Browsing Category

Ravintolat Suomessa

Ensimmäistä kertaa Turussa – viehättikö mikään?

Turku on vähän kuin ulkomaille menisi. Puhuvat outoa kieltä ja ajelevat Föri-lautalla jokea eestaas, vaikka siltojakin olis.

Tätä hävettää jo vähän sanoa, mutta tämä matkabloggaaja ei ollut koskaan käynyt Turussa. Ei vaan milloinkaan tullut kaupunkiin mitään varsinaista asiaa ja matka kaakonkulmalta tuntui sen verran pitkältä, että Turku tuli karsittua kerta toisensa jälkeen kotimaan matkakohteista.

Kunnes tänä vuonna jo alkuvuodesta päätin, että asiaan pitää saada korjaus. Kuuluuhan Turku vähän kuin yleissivistykseen. Ja mikäpä Suomen 100-vuotisjuhlavuotena olisikaan parempi kaupunkikohde kuin maamme entinen pääkaupunki.

Turun tuomiokirkkoTurussa on asunut muitakin merkkihenkilöitä kuin Matti ja Teppo.Tähän herraan en uskonut Turussa törmääväni.Näyttääkö tämä patsas keskisormea? Turkulaista huumoria kenties?

Sopiva viikonvaihde matkalle tuli, kun mies oli lähdössä äijäporukan kalareissulle, eikä itselläni ollut mitään erityistä tekemistä tuona viikonvaihteena. Ilmatieteen laitos lupaili lempeitä kesäkelejä, VR:ltä sai melko edulliset junaliput ja Sokos-hotellista S-etukortilla kesähintaista majoitusta, joten pienen kaupunkiloman kattaus oli valmis. Päätin lähteä ottamaan selvää, miltä maailma Turkkusessa näytti.

Jo matka rautatieasemalta hotelliin sai katseet kiinnittymään mahtipontisiin kivirakennuksiin. Arvokkaan oloiset jämäkät kivilinnat antoivat viitteitä merkittävästä kaupungista, jolla on merkittävä historia. Vanhojen rakennusten fiilistelijänä sain silmänruokaa aimo annoksen. Kaupungissa on melkoinen arsenaali etenkin kauniita jugend-rakennuksia, yksi ehkä mieleenpainuvimmista oli Mikaelinkirkko.

Turun kivirakennuksissa on melkoisen komeaa mahtipontisuutta.

Kävin fiilistelemässä myös vanhaa puutalomiljöötä Port Arthurin alueella. Vaaleanpunaisten, laventelinsinisten ja oljenkeltaisten puutalojen pihoja koristivat sireenipensaat ja perinneperennat. Puutaloidylli näytti täydelliseltä. Tuolla on varmasti mukavaa asustella. Tosin kelpaisi mulle kämppä taidemuseon nurkiltakin. Melkoisen viehkoa asuinseutua muutamaa astetta hienommissa puitteissa. Onkohan noilla kulmin kyse kaupungin hinnakkaimmista arvokiinteistöistä?

Voi näitä ihanuuksia.

Turun vanhassa keskustassa piti käydä katsomassa tietysti Turun tuomiokirkkoa ja vanhaa Suurtoria, missä sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelta joulurauha aina julistetaan. Joskus voisi olla kivaa kuunnella sitä ihan paikan päältä.

Turku oli kaikkialla eksyvälle tätituristille helppo kaupunki liikkua. Aurajoki jakaa kaupungin kahtia, mikä helpottaa suunnistamista. Muutenkin vilkas elämä näytti kesäviikonloppuna keskittyvän paljolti juuri joen rannoille ja sen terasseille. Tosin vilkkautta lisäsi samaisena viikonloppuna joen varrelle levittäytyneet kansainväliset markkinat.

Aurajoki ja sen rannat ovat turkulaisen elämän sykkivää sydäntä.Kaunis Mikaelinkirkko voisi hyvinkin olla jostain muualta kuin Suomesta.

Itseäni suorastaan huvitti, että Turussa tuli koko ajan tunne kuin olisin ollut ulkomailla. Eikä tämä johtunut pelkästään siitä, että kieli oli outoa ja kelikin lähinnä helteistä.

Jotenkin minusta Turun kaupunkikuvasta löytyi eurooppalaista elävyyttä ja elämänmenoa, sellaista oikeaa kaupunkipöhinää. Yliopistokaupunkina Turun nuorekkuus myös näkyi. Ilmeisesti kaupungissa on menossa jonkinlainen kesävauvabuumi, sillä en muista koskaan nähneeni samaan aikaan yhtä paljon vauvanvaunuja työnteleviä nuoria pareja.

Turun linna kuuluu kaupungin must-nähtävyyksiin. Luulin, että keikka olisi lyhyt. Nopea vilkaisu kiviseinien sisään, mutta alueen laajuus ja näyttelyjen suuruus pääsi yllättämään. Linnakierroksella vierähti useampi tunti. Vaikka et mikään historiafriikki olisikaan, Turun linnassa kannattaa käydä.

Pakko käydä nähtävyys.

Onnistuneeseen reissuun tarvitaan myös ruokakulttuuria, eikä pettänyt Turku tässäkään kohdin. Jos jo ihan randomina otanta on näin hyvää kuin itselläni oli, kaupungin ravintolatarjonnan täytyy olla melkoisen korkeatasoista. Eikä tarvinnut edes poistua jokea edemmäs, nämä kaikki löytöni sijaitsevat Aurajoen rantareitillä.

Viehättävässä puutalossa aijaitseva italialaisravintola Sergio´s oli hyvä. Etenkin paikan pizzat näyttivät kuolattavan herkullisilta, vaikka itse maistelin tällä kertaa kalaa ja pastaa. Ei huonoa sanottavaa ollenkaan.

Sergio’s

Parhaan aterian Turussa söin kuitenkin Tintå-nimisessä ravintolassa. Härkähodariannos korealaisittain oli sellaista makujen tykitystä, että pakko oli vielä lopuksi ryystää liemetkin salaatista. Myös raparperijälkkäri oli niin hyvää, etten ole varma menetinkö kieleni.

Tintå vei kielen.

Koska käyskentely pitkin Aurajoen varsia on lämpimällä kesäkelillä mitä ihaninta kaupunkitekemistä, pakkohan sitä oli välillä pysähdellä lasilliselle kuohuvaa. Mukava miljöö tähän tarkoitukseen oli minusta viinibaarinakin itseään mainostavalla E. Ekblomilla, joka tarjosi myös ilahduttavan hintaista menukokonaisuutta. Vakoilu naapuripöytiin kertoi annosten olevan ihan vakuuttavan näköisiä.

E. Ekblom

Vanhasta puutalosta löysin myös kiinnostavan Anniskeluravintola Tiirikkalan, josta ilokseni irtosi lasi samppanjaa alta kympin. Paikka oli jonkinlainen sekoitus kahvilaa, baaria ja ravintolaa. Kahdessa kerroksessa oleva ravintola oli hauskasti sisustettu. Ihan naapurustosta löytyi CaféArt, jonka itse tehtyjen kakkujen rivistö aiheutti valinnanvaikeutta. Samalla myös mahalaukun ahtautta.

Anniskeluravintola TiirikkalaCaféArt

Sunnuntaina piti päivää paistattaa myös toispuolen jokkee ja maistelin kuohuvaa Samppalinnan terassilla. Samaisessa pitsihuvilassa ravintolatoimintaa on harjoitettu jo vuodesta 1865. Paikan rennot pojat kertoivat heiltä saatavan Turun halvimman kuoharipullollisen. Minä tyydyin tällä kertaa lasilliseen 🙂

Samppalinna

Turkua ei voi ohittaa mainitsematta sen laivoja. Kun lähdin tallustelemaan Aurajoen vartta kohti Turun linnaa, kohtasin monta kiinnostavaa ja nostalgista alusta, kuten Saaristomeren viimeisen matkustajahöyrylaivan s/s Ukkopekan, vanhan kauppalaiva Sigynin ja s/y Anyan, todellisen purjeveneiden kaunottaren. Karjalan tyttöä ilahdutti tykkivene Karjala ja toki mielenkiintoista oli nähdä itse Suomen Joutsen komeilemassa Aurajoen rannassa.

Mikäli laivat ja merenkulku kiinnostavat enemmänkin, suurimpaan osaan merkittävimmistä aluksista pääsee myös sisälle tarkastelemaan niitä lähemmin. Vähän ennen linnaa löytyy oikealta puolelta usean rakennuksen museokonaisuus Forum Marinum, josta voi ostaa yhteislipun, jolla pääsee sekä museoihin että viiteen museoalukseen.

Lähtöaamuna piti käydä vielä kurkkasemassa Turun kaunis kauppahalli. Melkoinen namupala tämä 120-vuotias hallirakennus olikin punaruskeansävyisine puisine myyntikojuineen. Jäin tuijottamaan kummissani, että miten hallissa voi olla viinimyymälä, kunnes hoksasin, että kyse oli varmaan yhdestä maamme pienimmästä Alkosta. Ei ihan äkkiä osaisi Alkoa sijoittaa tällaiseen perinteiseen kauppahallimiljööseen.

Huomio kiinnittyi myös toiseen hauskaan yksityiskohtaan, Sininen juna -kahvilaan, jonka sisustus vanhoine junanpenkkeineen muistutti todellakin vanhaa junanvaunua.

Kaksi päivää Turussa oli ihan liian vähän. En oikein uskaltanut edes katsoa taidemuseotarjontaa, sillä sitäkin noin päällisen puolin näytti olevan melkoisesti. Niille tarvitsee varata ihan oma reissunsa. Tulipahan osoitettua, että Turussa kannattaa käydä. Ja kannattaa mennä toistekin. Ei se matka nyt itärajalta niin pitkä ollutkaan.

www.visitturku.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Lappeenranta valeturistin silmin – roihahtiko vanha rakkaus?

Lähelle on vaikea nähdä. Kun asioista tulee liian tuttua tai itsestään selvää, kiinnostavuutta tai kauneutta on joskus vaikea huomata.

Eräs bloggaajakollegani kehui minulle hiljattain kotikaupunkiani Lappeenrantaa kauniiksi kaupungiksi. Sen sijaan, että olisin todennut näin olevan, aloin luetella erinäisiä vikoja. Hmmm, no onhan satama kesällä ihan kaunis, mutta talvella kuollut. Kaupungin uudisrakennusten peittämä keskusta on aika kirjava ja tylsähkö. Vanha Linnoituksen kaupunginosa on äkkiä läpi kävelty, muuta vanhaa kaupungista ei juuri löydykään.

STOP! Miksi niin helposti hehkutan muita paikkakuntia, mutta näkemys omasta kotikaupungista jää kovin vaisuksi, jopa negatiiviseksi? Kuljenko tutun kaupungin raitteja laput silmillä näkemättä mielenkiintoa ympärilläni? Onko asuinympäristöstäni tullut vähän kuin pakkopullaa, joka ei jaksa enää innostaa?

Lappeenrannan katuja olen tallannut siitä alkaen, kun opin kävelemään. Tässä kaupungissa olen syntynyt ja käynyt kouluni. Aikuisiässä tiemme erkanivat muutamaan otteeseen, mutta etärakkaus oli silti aina olemassa. Kunnes palasin uudelleen. Nyt ihan tositarkoituksella.

Ehkä kyse onkin siitä, että pitkäaikainen kaupunkisuhteeni on vain päässyt väljähtymään ja sitä pitäisi vähän viritellä. Hoivata ja huoltaa kuin vanhaa parisuhdetta. Jossain varmasti on vieläkin olemassa se lämminhenkinen karjalaiskaupunki, josta löytyy aidompaakin jännittävyyttä kuin tv-sarja Sorjosen fiktiivisessä maailmassa.

Pakkasin kesäkuisena päivänä kameran reppuuni ja päätin lähteä katsomaan kotikaupunkiani turistin silmin. Katsomaan, voisiko tuttu ympäristö minua enää mitenkään yllättää tai inspiroida. Lähdin etsimään Lappeenrannan kauneutta ja omaleimaisuutta, jotka olin jostain syystä kadottanut. Saisinko vanhan rakkauteni roihuamaan vielä uudelleen?

Tällaista antia muutama tunti kotikonnuilla synnytti. Vaikka rakkaudessani onkin säröjä, siltikin paljon sykähdyttävää löytyi. Olkaa hyvää, valeturistin kierros: iloista lomaa Itä-Suomessa, miun Lappeenrannassa.

Torirakkautta

Parhaiten Lappeenrannan karjalainen luonne tulee esille kesäisellä kauppatorilla. Mie ja sie värittävät kaupankäyntiä ja tuntemattomille kuuluu jutella. Pysähdy maistelemaan paikallista lihapiirakkaerikoisuutta vetyä tai atomia. Näitä mainioita piirakoita saat kesäaikaan myös satamatorilta, jossa tuntuikin olevan enemmän menoa kuin virallisella kauppatorilla.

Lappeenrannassa kannustetaan Saipaa ja syödään vetyjä.

Saimaa-rakkautta

Lappeenrantaa ei voi ohittaa puhumatta Saimaasta ja satamasta. Ja tietysti laivoista. Huurteisen voit siemailla Prinsessa Armadalla, mutta vesille et tällä paatilla satama-allasta pidemmälle pääse. Sen sijaan useampi venhonen vie sinistä Saimaata ihailemaan tai jos naapurimaahan halajat, m/s Carelialla pääset Saimaan kanavaa pitkin aina Viipuriin asti.

Lappeenrannan satama on rakkaassani ehdottomasti parasta.Lappeenrannan satamasta pääsee rantaraittia pitkin kulkemaan lapsiperheitä kiinnostavalle Hiekkalinnalle. Tosin kyllä noita hiekasta tehtyjä taideteoksia katsoo vanhempikin ihan mieluusti.

Satamasta lähtee kaunis ”laiturireitti”. Lapsuudessani nämä rantareunukset olivat törkyisää jättömaata.

Historiarakkautta

Lappeenrannassa ei paljoakaan vanhaa rakennuskantaa löydy, mutta onneksi kaupungillamme on edes yksi vanha alue Linnoitus. Linnoituksen rakentaminen aloitettiin ruotsalaisten toimesta 1721 ja sitä jatkoivat myöhemmin venäläiset. Linnoituksesta löydät kaupungin merkittävimmät museot kuten Etelä-Karjalan museon, ratsuväkimuseon ja Lappeenrannan taidemuseon. Täällä sijaitsevat myös Suomen vanhin ortodoksinen kirkko ja Lappeenrannan kesäteatteri.

Minusta parasta Linnoituksessa ovat sen vehreät vallit, joilta on kauniit näkymät alas satamaan ja kaupungin silhuettiin. Tajusin yhtäkkiä, että nuo vallithan ovat mitä mainioin paikka kivuta kauniina kesäpäivänä nauttimaan kuohujuomaa lehmusten katveeseen.

Linnoitus ei ole vain ulkoilmamuseo. Siellä myös asutaan ihan oikeasti.

Rakastaa, ei rakasta – ryppyjä keskustarakkaudessa

Vai pitäisikö tässä kohtaa puhua jonkinlaisesta viha-rakkaussuhteesta. Onhan Lappeenrannan keskustassa toki jotain kotoisan viehättävää pikkukaupunkimaisuutta. Keltainen raatihuoneen rakennus pilkottaa ilopillerinä ja Marian kirkon puurakennus kirkkopuiston reunalla on sellainen perinteinen puukirkko keskellä kylää. Mutta.

Jotenkin vaan Lappeenrannan keskustan kaupunkikuva on hajanainen. Pääväylä Valtakatu on jäänyt ajastaan jälkeen, juuri valmistunut Marian aukio ammottaa tyhjyyttään ja pääosin arkkitehtuuri on joko rumaa tai tylsää. Tässä kohden rakkauteni vähän säröilee. Onneksi kesällä kaupungin vehreys paikkailee paljon.

Tätä puistoa kutsutaan Pusupuistoksi. Ei hassumpi paikka siihen hommaan.

Ruokarakkautta

En voi ohittaa yhtään paikkakuntaa puhumatta ruuasta, en myöskään kotikaupunkiani. Minusta Lappeenrannan paras ruokaravintola on ydinkeskustassa, vanhassa Wolkoffin kauppiassuvun talossa sijaitseva ravintola Wolkoff. Ihana miljöö ja fine dining tason ruokaa.

Lounaspaikaksi suosittelen Linnoituksessa sijaitsevaa Kehruuhuonetta. Erinomaiset salaatit ja loistava hinta-laatusuhde. Paikan nimi tulee muuten siitä, että talossa on aikoinaan sijainnut naisvankien kehruusali.

Ravintola WolkoffKehruuhuone

Kahvilarakkautta

Ja pakko on nostaa esille myös pari Lappeenrannan mukavaa kahvilaa. Kahvisalonkien ystävä viehättyy varmasti Linnoituksessa sijaitsevasta Majuskasta. Herkullisen kakkuvalikoiman lisäksi tarjolla silmäkarkkia.

Melko toisenlaista kahvilakulttuuria edustaa kaupungin kahviloiden uusi tulokas Kahvipaahtimo Lehmus Roastery. Satama-alueelle pienpaahtimon yhteyteen avattu kahvila on mukavan kierrätyshenkinen ja letkeätunnelmainen. Itsetehdyistä raakakakuista plussaa.

Majurskan talossa sijaitsee ihastuttava kahvila ja käsityöläisputiikkeja.Kahvipaahtimo Lehmus Roastery

Terassirakkautta

Minusta Lappeenrannan paras kesäterassi on ehdottomasti satamassa sijaitseva veden päälle rakennettu Kasinon terassi. Voiko terassia saada enää lähemmäs järveä? Kiva paikka seurata veneiden kulkua ja auringonlaskua varsinkin jos sää suosii.

Terassin vieressä on muuten vanha kylpylärakennus Lappeenrannan kylpylä, joka toimii myös hotellina. Hyvä majoitusvaihtoehto, mikäli etsit normaalista poikkeavaa hotellimajoitusta.

Toinen ulkoterassi, josta pidän kovasti on aiemmin mainitsemani Wolkoffin ravintolan sisäpihan terassi. Mikäli paikkaa ei tiedä, se jää helposti huomaamatta, sillä sen verran piilossa porttien takana tämä helmi sijaitsee. Mukava vanhojen puutalojen ympäröimä Pikku-Pietarin pihatunnelma. Juomaa terassille voi hakea pihan laidalta löytyvästä Wolkoffin viinikellarista.

Shoppailurakkautta

Valeturistin viimeisenä rakkauskohteena ovat Lappeenrannan shoppailupaikat. Kaupungin kattavin ostoskeskus on Iso-Kristiina, mutta koska en itse juurikaan perusta kauppakeskuksista, annan mieluimmin rakkaudenosoituksia parille puodille.

Ravintola Wolkoffia vastapäätä ydinkeskustasta on suloinen kivijalkakauppa Ideri. Pieni puoti täynnä taidetta onhan omistaja tunnettu akvarellisti Heli Pukki. Ideri kuuluu sarjaan ihanat putiikit, jotka ovat täynnänsä kaikkea hauskaa ja yllätyksellistä.

Toinen kiinnostava putiikkikokonaisuus löytyy Linnoituksesta samasta rakennuksesta kuin Kahvila Majurska. Usean huoneen verran käsitöitä ja lahjatavaraa.

Miten sitten kävi, roihahtiko kotipaikkarakkaus uudelleen? Kyllä ja ei. Löysin paljon ihanaa, tuttua ja turvallista, kaunista ja innostavaa, mutta samassa paketissa myös epäkohtia, joita tulee vaan sietää ja hyväksyä. Sopii kysyy, onko täydellisiä kaupunkeja olemassakaan? Paljon enemmän valeturistin vaakakuppiin jäi kuitenkin hyvää ja kaunista. Joka tapauksessa, Lappeenranta, mie siuta rakastan.

www.visitlappeenranta.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

 

 

 

Tampereen löytöjä: 1 x kiva kahvila & 1 x kiva lounaspaikka

Joku etsii kulkeissaan Pokemoneja, minä etsin kuppiloita.

Uskokaa tai älkää, kahvi maistuu paremmalta ja ruoka herkullisemmalta, jos ympärillä on jotain kaunista tai mielenkiintoista tarkasteltavaa. Matkustelen sitten kotimaassa tai ulkomailla mukavien kahviloiden ja ravintoloiden löytäminen on minusta aina yhtä kiinnostavaa. Sitä ikään kuin pitää kuppilasensorit ojossa ja bongailee ohikulkeissaan mukavannäköisiä mestoja. Muutama ruokalista on tullut taipaleen varrella tutkailtua ja melkoinen määrä ovia avattua ja sisään kurkistettua. Välillä onnistuu tekemään hyviä löytöjä, välillä taas randomina valittuihin paikkoihin pettyy. Ravintoloihin, jos mihin, pätee sanonta ”Moni kakku päältä kaunis…”.

Mutta mikä sitten tekee paikasta hyvän? Minkälainen ravintola on hyvä löytö? Toki hyvä ruoka tai herkullinen leivosvitriini on number one, mutta koska olen melkoinen visualisti ja miljööfiilistelijä, paikan sisustuksella on minulle myös merkitystä. Saan suurta mielihyvää sisustuksen mielenkiintoisista yksityiskohdista ja kokonaisuuden linjakkuudesta. Minusta ruoka maistuu paremmalta, kun sitä syö mukavassa ympäristössä.

Erityisen kiinnostavia ovat paikat, jotka ovat löytäneet selkeän oman tyylinsä ja toteuttaneet sitä kekseliäästi ja luovasti. Sisustustyylistä syntyy ikäänkuin paikan henki, tarina, joka kertoo asiakkaalle minkälaista ravintolaelämystä tästä paikasta voi odottaa.

Tulen usein suorastaan surulliseksi hyllyjen päältä roikkuvista mitäänsanomattomista muoviköynnöksistä tai pikkusievästä tilpehööristä, jota on riposteltu kaikkialle, varsinkaan jos sillä ei ole mitään punaista yhdistävää lankaa.

Kumma kyllä ne kaikkein parhaimmat kahvilat ja ravintolat on tullut löydettyä usein ihan sattumalta. Niin nytkin parin päivän pikavisiitillä Tampereella. Majoituin Holiday Clubin Tampereen kylpylään, jonka vierestä löytyi mielenkiintoinen vanha kivitalo. Tarkempi tutkailu paljasti rakennuksen sisältä Kahvilaputiikki Ansarin.

ansari3ansari4

Paikan nimi viittaa kasvihuoneeseen ja syystä. Rakennus on Lapinniemen puuvillatehtaan entinen kasvihuone, joka kuului tehtaanomistajan vaimolle. Tilan lasikatto päästi sisään paljon luonnon valoa ja teki tilasta ilmavan.

Sisustuksessa oli hauskoja yksityiskohtia ja kodinomaista lämpöä, tosin vähempikin sisustuselementtien määrä olisi toiminut. Mukavaa olisi myös ollut, jos kasvihuoneteema olisi jotenkin tullut sisustuksessa esille. Pidin erityisesti pääpuolen tilassa olleista gobeliinihenkisistä matoista ja tilaa reunustavasta iloisesta tyynyrivistöstä sekä etualan patinoituneella rauta-aidalla reunustetusta terassista. Ihanien leivosten lisäksi kahvilassa oli myynnissä sisustus- ja lahjatavaroita. Kuuluu ehdottomasti sarjaan kiinnostava kahvila.

ansariansari5ansari2

Lounaspaikkaa etsiessämme huomioni kiinnittyi keskustassa Pikkubistro Kattilan hauskaan sadonkoruuhenkiseen koristeluun katukäytävällä ravintolan edustalla. Tässä kohtaa lounaspaikka valikoitui ihan vain tämän soman sesonkikoristelun ansiosta ja kiva oli huomata, että sama syksyteema jatkui sisätiloissa kurpitsoilla, vihanneksilla ja punaisilla omenoilla.

kattila5kattila4kattila

Kattila tarjosi neljää erilaista kympin hintaista lounasvaihtoehtoa, joihin kaikkiin sisältyi pieni alkusalaatti ja leipä. Annokset tarjoiltiin pöytiin. Vaikea oli valita, sillä sen verran hyvältä kuulostivat jokainen, mutta lopulta valitsin lohta salaattipedillä, mikä osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Maukasta ruokaa raikkaista, hyvistä raaka-aineista ja salaatin päällä reilun kokoinen mehevä pala paistettua lohta. Ei ihme, että ravintola oli lounasaikaan lähes täynnä. Erinomainen hinta-laatusuhde.

kattila2

Luin myöhemmin, että Kattila mielellään kokeilee ja tarjoaa hieman tuntemattomampia raaka-aineita, josta sain osviittaa omalta lautaseltani löytyneistä viidakkokurkuista. Aivan uusi tuttavuus minulle.

Paikka oli sisustettu keskieurooppalaisilla vanhoilla antiikkikalusteilla. Vähän ehkä raskasta, mutta kodikasta. Voimakkaat värit, kuten reipas punainen, toivat mukavaa energiaa ja lämpöä tilaan. Kaiken kruunasi tosi ystävällinen palvelu.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Puumalan Sahanlahti – kotimaista mansikkaa kermavaahdolla

Samaan aikaan makea ja raikas. Aito ja kaunis. Parasta kesässä.

En tiedä miksi minulle tuli Puumalassa, Saimaan rannalla sijaitsevasta Sahanlahti resort matkailuyrityksestä mieleen suomalainen mansikka. Ehkä siksi, että tämä paikka on minusta oikeasti mansikkapaikka. Kesän paras teeskentelemätön herkku, joka ei ole vain kaunis katsoa, vaan maistuva sellainen.

Vanhassa sahanpäällikön talossa sijaitsee viihtyisä ravintola ja vastaanotto.sahanlahti päärakennusoleskelutilatSahanlahti on kesämatkailijan relauspaikka.sahanlahtiLuonto on iso osa Sahanlahtea.Sahanlahti5Sahanlahti koskiSahanlahti mökit2

Yrittäjäpariskunta Jaana ja Janne Kuivalainen ovat luotsanneet historiallista Sahanlahtea kolmisen vuotta. Tässä ajassa hyvä matkailutuote on saanut kermavaahtoa päälle. Tilan rakennuksia on kunnostettu vanhaa kunnioittaen, majoitus- ja kokoustilat ovat saaneet uuden freesin ilmeen, rantaan on syntynyt veden päälle makasiiniravintola ja kesäterassi. Vanhasta sahanpäällikön asuinrakennuksessa sijaitsevasta Koskivahti-ravintolasta on kuoriutunut tasokas ruokaravintola, jossa kokataan paikallisten pientuottajien laadukkaista raaka-aineista.

Sahanalahti ravintolaKoskivahti-ravintolan annokset olivat pieniä taideteoksia.Alkuruokajälkiruoka

Sahanlahden juuret ulottuvat aina 1740-luvulle, joilloin paikalle syntyi sahayhdyskunta. Tukkeja uitettiin tuolloin vanhaa uittoränniä pitkin Niskalammen yläpuolisista vesistöistä aluetta halkovaa koskea pitkin Saimaaseen. Sahatoimintaa alueella harjoitettiin lähes 200 vuotta. Päärakennuksessa syntyi muuten 1883 sahanjohtajan tytär Elsa Heporauta, joka tunnetaan mm. Kalevalaisten naisten ja Kalevala korun perustajana.

uittorännisahamuseo

Tykästyin itse kovasti Sahanlahden lämminhenkisiin majoitustiloihin. Kosken ja Saimaan välimaastossa on pieniä, sympaattisia mökkejä ja Väentupatalossa hotellihuoneita. Lisäksi kesäaikaan voi kokea aitoa aittatunnelmaa pihapiirin viehkossa aittarakennuksessa.

Sahanlahden majoitustilat ovat kotoisan viihtyisiä.sahanlahti mökki2Sahanlahti mökkimökin makkariAulaSahanlahti huoneSahanlahti aittasahanlahti aitta2

Jos tunnelmaa on Sahanlahden mökeissä ja huoneissa, sitä löytyy myös tilaussaunoista. Testasin itse Niskalammen rannalla olevan perinteisen rantasaunan. Tässä saunassa ei ole sadetinsuihkuja ja kylpytynnyreitä, mutta tässä saunassa on maailman parhaat löylyt. Luksus syntyy siitä, että saunan terassilta pääsee pulahtamaan suoraan syvän lammen raikkaaseen hyväilyyn.

Suoraan saunan löylyistä uimaan. Kylpeä voi myös savusaunassa.Sahanlahti rantasaunasavusauna

Sen lisäksi, että Sahanlahti on suosittu juhlien pitopaikka, siellä järjestetään kesäkuukausina mielenkiintoista ohjelmaa. Rantaravintolassa on useana iltana kesän aikana elävää musiikkia, tanssia ja grilli-iltoja, heinäkuussa ovat höyrylaivaregatta ja Vuoksen vesistön puuveneiden kokoontuminen samoin kuin ”Avomielinen Anneli” kesäteatteriesityksiä.

Vanhaa on kunnioitettu mm. Pajapirtti tilausravintolassa ja Rantamakasiinissa.PajapirttiPajapirtti2rantamakasiiniRantamakasiini2Ovatko tässä Suomen hienoimmilla paikoilla sijaitsevat kesäterassit?Sahanlahti terassi2Sahanlahti terassi3Sahanlahti terassi4

Pääsin kokemaan Sahanlahden viehättävyyttä myös juhannuksena veneilijän näkökulmasta. Paikan kaksi vierasvenelaituria olivat juhlapäivinä tupaten täysiä, eikä ihme. Onhan Sahanlahti mitä kauneimmalla paikalla keskeisellä Saimaalla, helposti saavutettavissa ja riittävällä palvelutarjonnalla varustettuna. Täyttä näytti olevan myös viereisellä karavaanarialueella, joka sijaitsee myös unelmapaikalla Saimaan rannalla.

Veneilijöille on hyvät laituripaikat ja tarvittavat palvelut.Veneetrantaterassi

Ihanaa, että järvi-Suomessa on tällaisia palveluhenkisiä, hyvänmielen matkailuyrityksiä, joissa luonto saa olla pääroolissa. Paikkoja, joissa kunnioitetaan vanhaa ja satsataan niin laatuun kuin viihtyvyyteen. Mansikan makeutta lisää varmasti se, että muutama onnekas on tänä kesänä saanut bongata norpan Sahanlahden rannalta. Tai sitten hiljattain itse presidentin.

Yhteistyössä Sahanlahti resortin kanssa. Mielipiteet omiani.

www.sahanlahtiresort.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.

Anttolanhovista löytyi unelmien lomamökki ja paljon muutakin

Tervetuloa Anttolanhoviin. Teille on varattu Art&Design villa. Toivottavasti viihdytte vieraanamme.”

Ystävällinen vastaanotto saatteli minua Anttolanhovin matkailuyrityksen loma-asuntoon. Oltiin Saimaan rannalla, Etelä-Savon Anttolassa, lähellä Mikkeliä.

Hurmiossa huvilan kauneudesta

Hihkuin ihastuksesta, kun avasin majapaikkani oven. Valossa kylpevä villani oli kertakaikkisen tyylikäs. Puhdaslinjaista skandinaavista arkkitehtuuria ja sisustusta, ilmavaa, avaraa ja valoisaa. Huonekorkeutta oli arviolta viitisen metriä ja lattiasta kattoon yltävät ikkunat antoivat roimasti päivänvaloa. Voitte uskoa, tämä visualisti kyllä viihtyi. Oli kuin samaan aikaan olisin ollut luonnonmateriaaleilla verhotussa loma-asunnossa, galleriassa ja modernissa kappelissa. Tunnelma oli kaikin puolin rauhoittava.

Oli pakko istua hetki hiljaa sohvalla nauttien ikkunoista avautuvasta järvinäköalasta. Saimaa välkehti alapuolella muutaman kymmenen metrin päässä. Huomiotani vangitsi myös pääseinää hallitseva mittava öljyvärimaalaus. Hienoa, että taide oli saanut tilassa näin suuren roolin.

Tässä loma-asunnossa on katto korkealla ja tilaa hengittää.Art&Design villaAsr&Design villa5Art&Design villa9Art&Design villa6Art&Design villa7

Ne ihanat yksityiskohdat

Kiersin kahdessa kerroksessa olevan huoneiston läpi huone huoneelta ja ihastelin tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Suomalaista designia niin kalusteissa, astioissa kuin tekstiileissä: Interfacen Zip-tuolit, keittiön kaapeissa Iittalan Taiga-, Teema- ja Essence-sarjan astiat, pöydällä Aalto-vaasi, takan vieressä Artekin puukori, laadukkaita vuodetekstiilejä, Lapuan Kankureiden pellavaa, lisää taidetta seinillä… Sisustus oli minimalistisen tyylikästä olematta mitenkään kolkkoa.

Skandinaavinen selkeys viehätti.Art&Design villa8PortaatZipin tuolit

Laatu syntyy kokonaisuudesta ja kokonaisuus pienistä, harkituista yksityiskohdista. Kalusteet, astiat, tekstiilit ja materiaalivalinnat kertovat kaikki omaa kieltään siitä, onko laadun ja tasokkuuden merkitys oikeasti ymmärretty vain ei. Anttolanhovin Art&Design villa oli juuri sitä, mitä nimi antoi olettaa. Kokonaisuuden ymmärryksestä 10 plus ja toinen kymppi hyvästä tunnelmasta.

Tutkimuskierrokseni toi esille uusia yksityiskohtia. Kaikista kolmesta makuuhuoneesta löytyivät paksut kylpytakit ja jopa vuodetarjottimet, kylpyhuoneesta puinen kampauspöytä jakkaroineen, saunasta pellavaiset laudeliinat, eteisen kaapista kävelysauvat, keittiöstä pieni viinikaappi, pihalta pari polkupyörää ja rannalta soutuvene. Tämä kaikki oli enemmän kuin miltään mökiltä aiemmin olen osannut edes odottaa. Liisaa Ihmemaassa hemmoteltiin.

Jopa terassikalustus puhui samaa muotokieltä rakennuksen kanssa.Art&Design villa2wcSaunapellavia, olkaa hyvä.pellavatpöytä2

Plussaa sai myös Art&Design paritalon toimiva pohjaratkaisu. Yläkerran makuuhuoneilla oli molemmilla omat wc:t ja pienet terassit. Saunasta pääsi suoraan ulkoterassille. Vaikka yhdessä talossa oli kaksi asuntoa vierekkäin, alakerran terassit sijaitsivat lomittain niin, ettei niillä ollut näköyhteyttä toisiinsa. Molemmat asunnot olivat myös sisäoven kautta yhdistettävissä toisiinsa. Samassa rakennuksessa saattoi majoittua yhteensä 10 henkilöä (suuremmassa puoliskossa kuusi, pienemmässä neljä henkilöä).

Art&Design villat sulautuvat hyvin luontoon.Art&Design villa4Ikkunoista avautuu näkymä Saimaalle. Vaihtuvaa taidetta tämäkin.JärvimaisemaLuontoterapiaa tarjolla.RetkeilyreittiRetkeilyreitti2Retkeilyreitti3

Luontoa ja lähiruokaa

Loma-asunnon takaa pääsi metsän helppokulkuisille retkeilyreiteille. Vaikka palveluiden äärellä oltiin, koskematon luonto oli aivan liki. Vaihtelevassa maastossa kulkevat reitit johdattivat lammen rannalla olevalle laavulle, joka piti tietysti käydä katsastamassa. Tällä kertaa en jäänyt paistamaan makkaraa tikun nenässä, vaan päätin suunnistaa testaamaan Anttolanhovin kehuttua ravintolaa.

Reitti päärakennuksen yhteydessä olevaan ravintolaan kulki pitkin hotellirakennuksen käytävää. Matkalla kiinnitin huomiota seinillä ja pöydillä oleviin useisiin tauluihin ja veistoksiin. Hei, täällähän sai samalla taidenäyttelyllisen verran suomalaista nimekästä nykytaidetta.

Eipä huonolta näyttänyt rantahotellikaan.AnttolanhoviAnttolanhovi3Miina Äkkijyrkän vasikka oli päässyt seinälle.Anttolanhovi2

Itse ravintolasali oli vähän tylsähkö, mutta samaa en voi sanoa ruuasta. Tasokas kotimainen linja jatkui menussa, jonka tarjonta oli koottu lähituottajien ja lähimetsien raaka-aineista niin pitkälle kuin se suinkin oli mahdollista. Aterian alkuun tuotiin Anttolanhovin itse paistamien kolmen leivän leipälautanen ja jo tässä kohtaa ymmärsin, mitä eroa leivällä ja leivällä on.

Ruoka oli herkullista, hyvin valmistettua ja kauniisti esille tuotua. Korvasienikeitto oli pehmeää ja sitä komppasi mehevä sipulipiiras. Paistettu siika ohran ja kauden kasvisten kanssa oli herkullista, mutta minulle annos oli turhankin suuri. Ohraa olisi voinut olla vähemmän, kasviksia enemmän. Jälkiruuaksi syömäni luomusuklaajäädyke oli kerrassaan kaunis annos. Olin kuullut ravintolaa kehuttavan aiemminkin ja nyt sain todeta, että ihan aiheesta. Arvostettavaa myös se, että ruuan tasoa halutaan pitää yllä laadukkailla paikallisilla raaka-aineilla.

Mielenkiintoinen lisä olivat viinilistan Natural-viinit, jotka ovat käsityönä valmistettuja luomuviinejä, joita tuotetaan vain pieniä määriä. Rypäleet kerätään käsin ja valikoiden, myrkkyjä ja teholannoitteita ei sallita. Käyminen tapahtuu rypäleen omilla hiivoilla ja se kestää usein normaalia pidemmän aikaa.

KorvasienikeittoSiikaaJälkkäri

Hemmottelua ja hyvää oloa

Odotin aiemmin kuntoutukseen keskittyneeltä Anttolanhovilta persoonatonta ja jopa hieman laitosmaista otetta, mutta se, mitä koin, olikin päinvastaista. Anttolanhovi osoittautui tasokkaaksi matkailualan yritykseksi, jossa satsataan selvästi yksityisasiakkaiden viihtymiseen. Reilut 50 päärakennuksen hotellihuonetta, 19 Art&Design villaa ja 12 omarantaista huvilaa tarjoavat eri hintaisia majoitusvaihtoehtoja.

Anttolanhovissa ollessani sain eräänlaisen ahaa-elämyksen. Entäpä, jos seuraavan korpimökkireissun sijaan viettäisikin erilaisen hemmotteluloman? Lepoa, liikuntaa, kiinnostavia aktiviteetteja, kalastusta, luontoa ja hyvää ruokaa niin, ettei itse tarvitsisi koko aikaa kokkailla. Tai no ollakseni rehellinen, meidän tapauksessa mieskin pääsisi välillä valmiiseen pöytään 🙂

Luksustasoista majoitusta, aamulla valmiille aamiaiselle, päivällä voisi retkeillä metsän luontopoluilla, pyöräillä vaikka läheiselle Ollinmäen viinitilalle, osallistua halutessaan ohjattuun liikuntaan, suppailla järvellä, pelata sulkapalloa tai uida joko allasosastolla tai uimarannalla. Mies pääsisi kalaan ja itse voisin toteuttaa omia mielitekojani käymällä vaikka hierojalla tai kauneushoidossa. Tosin nauttisin kyllä tuon ihanaisen mökin ilmapiiristä tekemättä yhtikäs mitään. Voisi viettää huoletonta mökkilomaa, jossa on poimittu rusinat pullasta.

Kustannuksia pystyisi pienentämään vuokraamalla mökin kimpassa ystävien kanssa. Harrastettaisiin yhdessä monipuolista liikuntaa, kuka mitäkin haluaisi tehdä tai vain nautiskeltaisiin joutilaisuudesta noissa hulppeissa puitteissa.

Hyvää yötä näissä lakanoissa.sängytSänky

Anttolanhovissa järjestetään aika ajoin erilaisia liikuntaan, hyvinvointiin ja kädentaitoihin liittyviä teemakursseja. Mielenkiintoisen viikonlopun voisi viettää ystäväporukalla osallistumalla johonkin näistä harrasteryhmistä. Mietin etenkin tylsiä talvisia viikonloppuja, jolloin usein ei ole mitään mielekästä tekemistä. Tässä olisi oiva vaihtoehto.

Vai onkohan sittenkin niin, että rakastuin täydellä sydämellä Art&Design villaan ja takaisin olisi päästävä millä tekosyyllä hyvänsä?

Toteutettu yhteistyössä Anttolanhovin kanssa. Mielipiteet täysin omiani.

www.anttolanhovi.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. Käy tykkäämässä.

Ihana elämä ja 2 x vappuateria

Vappuaatto

Naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että lähdetäänkö rantakallioille extempore-piknikille. Olivat ostaneet kertakäyttögrillin. Mikäs siinä. Pantiin skumppa kylmään, koottiin jääkaapin antimista sopivaa apetta ja varustettiin itsemme koleaan kevätsäähän fleece-kerrastoin ja toppahousuin.

Hetken päästä istuttiin Saimaan rannalla, juotiin kuohuvaa ja grillattiin nakkeja ja valmislihapullia. Siinä hetkessä, siinä seurassa ja siinä ympäristössä kevään paras ateria. Iloinen, spontaani ja kursailematon. Skumppaa muovimukista, nakkeja kertakäyttölautasista, paljon naurua ja hyvää energiaa.

Joskus juhlahetki syntyy hyvin pienestä.

nakitvappupiknic

Vappupäivä

Kukkamekko päälle ja korkkarit jalkaan. Vappulounas ystävien seurassa kaupungin parhaimmassa ravintolassa. Pullo hyvää kuoharia ja visuaalinen gourmet-buffet, jonka jokainen palanen oli vietävän herkullista. Lohipastramia, sillimoussea, kukonpoikaa hedelmäkompotilla, härkätatakia, Saimaan kuhafilettä, ylikypsää karitsaa ja valkosuklaapannacottaa. Ruokanautintoa, jonka eteen oli nähty paljon aikaa ja vaivaa. Kaunista katsella ja herkullista maistaa.

VappulounasVappulounas3Vappulounas5

Juteltiin niitä näitä, mietittiin menneitä ja haaveiltiin tulevasta. Nautiskeltiin hitaasti ja runsaasti, niin ruuasta kuin toistemme seurasta. Iloittiin kesästä, tulevasta lomasta ja edessäpäin olevista matkoista. Nostettiin malja keväälle ja ystävyydelle. Hetkessä oli onnellisuutta, kiitollisuutta ja elämän iloa. Ja niin julmetun hyvää ruokaa.

Siinä mietin, kuinka elämä on hienoa ja monimuotoista.

Juhlahetki voi olla joka hetki. Jos niin vaan haluaa.

 

PS: Kiitos Ravintola Wolkoff Lappeenrannassa loistavasta vappulounaasta.

Täydellinen jouluateria kartanomiljöössä

Sampea, fasaania, peuranpaistia ja kartanon riistaa. Ei ihan tavallinen joulupöytä.

Minusta on tullut tavattoman skeptinen ravintoloiden joulupöytien suhteen. Kukapa jaksaa enää kovinkaan innostua peruskinkuista ja laatikoista varsinkin, kun ne turhan usein tuppaavat olemaan Atrian äitien tekemiä. Olen niin monesti harmistunut siitä, ettei viitsitä nähdä minkäänlaista vaivaa hyvien makujen eteen tai käyttää mielikuvitusta, jotta joulupöytiin saataisiin jotain muuta kuin ”tää on niin nähty” -meininkiä.

Nyt on ihan pakko hehkuttaa Mikkelin Tertin kartanon joulunajan buffetpöytää. Tulipahan syötyä varmasti yksi elämäni parhaista ravintoloiden jouluaterioista. Kyllähän tästäkin noutopöydästä löytyi kinkkua ja laatikoita, mutta kunkun asemaan ne eivät tällä aterialla yltäneet, pikemminkin jäivät jumalaisten herkkujen varjoon.

On suunnattoman ihailtavaa, että jossain on vielä jäljellä näin suurta ammattiylpeyttä ja halua tarjota asiakkaille itse alusta asti valmistettuja makuelämyksiä. Tertin kartanon juhlapöytä notkui toinen toistaan herkullisempia ja makunystyröitä herkistäviä tuotoksia, joiden raaka-aineet olivat kotimaista alkuperää ja vieläpä pitkälle lähiruokaa. Panin ilolla merkille runsaan kotimaisten marjojen, sienten ja kalojen käytön.

tertin kartano14tertin kartano5tertin kartano7tertin kartano8Tertin kartano

Mukava yksityiskohta oli jokaiselle istumapaikalle jaettu joulupöytämenu, josta bongasin mielenkiinnolla mm. yhdistelmän sampea, ruusua ja samppanjaa sekä ”talven huiman lennon”, mikä käsitti fasaania, kaalia ja ohraa. Iivarin savumuikut, leppäsavustettu lohi ja kuusenkerkkämajoneesi, maalaispatee ja mustaherukkahyytelö, riistapiiras ja pihlajanmarjahillo, savustettu peuranpaisti ja chilihunajapähkinät, kartanon riista ja madeirakastike… Lista oli pitkä ja stimuloi kummasti sylkeä tuottavaa mekanismia.

Ja kyllä maistui. Sen lisäksi, että jokainen ruokalaji oli taidolla valmistettua, sille oli myös mietitty oma sopiva lisuke makunautintoa täydentämään. Kastikkeet, majoneesit, hyytelöt, sinapit, hunajat ja hillot antoivat ruokalajeille täydellisyyttä hipovan pikantin lopputuloksen.

tertin kartano16tertin kartano9tertin kartano15tertin kartano2

Kolmen (vai neljän?) ateriakierroksen jälkeen oli tiukka paikka tehdä tilaa vielä juustoille ja omenacalvadoshyytelölle, kartanon suklaakakulle, talkkunaiselle kermajälkiruualle ja käsintehdyille tryffelimakeisille. Siinä vaiheessa sitä toivoi jo takahuonetta ja divaania, jonne olisi voinut heittäytyä täydellisyyttä hipovaa ateriaa sulattelemaan.

Jos ruoka oli Tertin kartanossa erinomaista, niin oli palvelukin. Likaiset astiat pöydästä hävisivät huomaamatta, buffetpöydästä ei koskaan ollut mikään loppu ja pöytä pidettiin muutenkin koko ajan ensiluokkaisen siistinä. Mainittakoon myös, että noutopöytä ja ruokalajit olivat kauniisti koristeltu luonnonmateriaaleilla.

tertin kartano11tertin kartano13tertin kartano10

Itse kartanomiljöö on himppusen ylellinen sopivalla ripauksella maalaisromantiikkaa. Arsenikkia täältä ei löytynyt, mutta vanhoja pitsejä kylläkin. Joulupöydän 42 euron hinta voi äkkiseltään tuntua paljolta, mutta tarjonnan runsauteen ja tasoon nähden sitä se ei missään nimessä ollut. Ihastuttava paikka loistavalle gourmet-tason jouluaterialle.

Tertin kartanon joulupöytä 23.12. saakka päivittäin klo 11-15 ja 18-22

www.tertinkartano.fi

 

Samppanjaa muovimukista nyt Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista