Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomi

Ahvenanmaa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Monipuolinen Ahvenanmaa on kesämatkailijan nappivalinta

torstai, kesäkuu 10, 2021
Meidän mielenkiintoinen ”ulkomainen saarivaltiomme” näytti tällä reissulla parhaat puolensa. Toukokuun lopun luonto oli heleän vihreää ja omenapuut, syreenit ja kirsikkapuut täydessä kukassa. Ahvenanmaa viheriöi teemapäiviensä mukaisesti.

Lehdistömatka yhteistyössä: Viking Line Suomi ja Visit Åland

Soliga hälsningar från Åland. Oma kouluruotsini on pahasti ruosteessa, mutta hyvin Ahvenanmaalla pärjäsi niin englannilla kuin joissain paikoissa myös suomella. Tällä reissulla kiersin toimittaja- ja bloggaajaryhmän kanssa Ahvenanmaan mantereen maaseutua.

Lyhyiden välimatkojen Ahvenanmaa on kävijälle kerrassaan matkaystävällinen. Lyhyessä ajassa ennättää näkemään paljon, sillä pisinkin tieosuus pohjoisesta eteläkärkeen on vain noin 50 kilometriä. Eipä tarvitse kuluttaa kallista loma-aikaansa autossa istumiseen ja polkupyöräilijälle tasainen maasto on enemmän kuin ihanteellinen. Kesäinen maalaismaisema on idyllistä kuin kauneimmassa postikortissa.

Ahvenanmaan maalaisidylliä.

Käyntihetkellämme toukokuun viimeisenä viikonloppuna Ahvenanmaalla vietettiin mielenkiintoista Ahvenanmaa viheriöi (Åland grönskar) tapahtumaa, jonka aikana useat maatilat olivat avanneet ovensa ja järjestäneet erilaista ohjelmaa.

Ahvenanmaa viheriöi -tapahtuma juhlistaa kevään ensisatoa omenapuiden kukinnan ja parsan ensisadon aikaan. Tapahtumapäivien aikana maistellaan varhaisherkkuja sekä tutustutaan Ahvenanmaan maaseutuun, sen pientiloihin ja -tuottajiin. Samalla pääsee tekemään tuttavuutta maatilojen eläimien kanssa sekä ostamaan käsitöitä, tilojen omia tuotteita ja kasvien taimia. Olipa joillakin tiloilla pantu pystyyn myös kirppareita.

Matkalla tuli vastaan kauniita huolella remontoituja vanhoja rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita, lähituoteherkkuja ja maatilan eläimiä. Kyllä näinkin iso tyttö oli ihastuksissaan pariviikkoisista lampaista, pikkuvuohista ja onnellisista possuista.

Vierailimme Utgårdin tyrnitilalla, jossa herkuttelimme perinteisellä Ahvenanmaan pannukakulla. Västerron kalastajatilalla maistelimme itse pyydettyjä ja valmistettuja kalaherkkuja. Open Water Brewery -pienpanimolla testasimme paikan omaa IPA-olutta ja rutikuivaa Ahvenanmaan omenista tehtyä siideriä. Kuivien juomien ystävänä kerrankin oli siideri omaan makuuni. Mickels Gårdin luomutilalla tutustuimme historiaa huokuvaan Vita Huset -talomuseoon. Museotalon seikkailukierros oli suunnattu erityisesti lapsille.

Osa paikoista on yleisölle avoinna ainoastaan erikoispäivinä, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.

Ahvenanmaan pannukakku on ihan must.Västerron kalastajatilalla maisteltiin merenherkkuja. Paikan isäntä kalastaja-Anders oli lähtenyt lohien perään.Ahvenanmaan artesaanioluita ja -siidereitä.Mies ja hänen laatujuomansa. Kuivaakin kuivempi siideri oli makuuni.Jos törmäät Ahvenanmaalla Våffel Rakanin vaunuun, älä ohita maistamatta. Röstivohvelit siian mädillä veivät kielen.Mickels Gårdin Vita Huset vie entisaikojen elämään.Mickels Gårdilla oli unelmakauppa kaikille pehmolelujen ystäville.

Poimin tähän lisäksi muutaman oman suosikkini (aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen):

Mormors Gröna Hus & Humlan Café

Vanhan 1800-luvun perinnetilan yhteydessä toimiva maaseuturavintola. Mormors Gröna Hus on samaan aikaan soma ja tyylikäs niin, että olisi heti tehnyt mieli istahtaa johonkin kauniisti katetuista pöydistä. Ympäri vuoden avoinna olevaan ravintolaan kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin.

Viehättävässä pihapiirissä on kesäaikaan puutarhakahvila.

Eckerön posti- ja tullitalo

Hieman hämmentävän suureellinen rakennus keskellä maaseutumaisemaa. 1828 valmistunut Carl Ludvig Engelin suunnittelema entinen Posti- ja tullitalo tehtiin tarkoituksella mahtavan oloiseksi, jotta pytinki näkyisi kauas merelle ja tekisi vaikutuksen lännestä saapuville.

Rakennuksessa hoidettiin aikoinaan posti- ja tullimuodollisuuksia Pietarin ja Tukholman välisellä postireitillä. Talossa sijaitsi tuolloin myös posti- ja tullihenkilöstön asuntoja.

Nykyisin posti- ja tullitalo on kulttuurikeskus, jossa on vaihtuvia näyttelyitä ja jossa toimii taiteilijaresidenssi.

Yllättävä komeus maaseudun rauhassa.Huone perinnekasveille.Käyntihetkellä talossa oli tekstiilinäyttely. Mukana näyttelyssä on mm. Maarianhaminassa syntyneen Stefan Lindforsin designia.

Kafe Kalesch

Posti- ja tullitalon sisäpihalla sijaitseva tallirakennukseen tehty viehättävä kahvila. Kahvila on samassa omistuksessa kuin Amelias Limonadfabrik ja Mercedes Chokolaterie, joten näitä laadukkaita herkkuja voi ostaa myös täältä. Hieman kirpsakka karpalolimonadi oli omaan makuuni puhumattakaan laadukkaista suklaapraliineista.

Kahvilan herkullisista leivonnaisista vastaa Johannas Hembakta kotileipomo.

Åss Paviljongen

Pakko nostaa esille illallispaikkamme Maarianhaminassa, sillä sen verran hyvää ruokaa oli lautasella. Ahvenanmaa on yllättänyt jo aiemmilla reissuilla tasokkailla ravintoloillaan ja lunasti se odotukset tälläkin kertaa.

Söimme Maarianhaminan vierasvenesataman kupeessa sijaitsevassa Åss Paviljongenissa. Merihenkinen pursiseuran ravintola sijaitsee viehättävässä puurakennuksessa aivan meren rannalla lähellä museolaiva Pommernia. Ravintolalla on myös kiva terassi. Alkuruuan kaunis parsa-annos oli herkullista kuin mikä, eikä jäänyt jälkeen pääannoksen kuha varhaiskaalipedilläkään.

Tätä lähemmäs merta terassilla tuskin enää pääsee.Åss Paviljongenissa oli kivasti merellinen tunnelma.

Ahvenanmaassa on sellaista sisäänrakennettua viehättävyyttä, jota on vaikea kuvailla. Välillä tuntuu, että on sukeltanut romanttisen saaristolaissarjan lavasteihin paitsi, että kaikki onkin todellista.

Takana pieni matka, joka tuntui paljon suuremmalta. En voi mitään sille, että Ahvenanmaalla käynti tuntuu yhä edelleen pieneltä ulkomaanmatkalta maassa, joka on idyllinen, sopivasti maalainen, merellinen, vehreä ja ystävällinen. Ahvenanmaa on vaan niin symppis, että sinne tekee mieli purjehtia aina uudelleen.

Ruokamatkailusta kiinnostuneen kannattaa pitää mielessä Ahvenanmaan kuuluisat sadonkorjuujuhlat 17 .- 19.9.2021.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Lappi Retkeily Suomi

Vinkkejä kesämatkalle Lappiin

lauantai, maaliskuu 13, 2021

Jos suunnittelet Lappiin vaellusreissua rinkka selässä, tällä jutulla on sinulle tuskin mitään tarjottavaa. Jos sen sijaan mielit kokea Lappia helpommin ja ajatuksissasi on päiväpatikoinnit, kauniit tunturimaisemat ja yöpymiset lakanoiden välissä, näistä neuvoista saatat hyötyä.

Muistan, kun miehen kanssa suunnistimme ensimmäistä kertaa Lappiin kesäkuukausina. Läksimme vain ajelemaan päämäärättömästi pohjoiseen ilman sen kummempia suunnitelmia. Kun emme oikein mistään mitään tienneet, emme oikein osanneet mitään hakeakaan. Vähän se reissu meni sitten ajeluksi ja haahuiluksi, vaikka ihania paikkoja ja hyviä kokemuksia saimmekin.

