Browsing Category

Fuengirola

Ja ihmisillä hyvä tahto, vai onko sittenkään?

Rakkaat ihmiset. Tällä viikolla Ilta-Sanomien toimittaja otti minuun yhteyttä. Oli kuullut, että olen asustellut viime talvena useamman kuukauden tuolla Etelä-Espanjan Fuengirolassa. Kaupungissa, mistä kaikilla näyttää olevan jonkinmoinen mielipide. Vaikkei olisi siellä kuuna päivänä käynytkään.

Toimittaja halusi tietää, mitä tykkäsin talven vietosta Aurinkorannikolla. Blogini lukijani tietävät, että kyllähän minä tykkäsin. Paljon. Enemmän kuin uskoin. Tämän kerroin toimittajalle. Meidän paras talvi koskaan.

Kerroin, kuinka valo ja aurinko tekivät hyvää. Kuinka rakastin lenkkejämme pitkin meren rantoja. Kuinka arjen vietto sujui kaikin puolin jouhevasti. Ja kun emme lomalla olleet, oli mukava lisäarvo, että erilaisia palveluja sai myös omalla äidinkielellään. Mukavaa oli myös, että tarvittaessa sosiaalista elämää oli tarjolla ilman kielimuuria.

Kerroin kuinka edulliset elinkustannukset pitivät taloutemme kurissa, vaikka olinkin pitkiä aikoja pois työstä.

Jos Ilta-Sanomien lukijoiden mielipiteisiin on uskomista, tällaisia asioita ei pitäisi kertoa. Fuengirola on ensinnäkin ihan väärä valinta, ihan pelkkä turistirysä. Siellä on myös liikaa suomalaisia (minä en vieläkään ymmärrä, mitä pahaa suomalaisissa on).

Ja talvella siellä on ihan liian kylmää. Saa vain palella homeisissa ja kylmissä asunnoissa. Pahimmassa tapauksessa saa keuhkokuumeen.

Ja jos se ruoka on edullisempaa, sähkö ainakin on kalliimpaa.

No niin. Lähes 180 kommenttia, joista suurimmasta osasta välittyi raskassoutuinen negatiivisuus. Tuli vain mieleen, että tarvitsevatkohan nämäkin ihmiset aurinkoa enemmän? Ehkä kyse on sittenkin D-vitamiinin puutteesta? Olen kuullut, että se voi aiheuttaa masennusta.

Vai mitä mieltä olette näistä? Uskallan lainata blogissani muutamaa Iltiksen jutun kommentoijaa.

Suomalaisuudesta

Sitten kokoonnutaan suomibaareihin ryyppäämään ja syömään suomalaista ruokaa illasta toiseen, eikä osata muualle mennä. En nyt halua nimeä mainita, mutta pari tv:stäkin tuttua siivotonta räkälää kerää illasta toiseen porukkaa katsomaan suomalaisia urheilukanavia, ja syömään hirvittävän kallista huonolaatusta suomalaista ruokaa! Käsittämätöntä!”

Ei ole tullut käytyä, enkä osaa sanoa mitään Suomi-baarien ruuasta. (Olen kuullut, että jotkut ovat kehuneet jonkun Suomi-baarin pizzoja erinomaisiksi). Usko tai älä, mutta espanjalaiset ovat melkoista ruokakansaa. Hyvistä ravintoloista ei Fuengirolassa ole pulaa.

Itse olen valinnut Etelä-Euroopasta toisen paikan asuinpaikakseni. Paikkaa en paljasta, koska en halua nähdä täällä kieltä osaamattomia, kulttuuria ymmärtämättömiä ja sivistyksen sekä käytöstapojen puutteesta kärsiviä suomalaisia.”

Minä näen kyllä suomalaiset ihan toisessa valossa. Maailmanlaajuisesti olemme kielitaitoinen ja korkeasti koulutettu kansa.

Valitettavasti täälläkin (Nizzassa) kuulee joskus suomen kieltä. Muutoin tämä olisikin täydellinen alue.”

Mitä ihmeen pahaa on Suomen kielessä? Mitä enemmän olen matkustanut, sitä mukavampaa minusta on kohdata maailmalla maanmiehiä ja -naisia.

Katukuva rumaa ja suomituristeja ja asukkaita aivan liikaa. Siellä sitten suomalaiset ryyppäävät ja rellestävät, hyi.”

No, jotkut ryyppäävät kansallisuuteen katsomatta myös Montpellierissä, Kööpenhaminassa, Berliinissä ja Firenzessä. Myös minun kotikulmien lähiökapakassa. Mutta mitä tekemistä minulla on niiden kanssa?

Sitten kun ostan kämpän Espanjasta, niin en ainakaan mistään suomi-kommuunista.”

Se on hyvä asia, että jokainen voi ostaa asunnon omien toiveidensa ja tarpeidensa perusteella.”

En ikinä matkusta paikkaan missä menut ovat Suomeksi.”

Minä valitsen matkakohteet aika erilaisten kriteereiden perusteella.

Hintatasosta

Jos pääomaa löytyy ei tarvitse hehkuttaa halvoista hinnoista lainkaan.”

Näkyy olevan köyhien, ruokamenoja laskevien paikka. Ei ole ruokamenoja tarvinnut laskea Suomessakaan.”

Ollaan tällaisia ihan taviksia ja joudumme välillä kyllä katsomaan vähän menojemme perään.

Huolenpitoa

”Voi kyllä käydä niinkin, että viimeistään usean talven jälkeen Suomi säineen alkaa tuntua ihan kivalta. Viimeistään kun katsoo rypistynyttä ja aurinkokeratoosin pilkuttamaa naamaansa.”

”Kannattaa muistaa, että jos muuttaa sinne yli kuudeksi kuukaudeksi, Suomen sosiaaliturva katkeaa heti.”

”Oottehan ilmoittanut espanjan verottajalle, jos omistatte omaisuutta suomessa tai muualla yli 50 tuhannen arvosta.”

”Miten se sanonta kuuluu…ja raukat menkööt merten taa. Ja monet tulee metalliarkussa takaisin kotiin.”

”Surkea sisäilma homettakin varmaan. Suomalaisissa sairaudet jyllää, keuhkokuume näytti olevan eniten pinnalla. Herkästi pöpöt tarttuu, hygieniataso ihan eri luokkaa, meidän kotomaahan verrattuna.”

”Tuon ikäisenä ihan jees ja suotavaa kun alkaa olla elämä ehtoopuolella ja vanhoja luita kolottaa.”

Ihan liikuttavaa tällainen huolenpito. Sen verran itsekäs ihminen olen, etten jaksa itse tuntemattomista ihmisistä välittää näin paljon. Kiitos paljon. Olen otettu.

Yhteiskunnallinen kannanotto

”Kaikki, huom. kaikki olette riippuvaisia kotimaasta ja sieltä tulevista tuloista. Ihan turha hehkutella kun kaikki on pelkkää matkailua ja kyllä routa aina porsaan kotiin ajaa.”

”Paitsi että näiden ilmastovälinpitämättömien takia kirpakoita ilmoja ei enää pian ole, vaan ilmasto vastaa Suomessa Britteinsaarten nykyistä. Onneksi lentohäpeä tulee kohta Suomeenkin. ”

”Tämä hiilidioksiidin suurtuottaja joutas jäädäkin espanjaan.”

Lapsuudenkodissa ei matkusteltu, köyhiä kun oltiin. Nuorena ei taas ollut rahaa matkustaa opintotuen ja -lainan varassa kun elelin. Sitten meni parikymmentä vuotta lähinnä työn teossa. Silloin ei ollut juuri aikaa matkustamiseen, lomia kun ei paljoa ollut.

Mutta tulipahan pantua oma kortensa kekoon yhteiskunnan hyväksi yrittäjänä, veronmaksajana ja myös työllistäjänä. Ja nyt kun vihdoin olisi aika toteuttaa unelmia, ei saisi matkustaa, koska maailma tuhoutuu. Huolimatta siitä, että herätän pahennusta, päätin tässä kohtaa olla ahdistumatta.

Ja jotta kaikki ei olisi näin synkkää, loppukevennyksenä Juhan kommentti.  Jossain on ihminen, jolla on hyvä tahto. Kiitos Juha.

On ihanaa kun on paikka, missä aurinko paistaa aina. Siellä iltaisin tosiaan tulee viileää, mutta se ei niinkään haittaa. Sitähän voi olla ilman suomihypetystä sielläkin ihan hyvin. Tai sitten siitä voi nauttia. Seuransa voi valita. Ei ole pakko tehdä kuin muut. Ole oma itsesi. Kaikkialla missä olet. Se on paras vinkki minkä voi antaa. Espanja on upea paikka, suosittelen! ”

Jos haluat lukea tuon Ilta-Sanomien haastattelun, täältä löytyy.

Onnellisuutta teille kaikille! Toivottavasti löydätte oman mansikkapaikkanne.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Baarivaellus Benalmádenasta Fuengirolaan – reitin parhaat rantabaarit

Nyt on kukkamekkotäti vähän heikoilla jäillä, sillä luvassa on bileperjantain parhaat baarivinkit 🙂

Palataanpa hetkeksi vielä Aurinkorannikolle. Silloin tällöin olimme ottaneet tavaksi viettää Fuengirolassa ns. ”bileperjantaita”. Meidän tapauksessa sana täytyy laittaa lainausmerkkeihin, sillä kyse ei todellakaan ollut mistään ylettömästä biletyksestä. Lähinnä suunnistimme Fuengirolan keskustaan syömään ja juomaan muutaman lasillisen viiniä.

Kun eräänä epävakaisena perjantaina meidän päivän liikunta oli jäänyt vähille, sain loistoidean. Entäpä, jos yhdistäisimme samaan pakettiin muutaman kilometrin reippaan kävelyn ja siinä ohessa poikettaisiin matkalla joihinkin rantakuppiloihin. Tämähän olisi sellainen kaksi kärpästä yhdellä iskulla juttu. Vaellus ja baarikierros samassa paketissa.

Ensimmäiseksi tuli mieleen rantareitti Benalmádenasta Fuengirolaan, jonka varrelle jää muutama loistavalla sijainnilla oleva rantaravintola. Ja mikä parasta, lähes koko matkan pystyy kulkemaan meren tuntumassa.

Tuumasta toimeen ja junalla Benalmádenaan, sillä yhdensuuntainen kävely Benalmádenasta Fuengirolaan on ainakin minulle ihan riittävästi.

Ensimmäiseksi suunnistimme yhdelle alueen lempiterasseistamme, uutukaiseen ravintola Yucasiin, joka sijaitsee jossain Torrequebradan kohdilla. Lähinnä olen ihastunut paikan auringossa kylpevään terassiin, jonka alapuolella kimmeltää meri aivan likellä.

Lasillinen kylmää roseeta merimaisemissa, ei ollenkaan hassumpaa. Täydellistä, kun vielä aurinkokin tuli meitä tumman pilvirintaman takaa sopivasti tervehtimään.

Olimme edellisellä reissulla nähneet keskeneräisen puurakenteisen rantaravintolan, jonne päätimme suunnata seuraavaksi. Kolmessa tasossa olevat laajat terassit ovat huomiotaherättäviä niin espanjalaisittain poikkeavan rakennusmateriaalin kuin hienon ylhäällä rantakallioilla olevan sijaintinsa ansiosta.

Ikävä kyllä valmiin näköinen ravintola ei ollut vielä avoinna, joten tämä jäi meiltä nyt kokematta. Poiketkaapa, jos kulmilla kuljette. Trocadero-niminen ravintola sijaitsee vähän nudistirannan jälkeen Fuengirolaan päin.

Vaan matkassa eteenpäin. Mukavinta oli kulkea merenrantoja välillä nousten portaita ylös, välillä laskeutuen aivan rantalinjalle ja välillä tehden matkaa rantakivikoilla tai -hietikolla.

Hauskinta on, että tällaisilla poikkeavilla reiteillä tulee tehdyksi myös uusia löytöjä. Hetken päästä kiinnitin huomiota kerrostaloon, joka lähestulkoon seisoi rantahietikon reunalla. Ihmettelin, että miten ovat saaneet rakentaa talon noin rantaan. Samalla huomasin rakennuksen alakerrassa baarin, jonka terassi on niin lähellä merta kuin se nyt ylipäätään voi olla. Siispä sisään huolimatta siitä, että paikalla oli kamala nimi, Malibu Beach bar.

Uudehkon näköinen ravintola oli ihan viehättävä ja erityisen siisti. Bambuhenkinen sisustus sopi hyvin rennolle rantaravintolalle. Orkideat pöydillä täydensivät ihan ok sisustusta. Lähellä merta kun oltiin, meitä vastassa oli sen verran vilpoinen tuuli, että menimme suosiolla terassin sijaan sisäpuolelle.

Kävely oli tehnyt nälkäiseksi, joten hampurilaiset ja punkkulasilliset tuntuivat hyvältä ajatukselta. Viini oli turhan kylmää ja hampparit sellaista perustasoa, ei mitään mainittavaa, jos ei mitään vikaakaan. Parasta antia ehdottomasti oli meri aivan vieressä. Rantabaarikategoriassa jatkoon.

Seuraava rastimme oli rantaravintola Chirinquito La Perla samannimisellä rannalla. Tämän paikan kanssa teimme tuttavuutta edellisellä kerralla, kun kävelimme saman reitin Benalmádenasta Fugeen. Ikävä kyllä ilmeisesti epävakaasta säästä johtuen Perla ei ollut auki. Ravintola itsessään on vaatimaton, parhaat päivänsä nähnyt, mutta sijainti on hieno aivan meren tuntumassa.

Siispä eteenpäin, kohden seuraavaa etappia. Carvajalin rannalla on minusta Fuengirolan hauskin, rennoin ja värikkäin rantabaari La Cubana. Olimme kulkeneet muutaman kerran tämän pirteän paikan ohi ja todenneet, että se on aina tupaten täynnä. Värikkäät kokoelmakalusteet törröttävät mutkattomasti rantahietikolla ja letkeä beachsoundi siivittää pöytiin kannettavia drinksuja. Täydellinen mesta mojitolle.

Kuiva kierros näytti meille nyt tulleen, sillä olivat tältä illalta sulkeneet jo tämänkin paikan. Tosin mojiton mentävä aukko täydennettiin seuraavana päivänä ja käytiin kokemassa tämän paikan iloinen tunnelma. Tämä baari ehdottomasti jatkoon.

Viimeinen rastimme tällä baarivaelluksella oli kotiamme lähin oleva chiringuito, jonka kadun puoleisiin pöytiin paistoi lempeä ilta-aurinko. Siinä nautimme ilta-auringon kultaisissa säteissä vielä pikkuoluet, cañat.

Puhelimeni askelmittari näytti lähes 14 kilometrin matkaa. Aika kiva lenkki muutaman pysähdyksen taktiikalla. Tosin miehen mielestä enemmänkin olisi voinut pysähdyksiä olla. Näyttää meidän biletys menneen enemmin kevyen kenttävaelluksen puolelle.

Ja jälkeenpäin tajusin, että hyvänen aika, ei yhtään skumppaa. Asia piti korjata illan viimeisellä omalla parvekkeella.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

10 kysymystä ja 10 vastausta Fuengirolassa asumisesta

Aurinkorannikolla eläminen ilmiselvästi kiinnostaa, ainakin jos sitä mitataan blogini kasvaneella lukijamäärällä. Kotiin palattuamme meiltä on myös kysytty monia Fuengirolaan ja siellä asumiseen liittyviä kysymyksiä ja joitain kysymyksiä olen saanut myös blogini sähköpostiin ja Facebookiin. Kokosin tähän kymmenen asiaa, jotka teitä näyttävät kiinnostavan kaikkein eniten.

Eikö teillä käynyt aika pitkäksi?

Täytyy myöntää, että tätä kysymystä ihmettelin eniten. Olimme vieraassa maassa, meille uudessa kaupungissa ja uudessa kodissa, jotka kaikki omalta osaltaan ruokkivat kihelmöivää kiinnostusta uuden elämänvaiheen kokemiseen.

Sää oli pääsääntöisesti aina houkuttelemassa uloslähtöön seinien sisälle jumiutumisen sijaan. Lenkille ei ollut koskaan vastenmielistä lähteä, ja ainahan saattoi piipahtaa lähikahvilassa kupposella tai mennä pihalle pelaamaan pingistä tai padelia.

Kiitos kysymästä, ei käynyt aika pitkäksi.

Enemmänkin minusta tuntui, että jokainen tavallinen päivä oli eräänlainen mikroseikkailu. Asuimme lähellä merta Aurinkorannikon keskiössä ja koko Andalusia upeine kaupunkeineen ja suloisine kylineen vain pienen matkan päässä. Jopa tavallinen kauppareissu oli ainakin alkuun ihmeellistä, etenkin kun pääsi valitsemaan päivän ateriaa tuoreiden merenelävien tiskiltä.

Ympäristö tarjosi niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja tekemistä, että aika ei edes riittänyt kaikkeen toivomaani. Nyt kotiin palattuamme on jo muutaman kerran ehtinyt käymään mielessä, että mitähän oikein tekisi… Ettei vaan rupeaisi aika käymään pitkäksi?

Eikö Fuengirolassa ole liikaa suomalaisia?

Onhan niitä paljon. Todennäköisesti suurin suomalaiskeskittymä Suomen rajojen ulkopuolella. Jonkin arvion mukaan kaupungissa asuu ehkä noin 15000 suomalaista pysyvästi tai osan aikaa. Mutta mikä sitten on liikaa? Miksi minä saisin siellä olla, mutta muut eivät?

Voi olla, että viikon tai kahden lomalle en menisi Fuengirolaan, mutta pidempään asumiseen kaupunki tarjoaa oivat puitteet. Fugeen oli helppoa ja mutkatonta asettua ja sopeutua. Ei minua maamieheni häirinneet. Enempi oli rikkaus, kun saattoi asioida monessa kohtaa omalla äidinkielellään tai vaihtaa kokemuksia muiden suomalaisten kanssa.

Suomenkieliset palvelut loivat myös turvallisuutta. Kerran sairastuttuani kävin ensin espanjalaisessa sairaalassa huonosti englantia puhuvan lääkärin pakeilla ja sain oudot lääkkeet, jotka eivät tehonneet. Muutaman päivän päästä soitin suomalaiselle lääkärille, joka tuli kotiin minua katsomaan. Pari pistosta, uusi lääkitys ja jo seuraavana päivänä olin lähes kunnossa. Tässä kohtaa kiitin Fuengirolaa ja sen suomipalveluita erityisesti.

Harvoin myöskään muistetaan, että Fuengirola on oikea noin 80000 asukkaan kaupunki, jonka kaduille mahtuu kyllä ihan aitoa espanjalaista elämänmenoa. Ei ole mikään pakko jäädä pyörimään suomalaiskaupunginosana tunnetun Los Bolichesin nurkille. Vanhasta keskustasta löysimme parhaat ravintolat ja parhaan paikallismeiningin.

Eikö siellä ole talvella kylmää?

Jos kaipaat hellelukemia talvikuukausina, Fuengirola ei ole sinun paikkasi. Mutta jos sinulle riittää kylmimpänä aikana sellainen Suomen alkukesää muistuttava sää, Aurinkorannikko sopii talviasumiseen loistavasti.

Tammi- ja helmikuussa elettiin viileintä aikaa, jolloin ilmalämpöpumpulle asunnossamme oli eniten käyttöä. Pääsääntöisesti voi ajatella, että Aurinkorannikon talvisää kylmimmillään vastaa meidän toukokuun säätä vaihtelevuudeltaan. Parhaimmillaan marraskuu-joulukuussa ja maalis-huhtikuussa lämpötiloissa päästiin yli 20 asteen paremmalle puolelle.

Päivä- ja yölämpötilojen erot ovat talvikuukausina suuria. Yleisesti auringossa on aina lämmintä, mutta kylmimpänä aikana varjossa on kosteaa ja kalseaa ja toppatakille oli käyttöä muulloinkin kuin iltaisin. Tuuli oli joskus navakkaa ja kylmää. Tosin lämpimimpinä päivinä tarkeni shorteissa ja topissa. Suurin ongelma päivissä oli se, ettei aina tiennyt minkälaisissa vermeissä lähteä ulos.

Mikä parasta, koko talven aurinko ja valo olivat läsnä. Samoin kuin vehreys ja kukat.

Onko ruoka halvempaa kuin Suomessa?

On, selvästi halvempaa. Puhuttiin sitten ruokakauppa- tai ravintolahinnoista, molemmissa on selvä ero verrattuna Suomen hintatasoon. Etenkin vihanneksissa, hedelmissä, leipätuotteissa, porsaanlihassa, merenelävissä, oliiviöljyssä, virvoitusjuomissa ja alkoholissa hintaerot ovat suurimmat.

Tein itseasiassa hintavertailun samankaltaisten tuotteiden välillä Espanjan Mercadonan ja Suomen Prisman välillä. Vertailun pääset näkemään täältä.

Millainen vuokrataso Fuengirolassa on?

En ole kiinteistövälityksen asiantuntija, mutta sen kuulin, että vuokrataso on ollut kovassa nousussa viime vuosina. Kysyntä on kasvanut rajusti suhteessa tarjontaan.

Olen syrjäsilmällä seurannut vuokra-asuntojen tarjontaa ja pääpiirteittäin voisi sanoa, että keskimäärin halvimmat kuukausivuokrat kalustetuista asunnoista liikkuvat noin 500 euron kieppeillä, kalleimmat tonnin molemmin puolin. Sanomattakin lienee selvää, että asunnon sijainti, kunto, koko ja varustetaso vaikuttavat hintaan. Kahden makuuhuoneen asiallisen kerrostaloasunnon saa noin 700-800 eurolla kuussa. Merinäköalasta joutuu maksamaan himppasen lisää. Päälle tulevat yleensä vesi- ja sähkölaskut.

Onko Fuengirola turvallinen kaupunki?

Minusta on. Ei koskaan tullut ikävää oloa tai edes mieleen, etteikö olisi voinut liikkua ilta- tai yöaikaan. Kaupungissa ei näkynyt ainakaan talvikautena mitään epäilyttäviä porukoita, jos sellaisina ei pidetä muutamia Mercadonan kulmilla majailevia kodittomia.

Tavaroidensa kanssa kannattaa noudattaa normaalia varovaisuutta. Keväällä turistien lisäännyttyä luin joistain käsilaukkuvarkauksista, mutta mikään erityinen ongelma tämä ei minusta ollut. Kaksin käsin ei tarvitse tavaroitaan pidellä.

Millainen hygieniataso on, uskaltaako kaikkea syödä?

Uskaltaa. Vai pitäisikö tässä kohden koputtaa puuta. Olimme juuri miehen kanssa puhuneet, että on se hieno juttu, kun ei ole kummempia vatsatauteja ollut matkassa, vaikka olimme syöneet ihan kaikkea ja kaikkialla. Kunnes ihan viime metreillä vietin yhden yön vessassa ripulin ja oksentelun merkeissä. Riski on aina olemassa, mutta aika pienellä päästiin. Edelleenkin uskaltaisin syödä ihan kaikkea.

Myös hanavesi on juomakelpoista, vaikka se onkin pahan makuista.

Pärjääkö Fuengirolassa kielitaidottomana?

Fuengirola on varmaan yksi niistä ulkomaan kaupungeista, joissa kielitaidoton pärjää parhaiten. Monissa ravintoloissa ruokalistat löytyvät suomen kielellä ja useissa palvelualan yrityksissä on suomenkielistä henkilökuntaa, kuten apteekeissa ja kampaamoissa. Ja onhan toki suomalaisia ravintoloita niille, ketkä sellaisia kaipaavat.

Tosin ei paljon vaadi, jos opettelee maan kielellä ihan perusjutut, kuten ymmärtämään vähän ruokalistaa, tilaamaan juomansa tai pyytämään laskun. Niillä selviää jo aika pitkälle.

Pärjääkö pidemmän aikaa ilman omaa autoa?

Hyvin pärjää silloin, jos majapaikkasi sijaitsee liikenneyhteyksien lähettyvillä. Fuengirolasta pääsee niin junilla kuin busseilla edullisesti ja kätevästi liikkumaan lähialueille, Malagasta vielä kauemmaksi.

Sen sijaan, jos majapaikkasi sijaitsee jossain ylempänä vuorilla, kulku ja tavaroiden kantaminen saattaa käydä voimille jyrkkiä rinteitä kavutessa.

Jos autoa tarvitsee väliaikaisesti, auton vuokraaminen on edullista.

Mikä oli parasta Fuengirolassa, entä mikä ärsyttävintä?

Parasta oli ehdottomasti se, että sai olla pois Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta. Olen aina inhonnut Suomen talvea, jossa puolisen vuotta joutuu linnoittautumaan seinien sisälle.

Oli ihanaa herätä aurinkoisiin aamuihin. Sää houkutteli ulos ja ulkona tuli oltuakin tosi paljon. Koko talven sai istuskella terasseilla ja kuljeskella pitkin meren rantoja ilman kylmässä hytisemistä. Meri oli muutenkin minulle tosi tärkeä ja rakas.

Entä sitten ne inhokit? Kylmimpinä aikoina kaipasimme suomalaista lämmintä asuntoa, jossa on koko ajan tasainen lämpö. Marmorilattia oli jääkylmä. Ilmalämpöpumpulla sai lämpöä, mutta siitä tuli sisälle jotenkin tunkkainen ilma. Heti kun pumppu laitettiin pois, asunto jäähtyi aika nopeasti. Kosteus oli myös suuri. Kylppärissä eivät pyyhkeet tahtoneet kuivua.

Myös espanjalaisten asuntojen paperiseinät ärsyttivät. Yläkerran täti kopsutteli korkkareissaan, joka kuulosti siltä kuin joku olisi takonut vasaralla kattoa. Naapurista äänet kuuluivat muutenkin aika selvästi etenkin, kun espanjalaiset eivät ole sitä kaikkein hiljaisinta porukkaa. Onneksi suurimman osan ajasta naapurihuoneistot olivat tyhjillään.

Eli aika pienillä ärsytyksillä päästiin. Olimme etukäteen keskustelleet asiasta ja varautuneet siihen, että jos vastoinkäymisiä tulee eteen, ei hermostuta ylenmäärin, vaan pyritään sopeutumaan parhaan kykymme mukaan. Itseasiassa kaikki menikin paremmin kuin osasimme odottaa.

Tuleeko sinulle mieleen vielä jotain muuta, mitä haluaisit tietää?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Haikeana, mutta hyvillä mielin

Se on loppu nyt. Nimittäin meidän puolen vuoden arki Espanjan auringon alla.

Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, puoli vuotta aurinkorannikkoelämää meni nopeasti, ihan liian nopeasti. Etukäteen hehkuttelin kaikesta siitä, mitä haluan tehdä lisääntyneellä vapaa-ajalla ja kaikista kiinnostavista paikoista, minne haluan matkustaa.

Paljonhan me tehtiin ja paljon matkustettiin, mutta niin monta asiaa jäi siltikin tekemättä. Espanjan opiskelu jäi vähän vaiheeseen, Sevillassa ja Cadizissa käymättä, niin monta mielenkiintoista ravintolaa testaamatta ja suunnitellulle padelkurssillekin menemättä. Jäi myös laihtumatta.

Lähtöhaikeuden ohella päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että minulla on ollut mahdollista tehdä tällainen irtiotto ja kokea yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. Jos emme olisi elämässämme tehneet tätä keikausta, olisin jäänyt paljosta hyvästä paitsi ja olisin monta mukavaa kokemusta köyhempi.

Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka kotiin palattuamme minua on alkanut ahdistaa kotimme tavarapaljous. Puoli vuotta on sujunut hyvin ilman kaikkea meitä ympäröivää materiaa, ilman että juuri mitään olisin ihmeemmin kaivannut. Monet ennen tärkeäksi koetut asiat ovat menettäneet merkityksensä. Päinvastoin olen alkanut ihmetellä, että mihin me loppujen lopuksi tarvitsemme tätä kaikkea tavaraa?

Rahapussi on nyt entistä köykäisempi, mutta kevyempi on myös mieli. En ole varmaan koskaan opiskelujen jälkeen aikuisiässä tehnyt näin vähän töitä, mikä on käytännössä tarkoittanut useaa palkatonta kuukautta. Olenpahan samalla oppinut myös kuluttamaan vähemmän, kieltäytymään monesta sellaisesta asiasta, jonka olisin aiemmin hankkinut sen kummemmin miettimättä.

Fuengirola kaupunkina jakaa mielipiteitä, eikä ihme. Muistan itsekin vallan hyvin loppuvuoden 2015, kun tulin Fuengirolaan ensimmäistä kertaa kahden kuukauden Espanjan turneelta. Paksulla ennakkoluulokerroksella kuorrutettuna näin vain rantakadun 70-lukuiset rumat kerrostalokolossit ja halvan näköiset muovikelmukuppilat. Kuulin joka puolella puhuttavan ”häiritsevästi” suomea ja silmät etsiytyivät kaljamukiensa ääressä viihtyviin punaneniin. Tuolloin en tuntenut kaupunkia lainkaan.

Nyt puolen vuoden kokemuksella tunnen kaupungin jo ihan toisella tapaa. Tiedän miten erilainen Fuengirola löytyy, kun suunnistan Los Bolichesista Fuengirolan vanhaan keskustaan. Tosin ei minulla mitään suomikaupunginosana tunnettua aluettakaan vastaan ole. Ennemminkin koen arjessa rikkautena, että omalla äidinkielellään voi vaihtaa muutaman sanasen tuiki tuntemattomien maamiestensä kanssa.

Eniten jään kaipaamaan merta ja pitkiä lenkkejä pitkin rantareittejä. Ja reissupäiviä, milloin mietittiin ihan vakavasti, että mennäänkö Granadaan vai Cordobaan, vai piipahdetaanko vain pikaisesti Malagassa. Tai ehkä sittenkin lounaalle Torremolinokseen?

Ja jumalaista merenelävien antia. Nyt ymmärrän, että mustekala ja simpukat ovat vain yleisnimityksiä äyriäisille, joita on kymmenittäin erilaisia.

Kaipaamaan jään myös edullista hintatasoa. Olemme syöneet ulkona ja notkuneet kahviloissa ihan eri malliin kuin Suomessa ikinä raaskisimme. Ruokakaupassa viisikymppiä on ollut iso raha.

Valoa, aurinkoa, lämpöä, elämää, kahviloita, kukkia, värejä, vihreyttä, puutarhoja, palmuja, valkoisia kyliä, viinejä, cavalasillisia, tapaksia, parvekelounaita, iloisuutta, laulua, tanssia, flamencokitaraa, padelia, pöytiintarjoilua, Mercadonaa, vihreitä papukaijoja, chirinquitoja… Kaikkea tätä minun tulee ikävä.

Andalusia on ravinnut meitä ilolla ja hyvällä ololla. Toivottavasti jotain tästä on välittynyt jutuissani, sillä meillä on ollut arjessa aika mukavaa.

Onnellisia päiviä ja elämän sietämätöntä keveyttä. Salud sille!

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

3 x mukava rantareitti lähellä Fuengirolaa

Rannoilla makoilu ei ole minun juttuni, mutta rantamaisemissa kävely sitäkin enemmän. Olen maailman huonoin rantaihminen, enkä oikein innostu rantatuoleista. En yksinkertaisesti jaksa maata kuumuudessa paikoillani.

Sen sijaan pitkät kävelyt pitkin meren rantoja ovat lähes parasta tekemistä täällä Aurinkorannikolla, mitä tiedän. Kävellen näkee uusia paikkoja ja maisemat vaihtuvat mukavasti. Samalla saa myös sopivasti liikuntaa.

Kävelijälle ja pyöräilijälle Costa del Solin alue on ihanteellinen. Kaikilla tietämilläni rantakaupungeilla on oma rantabulevardinsa, Paseo Maritimo, jota pitkin pääsee kulkemaan kilometreittäin meren rantaa. Esimerkiksi Fuengirolan rantakadulla on pituutta peräti seitsemän kilometriä. Matkaa rantamaisemissa pystyy jatkamaan vielä molempiin suuntiin naapurikaupunkeihin.

Kun lähitienoon rantareitti on käynyt meille jo joltisenkin tutuksi, teemme silloin tällöin päiväretkiä lähikaupunkeihin. Jottei kävelymatkoista tulisi liian pitkiä, olemme käyttäneet joukkoliikennettä apunamme ja matkanneet Fuengirolasta pienen siivun naapurikaupunkeihin joko junalla tai bussilla.

Tässä kolme reittivinkkiä sinulle, joka tykkäät kävellä merenrantamaisemissa.

Fuengirolan rantakatu Paseo Maritimo on käynyt jo kovin tutuksi.

Benalmádenan satama-alueen rantareitti

Eräs nautinnollisen lämmin sunnuntaipäivä suuntasimme junalla Fuengirolasta naapurikaupunkiimme Benalmádenaan. Vaikka Benalmádena kaupunkina ei kuulu Costa del Solin suosikkeihini, siltikin siellä on kiva ranta-alue, joka tarjoaa satamineen vähän erilaisen rantareitin.

Benalmádenan juna-asema sijaitsee reilun kilometrin päässä rannasta. Matkan varrelle jää yksi Aurinkorannikon lempipuistoistani, Parque de la Paloma. Pakkohan siellä oli piipahtaa tälläkin kertaa. Tykkään tästä kauniista puistosta, jossa kanat, kukot ja kanit juoksentelevat vapaina.

Ihastelin kukkivia puita, moikkasin sympaattista aasia ja seurailin emokanoja, jotka paimensivat pieniä tipusiaan. Pysähdyimme myös kostuttamaan kuumuuden kuivaamia kurkkujamme puiston kahvilaan palmujen varjoon.

Näillä tipusilla ikää ei liene vielä paljoa. Parque de la Palomassa on myös kiva kaktuspuisto.

Paloma-puistosta on enää pieni matka rantaan ja siitä suunnistimme vasemmalle kohti Benalmádenan satama-aluetta. Jos joskus kuljet tästä, kiinnitäpä huomiota rantareitin taidokkaisiin kivetyksiin. Ne ovat kertakaikkiaan upeita taideteoksia mosaiikkeineen ja luonnonkivistä rakennettuine kuvioineen.

Olin kävellyt satama-alueella viimeksi keskitalven hiljaisina kuukausina, kun alueelta puuttui elämä lähes täysin. Toisin oli nyt keväisenä sunnuntaipäivänä, kun ihmisiä oli liikenteessä melkoisesti. Veneet pörräsivät satama-altaassa, ravintoloiden terassit olivat täynnä päivää paistattelevaa kansaa ja asiakkaita näytti riittävän rantalinjan moniin kauppoihin, myös niille lukuisille senegalilaisille katukauppiaille.

Benalmádenan satama-alueen veden päälle rakennetut talot jaksavat minua aina hieman ihmetyttää. Rakennuspaikan lisäksi nämä pyöreälinjaiset talot ovat jotenkin hieman erikoisia. Rakennustyyliä on mahdoton määrittää: maurilaista jäljitelmää vai mitä ihmettä? Siitä voi toki olla montaa mieltä, ovatko ne alueelle sopivia vai eivät. Erilaisia joka tapauksessa.

Kävelimme satama-altaan poikki toiselle puolelle ja sieltä takaisin. Huomasin muuten sataman päässä paikallisen varustamon ilmoituksen laivayhteydestä Benalmádenasta Fuengirolaan. Tuollaisena täyden auringon päivänä olisi ollut kiva tehdä kotimatka laivalla, mutta ikävä kyllä tuona päivänä laivavuoroja ei ollut.

Lampsimme samaa reittiä takaisin juna-asemalle. Kävelymatkaa tuli kaiken kaikkiaan noin kahdeksan kilometriä. Mukava rantareitti keväällä ja kesäisin, jos haluat kuljeskella keskellä vilkasta elämää. Talvikauden hiljaisimpina kuukausina tunnelma on ihan toinen.

Fuengirolasta kävellen Benalmádenaan

Kotoamme Fuengirolan Torreblancasta Benalmádenan keskustaan tulee matkaa vajaat kymmenen kilometriä. Suurimman osan matkasta pystyy kulkemaan aivan rannan tuntumassa. Joissain kohdin joutuu nousemaan portaita ylös kävelytielle, mutta ennen pitkää pääsee taas laskeutumaan alas rantapolulle. Kauaksi merenrannasta ei kuitenkaan tarvitse kertaakaan poistua.

Siinä kohtaa, kun Paseo Maritimo loppuu Carvajalin liikenneympyrään, jatka vaan rantalinjaa lankkuja pitkin ohi uimarantojen, rantatalojen ja -kuppiloiden. Hieman ennen punaruskeaa Hotel World -aluetta joutuu nousemaan portaita ylös katutasoon ellei tahdo kulkea hiekkarantaa pitkin ja osittain kahlailla rantavedessä.

Viime reissulla bongasimme rannalta rantaravintolan, Chirinquito La Perlan, joka oli avannut talven jäljiltä. Tämä paikka tulee vastaan pian tuon elefanttiliikenneympyrän jälkeen. Yksinkertaisen, jo parhaat päivänsä nähneen ravintolan paras puoli on terassi, joka on aivan meren äärellä. Mukava paikka nauttia virkistävää juomaa aaltojen hyväillessä rantaa vieressä.

Torrequebradan kohdilla pääsee jälleen kulkemaan pidemmän siivun rantareittiä pitkin. Viimeksi ihmettelin yhtäkkiä eteen tullutta kuvauskieltokylttiä. Syy selvisi nopeasti vilkaisemalla alapuolelle. Nudistirantahan se siellä oli.

Benalmádenassa rannalla olevan häkkyrätaideteosviritelmän kohdilta käännyimme vasemmalle ja suuntasimme sisämaahan kohti juna-asemaa. Paluumatkan teimme junalla, sillä ainakin minulle näissä kilometreissä oli jo ihan tarpeeksi.

La Cala de Mijaksesta Calahondaan

Olin joskus aiemmin käynyt pyörähtämässä Mijaksen ranta-alueella lähinnä katselemassa sen sopivuutta pidemmälle asumiselle. Tuosta käynnistä jäi mieleen La Cala de Mijaksen sievä alue.

Olisiko siellä rantalinjalla mitä muuta mielenkiintoista? Siitä päätimme lähteä ottamaan selvää päivänä, jolloin aurinko taasen helli täysillä Costa del Solin rantoja.

Kävelimme kotoamme noin kolmen kilometrin matkan Fuengirolan bussiasemalle. Paikallisbusseja Aurinkorannikolla kannattaa todella käyttää. Noin puolen tunnin matka La Cala de Mijakseen maksoi ainoastaan 1,55 euroa. Lippu ostetaan etukäteen bussiaseman lippuluukulta.

Perillä suunnistimme suoraan merenrantaan, josta lähdimme kulkemaan oikealle kohden Calahondaa. Yllätyin reitin helppoudesta. Kulkemamme koko kuuden kilometrin matkan Calahondaan saattoi kulkea rakennettua tasaista lankkusiltaa pitkin. Reitti sopii kuljettavaksi myös pyörällä ja pyörätuolilla.

Harmittelin sitä, ettei tullut uimapukua mukaan, sillä mikäpä olisi ollut pulahtaessa mereen jollakin lukuisista rannoista, joita ohitimme. Ja hiekkarantaahan täällä riitti koko matkan. Ranta toisensa jälkeen tuli vastaamme. Siitä olin hyvilläni, että olin tajunnut ottaa hatun mukaan. Vaikka eletään vasta kevättä, aurinko osaa pilvettömänä päivänä olla jo melkoisen armoton.

Rantojen lisäksi reitin varrella oli tasaisin välein rantaravintoloita, Chirinquitoja, jotka ovat erikoistuneet erityisesti kalaruokiin. Pysähdyimme yhdelle näistä syömään simpukoita ja friteerattuja bogueroneksia, jotka muistuttavat lähinnä meidän muikkuja. Hintataso tuntui olevan täällä kovempi kuin Fuengirolan vastaavissa Chirinquitoissa.

Rantareitillä oli pienin välimatkoin opastauluja, joihin oli merkitty lähimmät bussipysäkit ylemmällä bussien liikennöimällä kadulla. Pysäkkejä on tosi tiheään, joten bussin kyytiin voi hypätä oikeastaan missä kohtaa tahansa.

Nappasimme yhdessä rantakuppilassa vielä pienet oluet eli cañat ennen bussiin menoa. Kiva ja kerrassaan aurinkoinen kävelyreitti tämäkin. Voiko näistä enää lenkkimaastot parantua?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Pääsiäinen Andalusiassa – hieman häkellyttävää kansanperinnettä

Nuoret miehet kantamassa tonnien painoisia Jeesus ja Neitsyt Maria patsaita. Pääsiäiskulkueet täyttävät Andalusian kaupunkien ja kylien kadut.

Olen varmaankin järjiltäni. Vai, mitä olette mieltä siitä, että voin tuijottaa tuntitolkulla Andalusian TV:stä pääsiäiskulkueiden hidasta ja yksitoikkoista menoa pitkin Malagan ja Sevillan katuja? Sadat miehet kantavat satoja Jeesus ja Neitsyt Maria patsasviritelmiä pitkin kaupunkien katuja. Suoraa lähetystä näistä kulkueista voi katsoa Andalusian tv-kanavalta koko pääsiäisviikon, Semana Santan, lähes 24/7 joka ikinen päivä.

Sen lisäksi minun on pitänyt käydä katsomassa kulkueita ja tronojen eli patsaslavettien kantoa livenä Fuengirolan vanhassa kaupungissa ja naapurikaupunki Benalmádenassa. Olen koukuttuneen kiinnostunut tästä vanhasta perinteestä, vaikka en, anteeksi vaan, tästä hieman omituisesta sekamelskasta ymmärräkään oikein yhtikäs mitään.

Jotain äärimmäisen kiehtovaa on siinä, että jopa useita tonneja painavia patsaslavetteja kannetaan jopa usean sadan ihmisen voimin. Ja näin on tehty vuosisatoja. Mitä suurempi kaupunki, sen suuremmat lavaviritelmät ja sitä mittavammat kulkueet.

Benalmádenassa kantajiksi oli kelpuutettu myös naiset.

Korkeat patsasviritelmät huojuvat ja heiluvat kapeilla kaduilla, joissa on tiivis tunnelma reunustoille katsomaan tulleesta yleisöstä. Homma näyttää itse asiassa jopa pelottavalta. Mitä jos tuo valtaisan kokoinen ja painava viritelmä lähtisi tungoksessa kaatumaan?

Menoa tahdittaa yksinkertainen rummutus ja puhallinmusiikki. En voi mitään sille, että soinnista tulee mieleen Kummisetä elokuvien musiikki. Sen lisäksi kulkueiden ympärillä häärää huppupäistä suippolakkiporukkaa, joiden asut yhdistää väistämättä Ku Klux Klanin kaapuihin. Joissain kulkueissa mukana on myös mustiin pukeutuneita naisia.

Suitsukkeen katku täyttää ilman, kynttilän liekit lepattavat patsaslaveteissa ja yläpuolisilta parvekkeilta heitellään ruusun terälehtiä. Väliin soitto lakkaa ja kulkue pysähtyy, kun jostain parvekkeelta lauletaan ylipursuavan tunteenpaloista valitussikermää.

Ja taas meno jatkuu, askel askeleelta, hitaasti metri metriltä. Muutaman kymmenen metrin välein kumautellaan kelloon merkiksi tauosta. Tronot ovat tosiaan niin painavia, että kantajat tarvitsevat lepotaukoja vähän väliä.

Huppupäät ovat päässeet jopa pääsiäisleivokseen.

Kulkueista vastaavat katolisen kirkon hyväksymät veljeskunnat, joista vanhimmat on perustettu jo 1200-luvulla. Mielenkiintoista näissä kulkueissa on jopa ulkopuoliselle välittyvä voimakas yhteisöllisyyden tunne. Jokainen mukanaolija on osa vanhaa perinnettä. Mukana on kaiken ikäisiä pienistä lapsista vanhuksiin.

Pääosin tronojen kantamisesta vastaavat nuorehkot miehet, joille tehtävä on ilmeisemmin kunnia-asia. Joillain paikkakunnilla osa kulkueista jouduttiin sateen vuoksi perumaan. Pettymys oli kantajille selvästi suuri, sillä näinpä aikuisten miesten puhkeavan jopa kyyneliin harmista. Monisatapäiset kulkueet vaativat takuulla valtaisan määrän talkootyötä.

On hienoa, että tällaiset traditiot säilyvät ja jatkavat vuosisataisia perinteitä. Vaikka kaikille kulkueisiin osallistuminen ei edustaisikaan niin voimakkaita uskonnollisia tarkoitusperiä, on siihen osallistuminen selkeästi yksi tapa ilmaista omaa kansallista identiteettiä.

Väkisinkin tuli mieleen, että meillä mietitään sitä, pitäisikö suvivirren laulamisesta kouluissa luopua.

Mukava blogijuttu Espanjan pääsiäisperinteestä löytyy Eevagamunda -blogista täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

On siis kevät, kuljen Välimeren rantaa

Eipä paljoa uskoisi, että Espanjassa eletään vielä talvikautta, sillä virallisesti maa siirtyy kevätaikaan vasta 21.3. Minusta Aurinkorannikolla tuoksuu ja tuntuu jo ihan kesältä.

Olin helmikuussa reilut pari viikkoa Suomessa ja kun palasin kuun lopussa Fuengirolaan takaisin, tulin suomalaisittain katsottuna kesään. Muutos on ollut ällistyttävän nopeaa. Linnut konsertoivat, puut vihertävät ja kaikkialle on puhjennut kukkia. Jossei ihan täyttä kesää eletä, niin Costa del Sol kihisee joka tapauksessa kevättä.

Koko Fuengirola näyttää heräilevän talviunestaan. Kaupungin rannoilla on elämää ihan eri malliin kuin aiemmin ja koko talvikauden kiinni olevat ravintolat ovat alkaneet availla oviaan. Mansikkakausi on hippeimmillään ja mansikoita saa halvimmillaan jopa euron kilohintaan.

Shortsit on saanut kaivaa esiin ja auringossa tuntuu paahteiselta. Jopa niin kuumalta, että terasseilla hakeutuu jo mieluimmin varjopöytiin. Toissapäiväisen pitkän aurinkolenkin jäljiltä päänahka on palanut ja käsivarsissa on uusi vaaleanpunainen sävy.

Siltikin lämpö tuntuu niin ihanalta, että tekisi mieli olla ulkona kaiken aikaa. Kulkea kilometritolkulla merenrantaa, työntää varpaansa hiekkaan ja antautua auringolle. Kuka muistaakaan enää lunta ja pakkasta?

Kukkahattutäti minussa on ottanut taas vallan. Fuengirolaan muuton alkuaikoina jaksoin kuvata innolla palmuja ja appelsiinipuita. Nyt niistä on tullut arkea ilman, että niitä juurikaan huomaa.

Sen sijaan kameran linssiin ovat päätyneet kaikkialla keltaisenaan kukkivat mimosat, punaisen eri väreissä hehkuvat ihmeköynnökset eli bougainvilleat ja violetit jakarandat. Joulutähdet katukuvassa ovat vaihtuneet värikkäisiin kesäkukkiin.

Puu täynnä punaisia pulloharjoja. Tietääkö kukaan nimeä tälle hauskalle puulle?Jopa kaktukset ovat intoutuneet kukkimaan.

Kevättä rinnassa tuntuu olevan itsellänikin. Sellaista hulvatonta fiilistä, joka aiheuttaa levottomuutta ja saa tekemään kaikkea hauskaa. Kuten hyppäämään hetken mielijohteesta valkoisen hevosen selkään.

No, ei nyt ihan oikean. Yhtenä iltana bongasimme ystäväni kanssa Fuengirolan rantakadulta vanhan ajan karusellin. Tiedättehän sellaisen kauniin kokonaisuuden, missä valot vilkkuvat, musiikki soi ja hevoset ja eksoottiset eläimet pyörivät ympyrää. Hetken päästä me kaksi täti-ihmistä istuimme uljaina ratsujemme selässä ja jakelimme ohikulkijoille kuninkaallisia vilkutuksia.

Voisiko joku kertoa kuinka tänne selkään pääsee?

Costa del Solin kaupat pursuavat herkullisen värisiä kesävaatteita ja kenkäkaupoissa talvisaappaat ovat saaneet väistyä sandaalien tieltä. Voitte uskoa, että ihanaa valikoimaa riittää.

Ystäväni kanssa pidettiin naistenpäivä eli pyhitimme puoli päivää puhtaasti shoppailulle. Kun Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosasta lähtee kulkemaan bussikatuna tunnettua katua keskustaa kohden, vaatekauppoja piisaa väsymiseen saakka.

Raskasta päivää piti tietty virkistää väliin lasillisella kuohuvaa. Yksi lempipaikkojani tähän on Tatin -nimisen ravintolan terassi Plaza Chinorros -aukiolla vanhassa keskustassa. Laatucavaa ja hymyilevää palvelua. Välillä naurattaa tarjoilijan ja minun välinen kommunikointi. Tarjoilija puhuu minulle huonoa suomea, minä taasen hänelle vieläkin heikompaa espanjaa.

Löysimme muuten Fuengirolasta aivan loistavan ruokapaikan, Onko teistä kukaan kokeillut Fuengirolan Constitucion aukion lähellä olevaa Arte y Cocina -ravintolaa? Harvoin kohtaa niin täydellistä ruokakokemusta, jossa ei yksikään osatekijä sakkaa.

Ravintolan miljöö on pelkistetyn trendikäs, mutta kotoinen. Tarjoilijalla oli pilkettä silmäkulmassa, mutta taattua ammattitaitoa. Ja se ruoka! Maukasta, mietittyä ja kaunista, tekisi melkein mieli sanoa täydellistä. Tämä italialaisomisteinen ravintola todella tekee ruuasta taidetta.

Miehen kanssa on väliin pelattu aamuisin padelia. En ollut kuullutkaan kyseisestä pelistä ennen ensimmäistä Fuengirola-matkaani. Kyse on mailapelistä, joka on vähän kuin tenniksen ja squashin välimuoto ja jota pelataan lyhytvartisilla reikämailoilla tenniskenttää pienemmällä kentällä.

Eipä me juurikaan säännöistä mitään ymmärretä, kunhan nyt lätkitään. Aikamoisen suosittu peli näyttää tällä alueella olevan ja ennen kaikkea superhyvää liikuntaa. Sitä en vaan ymmärrä, kuinka tästä pelistä saa aina takapuolen niin kipeäksi?

Useamman Fuengirolassa vietetyn kuukauden jälkeen mietittiin miehen kanssa sitä, onko meille kertaakaan tullut kyllästymisen tunnetta. Sellaista tylsistymisen tunnetta, kun ensi-ihastus laantuu ja arki astuu kuvioihin. Ihan vilpittömästi, ei ole tullut. Ei kummallekaan. Ei ainakaan vielä.

Melkeinpä meille on käynyt päinvastoin. Fuengirolaan on ollut helppoa kotiutua ja mitä enemmän sitä on oppinut tuntemaan, sitä mukavampaa tarjontaa kaupungista löytyy. Costa del Solin alue taas on yllättänyt monipuolisuudellaan ja koko Andalusia taas ihastuttanut historiallisilla kaupungeillaan ja tunnelmallisilla kylillään.

Niin, tässä kohtaa on vain yksi huoli. Aika käy vähiin. Huhtikuun loppu koittaa nopeammin kuin toivoisi, ja jossain siellä siintää kotiin lähdön aika. Sitä ennen ottakaamme tästä ihanuudesta irti kaikki mahdollinen. Salud hyvälle keväälle!

Matkakuume -blogin Gia on ollut samoissa fiiliksissä jo kuukausi sitten. Naurattaa miten samanlaiset tuntemukset mielessä käy, jopa ihan saman biisinkin kautta:  On siis kesä, kuljen Fuengirolan rantaa

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Fuengirolasta tuntemattomampaan Andalusiaan. Kokemuksia auton vuokraamisesta.

Yhteistyössä: Jeti Costa autovuokraamo, Fuengirola

Kaksi pariskuntaa, vuokra-auto, vaihtelevat vuoristomaisemat ja vanhat valkoiset kylät. Siinä kolmen päivän viitekehys reissulle, jossa kohtasin vähemmän tunnettua Andalusiaa.

Alankohan jo vähän toistaa itseäni, kun jaksan alituiseen hehkuttaa Andalusiaa? Mutta minkäs teet. Minusta vaan tuntuu, että vaikka kuinka paljon kiertäisin tätä Espanjan itsehallintoalueen eteläosaa, aina vaan löytyy uusia puolia ja mielenkiintoista nähtävää.

Niin kuin nytkin. Jeti Costa autovuokraamon Saabilla kiersimme ystäväpariskunnan kanssa Andalusian sisämaata vähemmän tunnetuissa kylissä ja kaupungeissa. Halusimme nähdä sellaisia paikkoja, joista löytäisimme aitoa andalusialaista elämänmenoa ja kauniita maisemia. Sellaisia kaupunkeja ja kyliä, joissa valkoiset talot hehkuvat auringon valossa ja joiden kapeilla kujilla vallitsee pysähtynyt tunnelma.

Historian havinaa ja aitoa, valkoista Andalusiaa.

Yksi valintaperusteemme oli myös majoitus. Valitsimme sellaiset kohteet, joissa pystyimme yöpymään mielenkiintoisissa Espanjan valtion omistamissa Parador-hotelleissa. Loppiaisen aikaan yövyimme miehen kanssa Rondan Paradorissa, joka oli yksinkertaisesti ihana. Tuo kokemus herätti uteliaisuuteni muita Paradoreja kohtaan.

Fuengirolassa toimiva, suomalaisomisteinen autovuokraamo Jeti Costa toimitti meille menopelin kotitalomme eteen sovittuna aikana. Loistopalvelua, joka tekee vuokrauksesta kerrassaan helppoa. Mikäli asut maksimissaan 20 kilometrin päässä Fuengirolasta, sinun ei tarvitse lähteä autoa mistään erikseen hakemaan. Se toimitetaan sinulle toivomaasi osoitteeseen. Niin auton toimitus- ja palautuspaikka on aina sovittavissa, oli se sitten lentokenttä tai asiakkaan majapaikka.

Valmiina lähtöön. Navigaattorit työssään.

Ensimmäiseksi ajoimme Fuengirolasta noin 80 kilometrin päässä sijaitsevaan keskiaikaiseen Antequeran kaupunkiin. Tämän Andalusian sydänmailla sijaitsevan pikkukaupungin parasta antia oli ehdottomasti sen aitous. Kaupungin elämä näytti verkkaiselta ilman, että turismi tai mikään muukaan sen elämänmenoa pahemmin haittaa.

Seuraavana päivänä matkamme jatkui vuoristomaisemissa kohti 185 metrin korkeudessa sijaitsevaa Cádizin maakunnan valkoista Arcos de la Fronteran valkoista kylää. Lisämaustetta matkaamme saimme poikkeamalla reilun 640 metrin korkeudessa sijaitsevassa suloisessa Olveran kylässä. Ilman autoa olisi tämänkin kylän kauneus jäänyt kokematta.

Anteguera sijaitsee aivan Andalusian sydämessä. Suloinen Olveran kylä ja mitkä näkymät ylhäältä.

Matkaa teimme kumpuilevissa maastossa, jota hallitsivat milloin vihannes-, hedelmä- tai oliivipuuviljelmät, milloin laitumilla laiduntavat härät ja lampaat. Näimmepä jossain kohdin ryhmän valtaisan kokoisia hanhikorppikotkiakin. Ensimmäinen kerta muuten minulle, kun näin tämän sortin lintuja.

Andalusiassa autoilemisen hyviä puolia on välimatkojen lyhyys. Mielenkiintoisia matkakohteita sijaitsee pienen välimatkan päässä toisistaan, joten matkapäiviä ei tarvitse kuluttaa pitkiin autossa istumisiin. Valinnan tekee vaikeaksi lähinnä se, mitä valita runsaasta ja mielenkiintoisesta tarjonnasta. Kun auto on alla, kaikkialle pääsee.

Kotimatkalla kurvasimme vielä sherrystään tunnetun Jerez de la Fronteran kautta ja lounastimme rannikolla kukkakaupunki Esteponassa.

Jerez de la Fronteran kauppahallissa kävi vilske. Esteponassa riittää kukkia.

Kolmen päivän andalusialainen roadtrip oli matkailua parhaimmillaan. Näimme paljon ilman, että ajokilometrejä karttui mittavasti. Yövyimme parissa kivassa hotellissa, söimme hyvin ja sukelsimme vanhojen pikkukaupunkien omaleimaiseen tunnelmaan.

Matka meni hyvin, tosin vajaan 70 kilometrin matkalla Olveran kylästä Arcos de la Fronteraan tuli tehtyä muutaman kymmenen kilometrin koukkaus. Autossamme sattui olemaan navigoiva apukuski sekä etu- että takapenkillä ja reitistä tuli hieman epäselvyyttä 🙂 No, pieni lisämatka rauhallisissa maaseutumaisemissa, ei sen ihmeempää.

Autoilu Andalusiassa on selkeää, tiet yllättävän hyvässä kunnossa ja liikenne sujuvaa. Espanjalaisten ajotapa on selkeästi rauhallisempaa kuin esimerkiksi ranskalaisten. Oikeastaan ainut vähän vaativampi osuus oli ajaessamme ylös Arcos de la Fronteran majapaikkaamme kaupungin korkeimmalle kohdalle.

Vanhan kaupungin kadut muuttuivat yhä kapeimmiksi ja mutkittelevimmiksi mitä ylemmäs ajettiin. Jossain kohdin jo tuntui, ettei millään mahduta ja minun teki takapenkillä mieli lausua pariin otteeseen aavemariaa. Perille kuitenkin päästiin onnellisesti ilman naarmun naarmua.

Apua, tuostako pitäisi ajaa? Mitä olisikaan matka ilman hyvää ruokaa ja viiniä? Arcos de la Fronteran Paradorissa oli linnamainen tunnelma. 

Autoreissun päätteeksi parkkeerasimme biilimme kotitalomme eteen, josta se autovuokraamosta noudettiin hetken päästä. Hyvästä ja huolehtivasta palvelusta kertonee myös se, että autoon unohtunut mieheni puhelin toimitettiin meille hetken päästä erikseen.

Koin Jeti Costan palvelukonseptin selkeäksi ja helpoksi. Auton kiinteään vuokrahintaan sisältyvät tarvittavat vakuutukset. Mikäli jotain sattuu, asiakas maksaa vain 350 euron omavastuun. Inhoan sitä, että autonvuokrauksen hinta saadaan tuntumaan edulliselta ilmoittamalla hinta ilman vakuutuksia. Ja sitten alkaa puljaaminen vakuutusviidakossa, jossa asiakkaan ymmärrys loppuu ja vuokrafirman rahastus alkaa.

En myöskään pidä siitä, että tililtä veloitetaan kaiken varalta useamman sadan takuumaksu, joka huonoimmassa tapauksessa palautetaan vasta viikkoja myöhemmin. Jeti Costa ei peri tällaista luottokortin katetta sitovaa maksua.

Jeti Costan autovuokraushinnat liikkuvat mallista riippuen vuorokaudelta 40 kympin tienoilla, viikolta alkaen 150 euroa. Autoja löytyy 2-paikkaisesta 9-paikkaiseen. Autojen lisäksi yritys vuokraa myös skootteria, senioriskootteria sekä erilaisia lastenvarusteita.

Paljon matkaavana nautin tällaisesta palvelun sujuvuudesta. Selkeää, luotettavaa toimintaa ja kaiken lisäksi voi toimia omalla äidinkielellään. Isojen globaalien autovuokraamojen sijaan tuntuu myös paremmalta toimia pienen perheyrityksen kanssa. Turvallisuutta lisää myös se, että minulla on puhelinnumero, josta tavoitan jonkun mikäli ongelmia tulee eteen.

Vaikka julkinen liikenne Aurinkorannikolla on toimivaa, auton vuokraaminen ehdottomasti kannattaa. Omilla pyörillä pääsee helposti ja edullisesti näkemään erilaista Espanjaa ja kokemaan Andalusiaa aidoimmillaan. Näistä mukavista kokemuksista blogissa lähipäivinä lisää.

www.jeticosta.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista