Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Etelä-Savo

Etelä-Savo Luontomatkailu Retkeily Saimaa Suomi

Sulkavan Linnavuorelta aukeaa pala kauneinta Saimaata

maanantai, 11 lokakuun, 2021
”Saimaa, Saimaa, Saimaa. Eikö se nyt enää mistään muusta osaa kirjoittaa? Ja sitä ennen Lappi, Lappi, Lappi. Samaa jorinaa pohjoisen ihanuudesta viikko tolkulla.”

Kiitos palautteesta. Myönnetään. Loppukesän kirjoituksiani leimasi suurelta osin Lapin reissu. Ja tätä syksyä uusin luontorakkauteni, Suomen suurin järvi Saimaa. Mutta koittakaa ymmärtää. Minä nyt olen tällainen kaikesta kauniista ja erityisesti luontokokemuksista helposti syttyvä hehkuttaja.

Kaiken uhalla, meinasin jälleen kirjoittaa yhden Saimaa-aiheisen retkijutun. On nähkääs tuo Saimaa mennyt nyt niin kovin ihon alle ja ulottanut luontokokemukset ihan uusille sfääreille.

Mietin eräs päivä, että onkohan vahva luontosuhteeni ja luonnon voimakas kokeminen jonkinlaista veren- tai lapsuudenperintöä. Olen aina viihtynyt luonnossa erityisen hyvin ja saanut siitä valtavasti voimaa, energiaa ja hyvää mieltä. Metsä on aina ollut ystäväni ja terapeuttini. Enkä ole myöskään koskaan oikein osannut pelätä mitään, mikä liittyy metsään. Samanlainen oli äitini.

Jo pienenä tyttönä ollessani meillä kuljettiin marjassa ja sienessä polkupyörillä. Koska meillä ei ollut autoa, ensin kuljin äidin tarakalla ja myöhemmin omalla pyörällä. Reissut olivat joskus rankkojakin. Ensin poljettiin monen kilometrin päähän, sitten rämmittiin koko päivä metsässä ja iltapuolella ajettiin takaisin pyörän sangoissa täydet ämpärit heiluen.

Joskus itseäni naurattaa, että olen aikuisiällä ollut niin ehdoton siitä, ettei meidän talouteen osteta marjoja. Ne kerätään itse.

Viimeisinä elinvuosinaan äitini lähes sairastui siitä, ettei oman heikon liikkumisen vuoksi pystynyt juurikaan metsässä kulkemaan. Viimeisen yhteisen metsäretkemme teimme rollaattori mukanamme. Sitkeästi äiti yritti rollaattorilla edetä juurakkoista metsätietä pitkin. Tärkeintä ei ollut matka, vaan metsä ja sen tuoma hyvä mieli. Voin samaistua niin hyvin siihen, että luonto voi oikeasti olla ihmiselle elintärkeää.

Palataanpa Saimaaseen ja harmaaseen sunnuntaipäivään. Taivas tihutti vettä, eikä oikein tehnyt mieli lähteä veneilemään. Ehdotin miehelle autoretkeä Sulkavan Linnavuorelle, joka myös Pisamalahden Linnavuorena tunnetaan. Kelistä huolimatta, mieli teki luontoon. Vaikka vähän kastuttaisiin, luvassa olisi joka tapauksessa kauniita maisemia.

Tuumasta toimeen, kahvia termariin ja ei kun ajelemaan kohti Sulkavan kuntaa ja Enonveden Pisamalahtea. Noin viiden kilometrin päässä Sulkavan keskustasta sijaitsevalle Linnavuoren parkkipaikalle oli erinomaiset opasteet, jos sitten myös navikaattori osasi opastaa perille osoitteeseen Linnavuorentie 306.

Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin matka portaille, joita pitkin oli itse asiassa hyvin helppoa kulkea ylös kalliojyrkänteelle. Matkalla oli jäänteitä vanhasta joko rautakauden lopulla tai keskiajalla rakennetusta puolustusvallista toimihan Linnavuori aikoinaan paikallisten turvapaikkana ilmeisimmin hämäläisten hyökkäyksiä vastaan.

Hyvä turvapaikka olikin, sillä kolmelta jyrkältä kalliosivulta ei vihollinen pystynyt saapumaan ja loivinta kohtaa suojasi rakennettu valli. Jyrkimmillään pudotusta alas Saimaaseen on noin 55 metriä.

Harmaasta kelistä huolimatta ylhäältä avautui huisin hienot maisemat ympäröiville Saimaan selille. Täydellinen paikka sunnuntain kahvitteluun.

Mietin, että tänne pitää ehdottomasti tulla veneellä paremmalla säällä. Reitti on hieno ja veneilijöitä näytti palvelevan uudehkon näköinen venelaituri. Lisäksi rannassa on grillikatos ja huussi.

Upeiden näköalojen lisäksi Sulkavan Linnavuoren komeutta ovat rannan valtaisat siirtolohkareet. Korkeiden kallioiden kätköihin jää mielenkiintoisia onkaloita ja luolia. Jostain kaukaa tuli mieleeni lapsuuden ajan Viisikko-kirjat.

Kotiin ajoimme upeaa Sulkavan Vilkaharjun harjureittiä pitkin. Kannattipa jälleen ponnistaa sohvan nurkasta liikkeelle. Jos olisimme jääneet kotiin ”sateen vangeiksi”, olisi tämäkin pieni, mutta mukava luontoretki jäänyt kokematta.

Ennakkotietona huolestuneille, että melko pian blogin juttujen aiheet sitten vaihtuvat. Kuvioihin astuu kolmas suuri matkarakkauteni. Eviva Espanja!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Savo Luontomatkailu Retkeily Saimaa Suomi

Rokansaari – Saimaan kaunein saari?

tiistai, 5 lokakuun, 2021

Joka syksy veisaan näköjään samaa virttä. Kesä meni jälleen liian nopiaan, enkä taaskaan ennättänyt tekemään kaikkea suunnittelemaani. Jäi käymättä Hangossa ja Fiskarsissa. Jäi näkemättä Banskyt ja Repinit, eikä veneilykautemmekaan käynnistynyt ihan niin kuin suunnittelin.

Mutta elämä vaan on sellaista. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat. Asioita tulee ja asioita menee, joskus vähän liikaakin, eivätkä kaikki suunnitelmat toteudu. Kaikkea ei ehdi, eikä kaikkeen riitä energiaa. Yhtenä päivänä heräät siihen todellisuuteen, että kotisi yli lentävät hanhiparvet lentävät vastakkaiseen suuntaan. Vastahan ne mielestäsi tulivat. Tajuat konkreettisesti, että on aika sanoa heipat tälle kesäkaudelle.

Onneksi sentään veneilykautta ei ole täysin menetetty. Saimaa kutsui meitä seesteinä syysaamuna, kun tuuli oli nollassa ja aurinko hehkutti kullanväreissä kylpeviä rantoja erityisen kauniisti. Lempeässä syysvalossa vesistö näytti entistä sinisemmältä ja houkuttelevammalta.

Tällaisena päivänä täytimme termarin, pakkasimme evästä reppuun ja suunnistimme veneellämme kohti yhtä Saimaan hienoimmista retkikohteista, Puumalan Lietvedellä sijaitsevaa Rokansaarta. Ihan mistään pienestä saaresta ei olekaan kyse, sillä pinta-alaa tuolla monimuotoisella saarella on peräti 650 hehtaaria.

Saimaata kauneimmillaan.Ei retkeä ilman eväitä.

Meitä kiinnosti Rokansaaresta lähinnä Saimaan virkistysalueyhdistyksen omistama 25 hehtaarin kokoinen kaikille avoin virkistysalue. Yhdistyksen jäseniä ovat mm. Mikkelin ja Savonlinnan kaupungit sekä Puumalan kunta. Olimme kuulleet niin monelta taholta, että Rokansaari on veneilijälle yksi ehdottomista käyntikohteista Saimaalla. Saaressa on myös yksityisten ja valtion omistamia suojelualueita.

Rokansaaren laituriin oli helppo rantautua, etenkin kun yhtä venettä lukuunottamatta laitureissa ei ollut muita. Saaren pohjoispään kahteen jämerään laituriin pääsee myös isommalla veneellä. Vilkkaimpaan sesonkiaikaan laitureissa on kuulema tungosta, mutta näin loppusyksystä missään ei näkynyt ristinsieluakaan. Mikä ihana rauha ja auvoisuus.

Saaressa oli yllättävän hyvät palvelut retkeilijöille. Tulentekopaikoista, grillikatoksesta, käymälöistä ja jätepisteestä vastaa Pidä Saaristo Siistinä ry. Sama taho vuokraa myös saaren mökkejä.

On rantoja, mistä valita.Rokansaari kätkee sisäänsä kauniita suppalampia.

Rokansaarella on pitkä historiallinen tausta Saimaan matkailussa. 1940-luvun lopulta aina 1980-luvulle asti saaressa sijaitsi lomakylä Rokansalon kesäkoti, jonne asiakkaita kuljetettiin peräti höyrylaivalla. Aikaansa täällä viettivät mm. kapellimestari George de Godzinsky ja runoilija Aaro Hellaakoski.

Vanhat rakennukset: seitsemän mökkiä, kaksi saunaa ja lomakeskuksen päärakennus palvelevat matkailijoita yhä edelleen. Vaatimattomia, pääosin 50-luvulla rakennettuja, rantamökkejä vuokrataan noin 50 euron vuorokausihintaan. Entisen lomakylän vanhassa päärakennuksessa sijaitsee kesäisin baarikahvila, joka myös huolehtii lampisaunan varauksista.

Rokansaaren monimuotoinen ja vaihteleva harjumaasto oli meistä kuitenkin se kaikkein hienoin asia. Hämmästelimme ensinnäkin mahtavia hiekkarantoja, jotka näyttivät ympäröivän saarta vähän kaikkialla. Täällä ei tarvitse uimapaikkaa erikseen etsiskellä.

Kesäbaari Persauki Yacht ClubKivat lenkkeilymaastot.

Toinen mukava asia ovat pitkin saarta kulkevat retkeilyreitit. Pienempiä polkuja ja leveämpiä metsäteitä pitkin pääsee kulkemaan saaren päästä päähän. Harmittelimme sitä, ettei meillä ensimmäisellä käyntikerralla ollut tarpeeksi aikaa tutustua saareen kunnolla ja siksi päätimme palata sinne seuraavana päivänä uudelleen.

Seuraava aamu opetti meille noviisiveneilijöille, miten keli Saimaalla voi muuttua hetkessä. Kotoa lähtiessä aurinko vielä paisteli, mutta jo laiturille päästyämme niin taivas kuin maisema olivat peittyneet sankkaan sumuun, joka vain sakeni hetki hetkeltä.

Alkumatkasta mietimme, että pitäisikö kääntyä takaisin, sillä mies valitteli, ettei yksinkertaisesti näe yhtään mitään. Reimaritkin erottuivat kutakuinkin vasta kun kohdalla oltiin. Vitsailin, että laita hyvä mies se autopilotti päälle. Onneksi plotteriin oli piirtynyt reitti edelliseltä päivältä ja sitä seuraamalla pääsimme perille.

Tottakai veneilyn ihanin keli on se, kun taivas on sininen ja järvenpinta peilityyni, mutta täytyy sanoa, että jotain kiehtovaa on utuisessa sumusäässäkin. Tulee tunne, että kätkeytyy jonnekin epätodellisen ja unenomaisen maailman sumuvaippaan. Vaikka maisema on harmaa, se on pehmeä ja lohdullinen.

Rantauduttuamme lähdimme kulkemaan saaren vastakkaiselle eteläpuolelle. Matkalla ohitimme pari yksityisomistuksessa olevaa rantamökkiä. Hienosti olivat merkinneet langoilla alueensa ja laittaneet nuolen osoittamaan toivotulle reitille. Hyvät opasteet helpottavat varmasti niin retkeilijöiden kuin mökinomistajien rinnakkaiseloa. Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin häiritä toisten yksityisyyttä.

Näkyvyydessä oli hieman toivottavaa.Mukavan monimuotoinen maasto.En uskaltanut mennä katsomaan kuka tuolla asustelee.

Olen leikilläni puhunut etsiväni Saimaalta neitseellisiä hiekkarantoja, kätkettyjä helmiä, joista vain harva tietää. En tiedä kuinka yleisesti tämä ranta on tiedossa, mutta Rokansaaren eteläpuolella tupsahdimme niin uskomattoman hienolle hiekkarannalle, etten muista ihan äkkiä nähneeni vastaavaa. Täydellistä idylliä vahvisti rannalta yllättämämme joutsenperhe, joka kohteliaasti lipui hieman kauemmas.

Olimme tulleet UPM:n omistuksessa olevalle luonnonsuojelualueelle. Tulenteko näytti rannalla olevan kielletty, mutta leiriytyminen ilmeisesti ei. Esitin miehelle hartaan toiveen palata rannalle joskus yöpymään. Hiljaisuuden vallitessa istuimme rantakiville juomaan kahvia ja syömään eväitä.

Eteenpäin käveltyämme vastaan tulivat korkeat kalliot, joiden päälle oli kiivettävä näköaloja ihailemaan. Kuljimme vielä jonkin matkaa rantoja eteenpäin. Jossain kohdin jouduimme riisumaan kenkämme, jotta pääsimme kahlaamaan pienen ojan yli lenkkareita kastelematta.

Hiekkarantojen aatelia.

Loppumatkan suunnistimme saaren keskiosan kautta ja ohitimme kaksi vanhaa maatilaa. Mänty- ja jäkäläkankaat vaihtuivat hetkittäin vanhaan tiheään kuusikkoon ja siitä koivikkoon. Rokansaaren maasto on vaihtelevuuden ja monipuolisuuden vuoksi ihanteellista patikointiin. Vai mitä sanotte siitä, että muutaman tunnin sisällä kuljettiin niin järven kuin lampien rannoilla, kohdattiin erilaisia metsätyyppejä, lompsittiin pitkillä hiekkabiitseillä, kiivettiin korkeille kallioille ja kuljettiin pitkin korkeaa hiekkaharjua?

Loppumetreillä kerättiin polun vierestä vielä kanttarellikastikkeen tarpeet. Askelmittari näytti lähes 12 käveltyä kilometriä. Olipas kiva retkeilypäivä ja kerrassaan hieno saari. Saimaan kaunein kenties?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Savo Majoitus Suomessa Suomi

Sydämellinen Järvisydän – luonnonläheistä luksusta

tiistai, 9 kesäkuun, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Järvisydän

Kun samassa suvussa yhdistyy sukupolvelta toiselle mielikuvitus ja uskallus, lopputulos on jotain niin ainutlaatuista kuin Rantasalmen Järvisydän.

Tie Rantasalmen Porosalmeen kiemurtelee pitkin savolaista perinnemaisemaa. Peltoja, sekametsää, vähänlaisesti asutusta. Ajamme mutkaisen tien päähän ja yllättäen tupsahdamme Saimaan rannalle keskelle avaraa lomakeskusaluetta.

Silmä huomaa ensimmäiseksi ryhmän pyöreitä rakennuksia, kuin kokoelma jurttia olisi eksynyt keskelle etelä-savolaista pihapiiriä. Hetken päästä erotan alueelta useita muita rakennuksia. Tulee jotenkin hämmentynyt olo. Löydän viitteitä keskiajasta, mutta samaan aikaan näen savo-karjalaista hirsirakentamista, kalevalaishenkistä perinnekäsityötä vai ollaanko sittenkin keskieurooppalaisessa alppitalotunnelmassa?

Saavuimme ystäväni kanssa yhteen ihmeellisimmistä lomakeskuksista, joissa olen koskaan käynyt. Etelä-Savon Järvisydän on äimistyttävä.

Jos pitäisi luonnehtia Hotel & Spa Järvisydäntä yhdellä sanalla, se on ehdottomasti mielikuvituksellinen. Mielikuvitusta ja rohkeutta ei todellakaan ole puuttunut Heiskasen suvun uskalikoilta, jotka ovat ideoineet ja rakentaneet matkailukohteita alueelle nyt jo 11. sukupolven ajan.

Kauas on tultu 1600-luvun kestikievarista, mutta siltikin on onnistuttu säilyttämään sellaista ainutlaatuista tunnelmaa, jota on mahdollista saada vain ja ainoastaan pitkän historian kautta. Luksusleimasta huolimatta Järvisydämessä on viehättävää kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä, joista huolehtivat paikan piikatyttöset ja renkipojjaat. Savolaisten juurien halutaan näkyvän.

Majoituimme Järvisydämen Elämyshotellin suitessa. Lasiparvekkeinen tumma rakennus toi ulkoa mieleen hiihtokeskushotellin. Sisätiloihin tultaessa tuli jollain lailla viitteitä keskiaikaisesta hirsilinnasta ja kun saavuimme huoneeseemme olimme kuin rouheassa provencelaisessa maaseutumajoituksessa. Mikä ihmeen mesta tämä oikein on?

Liuskekiveä, hirttä, uppotukkeja ja keloa; luonnon omat rakennusmateriaalit tekivät huoneestamme samalla kertaa ylellisen, mutta kodikkaan. Kaunis makuuhuone parivuoteella, pieni nukkumatila, jossa kaksi erillistä sänkyä kerroksittain, olohuone, keittiötila, kylpyhuone poreammeella, erillinen wc ja tilava parveke. Näihin neliöihin mahtuu hyvin pieni perhekin.

Olisin voinut viettää vaikka koko lomavuorokautemme tässä ihanuudessa. Tai sitten elämyshotellin loungessa, jonka antiikkinahkaiset sohvat kutsuivat puoleensa. Harvoin suomalaisissa hotelleissa tulee vastaan yhtä kiinnostavaa luonnonmateriaaleihin pohjautuvaa sisustusta. Täällä ei oltu tarvittu bling blingiä luomaan ylellisyyttä. Korkea taso näkyy aidoissa ja kalliissa rakennusmateriaaleissa sekä huolitelluissa yksityiskohdissa.

Koronan takia emme päässeet tutustumaan Järvisydämen ravintolaan, mutta sen sijaan ihana kevätsää houkutteli meitä liikkeelle ympäröivään luontoon ja tutkimaan myös tarkemmin, mitä kaikkea alueelta löytyisi.

Yksittäisiä huviloita, lasikattoisia maisemasviittejä, Saimaassa kelluvia House boat -laivoja, hiekkaranta, caravan-alue, vierasvenelaituri, ravintola, kesäterassi, saunamaailma ja järvikylpylä. Yhdelle yritykselle melkoinen valikoima majoitusvaihtoehtoja ja aktiviteetteja. Ja lisää oli rakenteilla.

Koska Saimaan sydänmailla oltiin, laiturista päivittäiset lähtevät veneretket olivat niitä, jotka itseäni kiinnostivat eniten. Veneellä olisi päässyt Linnansaaren kansallispuistoon, norppia bongailemaan ja myöhemmin kesällä myös samppanjaristeilylle. Tai kajakilla melomaan pitkin Saimaan selkiä. Harmi, kun tällä kertaa ei ollut aikaa näille toimille.

Jäin myös miettimään hulppeita kelluvia hotellilaivoja, house boateja. Laivojen kattoterassi olisi aika mahtava paikka viettää kesäpäivää sopivalla ystäväporukalla, saunoa omassa saunassa ja välillä pulahtaa Saimaaseen. Ei ihan halpaa lystiä, mutta erikoista ja tasokasta. Luin jostain, että House boatit tulivat maksamaan niin paljon, ettei yrittäjä suostunut paljastamaan niiden hintaa.

Koronan takia aamiainen toimitettiin huoneeseen, mikä sinänsä olikin ihan kiva juttu. Ei tarvinnut heti herättyä pukeutua ja laittautua ihmisten ilmoille. Aamiaisen jälkeen pujahdimme kylpytakkeihin ja suunnistimme Järvisydämen Järvikylpylään.

Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ollut kauhean innostunut kylpylöistä. Osittain varmaan sen takia, että vieroksun kovaäänisiä paikkoja, joissa kylmistä kaakelipinnoista äänet kaikuvat ja joissa usein on paljon sähellystä. Ennemminkin haluaisin nautiskella seesteisissä ja rauhallisissa paikoissa.

Tässä kohtaa huomasin tulleeni ihan sopivaan paikkaan. Järvisydämen kylpylä on tehty ennen kaikkea nautiskelua varten ja näin aamusta saimme lillua altaissa kaikessa rauhassa. Sitä en osaa sanoa, miten rauha säilyy, kun sesonki on kuumimmillaan. Allasosasto ei ole mitenkään suuren suuri.

Koska nautin suunnattomasti kauniista asioista ympärilläni, olin myös kovin otettu kylpylän visuaalisesta annista. Tämä on ehdottomasti kaunein ja poikkeuksellisin kylpylä, missä olen koskaan käynyt. Tunnelmaa ei ole tarvinnut tehdä värivaloilla tai muilla feikkielementeillä, vaan kallioon louhitun kylpylän rakennusmateriaaleina ovat erilaisen kiviaineksen lisäksi monta sataa vuotta vanhat uppotukit ja kelopuut.

Kauneus jatkui myös saunojen sisätiloihin, joita oli kaikkiaan kuusi. Hamam, infrapuna-, höyry-, maisema-, hako- ja kivisauna olivat kaikki erilaisia ja täysin tavanomaisista saunoista poikkeavia. Totutut kerroksittain olevat lauderakennelmat puuttuivat. Mieleeni jäi mm. infrapunasauna, jossa istuttiin kelolaudoista rakennetuissa keinuissa.

Järvisydämen kylpylän iso lisäarvo oli kylpylän ulkoalue. Uimaan pääsi ulkoaltaisiin, jotka olivat järvivedellä täytettyjä ja lämmittämättömiä. Kylpylästä pääsee halutessaan pulahtamaan myös Saimaan aaltoihin.

Tekee mieli antaa kiitosta myös kylpylän ympäristöystävällisistä energianlähteistä. Aurinkopaneeleista tuleva sähkö on kylpylän pääenergiamuoto. Lisäksi käytetään maasähköä ja jopa tulisijojen hukkalämpö otetaan talteen.

Lähtiessä tuli vähän haikea olo. Järvisydämessä olisi hyvin viihtynyt pidempäänkin. Mutta ei hätää. Kutakuinkin Savonlinnan ja Varkauden puolessa välissä sijaitsevaan lomakeskukseen on kotipaikkakunnaltani vain reilun kahden tunnin ajomatka. Juuri sopivan matkan päässä pientä irtiottoa varten. Tähän Järvisydän on ihan parasta.

www.jarvisydan.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Etelä-Savo Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Suomi

3 x matkavinkki Järvi-Suomen sydämeen – nämä ainutlaatuiset kohteet kannattaa nähdä

torstai, 4 kesäkuun, 2020

On matkailukohteita ja sitten on ihanuuksia. Jo näiden takia kannattaa laittaa Etelä-Savo kesäsuunnitelmiin.

Maanantai 1.6. oli merkillinen päivä. Ensiksi sen takia, että koronarajoituksia purettiin ja kahvilat ja ravintolat saivat pitkän tauon jälkeen avata ovensa. Olin odottanut jo kieli pitkällä päästäkseni välillä ulos syömään tai nauttimaan kahvia ja paakkelsia kivoihin kahviloihin.

Merkillinen päivä se oli myös sen takia, miten paljon mukavia asioita mahtui ensimmäiseen viralliseen kesäpäivään. Otettiin ystäväni kanssa oikein matkaöverit ja kierrettiin saman päivän aikana kolme Järvi-Suomen ihastuttavaa matkailukohdetta. Tuntui kuin tylsyyden riuduttama olemukseni olisi puhjennut jälleen elämään. Terhakoiduin kuin vettä saanut nuutunut hortensia.

En tiedä uskaltaako ketään houkutella tällä hetkellä vielä matkailemaan, mutta oma kokemukseni on, että nyt on hyvä aika tehdä ainakin lähimatkoja. Lomakausi ei ole vielä kuumimmillaan, porukkaa on liikkeellä vähänlaisesti ja turvavälit on ollut helppoa pitää. Arvostan myös sitä, että hygieniaan on kiinnitetty paljon huomiota ja esimerkiksi käsidesiä näytti olevan vähän joka tiskillä.

Hotel & Spa Resort Järvisydän

Heräsin kesäkuun ensimmäisenä aamuna kerrassaan kauniista huoneesta. Olin blogimatkalla Hotel & Spa Järvisydämessä Rantasalmella ja yövyin heidän ihastuttavan elämyshotellin suitessa. Luonnonmateriaalit hirsi ja kivi ympärillä lämmittivät mieltä ja huippuhyvä sänky alla sai pitkittämään heräämistä uuteen päivään. Kahisevan peiton alta ei olisi raaskinut millään nousta. Tämä hotelli on tehty nautiskelua varten.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Järvisydämen kylpylään, josta olin nähnyt aiemmin kauniita kuvia. Osasin odottaa paljon, enkä pettynyt. Kylpylä oli soma kuin mikä, eikä mikään ollut feikkiä. Luonnonmateriaaleja oli käytetty hienosti, kuten rakennettu seinämiä valtaisista kivenjärkäleistä. Tuli onnellinen ja kiitollinen olo siitä, kun pystyi aloittamaan päivän näin nautinnollisesti.

Kylpylästä oli käynti ulos järvivedellä täytettyihin uima-altaisiin tai halutessaan pääsi uimaan vaikka Saimaan aaltoihin. Rohkaisin mieleni ja pulahdin virkistävään veteen, vaikka kylmästä vedestä en kauheasti pidäkään. Tulipahan talviturkki heitettyä. Toisaalta saman tien pääsi lämmittelemään kylpylän saunoihin, joita olikin melkoinen määrä.

Järvisydän on yksi niitä paikkoja, jonne Saimaan alueella matkaavan kannattaa ehdottomasti hakeutua. Koko alue on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa jo majoitusvaihtoehtojen monimuotoisuus hengästyttää. Elämyshotelli, lasikattoinen maisemasviitti, huvila tai Saimaassa kelluva House Boat – onkohan maja puussa ainut, mikä enää puuttuu?

Suomalaisessa mittapuussa Järvisydän on jopa yllättävän ainutlaatuinen. Kirjoitan paikasta ja kokemuksista lähipäivien aikana oman blogijutun. Palan halusta näyttää teille sanoin ja kuvin, minkälainen Saimaan rantakeidas tänne korpien kätköihin piiloutuu. Järvisydän yllätti ja hämmästytti.

www.jarvisydan.fi

Tertin kartano

Järvisydämestä hurautettiin Mikkeliin, kaupunkiin, jossa järviä ja lampia on noin 700. Mikkelistä 5-tien varrelta löytyy kestosuosikkini, vaaleanpunainen viettelys Tertin kartano.

Varsinainen kartanorakennus aukeaa vasta myöhemmin kesäkuussa, mutta lounastamaan pääsee jo nyt Tertin kahvilaan. Rakastan Tertin savumuikkuja ja kun näin pleksin takaa savumuikkuleivän, valinta oli helppo. Maukas leipä oli juuri niin hyvää kuin Tertissä yleensä kaikki syötävä.

Hyvää paikassa on myös sellainen hauska leikkimielisyys. Kun alueella kulkee, joka puolella on visuaalisia yksityiskohtia, jotka ihastuttavat ja ilahduttavat. Kaikki on selkeästi tarkkaan mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Henkilökunnassa täytyy olla joku kaunosielu, joka loihtii kaikenlaisia kauniita asioita ympärilleen. Minä ainakin tulen aina hyväntuuliseksi Tertissä käydessäni.

Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata ruoka mielessä. Kotiin viemiseksi herkkupuodista löytyy paikan omia tuotteita mm. Tertin omaa ruusukuoharia. Yöpyäkin täällä voi. Pihapiirin aitassa on tasokkaita ja tunnelmallisia huoneita.

www.tertinkartano.fi

Kenkävero

Mikkelissä on toinenkin hennon vaaleanpunainen kaunotar – Kenkäveron vanha pappila. Pahoin ränsistymään päässeen vanhan pitsihuvilan entisöinti saatiin päätökseen 1990, jolloin sen ovet avattiin yleisölle. Onneksi rakennus pelastettiin viime metreillä. Olisi ollut karmeaa, jos tämä ihanuus olisi menetetty.

Kenkäveron päärakennuksessa toimii romanttinen kahvila-ravintola. Lisäksi vieressä on ympäri vuoden avoinna oleva kaupparakennus, jossa myydään suomalaista muotoilua ja pientuottajien valmistamia elintarvikkeita.

Kenkäveron pappila on oma suosikkikahvilani, kun näille kulmille satun. On jotenkin juhlavaa siemailla kahvia posliinikupista pääsalin kristallikruunun alla. Tosin tällä kertaa vähän harmitti kahvilan vitriinin tyhjyys. Olin niin odottanut tätä kahvilakäyntiä. Oliko lie kävijämäärä yllättänyt vai eikö vielä uskottu, että asiakkaita riittäisi?

Ihailen aina Kenkäveron tapaa koristella ympäristöä vuodenajan mukaan. Jouluaikaan rakennukset pukeutuvat jouluasuun, nyt oli hurmaavien kesäkukkien aika. Visualisti näyttää asuvan myös täällä. 5-tieltä on paikkaan hyvät opasteet.

www.kenkavero.fi

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Savo Luontomatkailu Retkeily Saimaa Suomi

Pala kauneinta Saimaata Puumalan retkeilyreiteillä

sunnuntai, 24 toukokuun, 2020

Oi Puumala, oi Saimaa! Ainakin kerran kesässä on tätä kauneutta saatava.

Kirjoitin aiemmissa blogijutussani Suomen kahdesta kauniista maisemareitistä, Punkaharjun Harjureitistä ja Karigasniemi – Utsjoki Tenojokilaakson reitistä. Tähän sarjaan on ehdottomasti lisättävä kolmas Suomen maisemahelmi, Puumalan saaristoreitti.

Yksi tämän tieosuuden ihanuuksista on Puumalan kunnan ylläpitämä retkeilyreitistö. Jos vähänkään vesistö ja Saimaa saa sydäntäsi hypähtelemään, täällä olisi tarjolla kolmen luontopolun kattaus, joista jokainen kulkee ainakin osittain pitkin Saimaan kauneimpia rantamaisemia.

Kaikki kolme retkeilyreittiä ovat rengasreittejä, jotka ovat yhdistettävissä toisiinsa. Kolmen kilometrin pituinen Kitulan lenkki kulkee enemmän metsän siimeksessä, kun taas neljän kilometrin mittainen Kaivannon Kieppi myötäilee lähes täysin Saimaan rantoja. Kolmas reiteistä, Kotkatsaaren kierros, on kolmisen kilometriä pitkä ja myös se kuljettaa suurimmaksi osaksi rantamaisemissa.

Me valitsimme Kaivannon kiepin reitin, joka on varmasti yksi hienoimmista retkeilyreiteistä, mitä olen näillä leveysasteilla kulkenut. Oma kivan lisänsä antoi toukokuinen heleys, kirkas sää ja kauniin sininen taivas. Aurinko sai Saimaan näyttämään niin kirkkaansiniseltä, että melkoisessa sinisessä Suomi-euforiassa kuljimme nuo kilometrit. Eipä olisi voinut parempaa säätä toivoa luontoretkeilyyn.

Rantoja kiemurteleva polku nousi väliin ylös kallioille ja laskeutui taas alas rannoille. Kaivannon kiepin varrella oli peräti kolme hiekkapohjaista uimarantaa ja lisää uintipaikkoja löytyy Kotkatsaaren reitiltä. Jos vesi vain olisi ollut hieman lämpimämpää, olisi ollut aika makeeta pulahtaa reippailun välissä Saimaan syleilyyn.

Reitin varrella oli myös kerrassaan hieno vastavalmistunut katos, jonka yhteydessä oli kaksi tulentekopaikkaa, jotka käyntihetkellämme olivat viimeistelyä vaille valmiita. Kyllä oli kunta rakennuttanut upean hirsirakennuksen kaikkien yhteiseen käyttöön. Sieluni silmin näin kuinka vaikuttavaa olisi kuunnella täällä Finlandia hymniä.

Jyrkkien nousujen ja laskujen takia reitti vaatii kohtalaista peruskuntoa. Suosittelen myös pitäväpohjaisia kenkiä. Huomasin itse, että melko sileäpohjaiset Skechersit eivät olleet tälle matkalle parhaat jalkineet.

Reitti oli hyvin merkitty punaisin täplin puihin, joten eksymisen vaaraa ei ole. Tästä selviäisin jopa minä suuntavammainen ihan yksinkin.

Olin varustautunut lähiobjektiivilla siltä varalta, että joku alueella elävistä norpista olisi näyttäytynyt. Näin hyvää tuuria ei tällä kertaa ollut, mutta ilman norppaakin reitti oli ihastuttava. Kun kiipesimme Pääskytvuoren näköalapaikalle, harmittelin, ettei mukaan tullut otettu kahvia termarissa. Olisi ollut aika hulppea paikka kahvitteluun. Tosin kävi mielessä, että tässä olisi myös hieno paikka nostaa lasi samppanjaa Suomi-neidolle.

Reittien lähtöpisteille on helppo löytää. Käänny Kantatie 62:lta läheltä Puumalan keskustaa Luukkolantielle. Reilun kilometrin päässä oikealla on retkeilyreittien ensimmäinen parkkipaikka Luukkolantien pysäköintipaikka, joka osuu Kitulan lenkin varrelle.

Me jatkoimme Luukkolantietä vielä noin 1,5 kilometriä eteenpäin ja jätimme auton tien oikealla puolella olevalle Kaivannon parkkipaikalle. Opastekyltti oli melko pieni ja huomaamaton, joten kannattaa olla tarkkana. Tälle parkkipaikalle kannattaa jättää auto myös, jos lähdet kulkemaan Kotkatsaaren reittiä.

Kaivannon parkkipaikalla on muuten juomaveden tankkauspiste. Hyvää vettä onkin, sillä pohjavesialue sijaitsee tällä kohtaa.

Koko reitistöä kutsutaan Norppareitiksi, jonka pituudeksi tulee yhteensä 13 kilometriä, mikäli lähdet matkaan jo Puumalan sillalta.

Tarkemmat tiedot kuvatuista reiteistä löydät täältä.

Jos haluat kokea lisää tuosta alussa mainitusta kauniista tieosuudesta, Puumalan saaristoreitistä, jatka matkaa Luukkolantietä eteenpäin kohti Niinisaarta. Ennen Hätinvirran lossia käänny oikealle Lintusalontielle. Lossin jälkeen alkaa viehko tieosuus, jossa ajat siltoja pitkin saarelta toiselta.

Niinisaaressa sijaitsee tasokkaita lomamökkejä vuokraava Okkolan lomamökit. Täältä voit vuokrata käyttöösi vaikka sähköpyörän, jolla on mukavaa jatkaa matkaa eteenpäin. Okkolan lomamökit emännöi myös kesäisin auki olevaa Ravintola Niinipuuta.

Okkolan naapurista löytyy kotimaisia marjaviinejä valmistava Temolan viinitila. Ja löytyypä Niinisaaresta myös kesäkuukausina auki oleva Liehtalanniemen museotila.

Tällä kertaa me jatkoimme matkaamme Puumalan satamaan. Kävimme ostamassa sataman vieressä olevasta Kahvila-Konditoria Soroppista take away kahvit ja täydelliset korvapuustit, jotka nautimme sataman penkillä ohi kulkevia veneitä ihmetellen.

Ystävä kävi vielä nappaamassa paikallisesta kaupasta herkullista lähiruokaa: maailman parasta Puumalan kylmäsavustettua kirjolohta ja Puumalan Sahanlahden valmistamaa mallaslimppua. Sopi näillä sitten evästää hetkeä myöhemmin mökkiterassilla.

Enpä yhtään ihmettele, että ainakin kerran kesässä tekee mieli pistäytyä Puumalassa.

visitpuumala.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Savo Majoitus Suomessa Saimaa Suomi

Suunnitteilla lomamatka Suomessa? Suuntaa Savonlinnaan ja Saimaalle

keskiviikko, 13 toukokuun, 2020

On korona tai ei, tunnen kuinka joka keväinen levottomuuteni lisääntyy ja pääni alkaa kuumeisesti pähkäilemään kesän matkasuunnitelmia. Tekee niin vietävästi mieli toisiin maisemiin.

Oletko tehnyt lomasuunnitelmia? Jos et ole, älä välitä. En ole minäkään ja sekös tässä kohtaa jo vähän huolestuttaa. Kesä on aina kesä ja vaihtelua kotiseinille ja arkirutiineihin pitäisi saada. Minkäs matkailevainen mielelleen voi, jonnekin olisi piakkoin pakko päästä.

Ulkomaanmatkoista ei osaa kukaan sanoa, mutta luulenpa, että mökkeily ja kaikkinainen kotimaan matkailu tulee tänä kesänä olemaan kovassa kurssissa. Ja hyvä niin. Korona on kurittanut matkailuyrityksiämme sen verran kovalla kädellä, että on pelkästään positiivinen asia, jos matkailueurot jäävät tänä kesänä pääosin Suomeen.

Omat kesäsuunnitelmani ovat aivan auki. Jonnekin itselleni uuteen ja ennen käymättömään kohteeseen Suomessa olisi mukava mennä. Rakastan persoonallisia ja tavanomaisesta poikkeavia majoituspaikkoja, joten myös jonkun sellaisen haluaisin tänäkin kesänä maamme sopukoista löytää.

Minusta Suomen kesän parasta matkailua ovat reissut paikkakunnille, jotka sijaitsevat vesistöjen äärellä. Suomalainen sielunmaisema minussa kaipaa ympärilleen jonkinlaista lätäkköä, isompaa tai pienempää vettä. Kesäisin viihdyn ehdottomasti parhaiten paikkakunnilla, joissa pääsee käyskentelemään kauniisiin rantamaisemiin.

Vesistön lisäksi minusta täydelliseen lomakokemukseen sisältyy mielenkiintoista nähtävää, mahdollisesti luontoaktiviteetteja ja ehdottomasti hyviä ruokakokemuksia. Vielä kun kattaukseen lisätään jollain tasolla poikkeuksellinen majoitus, siinä ovat minun näköiseni loman elementit.

Kun viime aikojen matkailu on sattuneista syistä jäänyt vähäiseksi, päätin verestää vanhoja matkamuistoja. Tulen lähiviikkojen aikana nostamaan blogissa esiin muutamia kotimaan matkakohteita, joista olen pitänyt erityisen paljon ja joissa kaikissa vesistö on ollut voimakkaasti läsnä. Toivottavasti joku saa näistä inspiraatiota ja ideaa tulevan kesän reissuillensa.

Ihan ensimmäiseksi mennään Savonlinnaan. Viime kesänä teimme ystäväni kanssa perinteisen kesäretkemme Savonlinnan maisemiin. Piskuinen Savonlinna Saimaan rannalla on minusta ihan huippu kesäkaupunki.

Jestas, miten kuuma olikaan tuona viikonloppuna, kun kaupungissa vierailimme. Mieleen jäivät Savonlinnan lukuisat sillat, aurinkoiset terassit ja kaikkialta vilkutteleva Saimaa. Kaupunki koostuu useasta saaresta, jotka on yhdistetty silloilla toisiinsa. Savonlinnassa tulee hauska tunne, että kuljet pitkin järvenselkää paikasta toiseen. Noista lenkkeilymaastoista voi kyllä olla savonlinnalaisille aidosti kade.

Savonlinnassa on pakko käydä torilla, syödä maan parhaita Puruveden muikkuja ja käydä ihailemassa jyhkeää Olavinlinnaa. Jos meillä olisi ollut vähän enemmän aikaa, risteily Saimaan saaristossa olisi voinut olla myös kokemisen arvoinen juttu.

Savonlinnan reissukokemuksistamme voit lukea lisää täältä.

Savonlinnasta jäi mieleen myös ihastuttava majapaikkamme. Yövyimme vanhassa tunnelmallisessa puutalossa, jonka vehreä piha oli kuin suoraan lapsuuden maisemista tuoksuvine syreenipensaineen. Tavis Innin huoneistoja voin suositella lämpimästi.

Toinen kiva majoituspaikka löytyy Tavis Innin naapurista. Lossiranta Lodge on samassa omistuksessa oleva pikkuhotelli, jonka sijainti rannalla on paras mahdollinen, aivan Olavinlinnaa vastapäätä. Siinä on kuulkaapas näkymä kohdallaan, joka kelpaisi varmasti ikuistettavaksi itse Edelfeltille.

Majoituskokemuksestamme voit lukea lisää täältä.

Savonlinnan kaupunkiin kuuluva Punkaharju on toinen kohde, jossa kannattaa kesämatkaajan piipahtaa. Matkaa Savonlinnasta tulee vajaa 30 kilometriä. Vaikka ikonista Retrettiä ei enää ole, taidetta Savonlinnassa pääsee näkemään Johanna Oraksen taidekartanolla ja vanhalla Punkaharjun asemalla.

Jos kaipaat täydellistä miljöötä kesämatkasi lounaalle, suuntaa Punkaharjun vaaleanpunaiseen unelmaan, Hotelli Punkaharjuun. Paikka nyt muutenkin on viehko kuin kesämorsian ja sopii rauhaa ja seesteisyyttä kaipaavan majoituskohteeksi.

Muista ajaa pitkin harjutietä. Tämä tienpätkä voisi hyvin kilpailla Suomen kauneimman maiseman tittelistä. Tosin kaukana tuosta tittelistä ei olla, sillä Punkaharjun Harjutie on valittu 2017 Vuosisadan tieksi. Joka kerta tuosta ajaessani jaksan vain huokailla maamme kauneutta.

Matkavinkkejä Punkaharjulle ja lähiympäristöön löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Savo Majoitus Suomessa Suomi

Punkaharjun kätketty aarre – keltainen huvilahotelli Saimaan rannalla

lauantai, 19 lokakuun, 2019

Uteliaisuus on yksi luonteenpiirteeni niin hyvässä kuin pahassa. Minun vaan pitää saada tietää ja nähdä. Päästä kurkistamaan ovien taakse ja tapahtumien taustoihin.

On uteliaisuudessa jotain hyvääkin. Se kuljettaa usein uusiin paikkoihin ja tuo eteen mielenkiintoisia juttuja, kuten nytkin. Innostun visuaalisista asioista ja saan kauneudesta paljon mielihyvää.

Vanhojen kauniiden rakennusten kohdalla uteliaisuus ottaa usein vallan. Tunnen vastustamatonta kutinaa päästä näkemään, miltä sisällä näyttää. Millaisia tiloja ja huoneita siellä on, millaisia kalusteita ja millaisia värejä.

Olin viikolla pari yötä mökkeilemässä Punkaharjulla. Ajelin iltapäivästä Vaahersaloon ja nautin suunnattomasti lehtien peittämästä tiestä, joka kiemurteli pitkin Punkaharjun upeaa harjua. Vaikka keli oli lokakuisen hämärähyssyisen harmaa, ei sekään pystynyt latistamaan Punkaharjun maisemien upeutta.

”Näitkö matkalla sen hienon keltaisen huvilan?”, kysyi ystäväni mökille saavuttuani. En, ihme kyllä. Yleensä kyllä huomaan poikkeavat rakennukset, mutta nyt maisemat imivät kaiken huomioni.

Seuraavana päivänä hyppäsimme autoon ja lähdimme vähän katselemaan Punkaharjun nähtävyyksiä. Tunsin alueelta aiemmilta reissuiltani ihastuttavan Hotelli Punkaharjun ja mielenkiintoisen Metsämuseo Luston, mutta ystävälleni nämä kohteet olivat uusia.

Ensimmäiseksi pysähdyimme muutaman kilometrin päässä olevan Kruunupuiston pihaan. Kruunupuisto on hotelli ja monipuolinen kuntoutuskeskus, jolla on kuntoutustoiminnasta melkoisen pitkät perinteet. Samalla paikalla aloitti vuonna 1903 Takaharjun tuberkuloosisairaala ja sama napakka kivirakennus siinä edelleen nakottaa.

Kävelimme pitkin kaunista rantaa. Ohitimme värikkäät vanhat puurakennukset, jotka myöhemmällä tutkimisella osoittautuivat Kruunupuiston Inkeritalon kokoustiloiksi ja saunaksi.

Ja sitten pam. Siellä edessä se keltainen komeus seisoi järkähtämättömästi kuin etelä-italialainen villa auringonkukankeltaisessa kuosissaan. Tienviitan mukaan rakennuksen nimi oli Urhola. Ikkunoista saatoin nähdä vilauksen kauniista valaisimista ja palan ihanaa tapettia. Kokeilin ovea. Se oli lukossa.

Mikä ihme tämä historiaa huokuva kiviunelma on, joka tuijottelee hienolla paikalla Saimaan Pihlajavedelle? Siitä piti uteliaan ottaa selvää.

Kruunupuiston henkilökunnalta sain kaipaamaani lisäinfoa. Jugend-huvila Urhola rakennettiin vuonna 1903 Takaharjun parantolan ylilääkärin asunnoksi. Rakennus kuuluu Kruunupuistolle ja 2009 se remontoitiin boutique-hotelliksi.

”Anteeksi, mutta olisiko mitenkään mahdollista päästä kurkkaamaan noita tiloja”, kysyin varovaisesti. ”Eiköhän se järjesty”, sanoi respan täti ja hetken päästä me seisoimme huvilan kiehtovien ovien sisäpuolella.

Täydellistä jugendin murrettua värimaailmaa. Upeita alkuperäisiä valaisimia ja huh, miten ihania tapetteja. Kauniita kakluuniuuneja. Lämpimiä puupintoja. Sammaleen vihreitä plyyshikalusteita. Oltiin pikkuhotellissa, mutta enemmän minusta tuntui siltä, että oltiin jonkun kotona.

11 kahden hengen huonetta, yksi yhden hengen huone, kokoustila 20:lle hengelle, alakerrassa sauna ja saunakabinetti, jotka ovat hotelliasiakkaiden käytössä. Kelasin mielessäni, että tämähän on ihan täydellinen romanttinen piilopaikka tai juhlien pitopaikka. Ainutlaatuinen hotelliaarre joka tapauksessa. Kaiken lisäksi ympäristössä on upeat ja rauhalliset lenkkeilymaastot vesistöistä tinkimättä.

Ehkä Urholasta kertoo jotain se, että siellä on majoittunut Tanskan kuningatar Beatrix. Villa myös kelpuutettiin Putinin ja hänen poppoonsa majoituspaikaksi Punkaharjun vierailulla 2017.

Kyllä teillä Punkaharjulla passaa. Kaksi persoonallista ja harvinaisen viehättävää pikkuhotellia Suomen kansallismaisemissa. Toisella puolella harjua viehko vaaleanpunainen Unelma, Hotelli Punkaharju. Toisella puolella tämä auringonkukankeltainen komea Urho. On tässä matkailijalla herkkua mistä valita.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Savo Suomen kaupungit Suomi

Savonlinna on kesällä kuin seppelepäinen Suomi-neito

lauantai, 15 kesäkuun, 2019

On meillä vaan hieno maa, jossa on hienoja kaupunkeja. Niin kuin Savonlinna.

Minulla ja ystävälläni on ollut tapana tehdä joka kesä pieni lähimatka kotimaassa. Hypätään autoon ja ajellaan etsimään kotimaan ihmeitä. Usein ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas löytääkseen jotain ainutlaatuista ja sykähdyttävää.

Tänä vuonna elämykseen riitti 150 kilometriä. Seurattiin Saimaata ja saavuttiin kesäkaupunkien kuningattareen, Savonlinnaan.

Matkalla meidät pysähdytti Punkaharju ja matkan varrelle osunut kesäkahvila Cafe Rantakivi. Rantakiven sijainti aivan veden äärellä sopi helteiseen kesäpäivään erinomaisesti.

Yllätyimme siitä, että nimestään huolimatta Cafe Rantakivi oli myös ravintola. Kun kerta lounasaikaan mentiin, pakko oli maistaa paikan paistetut muikut ja siihen päälle kahvit tiramisun kera, joka oli ehkä parasta ikinä syömääni.

Kesäkahvilassa odottaa saavansa kahvinsa paperimukista. Ilmeemme olivat varsin näkemisen arvoisia, kun näimme, miten tässä paikassa tarjoiltiin kahvit. Pöytään tuotiin ohutreunaiset posliinikupit ja kahvi hopeakannussa. Tässä oli jotain niin ihanan absurdia. Oltiin kesäkahvilan kursailemattomissa puitteissa, mutta kahviserviisi oli kuin viiden tähden hotellissa. Kannattaa näköjään poiketa uusissa paikoissa.

Cafe Rantakivi on nimensä mukaisesti rannalla.

Punkaharjulta Savonlinnaan johtava tie on ihastuttava. Sitä ei koskaan jaksa olla ihmettelemättä, miten paljon vesistöä meillä oikeasti onkaan. Kilometritolkulla voi ajaa niin, että vesi seuraa tien viertä. On se vaan ihanaa olla suomalainen!

Aiemmilta matkoiltani Savonlinnaan muistan ainoastaan torin ja Olavinlinnan. Ja toki Saimaan. Onkohan missään muussa suomalaisessa kaupungissa vesi niin läsnä kaikkialla kuin Savonlinnassa? Kaupunki on itse asiassa useasta saaresta koostuva kokonaisuus, jossa liikutaan siltoja pitkin saarelta toiselle. On sitä kaupunkilaisilla hulppeat lenkkeilymaastot.

Savonlinnassa on vettä kaikkialla. Vihreä siltojen kaupunki.

Matkailijan kannalta parasta Savonlinnassa on sen kompakti koko. Pikkukaupungissa kaikki on lähellä ja helposti saavutettavissa jalkaisin. Ja kävelyyn Savonlinna onkin kuin luotu. Viehättävissä rantamaisemissa on ilo kulkea.

Oma Savonlinna-rakkauteni heräsi kaupungin vanhimpaan osaan, jossa myös majapaikkamme Tavis Inn sijaitsi. Hienoa kuinka hyvin tuo Wanha Savonlinna on säilynyt puutaloineen ja mukulakivikatuineen. Vanha kaupunki on saanut kivijalkataloihinsa elämää pienistä putiikeista ja käsityöläisten liikkeistä.

Hauskoja vanhoja yksityiskohtia löytyy kaikkialta.

Kaupungin ehdoton sydän on tori ja sataman alue, jotka sijaitsevat vieretysten. Savonlinna on niitä kaupunkeja, joissa torikäynnin voi tehdä vaikka veneellä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut mukavaa tehdä risteily Saimaalle vanhalla höyryaluksella.

Kaupunkikuvaa hallitsee yli 500-vuotias Olavinlinna. Linnakierrosta emme tällä kertaa tehneet, vaan tyydyimme tarkastelemaan jyhkeää linnavanhusta pihalta käsin.

Sen sijaan suunnistimme Savonlinnan Taito Shopiin katsomaan Jukka Rintalan näyttelyä Muodin puutarha. Ihania, ihania pukuja, käykääpä katsomassa. Näyttely on avoinna 25.8.2019 asti.

Taito Shop sijaitsee kauniissa vanhassa rakennuksessa.Kelpaisi linnanjuhliin.

Jos Savonlinnassa on siltoja kaikkialla, minusta tuntui, että kaupunki on täynnä myös kesäterasseja. Ja minkälaisia terasseja! Monista aukesi kaunis Saimaa-näkymä ja ihastuttavimpia olivat puutarhoissa sijaitsevat terassit. Oma suosikkini, Lossiranta Lodgen kesäterassi, sijaitsee Olavinlinnaa vastapäätä.

Bloggaajakollegan vinkistä kävelimme Sulosaaressa sijaitsevaan Lettukahvila Kalliolinnaan. Kannatti mennä. Reitti pitkin Saimaan rantaa on kaunis ja perillä odottaa suloinen vaaleanpunainen puutalo. Matkalla ihastelimme 1800-luvun lopulla valmistunutta Wanhaa Kasinoa. Näistä vanhoista puutaloista olen vaan niin innoissani.

Parhaat kesäterassit löytyivät puutarhoista. Wanha Kasino on varmaan yksi kaupungin kauneimmista rakennuksista. Lettukahvila KalliolinnaMalja Savonlinnalle! Olet sinä vaan hehkeä kuin juhannusmorsian.

Olipas mukavaa piipahtaa Savonlinnassa. Kesäkaupunkina se on Suomen huippua, sillä sen verran hurmaava vesistökaupunki se on. Minua jäi kuitenkin mietityttämään, että millainenhan Savonlinna on talvella. Silloin, kun pakkanen paukkuu, kaikki on lumen ja jään peitossa ja Saimaalta nousee huurua.

Uskoisin, että Savonlinna on kaunis myös talviasussa. Muuttuukohan seppelepäinen Suomi-neito talvella lumikuningattareksi?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista