Browsing Category

Majoitus ulkomaat

Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat Ravintolat ulkomailla

Vejer de la Frontera – itämaista romantiikkaa andalusialaisittain

sunnuntai, joulukuu 22, 2019

Pelkkä sattuma voi joskus johtaa mukaviin asioihin. Kuten pieneen valkoiseen Andalusian kaupunkiin ja paikkaan, joka on kuin Tuhannen ja yhden yön sadusta.

Minne mentäisiin Cadizin jälkeen? Jeti Costan vuokra-auto olisi käytössämme vielä yhden vuorokauden ja mietimme miehen kanssa, että mihin jäisimme paluumatkalla vielä yhdeksi yöksi.

Levitin sohvapöydälle Andalusian kartan ja ajattelin, että rantakaupungin vastapainoksi olisi mukavaa ajaa jonnekin ylemmäs sisämaahan. Johonkin meille ihan tuntemattomaan mestaan.

Hylkäsin kaikki liian pienellä tekstillä olevat paikannimet. Pitäisi olla ainakin sellainen kylä, jossa olisi jotain muutakin kuin kirkko, muutama talo ja majoitus jonkin näistä peräkammarissa.

Kuljettelin sormeani kartalla ja jostain syystä se pysähtyi Vejer de la Fronteran kohdalle. En ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä paikasta. Cadizin provinssissa oltiin edelleenkin, arviolta noin 60 km Cadizin kaupungista etelään. Nimikin oli sopivasti painettu hieman isommalla präntillä. Olisikohan tämä meille sopiva yöpymispaikka paluumatkalla Fuengirolaan?

Googlettaminen kertoi, että kyse oli noin 13000 asukkaan korkealla rinteillä sijaitsevasta pikkukaupungista. Ei siellä mitään ihmeellistä näyttänyt olevan. Sellaista vanhojen valkoisten kylien visuaalista sulokkuutta. Kokoa Vejer de la Fronteralla näytti olevan sen verran, että ainakin yhden päivän saisi menemään hengailemalla kylämäisen kaupungin raitilla.

Seuraavaksi googletin löytyisikö kaupungista mitään sopivaa hotellia. Ja kas, Booking.com löysikin Vejer de la Fronterasta yllättävän monta kiinnostavaa ja vieläpä kohtuuhintaista majapaikkaa. Näistä eniten kiinnostuin maurilaishenkisestä Hotel La Casa del Califasta. Koska entisessä maurien hallitsemassa kaupungissa oltiin, tämähän sopisi tunnelmaan hyvin. Siispä sinne.

Ylhäällä oleva kaupunki näkyi jo kaukaa. Ajaessamme kiemuraista tietä ylös päämääräämme, toivoin totisesti, ettei ketään tulisi kapealla tiellä vastaan. Ajatuskin siitä, että mentäisiin liian lähelle kaiteettoman tien reunoja hirvitti. Myöhemmin huomasimme, että kaupungin toiselta laidalta johti perille toinenkin vähän leveämpi tie.

Hotelli löytyi helposti kaupungin pääaukion laidalta ja autokin saatiin hyvin parkkihalliin.

Hotellimme oli melkoinen sokkelo useammassa kerroksessa. Sellainen pieni painajainen kaltaiselleni suuntavaistottomalle. Tasoja, kerroksia, käytäviä, kulmia ja ovia ihan loputtomiin. Naureskelin miehelleni, että ilman häntä en olisi varmaan koskaan osannut takaisin huoneeseemme.

Hotelli oli kerrassaan ihastuttava. Kaikkialla tuoksui miellyttävästi sekoitus suitsuketta, mirhaa ja mausteita tai jotain, mikä viittasi itämaille. Rakennus oli sisustettu hyvällä maulla ja jokainen pienikin yksityiskohta oli tyylilleen uskollisesti tarkkaan harkittua. Itämaisia mattoja, lyhtyjä ja lamppuja, jotka loivat seinille kiehtovia kuvioita, vanhoja huonekaluja, viherkasveja, kauniita kaakeleita, kutsuvia sohvanurkkauksia…

Erään käytävän päässä oli lattialla punottu käärmekori hieman raollaan. En uskaltanut siirtää kantta, sillä olin aivan varma, että sisällä köllötteli kobra päiväunillaan. Ihan täydellistä Tuhannen ja yhden yö tunnelmaa. Ja sokerina huipulla kattoterassin baarikahvila, joka oli niin miellyttävä, että teki mieli istua siellä kylmässä tähtikirkkaassa yössäkin.

Entä sitten itse kaupunki? Vejer de la Frontera jakautui kahtia. Vanhempi osa, missä majapaikkamme sijaitsi, oli sellainen tyypillinen andalusialainen valkoinen ”kylä”. Korkeimmalla kohdalla sijaitsi vanha linna, joka oli remontin vuoksi nyt suljettu.

Seuraavaksi ylimmällä tasolla oli kirkko ja keskellä kylää pääaukio, Plaza de España. Jostain luin, että tätä aukiota pidetään Cadizin alueen kauneimpana johtuen osittain aukion keskellä olevasta sevillalaisesta keramiikasta tehdystä suihkulähteestä. Ja kaunishan se kieltämättä olikin.

Historia oli läsnä kaikkialla. Siellä täällä pulpahti esiin pala keskiaikaista muuria ja vanhoja kaupungin portteja. Mitä enemmän ilta alkoi hämärtää, sitä romanttisemmaksi minusta miljöö muuttui. Sinne tänne sijoitellut jouluvalot ja vanhat katulamput lisäsivät vain kaupungin kauneutta ja tunnelmallisuutta.

Vejer de la Fronteralla on myös toinen, uudempi osa, josta löytyy nykyaikaisempia taloja, kauppoja ja ravintoloita. Jos aikaa olisi ollut enemmän, Vejer de la Fronterasta olisi päässyt patikoimaan ympäröivään maastoon erilaisille luontoreiteille. Kaupungille kuuluu myös muutama kilometri neitseellistä biitsiä Atlannin rannalla. Rantaan on matkaa noin yhdeksän kilometriä.

Päättelimme lukuisista tasokkaan näköisistä ravintoloista, hotelleista ja käsityöläiskaupoista, että kaupungissa täytyy joskus olla turisteja joltisenkin paljon. Nyt joulukuussa kaduilla sai kuljeskella rauhassa lähes omissa oloissaan.

Huomasin myös, että hotellissamme oli palkittu marokkolais-libanonilainen ravintola El Jardin del Califa. Vahva suositus tälle. Sen lisäksi, että ruoka oli hyvää, paikka oli mitä romanttisin. Meillä ei ollut mitään hämyistä kynttiläillallista vastaan. Ravintola on kovin suosittu, joten pöytävaraus kannattaa tehdä.

Ei voi mitään, nämä tunnelmalliset valkoiset kylät ovat vieneet sydämeni ihan täysin. Aina yhtä ihanaa kierrellä historian havinan täyttämillä kujilla ja kaduilla. Tällä reissulla ruokittiin niin visualistia kuin romantikkoa minussa.

https://www.turismovejer.es/index.php/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Taide Viro

Mitä uutta Tallinnassa?

keskiviikko, marraskuu 6, 2019

Jos luulit, että Tallinna on nähty, et ole käynyt kaupungissa todennäköisesti vähään aikaan.

Pressimatka: Eckerö Line, Tallink Silja, Viking Line, Visit Tallinn ja Visit Estonia

Tämän vuoden huhtikuussa Iltalehti kirjoitti: ”Nyt tuli pupu pöksyyn – suomalaiset hylkäsivät Tallinnan.” Yhdeksi syyksi matkailijakatoon katsottiin suomalaisten kyllästymisen. ”Virossa on rampattu jo ihan tarpeeksi”, lehti kirjoittaa.

Eipä uskoisi, että tuosta artikkelista on vain reilu puoli vuotta. Tallinnassa eletään nyt ihan toisenlaisissa tunnelmissa ja käynnissä on sellainen matkailunoste, että oksat pois. Paikalliset kertoivat, että matkailurintamalla tapahtuu niin paljon ja uusia paikkoja aukeaa siihen malliin, ettei mukana kestä. Palanneet ovat myös suomalaiset.

Vanhat teollisuus- ja satama-alueet ovat kokeneet Tallinnassa huikeita muodonmuutoksia. Ensin kohistiin Kalamajasta. Nyt matkaava kansa suuntaa Noblessneriin. Rouheisiin teollisuushalleihin on noussut mielenkiintoista nähtävää ja tasokkaita ravintoloita. Ja lisää tulee.

Olen aivan otettu tavasta, miten tallinnalaiset osaavat hyödyntää kaikkea vanhaa. Uutta rakennetaan, mutta vanhan ehdoilla. Meillä nähdään vanhan teollisuusalueen arvo lähinnä puskutraktorien ruokana, Tallinnassa mahdollisuutena.

Tällä konseptilla rakentuu ja kehittyy ainutlaatuisia kokonaisuuksia, joiden tunnelmaa kaipaisin Suomeen. Onneksi Tallinnaan pääsee helposti.

Tallinnan vastakohtaisuus viehättää.

Noblessner

Some on työntänyt viime kuukausina urakalla punaisten lyhtyjen kuvia Tallinnan tällä hetken ehkä mielenkiintoisimmasta alueesta. Kyse ei ole mistään punaisten lyhtyjen kaduista, vaan entisestä suljetusta telakka-alueesta, joka on palvellut vuosikymmenten aikana niin Venäjän keisaria kuin Neuvostovaltaa.

Olin ihan ekstaasissa kun näin Noblessnerin värikkäät uudistalot. Huikea osoitus siitä, miten uusien asuntojen ei tarvitse olla tylsiä laatikoita, eikä rakennussuunnittelussa tarvitse hylätä luovuutta.

Oma mielenkiintonsa syntyy alueen kerroksellisuudesta. Vanhat satavuotiaat telakkahallit ja uudet asuintalot sulautuvat merenrantamaisemiin rinta rinnan varsin sopuisasti.

Bloggaaja on ilmiselvästi innoissaan näkemästään.

Noblessnerin merkittävin nähtävyys on vanhaan sukellusvenehalliin rakennettu mielikuvituksellinen virtuaalimaailma, Keksintötehdas Proto. Jos luulet, että olet liian vanha tällaisiin juttuihin, usko pois, et ole. Täällä oli myös täti-ihmisen superhauskaa leikkiä. Tästä virtuaalitekniikkaan pohjautuvasta ”huvipuistosta” löydät kokemuksiani täältä.

Toinen Noblessnerin uusista nähtävyyksistä on 100-vuotiaassa sukellusvenetehtaassa toimiva taidekeskus Kai. Näyttelytilojen lisäksi paikassa on elokuvateatteri sekä työtiloja taiteilijoille.

Täytyy sanoa, että itselleni tuli vähän sellainen tunne, että paikka hakee vielä linjaansa. Näyttelyanti jäi minusta vaisuksi, eikä nyt oikein avautunut. Tai sitten en vaan ymmärrä tällaista nykytaiteen suuntaa, jonka miellän enemmän taiteilijan omaksi terapiaksi kuin taiteeksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan Kai kehittyy. Tila ainakin antaa mahdollisuuksia.

Paikka sinulle, joka rakastat seikkailuja ja elämyksiä.Saman katon alla hengen ja ruumiin nautintoja.

Sen sijaan ymmärsin huomattavasti paremmin samassa rakennuksessa toimivaa loistavaa ravintolaa, hiljattain avattua Lore Bistroota. Tajuttoman hyvää ruokaa, jota tarjoillaan jaettavina annoksina. Täällä söin muuten parasta mustekalaa ikinä, eivätkä jääneet kampasimpukat kauas taakse.

Samaan rakennukseen on lähiviikkojen aikana avautumassa food-court -tyyppinen japanilainen ravintola Kampai sekä trendikäs drinkkibaari Kaif. Kivat tilat tulossa molemmille.

Lore Bistroo ja elämäni paras mustekala, ikinä.Japanilainen ravintola Kampai aukeaa ilmeisemmin marraskuun lopussa.

Ihan lähistöllä on myös kaksi vierekkäistä paikkaa, jotka kannattaa myös katsastaa: Pohjala panimoravintola sekä norjalais-virolainen sisustuskauppa Shishi. Näin joulun alla kauppa oli pukeutunut jouluun sellaisella bling-bling -meiningillä, että jopa jouluihminen häkeltyy.

Talon toisessa päässä on muuten Shishin outlet-kauppa, jota ei kannata jättää väliin. Jos kaipaat uusia joulukoristeita, löydät ne todennäköisesti täältä ja huomattavan edulliseen hintaan. Sopii täydellisten joulupallojen metsästäjälle.

Pohjala panimo ja ravintola. Miehet voi laittaa parkkiin tänne… …sillä aikaa, kun naiset menevät vstapäiseen rakennukseen tänne.

Fotografiska

Noblessnerin vieressä sijaitsevan Kalamajan monet Tallinnan-kävijät jo tuntevat. Melkoiseksi Kalamajan kävijämagneetiksi on noussut vasta nelisen kuukautta auki ollut Fotografiska valokuvakeskus. Voitteko kuvitella, neljän aukiolokuukauden aikana Fotografiskassa on vieraillut jo peräti 200 000 kävijää!

Yhtään ei tarvitse ihmetellä, miksi tämä vaihtuvilla näyttelyillä pelaava keskus on noussut tällaiseen suosioon. Olen itse nähnyt nyt kaksi näyttelykokonaisuutta ja pitänyt näkemästäni tosi paljon.

24. marraskuuta 2019 saakka esillä oleva Kirsty Mitchellin näyttely Wonderland kannattaa ehdottomasti nähdä. Vaikka kuvat ovat tarkoin rakennettuja lavastuksia, sisältyy niihin valtavasti symboliikkaa ja tunnetiloja. Visualisti minussa oli riemuissaan kokonaisuuksien harmoniasta ja kauneudesta. Hyvä kuvaus Mitchellin näyttelystä löytyy Tuulas life -blogista täältä.

Kannattaa ehdottomasti käydä myös Fotografiskan ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Siellä on huippuhyvä ravintola, viihtyisä drinkkibaari ja taivaallinen näköalaterassi. Tästä valoisasta ja skandinaavisen tyylikkäästi sistustetusta paikasta tykkään toden teolla.

Kirsty Mitchellin Wonderland -näyttely kuvaa vuodenkiertoa Kirstyn surutyön kautta.Fotografiskan ravintola, kirkkaasti jatkoon.

Viron Merenkulkumuseo Paks Margareeta

Merenkulkumuseo ei kuulosta minusta mitenkään erityisen kiinnostavalta, enkä laittaisi sitä välttämättä omalle käyntilistalleni missään kaupungissa. Tallinnan kohdalla täytyy ottaa sanojaan takaisin.

Pääsimme kurkkaamaan rakenteilla olevan Viron merenkulkumuseon tiloihin ja näkemään ja kuulemaan siitä, mitä tuleman pitää. Sellainen hinku kyllä syntyi, että tämä kohde pitää panna seuraavan Tallinnan matkan käyntikohteisiin.

Vanhan kaupungin keskiaikaiseen pyöreään tykkitorniin, ”paksuun Margareetaan” avautuu marraskuun lopussa Viron merenkulun historiaa esittelevä museo. Kun tiloihin astuu sisään, ensi alkuun äimistelee massiivista puulaivan hylkyä, jota on mahdollista tarkastella useasta kerroksesta.

Kyse ei ole mistä tahansa hylystä, vaan 1300-luvulta peräisin olevasta Kogen-laivasta, joka löydettiin rakennustöiden yhteydessä vuonna 2015 Kadriorgista hiekkaan hautautuneena. Miettikää, yli 700-vuotias laivavanhus!

Ja kuten Tallinnassa on tapana, myös tässä paikassa miljöötä on osattu käyttää hyödyksi. Tornin ylimpään kerrokseen rakentuu  terassi, josta näkee kauas merelle. Mikäpä sopisi merenkulkumuseolle paremmin. Vielä kun kiinnostavaan kokonaisuuteen lisätään avuksi nykytekniikka, mistään tylsästä museosta ei ole kyse.

Valitettavasti keskeneräistä museota ei saanut kuvata.

Tallink Spa & Conference hotel

Majoituspuolelta tekisi mieli vielä lopuksi nostaa Vanhan kaupungin kupeesta vanha tuttu, mutta suuren muutoksen kokenut, Tallink Spa & Conference kylpylähotelli. Hotellin aulatilat, ravintola ja viidennen kerroksen huoneet ovat saaneet uuden ilmavan ja raikkaan ilmeen.

Pääsin kurkkaamaan myös hotellin muutamaan tyylikkääseen sviittiin, joista jokainen oli erilainen ja kivalla tapaa omaleimainen. Omaksi suosikikseni nousi Nature-sviitti. Viihtyisin oikein hyvin noiden runsaiden kukkatapettien ympäröimänä.

Uusitut huoneet olivat saaneet raikkaat sävyt.Nature-sviitin kuoseissa kyllä viihtyisin.Bloggaaja yllätettiin sviitin kylppäristä juomasta samppanjaa.

Tekisikö mielesi lähteä Tallinnaan? Nyt siellä todellakin kannattaa rampata.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Majoitus ulkomaat Risteilyt Venäjä

Kesän helpoin ulkomaanreissu – laivalla Viipuriin ilman viisumia

torstai, kesäkuu 20, 2019

Kaksi maata ja kaksi ”karjalaista” kaupunkia. Risteilimme Lappeenrannasta Viipuriin pitkin Saimaan kanavaa.

– Matkan ja majoituksen tarjosi Saimaa Travel

Uskomattoman ihastuttava varhaisaamu. Seisomme ystäväni kanssa passit kourassa satamarakennuksessa Saimaan rannalla Lappeenrannassa. Olemme lähdössä m/s Carelialla Viipuriin.

Ensimmäiseksi laivan ulkokannelle ja nassut kohti aurinkoa. Lähtötööttäys ja kokka kohti Saimaata. Zdravstuite Venäjä, täältä tullaan.

Unohdan aina miten lähellä Viipuri onkaan kotikaupunkiani Lappeenrantaa. Maanteitse matkaa on vain noin 60 km, mutta tullijonojen vuoksi matkaan saattaa tärvääntyä useampi tunti. Juna sen sijaan on nopea, mutta matkaan tarvitaan viisumi, kuten tietysti autollakin kuljettaessa.

Mikäli mielit Venäjälle helposti ilman viisumia, näppärä vaihtoehto on matkustaa laivalla Lappeenrannasta Saimaan kanavaa pitkin. Venäjän matkoihin erikoistunut matkatoimisto Saimaa Travel järjestää viisumivapaita risteilyjä Viipuriin toukokuusta syyskuuhun. Matkavaraus tulee tehdä etukäteen, viimeistään 3-5 päivää ennen lähtöä.

M/s Carelian kotisatama on vuodesta 1986 ollut Lappeenranta. 

Viipurin risteily on mahdollista tehdä päivän mittaisena miniristeilynä, jolloin perilläoloaikaa jää reilut pari tuntia. Me teimme Viipurin risteilyn pidemmän version, kahden päivän ja yhden yön hotellimatkan, jota ehdottomasti suosittelen. Aikaa Viipurissa kiertelyyn jää mukavasti tulopäivänä sekä seuraavana päivänä aina kello kolmeen saakka. Myös kahden yön viisumivapaaristeily on mahdollista.

Tässä ajassa kerkesimme tekemään kaupunkikiertoajelun, tutkimaan Aallon kuuluisan kirjaston, syömään menneisyydestä kuuluisan uuden Espilän ravintolassa, kiertämään mukavan kattauksen kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, ostamaan kauppahallista pellavaa, nauttimaan seuraavana päivänä lounasta, ihastelemaan Viipurin vanhan keskustan mukulakivikatujen rappioromantiikkaa ja hankkimaan tuliaisjuomat.

Vakaa aikomus oli kiivetä Viipurin linnan torniin katsomaan näköaloja, mutta 31 asteen helle vaati veronsa. Päätettiin suosiolla jättää linnakäynti seuraavaan kertaan. Paremmalta tuntui istahtaa puiston varjoon suojaan polttavalta auringolta jalkoja lepuuttamaan.

Ihana matkasää. Valmiina risteilylle.

Risteily pitkin Saimaan kanavaa kestää yhteen suuntaan noin viisi ja puoli tuntia. Tuona aikana kuljetaan 43 km pitkän kanavan kahdeksan sulun läpi. Kolme näistä suluista sijaitsee Suomen puolella. Korkeuseroa Saimaalta Suomenlahdelle tulee noin 76 metriä.

Täytyy myöntää, etten jaksa itse olla niinkään innoissani noista suluista. Työskentelin nuoruudessa varustamon palveluksessa, joka järjesti risteilyjä Saimaalle ja kanavalle. Kanavaristeilyt kuuluivat henkilökuntaetuihin, joten Suomen puoleiset sulut tulivat tuolloin joltisenkin tutuiksi.

Ystävääni sen sijaan sulkutoiminnot näyttivät kiinnostavan sitäkin enemmän. Suurin pudotus on suluista ensimmäisessä Mälkiän sulussa, jossa laskeudutaan 12,4 metriä. Meriharakka -blogin Pirkko on kirjoittanut kattavan kuvauksen kanavan suluista. Blogijutun löydät täältä.

Minusta oli mukavaa katsella ohi lipuvia maisemia. Erityisesti rajantakainen mökkikulttuuri kiinnosti. Ohitimme vanhan ajan vaatimattomia datsoja, mutta myös rannalle rakennettuja hulppeita villoja. Ajat ne ovat muuttuneet paljon rajan toisellakin puolen.

Carelia-aluksella on ulkokansia, joissa saattoi paistatella päivää mielensä mukaan ja joihin saa tuoda juomia baarista. Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko oli minulle palamisherkälle vähän liikaa, joten pakko oli aika ajoittain turvautua sisätiloihin.

Rajan jälkeen tultiin Nuijamaanjärvelle ennen Venäjän puoleisia sulkuja. Kannella oli ihanaa nautiskella auringosta.

Laivalla on baari/kahvila, ruokaravintola sekä pieni taxfree-kauppa. Olimme varanneet mennen tullen ateriat buffet-pöydästä, mikä olikin ihan hyvä valinta. Ruoka itsessään nyt ei mitään mainittavaa ollut, mutta parasta siinä oli, että aika kului syödessä mukavasti.

Koska risteily on viisumivapaa, täytyy laivalta poistua ryhmänä. Olin varautunut pidempiin odotusaikoihin tullimuodollisuuksissa ja olinkin hieman hämmästynyt, kun jonomme liikkui aika sutjakasti.

Meitä hotelliasukkaita odotti bussi satamarakennuksen vieressä. Tuntui vähän hullulta ajaa noin 600 metrin matka satamasta hotelli Victoriaan, jossa yövyimme, mutta vaivatonta joka tapauksessa. Kauppatorin laidalla sijaitseva uudehko hotelli oli oikein kelpoinen valinta. Jos oikein ymmärsin, Viipurin paras. Huoneemme oli normihuonetta tilavampi juniorsviitti.

Hotellin ylimmässä kerroksessa on viihtyisän näköinen ruokaravintola sekä näköalaterassi, jossa olisi istunut mielellään vähemmän paahtavalla kelillä. Alakerrassa on baari, jonka avuliaalle tarjoilijapojalle peukkua. Hieman meitä ihmetytti, että hotellilta ei löytynyt juomalista kuin venäjäksi, mutta tarjoilija jaksoi kääntää meille kärsivällisesti koko listan. Arvatkaa vaan, mikä oli valintani?

Hotelli Victorian sijainti on aivan loistava. Se on niin keskeisellä paikalla kuin hotelli vain voi olla. Kauppahalli ja Pyöreä torni ovat aivan vieressä, lyhyen kävelymatkan päässä oikeastaan kaikki turistille merkittävä. Rahaa oli helppo vaihtaa samassa rakennuksessa sijaitsevassa pankissa. Aamiainen oli myös ihan perushyvä. Majoittuisin tähän hotelliin kyllä uudelleenkin.

Huoneessamme oli mukavasti tilaa, mm. seurustelutila muhkeine nojatuoleineen.

Seuraavana päivänä bussi huolehti meidät sovittuna aikana takaisin satamaan. Vaikka paluumatkalla porukkaa oli tulomatkaa enemmän, laivaan nousu ei nytkään kestänyt kovin kauaa.

Hämmästytti miten kansainvälistä porukkaa paluumatkalla oli. Mukana oli mm. ryhmä kanadalaisia, jotka olivat tulleet Viipurista etsimään omia sukujuuriaan. Kauas ovat karjalaiset maailmalle kulkeutuneet.

Lappeenrantaan saavuimme iltakymmeneltä. Laivasta purkautui sen näköistä punanenäistä porukkaa, että auringossa oli tullut vietettyä useampi tunti. Kunnon suojakertoimet on hyvä pakata mukaan.

Satamastaan ja laivoistaan Lappeenranta tunnetaan.

Viipurin risteilyn yhteyteen kannattaa varata aikaa myös Lappeenrantaan tutustumiseen. Lappeenrannan satama-alue satamatoreineen on kesäaikaan kaunis ja vilkas. Karjalaisen hengen löytää täältä ehkä parhaiten.

Maista piirakkakojuilla paikallista erikoisuutta vetyä tai atomia, istahda vanhan höyrylaivan Suvi-Saimaan terassille, käy katsomassa Suomen suurinta hiekkalinnaa, piipahda viereisessä Lappeenrannan vanhimmassa kaupunginosassa Linnoituksessa ja nauti ylipäätään Saimaan kaupungin kesätunnelmasta. Viehättävä majoituspaikka on Saimaan rannalla olevan kylpylähotellin vanhin osa Boutique hotelli Old Spa.

Viipuri on minusta kiinnostava, jopa eksoottinen. Joka kerta siellä käytyäni jään miettimään pitkään sen surullista historiaa. Niin nytkin. Minkälaisia fiiliksiä vanhasta karjalaisesta kaupungista tällä kertaa jäi, siitä blogissa piakkoin juttua lisää.

https://www.saimaatravel.fi/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat

Andalusian Arcos de la Frontera – historialla kuorrutettu valkoinen kaupunki

torstai, maaliskuu 21, 2019

Puikkelehdimme autollamme valkoisten talojen labyrintissa pitkin yksisuuntaisia katuja. Määränpäämme oli ylhäällä yli 150 metrin korkeudessa sijaitseva Parador-hotellimme.

Tiet kävivät yhä kapeammiksi ja siinä kohtaa, kun sukelsimme kaupungin vanhan muurin aukosta sisään, olin lähes varma ettemme mahtuisi. Teki mieli vetää auton sivupeilit sisäänpäin. Mahduimme sittenkin, nipin napin.

Olimme saapuneet Andalusian Arcos de la Fronteran vanhaan kaupunkiin, vajaan 70 kilometrin päähän tunnetummasta kaupungista Cadizista. Valkoisen kaupungin kellotapulin kellot soittivat meille tervetuloa jymeästi kumahdellen.

Vanhan kirkon ja hotellimme lisäksi Plaza del Cabildon -aukiota reunustivat kaupungintalo ja sen takaa uhmakkaasti nouseva Arcosin keskiaikainen linna.

AjoväyläAjanilmoittajaOlikohan ihan hyvä juttu kaupungintalon rakentaminen keskiaikaisen linnan kupeeseen?Paradorista aukesi hienot näkymät.

Arcos de la Fronteran nimi on suomennettuna rajan kaaret, joka juontaa sen vanhaan historiaan. Keskiajalla kaupunki oli muslimien Taifa de Arcos -kuningaskunnan pääkaupunki ja siltä ajalta on myös hotellimme vastapäätä kurottava Arcos de la Fronteran linna. 1200-luvulla kaupunki on ollut rajakaupunki Espanjan valtataisteluissa maureja vastaan.

Kristittyjen ottaessa vallan 1400-luvun lopulla kaupungista tuli Arcosin herttuakunnan pääkaupunki ja linna sai uudet asukkaat, Arcosin herttuat. Tuolloin myös Cabildo-aukion pohjoislaidalla oleva maurien moskeija sai väistyä barokkigoottilaisen kirkon tieltä.

Tuntui jotenkin ihmeelliseltä seistä yhtäkkiä kaiken tuon historian keskiössä. Kaukana alhaalla virtasi Andalusian pisin joki Guadalete, joka on nähnyt kaiken tämän myllerryksen vuosisatojen ajan.

Tämä hienolla näköalapaikalla sijaitseva historiallinen aukio olisi ansainnut minusta loistavammat puitteet. Nyt se on lähinnä parkkipaikka. Liekö käytännön syistä johtuvaa, sillä linnan edessä on Arcos de la Fronteran kaupungintalo ja sitä vastapäätä hotellimme. Parkkipaikkatarve vanhassa kaupungissa on huutava.

Näistä huppupäistä tulee kyllä mieleen ihan muut tyypit…

Majapaikkamme Parador de Arcos de la Frontera, entinen oikeustalo, on saanut uuden elämän hotellina. Ja oikein hyvän sellaisen on saanutkin. Linnamainen hotelli on täynnä tunnelmaa, mielenkiintoisia yksityiskohtia ja wau, mitä näköaloja.

Nyt jälkeenpäin mietin, että tuli ehkä säästettyä väärässä kohtaa. Olisi sittenkin pitänyt ottaa kalliimpi parvekkeellinen huone, josta aukesi näköalat pitkälle laaksoon ja vuorille. Näistä näköaloista toki pääsi nauttimaan hotellin muissa tiloissa. Jos täällä suunnalla liikut, hiekkakivijyrkänteen laitamalla sijaitsevan hotellin terassilla kannattaa nauttia kahvikupponen vaikka et hotellissa yöpyisikään.

Parador de Arcos de la Frontera

Palataanpa Arcos de la Fronteran kaupunkiin. Ei uskoisi, että tässä kaupungissa (tekisi mieli sanoa kylässä) on peräti noin 30 000 asukasta. Kaupunki jakautuu alhaalla olevaan uuteen kaupunkiin, jokilaaksoon ja ylhäällä olevaan valkoiseen ”kylään”.

Vähän jäi harmittamaan liian lyhyeksi osoittautunut visiittimme. Olisi pitänyt antaa kaupungille ehdottomasti ainakin kaksi yötä. Yhden yön pikakäynnillä ehdimme hädin tuskin tutustua tähän historialla kuorrutettuun osaan.

Arcos de la Fronteran vanha kaupunki kuuluu Andalusian valkoisten kylien matkailureitistöön (ruta de los pueblos blancos). Joidenkin mielestä ylhäällä hiekkakivikukkulalla sijaitseva vanha kaupunki on yksi kauneimmista kylistä, valkoisten kylien kuningattareksi kutsuttu.

Ihan äkkiä ei tule mieleen mukavampaa tapaa viettää matkapäivää, kuin eksyä tällaisen kylämäisen kaupunginosan kapeille labyrinttikujille. Istuutua väliin lasilliselle paljon nähneiden kiviseinien varjoon ja vaan fiilistellä.

Luin jostain, että Arcos del Frontera on suosittu matkailukohde, mutta ainakin maaliskuun alkupuoliskolla siellä sai hyvin rauhakseltaan kuljeskella. Muutama harva turisti siellä täällä ja muutama paikallinen istumassa sherrylasillisella kantakuppilassaan.

Illalla sängyssä mietin kaupungin vanhaa linnaa, jonne ei päässyt, koska se on yksityisomistuksessa. Yritin myöhemmin uteliaisuuttani löytää tiedon kuka kumma omistaa tuollaisen mittavan historiallisen rakennuksen. Uusi omistaja on ostanut romahtamispisteessa olleen linnan vanhalta aatelissuvulta 1990-luvulla ja kunnostanut sen. 1993 linna on julistettu Espanjan kulttuuriperintökohteeksi. Tietoa siitä kuka on omistaja en löytänyt.

Historia on Arcos del Fronterassa läsnä kaikkialla.

Ennen nukahtamista aukion vanha kellotorni ilmoitti kumeilla lyönneillä kellon olevan 11. Koska huoneemme sijaitsi aivan kellotornin vieressä, mekkala oli melkoinen. Mietimmekin, että mahtaako nukkumisesta tulla mitään. Kuulin vielä puoli kahdentoista lyönnin ja sitten nukahdin. Liekö kellot yöksi vaimennettu tai sitten vaan nukuimme tosi sikeästi. Historian havina oli täyttänyt pääni.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Majoitus ulkomaat

Mitä kannattaa huomioida, kun vuokraat asuntoa Fuengirolasta

maanantai, tammikuu 28, 2019

Asuntojen vuokraus Fuengirolasta ensi talvikaudeksi käy kuumana. Jos mielit löytää asunnon, joka täyttää toiveesi mahdollisimman monelta osin, viimeistään nyt kannattaa olla liikkeellä. Hyvät ja kohtuuhintaiset asunnot eivät kauaa vuokraajien listoilla vanhene.

Minulle on tullut viime aikoina paljon yhteydenottoja asunnon vuokraamiseen liittyen ja siksi ajattelin vähän kirjoitella asian tiimoilta. En minä mikään asuntojen vuokraamisen asiantuntija ole, mutta joitain asioita on tullut käytännön kautta opittua. Ja myös omat oppirahat maksettua.

Mieti, mitä painotat eniten

Kun viime keväänä etsiskelimme asuntoa vuokralle syksystä alkaen, alkoi tulla jo vähän epätoivo. Matkustin Fuengirolaan varta vasten tutkimaan asuntojen tarjontaa ja toivoin, että olisin voinut myös käydä katsomassa kohteita paikan päällä.

Ikävä kyllä, siinä kohtaa olin jo auttamattomasti myöhässä. Pääosin välittäjät tarjosivat eioota puolen vuoden vuokra-ajalle lokakuusta seuraavan vuoden huhtikuulle. Tai jos jotain oli tarjolla, niissä oli  jokin keskeinen vika: syrjäinen sijainti, korkea vuokra tai huono kunto ja järkyttävä kalustus.

Palasin kotiin tyhjin käsin. Pian kuitenkin huomasin Tori.fi -sivustolta remontoidun asunnon noin kilometrin päästä ranta-alueesta ylöspäin. En olisi muuten uskaltanut vuokrata asuntoa tätä kautta, mutta Fuengirolassa asusteleva veljeni kävi asunnon toteamassa ja tarkastamassa.

Asunto oli remontoitu ja ihan asiallisesti sisustettu, tosin sijainti meni vähän turhan ylös rinteille. Hätäpäissäni tartuin kolmeksi kuukaudeksi tähän vaihtoehtoon, vaikka asunto oli vapaa vasta seuraavan vuoden alusta.

Hieman myöhemmin löysin paikalliselta kiinteistövälitysfirmalta vuokralle asunnon, joka pääosin vastasi toiveitamme niin sijainniltaan ja varustetasoltaan. Saimme tämän asunnon vuokralle vuoden loppuun kolmeksi kuukaudeksi ja sitten harmitti. Harmitti nimittäin sen suhteen, että olisimme niin mieluusti jääneet tähän samaan paikkaan koko ajaksi. Sijainti ja asunnon viihtyisyys olivat parempia verrattuna toiseen asuntoon.

Meitä kuitenkin onnisti. Saimme kuin saimmekin tämän asunnon vuokrasopimusta jatkettua kolmella kuukaudella eteenpäin. Olimme kotiutuneet tähän talvikotiimme sen verran hyvin, että teimme päätöksen olla vaihtamatta asuntoa. Siitäkin huolimatta, että menetimme toisesta asunnosta maksamamme 500 euron varausmaksun.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että mieti etukäteen, mitkä asiat sinulle vuokrattavassa asunnossa ovat kaikkein tärkeimpiä. Älä tartu ensimmäiseen vastaan tulevaan vaihtoehtoon, jos yksikään tärkeimmistä kriteereistäsi ei täyty.

Jos haluat mahdollisimman edullisen vuokran, joudut ehkä raahaamaan kauppakasseja vähän pidemmän matkan ylös vuorille, sietämään puhkikuluneita sohvia tai elämään ilman parveketta. Jos taas kaipaat mahdollisimman kodikasta miljöötä ja meren rantaa palveluiden äärellä, ole valmis maksamaan vähän kalliimpaa vuokraa.

Kokosin tähän muutaman vinkin, joihin minusta kannattaa kiinnittää huomiota, kun etsiskelet sopivaa asuntoa Fuengirolasta. Ja jälleen muistutan, puhun vain omista kokemuksistamme. Nämä asiat ovat tärkeitä meille, mutta joku muu voi olla ihan eri mieltä niiden merkittävyydestä.

Sijainti

Luulin, että kun jaksaa vielä kulkea, sillä ei ole niin väliä vaikka asunto sijaitsisikin vähän syrjemmässä. Fuengirolan osalta tämä tarkoittaa usein sijaintia ylempänä rinteillä ja samalla melko rankkaa nousua.

Jos käytettävissä ei ole autoa, tarkista missä sijaitsee lähin ruokakauppa. Jaksatko varmasti raahata jatkuvasti ruokakasseja ylämäkeen?

Kaikkien palveluiden läheisyys on ollut nykyisessä asunnossamme äärimmäisen mukavaa. Peruselintarvikkeet saa ihan vierestä ja lähin Mercadonakin on kävelymatkan päässä. Iltaisin voi piipahtaa ex tempore rantakahvilaan iltakahville. Tai suit sait mennä syömään jonnekin lähiravintolaan. Jos asuisimme kauempana, menoja täytyisi suunnitella tarkemmin ja tuskin viitsisi aina edes lähteä minnekään.

Rakastan myös meren läheisyyttä. Minulle on iso plussa, että muutamassa minuutissa olen meren rannalla.

Asunnon raikkaus, sisustus ja varustetaso

Kun etsin meille sopivaa vuokra-asuntoa, hylkäsin armotta kaikki kohteet, joissa asunnon sisustus oli jäänyt 70-luvulle tai joissa ei oltu tehty minkäänlaisia remontteja. Puoli vuotta on pitkä aika tuijotella raskaita kirjahyllyviritelmiä tai kestää montuille painuneita patjoja. Remontoimaton asunto myös suuremmalla todennäköisyydellä sisältää riskin homeesta.

Ikävä kyllä monilla espanjalaisilla on ilmeisesti tapana ajatella, että vuokra-asunto on kalusteiden poistopiste, jonne voi koota kaikki vanhat huonekalut ja tavarat, jotka eivät enää muuanne kelpaa. Itse tulen lähinnä äkäiseksi peitellyistä sohvista tai tunkkaisista vilteistä.

Tavallinen kodinomainen varustetaso minusta tarvitaan ja sellainen yleinen siisteys ja raikkaus. Ihan kivahan myös on, jos astiat ovat järkevällä tasolla normaaliin elämiseen. Eri pari astiat näyttävät myös olevan jonkin sortin maan tapa monissa vuokra-asunnoissa.

Espanjalaisissa keittiöissä uuni ei ole itsestäänselvyys. Jos aiot kokkailla, tarkista että uuni kuuluu keittiövarustukseen. Astianpesukoneitakaan ei monessa vuokra-asunnossa ole. Tästä toiveesta jouduimme itsekin luopumaan. Pyykinpesukone sen sijaan lähes kaikista kohteista löytyy.

Älä myöskään odota, että nettiyhteys olisi vakiovarusteena. Jos nettiyhteys löytyy, tarkista kuuluuko vuokraan vai joutuuko siitä maksamaan lisähintaa.

Lämmitys

Talvella Fuengirolassa voi olla kylmää, kosteaa ja kalseaa. Ilman jonkinlaista lämmitystä lämpimiin asuntoihin tottunut suomalainen ei tule talvikuukausina toimeen. Tarkista, miten asunnon lämmitys on järjestetty.

Väittäisin myös, että jos sinulla on useamman makuuhuoneen asunto ja neliöitä vähän enemmän, yksi ilmalämpöpumppu on aika vähän pitämään koko asuntoa lämpimänä. Hyvä olisi, jos jokaista makuuhuonetta kohden olisi oma ilmalämpöpumppu tai patteri.

Varaudu myös siihen, että lämmittäminen maksaa. Sähkö on Espanjassa kallista ja kylmimpinä kuukausina sähkölaskuun saattaa mennä pienessäkin taloudessa 100 euroa kuukaudessa. Yleinen tapa on, että sähkö ja vesi maksetaan vuokran päälle kulutuksen mukaan.

Asunnon ilmansuunta

Minulle ei aiemmin ole koskaan tullut mieleen huomioida asunnon ilmansuuntaa. Espanjassa sillä on merkitystä erityisesti talviaikaan. Jos suunta on pohjoiseen tai itään, talvikuukausina aurinko ei paljoa lämmitä. Länsi- tai eteläsuunta tarjoavat vuorokaudessa enemmän asuntoa lämmittäviä aurinkotunteja. Niin ja tarkeneehan aurinkoisella parvekkeella paremmin istuskella ja saahan ne pyykitkin paremmin kuivamaan.

Jotkut asunnot muuten sijaitsevat rakennusten alakerroksissa kapeilla kaduilla, jonne päivä ei koskaan pääse paistamaan. Itse en koskaan vuokraisi talveksi tällaista pimeää ja kylmää asuntoa.

Rauhallisuus

Ehkä kaikkein tärkein asia asumisessa on, että saa yönsä nukuttua rauhassa. Makuuhuoneen sijainnilla on merkitystä. Suurimmassa osassa espanjalaisten asuntojen ikkunoista on yksikerroslasit, joten ulkopuolelta tulevat äänet kantautuvat totuttua enemmän sisätiloihin. Myös asuntojen äänieristys on usein heikkoa ja äänet myös naapurista kantautuvat helpommin.

Tarkista onko alapuolella vilkasliikenteinen katu tai aamuyöntunneille auki oleva ravintola, josta kantautuu meteliä? Tärkeitä asioita, jotka kannattaa huomioida. Muistuu mieleen aikoinani Barcelonasta vuokraamani asunto. Muuten tosi kiva kämppä, mutta sijainti suuren sairaalan lähellä tuotti tuskaa. Yötä päivää huutavat ambulanssit häiritsivät yöuntani melkoisesti.

Turvallisuus

Jos olet Espanjassa käynyt aiemmin, olet varmaan pannut merkille, että alimpien kerrosten asunnoissa on kalterit ikkunoissa. Nämä eivät ole siellä turhan takia.

Mitä useamman lukon takana asunto on, sen turvallisemmalla mielellä voi olla. Useimmissa taloyhtiöissä on lukittu portti jo piha-alueelle, sen jälkeen lukittu alaovi ja usein tuplalukittava asunnon ovi. Tarkista, miten asunnossa on estetty ovelle pääsy ja alimmissa kerroksissa myös ikkunoista sisäänpääsy.

Kulkuyhteydet

Meillä on tällä hetkellä muutaman sadan metrin päässä bussipysäkki, juna-asema ja taksiasema. Liikkuminen on helppoa ja nopeaa joka suuntaan. Minusta tämä on iso etu. Joudun itse käymään aika ajoin Suomessa ja siksi myös lentokentän vaivaton saavutettavuus on tärkeää.

Luotettava välittäjä

Turuilta ja toreilta kuulee kaikenlaisia juttuja vuokrahuijauksista ja takuuvuokrien palauttamatta jättämisistä. Someaikakautena hyvä keino tarkistaa vuokraajan luotettavuutta on esimerkiksi googlata yritys tai välittäjä nimellä. Löytyykö minkälaista palautetta?

Pyri saamaan kaikesta mustaa valkoisella, äläkä koskaan jätä mitään suupuheen varaan. Jos et saa selkeää vuokrasopimusta, josta ilmenee vuokranantaja, vuokrakohde, vuokra-aika, kuukausivuokra ja mahdolliset muut kulut, kuten kuka maksaa veden ja sähkön ja paljonko on takuuvuokra, älä luota tähän tahoon. Kuulinpa, että joku vuokraaja oli käynyt maksamassa kuukausittain vuokran käteisellä välitystoimistoon, eikä minkään valtakunnan vuokrasopimustakaan oltu tehty. Sopii kysyä, onko puhtaat jauhot pussissa?

Käyn itse kaiken keskustelun sähköpostilla, jolloin kaikki on todennettavissa siinä tapauksessa, jos jostain asiasta tulee epäselvyyttä.

Huomasin muuten syksyllä, että lähempänä vuokra-ajankohtaa markkinoille tupsahtikin ihan hyviä vaihtoehtoja. Omien suunnitelmien kannalta tosin on aika riskaabelia uskoa hyvään tuuriin ja jättää vuokraaminen ihan viime tippaan. Mutta mahdotonta ei näköjään ole löytää hyvää vuokrakotia viime metreilläkään. Onnea hyvän vuokra-asunnon löytämiseen.

Tuleeko mieleesi vielä jotain muuta, mitä kannattaisi ottaa huomioon vuokra-asuntoa etsiessä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat

Yö Paradorissa rotkon reunalla Andalusian romanttisessa kaupungissa

torstai, tammikuu 10, 2019

Vinkki kaikille teille, jotka haluatte Andalusian matkallenne romanttisen vuorokauden. Tässä oli joululahja minun makuuni.

Ne, jotka ovat blogiani viime aikoina seuranneet, muistanevat marraskuisen päiväreissumme Andalusian vuoristokaupunki Rondaan. Totesin tuolloin, että tämä kaupunki olisi ehdottomasti yön yli reissun arvoinen. Miltä mahtaisikaan rotko näyttää auringon noustessa? Entä vanha silta iltavalaistuksessa?

Tuolloin huomasimme myös, että Rondassa aivan siinä yli satametrisen rotkon reunalla on yksi Espanjan Paradoreista. Näitä mielenkiintoisia hotelleja olen nähnyt muutamaan otteeseen eri puolilla Espanjaa ja onpa joskus tullut nautittua kahvitkin huikealla paikalla olevan Parador-hotellin terassilla. Tähän mennessä en vaan koskaan ole majoittunut kyseisissä hotelleissa.

Ronda on kaupunki 120 metriä syvän rotkon reunalla.Parador de RondaRondan kuuluisin nähtävyys: Puente Nuevo

Paradorit ovat tasokkaita Espanjan valtion omistamia hotelleja, joita on eri puolilla Espanjaa kaikkiaan lähes sata. Ensimmäinen Parador-hotelli on perustettu vuonna 1928. Mielenkiintoisiksi nämä hotellit tekee joko niiden poikkeuksellinen sijainti upealla paikalla tai vanha kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus.

Valtio on ottanut nämä rakennukset suojeluksiinsa ja harjoittaa niissä tasokasta hotellitoimintaa. Suurin osa Paradoreista sijaitsee pienissä keskiaikaisissa kaupungeissa, osa jopa ihan maaseudulla kaukana valtaväyliltä.

Paradoreja on mm. vanhoissa linnoissa, palatseissa ja luostareissa. Monen Paradorin sijainti on poikkeuksellinen, kuten tämän Parador de Rondan, jonne suunnistimme loppiaispäivänä. Tämä oli meidän yhteinen joululahjamme toisillemme. Paradorit pystyy nykyisin varaamaan myös booking.comin kautta.

Parador de Ronda on perustettu entiseen kaupungintaloon. Etenkin iltavalaistuksessa ryhdikäs rakennus näytti kerrassaan romanttiselta vanhan sillan kupeessa syvän rotkon reunamalla.

Hotellin respan ympäristö oli hieman sekavan oloinen kokooma uutta ja vanhaa. Sen sijaan aulatilat muuten olivat valoisat ja tyylikkäät. Huoneemme hulppeine näköaloineen oli minusta kuitenkin kaikkein parasta. Reilussa 30 neliössä oli kivasti tilaa, valoa ja mukavuutta. Pientä ajan patinaa kalusteissa kuten muuallakin hotellissa oli nähtävissä, mutta hyvällä tavalla. Nariseva lautalattia lisäsi sopivasti tunnelmaa.

Kahdelta parvekkeeltamme saatoimme kurkistella niin rotkon näköalatasanteen reunamalle, vuoristoon, hotellin sisäpihalle kuin rotkon vastapäisille rakennuksille. Vähän ärsytti se, että suuret pihakuuset estivät näkymän suoraan sillalle.

Tällä partsilla olisin voinut päivystää vaikka koko päivän.

Koska elettiin loppiaispäivää, yhtä espanjalaisten vuoden pääjuhlista, hotellin ravintola tarjosi tuona päivänä kolmen kuninkaan juhlamenun. Tämähän tietty sopi meille vallan mainosti, eikä minusta 42 euron hintakaan ollut paha viiden ruokalajin menusta viineineen.

Yllätys sen sijaan oli kuinka hieno menukokonaisuus meitä odottikaan. Kolme erilaista pientä alkupalaa, kylmäsavulohisalaatti, grillattua merikalaa, ravuilla täytettyä kananpoikaa ja jälkiruuaksi pala suklaalla täytettyä loppiaisen perinneleivonnaista rosconia ja jäätelöä.

Voinpa sanoa, että tuon kaiken jälkeen olimme hyvin syöneet. Lopuksi vielä pöytään tuotiin kahvin seuraksi vadillinen joulumakeisia, jotka oli tässä ähkytilassa pakko varastoida käsilaukkuun.

Kolme menuun kuuluvaa viiniä olivat loistavia. Suomalaiselle viinien senttimittauksiin tottuneelle oli myös aika yllättävää sekin, että viinejä käytiin kaatamassa aina lisää, kun lasi tuppasi vähänkään tyhjenemään. Miehen kanssa mietittiin, että tässä oli varmaan meidän kaikkien aikojen paras menu hinta laatusuhteeltaan. Tällaisia erikoismenuita hotellista kannattanee metsästää.

Aamiaisesta jäivät erityisesti mieleen loistavat juustot.

Suosittelen lämmöllä Parador de Rondan ravintolaa, vaikka et täällä yöpyisikään. Hotellilla on myös kiva terassi sillan puoleisessa päädyssä ja toinen alemmalla tasolla näköalatasanteen puolella. Mukavia paikkoja Rondan kävijälle piipahtaa vaikka vain kohtuuhintaiselle viinilasilliselle.

Voisi kuvitella, että Rondan merkittävimmän nähtävyyden vieressä sijaitsevan tasokkaan hotellin ravintola olisi kallis, mutta mitä vielä. Hintataso ei ole juurikaan sen arvokkaampi kuin muuallakaan.

Toinen mikä yllätti iloisesti oli hotellin laadukas aamiainen ja erinomainen pehmeäpaahteinen kahvi, jota kittasimme peräti kaksi kannullista. Ruhtinaallisten buffet-pöytien lisäksi oli mahdollista tilata listalta munia eri tavoin valmistettuna. Miestä jäi harmittamaan, kun huomasi listan liian myöhään, eikä jaksanut enää Benediktiinin munia.

Aamiainen kannattaa ostaa etukäteen majoittumisen yhteydessä, silloin hinta on edullisempi. Hotellilta ostettaessa aamiainen kustansi 18 euroa hengeltä.

Etukäteen hehkuttelin näkeväni auringonlaskun suoraan parvekkeeltamme. Ikävä kyllä ilta oli pilvetön ja mitään huikeaa auringonlaskua ei siitä syystä päässyt näkemään. Aurinko vain hävisi vuorten taakse ja hetken päästä oli pimeää.

Panimme kellon herättämään aamulla aikaisin, sillä päätin illalla, että haluan ottaa tästä harvinaislaatuisesta paikasta kaiken irti. Suunnistimme kuuluisalle sillalle, Puente Nuevolle, auringonnousua odottamaan.

Yö oli vuoristossa ollut kylmä ja vesilammikot olivat riitteessä. Hyytävä tuuli puhalsi taustalla ja totesin, että hanskat olisivat olleet paikallaan. Kuvaajan näpit nimittäin olivat kohmeessa.

Teimme pikaisen kierroksen vanhan kaupungin tyhjillä kujilla. Nappasin sillan reunamilta muutaman valokuvan aamun valossa yhdessä kymmenien japanilaisturistien kanssa, jotka olivat myös heti aamusta heilumassa selfiekeppiensä kanssa. Kylmyys jäyti sen verran rajusti, että hotellin aamiainen houkutti pidempää kuvaussessiota enemmän.

Maisema oli hetken ennen päivän valkenemista vaaleanpunainen. Vaaleanpunainen oli myös minun ensimmäinen Parador-kokemukseni. Ei tämä hotelli mikään luksusylellinen ollut, mutta sellainen tasokas ja erittäin rakastettava hotellivaihtoehto, jossa viihtyi. Loistokohde romanttiselle hotelliyöpymiselle.

https://www.parador.es/en

Aiemmat Ronda-kokemukseni löydät täältä.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Majoitus ulkomaat Viro

Tallinnan Savoy Boutique hotelli on hykertelypesä romantikoille

maanantai, huhtikuu 30, 2018

Jos pitäisi valita yksi sana, jolla kuvata hyvää hotellikokemusta, se on ehdottomasti tunnelma.

(Yhteistyössä Tallinnhotels)

Rakastan pieniä lämminhenkisiä hotelleja. Sellaisia kotoisen oloisia hyggeilypesiä, joissa voi samaan aikaan uppoutua rauhalliseen ilmapiiriin ja nousta hetkeksi jonnekin elämän sietämätön keveys -fiilikseen.

Aina silloin, kun tuntuu vähän tylsältä, olemme kutsuneet Tallinnan apuun. Niin nytkin. Ihan ex tempore varattiin miehen kanssa Eckerö Linelta menopaluu laivamatka ja päätettiin lähteä katsomaan Tallinnan kevättä jonnekin kivaan hotelliin. Itse asiassa meidän piti mennä Talinnhotelsien Palace-hotelliin, mutta blogiyhteistyön puitteissa meidän majapaikaksemme valikoitui saman hotelliketjun sympaattinen, monilla palkinnoilla palkittu Savoy Boutique hotelli.

Hyvä näin, sillä tämä pieni hotelli oli samaan aikaan tunnelma ja nautinto. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan 44 huoneen hotellin rakennus on alunperin vuodelta 1890. Historian havina on Savoy Boutique hotellissa läsnä joka nurkassa.

Vankat terrakotalla maalatut kiviseinät ja muhkea antiikkinahkainen sohvaryhmä loivat ala-aulaan lämpimän tunnelman. Pöydällä oli hopea-astiassa hedelmiä, takassa loimotti tuli, sivupöydällä oli oikeita kukkia, lattioilla vanhoja mattoja ja taustalla soi rauhoittava jazz-musiikki. Täydellinen paikka nauttia lasillinen viiniä ja istahtaa upottavaan sohvaan, jonne olisin aivan hyvin voinut unohtua koko päiväksi. Olo oli kumman kotoinen.

Huoneemme oli superior-huone ylimmässä kuudennessa kerroksessa. Kiinnitin huomiota käytävän kauniisiin yksityiskohtiin, kuten käsin taottuihin käytäväkaiteisiin, alkuperäisen kivilattian kuviointiin ja lattiamattoihin, joissa toistui tuo sama kuvio.

Viimeisellä käytävätasanteella katseen pysähdytti pari vanhaa nojatuolia, joiden välissä oli maalaustelineessä väritettäviä kuvia värikynineen ja -liituineen. Samanlainen setti löytyi myös huoneestamme. Taidekerros teema oli hauska idea. Milloin olet muuten viimeksi väritellyt ja harrastanut taideterapiaa?

Huone oli valoisa ja raikas. Valkoiset kiviseinät paksuine ikkunasyvennyksiin kertoivat jälleen, että ympärillämme oli historiaa. Puisin ikkunaluukuin varustetuista ikkunoista aukesi kiva näköala Vanhan kaupungin kattojen ylitse aina merelle asti. Sängyllä meitä odottivat paksut kylpytakit ja -tohvelit, pöydällä hedelmävati ja henkilökohtainen tervehdys. Pieniä yksityiskohtia, jotka luovat juuri sitä hyvää ja huomioivaa tunnelmaa.

Kalustus oli romanttista, lukemani mukaan italialaista tilaustyötä. Kylpyhuoneesta löytyi amme, pöydällä oli malja-allas ja kultaisessa maljakossa heinäkoristeita. Kylppäri oli tyylikäs, vaikkakaan ei kovin suuri. Ainut negatiivinen asia oli ensimmäisenä päivänä kylpyhuoneessa tuoksahteleva viemärin haju, mikä tosin hävisi illan aikana.

Savoy Boutique hotellin aamiainen tarjoiltiin alakerran Mekk-ravintolassa. Mekk on muuten se ravintola, joka on keikkunut jo vuosia Tallinnan parhaiden ravintoloiden listalla. Aamiainen ei ollut laaja, mutta riittävä ja laadukas. Maukkaita tuotteita, kuten erinomaista graavilohta ja munakokkelia, paikan päällä paistettua tummaa jyväleipää, runsas valikoima erilaisia mehuja ja hedelmiä ja löytyihän sieltä kuohuvaakin. Ikävää vaan, että se oli puolimakeaa. Mukava asia oli myös se, että kahvi tarjoiltiin pienissä kannuissa pöytiin.

Näissä pienissä hotelleissa on se ihanuus, ettei koskaan ole minkäänlaisia ruuhkia. Nautin siitä, kun aamiaisella ei tarvitse jonotella, pöydät ovat siistit ja likaiset astiat häviävät huomaamatta. On ihanaa aloittaa aamu rauhallisessa tunnelmassa ilman häslinkiä ja meteliä.

Laittaisin Savoy Boutique hotellin ehdottomasti sarjaan romanttiset hotellit. Tunnelmallinen miljöö sopii erinomaisesti täti-ihmisille tai pariskunnille sellaiseksi hykertelymestaksi. Hienot, mutta kotoisat puitteet, erinomainen sijainti keskellä Vanhaa kaupunkia ja niin huomioivaa ja ystävällistä palvelua: näistä aineksista on hyvä hotellikokemus tehty.

Lähtiessämme respan hymyilevä neitokainen kysyi, että onnistuivatko he täyttämään odotuksemme. Kyllä, onnistuitte, ihan täysin. Ikävä oli lähteä.

Savoy Boutique hotelli on muuten yksi Eckerö Linesin kumppanihotelleista. Jos matkustat laivalla, kannattaa tarkastaa hotellipaketin hinta tätä kautta.

Yhteistyössä Tallinnhotels

https://www.tallinnhotels.ee/fi/savoy-boutique-hotelli/

Aasia Majoitus ulkomaat Singapore

Neljä vai viisi tähteä? Vertailussa kaksi Singaporen hotellia

tiistai, huhtikuu 10, 2018

Ikävuosien lisääntyessä hotelleilla on alkanut lomareissuilla olla yhä suurempi merkitys ja yhä useammin tulee valikoitua sellaisia majapaikkoja, jotka nostavat himpun verran arkea ylemmäs. Se tunne on nautinnollinen, kun astuu katuvilinästä tyylikkään hotellin aulaan. Kuin tulisi omaan salattuun maailmaan, jossa on sallittua keskittyä hetken aikaa vain omaan hedonistiseen hymistelyyn.

Rahalla saa ja hevosella pääsee tässäkin kohdin. Hyvät hotellit maksavat pääosin paljon ja etenkin sellaisessa kalliin puoleisessa kaupungissa kuin Singapore joutuu penninvenyttäjä miettimään tarkoin, mistä kannattaa maksaa.

Viiden tähden luksuspuitteissa olisi mennyt mukavasti koko pariviikkoinen, mutta taloudellisista syistä teimme tässä kohtaa kompromissin. Jaoimme kahden viikon lomamme kahteen eri hotelliin. Ensin viikko neljän tähden perushyvässä The Quincy hotellissa ja toinen viikko astetta paremmassa, joskin paljon kalliimmassa, Parkroyal on Pickering hotellissa.

The Quincy Hotel – vastinetta enemmän kuin odotettiin

Lähellä pääostoskatu Orchard Roadia sijaitseva The Quincy Hotel by Far East Hospitality päätyi ensimmäiseksi majapaikaksemme hyvien hinta laatusuhdekehujen ansiosta. 170 euron vuorokausihintaan saikin kaikenlaista ekstraa, joten ei ihme, että hotelli näytti olevan erityisesti liikematkalaisten suosiossa.

Huoneemme oli sellaista hyväplus-tasoa (meillä oli hotellin halvin perushuone), sisustukseltaan ehkä hieman tylsähkö, mutta kaikki tarpeellinen löytyi. Huone oli mukavan rauhallinen, samoin kuin koko hotelli, joten hyvät yöunet sai nukuttua.

Aulatilat olivat kivasti sisustettu, vaikkakin pienehköt. Kaikki ruokailut tapahtuivat hotellin ainokaisessa ravintolassa, joka sai jatketta viihtyisästä vesialtaiden ympäröimästä ulkoterassista. Hotellista löytyi uima-allas, kuntosali ja sauna. Mukavaa oli se, että uima-allas oli käytettävissä 24/7, joten altaaseen saattoi pulahtaa niin aamu- kuin yöuinnille. Allasalueen jääkaapin juomat olivat vapaasti käytettävissä.

Meille oli yllätys, että The Quincy osoittautui jonkinlaiseksi semi-inclusive hotelliksi. Kaikkien huoneiden hintaan, luokasta riippumatta, sisältyi ihan hyvä buffet-aamiainen, iltapäivätee/kahvi kakkuineen, iltaisin parin tunnin ajan alkoholijuomat (olut, viini, drinkit) ja kevyehkö illallinen.

Luulimme, että illan ruokatarjonta olisi jotain kevyttä snacksitasoa, mutta ylläri olikin, että iltaruoka oli ihan kunnon ateria alkuruokineen, useine lämminruokavaihtoehtoineen ja jälkiruokineen. Lisäksi ravintolassa oli koko päivän ajan saatavana virvokkeita ja mm. pehmiskone asiakkaiden käytössä.

Huonehintaan kuului myös minibaari, josta löytyi alkoholittomien juomien lisäksi olutta. Huonehintaan sisältyvä pesulapalvelu oli myös loistojuttu. Joka päivä oli mahdollista pesettää kaksi vaatekappaletta ilman lisämaksua.

Tässä hotellissa rahalle sai todella paljon vastinetta. Erityisesti, kun oppi äkkiä huomaamaan kuinka kallista kaikenlainen alkoholi oli paikallisissa ravintoloissa. Yhdestä oluesta tai viinilasillisesta sai helposti pulittaa euroissa yli kympin verran, joten vähän itseämmekin huvitti kuinka kiltisti olimme paikalla aina drinkkituntien aikaan.

Mainittakoon myös, että hotellin ruoka oli tosi hyvää, pisteitä myös siitä. Hyvä vai huono, mutta useimpana iltana iltaruokailu tuli hoidettua hotellilla. Samalla myös säästettyä pitkä penni.

Quincyn sijainti ei ollut paras mahdollinen. Hotellin ympäristössä oli lähinnä vain toisia hotelleja ja paikallisasutusta, joten lähin kiinnostuksen kohde oli vilkas Orchard Road vajaan kilometrin päässä samoin kuin lähin metropysäkki.

Huonesiivouksessa olisi ollut myös vähän toivomisen varaa. Samat roskat lattialla ja pölyt pöydällä viipyivät päivä toisensa jälkeen.

Quincyä voi pitää hyvänä perushotellina, jossa saa paljon lisäarvoa huoneen hintaan. Itse hotelli ei aiheuttanut mitään erityistä fiilistä tunnelmallaan tai tyylillään, muttei myöskään suuremmin negatiivista sanottavaa. Ilmapiiriltään helppo ja kodikas, kelpo perushyvä boutiquehotelli.

Parkroyal on Pickering ansaitsee tähtensä

Toisen lomaviikkomme olimme päättäneet viettää astetta hulppeammissa puitteissa. Etsiessäni meille sopivaa hotellia jälkimmäiselle viikolle, en vaan saanut silmiäni irti tästä hotellikaunokaisesta.

Joskus se mopo pääsee vähän karkaamaan käsistä. Kun huomasin, että Parkroyal on Pickering hotellilla on oma klubikerros, jossa tarjoillaan samppanja-aamiaista, olin aivan myyty. Huolimatta siitä, että yli 300 euron vuorokausihinnassa mennään meidän kohdalla jo kipurajoilla. Mutta kerrankos sitä. En koskaan elämäni aikana ole saanut aloittaa viikon jokaista päivää oikealla samppanjalla (mies sanoi kyllä, että tämä tulisi kotona huomattavasti edullisemmaksi).

Kun astuu viiden tähden hotelli-ihanuuteen, tässä kohtaa ehkä eniten tuntee eron. Avarassa aulassa solisee vesi, jota säestää pehmeä lounge-musiikki. Matkalaukut saattoi unohtaa henkilökunnan hoteisiin ja joku kiikuttaa käteesi tervetuliaisjuomaa. En muista mitään hymyilevän respaneitokaisen puheesta. Otin vain avaimen ja liitelimme huoneeseemme, sinne ihan ylempiin kerroksiin, missä Orchid-clubin huoneet sijaitsivat.

Kun avasin huoneen oven, tiesin rakastavani tätä hotellia. Vaaleilla puupinnoilla sisustettu huone oli raikas. Kattoon saakka ylettyvistä ikkunoista näkyi samalla kertaa citynäkymä ja vihreä puutarha. Huojuvat palmut loivat eteemme kuin maalauksen, jota ikkunaa vastapäätä oleva suuri peili toisti. Tilava kylpyhuone oli yhteydessä huoneeseen ja erotettavissa liukuovella. Värimaailma oli hillittyä, juuri sellaista kuin tässä hotellissa kuuluikin olla. Orchid Deluxe King -huoneen 30 m2:n koko oli oikein passeli.

Parkroyal on Pickering -hotellin uima-allasalue tuotti hienoisen pettymyksen. Totta puhuakseni se näytti kuvissa hienommalta ja ilmeni myös, ettei altaalle juurikaan paista aurinko. Loppuviikosta, kun hotelli oli ilmeisemmin melko täynnä, allas-alue jäi myös selvästi liian pieneksi. Vapaita tuoleja ei riittänyt kaikille halukkaille. Viikonloppuna liikemiehet vaihtuivat lomalaisiin, joiden joukossa oli myös paljon lapsiperheitä. Tässä kohtaa voisi sanoa, että allasalueen meininki meni rauhaa rakastavan tätituristin vinkkelistä heikompaan suuntaan. Ei minulla mitään lapsia vastaan ole, mutta sittenkin adults only hotelleissa on ideaa…

Suosittelen tässä hotellissa Orchid Club Loungeen oikeuttavaa huonetta. Vaikka se kustantaakin vähän enemmän, meidän kokemus oli, että huoneen hintaan sisältyvät lisäpalvelut maksavat äkkiä itsensä takaisin. Joka kerta, kun tilasin vielä yhden Cosmopolitanin, mietin taloudellisena ihmisenä, että täytyy ottaa koko rahan edestä 🙂 .

Orchid Club huoneet oikeuttavat siis sisäänpääsyyn ylimmän kerroksen loungeen, jossa tarjoillaan oma rauhallinen aamiainen (joko mainitsin, että samppanja-aamiainen) sekä iltapäivällä kahvia ja teetä erilaisten pikkusuolaisten ja kakkujen kera. Tarjoilu oli huippuhyvää ja näköalat alas kaupunkiin mitä parhaimmat. Aamiainen oli hyvä, muttei mitenkään erityinen (paitsi tietysti se samppis).

Huonehintaan sisältyy myös iltaisin loungessa tarjoiltavat alkoholijuomat sekä kevyt illallinen. Jälleen kerran tarjoamisten taso yllätti. Olisimme halutessamme voineet elää päivän täysin hotellin ruokatarjonnalla, sillä esimerkiksi illan buffet-pöytä oli ainakin meille täysin riittävä illalliseksi.

Hyvää huomenta.Hyvää alkuiltaa.Ja hyvää yötä.

Klubikerroksen huonehintaan sisältyi myös kahden vaatekappaleen pesettäminen vuorokaudessa. Ilman näitä hotellien pesulapalveluja olisimme olleet pulassa, sillä olimme pakanneet mukaan ihan liian vähän vaatteita. Kuumuudesta johtuen paitaa joutui vaihtamaan useamman kerran päivässä.

Myös minibaarin alkoholittomat juomat kuuluivat huonehintaan. Lisäetuna oli myös aikaisempi sisäänkirjautuminen ja mahdollisuus pitää huonetta lähtöpäivänä klo 14 asti.

Parkroyal on Pickering on vihreä ekohotelli, jossa ympäristöarvoilla on merkitystä. Osa hotellin energiasta tuotetaan katolla olevilla aurinkopaneeleilla. Erilaiseen kierrätykseen on kiinnitetty huomiota ja energiankulutusta pyritty vähentämään mm. rakenneratkaisuilla. Huoneisin esimerkiksi kuljetaan kasvien reunustamia ulkokäytäviä pitkin. Muutenkin hotellin vihreä ilme tuo mieleen keitaan keskellä suurkaupunkia. Löytyypä hotellilta jopa oma 300 metrin mittainen luontopolkukin.

Parkroyal on Pickeringin sijainti Chinatownin reunamalla on paras mahdollinen. Metropysäkki on aivan vieressä, tosin päänähtävyydet kuten Marina Bay ovat itse asiassa vain lyhyehkön kävelymatkan päässä.

Lienee turhaan sanoa, että pidimme. Ja nautimme. Muustakin kuin siitä Moëtista aamuisin.

Muuten, kun varaat Singaporen hotelleja, huomioi, että suurin osa varaussivustojen hinnoista on ilman palvelumaksuja ja veroja. Kun nämä lisätään annettuun hintaan, kokonaissumma kasvaa vielä 17 %:lla.

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.