Browsing Category

Risteilyt

Menu, jonka perässä kannattaa matkustaa

Silja Linen Menu Nordicin maistelutilaisuus lehdistölle.

Joskus minusta tuntuu, että olenkohan ihan täysipäinen. Miettikää nyt. Olen valmis istumaan vapaaehtoisesti aamuvarhaisella kaksi tuntia junassa vain yhden aterian tähden. Ja iltapäivällä sama takaisin päin. Matkustin siis edestakaisin 460 kilometriä käydäkseni syömässä Helsingissä muutaman ruokalajin. Ehkä tämä kertoo jotain kiinnostuksestani ruokaan.

Siinä vaiheessa, kun istuin Silja Linen Serenade-laivalla ja olin syönyt ensimmäiset annokset viisiosaisesta Menu Nordicista tiesin, että matkani oli täysin tämän herkuttelun arvoista. Tämä menu oli yksi parhaista, mitä olen naismuistiini syönyt viime vuosina.

Intiimi Bon Vivant on täydellinen miljöö pitkälle illalliselle.

Olin maistelemassa Silja Linen Bon Vivant -ravintolan uutta Menu Nordicia, joka on tällä kertaa täysin Siljan oman keittiötiimin suunnittelun tulos. Kiitos vaan taitavat, hienon kokonaisuuden olitte ideoineet ja valmistaneet. Menu oli kiinnostavan monipuolinen, makumaailma vivahteikas ja annosten visuaalisuus kauniin huoliteltua.

Lähiruoka ja raaka-aineiden puhtaus ovat päivän sana. Vähän jopa niin trendikästä, että tuntuu välillä termejä viljeltävän ilman, että niille oikeastaan on mitään katetta.

Menu Nordic täytti nimensä mukaisen lupauksensa tässäkin suhteessa. Pohjoiset raaka-aineet ovat päässeet niille kuuluvaan kunniaan. Menun hauki on kotimaista ja tulee pääosin Saimaalta. Peura ja villisorsa tulevat Siljan laivojen toisesta ”kotisatamamaasta” Ruotsista. Mukaan menuun on päässyt myös pohjoisen sieniä ja marjoja.

Hienoa, että menun kalaksi oli valittu hauki. Olen aina ollut sitä mieltä, että kotoinen haukemme on aivan aliarvostettu kala. Tässä menussa maastopukuinen taimen nousi sille kuuluvaan asemaan ja myös omaksi suosikikseni.

Ihastuin myös kalan seuralaiseksi valittuun ranskalaiseen Viré-Clessé valkoviiniin. Chardonnayt eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, mutta voihan persikka, miten hyvä valkkari tämä olikaan.

Keittiöpäälliköt Jonas Niklasson ja Jyrki Tulkki voivat syystä olla tyytyväisiä.Menuun valitut viinit tukivat hienosti ruokien makumaailmaa.

Ehkä kuitenkin iloisin olin pienen puolankalaisen yrityksen Ärmätti Oy:n nokkosten päätymisestä Siljan lautasille. Iloinen ensinnäkin siitä syystä, että kainuulainen pientuottaja on päässyt suuren yrityksen toimittajaksi. Ja iloinen myös siitä, että oli rohkeasti lähdetty etsimään puhdas, terveellinen ja vähän poikkeava raaka-aine yhdeksi menun komponentiksi. Tiesittekö, että nokkosessa on nelinkertainen määrä rautaa verrattuna pinaattiin?

Tällaista ihanuutta siis tarjoillaan Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant -ravintoloissa 9.1.2020 saakka.

Salmon & Nettles: Lohta, tillissä paistettua meriravunpyrstöä ja 64 asteen luomumuna nokkospestolla.

– Mehukasta ja maukasta. Vaikka raaka-aineita on annoksessa paljon, ne ovat keskenään sopusoinnussa. Nokkonen ja muna toimivat hyvin yhteen.

Venison & Roe: Peuratartar ja suomalaista muikunmätiä, luomumunan keltuaista, kapriksia, sinappia, sherryviinietikkaa, sipulia ja smetanaa.

– Tartar vähän toisella tapaa. Annos oli kaunis kuin perhonen. Rakastan muikunmätiä, mutta mietin oliko tässä kohtaa sille oikea paikka. Kaikki meni. Lopuksi totesin, että oli.

Pike & Lobster: Voissa paistettua haukea, hummerihaukikvenellejä, hummerikastiketta, pinaattia ja puikulaperunapyreetä.

– Oma suosikkini. Hyvä osoitus siitä kuinka monipuolinen hauki taipuu fine dining -lautaselle. Kastike oli jumalaisen hyvää.

Wild duck & Calvados: Paistettua villisorsanrintaa ja sieninyyttejä, omenavaahtoa, puolukoita ja Calvadoskastiketta.

– Ja minä kun olin joskus kuvitellut, että sorsa on aina kuivaa. Linnulla oli täydellinen kypsyysaste ja se oli mehevää kuin mikä. Ihana annos, kuin tuulahdus pohjoista luontoa.

Almond & Cloudberry: Mantelileivos, lakka- ja valkosuklaakreemiä, sokeroituja lakkoja ja mantelijäätelöä.

– Jäkiruokafriikki oli tästä annoksesta täpinöissä. Simpukan muotoisissa leivoskekseissä maistui mukavasti karvasmanteli, joka sopi hienostuneesti mantelijäätelön ja lakan makuun. Ihan täydellinen kombo.

Jos vähänkään emmit kannattaako Menu Nordicista maksaa 118 euroa (Club One kortilla 109 euroa), olen täysin sitä mieltä, että kannattaa. Etenkin, kun hintaan kuuluu myös viisi laadukasta ja taiten valittua viiniä.

Eikä tarvitse tämän menukokonaisuuden osalta kantaa huolta siitä jääkö nälkäiseksi. Annoskokoja pitäisin jopa reiluina. Jälkkärin kohdalla teki jo aika tiukkaa. Mutta koska kuulun niihin ihmisiin, ettei jälkiruokaa jätetä, söin kiltisti kaiken.

Kasvissyöjille keittiötiimi on toteuttanut myös oman Menu Nordic Veganin. Kyse ei ole siitä, että Menu Nordic olisi muokattu kasvisversioksi, vaan tämäkin menu on suunniteltu ihan omaksi kokonaisuudeksi. Kolmen ruokalajin vegemenun hinta ilman viinejä on 49 euroa.

Kiitos Silja Line. Menu Nordicin takia kannattaa tehdä vaikka vähän pidempi reissu. Milloin viimeksi olet muuten käynyt Tukholmassa? Tässä olisi aika hyvä syy.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Inspiroiva päivämatka Tallinnaan – aina jotain uutta

Kun kuvittelit tuntevasi Tallinnaa edes vähän, huomaatkin, ettet tunne sitä oikeastaan yhtään.

Kesämatkan bloggaajille ja toimittajille tarjosi Tallink Silja

Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että hehkuttelen usein lyhyitä matkoja lähialueelle. Aina ei tarvitse mennä kauas löytääkseen mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Parasta tässä on myös se, että lähimatkoja pystyy tekemään melko pienellä budjetilla.

Tuttu kestosuosikki Tallinna on niin helppo saavuttaa, että luokittelisin sen jo lähimatkailun piiriin, vaikka vähän merta edemmäs mennäänkin. Kun aamulaivalla lähtee, päivässä ehtii paljon ja illaksi vielä takaisin Helsinkiin.

Pari tuntia Helsingistä ja miljöö on ihan toinen.

Megastar on tähti Tallinnan laivojen joukossa

Osallistuin tällä viikolla Tallink Siljan järjestämälle lehdistömatkalle Tallinnaan uudehkolla Megastar -aluksella. Kaukana ovat ajat kämäsistä ja kulahtaneista Tallinnan autolautoista. Megastar on kerrassaan viihtyisä ja tasokas alus. Valoa, tilaa ja tyylikkyyttä on kuin viiden tähden hotellissa.

Laiva on selvästi panostanut ostosmatkailuun. Myymälätilaa oli peräti kahdessa kerroksessa. Panin merkille, että viininystävää hemmoteltiin melkoisen runsaalla valikoimalla. Itselleni lähti mukaan pari pulloa oivaa laivan samppanjaa Ayalaa.

Jos shoppailu kiinnostaa, kannattaa piipahtaa myös Tallinnan D-laivaterminaalin toisessa kerroksessa olevassa Sadama Market outletissä. Kyse on kaupasta, jossa myydään laivojen poistotuotteita merkittävin alennuksin.

Teimme matkaa mennen tullen laivan Business Loungessa. 65 euron lisähintaan on tarjolla kylmiä ja lämpimiä ruokia sekä ihan hyvä valikoima virvokkeita, viinejä ja muita alkoholijuomia. Pidin erityisesti buffetpöydän kalatarjonnasta ja runsaasta vihannesten käytöstä. Ihan ilmaistahan tuo ei ole, mutta hintansa väärtiä silloin, jos haluat matkustaa rauhallisemmissa puitteissa ja saada matkaasi ripauksen lisämaustetta.

Megastar on avara ja valoisa. Kuva: Tallink SiljaBusiness Loungessa vielä tyylikkäämmin. Kuva: Tallink SiljaHyvästä kalavalikoimasta kiitosta.Juomaakin oli joka makuun.Shoppailua kahdessa kerroksessa. Kuva: Tallink Silja

Fotografiska – käyntilistalle ehdottomasti

Pressimatkamme pääkohde oli Tallinnan uusin taidekeskus, Telliskiven alueelle kesäkuussa avattu Fotografiska. Jos jotain voi päätellä siitä huomiosta, millä paikkaa on mediassa parin viime kuukauden ajan hehkutettu, museosta taitaa tulla melkoinen yleisömagneetti.

Fotografiska on tukholmalaislähtöinen valokuvaukseen keskittynyt taidekeskus, joka on vähän kuin Guggenheim valokuvataiteen alalla. Tallinnan jälkeen vastaavat keskukset aukeavat seuraavaksi New Yorkiin ja Lontooseen.

Fotografiskan avajaisnäyttelyiden ehdoton helmi on brittiläisen valokuvaaja Jimmy Nelsonin näyttely Homage to Humanity (Kunnianosoitus ihmiskunnalle). En muista, että olisin koskaan nähnyt niin intensiivisiä valokuvia. Hahmot tuntuvat astuvan ulos kuvista.

Nelsonin näyttely on eräänlainen matka maailman ympäri maailman kauneimpiin paikkoihin ja eksoottisimpien kansojen ja heimojen pariin. Valokuvaaja on rakentanut täydellisiä henkilöpotretteja klassisen muotokuvasommittelun ehdoilla. Mallit vain ovat melkoisen poikkeavia.

Nelson on pystynyt tuomaan esiin vaikuttavalla tavalla kuvauskohteidensa persoonan. Otokset ovat paljon enemmän kuin pelkkiä kuvia. Homage to Humanity -näyttely on Tallinnassa nähtävänä enää 8.9.2019 saakka ja jatkaa sieltä Tukholman Fotografiskaan. Tämä on näyttely, joka kannattaa ehdottomasti nähdä.

Muita avajaiskauden näyttelyitä ovat norjalaisen Anja Niemen draamalliset lavastekuvat, suomalaisen Pentti Sammallahden mustavalkoiset realistiset ympäristökuvat ja virolaisen Anna-Stina Treumundin naiskuvat.

Poikkea myös Fotografiskan ylimmässä kerroksessa. Siellä on kiva näköalaravintola terasseineen ja drinkkibaari.

Luulitko tunteneesi jo vanhankaupungin?

Tallinnan asiantuntija Henna Mikkilä oli matkallamme kertomassa vähemmän tunnetuista Tallinna-tärpeistä. Tallinna on todellinen runsaudensarvi, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa valtaväylien ulkopuolelle. Henna suositteli mm. vanhankaupungin sivukujia, joiden kätköistä löytyy ihastuttavia kahviloita, ravintoloita, gallerioita ja kauppoja.

Tiesitkö, että Tallinnan vanhassakaupungissa on esimerkiksi dominikaaniluostari, ukrainalainen kirkko ja salakapakoita?

Hennan matkavinkkejä pääsee lukemaan sivustolta www.sooloiluja.com. Henna houstaa myös Tallinnatärpit nimistä keskustelusivustoa Facebookissa.

Tämän oven takaa löytyy ukrainalainen kulttuurikeskus ja kirkko.Galleria Kakusta voi ostaa vaikka tuunatun fillarintai vuokrata päiväksi vaaleanpunaisen vespan 30 eurolla.

Tallinna on Ruokakaupunki

Tallinnan kohdalla ruokakaupunki täytyy ehdottomasti kirjoittaa isolla kirjaimella. Jos Tallinnaan kannattaa mennä kulttuurin perässä, sinne kannattaa ehdottomasti mennä myös ruuan perässä. Vaikka väitetään, että Tallinnassa hinnat ovat nousseet, kyllä siellä minusta edelleen syö edullisesti.

Hyviä ravintoloita on sellainen kattaus, että joka ainut kerta Tallinnassa on vaikea päättää, minne suuntaisi ja minkä valitsisi. Tosin ravintoloita tulee ja menee sitä vauhtia, että vaikeaa on myös pysyä perässä.

Tällä reissulla kävimme tutustumassa yhteen uusimmista tulokkaista, Tallinkin omistamaan italialaiseen Flavoreen. Ravintolan erikoisuus on viiniseinä, jossa on tarjolla 16 italialaista viiniä ja 8 italialaista väkevää alkoholijuomaa.

Ideana on, että asiakas saa käyttöönsä ”luottokortin”, jolla voi hakea viiniseinän automaateista juomia joko 4, 12 tai 24 cl:n annoksina. Seinä toimii minusta parhaiten silloin, kun haluat maistella pieninä annoksina erilaisia viinejä. Helppo tapa järjestää omaehtoinen italialaisten viinien tasting.

Voihan Tallinna, miten ihana sinä oletkaan ja niin mukavan lähellä. Lupaan käydä jatkossa kylässä useammin.

PS: Sain Hennan matkavinkeistä niin kutkuttavia ja inspiroivia tärppejä, että nyt syksyllä tarvitaan heti perään uusi reissu. Tulossa siis Tallinnan löytöretkimatka 🙂

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Kesän helpoin ulkomaanreissu – laivalla Viipuriin ilman viisumia

Kaksi maata ja kaksi ”karjalaista” kaupunkia. Risteilimme Lappeenrannasta Viipuriin pitkin Saimaan kanavaa.

– Matkan ja majoituksen tarjosi Saimaa Travel

Uskomattoman ihastuttava varhaisaamu. Seisomme ystäväni kanssa passit kourassa satamarakennuksessa Saimaan rannalla Lappeenrannassa. Olemme lähdössä m/s Carelialla Viipuriin.

Ensimmäiseksi laivan ulkokannelle ja nassut kohti aurinkoa. Lähtötööttäys ja kokka kohti Saimaata. Zdravstuite Venäjä, täältä tullaan.

Unohdan aina miten lähellä Viipuri onkaan kotikaupunkiani Lappeenrantaa. Maanteitse matkaa on vain noin 60 km, mutta tullijonojen vuoksi matkaan saattaa tärvääntyä useampi tunti. Juna sen sijaan on nopea, mutta matkaan tarvitaan viisumi, kuten tietysti autollakin kuljettaessa.

Mikäli mielit Venäjälle helposti ilman viisumia, näppärä vaihtoehto on matkustaa laivalla Lappeenrannasta Saimaan kanavaa pitkin. Venäjän matkoihin erikoistunut matkatoimisto Saimaa Travel järjestää viisumivapaita risteilyjä Viipuriin toukokuusta syyskuuhun. Matkavaraus tulee tehdä etukäteen, viimeistään 3-5 päivää ennen lähtöä.

M/s Carelian kotisatama on vuodesta 1986 ollut Lappeenranta. 

Viipurin risteily on mahdollista tehdä päivän mittaisena miniristeilynä, jolloin perilläoloaikaa jää reilut pari tuntia. Me teimme Viipurin risteilyn pidemmän version, kahden päivän ja yhden yön hotellimatkan, jota ehdottomasti suosittelen. Aikaa Viipurissa kiertelyyn jää mukavasti tulopäivänä sekä seuraavana päivänä aina kello kolmeen saakka. Myös kahden yön viisumivapaaristeily on mahdollista.

Tässä ajassa kerkesimme tekemään kaupunkikiertoajelun, tutkimaan Aallon kuuluisan kirjaston, syömään menneisyydestä kuuluisan uuden Espilän ravintolassa, kiertämään mukavan kattauksen kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, ostamaan kauppahallista pellavaa, nauttimaan seuraavana päivänä lounasta, ihastelemaan Viipurin vanhan keskustan mukulakivikatujen rappioromantiikkaa ja hankkimaan tuliaisjuomat.

Vakaa aikomus oli kiivetä Viipurin linnan torniin katsomaan näköaloja, mutta 31 asteen helle vaati veronsa. Päätettiin suosiolla jättää linnakäynti seuraavaan kertaan. Paremmalta tuntui istahtaa puiston varjoon suojaan polttavalta auringolta jalkoja lepuuttamaan.

Ihana matkasää. Valmiina risteilylle.

Risteily pitkin Saimaan kanavaa kestää yhteen suuntaan noin viisi ja puoli tuntia. Tuona aikana kuljetaan 43 km pitkän kanavan kahdeksan sulun läpi. Kolme näistä suluista sijaitsee Suomen puolella. Korkeuseroa Saimaalta Suomenlahdelle tulee noin 76 metriä.

Täytyy myöntää, etten jaksa itse olla niinkään innoissani noista suluista. Työskentelin nuoruudessa varustamon palveluksessa, joka järjesti risteilyjä Saimaalle ja kanavalle. Kanavaristeilyt kuuluivat henkilökuntaetuihin, joten Suomen puoleiset sulut tulivat tuolloin joltisenkin tutuiksi.

Ystävääni sen sijaan sulkutoiminnot näyttivät kiinnostavan sitäkin enemmän. Suurin pudotus on suluista ensimmäisessä Mälkiän sulussa, jossa laskeudutaan 12,4 metriä. Meriharakka -blogin Pirkko on kirjoittanut kattavan kuvauksen kanavan suluista. Blogijutun löydät täältä.

Minusta oli mukavaa katsella ohi lipuvia maisemia. Erityisesti rajantakainen mökkikulttuuri kiinnosti. Ohitimme vanhan ajan vaatimattomia datsoja, mutta myös rannalle rakennettuja hulppeita villoja. Ajat ne ovat muuttuneet paljon rajan toisellakin puolen.

Carelia-aluksella on ulkokansia, joissa saattoi paistatella päivää mielensä mukaan ja joihin saa tuoda juomia baarista. Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko oli minulle palamisherkälle vähän liikaa, joten pakko oli aika ajoittain turvautua sisätiloihin.

Rajan jälkeen tultiin Nuijamaanjärvelle ennen Venäjän puoleisia sulkuja. Kannella oli ihanaa nautiskella auringosta.

Laivalla on baari/kahvila, ruokaravintola sekä pieni taxfree-kauppa. Olimme varanneet mennen tullen ateriat buffet-pöydästä, mikä olikin ihan hyvä valinta. Ruoka itsessään nyt ei mitään mainittavaa ollut, mutta parasta siinä oli, että aika kului syödessä mukavasti.

Koska risteily on viisumivapaa, täytyy laivalta poistua ryhmänä. Olin varautunut pidempiin odotusaikoihin tullimuodollisuuksissa ja olinkin hieman hämmästynyt, kun jonomme liikkui aika sutjakasti.

Meitä hotelliasukkaita odotti bussi satamarakennuksen vieressä. Tuntui vähän hullulta ajaa noin 600 metrin matka satamasta hotelli Victoriaan, jossa yövyimme, mutta vaivatonta joka tapauksessa. Kauppatorin laidalla sijaitseva uudehko hotelli oli oikein kelpoinen valinta. Jos oikein ymmärsin, Viipurin paras. Huoneemme oli normihuonetta tilavampi juniorsviitti.

Hotellin ylimmässä kerroksessa on viihtyisän näköinen ruokaravintola sekä näköalaterassi, jossa olisi istunut mielellään vähemmän paahtavalla kelillä. Alakerrassa on baari, jonka avuliaalle tarjoilijapojalle peukkua. Hieman meitä ihmetytti, että hotellilta ei löytynyt juomalista kuin venäjäksi, mutta tarjoilija jaksoi kääntää meille kärsivällisesti koko listan. Arvatkaa vaan, mikä oli valintani?

Hotelli Victorian sijainti on aivan loistava. Se on niin keskeisellä paikalla kuin hotelli vain voi olla. Kauppahalli ja Pyöreä torni ovat aivan vieressä, lyhyen kävelymatkan päässä oikeastaan kaikki turistille merkittävä. Rahaa oli helppo vaihtaa samassa rakennuksessa sijaitsevassa pankissa. Aamiainen oli myös ihan perushyvä. Majoittuisin tähän hotelliin kyllä uudelleenkin.

Huoneessamme oli mukavasti tilaa, mm. seurustelutila muhkeine nojatuoleineen.

Seuraavana päivänä bussi huolehti meidät sovittuna aikana takaisin satamaan. Vaikka paluumatkalla porukkaa oli tulomatkaa enemmän, laivaan nousu ei nytkään kestänyt kovin kauaa.

Hämmästytti miten kansainvälistä porukkaa paluumatkalla oli. Mukana oli mm. ryhmä kanadalaisia, jotka olivat tulleet Viipurista etsimään omia sukujuuriaan. Kauas ovat karjalaiset maailmalle kulkeutuneet.

Lappeenrantaan saavuimme iltakymmeneltä. Laivasta purkautui sen näköistä punanenäistä porukkaa, että auringossa oli tullut vietettyä useampi tunti. Kunnon suojakertoimet on hyvä pakata mukaan.

Satamastaan ja laivoistaan Lappeenranta tunnetaan.

Viipurin risteilyn yhteyteen kannattaa varata aikaa myös Lappeenrantaan tutustumiseen. Lappeenrannan satama-alue satamatoreineen on kesäaikaan kaunis ja vilkas. Karjalaisen hengen löytää täältä ehkä parhaiten.

Maista piirakkakojuilla paikallista erikoisuutta vetyä tai atomia, istahda vanhan höyrylaivan Suvi-Saimaan terassille, käy katsomassa Suomen suurinta hiekkalinnaa, piipahda viereisessä Lappeenrannan vanhimmassa kaupunginosassa Linnoituksessa ja nauti ylipäätään Saimaan kaupungin kesätunnelmasta. Viehättävä majoituspaikka on Saimaan rannalla olevan kylpylähotellin vanhin osa Boutique hotelli Old Spa.

Viipuri on minusta kiinnostava, jopa eksoottinen. Joka kerta siellä käytyäni jään miettimään pitkään sen surullista historiaa. Niin nytkin. Minkälaisia fiiliksiä vanhasta karjalaisesta kaupungista tällä kertaa jäi, siitä blogissa piakkoin juttua lisää.

https://www.saimaatravel.fi/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Älä kärsi tylsyydestä – tee pieni lähimatka

Tylsistyttääkö? Älä välitä, niin täälläkin, mutta luulen että olen keksinyt lääkkeen välitilatylsyyteen.

Odotan mökkikautta ja lämpimiä kesäpäiviä. Kalaretkiä Saimaalle, auringossa köllöttelyä ja grilliruokaa terassilla. Mutta nyt hiertää. Pilvirintaman takaa ei ole aurinko viime päivinä paljoa näyttäytynyt, kesän valoisuus on kuin kadoksissa, lämpötila pitää tiukasti kiinni kymmenestä asteesta ja vesisade kastelee keväistä vehreyttä turhankin useasti.

Olen aina ollut sitä mieltä, että itse olemme oman onnemme seppiä. Siksi päätin päihittää ikävyyteen hukuttautumisen. Sen sijaan, että syytän tylsyydestäni säätä, aviomiestä tai vaihdevuosioireita, rupesin keksimään inspiroivaa tekemistä. Arkea voi ilostuttaa niin monella tapaa ja usein aika helpoin keinoin.

Minulle paras lääke kaikkeen on matka, pieni tai suuri. Tarvitaan vain muutama hyvä idea, eikä laisinkaan paljoa rahaa. Sitä paitsi alkukesä on parasta matkustusaikaa. Ruuhkia ei ole, majoituspaikoissa on tilaa, hintataso on edullisempi ja liikenne kesäsesonkia rauhallisempaa. Tässä kolme vaihtoehtoislääkettä tylsyyden taltuttamiseen.

Matka lähikaupunkiin

Savonlinna, Saimaan sympaattinen kesäkaupunki, on minulle lähes ”naapurissa” vain noin 150 kilometrin päässä. Siksi tuntuukin omituiselta, etten ole käynyt siellä naismuistiin. Viime matkastakin täytyy olla jo useampi vuosi. En oikeastaan edes tunne koko kaupunkia.

Tutkin sattumoisin ihan huvikseni myytävien kesämökkien tarjontaa Etelä-Savon alueelta ja siinä silmiini osui Saimaan kaupunki Savonlinna. Siitä tämä matka-ajatus lähti.

Mikäpä helpompaa kuin hypätä autoon ja huristaa tutkimaan, mitä tällä linnastaan ja toristaan kuuluisalla Saimaan sydämellä on tarjottavana. Ystäväni innostui lähtemään mukaan ja niinpä loppujen lopuksi matkasta tuleekin yön yli reissu.

Tuskin jaksan odottaa ensi viikkoon. Luvassa on nimittäin yöpyminen ihkussa boutique-hotellissa, tutustuminen Jukka Rintalan Muodin puutarha -näyttelyyn, kahvittelua savolaisella torilla, toivottavasti nautinnollisia kesäaterioita ehkä vähän shoppailuakin, mitä nyt kaksi täti-ihmistä saa päähänsä. Ja takuulla muutama lasillinen kuohuvaa.

Jotain poikkeavaa – lähimatkalle ulkomaille

Ha haa, minulla on kuin onkin ulkomaanmatka plakkarissa ihan pian. Tiesitkö, että Lappeenrannasta pääsee viisumivapaasti risteilemään Viipuriin Saimaan kanavaa pitkin? Nopeimmillaan ja edullisimmillaan tämän ulkomaanmatkan tekee päiväreissuna noin 60 euron hintaan.

En ole koskaan käynyt Viipurissa laivalla ja siksi otin yhteyttä Saimaa Traveliin, jonka kanssa sovin blogiyhteistyömatkasta. Viipurissa olen aiemmin käynyt vain pikaisilla päiväreissuilla, joten kahden päivän kaupunkiloma oli minulle passeli matkapaketti. Pääsen tutustumaan kaupunkiin kerrankin vähän paremmin.

Viipurissa on suomalaisen menneisyyden ja venäläisen nykyisyyden välimaastossa jotain hyvin kiinnostavaa, jopa eksoottista. Sitä paitsi haluan ehdottomasti käydä kuuluisassa Alvar Aallon kirjastossa ja torilla tinkaamassa mökkipellavia. Enpä ole muuten koskaan käynyt Viipurin linnassakaan.

Mielenkiintoinen kokemus varmasti tästäkin tulossa.

Helsinki on aina hyvä vaihtoehto

Kiitos VR halvoista junalipuista ja nopeista junavuoroista. Ainakin täältä kaakonkulmalta on helppoa piipahtaa pääkaupungissa junalla ilman ajamisen vaivaa ja paikoituksen huolta.

Helsingissä on aina mukavaa käydä, vaikka ihan vain päiväseltään. Museotarjonta on loistavaa ja aina on meneillään jokin mielenkiintoinen näyttely tai tapahtuma.

Ostin edulliset menopaluuliput ja merkkasin kalenteriini Helsinki-päivän. Kutkuttaisi käydä Design-museossa ja Espoon modernin taiteen museo Emmassa. Molemmat museot ovat minulle ennen kokemattomia paikkoja. Tämä on sitä omaa aikaa ihan parhaimmillaan.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, ei olekaan enää yhtään tylsää. Seuraavalle kahdelle viikolle on luvassa kaikkea innostavaa ja inspiroivaa. Siinäs näette, pitää vaan ottaa ja lähteä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Tallink Siljan laivoilla uusi kattaus laivan viinejä ja oluita

Tallink Silja on valinnut uudet laivan viinit ja oluet. Ei ole muuten ihan yksinkertaista seuloa reilusta sadasta kandidaatista juuri ne sopivimmat juomat.

Tastingin tarjosi Tallink Silja.

Hassua miten voimakkaasti yhdistän Silja Linen viineihin. Juuret juontavat jonnekin 1990-luvun puoliväliin, jolloin osallistuin varustamon järjestämään ennenkuulumattomaan viinien hyväntekeväisyyshuutokauppaan. Myyntitapahtuma järjestettiin Silja Linen laivalla reitillä Helsinki – Tukholma. Istuin noviisiviininharrastajana muiden joukossa kuin olisin jotain ymmärtänyt. Oikeasti olin ihan pihalla koko hommasta.

Olin jo tuohon aikaan perso samppanjalle ja kuinka ollakaan jokainen kuohuva pullollinen sai sydämeni läpättämään. Erityisesti se yksi. Kuvitelkaa: hieno puulaatikko, magnumpullo taivaallista Krugin rosésamppanjaa ja pullossa suvun perheenjäsenten nimmarit kultatussilla kirjoitettuna.

En nyt kyllä enää muista kuinka niin pääsi käymään, mutta jotenkin käteni lipsahti kriittisellä hetkellä ylös ja pullo nuijittiin minulle. Olin tullut puolivahingossa ostaneeksi elämäni kalleimman viinipullon. 1000 markkaa pullosta samppanjaa! Voi sitä katumuksen määrää.

Tuo ”aarre” on minulla vieläkin. Seurannut sen kymmenet muutot arvokkaasti puuarkussaan maaten. Pullo on koskematon, sillä taikahan olisi kadonnut sillä hetkellä, kun sisältö olisi korkattu. Nyt ei tosin tarvitse sitäkään miettiä. Pullon henki on varsin menettänyt henkensä jo aikoja sitten.

(kuva Tallink Silja)

Tätä mietin huvittuneena astellessani Tallink Siljan uusien laivan viinien ja oluiden tastingiin Silja Symphonylle. Olin saanut kutsun pressitilaisuuteen, jossa esiteltäisiin varustamon valitsemat uudet laivojen nimikkoviinit – ja -oluet. Nämä valkoisten laivojen nimikkojuomat valitaan kahden vuoden välein.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa laivan kuohuviini, samppanja, valkoviini ja punaviini saivat rinnalleen trendikkään roséviinin. Myös oluen ystäviä muistettiin erityisesti. Laivan nimikko-olutvalikoimaa täydennettiin mielenkiintoisilla virolaisen pienpanimon artesaanioluilla.

Vaan katsotaanpa tarkemmin millaisia juomahelmiä olivat Tallink Siljan laivoille hankkineet.

Valinta ei varmaankaan ole helppoa. Laivan viinit ovat laivojen suosituimpia viinejä ja voin uskoa, että tunkua valintaprosessiin on. Nimikkoviinejä myydään vuosittain yli 1,3 miljoonaa pulloa.

Niin viinit kuin oluet valitaan sokkotestein. Tänä vuonna viinit valikoitiin reilun sadan viinin joukosta, oluet 40 oluen otannasta.

Laivan viinien tulee olla laadukkaita, mutta hinnan pitäisi kuitenkin pysyä edullisena. Viinien tulisi sopia mahdollisimman monenlaisiin ruokiin, jos myös suihin ja olla käyttötarkoituksiltaan monipuolisia.

Aristokraattinen Ayala, samppanjaa jo vuodesta 1860.Laiva, rapuleipä ja lasillinen kuohuvaa, ihan täydellinen kombo.

Laivan kuohuviiniksi valikoitui italialainen raikas ja hedelmäinen prosecco Aurea Blanc de Blanc, jonka valmistuksessa on käytetty ainoastaan valkoisia rypäleitä. Erinomainen seurustelujuoma, tosin omaan suuhuni aavistuksen liikaa makeutta. 8,5 euron myyntihintaan moneen suuhun varmasti sopiva tuote.

Laivan samppanjan arvoiseksi valittiin Ayala Brut Majeur Extra Age, joka on saanut kypsyä kellareissa neljä vuotta. Pidempi kypsytysaika antaa juomalle sopivasti voimaa ja syvyyttä. Mineraalinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Ihana samppis, joka sopii kaikkiin tilanteisiin ja käy kaiken kanssa (heh, onko muunlaisia samppanjoita olemassakaan? 🙂 ). Sanoisinpa, että hintalaatusuhde on erinomainen, sillä pullo irtoaa Tallink Siljan laivoilta alle 30 eurolla. Tiesittekö muuten, että Ayalan on omistanut vuodesta 2005 Bollinger?

Laivan valkoviini, Montgravet Sauvignon Blanc, tulee Ranskasta. Tästä viinistä pidin erityisesti, liekö osasyynsä siinä, että kyse on valkkareiden lempirypäleestäni. Maussa oli mukavaa hedelmäistä raikkautta. Hyvä yleisviini kaikille uiville. Tämä nektari irtoaa 8,50 euron hintaan.

Ranskaan mennään myös laivan roséviinin valinnassa. Henri Gaillard Rosé on kevyt ja heleä kuin poutainen kesäpäivä. Ja kesäänhän tämä viini ehdottomasti kuuluu hyvin jäähdytettynä. Lähtee mukaan terasseille 7,90 euron hintaan.

Olin iloinen, että laivan punaviini tulee lempimaastani Espanjasta. Allegranza Tempranillo-Shiraz tulee kutakuinkin Espanjan keskiosasta Kastilia-La Manchan alueelta, joka on kuuluisa mm. Manchego-juustoistaan. Tämä on sellainen peruspunkku, joka sopii niin vaalealle kuin punaiselle lihalle ja erityisesti juustojen kyytipojaksi. Myyntihinta 8,50 euroa.

Myös kapteenit ovat valinneet oman suosikkipunkun.

Jos Tallink Silja ratsastaa aallonharjalla viinivalinnoissa, tänä vuonna myös oluen ystävät saavat erityistä hemmottelua osakseen. Laivan oluen tittelin jakavat virolainen kevyt portteri Tartu Pühaste Lighthouse porter ja ruotsalainen luomulager Kapten Balder.

Näiden lisäksi Tallinkin 30-vuotisjuhlien kunniaksi on valittu kolme sympaattista virolaisen pienpanimo Purtsen artesaaniolutta. Hauskat pulleat pullot, joilla jokaisella on kerrottavaan tarina Itämerestä ja Tallinkin laivoista, edustavat juuri sellaista tuoteajattelua, jota käsityöläisoluilta odottaa. Itse en juuri mikään oluen ystävä ole, mutta panimon hedelmäistä ja sopivan hapokasta Wild Sea -lageria voisin hyvin juoda.

Olutta jokaiseen makuun. Laivan oluista oli saatu mielenkiintoinen väripaletti aikaiseksi.30-vuotisjuhlaolueilla on hauskat pullot.

Hyvän setin oli raati minusta valinnut. Oluista en paljoa pysty sanomaan, mutta kaikki viinit ovat erinomaisia hintalaatusuhteeltaan. Ja myös sellaisia viinejä, joista on helppoa tykätä.

Pitänee lähteä täydentelemään oman viinikaapin sisältöä, sen verran hyviä ja edullisia käyttöviinejä on tässä tarjolla. Ja kummastihan tuo risteilykin aina piristää. Tallinnassa tulee silloin tällöin piipahdettua, mutta milloinkohan olen viimeksi käynyt Tukholman risteilyllä? Siitä mahtaa olla ikuisuus. Täytyy vaan huolehtia, ettei laivalla satu olemaan viinihuutokauppaa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

”Hyvä luoja, minä juon tähtiä!”

Tilaisuuden tarjosi Viking Line

Olin niin samaa mieltä Dom Pérignonin kanssa tällä viikolla, tähtiä oli lasissani. Olin onnellinen päästessäni ensimmäisten joukossa maistelemaan vain Viking Linelle tehtyä harvinaista erää Piper Heidsieckin Essentiel-samppanjaa, jonka suomalainen samppanja-asiantuntija Essi Avellan suunnitteli yhdessä samppanjatiimin kanssa.

On ennenkuulumatonta, että yli 200-vuotias samppanjatalo antaa retail-asiakkaalleen luvan kehittää oman tuotteen heidän vähittäismyyntiinsä. Viking Line onnistui tässä ensimmäisenä maailmassa. Heillä on on nyt oma uniikki tähti, Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja, jota ei saa mistään muualta kuin Vikingin Helsingin ja Turun reittien laivoilta. Tätä samppanjaa on tuotettu ainoastaan tämä yksi 40000 pullon erä.

Essi ja tiiminsä aloittivat hankkeen noin vuosi sitten. Essentiel by Essi for Viking Line -samppanja pohjautuu Essin toiveesta huippuvuoden 2012 cuveeseen. Jotta lopullinen sekoitus löytyi, tarvittiin lukematon määrä testausta, Essin ammattitaitoa ja tiivistä yhteistyötä Régis Camus’n, Piper-Heidsieckin voitokkaan kellarimestarin kanssa.

Essin toiveesta samppanjan sokeripitoisuus nostettiin maksimiin, mitä extra brut samppanjassa on sallittua käyttää. Älkää käsittäkö väärin, kuivasta brutista edelleen on kyse, mutta hieman korkeampi sokerimäärä vain tuo juomaan monelle paremmin maistuvaa suunmyötäistä pyöreyttä. Juoma myös ikääntyy elegantimmin sokerin kautta.

Voin vannoa, että vaikka juoma olikin vielä varsin nuorta (viimeisestä pullotuksesta oli kulunut vain puolisen vuotta), se oli lapsukaisen iästä huolimatta jo nyt tajuttoman hyvää. Päätin, että tätä ihanuutta on hankittava ainakin kaksi pulloa, joista toinen pannaan ainakin pariksi vuodeksi tekeytymään.

Essi on saanut vangittua pulloon samaan aikaan hedelmäistä raikkautta ja täyteläistä paahteisuutta. Kokonaisuus on tasapainoinen, väri kauniin oljenkeltainen, tuoksu pähkinäinen ja maku, hmmm…. tähtinen. Loistosamppis!

Mainittakoon niille, joille nimi Essi Avellan ei sano mitään, että kyse on ensimmäisestä arvostetuimman kansainvälisen Master of Wine -tutkinnon suorittaneesta suomalaisesta. Samppanja on vienyt Essin sydämen myöhemmin ja hän on mm. useiden merkittävimpien kansainvälisten viinilehtien samppanjapaneelien jäsen. Essi on kirjoittanut samppanjasta myös kirjan ”Matka Champagneen”, joka toimi itselleni erinomaisena matkaoppaana helmikuisella matkallamme Champagnen maakuntaan. Matkasta voit lukea täältä.

Essi ja Essentiel, tähtiainesta molemmat.

Mennäänpä vielä takaisin Viking Linen samppanjan lanseeraustilaisuuteen. Nuoret lahjakkaat, Vuoden Kokki Kalle Tanner ja Vuoden Tarjoilija Noora Sipilä, ovat suunnitelleet Essentiel by Essi -samppanjalle oman neljän ruokalajin menun. 56 euron hintainen menu on saatavana punaisilla laivoilla 20.10.-18.11.2018 välisenä aikana.

Pääsinpä maistelemaan myös tämän ihanuuden. Jos haluat nostaa risteilysi juhlavampiin sfääreihin, tällä menulla ja Essin samppiksella onnistuu tartuttamaan tähtipölyä. Kala- ja mereneläväpainotteinen menu on silkkaa nannaa samppanjaihanuuden täydentäessä vivahteikasta makumaailmaa. Loistokombo, joka maistui. Menun annokset muodostivat vahvan parituksen samppanjan kanssa.

Vuoden Kokki + Vuoden Tarjoilija = Tähtiluokan samppanjamenu

Minulla ei ollut ennen tätä keikkaa mitään tarkoitusta lähteä Viking Linen risteilylle, mutta heti kun sieltä Espanjasta tulemme keväällä takaisin, täytynee matkustaa tämän jalojuoman perässä. Ettekä sitten osta kaikkea Essi-nektaria sitä ennen!

Essentiel by Essi for Viking Line tulee myyntiin 20.10. Viking-klubikortilla myyntihinta 31,90 ja muille 39,80 euroa.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Celebrity Eclipse – loistoristeilijä, jolla viihtyisin

Tutustumiskäynnin laivalle ja lounaan tarjosi Risteilykeskus

Suuret loistoristeilijät eivät ole minua tähän mennessä juurikaan kiinnostaneet. Olen vierastanut ajatusta viettää useita päiviä, jopa viikkoja, näissä aikuisten kelluvissa puuhamaissa tuhansien muiden matkustajien kanssa. Jutut pukukoodeista ovat saaneet risteilyt tuntumaan pakolliselta pönötykseltä ja olen ollut vakaasti sitä mieltä, että tuntisin itseni enempi ei joukkoon kuuluvaksi. Se kaikkein suurin kauhuskenaario olisi löytää itsensä laivan allasalueelta satojen kiljuvien lasten ympäröimänä.

En myöskään lämmennyt erityisemmin viime keväisellä tutustumiskäynnillä Royal Caribbean -varustamon Serenade of the Seas alukseen. Liian Las Vegas omaan makuuni.

Sain hiljattain Risteilykeskukselta kutsun tutustumaan Helsingissä vierailevaan Celebrity Cruises -varustamon Eclipse-risteilijään. Laiva oli tulossa Amsterdamista ja tekemässä Itämeren risteilyä, jonka aikana käytiin Helsingin lisäksi mm. Tallinnassa ja Pietarissa.

Laivan atrium teki vaikutuksen. Keskiosasta aukesi näkymä kaikkiin 14 kerrokseen. Keskellä kasvoi monimetrinen oikea puu.

Tällä kertaa osui ja upposi. Tässä on laiva, jonka sopukoiden plyyshisohville voisin hyvin uppoutua. Miksikö Eclipse sitten teki vaikutuksen? Mikä se nyt näin sai mieleni muuttumaan?

Ensinnäkin Celebrity Eclipse oli valoisa, avara ja ilmava laiva. Värimaailma oli hillityn tyylikästä ja sisustus sellaista skandinaaviseen makuun sopivan selkeää. Ympäristö viehätti. Pehmeitä upottavia mattoja, kauniita huonekaluja, mukavia nurkkauksia, viihtyisiä baareja ja ravintoloita sekä ennen kaikkea mukavasti tilaa joka puolella.

315 metriä pitkässä ja 37 metriä leveässä laivassa on kerroksia 14. Jotain osviittaa koosta saa, jos miettii, että alus on kutakuinkin kaksinkertainen Silja Serenadeen verrattuna.

Asiakaspaikkoja laivalla on reilut 2800 ja henkilökuntaa 1300. Suhdeluvulla 1:2 hyvää palvelu on ilmiselvästi odotettavissa.

Taidetta oli Eclipsellä paljon. Tulossa oli myös taidehuutokauppa.

Suuren painoarvon laitoin myös sille, että Eclipse ei ole mikään lapsiperhelaiva. Moninaisten aktiviteettien sijaan laivalla on panostettu hemmotteluun, hyvään oloon ja kaikenlaiseen rauhalliseen nautiskeluun. Hyvä ruoka, laadukkaat viinit ja korkeatasoinen ohjelma ovat keskiössä.

Pääosa matkustajista on ikäluokkaa 45-75-vuotiaita. Esittelytilaisuudessa varustamon edustaja kertoi, että jos pidät enemmän Bocellista kuin galypso- tai discomusiikista, tämä on sinun laivasi. Juu kiitos, osui ja upposi taas.

Risteilyhintaan kuuluu täysihoito alkoholittomien juomien kera ja parvekkeellisiin hytteihin myös alkoholijuomat. Jos laivan perusviinit ovat samaa tasoa kuin laivalla nauttimamme lounaan valkoviini, nautintoa myös tässä kohtaa on luvassa jo ihan pertsatasolla.

Laivan monipuolinen ravintolatarjonta vaikutti kiinnostavalta. Osa ravintoloista, kuten italialainen ja ranskalainen gourmet-ravintola, ovat lisämaksullisia (maksimissaan 50 dollaria hengeltä), mutta tarjolla onkin sitten aika intiimiä tunnelmaa. Ja valittavana vapaasti ravintolan koko menu.

Pääravintolan kristallikruunu oli melkoinen katseenvangitsija.Ranskalainen ravintola.Italialainen ravintola.Tällaiset vitriinit olisivat kyllä aika pahoja. Tai sitten tällaiset tiskit 🙂

Kävimme kurkkaamassa Eclipsen yhtä hyttiä tai no, pitäisikö sanoa huonetta, sillä taso vastasi noin neljä+ tähditettyä hotellihuonetta. Pienimmätkin hytit ovat vähintään 18 neliötä. Kannattaisi ehdottomasti ottaa parvekkeellinen hytti, sillä mikäpä olisi ihanampaa kuin istuskella omalla partsilla merimaisemissa vaikka aamiaista nauttimassa. Ateriat on mahdollista tilata hyttiin ilman lisämaksua.

Mikäli epäilet, että tekemisen pula pääsee vaivaamaan, laivalla on oma teatteri, spa-osasto, mittava kuntosali ohjattuine liikuntaryhmineen, kasino, elokuvateatteri, kirjasto sekä ulko- ja sisäallasalueet. Laivan ylimmässä kerroksessa on jopa aito nurtsikenttä vaikka piknikkiä varten. Melkoisen arvostettavaa on, että teatterin ohjelmisto vaihtuu joka ilta. Esiintyjiä lennätetään laivalle välillä jopa helikopterilla.

Allaselämää sään mukaan ulkona tai sisällä.Hyvää oloa monella tapaa. Tarjontaa shoppailuintoisille.Rahoista pääsee myös täällä eroon.

Vielä siitä pukukoodista, jota tuossa jutun alussa vähän vierastin. Eclipsellä on käytössä jonkinlainen semi formal -linja. Siistiä pukeutumista iltaravintoloissa odotetaan, mutta sellaista smokki/pitkä iltapukulinjaa ei edellytetä. Tämäkin osui ja upposi, tällainen tavis-matkaaja viihtyisi tällä konseptilla paremmin.

Perinteisten Karibian ja Välimeren risteilyjen lisäksi Eclipse risteilee myös vähän erikoisemmilla reiteillä. Mielenkiintoinen matka on mm. marraskuinen risteily Barcelonasta Buenos Airesiin. Hämmästyin risteilyn hinnasta, sillä olen luullut, että tämän tason risteilyt olisivat paljon kalliimpia. 16 vuorokauden risteily täysihoidolla parvekkeellisessa hytissä juomapaketteineen kustansi reilut 1200 euroa hengeltä. Lentoliput tähän tietysti tulevat päälle.

Tällä keikalla sain jonkinmoisen risteilyherätyksen. Ehkä voisin sittenkin harkita tällaista matkailumuotoa. Celebrity Eclipsellä viihtyisi hyvinkin ainakin yhden risteilyn verran.

PS: Yksityiskohtaisempaa kuvausta Eclipsestä löydät risteilykonkarilta Passionate Traveller matkablogista. Oikaisu myös vielä. Niitä kerroksia on neljäntoista sijaan 13, sillä huomasin, että kerros 13 puuttuu.

https://risteilykeskus.fi/celebrity-cruises/eclipse/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Saaristomeren lumoissa – testimatka Finnswanilla Ruotsiin

Ovatko kesän matkasuunnitelmat vielä hakusessa? Löysin kuulkaapas mielenkiintoisen matkavaihtoehdon, mikä sopii myös pienellä budjetilla matkaavalle.

(Kaupallinen yhteistyö Finnlines ja Rantapallo)

Elettiin vuotta 1984. Olimme juuri tavanneet mieheni kanssa. Yhdessäolo oli ihanaa ja ihmeellistä, kuin myös se, että oli löytynyt se paras matkakumppani. Jos meillä olisi tuona kesänä ollut lähellekään yhtä paljon rahaa kuin rakkautta, yhteinen ensimmäinen matkamme ei olisi ollut mikään ongelma. Vaan kun ei ollut, rahaa meinaan.

Oikeastaan ainut mihin silloinen tiukka taloutemme taipui oli joku lyhyt risteily. Etsimme halvimman mahdollisen vaihtoehdon ja päädyimme automme kanssa risteilylle Naantalista Ruotsin Kapellskäriin. Takaisin tultiin Maarianhaminasta saaristolautoilla Kustaviin.

Matkan puitteet eivät olleet tuolloin kummoiset, mutta meille uutta ja ihmeellistä oli reittimme huikean hieno saaristoluonto. Näin yli 30 vuotta myöhemminkin muistan, kuinka ajelimme läpi Ahvenanmaan saaria maailman kauneimmassa auringonlaskussa. Uskokaa tai älkää, se oli yksi parhaimmista lomamuistoistani ikinä.

Olin aikamoisen riemastunut, kun sain kutsun Finnlinesin uusimmalle laivalle m/s Finnswanille samaiselle reitille Naantalista Kapellskäriin. Puolivälissä poikettiin mennen tullen Ahvenanmaan Långnäsissa. Oli mielenkiintoista verestää vanhoja muistoja ja nähdä oliko palava rakkaus vain kullannut matkaa vai oliko saaristomeri oikeasti niin kaunista kuin muistikuvissani.

Tällä reissulla matkapuitteet olivat kyllä ihan muuta kuin menneisyydessä. Finnswan on Itämeren uusin tulokas ja ehtinyt purjehtia Finnlinesin Ruotsin reitillä vasta toukokuusta (2018) alkaen. Sitä ennen laiva on kokenut melkoisen faceliftauksen ja saanut tiloihinsa raikkaan uuden ilmeen.

Kivat uuden karheat tekstiiilit ja meriaiheiset sisustuksen yksityiskohdat tekivät laivasta oikein viihtyisän. Kuten aiemmin testaamallani Travemünden reitillä, niin tälläkin laivalla, tilojen erinomainen taso yllätti. Yllätti siksi, että Finnlinesin laivat kuljettavat itse asiassa monta kertaa enemmän rahtia kuin matkustajia.

Tykkäsin niin vietävästi tämänkin paatin letkeästä ja rauhallisesta menosta, tuntee oikeasti olevansa merimatkalla. Kyse on minusta hyvällä tavalla vanhanaikaisesta reissuromantiikasta.

Täytyy tunnustaa, olen vähän heikkona kaikenlaisiin uniformuihin 🙂 Finnswanin kapteeni Jyrki Repo. Siistiä, valoisaa, avaraa ja kodikasta.

Majoituimme Finnswanin junior suitessa, mikä sai meidät hymyilemään kuin lähtökaupungin Naantalin aurinko. Tilavaan 32 neliön hyttiin olisi majoittunut loistavasti neljäkin henkeä. Lämpimän punaisen sävyisellä sohvalla ja nojatuoleilla olisi voinut istuskella pidempäänkin ihailemassa merimaisemia hytin suurista ikkunoista. Usein laivojen vuoteet ovat karmeita, mutta tässä hytissä hyvälle vuoteelle voi antaa pelkkää kehua.

Kävin kurkkaamassa myös edullisimpiin hytteihin, enkä voi moittia niitäkään. Jopa budjettimatkaajan halvin neljän hengen sisähytti oli ihan ok.

Minulle paras hytti ikinä.

Naantali – Kapellskär reitin laivat ovat reittialuksia, joihin tarvitaan mukaan jokin kulkuneuvo, joko auto, moottori- tai polkupyörä. Laivamatka myydään pakettina, johon sisältyy aina matka, kulkuneuvo ja ateriat.

Halvimmillaan matkapaketti Kapellskäriin maksaa 49 euroa (sesonkikautena 89 euroa), mihin sisältyy kaksi matkustajaa, kulkuneuvo sekä buffet-pöydän brunssi ja illallinen/henkilö. Aika kohtuuhintaista minusta ottaen huomioon, että safkat kuuluvat hintaan. Ruoka laivalla nyt ei mitään gurmeeta ollut, mutta kyllähän sillä reippaasti mahansa täyteen sai.

Finnswanin edullinen hintataso pisti silmään laivalla. Juomat niin ravintoloissa kuin laivan myymälässä olivat hyvin matkustajaystävällisiä. Tiesitkö muuten, että Ahvenanmaalla pysähtyvät laivat ovat Itämeren ainoat oikeat tax-free alukset? Laivan myymälä kannattaa ehdottomasti tsekata vaikka kesäjuomien hankinta mielessä.

Viininystävä kiittää maltillisesta hinnoittelusta.Cosmopolitan time.

Mennäänpä niihin maisemiin, joista alussa mainitsin. Eivät olleet muistikuvat upeista saaristomaisemista pelkkää rakastuneen euforiaa. Tällä matkalla ei kannata missata auringonlaskua, jos ei nousuakaan. Sävyt ja näkymät ovat vaikuttavia, kun kehyksinä ovat kimmeltävä meri ja avara taivas. Ja se huikea sininen hetki siinä välissä.

Parasta tällä reitillä on myös se, että lähes koko matka kuljetaan saariston lomassa, joten mielenkiintoa riittää pitkin matkaa.

Hyvää yötä ja huomenta.

Mihin tätä laivareittiä sitten kannattaisi hyödyntää? Minulle syntyi kolme matkaideaa, jotka olisi kiva toteuttaa. Tässä vinkkini lyhyemmälle ja pidemmälle kesäreissulle:

1) Jää pois Ahvenanmaalla Långnäsissa ja yövy Maarianhaminassa tai kokeile bed & breakfast majoitusta maaseudulla. Tee paluumatka saaristolautoilla ja nauti Ahvenanmaan saariston hienosta luonnosta.

2) Sain vinkin Ruotsia hyvin tuntevalta matkailuihmiseltä, että Kapellskäristä reilun sadan kilometrin päässä oleva rantakaupunki Sigstuna on viehättävyydessään ehdoton matkakohde. Ruotsin vanhimman kaupungin kapeilla kujilla voi aistia häivähdyksen keskiaikaista tunnelmaa.

3) Pidempää roadtripiä suunnitteleva voi kiertää koko Itämeren Finnlinesin laivoilla. Kapellskäristä ajetaan Malmöön (698 km), josta on yhdeksän tunnin laivamatka Travemündeen ja sieltä suora laivayhteys takaisin Helsinkiin. Finnlinesin matkustaja saa 20 %:n alennuksen kaikista sen omista jatkoyhteyksistä.

Mielelläni yhdistäisin laivareissuun myös yöpymisen ihastuttavassa Naantalissa. Matkamme päätteeksi saimme kävelykierroksella alkupaloja siitä, mitä Naantalilla olisi tarjottavana. Kaupunki on ilmiselvä visualistin ja kulinaristin päiväuni. Tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita, kauniita vanhoja puurakennuksia, historiaa huokuvia yksityiskohtia. Selvästi my town. Haluaisin tavata myös sielunkumppanini Nuuskamuikkusen.

Naantali näytti niin hyvältä.

Finnlinesilla on kaksi vuoroa joka päivä Naantali – Längnäs – Kapellskär -reitillä. Matkustusaika päästä päähän on kahdeksan tuntia. Finnswan lähtee Naantalista päivittäin klo 10.45 ja Kapellskäristä klo 21.30. Lisätietoa laivoista ja aikatauluista löydät täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.