Yksi tapa matkustaa tämäkin, mutta nyt monta Lappi-kokemusta rikkaampana tiedän paljon paremmin, mistä mitäkin hakea ja minne suunnistaa. Lappi on iso alue ja mahdollisuuksia valtavasti, joten ainakin jonkinlainen kiinnekohta kannattaa valita. Ja miettiä, mitä reissulta ylipäätään haluaa. Helppoja luontoretkiä lasten kanssa, vähän vaativampaa tunturiin kipuamista, kalastusta vai palvelukimaraa, kuten kivoja hotelleja, ravintoloita ja nähtävyyksiä?

Tässä omat Lappi-suosikkini iisiin kesämatkailuun. Kohteet olen valinnut nimenomaan helppouden ja monipuolisuuden takia. Vahvana kriteerinä on ollut hieno luonto ja hulppeat tunturimaisemat.

Saariselkä

Inarissa sijaitsevan Saariselän maisemat ovat vaikuttavat. Kun nousee tietä E75 Saariselän tunturiylängölle puurajan yläpuolelle, maisema muuttuu äkisti ja tajuat todellakin olevasi aidosti Lapissa.

Saariselkä on varmasti helpoin pohjoisen kohteista, jos mielit päästä tunturiin. Jos kunto ei riitä, Kaunispään huipulle pääsee jopa autolla. Muita helppoja tapoja kivuta tunturiin löydät täältä. Mikäli jaksat nousta portaita, kannattaa ehdottomasti nousta Kiilopään huipulle. Kirkkaalla ilmalla maisema avautuu aina Venäjälle asti.

Metsähallituksen ylläpitämä retkeilyreitistö Saariselällä on laaja ja monipuolinen. Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa olevan alueen helpoimmat luontopolut ovat vain kilometrin – parin mittaisia, pisimmät erämaareitit yli 30 kilometrin mittaisia. Reitit ovat selkeästi merkittyjä, joten eksymisvaaraa ei ole. (Paitsi minulla, jolla on taipumus eksyä vähän joka paikassa.)

Saariselän matkailualueella on panostettu paljon maastopyöräilyreitteihin, joten jos tämä liikuntamuoto kiinnostaa, tässäkin suhteessa Saariselkä on hyvä vaihtoehto.

Yksityiskohtaista tietoa Saariselän retkeilyreiteistä löydät täältä.

Kesäaikaan Saariselältä saa mökkimajoitusta melko kohtuuhintaan. Alueella on myös useita hotelleja, joilla on kesäkautena usein hyviä tarjouksia. Jos haluat majoittua hulppeissa maisemissa, Kaunispään huipulla oleva Star Arctic Hotel on kiva vaihtoehto.

Vaikka Saariselän parasta sesonkiaikaa on talvi- ja syyskausi, osa ravintoloista ja baareista pitää ovensa auki ympäri vuoden (ellei korona ole toisin päättänyt). Holiday Clubilla on Saariselällä myös kylpylä.

Inari ja Juutuanjoki

Kun jatkaa Saariselältä noin 70 kilometriä pohjoiseen, tullaan Inarin kirkonkylään.

Jos vähänkään saamelaiskulttuuri kiinnostaa, kannattaa vierailla saamelaismuseo Siidassa. Siida on hieno näyttelykokonaisuus arktista luontoa sekä saamelaiselämää ja historiaa. Vuosittain Siidassa on myös korkeatasoinen valokuvanäyttely. Siidan vierestä pääsee muuten katamaraaniristeilyille upealle Inarijärvelle.

Kirkonkylän halkaisee hieno Juutuanjoki, joka on kalastajien suosikki, mutta jonka rannoilla kulkee kaunis retkeilyreitti. Kokonaisuudessaan helppokulkuisen reitin pituus on vajaa kuusi kilometriä. Kittiläntien varresta Jäniskosken sillalle välisen osuuden voi kulkea myös pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa.

Kiva majoituspaikka Juutuanjoen varrella on Hotel Kultahovi. Jos mielit syödä vähän paremmin, suosittelen Kultahovin useaan otteeseen palkittua Aanar-ravintolaa. Herkullisia pohjoisen makuja tyylillä ja taidolla.

Ylläs

Ylläs on niitä alueita, joka varsin parhaiten tunnetaan talvikohteena, mutta minusta tänne kannattaa ehdottomasti matkata myös kesäaikaan. Alueen seitsemän tunturia ja reilun 200 kilometrin mittainen kesäretkeilyreitistö tarjoaa paljon mahdollisuuksia erilaisiin luonnossa liikkujan tarpeisiin.

Helpoin tapa huiputtaa tunturi Ylläksellä on nousta gondolihissillä 719 metriä korkealle Yllästunturille. Tietoa muista hienoista tunturireiteistä löydät täältä.

Ylläksellä alueella kannattaa liikuskella myös vähän laajemmin. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on laaja retkeilyreittitarjonta ja paljon hienoja luonto- ja tunturireittejä. Tietoa näistä saat täältä. Suosittelen Pallaksen Taivaskeron kierrosta, vaikka matkaa Ylläkseltä tänne onkin noin 70 kilometriä. Pallastunturin luontokeskukselta lähtevä 8,3 kilometrin mittainen rengasreitti kuljettaa upeissa tunturimaisemissa. Omia kokemuksiani lisää täältä.

Samalla suunnalla (noin 50 kilometrin päässä Ylläkseltä) on muuten toinen huomattavasti edellistä helpommin saavutettava tunturi, Särkitunturi. Mikäli haluat nähdä upeita tunturinäkymiä ilman rankkaa nousua, tämä on hyvä vaihtoehto, joka sopii myös lasten kanssa kuljettavaksi. Reittikokemuksistani kerron täällä.

Kivoja majoituspaikkoja Ylläksellä ovat kylpylähotelli Lapland Hotel Saaga sekä kotoinen Ylläs Lodge 67°N. Kesäaikaan kannattaa myös etsiskellä alueelta edullista mökkimajoitusta.

Kilpisjärvi – Saanatunturi

Jos olet kiinnostunut näkemään ehkä Suomen kauneimman maiseman, kannattaa jatkaa Ylläkseltä vielä tovi ylöspäin E8 tietä käsivarren Lappiin Kilpisjärvelle.

Mallan luonnonpuiston pysäköintialueelta (Kilpisjärventie 14850, Enontekiö) lähtee polku, joka nousee neljän kilometrin matkan Saanatunturin huipulle. Takaisin palataan samaa reittiä.

Saanatunturin maisemat olivat niin vaikuttavat, että jokaisen liikuntakykyisen suomalaisen kannattaisi kerran elämässään nähdä tämä mykistävä näkymä. Saanan huippu on Suomen helpoiten saavutettavissa oleva yli tuhatmetrinen tunturi.

Vaikka olin ennen Saanan valloitusta liikkunut Lapissa paljon ja kiivennyt useisiin tuntureihin, Saana tarjoili jotain aivan omaa luokkaansa olevan kokemuksen. Oli vaikea uskoa, että Suomessa oltiin. Kokemuksiani Saanan huiputuksesta löydät täältä.

Tulevana kesänä on Lappiin päästävä ihan ehdottomasti. Suunnitelmissa on piiloutua kahdeksi viikoksi Inarin erämaahan. Aikeissa olisi myös tutustua Lemmenjoen kansallispuistoon ja käydä katsomassa Lapin näyttävin vesiputous Ravadasköngäs.

Voi kesä, tulisit jo!

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Ihme paikka itärajalla. Miksi matkustaa Ilomantsiin?

keskiviikko, maaliskuu 3, 2021

Lähes jännitti, kun kurvasin Pohjois-Karjalan round tripillä kohti Ilomantsia, äitini syntymäpaikkakuntaa. Lapsuudessani sukuloitiin seudulla useampaankin otteeseen, mutta aikuisvuosina ennen tätä reissua ei vaan tullut koskaan palattua noille kulmille. Ihan tuntui siltä, kuin olisin etsimässä kadotettuja juuriani.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Ohitin tutun nimisiä paikkakuntia. Haapovaara, Marjovaara, Jerusalemi, Maukkula. Hetkinen, eikö tuo Jerusalemi ollut juuri se Kivenpyörittäjien kylän tapahtumapaikka? Olisipa hauska tietää, miten moinen erikoinen nimi on päätynyt pohjoiskarjalaisen pikkukylän nimeksi.

Samalla muistui mieleeni tapahtumia lapsuuden matkoilta. Ilomantsi edusti tuolloin kaupunkilaistytölle ihmeellistä maailmaa. Serkun kanssa patisteltiin lehmiä laitumelta navettaan. Täällä lypsin elämäni ensimmäistä kertaa. Ja olin mukana heinäpellolla. Käytiinpä yhdessä ihmettelemässä maalaiskylän lavatanssejakin.

Muistin myös, kun Ilomantsin tädit tulivat meille kylään. Hetkessä hersyvä nauru ja iloinen karjalanmurteinen puheensorina täyttivät kotimme.

Yöksi itärajalle Möhkön kylään

Määränpääni oli maamme itäisin osa, Ilomantsin Möhkön kylä. Ihmettelin valtavaa lumen määrää. Pakkasta oli lähes 20 astetta ja kuuran huurruttama maisema kuin suoraan postikortista.

Hieman ennen Möhköä kiinnitin huomiota Petkeljärven kansallispuiston kylttiin. Ai täälläkö se onkin. Yksi itselleni käymättömistä kansallispuistoista, jonne olisi kesällä kiva tulla patikoimaan.

Lopulta saavuin tulevaan majapaikkaani, Möhkön Rajakartanoon, Koitajoen rannalla sijaitsevaan entiseen rajavartioasemaan. Rajalla täällä tosiaan oltiin. Venäjälle matkaa oli enää vain pari kilometriä.

Perillä odotti täydellinen luonnonrauha, lumiset puut ja vitivalkoiset hanget. Kuulin myöhemmin, että paikasta oli tullut eräänlainen ”retriittipaikka”, enkä yhtään ihmettele. Jos missä, niin täällä keskellä ei mitään, voi hyvin irroittautua maailman hektisyydestä.

Jotain sanoittamatonta eksotiikkaa paikkaan liittyy, vaikka ihan supisuomalainen olenkin. Mietin myös, että jos haluaa koronaturvallista matkailua, täällä jos missä, siihen on hyvät mahdollisuudet.

Oli minulla seuraakin. Nyt tiedän, missä ne muumit talvehtivat.

Nimi ”kartano” on ehkä vähän harhaanjohtava. Rajakartano ei ole mikään hieno arvorakennus, enemmänkin sellainen kotoinen retrohenkinen mummola. Huoneistot ovat tilavia ja niissä kaikissa on oma kylppäri ja keittiö. Tosin, jos paikan emäntä Elvi vaan on paikalla kokkaamassa, enpä suosittele laittamaan itse ruokaa.

Elvi osoittautui loistavaksi kokiksi. Maukas lähi- ja luomuruoka on täällä arkipäivää. Itse ihastuin aamiaisella olleeseen spelttiuunipuuroon niin paljon, että sitä on meillä kotonakin tehty nyt useasti.

Möhkön Rajakartano kuuluu Karelia á la carte -verkostoon, jonka arvoihin kuuluvat karjalaisuus, paikallisuus, omaleimaisuus, vieraanvaraisuus ja luonto. Allekirjoitan täysin, tätä kaikkea Rajakartano minusta edusti.

Illallisen jälkeen vähän nieleskelin, kun kuulin, että isäntäpariskunta asustelee kilometrin päässä Rajakartanolta ja tulisin yöpymään yksin täällä metsän keskellä. Jos joku olisi ollut seuranani, olisi ollut hienoa olla täysin omassa rauhassaan. Mennä illalla tekemään laavulle tulet ja ihastelemaan tähtikirkasta taivasta. Tai saunoa ranta- tai savusaunassa.

Yksin en tähän tohtinut, vaan kävin tarkastamassa illalla vielä varmuuden vuoksi, että ovet olivat lukossa. Tiedän, ihan tyhmää, mutta minkäs ihminen vilkkaalle mielikuvitukselleen voi. Nukuin kuitenkin yöni erittäin hyvin. Ympärillä oli täydellinen rauha ja sänky kerrassaan mukava. Sitä paitsi tilaa oli ruhtinaallisesti, sillä käytössäni oli huoneeni lisäksi vielä yhteiset oleskelutilat.

Aamulla Elvi oli tullut kattamaan pöytään monipuolisen aamiaisen, mihin kuuluivat mm. itse tehdyt maailman parhaat karjalanpiirakat. Harmi, kun en jaksanut maistaa kuin murto-osaa pöydän antimista.

Kuulin muuten, että Koitajoki, jonka rannalla Rajakartano sijaitsee, on hyvä virkistyskalastuskohde. Siitä syttyi idea tulla ensi kesänä Möhkön kauneuteen kalaan ja patikoimaan.

Mielenkiintoista kylähistoriaa

Möhkön kylä on muutenkin kiinnostava. Paluumatkalla pysähdyin suloisen keltaisen puurakennuksen pihaan, joka osoittautui ruukinkartanon Pytingiksi, entiseksi Möhkön ruukin patruunaperheen kodiksi.

Sattui niin mainiosti, että museoamanuenssi oli sattumalta paikalta ja pääsin kurkistamaan rakennuksen sisään, vaikka se näin talviaikaan on suljettu. Taloon on koottu näyttely, joka kertoo ruukin historiasta, alueesta ja elämästä.

Möhkössä oli 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun merkittävä järvimalmiruukki. Alueella on työskennellyt parhaimmillaan jopa 2000 henkeä Venäjää myöten ja Möhkön kyläkin kasvoi ruukin myötä 600 asukkaan kyläksi.

Kannattaa käydä täällä. Mielenkiintoinen pala historiaa ja kesällä viehättävä alue retkeilyreitteineen aivan kosken rannalla.

Myös sotahistoriasta kiinnostuneelle alueella on paljon nähtävää. Ilomantsissa on käyty useita merkittäviä taisteluita niin talvi- kuin jatkosodassa. Ruukin museossa on pieni sotahistoriallinen näyttely, mutta laajemmin historiaan pääsee uppoutumaan Öykkösenvaaran sotahistoriallisella alueella, Hattuvaaran Taistelijan talolla tai Parppeinvaaralla olevalla Rajakenraalin majalla.

Karjalaisuus asuu Parppeinvaarassa

Möhköstä ajelin tutkimaan Ilomantsin Parppeinvaaran runokylää, jonne on koottu paljon karjalaisia perinteitä, kuten karjalaista perinnerakentamista ja kulttuurihistoriaa. Tosin nyt talvikautena osa paikoista oli kiinni, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen paikan nettisivuilta.

Runonlaulajan pirtissä ja kesäisin vanhoissa museoaitoissa pääsee tutustumaan karjalaiseen runonlauluperinteeseen. Täytyy tunnustaa, että itselleni runolaulu terminä oli kutakuinkin vieras ja sekoitin sen jopa karjalaisten itkijänaisten itkuvirsiin. Mutta tiedänpä nyt tämänkin.

Runolaulu on kalevalamittaan riimiteltyä laulua, jonka tarinat liittyivät usein ihan arkisiin asioihin kuten lapsiin, työhön, ihmissuhteisiin ja rakkauteen. Ylipäätään laulamalla käsiteltiin kaikki elämän ilot ja surut. Laulamalla kerrottiin myös kansantarinoita, jotka siirtyivät näin sukupolvelta toiselle.

Parppeinvaaralla kannattaa käydä myös Luontopirtti Mesikässä, jossa on kiinnostava luontonäyttely ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta Pohjois-Karjalassa. Näyttelyä täydensi äänimaailma, joka teki esillepanosta entistä todellisemman. Museossa pääsee näkemään mm. alueen suurpedot täytettyinä. Erityisesti lapset oli huomioitu museon annissa hyvin.

Parppeinvaaralla on myös pieni tsasouna. Itä ja rajanläheisyys näkyy voimakkaasti alueen uskonnossa. Väkilukuun suhteutettuna Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta. 17 prosenttia ilomantsilaisista on ortodokseja.

Karjalaiseen perinteeseen liittyy keskeisesti ruokakulttuuri. Parppeinvaaralla, komeissa vaaramaisemissa, on ravintola Parppeinpirtti, missä kävin lounaalla. Viikolla tarjoillaan lounasta buffetpöydästä ja viikonloppuisin ja sesonkiaikoina katetaan karjalainen pitoateria. Lisäksi tiettyinä päivinä järjestetään suosittuja burger-iltamia.

Parppeinpirtissä toimii myös oma piirakkaleipomo, joten täältä saa taatusti aidot itse leivotut karjalanpiirakat. Kiva karjalaishenkinen ravintola, kannattaa pistäytyä.

Lomasuunnitelmia kesälle

Ennen paluuta Joensuuhun tein kierroksen vielä Ilomantsin keskustassa. Kävin ostamassa kotiin tuliaiseksi skumppapullon paikallisesta Hermannin viinitilan myymälästä. Omien viinien lisäksi myymälässä on myynnissä kivoja herkkutuliaisia.

Olisipa ollut kesä. Silloin olisi ollut auki Ilomantsin vesitornin huipulla sijaitseva Hermannin viinibaari ja sen terassi. Laitoin tämänkin kohteen käytävien listalle seuraavaa matkaa varten.

Kolkuttelin turhaan myös talvikautena suljetun nukke- ja nalletalon ovea. Vähän harmitti, sillä olisi tuolla ollut nähtävää tälle vähän isommallekin tytölle.

Ilomantsiin tulee ensi kesänä palattua ihan varmasti. Sen verran jäivät kaihertamaan alueen luontoliikunta- ja kalastusmahdollisuudet. Haluaisin saada taimenen Koitajoen koskesta, saunoa savusaunassa, kulkea pitkin Petkeljärven kansallispuiston harjumaisemia, käydä maistamassa Parppeinpirtin karjalaisen pitopöydän antimia sekä nautiskella skumppaa vesitornin terassilla.

Ilomantsissa tuli mieleen ruokamuisto lapsuudesta. Muistan syöneeni jossain taivaallisia suussa sulavia sultsinoita. En nyt enää lähes 50 vuoden päästä muista, mitä ne sultsinat oikein olivat, mutta jotain niin hyvää, että ovat jääneet mieleen. Seuraavalla Ilomantsi-reissulla lupaan ottaa asiasta selvää.

Lisää ideoita Ilomantsiin: https://visitilomantsi.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Museot Suomi Ravintolat Suomessa Suomen kaupungit Suomi Taide

Taiteellinen Tohmajärvi ja vähän hevimpi Kitee

lauantai, helmikuu 27, 2021

Pääteiltä kannattaa joskus poiketa katsastamaan pienempiäkin paikkakuntia. Tohmajärvi ja Kitee eivät kuulosta matkailijalle ehkä kaikkein houkuttelevimmilta paikkakunnilta, mutta on molemmissa jotain, miksi niissä kannattaa pysähtyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Olen sen kymmeniä kertoja ajanut kuutostietä pitkin Tohmajärven ohi ja miettinyt tien reunan kylttiä Puun sielu. Olin ajamassa Pohjois-Karjalan kiertomatkallani itse asiassa Kiteelle, mutta tällä kertaa päätin ottaa selvää, mitä tuolla metsän kätkössä oikein onkaan.

Parin kilometrin päässä päätieltä luminen metsätie johti pihaan, jossa iloinen samojedi toivotti tervetulleeksi. Ja hetken päästä sen omistaja, Natalia, taiteilija, puutaiteen moniosaaja ja kouluttaja. ”Natasha” emännöi Onnela nimistä hirsilinnaa, ylläpitää sen pohjakerroksessa kansainvälistä puutaiteen galleriaa ja järjestää puutöiden kursseja.

Metsän keskellä nökötti kaunis hirsirakennus Onnela.

Karjalaistyylinen jyhkeä hirsilinna on kaunis. Vanhat kelohirret ovat saaneet seurakseen koristeellisia karjalaisleikkauksia ja luonnonkiveä. Oven edessä jököttää itse Michael Jackson, tosin aika puisevana versiona.

Sisältä löytyy Michaeleita lisää, mutta myös Kalevalaa ja monenlaisia eläin- ja ihmisfiguureita. Ihmettelin sitä, kuinka eri tekniikoilla puu on saatu taipumaan moneen. Hienoimmissa töissä tuskin ymmärtää, että kyse on puusta. Paikka on tosiaan nimensä mukainen. Puu on saanut täällä sielun.

Natalia osoittautui myös intohimoiseksi puutarhaharrastajaksi ja kukkien ystäväksi. Voin kuvitella, miten kaunista tuolla luonnon rauhassa kesäaikaan onkaan. Keskellä pihaa on lampi, jonka ympärillä on muitakin karjalaistyylisiä rakennelmia. Alueella voi tutustua myös kymmeniin eri puulajeihin.

Puun Sielun näyttelyssä puu taipuu moneksi.

Olisin voinut jäädä ihastelemaan taideteoksia pidemmäksikin aikaa, mutta pakko oli jatkaa eteenpäin. Olin sopinut tapaamisen Kiteelle viime syksynä avattuun A Nightwish Story -näyttelyyn. Koronan vuoksi helmikuussa näyttelyyn pääsi vain etukäteistilauksesta. Myöhemmät aukioloajat kannattaa tarkistaa näyttelyn nettisivuilta: https://nightwishstory.com/

En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa. Tottahan toki kaikki Nightwishin tietävät ja moni senkin, että Suomen maailmanlaajuisesti menestynein bändi on kotoisin Kiteeltä. Sympaattiselta tuntuu, että bändin keulahahmo Tuomas Holopainen asustelee edelleenkin kotikonnuillaan.

Jotain Nightwishin menestyksestä kertoo, että se on myynyt yli 10 miljoonaa levyä, tehnyt kahdeksan maailmankiertuetta ja esiintynyt pääesiintyjänä täydelle Lontoon Wembleyn Areenalle. Kun ajattelee, että Wembleylle myytiin hetkessä enemmän lippuja kuin Kiteellä on asukkaita, ymmärtää kuinka suuriin saappaisiin yhtye pystyi astumaan ja on pystynyt nuo saappaansa myös pitämään.

Nightwishin saappaat ovat olleet suuret ja kultaiset.

Kiteen Nightwish-näyttelyssä oli paljon autenttista materiaalia, kuten musiikkialan palkintoja, kiertueen puvustoa ja rekvisiittaa sekä bändin jäsenten käyttämiä soittimia. Ehkä kaikkein sympaattisin esine oli bändin ensimmäinen demo-nauha. Se, josta kaikki sai alkunsa.

Nightwish-faneille näyttely tarjoaa yhtyeen vaiheista paljon yksityiskohtaista tietoa. Bändin tarinaan pääsee hyvin sisään kiinnostavalla filmillä, johon on koottu tähän astiset parhaat palat yhtyeen alkuvaiheista maailman valloitukseen.

Näyttelyn lisäksi tiloissa on myös karaokekoppi, jossa voi testata omat heavytulkinnat. Aulassa on myös pieni Nightwish-kauppa, jossa on myynnissä kaikenlaista fanitavaraa ja -tekstiilejä.

Itselleni näyttelyn paras anti oli Nightwish-tarina, pikkukylän kasvattien ihmeellinen taival maailman maineeseen. Hieno osoitus siitä, miten unelmat voivat toteutua eikä mikään ole mahdotonta. On uskallettu haaveilla suuria ja pyritty päämäärätietoisesti unelmaa kohden. Toki ilman lahjakkuutta ja luovuutta Nightwish-tarinaa ei olisi.

Vaikka et pääsisi näyttelyä paikan päälle katsomaan, siihen voi tutustua virtuaalisesti täällä.

Selvä yhdennäköisyys.

Näyttelyn jälkeen suunnistin lounaalle Irman Tupa -nimiseen lounaspaikkaan, josta olin saanut etukäteen vinkin. Kiteeläisessä kunnon kotiruokaa tarjoavassa kahvilassa tehdään kaikki itse ja sen kyllä maistoi.

Tunnelma pienessä kahvilassa on kursailemattoman kodikas. Käyntipäivänä sattui lounaana olemaan omaa lemppariani, kaalilaatikkoa, joka oli niin hyvää kuin kotona tehty kaalilaatikko vaan voi olla.

Irman Tupa voi aiheesta olla ylpeä tiskistään. Vastapaistetut kotileivonnaiset, ruisleivät ja karjalaiset perinneherkut, kuten karjalanpiirakat, vatruskat ja kukkoset kilpailevat ihan eri sarjassa kuin teolliset raakapakasteet. Jos näillä seuduilla liikuskelet, tänne kannattaa pysähtyä ihan vain herkkutuliaisten ostoon.

Irman Tuvalla on myynnissä myös tohmajärveläistä Jarmon rypsisikaa ja lihajalosteita, kuten makkaraa ja savulihaa.

Kunnollista konstailematonta kotiruokaa ja karjalaisia itseleivottuja paistoksia.

Ennen seuraavaa paikkaa, Ilomantsia, tein vielä pienen rundin Kiteen keskustassa. Matkalla bongasin rinteeltä kauniin kivikirkon, jonne en ikävä kyllä päässyt sisälle. Myöhemmin luin, että kirkko ja sen lähellä oleva pappila kuuluvat Museoviraston määrittelemiin Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Komea oli kirkko Kitteellä.

Tiesittekö muuten, että Kitee on kaupunki? Itse en tiennyt ja sain tämän tietää vasta jutellessani paikallisten kanssa. Asukkaita Kitteellä, kuten paikalliset kaupunkiansa kutsuvat, on reilut 10000. Sen verran leppoisalta kiteeläinen meininki tuntui ja ihmiset niin ystävällisiltä, että pieni kaupunki tuntui enemmän maaseutumaiselta. Sellaisella hyvällä ja aidolla tavalla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi Taide

Joensuussa maistui karjalainen kulttuuri ja gastronomia

sunnuntai, helmikuu 14, 2021

Ismo Alanko, Abloy ja Ilosaarirock. Siinä oikeastaan ainoat asiat, jotka tiesin Joensuusta entuudestaan. Jostain kumman syystä itärajaa ajaessamme kaasupoljinta ei tullut Joensuun kohdalla koskaan hiljennettyä. Olisi kannattanut. Siellä on kuulkaa oikein mukava karjalaiskaupunki.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Piti oikein Wikipediasta tarkistaa Joensuun faktat. Asukasluvultaan Suomen 12. suurin kaupunki, asukkaita vajaat 77000. Yhteistä rajaa Venäjän kanssa lähes 30 kilometriä. Pielisjoki jakaa kaupungin kahtia, kaupungin nimen mukaisesti ollaan Pielisjoen suulla.

Joensuun keskusta tuntui kaltaiselleni suuntavammaiselle selkeältä. Kaupungin keskiössä on tori, jonka ympärille keskittyvät kaupat ja palvelut. Turistille kaikki merkittävä on lähellä. Rakastan tällaisia kaupunkeja, joissa on helppo liikkua ja joissa pikaisellakin käynnillä saa paljon irti.

Kivoja kulttuurikohteita

Katseeni kiinnittyy ensimmäiseksi torin laidan komeaan teatterirakennukseen. Tarkempi tutkailu kertoo kyseessä olevan 1914 valmistuneen Eliel Saarisen suunnitteleman kansallisromantiikkaa ja jugendia yhdistelevän komistuksen. Mietin mielessäni, että kaupungin, jossa on näin upea teatteri, kulttuurin on täytynyt olla arvossaan jo varhain.

Täällä on muuten kiva esittelyvideo teatterista ”Joensuun kaupunginteatteri tanssien”. Tuli heti sellainen olo, että tekisi mieli laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä juuri tuohon teatteriin.

Teatteri kerää katseet

Taiteen ystävän kannattaa suunnistaa myös toiseen kauniiseen rakennukseen, Joensuun taidemuseo Onniin. Useat maalaukset olivat saaneet rinnalleen kalusteryhmiä, jotka loivat tuntua kuin jonkun olohuoneessa olisi vieraillut. Tosin ei kenen tahansa olohuoneessa, sillä seinillä oli melkoista arvotaidetta: Schjerfbeckiä, Järnefeltiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Halosta… Itse pidin eniten Rafael Wardin värikylläisistä maalauksista, joita museossa oli ilahduttavasti useita.

Pari huonetta oli pyhitetty kirkkotaiteelle, muttei suinkaan tylsästi. Pogostan Hilikan ja Juhani Berghemin ikonikokoelma vie taustamusiikkeineen ortodoksisuuden maailmaan. Vanhaa kirkkotaidetta taas pääsee katselemaan Madonna-huoneessa, joka on kuin pieni hämyinen kappeli. Hienoja kokonaisuuksia ja hieno toteutus.

Minua olisi kiinnostanut myös Kiinan taiteen kokoelma, mutta valitettavasti se oli käyntihetkelläni suljettuna uudistustöitä varten.

Karjalaista historiaa, valokuvia ja esineistöä on esillä usean näyttelyhuoneen verran Pohjois-Karjalan museo Hilmassa.

www.joensuuntaidemuseo.fi

www.pohjoiskarjalanmuseo.fi

Taidemuseo Onni oli onnea taiteen ystävälle.Pohjois-Karjalan museossa pääsee uppoutumaan Karjalan sotahistoriaan.

Lietsussa kuin kotonaan

Yhdenlaista nykykarjalaisuutta voi kokea sympaattisessa Huoneistohotelli Lietsussa. Reilun vuoden ikäisessä hotellissa on kahdessa kerroksessa kolmisenkymmentä yksilöllistä huonetta, joissa jokaisessa on hyvin varustettu keittiö ja pyykinpesukone. Huoneet ovat nimetty karjalaisin nimin ja jokaisella huoneella on oma tarinansa, jota huoneen esineistö ilmentää.

Entiseen postitaloon remontoitu hotelli on sellainen hyvän mielen majapaikka. Hotellin tarpeistoa on kerätty eri puolilta Pohjois-Karjalaa ja ylipäätään kaikessa on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon paikallisten yrittäjien tuotteita. Uutta ja vanhaa on yhdistetty saumattomasti ja hauskasti.

Mukava lisä oli yhteinen ”tupa”, jossa saattoi lukea päivän lehdet ja napata kahvikoneesta espresson. Suosittelen myös käyttämään hotellin viihtyisää saunaosastoa. Tämä on kaikkea muuta kuin monelle hotellille tyypillinen kolkko saunatila.

Näin korona-aikaan arvostin hotellin helppoa sisäänkirjautumista, jonka saattoi tehdä netissä. Huoneeseen pääsi sisään saadulla koodilla ilman, että tarvitsi olla kontaktissa kehenkään. Tosin hotellilla on niin mukavaa henkilökuntaa, että heidän kanssaan kyllä mieluusti asioi.

Mikäli arvostat persoonallista boutigue-tyyppistä majapaikkaa, Lietsu on nappivalinta.

www.lietsuhotel.fi

Lietsussa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Joensuu on varteenotettava ruokakaupunki

Ruoka se on aina mielessä, kun matkalla ollaan. Ja vieraassa kaupungissa aina päällimmäisenä kysymys, minne mennä syömään. Ainakin minulle ruokakokemukset ovat iso osa onnistunutta matkaa. Kuulun jopa niin hurahtaneihin, jotka voivat matkustaa pelkästään hyvän ruuan perässä.

Tällä kertaa olin onnekas, sillä molemmat Joensuun ruokakokemukset olivat ihan huippuja. Lounastin uutukaisessa ravintola Filipofissa. Aivan ihastuttava paikka vanhassa hirsirakennuksessa. Samojen hirsiseinien sisällä on toiminut mm. Joensuun legendaarinen ”Ukko Vilipohvin” sekatavarakauppa ja kieltolain päätyttyä Joensuun ensimmäinen viinakauppa Oy Alkoholiliike Ab.

Melkoinen kulttuuriteko on tehty pelastamalla tämä vanha talokaunotar. Ravintola Filipofissa yhdistyy onnistuneesti trendikäs sisustus ja historiallinen miljöö. Kauniit vanhat hirret ja kakluunit tuovat tilaan lämminhenkistä ajanpatinaa.

Mutta Filipof on muutakin kuin vain kaunis kuori. Lounas antoi osviittaa siitä, että ruuan kanssa täällä ollaan tosissaan. Fenkolirisotto oli täydellistä ja taivaallisen hyvää. Lounaan lisäksi tarjoillaan bistrohenkisiä annoksia ja parillisten viikkojen sunnuntaisin brunssia. Lisäksi Filipofissa toimii viihtyisä pubi.

www.ravintolafilipof.fi

Ravintola Filipof – kaunis ulkoa ja sisältä.

Ehkä asteen fiinimpi ruokapaikka on menukokonaisuuksia tarjoava ravintola Kielo. Seisemänosaisen Kielo-menun sai myös kasvisversiona.

Menu oli kiinnostava vaellus Aasiasta Venäjälle ja siihen väliin sijoittui pohjoiskarjalainen makumaailma juureksia, marjoja, kalaa ja lintua. Lautasilta löytyi yllättäviä makuyhdistelmiä ja loistavia kastikkeita. Annokset olivat kaiken lisäksi kauniisti esillepantuja.

Makujen lisäksi jäin kaiholla muistelemaan myös paikan omaa hapanjuurileipää ja loistavaa katalonialaista punaviiniä Jaspi Maragdaa.

Tykkäsin myös kovin ravintolan lämpimästä ja hämyisestä tunnelmasta. Täällä viihtyi hyvin yksinkin, sillä pöydät oli sijoiteltu niin, että omaan rauhaansa saattoi ”piiloutua”. Kielo on minusta The Paikka, kun haluat löytää romanttisen mestan kahdenkeskiseen illalliseen.

Kielo on muuten mukana Pohjoismaisessa 360° Eat Guidessa, ravintolaoppaassa, joka arvioi ja luokittelee Pohjoismaiden parhaat ravintolat. Koko Suomesta listalle pääsi viime vuonna ainoastaan 11 ravintolaa, joten hieno saavutus olla mukana tasokkaassa joukossa.

www.ravintolakielo.fi

Ravintola Kielon hämyistä tunnelmaa.

Tutustuminen Joensuuhun jäi minulla tällä reissulla pahasti kesken. Esimerkiksi kiinnostavaan käsityö- ja sisustuskauppojen ryppääseen Taitokortteliin ehdin tutustua vain päällisin puolin.

Valitettavasti en jaksanut tällä kertaa nauttia myöskään Kauppaneuvoksen kahvilan herkullisen kakkuvitriinin annista. Käymättä jäi myös tapahtumapuutarha Botania, jota niin moni minulle suositteli.

Jäipähän monta hyvää syytä tulla uudelleen. Joensuulla on jatkossa ehdottomasti paikka kiinnostavien kaupunkikohteiden joukossa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Road tripillä Pohjois-Karjalassa: Joensuu – Kitee – Ilomantsi -reitin parhaat palat matkailijalle

keskiviikko, helmikuu 10, 2021

Miltä maistuu, näyttää ja tuntuu nykypäivän karjalaisuus? Kiersin kolme päivää Pohjois-Karjalaa ja tein rengasmatkan reitillä Joensuu – Kitee – Ilomantsi – Joensuu. Tässä reissuni parhaat tärpit: missä syödä, missä käydä ja missä yöpyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Matkani liittyi Kalitka-ruokamatkailuhankkeeseen (Karelia CBC), jonka tarkoituksena on edistää karjalaiseen ruokakulttuuriin perustuvaa matkailua Pohjois-Karjalassa sekä Karjalan tasavallassa. Koska korona, ikävä kyllä rajan ylittävälle matkailulle ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta tulipa jälleen todistettua kuinka paljon kiinnostavia paikkoja meillä koti-Suomessa on.

Pohjois-Karjala on erinomainen esimerkki siitä, että ruuan perässä kannattaa matkustaa. Ei liene yllätys, että seitsemän ruokalajin menu fine dining -ravintolassa oli herkullinen, mutta hyvältä maistui myös kunnon kotiruokalounas piskuisessa lounaskahvilassa.

Pelkän ruuan perässä voi hyvin matkustaa, mutta miksei yhdistäisi siihen samalla luonto- ja kulttuurielämyksiä? Vajaan 300 kilometrin matkalla siirryin kaupungista korpien kätköön, sain kokea täydellistä luonnonrauhaa, nähdä kiinnostavia näyttelyitä ja ennen kaikkea syödä hyvin. Karjalaisuus lautasella on totisesti muutakin kuin ikonista karjalanpaistia ja -piirakoita.

Joensuu – ruuan ja kulttuurin karjalaiskaupunki

Aloitin matkani Joensuusta, Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksesta. Muutamaa aiempaa pikakäyntiä lukuunottamatta en tuntenut kaupunkia juuri lainkaan. Nähtävyyksiin tutustuminen jäi ajan puutteen vuoksi hieman vajavaiseksi tälläkin kertaa, mutta ruuan osalta tuli todistettua, että Joensuun voi liittää maamme vahvoihin ruokakaupunkeihin.

Kaupungissa on parikin vastikään toimintansa aloittanutta matkailijaa kiinnostavaa yritystä. Lounastin uudenkarheassa ravintola Filipofissa, joka sijaitsee hiljattain remontoidussa vanhassa hirsitalossa. Samojen hirsiseinien sisällä toimi 1800-luvulla aloittanut karjalainen sekatavarakauppa. Nyt talon historia saa jatkoa bistrotyyppisestä ravintolasta.

Ravintola Filipof on uuden ajan karjalaisuutta, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Samassa paketissa historian havinaa, trendikästä ruokaa ja tyylikästä sisustusta. Sen lisäksi, että miljöö on kaunis, lounas antoi vahvan lupauksen ruuan korkeasta tasosta.

Toinen uusista matkailurityksistä on reilun vuoden toiminut Huoneistohotelli Lietsu. Ydinkeskustassa Pielisjoen varrella sijaitseva hotelli on erinomainen esimerkki karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja hyvällä tavalla erilaisesta hotellikokemuksesta.

Kuvaavaa on hotellin sivuilta löytynyt sanonta: ”kotonas tunnet olevasi, omana ihtenäs asuvasi.” Lietsussa pystyi oman huoneen ulkopuolella himpsuttelemaan villasukissa kuin kotona konsanaan.

Ravintola FilipofHuoneistohotelli Lietsu

Mikäli mielit ruokailemaan kaupungin parhaaksi rankattuun ravintolaan, ravintola Kielo on hyvä valinta. Usean ruokalajin menussa oli viitteitä niin Pohjois-Karjalasta kuin rajan takaa Venäjältä, mutta myös ripaus fuusiovaikutteita aasialaisesta keittiöstä. Ei ihme, että Kielo oli ehdolla pohjoismaiseen ravintolaoppaaseen vuoden ravintolaksi.

Joensuun ehkä paras kakkuvitriini on Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilassa. Samassa rakennuksessa ja pihapiirissä on myös kaikkea muuta matkailijaa kiinnostavaa kuten sisustus- ja käsityömyymälöitä.

Taidemuseoiden ystävänä suunnistin ilman muuta Joensuun taidemuseo Onniin. Kauniissa rakennuksessa sijaitseva näyttely ei ole suuren suuri, mutta se yllätti tasollaan. Suomen kultakauden nimekkäiden taiteilijoiden maalauksia oli seinillä useita.

Kannattaa käydä katsomassa myös ylimmän kerroksen Hilkka ja Juhani Berghemin kiinnostava ikonikokoelma. Jos ortodoksisuus kiinnostaa enemmänkin, Joensuussa toimii myös ortodoksinen kulttuurikeskus, jossa on pienimuotoinen ortodoksikristityn elämänvaiheita kuvaava näyttely.

Mikäli haluat pureutua karjalaiseen historiaan tarkemmin, hyvä paikka siihen on Pohjois-Karjalan museo Hilma. Siellä on rakennettuna mm. menetetyn Sortavalan kaupungin pienoismalli.

Ravintola KieloKauppaneuvoksen kahvilaJoensuun taidemuseo Onni

Tohmajärven puutaidekeskuksesta Kiteelle Nightwish-näyttelyyn

Ajaessani Joensuusta kohti Kiteetä poikkesin Tohmajärvellä Puun Sielu -näyttelyssä. Parin kilometrin päässä kuutostieltä, metsäisen tien päässä, nökötti jämäkästi mitä kaunein hirsilinna.

Perinteiseen karjalaiseen tyyliin rakennettu jyhkeä hirsitalo on jo nähtävyys itsessään. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee talon alakerran galleria, jossa on esillä kansainvälinen kokoelma puusta eri tekniikoilla toteutettuja taideteoksia.

Tohmajärveltä jatkoin vielä 27 kilometriä eteenpäin Kiteen keskustaan A Nightwish Story -näyttelyyn. Kaikki tuntevat maailmankuulun Nightwish-yhtyeen, mutta tiesitkö, että maailmanvalloituksen juuret juontavat Pohjois-Karjalaan Kiteelle?

Itseoikeutetusti Kitee on saanut oikeuden perustaa kaupunkiin yhtyeen vaiheista kertovan näyttelyn. Bändin faneille paikka on varmasti yhdenlainen pyhiinvaelluskohde, vaikka kyllähän autenttisen aineiston kanssa sai ajan kulumaan asialle vihkiytymätönkin.

Jos haluat nauttia Kiteellä kunnollista konstailematonta kotiruokaa, suuntaa Irman tuvalle. Kotoisen oloisessa lounaskahvilassa kaikki tehdään alusta pitäen itse. Minulle täysin vieras perunavelli maistui samettiselle ja kaalilaatikko oli ihan parasta.

Irman tuvan tiski pursusi herkullisia kotileivonnaisia. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita, kukkosia, vatruskoita, korvapuusteja, munkkirinkeleitä, marjapiirakoita ja rukiista ruisleipää. Täältä kannattaa hakea herkkutuliaiset.

Onnela ja Puun Sielu -näyttelyA Nightwish StoryIrman tupa

Ilomantsi paratiisi on

Juice oli oikeassa sarkastisessa laulussaan Ilomantsi. Omat kokemukseni Ilomantsista juontavat kauas lapsuuteni sukulaisreissuille, eikä minulla ollut minkäänlaista aikuisiän kokemusta tästä itäisimmästä Suomen kunnasta. Se, mitä tältä käynniltä ammensin, oli silkkaa ”paratiisia”.

Yövyin Suomen itäisimmässä majapaikassa Ilomantsin Möhkön kylässä Möhkön Rajakartanossa. Venäjän rajalle matkaa on vain pari kilometriä. Koitajoen rannalla sijaitsevan mummolahenkisen matkailuyrityksen parasta antia on täydellinen luonnonrauha ja paikan emännän valmistama loistava karjalainen kotiruoka.

Valtaisien hankien keskellä yritin kuvitella kuinka kaunista täällä kesäisin onkaan. Möhköön täytyy ehdottomasti palata kesällä kalastamaan.

Möhkön Rajakartanon läheisyydessä on Petkeljärven kansallispuisto. Aika kiva olisi päästä patikoimaan tuonne harju- ja järvimaisemiin. Kannattaa katsastaa myös Möhkön vanha ruukkialue ja piipahtaa Ruukin museossa.

Ilomantsin kirkolla suosittelen ajamaan Parppeinvaaralle. Runokylänä tunnetulla alueella on paljon karjalaisuuteen pohjautuvaa nähtävää ja koettavaa, kuten Runonlaulajien pirtti, Rajakenraali Raappanan maja, Kaikkien Pyhien tsasouna, Luontopirtti Mesikkä, museoaitat ja ravintola Parppeinpirtti. Tosin talvikaudella osa paikoista on avoinna vain sesonkiaikaan.

Söin lounaan Parppeinpirtin lounasbuffassa. Perustason lounasruokaa kivassa karjalaisessa miljöössä vaaran huipulla. Sunnuntaisin ja sesonkiaikana ravintola kattaa nykykarjalaisen pitopöydän.

Möhkön RajakartanoKoitajokiRavintola Parppeinpirtti

Piipahdin pikaisesti myös Hermannin viinitilan myymälässä hankkimassa tuliaiseksi pullon paikallista kuohuviiniä. Kesäisin yritys pyörittää näköalaravintola Hermannin viinitornia Ilomantsin vesitornin huipulla. Skumppaa 33 metrin korkeudessa kuulostaa hyvältä.

Kuulin paikallisilta, että Ilomantsissa on hyvät valaistut hiihtoladut hienoissa maisemissa. Tässäkin yksi hyvä syy lähteä Pohjois-Karjalaan vaikka talviloman viettoon. Laduilla on tilaa ja majoittumaan pääsee halutessa korven keskelle, joten koronaturvallinen matkailu täällä harvaan asutulla seudulla onnistuu.

Kerron tulevissa blogijutuissani käyntikohteista tarkemmin. Itse innostuin Pohjois-Karjalasta sen verran paljon, että suunnittelen alkukesästä palaavani uudelleen.

Sen lisäksi, että näiden kolmen matkapäivän aikana söin hyvin ja paljon (lue liian paljon), tapasin myös ihania, välittömiä ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut jatkaa juttua vaikka kuinka kauan. Jossain syvällä tunsin hengenheimolaisuutta, olenhan itsekin juuriltani puoliksi pohjoiskarjalainen. Ehkä tämä selittää sen, miksi olen niin kova puhumaan.

”Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää”, letkautetaan karjalaisessa sananlaskussa. Liekö tässä syy siihen, että Pohjois-Karjalassa on selvästi helppoa olla?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Suomen kaupungit Suomi

Viisi vinkkiä Kuopioon

torstai, joulukuu 10, 2020

Kuopio on minusta Savon ihanin kaupunki. Sopivan suuri ollakseen vireä ja eläväinen, mutta sopivan pieni ollakseen kotoisa ja helposti lähestyttävä.

Sitä paitsi Kuopio on kaunis kaupunki. Vettä ja rantaviivaa löytyy, kauniista vanhoista rakennuksista ei ole puutetta ja viheralueita on rakennettu sopivasti keskustaa somistamaan.

Kun pakettiin pannaan vielä hyvin suunniteltu kompakti keskusta, jonka keskiössä on vilkas torialue, ainakin tällainen satunnainen kävijä kokee kaupungin juuri passeliksi. Auto vain parkkiin torin alle ja kävelyetäisyydellä ovat niin nähtävyydet, hyvät ravintolat kuin erinomaiset shoppailumahdollisuudet.

Tekisi mieli myös sanoa, että kuopiolaiset ovat poikkeuksellisen ystävällisiä. Tosin tässä kohtaa aina mietin, että pohjaako käsitykseni sittenkin leveään Savon murteeseen, joka helposti ruokkii käsitystä savolaisesta lupsakkuudesta. Joka tapauksessa Kuopiossa asuu mukavaa porukkaa. Kokeilkaapa kysyä tietä Kuopiossa ja Helsingissä. Siinä on ihan vissi ero.

Voisin aivan hyvin viihtyä asumassa täällä Savon sydämessä, kuten lähes 120 000 muutakin kaupungin asukasta. Imagotutkimuksissa Kuopio on sijoittunut asukkaidensa tyytyväisyydessä kärkipäähän Suomen suurimpien kaupunkien joukossa.

Kuopio on kiinnostava matkailukaupunki jopa pikaiseen kaupunkimatkaan marraskuisessa harmaudessa. Tässä viisi vinkkiäni kaupunkiin.

1. Käy: Kuopion kauppahalli

Suomen kauneimmaksi valittu Kuopion kauppahalli on kuin värikäs karamelli kauppatorin laidalla. Kun ovesta astuu sisään, tuntuu kuin olisi astunut ajassa hieman taaksepäin. Partasen kalakukkoja myydään edelleen ja savolaisukot istuvat turinoimassa kahvilassa kuin vuosikymmeniä sitten. Kauppahallin tunnelma on lämminhenkinen sekoitus vanhaa ja uutta.

Kauniissa puodeissa on rivistö herkkukauppoja, paikallisten tuottajien leipää ja leivonnaisia, lihaa ja kalaa, juustoja, mausteita, kahviloita ja käsitöitä sekä tietysti niitä maan kuuluja kalakukkoja.

Meitä ilahdutti Espanjan herkut -kauppa, jonka tiskillä piti syödä parit pintxot ja siemailla lasit cavaa. Olohan tuntui ihan eurooppalaiselta. Sympaattinen Sevillasta kotoisin oleva kauppias naureskeli, että aluksi alkoholin tarjoilua kauppahallissa hieman vieroksuttiin. ”Espanjan mamu tulee myymään viinaa kauppahalliin”, mutta nyt siihenkin on jo totuttu, ”mitä nyt suomalainen katsoo kellosta, milloin on sopiva aika lasilliselle.”

Nurkasta bongasimme ”mustajalan” eli kinkkutelineessä olevan ilmakuivatun Iberico-kinkun. Tällaisen tammenterhoilla kasvaneen vuoristopossun kilohinta on aika ”sikamainen”, mutta siltikin piti ostaa tätä herkkua kotiin tuliaiseksi.

Tuliaiseksi lähti myös Irene Partasen kalakukko. ”Se ainut oikea” Kuopiossa syntyneen mieheni mielestä.

Kauniin jugend-henkisen kauppahallirakennuksen rakentaminen aloitettiin 1897. Kauppahallitoimintaa rakennuksessa on harjoitettu vuodesta 1902.

2. Kävele: keskustan vanhat puukorttelit ja jyhkeät kivirakennukset

Kuopion keskusta on kävelijän unelma etenkin, jos vanhat puurakenteiset kivijalkatalot kiinnostavat. Pienellä alueella on idyllisiä hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Korkea hatunnosto Kuopion kaupungille näiden kauneuksien säilyttämisestä. Kannattaa katsastaa mm. Kuninkaankatu, Kirkkokatu, Minna Canthin katu, Puistokatu ja Sataman alue ympäristöineen.

Kuopion hallinnollisesta asemasta muistuttavat jämerät kivitalot kuten torin laidan mahtipontinen kaupungintalo (1885) ja lääninhallituksen rakennus (1882). Itseäni hymyilytti auton ikkunasta bongaamani vaaleanpunainen verotoimiston rakennus. Kaupungin, jossa on vaaleanpunainen verotoimisto, täytyy olla hyvä kaupunki.

3. Lounasta: Ravintola Urban

Sain useammalta taholta vinkin lounastaa torin tuntumassa sijaitsevassa ravintola Urbanissa. Chaîne des Rôtisseurs’n kilvin varusteltua ja useaan kertaan palkittua ravintolaa pyörittää Anssi Kantelinen, Suomen Top Chef 2015 kilpailun voittaja.

Urbanin miljöö on kivan rento ja 12 euron hintainen lounas niin hyvää kuin odottaa saattoi. Normipäivinä Urban toimii vain lounasravintola. Sen lisäksi viikonloppuisin järjestetään menuiltoja, joilla tarjoillaan viiden ruokalajin yllätysmenuita.

4. Yövy: Lapland Hotels Kuopio

Lapland Hotels Kuopio on lappitunnelmainen uudehko hotelli Kuopion keskustassa. Tyylikkyyttä, tunnelmaa, superystävällistä palvelua, erinomainen ravintola ja hyvä aamiainen. Lisää kokemuksia täältä.

4. Shoppaile: Matkus Shopping Center

Myönnetään, yksi syy Kuopioon tuloon oli Ikea. Tarvitsimme uuteen kotiimme kaikenlaisia pieniä juttuja, joita varten ei ole Ikean voittanutta.

Kuopiossa Ikea sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä keskustasta Matkus-nimisen kauppakeskuksen yhteydessä. Ikean lisäksi ryppäästä löytyy lähes 80 muuta liikettä.

Tiedoksi muuten, että nyt joulun alla Matkuksessa on erilaisia pop up -puoteja. Esimerkiksi 11.-13.12.2020 ensimmäiseen kerrokseen tulee väliaikainen kauppa, jossa myydään savolaisten pientuottajien herkkuja ja muita tuotteita.

Shoppailuintoiselle Kuopio on hyvä kohde muutenkin. Torin ympäristössä on valinnanvaraa, kuten useampi tavaratalo, kauppakeskus ja persoonallisia kivijalkakauppoja.

Tällä kertaa meillä oli pikainen visiitti, mutta Kuopiossa riittäisi tekemistä ja näkemistä useammallekin päivälle. Harmitti ohittaa useampi mielenkiintoinen museo, joihin olisin halunnut poiketa. Ensi kerralla sitten. Toivottavasti jo heti alkuvuodesta.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Lapland Hotels Kuopio on vuoden hotelliyllättäjä

perjantai, marraskuu 27, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Lapland Hotels Kuopio

Koska korona elämään tarvitaan entistä enemmän mukavia ja hyvää mieltä tuovia asioita. Kunhan muistaa kaikessa välttää riskejä ja toimia vastuullisesti. Me piipahdimme Savon ihanimmassa kaupungissa Kuopiossa ja kävimme vähän fiilistelemässä niin entisiä kuin uusia juttuja.

Oli elokuu ja vuosi 1984. Tyttö ja poika olivat tavanneet muutama viikko takaperin. Joku kumma taikaliima veti heitä toisiinsa. He molemmat tiesivät, että tässä oli jotain poikkeuksellista. Rakkaus syttyi ja roihahti liekkiin oikein kunnolla.

Sitten tyttö sai kirjeen. Hän oli saanut opiskelupaikan Kuopiosta, lähes 300 kilometrin päästä kotikaupungistaan. Se tarkoitti sitä, että hänen olisi muutettava kauas rakkaastaan. Syvällä sisimmissään tyttö tunsi huolta uutukaisesta suhteestaan, mutta päätti siltikin lähteä. Ei hänellä syksyksi ollut mitään muutakaan.

Poika lupasi lähteä viemään tyttöä uudelle opiskelupaikkakunnalle. He olivat varanneet huoneen Kuopion Cumuluksesta, sillä viimeinen ilta ennen eroa haluttiin viettää tiiviisti yhdessä vain kahdestaan.

Aamulla poika vei tytön opiskelija-asunnolle. Radio soitti matkalla biisiä ”Who’s gonna drive you home tonight”. Tyttöä itketti. Ikävä tulisi olemaan valtava.

Lapin lumoa Savon sydämessä

36 vuotta myöhemmin tyttö ja poika astuivat uudelleen tuon saman hotellirakennuksen ovesta sisään. Ulkoapäin hotelli näytti samalta, mutta nimi oli vaihtunut. Kyltissä luki Lapland Hotels Kuopio. Oven takana mikään ei sitten ollutkaan samaa kuin ennen.

Tyttö ja poika astuivat sisään tunnelmalliseen aulaan, jonka keskellä loimotti ledtakka, seiniä koristivat liuskekivet ja poronsarvet, houkuttelevilla sohvaryhmillä lepäsi porontaljoja, pöydillä paloi kynttilöitä ja taustalla soi saamelaismusiikki. Ulkona vallitsevasta marraskuisesta harmaudesta oli astuttu lämminhenkiseen tunnelmapesään.

Minä olen tuo tarinan tyttö ja mies vierelläni on tarinan poika, tosin nyt olemme herra ja rouva. Tuntui aika viehkolta palata ajatuksissa vuosikymmenten taakse tuohon kaihoisaan vuorokauteen. Onneksi nyt ei tarvinnut kokea sydänsuruja ja riipaisevaa ikävää. Olimme tulleet viettämään syntymäpäivääni ja juhlistamaan myös piakkoin tulevaa 24-vuotishääpäiväämme.

Oikeaan paikkaan olimme tulleet. Ilman mitään ylisanoja, reilun vuoden vanha Laplands Hotels Kuopio on ihastuttava. Tämä on niitä hotelleja, jotka on tehty viihtymistä ja nautiskelua varten. Onkohan liikaa sanoa, että tämä hotelli on Lapin lahja Savolle? Itse luokittelisin tämän hotellin jonkinlaiseksi elämyshotelliksi.

Hotelli ei ole mitenkään ylellisen hieno. Se on pikemminkin kotoinen ja lämmin kuin persoonallinen boutique-hotelli. Visualistina ja Lappia rakastavana ihastuin hotellin Lappi-teemaan, mikä tuli kivasti esille pienissä yksityiskohdissa. Ravintolan raaka-aineissa, sisustuksessa ja jopa Pentikillä hotellia varten teetetyissä keramiikka-astioissa Lappi tuli lähelle. Paljon harkittua kauneutta ja laadukkaita materiaaleja.

Rentoa lappifiilistä

Lappi on edustanut minulle aina rentoutumista ja hyvää oloa. Jotain samaa koin tässä hotellissa, jonka tunnelma vei syvälle pohjoisen tunturimaille. Minuun upposi niin täysin tämä lappifiilistely, kuten joikumusiikki, joka soi huoneessamme sinne saavuttuamme. Unohdin täysin, että tällä kertaa ulkona ei ollutkaan valkeaa hankea, poroja eikä tuntureita.

Majoituimme hotellin junior suitessa, joka oli kivan kokoinen ja harmonisesti sisustettu huoneisto. Iso plussa kylpyammeesta, johon oli ihanaa pulahtaa hyväntuoksuiseen vaahtokylpyyn ja sen jälkeen kääriytyä miellyttävään kylpytakkiin.

Huoneen sänky pitää mainita ihan erikseen, se oli nimittäin kerrassaan täydellinen nukkua. Myöhemmin kuulin, että vuoteet olivat varta vasten tälle hotellille valmistetut.

Yllätyksiä Gallá Kitchen & Barissa

Illalla menimme syömään hotellin Gallá Kitchen & Bar -ravintolaan. Olimme etukäteen tilanneet useamman ruokalajin yllätysmenun ja siihen kuuluvan viinipaketin. Arvuuttelimme, että jotain Lappiin liittyvää tulisimme varmasti saamaan, mutta meillä ei oikeasti ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä tuleman piti.

Oli kutkuttavan jännittävää istua pöydässä odottamassa vesi kielellä ruoka-annoksia, samoin kuin ylläriviinejä. Koska kyse on yllätysmenusta, en voi ikävä kyllä paljastaa paljoakaan siitä, mitä kaikkea herkullista söimme. Melkoista makujen tykitystä oli koko kolmetuntinen, jonka saimme kulumaan tähän yltäkylläiseen nautiskeluun.

Yllättävintä oli, että annos, jota en olisi pääraaka-aineen takia koskaan tilannut listalta, osoittautui meidän mielestä koko menun parhaimmaksi annokseksi. En muista vähään aikaan syöneeni makumaailmaltaan mitään niin mielenkiintoista ja monimuotoista. Muutenkin menusta välittyi melkoinen innovatiivisuus ja makumaailman harmonia.

Jos Gallá Kitchen & Barin ruoka oli huippua, täydelliseksi kokemuksen teki tarjoilijamme. En voi kuin ihailla tuollaista ammattitaitoa, jolla tehdään asiakkaalle ravintolakäynnistä hyvää mieltä tuottava elämys ilman turhaa pönötystä.

Aamiainen meidän makuumme

”Näytä minulle millainen aamiainen on, niin minä kerron sinulle millainen hotelli on.” Tämä sanonta pitää omien kokemusteni perusteella paikkaansa niin täysin.

Lappi tuli vahvasti lautaselle Lapland Hotels Kuopion aamiaisella. Tarjolla oli Lapin makuja perinteisinä herkkuina kuten poropateena, leipäjuustona, lakkahillona, savusiikana ja jääkellarin lohena, mutta myös hieman erikoisemmissa muodoissa. Vai mitä sanotte rautukukosta, poromustamakkarasta ja kuusenkerkkäshotista?

Pidimme molemmat tästä aamiaisesta tosi paljon. Huolella valittuja raaka-aineita kauniisti esille laitettuna. Iso lisäarvo oli kokki, joka paistoi munakkaita toiveiden mukaan. Pororouhemunakas hillotulla punasipulilla oli aamunaloitus minun makuuni.

Nautiskeluhotelleja neljässä eri kaupungissa

En varmaan pahasti erehdy, jos väitän, että Lapland Hotels Kuopio on Kuopion paras hotelli. Ainakin tämä perheomisteinen hotelliketju ja sen superystävällinen henkilökunta ovat pystyneet luomaan kokonaisuuden, jossa asiakkaan on helppoa viihtyä ja heittäytyä hyvään fiilikseen.

Lapland Hotels ketjulla on useita hotelleja eri puolilla Lapin lomakeskuksia. Lisäksi tällaisia Kuopion kaltaisia kaupunkihotelleja löytyy Helsingistä, Tampereelta ja Oulusta. Päätimme miehen kanssa kokea lähitulevaisuudessa nämä kaikki. Kun vain korona suo.

Haluatteko tietää, miten kävi jutun alussa kerrotulle opiskelulleni Kuopiossa? Kahden viikon päästä palasin maitojunalla kotiin. Olin sitä mieltä, ettei ala ollutkaan minulle yhtään sopiva. Liekö asiassa jotain tekemistä tulevalla aviomiehelläni, jonka kanssa pantiin hynttyyt yhteen sitten saman tien?

https://www.laplandhotels.com/FI/kaupunkihotellit/kuopio/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista