Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomi

Majoitus Suomessa Suomi

Sydämellinen Järvisydän – luonnonläheistä luksusta

tiistai, 9 kesäkuun, 2020

Majoituksen ja kylpyläkäynnin tarjosi Järvisydän.

Kun samassa suvussa yhdistyy sukupolvelta toiselle mielikuvitus ja uskallus, lopputulos on jotain niin ainutlaatuista kuin Rantasalmen Järvisydän.

Tie Rantasalmen Porosalmeen kiemurtelee pitkin savolaista perinnemaisemaa. Peltoja, sekametsää, vähänlaisesti asutusta. Ajamme mutkaisen tien päähän ja yllättäen tupsahdamme Saimaan rannalle keskelle avaraa lomakeskusaluetta.

Silmä huomaa ensimmäiseksi ryhmän pyöreitä rakennuksia, kuin kokoelma jurttia olisi eksynyt keskelle etelä-savolaista pihapiiriä. Hetken päästä erotan alueelta useita muita rakennuksia. Tulee jotenkin hämmentynyt olo. Löydän viitteitä keskiajasta, mutta samaan aikaan näen savo-karjalaista hirsirakentamista, kalevalaishenkistä perinnekäsityötä vai ollaanko sittenkin keskieurooppalaisessa alppitalotunnelmassa?

Saavuimme ystäväni kanssa yhteen ihmeellisimmistä lomakeskuksista, joissa olen koskaan käynyt. Etelä-Savon Järvisydän on äimistyttävä.

Jos pitäisi luonnehtia Hotel & Spa Järvisydäntä yhdellä sanalla, se on ehdottomasti mielikuvituksellinen. Mielikuvitusta ja rohkeutta ei todellakaan ole puuttunut Heiskasen suvun uskalikoilta, jotka ovat ideoineet ja rakentaneet matkailukohteita alueelle nyt jo 11. sukupolven ajan.

Kauas on tultu 1600-luvun kestikievarista, mutta siltikin on onnistuttu säilyttämään sellaista ainutlaatuista tunnelmaa, jota on mahdollista saada vain ja ainoastaan pitkän historian kautta. Luksusleimasta huolimatta Järvisydämessä on viehättävää kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä, joista huolehtivat paikan piikatyttöset ja renkipojjaat. Savolaisten juurien halutaan näkyvän.

Majoituimme Järvisydämen Elämyshotellin suitessa. Lasiparvekkeinen tumma rakennus toi ulkoa mieleen hiihtokeskushotellin. Sisätiloihin tultaessa tuli jollain lailla viitteitä keskiaikaisesta hirsilinnasta ja kun saavuimme huoneeseemme olimme kuin rouheassa provencelaisessa maaseutumajoituksessa. Mikä ihmeen mesta tämä oikein on?

Liuskekiveä, hirttä, uppotukkeja ja keloa; luonnon omat rakennusmateriaalit tekivät huoneestamme samalla kertaa ylellisen, mutta kodikkaan. Kaunis makuuhuone parivuoteella, pieni nukkumatila, jossa kaksi erillistä sänkyä kerroksittain, olohuone, keittiötila, kylpyhuone poreammeella, erillinen wc ja tilava parveke. Näihin neliöihin mahtuu hyvin pieni perhekin.

Olisin voinut viettää vaikka koko lomavuorokautemme tässä ihanuudessa. Tai sitten elämyshotellin loungessa, jonka antiikkinahkaiset sohvat kutsuivat puoleensa. Harvoin suomalaisissa hotelleissa tulee vastaan yhtä kiinnostavaa luonnonmateriaaleihin pohjautuvaa sisustusta. Täällä ei oltu tarvittu bling blingiä luomaan ylellisyyttä. Korkea taso näkyy aidoissa ja kalliissa rakennusmateriaaleissa sekä huolitelluissa yksityiskohdissa.

Koronan takia emme päässeet tutustumaan Järvisydämen ravintolaan, mutta sen sijaan ihana kevätsää houkutteli meitä liikkeelle ympäröivään luontoon ja tutkimaan myös tarkemmin, mitä kaikkea alueelta löytyisi.

Yksittäisiä huviloita, lasikattoisia maisemasviittejä, Saimaassa kelluvia House boat -laivoja, hiekkaranta, caravan-alue, vierasvenelaituri, ravintola, kesäterassi, saunamaailma ja järvikylpylä. Yhdelle yritykselle melkoinen valikoima majoitusvaihtoehtoja ja aktiviteetteja. Ja lisää oli rakenteilla.

Koska Saimaan sydänmailla oltiin, laiturista päivittäiset lähtevät veneretket olivat niitä, jotka itseäni kiinnostivat eniten. Veneellä olisi päässyt Linnansaaren kansallispuistoon, norppia bongailemaan ja myöhemmin kesällä myös samppanjaristeilylle. Tai kajakilla melomaan pitkin Saimaan selkiä. Harmi, kun tällä kertaa ei ollut aikaa näille toimille.

Jäin myös miettimään hulppeita kelluvia hotellilaivoja, house boateja. Laivojen kattoterassi olisi aika mahtava paikka viettää kesäpäivää sopivalla ystäväporukalla, saunoa omassa saunassa ja välillä pulahtaa Saimaaseen. Ei ihan halpaa lystiä, mutta erikoista ja tasokasta. Luin jostain, että House boatit tulivat maksamaan niin paljon, ettei yrittäjä suostunut paljastamaan niiden hintaa.

Koronan takia aamiainen toimitettiin huoneeseen, mikä sinänsä olikin ihan kiva juttu. Ei tarvinnut heti herättyä pukeutua ja laittautua ihmisten ilmoille. Aamiaisen jälkeen pujahdimme kylpytakkeihin ja suunnistimme Järvisydämen Järvikylpylään.

Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ollut kauhean innostunut kylpylöistä. Osittain varmaan sen takia, että vieroksun kovaäänisiä paikkoja, joissa kylmistä kaakelipinnoista äänet kaikuvat ja joissa usein on paljon sähellystä. Ennemminkin haluaisin nautiskella seesteisissä ja rauhallisissa paikoissa.

Tässä kohtaa huomasin tulleeni ihan sopivaan paikkaan. Järvisydämen kylpylä on tehty ennen kaikkea nautiskelua varten ja näin aamusta saimme lillua altaissa kaikessa rauhassa. Sitä en osaa sanoa, miten rauha säilyy, kun sesonki on kuumimmillaan. Allasosasto ei ole mitenkään suuren suuri.

Koska nautin suunnattomasti kauniista asioista ympärilläni, olin myös kovin otettu kylpylän visuaalisesta annista. Tämä on ehdottomasti kaunein ja poikkeuksellisin kylpylä, missä olen koskaan käynyt. Tunnelmaa ei ole tarvinnut tehdä värivaloilla tai muilla feikkielementeillä, vaan kallioon louhitun kylpylän rakennusmateriaaleina ovat erilaisen kiviaineksen lisäksi monta sataa vuotta vanhat uppotukit ja kelopuut.

Kauneus jatkui myös saunojen sisätiloihin, joita oli kaikkiaan kuusi. Hamam, infrapuna-, höyry-, maisema-, hako- ja kivisauna olivat kaikki erilaisia ja täysin tavanomaisista saunoista poikkeavia. Totutut kerroksittain olevat lauderakennelmat puuttuivat. Mieleeni jäi mm. infrapunasauna, jossa istuttiin kelolaudoista rakennetuissa keinuissa.

Järvisydämen kylpylän iso lisäarvo oli kylpylän ulkoalue. Uimaan pääsi ulkoaltaisiin, jotka olivat järvivedellä täytettyjä ja lämmittämättömiä. Kylpylästä pääsee halutessaan pulahtamaan myös Saimaan aaltoihin.

Tekee mieli antaa kiitosta myös kylpylän ympäristöystävällisistä energianlähteistä. Aurinkopaneeleista tuleva sähkö on kylpylän pääenergiamuoto. Lisäksi käytetään maasähköä ja jopa tulisijojen hukkalämpö otetaan talteen.

Lähtiessä tuli vähän haikea olo. Järvisydämessä olisi hyvin viihtynyt pidempäänkin. Mutta ei hätää. Kutakuinkin Savonlinnan ja Varkauden puolessa välissä sijaitsevaan lomakeskukseen on kotipaikkakunnaltani vain reilun kahden tunnin ajomatka. Juuri sopivan matkan päässä pientä irtiottoa varten. Tähän Järvisydän on ihan parasta.

www.jarvisydan.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Suomi

3 x matkavinkki Järvi-Suomen sydämeen – nämä ainutlaatuiset kohteet kannattaa nähdä

torstai, 4 kesäkuun, 2020

On matkailukohteita ja sitten on ihanuuksia. Jo näiden takia kannattaa laittaa Etelä-Savo kesäsuunnitelmiin.

Maanantai 1.6. oli merkillinen päivä. Ensiksi sen takia, että koronarajoituksia purettiin ja kahvilat ja ravintolat saivat pitkän tauon jälkeen avata ovensa. Olin odottanut jo kieli pitkällä päästäkseni välillä ulos syömään tai nauttimaan kahvia ja paakkelsia kivoihin kahviloihin.

Merkillinen päivä se oli myös sen takia, miten paljon mukavia asioita mahtui ensimmäiseen viralliseen kesäpäivään. Otettiin ystäväni kanssa oikein matkaöverit ja kierrettiin saman päivän aikana kolme Järvi-Suomen ihastuttavaa matkailukohdetta. Tuntui kuin tylsyyden riuduttama olemukseni olisi puhjennut jälleen elämään. Terhakoiduin kuin vettä saanut nuutunut hortensia.

En tiedä uskaltaako ketään houkutella tällä hetkellä vielä matkailemaan, mutta oma kokemukseni on, että nyt on hyvä aika tehdä ainakin lähimatkoja. Lomakausi ei ole vielä kuumimmillaan, porukkaa on liikkeellä vähänlaisesti ja turvavälit on ollut helppoa pitää. Arvostan myös sitä, että hygieniaan on kiinnitetty paljon huomiota ja esimerkiksi käsidesiä näytti olevan vähän joka tiskillä.

Hotel & Spa Resort Järvisydän

Heräsin kesäkuun ensimmäisenä aamuna kerrassaan kauniista huoneesta. Olin blogimatkalla Hotel & Spa Järvisydämessä Rantasalmella ja yövyin heidän ihastuttavan elämyshotellin suitessa. Luonnonmateriaalit hirsi ja kivi ympärillä lämmittivät mieltä ja huippuhyvä sänky alla sai pitkittämään heräämistä uuteen päivään. Kahisevan peiton alta ei olisi raaskinut millään nousta. Tämä hotelli on tehty nautiskelua varten.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Järvisydämen kylpylään, josta olin nähnyt aiemmin kauniita kuvia. Osasin odottaa paljon, enkä pettynyt. Kylpylä oli soma kuin mikä, eikä mikään ollut feikkiä. Luonnonmateriaaleja oli käytetty hienosti, kuten rakennettu seinämiä valtaisista kivenjärkäleistä. Tuli onnellinen ja kiitollinen olo siitä, kun pystyi aloittamaan päivän näin nautinnollisesti.

Kylpylästä oli käynti ulos järvivedellä täytettyihin uima-altaisiin tai halutessaan pääsi uimaan vaikka Saimaan aaltoihin. Rohkaisin mieleni ja pulahdin virkistävään veteen, vaikka kylmästä vedestä en kauheasti pidäkään. Tulipahan talviturkki heitettyä. Toisaalta saman tien pääsi lämmittelemään kylpylän saunoihin, joita olikin melkoinen määrä.

Järvisydän on yksi niitä paikkoja, jonne Saimaan alueella matkaavan kannattaa ehdottomasti hakeutua. Koko alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa jo majoitusvaihtoehtojen monimuotoisuus hengästyttää. Elämyshotelli, lasikattoinen maisemasviitti, huvila tai Saimaassa kelluva House Boat – onkohan maja puussa ainut, mikä enää puuttuu?

Suomalaisessa mittapuussa Järvisydän on jopa yllättävän ainutlaatuinen. Kirjoitan paikasta ja kokemuksista lähipäivien aikana oman blogijutun. Palan halusta näyttää teille sanoin ja kuvin, minkälainen Saimaan rantakeidas tänne korpien kätköihin piiloutuu. Järvisydän yllätti ja hämmästytti.

www.jarvisydan.fi

Tertin kartano

Järvisydämestä hurautettiin Mikkeliin, kaupunkiin, jossa järviä ja lampia on noin 700. Mikkelistä 5-tien varrelta löytyy kestosuosikkini, vaaleanpunainen viettelys Tertin kartano.

Varsinainen kartanorakennus aukeaa vasta myöhemmin kesäkuussa, mutta lounastamaan pääsee jo nyt Tertin kahvilaan. Rakastan Tertin savumuikkuja ja kun näin pleksin takaa savumuikkuleivän, valinta oli helppo. Maukas leipä oli juuri niin hyvää kuin Tertissä yleensä kaikki syötävä.

Hyvää paikassa on myös sellainen hauska leikkimielisyys. Kun alueella kulkee, joka puolella on visuaalisia yksityiskohtia, jotka ihastuttavat ja ilahduttavat. Kaikki on selkeästi tarkkaan mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Henkilökunnassa täytyy olla joku kaunosielu, joka loihtii kaikenlaisia kauniita asioita ympärilleen. Minä ainakin tulen aina hyväntuuliseksi Tertissä käydessäni.

Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata ruoka mielessä. Kotiin viemiseksi herkkupuodista löytyy paikan omia tuotteita mm. Tertin omaa ruusukuoharia. Yöpyäkin täällä voi. Pihapiirin aitassa on tasokkaita ja tunnelmallisia huoneita.

www.tertinkartano.fi

Kenkävero

Mikkelissä on toinenkin hennon vaaleanpunainen kaunotar – Kenkäveron vanha pappila. Pahoin ränsistymään päässeen vanhan pitsihuvilan entisöinti saatiin päätökseen 1990, jolloin sen ovet avattiin yleisölle. Onneksi rakennus pelastettiin viime metreillä. Olisi ollut karmeaa, jos tämä ihanuus olisi menetetty.

Kenkäveron päärakennuksessa toimii romanttinen kahvila-ravintola. Lisäksi vieressä on ympäri vuoden avoinna oleva kaupparakennus, jossa myydään suomalaista muotoilua ja pientuottajien valmistamia elintarvikkeita.

Kenkäveron pappila on oma suosikkikahvilani, kun näille kulmille satun. On jotenkin juhlavaa siemailla kahvia posliinikupista pääsalin kristallikruunun alla. Tosin tällä kertaa vähän harmitti kahvilan vitriinin tyhjyys. Olin niin odottanut tätä kahvilakäyntiä. Oliko lie kävijämäärä yllättänyt vai eikö vielä uskottu, että asiakkaita riittäisi?

Ihailen aina Kenkäveron tapaa koristella ympäristöä vuodenajan mukaan. Jouluaikaan rakennukset pukeutuvat jouluasuun, nyt oli hurmaavien kesäkukkien aika. Visualisti näyttää asuvan myös täällä. 5-tieltä on paikkaan hyvät opasteet.

www.kenkavero.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Retkeily Suomi

Pala kauneinta Saimaata Puumalan retkeilyreiteillä

sunnuntai, 24 toukokuun, 2020

Oi Puumala, oi Saimaa! Ainakin kerran kesässä on tätä kauneutta saatava.

Kirjoitin aiemmissa blogijutussani Suomen kahdesta kauniista maisemareitistä, Punkaharjun Harjureitistä ja Karigasniemi – Utsjoki Tenojokilaakson reitistä. Tähän sarjaan on ehdottomasti lisättävä kolmas Suomen maisemahelmi, Puumalan saaristoreitti.

Yksi tämän tieosuuden ihanuuksista on Puumalan kunnan ylläpitämä retkeilyreitistö. Jos vähänkään vesistö ja Saimaa saa sydäntäsi hypähtelemään, täällä olisi tarjolla kolmen luontopolun kattaus, joista jokainen kulkee ainakin osittain pitkin Saimaan kauneimpia rantamaisemia.

Kaikki kolme retkeilyreittiä ovat rengasreittejä, jotka ovat yhdistettävissä toisiinsa. Kolmen kilometrin pituinen Kitulan lenkki kulkee enemmän metsän siimeksessä, kun taas neljän kilometrin mittainen Kaivannon Kieppi myötäilee lähes täysin Saimaan rantoja. Kolmas reiteistä, Kotkatsaaren kierros, on kolmisen kilometriä pitkä ja myös se kuljettaa suurimmaksi osaksi rantamaisemissa.

Me valitsimme Kaivannon kiepin reitin, joka on varmasti yksi hienoimmista retkeilyreiteistä, mitä olen näillä leveysasteilla kulkenut. Oma kivan lisänsä antoi toukokuinen heleys, kirkas sää ja kauniin sininen taivas. Aurinko sai Saimaan näyttämään niin kirkkaansiniseltä, että melkoisessa sinisessä Suomi-euforiassa kuljimme nuo kilometrit. Eipä olisi voinut parempaa säätä toivoa luontoretkeilyyn.

Rantoja kiemurteleva polku nousi väliin ylös kallioille ja laskeutui taas alas rannoille. Kaivannon kiepin varrella oli peräti kolme hiekkapohjaista uimarantaa ja lisää uintipaikkoja löytyy Kotkatsaaren reitiltä. Jos vesi vain olisi ollut hieman lämpimämpää, olisi ollut aika makeeta pulahtaa reippailun välissä Saimaan syleilyyn.

Reitin varrella oli myös kerrassaan hieno vastavalmistunut katos, jonka yhteydessä oli kaksi tulentekopaikkaa, jotka käyntihetkellämme olivat viimeistelyä vaille valmiita. Kyllä oli kunta rakennuttanut upean hirsirakennuksen kaikkien yhteiseen käyttöön. Sieluni silmin näin kuinka vaikuttavaa olisi kuunnella täällä Finlandia hymniä.

Jyrkkien nousujen ja laskujen takia reitti vaatii kohtalaista peruskuntoa. Suosittelen myös pitäväpohjaisia kenkiä. Huomasin itse, että melko sileäpohjaiset Skechersit eivät olleet tälle matkalle parhaat jalkineet.

Reitti oli hyvin merkitty punaisin täplin puihin, joten eksymisen vaaraa ei ole. Tästä selviäisin jopa minä suuntavammainen ihan yksinkin.

Olin varustautunut lähiobjektiivilla siltä varalta, että joku alueella elävistä norpista olisi näyttäytynyt. Näin hyvää tuuria ei tällä kertaa ollut, mutta ilman norppaakin reitti oli ihastuttava. Kun kiipesimme Pääskytvuoren näköalapaikalle, harmittelin, ettei mukaan tullut otettu kahvia termarissa. Olisi ollut aika hulppea paikka kahvitteluun. Tosin kävi mielessä, että tässä olisi myös hieno paikka nostaa lasi samppanjaa Suomi-neidolle.

Reittien lähtöpisteille on helppo löytää. Käänny Kantatie 62:lta läheltä Puumalan keskustaa Luukkolantielle. Reilun kilometrin päässä oikealla on retkeilyreittien ensimmäinen parkkipaikka Luukkolantien pysäköintipaikka, joka osuu Kitulan lenkin varrelle.

Me jatkoimme Luukkolantietä vielä noin 1,5 kilometriä eteenpäin ja jätimme auton tien oikealla puolella olevalle Kaivannon parkkipaikalle. Opastekyltti oli melko pieni ja huomaamaton, joten kannattaa olla tarkkana. Tälle parkkipaikalle kannattaa jättää auto myös, jos lähdet kulkemaan Kotkatsaaren reittiä.

Kaivannon parkkipaikalla on muuten juomaveden tankkauspiste. Hyvää vettä onkin, sillä pohjavesialue sijaitsee tällä kohtaa.

Koko reitistöä kutsutaan Norppareitiksi, jonka pituudeksi tulee yhteensä 13 kilometriä, mikäli lähdet matkaan jo Puumalan sillalta.

Tarkemmat tiedot kuvatuista reiteistä löydät täältä.

Jos haluat kokea lisää tuosta alussa mainitusta kauniista tieosuudesta, Puumalan saaristoreitistä, jatka matkaa Luukkolantietä eteenpäin kohti Niinisaarta. Ennen Hätinvirran lossia käänny oikealle Lintusalontielle. Lossin jälkeen alkaa viehko tieosuus, jossa ajat siltoja pitkin saarelta toiselta.

Niinisaaressa sijaitsee tasokkaita lomamökkejä vuokraava Okkolan lomamökit. Täältä voit vuokrata käyttöösi vaikka sähköpyörän, jolla on mukavaa jatkaa matkaa eteenpäin. Okkolan lomamökit emännöi myös kesäisin auki olevaa Ravintola Niinipuuta.

Okkolan naapurista löytyy kotimaisia marjaviinejä valmistava Temolan viinitila. Ja löytyypä Niinisaaresta myös kesäkuukausina auki oleva Liehtalanniemen museotila.

Tällä kertaa me jatkoimme matkaamme Puumalan satamaan. Kävimme ostamassa sataman vieressä olevasta Kahvila-Konditoria Soroppista take away kahvit ja täydelliset korvapuustit, jotka nautimme sataman penkillä ohi kulkevia veneitä ihmetellen.

Ystävä kävi vielä nappaamassa paikallisesta kaupasta herkullista lähiruokaa: maailman parasta Puumalan kylmäsavustettua kirjolohta ja Puumalan Sahanlahden valmistamaa mallaslimppua. Sopi näillä sitten evästää hetkeä myöhemmin mökkiterassilla.

Enpä yhtään ihmettele, että ainakin kerran kesässä tekee mieli pistäytyä Puumalassa.

visitpuumala.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Lappi Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Retkeily Suomi

Teno ja Juutua – Lapin upeat joet kutsuvat muitakin kuin kalastajia

tiistai, 19 toukokuun, 2020

Minne kannattaa suunnistaa, jos mies haluaa kalastaa ja vaimo kaipaisi jotain muutakin kuin pelkkää eräelämää?

Kesäkuukausia on vaikea kuvitella ilman veden läheisyyttä. Meillä matkustetaan kesäisin usein vesien äärelle myös miehen kalastusharrastuksen takia. Sopii minulle, kalastanhan vähän itsekin, mutta niin kauan, kun ei tarvitse päivätolkulla harrastaa telttaelämää.

Tässä jutussa mennään kahdelle minulle mieluisalle pohjoisen joelle. Jos ihan rehellinen olen, luonnonkauneuden lisäksi pidän näissä paikoissa myös siitä, että yöksi pääsee lakanoiden väliin ja illalla halutessaan hyvin syömään.

Blogiani seuranneet tietävät, että Lapilla on iso paikka sydämessäni ja Lapin luontoäidin syliin tulee ainakin kerran kesässä päädyttyä. Kun mies on intohimoinen kalastaja, vaimo kulkee usein kiltisti messissä ja sitä kautta monet kalamiesten (vai pitääkö nykyisin sanoa kalahenkilöiden) kohteet ovat tulleet tutuiksi.

Niin myös Lapin kaksi merkittävää kalastusjokea, Teno ja Juutua. Olen kerrassaan iloinen siitä, että olen saanut tehdä tuttavuutta näiden komeiden luonnontilaisten jokien kanssa. Minulle jo pelkästään kosken rannalla istuminen ja kuohuvan veden kokeminen on jotenkin hyvin terapeuttista ja voimaannuttavaa.

Minä nautin maisemista ja mies kalastaa. Joskus innostun vavan kanssa heilumaan itsekin.

Tenojoki – kuningasjoki

Jo ajomatka pitkin Suomen kauneimmaksi tieksi nimettyä Tenontietä Karigasniemeltä Utsjoelle on ihastuttava. Noin sadan kilometrin matkalla ajetaan välillä alhaalla Tenojokilaaksossa ja välillä noustaan ylemmäs törmälle.

Tenojoki on Suomen ja Norjan rajajoki. Yhteistä osuutta on reilun 150 kilometrin verran, mutta itse Tenolla on pituutta noin 360 kilometriä. Tosin lukemat vaihtuvat vähän sen mukaan, mistä kukakin katsoo varsinaisen Tenon alkavan.

Itse joen pääuoma alkaa jo käsivarren juuresta ja kulkee osan matkaa Inarijoen nimellä. Varsinaisen Tenojoen katsotaan alkavan Karigasniemeltä ja päättyvän Suomen puolella Nuorgamiin. Norjan puolella joki jatkaa vielä noin 50 kilometrin matkan ennen päätymistään Jäämereen.

Ylemmiltä osilta Teno on kapeampi. Mitä lähemmäksi Utsjokea tullaan, sitä leveämmäksi joki muuttuu.

Teno tunnetaan Pohjois-Euroopan parhaimpana lohijokena, tosin kalastussääntöjä on jatkuvasti tiukennettu. Siksi kannattaa tarkistaa lupatilanne ja rajoitukset etukäteen, jos mielit tänne hopeakylkisten perään.

Lohenkalastusta enemmän minua kiinnostavat Tenon kauniit maisemat. Pääosin kirkasvetinen ja hitaasti virtaava joki kulkee tuntureiden ympäröimässä jokilaaksossa. Rannat ovat kivikkoisia ja siellä täällä laajat hiekkasärkät nousevat veden pinnan yläpuolelle. Vaikuttavimmat kosket ovat Ylä- ja Alaköngäs.

Lohiveneparkki.

Oiva paikka Tenon majoitukselle on lähellä Utsjoen keskustaa oleva Lomakylä Valle. Tenon jokitörmällä sijaitsee niin yksittäisiä mökkejä kuin uudehko luhtihotelli. Olemme yöpyneet sekä mökissä että hotellissa ja molemmat ovat suositeltavia. Ikkunoista on mukavaa seurailla ohi lipuvia jokiveneitä ja kalastajien puuhia. Hotellilla on myös saamelaisiin ruokiin erikoistunut tasokas ravintola.

Kokemuksia Lomakylä Vallesta löydät täältä.

Utsjoen lähiretkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

Juutuanjoki, Inarin ykkönen

Toinen Lapin lempijoistani on Inarijokeen laskeva noin 10 kilometrin pituinen Juutuanjoki. Jos Teno on yksi Euroopan parhaimmista lohijoista, Juutuaa pidetään yhtenä Euroopan parhaista taimenjoista. Juutua on Inarin taimenen tärkein kutujoki.

Pidän Juutuan erämaisesta tunnelmasta, vaikka ollaankin aivan lähellä kunnan taajamaa. Osa joesta virtaa peräti keskellä Inarin kirkonkylää. Kannattaa käydä katsomassa Juutuan vaikuttavia koskia, kuten Ritakoskea ja Haapakoskea.

Kosken jatkuvassa viratuksessa on jotain kumman kiehtovaa.

Jos et jaksa kävellä pitkiä matkoja, useimmille Juutuan koskille pääsee melko helposti. Joen varrella on useita parkkipaikkoja, joista rantaan on vain muutaman sadan metrin matka.

Mukava tapa tutustua Juutuanjokeen on tehdä vajaan kuuden kilometrin mittainen rengasreitti, jossa joen ylitys tapahtuu riippusiltaa pitkin Jäniskosken yli. Reitti on helpohko ilman suuria nousuja ja laskuja.

Muutenkin Inarin alue on ihanteellista kaiken tasoiseen retkeilyyn. Lähellä on mm. Lemmenjoen kansallispuisto ja Hammastunturin erämaa-alue. Ja jos näillä kulmilla liikut, kannattaa käydä tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, jossa toimii myös Ylä-Lapin luontokeskus. Siidassa on muuten erinomainen museokauppa, jossa on myynnissä hienoja saamelaisia käsitöitä, kuten koruja ja laukkuja.

Juutua on sopiva niin kalastajalle kuin retkeilijälle.Juutuan yli pääsee Jäniskosken riippusiltaa pitkin.

Juutualla käydessämme olemme yöpyneet Inarin Kultahovissa, joka on toiminut perheomisteisena hotellina jo yli 80 vuotta. Hieman retrohenkinen päärakennus kunnostettiin täysin vuosina 2014-2015. Lisäksi hotellilla on joen rantamaisemissa erillinen koskihotelli, joka on ollut meille mieluinen. Huoneet ovat melko pelkistetyt, mutta telttayöpymisten jälkeen on ollut ihanaa päästä huoneeseen, jossa on oma sauna.

Kultahovissa kannattaa myös syödä, sillä hotellin Aanaar ravintola on kokemustemme perusteella hyvä. Useita palkintoja kerännyt ravintola valittiin hiljattain Suomen gastronomisen seuran toimesta vuoden ravintolaksi 2020. Erityisen iloinen olen siitä, kun tällaiset huomionosoitukset menevät kasvukeskusten ulkopuolelle.

Saamelaiskunnassa ollaan. Lähiruokaa parhaimmillaan. Kannattaa ehdottomasti maistaa Inarin siikaa.

Näissä molemmissa paikoissa pystyy yhdistämään hienosti luontoretkeilyn ja kalastuksen. Mies saa kalastaa sielunsa kyllyydestä ja minulle riittää omaa tekemistä ja tutkittavaa ympäröivässä luonnossa.

Illalla päästään yhdessä hyvin syömään. Tosin sen jälkeen, kun mies on ensin siivonnut päivän kalasaaliinsa. Sori Kultahovi. Viimeksi taisi jäädä vähän harjuksen suomuja jälkeemme.

Inarin retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Suomi

Suunnitteilla lomamatka Suomessa? Suuntaa Savonlinnaan ja Saimaalle

keskiviikko, 13 toukokuun, 2020

On korona tai ei, tunnen kuinka joka keväinen levottomuuteni lisääntyy ja pääni alkaa kuumeisesti pähkäilemään kesän matkasuunnitelmia. Tekee niin vietävästi mieli toisiin maisemiin.

Oletko tehnyt lomasuunnitelmia? Jos et ole, älä välitä. En ole minäkään ja sekös tässä kohtaa jo vähän huolestuttaa. Kesä on aina kesä ja vaihtelua kotiseinille ja arkirutiineihin pitäisi saada. Minkäs matkailevainen mielelleen voi, jonnekin olisi piakkoin pakko päästä.

Ulkomaanmatkoista ei osaa kukaan sanoa, mutta luulenpa, että mökkeily ja kaikkinainen kotimaan matkailu tulee tänä kesänä olemaan kovassa kurssissa. Ja hyvä niin. Korona on kurittanut matkailuyrityksiämme sen verran kovalla kädellä, että on pelkästään positiivinen asia, jos matkailueurot jäävät tänä kesänä pääosin Suomeen.

Omat kesäsuunnitelmani ovat aivan auki. Jonnekin itselleni uuteen ja ennen käymättömään kohteeseen Suomessa olisi mukava mennä. Rakastan persoonallisia ja tavanomaisesta poikkeavia majoituspaikkoja, joten myös jonkun sellaisen haluaisin tänäkin kesänä maamme sopukoista löytää.

Minusta Suomen kesän parasta matkailua ovat reissut paikkakunnille, jotka sijaitsevat vesistöjen äärellä. Suomalainen sielunmaisema minussa kaipaa ympärilleen jonkinlaista lätäkköä, isompaa tai pienempää vettä. Kesäisin viihdyn ehdottomasti parhaiten paikkakunnilla, joissa pääsee käyskentelemään kauniisiin rantamaisemiin.

Vesistön lisäksi minusta täydelliseen lomakokemukseen sisältyy mielenkiintoista nähtävää, mahdollisesti luontoaktiviteetteja ja ehdottomasti hyviä ruokakokemuksia. Vielä kun kattaukseen lisätään jollain tasolla poikkeuksellinen majoitus, siinä ovat minun näköiseni loman elementit.

Kun viime aikojen matkailu on sattuneista syistä jäänyt vähäiseksi, päätin verestää vanhoja matkamuistoja. Tulen lähiviikkojen aikana nostamaan blogissa esiin muutamia kotimaan matkakohteita, joista olen pitänyt erityisen paljon ja joissa kaikissa vesistö on ollut voimakkaasti läsnä. Toivottavasti joku saa näistä inspiraatiota ja ideaa tulevan kesän reissuillensa.

Ihan ensimmäiseksi mennään Savonlinnaan. Viime kesänä teimme ystäväni kanssa perinteisen kesäretkemme Savonlinnan maisemiin. Piskuinen Savonlinna Saimaan rannalla on minusta ihan huippu kesäkaupunki.

Jestas, miten kuuma olikaan tuona viikonloppuna, kun kaupungissa vierailimme. Mieleen jäivät Savonlinnan lukuisat sillat, aurinkoiset terassit ja kaikkialta vilkutteleva Saimaa. Kaupunki koostuu useasta saaresta, jotka on yhdistetty silloilla toisiinsa. Savonlinnassa tulee hauska tunne, että kuljet pitkin järvenselkää paikasta toiseen. Noista lenkkeilymaastoista voi kyllä olla savonlinnalaisille aidosti kade.

Savonlinnassa on pakko käydä torilla, syödä maan parhaita Puruveden muikkuja ja käydä ihailemassa jyhkeää Olavinlinnaa. Jos meillä olisi ollut vähän enemmän aikaa, risteily Saimaan saaristossa olisi voinut olla myös kokemisen arvoinen juttu.

Savonlinnan reissukokemuksistamme voit lukea lisää täältä.

Savonlinnasta jäi mieleen myös ihastuttava majapaikkamme. Yövyimme vanhassa tunnelmallisessa puutalossa, jonka vehreä piha oli kuin suoraan lapsuuden maisemista tuoksuvine syreenipensaineen. Tavis Innin huoneistoja voin suositella lämpimästi.

Toinen kiva majoituspaikka löytyy Tavis Innin naapurista. Lossiranta Lodge on samassa omistuksessa oleva pikkuhotelli, jonka sijainti rannalla on paras mahdollinen, aivan Olavinlinnaa vastapäätä. Siinä on kuulkaapas näkymä kohdallaan, joka kelpaisi varmasti ikuistettavaksi itse Edelfeltille.

Majoituskokemuksestamme voit lukea lisää täältä.

Savonlinnan kaupunkiin kuuluva Punkaharju on toinen kohde, jossa kannattaa kesämatkaajan piipahtaa. Matkaa Savonlinnasta tulee vajaa 30 kilometriä. Vaikka ikonista Retrettiä ei enää ole, taidetta Savonlinnassa pääsee näkemään Johanna Oraksen taidekartanolla ja vanhalla Punkaharjun asemalla.

Jos kaipaat täydellistä miljöötä kesämatkasi lounaalle, suuntaa Punkaharjun vaaleanpunaiseen unelmaan, Hotelli Punkaharjuun. Paikka nyt muutenkin on viehko kuin kesämorsian ja sopii rauhaa ja seesteisyyttä kaipaavan majoituskohteeksi.

Muista ajaa pitkin harjutietä. Tämä tienpätkä voisi hyvin kilpailla Suomen kauneimman maiseman tittelistä. Tosin kaukana tuosta tittelistä ei olla, sillä Punkaharjun Harjutie on valittu 2017 Vuosisadan tieksi. Joka kerta tuosta ajaessani jaksan vain huokailla maamme kauneutta.

Matkavinkkejä Punkaharjulle ja lähiympäristöön löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Elämäntaito Lappi Retkeily Suomi

Tähtihetkiä Lapin reissuilta

sunnuntai, 19 huhtikuun, 2020

Minä voin lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde minusta. Ei koskaan.

Kävin tänään vanhoja kuva-arkistoja läpi siivotakseni pois turhia kuvia. Vuosien varrella on tullut näpsittyä melkoinen määrä ruutuja, joiden joukossa on paljon sellaista kuva-aineistoa, jota on turha säilytellä.

Vanhojen valokuvien tutkaileminen on jotenkin terapeuttista. Vanhat muistot lähestulkoon liikuttavat. Kuviin liittyy niin paljon muistoja ja tunnelmia eri paikoista ja tilanteista. Tuntui kuin kuvia selatessa olisin muutaman tunnin aikana tehnyt aikamatkan elämäni viimeisimpiin vuosikymmeniin.

Hyvää huomenta luksusmajoituksesta. Punaiselta matolta valmiina päivän koitoksiin.Alkusyksystä punaista mattoa levitellään pohjoisen maastoon.

Lappi-rakkautta

En edes muistanut, miten monissa paikoissa onkaan tullut käytyä vilkkaimpien matkavuosien aikana. Eniten valokuvia oli Suomen Lapista, eikä ihme. Onhan me miehen kanssa matkailtu siellä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan, tiiviimmin viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Olemme mökkeilleet, retkeilleet, vaeltaneet, telttailleet, kalastelleet, hillastaneet, hiihdelleet, ja aiemmin myös lasketelleet. Ylipäätään olemme liikkuneet Lapin luonnossa monipuolisesti kaikkina vuodenaikoina.

Suomen Lappi on tullut näiden vuosikymmenten aikana kovin rakkaaksi ja läheiseksi. Joka vuosi on ollut vähän kuin pakkopolte päästä sinne edes kerran. Minusta Lapissa oleskelu on tehnyt aina hyvää myös parisuhteellemme. Olemme Lapissa ikään kuin kahdenkeskisellä parisuhdeleirillä.

Vuosien varrella muutamasta Lapin kolkasta on tullut minulle erityinen. Jos olen löytänyt uusimman mansikkapaikkani Espanjan Andalusiasta, on minulla muutama mansikkapaikka entuudestaan myös pohjoisessa. Kerronpa teille vähän pohjoisen tähtihetkistäni.

Lapin kultaa. Rakastan hillastamista ja tähtihetki on aina kun saa saalista.Tähtihetkiä ovat myös ne kultaiset ja kummalliset pohjoisen yöt, jolloin aurinko ei  laske.Huippuhetkiä ovat myös Lapin kultaiset suot, jotka tuoksuvat niin hyvälle.

Yhteisiä kalareissuja ja se elämäni kala

Mieheni on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa innokas kalastaja. Jokainen kalastajan vaimo tietää, että jos haluaa kalastavan miehensä kanssa viettää lomilla yhteistä aikaa, paras tapa siihen on alkaa kalastaa myös itse.

Näin kävi meille, kalastuksesta tuli yhteinen harrastuksemme. Odotimme kesälomiamme kuin kuuta nousevaa päästäksemme Lappiin ja kalaan. Miten ihanaa ja vapauttavaa oli, kun saattoi pakata auton täyteen retkeilyvarusteita ja vapoja. Tosin sitä puolet tavaratilasta täyttävää kahdentoista sentin patjaa mies ei oikein tahtonut ymmärtää…

Vuosien varrella monet pohjoisen joet ja järvet tulivat tutuiksi. Kaunein tietämäni joki minusta on edelleenkin Teno, Inarin Juutuan tullessa hyvänä kakkosena. Osan aikaa kalamatkoillamme yövyimme usein teltassa maastossa tai leirintäalueilla, jossain vaiheessa siirryimme yleensä lakanoiden väliin mökki- tai hotellimajoitukseen. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän jälkimmäiset vaihtoehdot ovat kummasti vieneet pidemmän korren.

Olin juuri saanut upouudet kalastusvermeet. Ikävä kyllä perhokalastajaa minusta ei koskaan tullut miehen toiveista huolimatta.Kalastajan muija.

Kaikkein rakkain kalastuskohde meille on ehdottomasti ollut Inarin Paadarjärvi. Löysin aikoinani erämaiselta järveltä vanhan poropirtin, jota oli alettu vuokrata matkailukäyttöön. Kaukana kaikesta olevalle mökille ei johda edes tietä, vaan poromies Sulo vie meidät perille jokiveneellä ja hakee, kun sovitaan. Täällä olemme käyneet kalassa säännöllisesti usean vuoden ajan.

Missään muualla ahti ei ole ollut meille yhtä runsaskätinen. Paadarilla olen saanut sen elämäni merkittävimmän kalan, taimenen jollaisesta en koon puolesta ole tohtinut edes uneksia. Tuollaista kalojen kalaa ei varmaan koskaan tule kohdalleni uudelleen. Paadarin kalajumala on ollut meille suotuisa jatkossakin.

Suosittelen muutenkin Inaria matkakohteeksi, vaikka et niin erähenkiseksi tuntisikaan itseäsi. Jos näillä nurkilla viipyilet, käy tutustumassa mielenkiintoiseen saamelaiskeskukseen Siidaan, tee risteily katamaraanialuksella upealla Inarinjärvellä, retkeile Juutuanjoen kauniissa maisemissa ja syö tasokkaasti Inarin Kultahovin palkitussa Aanaar-ravintolassa.

Paadarin upeaa hiekkabiitsiä. Voiko olla hienompaa veneretkikohdetta?Tällä kertaa oli hymy vähän herkässä.

Luostolla muutakin kuin lystinpitoa

Kun Lappi-rakkautemme alkoi syvetä, rupesi mielessä pyörimään ajatus oman kiintopisteen hankkimisesta pohjoisesta. Tutkailimme eri vaihtoehtoja ja punnitsimme niitä budjettiimme, toiveisiimme ja ajomatkaan nähden.

Luontoa ja rauhaa rakastavina katseemme kääntyi Luostoon. Kun alueelta löytyi hinnaltaan sopiva rivarinpätkä, päätös oli selvä. Meistä tuli useaksi vuodeksi kelomökinomistajia Lapista.

Luoston mökkimme rytmitti vuottamme. Joulu, juhannus, loppukesä ja syksy olivat meille Luosto-aikaa. Usean vuoden aikana kesä aloitettiin kiipeämällä juhannusyönä tunturiin Ukkoluoston huipulle juomaan samppanjaa ja ihmettelemään yötöntä yötä. Tästä tuli meille traditio ja yksi vuoden kohokohdista. Suomen kesä tuli näin korkattua.

Luoston juhannus ja yötön yö.

Kesälomat vietettiin aina Luostolla ja sen ympäristössä hillastellen, retkeillen ja kalastellen. Juhannuksen lisäksi toinen vuoden kohokohdista oli Luoston kelomökissä vietetty joulu. En ihan äkkiä tiedä, mistä löytäisin vastaavaa joulutunnelmaa. Se aito joulunhenki asuu ilmiselvästi täällä.

Levottomia sieluja kun olemme, Lapin matkailumme alkoi laajentua muuanne ja huomasimme kuin varkain viettävämme lomapäiviä usein jossain muualla pohjoisessa. Möimme loma-asuntomme muutama vuosi takaperin, osin myös sen hetkisen aikapulan takia. Oli turha kiinnittäytyä samaan kohteeseen, kun mieli teki usein uusille seikkailumaille. Mutta edelleen Luostolla on minulle erityinen sija sydämessä. Se on tarjonnut meille niin monta Lapin parasta tähtihetkeä.

Joulu Luostolla on aina ollut tähtihetki.

Koskettava Lappi

On ehkä jotenkin kliseistä puhua lapinlumosta, mutta kaikki, joita Lappi on koskettanut tietävät, mitä tarkoitan. Lappi oikeasti lumoaa ja koukuttaa.

Mietin tänään niitä kaikkia Lapin yrittäjiä, joilta perhanan korona on keskeyttänyt kevätsesongin ja vienyt ison siivun toimeentulosta. Toivon kovasti, että kun tästä piinasta päästään, mahdollisimman moni suuntaa kohti upeaa pohjoisinta osaa maatamme. Kenties sinullekin käy kuten minulle; löydät elämääsi suuren rakkauden ja koet oman elämäsi tähtihetkiä.

Inspiraatioksi kaikille, tässä vielä lisää pohjoisen tähtitunnelmia:

Haltin valloitus. Voiko Suomessa oikeasti olla näin upeita maisemia?On aina tähtihetki syödä itse pyydettyä kalaa.Ja juoda samppanjaa tällaisissa maisemissa.Lapissa ei tarvitse hienostella. Voi olla ihan oma itsensä. Lappi on paras paikka ajatuksille ja unelmille. Tähtihetkiä parhaasta päästä.

Lapin majoittajia, joita suosittelen:

Hotelli Inarin Kultahovi

Inarin Poropirtit

Holiday Village Valle, Utsjoki

Ylläs Lodge 67°, Äkäslompolo

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Suomen kaupungit Suomi

Kaamosta karkuun kylpylään – testasin suolahuonehoidon

tiistai, 29 lokakuun, 2019

Kylpyläkäynnin tarjosi Lappeenranta Spa.

Ulkona oli pimeää ja sateista, sellaista ettei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan. Sen sijaan keksin loistavan idean. Lähtisimme ystäväni kanssa viettämään lokakuista kaamosiltaa paikalliseen kylpylään.

Kävin syyskuussa pikaisesti tutustumassa Lappeenranta Day Span tiloihin ja hoitotarjontaan. Tuolta reissulta jäi mieleen erityisesti kylpylän eriskummallinen suolahuone.

Minulle tällainen hoitomuoto oli tuntematonta ja olin vähän yllättynyt kuinka paljon hyviä vaikutuksia näin yksinkertaisella asialla kuin suolalla voi olla. Yleensähän suola yhdistetään kaikkeen haitalliseen ja epäterveelliseen. Mutta eipä koskaan aiemmin ole tullut kokeiltua suolaa ulkoisesti.

Pääsin kokeilemaan suolahuoneen tehoa maamme suolahuonehoitojen pioneeripaikkaan, Lappeenranta Day Spahan. Suolahuonehoidot tulivat ensimmäisenä Suomessa juuri Lappeenrannan kylpylään jo 1900-luvun alussa, joten aika vanhasta luonnonmukaisesta hoitomenetelmästä on kyse.

Yksi hoito käsitttää 20-40 minuutin oleskelun suljetussa tilassa, jonka seinät, katto ja lattiat ovat valkoisen vuorisuolan peitossa. Sen lisäksi suolageneraattori puhaltaa ilmaan hienojakoista suolapölyä.

Suolan kerrotaan auttavan erityisesti iho- ja hengitystieongelmissa. Ihosairauksissa suola toimii antiseptisesti ja vaikeuttaa haitallisten bakteerien leviämistä iholla. Suola tuo helpotusta mm. atoopikoille, psoriaatikoille ja kuivasta ihosta kärsiville.

Suolahuonehoidosta on apua myös astmaatikoille ja muille hengityselinongelmaisille. Suolan sanotaan vahvistavan limakalvojen immuunihoitojärjestelmää sekä vähentävän limakalvojen turvotusta ja tukkoisuutta. Tämä iski erityisesti minuun, joka kärsin jonkin asteisesta kroonisesta nuhasta. Olen alituisesti sellainen tukkoinen niiskuneiti.

Hetken aikaa suolahuoneessa oleskeltuamme huomasimme kuinka helppoa tuossa tilassa oli hengittää. Vähän samanlaista kuin olisi ollut raikkaassa vuoristoilmassa. Toimisi muuten varmaan myös flunssaoireissa. Suolan maku tuntui konkreettisesti suussa.

Vähän meitä ystäväni kanssa nauratti, kun makasimme puoli-istuvassa asennossa vieretysten kuin vanhoissa kuvissa keuhkoparantolan potilaat. Vitsailimme, että olemme pian kaksi harmaasuolattua kinkkua. Vielä kun joku lupaisi, että tämä hoito nuorentaa 🙂

Kaikkinensa suolahuonekäynti oli ihan miellyttävä kokemus, jota tulen varmasti kokeilemaan uudelleen ainakin keväällä, kun pahin allergisen nuhan kausi alkaa.

Suolapölyn sanotaan irrottavan limaa hengitysteissä. Tämän huomasin seuraavana aamuna, sillä kurkusta sai kurlata limaa ja nenä vuosi oudon paljon. Uskon, että säännöllisellä käynnillä suolahoidosta voisi oikeasti olla hyötyä tukkoisuuden lievityksessä.

Edullisimmillaan 20 minuutin kertakäynti maksaa 20 euroa. Viiden kerran sarjahoidon saa 80 eurolla.

Ennen suolahuoneeseen menoa kävimme Lappeenranta Day Span kahdeksan asteisessa kylmäaltaassa. Aidon lähteen päälle tehdyn kastautumisaltaan vesi tulee oikeasti syvältä maan uumenista.

Tässä kohtaa kyllä ylitin itseni, sillä en normaalisti juurikaan pistä edes jalkaani alle 18 asteiseen veteen. Virkistävää, vaikka nämä kylmäaltaat eivät olekaan ihan omin juttuni.

Lopuksi menimme vielä rentoutumaan kadun toiselle puolelle Lappeenranta Span allasosastolle saunomaan ja uimaan. Pukuhuoneessa kävi melkoinen vilske, sillä allasjumppa oli juuri päättynyt. Lappeenrannan kylpylän sauna- ja allaspuoli on tiloiltaan aika pieni, joten jos haluat rauhassa uiskennella, kannattaa tarkistaa milloin altaissa on ohjattua toimintaa ja välttää näitä aikoja.

Loppuillasta sitten saimmekin uida altaissa lähes kahdestaan. En ole koskaan ollut mitenkään innokas kylpyläkävijä, mutta tällainen rauha on sitä kylpylämaailmaa, mistä tykkään ja nautin.

Siinäpä taas nähtiin. Ei tarvitse olla aina sään armoilla tekemisissään. Tällaisina synkkinä päivinä pikkuriikkinen hemmottelua tekee kumman hyvää.

www.lappeenrantaspa.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Suomi

Punkaharjun kätketty aarre – keltainen huvilahotelli Saimaan rannalla

lauantai, 19 lokakuun, 2019

Uteliaisuus on yksi luonteenpiirteeni niin hyvässä kuin pahassa. Minun vaan pitää saada tietää ja nähdä. Päästä kurkistamaan ovien taakse ja tapahtumien taustoihin.

On uteliaisuudessa jotain hyvääkin. Se kuljettaa usein uusiin paikkoihin ja tuo eteen mielenkiintoisia juttuja, kuten nytkin. Innostun visuaalisista asioista ja saan kauneudesta paljon mielihyvää.

Vanhojen kauniiden rakennusten kohdalla uteliaisuus ottaa usein vallan. Tunnen vastustamatonta kutinaa päästä näkemään, miltä sisällä näyttää. Millaisia tiloja ja huoneita siellä on, millaisia kalusteita ja millaisia värejä.

Olin viikolla pari yötä mökkeilemässä Punkaharjulla. Ajelin iltapäivästä Vaahersaloon ja nautin suunnattomasti lehtien peittämästä tiestä, joka kiemurteli pitkin Punkaharjun upeaa harjua. Vaikka keli oli lokakuisen hämärähyssyisen harmaa, ei sekään pystynyt latistamaan Punkaharjun maisemien upeutta.

”Näitkö matkalla sen hienon keltaisen huvilan?”, kysyi ystäväni mökille saavuttuani. En, ihme kyllä. Yleensä kyllä huomaan poikkeavat rakennukset, mutta nyt maisemat imivät kaiken huomioni.

Seuraavana päivänä hyppäsimme autoon ja lähdimme vähän katselemaan Punkaharjun nähtävyyksiä. Tunsin alueelta aiemmilta reissuiltani ihastuttavan Hotelli Punkaharjun ja mielenkiintoisen Metsämuseo Luston, mutta ystävälleni nämä kohteet olivat uusia.

Ensimmäiseksi pysähdyimme muutaman kilometrin päässä olevan Kruunupuiston pihaan. Kruunupuisto on hotelli ja monipuolinen kuntoutuskeskus, jolla on kuntoutustoiminnasta melkoisen pitkät perinteet. Samalla paikalla aloitti vuonna 1903 Takaharjun tuberkuloosisairaala ja sama napakka kivirakennus siinä edelleen nakottaa.

Kävelimme pitkin kaunista rantaa. Ohitimme värikkäät vanhat puurakennukset, jotka myöhemmällä tutkimisella osoittautuivat Kruunupuiston Inkeritalon kokoustiloiksi ja saunaksi.

Ja sitten pam. Siellä edessä se keltainen komeus seisoi järkähtämättömästi kuin etelä-italialainen villa auringonkukankeltaisessa kuosissaan. Tienviitan mukaan rakennuksen nimi oli Urhola. Ikkunoista saatoin nähdä vilauksen kauniista valaisimista ja palan ihanaa tapettia. Kokeilin ovea. Se oli lukossa.

Mikä ihme tämä historiaa huokuva kiviunelma on, joka tuijottelee hienolla paikalla Saimaan Pihlajavedelle? Siitä piti uteliaan ottaa selvää.

Kruunupuiston henkilökunnalta sain kaipaamaani lisäinfoa. Jugend-huvila Urhola rakennettiin vuonna 1903 Takaharjun parantolan ylilääkärin asunnoksi. Rakennus kuuluu Kruunupuistolle ja 2009 se remontoitiin boutique-hotelliksi.

”Anteeksi, mutta olisiko mitenkään mahdollista päästä kurkkaamaan noita tiloja”, kysyin varovaisesti. ”Eiköhän se järjesty”, sanoi respan täti ja hetken päästä me seisoimme huvilan kiehtovien ovien sisäpuolella.

Täydellistä jugendin murrettua värimaailmaa. Upeita alkuperäisiä valaisimia ja huh, miten ihania tapetteja. Kauniita kakluuniuuneja. Lämpimiä puupintoja. Sammaleen vihreitä plyyshikalusteita. Oltiin pikkuhotellissa, mutta enemmän minusta tuntui siltä, että oltiin jonkun kotona.

11 kahden hengen huonetta, yksi yhden hengen huone, kokoustila 20:lle hengelle, alakerrassa sauna ja saunakabinetti, jotka ovat hotelliasiakkaiden käytössä. Kelasin mielessäni, että tämähän on ihan täydellinen romanttinen piilopaikka tai juhlien pitopaikka. Ainutlaatuinen hotelliaarre joka tapauksessa. Kaiken lisäksi ympäristössä on upeat ja rauhalliset lenkkeilymaastot vesistöistä tinkimättä.

Ehkä Urholasta kertoo jotain se, että siellä on majoittunut Tanskan kuningatar Beatrix. Villa myös kelpuutettiin Putinin ja hänen poppoonsa majoituspaikaksi Punkaharjun vierailulla 2017.

Kyllä teillä Punkaharjulla passaa. Kaksi persoonallista ja harvinaisen viehättävää pikkuhotellia Suomen kansallismaisemissa. Toisella puolella harjua viehko vaaleanpunainen Unelma, Hotelli Punkaharju. Toisella puolella tämä auringonkukankeltainen komea Urho. On tässä matkailijalla herkkua mistä valita.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista