Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Ravintolat Suomessa

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Lapland Hotels Kuopio on vuoden hotelliyllättäjä

perjantai, marraskuu 27, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Lapland Hotels Kuopio

Koska korona, elämään tarvitaan entistä enemmän mukavia ja hyvää mieltä tuovia asioita. Kunhan muistaa kaikessa välttää riskejä ja toimia vastuullisesti. Me piipahdimme Savon ihanimmassa kaupungissa Kuopiossa ja kävimme vähän fiilistelemässä niin entisiä kuin uusia juttuja.

Oli elokuu ja vuosi 1984. Tyttö ja poika olivat tavanneet muutama viikko takaperin. Joku kumma taikaliima veti heitä toisiinsa. He molemmat tiesivät, että tässä oli jotain poikkeuksellista. Rakkaus syttyi ja roihahti liekkiin oikein kunnolla.

Sitten tyttö sai kirjeen. Hän oli saanut opiskelupaikan Kuopiosta, lähes 300 kilometrin päästä kotikaupungistaan. Se tarkoitti sitä, että hänen olisi muutettava kauas rakkaastaan. Syvällä sisimmissään tyttö tunsi huolta uutukaisesta suhteestaan, mutta päätti siltikin lähteä. Ei hänellä syksyksi ollut mitään muutakaan.

Poika lupasi lähteä viemään tyttöä uudelle opiskelupaikkakunnalle. He olivat varanneet huoneen Kuopion Cumuluksesta, sillä viimeinen ilta ennen eroa haluttiin viettää tiiviisti yhdessä vain kahdestaan.

Aamulla poika vei tytön opiskelija-asunnolle. Radio soitti matkalla biisiä ”Who’s gonna drive you home tonight”. Tyttöä itketti. Ikävä tulisi olemaan valtava.

Lapin lumoa Savon sydämessä

36 vuotta myöhemmin tyttö ja poika astuivat uudelleen tuon saman hotellirakennuksen ovesta sisään. Ulkoapäin hotelli näytti samalta, mutta nimi oli vaihtunut. Kyltissä luki Lapland Hotels Kuopio. Oven takana mikään ei sitten ollutkaan samaa kuin ennen.

Tyttö ja poika astuivat sisään tunnelmalliseen aulaan, jonka keskellä loimotti ledtakka, seiniä koristivat liuskekivet ja poronsarvet, houkuttelevilla sohvaryhmillä lepäsi porontaljoja, pöydillä paloi kynttilöitä ja taustalla soi saamelaismusiikki. Ulkona vallitsevasta marraskuisesta harmaudesta oli astuttu lämminhenkiseen tunnelmapesään.

Minä olen tuo tarinan tyttö ja mies vierelläni on tarinan poika, tosin nyt olemme herra ja rouva. Tuntui aika viehkolta palata ajatuksissa vuosikymmenten taakse tuohon kaihoisaan vuorokauteen. Onneksi nyt ei tarvinnut kokea sydänsuruja ja riipaisevaa ikävää. Olimme tulleet viettämään syntymäpäivääni ja juhlistamaan myös piakkoin tulevaa 24-vuotishääpäiväämme.

Oikeaan paikkaan olimme tulleet. Ilman mitään ylisanoja, reilun vuoden vanha Laplands Hotels Kuopio on ihastuttava. Tämä on niitä hotelleja, jotka on tehty viihtymistä ja nautiskelua varten. Onkohan liikaa sanoa, että tämä hotelli on Lapin lahja Savolle? Itse luokittelisin tämän hotellin jonkinlaiseksi elämyshotelliksi.

Hotelli ei ole mitenkään ylellisen hieno. Se on pikemminkin kotoinen ja lämmin kuin persoonallinen boutique-hotelli. Visualistina ja Lappia rakastavana ihastuin hotellin Lappi-teemaan, mikä tuli kivasti esille pienissä yksityiskohdissa. Ravintolan raaka-aineissa, sisustuksessa ja jopa Pentikillä hotellia varten teetetyissä keramiikka-astioissa Lappi tuli lähelle. Paljon harkittua kauneutta ja laadukkaita materiaaleja.

Rentoa lappifiilistä

Lappi on edustanut minulle aina rentoutumista ja hyvää oloa. Jotain samaa koin tässä hotellissa, jonka tunnelma vei syvälle pohjoisen tunturimaille. Minuun upposi niin täysin tämä lappifiilistely, kuten joikumusiikki, joka soi huoneessamme sinne saavuttuamme. Unohdin täysin, että tällä kertaa ulkona ei ollutkaan valkeaa hankea, poroja eikä tuntureita.

Majoituimme hotellin junior suitessa, joka oli kivan kokoinen ja harmonisesti sisustettu huoneisto. Iso plussa kylpyammeesta, johon oli ihanaa pulahtaa hyväntuoksuiseen vaahtokylpyyn ja sen jälkeen kääriytyä miellyttävään kylpytakkiin.

Huoneen sänky pitää mainita ihan erikseen, se oli nimittäin kerrassaan täydellinen nukkua. Myöhemmin kuulin, että vuoteet olivat varta vasten tälle hotellille valmistetut.

Yllätyksiä Gallá Kitchen & Barissa

Illalla menimme syömään hotellin Gallá Kitchen & Bar -ravintolaan. Olimme etukäteen tilanneet useamman ruokalajin yllätysmenun ja siihen kuuluvan viinipaketin. Arvuuttelimme, että jotain Lappiin liittyvää tulisimme varmasti saamaan, mutta meillä ei oikeasti ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä tuleman piti.

Oli kutkuttavan jännittävää istua pöydässä odottamassa vesi kielellä ruoka-annoksia, samoin kuin ylläriviinejä. Koska kyse on yllätysmenusta, en voi ikävä kyllä paljastaa paljoakaan siitä, mitä kaikkea herkullista söimme. Melkoista makujen tykitystä oli koko kolmetuntinen, jonka saimme kulumaan tähän yltäkylläiseen nautiskeluun.

Yllättävintä oli, että annos, jota en olisi pääraaka-aineen takia koskaan tilannut listalta, osoittautui meidän mielestä koko menun parhaimmaksi annokseksi. En muista vähään aikaan syöneeni makumaailmaltaan mitään niin mielenkiintoista ja monimuotoista. Muutenkin menusta välittyi melkoinen innovatiivisuus ja makumaailman harmonia.

Jos Gallá Kitchen & Barin ruoka oli huippua, täydelliseksi kokemuksen teki tarjoilijamme. En voi kuin ihailla tuollaista ammattitaitoa, jolla tehdään asiakkaalle ravintolakäynnistä hyvää mieltä tuottava elämys ilman turhaa pönötystä.

Aamiainen meidän makuumme

”Näytä minulle millainen aamiainen on, niin minä kerron sinulle millainen hotelli on.” Tämä sanonta pitää omien kokemusteni perusteella paikkaansa niin täysin.

Lappi tuli vahvasti lautaselle Lapland Hotels Kuopion aamiaisella. Tarjolla oli Lapin makuja perinteisinä herkkuina kuten poropateena, leipäjuustona, lakkahillona, savusiikana ja jääkellarin lohena, mutta myös hieman erikoisemmissa muodoissa. Vai mitä sanotte rautukukosta, poromustamakkarasta ja kuusenkerkkäshotista?

Pidimme molemmat tästä aamiaisesta tosi paljon. Huolella valittuja raaka-aineita kauniisti esille laitettuna. Iso lisäarvo oli kokki, joka paistoi munakkaita toiveiden mukaan. Pororouhemunakas hillotulla punasipulilla oli aamunaloitus minun makuuni.

Nautiskeluhotelleja neljässä eri kaupungissa

En varmaan pahasti erehdy, jos väitän, että Lapland Hotels Kuopio on Kuopion paras hotelli. Ainakin tämä perheomisteinen hotelliketju ja sen superystävällinen henkilökunta ovat pystyneet luomaan kokonaisuuden, jossa asiakkaan on helppoa viihtyä ja heittäytyä hyvään fiilikseen.

Lapland Hotels ketjulla on useita hotelleja eri puolilla Lapin lomakeskuksia. Lisäksi tällaisia Kuopion kaltaisia kaupunkihotelleja löytyy Helsingistä, Tampereelta ja Oulusta. Päätimme miehen kanssa kokea lähitulevaisuudessa nämä kaikki. Kun vain korona suo.

Haluatteko tietää, miten kävi jutun alussa kerrotulle opiskelulleni Kuopiossa? Kahden viikon päästä palasin maitojunalla kotiin. Olin sitä mieltä, ettei ala ollutkaan minulle yhtään sopiva. Liekö asiassa jotain tekemistä tulevalla aviomiehelläni, jonka kanssa pantiin hynttyyt yhteen sitten saman tien?

https://www.laplandhotels.com/FI/kaupunkihotellit/kuopio/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ahvenanmaa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomi

Kulinaristin 7 vinkkiä Ahvenanmaalle

sunnuntai, lokakuu 18, 2020

Heinäkuussa vietimme miehen kanssa päivän Maarianhaminassa ja jo siltä reissulta jäi tosi myönteinen kuva. Meille tuntematon kaupunki oli soman idyllinen ja jopa hyvällä tavalla maalainen vanhoine kauniine puutaloineen ja runsaine viheralueineen. Nyt tuli todettua, että Ahvenanmaa on myös herkullinen.

Kaupallinen yhteistyö: Silja Line & Visit Åland

Tällä reissulla pääsin kokemaan syksyistä Ahvenanmaata vähän laajemmin. Kiersin lehdistömatkalla Silja Linen ja Visit Ålandin vieraana tutkailemassa Ahvenanmaan ruoka- ja juomatarjontaa.

Bussin ikkunasta huomasin laajat omenatarhat, maastossa laiduntavat lampaat ja tietysti meren, joka tasaisin väliajoin ilmaantui näkyviin. Ahvenanmaalla meri on kaikkialla, etenkin Maarianhaminassa, jonka leveys on vain noin kilometri.

Kiinnitin huomiota myös jatkuvasti vaihtuviin kuntarajojen kyltteihin. 16 kuntaa alueella, jonka pinta-ala on vain 1580 km2, tuntuu aika paljolta. Ahvenanmaan pienimmässä kunnassa asuu kuulemani mukaan vain 70 asukasta.

Laadukkaiden paikallistuotteiden lisäksi matkalta jäi mieleen ahvenanmaalaisten vahva yritteliäisyys etenkin elintarviketuotannossa. Koko saarella asuu vain vajaat 30.000 asukasta. Siltikin alueelta löytyy 1-5 henkeä työllistäviä pienyrityksiä reilut 2000. Yrittäjähenkisyys kukoistaa ja paikallisille on kunnia-asia suosia saaren omaa tuotantoa ja palveluita.

Ahvenanmaalle kannattaa suunnata omalla autolla. Lyhyiden välimatkojen vuoksi pienessäkin ajassa ehtii vierailemaan monessa paikassa. Esimerkiksi kaikki alla luetellut kohteet sijaitsevat noin 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta.

Näissä paikoissa kannattaa käydä, etenkin, jos ruoka- ja juoma-aiheinen matkailu kiinnostaa:

Pienpanimot Open Water Brewery ja Stallhagen

Eipä tullut Ahvenanmaasta heti mieleen pienpanimo-oluet, mutta nytpä tiedän tämänkin. Ahvenanmaalta löytyy kaksi laadukkaita oluita valmistavaa panimoa, pieni Open Water Brewery ja suurempi ja vanhempi Stallhagen.

Open Water Brewery sijaitsee Lemlandin kunnassa entiseen navettaan tehdyissä tiloissa, joissa valmistetaan myös kurkkusäilykkeitä. Tiloista löytyy maistelutiski ja kauppa. Olen itse niin huono oluen juoja ja tuntija, etten pysty valitettavasti sanomaan tuotteista juuri mitään suuntaan jos toiseen. Voisin kuvitella, että kun käsityönä jotain tehdään, lopputulos on omaleimaista laatua.

Toinen vierailukohteistamme oli Grelsbyssä toimiva Stallhagen panimo. Oli kerrassaan mielenkiintoista seurata työhönsä intohimoisesti suhtautuvan panimomestari Mats Ekholmin yritysesittelyä. Tämän miehen ”olutnenä” on tasapainoisten olutmakujen takana.

Stallhagenilta löysin itselleni sopivan oluen. Yksi paikan eniten myydyimmistä oluista on hunajaolut, joka oli yllättävän raikasta juotavaa. Tuotetta saa muuten Citymarketin erikoisoluiden hyllyltä.

Mielenkiintoisin panimon oluista on Stallhagen Historic beer. Ahvenanmaan saaristosta löydetystä hylystä paljastui arviolta 170 vuotta vanha olut, jonka Stallhagen herätti uudelleen henkiin.

Stallhagenissa on erinomainen tilapuoti, jossa oli laaja valikoima paikallisia elintarvikkeita ja käsitöitä. Täältä kannattaa ostaa esimerkiksi ahvenanmaalaista omenamehua, parasta koskaan juomaani täysmehua. Tämä on ehdoton paikka sinulle, joka harrastat ruokatuliaisia.

Stallhagenissa on myös gastropubi, jonka ruokalista vaihtuu päivittäin sen mukaan, minkälaisia raaka-aineita on milloinkin saatavilla. Lähiruoka on täällä kunniassaan ja annosten koossa ei kuulema pihistellä. Pubissa on myös mahdollisuus olutpruuviin.

Mercedes Chocolaterie & Amalias Limonadfabrik

Muistaako teistä kukaan suloista elokuvaa Pieni suklaapuoti? Tämä leffa tuli väkisinkin mieleen, kun vierailimme Mercedeksen Chocolateriessa, pienessä ahvenanmaalaisessa suklaatehtaassa ja -puodissa.

Tarvittiin venezuelalainen Mercedes Winquist, joka perusti tämän herkkupajan. Nykyisin suklaavalmistamon, samoin kuin samassa talossa sijaitsevan Amalian Limonaaditehtaan, omistaa maakunnan entinen opetus- ja kulttuuriministeri Tony Asumaa.

Enpä olisi uskonut, että minulle tulisi joskus päivä, etten jaksa syödä niin paljoa suklaata kuin olisin halunnut. Eikä kyse ollut siitä, että tuotteet eivät olisi olleet mieleeni. Päinvastoin. Käsintehdyt konvehdit ja praliinit olivat sen verran täyteläisiä, että niillä sai suklaahimonsa tyydytettyä jo pienemmällä määrällä.

Saimme myös maistella vasta kehitteillä olevaa ginisuklaata. Uskonpa, että tästä tulee vielä jättimenestys. Aivan loistava suklaainnovaatio.

Toinen paikan ihanuus oli limonaaditehdas, Amalias Limonadfabrik, joka sympaattisuudessaan tuntui lähes menneen maailman ilmiöltä. Kauniissa pulloissa oli limonaadeja, joissa käytetään vain aitoa marjaa ja hedelmää ilman väri- tai lisäaineita. Nämä tuotteet ovat ihan jotain muuta kuin kauppojen peruslimpparit.

Amalias Limonadfabrik valmistaa myös ”aikuisten limppareita” kuten siideriä ja lonkeroita. Yritys tekee myös erilaisia kausituotteita. Pääsimme maistamaan Vintervitaa, joulumarkkinoille tulevaa glögiä, joka maistui hyvälle ihan kylmänäkin.

Lemlandin kunnassa sijaitseva suklaapuoti ja limonaaditehtaan tehtaanmyymälä ovat paikkoja, mitkä kannattaa laittaa käyntilistalle. Hurmaava paikka ja hienot tuotteet.

Smakbyn

Jos olet katsonut tv-ohjelmaa Strömsö, tiedät kuka on Michael ”Micke” Björklund. Ahvenanmaan tunnetuin kokki ja tv-hahmo pyörittää Kastelholman linnan kupeessa tasokasta Smakbyn ravintolaa.

Smakbyn on muutakin kuin gourmet-ravintola. Ravintolan vieressä on kiva lahjatavarakauppa, alakerrassa ”viinikellari” ja lähitulevaisuudessa myös hotelli, joka on suunnitteilla ravintolan ja linnan läheisyyteen. Alue on muutenkin viehättävä ulkoilmamuseoineen ja vanhoine rakennuksineen.

Täällä muuten kannattaa maistaa Ahvenanmaan perinneherkkua ahvenanmaalaista pannukakkua. Maistui niin ihanasti joululle.

Åland Distillery

Smakbyn vieressä on Ahvenanmaan juomateollisuuden uusin tulokas Åland Distillery, jonka yksi omistajista on Micke Björklund. Nimensä mukaan kyse on tislaamosta, joka valmistaa alkoholijuomia ahvenanmaalaisista marjoista ja hedelmistä.

Tuotevalikoimaan kuuluu mm. gini, rommi, erilaiset marjaliköörit, calvadoksen tapaan valmistettua omenaviina ja lonkero. Itse tykästyin tuohon veriappelsiinilonkeroon, jossa oli häivähdys basilikaa. Harmi vaan, kun ainakaan vielä tätä tuotetta ei ole myynnissä mantereella.

Kiinnitin huomiota likööreiden kauniisiin pulloihin. Pullot ovat unkarilaisia käsinpuhallettuja lasipulloja ja niitä voi ostaa myös ilman sisältöä Smakbyn kaupasta.

Åland Distilleryn tiloissa toimii myös baari ja kahvila.

Compagniet

Viimeisimpänä käyntivinkkinä pitää nostaa esiin Hotelli Arkipelagin yhteydessä toimiva uutukainen ravintola Compagniet. Kun astui ravintolaan sisään, suu loksahti kirjaimellisesti auki. Mihin ihmeen paikkaan oikein tultiin?

Entiseen kasinoon tehty ravintola oli riemukas orientaalinen sekoitus. Yhtä hyvin oltaisiin voitu olla Intiassa tai Indonesiassa. Runsaasta tyylistä oli vaikeaa saada kiinni, mutta se ei liene edes tarkoitus. Värikylläinen ja mausteinen ympäristö vei joka tapauksessa kauas kalseasta syyssäästä.

Tila oli suuri ja sisälsi erilaisia lepuuttelukeitaita. Ruuan lisäksi tämä on paikka, jonne on mukava tulla drinksulle. Jos tekemisen puute vaivaa, ravintolan takaosassa on mahdollista pelata biljardia tai petankkia.

Söimme Compagnietissa alkuun hummerihampurilaiset ja pääruuaksi ahventa rapukastikkeessa. Ruoka oli hyvää, vaikka palvelu hieman hidasta. Menisin tähän ravintolaan ehdottomasti kyllä uudelleen.

Jos minun pitäisi luonnehtia Ahvenanmaata yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti sympaattinen. Kaukana on vanha ennakkoluuloni hieman ylimielisistä ja sisäänpäinkääntyneistä saaristolaisista. Ahvenanmaalla asuu yritteliästä ja lämminhenkistä porukkaa, joka arvostaa ja hyödyntää paikallisia raaka-aineita muuallakin kuin trendipuheissa.

Matkailijalle Ahvenanmaa tuntuu sopivan erilaiselta. Vähän kuin ulkomailla olisi päässyt käymään.

https://www.visitaland.com/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Pizzantai on pizzaperjantain jalostuneempi versio. Jutun lopussa arvonta.

keskiviikko, lokakuu 7, 2020

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat/Rosso

En kuulu niihin, jotka työviikon päätteeksi suunnistavat mielellään marketin perjantairuuhkaan miettimään, mitä meillä tänään syötäisiin. Onneksi viikonlopun voi aloittaa myös toisella tapaa. Silloinkin, kun stressitaso on poikkeuksellisen korkea.

Meillä oli takana rankka viikko muuttopuuhissa. Ajoa kahden asunnon väliä, tavaroiden pakkaamista ja laatikoiden purkua. Varsinainen muuttoauto tulisi huomenna ja siihen mennessä loppujenkin tavaroiden piti olla valmiina odottamassa. Paljon oli vielä tekemättä ja ilmassa selvää väsymistä kaikesta muuttohässäkästä.

Ehdin jo vähän harmitella, että olin lupautunut testaamaan Rosso-ravintoloiden pizzantaita. Enkö nyt mitenkään osannut valita sopivampaa ajankohtaa kuin muuttoa edeltävän illan? Mutta toisaalta, eikö juuri silloin, kun oikein kovin kiristää, pitäisi pyrkiä ottamaan asioita vähän rennommin? Ja joka tapauksessa, olihan perjantai.

Kotona oli kaaos ja jääkaappi tyhjä. Syöminen oli jäänyt päivän aikana minimiin ja päällimmäisenä tunteena oli huutava nälkä, kun miehen kanssa suunnistimme paikalliseen Rossoon.

Ai, mikäkö se pizzantai oikein on? Kyse on Rossojen pizzaperjantain jalostuneemmasta versiosta, itse asiassa kolmen ruokalajin kiinteähintaisesta menusta. Ja mikä parasta, pizzoja voi tilata listalta yksi kerrallaan niin paljon kuin vain jaksaa syödä.

Rosson pizzantai lähti käyntiin antipastilautasella, jossa oli valkosipulileipää, italialaisia leikkeleitä, oliiveja ja juustoja makean hillon kera. Oikein maistuva kokonaisuus, vielä kun oivallinen Chianti täydensi makunautintoa. Alkoi tuntua jo huomattavasti paremmalta.

Perjantai italialaisittain.

Pizzan valinta tuotti vähän vaikeutta, sillä listalla oli useampi sellainen versio, joka olisi sopinut makumaailmaani. Tarjoilijan suosituksesta päädyin broileripizzaan, joka oli saanut seurakseen vuohenjuustoa, paprikahilloa ja rucolaa. Miehen valinta tällä kertaa oli pizza ilmakuivatulla kinkulla, mozzarellalla ja rucolalla. Itse tykkään muuten tosi paljon tuoreesta rucolasta pizzan päällä.

Päänvaivaa tuotti myös pohjan valinta. Vaikea sanoa tykkäänkö enemmän vehnä- vai ruispohjasta. Ja toki pohjan olisi saanut myös gluteenittomana.

Kun höyryävän kuumat pizzat kannettiin pöytään, muistin taas, miksi välillä on suorastaan pakko saada tätä italialaisten lahjaa koko maailmalle. Jo pelkkä uunista otetun pizzan tuoksu nostaa ruokahalun huippuunsa.

Nälän lisäksi myös muuttostressi alkoi pikku hiljaa helpottaa. Tällaista rentoa viikonlopun aloitusta voisi suositella kaikille. Pizzantai sopii mainiosti kaveriporukan perjantain viettoon. Tai miten olisi, jos sieltä kotoa toisi nälkäänsä huutavan katraan pizzaa notkuvan pöydän ääreen?

Onni on jaettu pizza.

Muhevia pizzoja mutustellessamme rupesimme miettimään, millainen pizza mahtaa italialaisten mielestä olla parasta. Oma suosikkini on rapeapohjainen vähätäytteinen pizza, mies taas vannoo mehevän tuplajuustoisen pizzan nimen.

Pakko oli kotona vähän googlettaa, millaisen sen oikean italialaisen pizzan tulisikaan olla. Tässä näytti olevan kaksi koulukuntaa. Pizzan syntysijoilla Napolissa tykätään paksummista ja mehevimmistä pizzoista, kun taas roomalaiset ovat mieltyneet enemmän ohutpohjaisiin, rapeisiin ja vähempi täytteisiin pizzoihin.

Tällä kertaa ylsimme kyllä pizzan syömisen huippusuoritukseen, käytännössä vedimme melkoiset pizzaöverit. Tilasimme vielä yhden pizzan, tällä kertaa vegeversion, joka jäi listalta kaihertamaan mieltäni.

Olen aina ollut ennakkoluuloinen juuston vegaanikorvikkeita kohtaan, mutta nyt täytyy sanoa, että tässä pizzassa kasviperäinen juustoversio toimi. Näistä kolmesta pizzasta tämä Vegana-niminen pizza nousi loppujen lopuksi omaksi suosikikseni.

Miehen lemppari – Prosciutto crudo Vegana – oma suosikkini Koskaan ei voi olla niin täynnä, ettei jaksaisi jälkiruokaa.

Olin juuri vetänyt puolitoista pizzaa ja voin sanoa olleeni enemmän kuin täynnä. Tosin en kuitenkaan niin täynnä, ettenkö jaksanut vielä nauttia menuun kuuluvaa jälkiruokaa. Pizzantain jälkkärinä oli marjainen pannacotta, joka oli oikein herkullinen päätös tälle italialaiselle kokoonpanolle.

Rosson pizzantai-menun hinta on minusta hyvin kohtuullinen. S-etukortilla antipastilautanen, pizzat ja pannacotta maksavat yhteensä 22,90 (ilman korttia 26,90). Ylipäätään kiva idea ja mukavan rento tapa aloittaa viikonloppu. Eikä tarvitse pelätä, että jää nälkäiseksi.

Voita 100 euron ravintolalahjakortti

Arvon yhdelle onnekkaalle 100 euron ravintolalahjakortin Rossoon. Sen voit käyttää vaikka järjestämällä oman pizzantai-illan seurueellesi.

Kommentoi joko Samppanjaa muovimukista -blogin Facebook-sivulla juttulinkin alla tai tämän postauksen kommenttikentässä, mikä alla olevista Rosson pizzoista olisi sinun valintasi. Osallistu viimeistään sunnuntaina 11.10.2020. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja lahjakortti toimitetaan postitse. Onnea arvontaan!

Mikä näistä olisi oma valintasi?

Täältä löydät ravintolat, joissa pizzantaita vietetään.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

4 x ravintola Lappeenrannassa: pihvipaikasta kulttuurikuppilaan

keskiviikko, elokuu 5, 2020

Mikä näistä paikoista olisi sinulle sopivin: kotoisan trendikäs viinibaari, koko kansan kultturelli sulatusuuni, terassi-idylli Saimaan päällä vai kaupungin paras pihvipaikka? Mepä kierrettiin nämä kaikki.

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Mietittiin ystävän kanssa kerran, että on aika selittämätön juttu, mikä tekee jostain ravintolasta viihtyisän. Mikä on se tekijöiden summa, miksi tietyssä paikassa vain viihtyy toista enemmän?

Toki ainakin itselleni sisustuksella on vaikutusta, mutta se ei kuitenkaan ole kaikki. Jos sisustus jää lähinnä kulissiksi ja henki puuttuu, ravintola tuntuu joko tylsältä, kylmältä tai vieraalta. Siellä ei vaan yksinkertaisesti tunne oloaan kotoisaksi.

Ystäväpariskunnan kanssa kierrettiin heinäkuun illassa katsastamassa pitkästä aikaa meille kaikille tutun Lappeenrannan ravintolatarjontaa. Jokainen käymistämme ravintoloista oli meille entuudestaan tuttuja, mutta nyt yritimme ottaa paikkoihin tuntumaa turistin silmin. Miksi nämä kaikki neljä ravintolaa ovat niitä, joihin tulee aina mentyä uudestaan?

Poimimme kustakin paikasta meidän mielestämme parhaat puolet, tosin kriittiset silmämme löysivät myös jotain miinustakin. Tässä kokemuksemme neljästä hyvin erilaisesta lappeenrantalaisesta ravintolasta:

Lehmuskujaa pitkin seuraavalle rastille.

Venn

”Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät, viini ja ruoka” lukee Vennin sloganissa. Tämä kertonee hyvin Vennin mutkattomasta ilmapiiristä. Tämä on ravintola, minne on mukava poiketa viinilasilliselle ystävien kanssa.

Viime vuoden marraskuussa Original Sokos Hotel Lappeen kainaloon avautunut Venn on leikkisä pistäytymispaikka, mutta myös ehdottomasti varteen otettava paikka ruokailuun, etenkin kevyempään sellaiseen. Vennin levyt ja lankut ovat kivasti koottuja herkkukattauksia ja sopivat erinomaisesti jaettavaksi.

Kannattaa kokeilla myös Vennin All Day Brunchia. Voin suositella lämpimästi tätä koko ravintolan aukioloajan saatavaa laudallista suolaisia ja makeita herkkuja. Kokemuksia ystävien kanssa tehdystä aiemmasta testireissusta voit lukea täältä.

Kesän kiva uutuustuote olivat Vennin kesäkannut. Reilun parin kympin hintaiset juomasekoituskarahvit toimivat pienellä porukalla. Meidän kannuvalinta oli tällä kertaa kesän hittijuoma Aperol Spritz, vaikka pahan vastuksen laittoi Marjanpoimijan erikoinen.

Venn on minulle ehdottomasti yksi Lappeenrannan suosikkiravintoloista. Tänne on helppo tulla yksin, kaksin tai isommalla porukalla. Ravintolalla on myös kesäterassi, jossa voi ottaa rennosti vennmäiseen tyyliin vaikka säkkituolissa.

Vennin plussat:

– kiva ja leikkisä sisustus, osittain trendikäs, osittain kotoinen

– yhtälailla viihtyisä pistäytymispaikka yksin ostosten lomassa tai illanistujaismesta ystävien kanssa

– herkullisia jaettavia annoskomboja

– livemusailtoja

– hintataso melko edullinen (paljon S-etukortti tarjouksia)

Vennin miinukset:

– ravintola on hotellin aulan ja kauppakeskuksen välimaastossa, joten ajottain hieman taustahälyä

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/venn-lappeenranta

Vennin ilme on iloinen.Plussaa elävästä musiikista…ja kivasta terassista.

Kasinoterassi

Lupasin paljastaa teille aiemmin omasta mielestäni Lappeenrannan parhaan kesäterassin. Kasinoterassi se on, ehdottomasti.

Voiko terassilta enempää vaatia? Kasinoterassi on paraatipaikalla Lappeenrannan satamassa, ei vain Saimaan rannalla, vaan itse asiassa kokonaan Saimaan päällä.

Vieressä on rivistö vanhoja lehmuksia ja toisella puolella sininen Saimaa, jolla pörräilevää veneliikennettä on kiva seurailla. Ja kauempana seisovat rivissä Prinsessa Armada, vanha höyrylaiva Suvi-Saimaa ja Saimaan risteilyalukset. Kasinoterassin miljöö on täydellinen.

Tämä on se paikka, jossa ehkä kaikkein mieluiten Lappeenrannassa tilaan pullon kuohuvaa. Maisemissa on jotain niin juhlavaa, että väkisin tekee mieli kilistellä.

Vinkki: parkkeeraa tänne ilta-aikaan. Auringonlaskiessa Saimaalla on kovin romanttista ja pimeän tullen on kiva katsella valaistua suihkulähdettä ja laivoihin syttyviä valoja.

Kasinoterassin plussat:

– sijainti ja näköalat, Saimaata 100 %:sesti

– viileänä iltana tuulelta suojattu kulmaus on kiva

– kohtuuhintaista skumppaa

– esiintyjiä silloin tällöin

Kasinoterassin miinukset:

– suurin osa terassista paljolti sään armoilla

– ruokatarjontaa pieniä snacksejä lukuunottamatta ei ole

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/kasinoterassi

Sininen hetki Saimaalla.Chin chin kesälle.

Angus Steak & Wine

Varteenotettava ruokaravintola. Tulipa taas todistettua, että tämä on kaupungin paras pihvipaikka ja täällä saa ainakin mieheni mielestä parhaan pippuripihvin, ikinä. Kiitosta meidän porukalta tuli myös karitsan sisäfileestä.

Liharuokien lista on monipuolinen, mukana myös vähän harvinaisempia raaka-aineita kuten kengurua ja saksanhirveä.

Anguksen plussat:

– pihvin paisto ja lihan laitto täällä osataan

– moniin annoksiin pystyi itse valitsemaan lisukkeet ja jopa kastikkeen

– äärimmäisen ystävällistä palvelua

Anguksen miinukset:

– kesäaikaan tummasävyinen paikka tuntuu synkältä

– jäimme miettimään, että kaipaisiko ravintola jo vähän päivitystä

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/angus-steak-wine

Tapaksia pieneen nälkään.

Lamppu

Jos Venn on trendikäs, tästä ravintolasta on trendikkyys kaukana. Lamppu on historiallisen kulttuuriravintolan maineessa oleva legenda. Ravintola on toiminut Lappeenrannassa jo vuodesta 1965 nimellä Kolme Lyhtyä. Paikkakuntalaisten suussa paikka muuttui Lampuksi, joten tammikuussa 2018 ravintolan nimi vaihdettiin oikeasti Lampuksi.

Koko kansan sulatusuuni tai kansankuppila kuvaisivat minusta ehkä parhaiten Lamppua. Asiakaskunta on yllättävän kaiken ikäistä ja kaiken kirjavaa. Siinä onkin ehkä se juttu, mikä tekee tästä ravintolasta kiinnostavan.

Lampussa on omanlaisensa värikäs ilmapiiri ja tunnelma. Voisin kuvitella, että tämä on se paikka, missä helpoiten ajautuu juttuun ventovieraan kanssa.

Lampun terassi on Lappeenrannan ”ravintolasuoralla”. Täällä on mukava seurailla kävelykadun elämää ja siemailla täydellistä Irish Coffeeta, kuten me teimme.

Lampun plussat:

– kiinnostavaa vanhan paikan kerroksellisuutta niin miljöössä kuin asiakaskunnassa

– suvaitseva ilmapiiri, täällä on tilaa kaikille ja kaikenlaisille

– ilmaisia bändi-iltoja

– täällä voi tanssia, vaikka lattia onkin pieni

– hintataso

Lampun miinukset:

– ajanpatinaa hyvässä ja pahassa

– ahtaanoloinen silloin, kun paikka on täysi

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/lamppu

Lampussa on kirjastohuone.Nuorta energiaa. Paikallinen nouseva tähti Aston Kalmari.Yömyssyt Lappeenrannan yössä.

Onko sinulle näissä tuttuja paikkoja?

Lisää juttua meidän staycationista Lappeenrannassa ja vinkkejä kaupunkiin löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Kaksi ystäväpariskuntaa ja onnellistamisen viikonloppu Lappeenrannassa

lauantai, elokuu 1, 2020

Miten voi hotellissa yöpyä laiturin nokassa? Missä syö Lappeenrannan parhaan pihvin ja mikä on kaupungin paras terassi? Entä miksi ajauduimme availemaan salaperäisiä lukkoja?

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Rakastan hotelleissa yöpymistä. Hotellielämässä on jotain kutkuttavaa nostetta, joka kiikuttaa hetkeksi arjen yläpuolelle. Se tunne, kun tsekkaat itsesi sisään, nouset hissillä kerroksiin ja avaat tulevan yöpymispaikkasi oven, on jollain lailla juhlavaa. Sinulla on ympärilläsi uusi maailma, jonka vieraana voit hetken vain nautiskella mukavista asioista.

Joku on laittanut paikat kuntoon sinua varten. Sijannut vuoteet sileillä lakanoilla ja viikannut pyyhkeet odottamaan ottajaansa. Ympärillä vallitsee järjestyksen harmonia. Jokainen tyyny on ojennuksessa ja jokainen tavara pöydällä omalla paikallaan.

Ja aamulla sinua odottaa valmiiksi katettu runsas aamiainen. Kaikki on hetken ihanan huoletonta. Siinä syitä, miksi niin mieluusti irrottaudun välillä hotelliasiakkaaksi.

Sokos Hotellien missio on onnellistaminen, mikä kertoo jo paljon. Arjen tai juhlan asiat voivat olla pieniä juttuja, tekoja ja huomioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Tällä kertaa me lähdimme onnellistamaan itseämme läheisimmän ystäväpariskunnan kanssa.

Tervetuloa hotelliin. ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle…?”

Staycation – hotelliin omaan kaupunkiin

Hotelliin voi mennä vain majoittumaan, mutta hotelliin voi mennä myös nautiskelemaan. Siksi ei aina tarvitse matkustaa kauas. Vai mitä tykkäätte siitä, että ystävien kanssa aloitettiin viikonlopun vietto perjantai-iltapäivänä kotikaupungissamme Lappeenrannassa, Original Sokos Hotel Lappeessa?

Tapasimme hotellilla suoraan töistä tulleet ystävämme, kiireisen yrittäjäpariskunnan, jolla vapaa-aika on todella kortilla. Tässäkin suhteessa jokainen säästetty tunti oli heille itselleen enemmän aikaa. Ja enemmän mukavaa yhdessäoloaikaa meille kaikille.

Nuo usein vastaan hangoittelevat miehet oli myös helpompi saada mukaan tällaiselle lähikeikalle. Kotikulmilla kun pysyttiin, tarvittiin huomattavasti vähemmän minkäänlaista säätöä.

Majapaikka ”Saimaalla” laiturin kupeessa

Original Sokos Hotel Lappee sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa lähellä kaikkea. Hotellin sijainti on ihanteellinen monellakin tapaa. Se on yhteydessä kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen Iso-Kristiinaan, joten hotellista pääsee sujuvasti sisäkautta pujahtamaan ostoksille. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Lappeenrannan kaupunginteatteri ja elokuvateatteri.

Kaupunkiin tutustuvalle kaikki merkittävä on riittävän lähellä. Kävelyetäisyydellä ovat Lappeenrannan ykköspaikat: tori, Linnoitus ja satama-alue.

Minua vähän nauratti, kun mies meillä valitti, ettei hänellä ole mitään päälle pantavaa. Tai kuulema on, mutta kun vaimo ei anna laittaa erävaatteita hotelliin. Niinpä me ensin kurvasimme katsomassa Iso-Kristiinan miesten muotia ja jotain sieltä mukaan tarttuikin.

On loistoidea, että Saimaan rantakaupungissa sijaitseva hotelli on ottanut huoneiden ja yleisten tilojen sisustukseen Saimaa-teeman. Miehen kanssa yövyttiin Superior-huoneessa nimeltään romanttinen Laituri. Koko seinän mittainen auringonlaskukuva Saimaalta antoi huoneelle miellyttävän seesteisen tunnelman. Tässä huoneessa tulee pakosti kesäfiilis ympäri vuoden.

Hauskalta kuulostavat myös muut Superior Queen-huoneet: hempeä Auringonlasku, kohtalokas Kuutamo, raikas Purjehdus, perinteikäs Vanha kanava, rouhea Uitto, hellyttävä Lumi-Kuutti ja nostalginen Mökki. Jokainen näistä huoneista on omaleimaisen uniikki.

Ensin vähän ostoksille.Sitten huoneeseen ”Saimaalle”.Kuka voi vastustaa hotellisänkyä?

Viikonloppu alkuun saunalla ja uimisella

Meidän perjantainen iltapäivämme käynnistyi rentouttavasti omalla privaattisaunalla. Vaikka hotellilla on yleinen saunavuoro, oma sauna ja oma tila oman porukan kesken on huomattavasti mukavampaa.

Työpäivän jälkeen nälkä oli hirmuinen, joten eipä olisi voinut olla otollisempaa hetkeä saunan seurustelutiloissa odottaville herkuille. Ravintola Vennin lankut oli lastattu maukkailla ja värikkäillä antipasteilla. Ja pöydällä odotti samppanja jäissä. Saattoi tältä samppanjafriikiltä päästä syvä huokaisu silkasta ihastuksesta. Mikä ihana viikonlopun aloitus!

Saunomisen välillä oli virkistävää pulahtaa uimaan. Yllätyimme altaan koosta. Sokos Hotel Lappeen reilun kokoisessa uima-altaassa todellakin pystyi kunnolla uimaan. Ja jos kuntoilu muuten kiinnostaa, ennen saunaa saa hien pintaan vieressä olevalla kuntosalilla.

Näillä elementeillä lähtee käyntiin paras perjantai.

Kukkamekko päälle ja Lappeenrannan iltaan

Mökkiviikonloppujen vastapainoksi oli kiva laittaa parempaa päälle ja lähteä ystävien kanssa katsastamaan Lappeenrannan kesämeininkiä. Totesimme kaikki, että on se vaan kummallista, miten harvoin tulee omassa kotikaupungissa käytyä missään.

Kun hotellista lähdettiin kaupungille, tuli sellainen hauska tunne kuin oltaisiin turisteina kotikulmilla. Tuttuja paikkoja alkoi tarkastelemaan ihan uusista näkökulmista.

Minusta yksi Lappeenrannan mukavimmista ravintoloista on Sokos Hotel Lappeen alakerran uudehko viinibaari Venn, jossa poikkesimme aperitiiveilla ennen syömään menoa. Sen lisäksi, että paikasta saa hyvää ruokaa, kelpo viinejä ja kivoja drinksuja, Venn on viihtyisä. Vähän kuin kodikas olohuone.

Nyt naurattaa.Chin chin kamut!

Kaupungin paras pihvipaikka

Illaksi meille oli varattu pöytä Angus Steak & Wine ravintolaan. Muutaman kerran on tullut aiemminkin syötyä täällä ja hyväksi havaittua. Näin valoisana aikana ravintola tuntuu vähän synkältä tumman värimaailmansa ansiosta, mutta ei kannata antaa sen haitata. Ruoka on hyvää ja palvelu erinomaista.

Alkuruuista meidän suosikeiksi nousivat Anguksen muikkuleivät. Rapsakat voissa paistetut muikut saaristolaistyyppisellä leivällä olivat toimiva yhdistelmä.

Nimensä mukaan Angus on parhaimmillaan pihveissä. Liharuokien lista on monipuolinen ja hyvä asia on, että useimpiin annoksiin voi lisukkeet valita itse. Miehen mielestä ravintolan klassinen pippuripihvi oli paras pippuripihvi ikinä. Kauaksi ei kyllä jäänyt karitsan sisäfilekään valkosipuliperunoilla. Täydellinen kypsyys ja maistuvat lisukkeet.

Itselläni ei ollut Vennin antimien jälkeen enää kova nälkä, joten tyydyin nautiskelemaan kaikkea pientä Anguksen tapaslautaselta.

Jälkkäriksi nautittiin paahtovanukasta, marjaviettelystä ja espressomartinia. Näillä eväin oltiinkin jo aika täydellisessä euforiassa.

Anguksessa on muuten viinikellarin yhteydessä kiva erillinen tila pienen porukan tapaamisiin. Ollaan oltu täällä kummipojan valmistujaisjuhlissa ja tuo viihtyisä kabinetti jäi erityisesti mieleen.

Anguksen jälkeen jatkettiin tutkailemaan Lappeenrannan iltaelämää. Näistä kokemuksista tulee oma juttunsa vähän myöhemmin. Siinä paljastan, mikä minusta on kaupungin ehdoton ykkösterassi.

Valinnan vaikeutta.Ja hymy senkun levenee.Kai se jälkkäri voi olla tämmöinenkin.

Lukkojen taakse mysteereitä ratkomaan

Onneksi hotellillamme sai viikonloppuisin aamiaista vähän myöhempään, aina klo 10.30 asti. Tässä iässä sitä tarvitsee kummasti edellisen illan baarikierroksen jälkeen riittävästi aamuista palautumisaikaa.

Original Sokos Hotel Lappeen aamiainen tarjoillaan vastikään valmistuneessa Aamiaisravintola Sagassa. Tila oli kivan raikas ja valoisa. Aamu on huomattavasti mukavampi aloittaa ilmavassa ja valoisassa miljöössä.

Monta noutopistettä takasivat sen, ettei buffet-pöytiin päässyt syntymään ruuhkia. Aamiainen oli riittävän runsas ja mukava oli huomata, että leipäpöydästä löytyi minusta Suomen parhaita Rikkilän Leivän sämpylöitä.

Joku oli laittanut kaiken tämän minua varten. Aamiaisravintola Sagan uusi ilme oli oikein onnistunut.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti jotain ihan ennen kokematonta. Tai no, kaksi meistä oli tehnyt tuttavuutta asian kanssa muualla jo aiemmin, mutta minä olin ihan pihalla koko jutusta.

Meille oli varattu aamupäivästä aika Room Escape Lappeenrantaan. Olin aiemmin kuullut näistä pakopelihuoneista, mutta oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman piti.

Tapasimme mysteeripäällikkö Annan, joka opasti meidät pakopelihuoneen sääntöihin ja kertoi taustatarinan, jota meidän piti ryhmänä lähteä selvittämään. Tehtävämme oli selvittää tiemme ulos lukitusta huoneesta lukkoja avaavien vihjeiden avulla. Samaan aikaan mysteeripäällikkö tarkkaili toimiamme tv-ruudun välityksellä. Siinä tilanteessa, kun homma ei edennyt, saimme auttavia lisävihjeitä.

Täytyy myöntää, että itse en ollut tällä kentällä ihan omimmillani. Liekö johtunut siitä, ettei oma looginen päättelykykyni ole sieltä parhaimmasta päästä? Mutta onneksi porukassa oli niitä, jotka oivalsivat nopeammin ja juttu eteni. Tosin tämä case olikin kinkkisempi kuin kuvittelimme ja ihan loppuun saakka emme ennättäneet hommaa viemään.

Huoneissa kuvaaminen oli kielletty, enkä ikävä kyllä voi muutenkaan paljastaa, mitä kaikkea juttuun kätkeytyi.

Suosittelen, menkää kokeilemaan ja testaamaan millainen on oma ongelmanratkaisukykynne. Tämä on loistava tapa tehdä jotain ihan uudenlaista vaikka työporukalla ja testata samalla yhteistoimintaa pienen paineen alla. Kummasti näinkin pienessä ajassa luonteenpiirteet ja kunkin ominaisuudet nousevat esille.

Ikävä kyllä, sitten oli aika sanoa heipat. Taas minä muistan, miksi on niin tärkeää tavata välillä ystäviä ja tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikenlaista hauskaa. Selvästi olimme onnellistuneet.

Ja muistan minä taas senkin, miksi kannattaa välillä mennä hotelliin. Prisman kautta mentiin kotiin laittamaan ruokaa.

https://www.sokoshotels.fi/fi/lappeenranta/sokos-hotel-lappee

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Havaintoja Helsingistä – pari ravintolasuositusta ja asiaa viinibaareista

lauantai, heinäkuu 4, 2020

Helsinki on aina hyvä matkaidea. Tulipa taasen todistettua, miten mukavaa oli hypätä kaakonkulmalta junaan ja viettää pari päivää hengaillen Helsingissä.

Erityisesti näin koronatylsyyden jälkeen tuntui virkistävältä nähdä pitkästä aikaa elämää ympärillään. En voi sille mitään, että aina kun täältä ”maaseudulta” lähtee pääkaupunkiin, siihen sisältyy jotain käsittämättömän kihelmöivää jännityksen ja odotuksen tunnetta. Minussa asuu näköjään edelleen se pikkutyttö, jolle Helsinki on sama kuin Linnanmäki ja sen ihmeellinen huvipuistomaailma.

Koronakuukausien rajoittuneessa maailmassa ehdinkin jo kaipaamaan kahviloita, viinibaareja ja hyvää ravintolaruokaa. Ei siis ihme, että ystäväni ja minun tämän kertainen pääkaupunkiretki keskittyi olennaiseen – notkuttiin viinibaareissa ja käytiin syömässä maukkaasti parissa omaleimaisessa ravintolassa.

Nyt muuten kannattaa kytätä hotellitarjouksia. Ulkomaisten matkailijoiden puuttuessa hotelleista saa huoneita aika kuluttajaystävälliseen hintaan. Ystäväni oli jostain bongannut Jätkäsaaren Clarioniin edukkaan huonehinnan. Maksoimme kahden hengen huoneelta aamiaisella rapiat 80 euroa vuorokaudelta, mitä voi pitää Helsingin hintatasossa hyvin kohtuullisena.

Täytyy tosin myöntää, että Jätkäsaaren Clarionia enemmän pidän lentokentän Clarionista. Siinä on minusta enemmän lämpöä ja hauskoja yksityiskohtia. Jätkäsaaren Clarionista jäi vähän pelkistetty ja totinen vaikutelma. Sitä paitsi huone oli älyttömän pieni.

Tykkäsin Jätkäsaaren Clarionin ilmavista aulatiloista ja designkalusteista. Ylimmän kerroksen uima-altaalta avautuivat kivat merelliset maisemat.

Ystäväni seuraa aktiivisesti Helsingin ruokamaailmaa ja hän onnistuukin yleensä löytämään kaupungin ravintoloista nappivalintoja. Niin tälläkin kertaa.

Yritimme ensimmäisenä iltana päästä syömään huippusuosittuun Baskeri & Basso bistroon. Tiistai-illan ainut vapaa aika olisi ollut klo 23, jonka skippasimme suosiolla. Sen sijaan saimme pöydän saman paikan viinibaarista Basbas & Staffista.

Jos jotain voi päätellä tämän karvalakkipuolen ruuasta, kovan luokan helmipaikka on kyseessä. Basbas on mutkaton. Lyhyt menu näkyy liitutaululta seinältä, samoin viinit. Valitsimme 36 euron hintaisen menun, johon saattoi listan tarjonnasta valita kaksi alkuruokaa, yhden pääruuan sekä yhden jälkkärin. Valitsimme molemmat eri ruuat, jolloin pääsimme maistelemaan lähes koko menun läpi.

Kaikki, mitä pöytiin tuotiin, oli erinomaista. Ruuissa maistuivat laadukkaat raaka-aineet. Oma suosikkini oli ehdottomasti härkätartar ja pidin paljon myös pääruuastani kuhasta fenkolisiemenvoikastikkeessa.

Pieni miinus täytyy antaa rutiininomaisesta ja himpun verran välinpitämättömän tuntuisesta tarjoilusta. Tarjoilijaa ei tuntunut pätkän vertaa kiinnostavan pidimmekö ruuasta.

Basbas

Seuraavan illan valinta vei meidät Kasarmikadulle. Puhtaasti pohjoismaisia makuja tarjoileva ravintola Spis on pienen pieni. Laskimme, että asiakaspaikkoja on ainoastaan 14.

Ravintolan miljöö on mielestäni siinä rajalla, että onko se jopa liian rustiikkinen, mutta joka tapauksessa Spis on kodikas ja ilmapiiri välitön. Ja kodikkuutta lisää erinomainen ja huomaavainen palvelu. Kolmen ruokalajin menun hinta vaihteli 39 – 45 euron välillä.

Ruuasta välittyi hienostunut makumaailma. Sanoisin, että tämän sympaattisen ravintolan ruoka on rakkaudella valmistettua. Jos jotain miinusta pitäisi etsiä, jälkiruoka oli minusta liian pieni 🙂 Kuusenkerkkäjäätelöä olisi uponnut toinen mokoma palleroinen.

Spis

Edelliset ravintolakäyntini ovat Espanjasta ajalta ennen koronaa. En voi mitään sille, että Espanja-kauden jälkeen on aina yhtä vaikeaa tottua suomalaisiin viinien hintoihin. Päähäni ei mene, että 12 cl perusviiniä kustantaa lähes 10 euroa ja jos haluat jotain vähän parempaa, kymppi ei ole lasillisesta viiniä raha eikä mikään.

Suhteessa ruokaan, viini on minusta ravintoloissa Suomessa liian kallista. Ymmärrän kyllä, että katetta tarvitaan, jotta yritykset säilyvät hengissä, mutta siltikin viinien kertoimet ovat järkyttävän korkeat. Ehkä tarvitsen jälleen vähän aikaa tottuakseni maan tavoille.

Tulihan tälläkin matkalla muutama viinibaari korkattua. Olen tottunut siihen, että reissuillani tapahtumat voivat saada yllättäviä käänteitä. Niin nytkin. Menimme lempparimestaani viinibaari Briccoon nauttimaan lasilliset kuohuvaa, mutta jotenkin kummasti löysimmekin itsemme kokonaisesta viinitastingistä. Päästiin tutustumaan Italian Friulin alueen viineihin, joista erityisesti mineraaliset valkkarit olivat mieleeni.

Bricco

Helsinkiläinen viinibaarimaailma on melkoisen kirjavaa. Joku on steriili, toinen rauhaton, kolmas kallis ja neljäs turhan hienosteleva. Jäin jälkeenpäin mietiskelemään, mikä on se salaisuus, miksi joku paikka tuntuu niin kotoisalta, vaikka miljöö olisi kuinka simppeli. Toinen paikka taas on satsannut pitkän pennin hienoon sisustukseen, mikä tuntuu lähinnä lavasteelta tunnelman puuttuessa täysin.

Odotan hyvältä viinibaarilta sitä, että se huomioi kaikenlaiset asiakkaat. On hienoa ja kunnianhimoista pitää valikoimissa harvinaisuuksia ja helmiä, mutta tarvitaan myös sellaista edullisempaa peruskauraa. Ainakin itse kaipaan useimmiten lasillista järkihintaista kuohuvaa. Arvostan myös sitä, jos lasillisesta aitoa samppanjaa selviää ilman maltaita.

Hyvässä viinibaarissa ei saa olla liikaa meteliä. Inhoan sitä, jos taustalla pauhaa jumputtavaa teknoa. Viinibaariin mennään usein seurustelemaan, joten olisi mukava, jos voisi keskustella normaali volyymilla.

Kun näin korona-aikaan puhutaan paljon hygieniatason parantamisesta, oli ikävää huomata, että eräässäkin paikassa viinilasin reunalla tervehti edellisen asiakkaan huulipuna. Tai että lattialle vierähtänyt viinipullonkorkki pantiin takaisin pullon suulle ilman minkäänlaista huuhtelua. Hyvään hygieniaan kannattaisi nyt kyllä panostaa.

Lasillinen kohtuuhintaista kuohuvaa, kiitos.

Ensi viikolla lähdetään miehen kanssa pitkästä aikaa risteilemään. Kohteena on Maarianhamina, joka on minulle vähän kuin ulkomaille menisi. Tarinaa Viking Linen uutuustuotteesta tulossa ensi viikolla.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Suomi

3 x matkavinkki Järvi-Suomen sydämeen – nämä ainutlaatuiset kohteet kannattaa nähdä

torstai, kesäkuu 4, 2020

On matkailukohteita ja sitten on ihanuuksia. Jo näiden takia kannattaa laittaa Etelä-Savo kesäsuunnitelmiin.

Maanantai 1.6. oli merkillinen päivä. Ensiksi sen takia, että koronarajoituksia purettiin ja kahvilat ja ravintolat saivat pitkän tauon jälkeen avata ovensa. Olin odottanut jo kieli pitkällä päästäkseni välillä ulos syömään tai nauttimaan kahvia ja paakkelsia kivoihin kahviloihin.

Merkillinen päivä se oli myös sen takia, miten paljon mukavia asioita mahtui ensimmäiseen viralliseen kesäpäivään. Otettiin ystäväni kanssa oikein matkaöverit ja kierrettiin saman päivän aikana kolme Järvi-Suomen ihastuttavaa matkailukohdetta. Tuntui kuin tylsyyden riuduttama olemukseni olisi puhjennut jälleen elämään. Terhakoiduin kuin vettä saanut nuutunut hortensia.

En tiedä uskaltaako ketään houkutella tällä hetkellä vielä matkailemaan, mutta oma kokemukseni on, että nyt on hyvä aika tehdä ainakin lähimatkoja. Lomakausi ei ole vielä kuumimmillaan, porukkaa on liikkeellä vähänlaisesti ja turvavälit on ollut helppoa pitää. Arvostan myös sitä, että hygieniaan on kiinnitetty paljon huomiota ja esimerkiksi käsidesiä näytti olevan vähän joka tiskillä.

Hotel & Spa Resort Järvisydän

Heräsin kesäkuun ensimmäisenä aamuna kerrassaan kauniista huoneesta. Olin blogimatkalla Hotel & Spa Järvisydämessä Rantasalmella ja yövyin heidän ihastuttavan elämyshotellin suitessa. Luonnonmateriaalit hirsi ja kivi ympärillä lämmittivät mieltä ja huippuhyvä sänky alla sai pitkittämään heräämistä uuteen päivään. Kahisevan peiton alta ei olisi raaskinut millään nousta. Tämä hotelli on tehty nautiskelua varten.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Järvisydämen kylpylään, josta olin nähnyt aiemmin kauniita kuvia. Osasin odottaa paljon, enkä pettynyt. Kylpylä oli soma kuin mikä, eikä mikään ollut feikkiä. Luonnonmateriaaleja oli käytetty hienosti, kuten rakennettu seinämiä valtaisista kivenjärkäleistä. Tuli onnellinen ja kiitollinen olo siitä, kun pystyi aloittamaan päivän näin nautinnollisesti.

Kylpylästä oli käynti ulos järvivedellä täytettyihin uima-altaisiin tai halutessaan pääsi uimaan vaikka Saimaan aaltoihin. Rohkaisin mieleni ja pulahdin virkistävään veteen, vaikka kylmästä vedestä en kauheasti pidäkään. Tulipahan talviturkki heitettyä. Toisaalta saman tien pääsi lämmittelemään kylpylän saunoihin, joita olikin melkoinen määrä.

Järvisydän on yksi niitä paikkoja, jonne Saimaan alueella matkaavan kannattaa ehdottomasti hakeutua. Koko alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa jo majoitusvaihtoehtojen monimuotoisuus hengästyttää. Elämyshotelli, lasikattoinen maisemasviitti, huvila tai Saimaassa kelluva House Boat – onkohan maja puussa ainut, mikä enää puuttuu?

Suomalaisessa mittapuussa Järvisydän on jopa yllättävän ainutlaatuinen. Kirjoitan paikasta ja kokemuksista lähipäivien aikana oman blogijutun. Palan halusta näyttää teille sanoin ja kuvin, minkälainen Saimaan rantakeidas tänne korpien kätköihin piiloutuu. Järvisydän yllätti ja hämmästytti.

www.jarvisydan.fi

Tertin kartano

Järvisydämestä hurautettiin Mikkeliin, kaupunkiin, jossa järviä ja lampia on noin 700. Mikkelistä 5-tien varrelta löytyy kestosuosikkini, vaaleanpunainen viettelys Tertin kartano.

Varsinainen kartanorakennus aukeaa vasta myöhemmin kesäkuussa, mutta lounastamaan pääsee jo nyt Tertin kahvilaan. Rakastan Tertin savumuikkuja ja kun näin pleksin takaa savumuikkuleivän, valinta oli helppo. Maukas leipä oli juuri niin hyvää kuin Tertissä yleensä kaikki syötävä.

Hyvää paikassa on myös sellainen hauska leikkimielisyys. Kun alueella kulkee, joka puolella on visuaalisia yksityiskohtia, jotka ihastuttavat ja ilahduttavat. Kaikki on selkeästi tarkkaan mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Henkilökunnassa täytyy olla joku kaunosielu, joka loihtii kaikenlaisia kauniita asioita ympärilleen. Minä ainakin tulen aina hyväntuuliseksi Tertissä käydessäni.

Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata ruoka mielessä. Kotiin viemiseksi herkkupuodista löytyy paikan omia tuotteita mm. Tertin omaa ruusukuoharia. Yöpyäkin täällä voi. Pihapiirin aitassa on tasokkaita ja tunnelmallisia huoneita.

www.tertinkartano.fi

Kenkävero

Mikkelissä on toinenkin hennon vaaleanpunainen kaunotar – Kenkäveron vanha pappila. Pahoin ränsistymään päässeen vanhan pitsihuvilan entisöinti saatiin päätökseen 1990, jolloin sen ovet avattiin yleisölle. Onneksi rakennus pelastettiin viime metreillä. Olisi ollut karmeaa, jos tämä ihanuus olisi menetetty.

Kenkäveron päärakennuksessa toimii romanttinen kahvila-ravintola. Lisäksi vieressä on ympäri vuoden avoinna oleva kaupparakennus, jossa myydään suomalaista muotoilua ja pientuottajien valmistamia elintarvikkeita.

Kenkäveron pappila on oma suosikkikahvilani, kun näille kulmille satun. On jotenkin juhlavaa siemailla kahvia posliinikupista pääsalin kristallikruunun alla. Tosin tällä kertaa vähän harmitti kahvilan vitriinin tyhjyys. Olin niin odottanut tätä kahvilakäyntiä. Oliko lie kävijämäärä yllättänyt vai eikö vielä uskottu, että asiakkaita riittäisi?

Ihailen aina Kenkäveron tapaa koristella ympäristöä vuodenajan mukaan. Jouluaikaan rakennukset pukeutuvat jouluasuun, nyt oli hurmaavien kesäkukkien aika. Visualisti näyttää asuvan myös täällä. 5-tieltä on paikkaan hyvät opasteet.

www.kenkavero.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Lappi Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Retkeily Suomi

Teno ja Juutua – Lapin upeat joet kutsuvat muitakin kuin kalastajia

tiistai, toukokuu 19, 2020

Minne kannattaa suunnistaa, jos mies haluaa kalastaa ja vaimo kaipaisi jotain muutakin kuin pelkkää eräelämää?

Kesäkuukausia on vaikea kuvitella ilman veden läheisyyttä. Meillä matkustetaan kesäisin usein vesien äärelle myös miehen kalastusharrastuksen takia. Sopii minulle, kalastanhan vähän itsekin, mutta niin kauan, kun ei tarvitse päivätolkulla harrastaa telttaelämää.

Tässä jutussa mennään kahdelle minulle mieluisalle pohjoisen joelle. Jos ihan rehellinen olen, luonnonkauneuden lisäksi pidän näissä paikoissa myös siitä, että yöksi pääsee lakanoiden väliin ja illalla halutessaan hyvin syömään.

Blogiani seuranneet tietävät, että Lapilla on iso paikka sydämessäni ja Lapin luontoäidin syliin tulee ainakin kerran kesässä päädyttyä. Kun mies on intohimoinen kalastaja, vaimo kulkee usein kiltisti messissä ja sitä kautta monet kalamiesten (vai pitääkö nykyisin sanoa kalahenkilöiden) kohteet ovat tulleet tutuiksi.

Niin myös Lapin kaksi merkittävää kalastusjokea, Teno ja Juutua. Olen kerrassaan iloinen siitä, että olen saanut tehdä tuttavuutta näiden komeiden luonnontilaisten jokien kanssa. Minulle jo pelkästään kosken rannalla istuminen ja kuohuvan veden kokeminen on jotenkin hyvin terapeuttista ja voimaannuttavaa.

Minä nautin maisemista ja mies kalastaa. Joskus innostun vavan kanssa heilumaan itsekin.

Tenojoki – kuningasjoki

Jo ajomatka pitkin Suomen kauneimmaksi tieksi nimettyä Tenontietä Karigasniemeltä Utsjoelle on ihastuttava. Noin sadan kilometrin matkalla ajetaan välillä alhaalla Tenojokilaaksossa ja välillä noustaan ylemmäs törmälle.

Tenojoki on Suomen ja Norjan rajajoki. Yhteistä osuutta on reilun 150 kilometrin verran, mutta itse Tenolla on pituutta noin 360 kilometriä. Tosin lukemat vaihtuvat vähän sen mukaan, mistä kukakin katsoo varsinaisen Tenon alkavan.

Itse joen pääuoma alkaa jo käsivarren juuresta ja kulkee osan matkaa Inarijoen nimellä. Varsinaisen Tenojoen katsotaan alkavan Karigasniemeltä ja päättyvän Suomen puolella Nuorgamiin. Norjan puolella joki jatkaa vielä noin 50 kilometrin matkan ennen päätymistään Jäämereen.

Ylemmiltä osilta Teno on kapeampi. Mitä lähemmäksi Utsjokea tullaan, sitä leveämmäksi joki muuttuu.

Teno tunnetaan Pohjois-Euroopan parhaimpana lohijokena, tosin kalastussääntöjä on jatkuvasti tiukennettu. Siksi kannattaa tarkistaa lupatilanne ja rajoitukset etukäteen, jos mielit tänne hopeakylkisten perään.

Lohenkalastusta enemmän minua kiinnostavat Tenon kauniit maisemat. Pääosin kirkasvetinen ja hitaasti virtaava joki kulkee tuntureiden ympäröimässä jokilaaksossa. Rannat ovat kivikkoisia ja siellä täällä laajat hiekkasärkät nousevat veden pinnan yläpuolelle. Vaikuttavimmat kosket ovat Ylä- ja Alaköngäs.

Lohiveneparkki.

Oiva paikka Tenon majoitukselle on lähellä Utsjoen keskustaa oleva Lomakylä Valle. Tenon jokitörmällä sijaitsee niin yksittäisiä mökkejä kuin uudehko luhtihotelli. Olemme yöpyneet sekä mökissä että hotellissa ja molemmat ovat suositeltavia. Ikkunoista on mukavaa seurailla ohi lipuvia jokiveneitä ja kalastajien puuhia. Hotellilla on myös saamelaisiin ruokiin erikoistunut tasokas ravintola.

Kokemuksia Lomakylä Vallesta löydät täältä.

Utsjoen lähiretkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

Juutuanjoki, Inarin ykkönen

Toinen Lapin lempijoistani on Inarijokeen laskeva noin 10 kilometrin pituinen Juutuanjoki. Jos Teno on yksi Euroopan parhaimmista lohijoista, Juutuaa pidetään yhtenä Euroopan parhaista taimenjoista. Juutua on Inarin taimenen tärkein kutujoki.

Pidän Juutuan erämaisesta tunnelmasta, vaikka ollaankin aivan lähellä kunnan taajamaa. Osa joesta virtaa peräti keskellä Inarin kirkonkylää. Kannattaa käydä katsomassa Juutuan vaikuttavia koskia, kuten Ritakoskea ja Haapakoskea.

Kosken jatkuvassa viratuksessa on jotain kumman kiehtovaa.

Jos et jaksa kävellä pitkiä matkoja, useimmille Juutuan koskille pääsee melko helposti. Joen varrella on useita parkkipaikkoja, joista rantaan on vain muutaman sadan metrin matka.

Mukava tapa tutustua Juutuanjokeen on tehdä vajaan kuuden kilometrin mittainen rengasreitti, jossa joen ylitys tapahtuu riippusiltaa pitkin Jäniskosken yli. Reitti on helpohko ilman suuria nousuja ja laskuja.

Muutenkin Inarin alue on ihanteellista kaiken tasoiseen retkeilyyn. Lähellä on mm. Lemmenjoen kansallispuisto ja Hammastunturin erämaa-alue. Ja jos näillä kulmilla liikut, kannattaa käydä tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, jossa toimii myös Ylä-Lapin luontokeskus. Siidassa on muuten erinomainen museokauppa, jossa on myynnissä hienoja saamelaisia käsitöitä, kuten koruja ja laukkuja.

Juutua on sopiva niin kalastajalle kuin retkeilijälle.Juutuan yli pääsee Jäniskosken riippusiltaa pitkin.

Juutualla käydessämme olemme yöpyneet Inarin Kultahovissa, joka on toiminut perheomisteisena hotellina jo yli 80 vuotta. Hieman retrohenkinen päärakennus kunnostettiin täysin vuosina 2014-2015. Lisäksi hotellilla on joen rantamaisemissa erillinen koskihotelli, joka on ollut meille mieluinen. Huoneet ovat melko pelkistetyt, mutta telttayöpymisten jälkeen on ollut ihanaa päästä huoneeseen, jossa on oma sauna.

Kultahovissa kannattaa myös syödä, sillä hotellin Aanaar ravintola on kokemustemme perusteella hyvä. Useita palkintoja kerännyt ravintola valittiin hiljattain Suomen gastronomisen seuran toimesta vuoden ravintolaksi 2020. Erityisen iloinen olen siitä, kun tällaiset huomionosoitukset menevät kasvukeskusten ulkopuolelle.

Saamelaiskunnassa ollaan. Lähiruokaa parhaimmillaan. Kannattaa ehdottomasti maistaa Inarin siikaa.

Näissä molemmissa paikoissa pystyy yhdistämään hienosti luontoretkeilyn ja kalastuksen. Mies saa kalastaa sielunsa kyllyydestä ja minulle riittää omaa tekemistä ja tutkittavaa ympäröivässä luonnossa.

Illalla päästään yhdessä hyvin syömään. Tosin sen jälkeen, kun mies on ensin siivonnut päivän kalasaaliinsa. Sori Kultahovi. Viimeksi taisi jäädä vähän harjuksen suomuja jälkeemme.

Inarin retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista