Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Ravintolat Suomessa

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

4 x ravintola Lappeenrannassa: pihvipaikasta kulttuurikuppilaan

keskiviikko, elokuu 5, 2020

Mikä näistä paikoista olisi sinulle sopivin: kotoisan trendikäs viinibaari, koko kansan kultturelli sulatusuuni, terassi-idylli Saimaan päällä vai kaupungin paras pihvipaikka? Mepä kierrettiin nämä kaikki.

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Mietittiin ystävän kanssa kerran, että on aika selittämätön juttu, mikä tekee jostain ravintolasta viihtyisän. Mikä on se tekijöiden summa, miksi tietyssä paikassa vain viihtyy toista enemmän?

Toki ainakin itselleni sisustuksella on vaikutusta, mutta se ei kuitenkaan ole kaikki. Jos sisustus jää lähinnä kulissiksi ja henki puuttuu, ravintola tuntuu joko tylsältä, kylmältä tai vieraalta. Siellä ei vaan yksinkertaisesti tunne oloaan kotoisaksi.

Ystäväpariskunnan kanssa kierrettiin heinäkuun illassa katsastamassa pitkästä aikaa meille kaikille tutun Lappeenrannan ravintolatarjontaa. Jokainen käymistämme ravintoloista oli meille entuudestaan tuttuja, mutta nyt yritimme ottaa paikkoihin tuntumaa turistin silmin. Miksi nämä kaikki neljä ravintolaa ovat niitä, joihin tulee aina mentyä uudestaan?

Poimimme kustakin paikasta meidän mielestämme parhaat puolet, tosin kriittiset silmämme löysivät myös jotain miinustakin. Tässä kokemuksemme neljästä hyvin erilaisesta lappeenrantalaisesta ravintolasta:

Lehmuskujaa pitkin seuraavalle rastille.

Venn

”Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät, viini ja ruoka” lukee Vennin sloganissa. Tämä kertonee hyvin Vennin mutkattomasta ilmapiiristä. Tämä on ravintola, minne on mukava poiketa viinilasilliselle ystävien kanssa.

Viime vuoden marraskuussa Original Sokos Hotel Lappeen kainaloon avautunut Venn on leikkisä pistäytymispaikka, mutta myös ehdottomasti varteen otettava paikka ruokailuun, etenkin kevyempään sellaiseen. Vennin levyt ja lankut ovat kivasti koottuja herkkukattauksia ja sopivat erinomaisesti jaettavaksi.

Kannattaa kokeilla myös Vennin All Day Brunchia. Voin suositella lämpimästi tätä koko ravintolan aukioloajan saatavaa laudallista suolaisia ja makeita herkkuja. Kokemuksia ystävien kanssa tehdystä aiemmasta testireissusta voit lukea täältä.

Kesän kiva uutuustuote olivat Vennin kesäkannut. Reilun parin kympin hintaiset juomasekoituskarahvit toimivat pienellä porukalla. Meidän kannuvalinta oli tällä kertaa kesän hittijuoma Aperol Spritz, vaikka pahan vastuksen laittoi Marjanpoimijan erikoinen.

Venn on minulle ehdottomasti yksi Lappeenrannan suosikkiravintoloista. Tänne on helppo tulla yksin, kaksin tai isommalla porukalla. Ravintolalla on myös kesäterassi, jossa voi ottaa rennosti vennmäiseen tyyliin vaikka säkkituolissa.

Vennin plussat:

– kiva ja leikkisä sisustus, osittain trendikäs, osittain kotoinen

– yhtälailla viihtyisä pistäytymispaikka yksin ostosten lomassa tai illanistujaismesta ystävien kanssa

– herkullisia jaettavia annoskomboja

– livemusailtoja

– hintataso melko edullinen (paljon S-etukortti tarjouksia)

Vennin miinukset:

– ravintola on hotellin aulan ja kauppakeskuksen välimaastossa, joten ajottain hieman taustahälyä

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/venn-lappeenranta

Vennin ilme on iloinen.Plussaa elävästä musiikista…ja kivasta terassista.

Kasinoterassi

Lupasin paljastaa teille aiemmin omasta mielestäni Lappeenrannan parhaan kesäterassin. Kasinoterassi se on, ehdottomasti.

Voiko terassilta enempää vaatia? Kasinoterassi on paraatipaikalla Lappeenrannan satamassa, ei vain Saimaan rannalla, vaan itse asiassa kokonaan Saimaan päällä.

Vieressä on rivistö vanhoja lehmuksia ja toisella puolella sininen Saimaa, jolla pörräilevää veneliikennettä on kiva seurailla. Ja kauempana seisovat rivissä Prinsessa Armada, vanha höyrylaiva Suvi-Saimaa ja Saimaan risteilyalukset. Kasinoterassin miljöö on täydellinen.

Tämä on se paikka, jossa ehkä kaikkein mieluiten Lappeenrannassa tilaan pullon kuohuvaa. Maisemissa on jotain niin juhlavaa, että väkisin tekee mieli kilistellä.

Vinkki: parkkeeraa tänne ilta-aikaan. Auringonlaskiessa Saimaalla on kovin romanttista ja pimeän tullen on kiva katsella valaistua suihkulähdettä ja laivoihin syttyviä valoja.

Kasinoterassin plussat:

– sijainti ja näköalat, Saimaata 100 %:sesti

– viileänä iltana tuulelta suojattu kulmaus on kiva

– kohtuuhintaista skumppaa

– esiintyjiä silloin tällöin

Kasinoterassin miinukset:

– suurin osa terassista paljolti sään armoilla

– ruokatarjontaa pieniä snacksejä lukuunottamatta ei ole

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/kasinoterassi

Sininen hetki Saimaalla.Chin chin kesälle.

Angus Steak & Wine

Varteenotettava ruokaravintola. Tulipa taas todistettua, että tämä on kaupungin paras pihvipaikka ja täällä saa ainakin mieheni mielestä parhaan pippuripihvin, ikinä. Kiitosta meidän porukalta tuli myös karitsan sisäfileestä.

Liharuokien lista on monipuolinen, mukana myös vähän harvinaisempia raaka-aineita kuten kengurua ja saksanhirveä.

Anguksen plussat:

– pihvin paisto ja lihan laitto täällä osataan

– moniin annoksiin pystyi itse valitsemaan lisukkeet ja jopa kastikkeen

– äärimmäisen ystävällistä palvelua

Anguksen miinukset:

– kesäaikaan tummasävyinen paikka tuntuu synkältä

– jäimme miettimään, että kaipaisiko ravintola jo vähän päivitystä

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/angus-steak-wine

Tapaksia pieneen nälkään.

Lamppu

Jos Venn on trendikäs, tästä ravintolasta on trendikkyys kaukana. Lamppu on historiallisen kulttuuriravintolan maineessa oleva legenda. Ravintola on toiminut Lappeenrannassa jo vuodesta 1965 nimellä Kolme Lyhtyä. Paikkakuntalaisten suussa paikka muuttui Lampuksi, joten tammikuussa 2018 ravintolan nimi vaihdettiin oikeasti Lampuksi.

Koko kansan sulatusuuni tai kansankuppila kuvaisivat minusta ehkä parhaiten Lamppua. Asiakaskunta on yllättävän kaiken ikäistä ja kaiken kirjavaa. Siinä onkin ehkä se juttu, mikä tekee tästä ravintolasta kiinnostavan.

Lampussa on omanlaisensa värikäs ilmapiiri ja tunnelma. Voisin kuvitella, että tämä on se paikka, missä helpoiten ajautuu juttuun ventovieraan kanssa.

Lampun terassi on Lappeenrannan ”ravintolasuoralla”. Täällä on mukava seurailla kävelykadun elämää ja siemailla täydellistä Irish Coffeeta, kuten me teimme.

Lampun plussat:

– kiinnostavaa vanhan paikan kerroksellisuutta niin miljöössä kuin asiakaskunnassa

– suvaitseva ilmapiiri, täällä on tilaa kaikille ja kaikenlaisille

– ilmaisia bändi-iltoja

– täällä voi tanssia, vaikka lattia onkin pieni

– hintataso

Lampun miinukset:

– ajanpatinaa hyvässä ja pahassa

– ahtaanoloinen silloin, kun paikka on täysi

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/lamppu

Lampussa on kirjastohuone.Nuorta energiaa. Paikallinen nouseva tähti Aston Kalmari.Yömyssyt Lappeenrannan yössä.

Onko sinulle näissä tuttuja paikkoja?

Lisää juttua meidän staycationista Lappeenrannassa ja vinkkejä kaupunkiin löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Kaksi ystäväpariskuntaa ja onnellistamisen viikonloppu Lappeenrannassa

lauantai, elokuu 1, 2020

Miten voi hotellissa yöpyä laiturin nokassa? Missä syö Lappeenrannan parhaan pihvin ja mikä on kaupungin paras terassi? Entä miksi ajauduimme availemaan salaperäisiä lukkoja?

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Rakastan hotelleissa yöpymistä. Hotellielämässä on jotain kutkuttavaa nostetta, joka kiikuttaa hetkeksi arjen yläpuolelle. Se tunne, kun tsekkaat itsesi sisään, nouset hissillä kerroksiin ja avaat tulevan yöpymispaikkasi oven, on jollain lailla juhlavaa. Sinulla on ympärilläsi uusi maailma, jonka vieraana voit hetken vain nautiskella mukavista asioista.

Joku on laittanut paikat kuntoon sinua varten. Sijannut vuoteet sileillä lakanoilla ja viikannut pyyhkeet odottamaan ottajaansa. Ympärillä vallitsee järjestyksen harmonia. Jokainen tyyny on ojennuksessa ja jokainen tavara pöydällä omalla paikallaan.

Ja aamulla sinua odottaa valmiiksi katettu runsas aamiainen. Kaikki on hetken ihanan huoletonta. Siinä syitä, miksi niin mieluusti irrottaudun välillä hotelliasiakkaaksi.

Sokos Hotellien missio on onnellistaminen, mikä kertoo jo paljon. Arjen tai juhlan asiat voivat olla pieniä juttuja, tekoja ja huomioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Tällä kertaa me lähdimme onnellistamaan itseämme läheisimmän ystäväpariskunnan kanssa.

Tervetuloa hotelliin. ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle…?”

Staycation – hotelliin omaan kaupunkiin

Hotelliin voi mennä vain majoittumaan, mutta hotelliin voi mennä myös nautiskelemaan. Siksi ei aina tarvitse matkustaa kauas. Vai mitä tykkäätte siitä, että ystävien kanssa aloitettiin viikonlopun vietto perjantai-iltapäivänä kotikaupungissamme Lappeenrannassa, Original Sokos Hotel Lappeessa?

Tapasimme hotellilla suoraan töistä tulleet ystävämme, kiireisen yrittäjäpariskunnan, jolla vapaa-aika on todella kortilla. Tässäkin suhteessa jokainen säästetty tunti oli heille itselleen enemmän aikaa. Ja enemmän mukavaa yhdessäoloaikaa meille kaikille.

Nuo usein vastaan hangoittelevat miehet oli myös helpompi saada mukaan tällaiselle lähikeikalle. Kotikulmilla kun pysyttiin, tarvittiin huomattavasti vähemmän minkäänlaista säätöä.

Majapaikka ”Saimaalla” laiturin kupeessa

Original Sokos Hotel Lappee sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa lähellä kaikkea. Hotellin sijainti on ihanteellinen monellakin tapaa. Se on yhteydessä kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen Iso-Kristiinaan, joten hotellista pääsee sujuvasti sisäkautta pujahtamaan ostoksille. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Lappeenrannan kaupunginteatteri ja elokuvateatteri.

Kaupunkiin tutustuvalle kaikki merkittävä on riittävän lähellä. Kävelyetäisyydellä ovat Lappeenrannan ykköspaikat: tori, Linnoitus ja satama-alue.

Minua vähän nauratti, kun mies meillä valitti, ettei hänellä ole mitään päälle pantavaa. Tai kuulema on, mutta kun vaimo ei anna laittaa erävaatteita hotelliin. Niinpä me ensin kurvasimme katsomassa Iso-Kristiinan miesten muotia ja jotain sieltä mukaan tarttuikin.

On loistoidea, että Saimaan rantakaupungissa sijaitseva hotelli on ottanut huoneiden ja yleisten tilojen sisustukseen Saimaa-teeman. Miehen kanssa yövyttiin Superior-huoneessa nimeltään romanttinen Laituri. Koko seinän mittainen auringonlaskukuva Saimaalta antoi huoneelle miellyttävän seesteisen tunnelman. Tässä huoneessa tulee pakosti kesäfiilis ympäri vuoden.

Hauskalta kuulostavat myös muut Superior Queen-huoneet: hempeä Auringonlasku, kohtalokas Kuutamo, raikas Purjehdus, perinteikäs Vanha kanava, rouhea Uitto, hellyttävä Lumi-Kuutti ja nostalginen Mökki. Jokainen näistä huoneista on omaleimaisen uniikki.

Ensin vähän ostoksille.Sitten huoneeseen ”Saimaalle”.Kuka voi vastustaa hotellisänkyä?

Viikonloppu alkuun saunalla ja uimisella

Meidän perjantainen iltapäivämme käynnistyi rentouttavasti omalla privaattisaunalla. Vaikka hotellilla on yleinen saunavuoro, oma sauna ja oma tila oman porukan kesken on huomattavasti mukavampaa.

Työpäivän jälkeen nälkä oli hirmuinen, joten eipä olisi voinut olla otollisempaa hetkeä saunan seurustelutiloissa odottaville herkuille. Ravintola Vennin lankut oli lastattu maukkailla ja värikkäillä antipasteilla. Ja pöydällä odotti samppanja jäissä. Saattoi tältä samppanjafriikiltä päästä syvä huokaisu silkasta ihastuksesta. Mikä ihana viikonlopun aloitus!

Saunomisen välillä oli virkistävää pulahtaa uimaan. Yllätyimme altaan koosta. Sokos Hotel Lappeen reilun kokoisessa uima-altaassa todellakin pystyi kunnolla uimaan. Ja jos kuntoilu muuten kiinnostaa, ennen saunaa saa hien pintaan vieressä olevalla kuntosalilla.

Näillä elementeillä lähtee käyntiin paras perjantai.

Kukkamekko päälle ja Lappeenrannan iltaan

Mökkiviikonloppujen vastapainoksi oli kiva laittaa parempaa päälle ja lähteä ystävien kanssa katsastamaan Lappeenrannan kesämeininkiä. Totesimme kaikki, että on se vaan kummallista, miten harvoin tulee omassa kotikaupungissa käytyä missään.

Kun hotellista lähdettiin kaupungille, tuli sellainen hauska tunne kuin oltaisiin turisteina kotikulmilla. Tuttuja paikkoja alkoi tarkastelemaan ihan uusista näkökulmista.

Minusta yksi Lappeenrannan mukavimmista ravintoloista on Sokos Hotel Lappeen alakerran uudehko viinibaari Venn, jossa poikkesimme aperitiiveilla ennen syömään menoa. Sen lisäksi, että paikasta saa hyvää ruokaa, kelpo viinejä ja kivoja drinksuja, Venn on viihtyisä. Vähän kuin kodikas olohuone.

Nyt naurattaa.Chin chin kamut!

Kaupungin paras pihvipaikka

Illaksi meille oli varattu pöytä Angus Steak & Wine ravintolaan. Muutaman kerran on tullut aiemminkin syötyä täällä ja hyväksi havaittua. Näin valoisana aikana ravintola tuntuu vähän synkältä tumman värimaailmansa ansiosta, mutta ei kannata antaa sen haitata. Ruoka on hyvää ja palvelu erinomaista.

Alkuruuista meidän suosikeiksi nousivat Anguksen muikkuleivät. Rapsakat voissa paistetut muikut saaristolaistyyppisellä leivällä olivat toimiva yhdistelmä.

Nimensä mukaan Angus on parhaimmillaan pihveissä. Liharuokien lista on monipuolinen ja hyvä asia on, että useimpiin annoksiin voi lisukkeet valita itse. Miehen mielestä ravintolan klassinen pippuripihvi oli paras pippuripihvi ikinä. Kauaksi ei kyllä jäänyt karitsan sisäfilekään valkosipuliperunoilla. Täydellinen kypsyys ja maistuvat lisukkeet.

Itselläni ei ollut Vennin antimien jälkeen enää kova nälkä, joten tyydyin nautiskelemaan kaikkea pientä Anguksen tapaslautaselta.

Jälkkäriksi nautittiin paahtovanukasta, marjaviettelystä ja espressomartinia. Näillä eväin oltiinkin jo aika täydellisessä euforiassa.

Anguksessa on muuten viinikellarin yhteydessä kiva erillinen tila pienen porukan tapaamisiin. Ollaan oltu täällä kummipojan valmistujaisjuhlissa ja tuo viihtyisä kabinetti jäi erityisesti mieleen.

Anguksen jälkeen jatkettiin tutkailemaan Lappeenrannan iltaelämää. Näistä kokemuksista tulee oma juttunsa vähän myöhemmin. Siinä paljastan, mikä minusta on kaupungin ehdoton ykkösterassi.

Valinnan vaikeutta.Ja hymy senkun levenee.Kai se jälkkäri voi olla tämmöinenkin.

Lukkojen taakse mysteereitä ratkomaan

Onneksi hotellillamme sai viikonloppuisin aamiaista vähän myöhempään, aina klo 10.30 asti. Tässä iässä sitä tarvitsee kummasti edellisen illan baarikierroksen jälkeen riittävästi aamuista palautumisaikaa.

Original Sokos Hotel Lappeen aamiainen tarjoillaan vastikään valmistuneessa Aamiaisravintola Sagassa. Tila oli kivan raikas ja valoisa. Aamu on huomattavasti mukavampi aloittaa ilmavassa ja valoisassa miljöössä.

Monta noutopistettä takasivat sen, ettei buffet-pöytiin päässyt syntymään ruuhkia. Aamiainen oli riittävän runsas ja mukava oli huomata, että leipäpöydästä löytyi minusta Suomen parhaita Rikkilän Leivän sämpylöitä.

Joku oli laittanut kaiken tämän minua varten. Aamiaisravintola Sagan uusi ilme oli oikein onnistunut.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti jotain ihan ennen kokematonta. Tai no, kaksi meistä oli tehnyt tuttavuutta asian kanssa muualla jo aiemmin, mutta minä olin ihan pihalla koko jutusta.

Meille oli varattu aamupäivästä aika Room Escape Lappeenrantaan. Olin aiemmin kuullut näistä pakopelihuoneista, mutta oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman piti.

Tapasimme mysteeripäällikkö Annan, joka opasti meidät pakopelihuoneen sääntöihin ja kertoi taustatarinan, jota meidän piti ryhmänä lähteä selvittämään. Tehtävämme oli selvittää tiemme ulos lukitusta huoneesta lukkoja avaavien vihjeiden avulla. Samaan aikaan mysteeripäällikkö tarkkaili toimiamme tv-ruudun välityksellä. Siinä tilanteessa, kun homma ei edennyt, saimme auttavia lisävihjeitä.

Täytyy myöntää, että itse en ollut tällä kentällä ihan omimmillani. Liekö johtunut siitä, ettei oma looginen päättelykykyni ole sieltä parhaimmasta päästä? Mutta onneksi porukassa oli niitä, jotka oivalsivat nopeammin ja juttu eteni. Tosin tämä case olikin kinkkisempi kuin kuvittelimme ja ihan loppuun saakka emme ennättäneet hommaa viemään.

Huoneissa kuvaaminen oli kielletty, enkä ikävä kyllä voi muutenkaan paljastaa, mitä kaikkea juttuun kätkeytyi.

Suosittelen, menkää kokeilemaan ja testaamaan millainen on oma ongelmanratkaisukykynne. Tämä on loistava tapa tehdä jotain ihan uudenlaista vaikka työporukalla ja testata samalla yhteistoimintaa pienen paineen alla. Kummasti näinkin pienessä ajassa luonteenpiirteet ja kunkin ominaisuudet nousevat esille.

Ikävä kyllä, sitten oli aika sanoa heipat. Taas minä muistan, miksi on niin tärkeää tavata välillä ystäviä ja tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikenlaista hauskaa. Selvästi olimme onnellistuneet.

Ja muistan minä taas senkin, miksi kannattaa välillä mennä hotelliin. Prisman kautta mentiin kotiin laittamaan ruokaa.

https://www.sokoshotels.fi/fi/lappeenranta/sokos-hotel-lappee

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Havaintoja Helsingistä – pari ravintolasuositusta ja asiaa viinibaareista

lauantai, heinäkuu 4, 2020

Helsinki on aina hyvä matkaidea. Tulipa taasen todistettua, miten mukavaa oli hypätä kaakonkulmalta junaan ja viettää pari päivää hengaillen Helsingissä.

Erityisesti näin koronatylsyyden jälkeen tuntui virkistävältä nähdä pitkästä aikaa elämää ympärillään. En voi sille mitään, että aina kun täältä ”maaseudulta” lähtee pääkaupunkiin, siihen sisältyy jotain käsittämättömän kihelmöivää jännityksen ja odotuksen tunnetta. Minussa asuu näköjään edelleen se pikkutyttö, jolle Helsinki on sama kuin Linnanmäki ja sen ihmeellinen huvipuistomaailma.

Koronakuukausien rajoittuneessa maailmassa ehdinkin jo kaipaamaan kahviloita, viinibaareja ja hyvää ravintolaruokaa. Ei siis ihme, että ystäväni ja minun tämän kertainen pääkaupunkiretki keskittyi olennaiseen – notkuttiin viinibaareissa ja käytiin syömässä maukkaasti parissa omaleimaisessa ravintolassa.

Nyt muuten kannattaa kytätä hotellitarjouksia. Ulkomaisten matkailijoiden puuttuessa hotelleista saa huoneita aika kuluttajaystävälliseen hintaan. Ystäväni oli jostain bongannut Jätkäsaaren Clarioniin edukkaan huonehinnan. Maksoimme kahden hengen huoneelta aamiaisella rapiat 80 euroa vuorokaudelta, mitä voi pitää Helsingin hintatasossa hyvin kohtuullisena.

Täytyy tosin myöntää, että Jätkäsaaren Clarionia enemmän pidän lentokentän Clarionista. Siinä on minusta enemmän lämpöä ja hauskoja yksityiskohtia. Jätkäsaaren Clarionista jäi vähän pelkistetty ja totinen vaikutelma. Sitä paitsi huone oli älyttömän pieni.

Tykkäsin Jätkäsaaren Clarionin ilmavista aulatiloista ja designkalusteista. Ylimmän kerroksen uima-altaalta avautuivat kivat merelliset maisemat.

Ystäväni seuraa aktiivisesti Helsingin ruokamaailmaa ja hän onnistuukin yleensä löytämään kaupungin ravintoloista nappivalintoja. Niin tälläkin kertaa.

Yritimme ensimmäisenä iltana päästä syömään huippusuosittuun Baskeri & Basso bistroon. Tiistai-illan ainut vapaa aika olisi ollut klo 23, jonka skippasimme suosiolla. Sen sijaan saimme pöydän saman paikan viinibaarista Basbas & Staffista.

Jos jotain voi päätellä tämän karvalakkipuolen ruuasta, kovan luokan helmipaikka on kyseessä. Basbas on mutkaton. Lyhyt menu näkyy liitutaululta seinältä, samoin viinit. Valitsimme 36 euron hintaisen menun, johon saattoi listan tarjonnasta valita kaksi alkuruokaa, yhden pääruuan sekä yhden jälkkärin. Valitsimme molemmat eri ruuat, jolloin pääsimme maistelemaan lähes koko menun läpi.

Kaikki, mitä pöytiin tuotiin, oli erinomaista. Ruuissa maistuivat laadukkaat raaka-aineet. Oma suosikkini oli ehdottomasti härkätartar ja pidin paljon myös pääruuastani kuhasta fenkolisiemenvoikastikkeessa.

Pieni miinus täytyy antaa rutiininomaisesta ja himpun verran välinpitämättömän tuntuisesta tarjoilusta. Tarjoilijaa ei tuntunut pätkän vertaa kiinnostavan pidimmekö ruuasta.

Basbas

Seuraavan illan valinta vei meidät Kasarmikadulle. Puhtaasti pohjoismaisia makuja tarjoileva ravintola Spis on pienen pieni. Laskimme, että asiakaspaikkoja on ainoastaan 14.

Ravintolan miljöö on mielestäni siinä rajalla, että onko se jopa liian rustiikkinen, mutta joka tapauksessa Spis on kodikas ja ilmapiiri välitön. Ja kodikkuutta lisää erinomainen ja huomaavainen palvelu. Kolmen ruokalajin menun hinta vaihteli 39 – 45 euron välillä.

Ruuasta välittyi hienostunut makumaailma. Sanoisin, että tämän sympaattisen ravintolan ruoka on rakkaudella valmistettua. Jos jotain miinusta pitäisi etsiä, jälkiruoka oli minusta liian pieni 🙂 Kuusenkerkkäjäätelöä olisi uponnut toinen mokoma palleroinen.

Spis

Edelliset ravintolakäyntini ovat Espanjasta ajalta ennen koronaa. En voi mitään sille, että Espanja-kauden jälkeen on aina yhtä vaikeaa tottua suomalaisiin viinien hintoihin. Päähäni ei mene, että 12 cl perusviiniä kustantaa lähes 10 euroa ja jos haluat jotain vähän parempaa, kymppi ei ole lasillisesta viiniä raha eikä mikään.

Suhteessa ruokaan, viini on minusta ravintoloissa Suomessa liian kallista. Ymmärrän kyllä, että katetta tarvitaan, jotta yritykset säilyvät hengissä, mutta siltikin viinien kertoimet ovat järkyttävän korkeat. Ehkä tarvitsen jälleen vähän aikaa tottuakseni maan tavoille.

Tulihan tälläkin matkalla muutama viinibaari korkattua. Olen tottunut siihen, että reissuillani tapahtumat voivat saada yllättäviä käänteitä. Niin nytkin. Menimme lempparimestaani viinibaari Briccoon nauttimaan lasilliset kuohuvaa, mutta jotenkin kummasti löysimmekin itsemme kokonaisesta viinitastingistä. Päästiin tutustumaan Italian Friulin alueen viineihin, joista erityisesti mineraaliset valkkarit olivat mieleeni.

Bricco

Helsinkiläinen viinibaarimaailma on melkoisen kirjavaa. Joku on steriili, toinen rauhaton, kolmas kallis ja neljäs turhan hienosteleva. Jäin jälkeenpäin mietiskelemään, mikä on se salaisuus, miksi joku paikka tuntuu niin kotoisalta, vaikka miljöö olisi kuinka simppeli. Toinen paikka taas on satsannut pitkän pennin hienoon sisustukseen, mikä tuntuu lähinnä lavasteelta tunnelman puuttuessa täysin.

Odotan hyvältä viinibaarilta sitä, että se huomioi kaikenlaiset asiakkaat. On hienoa ja kunnianhimoista pitää valikoimissa harvinaisuuksia ja helmiä, mutta tarvitaan myös sellaista edullisempaa peruskauraa. Ainakin itse kaipaan useimmiten lasillista järkihintaista kuohuvaa. Arvostan myös sitä, jos lasillisesta aitoa samppanjaa selviää ilman maltaita.

Hyvässä viinibaarissa ei saa olla liikaa meteliä. Inhoan sitä, jos taustalla pauhaa jumputtavaa teknoa. Viinibaariin mennään usein seurustelemaan, joten olisi mukava, jos voisi keskustella normaali volyymilla.

Kun näin korona-aikaan puhutaan paljon hygieniatason parantamisesta, oli ikävää huomata, että eräässäkin paikassa viinilasin reunalla tervehti edellisen asiakkaan huulipuna. Tai että lattialle vierähtänyt viinipullonkorkki pantiin takaisin pullon suulle ilman minkäänlaista huuhtelua. Hyvään hygieniaan kannattaisi nyt kyllä panostaa.

Lasillinen kohtuuhintaista kuohuvaa, kiitos.

Ensi viikolla lähdetään miehen kanssa pitkästä aikaa risteilemään. Kohteena on Maarianhamina, joka on minulle vähän kuin ulkomaille menisi. Tarinaa Viking Linen uutuustuotteesta tulossa ensi viikolla.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Suomi

3 x matkavinkki Järvi-Suomen sydämeen – nämä ainutlaatuiset kohteet kannattaa nähdä

torstai, kesäkuu 4, 2020

On matkailukohteita ja sitten on ihanuuksia. Jo näiden takia kannattaa laittaa Etelä-Savo kesäsuunnitelmiin.

Maanantai 1.6. oli merkillinen päivä. Ensiksi sen takia, että koronarajoituksia purettiin ja kahvilat ja ravintolat saivat pitkän tauon jälkeen avata ovensa. Olin odottanut jo kieli pitkällä päästäkseni välillä ulos syömään tai nauttimaan kahvia ja paakkelsia kivoihin kahviloihin.

Merkillinen päivä se oli myös sen takia, miten paljon mukavia asioita mahtui ensimmäiseen viralliseen kesäpäivään. Otettiin ystäväni kanssa oikein matkaöverit ja kierrettiin saman päivän aikana kolme Järvi-Suomen ihastuttavaa matkailukohdetta. Tuntui kuin tylsyyden riuduttama olemukseni olisi puhjennut jälleen elämään. Terhakoiduin kuin vettä saanut nuutunut hortensia.

En tiedä uskaltaako ketään houkutella tällä hetkellä vielä matkailemaan, mutta oma kokemukseni on, että nyt on hyvä aika tehdä ainakin lähimatkoja. Lomakausi ei ole vielä kuumimmillaan, porukkaa on liikkeellä vähänlaisesti ja turvavälit on ollut helppoa pitää. Arvostan myös sitä, että hygieniaan on kiinnitetty paljon huomiota ja esimerkiksi käsidesiä näytti olevan vähän joka tiskillä.

Hotel & Spa Resort Järvisydän

Heräsin kesäkuun ensimmäisenä aamuna kerrassaan kauniista huoneesta. Olin blogimatkalla Hotel & Spa Järvisydämessä Rantasalmella ja yövyin heidän ihastuttavan elämyshotellin suitessa. Luonnonmateriaalit hirsi ja kivi ympärillä lämmittivät mieltä ja huippuhyvä sänky alla sai pitkittämään heräämistä uuteen päivään. Kahisevan peiton alta ei olisi raaskinut millään nousta. Tämä hotelli on tehty nautiskelua varten.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Järvisydämen kylpylään, josta olin nähnyt aiemmin kauniita kuvia. Osasin odottaa paljon, enkä pettynyt. Kylpylä oli soma kuin mikä, eikä mikään ollut feikkiä. Luonnonmateriaaleja oli käytetty hienosti, kuten rakennettu seinämiä valtaisista kivenjärkäleistä. Tuli onnellinen ja kiitollinen olo siitä, kun pystyi aloittamaan päivän näin nautinnollisesti.

Kylpylästä oli käynti ulos järvivedellä täytettyihin uima-altaisiin tai halutessaan pääsi uimaan vaikka Saimaan aaltoihin. Rohkaisin mieleni ja pulahdin virkistävään veteen, vaikka kylmästä vedestä en kauheasti pidäkään. Tulipahan talviturkki heitettyä. Toisaalta saman tien pääsi lämmittelemään kylpylän saunoihin, joita olikin melkoinen määrä.

Järvisydän on yksi niitä paikkoja, jonne Saimaan alueella matkaavan kannattaa ehdottomasti hakeutua. Koko alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa jo majoitusvaihtoehtojen monimuotoisuus hengästyttää. Elämyshotelli, lasikattoinen maisemasviitti, huvila tai Saimaassa kelluva House Boat – onkohan maja puussa ainut, mikä enää puuttuu?

Suomalaisessa mittapuussa Järvisydän on jopa yllättävän ainutlaatuinen. Kirjoitan paikasta ja kokemuksista lähipäivien aikana oman blogijutun. Palan halusta näyttää teille sanoin ja kuvin, minkälainen Saimaan rantakeidas tänne korpien kätköihin piiloutuu. Järvisydän yllätti ja hämmästytti.

www.jarvisydan.fi

Tertin kartano

Järvisydämestä hurautettiin Mikkeliin, kaupunkiin, jossa järviä ja lampia on noin 700. Mikkelistä 5-tien varrelta löytyy kestosuosikkini, vaaleanpunainen viettelys Tertin kartano.

Varsinainen kartanorakennus aukeaa vasta myöhemmin kesäkuussa, mutta lounastamaan pääsee jo nyt Tertin kahvilaan. Rakastan Tertin savumuikkuja ja kun näin pleksin takaa savumuikkuleivän, valinta oli helppo. Maukas leipä oli juuri niin hyvää kuin Tertissä yleensä kaikki syötävä.

Hyvää paikassa on myös sellainen hauska leikkimielisyys. Kun alueella kulkee, joka puolella on visuaalisia yksityiskohtia, jotka ihastuttavat ja ilahduttavat. Kaikki on selkeästi tarkkaan mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Henkilökunnassa täytyy olla joku kaunosielu, joka loihtii kaikenlaisia kauniita asioita ympärilleen. Minä ainakin tulen aina hyväntuuliseksi Tertissä käydessäni.

Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata ruoka mielessä. Kotiin viemiseksi herkkupuodista löytyy paikan omia tuotteita mm. Tertin omaa ruusukuoharia. Yöpyäkin täällä voi. Pihapiirin aitassa on tasokkaita ja tunnelmallisia huoneita.

www.tertinkartano.fi

Kenkävero

Mikkelissä on toinenkin hennon vaaleanpunainen kaunotar – Kenkäveron vanha pappila. Pahoin ränsistymään päässeen vanhan pitsihuvilan entisöinti saatiin päätökseen 1990, jolloin sen ovet avattiin yleisölle. Onneksi rakennus pelastettiin viime metreillä. Olisi ollut karmeaa, jos tämä ihanuus olisi menetetty.

Kenkäveron päärakennuksessa toimii romanttinen kahvila-ravintola. Lisäksi vieressä on ympäri vuoden avoinna oleva kaupparakennus, jossa myydään suomalaista muotoilua ja pientuottajien valmistamia elintarvikkeita.

Kenkäveron pappila on oma suosikkikahvilani, kun näille kulmille satun. On jotenkin juhlavaa siemailla kahvia posliinikupista pääsalin kristallikruunun alla. Tosin tällä kertaa vähän harmitti kahvilan vitriinin tyhjyys. Olin niin odottanut tätä kahvilakäyntiä. Oliko lie kävijämäärä yllättänyt vai eikö vielä uskottu, että asiakkaita riittäisi?

Ihailen aina Kenkäveron tapaa koristella ympäristöä vuodenajan mukaan. Jouluaikaan rakennukset pukeutuvat jouluasuun, nyt oli hurmaavien kesäkukkien aika. Visualisti näyttää asuvan myös täällä. 5-tieltä on paikkaan hyvät opasteet.

www.kenkavero.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Lappi Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Retkeily Suomi

Teno ja Juutua – Lapin upeat joet kutsuvat muitakin kuin kalastajia

tiistai, toukokuu 19, 2020

Minne kannattaa suunnistaa, jos mies haluaa kalastaa ja vaimo kaipaisi jotain muutakin kuin pelkkää eräelämää?

Kesäkuukausia on vaikea kuvitella ilman veden läheisyyttä. Meillä matkustetaan kesäisin usein vesien äärelle myös miehen kalastusharrastuksen takia. Sopii minulle, kalastanhan vähän itsekin, mutta niin kauan, kun ei tarvitse päivätolkulla harrastaa telttaelämää.

Tässä jutussa mennään kahdelle minulle mieluisalle pohjoisen joelle. Jos ihan rehellinen olen, luonnonkauneuden lisäksi pidän näissä paikoissa myös siitä, että yöksi pääsee lakanoiden väliin ja illalla halutessaan hyvin syömään.

Blogiani seuranneet tietävät, että Lapilla on iso paikka sydämessäni ja Lapin luontoäidin syliin tulee ainakin kerran kesässä päädyttyä. Kun mies on intohimoinen kalastaja, vaimo kulkee usein kiltisti messissä ja sitä kautta monet kalamiesten (vai pitääkö nykyisin sanoa kalahenkilöiden) kohteet ovat tulleet tutuiksi.

Niin myös Lapin kaksi merkittävää kalastusjokea, Teno ja Juutua. Olen kerrassaan iloinen siitä, että olen saanut tehdä tuttavuutta näiden komeiden luonnontilaisten jokien kanssa. Minulle jo pelkästään kosken rannalla istuminen ja kuohuvan veden kokeminen on jotenkin hyvin terapeuttista ja voimaannuttavaa.

Minä nautin maisemista ja mies kalastaa. Joskus innostun vavan kanssa heilumaan itsekin.

Tenojoki – kuningasjoki

Jo ajomatka pitkin Suomen kauneimmaksi tieksi nimettyä Tenontietä Karigasniemeltä Utsjoelle on ihastuttava. Noin sadan kilometrin matkalla ajetaan välillä alhaalla Tenojokilaaksossa ja välillä noustaan ylemmäs törmälle.

Tenojoki on Suomen ja Norjan rajajoki. Yhteistä osuutta on reilun 150 kilometrin verran, mutta itse Tenolla on pituutta noin 360 kilometriä. Tosin lukemat vaihtuvat vähän sen mukaan, mistä kukakin katsoo varsinaisen Tenon alkavan.

Itse joen pääuoma alkaa jo käsivarren juuresta ja kulkee osan matkaa Inarijoen nimellä. Varsinaisen Tenojoen katsotaan alkavan Karigasniemeltä ja päättyvän Suomen puolella Nuorgamiin. Norjan puolella joki jatkaa vielä noin 50 kilometrin matkan ennen päätymistään Jäämereen.

Ylemmiltä osilta Teno on kapeampi. Mitä lähemmäksi Utsjokea tullaan, sitä leveämmäksi joki muuttuu.

Teno tunnetaan Pohjois-Euroopan parhaimpana lohijokena, tosin kalastussääntöjä on jatkuvasti tiukennettu. Siksi kannattaa tarkistaa lupatilanne ja rajoitukset etukäteen, jos mielit tänne hopeakylkisten perään.

Lohenkalastusta enemmän minua kiinnostavat Tenon kauniit maisemat. Pääosin kirkasvetinen ja hitaasti virtaava joki kulkee tuntureiden ympäröimässä jokilaaksossa. Rannat ovat kivikkoisia ja siellä täällä laajat hiekkasärkät nousevat veden pinnan yläpuolelle. Vaikuttavimmat kosket ovat Ylä- ja Alaköngäs.

Lohiveneparkki.

Oiva paikka Tenon majoitukselle on lähellä Utsjoen keskustaa oleva Lomakylä Valle. Tenon jokitörmällä sijaitsee niin yksittäisiä mökkejä kuin uudehko luhtihotelli. Olemme yöpyneet sekä mökissä että hotellissa ja molemmat ovat suositeltavia. Ikkunoista on mukavaa seurailla ohi lipuvia jokiveneitä ja kalastajien puuhia. Hotellilla on myös saamelaisiin ruokiin erikoistunut tasokas ravintola.

Kokemuksia Lomakylä Vallesta löydät täältä.

Utsjoen lähiretkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

Juutuanjoki, Inarin ykkönen

Toinen Lapin lempijoistani on Inarijokeen laskeva noin 10 kilometrin pituinen Juutuanjoki. Jos Teno on yksi Euroopan parhaimmista lohijoista, Juutuaa pidetään yhtenä Euroopan parhaista taimenjoista. Juutua on Inarin taimenen tärkein kutujoki.

Pidän Juutuan erämaisesta tunnelmasta, vaikka ollaankin aivan lähellä kunnan taajamaa. Osa joesta virtaa peräti keskellä Inarin kirkonkylää. Kannattaa käydä katsomassa Juutuan vaikuttavia koskia, kuten Ritakoskea ja Haapakoskea.

Kosken jatkuvassa viratuksessa on jotain kumman kiehtovaa.

Jos et jaksa kävellä pitkiä matkoja, useimmille Juutuan koskille pääsee melko helposti. Joen varrella on useita parkkipaikkoja, joista rantaan on vain muutaman sadan metrin matka.

Mukava tapa tutustua Juutuanjokeen on tehdä vajaan kuuden kilometrin mittainen rengasreitti, jossa joen ylitys tapahtuu riippusiltaa pitkin Jäniskosken yli. Reitti on helpohko ilman suuria nousuja ja laskuja.

Muutenkin Inarin alue on ihanteellista kaiken tasoiseen retkeilyyn. Lähellä on mm. Lemmenjoen kansallispuisto ja Hammastunturin erämaa-alue. Ja jos näillä kulmilla liikut, kannattaa käydä tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, jossa toimii myös Ylä-Lapin luontokeskus. Siidassa on muuten erinomainen museokauppa, jossa on myynnissä hienoja saamelaisia käsitöitä, kuten koruja ja laukkuja.

Juutua on sopiva niin kalastajalle kuin retkeilijälle.Juutuan yli pääsee Jäniskosken riippusiltaa pitkin.

Juutualla käydessämme olemme yöpyneet Inarin Kultahovissa, joka on toiminut perheomisteisena hotellina jo yli 80 vuotta. Hieman retrohenkinen päärakennus kunnostettiin täysin vuosina 2014-2015. Lisäksi hotellilla on joen rantamaisemissa erillinen koskihotelli, joka on ollut meille mieluinen. Huoneet ovat melko pelkistetyt, mutta telttayöpymisten jälkeen on ollut ihanaa päästä huoneeseen, jossa on oma sauna.

Kultahovissa kannattaa myös syödä, sillä hotellin Aanaar ravintola on kokemustemme perusteella hyvä. Useita palkintoja kerännyt ravintola valittiin hiljattain Suomen gastronomisen seuran toimesta vuoden ravintolaksi 2020. Erityisen iloinen olen siitä, kun tällaiset huomionosoitukset menevät kasvukeskusten ulkopuolelle.

Saamelaiskunnassa ollaan. Lähiruokaa parhaimmillaan. Kannattaa ehdottomasti maistaa Inarin siikaa.

Näissä molemmissa paikoissa pystyy yhdistämään hienosti luontoretkeilyn ja kalastuksen. Mies saa kalastaa sielunsa kyllyydestä ja minulle riittää omaa tekemistä ja tutkittavaa ympäröivässä luonnossa.

Illalla päästään yhdessä hyvin syömään. Tosin sen jälkeen, kun mies on ensin siivonnut päivän kalasaaliinsa. Sori Kultahovi. Viimeksi taisi jäädä vähän harjuksen suomuja jälkeemme.

Inarin retkeilyreiteistä löytyy tietoa täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Ystäväbrunssilla Vennissä – All Day Brunch, brunssia silloin kun haluat

sunnuntai, helmikuu 23, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Raflaamo ja Venn Lappeenranta

Viikonloppu ja järkyttävä ilma. Voisi olla tylsää, vaan eipä ollut.

Helmikuinen lauantai Lappeenrannassa. Taivas valuttaa vuoronperään räntää ja vettä, jonka tuuli pieksää vaakasuorassa vasten kasvoja. Sellainen koiranilma, että tekisi mieli vasta viimeisessä hädässä laittaa jalkansa oven ulkopuolelle. Normaalisti tässä kohtaa tylsistyisi kotinurkkiin ja voivottelisi ikävää keliä.

Onneksi nyt oli toiset suunnitelmat. Näkisin tänään kolmea ystävääni yhteisen ystäväbrunssin merkeissä. Tapaamispaikkana oli Lappeenrannan uusi Venn-viiniravintola. Olin saanut kutsun testaamaan Venn-ravintoloiden uutta All Day Brunchia ja ilokseni sain ottaa kolme ystävääni mukaan.

Lappeenrannan Venn sijaitsee Kauppakeskus IsoKristiinassa Sokos Hotel Lappeen yhteydessä. Viihtyisästi ja kodikkaasti sisustettu ravintola on kuin luotu seurusteluun ja mutkattomaan yhdessäoloon. Iloinen asia, kun kotikaupunkiini on tullut tällainen uusi kohtaamispaikka.

Kotoisa fiilis.Tervetulleita olivat myös nelijalkaiset. Turre oli tällä kertaa päättänyt ottaa emännän mukaan.

Istahdimme pehmeille sohville kuin olisimme jonkun olohuoneeseen tulleet. Pikainen silmäys ympärille, jossa leikittelevä sisustus lisäsi entisestään hyvää mieltä.

Lettipäinen tyttö ajaa vinhaa vauhtia seinälle nostettua polkupyörää. Vastapäätä Lappeenrannan tunnus Willimies oli saanut uuden habituksen. Baaritiskiltä löytyi karkkiautomaatti ja popparikone, kuin lastenkutsuilla konsanaan. Nurkassa oli kori täynnä torkkupeittoja ja takapöydällä odotti pino lautapelejä leikkijöitä. Venn on kerrassaan hauska ja hyväntuulinen kokonaisuus.

Mutta sitten itse asiaan. Venn-ravintoloiden All Day Brunch on juuri sitä, mitä lupaa. Brunssi ei ole sidottu aikaan, vaan sitä saa aina ravintolan aukioloaikana. Mietittiin ystävien kanssa, että on aika hyvä juttu, kun ei tarvitse suunnitella syömistään mihinkään kellonaikaan, vaan voit suunnistaa brunssille ihan oman aikataulunsa mukaan. Mukava tapa yhdistää ateria vaikka shoppailuun tai samassa rakennuksessa olevan elokuva- tai kaupunginteatterin näytösten jatkoksi.

Huumoria ja hyvää mieltä Vennin tapaan. ”Mitä, oliks tää kyltti tarkoitettu pöytää varten?”

Mitä meille sitten tarjoiltiin? Aloitimme lasillisilla kuohuviiniä. Sopi meille oikein hyvin. Sitten pöytään tuotiin raikkaat mansikka-raparperi-karpalo shotit. Shottien makua ja raaka-aineita kuulema vaihdellaan aika ajottain. Tätä ihanuutta olisi voinut juoda vaikka kolpakollisen.

Sitten päästiin itse asiaan. Vennin brunssi on kokonaisuus, jonka suolainen puoli on koottu kivasti lankkulaudalle. Laudalta löytyi kylmäsavulohta, aurinkokuivattua tomaattia, oliivia, Calabro-salamia, lämmintä Comte-juustoleipää ja paahdettuja lohkoperunoita piri-pirimajoneesilla sekä mansikka-avokadosalaattia tuomassa keveyttä. Kokonaisuus oli värikäs ja näytti herkulliselta.

Vaikka ensin ajattelin, että mahtaakohan tästä tulla täyteen, huomasin, että ainakin minulle laudallinen riitti hyvin. Eikä tässä kaikki. Brunssiin sisältyy myös tuhti jälkiruoka osuus. Vadelmat jaksoin syödä kaikki, mutta kinuskimunkkien ja pähkinäsuklaan kanssa teki jo tiukkaa. Kun minulta jää suklaata syömättä, siitä tietää, että olen aika täysi. Jälkkäreiden kanssa oli vielä kondensoidusta maidosta tehty paksu kinuskikastike. Ruokailu täydennettiin lopuksi reilulla kupillisella kahvia tai teetä.

Eipä jäänyt tällä setillä nälkä.

Mitä sitten tykkäsimme brunssista? Tykättiin vilpittömästi ja äänestettiin yksimielisesti jatkoon. Eikä varmasti tule jäämään meille ainoaksi kerraksi. Kombo oli monipuolinen, maukas ja kiva valinta niihin hetkiin, kun haluaa maistella samalla kertaa monenlaisia makuja. Samassa setissä löytyy kalaa, lihaa, kasvista, hedelmää, marjaa, leipää, juustoa, perunaa, suklaata ja makeaa leivonnaista. Moniosainen brunssi on myös mukava seurustelumuoto, vähän kuin ohjelmanumero, jota siivitti meillä ylen ystävällinen palvelu.

Lasi kuoharia kuuluu brunssiin, mutta jos haluat lisää skumppaa tai muuta viiniä, valittavana on vaikka S-ryhmän mukavan hintaiset asiakasomistajaviinit.

Pidimme brunssin hintaa hyvin kohtuullisena, hinta laatusuhteeltaan jopa erinomaisena. S-Etukortilla kokonaisuuden hinta on 19,90 euroa ja ilman korttia 21,50. Tuolla rahalla irtoaa minusta aika tavalla syötävää ja juotavaa. Kirjoittamishetkellä brunssia saa kuuden paikkakunnan Venn-ravintoloista: Lappeenrannasta, Jyväskylästä, Kotkasta, Helsingistä, Turusta ja Vaasasta.

Ihanaiset.

”Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät ja viini” luki Vennin liitutaululla. Viinistä en nyt tiedä, vaikka siitä paljon pidänkin, mutta ystävät, ne ovat arvokkaita. Ja myös tällaiset tavallisen lauantai-iltapäivän hyväntuuliset ja piristävät tähtihetket.

https://www.raflaamo.fi/fi/tarjoukset/tarjous/venn-all-day-brunch/025284654_25710

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Hotelliviikonloppu omassa kotikaupungissa – kokemuksia Lappeenrannan Boutique Hotel Old Spasta

sunnuntai, lokakuu 6, 2019

Majoituksen ja menun tarjosi Savon Mafia

Tehtiin miehen kanssa staycationit eli lähdettiin viettämään hotelliviikonloppua kotikaupunkimme Lappeenrannan vanhimpaan ja romanttisimpaan hotelliin.

Vähän huvitti, kun heitin laukun automme takaboksiin ja starttasimme pihaltamme hotelliviikonlopun viettoon. Kymmenen minuuttia ja olimme majapaikkamme, Boutique Hotel Old Span pihassa. Enpä ole koskaan aiemmin yöpynytkään hotellissa näin lähellä kotiani.

Ensi-ihastus syttyi jo alkukesällä

Idea tähän juttuun lähti jo alkukesästä. Tapasimme ystäviemme kanssa Lappeenrannan satamassa ja mietimme jossain vaiheessa iltaa, minne voisimme mennä yhdessä syömään. Lopputulemana päädyimme Lappeenrannan kylpylän kupeessa olevaan Bistro Lähteeseen, josta kukaan meistä ei tiennyt yhtikäs mitään. Sattuma oli tässä kohtaa puolellamme, sillä ravintolan ruoka yllätti meidät iloisesti.

Samassa syssyssä ystäväpariskunta keksi, että miksi heidän oikeastaan kannattaa ajaa taksilla kotiin, kun he voisivat sen sijaan jäädä yöpymään mukavaan hotelliin. Huone järjestyi kaksiosaisen kylpylän vanhemmalta puolelta, Boutique Hotel Old Spasta.

Pitihän meidän muidenkin nähdä millainen hotellihuone kätkeytyi tuon kauniin jugendrakennuksen sisuksiin. Ja niinpä koko poppoo istui hetken päästä viehkossa hotellihuoneessa nauttimassa minibaarin antimia.

Wanhan kylpylärakennuksen suloista charmia

Hotellista ja sen ravintolasta inspiroituneena otin yhteyttä hotellia ja ravintolaa pyörittävään Savon Mafiaan, jonka monet tuntevat maineikkaana savonlinnalaisena hotelli-, ravintola- ja panimoyrityksenä.

Da daa, niin järjestyi miehen kanssa tilaisuus päästä kokeilemaan, millaista on viettää hotellivuorokausi muutaman kilometrin päässä omasta kodista.

Kyllähän kaikki lappeenrantalaiset tietävät kaupunginlahden rannalla olevan vanhan kylpylän. Onhan tuo komistus tuijotellut Saimaalle jo vuodesta 1913. Kummallista minusta sen sijaan on, etten ole aiemmin tehnyt tuttavuutta kyseisen yrityksen kanssa.

Ehkä syynä on menneille vuosikymmenille jämähtänyt käsitykseni kuntoutuskylpylästä, jonka palvelut on suunnattu lähinnä vanhemmalle väelle. Mutta ajat muuttuvat. Tuli todettua, että Lappeenrannan kylpylä on muuntautunut hemmotteluhoitoihin keskittyväksi nykyaikaiseksi kaupunkikylpyläksi.

Vanhassa kylpylärakennuksessa on todella ihastuttavaa boutiquehotellin henkeä. Kahden kerroksen 28 huonetta ovat kaikki erilaisia ja kauniisti jugendhenkeen sisustettuja. Meillä oli pieni minisuite, jossa oli erillinen tila nukkumiselle ja oleskelulle. Mies tykkäsi siitä, että huoneessa oli kaksi telkkaria, joista toista saattoi katsoa sängyssä pötkötellen.

Minä taas kuolasin huoneemme lämmintä värimaailmaa, kauniita tapetteja ja erityisesti huikean ihanaa näköalaa Saimaalle. Aivan hotellin edustalla on yksi Lappeenrannan sataman vierasvenelaitureista. Oli hauskaa seurailla huoneemme ikkunoista ohi kulkevia ja rantautuvia paatteja.

Kuntoutuskylpylästä hemmottelukeitaaksi

Kävin tutkailemassa Lappeenranta Day Span esimiehen Viivin kanssa kylpylän erilaisia hoito- ja virkistysmahdollisuuksia. Paikan vanhoja hoitoperinteitä vaalivat Suomen ensimmäinen suolahuone sekä kiehtova 8-asteinen aito luonnonlähde. Mietin miten hyvää kaltaiselleni tukkoiselle nuhanenälle oleskelu suolahuoneessa voisi tehdä.

Päätin laittaa hemmottelupäivän omalle must to do -listalle. Mukavaa olisi nauttia niin hieronnasta, kasvohoidosta kuin jostain kylpylän hoito-osaston monista turvekylvyistä. Hotelliasiakkaille vastapäisen kylpylän uuden osan, Lappeenranta Span, sauna- ja uima-allasosasto ovat maksuttomia.

Saimaa on parasta Lappeenrantaa

Olimme illalla menossa syömään kylpylän Bistro Lähde -ravintolaan, mutta sitä ennen teki mieli lähteä pienelle lenkille Lappeenrannan satama-alueelle. Boutique Hotel Old Spa sijaitsee minusta kaupungin hienoimmalla paikalla Saimaan rannalla, kuitenkin aivan keskustassa.

Tässä kohtaa on ihan pakko ylistää oman kotikaupungin ranta-alueiden kauneutta ja hulppeita lenkkeilymaastoja. Lähdit hotellilta sitten oikealle tai vasemmalle pystyt kulkemaan Saimaan rantaa melkoiset matkat. Katsokaa nyt näitä kuvia miten upeaa täällä onkaan, etenkin syksyn hulppeassa värikylläisyydessä.

Jotenkin kiehtovaa viettää tällaista yhteistä aikaa, vähän kuin lomalla olisi oltu. Saatoimme tehdä tuikitavallisesta arkipäivästä vähän juhlavaa. Tässä kohtaa syyslauantaina meillä yleensä suunnataan Prismaan, pestään pyykkiä tai siivotaan.

Sen sijaan nyt vaeltelimme kiireettömästi pitkin Saimaan rantabulevardia ja poikkesimme keskellä päivää lasilliselle. Vielä tarkeni auringossa terassillakin istuskella. Tuli samalla katseltua kotikaupunkia vähän kuin turistin silmin.

Bistro Lähteen yllätysmenussa hyvä hinta-laatusuhde

Rakastan yllätyksiä, ja siinä varmaan yksi syy, miksi halusin valita Bistro Lähteen tarjonnasta yllätysmenun. Olen hyvin kaikkiruokainen. Oikeastaan ainut asia, mitä en syö enkä koskaan ravintolassa tilaisi, on maksa.

No, vähän meinasi etukäteen harmittaa, kun alkuruuaksi pöytäämme tuotiin poronvasan maksaa. Annos oli kaunis kuin mikä, joten päätin ainakin maistaa. Vaan kas kummaa, söinkin koko annoksen. Se oli nimittäin todella herkullista. Makea puolukka sopi miedon makuiselle maksalle erinomaisesti ja mukava lisuke lautasella oli rapsakka jäkälä. Täydet pisteet tälle.

Pääruokana oli paistettua siikaa rapukastikkeessa, hyvää sekin. Jälkiruoka sen sijaan jätti vähän toivomisen varaa. Annos oli kauniisti rakennettu, mutta tyrnimarjapossetin maku oli meistä hieman tunkkainen. Liekö syynä marjoissa maistunut tervan maku, joka vei raikkauden marjoista?

Kokonaisuudessaan Bistro Lähde on varteen otettava vaihtoehto. Kolmen ruokalajin yllätysmenun 34 euron hinta on minusta hyvin kohtuullinen.

Otimme myös menun ruokiin valitut viinit, joista meitä eniten ihastutti australialainen Weemala Pinot Gris. Tuhti valkkari, joka olisi mennyt hyvin vaikka poronmaksankin kanssa. Kiitos ravintolalle myös ystävällisestä palvelusta, tullaan toistekin.

Loppuillasta kävimme kurkkaamassa vielä Lappeenrannan iltaelämää, mutta kovin myöhään emme jaksaneet kukkua. Soma hotellimme veti tällä kertaa pidemmän korren. Aamulla oli nautinnollista nukkua vähän pidempään ja aloittaa päivä valmiilla aamiaisella.

Erityisen kiva juttu tässä oli, ettei edessä ollutkaan pitkää ajomatkaa. Vajaa kymmenen minuuttia ja olimme jälleen kotona. Staycationissa on ideaa.

https://lappeenrantaspa.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Lappi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Rovaniemen Monte Rosa – Lappia lautasella, mutta pitkälti asia on myös pihvi

lauantai, syyskuu 15, 2018

Yhteistyössä Arctic City Hotel

Etanoita, pororilletteä, rautuskagenia, savuporokeittoa, kuningasrapukeittoa. Rovaniemen Monte Rosa -ravintolan ruokalista lupasi jo alkuruokien osalta hyvää. Hetken jo harkitsin, että jos söisinkin vain alkuruokia, sillä sen verran valinnan vaikeutta aiheutti jo pelkästään alkuruuan valinta.

Nälkä meillä molemmilla miehen kanssa oli melkoinen. Pitkä päivä takana ja syömiset jääneet vähille kaikessa Rovaniemi-fiilistelyssä. Mikäpä sen ihanampaa kuin istua tunnelmallisen ravintolan katettuun pöytään, saada eteensä lasillinen kuohuvaa ja mielenkiintoinen ruokalista. Menun pikainen tutkailu kertoi, että ravintolalla on selvästi kaksi linjaa: pihvit ja Lappi-maut.

Tämähän sopi meille. Erämaassa ”nälkiintynyt” mies oli heti ihastuksissaan pihveistä, sillä siitä oli kuulema pitkä aika, kun viimeksi oli saanut kunnon pihviä. Minä sen sijaan kallistuin Lappi-linjalle. Poroa sen olla pitää ja vielä kun lupaavat valmistaa sitä kahdella tapaa.

Mutta tuo alkuruoka. Miten oikeasti noista herkuista osaa valita? Poroa teki miehenkin mieli ja sinne valikoitui pororilletteä alkuun. Pitkällisen harkinnan jälkeen valintani kallistui rautuskageniin, omalla kohdallani kun tuo kala vie useimmiten voiton.

Pihvin valinta ei ollutkaan sitten kaikkein helpoimmasta päästä. Nyt piti tai siis sai päättää muutakin kuin pihvin kypsyysasteen. Mies pohdiskeli pitkään eri vaihtoehtoja.

Monte Rosan pihvimenu oli kerrassaan oivallinen. Erilaisia pihvejä oli valittavana neljää erilaista ja jokaisen pystyi saamaan kolmessa eri koossa. Sen lisäksi pihville pystyi valitsemaan toivomansa kastikkeen viidestä eri vaihtoehdosta. Ja jotta annoksen sai tuunattua loppuun saakka mieleisekseen, myös haluamansa lisukkeen (tai lisämaksusta useamman) pystyi valitsemaan listalta itse. Sanoisinpa, että tämä jos mikä on pihvinystävän pyhättö. Kerrassaan loistava idea, pihvi juuri sellaisena kuin haluat.

Monte Rosa näytti ja tuntui hyvältä. Hämärä tunnelmavalaistus, pöydillä aidot kynttilät ja taustalla rauhoittava musiikki. Sopivasti rustiikkista, mistä tuli mieleen sellainen lämminhenkinen ranskalainen bistro. Paikka, mihin kokoonnutaan ystävien kanssa hyvän ruuan ääreen.

Mukana oli myös ripaus lappitunnelmaa ja hyppysellinen romantiikkaa. Ei ihme, että myöhemmin ravintola alkoi täyttymään nimenomaan pariskunnista. Monte Rosa on todella kiva paikka kahdenkeskiselle kynttiläillalliselle.

Alkuun saimme hyvän paikallisen leipälajitelman. Lapinrieskaa, juurevaa ruisleipää ja tummaa saaristolaisleipää. Ja sitten varsinaisiin ruokiin.

Mies oli innoissaan pororillettestä, niin mausta kuin annoksen koosta. Oli kuulema pitkään haudutettua, pehmeää ja mureaa. Oma rautu-skagenini oli myös herkullista, mutta leipää oli minusta kalaan nähden himpun liikaa.

Poro maistui minullekin pääruuassa, vaikka vähän annoskateutta tulikin, kun katsoin miehen mehevää pihviä. 200 grammainen härän sisäfilepihvi kermaisella pippuri-konjakkikastikkeella näytti uppoavan alta aikayksikön. – Parasta, kuulin miehen mumisevan kaapiessaan viimeisiä kastikerippeitä lautaselta.

Parasta minusta oli myös juomamme huippuhyvä punaviini. Torresin marjaisa Purgatori oli loistovalinta porolle. Tarjoilija ilmiselvästi tiesi, mistä puhui suositellessaan tätä nektaria.

Koskaan ei voi olla niin täynnä, ettei jaksaisi jälkiruokaa. Minulle kiitos valkosuklaavanukasta marjojen kera. Jos vain jossain lukee sana suklaa, asiaa ei kohdallani tarvitse sen enempää miettiä. Mies uskoi lappilaisittain tuunattuun ranskalaisklassikkoon ja tilasi lakka crème bruléen.

Tämän jälkeen oltiinkin sitten niin sanotusti syöty itsemme pyörryksiin. Totesin ihastuttavalle tarjoilijalle, että tästä ravintolasta ei ilmeisesti lähdetä koskaan nälkäisinä pois.

Lähtiessä huomasin, että Monte Rosalle on myönnetty Paistinkääntäjien Rotisseurs-kilpi vuonna 2014. Tähän mennessä tämän ruokamaailman korkean arvostuksen ovat saaneet vain kaksi muuta rovaniemeläistä ravintolaa.

Monte Rosa sijaitsee Arctic City Hotellin katutasossa aivan Rovaniemen ydinkeskustassa.

www.monterosa.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista