Browsing Category

Majoitus Suomessa

Majoitus Suomessa Museot Suomi Suomi Taide

Mäntylinnan Huoneistomajoitus Mäntässä – hyvän tunnelman lomakoti

sunnuntai, 2 heinäkuun, 2023

Keittiön seinällä raksuttaa kello ja leveällä ikkunalaudalla kasvaa Anopinkieli. Saavuimme meidän tämän kesän Mäntän reissun majapaikkaamme Mäntylinnaan. Samalla astuimme ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. En tiedä oliko tässä asunnossa Feng shuit kohdallaan vai miksi tuntui, että täällä oli aivan poikkeuksellisen hyvä tunnelma.

Yhteistyö: Mäntylinnan Huoneistomajoitus

Mänttä-Vilppula ei kuulosta kaupungilta, joka tulisi ensimmäiseksi mieleen lomakohdetta valittaessa. Paperiteollisuuden ympärille muodostuneella kaupungilla on kuitenkin myös toiset kasvot. Mänttä on profiloitunut merkittäväksi taidekaupungiksi, jonne kannattaa matkustaa sen kiinnostavien museoiden ja tapahtumien perään.

Paperikaupungista taidekaupungiksi

Monet tuntevat Mäntän Serlachius-museoistaan Gustafista ja Göstasta. Itselleni oli jo kolmas käyntikerta näissä museoissa, sillä hienosti rakennetut näyttelyt ja Suomen ”kakkosateneum” jaksavat kiinnostaa yhä uudestaan.

Mutta on tässä eriskummallisessa kaupungissa muutakin kiinnostavaa. Kaupungissa on mielenkiintoisia rakennuksia ja niissä ihastuttavia majapaikkoja. Tehdaspatruunat rakennuttivat Mänttään kauniita rakennuksia, kuten Joenniemen kartanon, komeilevan Mäntän Klubin ja funkkisrakennus Honkahovin. Kaksi jälkimmäistä toimivat hotelli-ravintoloina. Joenniemen kartano taas on osa Serlachius-museo Göstaa.

Koska tehtaan työntekijöille tarvittiin asuntoja, arvorakennusten lisäksi Serlachius-sukua saa kiittää pitkälti myös kaupungin monista asuinrakennuksista. Mäntässä on jäljellä ihastuttavia, tehtaan päällikkötason asuntoina toimineita, vanhoja huviloita sekä 50-luvulla rakennettuja vankkoja pienkerrostaloja.

Tuleva majapaikkamme.
50-luvun talossa oli funkkispiirteitä.
Talon päätyä koristi Tuomas Korkalon seinämuraali.

Kodikas majapaikka, joka vei aikamatkalle 50-luvulle

Meillä oli onni löytää Mäntästä vierailumme ajaksi mielenkiintoinen majapaikka juuri tällaisesta napakasta viisikymmenlukuisesta kerrostalosta. Kyse on 1951 tehtaan toimihenkilöille rakennetusta kerrostalosta, Mäntylinnasta, joka on myöhemmin myyty yksityisasunnoiksi.

Booking.comin asiakkaiden antama arvosana 9.6 Mäntylinnan huoneistomajoitukselle lupasi hyvää. Oikeassa majoittujat ovat olleet. 67 neliön kokoinen kahden huoneen, keittiön, kylpyhuoneen, erillisen wc:n ja parvekkeen huoneisto oli kodikas ja soma, sellainen asunto, jossa on helppo viihtyä. Paikassa on jotain perisuomalaista kodikkuutta, jonka sielunmaisemaan on helppo asettautua.

Heti alkuun oli hauskaa huomata keittiön seinällä omalla nimelläni varustettu tervehdys ja pöydällä kortti, joka kertoi jääkaapin tervetulojuomasta. Tästä oli hyvä aloittaa minilomanen.

Remontoidussa asunnossa oli kivasti otettu huomioon asunnon aikakausi. Retrohenkisestä huoneistosta löytyi paljon 50-luvun sisustusta. Meitä miehen kanssa nauratti, kun bongailimme vuoronperään lapsuudesta tutun näköisiä huonekaluja, valaisimia ja esineitä. Erityisesti mies teki aikamatkan mummolaan.

Olipa kiva tulla.
Keittiössä oli kaikki, mitä saattoi toivoa.
Maistuisiko kettukarkki?
Arvostan kunnon astioita. Teemaa riitti isommallekin porukalle.

Varustetasossa huomioitu niin lapset kuin lemmikit

Huoneiston varustetasosta huomasi, että kyse ei ole pelkästään vuokra-asunnosta, vaan asunnon omistaja käyttää sitä kakkoskotinaan. Vaikutti, että kaikkea mahdollista oli ajateltu ja asunnossa oli kaikki, mitä saattoi kuvitella tarvitsevansa. Lapselle löytyi syöttötuoli ja koiralle oli lattialla kupit valmiina. Tilansa puolesta tämä on erinomainen majoitusvaihtoehto niin perheelle kuin lemmikinomistajalle, eikä lemmikeistä tarvitse maksaa edes mitään ekstraa.

Myös keittiön runsas varustetaso sai kiitosta kotikokiltamme. Meitä hymyilytti keittiössä oleva Kotiruoka-keittokirja, joka entisaikaan löytyi varmaan jokaisesta taloudesta.

Ensimmäinen tunti meni tarkoin harkittujen yksityiskohtien ihmettelyyn. Rakastin erityisesti sisustuksen leikkisyyttä ja värikkyyttä.

Tilavan ja valoisan olohuoneen seinää hallitsi Ville Rädyn aurinkoinen maalaus, joka kuvaa entistä Mäntän spriitehdasta. Maalauksen alla tuolilla Frida Kahlo tarkkaili minua selvästi koko vierailun ajan. Jos olisi ollut enemmän aikaa, kirjahyllyssa ja lehtikorissa olisi riittänyt lukemista.

Olohuone oli mukavan tilava.
50-luvun sirot huonekalut ihastuttivat.
Ville Rädyn maalauksessa pala tehtaan historiaa.

Romantikon makuuhuone

Makuuhuoneen sisustuksessa heittäydyttiin romanttiseksi. Emma-tuolien ja verhojen raita-ruutukuosit sointuivat hyvin yksiin. Päätyseinän värikäs tapetti antoi huoneelle raikkaan ilmeen ja pastellinsävyiset tekstiilit toivat sopivaa hempeyttä. Mukava yllätys oli päiväpeiton alta paljastuneet vaaleanpunaiset pellavalakanat.

Parivuoteen lisäksi olohuoneessa on levitettävä sohva ja asunnosta löytyy myös lastensänky, joten maksimissaan huoneistoon majoittuu 5+1.

Pidin makuuhuoneen pirteästä värimaailmasta.
Kuka muistaa Emma-tuolin?
Tuollainen amme kylppärissä on luksusta.

Makuuhuoneesta oli käynti kylpyhuoneeseen, jonka ihanuutta lisäsi kunnon kokoinen kylpyamme. Ja taas hymyilytti asunnon ”pilkettä silmäkulmassa” -varustelu. Ammeen yläpuolella oli kylpyleluja, kuten kokoelma erilaisia muoviankkoja.

Jos ajatellaan, mitä kaikkea Mäntylinnan huoneistomajoitus tarjoaa, niin vuorokauden alkaen hinta 90 euroa tuntuu lähes edulliselta. Hintaan sisältyy myös autopaikka aivan sisäänkäynnin edessä ja loppusiivous. Minimiyöpymisaika on kaksi yötä.

Mikäli et halua laittaa itse aamiaista, voit sopimushinnalla käydä aamiaisella viereisellä Mäntän Klubilla, kuten me teimme.

Aamiaista voi nauttia viereisellä Mäntän Klubilla.

Hyvä sijainti rauhallisella alueella

Kävelymatkan päässä asunnosta ovat mm. Serlachius-museo Gustaf, Mäntän kuvataideviikkojen näyttelytila Pekilo ja uimaranta. Eikä kovin kaukana ole ihastuttava keskieurooppalaishenkinen Viinitupa Vuorenmaja, jossa ruokailimme ensimmäisenä iltana. Siitä juttua vähän myöhemmin. Yhdenlainen Mäntän erikoisuus tämäkin.

Legendaarisen Kölninvesi-pullon vieressä vessassa oli taulu, jossa luki: ”Tämä pieni hetki on kohta kultainen muisto.” Valitettavasti kaksi vuorokautta meni nopeasti ja tästäkin reissusta tuli muisto, selvästi kultainen sellainen. Ensi kesänä otetaan ehkä uusiksi.

Lisätietoja Mäntylinnan Huoneistomajoituksesta löydät Facebookista osoitteesta https://www.facebook.com/pinecastleapartment

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

12 Kommenttia
Ahvenanmaa Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa

Kesän parhaat matkavinkit Ahvenanmaalle. Missä käydä, missä syödä ja missä yöpyä?

keskiviikko, 31 toukokuun, 2023

Lehdistömatka yhteistyössä Finnlines ja Visit Åland

Tämä tarina on ylitsepursuava hehkutus Ahvenanmaalle. Eihän siitä mihinkään pääse. Se vaan yksinkertaisesti on niin ihastuttava. Ahvenanmaa ruokkii minussa asuvaa visualistia, kulinaristia, maaseuturakastajaa ja luontofriikkiä.

Korona-ajassa oli jotain hyvääkin. Kun ulkomaille ei päässyt ja matkakuume saavutti huippunsa, lähdimme miehen kanssa Maarianhaminaan. Olihan se nyt jonkinlainen ”lohtukorvike” oikealle ulkomaanmatkalle. Edellisestä Ahvenanmaan matkastamme oli kulunut jo yli 30 vuotta.

Onneksi teimme tuon matkan. Pienen ”saarivaltion” pääkaupunki hurmasi ja ilmapiiri ihastutti. Kaikki oli somaa. Vanhoja puutaloja, omenapuutarhapihoja, kivijalkakauppoja kuin menneillä vuosikymmenillä, sieviä kahviloita, kivikirkko keskellä ”kylää” ja ympärillä välkehtivä meri. Eikä minnekään ollut pitkä matka.

Tulipa sitten tehtyä heti perään kaksi muutakin Ahvenanmaan matkaa. Ja joka kerta minut valtasi kummallinen hyvän olon tunne. Olen ehkä edellisessä elämässäni ollut Myrskyluodon Maija tai sitten minussa vain jossain syvällä sykkii saaristolaishenki. Vai mikä on syynä siihen, että Ahvenanmaa vaan tuntuu poikkeuksellisen kotoisalta?

Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa koko saari on sykähdyttävä. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan ahvenanmaalaista ilmapiiriä. Siinä on jotain sympaattista menneen maailman fiilistä. Aivan kuin Ahvenanmaalla olisi sunnuntai joka päivä.

Toukokuussa kukkivat tuhannet omenapuut.
Ahvenanmaa vihannoi.
Kevätmenu.
Kevään ensisatoa.

Kun sain Finnlinesilta ja Visit Ålandilta kutsun lehdistömatkalle, en epäröinyt hetkeäkään lähtisinkö. Enkä missään nimessä halunnut missata Ahvenanmaa viheriöi -tapahtumaa (Åland grönskar), johon osallistuin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta takaperin. Kyse on toukokuisesta tapahtumasta, jolloin maistellaan alkukauden tuotantoa, kuten ahvenanmaalaista parsaa, ja kierrellään tutustumassa avointen ovien maatiloihin ja yrityksiin.

Mitä useammin käyn Ahvenanmaalla, sitä vakuuttuneempi olen kahdesta asiasta. Ahvenanmaa on kaunis. Hehkeä kuin kesämorsian. Vuoron perään maisemassa käyvät vuoropuhelua sininen meri, harmaat rantakalliot ja vihreät laitumet, joilla usein laiduntavat lampaat. Ja voi sitä omenapuiden määrää! Tiesitkö, että koko Suomen omenasadosta peräti 70 % tulee Ahvenanmaalta?

Toinen asia, josta olen entistä vakuuttuneempi on se, että Ahvenanmaa on erinomainen ”ruokamaa”. Kuinka voikaan näin pienelle alueelle olla keskittynyt niin monta loistavaa ravintolaa? Manner-Ahvenanmaan saari on niin leveys- kuin pituussuunnassa vain noin 50 kilometrin mittainen.

Koska välimatkat kaikkialle ovat lyhyet, pienessäkin ajassa ehtii jo paljon. Maarianhaminassa pärjää jalan, mutta saaren muihin osiin tai muille saarille paras kulkuneuvo oman auton lisäksi on polkupyörä.

Kokosin tähän omat vinkkini tämän reissun annista. Tulipa taasen vastaan muutama erinomainen ravintola, kiva majoituspaikka ja kiinnostava käyntikohde. Lisää parhaita matkavinkkejä löydät Visit Ålandin sivuilta.

Sekaisin Ahvenanmaasta.
Merenkulku on merkittävä osa ahvenanmaalaista identiteettiä.
Ahvenanmaa on paljon muutakin kuin Maarianhamina.

Maistuvat paikat kulinaristille

Lähellä Maarianhaminaa, Lemlandin kunnassa, sijaitseva Mormors Gröna Hus ja kesäkahvila Humlan edustavat maaseuturomantiikkaa parhaimmillaan. Vanhaan sukutilaan tehty ravintola on niin soma ja täynnä kauniita yksityiskohtia, ettei oikein tiedä, mihin silmillä tarttuisi.

Söimme täällä loistavaa ahvenanmaalaista parsaa ja maukasta lähitilan lammasta. Herkullista kaikki tyynni. Huomioi, että ravintolaan tarvitaan pöytävaraus.

Pienpanimo-oluiden ystävän kannattaa vierailla Stallhagenin olutpanimolla. Panimon pubissa voi maistella paikan oluita tai nauttia lähiruuasta valmistetun lounaan. Stallhagen on myös oiva paikka tuliaisostoksia varten. Täältä löydät paikan omien oluiden lisäksi paljon kaikkea muutakin. Oma suosikkini on hunajaolut, jota saa myös Manner-Suomesta.

Toinen, edellistä pienempi artesaanipanimo Open Water Brewery sijaitsee Lemlandissa noin 15 kilometrin päässä Maarianhaminasta. Oluiden lisäksi yritys valmistaa siidereitä ja ice wine -tyyppistä jälkiruokaviiniä omenasta. Täälläkin on mahdollista ostaa paikan omaa tuotantoa mukaan.

Mormors Gröna Husin -ravintolassa voi syödä myös silmillään.
Tähän pöytään on ilo istua.
Isoäidin ohutreunaisesta kupista kahvi maistuu paremmalta.
Pienen panimon huolella valmistettuja tuotteita.

Lemlandissa sijaitsee myös Ahvenanmaan oma limpparitehdas Amalias Limonadfabrik. Mistään tavallisista sokerilimuista ei ole kyse, vaan yritys valmistaa juomansa aidoista marjoista ja hedelmistä, joista 95 % tulee Ahvenanmaalta.

Lähes 40 juoman valikoima käsittää myös aikuisten limppareita eli alkoholipitoisia juomia. Täälläkin on oma kauppa, josta voi ostaa tuotteita mukaan. Löysin hyllystä myös omaa suosikkiani, veriappelsiini-basilikalonkeroa, jota ei ainakaan toistaiseksi saa mistään muualta kuin Ahvenanmaalta.

Samoissa tiloissa Amalian limonaditehtaan kanssa toimii Mercedes Chocolaterie, joka valmistaa laadukkaista raaka-aineista käsintehtyä suklaata ja konvehteja. Väistämättä tästä paikasta tulee mieleeni vuosien takainen symppiselokuva Pieni suklaapuoti. Ihanaa, että tällaisia paikkoja on olemassa.

Illalliselle suuntasimme Ångbåts Bryggan -ravintolaan Ahvenanmaan itäsatamaan. Kivan valoisa sijainti meren äärellä, ystävällinen palvelu ja maukas ruoka takasivat mukavan illan. Jos haluat syödä vähän fiinimmin, paikan erikoisuus on merenelävien vati kahdelle. Vaikka omassa ruuassanikaan ei ollut mitään moitittavaa, en voinut välttyä kuikuilemasta naapuripöydän näyttävää vatia.

Toni Asunmaa, Amalian limonaditehtaan kekseliäs yrittäjä.
Tuoterepertuaari on melkoinen.
Herkkuja käsityönä.
Ångbåts Bryggan on viihtyisä ravintola meren rannalla.
Ångbåts Brygganin samettista kukkakaalikeittoa.

Taiteen ja käsityön ystävälle

Yksi ehkä vähemmän tunnettu käyntikohde Ahvenanmaalla on entiseen kivinavettaan perustettu taidemuseo Önningeby. Kaiken takana oli turkulainen taidemaalari Victor Westerholm, joka sattuman kautta päätyi lähelle Önningebyn kylää.

Ahvenanmaasta ja erityisesti Önningebystä inspiroituneena Westerholm keräsi alueelle muitakin taiteilijoita Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Joukossa oli siihen aikaan, 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, poikkeuksellisen paljon naistaiteilijoita. Ikävä kyllä ensimmäinen maailmansota romahdutti lähes 30 vuotta toimineen taiteilijayhteisön.

1900-luvun alussa Önningebyn taiteilijoiden töitä alettiin koota omaa museokokoelmaa varten. Kivinavetalle rakennettiin lisäosa 1999 ja nykyisin tiloissa toimii taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, kahvila ja museokauppa. Aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen. Kohde kuuluu muuten museokorttikohteisiin.

Maarianhaminan Merikortteliin on keskittynyt erilaista käsityöosaamista. Täällä pääsee tutustumaan mm. vanhaan laivanrakennusperinteeseen. Parhaillaan on tekeillä massiivinen 2,3 miljoonan euron Emelia-hanke, jossa rakennetaan yli 26 metristä ja 6 metriä leveää purjealusta korvaamaan satamassa nykyisin komistelevan kaljaasi Albanuksen.

Kannattaa ehdottomasti käydä alueen käsityöliike Saltissa, jossa on myynnissä yli 130 valmistajan tuotteita Ahvenanmaalta ja lähialueilta. En ihan äkkiä keksi parempaa kauppaa tuliaisostoksia varten.

Toinen mielenkiintoinen yritys on viereinen kultasepänliike Guldviva. Liikkeessä on myynnissä kauniita käsintehtyjä koruja, joiden materiaali on joko kierrätetty hopea tai kulta.

Kaunis kivinavetta on tunnelmallinen miljöö pienelle taidemuseolle.
Saltissa on hyvät valikoimat ahvenanmaalaisia käsitöitä.
Guldvivanin korut valmistuvat käsityönä.

Minne suunnata yöpuulle?

Tällä reissulla majoituimme kahdessa Maarianhaminan keskustan hotellissa. Kodikas perheomisteinen Park Alandia hotelli sijaitsee loistavalla paikalla aivan kaupungin ytimessä.

Hotellilla on takana usean vuoden kestänyt mittava remontti ja nyt ovat kaikki tilat saaneet raikkaan ja skandinaavisen ilmeen. Huoneeni oli kivan kokoinen ja tuntui lähes uuden karhealta. Hotellin alakerran baari näytti olevan erityisen suosittu. Perjantai- ja lauantai-iltaisin siellä on elävää musiikkia.

Toinen kohteemme sijaitsi myös Maarianhaminan keskustassa. Majoituimme meren äärellä olevassa hotelli Arkipelagissa. 27 neliöiseen remontoituun huoneeseen mahduin yksin vallan mainiosti. Lisämausteena huoneeseen kuului pieni parveke merelle päin.

Tässä hotellissa on ehdottomasti poikettava sen omaleimaisessa, entiseen kasinoon rakennetussa, baari-ravintola Compagnietissa. Paikan sisustus on aivan vallaton. Vallatonta on myös se, että täältä löytyy eräänlainen aikuisten peliluola. Voit vaikka pelata petankkia tai biljardia.

Mikäli kaipaat majoitukselta luontoläheistä luksusta, käypä kurkkaamassa Havsvidden resortin kotisivut. Ahvenanmaan pohjoispuolella merenrannalla sijaitseva alue on poikkeuksellinen. Täällä voit majoittua joko hotellihuoneessa tai tasokkaassa kalliohuvilassa. Kelpaisi asustella tuolla meren kosketuksessa.

Harmittelin niin vietävästi, että jouduin jättämään tutustumiskäynnin täällä väliin. Jouduin nimittäin olosuhteiden pakosta tutustumaan Maarianhaminan terveyskeskukseen. Mutta aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä.

Park Alandia hotelli on aivan Maarianhaminan ytimessä.
Park Alandian tilava huone.
Park Alandian tyyli on selkeän skandinaavista.
Hotel Arkipelagin aulassa otettiin kantaa Itämeren puolesta.
Arkipelagin huoneessa oli kiva sisustus.
Arkipelagin mielenkiintoinen kylppäri.
Compagniet-ravintola on täynnä luovaa hulluutta.

Olipas taasen kiva käydä Ahvenanmaalla. Bloggaajaystäväni kanssa pohdimme, että alueessa on jotain kummaa vetovoimaa. Vaikka siellä kävisi kuinka monta kertaa, siitä ei vain tunnu koskaan saavansa tarpeeksi. Päinvastoin. Ahvenanmaata on pakko saada aika ajoin lisää.

Mietin myös, että yksi matka Ahvenanmaalle mahdollistaa monta erityyppistä matkakokemusta. Samaan pakettiin saa risteilyn upeissa saaristomaisemissa, sympaattisen kaupunkikohteen ja merellisen maaseudun rauhan. Voiko yhdeltä reissulta juuri enempää toivoa?

Teimme meno-paluumatkan Finnlinesin laivoilla välillä Naantali-Långnäs. Seuraavassa blogijutussa kerron tästä reitistä, mutta myös kiinnostavista Finnlines-kuulumisista. Laivojen taholla on odotettavissa nyt jotain ihan poikkeuksellista.

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

22 Kommenttia
Majoitus Suomessa

Mäntän Klubilla tunnelma on kuin tyylikkäältä 20-luvulta

torstai, 30 kesäkuun, 2022
Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että olen heikkona erikoisiin majoituspaikkoihin. Silmää ja sydäntä lähellä ovat erityisesti paikat, joilla on historia takana ja tarina kerrottavana. Tällaista herkkua pääsimme nauttimaan Mäntän Klubilla.

Teimme hiljattain mukavan taidematkan Mänttään Serlachius-museoihin. Koska Pirkanmaalle tulee matkaa kotoa reilut kaksi ja puolisataa kilometriä ja perillä näkemistä on paljon, oli itsestään selvää, että yöksi jäädään.

Olin aiemmin majoittunut kaupungin toisessa kiinnostavassa hotellissa, Art Hotel Honkahovissa. Tällä reissulla halusin yöksi siihen toiseen kiinnostavaan majapaikkaan, Mäntän Klubille. Kyse on 1920 valmistuneesta Serlachius-yhtiön entisestä edustus- ja majoitusrakennuksesta. Menestyneelle paperitehtaalle tarvittiin arvoisensa tilat vieraiden kestitsemiseen.

Jo pihaan ajaessa tulee juhlallinen olo. Mahtipontinen rakennus kreikkalaisine pylväineen näyttää siltä kuin se olisi tupsahtanut ihan väärään paikkaan. Paperiteollisuuden ympärille rakentunut pieni tehdaspaikkakunta on saanut kylään keikailevan ja varakkaan pääkaupungin serkun.

Vaikuttava sisääntulo.Lobby.Vanha tilikirja vuodelta 1951 oli laitettu näytille.Samppanjaa lasiin ja sukkasillaan paikkoja tutkimaan.

Joka tapauksessa rakennus on hieno. Ikävää, että sen suunnitelleet arkkitehtiveljekset kuolivat kansalaissodassa näkemättä koskaan suunnitelmaansa valmiina.

Taide ja kulttuuri olivat Serlachius suvun patruunoille suuressa merkityksessä. Mäntän Klubilla vierailivat säännöllisesti monet nimekkäät taiteilijamme, kuten Akseli Gallén-Kallela, Emil Wikström ja Wäinö Aaltonen. Esiintymislavalle ovat nousseet mm. Dallapé-orkesteri, Ella Eronen, Anita Välkki ja Laila Kinnunen. Klubin arvovieraiden joukossa nähtiin monia valtion päämiehiä ympäri maailmaa.

Arvoisensa omistuspohja Klubilla on edelleenkin. 2010 Mäntän Klubi siirtyi taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiön omistukseen. Myös Art Hotel Honkahovi on samaisen säätiön omistuksessa. On hienoa, että maassamme on tällaisia tahoja, jotka ottavat huolehtiakseen historiallisten arvokiinteistöjen säilyttämisen. Ravintola- ja hotellitoiminta on vuokrattu ulkopuoliselle toimijalle.

Mäntän Klubilla on ainoastaan 30 huonetta, mikä tekee siitä hyvin intiimin. Majoituimme yhdessä viidestä superior-huoneesta, joissa on oma kylpyhuone. Muissa huoneissa on kylppäri käytävällä yhteiskäytössä.

Kaikki superior-huoneet sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa, joka oli aikoinaan tarkoitettu johtokunnalle ja heidän vierailleen. Edullisemmat economy-huoneet ovat kolmannessa kerroksessa, jonne entisaikaan majoitettiin Serlachius-yhtiön naimattomat toimihenkilöt.

Huoneemme oli tilava ja retrohenkinen. Harvoinpa enää näkee ruskeita ammeita tai wc-pönttöjä. Vaikka huone ei millään tavalla ollut hieno, pikemminkin kaipasi kipeästi päivittämistä, jotain hauskaa tuossa menneiden vuosikymmenten tyylissä silti on. Harmi vaan, että huoneiden retrotyylinen sisustus ei oikein istunut rakennuksen muuhun tyyliin.

Huoneemme oli nimetty Akseli Gallén-Kallelan mukaan.Erikoiset oleskelutilat.Klubin juhlatilan aitiot hieman hymyilyttivät.Lähellä Mäntän Klubia on kaunis Mäntän kirkko, joka on G. A. Serlachiuksen aikaansaama sekin.

Parasta antia Mäntän Klubilla oli ehdottomasti sen yleiset tilat ja monet kauniit yksityiskohdat. Tunnelmaa lisäsi pienen hotellin rauhallisuus. Istuimme suurimman osan illasta kahdestaan entisessä neuvotteluhuoneessa ja kuvittelimme millaista oli, kun yhtiön johtokunta kävi tärkeitä neuvotteluja ja jälkeenpäin tuprutteli paksuja sikareitaan hyvien päätösten kunniaksi. Vanhan klubin tunnelma on täällä edelleen läsnä.

Ainut ikävä puoli oli, että Mäntän Klubin ravintolapalvelut eivät olleet vielä toiminnassa. Hotellin Chaîne de Rôtisseurs kilvin varustettu ravintola avaa ovensa kesäkaudeksi vasta heinäkuun alkupuolella.

Tapasimme hotellissa parikin pariskuntaa, jotka kertoivat käyvänsä Mäntässä vuosittain ja majoittuvansa aina Mäntän Klubilla. Enkä yhtään ihmettele, onhan se kerrassaan erikoinen ja ihastuttava majapaikka. Oikeastaan sana hotelli ei edes sovi tälle rakennukselle. Enemmän tuntui siltä, että täällä ollaan klubin arvovieraina.

2-hengen superior huone aamiaisella maksoi 139 euroa.

www.klubin.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

6 Kommenttia
Luontomatkailu Majoitus Suomessa Pohjois-Karjala Putiikkien helmiä Suomi

”Menkää metsään toivottavat Nightwishin Tuomas ja Emppu.” Kotimaanmatkailija, älä unohda Sydänkarjalaa.

sunnuntai, 20 maaliskuun, 2022
Tiedättekö mitä yhteistä on kolmella Pohjois-Karjalan kunnalla, Tohmajärvellä, Kiteellä ja Rääkkylällä? Oikein, nämä ovat naapurikuntia Itä-Suomessa. Mutta on näillä toinenkin mielenkiintoinen yhdistävä tekijä. Annanpa vinkin. Se liittyy musiikkiin.

Kaupallinen yhteistyö: Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Oy KETI ja Sydänkarjala

Ihmeellisiä menestystarinoita

Kolmelta Keski-Karjalan pieneltä paikkakunnalta, Tohmajärveltä, Kiteeltä ja Rääkkylästä, on noussut kolme merkittävää musiikkimaailman tähteä.

Tohmajärvi on sinivalkoisen laulajaikonimme Katri Helenan syntymäkotikunta. Rääkkylästä taas ponkaisi 80-luvulla maailmanmaineeseen uudenlaista kansanmusiikkia soittava Värttinä. Eikä kaipaa esittelyjä 90-luvulla Kiteellä syntynyt Nightwish. Kyse on kahdeksan miljoonan levymyynnillään yksi Suomen menestyneimmistä yhtyeistä. Melkoisia menestystarinoita syrjäisten kuntien pienestä väestöpohjasta.

Mikäli Nightwishin ihmeellinen tarina kiinnostaa, kannattaa käydä Kiteellä Nightwish-näyttelyssä, A Nightwish Storyssa. Muutaman huoneen verran pääset näkemään yhtyeen historiaan liittyviä esineitä, palkintoja, soittimia, konserttien rekvisiittaa ja dramaattisia esiintymisasuja. Itse olisin kaivannut näyttelyn taustaksi bändin musiikkia, mutta kyse on kuulemani mukaan tekijänoikeuksista.

Vannoutuneelle Nightwish-fanille Kiteen näyttely antaa kaikkein eniten. Kokemuksiani edelliseltä näyttelykäynniltä löydät täältä. Olisikohan ideaa rakentaa Rääkkylään vastaavanlainen näyttely Värttinän vaiheista?

Tuomas  Holopaisen piano oli päässyt näytille.

B&B-majoitusta luonnon helmassa

Tein hiljattain pienen kierroksen Rääkkylässä, Kiteellä ja Tohmajärvellä. Matkailijan näkökulmasta löysin kaikenlaista mielenkiintoista ja koska välimatkat ovat kyhyet, yhden päivän aikana ehtii moneen paikkaan. Erityisesti yllätyin näiden paikkakuntien monista taitavista pienyrittäjistä.

Kierrokseni alkoi Rääkkylästä Värttinän Sari Kaasisen Kulttuurikoti Villa Ruusulasta. Saimaan rannan ihastuttavasta kohteesta löydät juttuni täältä.

Toinen majoitusyritys, johon matkallani tutustuin, on Tohmajärven Jouhkolassa sijaitseva Itärajan Helmi. Yritys tarjoaa bed and breakfast -tyyppistä maaseudun aamiaismajoitusta.

Yrityksen omistajan Riitta Okkosen yksi kodeista on alppitalo Itävallassa, jossa hän on viettänyt kaiken vapaa-aikansa vuodesta 2004. Kotiseuturakkaus kuitenkin veti puoleensa ja sai Riitan muutama vuosi takaperin lunastamaan vanhan kotitilansa metsineen ja rantoineen ja perustamaan tänne pienen matkailuyrityksen.

Riitta on ilmiselvä Pohjois-Karjalan tyttö. Hyvin taittuu paikallinen murre, puhetta piisaa ja sydämellinen vieraanvaraisuus on läsnä kaikessa. Muhevan karjalanpaistin äärellä juttelimme kuin vanhat ystävät.

Nämä maisemat Riitta takuulla tuntee. Vanha kotiseutu kutsui. Tilan pihapiirissä on kolme uutta kesäaittaa.Aitoissa ei ole mukavuuksia, mutta kylläkin kunnolliset patjat.

Riitan tila sijaitsee korkealla mäellä, jota ympäröi Pohjois-Karjalan vaaramaisema. Ympärillä huojuvat hiljaisuudessa koivikot. Kesäisin metsiä ja rantoja asustaa runsas lintukanta. Luontoa ja maaseudun rauhaa täällä on riittämiin.

Itärajan Helmellä on kesämajoitukseen soveltuvia sähköttömiä aittoja, saunarakennus paljuineen, yhteinen oleskelutila/kesäkeittiö ja Tohmajärven rannassa sauna ja kota. Eksoottisempaa majoitusta etsivälle tarjolla on puihin kiinnitettäviä tentsileitä ja löytyypä yksi runkopatjoilla varustettu glamour-telttakin.

Itärajan Helmen ehdoton vahvuus on luonto ja rauha. Ollaan maaseudulla kaukana kaikesta. Voisin hyvin kuvitella itseni makoilemaan metsään tentsileen ja kuuntelemaan kesäyön luonnonääniä.

Sen lisäksi, että Riitta on työskennellyt esimiestehtävissä useissa korkeatasoisissa ravintoloissa niin Suomessa kuin ulkomailla, hän on myös ravintoneuvoja. Erilaiset ruokavaliot otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Itärajan Helmessä voi järjestää myös yksityistilaisuuden, kuten perhejuhlan. Majoitus järjestyy kerralla reilulle 20 hengelle.

Ruokailut tarjoillaan valoisassa kesäkeittiössä.Rannan kodassa on hyvä paistaa makkarat.

Tarmokkaita pienyrittäjiä ja kiinnostavia yrityksiä

Tohmajärvellä kävin Itärajan Helmen lisäksi tutustumassa kolmeen kiinnostavaan yritykseen. Poikkesin jo minulle aiemmin tutussa Puun Sielu -näyttelyssä. Saatoin jälleen todeta, miten puu taipuu moneen myös taiteessa.

Aiemman juttuni Puun Sielu -näyttelystä löydät täältä.

Samojedi Miska toivotti tervetulleeksi. Puu on  saatu elämään monella tapaa.Tämä huvitti, hauska idea.

Pääsin myös tutustumaan tohmajärveläiseen luomulammastilaan. Sinisentien varrella sijaitsee Sirolan lammastila, joka kasvattaa harvinaista, isokokoista Oxford Down lammasrotua.

Melkoisia jötiköitä nuo lampaat olivatkin, sillä suurimmat uroslampaat painavat jopa 140 kiloa.

Tilalla on hyvä tilapuoti, jossa on myynnissä monipuolinen valikoima luomulammasta niin tuoreena kuin pakastettuna. Lisäksi puodissa on myynnissä huovutuslankoja sekä Lahtisen huopatossutehtaan huopatossuja.

Uuhilla oli menossa babyboomi.Hei kaveri!Nuori lampuri Roosa Honkanen.Tilapuodissa oli myynnissä mm. huovutusvillaa ja huopikkaita.

Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka löytyi korven kätköstä Tohmajärven Petravaaran kylästä. Vanha navetta on saanut uuden elämän Galleria Savipajana, jossa on myynnissä keramiikkataiteilija Tuija Ohvanaisen itse suunnittelemaa ja valmistamaa keramiikkaa.

Galleria Savipajassa on kauniita koriste-esineitä ja käyttökeramiikkaa: kynttilälyhtyjä, astioita, maljakoita ja kukka-amppeleita. Oman huomioni kiinnittivät erityisesti herkät ja koskettavat enkelihahmot, joita galleriassa oli monenlaisia.

Enkelit olivat Tuijalle ilmiselvästi tärkeitä, sillä suojelusenkelin apua oli tarvittu elämässä monta kertaa. Enkelit olivatkin Tuijan ensimmäisiä saviluomuksia.

Tuija löysi keramiikkataiteen pahan loukkaantumisen jälkeen. Ensin syntyi enkeleitä.Hyvän mielen esineitä.

Tohmajärven keskustassa poikkesin kivassa kahvilassa Meijän Kammarilla. Kauniissa vanhassa puutalossa sijaitsevan kahvilan yhteydessä on pieni puoti, jossa myydään paikallisia käsitöitä, kosmetiikkaa ja lahjatavaroita.

Hämmästyin, kun kahvilan ovella oli lappu, jossa kehotettiin ottamaan kengät pois. Meininki on Pohjois-Karjalassa selvästi kotoisaa ja mutkatonta. Ehkä juuri siksi täällä niin hyvin viihdynkin.

Meijän kammarilla on kauniit puitteet.

Jäin miettimään, että onko pelkkää sattumaa, että Sydänkarjalan selkosilta kumpuaa näin paljon luovuutta. Onko tässä ympäristössä jotain sellaista, joka ruokkii meissä kaikissa piileviä luovia voimavaroja ja nostaa ne pintaan? Metsäkö kenties, kuten Nightwishin Tuomas ja Emppu toteavat lainatussa otsikossa?

Taitaa pohjoiskarjalaisuus olla aika kova juttu.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

4 Kommenttia
Luontomatkailu Majoitus Suomessa Pohjois-Karjala Saimaa

Kulttuurikoti Villa Ruusulassa kohtaavat luonto, kulttuuri ja nautinto – ehkä myös metsän hyvät henget

keskiviikko, 16 maaliskuun, 2022
Kansakoulussa laulettiin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen runoa Oravan laulu. Tiedättekö sen biisin, jossa makeasti oravainen makaa sammalvuoteessansa. Kulttuurikoti Villa Ruusula nosti mieleen tämän kappaleen. Kaukana oli hallin hammas.

Kaupallinen yhteistyö: Kulttuurikoti Villa Ruusula

Sydän sykkii Pohjois-Karjalalle

En ole koskaan asunut Pohjois-Karjalassa, mutta silti sinne matkustaessa tuntuu aina kuin tulisin kotiin. Tunnen paikallisiin kummallista samanhenkisyyttä ja yhteyttä. Ventovieraiden kanssa juttu luistaa helposti ja hetken päästä on tunne kuin olisin tekemisissä vanhojen tuttujen kanssa. Ilo on pinnassa, nauru herkässä eikä pitkä matka koskaan ole kyyneleihinkään. Sama taajuus, sama aaltopituus, sama sielunmaisema.

En tiedä johtuuko tämä kotoisuuden tunne geneettisestä perimästä. Minussa virtaa puoleksi pohjoiskarjalalainen veri ja olen joskus miettinytkin, että onko kyse jonkinlaisesta perimän kautta tulleesta heimositeestä.

Vai onko tämä ”täällä on ihmisen hyvä olla” -fiilis sitä, että Pohjois-Karjalassa vaan elää maailman mukavimmat, aidoimmat ja mutkattomimmat ihmiset? Tiedä sitten. Mutta jotain tällaista pääsin jälleen kokemaan.

Kulttuurikoti Villa Ruusulan ihanat naiset Minna ja Sari.

Saimaan rannan hyvänolonkehto

Kevätaurinko hehkutti valtavia lumikinoksia ja sai punahongat näyttämään entistä punaisemmilta. Kurvasin Kulttuurikoti Villa Ruusulan pihaan Rääkkylässä. Tässä osaa keskistä Karjalaa en ollut koskaan aiemmin käynytkään.

Olin ajanut kotoani Etelä-Savosta reilut kaksi ja puoli tuntia, mutta silti yhä vaan pysyttiin Saimaan rannalla. Vähän jopa hämmästyin, miten valtaisa vesistö minulle rakas Saimaa onkaan. Vedellä on siunattu Rääkkylääkin. Kunnan vajaan 700 neliökilometrin pinta-alasta vesistöä on lähes kolmannes.

Kinosten ja honkien ympäröimässä sirolinjaisessa Ainola-puutalossa asustaa ja emännöi maailmanmaineeseen nousseen Värttinän äitihahmo ja Rääkkylän oma tyttö Sari Kaasinen. Sarin ja kulttuurin liitto on vahva täälläkin. Kulttuurikoti Villa Ruusulaa voisi luonnehtia kulttuuripainotteiseksi hyvinvointikeskukseksi.

Upealla niemitontilla on Villa Ruusulan päärakennuksen lisäksi Ladoksi kutsuttu korkea rakennus, joka on ihanteellinen erilaisten konserttien, kurssien, kokousten ja perhejuhlien pitopaikka. Hieman alempana rannassa on päärakennuksen pikkusisko, rantamökki Luonnotar, joka on vuokrattavissa ihan vain mökkilomailuun lyhyillekin ajanjaksoille.

Tapasin matkallani Sarin lisäksi myös toisen ihanan rääkkyläläisen, maailmalta kotikonnuille palanneen Minna Rautiainen-Cimrinin. Minna on muuten myös yksi alkuperäisen Värttinän laulajista. Villa Ruusulan markkinointia hoitava Minna esitteli minulle paikkoja ja kertoi Villa Ruusulan tapahtumista.

Villa Ruusulan päärakennus.Ladoksi kutsuttu koulutus- ja tapahtumatila.Luonnotar-mökki Saimaan sylissä.Paljon kauneutta.Paljon myös makua. Tässä sultsinoita.

Metsolan kantele soi

Ruusulan sijainti komealla mäntykankaalla Saimaan rannalla tarjoaa jo itsessään hienon luontoelämyksen, mutta tarjolla on paljon muutakin. Villa Ruusulassa järjestetään mm. musiikki-, kuvataide- ja hyvinvointipainotteisia tapahtumia. Kerralla päätalossa ja rantamökissä pystyy majoittumaan 25 henkeä.

Jos joku olisi joskus sanonut, että tulen soittamaan kannelta yhdessä Värttinän Sari Kaasisen kanssa, en olisi kuuna päivänä uskonut. Mutta niinpä vaan kävi, että Sari opetti minua, epämusikaalista nakkisormea, etsimään kanteleesta sointuja ja säestämään.

Kanteleensoitto on itse asiassa hauskaa yhdessä tekemistä pienelle porukalle. Täältä löydät monta muuta mukavaa Villa Ruusulan aktiviteettia.

Ensin viritetään soittimet.Ja sitten alkaa kantelekurssi. Tämä vaatii keskittymistä.

Minna vei minut katsomaan, missä syntyvät kuuluisat rääkkyläläiset Koistisen kanteleet. Olen varma, että näitä kanteleita tehdään maailman kauneimmassa kantelepajassa. Koistinen kanteleen työtilat ovat ainutlaatuisessa yli 100-vuotiaassa Rääkkylän vanhassa pappilassa.

Hannu Koistinen on kanteleentekijä toisessa polvessa. Hänen edesmennyt isänsä Otto Koistinen oli yksi Suomen arvostetuimmista kanteleentekijöistä. Oli hienoa tavata mielenkiintoinen ihminen, jolla on valtava intohimo. Hannu on omistanut elämänsä kanteleen kehittämistyölle ja hänen visionsa on avata kanteleen tietä kansanmusiikin ulkopuolelle.

Yksi kantele koostuu monesta työvaiheesta, joista suuri osa on käsityötä. Lopputulos on yhdistelmä tuotesuunnittelua, puusepäntaitoa ja mekaniikkaa. Kalleimmat kanteleet ovat yksilöllisiä, hienoja käsityötaidon luomuksia. Respect!

Rääkkylän vanha pappila.Mies ja intohimo.

Houkuttelevia ”sammalvuoteita”

Kuten tiedätte, olen aina täpinöissä kauniissa ympäristössä. Villa Ruusulan tunnelma ja sisustus aiheuttivat tähtisilmäisyyttä. Kymmenistä ikkunoista sisään tulvivaa luonnonvaloa, kauniita yksityiskohtia, viihtyisiä nurkkauksia, somia makkareita, antiikkihuonekaluja… Ja seinät täynnä kiinnostavaa taidetta. Talossa asuu ilmiselvästi melkoinen esteetikko ja taideharrastaja.

Erityisesti kiinnitin huomiota viehkoihin makuuhuoneisiin, jotka olivat nimetty Sarin kolmen tyttären mukaan. Jokaisessa makkarissa oli erilainen tyyli ja jäinkin pohtimaan liekö huoneet kuvaavat tyttärien luonteita.

Ihan sammalvuoteilla täällä ei kuitenkaan tarvitse nukkua ja kärsiä selkävaivoista epämukavan sängyn takia. Kaikissa vuoteissa oli laadukkaat joustinpatjat ja paksut petarit. Ja kuvitelkaa; kylppäristä löytyi tassuamme!

Tapahtumien ruokailut tarjoillaan rantamaisemissa päätalon valoisalla sisäterassilla. Luonnotar-mökissä majoittuva yksityisasiakas voi myös ostaa aamiaiset ja mahdollisuuksien mukaan muitakin ruokailuja.

Mikä elo onnellinen

Illaksi vetäydyin majapaikkaani, Villa Ruusulan Luonnotar-mökkiin. Laitoin huopatossut jalkoihin ja istahdin kiikkustuoliin. Oli aivan hiljaista. Saatoin kuulla ainoastaan seinän takaa saunan kiukaan tulen huminan. Ulkona hämärsi. Lumipeite Saimaan pinnalla sinersi.

Tämä oli parasta, mitä tässä kohtaa pystyin kuvittelemaan. Halusin olla hetken avaamatta tietokonettani ja hetken ilman telkkarin ahdistavia uutisia. Oli ihanaa rentoutua somassa mökissäni ihan vain yksikseni.

Täällä viihdyin.

Laitoin saunahatun päähän ja menin löylyihin saunan suloiseen hämärään. Ja hetken päästä pulahdin lämpimään paljuun. Mökkini edustalla oli iso terassi aivan Saimaan helmassa ja terassilla ainavalmis palju.

Siinä illan pimeydessä yritin kuulostella paikan hyviä metsänhenkiä, joista kuulin aiemmin tarinoita ja saada yhteyttä Karjalan metsissä asustaviin maahisiin ja tonttuihin. Eivät nuo nyt suostuneet kommunikointiin kanssani.

Tunsin itseni runon onnelliseksi oravaksi. Tänne ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehdi ei milloinkaan.

Unien kultalassa nukuin erinomaisesti.

https://www.villaruusula.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 Kommenttia
Lappi Luontomatkailu Majoitus Suomessa Suomi

4 paikkaa, joissa majoitut halvalla Itä-Lapissa

torstai, 23 syyskuun, 2021
On turha väittää, että Lapin matkailu olisi kallista ainakaan majoituksen suhteen. Petipaikka irtoaa jopa yllättävän edullisesti, etenkin, jos sinun ei tarvitse majoittua tasokkaasti hiihtokeskuksen ytimessä kuumimpaan sesonkiaikaan.

Edullista majoitusvaihtoehtoa etsivän kannattaa tsekata pienten kylien omat sivustot. Niille on usein koottu paikallisten yksityisten ja yhdistysten tarjoamaa majoitusta, josta ei välttämättä ilmoitella missään muualla. Hinta on usein edullisempi jo siitäkin syystä, että välistä puuttuvat oman provikkansa laskuttavat vuokravälittäjät.

Ohessa muutama huokea majoituskohde, jotka kaikki sijaitsevat +/- 30 kilometrin päässä Pyhätunturilta. Yhteistä kaikille on, ettei majoituksesta tarvitse paljoa maksaa, edullisimmillaan petipaikka irtoaa alta kymmenen euroa vuorokaudelta. Mitään tasokasta luksusta tuohon hintaan ei saa, mutta mökin omalla saunalla ja täydellistä luonnon rauhaa.

Myllytuvan eräkämppä

Söpö hirsinen saunamökki, joka sijaitsee Pelkosenniemellä Kitisenjoen varrella, 8 km Suvannon kylältä. Parasta tässä mökissä on sen sijainti joen ja kosken risteyskohdassa täysin omassa rauhassaan ilman lähinaapureita.

Mökin pihapiirissä on vanha Keino-ojan mylly ja autiotupa, rannalta löytyy lisäksi nuotiopaikka. Siistin näköiseen mökkiin majoittuu maksimissaan viisi henkilöä. Sähköjä ei ole, mutta keittomahdollisuus kaasulla löytyy.

Vuorokausihinta koko mökiltä on 45 euroa, viikkohinta 190 euroa. Sopii erityisesti metsästäjille ja kalastajille.

Kotasija metsästysmaja

Metsästysseura Suvanto-Kairan metsästysmajaa vuokrataan ulkopuolisille hirvenmetsästysajan ulkopuolella. Suvannon kylässä sijaitsevassa tilavassa, kahdessa kerroksessa olevassa pyöröhirsimökissä majoittuu kaikkiaan 10 henkeä.

Mökissä on kaikki mukavuudet ja erinomainen keittiö. Koska mökin ensisijainen tarkoitus on toimia seuran tukikohtana, alakerran sisustus pitkine pirttipöytineen saattaa tuntua yksityishenkilöltä kalsealta. Jos ei anna tämän haitata, mökki on erinomainen kohde niin metsästäjille, kalastajille kuin luontoretkeilijöillekin.

Mökin vieressä, Kitisenjoen rannalla, on erillinen rantasauna ja grillikatos. Kokonaisuuden vuorokausihinta on 50 eurosta ylöspäin majoittujien määrästä riippuen. Pidemmät varausjaksot edullisemmin.

Mettiäisen kelomökit

Myös nämä lähekkäin sijaitsevat kelomökit sijaitsevat Suvannon kylässä Kitisenjoen rannalla. Alueella on neljä eri kokoista ja tasoista mökkiä. Iän patina mökeissä näkyy, mutta etenkin kahdessa isommassa mökissä on hyvä ja lämmin tunnelma, sellainen kuin vain kelomökissä voi olla.

Kaikissa mökeissä on mukavuudet, pienet keittiöt ja oma sauna. Pienten mökkien huono puoli oli mielestäni siinä, että sängyt haukkasivat turhan paljon pienen mökin pinta-alasta ja oleskelutilaa jäi niukalti. Pienimmät mökit toimivatkin parhaiten sellaista budget-majoitusta hakeville, joille riittää petipaikka katon alla ja oma sauna. Kalastajille ja metsästäjille nämä mökit ovat sijainniltaan hyviä.

Kaikista edellä mainituista mökeistä löydät lisäinfoa ja varaustiedot Suvannon kyläyhdistyksen sivuilta: https://suvannonkyla.fi/majoitus

Tapionniemen kyläkartano

Yksi varteenotettava majoitusvaihto, Tapionniemen kyläkartano, sijaitsee Kemijärven puolella 5-tien varrella. Kaunis punainen mansardikattoinen talo on kylän entinen 90-vuotias kansakoulu, joka on remontoitu matkailukäyttöön.

Talon yläkerrasta vuokrataan kolmea eri kokoista huoneistoa, joissa jokaisessa on oma keittiö ja wc. Alakerrassa olevat suihkutilat ovat yhteiset. Lisäksi pihalla on ihastuttava sauna vapaasti asiakkaiden lämmitettävissä. Huoneistot ovat erittäin siistejä, tilavia ja tunnelmaltaan viihtyisiä, vähän kuin mummoloita retrokalusteineen.

Pihalla on myös valoisa grillikatos sekä erinomainen lasten leikkialue trampoliineineen, keinuineen ja leikkimökkeineen. Kesäisin talon alakerrassa toimii kahvio, joten myös aamiainen järjestyy tarvittaessa.

Kyläkartano sijaitsee 5-tien varrella, 25 km Kemijärven keskustasta Pelkosenniemelle päin. Lapsiperheiden ja pariskuntien lisäksi se on erinomainen yöpymispaikka myös niille, jotka matkaavat päätietä ylemmäs pohjoiseen. Petipaikka liinavaatteineen irtoaa edullisimmillaan 25 eurolla, perhehuone alkaen 50 euroa/vrk.

https://www.tapionniemi.fi/fi/majoitus/

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 Kommenttia
Lappi Luontomatkailu Majoitus Suomessa Suomi

Lapin pikkukylän historiaa huokuva majapaikka

tiistai, 31 elokuun, 2021
Tämä on Terva-Karkon torppa. Ihan varmaa ikää ei tiedetä, mutta Pelkosenniemen Suvannon kylässä tämä hirsimökki on seisonut samalla paikalla ainakin reilut 130 vuotta, ehkä enemmänkin. Talo on yksi Suvannon vanhimpia säilyneitä asuinrakennuksia.

Yhteistyössä: Peloton pohjoinen kylä -hanke

Yksi asia on varmaa. Paljon ovat torpan vanhat hirret nähneet elämää. Mökin rakensi aikoinaan tervanpolttaja Kalle Joosepinpoika Ollila (1839-1896). Tässä torpassa on vuosikymmenten saatossa asunut monta sukupolvea ja täällä on kasvatettu monta lasta. Ruokaa perheiden pöytiin saatiin läheisiltä pelloilta, vesiltä ja metsistä.

Ja nyt näiden tunnelmallisten hirsiseinien sisään olemme saaneet muuttaa hetkeksi me, bloggaava kukkamekkotäti ja sen kokkaava ja kalasteleva mies. Sivelen välillä vanhoja seiniä ja yritän kovasti miettiä, millaista elämä on täällä pohjoisen perukoilla aikoinaan ollut. Ehkä köyhyyttä, ehkä joskus myös kurjuutta. Mutta varmasti myös onnea ja yhteisöllisyyttä.

Meillä ei ole sisävessaa, ei kylppäriä eikä suihkua. Neliöitäkään ei ole nykyihmiselle kovin paljoa. Vaatimattomana tätä mökkiä moni pitäisi. Mutta jotenkin meistä tuntuu, että täällä meillä on siltikin kaikki tarvittava. Torpan henki opettaa, että vähemmälläkin tulee toimeen.

Tuvassa on massiivinen uuni, joka tarjoaa suloista lämpöään muutamalla pesällisellä pitkään. Meillä on piskuinen keittiö kokkaamiseen, jonne tulee kylmä ja lämmin vesi. Meillä on tunnelmallinen makuuhuone, jonka hiljaisuudessa nukkuu paremmin kuin missään muualla. Ja meillä on tämä ainutlaatuinen rauhoittava ilmapiiri. Ja meillä on piha, joka oikeastaan onkin metsä. Yhtä ne ovat. Tähän aikaan vuodesta melkoisen vaitonaisia.

Pihalla on sauna ja ulkohuussi. Jälkimmäistä aluksi nikottelin, mutta kyllä me jo nyt aletaan tulla keskenämme toimeen.

Talon ikä näkyy ja kuuluu. Kuluneet lattialankut narahtelevat jalkojen alla, ovet kitisevät raotettaessa ja alkuperäiset epätasaiset ikkunalasit saavat maiseman keinumaan. Kotini on kirjaimellisesti museoni.

Ulkona odottavat runsaat marja-, sieni- ja riistamaastot, monipuoliset kala-apajat ja retkeilyreitit. Talvisin pääsee hiihtämään, moottorikelkkailemaan ja jopa laskettelemaan sijaitseehan Pyhä vain puolen tunnin ajomatkan päässä eikä pitkä ole matka Luostollekaan.

Jos haluat kokea erilaista majoitusta Lapissa, Terva-Karkon torppa on vuokrauksessa Airbnb:llä. Jollekin tämä on varmasti vaatimaton majapaikka, jollekin toiselle harvinaislaatuista herkkua. Tässä linkki ja lisätietoa.

Olisipa melkoisen eksoottista ja tunnelmallista viettää täällä täysin erilainen joulu.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

0 Kommenttia
Kainuu Luontomatkailu Majoitus Suomessa Suomi

”Apua, se on karhu!” Millaista oli viettää kesäyö karhuntarkkailumökissä?

sunnuntai, 1 elokuun, 2021
On kokemuksia, joita ei unohda koskaan. Kuten se, kun istut yksin mökissäsi yön hiljaisuudessa keskellä kainuulaista erämaata ja yhtäkkiä näet karhun, joka kävelee suoraan sinua kohti.

Kaupallinen yhteistyö: Wild Taiga Kuhmo-Suomussalmi (Matkailuelinkeinon elpymistä edistävät kehittämishankkeet -rahoitus)

Kyllä meni kuulkaa pasmat sekaisin siinä kohtaan, kun karhu ilmaantui näkyviin ja päätti suunnistaa suoraan ikkunani eteen. Luulin olevani karhuntarkkailumökissäni hyvin valmistautuneena metsän kuninkaan kohtaamiseen. Kamerasta oli tarkastettu valotukset ja aukot moneen kertaan ja jonkinlaisen strategiankin olin luonut itselleni, miten toimia h-hetkellä.

Vaan sitten, kun kuhmolaisessa kesäillassa elämäni ensimmäisestä karhuhavainnosta tuli totta, kaikki muu meni pieleen paitsi se valtava tunteiden kirjo, mitä siinä kohtaa koin. Tajuttoman jännityksen lisäksi minut valtasi tunnemyrsky, joka oli samaan aikaan kiehtovaa ihastusta, liikutusta ja kiitollisuutta tämän upean suurpedon näkemisestä.

Innostukseni oli myös niin valtava, että se jätti taka-alalle ensimmäisen hieman pelonsekaisen reaktioni. ”Apua, se on karhu”, oli hetken päästä ”ihanaa, se on karhu” -tunne.

Kaikki valmiina ennen sössimistä.Mesikämmen lähestyy.”Hyvänen aika, sehän tulee suoraan kohti.”Kun on mahdollista katsoa karhua suoraan silmiin, ei ihme, että tarkennus meni metsään.Sitten se vain kääntyi ja palasi sinne, mistä tulikin.

Vietin yhden yön Kuhmossa lähellä Vartiuksen raja-asemaa Bear Centren karhuntarkkailumökissä. Yrityksellä on rajanpinnassa 29 kuvauskojua, viisi luksusmökkiä ja karhutalo karhujentarkkailuun.

Minulle oli varattu ”luxusmökki”, jossa karhuyön viettoon oli kerrassaan hienot puitteet. Mökissäni oli parisänky, hyvin varusteltu pieni keittiö astioineen, tasokas kylpyhuone ja parasta kaikessa, isot ikkunat metsään ja alapuolella pilkottavalle suolle. Karhuyö luksusmökissä on hulppea lahjaidea hänelle, joka arvostaa elämyksiä tavaraa enemmän. Täällä oli jopa samppanjalasit, joten ei tarvitse samppista muovimukista siemailla.

Minun olisi ollut mahdollista siirtyä yöksi jollekin paikan kuvauskojuista, jossa karhujen kohtaaminen olisi ollut vielä intensiivisempää. Kojut sijaitsevat aivan pelipaikoilla soiden ja lampien reunamilla. Voin kuvitella, että elämys on niissä vielä kokonaisvaltaisempi äänineen ja tuoksuineen.

Vaatimattomat kojut on suunniteltu nimenomaan kuvauspaikoiksi kuvausaukkoineen. Monissa kojuissa pääsee kuvaamaan jopa useaan suuntaan ja usealta korkeudelta. Kojuja on valittavissa erilaisissa ympäristöissä, kuten suo-, metsä-, lampi- ja kalliotaustoilla.

Viime hetkellä kuitenkin peruin mahdollisuuden siirtyä kuvauskojulle. Takana oli yli viikon kestänyt hellejakso ja vierailupäivänä lämpötila liikkui lähellä 30 astetta eikä luvattu tuuleton yökään toisi paljoa helpotusta. Mietin, että pienissä kuvauskojuissa olisi varmaan todella kuuma. Olin yksin matkassa ja huolestuin siitä, jos minua alkaa jossain vaiheessa ahdistamaan. Kuvauskojuista on ehdoton poistumiskielto ennen aamuseitsemää. Tällä kertaa luksusmökkini veti pidemmän korren.

Karhujen yö kaikilla mukavuuksilla.Kuvauskojut ovat vaatimattomia, mutta maisema täydellinen.Kuvauskojuilla on talvimakuupussein varustetut punkat.

Yksi Bear Centren karhuntarkkailumahdollisuuksista on karhutalo, jonne voi ostaa joko yön yli reissun tai iltaretken. Kahdessa kerroksessa sijaitseva karhutalo on suunniteltu hienosti niin, että suljettavilla liukuovilla saa omalle porukalle yksityisyyttä. Karhutalossa on useampi wc, jääkaappi, kahvin- ja vedenkeittomahdollisuus sekä kerrossänkyjä lepäämistä varten. Pienellä mäellä sijaitsevalta talolta avautuivat hyvät näkymät ympäröivään luontoon.

Mökit ja kojut sijaitsevat noin 400-900 metrin päässä päätalolta. Luksusmökin pihaan pääsee ajamaan autolla, muille rakennuksille kävellään. Perille pääsee kuivin jaloin ilman kumisaappaita, sillä suo-osuuksilla on pitkospuut.

Kaikkiin hintoihin sisältyy eväspaketti. Sen lisäksi päätalolla on mahdollisuus ruokailla ennen mökeille tai kojuille siirtymistä tai nauttia aamiaista karhuyön jälkeen. Päätalon pihapiirissä on myös talo, jonne voi jäädä aamulla nukkumaan.

Ennen kohteisiin siirtymistä pidettiin yhteinen info, jossa painotettiin ehdotonta hiljaisuutta erityisesti kuvauskojuilla. Ohuiden seinien läpi äänet kuuluvat helposti ja voivat helposti säikyttää arat karhut tiehensä eikä muutenkaan haluttu karhujen tottuvan ihmisiin. Infon jälkeen kaikki retkeläiset saatettiin mökkeihinsä. Karhutalon iltaretkeläiset lisäksi noudettiin illalla yhtenä ryhmänä.

Karhutalo on loistava paikka karhujen tarkkailuun.Kojuille oli helppo siirtyä pitkospuita pitkin.

Minkälainen oli sitten oma karhuyöni? Ensimmäiset tunnit menivät odotellessa. Mökin ilmanvaihtolaite piti taustalla pientä hurinaa, joten sammutin senkin pois häiritsemästä. Sitten olikin aivan hiirenhiljaista, mitä nyt väliin jossain rääkäisi korppi tai lokit pitivät ajoittaista metakkaansa.

Tuntui jännittävältä tuijottaa metsää ympärillä, sillä mikä hetki hyvänsä jostain saattaisi ilmaantua karhu näkösälle. Bear Centren mukaan siihen oli yli 90 prosentin todennäköisyys. Alueella liikuskelee noin 30 karhua ja hyvällä onnella voi nähdä myös ahman tai suden.

Sitten havahdun. Suon takana melko kaukana näen tumman liikkuvan hahmon, joka ikävä kyllä hetken päästä häviää puiden suojaan. Varmaankin se oli karhu, en vain ehtinyt nähdä sitä tarpeeksi hyvin.

Vilkaisen puhelintani, jossa WhatsApp-viestit välkkyvät. Liityin viestirinkiin, jossa lähinnä kuvaajat eri kojuilla jakavat havaintojaan karhujen liikkeistä. Karhu oli nähty usealta kojulta. Harmittelen sitä, etten tutustunut etukäteen mökkien sijainteihin. Se, että karhu kulkee A-mökkiä kohti, ei sanonut minulle ikävä kyllä yhtään mitään.

Tuijotan edessä olevaa näkymää niin, että silmiin sattuu. Sitten alkaa tapahtua. Suolle ilmestyy karhu, joka suunnistaa suoraan minua kohti. Hitaasti, mutta tasaisen rytmikkäästi, se lähestyy. Tartun kameraani ja yritän saada mesikämmenen ikuistettua. Sählään kameran säätöjen kanssa ja lopputuloksena huomasin myöhemmin saaneeni karhu puskassa, karhu puun takana ja karhu epätarkkana kuvia. Nyt ymmärrän kuinka vaikeaa osaamattoman on saada liikkuvasta kohteesta kunnon kuvaa.

Hetken päästä karhu on enää muutaman metrin päässä ikkunastani. Pystyn katsomaan sitä suoraan silmiin. Se nostaa kuononsa hieman yläviistoon, nuuhkaisee ja kääntyy harmillisesti pois päin sinne, mistä on tullutkin. Muutama lokki seuraa kontion kintereillä. Kädet tärisevät, sydämessä muljahtelee ja pulssini tykyttää. Hetki on ollut ainutlaatuinen.

Mökin takaseinän tuuletusikkuna oli raollaan ja mietin, että mahtoikohan karhu haistaa minut siitä. Suljen ikkunan silläkin uhalla, että mökissä on älyttömän kuuma.

Hitaasti vakain askelin tämä kontio kävi kääntymässä ikkunani edessä.Metsän kuninkaan kuninkaalliset jäljet.

Mietin kuinka mahtavaa on, että maassamme on tällaisia suurpetoja kuin karhu, ahma ja susi. Tulen aina surulliseksi siitä, miten yhä edelleen suurpetomme kohtaavat vanhakantaista teilaamisasennetta, jossa petomme nähdään yksipuoleisesti vain vaaroina ja tappajina.

Olin edellisenä päivänä käynyt Kuhmossa Luontokeskus Petolassa, jossa näin menneiltä vuosilta koottuja lehtiotsikoita. Karhu esiintyi otsikoissa pääosin ronskina tappajana ja susi hirvenraatelijana sen sijaan, että ne nähtäisiin metsiemme mahtavana rikkautena. Toivoin hartaasti näkevänä tänä yönä myös voimaeläimeni suden.

Mutustelen eväitäni ja nautiskelen pikakahvia pysyäkseni hereillä. Harmittelen tässä kohtaa, että olen yksin reissussa. Olisi helpompaa, jos voisi toisen kanssa pitää vahtia vuoron perään, sillä väsymys alkaa painamaan. Onneksi on sentään valoisa kesäyö eikä pimeää juurikaan tule.

Vilkaisen puhelintani ja huomaan, että joku on nähnyt myös ahman. Karhuistakin on useita havaintoja ja muutama loistava karhukuvakin on tullut jakoon.

Ennen yhtätoista tapahtuu jälleen. Tällä kertaa karhu saapuu suon toiselta reunalta, tulee mökin ikkunoiden eteen, aikailee hetken, tekee pienen kiepin ja palaa sitten takaisin metsikköön. Saan videokuvattua osan kontion pyörähdyksestä kamerallani. Mukavaa on saada karhu tallennettua, mutta toisaalta olisi niin kiehtovaa keskittyä vain tarkkailemaan sitä. Kovin kauaa ei tämäkään nalle pysyttele näytillä.

Pari ihastuttavaa Katja Alahuhdan ottamaa karhukuvaa. Katja huolehtii asiakkaista Bear Centressä.Kuva: Katja Alahuhta

Kuva: Katja Alahuhta

Jaksan sinnitellä valveilla vähän yli yhteen ja nähdä kauempaa vielä yhden karhun. Saanpa myös todeta, että säikähdettyään jotain karhu on todella nopea pinkaistessaan pakoon. Laitan puhelimen herättämään aamuneljältä, sillä kukapa raaskisi nukkua kauaa tällaisena yönä.

Neljältä olen taas nuokkumassa tarkkailuasemissani. Kuinkahan monta karhukäyntiä mahdoin missata nukkuessani? Viideltä näen tämän reissun viimeisen karhun. Se tassuttelee alla olevan suon poikki ja katoaa metsän kätköihin. Kyllä se vaan on komea eläin.

Kiitos Bear Centre mahdollisuudesta kokea tämä mahtava elämys. Ja kiitos paikan oppaalle ja ilopillerille Katjalle kaikesta huolenpidosta. Katjan kanssa käytiin vielä seuraavana aamuna katsomassa erilaisia kuvauskojuja. Karhunjäljet lähellä mökkiäni kertoivat siitä, etten sittenkin nähnyt yöllä vain unta.

https://bearcentre.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

12 Kommenttia