Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kirjaudu sisään
☰
×
Browsing Category

Ruoka ja viini

Espanja Kanariansaaret Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

Ravintolavinkkejä Kanariansaarille: Santa Cruzin ja Las Palmasin herkullisimmat palat

keskiviikko, 1 helmikuun, 2023

Viime vuoden lopun Kanarian kiertomatkamme oli monessa suhteessa napakymppi, niin myös ruuan osalta. Vaikka meillä oli molemmissa asuinpaikoissa ihan kelvolliset keittiöt, kävimme ulkona syömässä enemmän kuin koskaan aiemmin pitkillä matkoillamme. Teneriffan Santa Cruz ja Gran Canarian Las Palmas ovat ihan huikeita ruokakaupunkeja.

Meillä on miehen kanssa omituinen harrastus matkoillamme. Kiinnostavien nähtävyyksien ohella bongailemme mielenkiintoisia ravintoloita ja tutkimme ravintola-arvosteluita. Onnistumisprosentti kokeiluissa vaihtelee, mutta täytyy sanoa, että tällä reissulla se oli yllättävän korkea.

Vaikka Espanjassakin hintataso on selvästi noussut, siltikin siellä yhä edelleen syö melko edullisesti. Toki viininystävälle lasku kevenee huomattavasti edullisen alkoholin myötä. Parasta minusta on se, että Espanjassa viini tosiaan mielletään ruokajuomaksi, eikä siitä koskaan revitä yhtä rajua ryöstöhintaa kuin Suomessa. On hämmästyttävää, että jopa kalliimman puoleisissa fine dining paikoissa viinilasillisen voi saada vain neljällä eurolla.

Mutta mennäänpä niihin paikkoihin, jotka meille maistuivat. Mukana on myös sellaisia ravintoloita, joissa ruoka ei saanut meiltä täysiä pisteitä, mutta sen sijaan loistava palvelu tai ihastuttava ilmapiiri nousivat arvoonsa.

Espanjalaisessa ravintolasyömisessä on mukavaa, että lähes aina annokset ovat jaettavissa, para compartir. Näin pääsee maistamaan paljon laajemman otoksen kuin, että molemmat tilaisimme vain omat annokset.

Ravintolat jaoin kolmeen kategoriaan: espanjalaiset ja fuusioravintolat, etniset sekä fine dining -ravintolat.

Espanjalaiset ja fuusioravintolat

Santa Cruzissa on yksi ravintolakatu ylitse muiden. Kaupungin vanhimmassa osassa Calle Antonio Dominques Alfonso -kadulla on vieri vieressä viehättäviä ravintoloita ja niiden terasseja. Testasimme näistä kolmea ja kaikki olivat hyviä. Tästä kadusta muuten paikalliset käyttävät edelleen sen vanhaa nimeä La Noriaa.

Calle Antonio Dominques Alfonso -katu alias La Noria -katu on yksi viehättävimmistä ravintolakaduista Santa Cruzissa.

El Porrón Tasca Andalusia, Santa Cruz

Tämän ravintolan löysimme vuokraemäntämme ansiosta ja niinhän se on, että usein paikallisten suosimat ravintolat ovat parhaita. Kivan hintainen espanjalainen ravintola, joka on erikoistunut Andalusian alueen ruokiin. Jokaisen annoksen kohdalla selkeästi mainittu vegaaninen, gluteeniton, maidoton ymv. Sijaitsee edellä mainitulla La Noria -kadulla.

Taberna Lobo de Mar, Santa Cruz

Perinteisiä espanjalaisia ruokia hieman uudemmalla twistillä tarjoava pieni ravintola. Lyhyt lista, mutta kaikki mitä tilasimme oli hyvää. Loistavat mustekalarenkaat ja buffala-mozzarellasalaatti jäivät mieleen. Ravintola sijaitsee myös La Noria -kadulla.

Compostelana Plaza de España, Santa Cruz

Espanjalaisen aukion vieressä sijaitseva ravintola, joka markkinoi itseään italialaisena, mutta jonka listalta löytyy myös perinteisiä espanjalaisia herkkuja. Maukkaat ja suurehkot pizzat sekä erinomaiset salaatit. Melko edullinen.

Santo Pecado Gastrobar, Santa Cruz

San Franciscon kirkkoaukiolla sijaitseva ravintola, jonka terassipöydät tuntuivat aina olevan tupaten täynnä. Fuusioruokaa, jossa vivahteita espanjalaisesta, meksikolaisesta ja aasialaisesta keittiöstä. Keskihintainen.

Wine & Cheese Bar, Santa Cruz

San Fransisco aukion toisella laidalla oleva ravintola, joka näytti olevan eritoten paikallisten suosiossa. Hyvin traditionaalinen espanjalainen ravintola, josta löytyvät kaikki perinteiset annokset kanarialaisista perunoista mojo-kastikkeineen galicialaiseen mustekalaan. Erinomaiset viinit. Keskihintainen.

Nicomedes, Santa Cruzin kauppahalli

Kiitos tämän ravintolan löytämisestä kuuluu kivalle suomalaispariskunnalle, jonka tapasimme edellä mainitussa Taberna Lobo de Marissa. Santa Cruzin kauppahallin alakerran takimmaisessa nurkassa sijaitseva kala- ja merenelävien ravintola edustaa ”suoraan tiskiltä pannulle” kauppahalliravintoloita.

Ravintolan ilmapiiri oli vilkas, jopa rauhaton, mutta raaka-aineet takuulla tuoreita. Söimme ihania almejas-simpukoita sekä taivaallisia valkosipuliöljyssä grillattuja kampasimpukoita. Pakko mainita, että paikan Perelladan cava oli myös erinomaista. Täällä oli kiva katsella paikallista elämää. Keskihintainen vai peräti hieman kallis? Outo asia, että liitutaudulle kirjoitettuihin hintoihin laitettiin alvi päälle. Tämä yllätti.

Sociedad Bar Circulo del Dia, Santa Cruz

Plaza del Principe de Asturias -puiston vieressä oleva uudehko ravintola, jossa edullinen 12 euron hintainen päivän menu, menu del día. En menisi tänne syömään muuten, mutta päivän menu tarjosi erinomaisen hinta laatusuhteen: kahdesta vaihtoehdosta valittavan alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan sekä ruokajuoman (myös viini) ja leivän. Ihan kelpoista lounasruokaa, erityisesti alkukeitot olivat hyviä. Liikuttavan hyvää palvelua. Mukava syödä terassilla rauhallisella sivukadulla.

Ravintola sijaitsee kauniissa rakennuksessa, jossa toimii jonkinlainen säätiön ylläpitämä yksityisklubi.

Refugio de las Animas, Santa Cruz

Tämä pikkubaari oli ihan pakko mainita, sillä tästä ”Sielujen turvapaikasta” (Google-kääntäjän mukaan) tuli meidän kantapaikka. Mukava, mutkaton ja edullinen paikka, jonka terassilla oli kiva pistäytyä lasillisella tai tapaksilla. Listalta löytyy paljon erilaisia pikkuannoksia pieneen nälkään.

Mies löysi täältä uuden suosikkioluen 1906:n. Saa sekä pullossa, mutta hanasta (caña) oli kuulema vieläkin parempaa. Ystävällinen henkilökunta.

El Churrasco Grill, Las Palmas

Lähellä Las Canteras rantaa oleva pihviravintola, joka näytti olevan pukumiesten suosiossa. Erinomaisia viinejä laseittain ja äärettömän hyvää, vanhan ajan hienostunutta ja huomioivaa palvelua. Ruoka perinteistä. Hintataso hieman keskitason yläpuolella.

Etniset ravintolat

Udon, Santa Cruz

Kauppakeskus Meridianassa sijaitseva fuusioaasialainen oli meistä erinomainen. Kävimme täällä kahdesti ja kaikki tilaamamme oli hyvää. Huomioi tilatessa, että annokset ovat pienehköjä. Hintataso melko edullinen.

El Rincon de Gualalupe, Santa Cruz

La Noria kadulla sijaitseva mukava meksikolainen ravintola. Ruoka perussettiä, mutta hyvin laitettua. Melko edullinen.

Hokkaido sushi (Bar-Cafeteria el Cairo), Santa Cruz

En oikeastaan tiedä kumpi on ravintolan oikea nimi, sillä seinässä näytti lukevan molemmat nimet. Joka tapauksessa kyse on ydinkeskustassa olevasta pienestä sympaattisesta sushi-ravintolasta.

Söimme täällä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla totesimme sushit erinomaiseksi. Seuraavalla kerralla tilasimme sushilajitelman, mutta olisi sittenkin kannattanut tilata listalta erikseen, olivat nimittäin parempia. Hintataso edullinen.

Dareshasu, Santa Cruz

Yritimme mennä useaan kertaan tähän pieneen filippiiniläis-japanilaiseen ravintolaan, mutta paikka oli aina täynnä ja ovella jonoa. Ilmeisesti ruoka on hyvää, jos suosiosta voi jotain päätellä. Ainakin paikka on hyvin edullinen.

Chiwawa Cantina Vegueta, Las Palmas

Las Palmasin vanhan kaupungin Veguetan alueella sijaitseva pieni meksikolaisravintola on ilopilleri silmälle. Hauska, värikäs ja kekseliäs sisustus tuo iloa päivään, mutta iloa antoi myös paikan ruoka ja mangomargarita. Erinomaiset tacot. Hintataso melko edullinen.

Monte Libano, Las Palmas

Las Canterasin rantakadulla oleva libanonilainen Monte Libano oli ihan hyvä. Ei ehkei omassa genressään mitenkään erikoinen, mutta sellainen perushyvä. Tabouleh-salaatti maistui, samoin kuin hummus erilaisten leipien kanssa. Kiva sijainti meren ääressä. Miinusta välinpitämättömästä ja kiireen tuntuisesta tarjoilusta. Sijainti meren äärellä on viehättävä.

Fine dining -ravintolat

Cayote Restaurante, Santa Cruz

Olen iloinen, että keksimme mennä syömään tähän Taburiente hotellin alakerrassa sijaitsevaan uudehkoon ravintolaan. Ehdottomasti yksi meidän tämän matkan parhaista ruokakokemuksista. Buffala mozzarellasalaatti tomaattipedillä oli ihanaa, samoin kuin tonnikalatartar.

Kaunis ja uudenaikainen sisustus sekä oikein miellyttävä miljöö. Hintataso hieman keskitason yläpuolella, mutta tasoonsa nähden ei kuitenkaan kallis.

El Santo, Las Palmas

Kävellessämme Santa Cruzin Trianan kaupunginosassa silmiimme osuivat El Santon ikkunasta sen lukuisat maininnat Michelin oppaissa, eikä ihme. Ehdottomasti ravintola-aatelia kaikilla mittareilla: hienoa makumaailmaa, kauniita annoksia, äärimmäisen hyvää palvelua ja niin miellyttävä miljöö.

Kun astuimme ravintolaan taustalla soi yksi lempibiiseistäni, Norah Jonesin Come away with me. Tämä on juuri sellainen ravintola, jonne kannattaa mennä romanttiselle illalliselle.

Tilasimme neljä ruokaa ja kaksi jälkkäriä jaettavaksi. Kaikki oli loistavaa. Erityisesti jäivät mieleen kuivatut tomaatit, jotka oli täytetty jollain juustolla ja mantelipestolla sekä mandariinia muistuttava jälkkäri, joka oli sitten ihan jotain muuta kuin ulkoasu antoi olettaa. El Santo tarjosi ehdottomasti koko matkan parhaan ruokakokemuksen. Hintataso keskihinnan yläpuolella, mutta hintansa väärtiä jokainen murunen.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

10 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

Ravintolavinkkejä Malagaan. Minne kannattaa kulinaristin suunnistaa?

lauantai, 10 joulukuun, 2022
Jos jotain Espanjan kaupungeissa on paljon niin ravintoloita. Eipä tarvitse montaa askelta ottaa löytääkseen jonkinlaisen kuppilan janoa tai nälkää tyydyttämään. Poikkeusta tässä ei tee Malaga, minusta Sevillan jälkeen Andalusian toiseksi paras ruokakaupunki. Matkailijan päänvaiva on usein siinä, minkä valitsisi mittavasta tarjonnasta.

Reilun kahden viikon kokemus vieraassa kaupungissa ei vielä tee paikkakunnan ravintola-asiantuntijaa. Siinä ajassa kuitenkin ruuasta kiinnostunut matkaaja saa jo jotain käsitystä ravintoloiden tarjonnasta ja paikallisesta hintatasosta. Me syötiin Malagassa pääosin hyvin, mutta toki joukkoon mahtui myös pettymyksiä.

Kävimme kokeilemassa paikkakunnan ehkä tunnetuimman tapasravintolan El Pimpin, mutta meitä se ei oikein vakuuttanut. Perinnetapasten perussettiä, ei huonoa, muttei mitään mainittavaa, ei sen enempää. Siksi vähän ihmetyttikin jatkuva jono ravintolan ovella. Jos jotain hyvää voisi sanoa, niin ravintolan sisätilat ovat kivan perinteiset ja Andalusia-henkiset, sellaiset kuin ne varmasti ovat olleet iät ajat.

Tapasten ystävälle Malaga on melkoinen mekka, mutta ikävä kyllä ravintoloiden joukossa on myös melkoisia riman alittajia. Tapas sanaa voidaan näköjään käyttää mistä tahansa purkista lautaselle siirretystä valmisruuasta. Satunnaiselle matkailijalle piilee vaara saada eteensä koirankuppiroiskauksia, kuten itse näitä turistikusetuspaikkoja nimitän.

Onneksi nämä paikat ovat marginaalisia. Malaga on joka tapauksessa mahtava ruokakaupunki, jossa syö hyvin ja usein myös melko edullisesti. Tässä listaus meille mieleen jääneistä ravintoloista ja matkamme parhaista ruokakokemuksista.

33-45 Sound Restaurante Mitjana ja Gastro

Malagan vanhassa kaupungissa on itse asiassa kaksikin samalla nimellä toimivaa ravintolaa, joilla kummallakin on samanlainen musiikkiteemainen sisustus, mutta menuissa pientä eroavaisuutta.

Molempien ravintoloiden sisustus on ruokaravintolalle hieman yllättävä. Seinien kuvat kuuluisista artisteista, musiikkijulisteet ja tilassa soiva musiikki luovat kuvaa enemmän baarista kuin vakavasti otettavasta ruokaravintolasta. Tosin tämä on puhtaasti täti-ihmisen subjektiivinen mielipide.

Kävimme testaamassa molemmat ravintolat, 33-45 Mitjanan ja 33-45 Gastron. Meistä molemmat olivat loistavia. Suosikiksemme nousseeseen Gastroon menimme jopa toistamiseen. Molemmat ravintolat tarjoavat espanjalaisen keittiön muunneltuja tapasruokia hieman uudella twistillä ja totuttua tasokkaammin laitettuina.

Ylipäätään kaikki, mitä molemmissa ravintoloissa söimme oli herkullista. Annokset olivat kauniita, maistuvia ja tasoonsa nähden hyvin kohtuuhintaisia.

Suurin ero ravintoloiden välillä oli annoskoissa. 33-45 Sound Restaurant Mitjana -ravintola tarjosi hieman kalliimpia, mutta isompia annoksia. Suosikkimme 33-45 Sound Restaurant Gastron annoskoot olivat sen sijaan pienempiä, enemmänkin maistelumenutyyppisiä. Annoshinnat olivat 7-8 euron luokkaa. Kaikki annokset olivat jaettavissa.

Mikäli olet mustekalan ystävä, kokeile Gastron pulpoa. Annos oli pieni, mutta pulpo varmasti yksi parhaista, mitä olen Espanjassa syönyt. Hinta-laatusuhde molemmissa ravintoloissa oli minusta erinomainen.

La Alvaroteca

Jos olet kiinnostunut kokeilevasta ja mielikuvituksellisesta keittiöstä, tämä on sinun paikkasi. Söimme täällä ystäviemme kanssa varmasti yhden reissumme mieleenpainuvimmista aterioista. Tekisi mieli sanoa, että La Alvaroteca leikkii ruualla, mikä tekee annoksista äärettömän kiinnostavia ja tarjoaa makumaailmayllätyksiä.

Koska meitä oli koolla neljä ruuan suhteen uteliasta ja kaikkiruokaista nautiskelijaa, valitsimme ravintolan kiinnostavan White menun eli La Alvarotecan yllätysmenun. Idea on se, että jaettavia annoksia tuodaan pöytään niin kauan kunnes pöytäkunta sanoo riittävän ja sen jälkeen tulee vielä kaksi annosta. Annokset ovat pääosin normaalimenun osia, mutta asiakas ei etukäteen tiedä, mitä pöytään tuodaan.

Söimme kaiken kaikkiaan seitsemän annosta ja siihen vielä jaettavat jälkkärit päälle. Menu oli täynnä ylläreitä. Annokset olivat luovia, esillepano hauskaa, oivaltavaa ja visuaalista. Makumaailma oli kiinnostavaa ja tarkoin harkittua.

Välillä annosten ulkomuoto yllätti. Kuvittelit syöväsi ihan jotain muuta, mitä lautasella oletit olevan. Kannattaa muuten jälkkäriksi valita se muna. Varmasti yksi parhaista ja erikoisimmista jälkkäreistä, jonka olen koskaan syönyt.

Menu maksoi hengeltä ilman juomia kuudenkympin luokkaa. Ei ihan edullista, mutta hintansa väärti, mikäli haluat erilaisen ruokailukokemuksen. Ainut, mikä häiritsi kokemusta oli kiireen tuntu tarjoilussa. Annokset tuotiin pöytään turhan ripeästi. Olisimme haluneet pitää ruokien välillä pidempiä taukoja. Meille tämä ei ollut liukuhihnakokemus, ravintolalle ehkäpä. Tästä miinusta.

Restaurante Balausta

On tilanteita, kun ruokailulle tarvitaan vähän fiinimpiä puitteita. Mikäli kaipaat romanttista miljöötä illalliselle tai kaunista ympäristöä merkkipäiväjuhlaan, Malagan vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva ravintola Balausta on oiva vaihtoehto.

Vietin tässä ravintolassa omia pyöreiden vuosien synttäreitä ja olin todella tyytyväinen kaikkeen. Ruoka oli erinomaista, palvelu ensiluokkaista ja kokemuksen täydensi juhlava miljöö 1800-luvun kaupunkipalatsissa.

Söimme meitä varten suunnitellun erikoismenun, joten en pysty sanomaan mitään ravintolan varsinaisesta menusta. Meidän viiden ruokalajin menussa kaikki oli todella hyvää. Erityisesti jäi mieleen merenelävistä tehty keitto ja täydellinen sisäfilepihvi.

Balaustan keittiömestarina toimii José Carlos García, joka pyörittää Malagan Malaguetan alueella Michelin tähditettyä ravintolaa.

KGB Malaga Gastrobar

KGB Malaga Gastrobar on vanha suosikkini Malagassa, tosin välillä kokenut pienen notkahduksen, mutta nostin sen jälleen suosituslistalleni.

Ravintolan on kehitellyt uudenlaisia fuusiotapaksia, jotka ovat voittaneet useita palkintoja alan kilpailuissa. Listalla on myös tapaksia, joiden makumaailma vie eri puolille maailmaa.

Ruokailu täällä on mutkatonta. Tapakset nautitaan tiskillä, josta tilataan annoksia sitä mukaa kuin mieli tekee. Helppo paikka vaikka nauttia vain alkupalat täällä. Kokeile kanaa Margarita drinkin tapaan. Kiva yhdistelmä makeaa ja suolaista.

Ravintolan nimi ei sitten viittaa mitenkään Venäjään. Nimen kirjainlyhenne tulee sanoista Kuartel Gastronomic Bar.

Muita kiinnostavia

Kävimme lounaalla vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Restaurante Matizessa. Majapaikkamme emäntä piti tätä ravintolaa yhtenä kaupungin parhaimmista.

Hotellin yhteydessä toimivan ravintolan miljöö oli viihtyisä ja palvelu huippuhyvää. 17 euron hintainen menu del dia (päivän menu) oli tasokas. Hintaan sisältyi alkuruoka, pääruoka, juoma ja leipä. Jos lounaasta voi jotain päätellä, ravintola tarjoaa varmasti rahalle vastinetta myös dinnerillä.

Vanhan kaupungin pienen pieni ravintola La Barra de Zapata oli ravintola, josta ei oikein syntynyt selvää mielipidettä. Menimme ravintolaan heti sen avauduttua ja saimme viimeisen vapaan pöydän, kaikki muut olivat varattuja.

Menu oli hyvin suppea, mikä joskus on pelkästään hyvä asia. Alkuruokamme tonnikalatartar oli todella hyvä ja raikas, mutta sitten vähän sukellettiin. Kaikki loput tilaamamme annokset olivat omituisen raskaita. Liekö vain huonoja annosvalintoja vai oliko sittenkin niin, etteivät makumaailmamme kohdanneet? Yritystä ainakin tällä gourmet-tapaspaikalla oli paljon.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Ikääntyminen Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

Juhlahumua Malagassa. Syntymäpäiväjuhlat ulkomailla – uhka vai mahdollisuus?

sunnuntai, 27 marraskuun, 2022
Pikku hiljaa alkavat jalat taas tavoittaa maaperää. Sen verran juhlahumussa olen viime päivät leijunut.

Kaikki alkoi vuosi sitten, kun Malagan katuja haahuillessa päätin, että tässä kaupungissa haluan ottaa vastaan uuden ikävuosikymmenen. Aiemmat pyöreiden vuosien juhlat olen viettänyt kahdestaan miehen kanssa jossain päin maailmaa. Nyt ajattelin, että olisihan se mukava, jos saisin mukaan muutaman ystävänkin ja voisin kerrankin pitää ihka oikeat synttärikekkerit. Maksoi mitä maksoi.

Ikääntymisessä ei minusta näillä vuosikymmenillä ole oikeastaan mitään juhlittavaa. On väistämätöntä, että tästä eteenpäin fysiikka ja keho vain rapistuvat, naama lahoaa ja toiminnot hidastuvat. Luonnollista, mutta vaikeaa hyväksyä etenkin, kun pää käy omiaan ihan eri vuosikymmenellä.

Sen sijaan elämä itsessään on suuren juhlan aihe ja sitä, jos mitä, kannattaa juhlia. Kun espanjalaisia seuraa, aina tuntuu olevan syytä fiestaan, pienempään tai isompaan. Ja aina on syytä vähän laulaa, tanssia ja taputtaa. Tätä alegríaa, elämäniloa, halusin päästä myös itse kokemaan ja nimenomaan Andalusian sydämessä Malagassa.

Vanheneminen panee miettimään. Fiilisteltiin ennen juhlapäivää AC Malaga Palacio -hotellin katolla.

Hyvän juhlapaikan löytäminen vieraassa kaupungissa ja vielä ulkomailla sisältää aina suuren määrän riskejä etenkin, kun kyse on tuntemattomasta ravintolasta, josta itsellä ei ole mitään kokemusta. Olisiko ruoka varmasti hyvää? Toimiikohan tarjoilu ja onko miljöö sittenkään sopiva juhlaan? Entä olisiko paikka espanjalaiseen tapaan liian meluinen tai ehkä niin fiini, että homma menee liikaa jäykistelyn puolelle? Entä aiheuttaisiko kielimuuri väärinymmärryksiä?

Aloitin valmistelut hyvissä ajoin ja pyysin Facebookissa suosituksia Malagan hyvistä juhlatilaisuuteen sopivista ravintoloista. Sainkin useita varteenotettavia ehdotuksia paikoista, joihin otin sähköpostilla yhteyttä. Kerroin minkälaisesta juhlasta on kyse, minkä suuruinen ryhmä olisi tulossa ja minkälaista menua toivoisin.

Ainoastaan kaksi ravintolaa vastasi tarjouspyyntööni. Toinen niistä lähetti ravintolan normaalin ruokalistan ja toinen ravintola tuntui muuten vaan tylsältä. Lähdin lopulta itse etsimään netistä erilaisilla haulla sopivaa juhlapaikkaa.

Sitten se löytyi. Keskeltä Malagan vanhaa kaupunkia ravintola, joka tuntui kaikin puolin sopivalta. Ihastuin Restaurante Balausta -ravintolaan, joka sijaitsee 1800-luvun entisessä kaupunkipalatsissa. Ihastelin paikan kauniita kuvia ja olin jo lähes varma, että tässä on juuri sellainen ravintola, mitä hain.

Vielä kun ravintolan keittiömestari José Carlos Garcia pyörittää Malagassa toista, Michelin tähdellä palkittua ravintolaa, tiesin, että tämä voisi olla täysosuma. Ravintola toimii tasokkaan boutique-hotellin, Palacio Solecion, yhteydessä.

Päivänsankari valmiina biletykseen.Juhlijat nuorimmasta ja vanhimmasta päästä.

Seuraavana päivänä sain Balaustasta englanninkielisen vastauksen ja tasting menu -ehdotuksen. Mukana oli tarkka hinta ja tarjoukseen oli selkeästi yksilöity, mitä hintaan sisältyi. Tosin menu oli heillä piakkoin vaihtumassa, joten se luvattiin tarkentaa, kun uusi menu olisi valmis.

Luin tarkasti Tripadvisorista kaikki ravintolasta tehdyt arvostelut. Pientä huolen poikasta aiheuttivat arvostelut, jotka tuntuivat olevan laidasta laitaan. Toisten mielestä ravintola oli tarjonnut loistavaa ruokaa, toisten mielestä hinta ja laatu eivät oikein kohdanneet tai jonkun mielestä tarjoilu oli ollut sekavaa.

Parempaakaan vaihtoehtoa en keksinyt, joten tartuin tarjoukseen ja tein varauksen. Ravintola itse ehdotti meille ravintolasalin siipeä, joka oli vähän erillään muusta salista, mutta kuitenkin sopivasta osana kaunista ravintolasalia. Tuo tila tuntui juuri sopivalta ja vahvistin varauksen maksamalla varausmaksun.

Kaikki oli tähän saakka hyvin, kunnes sain lopullisen menun. Kuusi ruokalajia oli vaihtunut viideksi, mistä olin vähän pahoillani. Kun kyselin asiaa, minulle ilmoitettiin, että raaka-aineet olivat vaihtuneet paremmiksi. Näin varmaan olikin, joten tähän mennessä kaikki hyvin. Ainakin viestintä ravintolan kanssa toimi hyvin. Minulle oli nimetty oma luottohenkilö, joka kertoi olevansa käytössä kaikkiin toiveisiimme.

Huolestuttavin käänne tuli paria viikkoa ennen h-hetkeä. Ravintola ilmoitti, että heille olisi tulossa 40 hengen ryhmä, joten voisivatko he siirtää pienen ryhmämme erilliseen kabinettiin. Olin varannut ravintolan juuri tuon kauniin tilan vuoksi ja siksi erillinen tila ravintolasalin ulkopuolella tuntui huonolta idealta. Kerroin, että en voi suostua tilan vaihtoon ja olin siinä vaiheessa jopa aikeissa vaihtaa ravintolaa. Sovimme, että tulen neuvottelemaan asiasta, kun saavun Malagaan.

Loppujen lopuksi asiassa kävikin enemmän kuin hyvin. Ravintola ei normaalisti ota ryhmiä keskelle intiimin oloista ravintolasalia, mutta nyt he suostuivat tekemään poikkeuksen. Meille katettaisiin kaunis pöytä ravintolasalin reunalle ja viereen saisimme myös kitaristin soittamaan tunnelmamusiikkia. Olin tässä kohtaa enemmän kuin mielissäni.

Viimeiset silaukset teimme vielä sähköpostitse sopimalla alkoholittomista juomavaihtoehdoista, vahvistamalla viinit ja erikoisruokavaliotoiveet sekä tervetuliaismaljojen tarjoilun. Kaikesta pidettiin erinomaista huolta ja toiveet toteutuivat illan aikana juuri niin kuin olimme sopineet.

Restaurante Balausta virittää jo miljööllään juhlatunnelmaan.

Olen Espanjassa rakastunut flamencon tunteikkaaseen musiikkiin ja intohimoiseen tanssiin. Siksi halusin viedä vieraani ensimmäiseksi seuraamaan flamencoesitystä. Tablao Flamenco Alegría on ehkä turhankin turistipainotteinen flamencopaikka, mutta heidän aikataulunsa sopi mainiosti meidän aikatauluumme ennen illallista, joten flamencolla nyt virittäydyttäisiin juhlatunnelmaan.

Varasin ryhmällemme liput ja istumapaikat etukäteen. En paljoa flamencosta ymmärrä, mutta tunnin mittainen esitys oli ainakin minusta erinomainen. Selvästi oli kyseessä ammattimainen porukka: kaksi tanssijaa, kitaristi ja kaksi laulajaa takasivat kuuman ja intohimoisen flamencokokemuksen.

Tanssi täynnä intohimoa.

Ennen flamencoa päivänsankari vietti hetken omaa aikaa kampaajalla ja meikkaajalla. Tukka ei ihan onnistunut toivotulla tavalla, sillä espanjalainen kampaaja ei tajunnut skandinaavisen hennon hiuksen erikoisvaateita. Kiharat olivat kauniit kampaajalta lähtiessä, mutta ikävä kyllä suoristuivat saman tien.

Meikki sen sijaan onnistui. Espanjassa naiset meikkaavat voimakkailla väreillä ja vetävät omaan makuuni aika tavalla jopa överiksi. Vähän pelkäsin, että minkähänlaiset spanish eyesit tulisin saamaan. Lopputulos oli minusta kuitenkin ihan onnistunut, vaikka tosi vaalealle iholleni ei löytynytkään tarpeeksi vaaleaa meikkivoidetta.

Balaustassa meitä jo odotettiin, kun saavuimme paikalle. Ja odottihan siellä meitä myös kauniisti katettu juhlapöytä. Henkilökunta kävi vuoron perään onnittelemassa ja varmistamassa, missä kohtaa halusimme minkäkin tarjoiluosan toteutuvan.

Ensin vähän juhlapuheita…… ja sitten nauttimaan juhlamenusta.

Juhlapuheiden ja maljankohotusten jälkeen aloitettiin ruokatarjoilu. Ennakkohuoleni ruuan tasosta osoittautuivat aivan turhiksi. Menu oli huippuhyvä. Yksikään osa ei pettänyt ja ruokiin paritetut viinit täydensivät hienoa kokonaisuutta. En muista milloin olisin viimeksi syönyt noin täydellistä pihviä. Enkä usko, että kukaan olisi jaksanut enää syödä sitä kuudetta ruokalajia. Kaikkiaan kolmisen tuntia nautiskelimme onnistuneesta illallisesta.

Itse nautin täysin sydämin täydellisyyttä hipovasta palvelusta, kauniista miljööstä ja sopivalla tavalla hienostuneesta ilmapiiristä. Ihanat läheiset ja ystävät ympärillä sekä loistava ravintolaelämys tekivät päivästäni kerrassaan ikimuistoisen.

Voin suositella Balaustaa lämpimästi juhlatilaisuuksiin. Ja onhan se upea paikka vaikka romanttiselle illalliselle, jos Malagassa sellaiselle olisi tarvetta. Ja miksei olisi, tämä kaupunki on täynnä rakkautta.

Onnellinen birthdaygirl Malagan yössä. Täytinköhän mä sittenkin 30?

Lähdimme porukalla ottamaan vielä yhdet lähiterassille. Kotimatkalla poikkesimme miehen kanssa ihastelemassa kerrankin hiljaista jouluvaloin koristeltua Larios-katua. Ja pitihän siellä napata illan viimeiset valokuvat. Mukana oli terassilta mukaan napattu illan viimeinen cavapullo. Brutaalisti nyt pullonsuusta. Kuusikymppisellä on tähän täysi oikeus. Salud!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

12 Kommenttia
Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi Taide

Mänttä hellii taiteenystävää ja Ravintola Gösta viimeistelee elämyksen

sunnuntai, 19 kesäkuun, 2022
Jos rakastat kauniita rakennuksia, tykkäät taiteesta ja nautit hyvästä ruuasta, Taidekaupunki Mänttä kannattaa laittaa käyntilistalle. Teimme vain yhden yön reissun, mutta antia kaikille aisteille oli niin paljon, että tuntui kuin reissussa olisi oltu pidempäänkin.

Kun museoista piittaamaton mies hämmästyttää vaimonsa ilmaisemalla halunsa matkustaa taidemuseoistaan kuuluisaan Mänttään, herää väkisin epäilys. Kuumetta, äkillinen mielenhäiriö vai haudattu koira?

Ehkä eniten tuota jälkimmäistä, sillä miestä kiinnostaa Suomen metsäteollisuuden historia. Viimeisen kuukauden aikana hän oli lukenut Mäntän kaupungin kehitykseen vaikuttaneiden Serlachiuksen suvun jäsenten elämänkertoja. Niiden pohjalta oli syntynyt kiinnostus nähdä paikan päällä, mitä usean sukupolven teollisuuspatruunat olivat Mäntässä saaneet aikaan.

Minua nyt ei tarvitse kahta kertaa taidemuseoihin houkutella. Olin itse käynyt Mäntässä muutama vuosi takaperin ja jo tuolloin hämmästellyt Serlachius-museoiden mittavaa yksityistä taidekokoelmaa. Huomasin tuolloin myös, että laimea asenteeni tehtaanpiipuistaan tunnettua Mänttää kohtaan osoittautui täysin vääräksi.

Siispä heti ensimmäisenä sopivana päivänä auto kohti Mänttä-Vilppulan kaupunkia, joka sijaitsee keskisessä Suomessa kutakuinkin Jyväskylän ja Tampereen puolivälissä.

Serlachius-museo Gustafissa ihastutti eniten itse rakennus

Aloitimme kierroksemme Serlachius-museo Gustafista, joka on entinen metsäyhtiön pääkonttori. Vuonna 1934 valmistunut kaunis funkkisrakennus on jo nähtävyys itsessään. Ainakin minusta rakennuksen aula on mykistävän kaunis.

Gustaf-museon aula ihastutti jälleen.

Gustaf-museon kiinnostavin näyttely oli meistä dramaattinen Paperiperkele. Näyttely kertoo audiovisuaalisin keinoin teollisuussuvun ensimmäisen patruunan G.A. Serlachiuksen tarinan ja osin myös Mäntän tarinan, sillä kaupunki olisi hyvin toisenlainen ilman Serlachiusten vaikutusta. Vuosien saatossa Mänttä kasvoi ja kehittyi paperiteollisuuden ympärille.

Mielenkiintoinen oli myös pohjakerroksen Selluportin takana -näyttely. Autenttiset kuvat ja aidot tarinat veivät menneiden vuosikymmenten taakse tehtaan työmiesten maailmaan. Työ oli rankkaa ja terveyttä kuormittavaa. Tosiaankaan ennen ei ollut paremmin. Näyttely kuvasi myös havainnollisesti selluloosan valmistuksen vaiheet entisaikaan.

Gustaf-museossa on aina myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa seinillä oli Trish Morrisseyn naiseuden rooleja tutkailevia valokuvia.

Jotain oli jäänyt muistuttamaan yhtiön pääkonttoriajalta.Paperiperkele näyttely ja huimapäinen G.A. SerlachiusTehdastyöläisen arki vuosikymmeniä sitten avautui tämän portin takaa.

Serlachius-museoiden pääsylippu on hyvin kohtuullinen. 10 euron lipulla pääsee molempiin museoihin: Serlachius-museo Gustafiin ja Serlachius-museo Göstan molempiin osiin. Hienoa on myös se, että lippu on voimassa kaksi päivää. Ainakin meille tuli niin kiire, että Gösta-museon paviljonki piti jättää seuraavaan aamupäivään.

Serlachius-museo Gösta – kaksi taidemuseota, kaksi aikaa

Noin kolmen kilometrin päässä Gustaf-museosta sijaitsee toinen Serlachius-museoista Gösta. Tai tekisi mieli sanoa, että kaksi museota, sillä Gösta on kahdessa eri rakennuksessa, jotka on yhdistetty toisiinsa käytävällä.

Gösta-museon vanha osa toimii Joenniemen kartanossa, joka oli aiemmin Gösta Serlachiuksen edustuskoti. Nykyisin rakennus on pelkästään museokäytössä. Museo tarjoilee kahdessa kerroksessa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia.

Ihan mistä tahansa teoksista ei ole kyse, sillä kokoelma on ainutlaatuinen laajuudessaan ja arvossaan. Voisi puhua jopa maamme ”kakkosateneumista”.

Schjerfbeckejä, Edelfeltejä, Gallen-Kalleloita, Halosia … kymmenittäin Suomen kulta-ajan taidetta. Mieleen jäi myös Claude Monetin työ, jonka aitous on varmistettu. Maalauksen arvosta voi päätellä jotain siitä, että samaan Heinäsuovat sarjaan kuuluva maalaus myytiin New Yorkissa lähes 100 miljoonan euron hinnalla.

Toinen puoli Gösta-museota on 2014 valmistunut puurakenteinen paviljonki, joka antaa hienot puitteet vaihtuville nykytaiteen näyttelyille. Käyntihetkellä nähtävänä oli Clare Woodsin maalauksia, Andy Freebergin valokuvia ja Rachel Kneebonen posliiniveistoksia.

Joenniemen kartano, Gösta-museon vanha puoli.Gösta-museon uusi aika avautuu paviljonkirakennuksessa.Joenniemen kartanon kaunein huone on minusta entinen kirjastohuone.Schjerfbeckejä yhden huoneen verran.Mies tutustuu taiteeseen.Kannattaa kurkistaa myös Joenniemen kartanon kellariin. Siellä on entinen viinikellari.Paviljongin suurin maalaus.”Ei lähdetä vielä.”

Ravintola Gösta valmisti taidetta lautaselle

Yhteistyössä: Ravintola Gösta

Ensimmäisen museopäivän päätimme makunautintoihin, tosin tässäkin mentiin osittain taiteen puolelle. Paviljongin alakerrassa toimii Suomen parhaaksi museoravintolaksi tituleerattu Ravintola Gösta.

Nautimme neljän ruokalajin taidemenun Kartanon klassikot. Menun saa myös kasvisversiona Vihreät klassikot (56/49 euroa). Molempiin menuihin on suunniteltu myös oma viinipakettinsa. Pidimme erityisesti kalalle valitusta kevyestä saksalaisesta punaviinistä Eser Spätburgunderista. Kiva kesäinen punkku monelle kesäruualle, kuten tässä paistetulle lohikalalle.

Annokset olivat kauniita kuin taidetta lautasella ja raikkaita kuin ravintolaa ympäröivä kesän vehreys. Aluksi söimme limemarinoitua kuhaa. Sitten saimme eteemme ”salaatin” grillatusta parsasta ja palvatusta peurasta. ”Salaatti” toi mieleen saunavastan, joka kätki lehtiensä suojiin melkoisen makukimaran.

Pääruokana oli paistettua nieriää. Tuon annoksen voinen kastike sai pyyhkimään lautaselta viimeiset rippeet leivänpalasella, niin hyvää se oli.

Omalla kohdallani jälkiruuat harvoin tuottavat pettymystä, mutta nyt olin erityisen sfääreissä. Mantelijäätelö, mansikkajäädyke ja mansikat olivat ihana yhdistelmä. Kehuja tuli myös mieheltä, joka ei juuri jälkiruuista perusta. Muuten, katsokaapa tuota kuvaa Kneebonen posliiniveistoksesta. Olisiko keittiömestari Henry Tikkanen saanut tästä kenties inspiraation jälkkäriin?

Ravintolan Göstan isoista ikkunoista on kivat näkymät.Ravintolan tilaa hallitsee Heikki Marilan maalaus.Syötävää taidetta lautasella.Jälkkärin inspiraatio?

Päivä oli ollut hyvä, sillä olin saanut ammentaa itseeni asioita, jotka tuottavat valtavasti iloa ja mielihyvää. Monta kaunista rakennusta, hienoa taidetta ja lopuksi vielä nautintoja lautaselta. Mutta eivätpä ihanuudet päättyneet vielä tähän. Olimme vieneet tavaramme etukäteen hotelliimme ja nyt oli vuorossa vielä yksi ihanuus. Siitä seuraavassa jutussa.

https://serlachius.fi

https://ravintolagosta.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 Kommenttia
Risteilyt Ruoka ja viini Ruotsi

Nautiskelijan Silja Symphony – herkuttelua monella tapaa

keskiviikko, 1 kesäkuun, 2022
Millaista oli risteillä vuosikymmenten tauon jälkeen valkoisella laivalla Tukholmaan? Paa daa daa, pa dada dada daa… Silja Linen tunnaribiisin soidessa päässäni suuntasin Silja Symphonylle kokemaan Ruotsin risteilyn vuosimallia 2022.

Lehdistömatka: Silja Line ja Visit Stockholm

Olipa kerran aika, jolloin Ruotsin risteilylle oli lähes pakko päästä ainakin kerran vuodessa. Seisovan pöydän katkarapuvuoret, tax free -ostokset ja bailaaminen laivan yökerhossa olivat isoja juttuja, ellei koko vuoden kohokohta.

Sitten alkoi toinen naapurimme Tallinna houkuttelemaan hinnoillaan ja helpolla saavutettavuudellaan. Omalla kohdallani Tallinna lopulta syrjäytti Tukholman. Matkailu muuttui muutenkin ja lentolippujen hinnat halpenivat. Viikonloppua saattoi lähteä viettämään yhtä hyvin myös kauemmaksi Eurooppaan. Ruotsin risteilyt saivat rinnalleen monenlaisia vaihtoehtoja.

Tukholma unohtui minulta lähes kahdeksi vuosikymmeneksi aina tähän päivään asti. Voitte kuvitella, että olin vähän innoissani, kun sain kutsun osallistua Silja Linen ja Visit Tukholman lehdistömatkalle Silja Symphonylla. Olipa tosiaan jo aika päivittää risteilykokemus tälle vuosikymmenelle.

Miten täydellinen risteilysää.

Hyttiluksusta Commodor Class -hytissä

Suu loksahti auki, kun avasin kymppikerroksessa sijaitsevan hyttini oven. Kyse oli Commodore luokan lähes pienen yksiön kokoisesta luksushytistä. Vähän tuppasi hymyilyttämään, kun muistin kuinka joskus kauan aikaa sitten matkustin halvimmassa hyttiluokassa, piskuisessa ja meluisassa hytissä autokannen alapuolella. Kauas oli tultu noista ajoista.

Parivuode, kiva oleskelutila, taulu-tv, isosta ikkunasta näkymä ulos, jääkaappi, jossa skumppa kylmässä ja vaatekomerossa kylpytakit ja tohvelit. Vähän alkoi tuntua, että oikeastaan voisinkin viettää koko risteilyn hytissäni sieltä minnekään poistumatta.

Commodore hyttiluokkaan kuuluu myös loungen käyttö, jossa on tarjolla juomia sekä pientä suolaista ja makeaa. Aika luksusta on myös mahdollisuus varata oma tilaussauna, josta on näkymä merelle tai saada aamiainen hyttiin toimitettuna. Tosin Bon Vivant -ravintolan erikoisaamiainen oli niin hyvä, että en olisi halunnut jäädä siitä paitsi.

Hitunen matkaluksusta Commodore hytissä.Commodore Lounge.

Voin taata, että kyllä tuo hytti-ihanuus nosti risteilyn ihan omalle levelille. En oikein illallakaan malttanut keskittyä laivan yökerhon viihdetarjontaan, vaan oma hytti veti pidemmän korren. Kääriydyin kylpytakkiin, siemailin proseccoa ja nautiskelin valoisasta kesäyön maisemasta. Kuinka tänä yönä meri saattoikaan olla noin tyyni.

En olisi millään malttanut nukkua. Vähän väliä yön tunteina nostin päätä ja katsoin ulos kuinka taivaanranta leiskui oranssinpunaisena auringon noususta. Aamukuudesta nousin kokonaan ylös ja istuin ikkunani ääressä aitiopaikalla seuraamassa saapumista Ruotsin upeaan saaristoon.

Commodore hyttiluokkaan kuuluva erikoisaamiainen kruunasi aamun. Noutopöydän lisäksi valittavana oli listalta erilaisia lämpimiä annoksia. Pöytään saattoi tilata myös erikoiskahveja ja hei, skumppaakin sai 🙂

Täältä näet esittelyn kaikista Silja Symphonyn hyttiluokista.

Erikoisaamiainen nautittiin Bon Vivant -ravintolassa.Aamiainen voi näyttää tältä……tai tältä.

Silja Symphonyn ravintolat

Muistan vieläkin 90-luvulta kuinka ihmettelimme Silja Symphonyn uutta ja ainutlaatuista Promenade kantta. Kyse on seiskakannen leveästä valtaväylästä, jonka varrella sijaitsee suurin osa laivan ravintoloista ja kaupoista. Edelleenkin tuo avenue näytti yhtä mukavalta. Tunnelmaa lisäsi iltaisin soitettu elävä musiikki.

Silja Symphonylla on ravintoloita, mistä valita. Promenaden varrella on sushiravintola Sushi & Co, kala- ja äyriäisravintola Happy Lobster, grilliravintola Grill House sekä hienostunut pohjoismaalaiseen ruokaan ja hyviin viineihin erikoistunut Bon Vivant.

Lisäksi kannella kuusi sijaitsee italialainen Tavolàta Ristorante Italiano ja meille monille se ainut ja oikea laivan buffet-ravintola Grande Buffet.

Silja Symphonyn Promenade on laivan sydän.Ravintoloita moneen makuun.

Silja Linen uudet nimikkoviinit ja -oluet

Pääsimme tutustumaan sommelier Peter Björkforsin johdolla Siljan laivojen uusiin laivan viineihin. Joka toinen vuosi laivan henkilökunnasta koostuva raati valitsee mittavasta määrästä viinikandidaatteja laivan nimikkoviinit: valkkarin, punkun, rosen, kuoharin ja samppanjan. Tänä vuonna valinta tehtiin sokkomaisteluna lähes 150 ehdokkaan joukosta. Ei mikään ihan helppo tehtävä.

Kun ostan laivoilta viinejä, suosin yleensä näitä laivan omia nimikkoviinejä. Ne ovat kivan hintaisia, helppoja ja hinta laatusuhde niissä on hyvä.

Lisäksi Siljan laivoille oli valittu myös kaksi laivan nimikko-olutta. Molemmat oluet tulevat Virosta, joista toinen on tumma portteri ja toinen raikas sitrusmainen vaalea olut. Jälkimmäisestä tuli meidän maisteluraadin suosikki.

Laseissa laivan viinejä: proseccoa, samppanjaa ja roseeta.Laivan tämän vuoden punaviini tulee Italiasta.Laivan oluista raikas vaalea viehätti.

Laivan buffet-ravintolan uudet tuulet

Kauas on tultu siitä, kun laivojen buffaravintolat olivat, anteeksi vaan, enempi tai vähempi mättöpöytiä. Määrä tahtoi korvata laadun.

Toisin on tänä päivänä. Ruuan laatuun, raaka-aineisiin, makumaailmaan ja esillepanoon kiinnitetään huomiota aivan eri tavalla kuin ennen.

Meillä oli ilo päästä maistamaan hiljattain uudistuneen Grande Buffet -ravintolan menun antimia. Yritin syödä sivistyneesti ja ottaa vain harkiten omaan makumaailmaani sopivaa tarjottavaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun esillä on yli 140 toinen toistaan herkullisemman näköistä vaihtoehtoa, niinhän siinä kävi, että lapasesta lähti.

Sivistyneesti liikkeelle.Tässä kohtaa homma vielä hallinnassa.Nyt taisi jo mopo karata.Jos vielä ihan vähän jälkkäriä.

Pidin erityisesti kasvisruuista, joita oli mukavasti sijoiteltu eri puolille pöytiä muiden ruokien lomaan. Huomasin itsekin vähän kuin puolihuomaamatta valitsevani lautaselle enemmän kasvisruokia kuin yleensä. Vegaaniruuat erotti hyvin vihreistä lapuistaan.

Mukava uutuus oli myös ruotsalainen smörgåsbord, jonka kalapainotteinen tarjonta oli erityisesti mieleeni. Hauska idea oli myös tuoda buffaan maistiaisia laivan muista ravintoloista, kuten BBQ-lihaa Grill Housesta.

Ja mainittakoon vielä uskomattomat jälkiruokapöydät. Kuka voi vastustaa juustolajitelmaa, suklaaputousta tai petit fours makeita? Älkää kertoko kenellekään, että vielä viimeiseksi piti mennä kokeilemaan lasten pöydän pehmiskonetta. No ihan vaan sen takia, että sain maistaa jäätelön kanssa laivalla itsetehtyä täydellistä mansikkahilloa.

Sama kesäbuffet on sekä Tallinnan että Tukholman reiteillä. Buffan hinta on mielestäni hyvin kohtuullinen. Etukäteen ostettuna se maksaa aikuiselta 43 euroa. Hinta sisältää ruokajuomat: hanasta olutta, viiniä ja virvoitusjuomia.

Kasvisruuille iso peukku.Skagenhodarit oli kiva idea.Makuja Italiasta.Savustettuja simpukoita.Sormisyötävää.Ruotsalaista näkkäriä ja mätivoita.

Bon Vivant ja Menu Nordic

Paluumatkalla söimme Symphonyn Bon Vivant -ravintolassa viiden ruokalajin Menu Nordic -menun. Menun lähtökohtana on nostaa esiin pohjoisen makuja ja käyttää ”paikallisia” raaka-aineita Suomesta ja Ruotsista. Menu uudistuu kolmesti vuodessa ja sen saa myös vegeversiona.

Itselleni oli melkoinen ylläri, kun tajusin, että menun pääruuan hanhi tulee ihan omilta kotikonnuiltani Hauhalan hanhifarmilta Etelä-Savosta. Hienoa, että tällainen iso toimija ostaa raaka-aineita pientuottajilta maakunnista.

Menu Nordic maksaa 79 euroa hengeltä, viinipaketilla 124 euroa (vegaanimenu 75/120 euroa).

Kampasimpukkaa ja punajuurta.Turskaa ja simpukoita.Mansikkaa, pannacottaa ja raparperia.

Yhdestä asiasta olen varma. Seuraavaan Tukholman risteilyyn ei mene enää vuosikymmentä. Kotona suunniteltiin miehen kanssa risteilyä viimeistään syyspuolella. Meille herkuttelijoille, jotka rakastamme hyvää ruokaa ja viinejä, tällainen matkustusmuoto on silkkaa ihanuutta.

Milloin olet itse käynyt viimeksi Ruotsin risteilyllä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14 Kommenttia
Andalusia Espanja Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

5 x ravintolavinkki Sevillaan, tapaksista fine diningiin

torstai, 2 joulukuun, 2021
Hyvän ruokapaikan löytäminen isossa kaupungissa on usein haastavaa. Paikkoja kyllä löytyy, mutta minkä niistä oikein valitsisi, siinäpä positiivinen pulma.

En tiedä olenko koskaan nähnyt toista kaupunkia, jonka ravintolatiheys olisi samaa luokkaa kuin Sevillan. Ravintolaa, baaria tai kahvilaa ei tarvitse pitkään etsiskellä, niitä näyttäisi olevan kaikkialla. Kun jokaiseen kuppilaan riittää vielä asiakkaitakin, on varsin vaikeaa tehdä valintaa edes sillä perusteella, että mene sinne, missä on muitakin, etenkin paikallisia.

Useita kertoja pettyneenä olen lopettanut luottamisen Tripadvisorin ravintolasuosituksiin. Käsitys hyvästä ruuasta on niin erilainen eri ihmisillä, joten korkeat arvosanat eivät ole aina tae siitä edustaako kyseinen ravintola juuri sitä, mitä itse hakee.

Yksi oiva keino löytää hyvä ravintola on kysyä paikallisilta. Tätä kautta olen usein löytynyt vieraalta paikkakunnalta ravintoloita, joissa on ollut hyvä hinta laatusuhde. Niin Sevillassakin. Kaksi meidän kaupungin suosikkiravintolaa on löytynyt paikallisten suositusten perusteella.

Etsiessäni netistä Sevillan ravintola-arvosteluja eksyin Michelin guiden sivustolle. Tähditettyjen ravintoloiden lisäksi siellä on myös suosituksia paikkakunnan hyväksi havaituista ravintoloista, joissa hintataso on melko kohtuullinen.

Kokeilimme Michelin-suositusten perusteella kolmea Sevillan listatuista ravintoloista, joista yksi oli mielestämme selvästi ylitse muiden. Kaksi testatuista sen sijaan jätti toivomisen varaa. Liekö syynä huonot valinnat vai mikä, mutta emme kokeneet, että olisimme saaneet keskitason yläpuolelle yltänyttä tasoa muuta kuin hinnan suhteen.

Oli ravintoloita, jotka olivat kivan näköisiä.Ja ravintoloita, joissa osa ruuista oli oikein hyviä, mutta osa tuotti pettymyksen.

Espanjassa ruokaileminen on sosiaalinen tapahtuma ja siihen liittyy lähes aina annosten jakaminen pöytäseurueen kesken. Tarjoilijat usein kysyivätkin, että halusimmeko ruuat jaettavaksi, para compartir. Joskus tässä oli huonona puolena se, että kaikki lautaset pläjäytettiin pöytään samaan aikaan, jolloin lämpimät annokset ehtivät jäähtymään.

Yhteisen kielen puuttumisen lisäksi espanjalaisten ruokailuajat tuottivat meille joskus päänvaivaa ja sopeutumisongelmaa. Juuri silloin, kun meillä oli yleensä nälkä, ravintolat sulkivat lounaalta ovensa ja avasivat uudestaan vasta iltamyöhään yleensä vasta noin klo 20 kieppeillä.

Tässä viisi ravintolatärppiä Sevillaan. Mukana on perinteisiä tapaspaikkoja, pari etnistä ja onpa joukossa myös yksi fine dining ravintolakin.

Bodega Dos de Mayo

Selkeästi paikallisten kestosuosikki, joka näytti olevan yhtä suosittu kuin kuusi vuotta takaperin, jolloin kävin täällä ensimmäistä kertaa. Sain vinkin silloisen hotellin respalta.

Hintatasoltaan edullinen tapasravintola, jossa on kiva ja monipuolinen ruokalista. Tapasten perinteiset suosikit löytyvät listalta, mutta ehkä vähän jalostuneemmassa muodossa.

Annokset ovat hinnoiteltu pienempiin, juuri kahdelle sopiviin annoksiin ja suurempiin, jotka ovat passeleita neljälle hengelle. Kahdelle hengelle sopiva määrä on esimerkiksi 4-5 pienempää annosta.

Ravintolaan näytti olevan aina jonoa, joten mene heti, kun se aukeaa tai lähempänä sulkemisaikaa. Ravintola sijaitsee Plaza de Gavidialla, lähellä El Corte Inglesin päätavarataloa.

https://bodegadosdemayo.com/

La Escalona

Toinen perinteisempää tapaskulttuuria edustava sevillalainen on La Escalona, joka sijaitsee Plaza de la Alfalfalla. Tässäkin ravintolassa annoksia on kahden kokoisia. Huomioi, että pienet tapaskokoiset ovat pieniä, joista juuri ja juuri kaksi maistelee.

Hintataso myös melko edullinen.

https://www.laescalona.com/

El Disparate

Michelin oppaan suosittelema fine dining -ravintola, jonne kannattaa tehdä pöytävaraus. Ravintola sijaitsee Alameda de Hercules -aukion laidalla, joka on aivan täynnä erilaisia ravintoloita laidasta laitaan. El Disparate on The Corner House Sevilla -hotellin ravintola.

El Disparaten ruuan pohjana on perinteinen andalusialainen keittiö, jota on nykyaikaistettu. Kaikki, mitä tilasimme, oli loistavaa. Annokset olivat sekä kauniita, maukkaita ja niistä selvästi maistoi laadukkaat raaka-aineet, kuten huippuhyvän parsan tai käsittämättömän hyvältä maistuvan perunan. Täällä ei sitten kannata jättää jälkiruokaa väliin.

Hintataso on keskitasoa korkeampi, mutta ei kallis. Taso sen sijaan on korkea, voinpa sanoa syöneemme täällä reissumme parasta ruokaa. En yhtään ihmettelisi, että tällä ravintolalla olisi Michelin tähti joku päivä. Ainut miinus hieman välinpitämättömästä palvelusta.

http://www.thecornerhousesevilla.com/comida-y-terraza

Sushi Kanasawa

Kun Andalusiassa on pidemmän aikaa, jossain vaiheessa tapakset alkavat kyllästyttämään ja mieli tekee ihan jotain muuta ruokaa. Etenkin, kun huomaat, että useiden tapasravintoloiden ruokalistat muistuttavat toisiaan, sillä espanjalaiset ovat syömisessä melkoisen perinteitä kunnioittavaa kansaa. Tapaslistat ovat pysyneet samanlaisina ties kuinka kauan.

Eräs päivä löysimme majapaikkamme läheltä, vanhan kaupungin kapealta sivukadulta, melko huomaamattoman japanilaisen ravintolan. Oikeastaan kiittäminen on lempioluttamme Alhambran 1925:sta, jota huomasimme kyseisestä paikasta saatavan.

Kanasawa on siisti, uudenoloisen näköinen pienehkö ravintola, joka tarjoaa japanilaista fuusioruokaa. Paikan sushit ovat niin ihania, että ne lähes veivät kielen mennessään. Oikeastaan kaikki, mitä tilasimme oli herkullista. Kävimme täällä syömässä peräti kolme kertaa.

Palvelu on huippuystävällistä ja hintataso melko edullinen. Ravintola sijaitsee lähellä El Corte Inglesin päätavarataloa, lähellä ensin mainittua Bodega Dos de Mayoa. Arkipäivisin ravintolalla on alle 15 euron hintainen päivän menu, menu del día.

https://www.sushikanasawa.es/

La Cantina Mexicana

Tämä ravintola kuuluu sarjaan, kun tapakset kyllästyttävät. Sympaattinen hyväntuulen ravintola, jossa loistava tunnelma ja ystävällinen palvelu. Sijaitsee talojen välissä sisäpihalla, hieman vaikeasti löydettävissä, melko lähellä Plaza del Salvadoria.

Edullisia meksikolaisia pikkuannoksia. Paikan guacamole on taivaallista. Täällä muuten kannattaa tilata myös Margarita.

https://lacantinamexicana.es/

Nautinnollisia ruokahetkiä Sevillaan!

Loppuun vielä ohjelmasuositus. Katsoin hiljattain Yle Areenalta mukavan ruokaohjelman, jossa iloinen päähenkilö matkustaa eri puolilla Välimerta ruuan perässä. Ainsleysin Välimeren herkut -sarjan Sevilla jakso sai ainakin minulla veden kielelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

4 Kommenttia
Andalusia Espanja Ruoka ja viini

Elämää Espanjassa: herkuttelua ja kämpillä kokkaamista

sunnuntai, 7 marraskuun, 2021
Jos olet matkalla kokkaamista harrastavan ihmisen kanssa, älä koskaan majoitu asuntoon, jossa on peräti kaksi hyvin varustettua keittiötä ja grilli. Nyt on kuulkaa niin, etten saa miestäni täältä ulos syömään. Se vaan haluaa koko ajan kokata kämpillä.

No, ehkä vähän liioiteltua, mutta onhan tämä ihanaa, sillä ruoka on niin iso osa Espanjan elämää. On vietävän hauskaa käydä ruokakaupoissa, joissa on huikeat valikoimat raaka-aineita, jotka ovat erilaisia, etenkin, jos satut olemaan merenelävien ystävä. Kuka voi vastustaa notkuvia tiskejä simpukoita, mustekaloja, rapuja ja muita eksoottisia saksiniekkoja?

Meille tuppaa koko ajan käymään, että kaupassa käynti lähtee vähän lapasesta. Vaikka kuinka mennään hakemaan vain muutama yksittäinen täydennys, huomaamme inspiroituvamme valikoimien ihanuudesta siinä määrin, että kärryissä on kohta kattava kokoelma kaikenlaisia herkkuja. Ei vaan yksinkertaisesti onnistu se parin vesipullon hakeminen.

Mies on niin innoissaan kaikista uusista raaka-aineista.Almenjas, mun lempparisimpukat.Tapakset parhaasta päästä: manchego-juustoa ja jamon ibericoa. Nam!

Joko olette maistaneet kunnollista jamon Ibericoa, sitä ilmakuivattua kinkkua, mitä espanjalaiset tuntuvat syövän joka hetkessä? Unohtakaa serranot ja ostakaa tätä kinkun parempaa versiota, mieluimmin vähän kalliimmasta päästä. Ymmärrätte, mitä eroa on kinkulla ja kinkulla. Olen erityisen iloinen siitä, että nämä possut ovat saaneet kuljeskella vapaina tammimetsissä ja popsia poskiinsa niiden suurinta herkkua, tammenterhoja.

Maistelkaa myös ihania espanjalaisia juustoa, maailman parhaita murskattuja valkosipuliin säilöttyjä oliiveja, raakamakkaroita, erityisesti chorizoa, ohutta parsaa ja artisokan sydämiä.

Kokeilkaa rohkeasti paikallisia kaloja, kuten sardiineja, boqueroneksia tai taimenta (trucha). Keittäkää valkoviinissä simpukoita tai heittäkää pannulle tai grilliin mustekaloja tai isoja rapuja. Pakasteesta löytyy edullisia tonnikalapihvejä ja lihan ystävälle kaniini lienee harvinaisempaa herkkua.

Vihannes- ja hedelmäosastolla on aina valitsemisen vaikeus. Tulet huomaamaan, että kurkussa ja tomaatissa on oikeasti makua ja talvihedelmät ovat mehukkaita ja makeita. Granaattiomenat ja mangot ovat omia suosikkejani, joita voisin syödä kilotolkulla.

Menu del día – päivän menu.

Tuskin on pelkkää mielialaa, että olo tuntuu Espanjassa aina selkeästi kevyemmältä. Täällä tulee syötyä paljon terveellisemmin ja kevyemmin ja toki lisääntyneellä liikunnalla on oma osansa asiassa. Poissa on minua aika ajoin vaivaava turvotus.

Oma lukunsa ovat markettien viiniosastot. Joka ikinen kerta hintataso hätkähdyttää. Aluksi meitä aina epäilyttää ostaa viinejä, joiden keskihinta on jossain viiden euron molemmin puolin. Yritämme etsiä vähän kalliimpia viinejä, sillä miten voi oikeasti saada mitään kelvollista alle kympin hintaan? Espanjassa voi.

Marketeissa yli kympin maksava viini on harvinainen. Kokemuksemme perusteella Lidlistä saa hinta laatusuhteessa parhaat viinit.

Mökötin vähän lauantai-iltana, kun olisin halunnut lähteä ulos syömään. Kun sain eteeni kotiterassin grillistä tuoksuvat sardiini- ja rapuvartaat, ymmärsin, että tuskin olisin saanut mistään parempaa.

Kevyitä ja terveellisiä aamiaisia.Tilaa pitää olla myös makealle. Mielialan lisäksi myös olo on kevyt.

On me kerran päädytty täällä ravintolaankin syömään. Ihan putkeen ei mennyt tällä kertaa. Ruokalistat olivat ainoastaan espanjaksi ja tarjoilija puhui ainoastaan paikallista. Manasin jälleen kerran oman saamattomuuteni espanjan opiskelussa.

No, sitä saa, mitä tilaa. Onnistuin ilmeisesti jälleen tilaamaan sen paikan omituisimman annoksen. Raa’at chilipulverilla maustetut ravut eivät nyt oikein maistuneet. Taidan ensi kerralla ottaa varman päälle ja tilata turvallisesti patatas bravakset. Jos tuon miehen nyt saisi joskus pois patojen ja grillin äärestä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 Kommenttia
Ahvenanmaa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Monipuolinen Ahvenanmaa on kesämatkailijan nappivalinta

torstai, 10 kesäkuun, 2021
Meidän mielenkiintoinen ”ulkomainen saarivaltiomme” näytti tällä reissulla parhaat puolensa. Toukokuun lopun luonto oli heleän vihreää ja omenapuut, syreenit ja kirsikkapuut täydessä kukassa. Ahvenanmaa viheriöi teemapäiviensä mukaisesti.

Lehdistömatka yhteistyössä: Viking Line Suomi ja Visit Åland

Soliga hälsningar från Åland. Oma kouluruotsini on pahasti ruosteessa, mutta hyvin Ahvenanmaalla pärjäsi niin englannilla kuin joissain paikoissa myös suomella. Tällä reissulla kiersin toimittaja- ja bloggaajaryhmän kanssa Ahvenanmaan mantereen maaseutua.

Lyhyiden välimatkojen Ahvenanmaa on kävijälle kerrassaan matkaystävällinen. Lyhyessä ajassa ennättää näkemään paljon, sillä pisinkin tieosuus pohjoisesta eteläkärkeen on vain noin 50 kilometriä. Eipä tarvitse kuluttaa kallista loma-aikaansa autossa istumiseen ja polkupyöräilijälle tasainen maasto on enemmän kuin ihanteellinen. Kesäinen maalaismaisema on idyllistä kuin kauneimmassa postikortissa.

Ahvenanmaan maalaisidylliä.

Käyntihetkellämme toukokuun viimeisenä viikonloppuna Ahvenanmaalla vietettiin mielenkiintoista Ahvenanmaa viheriöi (Åland grönskar) tapahtumaa, jonka aikana useat maatilat olivat avanneet ovensa ja järjestäneet erilaista ohjelmaa.

Ahvenanmaa viheriöi -tapahtuma juhlistaa kevään ensisatoa omenapuiden kukinnan ja parsan ensisadon aikaan. Tapahtumapäivien aikana maistellaan varhaisherkkuja sekä tutustutaan Ahvenanmaan maaseutuun, sen pientiloihin ja -tuottajiin. Samalla pääsee tekemään tuttavuutta maatilojen eläimien kanssa sekä ostamaan käsitöitä, tilojen omia tuotteita ja kasvien taimia. Olipa joillakin tiloilla pantu pystyyn myös kirppareita.

Matkalla tuli vastaan kauniita huolella remontoituja vanhoja rakennuksia, ravintoloita ja kahviloita, lähituoteherkkuja ja maatilan eläimiä. Kyllä näinkin iso tyttö oli ihastuksissaan pariviikkoisista lampaista, pikkuvuohista ja onnellisista possuista.

Vierailimme Utgårdin tyrnitilalla, jossa herkuttelimme perinteisellä Ahvenanmaan pannukakulla. Västerron kalastajatilalla maistelimme itse pyydettyjä ja valmistettuja kalaherkkuja. Open Water Brewery -pienpanimolla testasimme paikan omaa IPA-olutta ja rutikuivaa Ahvenanmaan omenista tehtyä siideriä. Kuivien juomien ystävänä kerrankin oli siideri omaan makuuni. Mickels Gårdin luomutilalla tutustuimme historiaa huokuvaan Vita Huset -talomuseoon. Museotalon seikkailukierros oli suunnattu erityisesti lapsille.

Osa paikoista on yleisölle avoinna ainoastaan erikoispäivinä, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.

Ahvenanmaan pannukakku on ihan must.Västerron kalastajatilalla maisteltiin merenherkkuja. Paikan isäntä kalastaja-Anders oli lähtenyt lohien perään.Ahvenanmaan artesaanioluita ja -siidereitä.Mies ja hänen laatujuomansa. Kuivaakin kuivempi siideri oli makuuni.Jos törmäät Ahvenanmaalla Våffel Rakanin vaunuun, älä ohita maistamatta. Röstivohvelit siian mädillä veivät kielen.Mickels Gårdin Vita Huset vie entisaikojen elämään.Mickels Gårdilla oli unelmakauppa kaikille pehmolelujen ystäville.

Poimin tähän lisäksi muutaman oman suosikkini (aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen):

Mormors Gröna Hus & Humlan Café

Vanhan 1800-luvun perinnetilan yhteydessä toimiva maaseuturavintola. Mormors Gröna Hus on samaan aikaan soma ja tyylikäs niin, että olisi heti tehnyt mieli istahtaa johonkin kauniisti katetuista pöydistä. Ympäri vuoden avoinna olevaan ravintolaan kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin.

Viehättävässä pihapiirissä on kesäaikaan puutarhakahvila.

Eckerön posti- ja tullitalo

Hieman hämmentävän suureellinen rakennus keskellä maaseutumaisemaa. 1828 valmistunut Carl Ludvig Engelin suunnittelema entinen Posti- ja tullitalo tehtiin tarkoituksella mahtavan oloiseksi, jotta pytinki näkyisi kauas merelle ja tekisi vaikutuksen lännestä saapuville.

Rakennuksessa hoidettiin aikoinaan posti- ja tullimuodollisuuksia Pietarin ja Tukholman välisellä postireitillä. Talossa sijaitsi tuolloin myös posti- ja tullihenkilöstön asuntoja.

Nykyisin posti- ja tullitalo on kulttuurikeskus, jossa on vaihtuvia näyttelyitä ja jossa toimii taiteilijaresidenssi.

Yllättävä komeus maaseudun rauhassa.Huone perinnekasveille.Käyntihetkellä talossa oli tekstiilinäyttely. Mukana näyttelyssä on mm. Maarianhaminassa syntyneen Stefan Lindforsin designia.

Kafe Kalesch

Posti- ja tullitalon sisäpihalla sijaitseva tallirakennukseen tehty viehättävä kahvila. Kahvila on samassa omistuksessa kuin Amelias Limonadfabrik ja Mercedes Chokolaterie, joten näitä laadukkaita herkkuja voi ostaa myös täältä. Hieman kirpsakka karpalolimonadi oli omaan makuuni puhumattakaan laadukkaista suklaapraliineista.

Kahvilan herkullisista leivonnaisista vastaa Johannas Hembakta kotileipomo.

Åss Paviljongen

Pakko nostaa esille illallispaikkamme Maarianhaminassa, sillä sen verran hyvää ruokaa oli lautasella. Ahvenanmaa on yllättänyt jo aiemmilla reissuilla tasokkailla ravintoloillaan ja lunasti se odotukset tälläkin kertaa.

Söimme Maarianhaminan vierasvenesataman kupeessa sijaitsevassa Åss Paviljongenissa. Merihenkinen pursiseuran ravintola sijaitsee viehättävässä puurakennuksessa aivan meren rannalla lähellä museolaiva Pommernia. Ravintolalla on myös kiva terassi. Alkuruuan kaunis parsa-annos oli herkullista kuin mikä, eikä jäänyt jälkeen pääannoksen kuha varhaiskaalipedilläkään.

Tätä lähemmäs merta terassilla tuskin enää pääsee.Åss Paviljongenissa oli kivasti merellinen tunnelma.

Ahvenanmaassa on sellaista sisäänrakennettua viehättävyyttä, jota on vaikea kuvailla. Välillä tuntuu, että on sukeltanut romanttisen saaristolaissarjan lavasteihin paitsi, että kaikki onkin todellista.

Takana pieni matka, joka tuntui paljon suuremmalta. En voi mitään sille, että Ahvenanmaalla käynti tuntuu yhä edelleen pieneltä ulkomaanmatkalta maassa, joka on idyllinen, sopivasti maalainen, merellinen, vehreä ja ystävällinen. Ahvenanmaa on vaan niin symppis, että sinne tekee mieli purjehtia aina uudelleen.

Ruokamatkailusta kiinnostuneen kannattaa pitää mielessä Ahvenanmaan kuuluisat sadonkorjuujuhlat 17 .- 19.9.2021.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 Kommenttia