin Pohjois-Karjalan round tripillä kohti Ilomantsia, äitini syntymäpaikkakuntaa. Lapsuudessani sukuloitiin seudulla useampaankin otteeseen, mutta aikuisvuosina ennen tätä reissua ei vaan tullut koskaan palattua noille kulmille. Ihan tuntui siltä, kuin olisin etsimässä kadotettuja juuriani.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Ohitin tutun nimisiä paikkakuntia. Haapovaara, Marjovaara, Jerusalemi, Maukkula. Hetkinen, eikö tuo Jerusalemi ollut juuri se Kivenpyörittäjien kylän tapahtumapaikka? Olisipa hauska tietää, miten moinen erikoinen nimi on päätynyt pohjoiskarjalaisen pikkukylän nimeksi.

Samalla muistui mieleeni tapahtumia lapsuuden matkoilta. Ilomantsi edusti tuolloin kaupunkilaistytölle ihmeellistä maailmaa. Serkun kanssa patisteltiin lehmiä laitumelta navettaan. Täällä lypsin elämäni ensimmäistä kertaa. Ja olin mukana heinäpellolla. Käytiinpä yhdessä ihmettelemässä maalaiskylän lavatanssejakin.

Muistin myös, kun Ilomantsin tädit tulivat meille kylään. Hetkessä hersyvä nauru ja iloinen karjalanmurteinen puheensorina täyttivät kotimme.

Yöksi itärajalle Möhkön kylään

Määränpääni oli maamme itäisin osa, Ilomantsin Möhkön kylä. Ihmettelin valtavaa lumen määrää. Pakkasta oli lähes 20 astetta ja kuuran huurruttama maisema kuin suoraan postikortista.

Hieman ennen Möhköä kiinnitin huomiota Petkeljärven kansallispuiston kylttiin. Ai täälläkö se onkin. Yksi itselleni käymättömistä kansallispuistoista, jonne olisi kesällä kiva tulla patikoimaan.

Lopulta saavuin tulevaan majapaikkaani, Möhkön Rajakartanoon, Koitajoen rannalla sijaitsevaan entiseen rajavartioasemaan. Rajalla täällä tosiaan oltiin. Venäjälle matkaa oli enää vain pari kilometriä.

Perillä odotti täydellinen luonnonrauha, lumiset puut ja vitivalkoiset hanget. Kuulin myöhemmin, että paikasta oli tullut eräänlainen ”retriittipaikka”, enkä yhtään ihmettele. Jos missä, niin täällä keskellä ei mitään, voi hyvin irroittautua maailman hektisyydestä.

Jotain sanoittamatonta eksotiikkaa paikkaan liittyy, vaikka ihan supisuomalainen olenkin. Mietin myös, että jos haluaa koronaturvallista matkailua, täällä jos missä, siihen on hyvät mahdollisuudet.

Oli minulla seuraakin. Nyt tiedän, missä ne muumit talvehtivat.

Nimi ”kartano” on ehkä vähän harhaanjohtava. Rajakartano ei ole mikään hieno arvorakennus, enemmänkin sellainen kotoinen retrohenkinen mummola. Huoneistot ovat tilavia ja niissä kaikissa on oma kylppäri ja keittiö. Tosin, jos paikan emäntä Elvi vaan on paikalla kokkaamassa, enpä suosittele laittamaan itse ruokaa.

Elvi osoittautui loistavaksi kokiksi. Maukas lähi- ja luomuruoka on täällä arkipäivää. Itse ihastuin aamiaisella olleeseen spelttiuunipuuroon niin paljon, että sitä on meillä kotonakin tehty nyt useasti.

Möhkön Rajakartano kuuluu Karelia á la carte -verkostoon, jonka arvoihin kuuluvat karjalaisuus, paikallisuus, omaleimaisuus, vieraanvaraisuus ja luonto. Allekirjoitan täysin, tätä kaikkea Rajakartano minusta edusti.

Illallisen jälkeen vähän nieleskelin, kun kuulin, että isäntäpariskunta asustelee kilometrin päässä Rajakartanolta ja tulisin yöpymään yksin täällä metsän keskellä. Jos joku olisi ollut seuranani, olisi ollut hienoa olla täysin omassa rauhassaan. Mennä illalla tekemään laavulle tulet ja ihastelemaan tähtikirkasta taivasta. Tai saunoa ranta- tai savusaunassa.

Yksin en tähän tohtinut, vaan kävin tarkastamassa illalla vielä varmuuden vuoksi, että ovet olivat lukossa. Tiedän, ihan tyhmää, mutta minkäs ihminen vilkkaalle mielikuvitukselleen voi. Nukuin kuitenkin yöni erittäin hyvin. Ympärillä oli täydellinen rauha ja sänky kerrassaan mukava. Sitä paitsi tilaa oli ruhtinaallisesti, sillä käytössäni oli huoneeni lisäksi vielä yhteiset oleskelutilat.

Aamulla Elvi oli tullut kattamaan pöytään monipuolisen aamiaisen, mihin kuuluivat mm. itse tehdyt maailman parhaat karjalanpiirakat. Harmi, kun en jaksanut maistaa kuin murto-osaa pöydän antimista.

Kuulin muuten, että Koitajoki, jonka rannalla Rajakartano sijaitsee, on hyvä virkistyskalastuskohde. Siitä syttyi idea tulla ensi kesänä Möhkön kauneuteen kalaan ja patikoimaan.

Mielenkiintoista kylähistoriaa

Möhkön kylä on muutenkin kiinnostava. Paluumatkalla pysähdyin suloisen keltaisen puurakennuksen pihaan, joka osoittautui ruukinkartanon Pytingiksi, entiseksi Möhkön ruukin patruunaperheen kodiksi.

Sattui niin mainiosti, että museoamanuenssi oli sattumalta paikalta ja pääsin kurkistamaan rakennuksen sisään, vaikka se näin talviaikaan on suljettu. Taloon on koottu näyttely, joka kertoo ruukin historiasta, alueesta ja elämästä.

Möhkössä oli 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun merkittävä järvimalmiruukki. Alueella on työskennellyt parhaimmillaan jopa 2000 henkeä Venäjää myöten ja Möhkön kyläkin kasvoi ruukin myötä 600 asukkaan kyläksi.

Kannattaa käydä täällä. Mielenkiintoinen pala historiaa ja kesällä viehättävä alue retkeilyreitteineen aivan kosken rannalla.

Myös sotahistoriasta kiinnostuneelle alueella on paljon nähtävää. Ilomantsissa on käyty useita merkittäviä taisteluita niin talvi- kuin jatkosodassa. Ruukin museossa on pieni sotahistoriallinen näyttely, mutta laajemmin historiaan pääsee uppoutumaan Öykkösenvaaran sotahistoriallisella alueella, Hattuvaaran Taistelijan talolla tai Parppeinvaaralla olevalla Rajakenraalin majalla.

Karjalaisuus asuu Parppeinvaarassa

Möhköstä ajelin tutkimaan Ilomantsin Parppeinvaaran runokylää, jonne on koottu paljon karjalaisia perinteitä, kuten karjalaista perinnerakentamista ja kulttuurihistoriaa. Tosin nyt talvikautena osa paikoista oli kiinni, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen paikan nettisivuilta.

Runonlaulajan pirtissä ja kesäisin vanhoissa museoaitoissa pääsee tutustumaan karjalaiseen runonlauluperinteeseen. Täytyy tunnustaa, että itselleni runolaulu terminä oli kutakuinkin vieras ja sekoitin sen jopa karjalaisten itkijänaisten itkuvirsiin. Mutta tiedänpä nyt tämänkin.

Runolaulu on kalevalamittaan riimiteltyä laulua, jonka tarinat liittyivät usein ihan arkisiin asioihin kuten lapsiin, työhön, ihmissuhteisiin ja rakkauteen. Ylipäätään laulamalla käsiteltiin kaikki elämän ilot ja surut. Laulamalla kerrottiin myös kansantarinoita, jotka siirtyivät näin sukupolvelta toiselle.

Parppeinvaaralla kannattaa käydä myös Luontopirtti Mesikässä, jossa on kiinnostava luontonäyttely ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta Pohjois-Karjalassa. Näyttelyä täydensi äänimaailma, joka teki esillepanosta entistä todellisemman. Museossa pääsee näkemään mm. alueen suurpedot täytettyinä. Erityisesti lapset oli huomioitu museon annissa hyvin.

Parppeinvaaralla on myös pieni tsasouna. Itä ja rajanläheisyys näkyy voimakkaasti alueen uskonnossa. Väkilukuun suhteutettuna Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta. 17 prosenttia ilomantsilaisista on ortodokseja.

Karjalaiseen perinteeseen liittyy keskeisesti ruokakulttuuri. Parppeinvaaralla, komeissa vaaramaisemissa, on ravintola Parppeinpirtti, missä kävin lounaalla. Viikolla tarjoillaan lounasta buffetpöydästä ja viikonloppuisin ja sesonkiaikoina katetaan karjalainen pitoateria. Lisäksi tiettyinä päivinä järjestetään suosittuja burger-iltamia.

Parppeinpirtissä toimii myös oma piirakkaleipomo, joten täältä saa taatusti aidot itse leivotut karjalanpiirakat. Kiva karjalaishenkinen ravintola, kannattaa pistäytyä.

Lomasuunnitelmia kesälle

Ennen paluuta Joensuuhun tein kierroksen vielä Ilomantsin keskustassa. Kävin ostamassa kotiin tuliaiseksi skumppapullon paikallisesta Hermannin viinitilan myymälästä. Omien viinien lisäksi myymälässä on myynnissä kivoja herkkutuliaisia.

Olisipa ollut kesä. Silloin olisi ollut auki Ilomantsin vesitornin huipulla sijaitseva Hermannin viinibaari ja sen terassi. Laitoin tämänkin kohteen käytävien listalle seuraavaa matkaa varten.

Kolkuttelin turhaan myös talvikautena suljetun nukke- ja nalletalon ovea. Vähän harmitti, sillä olisi tuolla ollut nähtävää tälle vähän isommallekin tytölle.

Ilomantsiin tulee ensi kesänä palattua ihan varmasti. Sen verran jäivät kaihertamaan alueen luontoliikunta- ja kalastusmahdollisuudet. Haluaisin saada taimenen Koitajoen koskesta, saunoa savusaunassa, kulkea pitkin Petkeljärven kansallispuiston harjumaisemia, käydä maistamassa Parppeinpirtin karjalaisen pitopöydän antimia sekä nautiskella skumppaa vesitornin terassilla.

Ilomantsissa tuli mieleen ruokamuisto lapsuudesta. Muistan syöneeni jossain taivaallisia suussa sulavia sultsinoita. En nyt enää lähes 50 vuoden päästä muista, mitä ne sultsinat oikein olivat, mutta jotain niin hyvää, että ovat jääneet mieleen. Seuraavalla Ilomantsi-reissulla lupaan ottaa asiasta selvää.

Lisää ideoita Ilomantsiin: https://visitilomantsi.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Museot Suomi Ravintolat Suomessa Suomen kaupungit Suomi Taide

Taiteellinen Tohmajärvi ja vähän hevimpi Kitee

lauantai, helmikuu 27, 2021

Pääteiltä kannattaa joskus poiketa katsastamaan pienempiäkin paikkakuntia. Tohmajärvi ja Kitee eivät kuulosta matkailijalle ehkä kaikkein houkuttelevimmilta paikkakunnilta, mutta on molemmissa jotain, miksi niissä kannattaa pysähtyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Olen sen kymmeniä kertoja ajanut kuutostietä pitkin Tohmajärven ohi ja miettinyt tien reunan kylttiä Puun sielu. Olin ajamassa Pohjois-Karjalan kiertomatkallani itse asiassa Kiteelle, mutta tällä kertaa päätin ottaa selvää, mitä tuolla metsän kätkössä oikein onkaan.

Parin kilometrin päässä päätieltä luminen metsätie johti pihaan, jossa iloinen samojedi toivotti tervetulleeksi. Ja hetken päästä sen omistaja, Natalia, taiteilija, puutaiteen moniosaaja ja kouluttaja. ”Natasha” emännöi Onnela nimistä hirsilinnaa, ylläpitää sen pohjakerroksessa kansainvälistä puutaiteen galleriaa ja järjestää puutöiden kursseja.

Metsän keskellä nökötti kaunis hirsirakennus Onnela.

Karjalaistyylinen jyhkeä hirsilinna on kaunis. Vanhat kelohirret ovat saaneet seurakseen koristeellisia karjalaisleikkauksia ja luonnonkiveä. Oven edessä jököttää itse Michael Jackson, tosin aika puisevana versiona.

Sisältä löytyy Michaeleita lisää, mutta myös Kalevalaa ja monenlaisia eläin- ja ihmisfiguureita. Ihmettelin sitä, kuinka eri tekniikoilla puu on saatu taipumaan moneen. Hienoimmissa töissä tuskin ymmärtää, että kyse on puusta. Paikka on tosiaan nimensä mukainen. Puu on saanut täällä sielun.

Natalia osoittautui myös intohimoiseksi puutarhaharrastajaksi ja kukkien ystäväksi. Voin kuvitella, miten kaunista tuolla luonnon rauhassa kesäaikaan onkaan. Keskellä pihaa on lampi, jonka ympärillä on muitakin karjalaistyylisiä rakennelmia. Alueella voi tutustua myös kymmeniin eri puulajeihin.

Puun Sielun näyttelyssä puu taipuu moneksi.

Olisin voinut jäädä ihastelemaan taideteoksia pidemmäksikin aikaa, mutta pakko oli jatkaa eteenpäin. Olin sopinut tapaamisen Kiteelle viime syksynä avattuun A Nightwish Story -näyttelyyn. Koronan vuoksi helmikuussa näyttelyyn pääsi vain etukäteistilauksesta. Myöhemmät aukioloajat kannattaa tarkistaa näyttelyn nettisivuilta: https://nightwishstory.com/

En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa. Tottahan toki kaikki Nightwishin tietävät ja moni senkin, että Suomen maailmanlaajuisesti menestynein bändi on kotoisin Kiteeltä. Sympaattiselta tuntuu, että bändin keulahahmo Tuomas Holopainen asustelee edelleenkin kotikonnuillaan.

Jotain Nightwishin menestyksestä kertoo, että se on myynyt yli 10 miljoonaa levyä, tehnyt kahdeksan maailmankiertuetta ja esiintynyt pääesiintyjänä täydelle Lontoon Wembleyn Areenalle. Kun ajattelee, että Wembleylle myytiin hetkessä enemmän lippuja kuin Kiteellä on asukkaita, ymmärtää kuinka suuriin saappaisiin yhtye pystyi astumaan ja on pystynyt nuo saappaansa myös pitämään.

Nightwishin saappaat ovat olleet suuret ja kultaiset.

Kiteen Nightwish-näyttelyssä oli paljon autenttista materiaalia, kuten musiikkialan palkintoja, kiertueen puvustoa ja rekvisiittaa sekä bändin jäsenten käyttämiä soittimia. Ehkä kaikkein sympaattisin esine oli bändin ensimmäinen demo-nauha. Se, josta kaikki sai alkunsa.

Nightwish-faneille näyttely tarjoaa yhtyeen vaiheista paljon yksityiskohtaista tietoa. Bändin tarinaan pääsee hyvin sisään kiinnostavalla filmillä, johon on koottu tähän astiset parhaat palat yhtyeen alkuvaiheista maailman valloitukseen.

Näyttelyn lisäksi tiloissa on myös karaokekoppi, jossa voi testata omat heavytulkinnat. Aulassa on myös pieni Nightwish-kauppa, jossa on myynnissä kaikenlaista fanitavaraa ja -tekstiilejä.

Itselleni näyttelyn paras anti oli Nightwish-tarina, pikkukylän kasvattien ihmeellinen taival maailman maineeseen. Hieno osoitus siitä, miten unelmat voivat toteutua eikä mikään ole mahdotonta. On uskallettu haaveilla suuria ja pyritty päämäärätietoisesti unelmaa kohden. Toki ilman lahjakkuutta ja luovuutta Nightwish-tarinaa ei olisi.

Vaikka et pääsisi näyttelyä paikan päälle katsomaan, siihen voi tutustua virtuaalisesti täällä.

Selvä yhdennäköisyys.

Näyttelyn jälkeen suunnistin lounaalle Irman Tupa -nimiseen lounaspaikkaan, josta olin saanut etukäteen vinkin. Kiteeläisessä kunnon kotiruokaa tarjoavassa kahvilassa tehdään kaikki itse ja sen kyllä maistoi.

Tunnelma pienessä kahvilassa on kursailemattoman kodikas. Käyntipäivänä sattui lounaana olemaan omaa lemppariani, kaalilaatikkoa, joka oli niin hyvää kuin kotona tehty kaalilaatikko vaan voi olla.

Irman Tupa voi aiheesta olla ylpeä tiskistään. Vastapaistetut kotileivonnaiset, ruisleivät ja karjalaiset perinneherkut, kuten karjalanpiirakat, vatruskat ja kukkoset kilpailevat ihan eri sarjassa kuin teolliset raakapakasteet. Jos näillä seuduilla liikuskelet, tänne kannattaa pysähtyä ihan vain herkkutuliaisten ostoon.

Irman Tuvalla on myynnissä myös tohmajärveläistä Jarmon rypsisikaa ja lihajalosteita, kuten makkaraa ja savulihaa.

Kunnollista konstailematonta kotiruokaa ja karjalaisia itseleivottuja paistoksia.

Ennen seuraavaa paikkaa, Ilomantsia, tein vielä pienen rundin Kiteen keskustassa. Matkalla bongasin rinteeltä kauniin kivikirkon, jonne en ikävä kyllä päässyt sisälle. Myöhemmin luin, että kirkko ja sen lähellä oleva pappila kuuluvat Museoviraston määrittelemiin Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Komea oli kirkko Kitteellä.

Tiesittekö muuten, että Kitee on kaupunki? Itse en tiennyt ja sain tämän tietää vasta jutellessani paikallisten kanssa. Asukkaita Kitteellä, kuten paikalliset kaupunkiansa kutsuvat, on reilut 10000. Sen verran leppoisalta kiteeläinen meininki tuntui ja ihmiset niin ystävällisiltä, että pieni kaupunki tuntui enemmän maaseutumaiselta. Sellaisella hyvällä ja aidolla tavalla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi Taide

Joensuussa maistui karjalainen kulttuuri ja gastronomia

sunnuntai, helmikuu 14, 2021

Ismo Alanko, Abloy ja Ilosaarirock. Siinä oikeastaan ainoat asiat, jotka tiesin Joensuusta entuudestaan. Jostain kumman syystä itärajaa ajaessamme kaasupoljinta ei tullut Joensuun kohdalla koskaan hiljennettyä. Olisi kannattanut. Siellä on kuulkaa oikein mukava karjalaiskaupunki.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Piti oikein Wikipediasta tarkistaa Joensuun faktat. Asukasluvultaan Suomen 12. suurin kaupunki, asukkaita vajaat 77000. Yhteistä rajaa Venäjän kanssa lähes 30 kilometriä. Pielisjoki jakaa kaupungin kahtia, kaupungin nimen mukaisesti ollaan Pielisjoen suulla.

Joensuun keskusta tuntui kaltaiselleni suuntavammaiselle selkeältä. Kaupungin keskiössä on tori, jonka ympärille keskittyvät kaupat ja palvelut. Turistille kaikki merkittävä on lähellä. Rakastan tällaisia kaupunkeja, joissa on helppo liikkua ja joissa pikaisellakin käynnillä saa paljon irti.

Kivoja kulttuurikohteita

Katseeni kiinnittyy ensimmäiseksi torin laidan komeaan teatterirakennukseen. Tarkempi tutkailu kertoo kyseessä olevan 1914 valmistuneen Eliel Saarisen suunnitteleman kansallisromantiikkaa ja jugendia yhdistelevän komistuksen. Mietin mielessäni, että kaupungin, jossa on näin upea teatteri, kulttuurin on täytynyt olla arvossaan jo varhain.

Täällä on muuten kiva esittelyvideo teatterista ”Joensuun kaupunginteatteri tanssien”. Tuli heti sellainen olo, että tekisi mieli laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä juuri tuohon teatteriin.

Teatteri kerää katseet

Taiteen ystävän kannattaa suunnistaa myös toiseen kauniiseen rakennukseen, Joensuun taidemuseo Onniin. Useat maalaukset olivat saaneet rinnalleen kalusteryhmiä, jotka loivat tuntua kuin jonkun olohuoneessa olisi vieraillut. Tosin ei kenen tahansa olohuoneessa, sillä seinillä oli melkoista arvotaidetta: Schjerfbeckiä, Järnefeltiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Halosta… Itse pidin eniten Rafael Wardin värikylläisistä maalauksista, joita museossa oli ilahduttavasti useita.

Pari huonetta oli pyhitetty kirkkotaiteelle, muttei suinkaan tylsästi. Pogostan Hilikan ja Juhani Berghemin ikonikokoelma vie taustamusiikkeineen ortodoksisuuden maailmaan. Vanhaa kirkkotaidetta taas pääsee katselemaan Madonna-huoneessa, joka on kuin pieni hämyinen kappeli. Hienoja kokonaisuuksia ja hieno toteutus.

Minua olisi kiinnostanut myös Kiinan taiteen kokoelma, mutta valitettavasti se oli käyntihetkelläni suljettuna uudistustöitä varten.

Karjalaista historiaa, valokuvia ja esineistöä on esillä usean näyttelyhuoneen verran Pohjois-Karjalan museo Hilmassa.

www.joensuuntaidemuseo.fi

www.pohjoiskarjalanmuseo.fi

Taidemuseo Onni oli onnea taiteen ystävälle.Pohjois-Karjalan museossa pääsee uppoutumaan Karjalan sotahistoriaan.

Lietsussa kuin kotonaan

Yhdenlaista nykykarjalaisuutta voi kokea sympaattisessa Huoneistohotelli Lietsussa. Reilun vuoden ikäisessä hotellissa on kahdessa kerroksessa kolmisenkymmentä yksilöllistä huonetta, joissa jokaisessa on hyvin varustettu keittiö ja pyykinpesukone. Huoneet ovat nimetty karjalaisin nimin ja jokaisella huoneella on oma tarinansa, jota huoneen esineistö ilmentää.

Entiseen postitaloon remontoitu hotelli on sellainen hyvän mielen majapaikka. Hotellin tarpeistoa on kerätty eri puolilta Pohjois-Karjalaa ja ylipäätään kaikessa on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon paikallisten yrittäjien tuotteita. Uutta ja vanhaa on yhdistetty saumattomasti ja hauskasti.

Mukava lisä oli yhteinen ”tupa”, jossa saattoi lukea päivän lehdet ja napata kahvikoneesta espresson. Suosittelen myös käyttämään hotellin viihtyisää saunaosastoa. Tämä on kaikkea muuta kuin monelle hotellille tyypillinen kolkko saunatila.

Näin korona-aikaan arvostin hotellin helppoa sisäänkirjautumista, jonka saattoi tehdä netissä. Huoneeseen pääsi sisään saadulla koodilla ilman, että tarvitsi olla kontaktissa kehenkään. Tosin hotellilla on niin mukavaa henkilökuntaa, että heidän kanssaan kyllä mieluusti asioi.

Mikäli arvostat persoonallista boutigue-tyyppistä majapaikkaa, Lietsu on nappivalinta.

www.lietsuhotel.fi

Lietsussa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Joensuu on varteenotettava ruokakaupunki

Ruoka se on aina mielessä, kun matkalla ollaan. Ja vieraassa kaupungissa aina päällimmäisenä kysymys, minne mennä syömään. Ainakin minulle ruokakokemukset ovat iso osa onnistunutta matkaa. Kuulun jopa niin hurahtaneihin, jotka voivat matkustaa pelkästään hyvän ruuan perässä.

Tällä kertaa olin onnekas, sillä molemmat Joensuun ruokakokemukset olivat ihan huippuja. Lounastin uutukaisessa ravintola Filipofissa. Aivan ihastuttava paikka vanhassa hirsirakennuksessa. Samojen hirsiseinien sisällä on toiminut mm. Joensuun legendaarinen ”Ukko Vilipohvin” sekatavarakauppa ja kieltolain päätyttyä Joensuun ensimmäinen viinakauppa Oy Alkoholiliike Ab.

Melkoinen kulttuuriteko on tehty pelastamalla tämä vanha talokaunotar. Ravintola Filipofissa yhdistyy onnistuneesti trendikäs sisustus ja historiallinen miljöö. Kauniit vanhat hirret ja kakluunit tuovat tilaan lämminhenkistä ajanpatinaa.

Mutta Filipof on muutakin kuin vain kaunis kuori. Lounas antoi osviittaa siitä, että ruuan kanssa täällä ollaan tosissaan. Fenkolirisotto oli täydellistä ja taivaallisen hyvää. Lounaan lisäksi tarjoillaan bistrohenkisiä annoksia ja parillisten viikkojen sunnuntaisin brunssia. Lisäksi Filipofissa toimii viihtyisä pubi.

www.ravintolafilipof.fi

Ravintola Filipof – kaunis ulkoa ja sisältä.

Ehkä asteen fiinimpi ruokapaikka on menukokonaisuuksia tarjoava ravintola Kielo. Seisemänosaisen Kielo-menun sai myös kasvisversiona.

Menu oli kiinnostava vaellus Aasiasta Venäjälle ja siihen väliin sijoittui pohjoiskarjalainen makumaailma juureksia, marjoja, kalaa ja lintua. Lautasilta löytyi yllättäviä makuyhdistelmiä ja loistavia kastikkeita. Annokset olivat kaiken lisäksi kauniisti esillepantuja.

Makujen lisäksi jäin kaiholla muistelemaan myös paikan omaa hapanjuurileipää ja loistavaa katalonialaista punaviiniä Jaspi Maragdaa.

Tykkäsin myös kovin ravintolan lämpimästä ja hämyisestä tunnelmasta. Täällä viihtyi hyvin yksinkin, sillä pöydät oli sijoiteltu niin, että omaan rauhaansa saattoi ”piiloutua”. Kielo on minusta The Paikka, kun haluat löytää romanttisen mestan kahdenkeskiseen illalliseen.

Kielo on muuten mukana Pohjoismaisessa 360° Eat Guidessa, ravintolaoppaassa, joka arvioi ja luokittelee Pohjoismaiden parhaat ravintolat. Koko Suomesta listalle pääsi viime vuonna ainoastaan 11 ravintolaa, joten hieno saavutus olla mukana tasokkaassa joukossa.

www.ravintolakielo.fi

Ravintola Kielon hämyistä tunnelmaa.

Tutustuminen Joensuuhun jäi minulla tällä reissulla pahasti kesken. Esimerkiksi kiinnostavaan käsityö- ja sisustuskauppojen ryppääseen Taitokortteliin ehdin tutustua vain päällisin puolin.

Valitettavasti en jaksanut tällä kertaa nauttia myöskään Kauppaneuvoksen kahvilan herkullisen kakkuvitriinin annista. Käymättä jäi myös tapahtumapuutarha Botania, jota niin moni minulle suositteli.

Jäipähän monta hyvää syytä tulla uudelleen. Joensuulla on jatkossa ehdottomasti paikka kiinnostavien kaupunkikohteiden joukossa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Road tripillä Pohjois-Karjalassa: Joensuu – Kitee – Ilomantsi -reitin parhaat palat matkailijalle

keskiviikko, helmikuu 10, 2021

Miltä maistuu, näyttää ja tuntuu nykypäivän karjalaisuus? Kiersin kolme päivää Pohjois-Karjalaa ja tein rengasmatkan reitillä Joensuu – Kitee – Ilomantsi – Joensuu. Tässä reissuni parhaat tärpit: missä syödä, missä käydä ja missä yöpyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Matkani liittyi Kalitka-ruokamatkailuhankkeeseen (Karelia CBC), jonka tarkoituksena on edistää karjalaiseen ruokakulttuuriin perustuvaa matkailua Pohjois-Karjalassa sekä Karjalan tasavallassa. Koska korona, ikävä kyllä rajan ylittävälle matkailulle ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta tulipa jälleen todistettua kuinka paljon kiinnostavia paikkoja meillä koti-Suomessa on.

Pohjois-Karjala on erinomainen esimerkki siitä, että ruuan perässä kannattaa matkustaa. Ei liene yllätys, että seitsemän ruokalajin menu fine dining -ravintolassa oli herkullinen, mutta hyvältä maistui myös kunnon kotiruokalounas piskuisessa lounaskahvilassa.

Pelkän ruuan perässä voi hyvin matkustaa, mutta miksei yhdistäisi siihen samalla luonto- ja kulttuurielämyksiä? Vajaan 300 kilometrin matkalla siirryin kaupungista korpien kätköön, sain kokea täydellistä luonnonrauhaa, nähdä kiinnostavia näyttelyitä ja ennen kaikkea syödä hyvin. Karjalaisuus lautasella on totisesti muutakin kuin ikonista karjalanpaistia ja -piirakoita.

Joensuu – ruuan ja kulttuurin karjalaiskaupunki

Aloitin matkani Joensuusta, Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksesta. Muutamaa aiempaa pikakäyntiä lukuunottamatta en tuntenut kaupunkia juuri lainkaan. Nähtävyyksiin tutustuminen jäi ajan puutteen vuoksi hieman vajavaiseksi tälläkin kertaa, mutta ruuan osalta tuli todistettua, että Joensuun voi liittää maamme vahvoihin ruokakaupunkeihin.

Kaupungissa on parikin vastikään toimintansa aloittanutta matkailijaa kiinnostavaa yritystä. Lounastin uudenkarheassa ravintola Filipofissa, joka sijaitsee hiljattain remontoidussa vanhassa hirsitalossa. Samojen hirsiseinien sisällä toimi 1800-luvulla aloittanut karjalainen sekatavarakauppa. Nyt talon historia saa jatkoa bistrotyyppisestä ravintolasta.

Ravintola Filipof on uuden ajan karjalaisuutta, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Samassa paketissa historian havinaa, trendikästä ruokaa ja tyylikästä sisustusta. Sen lisäksi, että miljöö on kaunis, lounas antoi vahvan lupauksen ruuan korkeasta tasosta.

Toinen uusista matkailurityksistä on reilun vuoden toiminut Huoneistohotelli Lietsu. Ydinkeskustassa Pielisjoen varrella sijaitseva hotelli on erinomainen esimerkki karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja hyvällä tavalla erilaisesta hotellikokemuksesta.

Kuvaavaa on hotellin sivuilta löytynyt sanonta: ”kotonas tunnet olevasi, omana ihtenäs asuvasi.” Lietsussa pystyi oman huoneen ulkopuolella himpsuttelemaan villasukissa kuin kotona konsanaan.

Ravintola FilipofHuoneistohotelli Lietsu

Mikäli mielit ruokailemaan kaupungin parhaaksi rankattuun ravintolaan, ravintola Kielo on hyvä valinta. Usean ruokalajin menussa oli viitteitä niin Pohjois-Karjalasta kuin rajan takaa Venäjältä, mutta myös ripaus fuusiovaikutteita aasialaisesta keittiöstä. Ei ihme, että Kielo oli ehdolla pohjoismaiseen ravintolaoppaaseen vuoden ravintolaksi.

Joensuun ehkä paras kakkuvitriini on Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilassa. Samassa rakennuksessa ja pihapiirissä on myös kaikkea muuta matkailijaa kiinnostavaa kuten sisustus- ja käsityömyymälöitä.

Taidemuseoiden ystävänä suunnistin ilman muuta Joensuun taidemuseo Onniin. Kauniissa rakennuksessa sijaitseva näyttely ei ole suuren suuri, mutta se yllätti tasollaan. Suomen kultakauden nimekkäiden taiteilijoiden maalauksia oli seinillä useita.

Kannattaa käydä katsomassa myös ylimmän kerroksen Hilkka ja Juhani Berghemin kiinnostava ikonikokoelma. Jos ortodoksisuus kiinnostaa enemmänkin, Joensuussa toimii myös ortodoksinen kulttuurikeskus, jossa on pienimuotoinen ortodoksikristityn elämänvaiheita kuvaava näyttely.

Mikäli haluat pureutua karjalaiseen historiaan tarkemmin, hyvä paikka siihen on Pohjois-Karjalan museo Hilma. Siellä on rakennettuna mm. menetetyn Sortavalan kaupungin pienoismalli.

Ravintola KieloKauppaneuvoksen kahvilaJoensuun taidemuseo Onni

Tohmajärven puutaidekeskuksesta Kiteelle Nightwish-näyttelyyn

Ajaessani Joensuusta kohti Kiteetä poikkesin Tohmajärvellä Puun Sielu -näyttelyssä. Parin kilometrin päässä kuutostieltä, metsäisen tien päässä, nökötti jämäkästi mitä kaunein hirsilinna.

Perinteiseen karjalaiseen tyyliin rakennettu jyhkeä hirsitalo on jo nähtävyys itsessään. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee talon alakerran galleria, jossa on esillä kansainvälinen kokoelma puusta eri tekniikoilla toteutettuja taideteoksia.

Tohmajärveltä jatkoin vielä 27 kilometriä eteenpäin Kiteen keskustaan A Nightwish Story -näyttelyyn. Kaikki tuntevat maailmankuulun Nightwish-yhtyeen, mutta tiesitkö, että maailmanvalloituksen juuret juontavat Pohjois-Karjalaan Kiteelle?

Itseoikeutetusti Kitee on saanut oikeuden perustaa kaupunkiin yhtyeen vaiheista kertovan näyttelyn. Bändin faneille paikka on varmasti yhdenlainen pyhiinvaelluskohde, vaikka kyllähän autenttisen aineiston kanssa sai ajan kulumaan asialle vihkiytymätönkin.

Jos haluat nauttia Kiteellä kunnollista konstailematonta kotiruokaa, suuntaa Irman tuvalle. Kotoisen oloisessa lounaskahvilassa kaikki tehdään alusta pitäen itse. Minulle täysin vieras perunavelli maistui samettiselle ja kaalilaatikko oli ihan parasta.

Irman tuvan tiski pursusi herkullisia kotileivonnaisia. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita, kukkosia, vatruskoita, korvapuusteja, munkkirinkeleitä, marjapiirakoita ja rukiista ruisleipää. Täältä kannattaa hakea herkkutuliaiset.

Onnela ja Puun Sielu -näyttelyA Nightwish StoryIrman tupa

Ilomantsi paratiisi on

Juice oli oikeassa sarkastisessa laulussaan Ilomantsi. Omat kokemukseni Ilomantsista juontavat kauas lapsuuteni sukulaisreissuille, eikä minulla ollut minkäänlaista aikuisiän kokemusta tästä itäisimmästä Suomen kunnasta. Se, mitä tältä käynniltä ammensin, oli silkkaa ”paratiisia”.

Yövyin Suomen itäisimmässä majapaikassa Ilomantsin Möhkön kylässä Möhkön Rajakartanossa. Venäjän rajalle matkaa on vain pari kilometriä. Koitajoen rannalla sijaitsevan mummolahenkisen matkailuyrityksen parasta antia on täydellinen luonnonrauha ja paikan emännän valmistama loistava karjalainen kotiruoka.

Valtaisien hankien keskellä yritin kuvitella kuinka kaunista täällä kesäisin onkaan. Möhköön täytyy ehdottomasti palata kesällä kalastamaan.

Möhkön Rajakartanon läheisyydessä on Petkeljärven kansallispuisto. Aika kiva olisi päästä patikoimaan tuonne harju- ja järvimaisemiin. Kannattaa katsastaa myös Möhkön vanha ruukkialue ja piipahtaa Ruukin museossa.

Ilomantsin kirkolla suosittelen ajamaan Parppeinvaaralle. Runokylänä tunnetulla alueella on paljon karjalaisuuteen pohjautuvaa nähtävää ja koettavaa, kuten Runonlaulajien pirtti, Rajakenraali Raappanan maja, Kaikkien Pyhien tsasouna, Luontopirtti Mesikkä, museoaitat ja ravintola Parppeinpirtti. Tosin talvikaudella osa paikoista on avoinna vain sesonkiaikaan.

Söin lounaan Parppeinpirtin lounasbuffassa. Perustason lounasruokaa kivassa karjalaisessa miljöössä vaaran huipulla. Sunnuntaisin ja sesonkiaikana ravintola kattaa nykykarjalaisen pitopöydän.

Möhkön RajakartanoKoitajokiRavintola Parppeinpirtti

Piipahdin pikaisesti myös Hermannin viinitilan myymälässä hankkimassa tuliaiseksi pullon paikallista kuohuviiniä. Kesäisin yritys pyörittää näköalaravintola Hermannin viinitornia Ilomantsin vesitornin huipulla. Skumppaa 33 metrin korkeudessa kuulostaa hyvältä.

Kuulin paikallisilta, että Ilomantsissa on hyvät valaistut hiihtoladut hienoissa maisemissa. Tässäkin yksi hyvä syy lähteä Pohjois-Karjalaan vaikka talviloman viettoon. Laduilla on tilaa ja majoittumaan pääsee halutessa korven keskelle, joten koronaturvallinen matkailu täällä harvaan asutulla seudulla onnistuu.

Kerron tulevissa blogijutuissani käyntikohteista tarkemmin. Itse innostuin Pohjois-Karjalasta sen verran paljon, että suunnittelen alkukesästä palaavani uudelleen.

Sen lisäksi, että näiden kolmen matkapäivän aikana söin hyvin ja paljon (lue liian paljon), tapasin myös ihania, välittömiä ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut jatkaa juttua vaikka kuinka kauan. Jossain syvällä tunsin hengenheimolaisuutta, olenhan itsekin juuriltani puoliksi pohjoiskarjalainen. Ehkä tämä selittää sen, miksi olen niin kova puhumaan.

”Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää”, letkautetaan karjalaisessa sananlaskussa. Liekö tässä syy siihen, että Pohjois-Karjalassa on selvästi helppoa olla?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Suomen kaupungit Suomi

Viisi vinkkiä Kuopioon

torstai, joulukuu 10, 2020

Kuopio on minusta Savon ihanin kaupunki. Sopivan suuri ollakseen vireä ja eläväinen, mutta sopivan pieni ollakseen kotoisa ja helposti lähestyttävä.

Sitä paitsi Kuopio on kaunis kaupunki. Vettä ja rantaviivaa löytyy, kauniista vanhoista rakennuksista ei ole puutetta ja viheralueita on rakennettu sopivasti keskustaa somistamaan.

Kun pakettiin pannaan vielä hyvin suunniteltu kompakti keskusta, jonka keskiössä on vilkas torialue, ainakin tällainen satunnainen kävijä kokee kaupungin juuri passeliksi. Auto vain parkkiin torin alle ja kävelyetäisyydellä ovat niin nähtävyydet, hyvät ravintolat kuin erinomaiset shoppailumahdollisuudet.

Tekisi mieli myös sanoa, että kuopiolaiset ovat poikkeuksellisen ystävällisiä. Tosin tässä kohtaa aina mietin, että pohjaako käsitykseni sittenkin leveään Savon murteeseen, joka helposti ruokkii käsitystä savolaisesta lupsakkuudesta. Joka tapauksessa Kuopiossa asuu mukavaa porukkaa. Kokeilkaapa kysyä tietä Kuopiossa ja Helsingissä. Siinä on ihan vissi ero.

Voisin aivan hyvin viihtyä asumassa täällä Savon sydämessä, kuten lähes 120 000 muutakin kaupungin asukasta. Imagotutkimuksissa Kuopio on sijoittunut asukkaidensa tyytyväisyydessä kärkipäähän Suomen suurimpien kaupunkien joukossa.

Kuopio on kiinnostava matkailukaupunki jopa pikaiseen kaupunkimatkaan marraskuisessa harmaudessa. Tässä viisi vinkkiäni kaupunkiin.

1. Käy: Kuopion kauppahalli

Suomen kauneimmaksi valittu Kuopion kauppahalli on kuin värikäs karamelli kauppatorin laidalla. Kun ovesta astuu sisään, tuntuu kuin olisi astunut ajassa hieman taaksepäin. Partasen kalakukkoja myydään edelleen ja savolaisukot istuvat turinoimassa kahvilassa kuin vuosikymmeniä sitten. Kauppahallin tunnelma on lämminhenkinen sekoitus vanhaa ja uutta.

Kauniissa puodeissa on rivistö herkkukauppoja, paikallisten tuottajien leipää ja leivonnaisia, lihaa ja kalaa, juustoja, mausteita, kahviloita ja käsitöitä sekä tietysti niitä maan kuuluja kalakukkoja.

Meitä ilahdutti Espanjan herkut -kauppa, jonka tiskillä piti syödä parit pintxot ja siemailla lasit cavaa. Olohan tuntui ihan eurooppalaiselta. Sympaattinen Sevillasta kotoisin oleva kauppias naureskeli, että aluksi alkoholin tarjoilua kauppahallissa hieman vieroksuttiin. ”Espanjan mamu tulee myymään viinaa kauppahalliin”, mutta nyt siihenkin on jo totuttu, ”mitä nyt suomalainen katsoo kellosta, milloin on sopiva aika lasilliselle.”

Nurkasta bongasimme ”mustajalan” eli kinkkutelineessä olevan ilmakuivatun Iberico-kinkun. Tällaisen tammenterhoilla kasvaneen vuoristopossun kilohinta on aika ”sikamainen”, mutta siltikin piti ostaa tätä herkkua kotiin tuliaiseksi.

Tuliaiseksi lähti myös Irene Partasen kalakukko. ”Se ainut oikea” Kuopiossa syntyneen mieheni mielestä.

Kauniin jugend-henkisen kauppahallirakennuksen rakentaminen aloitettiin 1897. Kauppahallitoimintaa rakennuksessa on harjoitettu vuodesta 1902.

2. Kävele: keskustan vanhat puukorttelit ja jyhkeät kivirakennukset

Kuopion keskusta on kävelijän unelma etenkin, jos vanhat puurakenteiset kivijalkatalot kiinnostavat. Pienellä alueella on idyllisiä hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Korkea hatunnosto Kuopion kaupungille näiden kauneuksien säilyttämisestä. Kannattaa katsastaa mm. Kuninkaankatu, Kirkkokatu, Minna Canthin katu, Puistokatu ja Sataman alue ympäristöineen.

Kuopion hallinnollisesta asemasta muistuttavat jämerät kivitalot kuten torin laidan mahtipontinen kaupungintalo (1885) ja lääninhallituksen rakennus (1882). Itseäni hymyilytti auton ikkunasta bongaamani vaaleanpunainen verotoimiston rakennus. Kaupungin, jossa on vaaleanpunainen verotoimisto, täytyy olla hyvä kaupunki.

3. Lounasta: Ravintola Urban

Sain useammalta taholta vinkin lounastaa torin tuntumassa sijaitsevassa ravintola Urbanissa. Chaîne des Rôtisseurs’n kilvin varusteltua ja useaan kertaan palkittua ravintolaa pyörittää Anssi Kantelinen, Suomen Top Chef 2015 kilpailun voittaja.

Urbanin miljöö on kivan rento ja 12 euron hintainen lounas niin hyvää kuin odottaa saattoi. Normipäivinä Urban toimii vain lounasravintola. Sen lisäksi viikonloppuisin järjestetään menuiltoja, joilla tarjoillaan viiden ruokalajin yllätysmenuita.

4. Yövy: Lapland Hotels Kuopio

Lapland Hotels Kuopio on lappitunnelmainen uudehko hotelli Kuopion keskustassa. Tyylikkyyttä, tunnelmaa, superystävällistä palvelua, erinomainen ravintola ja hyvä aamiainen. Lisää kokemuksia täältä.

4. Shoppaile: Matkus Shopping Center

Myönnetään, yksi syy Kuopioon tuloon oli Ikea. Tarvitsimme uuteen kotiimme kaikenlaisia pieniä juttuja, joita varten ei ole Ikean voittanutta.

Kuopiossa Ikea sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä keskustasta Matkus-nimisen kauppakeskuksen yhteydessä. Ikean lisäksi ryppäästä löytyy lähes 80 muuta liikettä.

Tiedoksi muuten, että nyt joulun alla Matkuksessa on erilaisia pop up -puoteja. Esimerkiksi 11.-13.12.2020 ensimmäiseen kerrokseen tulee väliaikainen kauppa, jossa myydään savolaisten pientuottajien herkkuja ja muita tuotteita.

Shoppailuintoiselle Kuopio on hyvä kohde muutenkin. Torin ympäristössä on valinnanvaraa, kuten useampi tavaratalo, kauppakeskus ja persoonallisia kivijalkakauppoja.

Tällä kertaa meillä oli pikainen visiitti, mutta Kuopiossa riittäisi tekemistä ja näkemistä useammallekin päivälle. Harmitti ohittaa useampi mielenkiintoinen museo, joihin olisin halunnut poiketa. Ensi kerralla sitten. Toivottavasti jo heti alkuvuodesta.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Lapland Hotels Kuopio on vuoden hotelliyllättäjä

perjantai, marraskuu 27, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Lapland Hotels Kuopio

Koska korona, elämään tarvitaan entistä enemmän mukavia ja hyvää mieltä tuovia asioita. Kunhan muistaa kaikessa välttää riskejä ja toimia vastuullisesti. Me piipahdimme Savon ihanimmassa kaupungissa Kuopiossa ja kävimme vähän fiilistelemässä niin entisiä kuin uusia juttuja.

Oli elokuu ja vuosi 1984. Tyttö ja poika olivat tavanneet muutama viikko takaperin. Joku kumma taikaliima veti heitä toisiinsa. He molemmat tiesivät, että tässä oli jotain poikkeuksellista. Rakkaus syttyi ja roihahti liekkiin oikein kunnolla.

Sitten tyttö sai kirjeen. Hän oli saanut opiskelupaikan Kuopiosta, lähes 300 kilometrin päästä kotikaupungistaan. Se tarkoitti sitä, että hänen olisi muutettava kauas rakkaastaan. Syvällä sisimmissään tyttö tunsi huolta uutukaisesta suhteestaan, mutta päätti siltikin lähteä. Ei hänellä syksyksi ollut mitään muutakaan.

Poika lupasi lähteä viemään tyttöä uudelle opiskelupaikkakunnalle. He olivat varanneet huoneen Kuopion Cumuluksesta, sillä viimeinen ilta ennen eroa haluttiin viettää tiiviisti yhdessä vain kahdestaan.

Aamulla poika vei tytön opiskelija-asunnolle. Radio soitti matkalla biisiä ”Who’s gonna drive you home tonight”. Tyttöä itketti. Ikävä tulisi olemaan valtava.

Lapin lumoa Savon sydämessä

36 vuotta myöhemmin tyttö ja poika astuivat uudelleen tuon saman hotellirakennuksen ovesta sisään. Ulkoapäin hotelli näytti samalta, mutta nimi oli vaihtunut. Kyltissä luki Lapland Hotels Kuopio. Oven takana mikään ei sitten ollutkaan samaa kuin ennen.

Tyttö ja poika astuivat sisään tunnelmalliseen aulaan, jonka keskellä loimotti ledtakka, seiniä koristivat liuskekivet ja poronsarvet, houkuttelevilla sohvaryhmillä lepäsi porontaljoja, pöydillä paloi kynttilöitä ja taustalla soi saamelaismusiikki. Ulkona vallitsevasta marraskuisesta harmaudesta oli astuttu lämminhenkiseen tunnelmapesään.

Minä olen tuo tarinan tyttö ja mies vierelläni on tarinan poika, tosin nyt olemme herra ja rouva. Tuntui aika viehkolta palata ajatuksissa vuosikymmenten taakse tuohon kaihoisaan vuorokauteen. Onneksi nyt ei tarvinnut kokea sydänsuruja ja riipaisevaa ikävää. Olimme tulleet viettämään syntymäpäivääni ja juhlistamaan myös piakkoin tulevaa 24-vuotishääpäiväämme.

Oikeaan paikkaan olimme tulleet. Ilman mitään ylisanoja, reilun vuoden vanha Laplands Hotels Kuopio on ihastuttava. Tämä on niitä hotelleja, jotka on tehty viihtymistä ja nautiskelua varten. Onkohan liikaa sanoa, että tämä hotelli on Lapin lahja Savolle? Itse luokittelisin tämän hotellin jonkinlaiseksi elämyshotelliksi.

Hotelli ei ole mitenkään ylellisen hieno. Se on pikemminkin kotoinen ja lämmin kuin persoonallinen boutique-hotelli. Visualistina ja Lappia rakastavana ihastuin hotellin Lappi-teemaan, mikä tuli kivasti esille pienissä yksityiskohdissa. Ravintolan raaka-aineissa, sisustuksessa ja jopa Pentikillä hotellia varten teetetyissä keramiikka-astioissa Lappi tuli lähelle. Paljon harkittua kauneutta ja laadukkaita materiaaleja.

Rentoa lappifiilistä

Lappi on edustanut minulle aina rentoutumista ja hyvää oloa. Jotain samaa koin tässä hotellissa, jonka tunnelma vei syvälle pohjoisen tunturimaille. Minuun upposi niin täysin tämä lappifiilistely, kuten joikumusiikki, joka soi huoneessamme sinne saavuttuamme. Unohdin täysin, että tällä kertaa ulkona ei ollutkaan valkeaa hankea, poroja eikä tuntureita.

Majoituimme hotellin junior suitessa, joka oli kivan kokoinen ja harmonisesti sisustettu huoneisto. Iso plussa kylpyammeesta, johon oli ihanaa pulahtaa hyväntuoksuiseen vaahtokylpyyn ja sen jälkeen kääriytyä miellyttävään kylpytakkiin.

Huoneen sänky pitää mainita ihan erikseen, se oli nimittäin kerrassaan täydellinen nukkua. Myöhemmin kuulin, että vuoteet olivat varta vasten tälle hotellille valmistetut.

Yllätyksiä Gallá Kitchen & Barissa

Illalla menimme syömään hotellin Gallá Kitchen & Bar -ravintolaan. Olimme etukäteen tilanneet useamman ruokalajin yllätysmenun ja siihen kuuluvan viinipaketin. Arvuuttelimme, että jotain Lappiin liittyvää tulisimme varmasti saamaan, mutta meillä ei oikeasti ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä tuleman piti.

Oli kutkuttavan jännittävää istua pöydässä odottamassa vesi kielellä ruoka-annoksia, samoin kuin ylläriviinejä. Koska kyse on yllätysmenusta, en voi ikävä kyllä paljastaa paljoakaan siitä, mitä kaikkea herkullista söimme. Melkoista makujen tykitystä oli koko kolmetuntinen, jonka saimme kulumaan tähän yltäkylläiseen nautiskeluun.

Yllättävintä oli, että annos, jota en olisi pääraaka-aineen takia koskaan tilannut listalta, osoittautui meidän mielestä koko menun parhaimmaksi annokseksi. En muista vähään aikaan syöneeni makumaailmaltaan mitään niin mielenkiintoista ja monimuotoista. Muutenkin menusta välittyi melkoinen innovatiivisuus ja makumaailman harmonia.

Jos Gallá Kitchen & Barin ruoka oli huippua, täydelliseksi kokemuksen teki tarjoilijamme. En voi kuin ihailla tuollaista ammattitaitoa, jolla tehdään asiakkaalle ravintolakäynnistä hyvää mieltä tuottava elämys ilman turhaa pönötystä.

Aamiainen meidän makuumme

”Näytä minulle millainen aamiainen on, niin minä kerron sinulle millainen hotelli on.” Tämä sanonta pitää omien kokemusteni perusteella paikkaansa niin täysin.

Lappi tuli vahvasti lautaselle Lapland Hotels Kuopion aamiaisella. Tarjolla oli Lapin makuja perinteisinä herkkuina kuten poropateena, leipäjuustona, lakkahillona, savusiikana ja jääkellarin lohena, mutta myös hieman erikoisemmissa muodoissa. Vai mitä sanotte rautukukosta, poromustamakkarasta ja kuusenkerkkäshotista?

Pidimme molemmat tästä aamiaisesta tosi paljon. Huolella valittuja raaka-aineita kauniisti esille laitettuna. Iso lisäarvo oli kokki, joka paistoi munakkaita toiveiden mukaan. Pororouhemunakas hillotulla punasipulilla oli aamunaloitus minun makuuni.

Nautiskeluhotelleja neljässä eri kaupungissa

En varmaan pahasti erehdy, jos väitän, että Lapland Hotels Kuopio on Kuopion paras hotelli. Ainakin tämä perheomisteinen hotelliketju ja sen superystävällinen henkilökunta ovat pystyneet luomaan kokonaisuuden, jossa asiakkaan on helppoa viihtyä ja heittäytyä hyvään fiilikseen.

Lapland Hotels ketjulla on useita hotelleja eri puolilla Lapin lomakeskuksia. Lisäksi tällaisia Kuopion kaltaisia kaupunkihotelleja löytyy Helsingistä, Tampereelta ja Oulusta. Päätimme miehen kanssa kokea lähitulevaisuudessa nämä kaikki. Kun vain korona suo.

Haluatteko tietää, miten kävi jutun alussa kerrotulle opiskelulleni Kuopiossa? Kahden viikon päästä palasin maitojunalla kotiin. Olin sitä mieltä, ettei ala ollutkaan minulle yhtään sopiva. Liekö asiassa jotain tekemistä tulevalla aviomiehelläni, jonka kanssa pantiin hynttyyt yhteen sitten saman tien?

https://www.laplandhotels.com/FI/kaupunkihotellit/kuopio/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ahvenanmaa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Kulinaristin 7 vinkkiä Ahvenanmaalle

sunnuntai, lokakuu 18, 2020

Heinäkuussa vietimme miehen kanssa päivän Maarianhaminassa ja jo siltä reissulta jäi tosi myönteinen kuva. Meille tuntematon kaupunki oli soman idyllinen ja jopa hyvällä tavalla maalainen vanhoine kauniine puutaloineen ja runsaine viheralueineen. Nyt tuli todettua, että Ahvenanmaa on myös herkullinen.

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line & Visit Åland

Tällä reissulla pääsin kokemaan syksyistä Ahvenanmaata vähän laajemmin. Kiersin lehdistömatkalla Silja Linen ja Visit Ålandin vieraana tutkailemassa Ahvenanmaan ruoka- ja juomatarjontaa.

Bussin ikkunasta huomasin laajat omenatarhat, maastossa laiduntavat lampaat ja tietysti meren, joka tasaisin väliajoin ilmaantui näkyviin. Ahvenanmaalla meri on kaikkialla, etenkin Maarianhaminassa, jonka leveys on vain noin kilometri.

Kiinnitin huomiota myös jatkuvasti vaihtuviin kuntarajojen kyltteihin. 16 kuntaa alueella, jonka pinta-ala on vain 1580 km2, tuntuu aika paljolta. Ahvenanmaan pienimmässä kunnassa asuu kuulemani mukaan vain 70 asukasta.

Laadukkaiden paikallistuotteiden lisäksi matkalta jäi mieleen ahvenanmaalaisten vahva yritteliäisyys etenkin elintarviketuotannossa. Koko saarella asuu vain vajaat 30.000 asukasta. Siltikin alueelta löytyy 1-5 henkeä työllistäviä pienyrityksiä reilut 2000. Yrittäjähenkisyys kukoistaa ja paikallisille on kunnia-asia suosia saaren omaa tuotantoa ja palveluita.

Ahvenanmaalle kannattaa suunnata omalla autolla. Lyhyiden välimatkojen vuoksi pienessäkin ajassa ehtii vierailemaan monessa paikassa. Esimerkiksi kaikki alla luetellut kohteet sijaitsevat noin 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta.

Näissä paikoissa kannattaa käydä, etenkin, jos ruoka- ja juoma-aiheinen matkailu kiinnostaa:

Pienpanimot Open Water Brewery ja Stallhagen

Eipä tullut Ahvenanmaasta heti mieleen pienpanimo-oluet, mutta nytpä tiedän tämänkin. Ahvenanmaalta löytyy kaksi laadukkaita oluita valmistavaa panimoa, pieni Open Water Brewery ja suurempi ja vanhempi Stallhagen.

Open Water Brewery sijaitsee Lemlandin kunnassa entiseen navettaan tehdyissä tiloissa, joissa valmistetaan myös kurkkusäilykkeitä. Tiloista löytyy maistelutiski ja kauppa. Olen itse niin huono oluen juoja ja tuntija, etten pysty valitettavasti sanomaan tuotteista juuri mitään suuntaan jos toiseen. Voisin kuvitella, että kun käsityönä jotain tehdään, lopputulos on omaleimaista laatua.

Toinen vierailukohteistamme oli Grelsbyssä toimiva Stallhagen panimo. Oli kerrassaan mielenkiintoista seurata työhönsä intohimoisesti suhtautuvan panimomestari Mats Ekholmin yritysesittelyä. Tämän miehen ”olutnenä” on tasapainoisten olutmakujen takana.

Stallhagenilta löysin itselleni sopivan oluen. Yksi paikan eniten myydyimmistä oluista on hunajaolut, joka oli yllättävän raikasta juotavaa. Tuotetta saa muuten Citymarketin erikoisoluiden hyllyltä.

Mielenkiintoisin panimon oluista on Stallhagen Historic beer. Ahvenanmaan saaristosta löydetystä hylystä paljastui arviolta 170 vuotta vanha olut, jonka Stallhagen herätti uudelleen henkiin.

Stallhagenissa on erinomainen tilapuoti, jossa oli laaja valikoima paikallisia elintarvikkeita ja käsitöitä. Täältä kannattaa ostaa esimerkiksi ahvenanmaalaista omenamehua, parasta koskaan juomaani täysmehua. Tämä on ehdoton paikka sinulle, joka harrastat ruokatuliaisia.

Stallhagenissa on myös gastropubi, jonka ruokalista vaihtuu päivittäin sen mukaan, minkälaisia raaka-aineita on milloinkin saatavilla. Lähiruoka on täällä kunniassaan ja annosten koossa ei kuulema pihistellä. Pubissa on myös mahdollisuus olutpruuviin.

Mercedes Chocolaterie & Amalias Limonadfabrik

Muistaako teistä kukaan suloista elokuvaa Pieni suklaapuoti? Tämä leffa tuli väkisinkin mieleen, kun vierailimme Mercedeksen Chocolateriessa, pienessä ahvenanmaalaisessa suklaatehtaassa ja -puodissa.

Tarvittiin venezuelalainen Mercedes Winquist, joka perusti tämän herkkupajan. Nykyisin suklaavalmistamon, samoin kuin samassa talossa sijaitsevan Amalian Limonaaditehtaan, omistaa maakunnan entinen opetus- ja kulttuuriministeri Tony Asumaa.

Enpä olisi uskonut, että minulle tulisi joskus päivä, etten jaksa syödä niin paljoa suklaata kuin olisin halunnut. Eikä kyse ollut siitä, että tuotteet eivät olisi olleet mieleeni. Päinvastoin. Käsintehdyt konvehdit ja praliinit olivat sen verran täyteläisiä, että niillä sai suklaahimonsa tyydytettyä jo pienemmällä määrällä.

Saimme myös maistella vasta kehitteillä olevaa ginisuklaata. Uskonpa, että tästä tulee vielä jättimenestys. Aivan loistava suklaainnovaatio.

Toinen paikan ihanuus oli limonaaditehdas, Amalias Limonadfabrik, joka sympaattisuudessaan tuntui lähes menneen maailman ilmiöltä. Kauniissa pulloissa oli limonaadeja, joissa käytetään vain aitoa marjaa ja hedelmää ilman väri- tai lisäaineita. Nämä tuotteet ovat ihan jotain muuta kuin kauppojen peruslimpparit.

Amalias Limonadfabrik valmistaa myös ”aikuisten limppareita” kuten siideriä ja lonkeroita. Yritys tekee myös erilaisia kausituotteita. Pääsimme maistamaan Vintervitaa, joulumarkkinoille tulevaa glögiä, joka maistui hyvälle ihan kylmänäkin.

Lemlandin kunnassa sijaitseva suklaapuoti ja limonaaditehtaan tehtaanmyymälä ovat paikkoja, mitkä kannattaa laittaa käyntilistalle. Hurmaava paikka ja hienot tuotteet.

Smakbyn

Jos olet katsonut tv-ohjelmaa Strömsö, tiedät kuka on Michael ”Micke” Björklund. Ahvenanmaan tunnetuin kokki ja tv-hahmo pyörittää Kastelholman linnan kupeessa tasokasta Smakbyn ravintolaa.

Smakbyn on muutakin kuin gourmet-ravintola. Ravintolan vieressä on kiva lahjatavarakauppa, alakerrassa ”viinikellari” ja lähitulevaisuudessa myös hotelli, joka on suunnitteilla ravintolan ja linnan läheisyyteen. Alue on muutenkin viehättävä ulkoilmamuseoineen ja vanhoine rakennuksineen.

Täällä muuten kannattaa maistaa Ahvenanmaan perinneherkkua ahvenanmaalaista pannukakkua. Maistui niin ihanasti joululle.

Åland Distillery

Smakbyn vieressä on Ahvenanmaan juomateollisuuden uusin tulokas Åland Distillery, jonka yksi omistajista on Micke Björklund. Nimensä mukaan kyse on tislaamosta, joka valmistaa alkoholijuomia ahvenanmaalaisista marjoista ja hedelmistä.

Tuotevalikoimaan kuuluu mm. gini, rommi, erilaiset marjaliköörit, calvadoksen tapaan valmistettua omenaviina ja lonkero. Itse tykästyin tuohon veriappelsiinilonkeroon, jossa oli häivähdys basilikaa. Harmi vaan, kun ainakaan vielä tätä tuotetta ei ole myynnissä mantereella.

Kiinnitin huomiota likööreiden kauniisiin pulloihin. Pullot ovat unkarilaisia käsinpuhallettuja lasipulloja ja niitä voi ostaa myös ilman sisältöä Smakbyn kaupasta.

Åland Distilleryn tiloissa toimii myös baari ja kahvila.

Compagniet

Viimeisimpänä käyntivinkkinä pitää nostaa esiin Hotelli Arkipelagin yhteydessä toimiva uutukainen ravintola Compagniet. Kun astui ravintolaan sisään, suu loksahti kirjaimellisesti auki. Mihin ihmeen paikkaan oikein tultiin?

Entiseen kasinoon tehty ravintola oli riemukas orientaalinen sekoitus. Yhtä hyvin oltaisiin voitu olla Intiassa tai Indonesiassa. Runsaasta tyylistä oli vaikeaa saada kiinni, mutta se ei liene edes tarkoitus. Värikylläinen ja mausteinen ympäristö vei joka tapauksessa kauas kalseasta syyssäästä.

Tila oli suuri ja sisälsi erilaisia lepuuttelukeitaita. Ruuan lisäksi tämä on paikka, jonne on mukava tulla drinksulle. Jos tekemisen puute vaivaa, ravintolan takaosassa on mahdollista pelata biljardia tai petankkia.

Söimme Compagnietissa alkuun hummerihampurilaiset ja pääruuaksi ahventa rapukastikkeessa. Ruoka oli hyvää, vaikka palvelu hieman hidasta. Menisin tähän ravintolaan ehdottomasti kyllä uudelleen.

Jos minun pitäisi luonnehtia Ahvenanmaata yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti sympaattinen. Kaukana on vanha ennakkoluuloni hieman ylimielisistä ja sisäänpäinkääntyneistä saaristolaisista. Ahvenanmaalla asuu yritteliästä ja lämminhenkistä porukkaa, joka arvostaa ja hyödyntää paikallisia raaka-aineita muuallakin kuin trendipuheissa.

Matkailijalle Ahvenanmaa tuntuu sopivan erilaiselta. Vähän kuin ulkomailla olisi päässyt käymään.

https://www.visitaland.com/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Ahvenanmaa Risteilyt Suomi

Lievitystä matkakuumeeseen – karanteenivapaasti Turusta Maarianhaminaan

torstai, lokakuu 15, 2020

Yöpyminen hotellissa, saaristoristeily, verovapaita ostoksia, kulinarismia laivalla ja Ahvenanmaalla. Ulkomaanmatkoja kaipaavalle tämä oli mannaa.

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Visit Åland

”Tallink Silja ja Visit Åland haluavat kutsua sinut mukaan pressimatkalle syksyiselle Ahvenanmaalle.” Yes, minä tulen! Mahtavaa, tiedossa olisi pitkästä aikaa MATKA! Juuri sitä vaihtelua, mitä kaipasin tässä kohtaa koronan kaventamaan elämään.

Pieni huoli tosin käväisi taka-alalla, kun seurasin ennen matkaa koronatartuntojen nousevia lukemia. Väkisinkin tulin miettineeksi, oliko sittenkään turvallista lähteä. Vaikka matkahimo on kova, haluan kuitenkin toimia vastuullisesti. Oman terveyden ja turvallisuuden lisäksi tulee kantaa huolta myös muiden terveydestä. Punnitsin asioita monelta kannalta. Minusta Ahvenanmaalle oli turvallista lähteä.

Tallink Siljan koronatoimenpiteistä voit lukea täältä. Ainakin minulle tuli laivalla sellainen tunne, että olemme huolehtivissa käsissä.

Matkaan hotelliyöpymisellä Turusta

Pientä säätöä vaadittiin, kun Etelä-Savosta piti päästä aamuvarhaisella lähtevälle laivalle Turkuun. Päätin lähteä jo edellisenä iltana ja yöpyä Turussa. Tällöin ei tarvitsi ajaa pitkää matkaa yötä vasten ja sitä paitsi VR:llä oli loistavia tarjoushintoja. Muistin myös Turun ihastuttavan näköisen hotellin, josta Sopusointuja -blogin Maarit kirjoitti.

Siispä junalla Turkuun ja yö Turun Seurahuoneella. Voin kyllä täysin suositella tätä ihastuttavaa ja viimeisen päälle rempattua Solo Sokos hotellia. Majapaikka oli kotoinen ja lämminhenkinen, kuin pieni boutique-hotelli konsanaan. Kaukana ketjuhotellin standarditunnelmasta.

M/s Galaxylla Maarianhaminaan

Aamiaisen jälkeen taksilla terminaaliin ja liittyminen muun matkaseurueen joukkoon. Eipä ollut ruuhkaa terminaalissa eikä Silja Linen m/s Galaxy laivalla. Menomatkalla matkustajia oli vain noin sata, joten turvaväleistä ei ollut huolta. Ennemminkin tuntui siltä kuin meillä olisi ollut oma yksityisristeily. Samalla kertaa myös surullista, kun miettii kuinka paljon henkilökuntaa ja palveluita yhdelle laivamatkalle tarvitaan.

Matkustajien vähyys laivalla vaikutti kauppojen ja ravintoloiden rajoitettuihin aukioloaikoihin. Kannattaa tarkistaa, mihin aikaan mikäkin paikka laivalla on auki.

Jos tästä koronasta jotain hyvää pitäisi löytää, niin ehkä jonkinlaisena positiivisena asiana voi pitää sitä, että pienetkin matkat tuntuvat nyt suurilta. Jo pelkkä laivalla olo ja merimaisemien ihaileminen tuntui niin vietävän hyvälle. Taxfree myymälässä hajuvesien tuoksuttelu tai viinihyllyjen tutkailu oli kuin balsamia matkoista haaveilevalle mielelleni.

Haa, tuntui hyvältä olla laivalla ja vielä ihan turvallisesti.

Herkullinen lounas Happy Lobsterissa

Menomatkalla söimme lounaan laivan Happy Lobster -ravintolassa, joka on pienehkö, viihtyisä ravintola rauhalliseen ruokailuun. Ravintolan kala- ja äyriäispainotteinen menu oli niin täysin omaan makuuni. Vielä kun herkullista kokonaisuutta täydensi laivan Ayala samppanja, olisiko matka voinut yhtään paremmin alkaa?

Tuli valtavan hyvä mieli siitä, että saatoin olla taas reissussa. Minkä sitä kroonista matkakaipuuta poteva mielelleen voi. Matkustamisen tarve ei ole kadonnut minnekään, oli sitten korona tai ei.

Matka Turusta Maarianhaminaan kesti viisi ja puoli tuntia. Oma hytti matkan aikana tuntui lähes luksukselta. Oli kiva heittäytyä hetkeksi vuoteelle lepäilemään ennen Ahvenanmaan ohjelmaa.

Seuraavan päivän paluumatkalla söimme m/s Baltic Princessin buffet-ravintolassa ja täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti sen hyvästä tasosta. Ihania salaatteja, erinomaiset kalat ja wau, mikä jälkkäritarjonta. Pelkäsin nimittäin, että matkustajavajeen takia tarjolla olisi jonkinlainen buffan riisuttu versio. Oli nautinnollista syödä kiireettä pitkään ja hartaasti.

Pelkästään risteillen tai omalla autolla Ahvenanmaalle

Silja Linen Ahvenanmaan risteilyvaihtoehdot löydät täältä. Aamulaivalla pääsee Turusta Maarianhaminaan tai iltalaivalla Långnäsiin. Mikäli haluat vain risteillä, voit tehdä 11 tunnin risteilyn vaihtamalla Maarianhaminan terminaalissa m/s Galaxylta sisaralukseen m/s Baltic Princessiin. Kaikki Silja Linen tämän hetkiset karanteenivapaat risteilyt löydät täältä.

Minusta mielenkiintoinen Siljan uusi risteilyvaihtoehto on juuri myyntiin tullut Ahvenanmaan joulumarkkinaristeily 4. – 6.12.2020. Mikäli käy niin ikävästi, että tänä vuonna Tallinnan joulumarkkinat voi unohtaa, voisin hyvinkin lähteä fiilistelemään Maarianhaminaan.

Tämän matkakokemuksen perusteella menisin Ahvenanmaalle seuraavan kerran ehdottomasti omalla autolla. Saarella välimatkat ovat lyhyitä ja jo muutamassa tunnissa ehtii moneen paikkaan.

Omalla autolla matkustamisen hyvä puoli on sekin, että kotiin saisi tuotua kätevästi paikallisia herkkuja ja juomia niin saarelta kuin laivalta. On tuo joulukin pian tulossa, joten sitä silmällä pitäen hankintamatka olisi paikallaan.

Oli yllätys, miten hyviä ja laadukkaita tuotteita Ahvenanmaalla valmistetaan ja millaisia kivoja käyntipaikkoja pieniin kyliin kätkeytyy. Niistä tarinaa piakkoin.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista