Browsing Category

Suomen kaupungit

Hyppää kotimaiseen kaupunkiseikkailuun

Onko kesälomalla tylsää? Ei varaa ulkomaanmatkaan? Ei sopivaa seuraakaan? Unohda tylsyys ja nurkissa notkoilu. Koti-Suomesta löytyy kaikkea kiinnostavaa ja sitäpaitsi yksin matkustaminen on ihan hauskaa.

Tänä kesänä olen kokenut jonkinlaisen herätyksen suomalaisiin kaupunkeihin. Hyppäsin pariin otteeseen junaan ja lähdin kokeilemaan millaista on matkustaa yksin minikaupunkilomalle kotimaassa. Kaupungeiksi valitsin Turun ja Tampereen.

Molemmissa kaupungeissa yllätyin monta kertaa iloisesti. Löysin kaikkea kiinnostavaa ja sain tyydytettyä kauneuden kaipuutani. Eksyin, löysin ja väliin söin hyvin. Uskokaa tai älkää, minulla oli oikein rattoisaa.

Reissussa tuli vastaan vanhoja kauppahalleja…ja monella lailla viehättäviä ravintoloita.

Uusi ympäristö saa minussa aina aikaan kihelmöivää jännitystä. On jollain lailla ihanaa vain heittäytyä vieraan kaupungin elämänmenoon. Kuljeskella päämäärättömästi kilometritolkulla pitkin katuja ja rantoja. Uutuuden viehätys ruokki uteliasta persoonaani ja löytämisen riemua toivat kauniit talot, suloiset pikkuputiikit, yllättävät museot ja leppoisat kahvilat.

Tai sitten oli ihanaa vain istuskella kiirettömästi terasseilla ja tarkkailla ohikulkevia ihmisiä. Lasi kuohuvaa täydensi kummasti auringonpaisteista nautinnollista hetkeä.

Reissussa rähjääntyy ellei huolehdi sokeri- ja nestetasapainosta.

Ensimmäiseksi kaupunkikohteeksi valitsin Turun, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Lähdin matkaan melko spontaanisti enkä ehtinyt juurikaan tutkailemaan kaupungin antia. Nappasin hotellin respasta kartan ja avulias respaneitokainen opasti minua kaupungin päänähtävyyksiin. Paikallisneuvojen avulla sain kaupungin paremmin hallintaan.

Valitsin muutaman ehdottoman käyntikohteen, kuten Turun linnan, Turun Tuomiokirkon ja Suomen toiseksi vanhimman kauppahallin. Halusin myös nähdä Aurajoen varrella olevat museolaivat ja kierrellä parissa hyvin säilyneessä puutalokaupunginosassa.

Jälleen kerran tuli todistettua, miten kätevää on, kun hotelli sijaitsee ydinkeskustassa paraatipaikalla. Pääsin kätevästi kävellen kaikkialle minne halusin mennä. Hotellista olisin saanut myös polkupyörän käyttöön maksutta, mutta koska halusin valokuvata, turvauduin jalkapatikkaan.

Molemmissa kaupungeissa sain kuolata sydämeni kyllyydestä kauniiden rakennusten upeita yksityiskohtia.

Seuraavaksi matkasin yksin Tampereelle, mihin minulla oli herännyt vieno ihastuksen poikanen viime syksynä. Nyt halusin mennä katsomaan, millainen olisi kesä-Tampere ja vieläkö tämä Pirkanmaan helmi jaksaisi ihastuttaa uudelleen.

Tampere on minusta kaupunki, missä on matkailijan tarpeisiin kaikki kohdallaan. Vesistöä tuntuu olevan kaikkialla ja Tammerkoski virtaa vuolaana aivan ydinkeskustan halki. Siellä täällä olevat puistot ja viheralueet tuovat keskustaan lisää viihtyvyyttä.

Vanhojen tehdasrakennusten punatiiliset rustiikkiset pinnat kertovat teollistumisen historiaa. Nyt näissä tiloissa on erilaisia yrityksiä, kuten kahviloita, ravintoloita, kauppoja, toimistoja ja museoita.

Ristin tässä aiemmin Tampereen Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi. Samaan syssyyn voisin antaa sille Suomen kulttuurikaupungin tittelin. Jos vähänkään tämä puoli kiinnostaa, Tampereella se ei ainakaan kaadu tarjonnan vähyyteen.

Jos olet teatterin ystävä, mene käymään Pyynikin kesäteatterissa tai laivalla Viikinsaaren kesäteatterissa. Kävin itse katsomassa Pyynikillä musikaaliversion Niskavuoren nuoresta emännästä ja yllätyin positiivisesti esityksen korkeasta tasosta.

Kulttuuriakin tuli harrastettua.

Tampereella iski museoähky. Kaikkeen kiinnostavaan ei ollut aikaa, mutta onneksi museokeskus Vapriikissa pääsi tutkailemaan yhdellä lipulla saman katon alta seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä.

Tampereen museoissa ihastelin mm. Valentinon pukujen hienoja yksityiskohtia ja vanhoja sympaattisia nukkeja.Ja vietin nostalgisia hetkiä Vapriikin museoissa.Entisen Kultapossukerhojäsenen iloinen jälleennäkeminen.Vapriikista löysin myös Vuoden luontokuvat -näyttelyn.Yksin matkustamisen paras puoli on, että voi täysin keskittyä siihen, mitä itse haluaa tehdä. Kompromisseja ei tarvitse tehdä. Minusta yksin reissatessa jotenkin näkee ja kokee paremmin. Seurassa väkisinkin keskittyy enemmän matkakaverin kanssa jutusteluun, yksin taas enemmän ympäristöön ja kokemuksiin. Tykkään myös valokuvata kaikkea mahdollista, joten eipä tarvinnut matkakumppaninkaan odotella minua kaiken aikaa.

Auton rattiin tarttumisen sijaan matkustan yksin mieluimmin julkisilla kulkuneuvoilla. Junat ja bussit ovat nykyisin edullisia, etenkin jos ostaa liput riittävän ajoissa.

Jos haluat reilusti pihistellä matkakuluissa, muista tarkastaa Onnibussin hinnat. Halvimmillaan voit saada bussimatkan kahdella eurolla. Hintojen halpuuttamisessa ovat seuranneet mukana myös muut bussiyhtiöt, joten kannattaa katsastaa myös paikalliset toimijat.

Tampereelta löytyi suklaahimoisen täti-ihmisen taivas.

Majoituksessa lähes kaikilla hotelliketjuilla on alennettuja kesähintoja. S-etukortilla saa Sokos-hotellien huoneen hinnoista 20-30 % alennusta riippuen majoitusvuorokausien määrästä. Täältä näet hintatietoja.

Cumulus-hotelleilla näyttää olevan myös hyvä kesätarjous: toinen yö puoleen hintaan tai kolmas veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Scandic-hotelliketju myöntää 20 %:n alennuksen kesähinnoista jäsenkortilla, jonka saa veloituksetta. Täältä lisätietoa.

Yksi tapa metsästää edullista hotellihintaa on tutkailla eri hotellihakusivustoja kuten Trivagoa ja Momondoa. Itse olen usein löytänyt edullisimman hotellihinnan booking.com -sivustolta. Ja mikäpä estää sinua soittamasta suoraan hotelliin. Tätä kannattaa käyttää etenkin silloin, kun kyse on yksityisistä hotelleista ja majoitusajankohta on lähellä.

Tampereella tupsahdin yhtäkkiä keskelle salsan rytmejä ja hetken päästä väistelin irrallaan juoksevaa jumalattoman kokoista vasikkaa.

Suomi on täynnä mielenkiintoisia kaupunkeja, jotka tarjoavat tuhottoman määrän mahdollisuuksia kesälomalaiselle. Pakkaa matkakassi, hyppää junaan tai bussiin ja reissaa jonnekin ihan uuteen paikkaan. Saatat yllättyä siitä, miten paljon kaikkea kivaa kotimaamme kaupungeista löytyy.

Seikkailu voi odottaa lähempänä kuin uskotkaan.

Täältä reissuvinkkejä Turkuun.

Täältä reissuvinkkejä Tampereelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Hotelliarvostelu: Radisson Blu Grand Hotel Tammer, Tampere

Huhusivat, että täällä kummittelee. Aaveet antoivat minun kuitenkin olla rauhassa.

Jos pidät nykyaikaisista hotelleista, Hotelli Tammer Tampereella ei ole sinulle oikea valinta. Sen sijaan, jos sydämesi saa sykkimään vanhan ajan glamour-ilmapiiri, paksut kiviseivät ja tumma puu, Tammer on nappivalinta. Tulet rakastamaan tätä hotellia.

Tampereen teknillinen seura halusi aikoinaan rakennuttaa Tampereelle kansainvälisen luksushotellin. Vuonna 1929 valmistunut hotelli on Suomen kolmanneksi vanhin edelleen toiminnassa oleva hotelli.

Huipputasosta kertoivat mm. huoneiden omat kylpyhuoneet, jotka olivat vielä poikkeuksellisia tuohon aikaan. Kansainvälinen oli myös henkilökunta: ravintoloitsija oli ranskalaisvenäläinen, keittiömestari Japanista ja tarjoilijat Ruotsista.

Kun nousee kiviportaita pitkin pääsisäänkäynnin ovesta sisään, odottaisi vahtimestarin avaavan oven. Valitettavasti 2000-luvulla paksun tammioven saa avata aivan yksin.

Hotelli Tammer on yksinkertaisesti ihastuttava. Hillittyjä murrettuja sävyjä, kristallikruunuja, tummaa puuta, viininpunaisia samettiverhoja ja hienostunutta vanhan ajan tunnelmaa. On täällä passannut majoittua niin Mannerheimin, Kekkosen, Armi Kuuselan kuin Juri Gagarin.

Kauniit rautakaiteiset portaat johdattavat ylempiin kerroksiin. Hotellikäytävän takaseinässä toistuu sama kuviointi kuin kaiteissa ja alemman kerroksen seinässä. Huoneen ovi on raskasta massiivista puuta ja saan sen hädin tuskin yhdellä kädellä auki.

Superior huoneeni on riemastuttavan tilava. Toisessa päässä huonetta on ruusukuvioitu nojatuoli ja punainen plyysisohva. Myös toisesta päästä huonetta löytyy pöytä ja nojatuoli. Ikkunasta on kiva näkymä viereisen Tammerin puiston suihkulähteelle.

Paksut ikkunasyvennykset kertovat, että ollaan jämerässä kivitalossa. Koko rakennus on muuten Museoviraston suojeluksessa.

Kylpyhuone on yllättävän pieni. Laskutilaa täti-ihmisen purkkiarsenaalille ei tahdo tarpeeksi löytyä. Minua ihastuttivat ja huvittivat tyyliin sopivat Old England kalusteet vedettävine vesiklosetteineen. Hanat ovat kauniit, mutta eri asia sitten kuinka käytännölliset.

Vuode on poikkeuksellisen mukava. Tilaa olisi nukkua vaikka poikittain ja kunnon tyynypatteristo tuo lisää mukavuutta. Hotellitiedoista huomasin, että hyvään uneen on erityisesti satsattu. Vuoteessa on Magic Bed-älypatja, joka mukautuu nukkujan lämpöön ja painoon. Hyvin nukutti, tosin minulla ei tämän asian suhteen juurikaan ole koskaan ongelmia.

Aamiainen tarjoillaan alakerran juhlavassa ravintolasalissa, joka on hienosti säilytetty vanhan ajan kuosissaan. Kahvi tarjoillaan pöytiin ja valita saa vaalean tai tumman paahdon väliltä.

Pienet, sievät yksityiskohdat tuovat aamiaiseen lisäarvoa. Maito ja sokeri tarjoillaan vanhoista monogrammein varustetuista pöytähopeista. Liekö niitä, joita ensimmäinen ranskalaisvenäläinen ravintoloitsija Alexander Adlivankin hankki aikoinaan Ranskasta?

Aamiaispöytä oli kauniisti katettu ja tasoltaan normihotelliaamiaista tasokkaampi. Tarjolla oli mm. todella hyvää savulohta ja rakastamiani hömpsötyskurkkuja. Ja kyllä löytyi mustaa makkaraakin, sille joka siitä sattuu tykkäämään.

Alakerran kuvakavalkadi kertoo talon mielenkiintoisesta historiasta.WC voi näyttää tällaiselta buduaarilta.Hotelli Tammerin sijainti on loistava kaupungin ydinkeskustassa Tammerkosken partaalla. Matkailijalle kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä. Ravintolat, museot, teatterit, ostoskadut ja kauppahalli lähes vieressä.

Hotellilla on myös oma ruokaravintola, italialaistyyppinen Trattoria ulkoterasseineen, jota en tällä kertaa ehtinyt testaamaan. Sijainti on mukava Tammerin puiston laitamalla.

Tammerissa on viihtyisiä sopukoita nauttia talon tunnelmasta.

Tykkäsin tosi paljon Grand Hotel Tammerista. Tämä on kaikkea muuta kuin persoonaton ketjuhotelli, sillä tällä hotellilla on selvästi henki ja sielukas elämä. Voin vain kuvitella millaisia tarinoita vuosikymmenten saatossa nämä kiviseinät ovat sisäänsä kätkeneet.

https://www.radissonblu.com/fi/hotel-tampere

Majoituksen tarjosi Visit Tampere

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Tampere on makupala, joka aiheuttaa sydämentykytyksiä

Miksi matkustaa kesällä ulkomaille, kun voi mennä Tampereelle? Tampereella kohtasin niin monta inspiroivaa asiaa, että keskusteltuani itseni kanssa, valitsin Tampereen yksimielisesti Suomen parhaimmaksi kesäkaupungiksi.

Minulla on menossa tässä semmoinen ”löydä kotimaan kiinnostavat kaupungit” -kesä. Tampere aiheutti pienoisia sydämentykytyksiä viime syksyn reissulla ja nyt piti lähteä ottamaan selvää oliko tässä ihastuksessa mitään perää.

Olihan siinä. Tampere kätkee sisäänsä melkoisia mansikkapaikkoja. Rakastettavia herkkuja löytyi niin majoituksen, kulttuurin, arkkitehtuurin, retkeilyn kuin ruuankin puolelta. Itse asiassa Tampere tarjosi monia sellaisia asioita, joita etsin ulkomaan kaupunkikohteista. Lääpällään olin mm. seuraavista syistä:

Vesistö on läsnä Tampereella lähes kaikkialla. Tammerkoski halkoo kaupungin keskustaa.On Tampereella osattu rakentaa muustakin kuin punatiilestä.Sydämentykytys 1: Hotelli

Vanhat legendaariset hotellit ovat ihastuttavia. Seinien sisälle kätkeytyy tarinoita ja vanha glamourin leima leijuu ilmapiirissä. Juuri tällainen hotelli on 1929 rakennettu Hotelli Tammer.

Nykyisin Radisson Blu -ketjuun kuuluva hotelli oli kuin suoraan vanhasta suomifilmistä. Odotin vain näkeväni hotellin kattokruunujen loisteessa Ansa Ikosen tai Tauno Palon.

Tammer on hienosti remontoitu vanhaa kunnioittaen. Kauniita huonekaluja, hienostunutta värimaailmaa ja tyylikkäitä yksityiskohtia. Tällaisessa hotellissa viettää mieluusti aikaansa.

www.radissonblu.com/fi/hotel-tampere

Herkku keskellä kaupunkia.Sydämentykytys 2: Museot

Tampereen museotarjonta aiheuttaa runsaudellaan ähkyä. Oman museon ovat saaneet niin Lenin, Lauri Viita, poliisit kuin muumit.

Vaikka et olisikaan mikään museofriikki, käy ainakin museokeskus Vapriikissa. 12 euron hintaiselle lipulle saa täällä paljon vastinetta. Yllätyin itse, miten kivan kierroksen koinkaan saman katon alla.

Vanhoihin Tampellan tehdassaleihin perustettu museokokonaisuus käsittää vaihtuvien näyttelyiden lisäksi luonnontieteellisen museon, mediamuseon, postimuseon, kivimuseon, pelimuseon, nukkemuseon, jääkiekkomuseon sekä erilaisia sotahistoriaan liittyviä näyttelyitä.

Suurin osa museoiden aihepiireistä ei tuntunut itselleni juurikaan kolahtavan, mutta näyttelyiden hieno toteutus toi niihin paljon enemmän mielenkiintoa kuin osasin etukäteen odottaa. Nostalgiset esineet, kivasti rakennetut kokonaisuudet, äänet ja muut efektit veivät ajassa taaksepäin ja saivat näyttelyt elämään.

Pienenä detaljina huvitti luonnontieteellisen museon vaaka, joka kertoi mikä eläin olisit oman painosi perusteella. Sain tuloksen nuori norppa. Onneksi sentään nuori, vaikka dieetille olisi ilmeisemmin tarvetta 🙂

Lokakuulle asti museossa on muuten Kielletty kaupunki -näyttely, joka vie Kiinan keisareiden hovielämään.

vapriikki.fi/

Seitsemän museota ja yli kymmenen vaihtuvaa näyttelyä saman katon alla.Hienosti rakennetut osastot toivat Vapriikin museoihin autenttisen tunnelman.Nukkemuseo oli yksi suosikeistani. Tunnistatko nämä hahmot?

Toinen mielenkiintoinen vaihtuva näyttely löytyi Museo Milavidasta. Lokakuun puoleen väliin avoinna oleva Fantastica!-näyttely esittelee aitoja Valentinon pukuja. Vaikka näyttely oli melkoisen suppea, antoi se siltikin kiinnostavan katsauksen heute couture -maailmaan.

Itse Milavida on Tampereella vaikuttaneen aristokraattisen teollisuussuvun Nottbeckien rakennuttama kartanokaunokainen. Museo on eräänlainen kotimuseo, joka kertoo tämän ylhäisösuvun vaiheista.

museomilavida.fi/

Kauniin kodin Nottbeckit aikoinaan rakensivat. Tosin vanhemmat kuolivat ja taloon jäi asumaan neljä orpolasta palvelijoineen.Valentinon punaista.Jos ylipäätään olet kiinnostunut historiasta ja Tampereeseen liittyvistä asioista, Tampereen matkailu järjestää kesäaikaan erilaisia teemoitettuja kävelykierroksia. Näiden opastettujen kierrosten aiheina ovat mm. Tampereen tehtaat, Anni Polva, Pispala, Nottbeckien suku, Hatanpää ja Juice. Lisätietoa täältä.

Sydämentykytys 3: Kesäteatteri

Kun minulta kysyttiin halukkuutta mennä katsomaan Pyynikin kesäteatteriin Niskavuoren nuori emäntä -musikaalia, olin vähän kahden vaiheilla viitsinkö lähteä. Rehellisesti sanottuna tekohauska koheltaminen on käsitykseni monen suomalaisen kesäteatterin tasosta.

Kaiken lisäksi näytelmänä oli iänikuinen Niskavuori-näytelmä, jonka laitoin kastiin ”eikö tää oo jo niin moneen kertaan nähty.”

Pyynikin kesäteatteri nyt kuitenkin on käsite, joten ajattelin, että mennään sitten. Voisinhan aina lähteä väliajalla pois, jos esitys ei kiinnostaisi.

Enpä lähtenyt kesken pois. Ensi hetkistä alkaen musikaali imaisi syvälle draamaa tihkuvaan tarinaan. Reiluun parituntiseen sisältyi voimakkaita tunteita, intohimoa, rakkautta, menettämisen tuskaa, pettymystä, valtataistelua, tanssia ja laulua.

Tunnelma vaihtui riehakkaista joukkokohtauksista raastavaan petetyn naisen syvään suruun. Tarina sai nauramaan ilosta ja herkisti välillä kyyneleet silmiin. Elämän raadollisuus tuli kovin lähelle.

Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo antoi esitykseen lisäulottuvuutta. Maisemat ja lavasteet vaihtuivat siinä missä tunnelmat ilosta suruun. Ja olihan Niskavuoren nuorta isäntää esittävä Mikko Nousiainen niin komea.

Käsitykseni suomalaisesta kesäteatterista nousi ihan uudelle tasolle. Menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä musikaali. Voiko tästä kukaan olla pitämättä?

www.pyynikinkesateatteri.fi/

Pyörivä näyttämö on yksi Pyynikin kesäteatterin hienouksista.

Sydämentykytys 4: Luonto

Jos kaipaa lomalla luontoa ja liikuntaa, Tampereella pystyy kulkemaan pitkät pätkät Tammerkosken ja Pyhäjärven rantoja pitkin. Pyynikin luonnonsuojelualueelta löytyy reppailijalle hienot ulkoilureitit harjumaastossa.

Mukava retkikohde on myös Viikinsaari, jonne pääsee laivalla Laukontorin kupeesta 20 minuutissa. Harmittelin itse, että uikkarit jäivät pois matkasta. Alueella on nimittäin suojaisia hiekkapoukamia pulahtamista varten. Viikinsaarella on lisäksi sievä kartanoravintola, pieni kappeli ja kesäteatteri. Saaren ympäri kulkee noin 1 1/2 kilometrin mittainen luontopolku.

Kesäaikaan laiva kulkee kerran tunnissa.

https://visittampere.fi/article/viikinsaari-kesakeidas-kaupungin-keskella

Rantoja pystyy kulkemaan kilometrikaupalla.Pyynikinharjulla on loistavat ulkoilumaastot.Viikinsaareen pääsee Hopealinjojen aluksella.Viikinsaaressa on myös katettu kesäteatteri.Sydämentykytys 5: Kirkko

Laittaisin Tampereen Tuomiokirkon vahvaksi ehdokkaaksi sarjassa maailman kaunein kirkko. Kun astuu kirkkoon sisään, tulee ennemmin tunne kuin tulisi jugendlinnaan. En voinut olla vertaamatta tuomiokirkkoa Imatran Valtionhotelliin.

Pitkin kirkkosalia kiertää Hugo Simbergin kuuluisa Köynnöksenkantajat. Myös kirkon seinissä ja katossa olevat koristemaalaukset ihastuttivat.

Jugendlinnako? Ei vaan Tampereen tuomiokirkko.Sydämentykytys 6: Ruoka

Huh. Niin paljon hyviä ruokakokemuksia sain parin päivän Tampere-visiitillä, että lempiaiheestani on kyllä kirjoitettava ihan erikseen.

Ykköslounaspaikaksi valikoitui kauppahallin ranskalaistyyppinen 4 vuodenaikaa -ravintola. Kiinnostavia ruokia hyvistä raaka-aineista.

Varteenotettava vaihtoehto on myös Tammerkosken rannalla sijaitseva uudehko ravintola Tampella. Kiva miljöö, jossa sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa.

Mutkatonta, mutta herkullista jalostettua pubiruokaa söin Gastropub Tuulensuussa. Ravintola on muuten melkoinen oluenystävän mekka, etenkin jos satut pitämään belgialaisista oluista.

Ja sitten se kruunu. Vieläkin olen vähän täpinöissä Ravinteli Berthan kuuden ruokalajin menusta. Innovatiivista gourmetruokaa selvästi rakkaudella valmistettuna.

Mutta näistä lisää myöhemmin.

Ravinteli Berthan menu oli tämän reissun kunkku.Gastropub Tuulensuu on mutkaton olut- ja viiniravintola, mutta myös hyvä ruokapaikka.Ravintola Tampella – rustiikkiseinien sisällä trendikäs ravintola.Tampere on rakastettava kaupunki. Sellainen sopivan suuruinen ja lämminhenkinen kaupunki, josta löytyy niin paljon mahdollisuuksia. Jos lomasuunnitelmasi ovat vielä tekemättä, Tampere on monipuolisuudellaan vahva vaihtoehto.

Äläkä unohda maistaa Minetti jäätelöä. Siinä yksi syy lisää saada sydämentykytyksiä.

Tampereen komeat miehet aiheuttivat myös sydämentykytyksiä.Tampere with love.

Aiemmista Tampere-kokemuksistani voit lukea täältä.

www.visittampere.fi

Yhteistyössä: Visit Tampere

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ensimmäistä kertaa Turussa – viehättikö mikään?

Turku on vähän kuin ulkomaille menisi. Puhuvat outoa kieltä ja ajelevat Föri-lautalla jokea eestaas, vaikka siltojakin olis.

Tätä hävettää jo vähän sanoa, mutta tämä matkabloggaaja ei ollut koskaan käynyt Turussa. Ei vaan milloinkaan tullut kaupunkiin mitään varsinaista asiaa ja matka kaakonkulmalta tuntui sen verran pitkältä, että Turku tuli karsittua kerta toisensa jälkeen kotimaan matkakohteista.

Kunnes tänä vuonna jo alkuvuodesta päätin, että asiaan pitää saada korjaus. Kuuluuhan Turku vähän kuin yleissivistykseen. Ja mikäpä Suomen 100-vuotisjuhlavuotena olisikaan parempi kaupunkikohde kuin maamme entinen pääkaupunki.

Turun tuomiokirkkoTurussa on asunut muitakin merkkihenkilöitä kuin Matti ja Teppo.Tähän herraan en uskonut Turussa törmääväni.Näyttääkö tämä patsas keskisormea? Turkulaista huumoria kenties?

Sopiva viikonvaihde matkalle tuli, kun mies oli lähdössä äijäporukan kalareissulle, eikä itselläni ollut mitään erityistä tekemistä tuona viikonvaihteena. Ilmatieteen laitos lupaili lempeitä kesäkelejä, VR:ltä sai melko edulliset junaliput ja Sokos-hotellista S-etukortilla kesähintaista majoitusta, joten pienen kaupunkiloman kattaus oli valmis. Päätin lähteä ottamaan selvää, miltä maailma Turkkusessa näytti.

Jo matka rautatieasemalta hotelliin sai katseet kiinnittymään mahtipontisiin kivirakennuksiin. Arvokkaan oloiset jämäkät kivilinnat antoivat viitteitä merkittävästä kaupungista, jolla on merkittävä historia. Vanhojen rakennusten fiilistelijänä sain silmänruokaa aimo annoksen. Kaupungissa on melkoinen arsenaali etenkin kauniita jugend-rakennuksia, yksi ehkä mieleenpainuvimmista oli Mikaelinkirkko.

Turun kivirakennuksissa on melkoisen komeaa mahtipontisuutta.

Kävin fiilistelemässä myös vanhaa puutalomiljöötä Port Arthurin alueella. Vaaleanpunaisten, laventelinsinisten ja oljenkeltaisten puutalojen pihoja koristivat sireenipensaat ja perinneperennat. Puutaloidylli näytti täydelliseltä. Tuolla on varmasti mukavaa asustella. Tosin kelpaisi mulle kämppä taidemuseon nurkiltakin. Melkoisen viehkoa asuinseutua muutamaa astetta hienommissa puitteissa. Onkohan noilla kulmin kyse kaupungin hinnakkaimmista arvokiinteistöistä?

Voi näitä ihanuuksia.

Turun vanhassa keskustassa piti käydä katsomassa tietysti Turun tuomiokirkkoa ja vanhaa Suurtoria, missä sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelta joulurauha aina julistetaan. Joskus voisi olla kivaa kuunnella sitä ihan paikan päältä.

Turku oli kaikkialla eksyvälle tätituristille helppo kaupunki liikkua. Aurajoki jakaa kaupungin kahtia, mikä helpottaa suunnistamista. Muutenkin vilkas elämä näytti kesäviikonloppuna keskittyvän paljolti juuri joen rannoille ja sen terasseille. Tosin vilkkautta lisäsi samaisena viikonloppuna joen varrelle levittäytyneet kansainväliset markkinat.

Aurajoki ja sen rannat ovat turkulaisen elämän sykkivää sydäntä.Kaunis Mikaelinkirkko voisi hyvinkin olla jostain muualta kuin Suomesta.

Itseäni suorastaan huvitti, että Turussa tuli koko ajan tunne kuin olisin ollut ulkomailla. Eikä tämä johtunut pelkästään siitä, että kieli oli outoa ja kelikin lähinnä helteistä.

Jotenkin minusta Turun kaupunkikuvasta löytyi eurooppalaista elävyyttä ja elämänmenoa, sellaista oikeaa kaupunkipöhinää. Yliopistokaupunkina Turun nuorekkuus myös näkyi. Ilmeisesti kaupungissa on menossa jonkinlainen kesävauvabuumi, sillä en muista koskaan nähneeni samaan aikaan yhtä paljon vauvanvaunuja työnteleviä nuoria pareja.

Turun linna kuuluu kaupungin must-nähtävyyksiin. Luulin, että keikka olisi lyhyt. Nopea vilkaisu kiviseinien sisään, mutta alueen laajuus ja näyttelyjen suuruus pääsi yllättämään. Linnakierroksella vierähti useampi tunti. Vaikka et mikään historiafriikki olisikaan, Turun linnassa kannattaa käydä.

Pakko käydä nähtävyys.

Onnistuneeseen reissuun tarvitaan myös ruokakulttuuria, eikä pettänyt Turku tässäkään kohdin. Jos jo ihan randomina otanta on näin hyvää kuin itselläni oli, kaupungin ravintolatarjonnan täytyy olla melkoisen korkeatasoista. Eikä tarvinnut edes poistua jokea edemmäs, nämä kaikki löytöni sijaitsevat Aurajoen rantareitillä.

Viehättävässä puutalossa aijaitseva italialaisravintola Sergio´s oli hyvä. Etenkin paikan pizzat näyttivät kuolattavan herkullisilta, vaikka itse maistelin tällä kertaa kalaa ja pastaa. Ei huonoa sanottavaa ollenkaan.

Sergio’s

Parhaan aterian Turussa söin kuitenkin Tintå-nimisessä ravintolassa. Härkähodariannos korealaisittain oli sellaista makujen tykitystä, että pakko oli vielä lopuksi ryystää liemetkin salaatista. Myös raparperijälkkäri oli niin hyvää, etten ole varma menetinkö kieleni.

Tintå vei kielen.

Koska käyskentely pitkin Aurajoen varsia on lämpimällä kesäkelillä mitä ihaninta kaupunkitekemistä, pakkohan sitä oli välillä pysähdellä lasilliselle kuohuvaa. Mukava miljöö tähän tarkoitukseen oli minusta viinibaarinakin itseään mainostavalla E. Ekblomilla, joka tarjosi myös ilahduttavan hintaista menukokonaisuutta. Vakoilu naapuripöytiin kertoi annosten olevan ihan vakuuttavan näköisiä.

E. Ekblom

Vanhasta puutalosta löysin myös kiinnostavan Anniskeluravintola Tiirikkalan, josta ilokseni irtosi lasi samppanjaa alta kympin. Paikka oli jonkinlainen sekoitus kahvilaa, baaria ja ravintolaa. Kahdessa kerroksessa oleva ravintola oli hauskasti sisustettu. Ihan naapurustosta löytyi CaféArt, jonka itse tehtyjen kakkujen rivistö aiheutti valinnanvaikeutta. Samalla myös mahalaukun ahtautta.

Anniskeluravintola TiirikkalaCaféArt

Sunnuntaina piti päivää paistattaa myös toispuolen jokkee ja maistelin kuohuvaa Samppalinnan terassilla. Samaisessa pitsihuvilassa ravintolatoimintaa on harjoitettu jo vuodesta 1865. Paikan rennot pojat kertoivat heiltä saatavan Turun halvimman kuoharipullollisen. Minä tyydyin tällä kertaa lasilliseen 🙂

Samppalinna

Turkua ei voi ohittaa mainitsematta sen laivoja. Kun lähdin tallustelemaan Aurajoen vartta kohti Turun linnaa, kohtasin monta kiinnostavaa ja nostalgista alusta, kuten Saaristomeren viimeisen matkustajahöyrylaivan s/s Ukkopekan, vanhan kauppalaiva Sigynin ja s/y Anyan, todellisen purjeveneiden kaunottaren. Karjalan tyttöä ilahdutti tykkivene Karjala ja toki mielenkiintoista oli nähdä itse Suomen Joutsen komeilemassa Aurajoen rannassa.

Mikäli laivat ja merenkulku kiinnostavat enemmänkin, suurimpaan osaan merkittävimmistä aluksista pääsee myös sisälle tarkastelemaan niitä lähemmin. Vähän ennen linnaa löytyy oikealta puolelta usean rakennuksen museokonaisuus Forum Marinum, josta voi ostaa yhteislipun, jolla pääsee sekä museoihin että viiteen museoalukseen.

Lähtöaamuna piti käydä vielä kurkkasemassa Turun kaunis kauppahalli. Melkoinen namupala tämä 120-vuotias hallirakennus olikin punaruskeansävyisine puisine myyntikojuineen. Jäin tuijottamaan kummissani, että miten hallissa voi olla viinimyymälä, kunnes hoksasin, että kyse oli varmaan yhdestä maamme pienimmästä Alkosta. Ei ihan äkkiä osaisi Alkoa sijoittaa tällaiseen perinteiseen kauppahallimiljööseen.

Huomio kiinnittyi myös toiseen hauskaan yksityiskohtaan, Sininen juna -kahvilaan, jonka sisustus vanhoine junanpenkkeineen muistutti todellakin vanhaa junanvaunua.

Kaksi päivää Turussa oli ihan liian vähän. En oikein uskaltanut edes katsoa taidemuseotarjontaa, sillä sitäkin noin päällisen puolin näytti olevan melkoisesti. Niille tarvitsee varata ihan oma reissunsa. Tulipahan osoitettua, että Turussa kannattaa käydä. Ja kannattaa mennä toistekin. Ei se matka nyt itärajalta niin pitkä ollutkaan.

www.visitturku.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Lappeenranta valeturistin silmin – roihahtiko vanha rakkaus?

Lähelle on vaikea nähdä. Kun asioista tulee liian tuttua tai itsestään selvää, kiinnostavuutta tai kauneutta on joskus vaikea huomata.

Eräs bloggaajakollegani kehui minulle hiljattain kotikaupunkiani Lappeenrantaa kauniiksi kaupungiksi. Sen sijaan, että olisin todennut näin olevan, aloin luetella erinäisiä vikoja. Hmmm, no onhan satama kesällä ihan kaunis, mutta talvella kuollut. Kaupungin uudisrakennusten peittämä keskusta on aika kirjava ja tylsähkö. Vanha Linnoituksen kaupunginosa on äkkiä läpi kävelty, muuta vanhaa kaupungista ei juuri löydykään.

STOP! Miksi niin helposti hehkutan muita paikkakuntia, mutta näkemys omasta kotikaupungista jää kovin vaisuksi, jopa negatiiviseksi? Kuljenko tutun kaupungin raitteja laput silmillä näkemättä mielenkiintoa ympärilläni? Onko asuinympäristöstäni tullut vähän kuin pakkopullaa, joka ei jaksa enää innostaa?

Lappeenrannan katuja olen tallannut siitä alkaen, kun opin kävelemään. Tässä kaupungissa olen syntynyt ja käynyt kouluni. Aikuisiässä tiemme erkanivat muutamaan otteeseen, mutta etärakkaus oli silti aina olemassa. Kunnes palasin uudelleen. Nyt ihan tositarkoituksella.

Ehkä kyse onkin siitä, että pitkäaikainen kaupunkisuhteeni on vain päässyt väljähtymään ja sitä pitäisi vähän viritellä. Hoivata ja huoltaa kuin vanhaa parisuhdetta. Jossain varmasti on vieläkin olemassa se lämminhenkinen karjalaiskaupunki, josta löytyy aidompaakin jännittävyyttä kuin tv-sarja Sorjosen fiktiivisessä maailmassa.

Pakkasin kesäkuisena päivänä kameran reppuuni ja päätin lähteä katsomaan kotikaupunkiani turistin silmin. Katsomaan, voisiko tuttu ympäristö minua enää mitenkään yllättää tai inspiroida. Lähdin etsimään Lappeenrannan kauneutta ja omaleimaisuutta, jotka olin jostain syystä kadottanut. Saisinko vanhan rakkauteni roihuamaan vielä uudelleen?

Tällaista antia muutama tunti kotikonnuilla synnytti. Vaikka rakkaudessani onkin säröjä, siltikin paljon sykähdyttävää löytyi. Olkaa hyvää, valeturistin kierros: iloista lomaa Itä-Suomessa, miun Lappeenrannassa.

Torirakkautta

Parhaiten Lappeenrannan karjalainen luonne tulee esille kesäisellä kauppatorilla. Mie ja sie värittävät kaupankäyntiä ja tuntemattomille kuuluu jutella. Pysähdy maistelemaan paikallista lihapiirakkaerikoisuutta vetyä tai atomia. Näitä mainioita piirakoita saat kesäaikaan myös satamatorilta, jossa tuntuikin olevan enemmän menoa kuin virallisella kauppatorilla.

Lappeenrannassa kannustetaan Saipaa ja syödään vetyjä.

Saimaa-rakkautta

Lappeenrantaa ei voi ohittaa puhumatta Saimaasta ja satamasta. Ja tietysti laivoista. Huurteisen voit siemailla Prinsessa Armadalla, mutta vesille et tällä paatilla satama-allasta pidemmälle pääse. Sen sijaan useampi venhonen vie sinistä Saimaata ihailemaan tai jos naapurimaahan halajat, m/s Carelialla pääset Saimaan kanavaa pitkin aina Viipuriin asti.

Lappeenrannan satama on rakkaassani ehdottomasti parasta.Lappeenrannan satamasta pääsee rantaraittia pitkin kulkemaan lapsiperheitä kiinnostavalle Hiekkalinnalle. Tosin kyllä noita hiekasta tehtyjä taideteoksia katsoo vanhempikin ihan mieluusti.

Satamasta lähtee kaunis ”laiturireitti”. Lapsuudessani nämä rantareunukset olivat törkyisää jättömaata.

Historiarakkautta

Lappeenrannassa ei paljoakaan vanhaa rakennuskantaa löydy, mutta onneksi kaupungillamme on edes yksi vanha alue Linnoitus. Linnoituksen rakentaminen aloitettiin ruotsalaisten toimesta 1721 ja sitä jatkoivat myöhemmin venäläiset. Linnoituksesta löydät kaupungin merkittävimmät museot kuten Etelä-Karjalan museon, ratsuväkimuseon ja Lappeenrannan taidemuseon. Täällä sijaitsevat myös Suomen vanhin ortodoksinen kirkko ja Lappeenrannan kesäteatteri.

Minusta parasta Linnoituksessa ovat sen vehreät vallit, joilta on kauniit näkymät alas satamaan ja kaupungin silhuettiin. Tajusin yhtäkkiä, että nuo vallithan ovat mitä mainioin paikka kivuta kauniina kesäpäivänä nauttimaan kuohujuomaa lehmusten katveeseen.

Linnoitus ei ole vain ulkoilmamuseo. Siellä myös asutaan ihan oikeasti.

Rakastaa, ei rakasta – ryppyjä keskustarakkaudessa

Vai pitäisikö tässä kohtaa puhua jonkinlaisesta viha-rakkaussuhteesta. Onhan Lappeenrannan keskustassa toki jotain kotoisan viehättävää pikkukaupunkimaisuutta. Keltainen raatihuoneen rakennus pilkottaa ilopillerinä ja Marian kirkon puurakennus kirkkopuiston reunalla on sellainen perinteinen puukirkko keskellä kylää. Mutta.

Jotenkin vaan Lappeenrannan keskustan kaupunkikuva on hajanainen. Pääväylä Valtakatu on jäänyt ajastaan jälkeen, juuri valmistunut Marian aukio ammottaa tyhjyyttään ja pääosin arkkitehtuuri on joko rumaa tai tylsää. Tässä kohden rakkauteni vähän säröilee. Onneksi kesällä kaupungin vehreys paikkailee paljon.

Tätä puistoa kutsutaan Pusupuistoksi. Ei hassumpi paikka siihen hommaan.

Ruokarakkautta

En voi ohittaa yhtään paikkakuntaa puhumatta ruuasta, en myöskään kotikaupunkiani. Minusta Lappeenrannan paras ruokaravintola on ydinkeskustassa, vanhassa Wolkoffin kauppiassuvun talossa sijaitseva ravintola Wolkoff. Ihana miljöö ja fine dining tason ruokaa.

Lounaspaikaksi suosittelen Linnoituksessa sijaitsevaa Kehruuhuonetta. Erinomaiset salaatit ja loistava hinta-laatusuhde. Paikan nimi tulee muuten siitä, että talossa on aikoinaan sijainnut naisvankien kehruusali.

Ravintola WolkoffKehruuhuone

Kahvilarakkautta

Ja pakko on nostaa esille myös pari Lappeenrannan mukavaa kahvilaa. Kahvisalonkien ystävä viehättyy varmasti Linnoituksessa sijaitsevasta Majuskasta. Herkullisen kakkuvalikoiman lisäksi tarjolla silmäkarkkia.

Melko toisenlaista kahvilakulttuuria edustaa kaupungin kahviloiden uusi tulokas Kahvipaahtimo Lehmus Roastery. Satama-alueelle pienpaahtimon yhteyteen avattu kahvila on mukavan kierrätyshenkinen ja letkeätunnelmainen. Itsetehdyistä raakakakuista plussaa.

Majurskan talossa sijaitsee ihastuttava kahvila ja käsityöläisputiikkeja.Kahvipaahtimo Lehmus Roastery

Terassirakkautta

Minusta Lappeenrannan paras kesäterassi on ehdottomasti satamassa sijaitseva veden päälle rakennettu Kasinon terassi. Voiko terassia saada enää lähemmäs järveä? Kiva paikka seurata veneiden kulkua ja auringonlaskua varsinkin jos sää suosii.

Terassin vieressä on muuten vanha kylpylärakennus Lappeenrannan kylpylä, joka toimii myös hotellina. Hyvä majoitusvaihtoehto, mikäli etsit normaalista poikkeavaa hotellimajoitusta.

Toinen ulkoterassi, josta pidän kovasti on aiemmin mainitsemani Wolkoffin ravintolan sisäpihan terassi. Mikäli paikkaa ei tiedä, se jää helposti huomaamatta, sillä sen verran piilossa porttien takana tämä helmi sijaitsee. Mukava vanhojen puutalojen ympäröimä Pikku-Pietarin pihatunnelma. Juomaa terassille voi hakea pihan laidalta löytyvästä Wolkoffin viinikellarista.

Shoppailurakkautta

Valeturistin viimeisenä rakkauskohteena ovat Lappeenrannan shoppailupaikat. Kaupungin kattavin ostoskeskus on Iso-Kristiina, mutta koska en itse juurikaan perusta kauppakeskuksista, annan mieluimmin rakkaudenosoituksia parille puodille.

Ravintola Wolkoffia vastapäätä ydinkeskustasta on suloinen kivijalkakauppa Ideri. Pieni puoti täynnä taidetta onhan omistaja tunnettu akvarellisti Heli Pukki. Ideri kuuluu sarjaan ihanat putiikit, jotka ovat täynnänsä kaikkea hauskaa ja yllätyksellistä.

Toinen kiinnostava putiikkikokonaisuus löytyy Linnoituksesta samasta rakennuksesta kuin Kahvila Majurska. Usean huoneen verran käsitöitä ja lahjatavaraa.

Miten sitten kävi, roihahtiko kotipaikkarakkaus uudelleen? Kyllä ja ei. Löysin paljon ihanaa, tuttua ja turvallista, kaunista ja innostavaa, mutta samassa paketissa myös epäkohtia, joita tulee vaan sietää ja hyväksyä. Sopii kysyy, onko täydellisiä kaupunkeja olemassakaan? Paljon enemmän valeturistin vaakakuppiin jäi kuitenkin hyvää ja kaunista. Joka tapauksessa, Lappeenranta, mie siuta rakastan.

www.visitlappeenranta.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

 

 

 

Tampereen löytöjä: 1 x kiva kahvila & 1 x kiva lounaspaikka

Joku etsii kulkeissaan Pokemoneja, minä etsin kuppiloita.

Uskokaa tai älkää, kahvi maistuu paremmalta ja ruoka herkullisemmalta, jos ympärillä on jotain kaunista tai mielenkiintoista tarkasteltavaa. Matkustelen sitten kotimaassa tai ulkomailla mukavien kahviloiden ja ravintoloiden löytäminen on minusta aina yhtä kiinnostavaa. Sitä ikään kuin pitää kuppilasensorit ojossa ja bongailee ohikulkeissaan mukavannäköisiä mestoja. Muutama ruokalista on tullut taipaleen varrella tutkailtua ja melkoinen määrä ovia avattua ja sisään kurkistettua. Välillä onnistuu tekemään hyviä löytöjä, välillä taas randomina valittuihin paikkoihin pettyy. Ravintoloihin, jos mihin, pätee sanonta ”Moni kakku päältä kaunis…”.

Mutta mikä sitten tekee paikasta hyvän? Minkälainen ravintola on hyvä löytö? Toki hyvä ruoka tai herkullinen leivosvitriini on number one, mutta koska olen melkoinen visualisti ja miljööfiilistelijä, paikan sisustuksella on minulle myös merkitystä. Saan suurta mielihyvää sisustuksen mielenkiintoisista yksityiskohdista ja kokonaisuuden linjakkuudesta. Minusta ruoka maistuu paremmalta, kun sitä syö mukavassa ympäristössä.

Erityisen kiinnostavia ovat paikat, jotka ovat löytäneet selkeän oman tyylinsä ja toteuttaneet sitä kekseliäästi ja luovasti. Sisustustyylistä syntyy ikäänkuin paikan henki, tarina, joka kertoo asiakkaalle minkälaista ravintolaelämystä tästä paikasta voi odottaa.

Tulen usein suorastaan surulliseksi hyllyjen päältä roikkuvista mitäänsanomattomista muoviköynnöksistä tai pikkusievästä tilpehööristä, jota on riposteltu kaikkialle, varsinkaan jos sillä ei ole mitään punaista yhdistävää lankaa.

Kumma kyllä ne kaikkein parhaimmat kahvilat ja ravintolat on tullut löydettyä usein ihan sattumalta. Niin nytkin parin päivän pikavisiitillä Tampereella. Majoituin Holiday Clubin Tampereen kylpylään, jonka vierestä löytyi mielenkiintoinen vanha kivitalo. Tarkempi tutkailu paljasti rakennuksen sisältä Kahvilaputiikki Ansarin.

ansari3ansari4

Paikan nimi viittaa kasvihuoneeseen ja syystä. Rakennus on Lapinniemen puuvillatehtaan entinen kasvihuone, joka kuului tehtaanomistajan vaimolle. Tilan lasikatto päästi sisään paljon luonnon valoa ja teki tilasta ilmavan.

Sisustuksessa oli hauskoja yksityiskohtia ja kodinomaista lämpöä, tosin vähempikin sisustuselementtien määrä olisi toiminut. Mukavaa olisi myös ollut, jos kasvihuoneteema olisi jotenkin tullut sisustuksessa esille. Pidin erityisesti pääpuolen tilassa olleista gobeliinihenkisistä matoista ja tilaa reunustavasta iloisesta tyynyrivistöstä sekä etualan patinoituneella rauta-aidalla reunustetusta terassista. Ihanien leivosten lisäksi kahvilassa oli myynnissä sisustus- ja lahjatavaroita. Kuuluu ehdottomasti sarjaan kiinnostava kahvila.

ansariansari5ansari2

Lounaspaikkaa etsiessämme huomioni kiinnittyi keskustassa Pikkubistro Kattilan hauskaan sadonkoruuhenkiseen koristeluun katukäytävällä ravintolan edustalla. Tässä kohtaa lounaspaikka valikoitui ihan vain tämän soman sesonkikoristelun ansiosta ja kiva oli huomata, että sama syksyteema jatkui sisätiloissa kurpitsoilla, vihanneksilla ja punaisilla omenoilla.

kattila5kattila4kattila

Kattila tarjosi neljää erilaista kympin hintaista lounasvaihtoehtoa, joihin kaikkiin sisältyi pieni alkusalaatti ja leipä. Annokset tarjoiltiin pöytiin. Vaikea oli valita, sillä sen verran hyvältä kuulostivat jokainen, mutta lopulta valitsin lohta salaattipedillä, mikä osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Maukasta ruokaa raikkaista, hyvistä raaka-aineista ja salaatin päällä reilun kokoinen mehevä pala paistettua lohta. Ei ihme, että ravintola oli lounasaikaan lähes täynnä. Erinomainen hinta-laatusuhde.

kattila2

Luin myöhemmin, että Kattila mielellään kokeilee ja tarjoaa hieman tuntemattomampia raaka-aineita, josta sain osviittaa omalta lautaseltani löytyneistä viidakkokurkuista. Aivan uusi tuttavuus minulle.

Paikka oli sisustettu keskieurooppalaisilla vanhoilla antiikkikalusteilla. Vähän ehkä raskasta, mutta kodikasta. Voimakkaat värit, kuten reipas punainen, toivat mukavaa energiaa ja lämpöä tilaan. Kaiken kruunasi tosi ystävällinen palvelu.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Haluaisin asua Tampereella, tyttönä punatiilisen tehtaan varjossa

Terveisiä Tampereelta, punaisten tiilien savupiippukaupungista. Vaan eipä ole tämä kaupunki jäänyt menneisyytensä vangiksi, sillä sen verran kovaa se tuntuu rokkaavan tätä päivää.

Täytyy tunnustaa, että tunnen Suomen merkittävimpiä kaupunkeja tosi huonosti. Tampereella sentään on tullut käytyä aiemmin, mutta eipä ole kaupunki saanut osaltani päivitystä kovinkaan usein. Edellisestä reissusta tuli venähtäneeksi peräti 27 vuotta, enkä ymmärrä, että miksi ihmeessä. Sen verran mukavasta kaupungista on kyse.

Tampereen symboli Näsinneula on edelleenkin Suomen korkein rakennus.nasinneulatampere8Tampereen katukuva on nuorekas, eikä ihme, sillä kaupungissa on lähes 40 000 opiskelijaa.tampere6

Kun puhutaan teollisuuskaupungista, äkkiseltään syntyy hieman harmaa ja kalsea mielikuva. Tamperetta, jos mitä, voi kutsua kaupungiksi usean tehtaan varjossa, mutta tämäpä kaupunki on pystynyt kääntämään teollisuuspaikkakunnan leiman täysin päinvastaiseksi. Tampere on rakentanut imagonsa hienosti vanhaa teollisuusperinnettä kunnioittaen.

Kuljit sitten missä päin Tamperetta tahansa, kaupungin yleisilmeen muodostavat punatiiliset vanhat tehdasrakennukset, joita ei suinkaan ole lähdetty muutosten tuulissa purkamaan, vaan jotka ovat saaneet uuden elämän erilaisina toimitiloina, kauppoina, museoina, ravintoloina, asuntoina ja tapahtumatiloina.

Jännittävä loft-henki leimaa Tamperetta joka puolella. Kun ajanpatinoimiin, tarinoita mukanaan kantaviin rakennuksiin yhdistetään kauniit järvimaisemat, lopputulos on täydellinen asuin- ja elinympäristö.

tampere3tampere13tampere9tampere5tampere7tampere12tampere11

Mukava aikakausien kerrostuma on voimakkaana läsnä Tampereen keskustan katukuvassa. Punatiiliarkkitehtuuri on siirtynyt myös uusiin taloihin, jotka sointuvat hienosti kaupungin vanhoihin teollisuusrakennuksiin. Väliin mahtuu yllättävän paljon vanhoja puutaloja ja keskustaa sävyttävät myös vauraan näköiset kivitalot kuten hienostuneet jugend-kerrostalot.

Olen niin iloinen siitä, että kaupunkia suunnittelevat tahot ovat ymmärtäneet aikoinaan säilyttää noin paljon vanhaa rakennuskantaa eikä kaupunkia ole lähdetty kehittämään sillä, että kaikki vanha on raivattu surutta uuden tieltä.

Tampereen keskustorin aukion näkymä on lähes juhlava.tampere toritampere15tampere14tampere16Onko tässä Suomen kaunein paloasema?tampere2tampereJa komea on kaupungin tuomiokirkkokin.Tampere kirkko

Kauniin arkkitehtuurin lisäksi Tampereen keskusta tuntui syksyisenä arkipäivänä sykkivän yllättävän voimakkaalla pulssilla. 1901 rakennetussa viehättävässä kauppahallissakin kauppa kävi ja asiakkaita näytti riittävän kummasti paikan lukuisiin kuppiloihin. Kauppahallissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Siellä oli mukava tunnelma, hyviä kahviloita ja paljon kiinnostavia herkkuja.

tampere kauppahalli2tampere kauppahalli

En tiedä johtuuko Tampereen pitkästä tekstiiliteollisuushistoriasta, mutta erilaisia designpuoteja sekä artesaanien ja käsityöyrittäjien kauppoja kaupungista tuntui löytyvän vähän sieltä täältä.

Ilmeisesti tamperelaiset ovat myös erityistä teatterikansaa, sillä enpä muista koskaan nähneeni yhden päivän aikana niin montaa erilaista teatterirakennusta. Tampereen teatteri, Tampereen Työväen teatteri, Tanssiteatteri, Komediateatteri, Palatsiteatteri, Ahaa teatteri, Teatteri State… Ja sittenhän on vielä se maankuulu Pyynikin kesäteatteri. Hetkinen, onko kaupungin työikäisestä väestöstä suurin osa näyttämötaiteen palveluksessa?

tampere teatteriFinlaysonin kuosit koristivat hauskasti asfalttia.finlaysonFinlayson2

Matkaseurueeni: minä, ystäväni ja Väinö-koira majoituimme Holiday Clubin Tampereen kylpylässä. Mielenkiintoiseksi tämän hotellin teki sen sijainti yli 100-vuotiaassa Lapinniemen puuvillakehräämön vanhassa rakennuksessa. Lisäksi hotelliin kuului vuonna 2002 valmistunut hotellirakennus, jossa itse yövyimme.

Kysyin Väinöltä hänen mielipidettään hotellin tasosta ja soveltuvuudesta koirahotelliksi. Koirulimme kiitteli erityisesti lisävarusteita: isoa ruokakuppia ja omaa koirapeittoa, jotka tulivat hotellin tervehdyksinä. Saatoimme myös yhdessä istuskella alakerran baarissa, mikä tuntui myös olevan koira-asukista erinomainen asia. Tilava parvekkeellinen huoneemme, järvenrantasijainti ja hyvät lenkkimaastot saivat myös kiitosta. Tosin sijainti reilun parin kilometrin päässä ydinkeskustastasta ei mahdollistanut hotellilla useasti poikkeamista.

holidayclub2Lapinniemilagottoholiday club

Viimeisen Tampere-päivämme aamun vietimme kuljeskelemalla Tampereen Pispalan kapeita kujia ja puuportaita. Tämä entinen työväen kaupunginosa on rakennettu korkealle harjulle Näsijärven ja Pyhäjärven väliselle kaistaleelle. Ja jälleen pisteitä Tampereen kaupungille, joka on ajanut Pispalan alueen säilyttävää asemakaavaa. Vaikka joitain uusiakin rakennuksia upeilla näköaloilla varustetuilla rinteillä on, pääosin alue on hyvin säilynyttä lukuisine vanhoine puurakenteisine omakoti- ja pienkerrostaloineen.

Melkoisia kuolattavia puutalojen namupaloja Pispalassa oli siellä täällä, vaikkakin joukkoon mahtui myös heikkokuntoista, ehkäpä jo vähän tönöluokkaa olevaa rakennuskantaa. Ikävää sinänsä, että paikka paikoin pihat ja ympäristö olivat melko siivottomassa kunnossa. Niin paljon potentiaalia tuolla alueella on, että soisi, että jokainen asukas kantaisi omalta osaltaan kortensa kekoon ja lisäisi omilla toimillaan Pispalan asumisidylliä.

pispala4pispala3pispala2pispala6pispala

Parin päivän reissussa ehti vain pintaraapaisemaan Tampereen tarjontaa, mutta se mitä näin ja koin antoi kyllä kiinnostavan kuvan kehittyneestä ja elävästä kaupungista, jossa historia on otettu oivaltavasti osaksi nykypäivää. Asukasluvultaan tämä Suomen kolmanneksi suurin nuorekas kaupunki selvästi rokkasi. Lupaan käydä kylässä useamminkin, vaikka mustaa makkaraanne en ymmärrä ollenkaan, nääs.

www.visittampere.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Lappeenrannassa autot maan alle ja puisto päälle

Miten usein tuntuukaan, että kaupunkikuvaa suunnitellaan enemmän autojen tarpeista kuin ihmisten. Onneksi ajat muuttuvat. Parkkipaikan tilalle voi rakentaa vaikka puiston, kuten Lappeenrannassa.

Jokainen lappeenrantalainen tietää varmasti keskustan Vapaudenaukion, maakuntakirjaston, kauppakeskuksen ja toimistotalojen reunustaman alueen, mikä vielä parisen vuotta sitten oli vain ja ainoastaan kaupungin suurin parkkipaikka. Tasainen ja tylsä kenttä, sellainen kuin parkkipaikat nyt yleensä ovat.

Sitten Lappeenrannan kaupungin teknisellä puolella joku sai kuningasajatuksen. Laitetaan autot maan alle ja rakennetaan päälle puisto, asukkaiden yhteinen olohuone. Idea meni kuin menikin läpi kunnallisen organisaation jähmeässä koneistossa ja hiljattain juhlittiin uuden Vapaudenaukion puiston avajaisia.

Vapaudenaukion alle rakennettiin parkkihalli ja sen kannen päälle hienosti toteutettu viheralue. En tiedä onko puiston suunnittelu tehty pelkästään kaupungin oman henkilöstön voimin, mutta lopputulos on todella onnistunut.

puisto5puisto5puisto2puistopuisto2puisto6puisto4

Alue on jaettu erilaisiin istutusalueisiin, joiden välissä kiemurtelevat väylät ja käytävät liikkumista varten sekä nurmialueet ilmeisimmin oleskelulle. Mukavaa vaihtelua puistoon on saatu tekemällä maa-aineksella kumpuilevia korkeuseroja ja aaltoilevia muotoja. Mielenkiintoa puistoon on saatu myös vaihtelemalla lukuisten erilaisten pensaiden, perennojen ja puiden lajikkeita, värimaailmaa ja muotokieltä.

Vaikka kasvit vielä tässä vaiheessa ovat pieniä, ne näyttävät jo nyt upealta kokonaisuudelta. Rinteitä peittävät sadat erilaiset havut ja pikkupensaat, sinihopean ja vihreän eri sävyissä. Voin vain kuvitella, miten hieno lopputuloksesta tuleekaan kasvien saatua hieman enemmän kokoa ja tuuheutta.

kasvit2pensaat2penkitpensaat3pensaat5puisto8puisto4pensaat

Puiston suunnitteluvaiheessa kuultiin myös alueen asukkaita, joilta lähti toive patsaiden sijoittamisesta tulevaan puistoon. Ja niin myös tehtiin. Lappeenrannan teknillinen lautakunta hyväksyi taidehankinnat ja nyt muutama humoristinen ja hyväntuulinen patsas piristää ohikulkijan matkaa. Yksi patsaista, linnunluuranko, lukee kirjaa ja sen viereen on mahdollisuus istahtaa itsekin lukemaan, vaikka viereisestä kirjastosta haettua luettavaa.

patsaatkoirapatsaspatsaslukijapatsas2lukupatsas2

Pidin kovasti myös puiston kalustuksesta. Lehtikuviota muistuttavat penkit ja pöytäryhmät houkuttelevat puiston keskeisimmällä kohdalla, reunoilla pirteät punasävyiset puistonpenkit tarjoavat lepuutusta. Ja voipahan puistossa pelata vaikka pingistä tai lausua runoja esiintymiskorokkeella.

penkkipöytä ja penkitpenkki2penkki3

Minua viehätti myös taidokas ja mielenkiintoinen kivimateriaalien käyttö ja yhdisteleminen.puisto3kiveäkivetyksetkivet4kivet2

Lappeenrannan kaupunki on lähtenyt hienosti kohti eurooppalaista kaupunkisuunnittelua, jossa keskustaa kehitetään ihmisten viihtymistä parantaen ja suunnittelemalla keskustaa autottomampaan suuntaan. Asukkaana olen myös erittäin iloinen siitä, että kotikaupunkini on valmis satsaamaan ympäristön viihtyvyyteen huolimatta tiukasta taloudellisesta tilanteesta. Uskon vakaasti, että kauneus ympärillämme lisää aina hyvinvointiamme. Jokaisella noppakivellä ja angervopensaalla on vissi merkitys. Kiitos siitä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.