Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Suomen kaupungit

Museot Suomi Ravintolat Suomessa Suomen kaupungit Suomi Taide

Taiteellinen Tohmajärvi ja vähän hevimpi Kitee

lauantai, helmikuu 27, 2021

Pääteiltä kannattaa joskus poiketa katsastamaan pienempiäkin paikkakuntia. Tohmajärvi ja Kitee eivät kuulosta matkailijalle ehkä kaikkein houkuttelevimmilta paikkakunnilta, mutta on molemmissa jotain, miksi niissä kannattaa pysähtyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Olen sen kymmeniä kertoja ajanut kuutostietä pitkin Tohmajärven ohi ja miettinyt tien reunan kylttiä Puun sielu. Olin ajamassa Pohjois-Karjalan kiertomatkallani itse asiassa Kiteelle, mutta tällä kertaa päätin ottaa selvää, mitä tuolla metsän kätkössä oikein onkaan.

Parin kilometrin päässä päätieltä luminen metsätie johti pihaan, jossa iloinen samojedi toivotti tervetulleeksi. Ja hetken päästä sen omistaja, Natalia, taiteilija, puutaiteen moniosaaja ja kouluttaja. ”Natasha” emännöi Onnela nimistä hirsilinnaa, ylläpitää sen pohjakerroksessa kansainvälistä puutaiteen galleriaa ja järjestää puutöiden kursseja.

Metsän keskellä nökötti kaunis hirsirakennus Onnela.

Karjalaistyylinen jyhkeä hirsilinna on kaunis. Vanhat kelohirret ovat saaneet seurakseen koristeellisia karjalaisleikkauksia ja luonnonkiveä. Oven edessä jököttää itse Michael Jackson, tosin aika puisevana versiona.

Sisältä löytyy Michaeleita lisää, mutta myös Kalevalaa ja monenlaisia eläin- ja ihmisfiguureita. Ihmettelin sitä, kuinka eri tekniikoilla puu on saatu taipumaan moneen. Hienoimmissa töissä tuskin ymmärtää, että kyse on puusta. Paikka on tosiaan nimensä mukainen. Puu on saanut täällä sielun.

Natalia osoittautui myös intohimoiseksi puutarhaharrastajaksi ja kukkien ystäväksi. Voin kuvitella, miten kaunista tuolla luonnon rauhassa kesäaikaan onkaan. Keskellä pihaa on lampi, jonka ympärillä on muitakin karjalaistyylisiä rakennelmia. Alueella voi tutustua myös kymmeniin eri puulajeihin.

Puun Sielun näyttelyssä puu taipuu moneksi.

Olisin voinut jäädä ihastelemaan taideteoksia pidemmäksikin aikaa, mutta pakko oli jatkaa eteenpäin. Olin sopinut tapaamisen Kiteelle viime syksynä avattuun A Nightwish Story -näyttelyyn. Koronan vuoksi helmikuussa näyttelyyn pääsi vain etukäteistilauksesta. Myöhemmät aukioloajat kannattaa tarkistaa näyttelyn nettisivuilta: https://nightwishstory.com/

En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa. Tottahan toki kaikki Nightwishin tietävät ja moni senkin, että Suomen maailmanlaajuisesti menestynein bändi on kotoisin Kiteeltä. Sympaattiselta tuntuu, että bändin keulahahmo Tuomas Holopainen asustelee edelleenkin kotikonnuillaan.

Jotain Nightwishin menestyksestä kertoo, että se on myynyt yli 10 miljoonaa levyä, tehnyt kahdeksan maailmankiertuetta ja esiintynyt pääesiintyjänä täydelle Lontoon Wembleyn Areenalle. Kun ajattelee, että Wembleylle myytiin hetkessä enemmän lippuja kuin Kiteellä on asukkaita, ymmärtää kuinka suuriin saappaisiin yhtye pystyi astumaan ja on pystynyt nuo saappaansa myös pitämään.

Nightwishin saappaat ovat olleet suuret ja kultaiset.

Kiteen Nightwish-näyttelyssä oli paljon autenttista materiaalia, kuten musiikkialan palkintoja, kiertueen puvustoa ja rekvisiittaa sekä bändin jäsenten käyttämiä soittimia. Ehkä kaikkein sympaattisin esine oli bändin ensimmäinen demo-nauha. Se, josta kaikki sai alkunsa.

Nightwish-faneille näyttely tarjoaa yhtyeen vaiheista paljon yksityiskohtaista tietoa. Bändin tarinaan pääsee hyvin sisään kiinnostavalla filmillä, johon on koottu tähän astiset parhaat palat yhtyeen alkuvaiheista maailman valloitukseen.

Näyttelyn lisäksi tiloissa on myös karaokekoppi, jossa voi testata omat heavytulkinnat. Aulassa on myös pieni Nightwish-kauppa, jossa on myynnissä kaikenlaista fanitavaraa ja -tekstiilejä.

Itselleni näyttelyn paras anti oli Nightwish-tarina, pikkukylän kasvattien ihmeellinen taival maailman maineeseen. Hieno osoitus siitä, miten unelmat voivat toteutua eikä mikään ole mahdotonta. On uskallettu haaveilla suuria ja pyritty päämäärätietoisesti unelmaa kohden. Toki ilman lahjakkuutta ja luovuutta Nightwish-tarinaa ei olisi.

Vaikka et pääsisi näyttelyä paikan päälle katsomaan, siihen voi tutustua virtuaalisesti täällä.

Selvä yhdennäköisyys.

Näyttelyn jälkeen suunnistin lounaalle Irman Tupa -nimiseen lounaspaikkaan, josta olin saanut etukäteen vinkin. Kiteeläisessä kunnon kotiruokaa tarjoavassa kahvilassa tehdään kaikki itse ja sen kyllä maistoi.

Tunnelma pienessä kahvilassa on kursailemattoman kodikas. Käyntipäivänä sattui lounaana olemaan omaa lemppariani, kaalilaatikkoa, joka oli niin hyvää kuin kotona tehty kaalilaatikko vaan voi olla.

Irman Tupa voi aiheesta olla ylpeä tiskistään. Vastapaistetut kotileivonnaiset, ruisleivät ja karjalaiset perinneherkut, kuten karjalanpiirakat, vatruskat ja kukkoset kilpailevat ihan eri sarjassa kuin teolliset raakapakasteet. Jos näillä seuduilla liikuskelet, tänne kannattaa pysähtyä ihan vain herkkutuliaisten ostoon.

Irman Tuvalla on myynnissä myös tohmajärveläistä Jarmon rypsisikaa ja lihajalosteita, kuten makkaraa ja savulihaa.

Kunnollista konstailematonta kotiruokaa ja karjalaisia itseleivottuja paistoksia.

Ennen seuraavaa paikkaa, Ilomantsia, tein vielä pienen rundin Kiteen keskustassa. Matkalla bongasin rinteeltä kauniin kivikirkon, jonne en ikävä kyllä päässyt sisälle. Myöhemmin luin, että kirkko ja sen lähellä oleva pappila kuuluvat Museoviraston määrittelemiin Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Komea oli kirkko Kitteellä.

Tiesittekö muuten, että Kitee on kaupunki? Itse en tiennyt ja sain tämän tietää vasta jutellessani paikallisten kanssa. Asukkaita Kitteellä, kuten paikalliset kaupunkiansa kutsuvat, on reilut 10000. Sen verran leppoisalta kiteeläinen meininki tuntui ja ihmiset niin ystävällisiltä, että pieni kaupunki tuntui enemmän maaseutumaiselta. Sellaisella hyvällä ja aidolla tavalla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi Taide

Joensuussa maistui karjalainen kulttuuri ja gastronomia

sunnuntai, helmikuu 14, 2021

Ismo Alanko, Abloy ja Ilosaarirock. Siinä oikeastaan ainoat asiat, jotka tiesin Joensuusta entuudestaan. Jostain kumman syystä itärajaa ajaessamme kaasupoljinta ei tullut Joensuun kohdalla koskaan hiljennettyä. Olisi kannattanut. Siellä on kuulkaa oikein mukava karjalaiskaupunki.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Piti oikein Wikipediasta tarkistaa Joensuun faktat. Asukasluvultaan Suomen 12. suurin kaupunki, asukkaita vajaat 77000. Yhteistä rajaa Venäjän kanssa lähes 30 kilometriä. Pielisjoki jakaa kaupungin kahtia, kaupungin nimen mukaisesti ollaan Pielisjoen suulla.

Joensuun keskusta tuntui kaltaiselleni suuntavammaiselle selkeältä. Kaupungin keskiössä on tori, jonka ympärille keskittyvät kaupat ja palvelut. Turistille kaikki merkittävä on lähellä. Rakastan tällaisia kaupunkeja, joissa on helppo liikkua ja joissa pikaisellakin käynnillä saa paljon irti.

Kivoja kulttuurikohteita

Katseeni kiinnittyy ensimmäiseksi torin laidan komeaan teatterirakennukseen. Tarkempi tutkailu kertoo kyseessä olevan 1914 valmistuneen Eliel Saarisen suunnitteleman kansallisromantiikkaa ja jugendia yhdistelevän komistuksen. Mietin mielessäni, että kaupungin, jossa on näin upea teatteri, kulttuurin on täytynyt olla arvossaan jo varhain.

Täällä on muuten kiva esittelyvideo teatterista ”Joensuun kaupunginteatteri tanssien”. Tuli heti sellainen olo, että tekisi mieli laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä juuri tuohon teatteriin.

Teatteri kerää katseet

Taiteen ystävän kannattaa suunnistaa myös toiseen kauniiseen rakennukseen, Joensuun taidemuseo Onniin. Useat maalaukset olivat saaneet rinnalleen kalusteryhmiä, jotka loivat tuntua kuin jonkun olohuoneessa olisi vieraillut. Tosin ei kenen tahansa olohuoneessa, sillä seinillä oli melkoista arvotaidetta: Schjerfbeckiä, Järnefeltiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Halosta… Itse pidin eniten Rafael Wardin värikylläisistä maalauksista, joita museossa oli ilahduttavasti useita.

Pari huonetta oli pyhitetty kirkkotaiteelle, muttei suinkaan tylsästi. Pogostan Hilikan ja Juhani Berghemin ikonikokoelma vie taustamusiikkeineen ortodoksisuuden maailmaan. Vanhaa kirkkotaidetta taas pääsee katselemaan Madonna-huoneessa, joka on kuin pieni hämyinen kappeli. Hienoja kokonaisuuksia ja hieno toteutus.

Minua olisi kiinnostanut myös Kiinan taiteen kokoelma, mutta valitettavasti se oli käyntihetkelläni suljettuna uudistustöitä varten.

Karjalaista historiaa, valokuvia ja esineistöä on esillä usean näyttelyhuoneen verran Pohjois-Karjalan museo Hilmassa.

www.joensuuntaidemuseo.fi

www.pohjoiskarjalanmuseo.fi

Taidemuseo Onni oli onnea taiteen ystävälle.Pohjois-Karjalan museossa pääsee uppoutumaan Karjalan sotahistoriaan.

Lietsussa kuin kotonaan

Yhdenlaista nykykarjalaisuutta voi kokea sympaattisessa Huoneistohotelli Lietsussa. Reilun vuoden ikäisessä hotellissa on kahdessa kerroksessa kolmisenkymmentä yksilöllistä huonetta, joissa jokaisessa on hyvin varustettu keittiö ja pyykinpesukone. Huoneet ovat nimetty karjalaisin nimin ja jokaisella huoneella on oma tarinansa, jota huoneen esineistö ilmentää.

Entiseen postitaloon remontoitu hotelli on sellainen hyvän mielen majapaikka. Hotellin tarpeistoa on kerätty eri puolilta Pohjois-Karjalaa ja ylipäätään kaikessa on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon paikallisten yrittäjien tuotteita. Uutta ja vanhaa on yhdistetty saumattomasti ja hauskasti.

Mukava lisä oli yhteinen ”tupa”, jossa saattoi lukea päivän lehdet ja napata kahvikoneesta espresson. Suosittelen myös käyttämään hotellin viihtyisää saunaosastoa. Tämä on kaikkea muuta kuin monelle hotellille tyypillinen kolkko saunatila.

Näin korona-aikaan arvostin hotellin helppoa sisäänkirjautumista, jonka saattoi tehdä netissä. Huoneeseen pääsi sisään saadulla koodilla ilman, että tarvitsi olla kontaktissa kehenkään. Tosin hotellilla on niin mukavaa henkilökuntaa, että heidän kanssaan kyllä mieluusti asioi.

Mikäli arvostat persoonallista boutigue-tyyppistä majapaikkaa, Lietsu on nappivalinta.

www.lietsuhotel.fi

Lietsussa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Joensuu on varteenotettava ruokakaupunki

Ruoka se on aina mielessä, kun matkalla ollaan. Ja vieraassa kaupungissa aina päällimmäisenä kysymys, minne mennä syömään. Ainakin minulle ruokakokemukset ovat iso osa onnistunutta matkaa. Kuulun jopa niin hurahtaneihin, jotka voivat matkustaa pelkästään hyvän ruuan perässä.

Tällä kertaa olin onnekas, sillä molemmat Joensuun ruokakokemukset olivat ihan huippuja. Lounastin uutukaisessa ravintola Filipofissa. Aivan ihastuttava paikka vanhassa hirsirakennuksessa. Samojen hirsiseinien sisällä on toiminut mm. Joensuun legendaarinen ”Ukko Vilipohvin” sekatavarakauppa ja kieltolain päätyttyä Joensuun ensimmäinen viinakauppa Oy Alkoholiliike Ab.

Melkoinen kulttuuriteko on tehty pelastamalla tämä vanha talokaunotar. Ravintola Filipofissa yhdistyy onnistuneesti trendikäs sisustus ja historiallinen miljöö. Kauniit vanhat hirret ja kakluunit tuovat tilaan lämminhenkistä ajanpatinaa.

Mutta Filipof on muutakin kuin vain kaunis kuori. Lounas antoi osviittaa siitä, että ruuan kanssa täällä ollaan tosissaan. Fenkolirisotto oli täydellistä ja taivaallisen hyvää. Lounaan lisäksi tarjoillaan bistrohenkisiä annoksia ja parillisten viikkojen sunnuntaisin brunssia. Lisäksi Filipofissa toimii viihtyisä pubi.

www.ravintolafilipof.fi

Ravintola Filipof – kaunis ulkoa ja sisältä.

Ehkä asteen fiinimpi ruokapaikka on menukokonaisuuksia tarjoava ravintola Kielo. Seisemänosaisen Kielo-menun sai myös kasvisversiona.

Menu oli kiinnostava vaellus Aasiasta Venäjälle ja siihen väliin sijoittui pohjoiskarjalainen makumaailma juureksia, marjoja, kalaa ja lintua. Lautasilta löytyi yllättäviä makuyhdistelmiä ja loistavia kastikkeita. Annokset olivat kaiken lisäksi kauniisti esillepantuja.

Makujen lisäksi jäin kaiholla muistelemaan myös paikan omaa hapanjuurileipää ja loistavaa katalonialaista punaviiniä Jaspi Maragdaa.

Tykkäsin myös kovin ravintolan lämpimästä ja hämyisestä tunnelmasta. Täällä viihtyi hyvin yksinkin, sillä pöydät oli sijoiteltu niin, että omaan rauhaansa saattoi ”piiloutua”. Kielo on minusta The Paikka, kun haluat löytää romanttisen mestan kahdenkeskiseen illalliseen.

Kielo on muuten mukana Pohjoismaisessa 360° Eat Guidessa, ravintolaoppaassa, joka arvioi ja luokittelee Pohjoismaiden parhaat ravintolat. Koko Suomesta listalle pääsi viime vuonna ainoastaan 11 ravintolaa, joten hieno saavutus olla mukana tasokkaassa joukossa.

www.ravintolakielo.fi

Ravintola Kielon hämyistä tunnelmaa.

Tutustuminen Joensuuhun jäi minulla tällä reissulla pahasti kesken. Esimerkiksi kiinnostavaan käsityö- ja sisustuskauppojen ryppääseen Taitokortteliin ehdin tutustua vain päällisin puolin.

Valitettavasti en jaksanut tällä kertaa nauttia myöskään Kauppaneuvoksen kahvilan herkullisen kakkuvitriinin annista. Käymättä jäi myös tapahtumapuutarha Botania, jota niin moni minulle suositteli.

Jäipähän monta hyvää syytä tulla uudelleen. Joensuulla on jatkossa ehdottomasti paikka kiinnostavien kaupunkikohteiden joukossa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Road tripillä Pohjois-Karjalassa: Joensuu – Kitee – Ilomantsi -reitin parhaat palat matkailijalle

keskiviikko, helmikuu 10, 2021

Miltä maistuu, näyttää ja tuntuu nykypäivän karjalaisuus? Kiersin kolme päivää Pohjois-Karjalaa ja tein rengasmatkan reitillä Joensuu – Kitee – Ilomantsi – Joensuu. Tässä reissuni parhaat tärpit: missä syödä, missä käydä ja missä yöpyä.

Kaupallinen yhteistyö: Kalitka- the development of cross-border gastronomic tourism -hanke

Matkani liittyi Kalitka-ruokamatkailuhankkeeseen (Karelia CBC), jonka tarkoituksena on edistää karjalaiseen ruokakulttuuriin perustuvaa matkailua Pohjois-Karjalassa sekä Karjalan tasavallassa. Koska korona, ikävä kyllä rajan ylittävälle matkailulle ei ollut mahdollisuutta. Toisaalta tulipa jälleen todistettua kuinka paljon kiinnostavia paikkoja meillä koti-Suomessa on.

Pohjois-Karjala on erinomainen esimerkki siitä, että ruuan perässä kannattaa matkustaa. Ei liene yllätys, että seitsemän ruokalajin menu fine dining -ravintolassa oli herkullinen, mutta hyvältä maistui myös kunnon kotiruokalounas piskuisessa lounaskahvilassa.

Pelkän ruuan perässä voi hyvin matkustaa, mutta miksei yhdistäisi siihen samalla luonto- ja kulttuurielämyksiä? Vajaan 300 kilometrin matkalla siirryin kaupungista korpien kätköön, sain kokea täydellistä luonnonrauhaa, nähdä kiinnostavia näyttelyitä ja ennen kaikkea syödä hyvin. Karjalaisuus lautasella on totisesti muutakin kuin ikonista karjalanpaistia ja -piirakoita.

Joensuu – ruuan ja kulttuurin karjalaiskaupunki

Aloitin matkani Joensuusta, Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksesta. Muutamaa aiempaa pikakäyntiä lukuunottamatta en tuntenut kaupunkia juuri lainkaan. Nähtävyyksiin tutustuminen jäi ajan puutteen vuoksi hieman vajavaiseksi tälläkin kertaa, mutta ruuan osalta tuli todistettua, että Joensuun voi liittää maamme vahvoihin ruokakaupunkeihin.

Kaupungissa on parikin vastikään toimintansa aloittanutta matkailijaa kiinnostavaa yritystä. Lounastin uudenkarheassa ravintola Filipofissa, joka sijaitsee hiljattain remontoidussa vanhassa hirsitalossa. Samojen hirsiseinien sisällä toimi 1800-luvulla aloittanut karjalainen sekatavarakauppa. Nyt talon historia saa jatkoa bistrotyyppisestä ravintolasta.

Ravintola Filipof on uuden ajan karjalaisuutta, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa. Samassa paketissa historian havinaa, trendikästä ruokaa ja tyylikästä sisustusta. Sen lisäksi, että miljöö on kaunis, lounas antoi vahvan lupauksen ruuan korkeasta tasosta.

Toinen uusista matkailurityksistä on reilun vuoden toiminut Huoneistohotelli Lietsu. Ydinkeskustassa Pielisjoen varrella sijaitseva hotelli on erinomainen esimerkki karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja hyvällä tavalla erilaisesta hotellikokemuksesta.

Kuvaavaa on hotellin sivuilta löytynyt sanonta: ”kotonas tunnet olevasi, omana ihtenäs asuvasi.” Lietsussa pystyi oman huoneen ulkopuolella himpsuttelemaan villasukissa kuin kotona konsanaan.

Ravintola FilipofHuoneistohotelli Lietsu

Mikäli mielit ruokailemaan kaupungin parhaaksi rankattuun ravintolaan, ravintola Kielo on hyvä valinta. Usean ruokalajin menussa oli viitteitä niin Pohjois-Karjalasta kuin rajan takaa Venäjältä, mutta myös ripaus fuusiovaikutteita aasialaisesta keittiöstä. Ei ihme, että Kielo oli ehdolla pohjoismaiseen ravintolaoppaaseen vuoden ravintolaksi.

Joensuun ehkä paras kakkuvitriini on Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilassa. Samassa rakennuksessa ja pihapiirissä on myös kaikkea muuta matkailijaa kiinnostavaa kuten sisustus- ja käsityömyymälöitä.

Taidemuseoiden ystävänä suunnistin ilman muuta Joensuun taidemuseo Onniin. Kauniissa rakennuksessa sijaitseva näyttely ei ole suuren suuri, mutta se yllätti tasollaan. Suomen kultakauden nimekkäiden taiteilijoiden maalauksia oli seinillä useita.

Kannattaa käydä katsomassa myös ylimmän kerroksen Hilkka ja Juhani Berghemin kiinnostava ikonikokoelma. Jos ortodoksisuus kiinnostaa enemmänkin, Joensuussa toimii myös ortodoksinen kulttuurikeskus, jossa on pienimuotoinen ortodoksikristityn elämänvaiheita kuvaava näyttely.

Mikäli haluat pureutua karjalaiseen historiaan tarkemmin, hyvä paikka siihen on Pohjois-Karjalan museo Hilma. Siellä on rakennettuna mm. menetetyn Sortavalan kaupungin pienoismalli.

Ravintola KieloKauppaneuvoksen kahvilaJoensuun taidemuseo Onni

Tohmajärven puutaidekeskuksesta Kiteelle Nightwish-näyttelyyn

Ajaessani Joensuusta kohti Kiteetä poikkesin Tohmajärvellä Puun Sielu -näyttelyssä. Parin kilometrin päässä kuutostieltä, metsäisen tien päässä, nökötti jämäkästi mitä kaunein hirsilinna.

Perinteiseen karjalaiseen tyyliin rakennettu jyhkeä hirsitalo on jo nähtävyys itsessään. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee talon alakerran galleria, jossa on esillä kansainvälinen kokoelma puusta eri tekniikoilla toteutettuja taideteoksia.

Tohmajärveltä jatkoin vielä 27 kilometriä eteenpäin Kiteen keskustaan A Nightwish Story -näyttelyyn. Kaikki tuntevat maailmankuulun Nightwish-yhtyeen, mutta tiesitkö, että maailmanvalloituksen juuret juontavat Pohjois-Karjalaan Kiteelle?

Itseoikeutetusti Kitee on saanut oikeuden perustaa kaupunkiin yhtyeen vaiheista kertovan näyttelyn. Bändin faneille paikka on varmasti yhdenlainen pyhiinvaelluskohde, vaikka kyllähän autenttisen aineiston kanssa sai ajan kulumaan asialle vihkiytymätönkin.

Jos haluat nauttia Kiteellä kunnollista konstailematonta kotiruokaa, suuntaa Irman tuvalle. Kotoisen oloisessa lounaskahvilassa kaikki tehdään alusta pitäen itse. Minulle täysin vieras perunavelli maistui samettiselle ja kaalilaatikko oli ihan parasta.

Irman tuvan tiski pursusi herkullisia kotileivonnaisia. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita, kukkosia, vatruskoita, korvapuusteja, munkkirinkeleitä, marjapiirakoita ja rukiista ruisleipää. Täältä kannattaa hakea herkkutuliaiset.

Onnela ja Puun Sielu -näyttelyA Nightwish StoryIrman tupa

Ilomantsi paratiisi on

Juice oli oikeassa sarkastisessa laulussaan Ilomantsi. Omat kokemukseni Ilomantsista juontavat kauas lapsuuteni sukulaisreissuille, eikä minulla ollut minkäänlaista aikuisiän kokemusta tästä itäisimmästä Suomen kunnasta. Se, mitä tältä käynniltä ammensin, oli silkkaa ”paratiisia”.

Yövyin Suomen itäisimmässä majapaikassa Ilomantsin Möhkön kylässä Möhkön Rajakartanossa. Venäjän rajalle matkaa on vain pari kilometriä. Koitajoen rannalla sijaitsevan mummolahenkisen matkailuyrityksen parasta antia on täydellinen luonnonrauha ja paikan emännän valmistama loistava karjalainen kotiruoka.

Valtaisien hankien keskellä yritin kuvitella kuinka kaunista täällä kesäisin onkaan. Möhköön täytyy ehdottomasti palata kesällä kalastamaan.

Möhkön Rajakartanon läheisyydessä on Petkeljärven kansallispuisto. Aika kiva olisi päästä patikoimaan tuonne harju- ja järvimaisemiin. Kannattaa katsastaa myös Möhkön vanha ruukkialue ja piipahtaa Ruukin museossa.

Ilomantsin kirkolla suosittelen ajamaan Parppeinvaaralle. Runokylänä tunnetulla alueella on paljon karjalaisuuteen pohjautuvaa nähtävää ja koettavaa, kuten Runonlaulajien pirtti, Rajakenraali Raappanan maja, Kaikkien Pyhien tsasouna, Luontopirtti Mesikkä, museoaitat ja ravintola Parppeinpirtti. Tosin talvikaudella osa paikoista on avoinna vain sesonkiaikaan.

Söin lounaan Parppeinpirtin lounasbuffassa. Perustason lounasruokaa kivassa karjalaisessa miljöössä vaaran huipulla. Sunnuntaisin ja sesonkiaikana ravintola kattaa nykykarjalaisen pitopöydän.

Möhkön RajakartanoKoitajokiRavintola Parppeinpirtti

Piipahdin pikaisesti myös Hermannin viinitilan myymälässä hankkimassa tuliaiseksi pullon paikallista kuohuviiniä. Kesäisin yritys pyörittää näköalaravintola Hermannin viinitornia Ilomantsin vesitornin huipulla. Skumppaa 33 metrin korkeudessa kuulostaa hyvältä.

Kuulin paikallisilta, että Ilomantsissa on hyvät valaistut hiihtoladut hienoissa maisemissa. Tässäkin yksi hyvä syy lähteä Pohjois-Karjalaan vaikka talviloman viettoon. Laduilla on tilaa ja majoittumaan pääsee halutessa korven keskelle, joten koronaturvallinen matkailu täällä harvaan asutulla seudulla onnistuu.

Kerron tulevissa blogijutuissani käyntikohteista tarkemmin. Itse innostuin Pohjois-Karjalasta sen verran paljon, että suunnittelen alkukesästä palaavani uudelleen.

Sen lisäksi, että näiden kolmen matkapäivän aikana söin hyvin ja paljon (lue liian paljon), tapasin myös ihania, välittömiä ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut jatkaa juttua vaikka kuinka kauan. Jossain syvällä tunsin hengenheimolaisuutta, olenhan itsekin juuriltani puoliksi pohjoiskarjalainen. Ehkä tämä selittää sen, miksi olen niin kova puhumaan.

”Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää”, letkautetaan karjalaisessa sananlaskussa. Liekö tässä syy siihen, että Pohjois-Karjalassa on selvästi helppoa olla?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Suomen kaupungit Suomi

Viisi vinkkiä Kuopioon

torstai, joulukuu 10, 2020

Kuopio on minusta Savon ihanin kaupunki. Sopivan suuri ollakseen vireä ja eläväinen, mutta sopivan pieni ollakseen kotoisa ja helposti lähestyttävä.

Sitä paitsi Kuopio on kaunis kaupunki. Vettä ja rantaviivaa löytyy, kauniista vanhoista rakennuksista ei ole puutetta ja viheralueita on rakennettu sopivasti keskustaa somistamaan.

Kun pakettiin pannaan vielä hyvin suunniteltu kompakti keskusta, jonka keskiössä on vilkas torialue, ainakin tällainen satunnainen kävijä kokee kaupungin juuri passeliksi. Auto vain parkkiin torin alle ja kävelyetäisyydellä ovat niin nähtävyydet, hyvät ravintolat kuin erinomaiset shoppailumahdollisuudet.

Tekisi mieli myös sanoa, että kuopiolaiset ovat poikkeuksellisen ystävällisiä. Tosin tässä kohtaa aina mietin, että pohjaako käsitykseni sittenkin leveään Savon murteeseen, joka helposti ruokkii käsitystä savolaisesta lupsakkuudesta. Joka tapauksessa Kuopiossa asuu mukavaa porukkaa. Kokeilkaapa kysyä tietä Kuopiossa ja Helsingissä. Siinä on ihan vissi ero.

Voisin aivan hyvin viihtyä asumassa täällä Savon sydämessä, kuten lähes 120 000 muutakin kaupungin asukasta. Imagotutkimuksissa Kuopio on sijoittunut asukkaidensa tyytyväisyydessä kärkipäähän Suomen suurimpien kaupunkien joukossa.

Kuopio on kiinnostava matkailukaupunki jopa pikaiseen kaupunkimatkaan marraskuisessa harmaudessa. Tässä viisi vinkkiäni kaupunkiin.

1. Käy: Kuopion kauppahalli

Suomen kauneimmaksi valittu Kuopion kauppahalli on kuin värikäs karamelli kauppatorin laidalla. Kun ovesta astuu sisään, tuntuu kuin olisi astunut ajassa hieman taaksepäin. Partasen kalakukkoja myydään edelleen ja savolaisukot istuvat turinoimassa kahvilassa kuin vuosikymmeniä sitten. Kauppahallin tunnelma on lämminhenkinen sekoitus vanhaa ja uutta.

Kauniissa puodeissa on rivistö herkkukauppoja, paikallisten tuottajien leipää ja leivonnaisia, lihaa ja kalaa, juustoja, mausteita, kahviloita ja käsitöitä sekä tietysti niitä maan kuuluja kalakukkoja.

Meitä ilahdutti Espanjan herkut -kauppa, jonka tiskillä piti syödä parit pintxot ja siemailla lasit cavaa. Olohan tuntui ihan eurooppalaiselta. Sympaattinen Sevillasta kotoisin oleva kauppias naureskeli, että aluksi alkoholin tarjoilua kauppahallissa hieman vieroksuttiin. ”Espanjan mamu tulee myymään viinaa kauppahalliin”, mutta nyt siihenkin on jo totuttu, ”mitä nyt suomalainen katsoo kellosta, milloin on sopiva aika lasilliselle.”

Nurkasta bongasimme ”mustajalan” eli kinkkutelineessä olevan ilmakuivatun Iberico-kinkun. Tällaisen tammenterhoilla kasvaneen vuoristopossun kilohinta on aika ”sikamainen”, mutta siltikin piti ostaa tätä herkkua kotiin tuliaiseksi.

Tuliaiseksi lähti myös Irene Partasen kalakukko. ”Se ainut oikea” Kuopiossa syntyneen mieheni mielestä.

Kauniin jugend-henkisen kauppahallirakennuksen rakentaminen aloitettiin 1897. Kauppahallitoimintaa rakennuksessa on harjoitettu vuodesta 1902.

2. Kävele: keskustan vanhat puukorttelit ja jyhkeät kivirakennukset

Kuopion keskusta on kävelijän unelma etenkin, jos vanhat puurakenteiset kivijalkatalot kiinnostavat. Pienellä alueella on idyllisiä hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Korkea hatunnosto Kuopion kaupungille näiden kauneuksien säilyttämisestä. Kannattaa katsastaa mm. Kuninkaankatu, Kirkkokatu, Minna Canthin katu, Puistokatu ja Sataman alue ympäristöineen.

Kuopion hallinnollisesta asemasta muistuttavat jämerät kivitalot kuten torin laidan mahtipontinen kaupungintalo (1885) ja lääninhallituksen rakennus (1882). Itseäni hymyilytti auton ikkunasta bongaamani vaaleanpunainen verotoimiston rakennus. Kaupungin, jossa on vaaleanpunainen verotoimisto, täytyy olla hyvä kaupunki.

3. Lounasta: Ravintola Urban

Sain useammalta taholta vinkin lounastaa torin tuntumassa sijaitsevassa ravintola Urbanissa. Chaîne des Rôtisseurs’n kilvin varusteltua ja useaan kertaan palkittua ravintolaa pyörittää Anssi Kantelinen, Suomen Top Chef 2015 kilpailun voittaja.

Urbanin miljöö on kivan rento ja 12 euron hintainen lounas niin hyvää kuin odottaa saattoi. Normipäivinä Urban toimii vain lounasravintola. Sen lisäksi viikonloppuisin järjestetään menuiltoja, joilla tarjoillaan viiden ruokalajin yllätysmenuita.

4. Yövy: Lapland Hotels Kuopio

Lapland Hotels Kuopio on lappitunnelmainen uudehko hotelli Kuopion keskustassa. Tyylikkyyttä, tunnelmaa, superystävällistä palvelua, erinomainen ravintola ja hyvä aamiainen. Lisää kokemuksia täältä.

4. Shoppaile: Matkus Shopping Center

Myönnetään, yksi syy Kuopioon tuloon oli Ikea. Tarvitsimme uuteen kotiimme kaikenlaisia pieniä juttuja, joita varten ei ole Ikean voittanutta.

Kuopiossa Ikea sijaitsee reilun kymmenen kilometrin päässä keskustasta Matkus-nimisen kauppakeskuksen yhteydessä. Ikean lisäksi ryppäästä löytyy lähes 80 muuta liikettä.

Tiedoksi muuten, että nyt joulun alla Matkuksessa on erilaisia pop up -puoteja. Esimerkiksi 11.-13.12.2020 ensimmäiseen kerrokseen tulee väliaikainen kauppa, jossa myydään savolaisten pientuottajien herkkuja ja muita tuotteita.

Shoppailuintoiselle Kuopio on hyvä kohde muutenkin. Torin ympäristössä on valinnanvaraa, kuten useampi tavaratalo, kauppakeskus ja persoonallisia kivijalkakauppoja.

Tällä kertaa meillä oli pikainen visiitti, mutta Kuopiossa riittäisi tekemistä ja näkemistä useammallekin päivälle. Harmitti ohittaa useampi mielenkiintoinen museo, joihin olisin halunnut poiketa. Ensi kerralla sitten. Toivottavasti jo heti alkuvuodesta.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Kaksi ystäväpariskuntaa ja onnellistamisen viikonloppu Lappeenrannassa

lauantai, elokuu 1, 2020

Miten voi hotellissa yöpyä laiturin nokassa? Missä syö Lappeenrannan parhaan pihvin ja mikä on kaupungin paras terassi? Entä miksi ajauduimme availemaan salaperäisiä lukkoja?

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Rakastan hotelleissa yöpymistä. Hotellielämässä on jotain kutkuttavaa nostetta, joka kiikuttaa hetkeksi arjen yläpuolelle. Se tunne, kun tsekkaat itsesi sisään, nouset hissillä kerroksiin ja avaat tulevan yöpymispaikkasi oven, on jollain lailla juhlavaa. Sinulla on ympärilläsi uusi maailma, jonka vieraana voit hetken vain nautiskella mukavista asioista.

Joku on laittanut paikat kuntoon sinua varten. Sijannut vuoteet sileillä lakanoilla ja viikannut pyyhkeet odottamaan ottajaansa. Ympärillä vallitsee järjestyksen harmonia. Jokainen tyyny on ojennuksessa ja jokainen tavara pöydällä omalla paikallaan.

Ja aamulla sinua odottaa valmiiksi katettu runsas aamiainen. Kaikki on hetken ihanan huoletonta. Siinä syitä, miksi niin mieluusti irrottaudun välillä hotelliasiakkaaksi.

Sokos Hotellien missio on onnellistaminen, mikä kertoo jo paljon. Arjen tai juhlan asiat voivat olla pieniä juttuja, tekoja ja huomioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Tällä kertaa me lähdimme onnellistamaan itseämme läheisimmän ystäväpariskunnan kanssa.

Tervetuloa hotelliin. ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle…?”

Staycation – hotelliin omaan kaupunkiin

Hotelliin voi mennä vain majoittumaan, mutta hotelliin voi mennä myös nautiskelemaan. Siksi ei aina tarvitse matkustaa kauas. Vai mitä tykkäätte siitä, että ystävien kanssa aloitettiin viikonlopun vietto perjantai-iltapäivänä kotikaupungissamme Lappeenrannassa, Original Sokos Hotel Lappeessa?

Tapasimme hotellilla suoraan töistä tulleet ystävämme, kiireisen yrittäjäpariskunnan, jolla vapaa-aika on todella kortilla. Tässäkin suhteessa jokainen säästetty tunti oli heille itselleen enemmän aikaa. Ja enemmän mukavaa yhdessäoloaikaa meille kaikille.

Nuo usein vastaan hangoittelevat miehet oli myös helpompi saada mukaan tällaiselle lähikeikalle. Kotikulmilla kun pysyttiin, tarvittiin huomattavasti vähemmän minkäänlaista säätöä.

Majapaikka ”Saimaalla” laiturin kupeessa

Original Sokos Hotel Lappee sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa lähellä kaikkea. Hotellin sijainti on ihanteellinen monellakin tapaa. Se on yhteydessä kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen Iso-Kristiinaan, joten hotellista pääsee sujuvasti sisäkautta pujahtamaan ostoksille. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Lappeenrannan kaupunginteatteri ja elokuvateatteri.

Kaupunkiin tutustuvalle kaikki merkittävä on riittävän lähellä. Kävelyetäisyydellä ovat Lappeenrannan ykköspaikat: tori, Linnoitus ja satama-alue.

Minua vähän nauratti, kun mies meillä valitti, ettei hänellä ole mitään päälle pantavaa. Tai kuulema on, mutta kun vaimo ei anna laittaa erävaatteita hotelliin. Niinpä me ensin kurvasimme katsomassa Iso-Kristiinan miesten muotia ja jotain sieltä mukaan tarttuikin.

On loistoidea, että Saimaan rantakaupungissa sijaitseva hotelli on ottanut huoneiden ja yleisten tilojen sisustukseen Saimaa-teeman. Miehen kanssa yövyttiin Superior-huoneessa nimeltään romanttinen Laituri. Koko seinän mittainen auringonlaskukuva Saimaalta antoi huoneelle miellyttävän seesteisen tunnelman. Tässä huoneessa tulee pakosti kesäfiilis ympäri vuoden.

Hauskalta kuulostavat myös muut Superior Queen-huoneet: hempeä Auringonlasku, kohtalokas Kuutamo, raikas Purjehdus, perinteikäs Vanha kanava, rouhea Uitto, hellyttävä Lumi-Kuutti ja nostalginen Mökki. Jokainen näistä huoneista on omaleimaisen uniikki.

Ensin vähän ostoksille.Sitten huoneeseen ”Saimaalle”.Kuka voi vastustaa hotellisänkyä?

Viikonloppu alkuun saunalla ja uimisella

Meidän perjantainen iltapäivämme käynnistyi rentouttavasti omalla privaattisaunalla. Vaikka hotellilla on yleinen saunavuoro, oma sauna ja oma tila oman porukan kesken on huomattavasti mukavampaa.

Työpäivän jälkeen nälkä oli hirmuinen, joten eipä olisi voinut olla otollisempaa hetkeä saunan seurustelutiloissa odottaville herkuille. Ravintola Vennin lankut oli lastattu maukkailla ja värikkäillä antipasteilla. Ja pöydällä odotti samppanja jäissä. Saattoi tältä samppanjafriikiltä päästä syvä huokaisu silkasta ihastuksesta. Mikä ihana viikonlopun aloitus!

Saunomisen välillä oli virkistävää pulahtaa uimaan. Yllätyimme altaan koosta. Sokos Hotel Lappeen reilun kokoisessa uima-altaassa todellakin pystyi kunnolla uimaan. Ja jos kuntoilu muuten kiinnostaa, ennen saunaa saa hien pintaan vieressä olevalla kuntosalilla.

Näillä elementeillä lähtee käyntiin paras perjantai.

Kukkamekko päälle ja Lappeenrannan iltaan

Mökkiviikonloppujen vastapainoksi oli kiva laittaa parempaa päälle ja lähteä ystävien kanssa katsastamaan Lappeenrannan kesämeininkiä. Totesimme kaikki, että on se vaan kummallista, miten harvoin tulee omassa kotikaupungissa käytyä missään.

Kun hotellista lähdettiin kaupungille, tuli sellainen hauska tunne kuin oltaisiin turisteina kotikulmilla. Tuttuja paikkoja alkoi tarkastelemaan ihan uusista näkökulmista.

Minusta yksi Lappeenrannan mukavimmista ravintoloista on Sokos Hotel Lappeen alakerran uudehko viinibaari Venn, jossa poikkesimme aperitiiveilla ennen syömään menoa. Sen lisäksi, että paikasta saa hyvää ruokaa, kelpo viinejä ja kivoja drinksuja, Venn on viihtyisä. Vähän kuin kodikas olohuone.

Nyt naurattaa.Chin chin kamut!

Kaupungin paras pihvipaikka

Illaksi meille oli varattu pöytä Angus Steak & Wine ravintolaan. Muutaman kerran on tullut aiemminkin syötyä täällä ja hyväksi havaittua. Näin valoisana aikana ravintola tuntuu vähän synkältä tumman värimaailmansa ansiosta, mutta ei kannata antaa sen haitata. Ruoka on hyvää ja palvelu erinomaista.

Alkuruuista meidän suosikeiksi nousivat Anguksen muikkuleivät. Rapsakat voissa paistetut muikut saaristolaistyyppisellä leivällä olivat toimiva yhdistelmä.

Nimensä mukaan Angus on parhaimmillaan pihveissä. Liharuokien lista on monipuolinen ja hyvä asia on, että useimpiin annoksiin voi lisukkeet valita itse. Miehen mielestä ravintolan klassinen pippuripihvi oli paras pippuripihvi ikinä. Kauaksi ei kyllä jäänyt karitsan sisäfilekään valkosipuliperunoilla. Täydellinen kypsyys ja maistuvat lisukkeet.

Itselläni ei ollut Vennin antimien jälkeen enää kova nälkä, joten tyydyin nautiskelemaan kaikkea pientä Anguksen tapaslautaselta.

Jälkkäriksi nautittiin paahtovanukasta, marjaviettelystä ja espressomartinia. Näillä eväin oltiinkin jo aika täydellisessä euforiassa.

Anguksessa on muuten viinikellarin yhteydessä kiva erillinen tila pienen porukan tapaamisiin. Ollaan oltu täällä kummipojan valmistujaisjuhlissa ja tuo viihtyisä kabinetti jäi erityisesti mieleen.

Anguksen jälkeen jatkettiin tutkailemaan Lappeenrannan iltaelämää. Näistä kokemuksista tulee oma juttunsa vähän myöhemmin. Siinä paljastan, mikä minusta on kaupungin ehdoton ykkösterassi.

Valinnan vaikeutta.Ja hymy senkun levenee.Kai se jälkkäri voi olla tämmöinenkin.

Lukkojen taakse mysteereitä ratkomaan

Onneksi hotellillamme sai viikonloppuisin aamiaista vähän myöhempään, aina klo 10.30 asti. Tässä iässä sitä tarvitsee kummasti edellisen illan baarikierroksen jälkeen riittävästi aamuista palautumisaikaa.

Original Sokos Hotel Lappeen aamiainen tarjoillaan vastikään valmistuneessa Aamiaisravintola Sagassa. Tila oli kivan raikas ja valoisa. Aamu on huomattavasti mukavampi aloittaa ilmavassa ja valoisassa miljöössä.

Monta noutopistettä takasivat sen, ettei buffet-pöytiin päässyt syntymään ruuhkia. Aamiainen oli riittävän runsas ja mukava oli huomata, että leipäpöydästä löytyi minusta Suomen parhaita Rikkilän Leivän sämpylöitä.

Joku oli laittanut kaiken tämän minua varten. Aamiaisravintola Sagan uusi ilme oli oikein onnistunut.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti jotain ihan ennen kokematonta. Tai no, kaksi meistä oli tehnyt tuttavuutta asian kanssa muualla jo aiemmin, mutta minä olin ihan pihalla koko jutusta.

Meille oli varattu aamupäivästä aika Room Escape Lappeenrantaan. Olin aiemmin kuullut näistä pakopelihuoneista, mutta oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman piti.

Tapasimme mysteeripäällikkö Annan, joka opasti meidät pakopelihuoneen sääntöihin ja kertoi taustatarinan, jota meidän piti ryhmänä lähteä selvittämään. Tehtävämme oli selvittää tiemme ulos lukitusta huoneesta lukkoja avaavien vihjeiden avulla. Samaan aikaan mysteeripäällikkö tarkkaili toimiamme tv-ruudun välityksellä. Siinä tilanteessa, kun homma ei edennyt, saimme auttavia lisävihjeitä.

Täytyy myöntää, että itse en ollut tällä kentällä ihan omimmillani. Liekö johtunut siitä, ettei oma looginen päättelykykyni ole sieltä parhaimmasta päästä? Mutta onneksi porukassa oli niitä, jotka oivalsivat nopeammin ja juttu eteni. Tosin tämä case olikin kinkkisempi kuin kuvittelimme ja ihan loppuun saakka emme ennättäneet hommaa viemään.

Huoneissa kuvaaminen oli kielletty, enkä ikävä kyllä voi muutenkaan paljastaa, mitä kaikkea juttuun kätkeytyi.

Suosittelen, menkää kokeilemaan ja testaamaan millainen on oma ongelmanratkaisukykynne. Tämä on loistava tapa tehdä jotain ihan uudenlaista vaikka työporukalla ja testata samalla yhteistoimintaa pienen paineen alla. Kummasti näinkin pienessä ajassa luonteenpiirteet ja kunkin ominaisuudet nousevat esille.

Ikävä kyllä, sitten oli aika sanoa heipat. Taas minä muistan, miksi on niin tärkeää tavata välillä ystäviä ja tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikenlaista hauskaa. Selvästi olimme onnellistuneet.

Ja muistan minä taas senkin, miksi kannattaa välillä mennä hotelliin. Prisman kautta mentiin kotiin laittamaan ruokaa.

https://www.sokoshotels.fi/fi/lappeenranta/sokos-hotel-lappee

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ahvenanmaa Risteilyt Suomen kaupungit Suomi

Maarianhamina on kesän helpoin ”ulkomaankohde”

torstai, heinäkuu 16, 2020

En voi mitään sille, että Maarianhaminassa tuntui koko ajan siltä kuin oltaisiin ulkomailla. Unohdin alkuun, että alue on tosiaan yksikielinen ja tyhmänä turistina yritin pariin otteeseen tarjota suomea. Turhaan. Täällä asiat hoidetaan på svenska. Järkyttävää todeta, miten ruosteessa kouluruotsini onkaan. Jäin muuten miettimään, että mahdetaanko Ahvenanmaan kouluissa opiskella pakkosuomea?

Saavuimme aamutuimaan Viking Linen m/s Gabriellalla Maarianhaminan länsisatamaan aivan ydinkeskustan kupeeseen. Vilkaisu karttaan kertoi, että kaupunki on itseasiassa pitkulainen kapea niemimaa.

Välimatkat ovat lyhyitä. Niin keskustaan kuin vastarannalle kävelee satamasta noin kymmenessä minuutissa. Päivämatkalaiselle Maarianhamina on juuri sopivan kompakti ottaa kaupunki haltuun.

Solen skiner och vädret är vackert, olisi ollut mukava sanoa, mutta tällä kertaa ikävä kyllä näin ei ollut. Ahvenanmaan taivas oli tumman ja raskaan pilviverhon peittämä ja tasaisin väliajoin se muisti kastella meitä tihuttavalla sateella.

En muuten tiennyt, että Maarianhaminan perusti Tsaari Aleksanteri II vuonna 1861. Kaupungin nimesi itse tsaaritar Maria Aleksandrova oman nimensä mukaan.

Museolaiva PommernJos Maarianhaminan on merensininen, on se myös lehmuksenvihreä.

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata Maarianhaminaa, se on ehdottomasti merellinen. Meri leimaa kaupunkikuvaa kaikkialla, niin maisemassa, historiassa kuin elinkeinoissa.

Kaupungin perustamisen jälkeen monet laivanvarustajat asettautuivat Maarianhaminaan. Siitä alkoi kauppalaivaston kultakausi, joka yletti reittejään Itämereltä Pohjanmerelle ja jopa Välimerelle. Myöhemmin kaupunkiin kehkeytyi vilkas autolauttaliikenne, jonka voi jokainen todeta seuraillessa satamaan saapuvia ja lähteviä aluksia.

Ahvenanmaa elää turismista. Luin, että joka viides yksityissektorilla työskentelevä ahvenanmaalainen on töissä matkailualalla.

Autolauttasataman vieressä on kaksi Maarianhaminan päänähtävyyttä: museolaiva Pommern ja Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Jätimme nämä tällä kertaa väliin, sillä itseäni kiinnosti enemmän päästä tutkimaan kaunista kaupunkia ja sen hyvin säilyneitä puurakennuksia. Oma osansa asiassa oli toki koronalla. Vähän vielä vierastan tiloja, joihin kerääntyy paljon ihmisiä.

Yllätyin, miten paljon kauniita ja koristeellisia 1800- ja 1900-luvun vaihteen puutaloja kaupungissa onkaan. Osa näistä on Maarianhaminassa syntyneen Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin käsialaa. Jos puutalomiljööt kiinnostavat, kannattaa katsastaa ainakin Mariegatan ja Södragatan.

Upeaa, että näitä kaunokaisia Maarianhaminassa riittää. Täällä on rakastuttu ilmiselvästi torneihin.

Maarianhaminan katukuva on hyvällä tavalla vanhanaikainen ja kylämäinen, jopa seisahtunut. Rakennuskanta on matalaa ja kaupunkikuvaa hallitsevat vanhat kivijalkatalot. Käyntihetkellä elettiin tiistai päivää ja vähän ihmettelimme, miten vähäistä paikallisliikenne olikaan. Asukkaita Maarianhaminassa on Wikipedian mukaan 11696, mikä on lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä.

Keskustassa kannattaa käydä katsastamassa Lars Sonckin (se sama, jonka käsialaa on Tampereen tuomiokirkko) suunnittelema kaunis St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.

Kävelykatu Torggatanin varrella on suurin osa kaupoista ja sen ympäristössä on paljon ravintoloita ja kahviloita. Punaisessa puutalossa Ekonomiegatanilla on paikkakunnan parhaana kahvilana pidetty Bagarstugan. Toinen omaleimainen, vanhoilla huonekaluilla sisustettu kahvila on Svarta Katten.

Jos rakastat kirpputoreja, kannattaa käydä kurkkaamassa Strandgatanilla oleva suurehko Emmaus-kirpputori.

St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.Kävelykatu TorggatanBagarstuganSvarta katten

Maarianhamina on ilmiselvästi täydellinen kesäkaupunki. Yllätyin kaupungin vehreydestä. Puistoja, puita ja kukkia on joka puolella. Meri on läsnä kaikkialla ja kaupungissa on useita viihtyisiä alueita, joissa voi nauttia merihenkisestä ilmapiiristä. Harmi vaan, kun tällainen fiilistely jäi meiltä nyt sään vuoksi kokematta.

Aurinkoiseen päivään sopiva käyntikohde on Lilla Holmen, uimarantasaari, jonne johtaa silta. Nyt kävimme siellä lähinnä tuulta pitämässä rantarakennuksen suojissa.

Toinen kiva käyntikohde lähellä Lilla Holmenia on Sjökvarteret, Merikortteli. Täällä pääsee tervan tuoksussa tutustumaan vanhaan laivanrakennusperinteeseen. Vanha kaljaasialus Albanus on purjevenekulttuuria vaalivan Merikorttelin silmäterä.

Alueella on myös herkullisista pizzoistaan tunnettu persoonallinen Pub Niska, jonka taustalta löytyy Strömsösta tunnettu Michelin-kokki Michael Björklund.

Kannattaa myös vilkaista käsintehtyjä ahvenanmaalaisia koruja myyvä Guldviva ja paikallisten suunnittelijoiden käsitöistä tunnettu Salt.

Lilla HolmenPurjelaiva AlbanusPub NiskaSalt

Vielä pieni veneretkivinkki. Fiskelyckan-alus kuljettaa länsisatamasta läheltä Pommernia juhannuksesta elokuun puoliväliin vanhalle luotsiasemalle Kobba Klintarille. Risteilylaivamme lipuessa aivan saaren edustalta kiinnitin huomion tuohon karuun saareen ja erityisesti sen hauskan näköiseen taloon. Myöhemmin kuulin, että kyse onkin tunnetusta nähtävyydestä. Minua jäi niin kovin kiinnostamaan, miltähän tuolla talossa mahtaa näyttää sisältä.

Kobba Klintar

Ahvenanmaan saaristo on ylen kaunista. Suosittelen viettämään hetken laivan kannella niin mennen kuin tullen. Ja tulihan se meidänkin reissulla aurinko esiin, tosin vasta sitten, kun lähdettiin. Pääsimme kuin pääsimmekin näkemään Ahvenanmaan merimaisemia kesäisemmässä valossa.

Ei muuten yhtään hullumpi idea olisi ottaa auto mukaan laivaan. Kahdeksassa tunnissa, minkä Gabriella on maissa, ennättää jo aika kivasti ajelemaan pitkin Ahvenanmaata. Välimatkat ovat lyhyitä, Ahvenanmaalla kaikki on lähellä.

Lisää vinkkejä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan löydät näistä tuoreista blogijutuista:

https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2020/07/11/ahvenanmaa-makumatka/

https://meriharakka.net/2020/07/14/paiva-ahvenanmaalla/

http://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2020/07/10/ahvenanmaan.aarteita-kastelholman-linna/

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Suomen kaupungit Suomi

Kaamosta karkuun kylpylään – testasin suolahuonehoidon

tiistai, lokakuu 29, 2019

Kylpyläkäynnin tarjosi Lappeenranta Spa.

Ulkona oli pimeää ja sateista, sellaista ettei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan. Sen sijaan keksin loistavan idean. Lähtisimme ystäväni kanssa viettämään lokakuista kaamosiltaa paikalliseen kylpylään.

Kävin syyskuussa pikaisesti tutustumassa Lappeenranta Day Span tiloihin ja hoitotarjontaan. Tuolta reissulta jäi mieleen erityisesti kylpylän eriskummallinen suolahuone.

Minulle tällainen hoitomuoto oli tuntematonta ja olin vähän yllättynyt kuinka paljon hyviä vaikutuksia näin yksinkertaisella asialla kuin suolalla voi olla. Yleensähän suola yhdistetään kaikkeen haitalliseen ja epäterveelliseen. Mutta eipä koskaan aiemmin ole tullut kokeiltua suolaa ulkoisesti.

Pääsin kokeilemaan suolahuoneen tehoa maamme suolahuonehoitojen pioneeripaikkaan, Lappeenranta Day Spahan. Suolahuonehoidot tulivat ensimmäisenä Suomessa juuri Lappeenrannan kylpylään jo 1900-luvun alussa, joten aika vanhasta luonnonmukaisesta hoitomenetelmästä on kyse.

Yksi hoito käsitttää 20-40 minuutin oleskelun suljetussa tilassa, jonka seinät, katto ja lattiat ovat valkoisen vuorisuolan peitossa. Sen lisäksi suolageneraattori puhaltaa ilmaan hienojakoista suolapölyä.

Suolan kerrotaan auttavan erityisesti iho- ja hengitystieongelmissa. Ihosairauksissa suola toimii antiseptisesti ja vaikeuttaa haitallisten bakteerien leviämistä iholla. Suola tuo helpotusta mm. atoopikoille, psoriaatikoille ja kuivasta ihosta kärsiville.

Suolahuonehoidosta on apua myös astmaatikoille ja muille hengityselinongelmaisille. Suolan sanotaan vahvistavan limakalvojen immuunihoitojärjestelmää sekä vähentävän limakalvojen turvotusta ja tukkoisuutta. Tämä iski erityisesti minuun, joka kärsin jonkin asteisesta kroonisesta nuhasta. Olen alituisesti sellainen tukkoinen niiskuneiti.

Hetken aikaa suolahuoneessa oleskeltuamme huomasimme kuinka helppoa tuossa tilassa oli hengittää. Vähän samanlaista kuin olisi ollut raikkaassa vuoristoilmassa. Toimisi muuten varmaan myös flunssaoireissa. Suolan maku tuntui konkreettisesti suussa.

Vähän meitä ystäväni kanssa nauratti, kun makasimme puoli-istuvassa asennossa vieretysten kuin vanhoissa kuvissa keuhkoparantolan potilaat. Vitsailimme, että olemme pian kaksi harmaasuolattua kinkkua. Vielä kun joku lupaisi, että tämä hoito nuorentaa 🙂

Kaikkinensa suolahuonekäynti oli ihan miellyttävä kokemus, jota tulen varmasti kokeilemaan uudelleen ainakin keväällä, kun pahin allergisen nuhan kausi alkaa.

Suolapölyn sanotaan irrottavan limaa hengitysteissä. Tämän huomasin seuraavana aamuna, sillä kurkusta sai kurlata limaa ja nenä vuosi oudon paljon. Uskon, että säännöllisellä käynnillä suolahoidosta voisi oikeasti olla hyötyä tukkoisuuden lievityksessä.

Edullisimmillaan 20 minuutin kertakäynti maksaa 20 euroa. Viiden kerran sarjahoidon saa 80 eurolla.

Ennen suolahuoneeseen menoa kävimme Lappeenranta Day Span kahdeksan asteisessa kylmäaltaassa. Aidon lähteen päälle tehdyn kastautumisaltaan vesi tulee oikeasti syvältä maan uumenista.

Tässä kohtaa kyllä ylitin itseni, sillä en normaalisti juurikaan pistä edes jalkaani alle 18 asteiseen veteen. Virkistävää, vaikka nämä kylmäaltaat eivät olekaan ihan omin juttuni.

Lopuksi menimme vielä rentoutumaan kadun toiselle puolelle Lappeenranta Span allasosastolle saunomaan ja uimaan. Pukuhuoneessa kävi melkoinen vilske, sillä allasjumppa oli juuri päättynyt. Lappeenrannan kylpylän sauna- ja allaspuoli on tiloiltaan aika pieni, joten jos haluat rauhassa uiskennella, kannattaa tarkistaa milloin altaissa on ohjattua toimintaa ja välttää näitä aikoja.

Loppuillasta sitten saimmekin uida altaissa lähes kahdestaan. En ole koskaan ollut mitenkään innokas kylpyläkävijä, mutta tällainen rauha on sitä kylpylämaailmaa, mistä tykkään ja nautin.

Siinäpä taas nähtiin. Ei tarvitse olla aina sään armoilla tekemisissään. Tällaisina synkkinä päivinä pikkuriikkinen hemmottelua tekee kumman hyvää.

www.lappeenrantaspa.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Hotelliviikonloppu omassa kotikaupungissa – kokemuksia Lappeenrannan Boutique Hotel Old Spasta

sunnuntai, lokakuu 6, 2019

Majoituksen ja menun tarjosi Savon Mafia

Tehtiin miehen kanssa staycationit eli lähdettiin viettämään hotelliviikonloppua kotikaupunkimme Lappeenrannan vanhimpaan ja romanttisimpaan hotelliin.

Vähän huvitti, kun heitin laukun automme takaboksiin ja starttasimme pihaltamme hotelliviikonlopun viettoon. Kymmenen minuuttia ja olimme majapaikkamme, Boutique Hotel Old Span pihassa. Enpä ole koskaan aiemmin yöpynytkään hotellissa näin lähellä kotiani.

Ensi-ihastus syttyi jo alkukesällä

Idea tähän juttuun lähti jo alkukesästä. Tapasimme ystäviemme kanssa Lappeenrannan satamassa ja mietimme jossain vaiheessa iltaa, minne voisimme mennä yhdessä syömään. Lopputulemana päädyimme Lappeenrannan kylpylän kupeessa olevaan Bistro Lähteeseen, josta kukaan meistä ei tiennyt yhtikäs mitään. Sattuma oli tässä kohtaa puolellamme, sillä ravintolan ruoka yllätti meidät iloisesti.

Samassa syssyssä ystäväpariskunta keksi, että miksi heidän oikeastaan kannattaa ajaa taksilla kotiin, kun he voisivat sen sijaan jäädä yöpymään mukavaan hotelliin. Huone järjestyi kaksiosaisen kylpylän vanhemmalta puolelta, Boutique Hotel Old Spasta.

Pitihän meidän muidenkin nähdä millainen hotellihuone kätkeytyi tuon kauniin jugendrakennuksen sisuksiin. Ja niinpä koko poppoo istui hetken päästä viehkossa hotellihuoneessa nauttimassa minibaarin antimia.

Wanhan kylpylärakennuksen suloista charmia

Hotellista ja sen ravintolasta inspiroituneena otin yhteyttä hotellia ja ravintolaa pyörittävään Savon Mafiaan, jonka monet tuntevat maineikkaana savonlinnalaisena hotelli-, ravintola- ja panimoyrityksenä.

Da daa, niin järjestyi miehen kanssa tilaisuus päästä kokeilemaan, millaista on viettää hotellivuorokausi muutaman kilometrin päässä omasta kodista.

Kyllähän kaikki lappeenrantalaiset tietävät kaupunginlahden rannalla olevan vanhan kylpylän. Onhan tuo komistus tuijotellut Saimaalle jo vuodesta 1913. Kummallista minusta sen sijaan on, etten ole aiemmin tehnyt tuttavuutta kyseisen yrityksen kanssa.

Ehkä syynä on menneille vuosikymmenille jämähtänyt käsitykseni kuntoutuskylpylästä, jonka palvelut on suunnattu lähinnä vanhemmalle väelle. Mutta ajat muuttuvat. Tuli todettua, että Lappeenrannan kylpylä on muuntautunut hemmotteluhoitoihin keskittyväksi nykyaikaiseksi kaupunkikylpyläksi.

Vanhassa kylpylärakennuksessa on todella ihastuttavaa boutiquehotellin henkeä. Kahden kerroksen 28 huonetta ovat kaikki erilaisia ja kauniisti jugendhenkeen sisustettuja. Meillä oli pieni minisuite, jossa oli erillinen tila nukkumiselle ja oleskelulle. Mies tykkäsi siitä, että huoneessa oli kaksi telkkaria, joista toista saattoi katsoa sängyssä pötkötellen.

Minä taas kuolasin huoneemme lämmintä värimaailmaa, kauniita tapetteja ja erityisesti huikean ihanaa näköalaa Saimaalle. Aivan hotellin edustalla on yksi Lappeenrannan sataman vierasvenelaitureista. Oli hauskaa seurailla huoneemme ikkunoista ohi kulkevia ja rantautuvia paatteja.

Kuntoutuskylpylästä hemmottelukeitaaksi

Kävin tutkailemassa Lappeenranta Day Span esimiehen Viivin kanssa kylpylän erilaisia hoito- ja virkistysmahdollisuuksia. Paikan vanhoja hoitoperinteitä vaalivat Suomen ensimmäinen suolahuone sekä kiehtova 8-asteinen aito luonnonlähde. Mietin miten hyvää kaltaiselleni tukkoiselle nuhanenälle oleskelu suolahuoneessa voisi tehdä.

Päätin laittaa hemmottelupäivän omalle must to do -listalle. Mukavaa olisi nauttia niin hieronnasta, kasvohoidosta kuin jostain kylpylän hoito-osaston monista turvekylvyistä. Hotelliasiakkaille vastapäisen kylpylän uuden osan, Lappeenranta Span, sauna- ja uima-allasosasto ovat maksuttomia.

Saimaa on parasta Lappeenrantaa

Olimme illalla menossa syömään kylpylän Bistro Lähde -ravintolaan, mutta sitä ennen teki mieli lähteä pienelle lenkille Lappeenrannan satama-alueelle. Boutique Hotel Old Spa sijaitsee minusta kaupungin hienoimmalla paikalla Saimaan rannalla, kuitenkin aivan keskustassa.

Tässä kohtaa on ihan pakko ylistää oman kotikaupungin ranta-alueiden kauneutta ja hulppeita lenkkeilymaastoja. Lähdit hotellilta sitten oikealle tai vasemmalle pystyt kulkemaan Saimaan rantaa melkoiset matkat. Katsokaa nyt näitä kuvia miten upeaa täällä onkaan, etenkin syksyn hulppeassa värikylläisyydessä.

Jotenkin kiehtovaa viettää tällaista yhteistä aikaa, vähän kuin lomalla olisi oltu. Saatoimme tehdä tuikitavallisesta arkipäivästä vähän juhlavaa. Tässä kohtaa syyslauantaina meillä yleensä suunnataan Prismaan, pestään pyykkiä tai siivotaan.

Sen sijaan nyt vaeltelimme kiireettömästi pitkin Saimaan rantabulevardia ja poikkesimme keskellä päivää lasilliselle. Vielä tarkeni auringossa terassillakin istuskella. Tuli samalla katseltua kotikaupunkia vähän kuin turistin silmin.

Bistro Lähteen yllätysmenussa hyvä hinta-laatusuhde

Rakastan yllätyksiä, ja siinä varmaan yksi syy, miksi halusin valita Bistro Lähteen tarjonnasta yllätysmenun. Olen hyvin kaikkiruokainen. Oikeastaan ainut asia, mitä en syö enkä koskaan ravintolassa tilaisi, on maksa.

No, vähän meinasi etukäteen harmittaa, kun alkuruuaksi pöytäämme tuotiin poronvasan maksaa. Annos oli kaunis kuin mikä, joten päätin ainakin maistaa. Vaan kas kummaa, söinkin koko annoksen. Se oli nimittäin todella herkullista. Makea puolukka sopi miedon makuiselle maksalle erinomaisesti ja mukava lisuke lautasella oli rapsakka jäkälä. Täydet pisteet tälle.

Pääruokana oli paistettua siikaa rapukastikkeessa, hyvää sekin. Jälkiruoka sen sijaan jätti vähän toivomisen varaa. Annos oli kauniisti rakennettu, mutta tyrnimarjapossetin maku oli meistä hieman tunkkainen. Liekö syynä marjoissa maistunut tervan maku, joka vei raikkauden marjoista?

Kokonaisuudessaan Bistro Lähde on varteen otettava vaihtoehto. Kolmen ruokalajin yllätysmenun 34 euron hinta on minusta hyvin kohtuullinen.

Otimme myös menun ruokiin valitut viinit, joista meitä eniten ihastutti australialainen Weemala Pinot Gris. Tuhti valkkari, joka olisi mennyt hyvin vaikka poronmaksankin kanssa. Kiitos ravintolalle myös ystävällisestä palvelusta, tullaan toistekin.

Loppuillasta kävimme kurkkaamassa vielä Lappeenrannan iltaelämää, mutta kovin myöhään emme jaksaneet kukkua. Soma hotellimme veti tällä kertaa pidemmän korren. Aamulla oli nautinnollista nukkua vähän pidempään ja aloittaa päivä valmiilla aamiaisella.

Erityisen kiva juttu tässä oli, ettei edessä ollutkaan pitkää ajomatkaa. Vajaa kymmenen minuuttia ja olimme jälleen kotona. Staycationissa on ideaa.

https://lappeenrantaspa.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista