Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Risteilyt

Risteilyt Suomen kaupungit Suomi

Maarianhamina on kesän helpoin ”ulkomaankohde”

torstai, heinäkuu 16, 2020

En voi mitään sille, että Maarianhaminassa tuntui koko ajan siltä kuin oltaisiin ulkomailla. Unohdin alkuun, että alue on tosiaan yksikielinen ja tyhmänä turistina yritin pariin otteeseen tarjota suomea. Turhaan. Täällä asiat hoidetaan på svenska. Järkyttävää todeta, miten ruosteessa kouluruotsini onkaan. Jäin muuten miettimään, että mahdetaanko Ahvenanmaan kouluissa opiskella pakkosuomea?

Saavuimme aamutuimaan Viking Linen m/s Gabriellalla Maarianhaminan länsisatamaan aivan ydinkeskustan kupeeseen. Vilkaisu karttaan kertoi, että kaupunki on itseasiassa pitkulainen kapea niemimaa.

Välimatkat ovat lyhyitä. Niin keskustaan kuin vastarannalle kävelee satamasta noin kymmenessä minuutissa. Päivämatkalaiselle Maarianhamina on juuri sopivan kompakti ottaa kaupunki haltuun.

Solen skiner och vädret är vackert, olisi ollut mukava sanoa, mutta tällä kertaa ikävä kyllä näin ei ollut. Ahvenanmaan taivas oli tumman ja raskaan pilviverhon peittämä ja tasaisin väliajoin se muisti kastella meitä tihuttavalla sateella.

En muuten tiennyt, että Maarianhaminan perusti Tsaari Aleksanteri II vuonna 1861. Kaupungin nimesi itse tsaaritar Maria Aleksandrova oman nimensä mukaan.

Museolaiva PommernJos Maarianhaminan on merensininen, on se myös lehmuksenvihreä.

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata Maarianhaminaa, se on ehdottomasti merellinen. Meri leimaa kaupunkikuvaa kaikkialla, niin maisemassa, historiassa kuin elinkeinoissa.

Kaupungin perustamisen jälkeen monet laivanvarustajat asettautuivat Maarianhaminaan. Siitä alkoi kauppalaivaston kultakausi, joka yletti reittejään Itämereltä Pohjanmerelle ja jopa Välimerelle. Myöhemmin kaupunkiin kehkeytyi vilkas autolauttaliikenne, jonka voi jokainen todeta seuraillessa satamaan saapuvia ja lähteviä aluksia.

Ahvenanmaa elää turismista. Luin, että joka viides yksityissektorilla työskentelevä ahvenanmaalainen on töissä matkailualalla.

Autolauttasataman vieressä on kaksi Maarianhaminan päänähtävyyttä: museolaiva Pommern ja Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Jätimme nämä tällä kertaa väliin, sillä itseäni kiinnosti enemmän päästä tutkimaan kaunista kaupunkia ja sen hyvin säilyneitä puurakennuksia. Oma osansa asiassa oli toki koronalla. Vähän vielä vierastan tiloja, joihin kerääntyy paljon ihmisiä.

Yllätyin, miten paljon kauniita ja koristeellisia 1800- ja 1900-luvun vaihteen puutaloja kaupungissa onkaan. Osa näistä on Maarianhaminassa syntyneen Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin käsialaa. Jos puutalomiljööt kiinnostavat, kannattaa katsastaa ainakin Mariegatan ja Södragatan.

Upeaa, että näitä kaunokaisia Maarianhaminassa riittää. Täällä on rakastuttu ilmiselvästi torneihin.

Maarianhaminan katukuva on hyvällä tavalla vanhanaikainen ja kylämäinen, jopa seisahtunut. Rakennuskanta on matalaa ja kaupunkikuvaa hallitsevat vanhat kivijalkatalot. Käyntihetkellä elettiin tiistai päivää ja vähän ihmettelimme, miten vähäistä paikallisliikenne olikaan. Asukkaita Maarianhaminassa on Wikipedian mukaan 11696, mikä on lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä.

Keskustassa kannattaa käydä katsastamassa Lars Sonckin (se sama, jonka käsialaa on Tampereen tuomiokirkko) suunnittelema kaunis St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.

Kävelykatu Torggatanin varrella on suurin osa kaupoista ja sen ympäristössä on paljon ravintoloita ja kahviloita. Punaisessa puutalossa Ekonomiegatanilla on paikkakunnan parhaana kahvilana pidetty Bagarstugan. Toinen omaleimainen, vanhoilla huonekaluilla sisustettu kahvila on Svarta Katten.

Jos rakastat kirpputoreja, kannattaa käydä kurkkaamassa Strandgatanilla oleva suurehko Emmaus-kirpputori.

St Göranin eli Pyhän Yrjön kirkko.Kävelykatu TorggatanBagarstuganSvarta katten

Maarianhamina on ilmiselvästi täydellinen kesäkaupunki. Yllätyin kaupungin vehreydestä. Puistoja, puita ja kukkia on joka puolella. Meri on läsnä kaikkialla ja kaupungissa on useita viihtyisiä alueita, joissa voi nauttia merihenkisestä ilmapiiristä. Harmi vaan, kun tällainen fiilistely jäi meiltä nyt sään vuoksi kokematta.

Aurinkoiseen päivään sopiva käyntikohde on Lilla Holmen, uimarantasaari, jonne johtaa silta. Nyt kävimme siellä lähinnä tuulta pitämässä rantarakennuksen suojissa.

Toinen kiva käyntikohde lähellä Lilla Holmenia on Sjökvarteret, Merikortteli. Täällä pääsee tervan tuoksussa tutustumaan vanhaan laivanrakennusperinteeseen. Vanha kaljaasialus Albanus on purjevenekulttuuria vaalivan Merikorttelin silmäterä.

Alueella on myös herkullisista pizzoistaan tunnettu persoonallinen Pub Niska, jonka taustalta löytyy Strömsösta tunnettu Michelin-kokki Michael Björklund.

Kannattaa myös vilkaista käsintehtyjä ahvenanmaalaisia koruja myyvä Guldviva ja paikallisten suunnittelijoiden käsitöistä tunnettu Salt.

Lilla HolmenPurjelaiva AlbanusPub NiskaSalt

Vielä pieni veneretkivinkki. Fiskelyckan-alus kuljettaa länsisatamasta läheltä Pommernia juhannuksesta elokuun puoliväliin vanhalle luotsiasemalle Kobba Klintarille. Risteilylaivamme lipuessa aivan saaren edustalta kiinnitin huomion tuohon karuun saareen ja erityisesti sen hauskan näköiseen taloon. Myöhemmin kuulin, että kyse onkin tunnetusta nähtävyydestä. Minua jäi niin kovin kiinnostamaan, miltähän tuolla talossa mahtaa näyttää sisältä.

Kobba Klintar

Ahvenanmaan saaristo on ylen kaunista. Suosittelen viettämään hetken laivan kannella niin mennen kuin tullen. Ja tulihan se meidänkin reissulla aurinko esiin, tosin vasta sitten, kun lähdettiin. Pääsimme kuin pääsimmekin näkemään Ahvenanmaan merimaisemia kesäisemmässä valossa.

Ei muuten yhtään hullumpi idea olisi ottaa auto mukaan laivaan. Kahdeksassa tunnissa, minkä Gabriella on maissa, ennättää jo aika kivasti ajelemaan pitkin Ahvenanmaata. Välimatkat ovat lyhyitä, Ahvenanmaalla kaikki on lähellä.

Lisää vinkkejä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan löydät näistä tuoreista blogijutuista:

https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2020/07/11/ahvenanmaa-makumatka/

https://meriharakka.net/2020/07/14/paiva-ahvenanmaalla/

http://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2020/07/10/ahvenanmaan.aarteita-kastelholman-linna/

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Risteilyt Ruoka ja viini

Kun vaimo raahasi miehen puoliväkisin risteilylle – kokemuksia kesän uutuusreitiltä Helsingistä Maarianhaminaan

lauantai, heinäkuu 11, 2020

Ei ole kuulkaa helppoa houkutella risteilylle miestä, joka on suunnitellut lähtevänsä kalareissulle. Vähän piti vaimon laittaa peliin kaikki neuvottelutaitonsa, jotta tämä vastarannan kiiski saatiin punaiselle laivalle kohti Ahvenanmaata.

Risteilyn tarjosi Viking Line Suomi

Onpa siitä vierähtänyt melkoinen tovi, kun ollaan miehen kanssa edellisen kerran oltu kunnon risteilyllä, siis sellaisella, missä yövytään laivalla. Varovaisen arvailumme mukaan mennään peräti 90-luvulle.

Jo siksi mahdollisuus lähteä verestämään risteilykokemuksia tuntui houkuttelevalta. Vieläkö risteilymatka olisi meidän juttumme?

Viking Linen kesän uutuusristeily Helsingistä Maarianhaminaan kiinnosti muutenkin. Maarianhamina on minulle tuntematon kaupunki ja siksi oli kutkuttavaa päästä päivän ajaksi kurkistamaan, miltä tuo lähes ulkomaaksi mieltämäni paikkakunta näytti.

Matkalle mielivälle lähikohde tuntui muutenkin turvalliselta vaihtoehdolta. Koronariski on kuitenkin edelleen olemassa. En lähtisi tässä kohtaa vielä esimerkiksi eteläisimpään Eurooppaan.

Niinpä me seisoimme m/s Gabriellan kannella heinäkuisena iltapäivänä vilkuttamassa taakse jäävälle Helsingille. Edessä olisi kahden yön risteily Itämerellä ja suuntana Ahvenanmaa. Suostui se mies sitten lopulta lähtemään mukaan.

Hyvästi Helsinki. Keula kohti Maarianhaminaa.

Mies: ”Ja minä en sitten lähde mihinkään koppiin nukkumaan.”

Turhaa huolehdit mies. Hyttiluokkamme oli keskitasoa, lyx premium seaside, mikä tarkoitti laivan yhdeksännellä kannella olevaa parivuoteella varustettua ikkunallista ulkohyttiä. Ei hytti mikään suuren suuri ollut, neliöitä 11,5, mutta minusta ihan riittävä. Lisäetuna tässä hyttiluokassa oli tv ja minibaari, jonka juomat kuuluivat matkan hintaan.

Hyttiluokkia Gabriellalla on monipuolisesti. Valittavana on budjettimatkaajan neljän hengen hytistä aina ylimmän 11. kerroksen parvekkeelliseen suiteen.

Missähän se meidän hytti oikein on?

Mies: ”Onkohan nyt ihan turvallista lähteä laivalle? Ettei vaan olisi mikään koronalinko.”

Täytyy myöntää, että tätä mietin itsekin. Mutta toisaalta huonolla tuurilla koronan voi saada mistä vaan: ratikasta, Prisman kassajonosta, kirjastokäynniltä tai lounasravintolasta. Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa, mutta itse koen riskin sen verran olemattomaksi, etten halua enää eristäytyä muusta maailmasta.

Laivalla tuli heti alkuun turvallinen olo suureksi osaksi sen tähden, että matkustajia oli vähän. Laivalle otetaan korona-aikana vajaa puolet normaalista matkustajamäärästä.

Hygieniasta oli huolehdittu hyvin. Käsidesiautomaatteja ja -pulloja oli kaikkialla ja ravintoloissa osa pöydistä oli otettu pois käytöstä, jotta turvavälit säilyivät. Buffet-pöydästä otettiin ruokaa ainoastaan kokin antamana tai omalla haarukalla, joka jätettiin tiskiin yhden käyttökerran jälkeen.

Täytyy myöntää, että nautin kuumimman lomasesongin matkasta kerrankin ilman minkäänlaista jonotusta tai ruuhkaa. Vapaata pöytää ei tarvinnut missään kohtaa etsiskellä. Kaikkialla oli reilusti tilaa ja buffet-pöydästäkin saattoi pikaisesti kipaista hakemaan haluamaansa ilman odottelua. Laivalla oli ylipäätään mukavan letkeä ja rauhallinen tunnelma.

Osan alla olevista kuvista napsin ennen laivan lähtöä, joten ei siellä todellisuudessa ihan näin autiota ollut.

Suurimmat ruuhkat liittyivät laivaan menoon ja sieltä paluuseen. Nämä vältimme menemällä laivalle melko myöhään ja paluussa odottelimme kaikessa rauhassa hytissä, että suurin osa matkustajavirrasta oli mennyt.

Ainakin minun makuuni ravintolatarjontaa laivalla oli riittävästi. Baarien ja ravintoloiden yleisilme oli raikas.

Mies: ”Saakohan sieltä edes kunnon ruokaa? Etteivät näin korona-aikaan lämmittelisi vain pakasteita.”

Risteilypaketin hintaan kuuluvat ruokailut: kaksi meriaamiaista ja kaksi ateriaa/henkilö. Valittavana on kolmen ruokalajin menu à la carte ravintolassa tai buffet-illallinen juomineen. Me söimme mennessä à la cartessa ja paluumatkalla illastimme buffet-ravintolassa, mutta kukaanhan ei estä syömästä buffassa vaikka mennen tullen.

Menun pääruuan saattoi valita kolmesta vaihtoehdosta. Tarjolla oli kala-, liha- ja kasvisvaihtoehto.

A la carten menukokonaisuus oli ihan maukas perussetti, kuten mies asian ilmaisi. Ei mitään yllättävää, muttei myöskään mitään moitittavaa. Suosittelen ottamaan menun kylkeen viinipaketin. Meidän kalapainotteiselle menulle valitut valkkarit olivat oikein oivia.

Chin chin!Toistaiseksi näyttää ihan tyytyväiseltä.

Paluumatkan buffa yllätti meidät positiivisesti. Pöydästähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista makumaailmaa. Molemmat ihastuimme runsaaseen kalavalikoimaan ja itse tykästyin myös maukkaisiin kasvisruokiin.

Koronan vuoksi pöydässä oli normaalia enemmän pieniä makupaloja yksittäisissä kupeissa. Nämä olivat kerrassaan herkullisia. Kuinkahan monta siianmätikippoa mahdoinkaan kumota?

Mutta kyllä söi mieskin. En ymmärrä kuinka se jaksoi kaiken alkuruokaherkuttelun jälkeen vetää päälle reippaan kokoisen pihvin ja siihen vielä jälkkäriksi kunnon juustovalikoiman. Minä päätin ruokailun mieluiten tuoreisiin mansikoihin ja kermavaahtoon, mitä nyt muutaman jäkiruokapalasen vielä lautaselle kokosin.

Meistä risteilyn parasta antia olivat ehdottomasti kiireettömät ruokailut. Saattoi kaikessa rauhassa keskittyä nautiskeluun, hyvää ruokaan ja hyviin viineihin. Buffassa tajusimme pitkän ja hartaan ruokailun päätteeksi olevamme ravintolan ainoat asiakkaat. Luulenpa, että kiireisempänä aikana meitä olisi jo hiostettu ulos seuraavan kattauksen alta.

Kiitos laivan henkilökunta muuten ylen ystävällisestä palvelusta.

Katkarapuja on laivalla aina pakko saada. Koronan takia nyt hieman eri tavoin tarjolla.Buffan hintaan kuuluvat juomat hanasta, myös viinit ja olut. Oltiin sitten meidän kattauksen viimeiset asiakkaat.

Mies: ”Saakohan täällä edes ajan kulumaan?”

Miehen mielestä laiva ei ollut suuren suuri ja ehti tuo jo vähän huolestumaan siitä, että käykö aika risteilyllä pitkäksi. Ei käynyt, jos nyt jotain voi päätellä siitä, että ehdimme ensimmäisenä iltana, korjaan yönä, nukkumaan vasta puoli kahdelta.

Kun ensin oli kuunneltu pianistia viinibaarissa, käyty seuraamassa karaokea, katsottu Antti Ketosen unplugged esitys ja tanssittu alabamalaisen Jamesin villissä menossa, ensimmäinen risteilypäivä alkoikin olla jo pulkassa. Lisätietoa Gabriellan esiintyjistä löydät täältä.

Emme olleet pitkään, pitkään aikaan olleet yhdessä missään viihteellä. Varmaan siksi tuntuikin niin hauskalta saman illan aikana kuunnella montaa eri esiintyjää ja löytää loppuillasta itsestään bilehile. Joskus vaan kaipaa tällaista irtiottoa. Meillä oli itseasiassa oikein lystiä.

Ihmettelen kyllä sitä, miten jaksoimme seuraavana aamuna olla aamiaisella jo heti kahdeksalta. Yöunet jäivät nyt vähän lyhyiksi, mutta en halunnut menettää maissaoloajasta yhtään. Maarianhamina kiinnosti sen verran paljon.

Laivaterminaali on ihan Maarianhaminen keskustan tuntumassa, joten satamasta pääsee noin kymmenessä minuutissa kävellen keskustaan. Terminaalin vieressä on myös merimuseo ja museolaiva Pommern. Maarianhaminan kokemuksista kerron seuraavassa blogijutussa.

Paluumatka otettiinkin sitten huomattavasti rauhallisemmin. Ruokailun päälle otettiin pienet kauneusunet ja sitten jaksoikin taas keskittyä laivan antiin. Tällä kertaa shoppailuun ja illan esiintyjiin.

Täysi kymppi laivan viihdeannista.Ja täydet pisteet myös tästä annista.Bilehileet laivan yössä.

Mies: ”Kannattaakohan sieltä mitään ostaa? Ei ne hinnat kuitenkaan mitään tax-free hintoja ole.”

Tuotiin 12 viinipulloa. Siitä voi jotain päätellä. Laivalla oli nyt muutenkin erittäin hyviä tarjouksia.

Kannattaa liittyä maksuttomaan Viking Line Clubiin, jonka jäsenille oli erikoistarjouksia. Esimerkiksi Essi Avellanin Vikingille kehittelemä erikoissamppanja oli klubitarjouksessa 29,90 (muuten 39,90). Viininystävän kannattaa katsastaa myös á la carte ravintolan oma pieni viinimyymälä, jossa on myynnissä erikoiseriä.

Samppanjan ystävänä on annettava kiitosta siitä, kuinka hyvä valikoima laivan viinibaarissa oli laseittain saatavia samppanjoita. Se oranssietikettinen Taittinger oli aika nannaa.

Illan päätteeksi mentiin vielä kuuntelemaan Mira Luotia ja Mika Haapasaloa. Sitten oltiinkin jo ihan kypsiä siirtymään yöunille. Aamulla oltaisiin Helsingissä 11 maissa.

Vähän minusta tuntuu, että taisi tuo mieskin nauttia. Lupasi nimittäin lähteä risteilylle seuraavallakin kerralla.

Miehen karkkikauppa.Jopas löytyi samppanjapullo.Oisko tässä uusi kukkamekko?Jotenkin tuntuu siltä, että kyllä se tykkäsi.

Viking Line risteilee m/s Gabriellalla Helsingistä Maarianhaminaan kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, elokuun 7. päivään asti. Hinnat kahdelle hengelle aterioineen klubikortilla alkaen 195 euroa (norm. 239 euroa).

Lisää tietoa Gabriellan Maarianhaminan risteilystä löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Risteilyt Ruoka ja viini

Menu, jonka perässä kannattaa matkustaa

torstai, lokakuu 10, 2019

Silja Linen Menu Nordicin maistelutilaisuus lehdistölle.

Joskus minusta tuntuu, että olenkohan ihan täysipäinen. Miettikää nyt. Olen valmis istumaan vapaaehtoisesti aamuvarhaisella kaksi tuntia junassa vain yhden aterian tähden. Ja iltapäivällä sama takaisin päin. Matkustin siis edestakaisin 460 kilometriä käydäkseni syömässä Helsingissä muutaman ruokalajin. Ehkä tämä kertoo jotain kiinnostuksestani ruokaan.

Siinä vaiheessa, kun istuin Silja Linen Serenade-laivalla ja olin syönyt ensimmäiset annokset viisiosaisesta Menu Nordicista tiesin, että matkani oli täysin tämän herkuttelun arvoista. Tämä menu oli yksi parhaista, mitä olen naismuistiini syönyt viime vuosina.

Intiimi Bon Vivant on täydellinen miljöö pitkälle illalliselle.

Olin maistelemassa Silja Linen Bon Vivant -ravintolan uutta Menu Nordicia, joka on tällä kertaa täysin Siljan oman keittiötiimin suunnittelun tulos. Kiitos vaan taitavat, hienon kokonaisuuden olitte ideoineet ja valmistaneet. Menu oli kiinnostavan monipuolinen, makumaailma vivahteikas ja annosten visuaalisuus kauniin huoliteltua.

Lähiruoka ja raaka-aineiden puhtaus ovat päivän sana. Vähän jopa niin trendikästä, että tuntuu välillä termejä viljeltävän ilman, että niille oikeastaan on mitään katetta.

Menu Nordic täytti nimensä mukaisen lupauksensa tässäkin suhteessa. Pohjoiset raaka-aineet ovat päässeet niille kuuluvaan kunniaan. Menun hauki on kotimaista ja tulee pääosin Saimaalta. Peura ja villisorsa tulevat Siljan laivojen toisesta ”kotisatamamaasta” Ruotsista. Mukaan menuun on päässyt myös pohjoisen sieniä ja marjoja.

Hienoa, että menun kalaksi oli valittu hauki. Olen aina ollut sitä mieltä, että kotoinen haukemme on aivan aliarvostettu kala. Tässä menussa maastopukuinen taimen nousi sille kuuluvaan asemaan ja myös omaksi suosikikseni.

Ihastuin myös kalan seuralaiseksi valittuun ranskalaiseen Viré-Clessé valkoviiniin. Chardonnayt eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, mutta voihan persikka, miten hyvä valkkari tämä olikaan.

Keittiöpäälliköt Jonas Niklasson ja Jyrki Tulkki voivat syystä olla tyytyväisiä.Menuun valitut viinit tukivat hienosti ruokien makumaailmaa.

Ehkä kuitenkin iloisin olin pienen puolankalaisen yrityksen Ärmätti Oy:n nokkosten päätymisestä Siljan lautasille. Iloinen ensinnäkin siitä syystä, että kainuulainen pientuottaja on päässyt suuren yrityksen toimittajaksi. Ja iloinen myös siitä, että oli rohkeasti lähdetty etsimään puhdas, terveellinen ja vähän poikkeava raaka-aine yhdeksi menun komponentiksi. Tiesittekö, että nokkosessa on nelinkertainen määrä rautaa verrattuna pinaattiin?

Tällaista ihanuutta siis tarjoillaan Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant -ravintoloissa 9.1.2020 saakka.

Salmon & Nettles: Lohta, tillissä paistettua meriravunpyrstöä ja 64 asteen luomumuna nokkospestolla.

– Mehukasta ja maukasta. Vaikka raaka-aineita on annoksessa paljon, ne ovat keskenään sopusoinnussa. Nokkonen ja muna toimivat hyvin yhteen.

Venison & Roe: Peuratartar ja suomalaista muikunmätiä, luomumunan keltuaista, kapriksia, sinappia, sherryviinietikkaa, sipulia ja smetanaa.

– Tartar vähän toisella tapaa. Annos oli kaunis kuin perhonen. Rakastan muikunmätiä, mutta mietin oliko tässä kohtaa sille oikea paikka. Kaikki meni. Lopuksi totesin, että oli.

Pike & Lobster: Voissa paistettua haukea, hummerihaukikvenellejä, hummerikastiketta, pinaattia ja puikulaperunapyreetä.

– Oma suosikkini. Hyvä osoitus siitä kuinka monipuolinen hauki taipuu fine dining -lautaselle. Kastike oli jumalaisen hyvää.

Wild duck & Calvados: Paistettua villisorsanrintaa ja sieninyyttejä, omenavaahtoa, puolukoita ja Calvadoskastiketta.

– Ja minä kun olin joskus kuvitellut, että sorsa on aina kuivaa. Linnulla oli täydellinen kypsyysaste ja se oli mehevää kuin mikä. Ihana annos, kuin tuulahdus pohjoista luontoa.

Almond & Cloudberry: Mantelileivos, lakka- ja valkosuklaakreemiä, sokeroituja lakkoja ja mantelijäätelöä.

– Jäkiruokafriikki oli tästä annoksesta täpinöissä. Simpukan muotoisissa leivoskekseissä maistui mukavasti karvasmanteli, joka sopi hienostuneesti mantelijäätelön ja lakan makuun. Ihan täydellinen kombo.

Jos vähänkään emmit kannattaako Menu Nordicista maksaa 118 euroa (Club One kortilla 109 euroa), olen täysin sitä mieltä, että kannattaa. Etenkin, kun hintaan kuuluu myös viisi laadukasta ja taiten valittua viiniä.

Eikä tarvitse tämän menukokonaisuuden osalta kantaa huolta siitä jääkö nälkäiseksi. Annoskokoja pitäisin jopa reiluina. Jälkkärin kohdalla teki jo aika tiukkaa. Mutta koska kuulun niihin ihmisiin, ettei jälkiruokaa jätetä, söin kiltisti kaiken.

Kasvissyöjille keittiötiimi on toteuttanut myös oman Menu Nordic Veganin. Kyse ei ole siitä, että Menu Nordic olisi muokattu kasvisversioksi, vaan tämäkin menu on suunniteltu ihan omaksi kokonaisuudeksi. Kolmen ruokalajin vegemenun hinta ilman viinejä on 49 euroa.

Kiitos Silja Line. Menu Nordicin takia kannattaa tehdä vaikka vähän pidempi reissu. Milloin viimeksi olet muuten käynyt Tukholmassa? Tässä olisi aika hyvä syy.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Risteilyt Viro

Inspiroiva päivämatka Tallinnaan – aina jotain uutta

lauantai, elokuu 24, 2019

Kun kuvittelit tuntevasi Tallinnaa edes vähän, huomaatkin, ettet tunne sitä oikeastaan yhtään.

Kesämatkan bloggaajille ja toimittajille tarjosi Tallink Silja

Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että hehkuttelen usein lyhyitä matkoja lähialueelle. Aina ei tarvitse mennä kauas löytääkseen mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Parasta tässä on myös se, että lähimatkoja pystyy tekemään melko pienellä budjetilla.

Tuttu kestosuosikki Tallinna on niin helppo saavuttaa, että luokittelisin sen jo lähimatkailun piiriin, vaikka vähän merta edemmäs mennäänkin. Kun aamulaivalla lähtee, päivässä ehtii paljon ja illaksi vielä takaisin Helsinkiin.

Pari tuntia Helsingistä ja miljöö on ihan toinen.

Megastar on tähti Tallinnan laivojen joukossa

Osallistuin tällä viikolla Tallink Siljan järjestämälle lehdistömatkalle Tallinnaan uudehkolla Megastar -aluksella. Kaukana ovat ajat kämäsistä ja kulahtaneista Tallinnan autolautoista. Megastar on kerrassaan viihtyisä ja tasokas alus. Valoa, tilaa ja tyylikkyyttä on kuin viiden tähden hotellissa.

Laiva on selvästi panostanut ostosmatkailuun. Myymälätilaa oli peräti kahdessa kerroksessa. Panin merkille, että viininystävää hemmoteltiin melkoisen runsaalla valikoimalla. Itselleni lähti mukaan pari pulloa oivaa laivan samppanjaa Ayalaa.

Jos shoppailu kiinnostaa, kannattaa piipahtaa myös Tallinnan D-laivaterminaalin toisessa kerroksessa olevassa Sadama Market outletissä. Kyse on kaupasta, jossa myydään laivojen poistotuotteita merkittävin alennuksin.

Teimme matkaa mennen tullen laivan Business Loungessa. 65 euron lisähintaan on tarjolla kylmiä ja lämpimiä ruokia sekä ihan hyvä valikoima virvokkeita, viinejä ja muita alkoholijuomia. Pidin erityisesti buffetpöydän kalatarjonnasta ja runsaasta vihannesten käytöstä. Ihan ilmaistahan tuo ei ole, mutta hintansa väärtiä silloin, jos haluat matkustaa rauhallisemmissa puitteissa ja saada matkaasi ripauksen lisämaustetta.

Megastar on avara ja valoisa. Kuva: Tallink SiljaBusiness Loungessa vielä tyylikkäämmin. Kuva: Tallink SiljaHyvästä kalavalikoimasta kiitosta.Juomaakin oli joka makuun.Shoppailua kahdessa kerroksessa. Kuva: Tallink Silja

Fotografiska – käyntilistalle ehdottomasti

Pressimatkamme pääkohde oli Tallinnan uusin taidekeskus, Telliskiven alueelle kesäkuussa avattu Fotografiska. Jos jotain voi päätellä siitä huomiosta, millä paikkaa on mediassa parin viime kuukauden ajan hehkutettu, museosta taitaa tulla melkoinen yleisömagneetti.

Fotografiska on tukholmalaislähtöinen valokuvaukseen keskittynyt taidekeskus, joka on vähän kuin Guggenheim valokuvataiteen alalla. Tallinnan jälkeen vastaavat keskukset aukeavat seuraavaksi New Yorkiin ja Lontooseen.

Fotografiskan avajaisnäyttelyiden ehdoton helmi on brittiläisen valokuvaaja Jimmy Nelsonin näyttely Homage to Humanity (Kunnianosoitus ihmiskunnalle). En muista, että olisin koskaan nähnyt niin intensiivisiä valokuvia. Hahmot tuntuvat astuvan ulos kuvista.

Nelsonin näyttely on eräänlainen matka maailman ympäri maailman kauneimpiin paikkoihin ja eksoottisimpien kansojen ja heimojen pariin. Valokuvaaja on rakentanut täydellisiä henkilöpotretteja klassisen muotokuvasommittelun ehdoilla. Mallit vain ovat melkoisen poikkeavia.

Nelson on pystynyt tuomaan esiin vaikuttavalla tavalla kuvauskohteidensa persoonan. Otokset ovat paljon enemmän kuin pelkkiä kuvia. Homage to Humanity -näyttely on Tallinnassa nähtävänä enää 8.9.2019 saakka ja jatkaa sieltä Tukholman Fotografiskaan. Tämä on näyttely, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.

Muita avajaiskauden näyttelyitä ovat norjalaisen Anja Niemen draamalliset lavastekuvat, suomalaisen Pentti Sammallahden mustavalkoiset realistiset ympäristökuvat ja virolaisen Anna-Stina Treumundin naiskuvat.

Poikkea myös Fotografiskan ylimmässä kerroksessa. Siellä on kiva näköalaravintola terasseineen ja drinkkibaari.

Luulitko tunteneesi jo vanhankaupungin?

Tallinnan asiantuntija Henna Mikkilä oli matkallamme kertomassa vähemmän tunnetuista Tallinna-tärpeistä. Tallinna on todellinen runsaudensarvi, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa valtaväylien ulkopuolelle. Henna suositteli mm. vanhankaupungin sivukujia, joiden kätköistä löytyy ihastuttavia kahviloita, ravintoloita, gallerioita ja kauppoja.

Tiesitkö, että Tallinnan vanhassakaupungissa on esimerkiksi dominikaaniluostari, ukrainalainen kirkko ja salakapakoita?

Hennan matkavinkkejä pääsee lukemaan sivustolta www.sooloiluja.com. Henna houstaa myös Tallinnatärpit nimistä keskustelusivustoa Facebookissa.

Tämän oven takaa löytyy ukrainalainen kulttuurikeskus ja kirkko.Galleria Kakusta voi ostaa vaikka tuunatun fillarintai vuokrata päiväksi vaaleanpunaisen vespan 30 eurolla.

Tallinna on Ruokakaupunki

Tallinnan kohdalla ruokakaupunki täytyy ehdottomasti kirjoittaa isolla kirjaimella. Jos Tallinnaan kannattaa mennä kulttuurin perässä, sinne kannattaa ehdottomasti mennä myös ruuan perässä. Vaikka väitetään, että Tallinnassa hinnat ovat nousseet, kyllä siellä minusta edelleen syö edullisesti.

Hyviä ravintoloita on sellainen kattaus, että joka ainut kerta Tallinnassa on vaikea päättää, minne suuntaisi ja minkä valitsisi. Tosin ravintoloita tulee ja menee sitä vauhtia, että vaikeaa on myös pysyä perässä.

Tällä reissulla kävimme tutustumassa yhteen uusimmista tulokkaista, Tallinkin omistamaan italialaiseen Flavoreen. Ravintolan erikoisuus on viiniseinä, jossa on tarjolla 16 italialaista viiniä ja 8 italialaista väkevää alkoholijuomaa.

Ideana on, että asiakas saa käyttöönsä ”luottokortin”, jolla voi hakea viiniseinän automaateista juomia joko 4, 12 tai 24 cl:n annoksina. Seinä toimii minusta parhaiten silloin, kun haluat maistella pieninä annoksina erilaisia viinejä. Helppo tapa järjestää omaehtoinen italialaisten viinien tasting.

Voihan Tallinna, miten ihana sinä oletkaan ja niin mukavan lähellä. Lupaan käydä jatkossa kylässä useammin.

PS: Sain Hennan matkavinkeistä niin kutkuttavia ja inspiroivia tärppejä, että nyt syksyllä tarvitaan heti perään uusi reissu. Tulossa siis Tallinnan löytöretkimatka 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus ulkomaat Risteilyt Venäjä

Kesän helpoin ulkomaanreissu – laivalla Viipuriin ilman viisumia

torstai, kesäkuu 20, 2019

Kaksi maata ja kaksi ”karjalaista” kaupunkia. Risteilimme Lappeenrannasta Viipuriin pitkin Saimaan kanavaa.

– Matkan ja majoituksen tarjosi Saimaa Travel

Uskomattoman ihastuttava varhaisaamu. Seisomme ystäväni kanssa passit kourassa satamarakennuksessa Saimaan rannalla Lappeenrannassa. Olemme lähdössä m/s Carelialla Viipuriin.

Ensimmäiseksi laivan ulkokannelle ja nassut kohti aurinkoa. Lähtötööttäys ja kokka kohti Saimaata. Zdravstuite Venäjä, täältä tullaan.

Unohdan aina miten lähellä Viipuri onkaan kotikaupunkiani Lappeenrantaa. Maanteitse matkaa on vain noin 60 km, mutta tullijonojen vuoksi matkaan saattaa tärvääntyä useampi tunti. Juna sen sijaan on nopea, mutta matkaan tarvitaan viisumi, kuten tietysti autollakin kuljettaessa.

Mikäli mielit Venäjälle helposti ilman viisumia, näppärä vaihtoehto on matkustaa laivalla Lappeenrannasta Saimaan kanavaa pitkin. Venäjän matkoihin erikoistunut matkatoimisto Saimaa Travel järjestää viisumivapaita risteilyjä Viipuriin toukokuusta syyskuuhun. Matkavaraus tulee tehdä etukäteen, viimeistään 3-5 päivää ennen lähtöä.

M/s Carelian kotisatama on vuodesta 1986 ollut Lappeenranta. 

Viipurin risteily on mahdollista tehdä päivän mittaisena miniristeilynä, jolloin perilläoloaikaa jää reilut pari tuntia. Me teimme Viipurin risteilyn pidemmän version, kahden päivän ja yhden yön hotellimatkan, jota ehdottomasti suosittelen. Aikaa Viipurissa kiertelyyn jää mukavasti tulopäivänä sekä seuraavana päivänä aina kello kolmeen saakka. Myös kahden yön viisumivapaaristeily on mahdollista.

Tässä ajassa kerkesimme tekemään kaupunkikiertoajelun, tutkimaan Aallon kuuluisan kirjaston, syömään menneisyydestä kuuluisan uuden Espilän ravintolassa, kiertämään mukavan kattauksen kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, ostamaan kauppahallista pellavaa, nauttimaan seuraavana päivänä lounasta, ihastelemaan Viipurin vanhan keskustan mukulakivikatujen rappioromantiikkaa ja hankkimaan tuliaisjuomat.

Vakaa aikomus oli kiivetä Viipurin linnan torniin katsomaan näköaloja, mutta 31 asteen helle vaati veronsa. Päätettiin suosiolla jättää linnakäynti seuraavaan kertaan. Paremmalta tuntui istahtaa puiston varjoon suojaan polttavalta auringolta jalkoja lepuuttamaan.

Ihana matkasää. Valmiina risteilylle.

Risteily pitkin Saimaan kanavaa kestää yhteen suuntaan noin viisi ja puoli tuntia. Tuona aikana kuljetaan 43 km pitkän kanavan kahdeksan sulun läpi. Kolme näistä suluista sijaitsee Suomen puolella. Korkeuseroa Saimaalta Suomenlahdelle tulee noin 76 metriä.

Täytyy myöntää, etten jaksa itse olla niinkään innoissani noista suluista. Työskentelin nuoruudessa varustamon palveluksessa, joka järjesti risteilyjä Saimaalle ja kanavalle. Kanavaristeilyt kuuluivat henkilökuntaetuihin, joten Suomen puoleiset sulut tulivat tuolloin joltisenkin tutuiksi.

Ystävääni sen sijaan sulkutoiminnot näyttivät kiinnostavan sitäkin enemmän. Suurin pudotus on suluista ensimmäisessä Mälkiän sulussa, jossa laskeudutaan 12,4 metriä. Meriharakka -blogin Pirkko on kirjoittanut kattavan kuvauksen kanavan suluista. Blogijutun löydät täältä.

Minusta oli mukavaa katsella ohi lipuvia maisemia. Erityisesti rajantakainen mökkikulttuuri kiinnosti. Ohitimme vanhan ajan vaatimattomia datsoja, mutta myös rannalle rakennettuja hulppeita villoja. Ajat ne ovat muuttuneet paljon rajan toisellakin puolen.

Carelia-aluksella on ulkokansia, joissa saattoi paistatella päivää mielensä mukaan ja joihin saa tuoda juomia baarista. Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko oli minulle palamisherkälle vähän liikaa, joten pakko oli aika ajoittain turvautua sisätiloihin.

Rajan jälkeen tultiin Nuijamaanjärvelle ennen Venäjän puoleisia sulkuja. Kannella oli ihanaa nautiskella auringosta.

Laivalla on baari/kahvila, ruokaravintola sekä pieni taxfree-kauppa. Olimme varanneet mennen tullen ateriat buffet-pöydästä, mikä olikin ihan hyvä valinta. Ruoka itsessään nyt ei mitään mainittavaa ollut, mutta parasta siinä oli, että aika kului syödessä mukavasti.

Koska risteily on viisumivapaa, täytyy laivalta poistua ryhmänä. Olin varautunut pidempiin odotusaikoihin tullimuodollisuuksissa ja olinkin hieman hämmästynyt, kun jonomme liikkui aika sutjakasti.

Meitä hotelliasukkaita odotti bussi satamarakennuksen vieressä. Tuntui vähän hullulta ajaa noin 600 metrin matka satamasta hotelli Victoriaan, jossa yövyimme, mutta vaivatonta joka tapauksessa. Kauppatorin laidalla sijaitseva uudehko hotelli oli oikein kelpoinen valinta. Jos oikein ymmärsin, Viipurin paras. Huoneemme oli normihuonetta tilavampi juniorsviitti.

Hotellin ylimmässä kerroksessa on viihtyisän näköinen ruokaravintola sekä näköalaterassi, jossa olisi istunut mielellään vähemmän paahtavalla kelillä. Alakerrassa on baari, jonka avuliaalle tarjoilijapojalle peukkua. Hieman meitä ihmetytti, että hotellilta ei löytynyt juomalista kuin venäjäksi, mutta tarjoilija jaksoi kääntää meille kärsivällisesti koko listan. Arvatkaa vaan, mikä oli valintani?

Hotelli Victorian sijainti on aivan loistava. Se on niin keskeisellä paikalla kuin hotelli vain voi olla. Kauppahalli ja Pyöreä torni ovat aivan vieressä, lyhyen kävelymatkan päässä oikeastaan kaikki turistille merkittävä. Rahaa oli helppo vaihtaa samassa rakennuksessa sijaitsevassa pankissa. Aamiainen oli myös ihan perushyvä. Majoittuisin tähän hotelliin kyllä uudelleenkin.

Huoneessamme oli mukavasti tilaa, mm. seurustelutila muhkeine nojatuoleineen.

Seuraavana päivänä bussi huolehti meidät sovittuna aikana takaisin satamaan. Vaikka paluumatkalla porukkaa oli tulomatkaa enemmän, laivaan nousu ei nytkään kestänyt kovin kauaa.

Hämmästytti miten kansainvälistä porukkaa paluumatkalla oli. Mukana oli mm. ryhmä kanadalaisia, jotka olivat tulleet Viipurista etsimään omia sukujuuriaan. Kauas ovat karjalaiset maailmalle kulkeutuneet.

Lappeenrantaan saavuimme iltakymmeneltä. Laivasta purkautui sen näköistä punanenäistä porukkaa, että auringossa oli tullut vietettyä useampi tunti. Kunnon suojakertoimet on hyvä pakata mukaan.

Satamastaan ja laivoistaan Lappeenranta tunnetaan.

Viipurin risteilyn yhteyteen kannattaa varata aikaa myös Lappeenrantaan tutustumiseen. Lappeenrannan satama-alue satamatoreineen on kesäaikaan kaunis ja vilkas. Karjalaisen hengen löytää täältä ehkä parhaiten.

Maista piirakkakojuilla paikallista erikoisuutta vetyä tai atomia, istahda vanhan höyrylaivan Suvi-Saimaan terassille, käy katsomassa Suomen suurinta hiekkalinnaa, piipahda viereisessä Lappeenrannan vanhimmassa kaupunginosassa Linnoituksessa ja nauti ylipäätään Saimaan kaupungin kesätunnelmasta. Viehättävä majoituspaikka on Saimaan rannalla olevan kylpylähotellin vanhin osa Boutique hotelli Old Spa.

Viipuri on minusta kiinnostava, jopa eksoottinen. Joka kerta siellä käytyäni jään miettimään pitkään sen surullista historiaa. Niin nytkin. Minkälaisia fiiliksiä vanhasta karjalaisesta kaupungista tällä kertaa jäi, siitä blogissa piakkoin juttua lisää.

https://www.saimaatravel.fi/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Elämäntaito Risteilyt Suomi Yleinen

Älä kärsi tylsyydestä – tee pieni lähimatka

tiistai, toukokuu 28, 2019

Tylsistyttääkö? Älä välitä, niin täälläkin, mutta luulen että olen keksinyt lääkkeen välitilatylsyyteen.

Odotan mökkikautta ja lämpimiä kesäpäiviä. Kalaretkiä Saimaalle, auringossa köllöttelyä ja grilliruokaa terassilla. Mutta nyt hiertää. Pilvirintaman takaa ei ole aurinko viime päivinä paljoa näyttäytynyt, kesän valoisuus on kuin kadoksissa, lämpötila pitää tiukasti kiinni kymmenestä asteesta ja vesisade kastelee keväistä vehreyttä turhankin useasti.

Olen aina ollut sitä mieltä, että itse olemme oman onnemme seppiä. Siksi päätin päihittää ikävyyteen hukuttautumisen. Sen sijaan, että syytän tylsyydestäni säätä, aviomiestä tai vaihdevuosioireita, rupesin keksimään inspiroivaa tekemistä. Arkea voi ilostuttaa niin monella tapaa ja usein aika helpoin keinoin.

Minulle paras lääke kaikkeen on matka, pieni tai suuri. Tarvitaan vain muutama hyvä idea, eikä laisinkaan paljoa rahaa. Sitä paitsi alkukesä on parasta matkustusaikaa. Ruuhkia ei ole, majoituspaikoissa on tilaa, hintataso on edullisempi ja liikenne kesäsesonkia rauhallisempaa. Tässä kolme vaihtoehtoislääkettä tylsyyden taltuttamiseen.

Matka lähikaupunkiin

Savonlinna, Saimaan sympaattinen kesäkaupunki, on minulle lähes ”naapurissa” vain noin 150 kilometrin päässä. Siksi tuntuukin omituiselta, etten ole käynyt siellä naismuistiin. Viime matkastakin täytyy olla jo useampi vuosi. En oikeastaan edes tunne koko kaupunkia.

Tutkin sattumoisin ihan huvikseni myytävien kesämökkien tarjontaa Etelä-Savon alueelta ja siinä silmiini osui Saimaan kaupunki Savonlinna. Siitä tämä matka-ajatus lähti.

Mikäpä helpompaa kuin hypätä autoon ja huristaa tutkimaan, mitä tällä linnastaan ja toristaan kuuluisalla Saimaan sydämellä on tarjottavana. Ystäväni innostui lähtemään mukaan ja niinpä loppujen lopuksi matkasta tuleekin yön yli reissu.

Tuskin jaksan odottaa ensi viikkoon. Luvassa on nimittäin yöpyminen ihkussa boutique-hotellissa, tutustuminen Jukka Rintalan Muodin puutarha -näyttelyyn, kahvittelua savolaisella torilla, toivottavasti nautinnollisia kesäaterioita ehkä vähän shoppailuakin, mitä nyt kaksi täti-ihmistä saa päähänsä. Ja takuulla muutama lasillinen kuohuvaa.

Jotain poikkeavaa – lähimatkalle ulkomaille

Ha haa, minulla on kuin onkin ulkomaanmatka plakkarissa ihan pian. Tiesitkö, että Lappeenrannasta pääsee viisumivapaasti risteilemään Viipuriin Saimaan kanavaa pitkin? Nopeimmillaan ja edullisimmillaan tämän ulkomaanmatkan tekee päiväreissuna noin 60 euron hintaan.

En ole koskaan käynyt Viipurissa laivalla ja siksi otin yhteyttä Saimaa Traveliin, jonka kanssa sovin blogiyhteistyömatkasta. Viipurissa olen aiemmin käynyt vain pikaisilla päiväreissuilla, joten kahden päivän kaupunkiloma oli minulle passeli matkapaketti. Pääsen tutustumaan kaupunkiin kerrankin vähän paremmin.

Viipurissa on suomalaisen menneisyyden ja venäläisen nykyisyyden välimaastossa jotain hyvin kiinnostavaa, jopa eksoottista. Sitä paitsi haluan ehdottomasti käydä kuuluisassa Alvar Aallon kirjastossa ja torilla tinkaamassa mökkipellavia. Enpä ole muuten koskaan käynyt Viipurin linnassakaan.

Mielenkiintoinen kokemus varmasti tästäkin tulossa.

Helsinki on aina hyvä vaihtoehto

Kiitos VR halvoista junalipuista ja nopeista junavuoroista. Ainakin täältä kaakonkulmalta on helppoa piipahtaa pääkaupungissa junalla ilman ajamisen vaivaa ja paikoituksen huolta.

Helsingissä on aina mukavaa käydä, vaikka ihan vain päiväseltään. Museotarjonta on loistavaa ja aina on meneillään jokin mielenkiintoinen näyttely tai tapahtuma.

Ostin edulliset menopaluuliput ja merkkasin kalenteriini Helsinki-päivän. Kutkuttaisi käydä Design-museossa ja Espoon modernin taiteen museo Emmassa. Molemmat museot ovat minulle ennen kokemattomia paikkoja. Tämä on sitä omaa aikaa ihan parhaimmillaan.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, ei olekaan enää yhtään tylsää. Seuraavalle kahdelle viikolle on luvassa kaikkea innostavaa ja inspiroivaa. Siinäs näette, pitää vaan ottaa ja lähteä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Risteilyt Ruoka ja viini

Tallink Siljan laivoilla uusi kattaus laivan viinejä ja oluita

torstai, toukokuu 23, 2019

Tallink Silja on valinnut uudet laivan viinit ja oluet. Ei ole muuten ihan yksinkertaista seuloa reilusta sadasta kandidaatista juuri ne sopivimmat juomat.

Tastingin tarjosi Tallink Silja.

Hassua miten voimakkaasti yhdistän Silja Linen viineihin. Juuret juontavat jonnekin 1990-luvun puoliväliin, jolloin osallistuin varustamon järjestämään ennenkuulumattomaan viinien hyväntekeväisyyshuutokauppaan. Myyntitapahtuma järjestettiin Silja Linen laivalla reitillä Helsinki – Tukholma. Istuin noviisiviininharrastajana muiden joukossa kuin olisin jotain ymmärtänyt. Oikeasti olin ihan pihalla koko hommasta.

Olin jo tuohon aikaan perso samppanjalle ja kuinka ollakaan jokainen kuohuva pullollinen sai sydämeni läpättämään. Erityisesti se yksi. Kuvitelkaa: hieno puulaatikko, magnumpullo taivaallista Krugin rosésamppanjaa ja pullossa suvun perheenjäsenten nimmarit kultatussilla kirjoitettuna.

En nyt kyllä enää muista kuinka niin pääsi käymään, mutta jotenkin käteni lipsahti kriittisellä hetkellä ylös ja pullo nuijittiin minulle. Olin tullut puolivahingossa ostaneeksi elämäni kalleimman viinipullon. 1000 markkaa pullosta samppanjaa! Voi sitä katumuksen määrää.

Tuo ”aarre” on minulla vieläkin. Seurannut sen kymmenet muutot arvokkaasti puuarkussaan maaten. Pullo on koskematon, sillä taikahan olisi kadonnut sillä hetkellä, kun sisältö olisi korkattu. Nyt ei tosin tarvitse sitäkään miettiä. Pullon henki on varsin menettänyt henkensä jo aikoja sitten.

(kuva Tallink Silja)

Tätä mietin huvittuneena astellessani Tallink Siljan uusien laivan viinien ja oluiden tastingiin Silja Symphonylle. Olin saanut kutsun pressitilaisuuteen, jossa esiteltäisiin varustamon valitsemat uudet laivojen nimikkoviinit – ja -oluet. Nämä valkoisten laivojen nimikkojuomat valitaan kahden vuoden välein.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa laivan kuohuviini, samppanja, valkoviini ja punaviini saivat rinnalleen trendikkään roséviinin. Myös oluen ystäviä muistettiin erityisesti. Laivan nimikko-olutvalikoimaa täydennettiin mielenkiintoisilla virolaisen pienpanimon artesaanioluilla.

Vaan katsotaanpa tarkemmin millaisia juomahelmiä olivat Tallink Siljan laivoille hankkineet.

Valinta ei varmaankaan ole helppoa. Laivan viinit ovat laivojen suosituimpia viinejä ja voin uskoa, että tunkua valintaprosessiin on. Nimikkoviinejä myydään vuosittain yli 1,3 miljoonaa pulloa.

Niin viinit kuin oluet valitaan sokkotestein. Tänä vuonna viinit valikoitiin reilun sadan viinin joukosta, oluet 40 oluen otannasta.

Laivan viinien tulee olla laadukkaita, mutta hinnan pitäisi kuitenkin pysyä edullisena. Viinien tulisi sopia mahdollisimman monenlaisiin ruokiin, jos myös suihin ja olla käyttötarkoituksiltaan monipuolisia.

Aristokraattinen Ayala, samppanjaa jo vuodesta 1860.Laiva, rapuleipä ja lasillinen kuohuvaa, ihan täydellinen kombo.

Laivan kuohuviiniksi valikoitui italialainen raikas ja hedelmäinen prosecco Aurea Blanc de Blanc, jonka valmistuksessa on käytetty ainoastaan valkoisia rypäleitä. Erinomainen seurustelujuoma, tosin omaan suuhuni aavistuksen liikaa makeutta. 8,5 euron myyntihintaan moneen suuhun varmasti sopiva tuote.

Laivan samppanjan arvoiseksi valittiin Ayala Brut Majeur Extra Age, joka on saanut kypsyä kellareissa neljä vuotta. Pidempi kypsytysaika antaa juomalle sopivasti voimaa ja syvyyttä. Mineraalinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Ihana samppis, joka sopii kaikkiin tilanteisiin ja käy kaiken kanssa (heh, onko muunlaisia samppanjoita olemassakaan? 🙂 ). Sanoisinpa, että hintalaatusuhde on erinomainen, sillä pullo irtoaa Tallink Siljan laivoilta alle 30 eurolla. Tiesittekö muuten, että Ayalan on omistanut vuodesta 2005 Bollinger?

Laivan valkoviini, Montgravet Sauvignon Blanc, tulee Ranskasta. Tästä viinistä pidin erityisesti, liekö osasyynsä siinä, että kyse on valkkareiden lempirypäleestäni. Maussa oli mukavaa hedelmäistä raikkautta. Hyvä yleisviini kaikille uiville. Tämä nektari irtoaa 8,50 euron hintaan.

Ranskaan mennään myös laivan roséviinin valinnassa. Henri Gaillard Rosé on kevyt ja heleä kuin poutainen kesäpäivä. Ja kesäänhän tämä viini ehdottomasti kuuluu hyvin jäähdytettynä. Lähtee mukaan terasseille 7,90 euron hintaan.

Olin iloinen, että laivan punaviini tulee lempimaastani Espanjasta. Allegranza Tempranillo-Shiraz tulee kutakuinkin Espanjan keskiosasta Kastilia-La Manchan alueelta, joka on kuuluisa mm. Manchego-juustoistaan. Tämä on sellainen peruspunkku, joka sopii niin vaalealle kuin punaiselle lihalle ja erityisesti juustojen kyytipojaksi. Myyntihinta 8,50 euroa.

Myös kapteenit ovat valinneet oman suosikkipunkun.

Jos Tallink Silja ratsastaa aallonharjalla viinivalinnoissa, tänä vuonna myös oluen ystävät saavat erityistä hemmottelua osakseen. Laivan oluen tittelin jakavat virolainen kevyt portteri Tartu Pühaste Lighthouse porter ja ruotsalainen luomulager Kapten Balder.

Näiden lisäksi Tallinkin 30-vuotisjuhlien kunniaksi on valittu kolme sympaattista virolaisen pienpanimo Purtsen artesaaniolutta. Hauskat pulleat pullot, joilla jokaisella on kerrottavaan tarina Itämerestä ja Tallinkin laivoista, edustavat juuri sellaista tuoteajattelua, jota käsityöläisoluilta odottaa. Itse en juuri mikään oluen ystävä ole, mutta panimon hedelmäistä ja sopivan hapokasta Wild Sea -lageria voisin hyvin juoda.

Olutta jokaiseen makuun. Laivan oluista oli saatu mielenkiintoinen väripaletti aikaiseksi.30-vuotisjuhlaolueilla on hauskat pullot.

Hyvän setin oli raati minusta valinnut. Oluista en paljoa pysty sanomaan, mutta kaikki viinit ovat erinomaisia hintalaatusuhteeltaan. Ja myös sellaisia viinejä, joista on helppoa tykätä.

Pitänee lähteä täydentelemään oman viinikaapin sisältöä, sen verran hyviä ja edullisia käyttöviinejä on tässä tarjolla. Ja kummastihan tuo risteilykin aina piristää. Tallinnassa tulee silloin tällöin piipahdettua, mutta milloinkohan olen viimeksi käynyt Tukholman risteilyllä? Siitä mahtaa olla ikuisuus. Täytyy vaan huolehtia, ettei laivalla satu olemaan viinihuutokauppaa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Risteilyt Ruoka ja viini

”Hyvä luoja, minä juon tähtiä!”

keskiviikko, lokakuu 10, 2018

Tilaisuuden tarjosi Viking Line

Olin niin samaa mieltä Dom Pérignonin kanssa tällä viikolla, tähtiä oli lasissani. Olin onnellinen päästessäni ensimmäisten joukossa maistelemaan vain Viking Linelle tehtyä harvinaista erää Piper Heidsieckin Essentiel-samppanjaa, jonka suomalainen samppanja-asiantuntija Essi Avellan suunnitteli yhdessä samppanjatiimin kanssa.

On ennenkuulumatonta, että yli 200-vuotias samppanjatalo antaa retail-asiakkaalleen luvan kehittää oman tuotteen heidän vähittäismyyntiinsä. Viking Line onnistui tässä ensimmäisenä maailmassa. Heillä on on nyt oma uniikki tähti, Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja, jota ei saa mistään muualta kuin Vikingin Helsingin ja Turun reittien laivoilta. Tätä samppanjaa on tuotettu ainoastaan tämä yksi 40000 pullon erä.

Essi ja tiiminsä aloittivat hankkeen noin vuosi sitten. Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja pohjautuu Essin toiveesta huippuvuoden 2012 cuveeseen. Jotta lopullinen sekoitus löytyi, tarvittiin lukematon määrä testausta, Essin ammattitaitoa ja tiivistä yhteistyötä Régis Camus’n, Piper-Heidsieckin voitokkaan kellarimestarin kanssa.

Essin toiveesta samppanjan sokeripitoisuus nostettiin maksimiin, mitä extra brut samppanjassa on sallittua käyttää. Älkää käsittäkö väärin, kuivasta brutista edelleen on kyse, mutta hieman korkeampi sokerimäärä vain tuo juomaan monelle paremmin maistuvaa suunmyötäistä pyöreyttä. Juoma myös ikääntyy elegantimmin sokerin kautta.

Voin vannoa, että vaikka juoma olikin vielä varsin nuorta (viimeisestä pullotuksesta oli kulunut vain puolisen vuotta), se oli lapsukaisen iästä huolimatta jo nyt tajuttoman hyvää. Päätin, että tätä ihanuutta on hankittava ainakin kaksi pulloa, joista toinen pannaan ainakin pariksi vuodeksi tekeytymään.

Essi on saanut vangittua pulloon samaan aikaan hedelmäistä raikkautta ja täyteläistä paahteisuutta. Kokonaisuus on tasapainoinen, väri kauniin oljenkeltainen, tuoksu pähkinäinen ja maku, hmmm…. tähtinen. Loistosamppis!

Mainittakoon niille, joille nimi Essi Avellan ei sano mitään, että kyse on ensimmäisestä arvostetuimman kansainvälisen Master of Wine -tutkinnon suorittaneesta suomalaisesta. Samppanja on vienyt Essin sydämen myöhemmin ja hän on mm. useiden merkittävimpien kansainvälisten viinilehtien samppanjapaneelien jäsen. Essi on kirjoittanut samppanjasta myös kirjan ”Matka Champagneen”, joka toimi itselleni erinomaisena matkaoppaana helmikuisella matkallamme Champagnen maakuntaan. Matkasta voit lukea täältä.

Essi ja Essentiel, tähtiainesta molemmat.

Mennäänpä vielä takaisin Viking Linen samppanjan lanseeraustilaisuuteen. Nuoret lahjakkaat, Vuoden Kokki Kalle Tanner ja Vuoden Tarjoilija Noora Sipilä, ovat suunnitelleet Essentiel by Essi -samppanjalle oman neljän ruokalajin menun. 56 euron hintainen menu on saatavana punaisilla laivoilla 20.10.-18.11.2018 välisenä aikana.

Pääsinpä maistelemaan myös tämän ihanuuden. Jos haluat nostaa risteilysi juhlavampiin sfääreihin, tällä menulla ja Essin samppiksella onnistuu tartuttamaan tähtipölyä. Kala- ja mereneläväpainotteinen menu on silkkaa nannaa samppanjaihanuuden täydentäessä vivahteikasta makumaailmaa. Loistokombo, joka maistui. Menun annokset muodostivat vahvan parituksen samppanjan kanssa.

Vuoden Kokki + Vuoden Tarjoilija = Tähtiluokan samppanjamenu

Minulla ei ollut ennen tätä keikkaa mitään tarkoitusta lähteä Viking Linen risteilylle, mutta heti kun sieltä Espanjasta tulemme keväällä takaisin, täytynee matkustaa tämän jalojuoman perässä. Ettekä sitten osta kaikkea Essi-nektaria sitä ennen!

Essentiel by Essi for Viking Line tulee myyntiin 20.10. Viking-klubikortilla myyntihinta 31,90 ja muille 39,80 euroa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista