Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Ravintolat ulkomailla

Ravintolat ulkomailla Viro

Tartto on Viron pastellisävyinen opiskelijakaupunki

sunnuntai, 15 toukokuun, 2022
Ensin rakastuin Tallinnaan. Sitten ihastuin Saarenmaahan. Ja nyt viehätyin Tartosta. Viro on matkailijalle ihanteellinen. Pieni maa, lyhyet välimatkat ja paljon kiinnostavaa nähtävää.

Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa matkustaa Tarttoon, olinhan kuullut siitä pelkästään hyvää. Vaan niin helposti Viron reissuilla jumittuu Tallinnaan, eikä malta lähteä merta edemmäs. Onneksi tällä reissulla päätettiin toisin, sillä se kannatti. Ystävien kanssa lähdettiin matkaan autolla ja eihän se Tartto ollut kuin 186 kilometrin päässä Tallinnasta.

Edellisessä jutussa kerroin, että teimme pienen poikkeaman reitiltä ja vietimme rentouttavan vajaan vuorokauden reilun 40 kilsan päässä Tartosta. Tässä kohtaa mentiin majoitus edellä ja yövyttiin entisessä viinatehtaassa Mooste Viinavabrik -hotellissa. Sieltä aamutuimaan olikin vain pieni siirtymä Tarttoon.

Vaikka Tartto on vajaalla 100000 asukkaalla Viron toiseksi suurin kaupunki, mielestäni kaksi päivää riitti sille oikein hyvin. Tarton keskusta-alue, missä kutakuinkin sijaitsee kaikki turistia kiinnostava, on tiivis ja helppo liikkua jalkaisin.

Romantiikkaa Tartossa – kaupungin maamerkki on suutelevien opiskelijoiden patsas.Tartto on värikäs…… ja hempeä.Kahden Wilden patsas – irlantilainen Oscar Wilde ja virolainen Eduard Vilde.

Tartto on kokenut kovia satojen vuosien ajan monissa sodissa. Toisessa maailmansodassa kaupungista tuhottiin jopa kaksi kolmasosaa, mutta siltikin katukuva on historiallinen ja yllättävän hyväkuntoinen. Mielenkiintoinen tieto oli myös, että Neuvostoliiton aikana Tartto oli osittain ulkomaalaisilta suljettu kaupunki, sillä siellä sijaitsi yksi Neuvostoliiton suurimmista sotilaslentokentistä.

Kauniit pastellisävyiset kivitalot reunustavat katuja ja tekevät kaupunkikuvasta viehättävän. Kaikkialla on pieniä puistoja ja silmiinpistävän paljon puita. Toisaalta Tartossa on myös hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Huomasin jälkeenpäin, että olin keskittynyt lähinnä kauniiden talojen kuvaamiseen, sen verran ihastuksissani olin Tarton vanhasta arkkitehtuurista.

En tiennyt aiemmin, että Tartto on Viron vanhin kaupunki, jos sitten myös Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Sen sijaan tiesin, että Tartto on merkittävä vanha yliopistokaupunki. Yliopisto on perustettu tänne jo vuonna 1632, mikä on aikamoisen arvostettavaa.

Kaupungin keskustassa Raatihuoneentorilla suutelevien opiskelijoiden patsas on eräänlainen kaupungin tunnus. Keskustan kävelykatujen terasseilla viimeistään huomaa, että kaupungin katukuva on hyvin nuorekas.

Yliopiston päärakennusTämä väriskaala viehättää.Kivitalojen lisäksi Tartossa on paljon viehättäviä puutaloja.

Parasta Tartossa oli kuljeskelu pitkin kaupungin idyllisiä katuja. Ehdottomasti kannattaa kivuta vehreälle Toomemäelle  (Toomemägi), jossa sijaitsee Tarton tuomiokirkon rauniot. Kovia oli kokenut tämäkin suurikokoinen tiilirakennus. Itse kirkosta on jäljellä enää rauniot. Kirkontorneissa toimii Tarton yliopiston museo.

Sen sijaan keskustan Jaanin eli Johanneksen kirkko on saatu kunnostettua vuosikymmeniä kestäneiden korjaustöiden jälkeen. Kirkon tekee merkittäväksi sen ikä, sillä alkuperäinen kirkko on jo 1300-luvulta. Kirkko kärsi tuhoja 1700-luvun alussa Suuressa Pohjan sodassa ja tuhoutui pahoin tulipalossa toisessa maailmansodassa 1944.

Neuvostoliiton aikana suunniteltiin jo raunioiden hävittämistä, mutta onneksi rakennus, tai rippeet siitä, jäivät unohduksiin. 2005 korjattu kirkko vihittiin uudelleen käyttöön. Ei ihme, että lähes täysin tuhoutunut kirkko näyttää remontinkin jälkeen melko karulta, ellei jopa keskeneräiseltä.

Kannattaa huomioida kirkon seunustoilla olevat terrakottapatsaat. Ikää niillä on noin 700 vuotta. Jälkeenpäin huomasin, että kirkon tornissa sijaitsee näköalatasanne, mikä meiltä jäi ikävä kyllä huomaamatta.

Kolmas mielenkiintoinen kirkko suomalaisnäkökulmasta on 1919 valmistunut Eliel Saarisen suunnittelema punatiilinen Paavalin kirkko. Hyvin on arkkitehdin kädenjälki tunnistettavissa. Kirkossa on paljon samaa ilmettä kuin Helsingin rautatieasemassa. Kirkon poikkeuksellinen alttaritaulu on suomalaisen kuvataiteilijan Kuutti Lavosen maalaama.

Enkelinsilta (Inglisild) johtaa Toomemäelle vievän kadun yli.Tarton tuomiokirkon raunioita.Jaanin eli Johanneksen kirkko on kokenut kovia Tarton soitaisassa historiassa.Näyttääkö tutulta? Paavalin kirkon on suunnitellut Eliel Saarinen. Alttaritaulu on Kuutti Lavosen maalaama.

Kesämatkaajan ehdoton käyntikohde Tartossa on yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Vaikka näin keväällä ulkotiloissa ei ollut vielä paljoa nähtävää, alue oli siltikin viehättävä lampineen ja monenlaisine puineen. Ja nähtävää riittää. Yli 200 vuotiaassa puutarhassa kasvaa yli 10000 erilaista lajia. Kolmen euron pääsymaksulla pääsee tutustumaan sisätiloihin, joihin on koottu  trooppisia lajeja.

Sunnuntaina suunnistimme entiseen tehdasrakennukseen Aparaaditehtaalle (Aparaaditehas). Odotimme samanlaista aluetta kuin Tallinnan Telliskivi, mutta kyse oli paljon pienemmästä kokonaisuudesta. Ikävä kyllä kaupat olivat sunnuntaina kiinni, joten tutustuminen jäi tällä kertaa ravintolapuolelle.

Kasvitieteellinen puutarha on kesäisin varsin todella upea. Nyt kasvit olivat vasta alullaan.Joku sentään jo kukki.Palmutalossa oli trooppinen tunnelma.Meitä huvittivat omalla biitsillään paistattelevat kilpikonnat.

Yritimme mennä Aparaaditehtaan suosittuun street food -ravintola Kolm Tilliin, mutta koska oli äitienpäivä, kaikki pöydät olivat iltapäivälle varattuja. Sen sijaan pääsimme toiseen alueen ravintolaan, Ravintola Aparaatiin, joka oli ihan hyvä sekin. Väitän, että täältä saa Tarton parhaat simpukat. En keksi, miten niistä saisi enää parempia.

Keskustasta pitää nostaa esiin myös tapas-tyyppinen ravintola Kampus. Erinomaisesti laitettua ruokaa Espanja-twistillä. Ja mikä parasta, annokset ovat jaettavissa koko pöytäseurueen kesken. Ravintolasta löytyy myös erikseen salaatti- ja hampurilaiskeittiö.

Kahviloista ansaitsee maininnan loistava kahvila Werner. Olipa vaikea valita, sillä leivostiski oli sen verran mittava.

Huomasin muuten, että Tartossa järjestetään elokuussa 5.-7.8.2022 Tarton ruoka- ja viinifestivaali. Itselleni ainakin olisi tosi mieluinen kesätapahtuma.

Ravintoloita ulkoterasseineen on paljon Rüütli kadulla. Jos olet kiinnostunut ostoksista, kannattaa suunnistaa Küüni kadulle, jossa sijaitsee mm. Kaubamajan tavaratalo. Sieltä lähti tällä kertaa mukaan ihanaa virolaista Joikin luonnonkosmetiikkaa.

Aparaaditehas.Kaupungin parhaat simpukat?Ravintola Kampus – maukasta ja hyvin valmistettua pikkusyötävää.Ken tästä ovesta käy, voi dieetit unohtaa.

Meidän majapaikka sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä. Gildi Dolce Vita Tartu home apartments oli kivasti remontoitu 2-kerroksinen huoneisto, joka olisi yhtä hyvin voinut olla Ranskan Provencessa.

Parhaimmillaan asunto olisi ollut kolmelle hengelle, sillä yksi meistä joutui nukkumaan alakerran epämukavalla sohvalla. Mutta ei ollut paha hintakaan. Kaksi vuorokautta meiltä neljältä maksoi vain 180 euroa. Majoitusta saa Tartosta vielä hyvin kohtuuhintaan.

Ranskalaishenkeä Tartossa.

Tartossa oli kiva käydä. Vaikka kaupungista puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, sen parasta antia minusta oli viehättävä tunnelma sekä kaunis ja hyvinhoidettu katukuva. Tekisi mieli sanoa, että ilmapiiri on jopa himppusen romanttinen.

Historia on hienosti läsnä joka nurkassa. Kesämatkaajalle lisäarvoa tuovat viheralueet ja kaupunkia halkova Emajoki, jonka rantoja pitkin pystyy kuljeskelemaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Espanja Ravintolat ulkomailla

Teneriffa viikossa – paljon muutakin kuin rantaa ja aurinkoa

keskiviikko, 6 huhtikuun, 2022
Huomaan matkailussa olevani usein ennakkoluulojeni vanki. Rakennan etukäteen mielikuvan jostain paikasta ja kuvittelen tietäväni siitä jotain, vaikka en olisi paikan päällä koskaan käynytkään. Ei kannattaisi, sillä niin usein ennakkokäsitykseni on osoittautunut täysin vääräksi.

Näin kävi minulle aiemmin Costa del Solin kanssa. Olin etukäteen luokitellut koko Aurinkorannikon vyöhykkeeksi, jolla ei olisi minulle matkailullisesti mitään kiinnostavaa tarjottavaa. Ensi kertaa menin sinne oikeastaan vain tapaamaan ystäviäni, jotka talvehtivat Fuengirolassa jo ties kuinka monetta talvea.

Niin siinä vain kävi, että löysin Aurinkorannikon ja koko Andalusian ihanuuden ja sen lukuisat viehättävät kaupungit. Ja mitä useammin kävin, sitä enemmän pidin. Viehätyin itse asiassa niin paljon, että takana on nyt kolme pidempää Andalusian alueella vietettyä talvikautta.

Jonkinlaisen ennakkokäsityksen olin luonut myös Teneriffasta, jonne matkustin ystäväni kanssa hiljattain rennolle ja helpolle lomamatkalle. Kuvittelin tulevani saarelle, jossa viikon pätkä lomafiiliksissä menisi mukavasti auringosta nauttien, mutta jolla ei sitten muuta tarjottavaa olisikaan.

Jälkeenpäin harmittelin, että menimme vain viikoksi. Olisi mennyt helposti toinen viikko tai vaikka kolmaskin. Teneriffa osoittautui monipuoliseksi lomakohteeksi, jossa oli kauniiden rantojen lisäksi kivoja kaupunkeja sekä vaihtelevia vuoristomaisemia vaikka patikointiin.

Toki, jos rantaelämä, täydellinen lomamoodi tai aamuun asti jatkuva biletys kiinnostaa, Teneriffa on silloinkin sopiva osoite. Ja osoittautuihan Teneriffa myös miellyttäväksi paikaksi ruokaorientoituneelle matkaajalle. Tältä saarelta löytyy kaikkea kaikille.

Rantoja joka makuun.

3 x kiva kaupunki

Lomakaupungiksemme osui Teneriffan eteläosan Costa Adeje hotellimme Iberostar Sabilan ansiosta. Koko Costa Adejen lomakaupunki on rakentunut paremmin tunnetun Playa de las Américasin kylkeen vähän kuin jatkumona lisäämään hotellikapasiteettia.

Ystäväni kanssa emme olleet erityisen viehättyneitä Costa Adejeen, etenkään siihen puoleen kaupunkia, missä hotellimme sijaitsi. Alue oli loma-aluetta, josta puuttui täysin paikallismeininki ja normaalin kaupungin palvelutarjonta.

Alue, jossa asustelimme, näytti olevan bilettävien brittituristien suosiossa. Iltaisin oli vähän sellainen tunnelma kuin olisi ollut suuressa discossa. Karaokea laulavat engelsmannit ja vilkkuvat neonvalot eivät ainakaan minulle edusta toivomaani lomamiljöötä. Jos menet Costa Adejeen, suuntaa kaupungin pohjoispuolelle, jossa on selvästi rauhallisempi meininki.

Onneksi ympäristönsä vanki ei tarvinnut olla. Välimatkat rantakaupunkien välillä ovat lyhyet. Naapurikaupunki Playa de las Américasiin oli vain muutaman kilometrin kävely pitkin mukavaa rantaraittia. Américas oli meistä viehättävämpi, oilihan se selkeästi isompi ja aidompi lomakaupunki. Ja myös erinomainen shoppailukohde.

Kävimme katsomassa myös Playa de las Américasin toisella puolella olevaa pikkukaupunki Los Cristianosta. Ihan kivan näköinen paikkakunta tämäkin huolitelluine viheralueineen ja kauniine rantoineen.

Tein myös bussimatkan Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin. Vaikka kyse ei ole mitenkään erityisen kauniista kaupungista, jotain erikoista aitouden viehätystä tuossa kaupungissa oli. Jopa niin paljon, että aloin kiinnostua Santa Cruzista mahdolliseksi uudeksi pidemmän ajan talvikohteeksi. Santa Cruzista lisää myöhemmin.

Turismille rakennettua, mutta siltikin ihan kaunista.Omaan makuuni nähtävyyskummajainen – Hard Rock Café Playa de Las Américas.Teneriffan ehdoton must on tulivuori Teide ja sen ympärillä oleva kansallispuisto.

Liikkuminen Teneriffalla

Teneriffalla on erinomainen bussiverkosto. Lähikaupunkien ja -kylien välillä kulkee vihreitä Titsan busseja tiuhaan. Itse ajoin hotellimme kulmalta paikallisbussilla lähimmälle bussiasemalle, joka sijaitsee kutakuinkin Costa Adejen ja Playa de las Américasin välimaastossa. Bussiasemalta pääsee hyvin eri puolille saarta, myös tulivuori Teidelle.

Minulla oli kohteena saaren pohjoispuolella oleva pääkaupunki Santa Cruz. Ostin 12 euron kokopäivälipun, jolla saa 24 tunnin ajan matkustaa koko saarella niin paljon kuin haluaa. Kätevää ja edullista.

Lyhyempiä lähimatkoja on edullista tehdä myös taksilla. Ajelimme muutamia kertoja lähialueilla kuten välillä Costa Adeje – Los Cristianos ja Costa Adeje – La Caleta. Taksimatkat maksoivat 6-10 euron välillä. Taksin saaminen on helppoa joko lennosta tai useilta taksiasemilta.

Rantareittejä pitkin oli kiva kuljeskella kaupungista toiseen.

Suositeltavia ravintoloita

Vaikka emme erityisesti tykänneet Costa Adejesta, muutama hyvä ravintola kaupungista osui eteemme. Rantakadulla aivan meren tuntumassa olevaa Amalfia voin suositella. Kävimme täällä pari kertaa syömässä, sen verran hyvä kokemus oli. Erityisesti paikan herkulliset pasta-annokset jäivät mieleen. Ravintola näytti olevan kovin suosittu, joten pöytävaraus kannattanee tehdä. Palvelu oli ystävällistä, tosin ehkä jopa liiankin nopeaa.

Britit ovat tunnetusti intialaisen ruuan suuria ystäviä ja sen vuoksi lomakaupungeissa näkyi yllättävän paljon näitä etnisiä ravintoloita. Costa Adejen tandooriravintola Curry & Spices sai tulisella ruuallaan suumme hymyyn. Kerrassaan hyvää intialaista ja miellyttävää palvelua. Vältä curryn kaikkein tulisinta astetta, jos et kestä henkeä salpaavaa chilimäärää. Meillä meni tässä kohtaa vähän överiksi, mutta onneksi voi aina ottaa jogurttijuoma lassia tulisuutta tasoittamaan.

Kolmas Costa Adejen suositeltava ravintola on ranskalais-italialainen fuusioravintola Coeur de Filet. Kivan tunnelmallinen ja tasokas paikka. Älä jätä täällä jälkkäriä väliin. Taivaallisen hyvää tiramisua.

Jos haluat kokea aitoa espanjalaisen ravintolan tunnelmaa, suuntaa Playa de las Américasin Meson Castellanoon. Löysimme tämän ravintolan paikallisen elektroniikkakauppiaan suosituksesta. Paikka näytti olevan todella suosittu espanjalaisten keskuudessa. Ruoka ihan ok, mutta liika suolaisuus häiritsi.

Amalfin pastat olivat huippuhyviä.Perinteistä espanjalaista ruokaa sai Meson Castellanossa.Romanttisen illallisen kalaravintola La Masia del Mar.

Yhtenä iltana hyppäsimme taksiin ja ajoimme Costa Adejen pohjoispuolella olevaan kalastajakylään La Caletaan. Tämä pieni kylä on erityisesti tunnettu hyvistä kalaravintoloistaan.

Suuntasimme hotellimme ystävällisen respatytön suosituksesta meren äärellä olevaan La Masia del Mar -ravintolaan. Tuntui ihanalta nautiskella mereneläviä ja grillattua kalaa kynttilänvalossa aaltojen lyödessä pimeään rantapoukamaan.

Viikossa ei ikävä kyllä paljoa ehdi, etenkään jos haluaa muutaman päivän pyhittää ihan vain rennolle ja päämäärättömälle chillailulle. Päivät olisi saanut hyvin menemään vain kuljeskelemalla pitkin rantoja kauniissa maisemissa merituulen leyhytellessä mekon helmoja.

Olipas mukava ja rentouttava loma. Aurinkoa, merta, hyvää ruokaa, mukavaa matkaseuraa, vähän shoppailua ja paljon naurua. Olen toiveikas siitä, että loppuvuodesta tallustelisin jälleen Teneriffan laavapitoisia rinteitä ja rantoja.

Ranteessani on matkamuistona saaren mustasta laavakivestä tehty rannekoru. Kuin muistuttamassa Teneriffasta ja sen monimuotoisesta luonnosta. Olenkohan kohdannut uuden rakkauden?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

5 x ravintolavinkki Sevillaan, tapaksista fine diningiin

torstai, 2 joulukuun, 2021
Hyvän ruokapaikan löytäminen isossa kaupungissa on usein haastavaa. Paikkoja kyllä löytyy, mutta minkä niistä oikein valitsisi, siinäpä positiivinen pulma.

En tiedä olenko koskaan nähnyt toista kaupunkia, jonka ravintolatiheys olisi samaa luokkaa kuin Sevillan. Ravintolaa, baaria tai kahvilaa ei tarvitse pitkään etsiskellä, niitä näyttäisi olevan kaikkialla. Kun jokaiseen kuppilaan riittää vielä asiakkaitakin, on varsin vaikeaa tehdä valintaa edes sillä perusteella, että mene sinne, missä on muitakin, etenkin paikallisia.

Useita kertoja pettyneenä olen lopettanut luottamisen Tripadvisorin ravintolasuosituksiin. Käsitys hyvästä ruuasta on niin erilainen eri ihmisillä, joten korkeat arvosanat eivät ole aina tae siitä edustaako kyseinen ravintola juuri sitä, mitä itse hakee.

Yksi oiva keino löytää hyvä ravintola on kysyä paikallisilta. Tätä kautta olen usein löytynyt vieraalta paikkakunnalta ravintoloita, joissa on ollut hyvä hinta laatusuhde. Niin Sevillassakin. Kaksi meidän kaupungin suosikkiravintolaa on löytynyt paikallisten suositusten perusteella.

Etsiessäni netistä Sevillan ravintola-arvosteluja eksyin Michelin guiden sivustolle. Tähditettyjen ravintoloiden lisäksi siellä on myös suosituksia paikkakunnan hyväksi havaituista ravintoloista, joissa hintataso on melko kohtuullinen.

Kokeilimme Michelin-suositusten perusteella kolmea Sevillan listatuista ravintoloista, joista yksi oli mielestämme selvästi ylitse muiden. Kaksi testatuista sen sijaan jätti toivomisen varaa. Liekö syynä huonot valinnat vai mikä, mutta emme kokeneet, että olisimme saaneet keskitason yläpuolelle yltänyttä tasoa muuta kuin hinnan suhteen.

Oli ravintoloita, jotka olivat kivan näköisiä.Ja ravintoloita, joissa osa ruuista oli oikein hyviä, mutta osa tuotti pettymyksen.

Espanjassa ruokaileminen on sosiaalinen tapahtuma ja siihen liittyy lähes aina annosten jakaminen pöytäseurueen kesken. Tarjoilijat usein kysyivätkin, että halusimmeko ruuat jaettavaksi, para compartir. Joskus tässä oli huonona puolena se, että kaikki lautaset pläjäytettiin pöytään samaan aikaan, jolloin lämpimät annokset ehtivät jäähtymään.

Yhteisen kielen puuttumisen lisäksi espanjalaisten ruokailuajat tuottivat meille joskus päänvaivaa ja sopeutumisongelmaa. Juuri silloin, kun meillä oli yleensä nälkä, ravintolat sulkivat lounaalta ovensa ja avasivat uudestaan vasta iltamyöhään yleensä vasta noin klo 20 kieppeillä.

Tässä viisi ravintolatärppiä Sevillaan. Mukana on perinteisiä tapaspaikkoja, pari etnistä ja onpa joukossa myös yksi fine dining ravintolakin.

Bodega Dos de Mayo

Selkeästi paikallisten kestosuosikki, joka näytti olevan yhtä suosittu kuin kuusi vuotta takaperin, jolloin kävin täällä ensimmäistä kertaa. Sain vinkin silloisen hotellin respalta.

Hintatasoltaan edullinen tapasravintola, jossa on kiva ja monipuolinen ruokalista. Tapasten perinteiset suosikit löytyvät listalta, mutta ehkä vähän jalostuneemmassa muodossa.

Annokset ovat hinnoiteltu pienempiin, juuri kahdelle sopiviin annoksiin ja suurempiin, jotka ovat passeleita neljälle hengelle. Kahdelle hengelle sopiva määrä on esimerkiksi 4-5 pienempää annosta.

Ravintolaan näytti olevan aina jonoa, joten mene heti, kun se aukeaa tai lähempänä sulkemisaikaa. Ravintola sijaitsee Plaza de Gavidialla, lähellä El Corte Inglesin päätavarataloa.

https://bodegadosdemayo.com/

La Escalona

Toinen perinteisempää tapaskulttuuria edustava sevillalainen on La Escalona, joka sijaitsee Plaza de la Alfalfalla. Tässäkin ravintolassa annoksia on kahden kokoisia. Huomioi, että pienet tapaskokoiset ovat pieniä, joista juuri ja juuri kaksi maistelee.

Hintataso myös melko edullinen.

https://www.laescalona.com/

El Disparate

Michelin oppaan suosittelema fine dining -ravintola, jonne kannattaa tehdä pöytävaraus. Ravintola sijaitsee Alameda de Hercules -aukion laidalla, joka on aivan täynnä erilaisia ravintoloita laidasta laitaan. El Disparate on The Corner House Sevilla -hotellin ravintola.

El Disparaten ruuan pohjana on perinteinen andalusialainen keittiö, jota on nykyaikaistettu. Kaikki, mitä tilasimme, oli loistavaa. Annokset olivat sekä kauniita, maukkaita ja niistä selvästi maistoi laadukkaat raaka-aineet, kuten huippuhyvän parsan tai käsittämättömän hyvältä maistuvan perunan. Täällä ei sitten kannata jättää jälkiruokaa väliin.

Hintataso on keskitasoa korkeampi, mutta ei kallis. Taso sen sijaan on korkea, voinpa sanoa syöneemme täällä reissumme parasta ruokaa. En yhtään ihmettelisi, että tällä ravintolalla olisi Michelin tähti joku päivä. Ainut miinus hieman välinpitämättömästä palvelusta.

http://www.thecornerhousesevilla.com/comida-y-terraza

Sushi Kanasawa

Kun Andalusiassa on pidemmän aikaa, jossain vaiheessa tapakset alkavat kyllästyttämään ja mieli tekee ihan jotain muuta ruokaa. Etenkin, kun huomaat, että useiden tapasravintoloiden ruokalistat muistuttavat toisiaan, sillä espanjalaiset ovat syömisessä melkoisen perinteitä kunnioittavaa kansaa. Tapaslistat ovat pysyneet samanlaisina ties kuinka kauan.

Eräs päivä löysimme majapaikkamme läheltä, vanhan kaupungin kapealta sivukadulta, melko huomaamattoman japanilaisen ravintolan. Oikeastaan kiittäminen on lempioluttamme Alhambran 1925:sta, jota huomasimme kyseisestä paikasta saatavan.

Kanasawa on siisti, uudenoloisen näköinen pienehkö ravintola, joka tarjoaa japanilaista fuusioruokaa. Paikan sushit ovat niin ihania, että ne lähes veivät kielen mennessään. Oikeastaan kaikki, mitä tilasimme oli herkullista. Kävimme täällä syömässä peräti kolme kertaa.

Palvelu on huippuystävällistä ja hintataso melko edullinen. Ravintola sijaitsee lähellä El Corte Inglesin päätavarataloa, lähellä ensin mainittua Bodega Dos de Mayoa. Arkipäivisin ravintolalla on alle 15 euron hintainen päivän menu, menu del día.

https://www.sushikanasawa.es/

La Cantina Mexicana

Tämä ravintola kuuluu sarjaan, kun tapakset kyllästyttävät. Sympaattinen hyväntuulen ravintola, jossa loistava tunnelma ja ystävällinen palvelu. Sijaitsee talojen välissä sisäpihalla, hieman vaikeasti löydettävissä, melko lähellä Plaza del Salvadoria.

Edullisia meksikolaisia pikkuannoksia. Paikan guacamole on taivaallista. Täällä muuten kannattaa tilata myös Margarita.

https://lacantinamexicana.es/

Nautinnollisia ruokahetkiä Sevillaan!

Loppuun vielä ohjelmasuositus. Katsoin hiljattain Yle Areenalta mukavan ruokaohjelman, jossa iloinen päähenkilö matkustaa eri puolilla Välimerta ruuan perässä. Ainsleysin Välimeren herkut -sarjan Sevilla jakso sai ainakin minulla veden kielelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat Ravintolat ulkomailla

Vejer de la Frontera – itämaista romantiikkaa andalusialaisittain

sunnuntai, 22 joulukuun, 2019

Pelkkä sattuma voi joskus johtaa mukaviin asioihin. Kuten pieneen valkoiseen Andalusian kaupunkiin ja paikkaan, joka on kuin Tuhannen ja yhden yön sadusta.

Minne mentäisiin Cadizin jälkeen? Jeti Costan vuokra-auto olisi käytössämme vielä yhden vuorokauden ja mietimme miehen kanssa, että mihin jäisimme paluumatkalla vielä yhdeksi yöksi.

Levitin sohvapöydälle Andalusian kartan ja ajattelin, että rantakaupungin vastapainoksi olisi mukavaa ajaa jonnekin ylemmäs sisämaahan. Johonkin meille ihan tuntemattomaan mestaan.

Hylkäsin kaikki liian pienellä tekstillä olevat paikannimet. Pitäisi olla ainakin sellainen kylä, jossa olisi jotain muutakin kuin kirkko, muutama talo ja majoitus jonkin näistä peräkammarissa.

Kuljettelin sormeani kartalla ja jostain syystä se pysähtyi Vejer de la Fronteran kohdalle. En ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä paikasta. Cadizin provinssissa oltiin edelleenkin, arviolta noin 60 km Cadizin kaupungista etelään. Nimikin oli sopivasti painettu hieman isommalla präntillä. Olisikohan tämä meille sopiva yöpymispaikka paluumatkalla Fuengirolaan?

Googlettaminen kertoi, että kyse oli noin 13000 asukkaan korkealla rinteillä sijaitsevasta pikkukaupungista. Ei siellä mitään ihmeellistä näyttänyt olevan. Sellaista vanhojen valkoisten kylien visuaalista sulokkuutta. Kokoa Vejer de la Fronteralla näytti olevan sen verran, että ainakin yhden päivän saisi menemään hengailemalla kylämäisen kaupungin raitilla.

Seuraavaksi googletin löytyisikö kaupungista mitään sopivaa hotellia. Ja kas, Booking.com löysikin Vejer de la Fronterasta yllättävän monta kiinnostavaa ja vieläpä kohtuuhintaista majapaikkaa. Näistä eniten kiinnostuin maurilaishenkisestä Hotel La Casa del Califasta. Koska entisessä maurien hallitsemassa kaupungissa oltiin, tämähän sopisi tunnelmaan hyvin. Siispä sinne.

Ylhäällä oleva kaupunki näkyi jo kaukaa. Ajaessamme kiemuraista tietä ylös päämääräämme, toivoin totisesti, ettei ketään tulisi kapealla tiellä vastaan. Ajatuskin siitä, että mentäisiin liian lähelle kaiteettoman tien reunoja hirvitti. Myöhemmin huomasimme, että kaupungin toiselta laidalta johti perille toinenkin vähän leveämpi tie.

Hotelli löytyi helposti kaupungin pääaukion laidalta ja autokin saatiin hyvin parkkihalliin.

Hotellimme oli melkoinen sokkelo useammassa kerroksessa. Sellainen pieni painajainen kaltaiselleni suuntavaistottomalle. Tasoja, kerroksia, käytäviä, kulmia ja ovia ihan loputtomiin. Naureskelin miehelleni, että ilman häntä en olisi varmaan koskaan osannut takaisin huoneeseemme.

Hotelli oli kerrassaan ihastuttava. Kaikkialla tuoksui miellyttävästi sekoitus suitsuketta, mirhaa ja mausteita tai jotain, mikä viittasi itämaille. Rakennus oli sisustettu hyvällä maulla ja jokainen pienikin yksityiskohta oli tyylilleen uskollisesti tarkkaan harkittua. Itämaisia mattoja, lyhtyjä ja lamppuja, jotka loivat seinille kiehtovia kuvioita, vanhoja huonekaluja, viherkasveja, kauniita kaakeleita, kutsuvia sohvanurkkauksia…

Erään käytävän päässä oli lattialla punottu käärmekori hieman raollaan. En uskaltanut siirtää kantta, sillä olin aivan varma, että sisällä köllötteli kobra päiväunillaan. Ihan täydellistä Tuhannen ja yhden yö tunnelmaa. Ja sokerina huipulla kattoterassin baarikahvila, joka oli niin miellyttävä, että teki mieli istua siellä kylmässä tähtikirkkaassa yössäkin.

Entä sitten itse kaupunki? Vejer de la Frontera jakautui kahtia. Vanhempi osa, missä majapaikkamme sijaitsi, oli sellainen tyypillinen andalusialainen valkoinen ”kylä”. Korkeimmalla kohdalla sijaitsi vanha linna, joka oli remontin vuoksi nyt suljettu.

Seuraavaksi ylimmällä tasolla oli kirkko ja keskellä kylää pääaukio, Plaza de España. Jostain luin, että tätä aukiota pidetään Cadizin alueen kauneimpana johtuen osittain aukion keskellä olevasta sevillalaisesta keramiikasta tehdystä suihkulähteestä. Ja kaunishan se kieltämättä olikin.

Historia oli läsnä kaikkialla. Siellä täällä pulpahti esiin pala keskiaikaista muuria ja vanhoja kaupungin portteja. Mitä enemmän ilta alkoi hämärtää, sitä romanttisemmaksi minusta miljöö muuttui. Sinne tänne sijoitellut jouluvalot ja vanhat katulamput lisäsivät vain kaupungin kauneutta ja tunnelmallisuutta.

Vejer de la Fronteralla on myös toinen, uudempi osa, josta löytyy nykyaikaisempia taloja, kauppoja ja ravintoloita. Jos aikaa olisi ollut enemmän, Vejer de la Fronterasta olisi päässyt patikoimaan ympäröivään maastoon erilaisille luontoreiteille. Kaupungille kuuluu myös muutama kilometri neitseellistä biitsiä Atlannin rannalla. Rantaan on matkaa noin yhdeksän kilometriä.

Päättelimme lukuisista tasokkaan näköisistä ravintoloista, hotelleista ja käsityöläiskaupoista, että kaupungissa täytyy joskus olla turisteja joltisenkin paljon. Nyt joulukuussa kaduilla sai kuljeskella rauhassa lähes omissa oloissaan.

Huomasin myös, että hotellissamme oli palkittu marokkolais-libanonilainen ravintola El Jardin del Califa. Vahva suositus tälle. Sen lisäksi, että ruoka oli hyvää, paikka oli mitä romanttisin. Meillä ei ollut mitään hämyistä kynttiläillallista vastaan. Ravintola on kovin suosittu, joten pöytävaraus kannattaa tehdä.

Ei voi mitään, nämä tunnelmalliset valkoiset kylät ovat vieneet sydämeni ihan täysin. Aina yhtä ihanaa kierrellä historian havinan täyttämillä kujilla ja kaduilla. Tällä reissulla ruokittiin niin visualistia kuin romantikkoa minussa.

https://www.turismovejer.es/index.php/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Taide Viro

Mitä uutta Tallinnassa?

keskiviikko, 6 marraskuun, 2019

Jos luulit, että Tallinna on nähty, et ole käynyt kaupungissa todennäköisesti vähään aikaan.

Pressimatka: Eckerö Line, Tallink Silja, Viking Line, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Tämän vuoden huhtikuussa Iltalehti kirjoitti: ”Nyt tuli pupu pöksyyn – suomalaiset hylkäsivät Tallinnan.” Yhdeksi syyksi matkailijakatoon katsottiin suomalaisten kyllästymisen. ”Virossa on rampattu jo ihan tarpeeksi”, lehti kirjoittaa.

Eipä uskoisi, että tuosta artikkelista on vain reilu puoli vuotta. Tallinnassa eletään nyt ihan toisenlaisissa tunnelmissa ja käynnissä on sellainen matkailunoste, että oksat pois. Paikalliset kertoivat, että matkailurintamalla tapahtuu niin paljon ja uusia paikkoja aukeaa siihen malliin, ettei mukana kestä. Palanneet ovat myös suomalaiset.

Vanhat teollisuus- ja satama-alueet ovat kokeneet Tallinnassa huikeita muodonmuutoksia. Ensin kohistiin Kalamajasta. Nyt matkaava kansa suuntaa Noblessneriin. Rouheisiin teollisuushalleihin on noussut mielenkiintoista nähtävää ja tasokkaita ravintoloita. Ja lisää tulee.

Olen aivan otettu tavasta, miten tallinnalaiset osaavat hyödyntää kaikkea vanhaa. Uutta rakennetaan, mutta vanhan ehdoilla. Meillä nähdään vanhan teollisuusalueen arvo lähinnä puskutraktorien ruokana, Tallinnassa mahdollisuutena.

Tällä konseptilla rakentuu ja kehittyy ainutlaatuisia kokonaisuuksia, joiden tunnelmaa kaipaisin Suomeen. Onneksi Tallinnaan pääsee helposti.

Tallinnan vastakohtaisuus viehättää.

Noblessner

Some on työntänyt viime kuukausina urakalla punaisten lyhtyjen kuvia Tallinnan tällä hetken ehkä mielenkiintoisimmasta alueesta. Kyse ei ole mistään punaisten lyhtyjen kaduista, vaan entisestä suljetusta telakka-alueesta, joka on palvellut vuosikymmenten aikana niin Venäjän keisaria kuin Neuvostovaltaa.

Olin ihan ekstaasissa kun näin Noblessnerin värikkäät uudistalot. Huikea osoitus siitä, miten uusien asuntojen ei tarvitse olla tylsiä laatikoita, eikä rakennussuunnittelussa tarvitse hylätä luovuutta.

Oma mielenkiintonsa syntyy alueen kerroksellisuudesta. Vanhat satavuotiaat telakkahallit ja uudet asuintalot sulautuvat merenrantamaisemiin rinta rinnan varsin sopuisasti.

Bloggaaja on ilmiselvästi innoissaan näkemästään.

Noblessnerin merkittävin nähtävyys on vanhaan sukellusvenehalliin rakennettu mielikuvituksellinen virtuaalimaailma, Keksintötehdas Proto. Jos luulet, että olet liian vanha tällaisiin juttuihin, usko pois, et ole. Täällä oli myös täti-ihmisen superhauskaa leikkiä. Tästä virtuaalitekniikkaan pohjautuvasta ”huvipuistosta” löydät kokemuksiani täältä.

Toinen Noblessnerin uusista nähtävyyksistä on 100-vuotiaassa sukellusvenetehtaassa toimiva taidekeskus Kai. Näyttelytilojen lisäksi paikassa on elokuvateatteri sekä työtiloja taiteilijoille.

Täytyy sanoa, että itselleni tuli vähän sellainen tunne, että paikka hakee vielä linjaansa. Näyttelyanti jäi minusta vaisuksi, eikä nyt oikein avautunut. Tai sitten en vaan ymmärrä tällaista nykytaiteen suuntaa, jonka miellän enemmän taiteilijan omaksi terapiaksi kuin taiteeksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan Kai kehittyy. Tila ainakin antaa mahdollisuuksia.

Paikka sinulle, joka rakastat seikkailuja ja elämyksiä.Saman katon alla hengen ja ruumiin nautintoja.

Sen sijaan ymmärsin huomattavasti paremmin samassa rakennuksessa toimivaa loistavaa ravintolaa, hiljattain avattua Lore Bistroota. Tajuttoman hyvää ruokaa, jota tarjoillaan jaettavina annoksina. Täällä söin muuten parasta mustekalaa ikinä, eivätkä jääneet kampasimpukat kauas taakse.

Samaan rakennukseen on lähiviikkojen aikana avautumassa food-court -tyyppinen japanilainen ravintola Kampai sekä trendikäs drinkkibaari Kaif. Kivat tilat tulossa molemmille.

Lore Bistroo ja elämäni paras mustekala, ikinä.Japanilainen ravintola Kampai aukeaa ilmeisemmin marraskuun lopussa.

Ihan lähistöllä on myös kaksi vierekkäistä paikkaa, jotka kannattaa myös katsastaa: Pohjala panimoravintola sekä norjalais-virolainen sisustuskauppa Shishi. Näin joulun alla kauppa oli pukeutunut jouluun sellaisella bling-bling -meiningillä, että jopa jouluihminen häkeltyy.

Talon toisessa päässä on muuten Shishin outlet-kauppa, jota ei kannata jättää väliin. Jos kaipaat uusia joulukoristeita, löydät ne todennäköisesti täältä ja huomattavan edulliseen hintaan. Sopii täydellisten joulupallojen metsästäjälle.

Pohjala panimo ja ravintola. Miehet voi laittaa parkkiin tänne… …sillä aikaa, kun naiset menevät vstapäiseen rakennukseen tänne.

Fotografiska

Noblessnerin vieressä sijaitsevan Kalamajan monet Tallinnan-kävijät jo tuntevat. Melkoiseksi Kalamajan kävijämagneetiksi on noussut vasta nelisen kuukautta auki ollut Fotografiska valokuvakeskus. Voitteko kuvitella, neljän aukiolokuukauden aikana Fotografiskassa on vieraillut jo peräti 200 000 kävijää!

Yhtään ei tarvitse ihmetellä, miksi tämä vaihtuvilla näyttelyillä pelaava keskus on noussut tällaiseen suosioon. Olen itse nähnyt nyt kaksi näyttelykokonaisuutta ja pitänyt näkemästäni tosi paljon.

24. marraskuuta 2019 saakka esillä oleva Kirsty Mitchellin näyttely Wonderland kannattaa ehdottomasti nähdä. Vaikka kuvat ovat tarkoin rakennettuja lavastuksia, sisältyy niihin valtavasti symboliikkaa ja tunnetiloja. Visualisti minussa oli riemuissaan kokonaisuuksien harmoniasta ja kauneudesta. Hyvä kuvaus Mitchellin näyttelystä löytyy Tuulas life -blogista täältä.

Kannattaa ehdottomasti käydä myös Fotografiskan ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Siellä on huippuhyvä ravintola, viihtyisä drinkkibaari ja taivaallinen näköalaterassi. Tästä valoisasta ja skandinaavisen tyylikkäästi sistustetusta paikasta tykkään toden teolla.

Kirsty Mitchellin Wonderland -näyttely kuvaa vuodenkiertoa Kirstyn surutyön kautta.Fotografiskan ravintola, kirkkaasti jatkoon.

Viron Merenkulkumuseo Paks Margareeta

Merenkulkumuseo ei kuulosta minusta mitenkään erityisen kiinnostavalta, enkä laittaisi sitä välttämättä omalle käyntilistalleni missään kaupungissa. Tallinnan kohdalla täytyy ottaa sanojaan takaisin.

Pääsimme kurkkaamaan rakenteilla olevan Viron merenkulkumuseon tiloihin ja näkemään ja kuulemaan siitä, mitä tuleman pitää. Sellainen hinku kyllä syntyi, että tämä kohde pitää panna seuraavan Tallinnan matkan käyntikohteisiin.

Vanhan kaupungin keskiaikaiseen pyöreään tykkitorniin, ”paksuun Margareetaan” avautuu marraskuun lopussa Viron merenkulun historiaa esittelevä museo. Kun tiloihin astuu sisään, ensi alkuun äimistelee massiivista puulaivan hylkyä, jota on mahdollista tarkastella useasta kerroksesta.

Kyse ei ole mistä tahansa hylystä, vaan 1300-luvulta peräisin olevasta Kogen-laivasta, joka löydettiin rakennustöiden yhteydessä vuonna 2015 Kadriorgista hiekkaan hautautuneena. Miettikää, yli 700-vuotias laivavanhus!

Ja kuten Tallinnassa on tapana, myös tässä paikassa miljöötä on osattu käyttää hyödyksi. Tornin ylimpään kerrokseen rakentuu  terassi, josta näkee kauas merelle. Mikäpä sopisi merenkulkumuseolle paremmin. Vielä kun kiinnostavaan kokonaisuuteen lisätään avuksi nykytekniikka, mistään tylsästä museosta ei ole kyse.

Valitettavasti keskeneräistä museota ei saanut kuvata.

Tallink Spa & Conference hotel

Majoituspuolelta tekisi mieli vielä lopuksi nostaa Vanhan kaupungin kupeesta vanha tuttu, mutta suuren muutoksen kokenut, Tallink Spa & Conference kylpylähotelli. Hotellin aulatilat, ravintola ja viidennen kerroksen huoneet ovat saaneet uuden ilmavan ja raikkaan ilmeen.

Pääsin kurkkaamaan myös hotellin muutamaan tyylikkääseen sviittiin, joista jokainen oli erilainen ja kivalla tapaa omaleimainen. Omaksi suosikikseni nousi Nature-sviitti. Viihtyisin oikein hyvin noiden runsaiden kukkatapettien ympäröimänä.

Uusitut huoneet olivat saaneet raikkaat sävyt.Nature-sviitin kuoseissa kyllä viihtyisin.Bloggaaja yllätettiin sviitin kylppäristä juomasta samppanjaa.

Tekisikö mielesi lähteä Tallinnaan? Nyt siellä todellakin kannattaa rampata.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Viro

Mitä tehdä Kuressaaressa?

lauantai, 26 lokakuun, 2019

Viro on kiva matkailumaa. Niin lähellä, edullinen ja helppo saavuttaa. Siellä on kuitenkin yksi kaupunki, jolle sydämeni sykkii erityisesti.

Tykkään Tallinnasta ja siellä tuleekin käytyä useamman kerran vuodessa. Virossa on kuitenkin myös toinen kaupunki, jonne matkustan mieluusti. Olen käynyt Saarenmaan Kuressaaressa kolmesti ja joka reissun jälkeen on tehnyt mieli tulla uudelleen.

Kun Virtsusta lähtevä lautta kolahtaa Kuivastun satamaan, alkaa aikamatka menneisyyteen, hyvällä tavalla. En tarkoita sitä, että Saarenmaa olisi kehityksen kelkasta pudonnut takapajula. Minusta se vaan on hienolla tavalla pystynyt säilyttämään sellaista omaleimaista ja viehättävää entisajan maalaisromantiikkaa. Matkalla kiinnittää huomiota hyvin hoidettuihin maalaistaloihin ja niiden kauniisiin ruokokattoihin. Menneisyydestä on osattu pitää kiinni oikealla tavalla.

Noin tunnin ajomatkan päässä satamasta on Saarenmaan pääkaupunki Kuressaari. Kaupunkioikeudet se sai vuonna 1563, mutta karttoihin se oli merkitty jo 1100-luvulla. Onko vain vajaan 15 000 asukkaan pikkukaupungissa sitten mitään nähtävää tai tekemistä? Tässä omat vinkkini Kuressaareen.

Seikkaile historiaa huokuvilla kaduilla

Vaikka Kuressaari on Saarenmaan pääkaupunki, se on söpö pikkukaupunki, jossa puutalojen reunustamat kadut saavat siirtymään ajassa vuosikymmenten taa.

Osa vanhoista rakennuksista on parhaat päivänsä nähneet, osa kauniisti entisöityjä. Pihoilla kukkivat perinneperennat ja mukulakivetyksillä juoksentelee raidallinen maatiaiskissa. Tunnelma on kaikinpuolin rauhoittava. Näillä kaduilla ja kujilla on mukavaa kuljeskella verkkaisesti.

Käy linnassa

Ei Kuressaari nähtävyyksiltään ole mikään runsaudensarvi. Toisaalta, joskus on rentouttavaa matkustaa kohteisiin, jotka eivät aiheuta nähtävyyksillään ähkyä ja tarvetta ravata tukka putkella paikasta toiseen. Sanoisin, että Kuressaari on enemmän hidasta nautiskelua. Hyvällä omallatunnolla täällä voi ottaa iisisti.

Kuressaaren päänähtävyys on Piispanlinna, joka valmistui 1300-luvulla piispan tukikohdaksi ja myöhemmin toimi puolustuslinnakkeena. Linnaa on entisöity useampaan otteeseen ja viimeisimmät kunnostustyöt on aloitettu 2010.

En ole itse juurikaan kiinnostunut linnoista tai linnakkeista, joissa ei ole muuta nähtävää kuin tyhjiä kiviseiniä. Piispanlinna tekee poikkeuksen. Sen seinien sisällä on paljon kiinnostavaa historiaa ja jopa kokonainen Saarenmaan museo.

Linnan ympärillä on muuten ihastuttava puistoalue. Aurinkoisena päivänä tämä on täydellinen kohde piknikille. Toinen hyvä kohde paistatella päivää on kaupungin hiekkaranta.

Kuressaaren uusimpia nähtävyyksiä on Elämyskeskus Thule Koda. Kuvitteellisen löytöretkeilijä Pytheasin myyttisten matkojen ympärille rakennettu keskus ei ehkä tarjoa aikuiselle merkittävää nähtävää, ei ainakaan minulle. Voisin kuitenkin kuvitella, että lapset pitävät suurikokoisista mielikuvitushahmoista tai paikan leikkihuoneista.

Tee edullisia ostoksia

Suuria ostoskeskuksia Kuressaaresta on turha etsiä. Sen sijaan keskustan kivijalkamyymälöissä kannattaa käydä. Kun Saarenmaasta puhutaan, käsitöitä ei voi ohittaa. Käsitöiden ystävälle keskustassa on useiden alaan vihkiytyneiden kauppojen lisäksi kokonainen tori täynnä kätten luomuksia.

Jos olet kiinnostunut virolaisesta muotoilusta, käy ehdottomasti keskustan Pallopsoni design-kaupassa. Vanhassa kellomestarin talossa toimii pikkuputiikki, josta löytyy kaikkea kivaa vaatteista koruihin.

Kuressaari on myös kiinnostava paikka etsiä antiikkia. Etenkin vanhaa talonpoikaisesineistöä ja merenkulkuun liittyvää tavaraa on hyvin tarjolla.

Tuliaiseksi kannattaa ostaa myös paikallisia elintarvikkeita, kuten saaristolaisleipää, marjajalosteita, hunajaa ja kalasäilykkeitä.

Vähän erilainen paikallisilta saatu shoppailuvinkki on Mareti Kaubamaja. Kyse on siististä kirpputorista, jossa tuotteet eivät ole hinnalla pilattuja ja josta voi oikeasti tehdä hyviä löytöjä (kuten bloggaajakollega, joka löysi eurolla Masain jakkutakin). Kirpputorilla on kaksi puolta, joista toisessa kaikki tuotteet maksavat vain euron kappale.

Syö hyvin

Kahdeksan Saarenmaan ja Muhun ravintolaa on päässyt arvostetulle White Guide listalle. Viisi näistä ravintoloista sijaitsee Kuressaaressa. Tässä listatut Kuressaaren parhaat ravintolat:

Ravintola Hafen. Liekö tämä huvivenesatamassa sijaitseva ravintola kaupungin paras? Ainakin se, miten paikalliset tätä ravintolaa suosittelivat, antaa odottaa paljon.

Kalaravintola KuKuu. Huhtikuusta syyskuun alkuun toimiva ravintola, jossa monipuolisesti tuoretta kalaa. Kiva miljöö vanhassa puurakennuksessa.

Georg Ots Spa hotellin ravintola. Mukava kylpylähotelli, jossa paikallisiin raaka-aineisiin satsaava ravintola. Itselläni kokemusta ainoastaan aamiaisesta, joka sekin oli erinomainen.

Ravintola Castello. Italialaisvaikutteinen menu. Pizzaa, pastaa, mutta myös paljon muutakin.

Good Mood Food. Terveelliseen kasvisruokaan painottunut kesäkahvila/ravintola.

Ravintolasuosituslistalle on pakko lisätä vielä oma suosikkini Vinoteek Prelude. En osaa sanoa paikan ruuasta, mutta viinibaarina tämä on kerrassaan viihtyisä ja tunnelmallinen. Kynttilänvaloromantiikkaa parhaimmillaan.

KuKuu.Vinoteek Prelude

Ja jos ei Kuressaaressa muuta tekemistä keksi, aina voi mennä kylpylään. Et yksinkertaisesti voi olla kaupungissa törmäämättä jossain kohtaa kylpylöihin, sillä niitä näyttäisi olevan kaikkialla.

Kannattaa myös tarkistaa, mitä Kuressaaressa tapahtuu matkapäiviesi aikana. Kaupungissa järjestetään läpi vuoden aktiivisesti pienempiä ja suurempia tapahtumia. Saarenmaan ja Kuressaaren tapahtumista löydät tietoa täältä.

Kokemuksiani tämän syksyiseltä lehdistömatkalta Muhuun ja Saarenmaalle voit lukea täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Risteilyt Ruoka ja viini

Menu, jonka perässä kannattaa matkustaa

torstai, 10 lokakuun, 2019

Silja Linen Menu Nordicin maistelutilaisuus lehdistölle.

Joskus minusta tuntuu, että olenkohan ihan täysipäinen. Miettikää nyt. Olen valmis istumaan vapaaehtoisesti aamuvarhaisella kaksi tuntia junassa vain yhden aterian tähden. Ja iltapäivällä sama takaisin päin. Matkustin siis edestakaisin 460 kilometriä käydäkseni syömässä Helsingissä muutaman ruokalajin. Ehkä tämä kertoo jotain kiinnostuksestani ruokaan.

Siinä vaiheessa, kun istuin Silja Linen Serenade-laivalla ja olin syönyt ensimmäiset annokset viisiosaisesta Menu Nordicista tiesin, että matkani oli täysin tämän herkuttelun arvoista. Tämä menu oli yksi parhaista, mitä olen naismuistiini syönyt viime vuosina.

Intiimi Bon Vivant on täydellinen miljöö pitkälle illalliselle.

Olin maistelemassa Silja Linen Bon Vivant -ravintolan uutta Menu Nordicia, joka on tällä kertaa täysin Siljan oman keittiötiimin suunnittelun tulos. Kiitos vaan taitavat, hienon kokonaisuuden olitte ideoineet ja valmistaneet. Menu oli kiinnostavan monipuolinen, makumaailma vivahteikas ja annosten visuaalisuus kauniin huoliteltua.

Lähiruoka ja raaka-aineiden puhtaus ovat päivän sana. Vähän jopa niin trendikästä, että tuntuu välillä termejä viljeltävän ilman, että niille oikeastaan on mitään katetta.

Menu Nordic täytti nimensä mukaisen lupauksensa tässäkin suhteessa. Pohjoiset raaka-aineet ovat päässeet niille kuuluvaan kunniaan. Menun hauki on kotimaista ja tulee pääosin Saimaalta. Peura ja villisorsa tulevat Siljan laivojen toisesta ”kotisatamamaasta” Ruotsista. Mukaan menuun on päässyt myös pohjoisen sieniä ja marjoja.

Hienoa, että menun kalaksi oli valittu hauki. Olen aina ollut sitä mieltä, että kotoinen haukemme on aivan aliarvostettu kala. Tässä menussa maastopukuinen taimen nousi sille kuuluvaan asemaan ja myös omaksi suosikikseni.

Ihastuin myös kalan seuralaiseksi valittuun ranskalaiseen Viré-Clessé valkoviiniin. Chardonnayt eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, mutta voihan persikka, miten hyvä valkkari tämä olikaan.

Keittiöpäälliköt Jonas Niklasson ja Jyrki Tulkki voivat syystä olla tyytyväisiä.Menuun valitut viinit tukivat hienosti ruokien makumaailmaa.

Ehkä kuitenkin iloisin olin pienen puolankalaisen yrityksen Ärmätti Oy:n nokkosten päätymisestä Siljan lautasille. Iloinen ensinnäkin siitä syystä, että kainuulainen pientuottaja on päässyt suuren yrityksen toimittajaksi. Ja iloinen myös siitä, että oli rohkeasti lähdetty etsimään puhdas, terveellinen ja vähän poikkeava raaka-aine yhdeksi menun komponentiksi. Tiesittekö, että nokkosessa on nelinkertainen määrä rautaa verrattuna pinaattiin?

Tällaista ihanuutta siis tarjoillaan Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant -ravintoloissa 9.1.2020 saakka.

Salmon & Nettles: Lohta, tillissä paistettua meriravunpyrstöä ja 64 asteen luomumuna nokkospestolla.

– Mehukasta ja maukasta. Vaikka raaka-aineita on annoksessa paljon, ne ovat keskenään sopusoinnussa. Nokkonen ja muna toimivat hyvin yhteen.

Venison & Roe: Peuratartar ja suomalaista muikunmätiä, luomumunan keltuaista, kapriksia, sinappia, sherryviinietikkaa, sipulia ja smetanaa.

– Tartar vähän toisella tapaa. Annos oli kaunis kuin perhonen. Rakastan muikunmätiä, mutta mietin oliko tässä kohtaa sille oikea paikka. Kaikki meni. Lopuksi totesin, että oli.

Pike & Lobster: Voissa paistettua haukea, hummerihaukikvenellejä, hummerikastiketta, pinaattia ja puikulaperunapyreetä.

– Oma suosikkini. Hyvä osoitus siitä kuinka monipuolinen hauki taipuu fine dining -lautaselle. Kastike oli jumalaisen hyvää.

Wild duck & Calvados: Paistettua villisorsanrintaa ja sieninyyttejä, omenavaahtoa, puolukoita ja Calvadoskastiketta.

– Ja minä kun olin joskus kuvitellut, että sorsa on aina kuivaa. Linnulla oli täydellinen kypsyysaste ja se oli mehevää kuin mikä. Ihana annos, kuin tuulahdus pohjoista luontoa.

Almond & Cloudberry: Mantelileivos, lakka- ja valkosuklaakreemiä, sokeroituja lakkoja ja mantelijäätelöä.

– Jäkiruokafriikki oli tästä annoksesta täpinöissä. Simpukan muotoisissa leivoskekseissä maistui mukavasti karvasmanteli, joka sopi hienostuneesti mantelijäätelön ja lakan makuun. Ihan täydellinen kombo.

Jos vähänkään emmit kannattaako Menu Nordicista maksaa 118 euroa (Club One kortilla 109 euroa), olen täysin sitä mieltä, että kannattaa. Etenkin, kun hintaan kuuluu myös viisi laadukasta ja taiten valittua viiniä.

Eikä tarvitse tämän menukokonaisuuden osalta kantaa huolta siitä jääkö nälkäiseksi. Annoskokoja pitäisin jopa reiluina. Jälkkärin kohdalla teki jo aika tiukkaa. Mutta koska kuulun niihin ihmisiin, ettei jälkiruokaa jätetä, söin kiltisti kaiken.

Kasvissyöjille keittiötiimi on toteuttanut myös oman Menu Nordic Veganin. Kyse ei ole siitä, että Menu Nordic olisi muokattu kasvisversioksi, vaan tämäkin menu on suunniteltu ihan omaksi kokonaisuudeksi. Kolmen ruokalajin vegemenun hinta ilman viinejä on 49 euroa.

Kiitos Silja Line. Menu Nordicin takia kannattaa tehdä vaikka vähän pidempi reissu. Milloin viimeksi olet muuten käynyt Tukholmassa? Tässä olisi aika hyvä syy.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

Fuengirolan viikonloppu: tapaksia, viiniä ja kotitekoista gurmeeta

sunnuntai, 4 marraskuun, 2018

Aurinkoa, valoa ja lämpöä! Voi ihanuus kuinka hyvältä tuntuu istua marraskuussa parvekkeella ja nostaa naamaa kohti moltsua. Ensimmäisten koleiden ja sateisten päivien jälkeen Andalusian aurinko on pannut parastaan ja jälleen on tarennut päiväaikaan hipsutella kesähepenissä.

Rusketuksesta minun on turha haaveilla, sillä omistan englantilaisen ihotyypin, joka saavuttaa korkeintaan eri tasoisia punaisen sävyjä. Ihan sama mitä suojakertoimia lataan ihooni, lopputulos on aina sama: punainen. Mutta siitäkin huolimatta aurinko tekee NIIN hyvää.

Fuengirolassa alkoi viikonloppuna Ruta de la Tapa -tapahtuma. Reilut 70 kaupungin ravintolaa tarjoilee 2,5 euron hintaista settiä, johon kuuluu paikan oma erotiikkateemaan valmistettu tapas sekä viini tai olut.

Idea on, että asiakkaat keräävät kustakin ravintolasta leiman tapahtumapassiin (saa ravintoloista ja matkailutoimistosta) ja arvostelevat tapakset asteikolla 1-5. Palauttamalla passin matkailutoimistoon osallistuu erilaisten palkintojen arvontaan. Tapahtumaan osallistuvat ravintolat tunnistaa ikkunassa olevasta julisteesta ja punaisista sydämenmuotoisista ilmapalloista.

Jottei meidän elo nyt menisi ihan kotisohvalla nysväämiseksi, päätimme ryhdistäytyä ja viettää oikein ”bileperjantain”. Suunnistimme iltapäivästä lempikaupunginosaani Constitucion-aukion liepeille, jota kutsun Fuengirolan oikeaksi keskustaksi. Näiltä kulmilta löytyy mukava paikallinen meininki ja rypäs hyviä ravintoloita.

Tapaskierroksemme lähti käyntiin Mercado La Galeriasta, ruokaan ja juomaan keskittyneestä kauppahallista. Jo iltapäivästä jengiä oli mukavasti liikkeellä ja tässä kohden aina huomaa, ettei Espanjassa tarvita musiikkia nostattamaan desibelejä. Paikallisista lähtee huomattavan paljon enemmän ääntä kuin mihin olemme tottuneet.

Koko illan paras tapas-annos meistä löytyi Galerian Myó Sushi -nimisestä ravintolasta. Tócame el puntito (tarkoittanee kosketa minua tai jotain sinne päin) -nimisen annoksen itämaiset maut olivat kertakaikkisen loistavat.

Tänäkin vuonna ihmettelin viinien hyvää laatua. Joimme annosten kanssa niin valko-, puna- kuin roséviinejä, eikä yhtään heikkoa viiniä tullut eteen. Helposti voisi kuvitella, että tähän hintaan saa sitä huonointa ja halvinta laatua.

Melko hyvä turnauskestävyys meillä oli: seitsemän tapasta tuli kierroksen aikana maistettua. Seuraavana aamuna tuli mieleen, että ehkä jossain kohdassa olisi voinut valita alkoholittomankin juoman. Mutta kun ei tullut illalla mieleen… Pääasia kuitenkin, mukavaa oli. Lieventävänä asianhaarana: viinilasilliset olivat monessa paikkaa vajaampia kuin normaalisti.

Löysimme muuten kierroksellamme mielenkiintoisen kahvilan, nimeltään Costa del Sol. Kiinnitin huomiota siihen, että kahvila oli paikallista väkeä täynnä kuin nuijalla lyötynä. Hetken jonotettuamme saimme pöydän ja voin sanoa, että tässä kahvilassa sain parasta kahvia, mitä olen täältä mistään saanut. Panin merkille myös, että tämä on ilmeisesti SE paikka, mihin kannattaa suunnistaa, jos haluaa kunnon churroja suklaakastikkeella.

Huomioni kiinnittivät myös kahvilan kymmenet eläkeläiset, erityisesti mummoryhmät, jotka istuskelivat kahvilassa toistensa seurassa. On niin hienoa nähdä, että iäkkäilläkin ihmisillä on täällä ilmiselvästi vilkasta sosiaalista elämää ja samalla myös harmillista todeta, että meillä mummot istuvat yksin kotonaan perjantai-iltaisin.

Poikkea, jos näet Fuengirolan keskustassa tällaisen kahvilan.

Tästä viikonlopusta näytti nyt kehkeytyvän kovin ruokapainotteinen. Lauantaina suuntasimme Mercadonan jo tutuksi tulleelle kalatiskille. Ostoskoriin valikoitui pieniä simpukoita (oisko suomenkielinen nimi hietasimpukka?) ja jotain isokokoisia katkarapuja. Scamppeina vai langusteinako ne täällä tunnetaan, tietääkö kukaan?

Mies otti vallan keittiössä ja hetken hallinnoi siellä pannujen ja kattiloiden äärellä. Illan menu käsitti valkoviinissä keitettyjä simpukoita, valkosipulissa ja öljyssä tiristettyjä ravunpyrstöjä, villiparsarisottoa ja pullon omenaista cavaa. Perfecto, sanoisinpa.

Edelleenkin naurattaa tuon cavan kanssa. Lähikaupan tarjouksesta nappasin ostoskoriin epäilyttävän halvan cavapullollisen. Otimme pullon lähinnä testiin todetaksemme voiko oikeasti 2,60 euron hintaan saada mitään kelvollista juotavaa. Testin tulos oli selvä. Oikeasti voi. Itse asiassa kyseinen cava osoittautui melkoiseksi hinta-laatusuhdelöydöksi.

Päivät menevät täällä ihan sekaisin. Aamulla piti pinnistää mieltä muistaakseen mikä viikonpäivä tänään oikein. Ystävääni lainaten: ”ei sille voi mitään, että vähän tuntuu joka päivä siltä kuin olisi perjantai”.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista