Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomi

Retkeily Suomi Yleinen

Retkeilylle pyhitetyt perjantait

tiistai, syyskuu 15, 2020

Olemme nimenneet perjantait retkipäiviksi. Jos vain sää ja työt sallivat, perjantaiaamuisin täytetään termari kahvilla ja pakataan reppuun vähän evästä. Meitä kiinnostaa tietää, millainen on se Etelä-Savo, jonne olemme muuttamassa.

Kaikki lähti siitä, että löysin uuden kotimme kaapin hyllyltä palan karttaa. Paikansin kartalta uuden asuinpaikkamme Saimaan keskiössä ja hämmästyin kuinka paljon vesistöä oikeasti tässä kohtaa Suomea onkaan.

Saimaan suuret selät saarineen ympäröivät meitä joka puolelta ja sen lisäksi mannerkin on kuin reikäinen tilkkutäkki. Pienet järvet ja lammet puhkovat maastoa kaikkialla.

Ensi kesän hankintoihimme kuuluu ehdottomasti vene, mutta jo nyt polttelee päästä näkemään, millaiseen ympäristöön olemme asettautumassa. Siispä perjantaisin hyppäämme automme kyytiin ja ajelemme melko päämäärättömästi pitkin pienempiä kyläteitä.

Eväsrepun lisäksi mukaan lähtee onki ja matopurkki. Kun näemme sopivan onkipaikan, aina on kokeiltava josko kala oli syönnillään. Tuoreille ahvenfileille meillä on aina käyttöä.

Toiveikkaina olemme etsiskelleet myös herkkutatteja mäntykankailta. Joko niitä ei ole tai sitten olemme olleet väärissä paikoissa. Toistaiseksi tältä osin emme ole satoa saaneet.

Kun pienempiä teitä ajelee, mielenkiintoista on ollut huomata, että yleensä jokainen tie päättyy jossain kohtaan järveen. Ja voi hyvänen aika tätä vesistöjen määrää. Kyllähän minä tiesin, että Etelä-Savossa vettä riittää, mutta että näin paljon.

Yllättävää on ollut myös maiseman jylhyys ja rantojen karuus. Rakastan rantakalliota ja niitä tällä osalla Suur-Saimaan harjuja riittää. Jo ajomatka Puumalan ja Mikkelin välillä kertoo, millaisesta maisemallisesta iloittelusta onkaan kyse.

Onpa Etelä-Savoa siunattu myös melkoisella määrällä hiekkarantoja. Hienohiekkaisiin biitseihin ei voi olla törmäämättä. Niitä on yksinkertaisesti kaikkialla. Upein näistä kaikista on ehkä Puumalan Pistohiekka, Saimaan riviera, joka on jo käsite sinänsä ja tullut varmasti tutuksi monille karavaanareille. Samettisella hiekkapohjalla varustettu ranta on unelma uimarille ja rantatörmä näkymineen parasta karavaanarille.

Puumalan Pistohiekka

Viime viikonloppuna meitä hämmästytti syrjäinen hiekkaranta, jonne tupsahdimme ajoreissullamme ihan yllättäen. Olimme tietämättämme pyyhkäisseet lossiyhteyden kautta Juvan puolelle ja siellä ajellessamme huomasimme Saimaa Geopark opasteen, joka johdatti meidät kapealle metsätielle.

Geopark-kohteet ovat maisemallisesti, tieteellisesti tai historiallisesti merkittäviä geologisia kohteita. Saimaan alueelta Geopark-kohteita löytyy lähes kaikista alueen kunnista ja kaupungeista. Ainakin itse hämmästyin niiden suurta määrää ja paljon on joukossa myös tuikituntemattomia paikkoja. Tästä linkistä pääset tutustumaan Saimaan alueen Geopark-kohteisiin: https://www.saimaageopark.fi/kohteet/

Olimme ajaneet tietämättämme Juvan Karihiekan parkkipaikalle, joka sijaitsee Saimaan vesistön Luonterin itäosassa. Alas rantaan vei jyrkkä polku ja mikäs se sieltä tulikaan vastaan. Aivan loistava muutaman sadan metrin mittainen autio hiekkaranta. Täällä piskuisen tien päässä oli jälleen melkoinen biitsi, jota reunustivat korkeat ja jylhät kallioseinämät.

Kiipesimme kallion päälle maisemia katsomaan. Naureskelin miehelle, että tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli laulaa Finlandia-hymniä. Parempi oli kuitenkin olla raiskaamatta Sibeliuksen mestariteosta.

Karihiekka

Ajomatkalla takaisin ihmettelimme kumpuilevaa maastoa. Enpä haluaisi talven jääkeleillä ajella ylös ja alas noita jyrkkiä nousuja ja laskuja. Tien varrella muutaman kymmenen metrin välein olleet hiekkalaatikot ovat jossain kohtaa vuotta varsin tarpeen.

Hämmästelin myös alueen metsien monimuotoisuutta. Maasto vaihteli selkeistä mäntykankaista synkkiin sammalpäällysteisiin kuusikoihin. Matkan varrella oli myös paljon luonnontilaisia metsiä, jotka näyttivät siltä, että ne olivat saaneet olla vuosikymmenten ajan täysin omissa oloissaan. Metsät olivat käytännössä kasvaneet umpeen.

Perjantainen syyssää oli mitä mainioin, joten vielä ei tehnyt mieli ajaa takaisin kotiin. Sen sijaan suuntasimme Puumalan uusille retkeilyreiteille Luukkolantielle, jonka varrella on retkeilijöille tarkoitettuja parkkipaikkoja.

Alkukesästä kävimme kulkemassa osan 13 kilometrin mittaisesta uutukaisesta Puumalan Norppapolusta, joka kulkee suurimmaksi osaksi Saimaan rantamaisemissa. Rengasreitti koostuu kolmesta eri mittaisesta reitistä, jotka kaikki ovat kuljettavissa myös erikseen.

Nyt ajoimme Kaivannon parkkipaikalle tarkoituksenamme kulkea retkipäivämme päätteeksi noin kolmen kilometrin mittainen Kotkatsaaren kierros.

Kiva reitti oli tämäkin. Helpohkossa kangasmaastossa polveileva rengasreitti kuljettaa pääosin pitkin rantoja. Ja kuinka ollakaan, tältäkin lyhyeltä matkalta löytyi peräti kaksi hiekkarantaa. Mukavaa oli kivuta rantakallioille juomaan loput kahvit ja syömään viimeiset voileivät.

Piti käydä myös jälleen ihastelemassa Puumalan kunnan rakentamaa laavua, joka on varmasti hienoin koskaan näkemäni laavu. Käsinveistetyistä hirsistä kokoonpantu ryhdikäs rakennelma on kuin metsäkirkko Saimaan rannalla.

Kotkatsaaren kierros

Tietoa Puumalan uudesta Norppapolusta ja sen reiteistä saat tämän linkin takaa: https://visitpuumala.fi/pyoraile_ja_patikoi/maisemamakupaloja-norppapolulla/ Aiemman juttuni Norppapolun Kaivannon Kieppi -reitistä löydät täältä.

Toivottavasti syksyä jatkuu tänä vuonna mahdollisimman pitkään. Sen verran paljon hienoja maisemakohteita Etelä-Savossa piisaa, joista toivoisin ennen lumen tuloa ehtiväni näkemään vielä mahdollisimman monta.

Odotan myös innolla lokakuuta, sillä silloin loppuu myös tämä kahden asunnon välitilassa eläminen. Saimme asuntomme kaupaksi ja pääsemme nyt reilusti muuttamaan uuteen kotiin. Tuntuu helpottavalta ja vapauttavalta, kun voimme täysillä ottaa seuraavan askeleen.

Lähiviikot tulevat sisältämään varmasti paljon uuden kodin sisustamista. Ja samalla myös sopeutumista henkisesti uuteen elämänvaiheeseen. Uusi koti, uusi maisema ja uudet seikkailut. Tavallaan olemme ihan uuden edessä.

Otsalamputkin on hankittu. Kun metsässä asustelemme, saattaa olla, että niille on lähikuukausina käyttöä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Kaksi ystäväpariskuntaa ja onnellistamisen viikonloppu Lappeenrannassa

lauantai, elokuu 1, 2020

Miten voi hotellissa yöpyä laiturin nokassa? Missä syö Lappeenrannan parhaan pihvin ja mikä on kaupungin paras terassi? Entä miksi ajauduimme availemaan salaperäisiä lukkoja?

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Rakastan hotelleissa yöpymistä. Hotellielämässä on jotain kutkuttavaa nostetta, joka kiikuttaa hetkeksi arjen yläpuolelle. Se tunne, kun tsekkaat itsesi sisään, nouset hissillä kerroksiin ja avaat tulevan yöpymispaikkasi oven, on jollain lailla juhlavaa. Sinulla on ympärilläsi uusi maailma, jonka vieraana voit hetken vain nautiskella mukavista asioista.

Joku on laittanut paikat kuntoon sinua varten. Sijannut vuoteet sileillä lakanoilla ja viikannut pyyhkeet odottamaan ottajaansa. Ympärillä vallitsee järjestyksen harmonia. Jokainen tyyny on ojennuksessa ja jokainen tavara pöydällä omalla paikallaan.

Ja aamulla sinua odottaa valmiiksi katettu runsas aamiainen. Kaikki on hetken ihanan huoletonta. Siinä syitä, miksi niin mieluusti irrottaudun välillä hotelliasiakkaaksi.

Sokos Hotellien missio on onnellistaminen, mikä kertoo jo paljon. Arjen tai juhlan asiat voivat olla pieniä juttuja, tekoja ja huomioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Tällä kertaa me lähdimme onnellistamaan itseämme läheisimmän ystäväpariskunnan kanssa.

Tervetuloa hotelliin. ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle…?”

Staycation – hotelliin omaan kaupunkiin

Hotelliin voi mennä vain majoittumaan, mutta hotelliin voi mennä myös nautiskelemaan. Siksi ei aina tarvitse matkustaa kauas. Vai mitä tykkäätte siitä, että ystävien kanssa aloitettiin viikonlopun vietto perjantai-iltapäivänä kotikaupungissamme Lappeenrannassa, Original Sokos Hotel Lappeessa?

Tapasimme hotellilla suoraan töistä tulleet ystävämme, kiireisen yrittäjäpariskunnan, jolla vapaa-aika on todella kortilla. Tässäkin suhteessa jokainen säästetty tunti oli heille itselleen enemmän aikaa. Ja enemmän mukavaa yhdessäoloaikaa meille kaikille.

Nuo usein vastaan hangoittelevat miehet oli myös helpompi saada mukaan tällaiselle lähikeikalle. Kotikulmilla kun pysyttiin, tarvittiin huomattavasti vähemmän minkäänlaista säätöä.

Majapaikka ”Saimaalla” laiturin kupeessa

Original Sokos Hotel Lappee sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa lähellä kaikkea. Hotellin sijainti on ihanteellinen monellakin tapaa. Se on yhteydessä kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen Iso-Kristiinaan, joten hotellista pääsee sujuvasti sisäkautta pujahtamaan ostoksille. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Lappeenrannan kaupunginteatteri ja elokuvateatteri.

Kaupunkiin tutustuvalle kaikki merkittävä on riittävän lähellä. Kävelyetäisyydellä ovat Lappeenrannan ykköspaikat: tori, Linnoitus ja satama-alue.

Minua vähän nauratti, kun mies meillä valitti, ettei hänellä ole mitään päälle pantavaa. Tai kuulema on, mutta kun vaimo ei anna laittaa erävaatteita hotelliin. Niinpä me ensin kurvasimme katsomassa Iso-Kristiinan miesten muotia ja jotain sieltä mukaan tarttuikin.

On loistoidea, että Saimaan rantakaupungissa sijaitseva hotelli on ottanut huoneiden ja yleisten tilojen sisustukseen Saimaa-teeman. Miehen kanssa yövyttiin Superior-huoneessa nimeltään romanttinen Laituri. Koko seinän mittainen auringonlaskukuva Saimaalta antoi huoneelle miellyttävän seesteisen tunnelman. Tässä huoneessa tulee pakosti kesäfiilis ympäri vuoden.

Hauskalta kuulostavat myös muut Superior Queen-huoneet: hempeä Auringonlasku, kohtalokas Kuutamo, raikas Purjehdus, perinteikäs Vanha kanava, rouhea Uitto, hellyttävä Lumi-Kuutti ja nostalginen Mökki. Jokainen näistä huoneista on omaleimaisen uniikki.

Ensin vähän ostoksille.Sitten huoneeseen ”Saimaalle”.Kuka voi vastustaa hotellisänkyä?

Viikonloppu alkuun saunalla ja uimisella

Meidän perjantainen iltapäivämme käynnistyi rentouttavasti omalla privaattisaunalla. Vaikka hotellilla on yleinen saunavuoro, oma sauna ja oma tila oman porukan kesken on huomattavasti mukavampaa.

Työpäivän jälkeen nälkä oli hirmuinen, joten eipä olisi voinut olla otollisempaa hetkeä saunan seurustelutiloissa odottaville herkuille. Ravintola Vennin lankut oli lastattu maukkailla ja värikkäillä antipasteilla. Ja pöydällä odotti samppanja jäissä. Saattoi tältä samppanjafriikiltä päästä syvä huokaisu silkasta ihastuksesta. Mikä ihana viikonlopun aloitus!

Saunomisen välillä oli virkistävää pulahtaa uimaan. Yllätyimme altaan koosta. Sokos Hotel Lappeen reilun kokoisessa uima-altaassa todellakin pystyi kunnolla uimaan. Ja jos kuntoilu muuten kiinnostaa, ennen saunaa saa hien pintaan vieressä olevalla kuntosalilla.

Näillä elementeillä lähtee käyntiin paras perjantai.

Kukkamekko päälle ja Lappeenrannan iltaan

Mökkiviikonloppujen vastapainoksi oli kiva laittaa parempaa päälle ja lähteä ystävien kanssa katsastamaan Lappeenrannan kesämeininkiä. Totesimme kaikki, että on se vaan kummallista, miten harvoin tulee omassa kotikaupungissa käytyä missään.

Kun hotellista lähdettiin kaupungille, tuli sellainen hauska tunne kuin oltaisiin turisteina kotikulmilla. Tuttuja paikkoja alkoi tarkastelemaan ihan uusista näkökulmista.

Minusta yksi Lappeenrannan mukavimmista ravintoloista on Sokos Hotel Lappeen alakerran uudehko viinibaari Venn, jossa poikkesimme aperitiiveilla ennen syömään menoa. Sen lisäksi, että paikasta saa hyvää ruokaa, kelpo viinejä ja kivoja drinksuja, Venn on viihtyisä. Vähän kuin kodikas olohuone.

Nyt naurattaa.Chin chin kamut!

Kaupungin paras pihvipaikka

Illaksi meille oli varattu pöytä Angus Steak & Wine ravintolaan. Muutaman kerran on tullut aiemminkin syötyä täällä ja hyväksi havaittua. Näin valoisana aikana ravintola tuntuu vähän synkältä tumman värimaailmansa ansiosta, mutta ei kannata antaa sen haitata. Ruoka on hyvää ja palvelu erinomaista.

Alkuruuista meidän suosikeiksi nousivat Anguksen muikkuleivät. Rapsakat voissa paistetut muikut saaristolaistyyppisellä leivällä olivat toimiva yhdistelmä.

Nimensä mukaan Angus on parhaimmillaan pihveissä. Liharuokien lista on monipuolinen ja hyvä asia on, että useimpiin annoksiin voi lisukkeet valita itse. Miehen mielestä ravintolan klassinen pippuripihvi oli paras pippuripihvi ikinä. Kauaksi ei kyllä jäänyt karitsan sisäfilekään valkosipuliperunoilla. Täydellinen kypsyys ja maistuvat lisukkeet.

Itselläni ei ollut Vennin antimien jälkeen enää kova nälkä, joten tyydyin nautiskelemaan kaikkea pientä Anguksen tapaslautaselta.

Jälkkäriksi nautittiin paahtovanukasta, marjaviettelystä ja espressomartinia. Näillä eväin oltiinkin jo aika täydellisessä euforiassa.

Anguksessa on muuten viinikellarin yhteydessä kiva erillinen tila pienen porukan tapaamisiin. Ollaan oltu täällä kummipojan valmistujaisjuhlissa ja tuo viihtyisä kabinetti jäi erityisesti mieleen.

Anguksen jälkeen jatkettiin tutkailemaan Lappeenrannan iltaelämää. Näistä kokemuksista tulee oma juttunsa vähän myöhemmin. Siinä paljastan, mikä minusta on kaupungin ehdoton ykkösterassi.

Valinnan vaikeutta.Ja hymy senkun levenee.Kai se jälkkäri voi olla tämmöinenkin.

Lukkojen taakse mysteereitä ratkomaan

Onneksi hotellillamme sai viikonloppuisin aamiaista vähän myöhempään, aina klo 10.30 asti. Tässä iässä sitä tarvitsee kummasti edellisen illan baarikierroksen jälkeen riittävästi aamuista palautumisaikaa.

Original Sokos Hotel Lappeen aamiainen tarjoillaan vastikään valmistuneessa Aamiaisravintola Sagassa. Tila oli kivan raikas ja valoisa. Aamu on huomattavasti mukavampi aloittaa ilmavassa ja valoisassa miljöössä.

Monta noutopistettä takasivat sen, ettei buffet-pöytiin päässyt syntymään ruuhkia. Aamiainen oli riittävän runsas ja mukava oli huomata, että leipäpöydästä löytyi minusta Suomen parhaita Rikkilän Leivän sämpylöitä.

Joku oli laittanut kaiken tämän minua varten. Aamiaisravintola Sagan uusi ilme oli oikein onnistunut.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti jotain ihan ennen kokematonta. Tai no, kaksi meistä oli tehnyt tuttavuutta asian kanssa muualla jo aiemmin, mutta minä olin ihan pihalla koko jutusta.

Meille oli varattu aamupäivästä aika Room Escape Lappeenrantaan. Olin aiemmin kuullut näistä pakopelihuoneista, mutta oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman piti.

Tapasimme mysteeripäällikkö Annan, joka opasti meidät pakopelihuoneen sääntöihin ja kertoi taustatarinan, jota meidän piti ryhmänä lähteä selvittämään. Tehtävämme oli selvittää tiemme ulos lukitusta huoneesta lukkoja avaavien vihjeiden avulla. Samaan aikaan mysteeripäällikkö tarkkaili toimiamme tv-ruudun välityksellä. Siinä tilanteessa, kun homma ei edennyt, saimme auttavia lisävihjeitä.

Täytyy myöntää, että itse en ollut tällä kentällä ihan omimmillani. Liekö johtunut siitä, ettei oma looginen päättelykykyni ole sieltä parhaimmasta päästä? Mutta onneksi porukassa oli niitä, jotka oivalsivat nopeammin ja juttu eteni. Tosin tämä case olikin kinkkisempi kuin kuvittelimme ja ihan loppuun saakka emme ennättäneet hommaa viemään.

Huoneissa kuvaaminen oli kielletty, enkä ikävä kyllä voi muutenkaan paljastaa, mitä kaikkea juttuun kätkeytyi.

Suosittelen, menkää kokeilemaan ja testaamaan millainen on oma ongelmanratkaisukykynne. Tämä on loistava tapa tehdä jotain ihan uudenlaista vaikka työporukalla ja testata samalla yhteistoimintaa pienen paineen alla. Kummasti näinkin pienessä ajassa luonteenpiirteet ja kunkin ominaisuudet nousevat esille.

Ikävä kyllä, sitten oli aika sanoa heipat. Taas minä muistan, miksi on niin tärkeää tavata välillä ystäviä ja tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikenlaista hauskaa. Selvästi olimme onnellistuneet.

Ja muistan minä taas senkin, miksi kannattaa välillä mennä hotelliin. Prisman kautta mentiin kotiin laittamaan ruokaa.

https://www.sokoshotels.fi/fi/lappeenranta/sokos-hotel-lappee

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Risteilyt Suomen kaupungit Suomi

Maarianhamina on kesän helpoin ”ulkomaankohde”

torstai, heinäkuu 16, 2020

En voi mitään sille, että Maarianhaminassa tuntui koko ajan siltä kuin oltaisiin ulkomailla. Unohdin alkuun, että alue on tosiaan yksikielinen ja tyhmänä turistina yritin pariin otteeseen tarjota suomea. Turhaan. Täällä asiat hoidetaan på svenska. Järkyttävää todeta, miten ruosteessa kouluruotsini onkaan. Jäin muuten miettimään, että mahdetaanko Ahvenanmaan kouluissa opiskella pakkosuomea?

Saavuimme aamutuimaan Viking Linen m/s Gabriellalla Maarianhaminan länsisatamaan aivan ydinkeskustan kupeeseen. Vilkaisu karttaan kertoi, että kaupunki on itseasiassa pitkulainen kapea niemimaa.

Välimatkat ovat lyhyitä. Niin keskustaan kuin vastarannalle kävelee satamasta noin kymmenessä minuutissa. Päivämatkalaiselle Maarianhamina on juuri sopivan kompakti ottaa kaupunki haltuun.

Solen skiner och vädret är vackert, olisi ollut mukava sanoa, mutta tällä kertaa ikävä kyllä näin ei ollut. Ahvenanmaan taivas oli tumman ja raskaan pilviverhon peittämä ja tasaisin väliajoin se muisti kastella meitä tihuttavalla sateella.

En muuten tiennyt, että Maarianhaminan perusti Tsaari Aleksanteri II vuonna 1861. Kaupungin nimesi itse tsaaritar Maria Aleksandrova oman nimensä mukaan.

Museolaiva PommernJos Maarianhaminan on merensininen, on se myös lehmuksenvihreä.

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata Maarianhaminaa, se on ehdottomasti merellinen. Meri leimaa kaupunkikuvaa kaikkialla, niin maisemassa, historiassa kuin elinkeinoissa.

Kaupungin perustamisen jälkeen monet laivanvarustajat asettautuivat Maarianhaminaan. Siitä alkoi kauppalaivaston kultakausi, joka yletti reittejään Itämereltä Pohjanmerelle ja jopa Välimerelle. Myöhemmin kaupunkiin kehkeytyi vilkas autolauttaliikenne, jonka voi jokainen todeta seuraillessa satamaan saapuvia ja lähteviä aluksia.

Ahvenanmaa elää turismista. Luin, että joka viides yksityissektorilla työskentelevä ahvenanmaalainen on töissä matkailualalla.

Autolauttasataman vieressä on kaksi Maarianhaminan päänähtävyyttä: museolaiva Pommern ja Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Jätimme nämä tällä kertaa väliin, sillä itseäni kiinnosti enemmän päästä tutkimaan kaunista kaupunkia ja sen hyvin säilyneitä puurakennuksia. Oma osansa asiassa oli toki koronalla. Vähän vielä vierastan tiloja, joihin kerääntyy paljon ihmisiä.

Yllätyin, miten paljon kauniita ja koristeellisia 1800- ja 1900-luvun vaihteen puutaloja kaupungissa onkaan. Osa näistä on Maarianhaminassa syntyneen Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin käsialaa. Jos puutalomiljööt kiinnostavat, kannattaa katsastaa ainakin Mariegatan ja Södragatan.

Upeaa, että näitä kaunokaisia Maarianhaminassa riittää. Täällä on rakastuttu ilmiselvästi torneihin.

Maarianhaminan katukuva on hyvällä tavalla vanhanaikainen ja kylämäinen, jopa seisahtunut. Rakennuskanta on matalaa ja kaupunkikuvaa hallitsevat vanhat kivijalkatalot. Käyntihetkellä elettiin tiistai päivää ja vähän ihmettelimme, miten vähäistä paikallisliikenne olikaan. Asukkaita Maarianhaminassa on Wikipedian mukaan 11696, mikä on lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä.

Keskustassa kannattaa käydä katsastamassa Lars Sonckin (se sama, jonka käsialaa on Tampereen tuomiokirkko) suunnittelema kaunis St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.

Kävelykatu Torggatanin varrella on suurin osa kaupoista ja sen ympäristössä on paljon ravintoloita ja kahviloita. Punaisessa puutalossa Ekonomiegatanilla on paikkakunnan parhaana kahvilana pidetty Bagarstugan. Toinen omaleimainen, vanhoilla huonekaluilla sisustettu kahvila on Svarta Katten.

Jos rakastat kirpputoreja, kannattaa käydä kurkkaamassa Strandgatanilla oleva suurehko Emmaus-kirpputori.

St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.Kävelykatu TorggatanBagarstuganSvarta katten

Maarianhamina on ilmiselvästi täydellinen kesäkaupunki. Yllätyin kaupungin vehreydestä. Puistoja, puita ja kukkia on joka puolella. Meri on läsnä kaikkialla ja kaupungissa on useita viihtyisiä alueita, joissa voi nauttia merihenkisestä ilmapiiristä. Harmi vaan, kun tällainen fiilistely jäi meiltä nyt sään vuoksi kokematta.

Aurinkoiseen päivään sopiva käyntikohde on Lilla Holmen, uimarantasaari, jonne johtaa silta. Nyt kävimme siellä lähinnä tuulta pitämässä rantarakennuksen suojissa.

Toinen kiva käyntikohde lähellä Lilla Holmenia on Sjökvarteret, Merikortteli. Täällä pääsee tervan tuoksussa tutustumaan vanhaan laivanrakennusperinteeseen. Vanha kaljaasialus Albanus on purjevenekulttuuria vaalivan Merikorttelin silmäterä.

Alueella on myös herkullisista pizzoistaan tunnettu persoonallinen Pub Niska, jonka taustalta löytyy Strömsösta tunnettu Michelin-kokki Michael Björklund.

Kannattaa myös vilkaista käsintehtyjä ahvenanmaalaisia koruja myyvä Guldviva ja paikallisten suunnittelijoiden käsitöistä tunnettu Salt.

Lilla HolmenPurjelaiva AlbanusPub NiskaSalt

Vielä pieni veneretkivinkki. Fiskelyckan-alus kuljettaa länsisatamasta läheltä Pommernia juhannuksesta elokuun puoliväliin vanhalle luotsiasemalle Kobba Klintarille. Risteilylaivamme lipuessa aivan saaren edustalta kiinnitin huomion tuohon karuun saareen ja erityisesti sen hauskan näköiseen taloon. Myöhemmin kuulin, että kyse onkin tunnetusta nähtävyydestä. Minua jäi niin kovin kiinnostamaan, miltähän tuolla talossa mahtaa näyttää sisältä.

Kobba Klintar

Ahvenanmaan saaristo on ylen kaunista. Suosittelen viettämään hetken laivan kannella niin mennen kuin tullen. Ja tulihan se meidänkin reissulla aurinko esiin, tosin vasta sitten, kun lähdettiin. Pääsimme kuin pääsimmekin näkemään Ahvenanmaan merimaisemia kesäisemmässä valossa.

Ei muuten yhtään hullumpi idea olisi ottaa auto mukaan laivaan. Kahdeksassa tunnissa, minkä Gabriella on maissa, ennättää jo aika kivasti ajelemaan pitkin Ahvenanmaata. Välimatkat ovat lyhyitä, Ahvenanmaalla kaikki on lähellä.

Lisää vinkkejä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan löydät näistä tuoreista blogijutuista:

https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2020/07/11/ahvenanmaa-makumatka/

https://meriharakka.net/2020/07/14/paiva-ahvenanmaalla/

http://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2020/07/10/ahvenanmaan.aarteita-kastelholman-linna/

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Suomi

Sydämellinen Järvisydän – luonnonläheistä luksusta

tiistai, kesäkuu 9, 2020

Majoituksen ja kylpyläkäynnin tarjosi Järvisydän.

Kun samassa suvussa yhdistyy sukupolvelta toiselle mielikuvitus ja uskallus, lopputulos on jotain niin ainutlaatuista kuin Rantasalmen Järvisydän.

Tie Rantasalmen Porosalmeen kiemurtelee pitkin savolaista perinnemaisemaa. Peltoja, sekametsää, vähänlaisesti asutusta. Ajamme mutkaisen tien päähän ja yllättäen tupsahdamme Saimaan rannalle keskelle avaraa lomakeskusaluetta.

Silmä huomaa ensimmäiseksi ryhmän pyöreitä rakennuksia, kuin kokoelma jurttia olisi eksynyt keskelle etelä-savolaista pihapiiriä. Hetken päästä erotan alueelta useita muita rakennuksia. Tulee jotenkin hämmentynyt olo. Löydän viitteitä keskiajasta, mutta samaan aikaan näen savo-karjalaista hirsirakentamista, kalevalaishenkistä perinnekäsityötä vai ollaanko sittenkin keskieurooppalaisessa alppitalotunnelmassa?

Saavuimme ystäväni kanssa yhteen ihmeellisimmistä lomakeskuksista, joissa olen koskaan käynyt. Etelä-Savon Järvisydän on äimistyttävä.

Jos pitäisi luonnehtia Hotel & Spa Järvisydäntä yhdellä sanalla, se on ehdottomasti mielikuvituksellinen. Mielikuvitusta ja rohkeutta ei todellakaan ole puuttunut Heiskasen suvun uskalikoilta, jotka ovat ideoineet ja rakentaneet matkailukohteita alueelle nyt jo 11. sukupolven ajan.

Kauas on tultu 1600-luvun kestikievarista, mutta siltikin on onnistuttu säilyttämään sellaista ainutlaatuista tunnelmaa, jota on mahdollista saada vain ja ainoastaan pitkän historian kautta. Luksusleimasta huolimatta Järvisydämessä on viehättävää kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä, joista huolehtivat paikan piikatyttöset ja renkipojjaat. Savolaisten juurien halutaan näkyvän.

Majoituimme Järvisydämen Elämyshotellin suitessa. Lasiparvekkeinen tumma rakennus toi ulkoa mieleen hiihtokeskushotellin. Sisätiloihin tultaessa tuli jollain lailla viitteitä keskiaikaisesta hirsilinnasta ja kun saavuimme huoneeseemme olimme kuin rouheassa provencelaisessa maaseutumajoituksessa. Mikä ihmeen mesta tämä oikein on?

Liuskekiveä, hirttä, uppotukkeja ja keloa; luonnon omat rakennusmateriaalit tekivät huoneestamme samalla kertaa ylellisen, mutta kodikkaan. Kaunis makuuhuone parivuoteella, pieni nukkumatila, jossa kaksi erillistä sänkyä kerroksittain, olohuone, keittiötila, kylpyhuone poreammeella, erillinen wc ja tilava parveke. Näihin neliöihin mahtuu hyvin pieni perhekin.

Olisin voinut viettää vaikka koko lomavuorokautemme tässä ihanuudessa. Tai sitten elämyshotellin loungessa, jonka antiikkinahkaiset sohvat kutsuivat puoleensa. Harvoin suomalaisissa hotelleissa tulee vastaan yhtä kiinnostavaa luonnonmateriaaleihin pohjautuvaa sisustusta. Täällä ei oltu tarvittu bling blingiä luomaan ylellisyyttä. Korkea taso näkyy aidoissa ja kalliissa rakennusmateriaaleissa sekä huolitelluissa yksityiskohdissa.

Koronan takia emme päässeet tutustumaan Järvisydämen ravintolaan, mutta sen sijaan ihana kevätsää houkutteli meitä liikkeelle ympäröivään luontoon ja tutkimaan myös tarkemmin, mitä kaikkea alueelta löytyisi.

Yksittäisiä huviloita, lasikattoisia maisemasviittejä, Saimaassa kelluvia House boat -laivoja, hiekkaranta, caravan-alue, vierasvenelaituri, ravintola, kesäterassi, saunamaailma ja järvikylpylä. Yhdelle yritykselle melkoinen valikoima majoitusvaihtoehtoja ja aktiviteetteja. Ja lisää oli rakenteilla.

Koska Saimaan sydänmailla oltiin, laiturista päivittäiset lähtevät veneretket olivat niitä, jotka itseäni kiinnostivat eniten. Veneellä olisi päässyt Linnansaaren kansallispuistoon, norppia bongailemaan ja myöhemmin kesällä myös samppanjaristeilylle. Tai kajakilla melomaan pitkin Saimaan selkiä. Harmi, kun tällä kertaa ei ollut aikaa näille toimille.

Jäin myös miettimään hulppeita kelluvia hotellilaivoja, house boateja. Laivojen kattoterassi olisi aika mahtava paikka viettää kesäpäivää sopivalla ystäväporukalla, saunoa omassa saunassa ja välillä pulahtaa Saimaaseen. Ei ihan halpaa lystiä, mutta erikoista ja tasokasta. Luin jostain, että House boatit tulivat maksamaan niin paljon, ettei yrittäjä suostunut paljastamaan niiden hintaa.

Koronan takia aamiainen toimitettiin huoneeseen, mikä sinänsä olikin ihan kiva juttu. Ei tarvinnut heti herättyä pukeutua ja laittautua ihmisten ilmoille. Aamiaisen jälkeen pujahdimme kylpytakkeihin ja suunnistimme Järvisydämen Järvikylpylään.

Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ollut kauhean innostunut kylpylöistä. Osittain varmaan sen takia, että vieroksun kovaäänisiä paikkoja, joissa kylmistä kaakelipinnoista äänet kaikuvat ja joissa usein on paljon sähellystä. Ennemminkin haluaisin nautiskella seesteisissä ja rauhallisissa paikoissa.

Tässä kohtaa huomasin tulleeni ihan sopivaan paikkaan. Järvisydämen kylpylä on tehty ennen kaikkea nautiskelua varten ja näin aamusta saimme lillua altaissa kaikessa rauhassa. Sitä en osaa sanoa, miten rauha säilyy, kun sesonki on kuumimmillaan. Allasosasto ei ole mitenkään suuren suuri.

Koska nautin suunnattomasti kauniista asioista ympärilläni, olin myös kovin otettu kylpylän visuaalisesta annista. Tämä on ehdottomasti kaunein ja poikkeuksellisin kylpylä, missä olen koskaan käynyt. Tunnelmaa ei ole tarvinnut tehdä värivaloilla tai muilla feikkielementeillä, vaan kallioon louhitun kylpylän rakennusmateriaaleina ovat erilaisen kiviaineksen lisäksi monta sataa vuotta vanhat uppotukit ja kelopuut.

Kauneus jatkui myös saunojen sisätiloihin, joita oli kaikkiaan kuusi. Hamam, infrapuna-, höyry-, maisema-, hako- ja kivisauna olivat kaikki erilaisia ja täysin tavanomaisista saunoista poikkeavia. Totutut kerroksittain olevat lauderakennelmat puuttuivat. Mieleeni jäi mm. infrapunasauna, jossa istuttiin kelolaudoista rakennetuissa keinuissa.

Järvisydämen kylpylän iso lisäarvo oli kylpylän ulkoalue. Uimaan pääsi ulkoaltaisiin, jotka olivat järvivedellä täytettyjä ja lämmittämättömiä. Kylpylästä pääsee halutessaan pulahtamaan myös Saimaan aaltoihin.

Tekee mieli antaa kiitosta myös kylpylän ympäristöystävällisistä energianlähteistä. Aurinkopaneeleista tuleva sähkö on kylpylän pääenergiamuoto. Lisäksi käytetään maasähköä ja jopa tulisijojen hukkalämpö otetaan talteen.

Lähtiessä tuli vähän haikea olo. Järvisydämessä olisi hyvin viihtynyt pidempäänkin. Mutta ei hätää. Kutakuinkin Savonlinnan ja Varkauden puolessa välissä sijaitsevaan lomakeskukseen on kotipaikkakunnaltani vain reilun kahden tunnin ajomatka. Juuri sopivan matkan päässä pientä irtiottoa varten. Tähän Järvisydän on ihan parasta.

www.jarvisydan.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Suomi

3 x matkavinkki Järvi-Suomen sydämeen – nämä ainutlaatuiset kohteet kannattaa nähdä

torstai, kesäkuu 4, 2020

On matkailukohteita ja sitten on ihanuuksia. Jo näiden takia kannattaa laittaa Etelä-Savo kesäsuunnitelmiin.

Maanantai 1.6. oli merkillinen päivä. Ensiksi sen takia, että koronarajoituksia purettiin ja kahvilat ja ravintolat saivat pitkän tauon jälkeen avata ovensa. Olin odottanut jo kieli pitkällä päästäkseni välillä ulos syömään tai nauttimaan kahvia ja paakkelsia kivoihin kahviloihin.

Merkillinen päivä se oli myös sen takia, miten paljon mukavia asioita mahtui ensimmäiseen viralliseen kesäpäivään. Otettiin ystäväni kanssa oikein matkaöverit ja kierrettiin saman päivän aikana kolme Järvi-Suomen ihastuttavaa matkailukohdetta. Tuntui kuin tylsyyden riuduttama olemukseni olisi puhjennut jälleen elämään. Terhakoiduin kuin vettä saanut nuutunut hortensia.

En tiedä uskaltaako ketään houkutella tällä hetkellä vielä matkailemaan, mutta oma kokemukseni on, että nyt on hyvä aika tehdä ainakin lähimatkoja. Lomakausi ei ole vielä kuumimmillaan, porukkaa on liikkeellä vähänlaisesti ja turvavälit on ollut helppoa pitää. Arvostan myös sitä, että hygieniaan on kiinnitetty paljon huomiota ja esimerkiksi käsidesiä näytti olevan vähän joka tiskillä.

Hotel & Spa Resort Järvisydän

Heräsin kesäkuun ensimmäisenä aamuna kerrassaan kauniista huoneesta. Olin blogimatkalla Hotel & Spa Järvisydämessä Rantasalmella ja yövyin heidän ihastuttavan elämyshotellin suitessa. Luonnonmateriaalit hirsi ja kivi ympärillä lämmittivät mieltä ja huippuhyvä sänky alla sai pitkittämään heräämistä uuteen päivään. Kahisevan peiton alta ei olisi raaskinut millään nousta. Tämä hotelli on tehty nautiskelua varten.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Järvisydämen kylpylään, josta olin nähnyt aiemmin kauniita kuvia. Osasin odottaa paljon, enkä pettynyt. Kylpylä oli soma kuin mikä, eikä mikään ollut feikkiä. Luonnonmateriaaleja oli käytetty hienosti, kuten rakennettu seinämiä valtaisista kivenjärkäleistä. Tuli onnellinen ja kiitollinen olo siitä, kun pystyi aloittamaan päivän näin nautinnollisesti.

Kylpylästä oli käynti ulos järvivedellä täytettyihin uima-altaisiin tai halutessaan pääsi uimaan vaikka Saimaan aaltoihin. Rohkaisin mieleni ja pulahdin virkistävään veteen, vaikka kylmästä vedestä en kauheasti pidäkään. Tulipahan talviturkki heitettyä. Toisaalta saman tien pääsi lämmittelemään kylpylän saunoihin, joita olikin melkoinen määrä.

Järvisydän on yksi niitä paikkoja, jonne Saimaan alueella matkaavan kannattaa ehdottomasti hakeutua. Koko alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa jo majoitusvaihtoehtojen monimuotoisuus hengästyttää. Elämyshotelli, lasikattoinen maisemasviitti, huvila tai Saimaassa kelluva House Boat – onkohan maja puussa ainut, mikä enää puuttuu?

Suomalaisessa mittapuussa Järvisydän on jopa yllättävän ainutlaatuinen. Kirjoitan paikasta ja kokemuksista lähipäivien aikana oman blogijutun. Palan halusta näyttää teille sanoin ja kuvin, minkälainen Saimaan rantakeidas tänne korpien kätköihin piiloutuu. Järvisydän yllätti ja hämmästytti.

www.jarvisydan.fi

Tertin kartano

Järvisydämestä hurautettiin Mikkeliin, kaupunkiin, jossa järviä ja lampia on noin 700. Mikkelistä 5-tien varrelta löytyy kestosuosikkini, vaaleanpunainen viettelys Tertin kartano.

Varsinainen kartanorakennus aukeaa vasta myöhemmin kesäkuussa, mutta lounastamaan pääsee jo nyt Tertin kahvilaan. Rakastan Tertin savumuikkuja ja kun näin pleksin takaa savumuikkuleivän, valinta oli helppo. Maukas leipä oli juuri niin hyvää kuin Tertissä yleensä kaikki syötävä.

Hyvää paikassa on myös sellainen hauska leikkimielisyys. Kun alueella kulkee, joka puolella on visuaalisia yksityiskohtia, jotka ihastuttavat ja ilahduttavat. Kaikki on selkeästi tarkkaan mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Henkilökunnassa täytyy olla joku kaunosielu, joka loihtii kaikenlaisia kauniita asioita ympärilleen. Minä ainakin tulen aina hyväntuuliseksi Tertissä käydessäni.

Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata ruoka mielessä. Kotiin viemiseksi herkkupuodista löytyy paikan omia tuotteita mm. Tertin omaa ruusukuoharia. Yöpyäkin täällä voi. Pihapiirin aitassa on tasokkaita ja tunnelmallisia huoneita.

www.tertinkartano.fi

Kenkävero

Mikkelissä on toinenkin hennon vaaleanpunainen kaunotar – Kenkäveron vanha pappila. Pahoin ränsistymään päässeen vanhan pitsihuvilan entisöinti saatiin päätökseen 1990, jolloin sen ovet avattiin yleisölle. Onneksi rakennus pelastettiin viime metreillä. Olisi ollut karmeaa, jos tämä ihanuus olisi menetetty.

Kenkäveron päärakennuksessa toimii romanttinen kahvila-ravintola. Lisäksi vieressä on ympäri vuoden avoinna oleva kaupparakennus, jossa myydään suomalaista muotoilua ja pientuottajien valmistamia elintarvikkeita.

Kenkäveron pappila on oma suosikkikahvilani, kun näille kulmille satun. On jotenkin juhlavaa siemailla kahvia posliinikupista pääsalin kristallikruunun alla. Tosin tällä kertaa vähän harmitti kahvilan vitriinin tyhjyys. Olin niin odottanut tätä kahvilakäyntiä. Oliko lie kävijämäärä yllättänyt vai eikö vielä uskottu, että asiakkaita riittäisi?

Ihailen aina Kenkäveron tapaa koristella ympäristöä vuodenajan mukaan. Jouluaikaan rakennukset pukeutuvat jouluasuun, nyt oli hurmaavien kesäkukkien aika. Visualisti näyttää asuvan myös täällä. 5-tieltä on paikkaan hyvät opasteet.

www.kenkavero.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Retkeily Suomi

Pala kauneinta Saimaata Puumalan retkeilyreiteillä

sunnuntai, toukokuu 24, 2020

Oi Puumala, oi Saimaa! Ainakin kerran kesässä on tätä kauneutta saatava.

Kirjoitin aiemmissa blogijutussani Suomen kahdesta kauniista maisemareitistä, Punkaharjun Harjureitistä ja Karigasniemi – Utsjoki Tenojokilaakson reitistä. Tähän sarjaan on ehdottomasti lisättävä kolmas Suomen maisemahelmi, Puumalan saaristoreitti.

Yksi tämän tieosuuden ihanuuksista on Puumalan kunnan ylläpitämä retkeilyreitistö. Jos vähänkään vesistö ja Saimaa saa sydäntäsi hypähtelemään, täällä olisi tarjolla kolmen luontopolun kattaus, joista jokainen kulkee ainakin osittain pitkin Saimaan kauneimpia rantamaisemia.

Kaikki kolme retkeilyreittiä ovat rengasreittejä, jotka ovat yhdistettävissä toisiinsa. Kolmen kilometrin pituinen Kitulan lenkki kulkee enemmän metsän siimeksessä, kun taas neljän kilometrin mittainen Kaivannon Kieppi myötäilee lähes täysin Saimaan rantoja. Kolmas reiteistä, Kotkatsaaren kierros, on kolmisen kilometriä pitkä ja myös se kuljettaa suurimmaksi osaksi rantamaisemissa.

Me valitsimme Kaivannon kiepin reitin, joka on varmasti yksi hienoimmista retkeilyreiteistä, mitä olen näillä leveysasteilla kulkenut. Oma kivan lisänsä antoi toukokuinen heleys, kirkas sää ja kauniin sininen taivas. Aurinko sai Saimaan näyttämään niin kirkkaansiniseltä, että melkoisessa sinisessä Suomi-euforiassa kuljimme nuo kilometrit. Eipä olisi voinut parempaa säätä toivoa luontoretkeilyyn.

Rantoja kiemurteleva polku nousi väliin ylös kallioille ja laskeutui taas alas rannoille. Kaivannon kiepin varrella oli peräti kolme hiekkapohjaista uimarantaa ja lisää uintipaikkoja löytyy Kotkatsaaren reitiltä. Jos vesi vain olisi ollut hieman lämpimämpää, olisi ollut aika makeeta pulahtaa reippailun välissä Saimaan syleilyyn.

Reitin varrella oli myös kerrassaan hieno vastavalmistunut katos, jonka yhteydessä oli kaksi tulentekopaikkaa, jotka käyntihetkellämme olivat viimeistelyä vaille valmiita. Kyllä oli kunta rakennuttanut upean hirsirakennuksen kaikkien yhteiseen käyttöön. Sieluni silmin näin kuinka vaikuttavaa olisi kuunnella täällä Finlandia hymniä.

Jyrkkien nousujen ja laskujen takia reitti vaatii kohtalaista peruskuntoa. Suosittelen myös pitäväpohjaisia kenkiä. Huomasin itse, että melko sileäpohjaiset Skechersit eivät olleet tälle matkalle parhaat jalkineet.

Reitti oli hyvin merkitty punaisin täplin puihin, joten eksymisen vaaraa ei ole. Tästä selviäisin jopa minä suuntavammainen ihan yksinkin.

Olin varustautunut lähiobjektiivilla siltä varalta, että joku alueella elävistä norpista olisi näyttäytynyt. Näin hyvää tuuria ei tällä kertaa ollut, mutta ilman norppaakin reitti oli ihastuttava. Kun kiipesimme Pääskytvuoren näköalapaikalle, harmittelin, ettei mukaan tullut otettu kahvia termarissa. Olisi ollut aika hulppea paikka kahvitteluun. Tosin kävi mielessä, että tässä olisi myös hieno paikka nostaa lasi samppanjaa Suomi-neidolle.

Reittien lähtöpisteille on helppo löytää. Käänny Kantatie 62:lta läheltä Puumalan keskustaa Luukkolantielle. Reilun kilometrin päässä oikealla on retkeilyreittien ensimmäinen parkkipaikka Luukkolantien pysäköintipaikka, joka osuu Kitulan lenkin varrelle.

Me jatkoimme Luukkolantietä vielä noin 1,5 kilometriä eteenpäin ja jätimme auton tien oikealla puolella olevalle Kaivannon parkkipaikalle. Opastekyltti oli melko pieni ja huomaamaton, joten kannattaa olla tarkkana. Tälle parkkipaikalle kannattaa jättää auto myös, jos lähdet kulkemaan Kotkatsaaren reittiä.

Kaivannon parkkipaikalla on muuten juomaveden tankkauspiste. Hyvää vettä onkin, sillä pohjavesialue sijaitsee tällä kohtaa.

Koko reitistöä kutsutaan Norppareitiksi, jonka pituudeksi tulee yhteensä 13 kilometriä, mikäli lähdet matkaan jo Puumalan sillalta.

Tarkemmat tiedot kuvatuista reiteistä löydät täältä.

Jos haluat kokea lisää tuosta alussa mainitusta kauniista tieosuudesta, Puumalan saaristoreitistä, jatka matkaa Luukkolantietä eteenpäin kohti Niinisaarta. Ennen Hätinvirran lossia käänny oikealle Lintusalontielle. Lossin jälkeen alkaa viehko tieosuus, jossa ajat siltoja pitkin saarelta toiselta.

Niinisaaressa sijaitsee tasokkaita lomamökkejä vuokraava Okkolan lomamökit. Täältä voit vuokrata käyttöösi vaikka sähköpyörän, jolla on mukavaa jatkaa matkaa eteenpäin. Okkolan lomamökit emännöi myös kesäisin auki olevaa Ravintola Niinipuuta.

Okkolan naapurista löytyy kotimaisia marjaviinejä valmistava Temolan viinitila. Ja löytyypä Niinisaaresta myös kesäkuukausina auki oleva Liehtalanniemen museotila.

Tällä kertaa me jatkoimme matkaamme Puumalan satamaan. Kävimme ostamassa sataman vieressä olevasta Kahvila-Konditoria Soroppista take away kahvit ja täydelliset korvapuustit, jotka nautimme sataman penkillä ohi kulkevia veneitä ihmetellen.

Ystävä kävi vielä nappaamassa paikallisesta kaupasta herkullista lähiruokaa: maailman parasta Puumalan kylmäsavustettua kirjolohta ja Puumalan Sahanlahden valmistamaa mallaslimppua. Sopi näillä sitten evästää hetkeä myöhemmin mökkiterassilla.

Enpä yhtään ihmettele, että ainakin kerran kesässä tekee mieli pistäytyä Puumalassa.

visitpuumala.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Lappi Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Retkeily Suomi

Teno ja Juutua – Lapin upeat joet kutsuvat muitakin kuin kalastajia

tiistai, toukokuu 19, 2020

Minne kannattaa suunnistaa, jos mies haluaa kalastaa ja vaimo kaipaisi jotain muutakin kuin pelkkää eräelämää?

Kesäkuukausia on vaikea kuvitella ilman veden läheisyyttä. Meillä matkustetaan kesäisin usein vesien äärelle myös miehen kalastusharrastuksen takia. Sopii minulle, kalastanhan vähän itsekin, mutta niin kauan, kun ei tarvitse päivätolkulla harrastaa telttaelämää.

Tässä jutussa mennään kahdelle minulle mieluisalle pohjoisen joelle. Jos ihan rehellinen olen, luonnonkauneuden lisäksi pidän näissä paikoissa myös siitä, että yöksi pääsee lakanoiden väliin ja illalla halutessaan hyvin syömään.

Blogiani seuranneet tietävät, että Lapilla on iso paikka sydämessäni ja Lapin luontoäidin syliin tulee ainakin kerran kesässä päädyttyä. Kun mies on intohimoinen kalastaja, vaimo kulkee usein kiltisti messissä ja sitä kautta monet kalamiesten (vai pitääkö nykyisin sanoa kalahenkilöiden) kohteet ovat tulleet tutuiksi.

Niin myös Lapin kaksi merkittävää kalastusjokea, Teno ja Juutua. Olen kerrassaan iloinen siitä, että olen saanut tehdä tuttavuutta näiden komeiden luonnontilaisten jokien kanssa. Minulle jo pelkästään kosken rannalla istuminen ja kuohuvan veden kokeminen on jotenkin hyvin terapeuttista ja voimaannuttavaa.

Minä nautin maisemista ja mies kalastaa. Joskus innostun vavan kanssa heilumaan itsekin.

Tenojoki – kuningasjoki

Jo ajomatka pitkin Suomen kauneimmaksi tieksi nimettyä Tenontietä Karigasniemeltä Utsjoelle on ihastuttava. Noin sadan kilometrin matkalla ajetaan välillä alhaalla Tenojokilaaksossa ja välillä noustaan ylemmäs törmälle.

Tenojoki on Suomen ja Norjan rajajoki. Yhteistä osuutta on reilun 150 kilometrin verran, mutta itse Tenolla on pituutta noin 360 kilometriä. Tosin lukemat vaihtuvat vähän sen mukaan, mistä kukakin katsoo varsinaisen Tenon alkavan.

Itse joen pääuoma alkaa jo käsivarren juuresta ja kulkee osan matkaa Inarijoen nimellä. Varsinaisen Tenojoen katsotaan alkavan Karigasniemeltä ja päättyvän Suomen puolella Nuorgamiin. Norjan puolella joki jatkaa vielä noin 50 kilometrin matkan ennen päätymistään Jäämereen.

Ylemmiltä osilta Teno on kapeampi. Mitä lähemmäksi Utsjokea tullaan, sitä leveämmäksi joki muuttuu.

Teno tunnetaan Pohjois-Euroopan parhaimpana lohijokena, tosin kalastussääntöjä on jatkuvasti tiukennettu. Siksi kannattaa tarkistaa lupatilanne ja rajoitukset etukäteen, jos mielit tänne hopeakylkisten perään.

Lohenkalastusta enemmän minua kiinnostavat Tenon kauniit maisemat. Pääosin kirkasvetinen ja hitaasti virtaava joki kulkee tuntureiden ympäröimässä jokilaaksossa. Rannat ovat kivikkoisia ja siellä täällä laajat hiekkasärkät nousevat veden pinnan yläpuolelle. Vaikuttavimmat kosket ovat Ylä- ja Alaköngäs.

Lohiveneparkki.

Oiva paikka Tenon majoitukselle on lähellä Utsjoen keskustaa oleva Lomakylä Valle. Tenon jokitörmällä sijaitsee niin yksittäisiä mökkejä kuin uudehko luhtihotelli. Olemme yöpyneet sekä mökissä että hotellissa ja molemmat ovat suositeltavia. Ikkunoista on mukavaa seurailla ohi lipuvia jokiveneitä ja kalastajien puuhia. Hotellilla on myös saamelaisiin ruokiin erikoistunut tasokas ravintola.

Kokemuksia Lomakylä Vallesta löydät täältä.

Utsjoen lähiretkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

Juutuanjoki, Inarin ykkönen

Toinen Lapin lempijoistani on Inarijokeen laskeva noin 10 kilometrin pituinen Juutuanjoki. Jos Teno on yksi Euroopan parhaimmista lohijoista, Juutuaa pidetään yhtenä Euroopan parhaista taimenjoista. Juutua on Inarin taimenen tärkein kutujoki.

Pidän Juutuan erämaisesta tunnelmasta, vaikka ollaankin aivan lähellä kunnan taajamaa. Osa joesta virtaa peräti keskellä Inarin kirkonkylää. Kannattaa käydä katsomassa Juutuan vaikuttavia koskia, kuten Ritakoskea ja Haapakoskea.

Kosken jatkuvassa viratuksessa on jotain kumman kiehtovaa.

Jos et jaksa kävellä pitkiä matkoja, useimmille Juutuan koskille pääsee melko helposti. Joen varrella on useita parkkipaikkoja, joista rantaan on vain muutaman sadan metrin matka.

Mukava tapa tutustua Juutuanjokeen on tehdä vajaan kuuden kilometrin mittainen rengasreitti, jossa joen ylitys tapahtuu riippusiltaa pitkin Jäniskosken yli. Reitti on helpohko ilman suuria nousuja ja laskuja.

Muutenkin Inarin alue on ihanteellista kaiken tasoiseen retkeilyyn. Lähellä on mm. Lemmenjoen kansallispuisto ja Hammastunturin erämaa-alue. Ja jos näillä kulmilla liikut, kannattaa käydä tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, jossa toimii myös Ylä-Lapin luontokeskus. Siidassa on muuten erinomainen museokauppa, jossa on myynnissä hienoja saamelaisia käsitöitä, kuten koruja ja laukkuja.

Juutua on sopiva niin kalastajalle kuin retkeilijälle.Juutuan yli pääsee Jäniskosken riippusiltaa pitkin.

Juutualla käydessämme olemme yöpyneet Inarin Kultahovissa, joka on toiminut perheomisteisena hotellina jo yli 80 vuotta. Hieman retrohenkinen päärakennus kunnostettiin täysin vuosina 2014-2015. Lisäksi hotellilla on joen rantamaisemissa erillinen koskihotelli, joka on ollut meille mieluinen. Huoneet ovat melko pelkistetyt, mutta telttayöpymisten jälkeen on ollut ihanaa päästä huoneeseen, jossa on oma sauna.

Kultahovissa kannattaa myös syödä, sillä hotellin Aanaar ravintola on kokemustemme perusteella hyvä. Useita palkintoja kerännyt ravintola valittiin hiljattain Suomen gastronomisen seuran toimesta vuoden ravintolaksi 2020. Erityisen iloinen olen siitä, kun tällaiset huomionosoitukset menevät kasvukeskusten ulkopuolelle.

Saamelaiskunnassa ollaan. Lähiruokaa parhaimmillaan. Kannattaa ehdottomasti maistaa Inarin siikaa.

Näissä molemmissa paikoissa pystyy yhdistämään hienosti luontoretkeilyn ja kalastuksen. Mies saa kalastaa sielunsa kyllyydestä ja minulle riittää omaa tekemistä ja tutkittavaa ympäröivässä luonnossa.

Illalla päästään yhdessä hyvin syömään. Tosin sen jälkeen, kun mies on ensin siivonnut päivän kalasaaliinsa. Sori Kultahovi. Viimeksi taisi jäädä vähän harjuksen suomuja jälkeemme.

Inarin retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Suomi

Suunnitteilla lomamatka Suomessa? Suuntaa Savonlinnaan ja Saimaalle

keskiviikko, toukokuu 13, 2020

On korona tai ei, tunnen kuinka joka keväinen levottomuuteni lisääntyy ja pääni alkaa kuumeisesti pähkäilemään kesän matkasuunnitelmia. Tekee niin vietävästi mieli toisiin maisemiin.

Oletko tehnyt lomasuunnitelmia? Jos et ole, älä välitä. En ole minäkään ja sekös tässä kohtaa jo vähän huolestuttaa. Kesä on aina kesä ja vaihtelua kotiseinille ja arkirutiineihin pitäisi saada. Minkäs matkailevainen mielelleen voi, jonnekin olisi piakkoin pakko päästä.

Ulkomaanmatkoista ei osaa kukaan sanoa, mutta luulenpa, että mökkeily ja kaikkinainen kotimaan matkailu tulee tänä kesänä olemaan kovassa kurssissa. Ja hyvä niin. Korona on kurittanut matkailuyrityksiämme sen verran kovalla kädellä, että on pelkästään positiivinen asia, jos matkailueurot jäävät tänä kesänä pääosin Suomeen.

Omat kesäsuunnitelmani ovat aivan auki. Jonnekin itselleni uuteen ja ennen käymättömään kohteeseen Suomessa olisi mukava mennä. Rakastan persoonallisia ja tavanomaisesta poikkeavia majoituspaikkoja, joten myös jonkun sellaisen haluaisin tänäkin kesänä maamme sopukoista löytää.

Minusta Suomen kesän parasta matkailua ovat reissut paikkakunnille, jotka sijaitsevat vesistöjen äärellä. Suomalainen sielunmaisema minussa kaipaa ympärilleen jonkinlaista lätäkköä, isompaa tai pienempää vettä. Kesäisin viihdyn ehdottomasti parhaiten paikkakunnilla, joissa pääsee käyskentelemään kauniisiin rantamaisemiin.

Vesistön lisäksi minusta täydelliseen lomakokemukseen sisältyy mielenkiintoista nähtävää, mahdollisesti luontoaktiviteetteja ja ehdottomasti hyviä ruokakokemuksia. Vielä kun kattaukseen lisätään jollain tasolla poikkeuksellinen majoitus, siinä ovat minun näköiseni loman elementit.

Kun viime aikojen matkailu on sattuneista syistä jäänyt vähäiseksi, päätin verestää vanhoja matkamuistoja. Tulen lähiviikkojen aikana nostamaan blogissa esiin muutamia kotimaan matkakohteita, joista olen pitänyt erityisen paljon ja joissa kaikissa vesistö on ollut voimakkaasti läsnä. Toivottavasti joku saa näistä inspiraatiota ja ideaa tulevan kesän reissuillensa.

Ihan ensimmäiseksi mennään Savonlinnaan. Viime kesänä teimme ystäväni kanssa perinteisen kesäretkemme Savonlinnan maisemiin. Piskuinen Savonlinna Saimaan rannalla on minusta ihan huippu kesäkaupunki.

Jestas, miten kuuma olikaan tuona viikonloppuna, kun kaupungissa vierailimme. Mieleen jäivät Savonlinnan lukuisat sillat, aurinkoiset terassit ja kaikkialta vilkutteleva Saimaa. Kaupunki koostuu useasta saaresta, jotka on yhdistetty silloilla toisiinsa. Savonlinnassa tulee hauska tunne, että kuljet pitkin järvenselkää paikasta toiseen. Noista lenkkeilymaastoista voi kyllä olla savonlinnalaisille aidosti kade.

Savonlinnassa on pakko käydä torilla, syödä maan parhaita Puruveden muikkuja ja käydä ihailemassa jyhkeää Olavinlinnaa. Jos meillä olisi ollut vähän enemmän aikaa, risteily Saimaan saaristossa olisi voinut olla myös kokemisen arvoinen juttu.

Savonlinnan reissukokemuksistamme voit lukea lisää täältä.

Savonlinnasta jäi mieleen myös ihastuttava majapaikkamme. Yövyimme vanhassa tunnelmallisessa puutalossa, jonka vehreä piha oli kuin suoraan lapsuuden maisemista tuoksuvine syreenipensaineen. Tavis Innin huoneistoja voin suositella lämpimästi.

Toinen kiva majoituspaikka löytyy Tavis Innin naapurista. Lossiranta Lodge on samassa omistuksessa oleva pikkuhotelli, jonka sijainti rannalla on paras mahdollinen, aivan Olavinlinnaa vastapäätä. Siinä on kuulkaapas näkymä kohdallaan, joka kelpaisi varmasti ikuistettavaksi itse Edelfeltille.

Majoituskokemuksestamme voit lukea lisää täältä.

Savonlinnan kaupunkiin kuuluva Punkaharju on toinen kohde, jossa kannattaa kesämatkaajan piipahtaa. Matkaa Savonlinnasta tulee vajaa 30 kilometriä. Vaikka ikonista Retrettiä ei enää ole, taidetta Savonlinnassa pääsee näkemään Johanna Oraksen taidekartanolla ja vanhalla Punkaharjun asemalla.

Jos kaipaat täydellistä miljöötä kesämatkasi lounaalle, suuntaa Punkaharjun vaaleanpunaiseen unelmaan, Hotelli Punkaharjuun. Paikka nyt muutenkin on viehko kuin kesämorsian ja sopii rauhaa ja seesteisyyttä kaipaavan majoituskohteeksi.

Muista ajaa pitkin harjutietä. Tämä tienpätkä voisi hyvin kilpailla Suomen kauneimman maiseman tittelistä. Tosin kaukana tuosta tittelistä ei olla, sillä Punkaharjun Harjutie on valittu 2017 Vuosisadan tieksi. Joka kerta tuosta ajaessani jaksan vain huokailla maamme kauneutta.

Matkavinkkejä Punkaharjulle ja lähiympäristöön löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista