Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomen kaupungit

Luontomatkailu Museot Suomi Suomen kaupungit Suomi Taide

Kainuu on elämys – Kuhmon, Suomussalmen ja Paltamon parhaat kohteet

sunnuntai, 18 heinäkuun, 2021

Jokainen matka on erilainen. On matkoja, jotka ovat kivoja, sellaisia ihan ok-reissuja, mutta joista et hetken päästä muista juuri mitään. Sitten on niitä matkoja, jotka jättävät muistijäljen. Tiedät kokeneesi jotain koskettavaa ja ainutlaatuista. Palasin juuri tällaiselta reissulta. Kainuu meni syvälle.

Kaupallinen yhteistyö: Wild Taiga Kuhmo- Suomussalmi

Kainuu alueena on jäänyt minulle aiemmin aika vieraaksi. Suurin syy lienee siinä, että se sijaitsee Lapin ja eteläisemmän Suomen välimaastossa. Kainuu on ollut niin helppo ohittaa huristellessa viitostietä matkalla pohjoiseen.

Kuhmossa, Suomussalmella ja lähialueilla toimivien matkailuyritysten markkinointiorganisaatio Wild Taiga kutsui minut vieraakseen tutustumaan Kainuuseen ja muutamaan alueella toimivaan yritykseen. Lähdinkin mielelläni matkaan, sillä jo matkan teema ”kulttuuria ja luontoa” oli enemmän kuin mieluinen. Olin myös utelias näkemään, mitä kaikkea mielenkiintoista alueelta löytyisi tätituristin tarpeisiin.

Kuhmo – rento kamarimusiikkikaupunki

Ensimmäinen etappini oli Kuhmo, reilun 8000 asukkaan pikkukaupunki Kainuun kaakkoisosassa. Hymyilytti, kun Wikipedia kertoi asukastiheyden olevan 1,67 asukasta neliökilometriä kohden. (Vastaava luku esimerkiksi koko Uudenmaan maakunnassa on 170,4). Onpa teillä kuhmolaiset lääniä, missä temmeltää.

Monet tuntevat Kuhmon maineikkaasta kesätapahtumasta, Kuhmon Kamarimusiikista. Vaikka kamarimusiikki ei ole ihan ominta musiikkigenreä, toki myös itse tunsin tämän kesäfestarin nimeltä jo aiemmin. Mitään muuta en siitä tiennytkään.

Heinäkuun puolivälissä järjestettävästä kaksiviikkoisesta tapahtumasta on kasvanut melkoinen kulttuurispektaakkeli. Tänä vuonna konsertteja on Kuhmo-talon konserttisalissa ja Kuhmon kirkossa yhteensä 55 ja päälle vielä oppilaskonsertit. Kamarimusiikki soi Kuhmossa tänä kesänä 24.7. asti.

Hetki ennen konserttia.Kuhmo-talon konserttisali  on nautinto myös silmille.

Koska olin Kuhmossa näin sopivasti Kamarimusiikkien aikaan, halusin ehdottomasti käydä jossain konsertissa. Olikin muuten itselleni ihka ensimmäinen kamarimusiikkikonsertti. Siitä, millainen kokemus se oli, kirjoitan oman blogijutun piakkoin. Vinkkinä muuten, että jo pelkästään kauniin konserttisalin takia kannattaa mennä konserttiin.

Kuhmon kamarimusiikkiviikkojen aikana kaupungissa on tarjolla myös silmänruokaa useiden taidenäyttelyiden muodossa. Kamarimusiikkikeskuksen Galleriassa (Kontionkatu 20) on taiteilijaryhmän Latitude 64. Leveyspiirin monipuolinen näyttely vanhassa pihatossa. Itse ihastuin erityisesti Ariadna Donnerin upeisiin kuvakudoksiin ja kuhmolaisen valokuvaajan Ville Heikkisen järisyttävän koskettaviin luontokuviin.

Samaisessa tunnelmallisessa pihapiirissä toimii myös Kamarimusiikkiyhdistyksen ylläpitämä Amati-kahvila, jonne kannattaa suunnistaa mm. raikkaiden salaattien ja herkullisen leivosvitriinin takia. Samaisessa pihapiirissä on Salakamari ja Piharavintola Lappi, josta saa tuliaisiksi mm. Lapin Marjojen mehuja, hilloja ja kastikkeita. Gallerian näyttelyt, kahvila ja ravintolat ovat avoinna vain kamarimusiikkitapahtuman ajan.

Amati-kahvila – hyvä tunnelma ja herkulliset tuotteet.Piti maistaa paikallinen perinneherkku rönttönen.Kamarimusiikkikeskuksen Galleria sijaitsee samassa pihapiirissä Amati-kahvilan kanssa.

Kuhmo – koskettava luontokaupunki

Kun Kainuussa ollaan, jonkinlainen odotusarvo minulla oli luontoelämysten suhteen. Ehkä siinä yllätyin eniten, että kaunis luonto on läsnä jo aivan Kuhmon keskustassa. Lammasjärven ja Pajakkakosken rantamaisemissa pystyy kulkemaan lähes viiden kilometrin pituisen rantareitin keskustan tuntumassa. Reittiä kutsutaan kulttuuripromenadiksi, sillä sen varrella on useita kiinnostavia kulttuurikohteita.

Pajakkakoskelle pääsee autollakin; parkkipaikka on kosken ylittävän sillan kupeessa. Kuhmon Lentuankosken ohella Pajakkakoski on myös suosittu koskikalastuskohde. Tosin kalastajalle alueella riittää tarjontaa muuallakin. Kuhmossa virtaa peräti 200 koskea!

Rantaraitilla törmäsin karhuun.Upea Pajakkakoski on aivan Kuhmon keskustan tuntumassa.

Lähellä Pajakkakoskea on kaunis Tuupalan talomuseo. Täällä pääsee kurkistamaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun herraskartanon elämään. Tuupalan suvun viimeinen isäntä Uuno Kainulainen lahjoitti talonsa 1958 Kuhmon kaupungille toiveenaan, että taloon perustettaisiin kotiseutumuseo. Tuupalan talomuseossa kosketti eniten sen aitous. Vain talonväki puuttui.

Itselleni sattui vielä niin mainiosti, että pääsin salakuuntelemaan kahden kamarimusiikkiesiintyjän harjoittelua avoinna olevasta ikkunasta. Täydellinen paikka nauttia klassisesta musiikista kainuulaisessa perinnemaisemassa. Kamarimusiikkiviikkojen aikana Kuhmo todellakin soi kaikkialla.

Tuupalan talomuseo – tuulahdus menneiltä vuosisadoilta.

Kuhmo – karhuja ja Kalevalaa

Jos Kuhmo tunnetaan kamarimusiikistaan, tunnetaan se myös karhuistaan. Kaupungin tunnuseläimeen, karhuun, törmää kaikkialla: veistoksissa, valokuvissa, tauluissa, julisteissa ja mainoksissa. Karhu ei ole Kuhmolle kuitenkaan vain söpö imagoeläin, vaan aito erämaiden asukas, jota voi päästä tarkkailemaan turvallisesti useissa paikoissa rajan läheisyydessä.

Kun ajelin tuolla itärajan tuntumassa, en yhtään ihmettele, että noille valtaville selkosille karhuja mahtuu tallustelemaan. Erään arvion mukaan Kainuun karhukannaksi on arvioitu tälle syksylle noin 320 – 340 karhua.

Yhtä elämyksellistä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että onnellinen ja voimaantunut on se ihminen, joka on saanut katsoa karhua suoraan silmiin. Vietin nimittäin yön rajan pinnassa Bear Centre -nimisen yrityksen karhunkatselumökissä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että siitä tulee myöhemmin oma stoorinsa.

Karhuun pääsee tutustumaan myös Kuhmon Luontokeskus Petolassa. Metsähallituksen ylläpitämässä paikassa on saatavilla paljon tietoa Suomen suurpedoista: karhusta, sudesta, ilveksestä ja ahmasta. Auditoriossa on katsottavissa erilaisia luontoaiheisia filmejä. Luontokeskuksesta saa myös hyvää tietoa alueen retkeilymahdollisuuksista.

Käyntihetkelläni keskuksessa oli edellä mainitun luontokuvaajan Ville Heikkisen valokuvanäyttely. Karhua pääsee katsomaan silmiin täälläkin. Vanerille tulostetut suurkuvat olivat kerrassaan vaikuttavia. Tässä on jo pelkästään yksi hyvä syy poiketa luontokeskukseen.

”Apua, se on karhu”, huudahdin ensimmäiseksi karhun tassutellessa eteeni.Luontokeskus Petolassa näkee ja kokee karhuja monella tapaa.Ville Heikkisen kuvat ovat lähes maagisia.Luontokeskus Petolassa on kiva museokauppa.

Kolmas asia, mistä Kuhmo tunnetaan, on Kalevala ja siihen liittyvä kansanperinne. Ihan sattumalta Kuhmo ei ole ominut Kalevala-mainettaan, sillä sekä Elias Lönnrot että Akseli Gallen-Kallela ovat kulkeneet Kuhmon alueella reissuillaan.

Mikäli Kalevala kiinnostaa, oikea osoite on Kalevalan kulttuurikeskus Juminkeko. Hävettää tunnustaa, että Kalevala on jäänyt itselleni vähän kaukaiseksi ja ehkä siksi paikan suurin anti minulle olivat sen taidenäyttelyt. Erityisesti puhuttelivat Riikka Palosen luontoaiheiset ja tunnelatautuneet ryijyt.

Juminkeon hirsirakennus on mielenkiintoinen. Etualalla on Martti Aihan veistos Arhipan kivi.Vanhimmat Kalevalat ovat melkoisen iäkkäitä.Riikka Palosen kalevalainen metsä

Suomussalmella hiljaista kansaa ja soivaa metsää

Kuhmosta huristelin Suomussalmelle moikkaamaan yhtä maamme merkittävintä tilataideteosta, Hiljaista kansaa. Kuvitelkaa, että yhdellä pellolla viitostien varrella on noin 900 puettua turvepäistä hahmoa, joista jokainen on erilainen. Hahmot puetaan kahdesti vuodessa kesä- ja talvipukimiin. Ja siinä välissä on pelto täynnä ristejä. Hiljainen kansa tosiaan.

Samalla lounastin Hiljaisen kansan Niittykahvilassa ja jälkkäriksi söin tietysti paikan kuuluisat letut. Kiva vanhan hirsitalon miljöö ja erinomainen matkamuistomyymälä, jonka tuotteista suurin osa on paikallista käsityötä ja osaamista. Kahvilaa vuokrataan myös tilauskäyttöön.

Jos kaipaat eksoottista majoitusta, Niittykahvilan heinäladossa voit yöpyä ilmaiseksi. Lisämaksusta on mahdollista vuokrata itikkaverkko tai tilata aamiainen. Ei suositella heinäallergikoille 🙂

Aina yhtä sykähdyttävä.Korona oli saavuttanut jo tämänkin kansan.Hiljaisen kansan Niittylahvila on kiva lounaspaikka.Kyläläisten puikoista.Niittykahvilan kuuluisat letut.

Suomussalmella halusin kokea vielä yhden paikkakunnan omaleimaisista nähtävyyksistä, Soivan metsän. Kyse on ympäristötaideteoksesta, joka koostuu 15 suurikokoisesta varta vasten tähän tarkoitukseen rakennetusta soittimesta. Reitin kulkija voi soitella vaikka metsäkirkonkelloa, keinua kilinäkeinussa, takoa tynnyrihärkää tai saada aikaa sateenropinaa muistuttavan äänen sadeputkisoittimella.

Ihastuttava idea mahtavassa maisemassa, jossa metsän saa kirjaimellisesti soimaan. Vielä vaikuttavampi kokemus on varmasti silloin, kun metsä on rauhallinen. Nyt elettiin kuumeisinta lomasesonkia ja mekastavat lapset ja kännyköihinsä kailottavat kanssakulkijat söivät tunnelmaa melkoisesti.

Soiva metsä sijaitsee Kaunisniemen harjulla Suomussalmen kesäteatterin vieressä. Reitti on noin kahden kilometrin mittainen. Kun huomasin uimarantakyltin, harmittelin ettei uimapuku tullut mukaan, sillä helteisenä kesäpäivänä olisi ollut virkistävää pulahtaa uimaan.

Hienon maaston olivat Soivalle metsälle valinneet.Matkalla piti hieraista silmiä. Totta se oli, poroja! Suomussalmi on maamme eteläisin poronhoitoalue.

Paltamo – vaaramaisemia ja luontoaktiviteetteja

Viimeinen Kainuun road tripini kohde oli Paltamo, pieni kunta Kainuun länsireunalla, joka oli minulle kolmesta käymästäni paikkakunnasta kaikkein tuntemattomin. Siellä suunnistin Kivesvaaran huipulle Jättiläisenmaahan sellaisiin maisemiin, että huokailemaan pisti.

Paltamollakin tuli tehtyä jotain elämäni ensimmäistä kertaa. Sain alle sähköavusteisen fatbiken, joka avasi silmäni ihan uudenlaiseen maastopyöräilyyn. Tästäkin juttua vähän myöhempänä.

Jättiläisenmaassa minua odotti oma soma linnunpönttö.Tuohon punaiseen tuoliin olisin voinut jäädä.

Ja missäkö sitten yövyin? Olikin tällä kertaa sellaisia helmiä majapaikkoina, ettei ihan joka matkalla tule vastaan. Esittelen teille piakkoin kolme omaleimaista majoituskohdetta, jotka ovat hyvin erilaisia, mutta joita kaikkia yhdistää luonto ja siihen liittyvät elämykset.

Vähän tässä täpinöissä olen kaikesta kokemastani. Muutamaan päivään näin, koin ja tunsin niin paljon, että tarvitsen toisen mokoman ajan tämän kaiken sulatteluun. Joka tapauksessa Kainuu on niin ainutlaatuinen osa maatamme, että soisinpa kaikkien pääsevän nauttimaan sen karusta kauneudesta. Minua ainakin Kainuu puhutteli monella tasolla.

https://wildtaiga.fi

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit

Tasapaksun hyvää arkea ja piristävä piipahdus Helsinkiin

perjantai, 30 huhtikuun, 2021

Soiteltiin tänään siskon kanssa kuulumisia. Todettiin molemmat, ettei oikeastaan kuulu mitään ihmeempää. Sellaista vaan tavallista arkea ja kotielämää. Eli itse asiassa meille molemmille kuuluukin ihan hyvää. Sisko paistaa vapuksi munkkeja, meillä syödään grillimakkaraa ja perunasalaattia. Vietetään hyvää tavisarkea.

Se tasapaksu arki, jota aina väliin sorrun nurisemaan, onkin oikeastaan juuri se toimiva pohja, joka tekee elämästä ihan mukavaa. Unenpöpperöiset aamukahvihetket, kaupassakäynnit, pyykinpesut ja perjantaisiivoukset, hyvää elämää kaikki tyynni. Kun elämää eivät heittele mitkään suuret mullistukset tai kriisit eikä pääkoppaa rasita ylenpalttiset ongelmat tai murheet, elämä on usein mallillaan. Silloin kaikki on kutakuinkin hyvin.

Käytiin pitkästä aikaa miehen kanssa kokemassa hyvän elämän toistakin puolta. Korona-aikana olen kaivannut vietävästi pieniä matkoja, sosiaalista elämää ja ravintolaruokailuja.

Lomaviikollani piipahdettiin Helsingissä ja yövyttiin pari yötä yhdessä pääkaupungin suosikkihotellissani, Lilla Robertsissa. Joskus alkuvuodesta Kämp Collection -ketjun hotelleihin oli hyviä majoitustarjouksia, joihin ystävien kanssa tartuttiin. Kerran jo jouduttiin varauksia siirtämäänkin, koska koronatilanne pääkaupunkiseudulla näytti joltisenkin uhkaavalta.

Ripaus siirtomaahenkeä ja ripaus art decoa. Ne pienet yksityiskohdat luovat tunnelman.

Matka ei tosin toteutunut ihan sellaisena kuin siitä haaveilimme. Koronan takia Helsinki oli paljolti kiinni. Haaveeksi jäivät niin Ateneumin Repin-näyttely kuin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, jossa en ole itse asiassa koskaan käynyt.

Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa ravintolaan syömään, vaikka vähän hassua vääntöähän homma oli omituisten aukiolo- ja alkoholirajoitusten kanssa.

Ruokapaikaksi valitsimme hotelliamme vastapäätä olevan ranskalaistyyppisen ravintolan Le Petit Pastiksen. Vähän kiirettä piti, kun ravintola sai olla auki vain iltaseitsemään. Ja vielä kiiruumpi tuli, koska halusimme ruuan kanssa nauttia viiniä. Hallitus kaikessa viisaudessaan oli päättänyt, että myös ruokaravintoloiden alkoholitarjoilu piti lopettaa jo kello viisi.

Vaan vielä mielenkiintoisemmaksi pakka meni siinä, että tarjoilija kertoi, että juomat piti nauttia kello kuuteen mennessä. Suomen alkoholilainsäädännön mukaan pöydissä saa olla alkoholia enää tunti valomerkin jälkeen. Kuuteen mennessä juomattomat juomat tultaisiin korjaamaan pöydistä pois. Kelloa vilkuillen lipiteltiin sitten viinimme vähän nopeutetulla tahdilla.

Aurinko paistoi ulkona ja hetken käväisi mielessä, että poiketaanko vielä jollain terassilla. Kunnes muistimme, että eihän se olekaan mahdollista, kun kaikkien on suljettava ovensa seitsemään mennessä, myös kahviloiden. Voi sentään tätä omituista maailmaa.

Le Petit Pastis oli meille uusi ravintolakokemus ja ihan hyvä sellainen olikin. Jos satut käymään parsakautena, maista ravintolan parasta parsakeittoa ikinä. Myös miehen alkuruuaksi nauttima kaunis tartarpihvi herätti vähän annoskateutta. Oikeastaan ainut miinus oli ravintolan tylsä ja parhaat päivänsä nähnyt miljöö, joka kaipaisi päivitystä.

Kauniita ja maistuvia annoksia.

Seuraavan päivän kuningasidea oli napata hotellilta polkupyörät ja lähteä tutkimaan Helsinkiä koronaturvallisesti pyöräperspektiivistä. Ihanaa ajella keväistä merenrantaa, pysähdellä kahvittelemaan rantakuppiloihin ja myöhemmin päättää retki lasillisella kuohuvaa Kappelin terassilla.

Lounasta nautimme Keskuskadulla lähellä Rautatieasemaa olevassa Deliberi K7:ssä. Tämä on minulle sellainen Helsinki-matkojen luottomesta. Paljon erilaista hyvää pikkusyötävää (jos sitten tuhdimpaakin lounasta) ja erinomaisia tikkutapaksia, pintxoja. Nyt korona-aikana näytti paikalla olevan käsittämättömän hyviä tarjouksia niin syötävistä kuin juotavista. Paikan samppanjaindeksi on jotain ihan omaa luokkaansa.

Ilta sitten menikin aasialaisella take away -ruualla.

Kumman piristävä vaikutus sitä näinkin pienellä piipahduksella oli. Maalla asuvana sitä entistä helpommin jumittuu omaan mökkiinsä ja lähes eristäytyy muusta maailmasta. On viikkoja, jolloin oman miehen lisäksi en näe muita kuin ehkä kaupantädin, postisedän ja kirjastovirkailijan. Joskus en näitäkään. Hyvää tekee ihmiselle käydä välillä ihmisten ilmoilla.

Ystäväni naureskeli, että mulla taitaa olla laaja matkagarderobi matkassa, kun on joka hetki uudet vermeet päällä. Kun on kuukausitolkulla pyörinyt collageasussa ja ulkoiluvaatteissa, vähän oli kiva vetää kukkamekkoa päälle.

Saattaa olla, että ihan piruttain grillin kuumetessa vedän vapuksi kesämekon päälle. Onhan Saimaakin jo jäistä vapaa. Ja hei, me ollaan molemmat saatu tällä viikolla ensimmäiset koronapiikit. Siinä on jo tarpeeksi syytä juhlaan.

Hauskaa vappua teille kaikille, sateisiin ja paisteisiin!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Museot Suomi Ravintolat Suomessa Suomen kaupungit Suomi Taide

Taiteellinen Tohmajärvi ja vähän hevimpi Kitee

lauantai, 27 helmikuun, 2021

Pääteiltä kannattaa joskus poiketa katsastamaan pienempiäkin paikkakuntia. Tohmajärvi ja Kitee eivät kuulosta matkailijalle ehkä kaikkein houkuttelevimmilta paikkakunnilta, mutta on molemmissa jotain, miksi niissä kannattaa pysähtyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Olen sen kymmeniä kertoja ajanut kuutostietä pitkin Tohmajärven ohi ja miettinyt tien reunan kylttiä Puun sielu. Olin ajamassa Pohjois-Karjalan kiertomatkallani itse asiassa Kiteelle, mutta tällä kertaa päätin ottaa selvää, mitä tuolla metsän kätkössä oikein onkaan.

Parin kilometrin päässä päätieltä luminen metsätie johti pihaan, jossa iloinen samojedi toivotti tervetulleeksi. Ja hetken päästä sen omistaja, Natalia, taiteilija, puutaiteen moniosaaja ja kouluttaja. ”Natasha” emännöi Onnela nimistä hirsilinnaa, ylläpitää sen pohjakerroksessa kansainvälistä puutaiteen galleriaa ja järjestää puutöiden kursseja.

Metsän keskellä nökötti kaunis hirsirakennus Onnela.

Karjalaistyylinen jyhkeä hirsilinna on kaunis. Vanhat kelohirret ovat saaneet seurakseen koristeellisia karjalaisleikkauksia ja luonnonkiveä. Oven edessä jököttää itse Michael Jackson, tosin aika puisevana versiona.

Sisältä löytyy Michaeleita lisää, mutta myös Kalevalaa ja monenlaisia eläin- ja ihmisfiguureita. Ihmettelin sitä, kuinka eri tekniikoilla puu on saatu taipumaan moneen. Hienoimmissa töissä tuskin ymmärtää, että kyse on puusta. Paikka on tosiaan nimensä mukainen. Puu on saanut täällä sielun.

Natalia osoittautui myös intohimoiseksi puutarhaharrastajaksi ja kukkien ystäväksi. Voin kuvitella, miten kaunista tuolla luonnon rauhassa kesäaikaan onkaan. Keskellä pihaa on lampi, jonka ympärillä on muitakin karjalaistyylisiä rakennelmia. Alueella voi tutustua myös kymmeniin eri puulajeihin.

Puun Sielun näyttelyssä puu taipuu moneksi.

Olisin voinut jäädä ihastelemaan taideteoksia pidemmäksikin aikaa, mutta pakko oli jatkaa eteenpäin. Olin sopinut tapaamisen Kiteelle viime syksynä avattuun A Nightwish Story -näyttelyyn. Koronan vuoksi helmikuussa näyttelyyn pääsi vain etukäteistilauksesta. Myöhemmät aukioloajat kannattaa tarkistaa näyttelyn nettisivuilta: https://nightwishstory.com/

En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa. Tottahan toki kaikki Nightwishin tietävät ja moni senkin, että Suomen maailmanlaajuisesti menestynein bändi on kotoisin Kiteeltä. Sympaattiselta tuntuu, että bändin keulahahmo Tuomas Holopainen asustelee edelleenkin kotikonnuillaan.

Jotain Nightwishin menestyksestä kertoo, että se on myynyt yli 10 miljoonaa levyä, tehnyt kahdeksan maailmankiertuetta ja esiintynyt pääesiintyjänä täydelle Lontoon Wembleyn Areenalle. Kun ajattelee, että Wembleylle myytiin hetkessä enemmän lippuja kuin Kiteellä on asukkaita, ymmärtää kuinka suuriin saappaisiin yhtye pystyi astumaan ja on pystynyt nuo saappaansa myös pitämään.

Nightwishin saappaat ovat olleet suuret ja kultaiset.

Kiteen Nightwish-näyttelyssä oli paljon autenttista materiaalia, kuten musiikkialan palkintoja, kiertueen puvustoa ja rekvisiittaa sekä bändin jäsenten käyttämiä soittimia. Ehkä kaikkein sympaattisin esine oli bändin ensimmäinen demo-nauha. Se, josta kaikki sai alkunsa.

Nightwish-faneille näyttely tarjoaa yhtyeen vaiheista paljon yksityiskohtaista tietoa. Bändin tarinaan pääsee hyvin sisään kiinnostavalla filmillä, johon on koottu tähän astiset parhaat palat yhtyeen alkuvaiheista maailman valloitukseen.

Näyttelyn lisäksi tiloissa on myös karaokekoppi, jossa voi testata omat heavytulkinnat. Aulassa on myös pieni Nightwish-kauppa, jossa on myynnissä kaikenlaista fanitavaraa ja -tekstiilejä.

Itselleni näyttelyn paras anti oli Nightwish-tarina, pikkukylän kasvattien ihmeellinen taival maailman maineeseen. Hieno osoitus siitä, miten unelmat voivat toteutua eikä mikään ole mahdotonta. On uskallettu haaveilla suuria ja pyritty päämäärätietoisesti unelmaa kohden. Toki ilman lahjakkuutta ja luovuutta Nightwish-tarinaa ei olisi.

Vaikka et pääsisi näyttelyä paikan päälle katsomaan, siihen voi tutustua virtuaalisesti täällä.

Selvä yhdennäköisyys.

Näyttelyn jälkeen suunnistin lounaalle Irman Tupa -nimiseen lounaspaikkaan, josta olin saanut etukäteen vinkin. Kiteeläisessä kunnon kotiruokaa tarjoavassa kahvilassa tehdään kaikki itse ja sen kyllä maistoi.

Tunnelma pienessä kahvilassa on kursailemattoman kodikas. Käyntipäivänä sattui lounaana olemaan omaa lemppariani, kaalilaatikkoa, joka oli niin hyvää kuin kotona tehty kaalilaatikko vaan voi olla.

Irman Tupa voi aiheesta olla ylpeä tiskistään. Vastapaistetut kotileivonnaiset, ruisleivät ja karjalaiset perinneherkut, kuten karjalanpiirakat, vatruskat ja kukkoset kilpailevat ihan eri sarjassa kuin teolliset raakapakasteet. Jos näillä seuduilla liikuskelet, tänne kannattaa pysähtyä ihan vain herkkutuliaisten ostoon.

Irman Tuvalla on myynnissä myös tohmajärveläistä Jarmon rypsisikaa ja lihajalosteita, kuten makkaraa ja savulihaa.

Kunnollista konstailematonta kotiruokaa ja karjalaisia itseleivottuja paistoksia.

Ennen seuraavaa paikkaa, Ilomantsia, tein vielä pienen rundin Kiteen keskustassa. Matkalla bongasin rinteeltä kauniin kivikirkon, jonne en ikävä kyllä päässyt sisälle. Myöhemmin luin, että kirkko ja sen lähellä oleva pappila kuuluvat Museoviraston määrittelemiin Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Komea oli kirkko Kitteellä.

Tiesittekö muuten, että Kitee on kaupunki? Itse en tiennyt ja sain tämän tietää vasta jutellessani paikallisten kanssa. Asukkaita Kitteellä, kuten paikalliset kaupunkiansa kutsuvat, on reilut 10000. Sen verran leppoisalta kiteeläinen meininki tuntui ja ihmiset niin ystävällisiltä, että pieni kaupunki tuntui enemmän maaseutumaiselta. Sellaisella hyvällä ja aidolla tavalla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi Taide

Joensuussa maistui karjalainen kulttuuri ja gastronomia

sunnuntai, 14 helmikuun, 2021

Ismo Alanko, Abloy ja Ilosaarirock. Siinä oikeastaan ainoat asiat, jotka tiesin Joensuusta entuudestaan. Jostain kumman syystä itärajaa ajaessamme kaasupoljinta ei tullut Joensuun kohdalla koskaan hiljennettyä. Olisi kannattanut. Siellä on kuulkaa oikein mukava karjalaiskaupunki.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Piti oikein Wikipediasta tarkistaa Joensuun faktat. Asukasluvultaan Suomen 12. suurin kaupunki, asukkaita vajaat 77000. Yhteistä rajaa Venäjän kanssa lähes 30 kilometriä. Pielisjoki jakaa kaupungin kahtia, kaupungin nimen mukaisesti ollaan Pielisjoen suulla.

Joensuun keskusta tuntui kaltaiselleni suuntavammaiselle selkeältä. Kaupungin keskiössä on tori, jonka ympärille keskittyvät kaupat ja palvelut. Turistille kaikki merkittävä on lähellä. Rakastan tällaisia kaupunkeja, joissa on helppo liikkua ja joissa pikaisellakin käynnillä saa paljon irti.

Kivoja kulttuurikohteita

Katseeni kiinnittyy ensimmäiseksi torin laidan komeaan teatterirakennukseen. Tarkempi tutkailu kertoo kyseessä olevan 1914 valmistuneen Eliel Saarisen suunnitteleman kansallisromantiikkaa ja jugendia yhdistelevän komistuksen. Mietin mielessäni, että kaupungin, jossa on näin upea teatteri, kulttuurin on täytynyt olla arvossaan jo varhain.

Täällä on muuten kiva esittelyvideo teatterista ”Joensuun kaupunginteatteri tanssien”. Tuli heti sellainen olo, että tekisi mieli laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä juuri tuohon teatteriin.

Teatteri kerää katseet

Taiteen ystävän kannattaa suunnistaa myös toiseen kauniiseen rakennukseen, Joensuun taidemuseo Onniin. Useat maalaukset olivat saaneet rinnalleen kalusteryhmiä, jotka loivat tuntua kuin jonkun olohuoneessa olisi vieraillut. Tosin ei kenen tahansa olohuoneessa, sillä seinillä oli melkoista arvotaidetta: Schjerfbeckiä, Järnefeltiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Halosta… Itse pidin eniten Rafael Wardin värikylläisistä maalauksista, joita museossa oli ilahduttavasti useita.

Pari huonetta oli pyhitetty kirkkotaiteelle, muttei suinkaan tylsästi. Pogostan Hilikan ja Juhani Berghemin ikonikokoelma vie taustamusiikkeineen ortodoksisuuden maailmaan. Vanhaa kirkkotaidetta taas pääsee katselemaan Madonna-huoneessa, joka on kuin pieni hämyinen kappeli. Hienoja kokonaisuuksia ja hieno toteutus.

Minua olisi kiinnostanut myös Kiinan taiteen kokoelma, mutta valitettavasti se oli käyntihetkelläni suljettuna uudistustöitä varten.

Karjalaista historiaa, valokuvia ja esineistöä on esillä usean näyttelyhuoneen verran Pohjois-Karjalan museo Hilmassa.

www.joensuuntaidemuseo.fi

www.pohjoiskarjalanmuseo.fi

Taidemuseo Onni oli onnea taiteen ystävälle.Pohjois-Karjalan museossa pääsee uppoutumaan Karjalan sotahistoriaan.

Lietsussa kuin kotonaan

Yhdenlaista nykykarjalaisuutta voi kokea sympaattisessa Huoneistohotelli Lietsussa. Reilun vuoden ikäisessä hotellissa on kahdessa kerroksessa kolmisenkymmentä yksilöllistä huonetta, joissa jokaisessa on hyvin varustettu keittiö ja pyykinpesukone. Huoneet ovat nimetty karjalaisin nimin ja jokaisella huoneella on oma tarinansa, jota huoneen esineistö ilmentää.

Entiseen postitaloon remontoitu hotelli on sellainen hyvän mielen majapaikka. Hotellin tarpeistoa on kerätty eri puolilta Pohjois-Karjalaa ja ylipäätään kaikessa on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon paikallisten yrittäjien tuotteita. Uutta ja vanhaa on yhdistetty saumattomasti ja hauskasti.

Mukava lisä oli yhteinen ”tupa”, jossa saattoi lukea päivän lehdet ja napata kahvikoneesta espresson. Suosittelen myös käyttämään hotellin viihtyisää saunaosastoa. Tämä on kaikkea muuta kuin monelle hotellille tyypillinen kolkko saunatila.

Näin korona-aikaan arvostin hotellin helppoa sisäänkirjautumista, jonka saattoi tehdä netissä. Huoneeseen pääsi sisään saadulla koodilla ilman, että tarvitsi olla kontaktissa kehenkään. Tosin hotellilla on niin mukavaa henkilökuntaa, että heidän kanssaan kyllä mieluusti asioi.

Mikäli arvostat persoonallista boutigue-tyyppistä majapaikkaa, Lietsu on nappivalinta.

www.lietsuhotel.fi

Lietsussa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Joensuu on varteenotettava ruokakaupunki

Ruoka se on aina mielessä, kun matkalla ollaan. Ja vieraassa kaupungissa aina päällimmäisenä kysymys, minne mennä syömään. Ainakin minulle ruokakokemukset ovat iso osa onnistunutta matkaa. Kuulun jopa niin hurahtaneihin, jotka voivat matkustaa pelkästään hyvän ruuan perässä.

Tällä kertaa olin onnekas, sillä molemmat Joensuun ruokakokemukset olivat ihan huippuja. Lounastin uutukaisessa ravintola Filipofissa. Aivan ihastuttava paikka vanhassa hirsirakennuksessa. Samojen hirsiseinien sisällä on toiminut mm. Joensuun legendaarinen ”Ukko Vilipohvin” sekatavarakauppa ja kieltolain päätyttyä Joensuun ensimmäinen viinakauppa Oy Alkoholiliike Ab.

Melkoinen kulttuuriteko on tehty pelastamalla tämä vanha talokaunotar. Ravintola Filipofissa yhdistyy onnistuneesti trendikäs sisustus ja historiallinen miljöö. Kauniit vanhat hirret ja kakluunit tuovat tilaan lämminhenkistä ajanpatinaa.

Mutta Filipof on muutakin kuin vain kaunis kuori. Lounas antoi osviittaa siitä, että ruuan kanssa täällä ollaan tosissaan. Fenkolirisotto oli täydellistä ja taivaallisen hyvää. Lounaan lisäksi tarjoillaan bistrohenkisiä annoksia ja parillisten viikkojen sunnuntaisin brunssia. Lisäksi Filipofissa toimii viihtyisä pubi.

www.ravintolafilipof.fi

Ravintola Filipof – kaunis ulkoa ja sisältä.

Ehkä asteen fiinimpi ruokapaikka on menukokonaisuuksia tarjoava ravintola Kielo. Seisemänosaisen Kielo-menun sai myös kasvisversiona.

Menu oli kiinnostava vaellus Aasiasta Venäjälle ja siihen väliin sijoittui pohjoiskarjalainen makumaailma juureksia, marjoja, kalaa ja lintua. Lautasilta löytyi yllättäviä makuyhdistelmiä ja loistavia kastikkeita. Annokset olivat kaiken lisäksi kauniisti esillepantuja.

Makujen lisäksi jäin kaiholla muistelemaan myös paikan omaa hapanjuurileipää ja loistavaa katalonialaista punaviiniä Jaspi Maragdaa.

Tykkäsin myös kovin ravintolan lämpimästä ja hämyisestä tunnelmasta. Täällä viihtyi hyvin yksinkin, sillä pöydät oli sijoiteltu niin, että omaan rauhaansa saattoi ”piiloutua”. Kielo on minusta The Paikka, kun haluat löytää romanttisen mestan kahdenkeskiseen illalliseen.

Kielo on muuten mukana Pohjoismaisessa 360° Eat Guidessa, ravintolaoppaassa, joka arvioi ja luokittelee Pohjoismaiden parhaat ravintolat. Koko Suomesta listalle pääsi viime vuonna ainoastaan 11 ravintolaa, joten hieno saavutus olla mukana tasokkaassa joukossa.

www.ravintolakielo.fi

Ravintola Kielon hämyistä tunnelmaa.

Tutustuminen Joensuuhun jäi minulla tällä reissulla pahasti kesken. Esimerkiksi kiinnostavaan käsityö- ja sisustuskauppojen ryppääseen Taitokortteliin ehdin tutustua vain päällisin puolin.

Valitettavasti en jaksanut tällä kertaa nauttia myöskään Kauppaneuvoksen kahvilan herkullisen kakkuvitriinin annista. Käymättä jäi myös tapahtumapuutarha Botania, jota niin moni minulle suositteli.

Jäipähän monta hyvää syytä tulla uudelleen. Joensuulla on jatkossa ehdottomasti paikka kiinnostavien kaupunkikohteiden joukossa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Road tripillä Pohjois-Karjalassa: Joensuu – Kitee – Ilomantsi -reitin parhaat palat matkailijalle

keskiviikko, 10 helmikuun, 2021

Miltä maistuu, näyttää ja tuntuu nykypäivän karjalaisuus? Kiersin kolme päivää Pohjois-Karjalaa ja tein rengasmatkan reitillä Joensuu – Kitee – Ilomantsi – Joensuu. Tässä reissuni parhaat tärpit: missä syödä, missä käydä ja missä yöpyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Matkani liittyi Kalitka-ruokamatkailuhankkeeseen (Karelia CBC), jonka tarkoituksena on edistää karjalaiseen ruokakulttuuriin perustuvaa matkailua Pohjois-Karjalassa sekä Karjalan tasavallassa. Koska korona, ikävä kyllä rajan ylittävälle matkailulle ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta tulipa jälleen todistettua kuinka paljon kiinnostavia paikkoja meillä koti-Suomessa on.

Pohjois-Karjala on erinomainen esimerkki siitä, että ruuan perässä kannattaa matkustaa. Ei liene yllätys, että seitsemän ruokalajin menu fine dining -ravintolassa oli herkullinen, mutta hyvältä maistui myös kunnon kotiruokalounas piskuisessa lounaskahvilassa.

Pelkän ruuan perässä voi hyvin matkustaa, mutta miksei yhdistäisi siihen samalla luonto- ja kulttuurielämyksiä? Vajaan 300 kilometrin matkalla siirryin kaupungista korpien kätköön, sain kokea täydellistä luonnonrauhaa, nähdä kiinnostavia näyttelyitä ja ennen kaikkea syödä hyvin. Karjalaisuus lautasella on totisesti muutakin kuin ikonista karjalanpaistia ja -piirakoita.

Joensuu – ruuan ja kulttuurin karjalaiskaupunki

Aloitin matkani Joensuusta, Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksesta. Muutamaa aiempaa pikakäyntiä lukuunottamatta en tuntenut kaupunkia juuri lainkaan. Nähtävyyksiin tutustuminen jäi ajan puutteen vuoksi hieman vajavaiseksi tälläkin kertaa, mutta ruuan osalta tuli todistettua, että Joensuun voi liittää maamme vahvoihin ruokakaupunkeihin.

Kaupungissa on parikin vastikään toimintansa aloittanutta matkailijaa kiinnostavaa yritystä. Lounastin uudenkarheassa ravintola Filipofissa, joka sijaitsee hiljattain remontoidussa vanhassa hirsitalossa. Samojen hirsiseinien sisällä toimi 1800-luvulla aloittanut karjalainen sekatavarakauppa. Nyt talon historia saa jatkoa bistrotyyppisestä ravintolasta.

Ravintola Filipof on uuden ajan karjalaisuutta, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Samassa paketissa historian havinaa, trendikästä ruokaa ja tyylikästä sisustusta. Sen lisäksi, että miljöö on kaunis, lounas antoi vahvan lupauksen ruuan korkeasta tasosta.

Toinen uusista matkailurityksistä on reilun vuoden toiminut Huoneistohotelli Lietsu. Ydinkeskustassa Pielisjoen varrella sijaitseva hotelli on erinomainen esimerkki karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja hyvällä tavalla erilaisesta hotellikokemuksesta.

Kuvaavaa on hotellin sivuilta löytynyt sanonta: ”kotonas tunnet olevasi, omana ihtenäs asuvasi.” Lietsussa pystyi oman huoneen ulkopuolella himpsuttelemaan villasukissa kuin kotona konsanaan.

Ravintola FilipofHuoneistohotelli Lietsu

Mikäli mielit ruokailemaan kaupungin parhaaksi rankattuun ravintolaan, ravintola Kielo on hyvä valinta. Usean ruokalajin menussa oli viitteitä niin Pohjois-Karjalasta kuin rajan takaa Venäjältä, mutta myös ripaus fuusiovaikutteita aasialaisesta keittiöstä. Ei ihme, että Kielo oli ehdolla pohjoismaiseen ravintolaoppaaseen vuoden ravintolaksi.

Joensuun ehkä paras kakkuvitriini on Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilassa. Samassa rakennuksessa ja pihapiirissä on myös kaikkea muuta matkailijaa kiinnostavaa kuten sisustus- ja käsityömyymälöitä.

Taidemuseoiden ystävänä suunnistin ilman muuta Joensuun taidemuseo Onniin. Kauniissa rakennuksessa sijaitseva näyttely ei ole suuren suuri, mutta se yllätti tasollaan. Suomen kultakauden nimekkäiden taiteilijoiden maalauksia oli seinillä useita.

Kannattaa käydä katsomassa myös ylimmän kerroksen Hilkka ja Juhani Berghemin kiinnostava ikonikokoelma. Jos ortodoksisuus kiinnostaa enemmänkin, Joensuussa toimii myös ortodoksinen kulttuurikeskus, jossa on pienimuotoinen ortodoksikristityn elämänvaiheita kuvaava näyttely.

Mikäli haluat pureutua karjalaiseen historiaan tarkemmin, hyvä paikka siihen on Pohjois-Karjalan museo Hilma. Siellä on rakennettuna mm. menetetyn Sortavalan kaupungin pienoismalli.

Ravintola KieloKauppaneuvoksen kahvilaJoensuun taidemuseo Onni

Tohmajärven puutaidekeskuksesta Kiteelle Nightwish-näyttelyyn

Ajaessani Joensuusta kohti Kiteetä poikkesin Tohmajärvellä Puun Sielu -näyttelyssä. Parin kilometrin päässä kuutostieltä, metsäisen tien päässä, nökötti jämäkästi mitä kaunein hirsilinna.

Perinteiseen karjalaiseen tyyliin rakennettu jyhkeä hirsitalo on jo nähtävyys itsessään. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee talon alakerran galleria, jossa on esillä kansainvälinen kokoelma puusta eri tekniikoilla toteutettuja taideteoksia.

Tohmajärveltä jatkoin vielä 27 kilometriä eteenpäin Kiteen keskustaan A Nightwish Story -näyttelyyn. Kaikki tuntevat maailmankuulun Nightwish-yhtyeen, mutta tiesitkö, että maailmanvalloituksen juuret juontavat Pohjois-Karjalaan Kiteelle?

Itseoikeutetusti Kitee on saanut oikeuden perustaa kaupunkiin yhtyeen vaiheista kertovan näyttelyn. Bändin faneille paikka on varmasti yhdenlainen pyhiinvaelluskohde, vaikka kyllähän autenttisen aineiston kanssa sai ajan kulumaan asialle vihkiytymätönkin.

Jos haluat nauttia Kiteellä kunnollista konstailematonta kotiruokaa, suuntaa Irman tuvalle. Kotoisen oloisessa lounaskahvilassa kaikki tehdään alusta pitäen itse. Minulle täysin vieras perunavelli maistui samettiselle ja kaalilaatikko oli ihan parasta.

Irman tuvan tiski pursusi herkullisia kotileivonnaisia. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita, kukkosia, vatruskoita, korvapuusteja, munkkirinkeleitä, marjapiirakoita ja rukiista ruisleipää. Täältä kannattaa hakea herkkutuliaiset.

Onnela ja Puun Sielu -näyttelyA Nightwish StoryIrman tupa

Ilomantsi paratiisi on

Juice oli oikeassa sarkastisessa laulussaan Ilomantsi. Omat kokemukseni Ilomantsista juontavat kauas lapsuuteni sukulaisreissuille, eikä minulla ollut minkäänlaista aikuisiän kokemusta tästä itäisimmästä Suomen kunnasta. Se, mitä tältä käynniltä ammensin, oli silkkaa ”paratiisia”.

Yövyin Suomen itäisimmässä majapaikassa Ilomantsin Möhkön kylässä Möhkön Rajakartanossa. Venäjän rajalle matkaa on vain pari kilometriä. Koitajoen rannalla sijaitsevan mummolahenkisen matkailuyrityksen parasta antia on täydellinen luonnonrauha ja paikan emännän valmistama loistava karjalainen kotiruoka.

Valtaisien hankien keskellä yritin kuvitella kuinka kaunista täällä kesäisin onkaan. Möhköön täytyy ehdottomasti palata kesällä kalastamaan.

Möhkön Rajakartanon läheisyydessä on Petkeljärven kansallispuisto. Aika kiva olisi päästä patikoimaan tuonne harju- ja järvimaisemiin. Kannattaa katsastaa myös Möhkön vanha ruukkialue ja piipahtaa Ruukin museossa.

Ilomantsin kirkolla suosittelen ajamaan Parppeinvaaralle. Runokylänä tunnetulla alueella on paljon karjalaisuuteen pohjautuvaa nähtävää ja koettavaa, kuten Runonlaulajien pirtti, Rajakenraali Raappanan maja, Kaikkien Pyhien tsasouna, Luontopirtti Mesikkä, museoaitat ja ravintola Parppeinpirtti. Tosin talvikaudella osa paikoista on avoinna vain sesonkiaikaan.

Söin lounaan Parppeinpirtin lounasbuffassa. Perustason lounasruokaa kivassa karjalaisessa miljöössä vaaran huipulla. Sunnuntaisin ja sesonkiaikana ravintola kattaa nykykarjalaisen pitopöydän.

Möhkön RajakartanoKoitajokiRavintola Parppeinpirtti

Piipahdin pikaisesti myös Hermannin viinitilan myymälässä hankkimassa tuliaiseksi pullon paikallista kuohuviiniä. Kesäisin yritys pyörittää näköalaravintola Hermannin viinitornia Ilomantsin vesitornin huipulla. Skumppaa 33 metrin korkeudessa kuulostaa hyvältä.

Kuulin paikallisilta, että Ilomantsissa on hyvät valaistut hiihtoladut hienoissa maisemissa. Tässäkin yksi hyvä syy lähteä Pohjois-Karjalaan vaikka talviloman viettoon. Laduilla on tilaa ja majoittumaan pääsee halutessa korven keskelle, joten koronaturvallinen matkailu täällä harvaan asutulla seudulla onnistuu.

Kerron tulevissa blogijutuissani käyntikohteista tarkemmin. Itse innostuin Pohjois-Karjalasta sen verran paljon, että suunnittelen alkukesästä palaavani uudelleen.

Sen lisäksi, että näiden kolmen matkapäivän aikana söin hyvin ja paljon (lue liian paljon), tapasin myös ihania, välittömiä ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut jatkaa juttua vaikka kuinka kauan. Jossain syvällä tunsin hengenheimolaisuutta, olenhan itsekin juuriltani puoliksi pohjoiskarjalainen. Ehkä tämä selittää sen, miksi olen niin kova puhumaan.

”Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää”, letkautetaan karjalaisessa sananlaskussa. Liekö tässä syy siihen, että Pohjois-Karjalassa on selvästi helppoa olla?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Suomen kaupungit Suomi

Viisi vinkkiä Kuopioon

torstai, 10 joulukuun, 2020

Kuopio on minusta Savon ihanin kaupunki. Sopivan suuri ollakseen vireä ja eläväinen, mutta sopivan pieni ollakseen kotoisa ja helposti lähestyttävä.

Sitä paitsi Kuopio on kaunis kaupunki. Vettä ja rantaviivaa löytyy, kauniista vanhoista rakennuksista ei ole puutetta ja viheralueita on rakennettu sopivasti keskustaa somistamaan.

Kun pakettiin pannaan vielä hyvin suunniteltu kompakti keskusta, jonka keskiössä on vilkas torialue, ainakin tällainen satunnainen kävijä kokee kaupungin juuri passeliksi. Auto vain parkkiin torin alle ja kävelyetäisyydellä ovat niin nähtävyydet, hyvät ravintolat kuin erinomaiset shoppailumahdollisuudet.

Tekisi mieli myös sanoa, että kuopiolaiset ovat poikkeuksellisen ystävällisiä. Tosin tässä kohtaa aina mietin, että pohjaako käsitykseni sittenkin leveään Savon murteeseen, joka helposti ruokkii käsitystä savolaisesta lupsakkuudesta. Joka tapauksessa Kuopiossa asuu mukavaa porukkaa. Kokeilkaapa kysyä tietä Kuopiossa ja Helsingissä. Siinä on ihan vissi ero.

Voisin aivan hyvin viihtyä asumassa täällä Savon sydämessä, kuten lähes 120 000 muutakin kaupungin asukasta. Imagotutkimuksissa Kuopio on sijoittunut asukkaidensa tyytyväisyydessä kärkipäähän Suomen suurimpien kaupunkien joukossa.

Kuopio on kiinnostava matkailukaupunki jopa pikaiseen kaupunkimatkaan marraskuisessa harmaudessa. Tässä viisi vinkkiäni kaupunkiin.

1. Käy: Kuopion kauppahalli

Suomen kauneimmaksi valittu Kuopion kauppahalli on kuin värikäs karamelli kauppatorin laidalla. Kun ovesta astuu sisään, tuntuu kuin olisi astunut ajassa hieman taaksepäin. Partasen kalakukkoja myydään edelleen ja savolaisukot istuvat turinoimassa kahvilassa kuin vuosikymmeniä sitten. Kauppahallin tunnelma on lämminhenkinen sekoitus vanhaa ja uutta.

Kauniissa puodeissa on rivistö herkkukauppoja, paikallisten tuottajien leipää ja leivonnaisia, lihaa ja kalaa, juustoja, mausteita, kahviloita ja käsitöitä sekä tietysti niitä maan kuuluja kalakukkoja.

Meitä ilahdutti Espanjan herkut -kauppa, jonka tiskillä piti syödä parit pintxot ja siemailla lasit cavaa. Olohan tuntui ihan eurooppalaiselta. Sympaattinen Sevillasta kotoisin oleva kauppias naureskeli, että aluksi alkoholin tarjoilua kauppahallissa hieman vieroksuttiin. ”Espanjan mamu tulee myymään viinaa kauppahalliin”, mutta nyt siihenkin on jo totuttu, ”mitä nyt suomalainen katsoo kellosta, milloin on sopiva aika lasilliselle.”

Nurkasta bongasimme ”mustajalan” eli kinkkutelineessä olevan ilmakuivatun Iberico-kinkun. Tällaisen tammenterhoilla kasvaneen vuoristopossun kilohinta on aika ”sikamainen”, mutta siltikin piti ostaa tätä herkkua kotiin tuliaiseksi.

Tuliaiseksi lähti myös Irene Partasen kalakukko. ”Se ainut oikea” Kuopiossa syntyneen mieheni mielestä.

Kauniin jugend-henkisen kauppahallirakennuksen rakentaminen aloitettiin 1897. Kauppahallitoimintaa rakennuksessa on harjoitettu vuodesta 1902.

2. Kävele: keskustan vanhat puukorttelit ja jyhkeät kivirakennukset

Kuopion keskusta on kävelijän unelma etenkin, jos vanhat puurakenteiset kivijalkatalot kiinnostavat. Pienellä alueella on idyllisiä hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Korkea hatunnosto Kuopion kaupungille näiden kauneuksien säilyttämisestä. Kannattaa katsastaa mm. Kuninkaankatu, Kirkkokatu, Minna Canthin katu, Puistokatu ja Sataman alue ympäristöineen.

Kuopion hallinnollisesta asemasta muistuttavat jämerät kivitalot kuten torin laidan mahtipontinen kaupungintalo (1885) ja lääninhallituksen rakennus (1882). Itseäni hymyilytti auton ikkunasta bongaamani vaaleanpunainen verotoimiston rakennus. Kaupungin, jossa on vaaleanpunainen verotoimisto, täytyy olla hyvä kaupunki.

3. Lounasta: Ravintola Urban

Sain useammalta taholta vinkin lounastaa torin tuntumassa sijaitsevassa ravintola Urbanissa. Chaîne des Rôtisseurs’n kilvin varusteltua ja useaan kertaan palkittua ravintolaa pyörittää Anssi Kantelinen, Suomen Top Chef 2015 kilpailun voittaja.

Urbanin miljöö on kivan rento ja 12 euron hintainen lounas niin hyvää kuin odottaa saattoi. Normipäivinä Urban toimii vain lounasravintola. Sen lisäksi viikonloppuisin järjestetään menuiltoja, joilla tarjoillaan viiden ruokalajin yllätysmenuita.

4. Yövy: Lapland Hotels Kuopio

Lapland Hotels Kuopio on lappitunnelmainen uudehko hotelli Kuopion keskustassa. Tyylikkyyttä, tunnelmaa, superystävällistä palvelua, erinomainen ravintola ja hyvä aamiainen. Lisää kokemuksia täältä.

4. Shoppaile: Matkus Shopping Center

Myönnetään, yksi syy Kuopioon tuloon oli Ikea. Tarvitsimme uuteen kotiimme kaikenlaisia pieniä juttuja, joita varten ei ole Ikean voittanutta.

Kuopiossa Ikea sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä keskustasta Matkus-nimisen kauppakeskuksen yhteydessä. Ikean lisäksi ryppäästä löytyy lähes 80 muuta liikettä.

Tiedoksi muuten, että nyt joulun alla Matkuksessa on erilaisia pop up -puoteja. Esimerkiksi 11.-13.12.2020 ensimmäiseen kerrokseen tulee väliaikainen kauppa, jossa myydään savolaisten pientuottajien herkkuja ja muita tuotteita.

Shoppailuintoiselle Kuopio on hyvä kohde muutenkin. Torin ympäristössä on valinnanvaraa, kuten useampi tavaratalo, kauppakeskus ja persoonallisia kivijalkakauppoja.

Tällä kertaa meillä oli pikainen visiitti, mutta Kuopiossa riittäisi tekemistä ja näkemistä useammallekin päivälle. Harmitti ohittaa useampi mielenkiintoinen museo, joihin olisin halunnut poiketa. Ensi kerralla sitten. Toivottavasti jo heti alkuvuodesta.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Kaksi ystäväpariskuntaa ja onnellistamisen viikonloppu Lappeenrannassa

lauantai, 1 elokuun, 2020

Miten voi hotellissa yöpyä laiturin nokassa? Missä syö Lappeenrannan parhaan pihvin ja mikä on kaupungin paras terassi? Entä miksi ajauduimme availemaan salaperäisiä lukkoja?

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Rakastan hotelleissa yöpymistä. Hotellielämässä on jotain kutkuttavaa nostetta, joka kiikuttaa hetkeksi arjen yläpuolelle. Se tunne, kun tsekkaat itsesi sisään, nouset hissillä kerroksiin ja avaat tulevan yöpymispaikkasi oven, on jollain lailla juhlavaa. Sinulla on ympärilläsi uusi maailma, jonka vieraana voit hetken vain nautiskella mukavista asioista.

Joku on laittanut paikat kuntoon sinua varten. Sijannut vuoteet sileillä lakanoilla ja viikannut pyyhkeet odottamaan ottajaansa. Ympärillä vallitsee järjestyksen harmonia. Jokainen tyyny on ojennuksessa ja jokainen tavara pöydällä omalla paikallaan.

Ja aamulla sinua odottaa valmiiksi katettu runsas aamiainen. Kaikki on hetken ihanan huoletonta. Siinä syitä, miksi niin mieluusti irrottaudun välillä hotelliasiakkaaksi.

Sokos Hotellien missio on onnellistaminen, mikä kertoo jo paljon. Arjen tai juhlan asiat voivat olla pieniä juttuja, tekoja ja huomioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Tällä kertaa me lähdimme onnellistamaan itseämme läheisimmän ystäväpariskunnan kanssa.

Tervetuloa hotelliin. ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle…?”

Staycation – hotelliin omaan kaupunkiin

Hotelliin voi mennä vain majoittumaan, mutta hotelliin voi mennä myös nautiskelemaan. Siksi ei aina tarvitse matkustaa kauas. Vai mitä tykkäätte siitä, että ystävien kanssa aloitettiin viikonlopun vietto perjantai-iltapäivänä kotikaupungissamme Lappeenrannassa, Original Sokos Hotel Lappeessa?

Tapasimme hotellilla suoraan töistä tulleet ystävämme, kiireisen yrittäjäpariskunnan, jolla vapaa-aika on todella kortilla. Tässäkin suhteessa jokainen säästetty tunti oli heille itselleen enemmän aikaa. Ja enemmän mukavaa yhdessäoloaikaa meille kaikille.

Nuo usein vastaan hangoittelevat miehet oli myös helpompi saada mukaan tällaiselle lähikeikalle. Kotikulmilla kun pysyttiin, tarvittiin huomattavasti vähemmän minkäänlaista säätöä.

Majapaikka ”Saimaalla” laiturin kupeessa

Original Sokos Hotel Lappee sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa lähellä kaikkea. Hotellin sijainti on ihanteellinen monellakin tapaa. Se on yhteydessä kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen Iso-Kristiinaan, joten hotellista pääsee sujuvasti sisäkautta pujahtamaan ostoksille. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Lappeenrannan kaupunginteatteri ja elokuvateatteri.

Kaupunkiin tutustuvalle kaikki merkittävä on riittävän lähellä. Kävelyetäisyydellä ovat Lappeenrannan ykköspaikat: tori, Linnoitus ja satama-alue.

Minua vähän nauratti, kun mies meillä valitti, ettei hänellä ole mitään päälle pantavaa. Tai kuulema on, mutta kun vaimo ei anna laittaa erävaatteita hotelliin. Niinpä me ensin kurvasimme katsomassa Iso-Kristiinan miesten muotia ja jotain sieltä mukaan tarttuikin.

On loistoidea, että Saimaan rantakaupungissa sijaitseva hotelli on ottanut huoneiden ja yleisten tilojen sisustukseen Saimaa-teeman. Miehen kanssa yövyttiin Superior-huoneessa nimeltään romanttinen Laituri. Koko seinän mittainen auringonlaskukuva Saimaalta antoi huoneelle miellyttävän seesteisen tunnelman. Tässä huoneessa tulee pakosti kesäfiilis ympäri vuoden.

Hauskalta kuulostavat myös muut Superior Queen-huoneet: hempeä Auringonlasku, kohtalokas Kuutamo, raikas Purjehdus, perinteikäs Vanha kanava, rouhea Uitto, hellyttävä Lumi-Kuutti ja nostalginen Mökki. Jokainen näistä huoneista on omaleimaisen uniikki.

Ensin vähän ostoksille.Sitten huoneeseen ”Saimaalle”.Kuka voi vastustaa hotellisänkyä?

Viikonloppu alkuun saunalla ja uimisella

Meidän perjantainen iltapäivämme käynnistyi rentouttavasti omalla privaattisaunalla. Vaikka hotellilla on yleinen saunavuoro, oma sauna ja oma tila oman porukan kesken on huomattavasti mukavampaa.

Työpäivän jälkeen nälkä oli hirmuinen, joten eipä olisi voinut olla otollisempaa hetkeä saunan seurustelutiloissa odottaville herkuille. Ravintola Vennin lankut oli lastattu maukkailla ja värikkäillä antipasteilla. Ja pöydällä odotti samppanja jäissä. Saattoi tältä samppanjafriikiltä päästä syvä huokaisu silkasta ihastuksesta. Mikä ihana viikonlopun aloitus!

Saunomisen välillä oli virkistävää pulahtaa uimaan. Yllätyimme altaan koosta. Sokos Hotel Lappeen reilun kokoisessa uima-altaassa todellakin pystyi kunnolla uimaan. Ja jos kuntoilu muuten kiinnostaa, ennen saunaa saa hien pintaan vieressä olevalla kuntosalilla.

Näillä elementeillä lähtee käyntiin paras perjantai.

Kukkamekko päälle ja Lappeenrannan iltaan

Mökkiviikonloppujen vastapainoksi oli kiva laittaa parempaa päälle ja lähteä ystävien kanssa katsastamaan Lappeenrannan kesämeininkiä. Totesimme kaikki, että on se vaan kummallista, miten harvoin tulee omassa kotikaupungissa käytyä missään.

Kun hotellista lähdettiin kaupungille, tuli sellainen hauska tunne kuin oltaisiin turisteina kotikulmilla. Tuttuja paikkoja alkoi tarkastelemaan ihan uusista näkökulmista.

Minusta yksi Lappeenrannan mukavimmista ravintoloista on Sokos Hotel Lappeen alakerran uudehko viinibaari Venn, jossa poikkesimme aperitiiveilla ennen syömään menoa. Sen lisäksi, että paikasta saa hyvää ruokaa, kelpo viinejä ja kivoja drinksuja, Venn on viihtyisä. Vähän kuin kodikas olohuone.

Nyt naurattaa.Chin chin kamut!

Kaupungin paras pihvipaikka

Illaksi meille oli varattu pöytä Angus Steak & Wine ravintolaan. Muutaman kerran on tullut aiemminkin syötyä täällä ja hyväksi havaittua. Näin valoisana aikana ravintola tuntuu vähän synkältä tumman värimaailmansa ansiosta, mutta ei kannata antaa sen haitata. Ruoka on hyvää ja palvelu erinomaista.

Alkuruuista meidän suosikeiksi nousivat Anguksen muikkuleivät. Rapsakat voissa paistetut muikut saaristolaistyyppisellä leivällä olivat toimiva yhdistelmä.

Nimensä mukaan Angus on parhaimmillaan pihveissä. Liharuokien lista on monipuolinen ja hyvä asia on, että useimpiin annoksiin voi lisukkeet valita itse. Miehen mielestä ravintolan klassinen pippuripihvi oli paras pippuripihvi ikinä. Kauaksi ei kyllä jäänyt karitsan sisäfilekään valkosipuliperunoilla. Täydellinen kypsyys ja maistuvat lisukkeet.

Itselläni ei ollut Vennin antimien jälkeen enää kova nälkä, joten tyydyin nautiskelemaan kaikkea pientä Anguksen tapaslautaselta.

Jälkkäriksi nautittiin paahtovanukasta, marjaviettelystä ja espressomartinia. Näillä eväin oltiinkin jo aika täydellisessä euforiassa.

Anguksessa on muuten viinikellarin yhteydessä kiva erillinen tila pienen porukan tapaamisiin. Ollaan oltu täällä kummipojan valmistujaisjuhlissa ja tuo viihtyisä kabinetti jäi erityisesti mieleen.

Anguksen jälkeen jatkettiin tutkailemaan Lappeenrannan iltaelämää. Näistä kokemuksista tulee oma juttunsa vähän myöhemmin. Siinä paljastan, mikä minusta on kaupungin ehdoton ykkösterassi.

Valinnan vaikeutta.Ja hymy senkun levenee.Kai se jälkkäri voi olla tämmöinenkin.

Lukkojen taakse mysteereitä ratkomaan

Onneksi hotellillamme sai viikonloppuisin aamiaista vähän myöhempään, aina klo 10.30 asti. Tässä iässä sitä tarvitsee kummasti edellisen illan baarikierroksen jälkeen riittävästi aamuista palautumisaikaa.

Original Sokos Hotel Lappeen aamiainen tarjoillaan vastikään valmistuneessa Aamiaisravintola Sagassa. Tila oli kivan raikas ja valoisa. Aamu on huomattavasti mukavampi aloittaa ilmavassa ja valoisassa miljöössä.

Monta noutopistettä takasivat sen, ettei buffet-pöytiin päässyt syntymään ruuhkia. Aamiainen oli riittävän runsas ja mukava oli huomata, että leipäpöydästä löytyi minusta Suomen parhaita Rikkilän Leivän sämpylöitä.

Joku oli laittanut kaiken tämän minua varten. Aamiaisravintola Sagan uusi ilme oli oikein onnistunut.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti jotain ihan ennen kokematonta. Tai no, kaksi meistä oli tehnyt tuttavuutta asian kanssa muualla jo aiemmin, mutta minä olin ihan pihalla koko jutusta.

Meille oli varattu aamupäivästä aika Room Escape Lappeenrantaan. Olin aiemmin kuullut näistä pakopelihuoneista, mutta oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman piti.

Tapasimme mysteeripäällikkö Annan, joka opasti meidät pakopelihuoneen sääntöihin ja kertoi taustatarinan, jota meidän piti ryhmänä lähteä selvittämään. Tehtävämme oli selvittää tiemme ulos lukitusta huoneesta lukkoja avaavien vihjeiden avulla. Samaan aikaan mysteeripäällikkö tarkkaili toimiamme tv-ruudun välityksellä. Siinä tilanteessa, kun homma ei edennyt, saimme auttavia lisävihjeitä.

Täytyy myöntää, että itse en ollut tällä kentällä ihan omimmillani. Liekö johtunut siitä, ettei oma looginen päättelykykyni ole sieltä parhaimmasta päästä? Mutta onneksi porukassa oli niitä, jotka oivalsivat nopeammin ja juttu eteni. Tosin tämä case olikin kinkkisempi kuin kuvittelimme ja ihan loppuun saakka emme ennättäneet hommaa viemään.

Huoneissa kuvaaminen oli kielletty, enkä ikävä kyllä voi muutenkaan paljastaa, mitä kaikkea juttuun kätkeytyi.

Suosittelen, menkää kokeilemaan ja testaamaan millainen on oma ongelmanratkaisukykynne. Tämä on loistava tapa tehdä jotain ihan uudenlaista vaikka työporukalla ja testata samalla yhteistoimintaa pienen paineen alla. Kummasti näinkin pienessä ajassa luonteenpiirteet ja kunkin ominaisuudet nousevat esille.

Ikävä kyllä, sitten oli aika sanoa heipat. Taas minä muistan, miksi on niin tärkeää tavata välillä ystäviä ja tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikenlaista hauskaa. Selvästi olimme onnellistuneet.

Ja muistan minä taas senkin, miksi kannattaa välillä mennä hotelliin. Prisman kautta mentiin kotiin laittamaan ruokaa.

https://www.sokoshotels.fi/fi/lappeenranta/sokos-hotel-lappee

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ahvenanmaa Risteilyt Suomen kaupungit Suomi

Maarianhamina on kesän helpoin ”ulkomaankohde”

torstai, 16 heinäkuun, 2020

En voi mitään sille, että Maarianhaminassa tuntui koko ajan siltä kuin oltaisiin ulkomailla. Unohdin alkuun, että alue on tosiaan yksikielinen ja tyhmänä turistina yritin pariin otteeseen tarjota suomea. Turhaan. Täällä asiat hoidetaan på svenska. Järkyttävää todeta, miten ruosteessa kouluruotsini onkaan. Jäin muuten miettimään, että mahdetaanko Ahvenanmaan kouluissa opiskella pakkosuomea?

Saavuimme aamutuimaan Viking Linen m/s Gabriellalla Maarianhaminan länsisatamaan aivan ydinkeskustan kupeeseen. Vilkaisu karttaan kertoi, että kaupunki on itseasiassa pitkulainen kapea niemimaa.

Välimatkat ovat lyhyitä. Niin keskustaan kuin vastarannalle kävelee satamasta noin kymmenessä minuutissa. Päivämatkalaiselle Maarianhamina on juuri sopivan kompakti ottaa kaupunki haltuun.

Solen skiner och vädret är vackert, olisi ollut mukava sanoa, mutta tällä kertaa ikävä kyllä näin ei ollut. Ahvenanmaan taivas oli tumman ja raskaan pilviverhon peittämä ja tasaisin väliajoin se muisti kastella meitä tihuttavalla sateella.

En muuten tiennyt, että Maarianhaminan perusti Tsaari Aleksanteri II vuonna 1861. Kaupungin nimesi itse tsaaritar Maria Aleksandrova oman nimensä mukaan.

Museolaiva PommernJos Maarianhaminan on merensininen, on se myös lehmuksenvihreä.

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata Maarianhaminaa, se on ehdottomasti merellinen. Meri leimaa kaupunkikuvaa kaikkialla, niin maisemassa, historiassa kuin elinkeinoissa.

Kaupungin perustamisen jälkeen monet laivanvarustajat asettautuivat Maarianhaminaan. Siitä alkoi kauppalaivaston kultakausi, joka yletti reittejään Itämereltä Pohjanmerelle ja jopa Välimerelle. Myöhemmin kaupunkiin kehkeytyi vilkas autolauttaliikenne, jonka voi jokainen todeta seuraillessa satamaan saapuvia ja lähteviä aluksia.

Ahvenanmaa elää turismista. Luin, että joka viides yksityissektorilla työskentelevä ahvenanmaalainen on töissä matkailualalla.

Autolauttasataman vieressä on kaksi Maarianhaminan päänähtävyyttä: museolaiva Pommern ja Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Jätimme nämä tällä kertaa väliin, sillä itseäni kiinnosti enemmän päästä tutkimaan kaunista kaupunkia ja sen hyvin säilyneitä puurakennuksia. Oma osansa asiassa oli toki koronalla. Vähän vielä vierastan tiloja, joihin kerääntyy paljon ihmisiä.

Yllätyin, miten paljon kauniita ja koristeellisia 1800- ja 1900-luvun vaihteen puutaloja kaupungissa onkaan. Osa näistä on Maarianhaminassa syntyneen Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin käsialaa. Jos puutalomiljööt kiinnostavat, kannattaa katsastaa ainakin Mariegatan ja Södragatan.

Upeaa, että näitä kaunokaisia Maarianhaminassa riittää. Täällä on rakastuttu ilmiselvästi torneihin.

Maarianhaminan katukuva on hyvällä tavalla vanhanaikainen ja kylämäinen, jopa seisahtunut. Rakennuskanta on matalaa ja kaupunkikuvaa hallitsevat vanhat kivijalkatalot. Käyntihetkellä elettiin tiistai päivää ja vähän ihmettelimme, miten vähäistä paikallisliikenne olikaan. Asukkaita Maarianhaminassa on Wikipedian mukaan 11696, mikä on lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä.

Keskustassa kannattaa käydä katsastamassa Lars Sonckin (se sama, jonka käsialaa on Tampereen tuomiokirkko) suunnittelema kaunis St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.

Kävelykatu Torggatanin varrella on suurin osa kaupoista ja sen ympäristössä on paljon ravintoloita ja kahviloita. Punaisessa puutalossa Ekonomiegatanilla on paikkakunnan parhaana kahvilana pidetty Bagarstugan. Toinen omaleimainen, vanhoilla huonekaluilla sisustettu kahvila on Svarta Katten.

Jos rakastat kirpputoreja, kannattaa käydä kurkkaamassa Strandgatanilla oleva suurehko Emmaus-kirpputori.

St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.Kävelykatu TorggatanBagarstuganSvarta katten

Maarianhamina on ilmiselvästi täydellinen kesäkaupunki. Yllätyin kaupungin vehreydestä. Puistoja, puita ja kukkia on joka puolella. Meri on läsnä kaikkialla ja kaupungissa on useita viihtyisiä alueita, joissa voi nauttia merihenkisestä ilmapiiristä. Harmi vaan, kun tällainen fiilistely jäi meiltä nyt sään vuoksi kokematta.

Aurinkoiseen päivään sopiva käyntikohde on Lilla Holmen, uimarantasaari, jonne johtaa silta. Nyt kävimme siellä lähinnä tuulta pitämässä rantarakennuksen suojissa.

Toinen kiva käyntikohde lähellä Lilla Holmenia on Sjökvarteret, Merikortteli. Täällä pääsee tervan tuoksussa tutustumaan vanhaan laivanrakennusperinteeseen. Vanha kaljaasialus Albanus on purjevenekulttuuria vaalivan Merikorttelin silmäterä.

Alueella on myös herkullisista pizzoistaan tunnettu persoonallinen Pub Niska, jonka taustalta löytyy Strömsösta tunnettu Michelin-kokki Michael Björklund.

Kannattaa myös vilkaista käsintehtyjä ahvenanmaalaisia koruja myyvä Guldviva ja paikallisten suunnittelijoiden käsitöistä tunnettu Salt.

Lilla HolmenPurjelaiva AlbanusPub NiskaSalt

Vielä pieni veneretkivinkki. Fiskelyckan-alus kuljettaa länsisatamasta läheltä Pommernia juhannuksesta elokuun puoliväliin vanhalle luotsiasemalle Kobba Klintarille. Risteilylaivamme lipuessa aivan saaren edustalta kiinnitin huomion tuohon karuun saareen ja erityisesti sen hauskan näköiseen taloon. Myöhemmin kuulin, että kyse onkin tunnetusta nähtävyydestä. Minua jäi niin kovin kiinnostamaan, miltähän tuolla talossa mahtaa näyttää sisältä.

Kobba Klintar

Ahvenanmaan saaristo on ylen kaunista. Suosittelen viettämään hetken laivan kannella niin mennen kuin tullen. Ja tulihan se meidänkin reissulla aurinko esiin, tosin vasta sitten, kun lähdettiin. Pääsimme kuin pääsimmekin näkemään Ahvenanmaan merimaisemia kesäisemmässä valossa.

Ei muuten yhtään hullumpi idea olisi ottaa auto mukaan laivaan. Kahdeksassa tunnissa, minkä Gabriella on maissa, ennättää jo aika kivasti ajelemaan pitkin Ahvenanmaata. Välimatkat ovat lyhyitä, Ahvenanmaalla kaikki on lähellä.

Lisää vinkkejä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan löydät näistä tuoreista blogijutuista:

https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2020/07/11/ahvenanmaa-makumatka/

https://meriharakka.net/2020/07/14/paiva-ahvenanmaalla/

http://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2020/07/10/ahvenanmaan.aarteita-kastelholman-linna/

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista