Browsing Category

Majoitus ulkomaat

Majoitus ulkomaat Viro

Historian havinaa ja hienostunutta ilmapiiriä Viron kartanokierroksella

maanantai, 15 toukokuun, 2023

Rakastan vanhoja kartanoita. On kiinnostavaa päästä kurkistelemaan komeiden julkisivujen sisäpuolelle kuinka yläluokka aikoinaan eleli. Rakennusten kauniit yksityiskohdat, vanhat huonekalut ja romanttiset puutarhat tuovat tuulahduksen menneiltä vuosisadoilta ja antavat ainakin minulle paljon visuaalista mielihyvää.

Kaikkea tällaista pääsin kokemaan ja näkemään Lappeenrannan Yrittäjä- ja vaikuttajanaisten SyNetin järjestämällä kevätretkellä, jonka teemana oli Viron pohjoisosan kartanot. Kun näin mainoksen matkasta, ilmoittauduimme ystäväni kanssa oitis mukaan. Olimme nimittäin niin useasti puhuneet, että pitäisi joskus lähteä tutkailemaan Viron kartanoita.

Tiesin, että Virossa on kartanoita paljon, mutta sitä en tiennyt, että vielä sata vuotta sitten niitä oli peräti toista tuhatta. Jonkin arvion mukaan kartanoita on parhaimmillaan ollut lähemmäs 2000. Nyt on jäljellä enää reilut 700-800, joista ikävä kyllä suurin osa heikossa kunnossa. Lopullinen romahduttaja Viron kartanokulttuurille oli neuvostoaika, jolloin kartanot joutuivat kolhoosien hoitoon ja monille kartanoille voitiin sanoa hyvästit.

1700-luku oli Viron kartanoiden kulta-aikaa. Tuolloin kartanoita tiluksineen hallinnoi pääosin baltiansaksalainen yläluokka. Vaurautta kartanoille saatiin kuinkas muuten kuin viinanpoltosta, sillä herraskartanoille myönnettiin usein viinanpoltto-oikeudet. Missä kartano siellä tislaamo näytti tälläkin reissulla pitävän paikkaansa.

Palmsen kartano – Viron ensimmäinen kunnostettu kartano

Matkamme ensimmäinen kohteemme oli Palmsen kartano, joka sijaitsee Lahemaan kansallispuistossa noin 80 kilometrin päässä Tallinnasta. Palmsen barokkityylinen kartano on Viron ensimmäisiä kunnostettuja kartanoita. 20 kunnostetun ja kalustetun huoneen lisäksi kartanolla on ihastuttava puutarha ja puistoalue.

Kartano oli vuoteen 1922 baltiansaksalaisen von der Pahlenin suvulla, jonka jälkeen Viron tasavalta pakkolunasti tilan rakennuksineen valtiolle.

Hienon päärakennuksen lisäksi kartanon tiluksilta löytyy mm. suuri kasvihuone, viehättävä kesäkahvila ja rustiikki kestikievari. 1820-luvulta peräisin oleva tilanhoitajan talo toimii nykyisin majoituskäytössä. Kahden hengen huoneen aamiaisella näytti edullisimmillaan saavan alta 70 eurolla.

Kartanoa ympäröi kaunis puistoalue, jonka rauhoittavassa ilmapiirissä kyllä viihtyisi. Sisäänpääsy kartanoon oli aikuisilta 11 euroa. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä etenkin näin keväällä kartanoon ei pääse joka päivä.

Ryhdikäs Palmsen kartano.
Kesäisin pihalla on viihtyisä kahvila.
Kartanon majoitustilat ovat entisessä tilanhoitajan talossa.
Palmsen kartanoa ympäröi kaunis puutarhamiljöö.
Palmsen kestikievarissa oli kiva maalaistunnelma.

Sagadin kartano on kuuluisa puistaan

Reilun yhdeksän kilometrin päässä Palmsen kartanosta oli meidän seuraava tutustumisetappimme, Sagadin kartano. Olimme edelleen Lahemaan kansallispuistossa Viron pohjoisosassa.

Kauniista vanhan roosan värisestä kartanosta oli vähän vaikeaa saada kiinni, mitä tyylisuuntaa se edusti. Luin, että alunperin kartano oli rokokootyylinen, mutta sitä restauroitiin myöhemmin uusklassiseen tyyliin ja onpa kartanossa myös piirteitä renesanssista. Joka tapauksessa rakennus oli kaunis ja hyvin hoidettu. Käymistämme kartanoista tämä oli suosikkini.

Ensimmäiset maininnat Sagadin kartanosta ovat jo vuodelta 1449. Kartano ja sen lukuisat rakennukset olivat usean saksalaissyntyisen aatelissuvun omistuksessa, viimeisimpänä niistä von Fockin suku, joka jätti kartanon 1900-luvun alussa.

Vuodesta 1987 Sagadin kartanon on omistanut Viron metsähallitus. Kartanon entiseen vaunuvajaan on perustettu metsämuseo. Vaikka itse museolle ei olisi aikaa tai mielenkiintoa, kannattaa ainakin piipahtaa museon kaupassa, jossa on myynnissä kivoja virolaisia käsitöitä edulliseen hintaan.

Myös tätä kartanoa ympäröi ranskalaistyylinen puisto lampineen, joka myöhemmin laajeni englantilaistyyppiseksi metsäpuistoksi. Kartanoa ympäröi yli viiden hehtaarin arboretum, jossa pääsee ihailemaan upeita vanhoja puita, osa ehkä Viron korkeimpia.

Myös Sagadin kartanon mailla voi majoittua. Sagadin Manor hotelli sijaitsee kartanon entisessä tallirakennuksessa. Eipä ole majoitus hinnalla pilattu täälläkään. Tutkailin, että halvimmillaan kahden hengen huoneen aamiaisineen saa vajaalla 70 eurolla. Hotellilla on myös ravintola, joka on erikoistunut virolaisiin riistaruokiin.

Sisäänpääsy kartanoon oli aikuiselta neljä euroa. Hieno kartanoalue houkuttaa täälläkin käyskentelyyn puistomiljöössä.

Roosan värinen unelma.
Metsämuseon kivoja käsitöitä.

Vihulan kartano – metsäretkiä ja kylpylänautintoja

Eipä tarvinnut meidän kauan körötellä kiertomatkamme seuraavaan kohteeseen. Vain reilun kuuden kilometrin päässä sijaitsi yöpymispaikkamme, Vihulan kylpyläkartano.

Tämän kartanon historia menee myös kauas aina 1500-luvulle, tosin tulipalon jäljiltä päärakennus rakennettiin uudelleen vuonna 1892. Kartanoa ja sen ympäristöä kehitti reilun sadan vuoden ajan aina vuoteen 1919 von Schubert -suku.

Päärakennuksen lisäksi kartanon alueella on 25 muuta rakennusta ja majoitushuoneitakin on useassa eri rakennuksessa. Meidät majoitettiin vanhaan maatalousrakennukseen standard-tason huoneisiin. Olisi kannattanut maksaa vähän enemmän, sillä huoneemme oli aika perus. Kartanotunnelmaan on kiva virittäytyä huoneessa, jossa on edes ripaus luksusta.

Vihulan kartanon päärakennuksen alakerrassa on baari ja yläkerrassa à la carte ravintola, jonka salissa tarjoillaan myös aamiainen. Rakennuksen sisustus oli vähän hajanaista. Osittain varmaan siksi, että huonekalut olivat uusia. Samaa mietin myös huoneemme sisustuksessa. Nykyaikaiset nojatuolit eivät oikein istuneet kartanohenkeen.

Parasta Vihulan kartanossa on ehdottomasti hieno sijainti Mustoja-joen varrella. Padottu joki laajenee pieneksi järveksi kartanon mailla. Romanttinen tunnelma tulee kaarisilloista, näin keväällä valko- ja keltavuokoin reunustamista luontopoluista ja veden pintaan heijastuvista vanhoista puista. Mietin sitä kuinka hienolta mahtaa alueella kesäaikaan näyttää, kun pihan ruusut ovat kukassa ja puut lehdessä.

Tällä reissulla en ehtinyt testaamaan kylpylää tai spaosaston hoitoja, niin mukavaa kuin näitä palveluja olisi ollutkin kokeilla. Ryhmällemme oli varattu illallinen, joka päärakennuksen häiden takia tarjoiltiin erillisessä tavernarakennuksessa. Illallisen buffa jätti ikävä kyllä vähän toivomisen varaa. Ateria oli minusta enemmän perustason lounasbuffa kuin kartanoillallinen.

Vihulan kartano on palveluiltaan näkemistämme kartanoista kaikkein monipuolisin. Kuten muissakin kohteissamme, täällä olisi kivaa viettää kiireetöntä ja rauhallista luontolomaa. Kartanon ympäristössä näytti olevan useita merkittyjä muutaman kilometrin pituisia luontopolkuja.

Edullisimman kahden hengen huoneen aamiaisella saa ajankohdasta riippuen vajaalla sadalla eurolla.

Vihulan kartanohenkeä.
Vihulan kartanon alue on kerrassaan kaunis.
Majoituimme vanhassa maatilarakennuksessa. Oliko tässä kenties joskus navetta?
Kartanon takana oli toinen takakartano, jossa sijaitsi lisää majoitushuoneita.
Tällainen komistus seisoi pihalla.
Päärakennuksen alakerrassa on baari.

Sakun kartano komeilee lähellä Tallinnaa

Paluumatkalla Tallinnaan ennätimme käydä vielä ulkoapäin ihailemassa kierroksemme viimeistä kartanoa, Sakun kartanoa.

Valitettavasti Sakun kartano ei ole auki yleisölle, vaan se toimii tapahtuma- ja konserttitilana. Luin jostain, että kartano on runsaan sisustuksensa ja 1800-luvun kattomaalaustensa takia yksi Viron kauneimmista kartanoista ja siksi jäin vähän harmittelemaan, etteivät ovet meille auenneet. Konsertti tuossa kauniissa uusklassisessa kartanossa olisi varmasti elämys.

Yksi mahdollisuus päästä loisteliaan näköisen kartanon seinien sisäpuolelle on siellä majoittuminen. Edullisin kahden hengen huone aamiaisella maksaa vajaa sata euroa. Sakun kartano sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Tallinnasta.

Sakun kartano oli kierroksemme mahtipontisin.

Tällainen kartanokierros on ihastuttava idea kesämatkaksi. Välimatkat ovat lyhyet eikä aikaa tuhraannu pitkiin siirtymisiin. Pienellä alueella on paljon nähtävää ja näitä kaikkia kartanoita ympäröi kaunis Lahemaan kansallispuiston luonto retkeilymahdollisuuksineen. Ainakin minulle loistavat puitteet rentouttavaan lomailuun ripauksella pientä luksusta.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14 Kommenttia
Espanja Majoitus ulkomaat

Viiden tähden hotelli, joka ei ihan täyttänyt odotuksia

sunnuntai, 23 huhtikuun, 2023

Kun hotelli kertoo olevansa viiden tähden hotelli, ainakin minulla odotukset ovat korkealla. Rahalleen toivoisi saavansa täyden vastineen niin viihtyisyydessä, palvelun tasossa kuin palvelutarjonnassa. Yleensä näin onkin, mutta joskus vähän notkahtaa. Näin ikävä kyllä kävi tässä hiljattain.

Teimme ystäväni kanssa tämän vuotisen kevätmatkamme Pohjois-Espanjan Bilbaoon. Meistä täti-ihmisistä on kehkeytynyt melkoisia herkkupeppuja hotellien suhteen, joten tälläkin kertaa olimme valmiit maksamaan vähän enemmän miellyttävästä miljööstä. Muutaman päivän lomalla on ihanaa hypätä hetkeksi arjen yläpuolelle nautiskelemaan pienestä luksuksesta ja siinä jos missä hyvällä hotellilla on iso rooli.

Päädyimme keskustan paraatipaikalla sijaitsevaan hotelli Radisson Collection Bilbaoon, viiden tähden hotellina itseään mainostavaan ketjuhotelliin. Hotelliin oli viime vuonna tehty iso remontti ja kaikki olikin noin päällisin puolin kunnossa. Ikävä kyllä pinnan alta tuli esille asioita, jotka eivät kuulu tämän tasoiseen hotelliin.

Huoneemme oli melko mukavan kokoinen, mutta näköaloissa olisi ollut toivomisen varaa. Huoneemme oli sisäpihalle päin ja vähän pimeä. Lisähinnalla olisi saanut parempaa sijaintia ja enemmän luonnonvaloa, joten tähän oli tyytyminen.

Muuten huone oli melko perustasoa, ellei peräti vähän tylsä. Olisin kaivannut enemmän viihtyisyyttä lisääviä elementtejä, kuten vaikkapa kauniita tekstiileitä. Ainakin minusta pelkästään peitot ja valkoiset lakanat sängyillä tuntuivat riisutuilta.

Ihmettelin myös peittoni ylisuurta pussilakanaa. Olivat ilmeisesti laittaneet vahingossa parisängyn peiton pussilakanan. Monissa tasokkaissa hotelleissa sängyt ovat erityisen miellyttäviä nukkua. Täällä ei sänkykään tehnyt vaikutusta. Tässä kohtaa neljä tähteä.

Kumma juttu muuten nykyisin, että siivouksessa on yllättävän monessa hotellissa toivomisen varaa. Niin täälläkin. Viiden tähden hotellissa ei toivoisi näkevänsä pölyisiä pintoja tai roiskeisia suihkuseiniä. Palkataanko ihmisiä liian vähän vai onko tässäkin kenties kyse paljon puhutusta työvoimapulasta?

Kaltaiselleni kahvin suurkuluttajalle kahvikone huoneessa oli plussaa. Sen sijaan miinusta huonekohtaisen ilmastoinnin puuttumisesta. Jouduimme nukkumaan ikkuna auki saadaksemme yöksi viileyttä huoneeseen.

Kylpyhuone oli kivan kokoinen ja näköinen kultaisine hanoineen ja malja-altaineen. Tosin meitä hieman ihmetytti altaiden korkea sijoitus. Ne olivat satakuusikymmensenttiselle sen verran ylhäällä, että kasvoja pestessä joutui vähän kurkottelemaan ja samalla sai kummasti lattian kastumaan.

Ensimmäisenä aamuna sain lattian kyllä kastumaan vähän reilumminkin. Menin meistä ensimmäisenä suihkuun, enkä shampoo päässä huomannut, ettei kaikki toiminut toivotulla tavalla. Ensinnäkin viemäri ei vetänyt kunnolla. Sen seurauksena vesi kertyi suihkunurkkauksen lattialle ja siitä eteenpäin kylppäriin, koska suihkutilan ovi ei mennyt kunnolla kiinni.

Siinä vaiheessa kun huomasin ongelman, meillä oli kylppärissä jo kunnon tulva ja vesi oli saavuttanut jo kylppärin oven. Olikin sitten ensimmäinen kerta, kun viiden tähden hotellissa aloitan ensimmäisen aamuni luuttuamalla kylppärin lattiaa. Onneksi lisätulvaa välttääksemme toinen meistä pystyi ottamaan aamusuihkun ammeessa. Tässä kohtaa kolme tähteä.

Yritimme soittaa asiasta respaan, mutta huoneemme puhelin ei toiminut. Menimme sitten ennen aamiaiselle menoa raportoimaan asiasta. Ongelma luvattiin hoitaa ja mikäli vikaa ei saataisin korjattua, saisimme vaihtaa huonetta. Hyvä näin, homma hoidossa.

Vai oliko? Kun palasimme myöhäisiltapäivällä kaupungilta takaisin hotelliin, menimme respaan kysymään asiasta. Kukaan ei tuntunut tietävän asiasta yhtään mitään eli jos tästä voi jotain päätellä, asian eteen ei oltu tehty yhtikäs mitään. Vasta nyt huoneeseemme lähetettiin parikin korjausmiestä ja jouduimme kiltisti odottelemaan saataisiinko vika korjattua.

Puolisen tuntia myöhemmin, meille kerrottiin, että todo bien, joten huoneenvaihtoon ei tarvinnut onneksi ryhtyä. Se on selvä, että hotelleissa tulee eteen aina kaikenlaista, mutta asian hoidosta jäi kieltämättä vähän huono kuva. Tälle vain kaksi tähteä.

Jos joku asia tässä hotellissa oli onnistunut, se oli aamiainen. Nautimme kaikkina aamuina suunnattomasti rauhallisesta aamiaistilasta, erinomaisesta tarjonnasta ja ylen ystävällisestä henkilökunnasta. Vaikka aamiaispöydän tarjonta ei ollut laajimmasta päästä, tuotteet olivat laadukkaita ja herkullisia.

Muistelen lämmöllä parasta koskaan syömääni juustokakkua. Ja vieläkin harmittaa, että huomasin vasta toiseksi viimeisenä aamuna, että aamiaisella oli tarjolla aitoa samppanjaa.

Mukava lisä oli erilliseltä listalta tilattavat annokset, kuten vaikkapa ne kuuluisat Benedictin munat tai kauniit bowlit. Aamiaista saattoi myös nauttia viihtyisällä ulkoterassilla. Nautinnollisella aamiaisella todella tunsi olevansa tasokkaassa hotellissa. Aamiaiselle viisi tähteä.

Sen sijaan hyvässä hotellissa ei tuntenut olevansa, kun eräs ilta palasimme kuumissamme ja väsyneinä huoneeseemme. Huone oli siivoamatta ja kaikki yhtä hyrskyn myrskyn kuin lähtiessämme. Ystäväni lähti jälleen respaan valittamaan asiasta ja jälleen me kärvistelimme odottamassa pääsyä huoneeseemme.

Menimme nauttimaan drinkit yläkerran terassille saamillamme drinkkikupongeilla. En huomannut ottaa takkia mukaan ja vasta ylhäällä totesin, että puuskittain puhaltava tuuli teki ulkona istumisesta vähän vilakkaa.

Kysyimme tarjoilijalta, että voisimmeko mennä nauttimaan juomamme ravintolan sisätiloihin. Vastaus oli minusta hieman omituinen ottaen huomioon, ettei sisällä näyttänyt yhtä pariskuntaa lukuunottamatta olevan ketään muuta. ”Sisätilat ovat tarkoitettu vain ruokailijoille. Jos menisimme syömään, siinä tapauksessa voisimme siirtyä sisälle.”

Se siitä hyvästä asiakaspalvelusta. Värjöttelimme siis kylmissämme ulkosalla. Siivoamisen unohtamisesta ja henkilökunnan joustamattomuudesta kaksi tähteä.

Hotellin yleiset tilat olivat hieman hajanaiset, vaikkakin ihan kivasti sisustetut. Alakerran aulassa oli pienehköjä erillisiä tuoliryhmiä, mutta varsinaista avaraa lobbya jäin vähän kaipaamaan. Sävymaailma oli melko tumma, joka teki tiloista jopa synkkiä. Sisustukselle neljä tähteä.

Radisson Collection Bilbao on ihan ok kaupunkihotelli, mutta ei ikävä kyllä ainakaan meidän kokemusten perusteella yltänyt viiden tähden hotelliksi. Krantut täti-ihmiset ottaisivat armotta pois yhden tähden, sillä toiveemme eivät tällä kertaa täysin toteutuneet.

Hotelliyö kahden hengen perushuoneessa aamiaisella maksoi maaliskuussa 186 euroa vuorokaudelta.

10 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Kanariansaaret Majoitus ulkomaat

Mitä maksoi kahden kuukauden kiertomatka Malaga – Santa Cruz – Gomera – Las Palmas

lauantai, 25 helmikuun, 2023

En tykkää hirveästi matkojen jälkeen laskeskella niiden kokonaiskustannuksia. Matkailu maksaa ja rahaa palaa reissussa, usein paljon enemmän kuin oli aikomus. Jälkeenpäin jopa hirvittää kustannusten ynnäys, mutta siltikin olen sitä mieltä, että kaikki eurot, jotka matkailuun laitan, ovat sen arvoisia.

Koska olette kyselleet meidän vuodenvaihteen reissun majoituksista ja kustannuksista, niin avataanpa vähän matkaamme.

Meillä oli kerrassaan onnistunut kahden kuukauden kiertomatka marraskuun puolivälistä tammikuun puoliväliin. Lensimme Helsingistä Malagaan, sieltä Teneriffalle, poikkesimme La Gomeran saarella ja matkaa jatkoimme laivalla naapurisaari Gran Canarialle. Las Palmasista lensimme takaisin Helsinkiin.

Rahaa kului tällä reissulla enemmän kuin aiemmilla pitkillä matkoillamme, mutta pääsimmepä tutustumaan kolmeen mielenkiintoiseen espanjalaiseen kaupunkiin ja kolmeen kauniiseen Kanarian saareen. Samalla näimme myös niin monia muita ihastuttavia paikkoja.

Suurin matkakulu oli majoitus. Jos olisimme pysyneet samassa kohteessa koko kahden kuukauden jakson, olisimme todennäköisesti saaneet majoituksen edullisemmin. Säästöä olisi varmasti tullut myös siitä, jos isojen kaupunkien sijaan olisimme valinneet pienemmät paikkakunnat. Vaikutti myös siltä, että Kanariansaarilla majoitus oli manner-Espanjaa selvästi kalliimpaa.

En pitänyt kirjaa meidän ulkonasyömisistä, kauppaostoksista, bussimatkoista ja pääsylipuista. Niistä luonnollisesti koitui myös kustannuksia, mutta jätin ne tämän tarkastelun ulkopuolelle. Tähän on koottu kiertomatkamme peruskustannukset. Tällaisissa paikoissa majoituimme ja tämän verran maksoimme:

En tarvitse tavaroita tai omaisuutta. Tarvitsen matkoja.

17 yötä Malagan vanhassa kaupungissa

En onnistunut millään löytämään Malagan keskustasta meille sopivaa edullisempaa majoitusta. Kuten muulloinkin, halusimme majoituksen keskeisellä sijainnilla niin, että kävelyetäisyydellä olisi kaikki tarpeellinen: nähtävyydet, ravintolat ja kaupat. Sellaisen asunnon löysimmekin, vaikka hinta reilulta kahdelta viikolta tuntuikin vähän korkealta.

Vuokrasimme Booking.comin kautta yhden makuuhuoneen huoneiston aivan vanhan kaupungin Constitucíon aukion vierestä. Sijainti oli mahtava ydinkeskustan kävelykadun varrella. Tarvitsi vain astua kerrostalon ulko-ovesta kadulle, niin oli heti keskellä kaupungin ihastuttavimman osan paikalliselämää.

Keskeisestä sijainnista huolimatta asunto oli rauhallinen. Vaikka päivisin kadulla oli vilkasta, hyvin eristetyt lasiovet blokkasivat hälinän. Kauppojen sulkeuduttua iltaisin katu muutenkin rauhoittui.

Asunto oli täysin remontoitu ja kivasti sisustettu. Pidimme erityisesti asunnon valoisuudesta. Suuret lasiovet toivat auringonvalon mukavasti sisään. Kuumuudesta ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä, sillä asunnosta löytyi ilmalämpöpumppu sekä olo- että makuuhuoneesta.

– 17 yön majoitus maksoi 1336 euroa

– Yhdensuuntainen lento kahdelta Helsingistä Malagaan matkalaukkuineen kustansi 332 euroa

Reilu kuukausi Teneriffan Santa Cruzissa

Teneriffalta sopivan tasoisen ja hintaisen majoituksen löytäminen kuukaudeksi osoittautui haastavaksi. Emme halunneet eteläosan turistikohteisiin vaan mieluimmin oikeaan kaupunkiin, jossa olisi enemmän paikalliselämää. Itseäni kiinnosti eniten pääkaupunki Santa Cruz.

En onnistunut nettimaailmasta löytämään meille passelia asuntoa, joten valjastin somemaailman apuun. Laitoin Teneriffan suomalaisten Facebook-sivustolle asuntohakuilmoituksen ja sitä kautta sainkin kiinnostavan yhteydenoton.

Asunnon omistajat olivat iloisia, kun saivat vuodenvaihteen ajaksi pidempiaikaiset vuokralaiset, mikä vapautti heidät lähtemään joulumatkalle. Saimme sovittua asunnon vuokraushinnan mielestäni ihan kohtuulliseksi.

Kahden makuuhuoneen kerrostaloasunto oli hyvällä paikalla, vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä esimerkiksi keskustan Plaza de Españalta. Kuten Malagan asunnossa, niin täälläkin, kaikki merkittävä oli kävelyetäisyydellä.

Asunto oli remontoitu pieni kahden makuuhuoneen huoneisto. Pääsimme kurkkaamaan asuntoon etukäteen ystävällisen omistajan pitäessä meille ”asuntonäytön” Zoomilla. Omistaja kertoi rehellisesti, että asunto ei ole mikään luksus, mutta sellainen hyvä perustason kämppä, joka pitikin hyvin paikkaansa.

Asunnosta löytyi kaikki tarvittava, tosin viilentävää ilmalämpöpumppua välillä kaipasimme. Lämpötilat olivat joulukuun päivinä poikkeuksellisen korkeita, mutta onneksi asuntoon sai läpivedon ja sen pystyi tuulettamaan hyvin iltaisin. Kadulta ja talosta kuului jonkin verran paikallisääniä.

– 35 yön majoitus maksoi 1070 euroa

– Yhdensuuntainen lento kahdelta Malagasta Teneriffalle matkalaukkuineen maksoi Ryanairilla 141 euroa

2 yötä La Gomeran saarella

Santa Cruzista käsin teimme kahden yön matkan Teneriffan naapurisaari La Gomeralle. Matkasimme sinne Armas-nimisen laivayhtiön lautalla. Laiva lähti saaren eteläosasta Los Cristianoksesta, mutta lipun hintaan sisältyi menopaluumatka bussilla Santa Cruzista.

Gomeralta olisi toki löytynyt majoitusta edullisemminkin. Meillä on aiemmilta reissuilta niin mukavia kokemuksia poikkeuksellisista Parador-hotelleista ja kun huomasin, että Gomeralla on tällainen hotelli, halusin ehdottomasti sinne. Ihana hotelli olikin, vaikka hinta vähän kiristeli. Toisena yönä kärsimme hotellissa viemärin hajusta, mikä laski muuten niin hienoa kokemusta.

– 2 vuorokauden majoitus maksoi aamiaisilla 440 euroa

– menopaluulauttaliput kahdelta Los Cristianos – La Gomera 146 euroa (hintaan sisältyi menopaluubussimatka Santa Cruzista)

9 yötä Las Palmasin vanhassa kaupungissa

Santa Cruzista jatkoimme matkaamme autolautalla naapurisaarelle Las Palmasiin. Halusimme ranta-alueen sijaan vanhaan kaupunkiin, josta osoittautui vähän vaikeammaksi löytää sopivaa asuntoa. Onnistuin kuitenkin löytämään Booking.comin sivustolta remontoidun kolmen makuuhuoneen huoneiston kaupungin vanhimmasta osasta La Veguetasta. Asunto oli meille turhankin suuri ja hinta sen mukainen, mutta tämä oli mielestämme siltikin paras saatavilla oleva vaihtoehto.

Sekä asunto, samoin kuin koko talo oli erittäin siisti ja hienosti remontoitu. Pidimme asunnon raikkaudesta, valoisuudesta ja rauhallisuudesta. Myös asunnon keittiövarustus teki kokkaavan miehen iloiseksi. Kerrankin asunto, jossa oli kunnolliset paistinpannut, kattilat ja muut ruuanlaittovälineet. Myös asunnon hyvä sänky ansaitsee erikoismaininnan.

Ainut miinus tuli siitä, että esittelytekstissä mainittu terassi osoittautui ankeaksi talon yhteisterassiksi, joka sijaitsi kerrosta ylempänä. Olimme etukäteen iloinneet omasta terassista, jossa voisi ruokailla tai nauttia lasin viiniä. Tämä jäi vähän harmittamaan ja miinusti muuten kivaa kämppää. Myöskään tässä asunnossa ei ollut ilmalämpöpumppua.

– 9 vuorokauden majoitus maksoi 708 euroa

– lauttaliput kahdelta Santa Cruzista Las Palmasiin maksoivat 119 euroa

– kotiinpaluulento Las Palmas – Helsinki kahdelta matkalaukkuineen sinivalkoisin siivin kustansi 442 euroa

Uskaltaisiko sanoa, että nämä kaksi kuukautta tuntuivat silkalta nautinnolta. Oli ihanaa herätä aamuisin auringonpaisteeseen ja suunnitella tulevaa ”seikkailupäivää”. En voi mitään sille tunteelle, että matkoilla koen olevani jotenkin enemmän elossa. Uusi maa ja uusi ympäristö ruokkii sisälläni jotain sellaista, joka saa posket hehkumaan innostuksesta ja suupielet kääntymään ylöspäin.

Yhdestä asiasta olen täysin varma. Olen valmis tinkimään paljosta, jotta saan viettää pimeimmät talvikuukaudet siellä, missä palmut huojuvat ja meri kimmeltää. Voisikohan jo pian aloittaa seuraavan talvimatkan suunnittelun? Tai no, jos olen ihan rehellinen, yksi varaus on jo tehty.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 Kommenttia
Espanja Kanariansaaret Majoitus ulkomaat

Kannattaako hotelliyöstä maksaa yli 200 euroa? Kaksi hotellikokemusta Kanariansaarilta.

maanantai, 9 tammikuun, 2023

Onhan se vähän järjetöntä varata pidempiaikainen majoitus jostain kohteesta ja sitten lähteä sieltä päivän-kahden hotellikeikalle jonnekin muuanne. Mutta matkailu avartaa, tässä tapauksessa ainakin rahapussia. Kävimme hotellilomasilla Teneriffan Santa Cruzista käsin La Gomeran saarella ja Puerto de la Cruzissa. Joskus tekee hyvää nauttia pieni pala ylellisyyttä.

Pidän hyvistä hotelleista (kukapa ei pitäisi), mutta en ole valmis maksamaan ihan mitä vaan hotelliyöpymisistä. Yritän aina löytää mahdollisimman hyvän hinta-laatusuhteen ja hyödyntää kaikki saatavilla olevat tarjoukset. Tosiasia kuitenkin on, että silloin, kun haluat oikeasti hyvään hotelliin, pitää olla valmis avaamaan kukkaroa vähän enemmän.

Kaksisataa euroa on meillä ollut jonkinlainen kipurajahinta. Nyt oli vain kyseessä hieman poikkeuksellinen synttärimatka ja halusin tällä reissulla nautiskella edes hetken tasokkaan hotellin kahisevista lakanoista ja viihtyisästä tunnelmasta. Vaan millaisia kokemuksia irtosi yli kahdensadan vuorokausihinnalla?

La Gomeran Parador – kuin lomalla maaseutukartanossa

Oma synttärilahjani itselleni oli kahden vuorokauden hotellimajoitus La Gomeran saaren Parador-hotellissa. Olen aiemmin kertonut, että olen kovin tykästynyt Espanjan valtion omistamiin Parador-hotelleihin. Nämä majoituskohteet sijaitsevat usein poikkeuksellisen hienoissa luontokohteissa tai historiallisissa rakennuksissa.

La Gomeran Parador sijaitsee korkealla rinteellä pääkaupungin San Sebastianin matkustajaliikennesataman yläpuolella. Hotellin omasta puutarhasta sekä myös osasta huoneista aukeaa hienot näköalat niin alas kaupunkiin kuin ympäröiville vuorille.

Varasin meille superior-huoneen aamiaisilla. Mielestäni kannatti maksaa hieman ekstraa, sillä parvekenäkymät merelle olivat ihastuttavat.

Paradoreissa kannattaa myös aina ottaa aamiainen, sillä ne ovat olleet jokaisessa käymissämme Paradoreissa mielestäni erinomaiset. Ei niin valtavaa valikoimaa, mutta enemmänkin hyviä raaka-aineita. Mukavaa oli myös se, että erilliseltä listalta saattoi tilata lämpimiä annoksia.

Huoneemme oli melko tilava ja sisustettu kauniilla puuhuonekaluilla. Kylppäri oli myös suurehko ja varustettu kahdella altaalla. Suihkutilassa hotellin ikä näkyi eniten mm. kaakeleiden tummina pisteinä. Huone oli ihan ok, ehkä kuitenkin hieman kolkko, koska pehmentävät tekstiilit, kuten päiväpeitot ja matot puuttuivat. Huone ei mielestäni ollut ihan hintansa väärti.

Sen sijaan hotellin yleisistä tiloista kolkkous oli kaukana. En muista koskaan ennen nähneeni hotellia, jossa olisi sellainen määrä ihastuttavia oleskelutiloja kauniine huonekaluineen. Tuli tunne, että oltiin jossain maaseudun herraskartanossa. Tässä hotellissa todella löytää oman rauhallisen sopen joko käytävien nurkkauksista, erillisistä kabineteista, ulkotiloista tai veden solinalla säestetyistä sisäpihapatioista.

Hotellin tunnelma oli ihastuttava ja kotoinen. Tekisi mieli sanoa, että siellä oli menneen maailman siirtomaahenkeä hyvällä tavalla. Hotellin oma puutarha eksoottisine kasveineen vielä lisäsi viihtyvyyttä. Olisin hyvin voinut jäädä viettämään päivää vain hotellimiljööstä nauttien.

Tykkäsin myös siitä, että puutarhaan oli sijoitettu tuoliryhmiä näköalapaikoille palmujen katveeseen. Tämä hotelli huokui romantiikkaa. Lisäksi hotellilla on myös kivan kokoinen uima-allas ja auringonottotilat, joissa ei juuri ketään näkynyt vaikka sää oli melko lämmin.

Suosittelen illallista hotellin omassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista, palvelu ystävällistä ja miljöö miellyttävä. Samalla myös vältti raskaan kipuamisen alhaalta kaupungista. Vaikka matka ei ollut pitkä, useat portaat ja jyrkät kadunpätkät ottivat voimille.

Maksoin syntymäpäivälahjastani 213 euroa yöltä. Hintaan sisältyi 2-hengen superior-huone merinäköalalla ja aamiaisilla. Hinnassa oli mukana Parador amigos -alennus (kirjautumalla kanta-asiakasohjelmaan saa pieniä alennuksia huonehinnoista).

Olisin ollut hotelliin kaikin puolin tyytyväinen ilman kahta heikentävää asiaa. Huonettamme ei käyty siivomassa lainkaan välipäivänä. En jaksanut valittaa asiasta, sillä tulimme huoneeseemme päiväretkeltämme aika myöhään. Siinä vaiheessa halusimme vain levähtää rauhassa ennen illallista. Tämä oli pieni asia, mutta huomattavasti suurempi haitta oli toisen yön hajuongelma.

Kun palasimme jälkimmäisenä iltana huoneeseemme illalliselta, nenään kävi paha viemärin haju. Avasin parvekkeen ovet ja ajattelin, että asia korjaantuu tuulettamalla. Ei nimittäin ole kovinkaan tavatonta, että espanjalaisissa hotelleissa, erityisesti kylppäreissä, saattaa välillä tuoksahdella.

Tuulettaminen auttoi, mutta vain hetkellisesti. Kun kävimme nukkumaan, huomasimme hajun vain jatkuvan. Siinä kohtaa väsyneenä ei oikein jaksanut asian kanssa enää pelehtiä. Ehkä olisi kannattanut valittaa, sillä kuvottava haju vaivasi meitä läpi yön, kunnes jossain vaiheessa aamua avasin jälleen parvekkeen ovet ja saimme huoneeseen raikasta ilmaa.

Aamulla kerroin hajuhaitasta respalle, mutta sain osakseni vain valittelua. Eipä siitä enää mitään hyötyä ollut. Olisi pitänyt kuulema tulla valittamaan illalla, niin olisivat vaihtaneet huoneen. Maksoimme ja kiitimme. Vähän tämä jäi kuitenkin miinustamaan muuten niin kivaa kokemusta.

Kyllä, menisin milloin vain uudestaan, sen verran viehko hotelli on kyseessä. Seuraavan kerran vain osaisin vaatia hajuttomuutta. Yli 200 euron hintaisessa hotellissa ei pitäisi joutua kärsimään tällaisesta ongelmasta.

Ihan hyvää kuvaa ei anna sekään, että huone unohtuu siivota. Hinta-laatusuhteessa hotellilla olisi parantamisen varaa. Gomeralla tosin on parempia hotelleja aika vähän, joten tulijoita taitaa riittää näilläkin hinnoilla.

Puerto de la Cruzin viiden tähden unelma

Tasokkaat hotellyöpymiset saivat jatkoa lomakaupunki Puerto de la Cruzissa. Tällä kertaa oli kyse miehen antamasta synttärilahjasta, tosin ihan itse valitusta.

Lahjatoiveenani oli päästä vuorokaudeksi oikein hyvään hotelliin, sellaiseen, jossa voi hetken lillua ylellisyyskuplassa. Viiden tähden hotelleja löytyy Teneriffalta useitakin, mutta halusin sellaiseen paikkaan, jolla olisi perinteitä ja tunnelmaa.

En oikeastaan tiedä miksi päädyin Puerto de la Cruzin Hotel Botanico y Oriental Spa Garden hotelliin. Jotain sellaista vanhan ajan aristokraattista henkeä olin aistivinani tässä hotellissa vai liekö sana botanico vienyt puutarhahullun mielenkiinnon?

Nauroin miehelle, että haluan sitten nauttia täysillä koko rahan edestä ja olimme hotellilla jo hyvissä ajoin. Onnistuimme saamaankin huoneemme hieman etuajassa. Täytyy myöntää, että olimme hieman pettyneitä nähtyämme itse hotellin. Itse rakennus oli tylsän näköinen, ehkä seitkytlukuinen, eikä näyttänyt lasinkaan viiden tähden hotellilta.

Miten kummasti sitä aina samaan aikaan nauttii ja on jopa hieman vaivautunut ylen huomaavaisesta palvelusta. Kun hyppää bussista matkalaukkuineen ulos ja hetken päästä kannetaan eteen virkistävää juomaa ja saa luovuttaa laukkunsa hotellin piccololle, on jopa ihan hämillään. Kyllähän me tämä itsekin saataisiin menemään…

Sisätiloissa ei näyttänyt enää yhtään tylsältä. Thai-henkinen orientaalityyli on ehkä joskus ollut hienoa ja eksoottista, nyt ihan kaunista, mutta pakostakin mietti, että miksi Espanjassa. Joka tapauksessa tietynlainen ylellisyys nousi esiin hotellin kaikista tiloista. Muhkeita sohvia, upottavia mattoja, kauniita kalusteita, paljon taidetta, koristeellisia yksityiskohtia…

Olimme varanneet huoneen merinäköalalla ja yllätykseksemme saimme sivunäköalan myös Teidelle. Itse merinäköala ei niin ihmeellinen ollut, koska ei oltu merenrannassa ja väliin jää asutusta. Merinäköalaa parempi oli Teiden näkeminen auringonlaskussa.

Huone oli viihtyisä ja kivan tilava. Vaikka iäkäs hotelli on kyseessä, itse en pitänyt huoneen sisustusta vanhanaikaisena, kuten joissain palautteissa näytti olevan. Minusta tämän hotellin tyyliin sopi erinomaisesti hieman vanhahtava tyylikkyys.

Kylpyhuone oli marmorinen, tosin suihkutiloissa näkyi myös täällä iän patina. Suihku ja wc-pönttö olisivat kaivanneet jo uudistusta.

Kierros hotellin tiloissa vahvisti tasokkuutta. Kaikki oli puunattua, hillityn viihtyisää sopivalla ripauksella luksusleimaa. Jäin tuijottamaan pitkäksi aikaa aulatilojen isossa altaassa uivia meduusojen kauneutta. Sen sijaan ennemminkin negatiivisen vaikutuksen tekivät aamiaistilojen isossa lintuhäkissä sirkuttelevat eksoottiset linnut. Vastustan tällaista eläinten vangitsemista ja minusta se ei ole enää tätä päivää.

Hotellin allasalue tuntui aika pienehköltä, mutta lisää altaita olisi löytynyt spa-osastolta, jonne en tällä reissulla ennättänyt. Tai no, miestä ei saa kirveelläkään kylpylään, joten en sitten viitsinyt sinne yksin lähteä. En tosin ole itsekään erityisesti kylpylöiden perään. Kylpylän käyttö olisi kuulunut huoneen hintaan.

Tälläkin hotellilla on oma puutarha lampineen ja suihkulähteineen, jopa hienompi kuin edellisessä Parador-hotellissa. Oli oikein viehkoa käyskennellä puutarhassa ja kuunnella mustarastaiden konserttia. Botanico-hotellin vieressä on myös kaupungin kasvitieteellinen puutarha, joten puutarhojen ystävälle tässä kohtaa on antia yllin kyllin.

Kun maksaa hotelliyöstä sievoisen summan, aina jossain kohtaa iskee pihiys. Kuten siinä kohtaa, kun katsoimme hotelliravintoloiden hintoja. Espanjalaisittain ne olivat kalliita, mutta aika tavallisia suomalaisten ravintoloiden hintoja. Suoraan sanoen meihin iski pihiys ja menimme kadun toiselle puolelle syömään ihan hyvän aterian intialaiseen ravintolaan. En tiedä tuliko tässä kohtaa säästettyä väärässä kohtaa?

Hotellin iltaravintolassa oli sen sijaan mukavaa istua iltaa. Vähän harmitti, ettei sinä iltana ollutkaan pianomusiikkia vaikka jostain olin lukevani, että sitä olisi joka ilta. Tilasimme Margaritat ja siirryimme vielä ulkotiloihin nautiskelemaan etelän lämpimästä illasta. Puutarha ja biotakka oli kiva yhdistelmä. Vielä pieni kierros valaistussa puutarhassa ennen nukkumaanmenoa. Voi jessus, miten enkelipasuunat tuoksuivat voimakkaasti etelän illassa. Täydellinen lopetus kivalle päivälle.

Aamiainen oli niin hyvä kuin tällaisessa hotellissa voi odottaa. Aamiaisen saattoi nauttia halutessaan myös ulkotiloissa.

Ihan tappiin me oltiin, otettiin niin sanotusti koko rahan edestä. Hieman ennen kahtatoista luovutimme huoneemme. Olisimme kyllä viihtyneet pidempäänkin. Tutkimme huoneessa ollutta joulunajan ohjelmaa ja jäi kyllä sellainen polte, että olisipa ihanaa joskus viettää joulu tällaisissa puitteissa.

Vuorokausi kustansi merinäköalalla 274 euroa. Kallista oli, mutta jos minulta kysytään, oli sen arvoista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

12 Kommenttia
Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Viro

Pari päivää Tallinnassa – virkistävä hotellilomanen tuli tarpeeseen

perjantai, 21 lokakuun, 2022
Mitä tehdä, kun illat pimenevät, tylsistyttää ja syyssateet pieksävät ikkunaa? Vaihtelunhalu vaivaa ja mieli kaipaa virkistävää reissua. No, me lähdettiin Tallinnaan. Sopivasti erilainen, helppo mennä ja paljon nähtävää. Passeli valinta kaikkina vuodenaikoina.

Tallinnassakin vihmoi vettä. Mutta ei hätää. Tavarat hotellille ja suunta kohti ennenkäymätöntä nähtävyyttä. Hotellin aulassa nauratti. Kuvittelin tulevani hotelliin, jossa en ollut koskaan ennen majoittunut. Mutta kas kummaa, ala-aulassa tajusin, että onhan me sittenkin tässä rakennuksessa yövytti aiemminkin.

Hotellimme, Radisson Collection Tallinn, toimi ennen pitkäkestoista remonttia nimellä Radisson Blu Sky, jossa yövyimme muutama vuosi takaperin. Mittavan 20 miljoonan remontin jälkeen hotelli avasi ovensa viiden tähden hotellina.

Hotelli oli oikein viihtyisä: huone tilava, sänky jumalaisen mukava ja aamiainen hyvä. Viisi tähteä jäi kuitenkin vähän ontumaan, sillä palvelu ei ihan vastannut sitä tasoa, mitä huipulla tulisi olla.

Aamiaisella ei kukaan tullut kysymään haluaisimmeko tilata aamiaislistalta jotain ja likaiset astiat viipyivät turhan pitkään pöydän reunalla. Myös aulabaarin palveluasenne vähän ihmetytti. Tiskiltä piti itse hakea ja hyvä kun suostuttiin ylipäätään ottamaan tilausta vastaan. Sulkemisaika oli kuulema turhan lähellä.

Radisson Collection Tallinna – viiden tähden viihtyvyyttä.

Jokaisella Tallinnan matkalla on kiva käydä katsomassa jokin uusi nähtävyys. Tallinnassa se ei ole vaikeaa, sillä uusia ja matkailijaa kiinnostavia nähtävyyksiä nousee tuon tuosta.

Tällä kertaa suuntasimme Viron merimuseo Lentosatamaan (viroksi Lennusadam). Lähellä Noblessnerin aluetta sijaitseva vanhaan vesitasohalliin rakennettu museo on yksi Viron suurimpia museoita.

Yksittäiset veneet tai mittava merenkulun sotakalusto eivät jaksaneet erityisesti kiinnostaa, mutta museo kokonaisuudessaan oli visualistille kivaa katsottavaa. Tila oli jaettu merenalaiseen ja veden päälliseen maailmaan.

Minusta kaikkein kiinnostavin nähtävyys oli Lembit sukellusvene, joka rakennettiin Viron laivastolle 1936 ja joka seilasi myöhemmin Neuvostoliiton lipun alla. Tosin vähän klaustrofobinen olo tuli sisätiloissa. Ei olisi minusta sukellusvenehommiin.

Harmi, kun ulkona satoi vettä, sillä piha-alueella sijaitseva höyryjäänmurtaja Suur Töll olisi myös kiinnostanut. Kurjan sään vuoksi jätimme sen väliin.

Mikäli merenkulkuasiat kiinnostavat, vanhassa kaupungissa on toinenkin meriaiheinen museo. Vanhassa tykkitornissa sijaitsee useassa kerroksessa Paks Margareeta -museo. Museon päänähtävyys on keskiaikaisen veneen, Koggin, hylky.

Viron merimuseo Lentosatama

Tässä kohtaa pidemmän korren veti Noblessnerin alueella oleva Pohjala Tap room eli paikallisen panimon olutravintola. Vanhan teollisuusrakennuksen toisessa kerroksessa on viihtyisä ravintola, jossa voi maistella erilaisia artesaanioluita. Rakennuksen alakerrassa on kauppa, josta saa suosikkituotteet mukaansa.

Jätimme miehet oluiden maailmaan ja lähdimme ystäväni kanssa piipahtamaan tien toisella puolella olevassa Shishin sisustuskaupassa. Jos sinussa vähänkään on jouluihmistä, tämä on kauppa, joka kimalluksellaan hullaannuttaa. Voiko tästä kaupasta lähteä ulos ilman jonkinlaista joulukoristetta? Ja viereisestä ulko-ovesta pääsee paikan outlet-myymälään, jossa hinnat ovat pudonneet murto-osaan. Ovikranssi lähti tällä kertaa mukaani.

Pohjala Tap RoomShishin kimallusta

Illan ruokapaikaksi olimme valinneet Lore Bistroon, joka sijaitsi aivan lähettyvillä. Olen aiemmin käynyt syömässä tässä rennossa ravintolassa vähän sen avautumisen jälkeen ja silloin todennut ruuan erinomaiseksi. Tuosta käynnistä jäi erityisesti mieleen paikan taivaallinen mustekala. Odotukset olivat korkealla, mutta nyt täytyy sanoa, etteivät ne ihan täyttyneet. Jotain jäi makumaailmassa uupumaan.

Lore Bistroo edustaa miljöönä kiinnostavaa teollisuusrakennusten uudelleenkäyttöä. Vanhaan laivatelakkarakennukseen remontoitu ravintola on rouhea loft-huoneisto, jossa on läsnä vahva industry-henki, mutta joka silti on kotoinen. Ihailen sitä tapaa, jolla virolaiset tämän tyylilajin taitavat.

Lore Bistroo

Seuraavana aamuna matkaseurueemme hajaantui. Miehet lähtivät katsomaan toista meriaiheista museota Paks Margareetaa ja me naiset suunnistimme Kalamajan alueelle valokuvataidekeskus Fotografiskaan.

Taisi olla itselleni jo kolmas käyntikerta tänne, mutta aina yhtä mielelläni tulen katsomaan, millaiset näyttelyt milloinkin on nähtävänä. Vaikka tällä kertaa en ihan löytänyt itseäni koskettavaa näyttelyä, Fotografiskassa on jotain kummallista viehkoutta, joka jo itsessään tekee näyttelytiloista kiinnostavan.

Näyttelyt ovat hienosti rakennettu käyttäen loistavasti valoja ja tilaa hyödyksi. Valokuvat ikään kuin irrottautuvat seinältä ja tulevat eläviksi. Katsoja seikkailee huoneesta toiseen kuin löytöretkeilijä.

Fotografiskan päänäyttely tällä kertaa lienee Andy Warholin näyttely. Lähinnä monista pienistä valokuvista koostuva näyttely oli kuin aikansa kohutaiteilijan päiväkirja. Joskus varmaan kuohuttava, tänä päivänä ehkä hmm… No, kun en taidekriitikko ole, niin jääköön sanomatta.

Näyttelyn jälkeen oli rouvien aika nauttia lasilliset kuohuvaa. Siihen sopi hyvin mukava Frenchy, Telliskiven ranskalainen ravintola. Ja pitihän sitä vähän pyörähtää Telliskiven pienissä putiikeissa. Tässä on niin ideaa, että kädentaitajat ja designerit kokoontuvat samalle alueelle. Telliskiven alue on taas yksi osoitus siitä, miten vanha ja tylsä teollisuusalue on saanut virolaisten osaavissa käsissä uuden ja kiinnostavan elämän.

FotografiskaTelliskiviPäivän crémant-hetki Frenchyssä.Aina on tilaa myös leivoskahveille.

Poikkesimme myös ostoksilla Balti Jaama torilla (Balti Jaama Turg). Mikäli et ole koskaan täällä käynyt, suosittelen lämpimästi. Kivasti remontoidussa torirakennuksessa on normaalien toritiskien ja -myymälöiden lisäksi mm. ravintoloita, kahviloita, herkkukauppoja sekä rakennuksen yläkerrassa käsityöpuoteja sekä iso antiikkitori.

Tältä käynniltä lähti mukaan nahkahanskat, sukkia, Muhun ihanaa saaristolaisleipää ja Kalevin suklaakaupasta makeisia.

Balti Jaama – asematori

Illaksi olimme varanneet pöydän Väike Rataskaevusta. Saman omistajan Rataskaevu 16 ravintolasta ja tästä pikkusisaresta on tullut vanhan kaupungin menestynyt parivaljakko, joka kerää suitsutusta jatkuvasti.

Odotukset olivat jo valmiiksi korkealla täälläkin. Ravintola on hyvin pieni, kotoisen söpö ja ihastuttava vanhan rakennuksen historian havina lisää viihtyisyyttä. Ruokalista sen sijaan jätti vähän pohdittavaa. Neljä alkuruokaa, neljä pääruokaa ja kaksi jälkkäriä oli aika typistetty kattaus, mistä valita.

Ruoka oli noin päällisin puolin ihan ok, muttei yltänyt sille tasolle, että olisi tehnyt erityistä vaikutusta. Käyköhän hyville ravintoloille niin, että kun maine kasvaa tarpeeksi korkeaksi, lopetetaan yrittämästä ja mennään ehkä vähän helpoimman kautta? Mutta jokainen ruokailuhan on loppujen lopuksi subjektiivinen kokemus. Joku muu olisi varmaan ollut ihastunut.

Väike RataskaevuSateinen vanha kaupunki on itse asiassa kaunis.Väriä harmauteen vanhan kaupungin kukkamyyjiltä.

Iltamme päättyi vanhan kaupungin pakollisen kierroksen jälkeen hotellimme ylimmän kerroksen baariin yömyssyille. 24. kerroksen baarista avautuivat hienot näkymät ympäri Tallinnan keskustaa. Kesäaikaan ulkoterassi on varmaan kova juttu.

Olipas kiva käydä virkistäytymässä Tallinnan historiaa huokuvassa ilmapiirissä. Pienikin hotellilomanen tuottaa aina kosolti iloa. Vaikka Tallinna on niin lähellä, se on siltikin hyvällä tavalla niin erilainen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

6 Kommenttia
Majoitus ulkomaat Viro Yleinen

Mooste Viinavabrik – Viron kätketty hotelliaarre

keskiviikko, 11 toukokuun, 2022
Meillä on mukava ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme matkailleet yhdessä useamman kerran, joskus lähellä, joskus kauempana. Lähes jokaisella reissulla olemme pyrkineet etsimään ainakin yhden tavallisuudesta poikkeavan majapaikan. Joskus se on ollut talo Kataloniassa, joskus B&B-majoitus Pohjois-Espanjan maaseudulla ja joskus muutaman huoneen boutiquehotelli ranskalaisessa merenrantakaupungissa.

Tällainen poikkeuksellisten majoitusten haku on kuljettanut meitä mielenkiintoisiin paikkoihin ja tuonut eteemme yllättäviä majapaikkoja, jotka ovat kaukana perushotelleista.

Näin onnellisesti kävi tälläkin kertaa. Löysimme ihastuttavan pikkuhotellin Itä-Virosta, noin 45 kilometrin päästä Tarttoa. Olimme itseasiassa menossa Tarttoon, mutta meidän naisten teki mieli samalla reissulla viettää ainakin yksi yö jossain Viron monista kartanoista.

Reitillemme emme tällä kertaa löytäneet sopivaa kartanokohdetta, mutta sen sijaan tartuimme historiallisesti kiinnostavaan rakennuskaunokaiseen Viron Pölvän maakunnassa Moosten kylässä.

Kyse on 1909 rakennetusta entisestä viinatehtaasta, jossa nykyisin sijaitsee pieni boutiquehotelli Mooste Viinavabrik. Kivirakenteinen jämerä tehdasrakennus on osa ainutlaatuista Moosten vanhaa kartanoaluetta, joka on viime vuosina kunnostettu huippuhienoon kuntoon.

Kauniita ovat olleet tehtaat muinoin.

Alueen upein rakennus on ilman muuta Moosten kartano, joka on toiminut kouluna jo vuodesta 1920. Ranskalaishenkinen Art Nouveau -tyylinen kartano on täysin remontoitu vuosina 2000-2004.

Kauniita olivat myös kartanon entinen tallirakennus ja karjasuoja, joissa nykyisin toimii mm. erilaisia käsityöläisten pajoja ja puoteja. Rakennuksiin oli käytetty luonnonkiveä kerrassaan upeasti.

Alueella on myös kartanon entisten työntekijöiden asuntoja, joissa nykyisin on erilaisia taiteen keskuksia. Kävimme tutustumassa myös alueella toimivan keramiikkalaattatehtaan näyttelytiloihin.

On hieno asia, että tämä alue on säilynyt näin yhtenäisenä ja saanut uuden elämän käsityön ja taiteen tyyssijana. Hienosti kunnostetut rakennukset olivat jo nähtävyys itsessään. Jostain tapahtumakalenterista huomasin, että alueella järjestetään myös monenlaisia tapahtumia kirpputoreista konsertteihin.

Melkoinen rakennus kouluksi.Rakennuksia, joilla on luonnetta.Muutama villasukkapari lähti matkaan.

Mutta mennäänpä takaisin tuohon hotelli-ihanuuteen, jonne päädyimme. Astuimme ensimmäiseksi hallimaiseen tilaan, jossa soi taustalla rauhoittava musiikki. Aulan nurkassa jököttävä suurehko viinapannu muistutti paikan historiasta. Korkean tilan kirjaimellisesti kruunasi kattokruunu, joka oli rakennettu yli 600:sta lasipikarista.

Vastaanottomme oli sydämellinen. Viinatehtaassa kun oltiin, meille tarjottiin tervetuliaisjuomana paikallista maustettua viinaa. Sitten saimme valita listalta, mitä halusimme aamiaiseksi ja mihin aikaan. Aika yksilöllistä sanoisin. Ainutlaatuiseksi hotellikokemuksen teki varmasti myös se, että olimme hotellin ainoat asiakkaat. Tosin ruuhkaa ei ole koskaan odotettavissa, sillä hotellissa on vain seitsemän huonetta.

Vanhojen rakennusten tunnelmassa on aina jotain hyvin viehkoa. Niin täälläkin. Huoneessamme oli luonnonkivi- ja punatiiliseinää sekä kauniita pikkuruutuikkunoita. Tunnelmaa lisäsi seinän runsaskuvioinen lintutapetti. Yöllä oli niin hiljaista, ettei mistään kuulunut mitään. Mitä nyt aamulla aikaisin ohi lentävien hanhien muuttoparvet pitivät hetken omaa mekkalaansa.

Menimme illalla syömään hotellin ravintolaan. Matkailijan kannalta on miellyttävää, että täällä maaseudulla syö vielä varsin edullisesti, vaikka Viron hintataso onkin noussut aika paljon viime vuosina. (Missäpä ei olisi.) Ruoka oli maukasta ja virolaiseen tapaan annoskoot olivat melkoisen runsaita. Erityisesti paikalliset kalat saivat kiitosta. Kannattaa ehdottomasti syödä täällä.

Viehko hotellimiljöö.

Jokainen matkakokemus nousee aina asteen ylemmäs, kun kohtaa erityisen ystävällistä palvelua. Vähän aikaan en muista, milloin olisin saanut osakseni yhtä yksilöllistä palvelua kuin täällä Moosten Viinavabrikessa.

Satuimme kysymään tarjoilijalta, että voisimmeko nostaa ulkoa pari lisätuolia sisäpuolelle illan kortinpeluutamme varten. Tarjoilija mietti hetken ja kertoi, että hänellä on parempi vaihtoehto. Illallisen jälkeen meidät opastettiin hotellin ylimpään kerrokseen, mistä löytyi viehättävä oleskelutila. Koska olimme hotellin ainoat asiakkaat, saimme tilan käyttöömme illanviettoamme varten. Olipas huomaavaisesti ajateltu.

Meille sattui hotellivuorokauteemme mahtavan lämmin kevätpäivä. Viinavabriken sijainti järven rannalla maaseutumiljöössä takasi melkoisen lintukonsertin. Istuimme ulkoterassilla pitkään nauttien lähes kesäisestä lämpötilasta, linnunlaulusta, auringonlaskusta ja myös parista lasillisesta samppanjaa.

Täti-ihmisten samppanjahetki.Täällä sopii korttia pelata.Hotellin nelijalkainen isäntä Mozart valloitti sydämet.

Tässä hotellissa ja sen ympäristössä oli jotain ainutlaatuista zen-henkeä. Sellaista hyvää flowta, joka saa viihtymään ja rentoutumaan. Seuraavana aamuna ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen tuntui lähes ikävältä lähteä pois. Ikävä jäi myös sympaattista hotellikoira Mozartia, joka hellyttävällä olemuksellaan huolehti omalta osaltaan meidän viihtymisestämme.

Kiitos ja kumarrus. Tämä hotelli on kätketty aarre.

Kahden hengen huone aamiaisella maksoi 90 euroa. Tiedustelut: info@viinavabrik.ee

https://www.moostemois.ee/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

8 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Majoitus ulkomaat

Asunnon vuokraaminen Fuengirolasta ei ole aina ihan helppoa

sunnuntai, 12 joulukuun, 2021
Mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän on saanut tottua siihen, ettei kaikki mene aina ihan suunnitelmien mukaan.

Matkailussa, jos missä, yllätykset ja muutokset ovat arkipäivää. Vaikka kuinka yrittää itse hoitaa asiat hyvissä ajoin ja varmistaa kaiken mahdollisen, aina saattaa kuvioihin tulla ns. yllätystekijä. Näin kävi meille varaamamme Fuengirolan vuokra-asunnon kanssa.

Teimme alkuvuodesta maaliskuussa päätöksen, että jos vain on mahdollista, matkustaisimme vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Päätimme tuolloin myös viettää osan matkastamme jo tutuksi tulleessa Fuengirolassa.

Tiesimme myös, että laadukkaille vuokra-asunnoille suositussa lomakaupungissa on aina kysyntää, joten saadakseen toivotun lomakämpän kannattaa olla hyvissä ajoissa liikkeellä. Valitettavasti aiemmin luotettavaksi koetun vuokravälittäjän kautta ei tällä kertaa löytynyt meille sopivaa kohdetta. Lähdin siksi googlailemaan paikkakunnan muita välittäjiä ja täytyy sanoa, että aika hankalaa sopivan kohteen löytäminen minusta oli.

Asunnon hakua helpottaisi kummasti, jos tarvittava informaatio olisi saatavilla helposti. Tai jos sopivan asunnon löydyttyä pystyisi saman tien tarkistamaan onko asunto vapaa haluttuna ajankohtana. Tai saamaan selkeästi tiedon kokonaishinnasta. Näissä asioissa puutteita tuli vastaan yllättävän paljon.

Ideatilanteessa hyvällä sivustolla olisi mahdollisuus rajata hakua toivotun ajankohdan, sijainnin, asunnon koon, hinnan sekä muiden erityistoiveiden mukaan hakukoneen antaessa sopivat vaihtoehdot, joista tulisi vain valita. Näin asia ei kuitenkaan juuri kenelläkään läpikäymistäni vuokravälittäjien sivustoista toiminut. Tuli vain mieleen, että voisiko olla markkinoita ja tarvetta jonkinlaisella yhteisellä ajantasaisella varaussivustolla?

Yllättävän paljon tuli vastaan nettisivuja, joissa asunnon informaatio oli kovin vajavaista. Jopa ihan perustiedot varustuksesta, sijainnista ja asunnon koosta olivat puutteellisia. Jokaista vuokraajaa varmaan kiinnostaisi myös tietää onko asunto vuokrattavissa vain pitkäaikaisesti vai onko mahdollista vuokrata myös lyhyempiä aikoja. Enkä varmaan ole ainut, jota kiinnostaa kuukausi- tai viikkovuokran suuruus ja muut mahdolliset vuokran päälle tulevat kulut.

Paljon oli myös huonoja ja mitäänsanomattomia kuvia. Koska asuntoa on harvoin mahdollisuus päästä paikan päälle katsomaan, kuvilla on iso merkitys. Ainakin minä haluaisin nähdä kuvat keittiöstä, kylppäristä, olohuoneesta, makuuhuoneesta ja parvekkeesta näköaloineen. Enkä panisi pahaksi myöskään ulkokuvaa itse talosta. Se, että kuvassa on makuuhuoneen nurkka tai olohuoneen jalkalamppu ei oikein kerro mitään.

Lähettelin vuokra-asuntoja välittäviin yrityksiin useita sähköpostitiedusteluja, joihin kaikkiin ei edes vaivauduttu vastaamaan. Osalla näkyi nettisivujen varauskalenterissa tietty asunto vapaana, mutta yhteydenoton jälkeen kerrottiin, ettei huoneisto olekaan saatavilla. Monimutkaista ja aikaavievää puolin ja toisin.

Vähän myös ihmetytti, etten saanut kaikilta välittäjiltä selvää vastausta kysymykseen, miten toimitaan, jos korona estää maahantulon esim. rajojen sulkemisen takia. Menettäisinkö tässä tapauksessa varausmaksun ja välityspalkkion? Se, että noudatetaan maan yleisiä toimintatapoja, ei ainakaan minulle kerro yhtikäs mitään.

Kahlasin läpi myös Facebookin vuokravälityssivustoja. Ihmettelin sielläkin vähäistä kohdeinformaatiota. Vähentäisi varmaan turhien yhteydenottojen määrää, jos selvästi ilmoitettaisiin edes sijainti, hinta ja ajankohta, milloin kohde on vuokrattavissa sen sijaan, että kohteesta laitetaan näytille vain muutama kuva ilman mitään muuta lisätietoa kuin yhteystieto.

Meillä oli hakusessa hyvätasoinen huoneisto merinäköalalla, joka usean netissä vietetyn tunnin ja sähköpostiyhteydenottojen jälkeen lopulta löytyikin. Maksoimme varausmaksun sekä välityspalkkion ja odottelimme innokkaina vuokrauskauden alkua.

Tätä oli hakusessa.

Tähän näkymään päädyimme.

Ehdin jo vähän ihmettelemään, ettei loppulaskua varaamastamme asunnosta kuulunut. Sen sijaan sain kolme viikkoa ennen vuokra-ajan alkua vuokravälittäjältä sähköpostiviestin, että asunnon omistajalta oli tullut tieto, että taloyhtiössä alkaisi mahdollisesti parvekeremontti. Viestin lopussa myös luki, ettei remontti yleensä ole riittävä peruste vuokrasopimuksen peruuttamiseen.

Päätös oli meille helppo. Kauhuskenaariossamme talo tultaisiin huputtamaan, parveke olisi pois käytöstä ja ei-toivottuna lisämausteena rempasta johtuvaa melu- ja pölyhaittaa. Ilmoitin välittäjälle heti, ettei vuokrakohde enää vastaa varaamaamme ja haluamme peruuttaa varauksen.

Ymmärrän kyllä, ettei vuokravälittäjän osa ole helppo, mikäli heidän asiakkaansa ilmoittaa muutoksista näin viime tipassa. Siltikin hieman kummeksuin ajatusta, että näin ison ja asunnon käyttömukavuuteen vaikuttavan remontin ollessa kyseessä  peruutusmahdollisuutta ei olisi. Tai, että meille kerrotaan, ettei talon vakioasukkaitakaan siirretä mihinkään. Loma-asukkaalle tällä ei oikein ole mielestäni mitään merkitystä.

Lopputulemana saimme peruttua varauksemme ja maksamamme rahat palautettiin pikaisesti. Siitä pisteet välitysfirmalle.

Huonoimmassa tapauksessa olisimme nyt tuolla peiton alla.

Seuraava ongelma sitten olikin, että mistä korvaava asunto tilalle näin nopealla aikataululla. Hyvistä ja järkevästi hinnoitelluista asunnoista Fuengirolassa tuppaa olemaan pulaa.

Tässä kohtaa apu löytyi Facebookin ”Costa del Solin asunnot” -sivustolta. Laitoin sinne kyselyn, johon sainkin mukavasti vastauksia. Tosin iso osa tarjonnasta oli meille turhan suuria huoneistoja, joiden vuokrat ylittivät budjettimme.

Loppujen lopuksi meille kävi hyvin. Saimme vuokraukseen kolmion upouudesta talosta hyvällä sijainnilla Los Bolichesin keskustasta. Merinäköalan nyt menetimme, mutta muuten olemme oikein tyytyväisiä freesiin ja skandinaavisen kauniisti sisustettuun asuntoomme. Sinänsä meillä kävi myös tuuri, että omistajat uskalsivat antaa käyttöömme huoneiston, joka ei ole missään yleisessä vuokrauksessa.

Meitä onnisti sittenkin.

Hyvin olemme viihtyneet ja nauttineet sievästä lomakodistamme. Jos sitten myös näistä mahtavista Aurinkorannikon kesäisistä talvikeleistä.

Onko teillä muilla mennyt loma-asunnon vuokraus aina ihan putkeen? Vai onko tullut mutkia matkaan? Entä miten olette niistä selvinneet?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

18 Kommenttia
Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat

Vuokrasimme talon Andalusian Almuñécarista. Millaista oli asua paikallisten keskellä vanhassa kaupungissa?

lauantai, 13 marraskuun, 2021
Kun sattuma puuttuu peliin, saattaa löytää itsensä hyvin yllättävistä paikoista. Kuten valkoisesta talosta andalusialaisen kaupungin Almuñécarin vanhimmasta kaupunginosasta. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, koirat haukkuvat ohikulkijoita ja naapurissa soi flamenco. Ollaan paikallisuuden ytimessä.

Yhteistyössä Casa Almuñécar

Kävimme Almuñécarissa mieheni kanssa pari vuotta takaperin ja tykästyimme tähän vanhaan rantakaupunkiin. Kirjoitin kaupungista ja kokemuksistamme tuolloin parikin blogijuttua, joiden pohjalta minuun otti yhteyttä suomalainen pariskunta. He kertoivat juuri remppaavansa ostamaansa taloa Almuñécarin vanhassa kaupungissa.

Aikaa meni välissä lähes pari vuotta ja kuinka ollakaan sähköpostiini napsahti alkukesästä viesti samaiselta pariskunnalta. ”Talon remontti on lähes valmis. Olisitteko kiinnostuneita vuokraamaan taloamme?”

Tuossa kohtaa vuotta olimme jo alkaneet toiveikkaina miettimään mahdollisuutta matkustaa vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei ollut, joten vähän erilainen Almuñécar sopi meille matkakohteena vallan mainiosti.

Vihdoinkin ”kotiovella”. Jännittävää nähdä, mitä meitä sisäpuolella odottaa.Olipas mukavaa tulla, kun pöydällä oli henkilökohtainen tervehdys.Alakerrassa näytti kodikkaalta.

Paikalliselämää hyvässä ja pahassa

Täällä nyt ollaan. Asustamme vanhan kaupungin rinteillä olevaa kolmikerroksista kivitaloa. Kun maaseudun hiljaisuudessa asusteleva suomalaispariskunta pärähtää yhtäkkiä keskelle andalusialaista paikalliselämää, ensimmäisenä päivänä tuntuu, että kaikki on liian lähellä ja liian äänekästä.

Naapurit tervehtivät meitä terasseiltaan hola-huudoin. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa lähes huutamiselta, mutta espanjalaisittain on ihan normaalia keskusteluvolyymiä. Espanjalaisten talojen äänieristykset ovat tunnetusti olemattomat, joten ensimmäisenä päivänä tuntui kummalliselta kuunnella samaa musiikkia seinänaapurin kanssa. Onneksi musiikkimakumme sopi yhteen. Flamenco sopi minulle vallan mainiosti.

Miehen kanssa mietittiin, etteikö näitä ihmisiä yhtään vaivaa se, että muut ympärillä olijat kuulevat heidän keskustelunsa. Ei ilmeisesti. Suomalaisesta tavasta hiljentää ääntä jos joku on kuuloetäisyydellä, täällä ei tiedetä mitään. On aina totuttu siihen, että osa elämästä tapahtuu kadulla. Elämä on sellaista kuin elämä on, así es la vida.

Portaita pitkin seuraaviin kerroksiin.Naapurin pojat.

Kaunista sisustusta ripauksella marokkolaista tunnelmaa

Kun ilta koittaa, ympäristön kujat hiljenevät. On kuin yhteisestä päätöksestä hiljaisuus astuu voimaan. Talojen ovet sulkeutuvat ja ihmiset vetäytyvät omiin koloihinsa.

Öisin on ollut hiljaista ja olemme nukkuneet erinomaisesti. Osittain myös siitä syystä, että sänkymme on huippuhyvä ja vetää vertoja parhaille hotellisängyille. Miten usein Espanjan asunnoissa patjat ovat olleetkaan surkeita eikä petauspatjoja Espanjassa tunneta monessakaan vuokra-asunnossa. On myös mukavaa vetäytyä yöpuulle muhkeiden untuvatäkkien peittoon.

Huomaa, että on ihan eri asia, kun ihmiset remontoivat ja sisustavat asuntoa itselleen. Lopputulos on paljon kodikkaampi ja tasokkaampi kuin perustason vuokra-asunnoissa. Rakastan tämän talon kauniita yksityiskohtia ja ripausta marokkolaishenkeä: kauniita kaakelipintoja, värikkäitä tekstiilejä ja kivoja sisustuselementtejä.

Käytännössä talo on rakennettu sisätiloiltaan aivan uudestaan. Seinällä on kuvakollaasi, jossa näkyy remontin eri vaiheita. Valtava työ täällä on tehty, jotta talo on saatu näin hienoon kuntoon.

Yläkerran terassista tuli meidän lempparipaikka ja siellä nautittiin monta herkullista ateriaa.

Kotikokkaajan juhlaa

Talo sijaitsee kolmessa kerroksessa ja kerrosten välissä on korkeahkot portaat. Huonojalkaiselle tämä talo ei sovi, mutta koska omat jalkamme vielä nousevat, olemme olleet lähinnä tyytyväisiä pakolliseen porrastreeniin. Myös taloon johtavilla teillä on jonkin verran nousua.

Katutason kerroksessa sijaitsee talon pääkeittiö ja ruokailuhuone sekä yksi kolmesta makuuhuoneesta kylppäreineen. Kokkaava mieheni on ylistänyt keittiön varustetasoa. Ruuanlaittovälineistöä on enemmän kuin riittävästi ja kaikki tarvittava löytyy, ehkä vähän enemmänkin. Kiitosta saa myös hyllyistä löytyvä mausterepertuaari.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että talon omistajat harrastavat ruuanlaittoa tosissaan. Tässä asunnossa ei tarvitse kokata tylsin veitsin tai kulunein paistinpannuin. Lisäksi astiat ovat kunnollisia ja niitä on riittävästi. Siitä myös iso plussa.

Kunnon keittiö astioineen löytyy sekä alhaalta että ylhäältä.

Elämää kolmessa kerroksessa

Keskikerroksessa sijaitsevat kaksi muuta makuuhuonetta ja talon pääkylppäri. Vaikka vanhassa talossa ollaan, lämmintä vettä tulee eikä paineista tarvitse olla huolissaan. Täällä ei ole havaittavissa myöskään viemärin hajua, joka on vaivannut monissa espanjalaisissa taloissa.

Ilmalämpöpumppuja on jokaisessa makuuhuoneessa sekä lisäksi alakerran ruokailutilassa. Kylppäreistä löytyvät lattialämmitykset ja astianpesukoneitakin on peräti kaksin kappalein. Hyvää varustetasoa ei voi kuin kehua.

Ylimmässä kerroksessa on olohuone ja vanha takka, joka ei ikävä kyllä ainakaan vielä ole käytössä. Ja yllätys, yllätys, täällä sijaitsee talon toinen keittiöistä ulkoterassin vieressä. Aluksi tuntui vähän kummalta, että talossa on kaksi näin hyvin varusteltua keittiötä, mutta toisaalta, kun terassilla kokkaillaan, on hyvä, ettei kaikkea tarvitse kantaa alhaalta asti.

Vaikka illat ovat tähän vuodenaikaan jo melko viileitä, olemme monena iltana kietoutuneet viltteihin ja istuneet terassilla viiniä siemaillen. Tai mies on häärinyt mielissään grillin kimpussa, sillä paikalliset hulppeat raaka-aineet huomioon ottaen grilli on kyllä melko luksusta kokkaamisintoiselle.

Päivisin tarkenee ihan hyvin syödä bambukatetulla terassilla. Näköalat eivät ole kummoiset, mutta tähän on luvassa parannusta. Remontin viimeisin vaihe tulee olemaan aurinkoterassin rakentaminen katolle. Katolta aukeavat varmasti hienot näkymät ja suurimman osan vuotta myös paisteinen onni auringonpalvojalle.

Tuntuu, että kahdestaan välillä eksymme toisistamme tähän taloon. Täytyy yhtämittaa huhuilla saadakseen selkoa puolison sijainnista. Kolme makkaria ja kaksi kylppäriä takaavat hyvän toimivuuden kuudelle majoittujalle. Alakerran jykevän ruokapöydän ympärille mahtuu hyvin kuusi henkeä ruokailemaan ja hienosti on tilaa useammalle henkilölle myös terassin pitkällä sohvalla. Ja väitänpä, että astiat riittävät. Niitä on nimittäin huikean paljon.

Kolmessa makkarissa ja kahdessa kylppärissä on mistä valita.

Luotettava vuokraaja ilman välikäsiä

Suuri etu tämän talon vuokrauksessa on luotettavuus. Suomalainen omistajapariskunta vuokraa taloa suoraan ilman välikäsiä. Yhteydenpito heihin on helppoa ja ongelmatilanteissa heiltä saa helposti neuvoa tai apua.

Nämä ihmiset todella välittävät siitä, että asunnossa on kaikki on kunnossa. Tämä oli varmasti yksi siisteimmistä loma-asunnoista, joihin olen koskaan tullut. Omistajataho vinkkasi myös luottokuskistaan, johon otin yhteyttä. Oli niin helppoa tulla tänne, kun taksikuski Paco odotti meitä lentokentällä ja tiesi mihin tulla.

Oikeastaan ainoa asia, jota olemme jääneet kaipaamaan on telkkari, joka on kyllä seinässä, muttei vielä toiminnassa. Vuodenvaihteessa tähän on kuulema tulossa korjaus.

Aluksi kuvittelimme, että matka vanhan kaupungin sokkeloisia kujia pitkin alas rantaan ja kaupoille olisi pidempikin, mutta kun opimme oikoreitit, alas käveli itse asiassa muutamassa minuutissa. Jos olet rantaihmisiä, tuossa lähistöllä on rantaviivaa, mistä valita oma sopukka. Meille parasta antia ovat olleet pitkät kävelyt pitkin rantaraitteja. Jos hauskaa on myös vain kierrellä vanhan kaupungin labyrinttikujilla.

Alakerrassa on kiva kolonen lukemiseen.Ylimmässä kerroksessa sijaitsee olohuone.Kotikadulla mummokärryn kanssa kauppaan.

Tämä talo on tarjonnut mielenkiintoisen kokemuksen elää pari viikkoa eteläespanjalaisessa vanhassa kaupungissa ja saada vähän kuin salamatkustajana tiirailla, millaista on aito andalusialainen paikalliselämä. Olen sen sata kertaa harmitellut olematonta espanjan taitoani, sillä olisi kerrassaan mielenkiintoista tietää, mistä tässä ympärillä puhutaan.

Jos olet kiinnostunut vuokraamaan tätä taloa, saat kauttani omistajien yhteystiedot (samppanjaa.muovimukista(ät)gmail.com). Edullisimmillaan talo maksaa 100 euroa vuorokaudelta tai 600 euroa viikolta liinavaatteineen. Kaksi viikkoa pidemmät vuokraukset sopimuksen mukaan. Lisäksi tulee sähkö kulutuksen mukaan sekä siivouspalkkio 70-80 euroa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

26 Kommenttia