Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Etelä-Karjala

Etelä-Karjala Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

4 x ravintola Lappeenrannassa: pihvipaikasta kulttuurikuppilaan

keskiviikko, 5 elokuun, 2020

Mikä näistä paikoista olisi sinulle sopivin: kotoisan trendikäs viinibaari, koko kansan kultturelli sulatusuuni, terassi-idylli Saimaan päällä vai kaupungin paras pihvipaikka? Mepä kierrettiin nämä kaikki.

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Mietittiin ystävän kanssa kerran, että on aika selittämätön juttu, mikä tekee jostain ravintolasta viihtyisän. Mikä on se tekijöiden summa, miksi tietyssä paikassa vain viihtyy toista enemmän?

Toki ainakin itselleni sisustuksella on vaikutusta, mutta se ei kuitenkaan ole kaikki. Jos sisustus jää lähinnä kulissiksi ja henki puuttuu, ravintola tuntuu joko tylsältä, kylmältä tai vieraalta. Siellä ei vaan yksinkertaisesti tunne oloaan kotoisaksi.

Ystäväpariskunnan kanssa kierrettiin heinäkuun illassa katsastamassa pitkästä aikaa meille kaikille tutun Lappeenrannan ravintolatarjontaa. Jokainen käymistämme ravintoloista oli meille entuudestaan tuttuja, mutta nyt yritimme ottaa paikkoihin tuntumaa turistin silmin. Miksi nämä kaikki neljä ravintolaa ovat niitä, joihin tulee aina mentyä uudestaan?

Poimimme kustakin paikasta meidän mielestämme parhaat puolet, tosin kriittiset silmämme löysivät myös jotain miinustakin. Tässä kokemuksemme neljästä hyvin erilaisesta lappeenrantalaisesta ravintolasta:

Lehmuskujaa pitkin seuraavalle rastille.

Venn

”Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät, viini ja ruoka” lukee Vennin sloganissa. Tämä kertonee hyvin Vennin mutkattomasta ilmapiiristä. Tämä on ravintola, minne on mukava poiketa viinilasilliselle ystävien kanssa.

Viime vuoden marraskuussa Original Sokos Hotel Lappeen kainaloon avautunut Venn on leikkisä pistäytymispaikka, mutta myös ehdottomasti varteen otettava paikka ruokailuun, etenkin kevyempään sellaiseen. Vennin levyt ja lankut ovat kivasti koottuja herkkukattauksia ja sopivat erinomaisesti jaettavaksi.

Kannattaa kokeilla myös Vennin All Day Brunchia. Voin suositella lämpimästi tätä koko ravintolan aukioloajan saatavaa laudallista suolaisia ja makeita herkkuja. Kokemuksia ystävien kanssa tehdystä aiemmasta testireissusta voit lukea täältä.

Kesän kiva uutuustuote olivat Vennin kesäkannut. Reilun parin kympin hintaiset juomasekoituskarahvit toimivat pienellä porukalla. Meidän kannuvalinta oli tällä kertaa kesän hittijuoma Aperol Spritz, vaikka pahan vastuksen laittoi Marjanpoimijan erikoinen.

Venn on minulle ehdottomasti yksi Lappeenrannan suosikkiravintoloista. Tänne on helppo tulla yksin, kaksin tai isommalla porukalla. Ravintolalla on myös kesäterassi, jossa voi ottaa rennosti vennmäiseen tyyliin vaikka säkkituolissa.

Vennin plussat:

– kiva ja leikkisä sisustus, osittain trendikäs, osittain kotoinen

– yhtälailla viihtyisä pistäytymispaikka yksin ostosten lomassa tai illanistujaismesta ystävien kanssa

– herkullisia jaettavia annoskomboja

– livemusailtoja

– hintataso melko edullinen (paljon S-etukortti tarjouksia)

Vennin miinukset:

– ravintola on hotellin aulan ja kauppakeskuksen välimaastossa, joten ajottain hieman taustahälyä

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/venn-lappeenranta

Vennin ilme on iloinen.Plussaa elävästä musiikista…ja kivasta terassista.

Kasinoterassi

Lupasin paljastaa teille aiemmin omasta mielestäni Lappeenrannan parhaan kesäterassin. Kasinoterassi se on, ehdottomasti.

Voiko terassilta enempää vaatia? Kasinoterassi on paraatipaikalla Lappeenrannan satamassa, ei vain Saimaan rannalla, vaan itse asiassa kokonaan Saimaan päällä.

Vieressä on rivistö vanhoja lehmuksia ja toisella puolella sininen Saimaa, jolla pörräilevää veneliikennettä on kiva seurailla. Ja kauempana seisovat rivissä Prinsessa Armada, vanha höyrylaiva Suvi-Saimaa ja Saimaan risteilyalukset. Kasinoterassin miljöö on täydellinen.

Tämä on se paikka, jossa ehkä kaikkein mieluiten Lappeenrannassa tilaan pullon kuohuvaa. Maisemissa on jotain niin juhlavaa, että väkisin tekee mieli kilistellä.

Vinkki: parkkeeraa tänne ilta-aikaan. Auringonlaskiessa Saimaalla on kovin romanttista ja pimeän tullen on kiva katsella valaistua suihkulähdettä ja laivoihin syttyviä valoja.

Kasinoterassin plussat:

– sijainti ja näköalat, Saimaata 100 %:sesti

– viileänä iltana tuulelta suojattu kulmaus on kiva

– kohtuuhintaista skumppaa

– esiintyjiä silloin tällöin

Kasinoterassin miinukset:

– suurin osa terassista paljolti sään armoilla

– ruokatarjontaa pieniä snacksejä lukuunottamatta ei ole

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/kasinoterassi

Sininen hetki Saimaalla.Chin chin kesälle.

Angus Steak & Wine

Varteenotettava ruokaravintola. Tulipa taas todistettua, että tämä on kaupungin paras pihvipaikka ja täällä saa ainakin mieheni mielestä parhaan pippuripihvin, ikinä. Kiitosta meidän porukalta tuli myös karitsan sisäfileestä.

Liharuokien lista on monipuolinen, mukana myös vähän harvinaisempia raaka-aineita kuten kengurua ja saksanhirveä.

Anguksen plussat:

– pihvin paisto ja lihan laitto täällä osataan

– moniin annoksiin pystyi itse valitsemaan lisukkeet ja jopa kastikkeen

– äärimmäisen ystävällistä palvelua

Anguksen miinukset:

– kesäaikaan tummasävyinen paikka tuntuu synkältä

– jäimme miettimään, että kaipaisiko ravintola jo vähän päivitystä

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/angus-steak-wine

Tapaksia pieneen nälkään.

Lamppu

Jos Venn on trendikäs, tästä ravintolasta on trendikkyys kaukana. Lamppu on historiallisen kulttuuriravintolan maineessa oleva legenda. Ravintola on toiminut Lappeenrannassa jo vuodesta 1965 nimellä Kolme Lyhtyä. Paikkakuntalaisten suussa paikka muuttui Lampuksi, joten tammikuussa 2018 ravintolan nimi vaihdettiin oikeasti Lampuksi.

Koko kansan sulatusuuni tai kansankuppila kuvaisivat minusta ehkä parhaiten Lamppua. Asiakaskunta on yllättävän kaiken ikäistä ja kaiken kirjavaa. Siinä onkin ehkä se juttu, mikä tekee tästä ravintolasta kiinnostavan.

Lampussa on omanlaisensa värikäs ilmapiiri ja tunnelma. Voisin kuvitella, että tämä on se paikka, missä helpoiten ajautuu juttuun ventovieraan kanssa.

Lampun terassi on Lappeenrannan ”ravintolasuoralla”. Täällä on mukava seurailla kävelykadun elämää ja siemailla täydellistä Irish Coffeeta, kuten me teimme.

Lampun plussat:

– kiinnostavaa vanhan paikan kerroksellisuutta niin miljöössä kuin asiakaskunnassa

– suvaitseva ilmapiiri, täällä on tilaa kaikille ja kaikenlaisille

– ilmaisia bändi-iltoja

– täällä voi tanssia, vaikka lattia onkin pieni

– hintataso

Lampun miinukset:

– ajanpatinaa hyvässä ja pahassa

– ahtaanoloinen silloin, kun paikka on täysi

https://www.raflaamo.fi/fi/lappeenranta/lamppu

Lampussa on kirjastohuone.Nuorta energiaa. Paikallinen nouseva tähti Aston Kalmari.Yömyssyt Lappeenrannan yössä.

Onko sinulle näissä tuttuja paikkoja?

Lisää juttua meidän staycationista Lappeenrannassa ja vinkkejä kaupunkiin löydät täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

Etelä-Karjala Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Kaksi ystäväpariskuntaa ja onnellistamisen viikonloppu Lappeenrannassa

lauantai, 1 elokuun, 2020

Miten voi hotellissa yöpyä laiturin nokassa? Missä syö Lappeenrannan parhaan pihvin ja mikä on kaupungin paras terassi? Entä miksi ajauduimme availemaan salaperäisiä lukkoja?

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Lappee

Rakastan hotelleissa yöpymistä. Hotellielämässä on jotain kutkuttavaa nostetta, joka kiikuttaa hetkeksi arjen yläpuolelle. Se tunne, kun tsekkaat itsesi sisään, nouset hissillä kerroksiin ja avaat tulevan yöpymispaikkasi oven, on jollain lailla juhlavaa. Sinulla on ympärilläsi uusi maailma, jonka vieraana voit hetken vain nautiskella mukavista asioista.

Joku on laittanut paikat kuntoon sinua varten. Sijannut vuoteet sileillä lakanoilla ja viikannut pyyhkeet odottamaan ottajaansa. Ympärillä vallitsee järjestyksen harmonia. Jokainen tyyny on ojennuksessa ja jokainen tavara pöydällä omalla paikallaan.

Ja aamulla sinua odottaa valmiiksi katettu runsas aamiainen. Kaikki on hetken ihanan huoletonta. Siinä syitä, miksi niin mieluusti irrottaudun välillä hotelliasiakkaaksi.

Sokos Hotellien missio on onnellistaminen, mikä kertoo jo paljon. Arjen tai juhlan asiat voivat olla pieniä juttuja, tekoja ja huomioita, jotka tekevät onnelliseksi.

Tällä kertaa me lähdimme onnellistamaan itseämme läheisimmän ystäväpariskunnan kanssa.

Tervetuloa hotelliin. ”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle…?”

Staycation – hotelliin omaan kaupunkiin

Hotelliin voi mennä vain majoittumaan, mutta hotelliin voi mennä myös nautiskelemaan. Siksi ei aina tarvitse matkustaa kauas. Vai mitä tykkäätte siitä, että ystävien kanssa aloitettiin viikonlopun vietto perjantai-iltapäivänä kotikaupungissamme Lappeenrannassa, Original Sokos Hotel Lappeessa?

Tapasimme hotellilla suoraan töistä tulleet ystävämme, kiireisen yrittäjäpariskunnan, jolla vapaa-aika on todella kortilla. Tässäkin suhteessa jokainen säästetty tunti oli heille itselleen enemmän aikaa. Ja enemmän mukavaa yhdessäoloaikaa meille kaikille.

Nuo usein vastaan hangoittelevat miehet oli myös helpompi saada mukaan tällaiselle lähikeikalle. Kotikulmilla kun pysyttiin, tarvittiin huomattavasti vähemmän minkäänlaista säätöä.

Majapaikka ”Saimaalla” laiturin kupeessa

Original Sokos Hotel Lappee sijaitsee aivan Lappeenrannan keskustassa lähellä kaikkea. Hotellin sijainti on ihanteellinen monellakin tapaa. Se on yhteydessä kaupungin suurimpaan kauppakeskukseen Iso-Kristiinaan, joten hotellista pääsee sujuvasti sisäkautta pujahtamaan ostoksille. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Lappeenrannan kaupunginteatteri ja elokuvateatteri.

Kaupunkiin tutustuvalle kaikki merkittävä on riittävän lähellä. Kävelyetäisyydellä ovat Lappeenrannan ykköspaikat: tori, Linnoitus ja satama-alue.

Minua vähän nauratti, kun mies meillä valitti, ettei hänellä ole mitään päälle pantavaa. Tai kuulema on, mutta kun vaimo ei anna laittaa erävaatteita hotelliin. Niinpä me ensin kurvasimme katsomassa Iso-Kristiinan miesten muotia ja jotain sieltä mukaan tarttuikin.

On loistoidea, että Saimaan rantakaupungissa sijaitseva hotelli on ottanut huoneiden ja yleisten tilojen sisustukseen Saimaa-teeman. Miehen kanssa yövyttiin Superior-huoneessa nimeltään romanttinen Laituri. Koko seinän mittainen auringonlaskukuva Saimaalta antoi huoneelle miellyttävän seesteisen tunnelman. Tässä huoneessa tulee pakosti kesäfiilis ympäri vuoden.

Hauskalta kuulostavat myös muut Superior Queen-huoneet: hempeä Auringonlasku, kohtalokas Kuutamo, raikas Purjehdus, perinteikäs Vanha kanava, rouhea Uitto, hellyttävä Lumi-Kuutti ja nostalginen Mökki. Jokainen näistä huoneista on omaleimaisen uniikki.

Ensin vähän ostoksille.Sitten huoneeseen ”Saimaalle”.Kuka voi vastustaa hotellisänkyä?

Viikonloppu alkuun saunalla ja uimisella

Meidän perjantainen iltapäivämme käynnistyi rentouttavasti omalla privaattisaunalla. Vaikka hotellilla on yleinen saunavuoro, oma sauna ja oma tila oman porukan kesken on huomattavasti mukavampaa.

Työpäivän jälkeen nälkä oli hirmuinen, joten eipä olisi voinut olla otollisempaa hetkeä saunan seurustelutiloissa odottaville herkuille. Ravintola Vennin lankut oli lastattu maukkailla ja värikkäillä antipasteilla. Ja pöydällä odotti samppanja jäissä. Saattoi tältä samppanjafriikiltä päästä syvä huokaisu silkasta ihastuksesta. Mikä ihana viikonlopun aloitus!

Saunomisen välillä oli virkistävää pulahtaa uimaan. Yllätyimme altaan koosta. Sokos Hotel Lappeen reilun kokoisessa uima-altaassa todellakin pystyi kunnolla uimaan. Ja jos kuntoilu muuten kiinnostaa, ennen saunaa saa hien pintaan vieressä olevalla kuntosalilla.

Näillä elementeillä lähtee käyntiin paras perjantai.

Kukkamekko päälle ja Lappeenrannan iltaan

Mökkiviikonloppujen vastapainoksi oli kiva laittaa parempaa päälle ja lähteä ystävien kanssa katsastamaan Lappeenrannan kesämeininkiä. Totesimme kaikki, että on se vaan kummallista, miten harvoin tulee omassa kotikaupungissa käytyä missään.

Kun hotellista lähdettiin kaupungille, tuli sellainen hauska tunne kuin oltaisiin turisteina kotikulmilla. Tuttuja paikkoja alkoi tarkastelemaan ihan uusista näkökulmista.

Minusta yksi Lappeenrannan mukavimmista ravintoloista on Sokos Hotel Lappeen alakerran uudehko viinibaari Venn, jossa poikkesimme aperitiiveilla ennen syömään menoa. Sen lisäksi, että paikasta saa hyvää ruokaa, kelpo viinejä ja kivoja drinksuja, Venn on viihtyisä. Vähän kuin kodikas olohuone.

Nyt naurattaa.Chin chin kamut!

Kaupungin paras pihvipaikka

Illaksi meille oli varattu pöytä Angus Steak & Wine ravintolaan. Muutaman kerran on tullut aiemminkin syötyä täällä ja hyväksi havaittua. Näin valoisana aikana ravintola tuntuu vähän synkältä tumman värimaailmansa ansiosta, mutta ei kannata antaa sen haitata. Ruoka on hyvää ja palvelu erinomaista.

Alkuruuista meidän suosikeiksi nousivat Anguksen muikkuleivät. Rapsakat voissa paistetut muikut saaristolaistyyppisellä leivällä olivat toimiva yhdistelmä.

Nimensä mukaan Angus on parhaimmillaan pihveissä. Liharuokien lista on monipuolinen ja hyvä asia on, että useimpiin annoksiin voi lisukkeet valita itse. Miehen mielestä ravintolan klassinen pippuripihvi oli paras pippuripihvi ikinä. Kauaksi ei kyllä jäänyt karitsan sisäfilekään valkosipuliperunoilla. Täydellinen kypsyys ja maistuvat lisukkeet.

Itselläni ei ollut Vennin antimien jälkeen enää kova nälkä, joten tyydyin nautiskelemaan kaikkea pientä Anguksen tapaslautaselta.

Jälkkäriksi nautittiin paahtovanukasta, marjaviettelystä ja espressomartinia. Näillä eväin oltiinkin jo aika täydellisessä euforiassa.

Anguksessa on muuten viinikellarin yhteydessä kiva erillinen tila pienen porukan tapaamisiin. Ollaan oltu täällä kummipojan valmistujaisjuhlissa ja tuo viihtyisä kabinetti jäi erityisesti mieleen.

Anguksen jälkeen jatkettiin tutkailemaan Lappeenrannan iltaelämää. Näistä kokemuksista tulee oma juttunsa vähän myöhemmin. Siinä paljastan, mikä minusta on kaupungin ehdoton ykkösterassi.

Valinnan vaikeutta.Ja hymy senkun levenee.Kai se jälkkäri voi olla tämmöinenkin.

Lukkojen taakse mysteereitä ratkomaan

Onneksi hotellillamme sai viikonloppuisin aamiaista vähän myöhempään, aina klo 10.30 asti. Tässä iässä sitä tarvitsee kummasti edellisen illan baarikierroksen jälkeen riittävästi aamuista palautumisaikaa.

Original Sokos Hotel Lappeen aamiainen tarjoillaan vastikään valmistuneessa Aamiaisravintola Sagassa. Tila oli kivan raikas ja valoisa. Aamu on huomattavasti mukavampi aloittaa ilmavassa ja valoisassa miljöössä.

Monta noutopistettä takasivat sen, ettei buffet-pöytiin päässyt syntymään ruuhkia. Aamiainen oli riittävän runsas ja mukava oli huomata, että leipäpöydästä löytyi minusta Suomen parhaita Rikkilän Leivän sämpylöitä.

Joku oli laittanut kaiken tämän minua varten. Aamiaisravintola Sagan uusi ilme oli oikein onnistunut.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti jotain ihan ennen kokematonta. Tai no, kaksi meistä oli tehnyt tuttavuutta asian kanssa muualla jo aiemmin, mutta minä olin ihan pihalla koko jutusta.

Meille oli varattu aamupäivästä aika Room Escape Lappeenrantaan. Olin aiemmin kuullut näistä pakopelihuoneista, mutta oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman piti.

Tapasimme mysteeripäällikkö Annan, joka opasti meidät pakopelihuoneen sääntöihin ja kertoi taustatarinan, jota meidän piti ryhmänä lähteä selvittämään. Tehtävämme oli selvittää tiemme ulos lukitusta huoneesta lukkoja avaavien vihjeiden avulla. Samaan aikaan mysteeripäällikkö tarkkaili toimiamme tv-ruudun välityksellä. Siinä tilanteessa, kun homma ei edennyt, saimme auttavia lisävihjeitä.

Täytyy myöntää, että itse en ollut tällä kentällä ihan omimmillani. Liekö johtunut siitä, ettei oma looginen päättelykykyni ole sieltä parhaimmasta päästä? Mutta onneksi porukassa oli niitä, jotka oivalsivat nopeammin ja juttu eteni. Tosin tämä case olikin kinkkisempi kuin kuvittelimme ja ihan loppuun saakka emme ennättäneet hommaa viemään.

Huoneissa kuvaaminen oli kielletty, enkä ikävä kyllä voi muutenkaan paljastaa, mitä kaikkea juttuun kätkeytyi.

Suosittelen, menkää kokeilemaan ja testaamaan millainen on oma ongelmanratkaisukykynne. Tämä on loistava tapa tehdä jotain ihan uudenlaista vaikka työporukalla ja testata samalla yhteistoimintaa pienen paineen alla. Kummasti näinkin pienessä ajassa luonteenpiirteet ja kunkin ominaisuudet nousevat esille.

Ikävä kyllä, sitten oli aika sanoa heipat. Taas minä muistan, miksi on niin tärkeää tavata välillä ystäviä ja tehdä heidän kanssaan yhdessä kaikenlaista hauskaa. Selvästi olimme onnellistuneet.

Ja muistan minä taas senkin, miksi kannattaa välillä mennä hotelliin. Prisman kautta mentiin kotiin laittamaan ruokaa.

https://www.sokoshotels.fi/fi/lappeenranta/sokos-hotel-lappee

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Karjala Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini

Ystäväbrunssilla Vennissä – All Day Brunch, brunssia silloin kun haluat

sunnuntai, 23 helmikuun, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Raflaamo ja Venn Lappeenranta

Viikonloppu ja järkyttävä ilma. Voisi olla tylsää, vaan eipä ollut.

Helmikuinen lauantai Lappeenrannassa. Taivas valuttaa vuoronperään räntää ja vettä, jonka tuuli pieksää vaakasuorassa vasten kasvoja. Sellainen koiranilma, että tekisi mieli vasta viimeisessä hädässä laittaa jalkansa oven ulkopuolelle. Normaalisti tässä kohtaa tylsistyisi kotinurkkiin ja voivottelisi ikävää keliä.

Onneksi nyt oli toiset suunnitelmat. Näkisin tänään kolmea ystävääni yhteisen ystäväbrunssin merkeissä. Tapaamispaikkana oli Lappeenrannan uusi Venn-viiniravintola. Olin saanut kutsun testaamaan Venn-ravintoloiden uutta All Day Brunchia ja ilokseni sain ottaa kolme ystävääni mukaan.

Lappeenrannan Venn sijaitsee Kauppakeskus IsoKristiinassa Sokos Hotel Lappeen yhteydessä. Viihtyisästi ja kodikkaasti sisustettu ravintola on kuin luotu seurusteluun ja mutkattomaan yhdessäoloon. Iloinen asia, kun kotikaupunkiini on tullut tällainen uusi kohtaamispaikka.

Kotoisa fiilis.Tervetulleita olivat myös nelijalkaiset. Turre oli tällä kertaa päättänyt ottaa emännän mukaan.

Istahdimme pehmeille sohville kuin olisimme jonkun olohuoneeseen tulleet. Pikainen silmäys ympärille, jossa leikittelevä sisustus lisäsi entisestään hyvää mieltä.

Lettipäinen tyttö ajaa vinhaa vauhtia seinälle nostettua polkupyörää. Vastapäätä Lappeenrannan tunnus Willimies oli saanut uuden habituksen. Baaritiskiltä löytyi karkkiautomaatti ja popparikone, kuin lastenkutsuilla konsanaan. Nurkassa oli kori täynnä torkkupeittoja ja takapöydällä odotti pino lautapelejä leikkijöitä. Venn on kerrassaan hauska ja hyväntuulinen kokonaisuus.

Mutta sitten itse asiaan. Venn-ravintoloiden All Day Brunch on juuri sitä, mitä lupaa. Brunssi ei ole sidottu aikaan, vaan sitä saa aina ravintolan aukioloaikana. Mietittiin ystävien kanssa, että on aika hyvä juttu, kun ei tarvitse suunnitella syömistään mihinkään kellonaikaan, vaan voit suunnistaa brunssille ihan oman aikataulunsa mukaan. Mukava tapa yhdistää ateria vaikka shoppailuun tai samassa rakennuksessa olevan elokuva- tai kaupunginteatterin näytösten jatkoksi.

Huumoria ja hyvää mieltä Vennin tapaan. ”Mitä, oliks tää kyltti tarkoitettu pöytää varten?”

Mitä meille sitten tarjoiltiin? Aloitimme lasillisilla kuohuviiniä. Sopi meille oikein hyvin. Sitten pöytään tuotiin raikkaat mansikka-raparperi-karpalo shotit. Shottien makua ja raaka-aineita kuulema vaihdellaan aika ajottain. Tätä ihanuutta olisi voinut juoda vaikka kolpakollisen.

Sitten päästiin itse asiaan. Vennin brunssi on kokonaisuus, jonka suolainen puoli on koottu kivasti lankkulaudalle. Laudalta löytyi kylmäsavulohta, aurinkokuivattua tomaattia, oliivia, Calabro-salamia, lämmintä Comte-juustoleipää ja paahdettuja lohkoperunoita piri-pirimajoneesilla sekä mansikka-avokadosalaattia tuomassa keveyttä. Kokonaisuus oli värikäs ja näytti herkulliselta.

Vaikka ensin ajattelin, että mahtaakohan tästä tulla täyteen, huomasin, että ainakin minulle laudallinen riitti hyvin. Eikä tässä kaikki. Brunssiin sisältyy myös tuhti jälkiruoka osuus. Vadelmat jaksoin syödä kaikki, mutta kinuskimunkkien ja pähkinäsuklaan kanssa teki jo tiukkaa. Kun minulta jää suklaata syömättä, siitä tietää, että olen aika täysi. Jälkkäreiden kanssa oli vielä kondensoidusta maidosta tehty paksu kinuskikastike. Ruokailu täydennettiin lopuksi reilulla kupillisella kahvia tai teetä.

Eipä jäänyt tällä setillä nälkä.

Mitä sitten tykkäsimme brunssista? Tykättiin vilpittömästi ja äänestettiin yksimielisesti jatkoon. Eikä varmasti tule jäämään meille ainoaksi kerraksi. Kombo oli monipuolinen, maukas ja kiva valinta niihin hetkiin, kun haluaa maistella samalla kertaa monenlaisia makuja. Samassa setissä löytyy kalaa, lihaa, kasvista, hedelmää, marjaa, leipää, juustoa, perunaa, suklaata ja makeaa leivonnaista. Moniosainen brunssi on myös mukava seurustelumuoto, vähän kuin ohjelmanumero, jota siivitti meillä ylen ystävällinen palvelu.

Lasi kuoharia kuuluu brunssiin, mutta jos haluat lisää skumppaa tai muuta viiniä, valittavana on vaikka S-ryhmän mukavan hintaiset asiakasomistajaviinit.

Pidimme brunssin hintaa hyvin kohtuullisena, hinta laatusuhteeltaan jopa erinomaisena. S-Etukortilla kokonaisuuden hinta on 19,90 euroa ja ilman korttia 21,50. Tuolla rahalla irtoaa minusta aika tavalla syötävää ja juotavaa. Kirjoittamishetkellä brunssia saa kuuden paikkakunnan Venn-ravintoloista: Lappeenrannasta, Jyväskylästä, Kotkasta, Helsingistä, Turusta ja Vaasasta.

Ihanaiset.

”Elämässä ei ole mitään niin arvokasta kuin ystävät ja viini” luki Vennin liitutaululla. Viinistä en nyt tiedä, vaikka siitä paljon pidänkin, mutta ystävät, ne ovat arvokkaita. Ja myös tällaiset tavallisen lauantai-iltapäivän hyväntuuliset ja piristävät tähtihetket.

https://www.raflaamo.fi/fi/tarjoukset/tarjous/venn-all-day-brunch/025284654_25710

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Karjala Suomen kaupungit Suomi

Kaamosta karkuun kylpylään – testasin suolahuonehoidon

tiistai, 29 lokakuun, 2019

Kylpyläkäynnin tarjosi Lappeenranta Spa.

Ulkona oli pimeää ja sateista, sellaista ettei tehnyt mieli mennä ulkoilemaan. Sen sijaan keksin loistavan idean. Lähtisimme ystäväni kanssa viettämään lokakuista kaamosiltaa paikalliseen kylpylään.

Kävin syyskuussa pikaisesti tutustumassa Lappeenranta Day Span tiloihin ja hoitotarjontaan. Tuolta reissulta jäi mieleen erityisesti kylpylän eriskummallinen suolahuone.

Minulle tällainen hoitomuoto oli tuntematonta ja olin vähän yllättynyt kuinka paljon hyviä vaikutuksia näin yksinkertaisella asialla kuin suolalla voi olla. Yleensähän suola yhdistetään kaikkeen haitalliseen ja epäterveelliseen. Mutta eipä koskaan aiemmin ole tullut kokeiltua suolaa ulkoisesti.

Pääsin kokeilemaan suolahuoneen tehoa maamme suolahuonehoitojen pioneeripaikkaan, Lappeenranta Day Spahan. Suolahuonehoidot tulivat ensimmäisenä Suomessa juuri Lappeenrannan kylpylään jo 1900-luvun alussa, joten aika vanhasta luonnonmukaisesta hoitomenetelmästä on kyse.

Yksi hoito käsitttää 20-40 minuutin oleskelun suljetussa tilassa, jonka seinät, katto ja lattiat ovat valkoisen vuorisuolan peitossa. Sen lisäksi suolageneraattori puhaltaa ilmaan hienojakoista suolapölyä.

Suolan kerrotaan auttavan erityisesti iho- ja hengitystieongelmissa. Ihosairauksissa suola toimii antiseptisesti ja vaikeuttaa haitallisten bakteerien leviämistä iholla. Suola tuo helpotusta mm. atoopikoille, psoriaatikoille ja kuivasta ihosta kärsiville.

Suolahuonehoidosta on apua myös astmaatikoille ja muille hengityselinongelmaisille. Suolan sanotaan vahvistavan limakalvojen immuunihoitojärjestelmää sekä vähentävän limakalvojen turvotusta ja tukkoisuutta. Tämä iski erityisesti minuun, joka kärsin jonkin asteisesta kroonisesta nuhasta. Olen alituisesti sellainen tukkoinen niiskuneiti.

Hetken aikaa suolahuoneessa oleskeltuamme huomasimme kuinka helppoa tuossa tilassa oli hengittää. Vähän samanlaista kuin olisi ollut raikkaassa vuoristoilmassa. Toimisi muuten varmaan myös flunssaoireissa. Suolan maku tuntui konkreettisesti suussa.

Vähän meitä ystäväni kanssa nauratti, kun makasimme puoli-istuvassa asennossa vieretysten kuin vanhoissa kuvissa keuhkoparantolan potilaat. Vitsailimme, että olemme pian kaksi harmaasuolattua kinkkua. Vielä kun joku lupaisi, että tämä hoito nuorentaa 🙂

Kaikkinensa suolahuonekäynti oli ihan miellyttävä kokemus, jota tulen varmasti kokeilemaan uudelleen ainakin keväällä, kun pahin allergisen nuhan kausi alkaa.

Suolapölyn sanotaan irrottavan limaa hengitysteissä. Tämän huomasin seuraavana aamuna, sillä kurkusta sai kurlata limaa ja nenä vuosi oudon paljon. Uskon, että säännöllisellä käynnillä suolahoidosta voisi oikeasti olla hyötyä tukkoisuuden lievityksessä.

Edullisimmillaan 20 minuutin kertakäynti maksaa 20 euroa. Viiden kerran sarjahoidon saa 80 eurolla.

Ennen suolahuoneeseen menoa kävimme Lappeenranta Day Span kahdeksan asteisessa kylmäaltaassa. Aidon lähteen päälle tehdyn kastautumisaltaan vesi tulee oikeasti syvältä maan uumenista.

Tässä kohtaa kyllä ylitin itseni, sillä en normaalisti juurikaan pistä edes jalkaani alle 18 asteiseen veteen. Virkistävää, vaikka nämä kylmäaltaat eivät olekaan ihan omin juttuni.

Lopuksi menimme vielä rentoutumaan kadun toiselle puolelle Lappeenranta Span allasosastolle saunomaan ja uimaan. Pukuhuoneessa kävi melkoinen vilske, sillä allasjumppa oli juuri päättynyt. Lappeenrannan kylpylän sauna- ja allaspuoli on tiloiltaan aika pieni, joten jos haluat rauhassa uiskennella, kannattaa tarkistaa milloin altaissa on ohjattua toimintaa ja välttää näitä aikoja.

Loppuillasta sitten saimmekin uida altaissa lähes kahdestaan. En ole koskaan ollut mitenkään innokas kylpyläkävijä, mutta tällainen rauha on sitä kylpylämaailmaa, mistä tykkään ja nautin.

Siinäpä taas nähtiin. Ei tarvitse olla aina sään armoilla tekemisissään. Tällaisina synkkinä päivinä pikkuriikkinen hemmottelua tekee kumman hyvää.

www.lappeenrantaspa.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Karjala Majoitus Suomessa Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi

Hotelliviikonloppu omassa kotikaupungissa – kokemuksia Lappeenrannan Boutique Hotel Old Spasta

sunnuntai, 6 lokakuun, 2019

Majoituksen ja menun tarjosi Savon Mafia

Tehtiin miehen kanssa staycationit eli lähdettiin viettämään hotelliviikonloppua kotikaupunkimme Lappeenrannan vanhimpaan ja romanttisimpaan hotelliin.

Vähän huvitti, kun heitin laukun automme takaboksiin ja starttasimme pihaltamme hotelliviikonlopun viettoon. Kymmenen minuuttia ja olimme majapaikkamme, Boutique Hotel Old Span pihassa. Enpä ole koskaan aiemmin yöpynytkään hotellissa näin lähellä kotiani.

Ensi-ihastus syttyi jo alkukesällä

Idea tähän juttuun lähti jo alkukesästä. Tapasimme ystäviemme kanssa Lappeenrannan satamassa ja mietimme jossain vaiheessa iltaa, minne voisimme mennä yhdessä syömään. Lopputulemana päädyimme Lappeenrannan kylpylän kupeessa olevaan Bistro Lähteeseen, josta kukaan meistä ei tiennyt yhtikäs mitään. Sattuma oli tässä kohtaa puolellamme, sillä ravintolan ruoka yllätti meidät iloisesti.

Samassa syssyssä ystäväpariskunta keksi, että miksi heidän oikeastaan kannattaa ajaa taksilla kotiin, kun he voisivat sen sijaan jäädä yöpymään mukavaan hotelliin. Huone järjestyi kaksiosaisen kylpylän vanhemmalta puolelta, Boutique Hotel Old Spasta.

Pitihän meidän muidenkin nähdä millainen hotellihuone kätkeytyi tuon kauniin jugendrakennuksen sisuksiin. Ja niinpä koko poppoo istui hetken päästä viehkossa hotellihuoneessa nauttimassa minibaarin antimia.

Wanhan kylpylärakennuksen suloista charmia

Hotellista ja sen ravintolasta inspiroituneena otin yhteyttä hotellia ja ravintolaa pyörittävään Savon Mafiaan, jonka monet tuntevat maineikkaana savonlinnalaisena hotelli-, ravintola- ja panimoyrityksenä.

Da daa, niin järjestyi miehen kanssa tilaisuus päästä kokeilemaan, millaista on viettää hotellivuorokausi muutaman kilometrin päässä omasta kodista.

Kyllähän kaikki lappeenrantalaiset tietävät kaupunginlahden rannalla olevan vanhan kylpylän. Onhan tuo komistus tuijotellut Saimaalle jo vuodesta 1913. Kummallista minusta sen sijaan on, etten ole aiemmin tehnyt tuttavuutta kyseisen yrityksen kanssa.

Ehkä syynä on menneille vuosikymmenille jämähtänyt käsitykseni kuntoutuskylpylästä, jonka palvelut on suunnattu lähinnä vanhemmalle väelle. Mutta ajat muuttuvat. Tuli todettua, että Lappeenrannan kylpylä on muuntautunut hemmotteluhoitoihin keskittyväksi nykyaikaiseksi kaupunkikylpyläksi.

Vanhassa kylpylärakennuksessa on todella ihastuttavaa boutiquehotellin henkeä. Kahden kerroksen 28 huonetta ovat kaikki erilaisia ja kauniisti jugendhenkeen sisustettuja. Meillä oli pieni minisuite, jossa oli erillinen tila nukkumiselle ja oleskelulle. Mies tykkäsi siitä, että huoneessa oli kaksi telkkaria, joista toista saattoi katsoa sängyssä pötkötellen.

Minä taas kuolasin huoneemme lämmintä värimaailmaa, kauniita tapetteja ja erityisesti huikean ihanaa näköalaa Saimaalle. Aivan hotellin edustalla on yksi Lappeenrannan sataman vierasvenelaitureista. Oli hauskaa seurailla huoneemme ikkunoista ohi kulkevia ja rantautuvia paatteja.

Kuntoutuskylpylästä hemmottelukeitaaksi

Kävin tutkailemassa Lappeenranta Day Span esimiehen Viivin kanssa kylpylän erilaisia hoito- ja virkistysmahdollisuuksia. Paikan vanhoja hoitoperinteitä vaalivat Suomen ensimmäinen suolahuone sekä kiehtova 8-asteinen aito luonnonlähde. Mietin miten hyvää kaltaiselleni tukkoiselle nuhanenälle oleskelu suolahuoneessa voisi tehdä.

Päätin laittaa hemmottelupäivän omalle must to do -listalle. Mukavaa olisi nauttia niin hieronnasta, kasvohoidosta kuin jostain kylpylän hoito-osaston monista turvekylvyistä. Hotelliasiakkaille vastapäisen kylpylän uuden osan, Lappeenranta Span, sauna- ja uima-allasosasto ovat maksuttomia.

Saimaa on parasta Lappeenrantaa

Olimme illalla menossa syömään kylpylän Bistro Lähde -ravintolaan, mutta sitä ennen teki mieli lähteä pienelle lenkille Lappeenrannan satama-alueelle. Boutique Hotel Old Spa sijaitsee minusta kaupungin hienoimmalla paikalla Saimaan rannalla, kuitenkin aivan keskustassa.

Tässä kohtaa on ihan pakko ylistää oman kotikaupungin ranta-alueiden kauneutta ja hulppeita lenkkeilymaastoja. Lähdit hotellilta sitten oikealle tai vasemmalle pystyt kulkemaan Saimaan rantaa melkoiset matkat. Katsokaa nyt näitä kuvia miten upeaa täällä onkaan, etenkin syksyn hulppeassa värikylläisyydessä.

Jotenkin kiehtovaa viettää tällaista yhteistä aikaa, vähän kuin lomalla olisi oltu. Saatoimme tehdä tuikitavallisesta arkipäivästä vähän juhlavaa. Tässä kohtaa syyslauantaina meillä yleensä suunnataan Prismaan, pestään pyykkiä tai siivotaan.

Sen sijaan nyt vaeltelimme kiireettömästi pitkin Saimaan rantabulevardia ja poikkesimme keskellä päivää lasilliselle. Vielä tarkeni auringossa terassillakin istuskella. Tuli samalla katseltua kotikaupunkia vähän kuin turistin silmin.

Bistro Lähteen yllätysmenussa hyvä hinta-laatusuhde

Rakastan yllätyksiä, ja siinä varmaan yksi syy, miksi halusin valita Bistro Lähteen tarjonnasta yllätysmenun. Olen hyvin kaikkiruokainen. Oikeastaan ainut asia, mitä en syö enkä koskaan ravintolassa tilaisi, on maksa.

No, vähän meinasi etukäteen harmittaa, kun alkuruuaksi pöytäämme tuotiin poronvasan maksaa. Annos oli kaunis kuin mikä, joten päätin ainakin maistaa. Vaan kas kummaa, söinkin koko annoksen. Se oli nimittäin todella herkullista. Makea puolukka sopi miedon makuiselle maksalle erinomaisesti ja mukava lisuke lautasella oli rapsakka jäkälä. Täydet pisteet tälle.

Pääruokana oli paistettua siikaa rapukastikkeessa, hyvää sekin. Jälkiruoka sen sijaan jätti vähän toivomisen varaa. Annos oli kauniisti rakennettu, mutta tyrnimarjapossetin maku oli meistä hieman tunkkainen. Liekö syynä marjoissa maistunut tervan maku, joka vei raikkauden marjoista?

Kokonaisuudessaan Bistro Lähde on varteen otettava vaihtoehto. Kolmen ruokalajin yllätysmenun 34 euron hinta on minusta hyvin kohtuullinen.

Otimme myös menun ruokiin valitut viinit, joista meitä eniten ihastutti australialainen Weemala Pinot Gris. Tuhti valkkari, joka olisi mennyt hyvin vaikka poronmaksankin kanssa. Kiitos ravintolalle myös ystävällisestä palvelusta, tullaan toistekin.

Loppuillasta kävimme kurkkaamassa vielä Lappeenrannan iltaelämää, mutta kovin myöhään emme jaksaneet kukkua. Soma hotellimme veti tällä kertaa pidemmän korren. Aamulla oli nautinnollista nukkua vähän pidempään ja aloittaa päivä valmiilla aamiaisella.

Erityisen kiva juttu tässä oli, ettei edessä ollutkaan pitkää ajomatkaa. Vajaa kymmenen minuuttia ja olimme jälleen kotona. Staycationissa on ideaa.

https://lappeenrantaspa.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Etelä-Karjala Majoitus Suomessa Museot Museot Suomi Suomen kaupungit Suomi

Imatra – mainettaan parempi

torstai, 1 elokuun, 2019

Naapuripaikkakuntien välillä on usein viha-rakkausuhde. Ajatellaanpa vaikka rakasta naapuriamme Ruotsia. Kukapa ei olisi Suomessa kuullut vähätteleviä ruotsalaisvitsejä tai naureskellut ruotsalaisten diskuteeraamiselle, hapansilakoille tai sukellusvenejahdeille.

Vähän samanlainen asetelma minusta on aina ollut kotikaupunkini Lappeenrannan ja naapurikaupunki Imatran välillä. Kärjistettynä lappeenrantalaiset väheksyvät Imatraa pienenä käpykylänä, jolla ei ole edes kunnon keskustaa.

Naapuri on vähän sellainen harmiton, hajuton ja mauton rajanylityskaupunki, jossa ei ole juuri mitään mielenkiintoa ja josta ei ole juuri mitään sanottavaa. Vai onko oikeasti niin, ettei Imatrasta ole mitään kerrottavaa?

On kerrottavaa, etenkin, jos asiaa tarkastellaan matkailun näkökulmasta. Tiesittekö, että Imatran matkailun juuret juontavat niin kauas kuin 1700-luvulle asti? 1772 vapaana kuohuvan Imatrankosken kuohuja tuli katsomaan jopa itse keisarinna Katariina II hoviseurueineen.

Imatrankoski on tiettävästi Suomen vanhin matkailunähtävyys, joka tunnettiin 1800-luvulla koko Euroopassa. Koski keräsi paikkakunnalle erityisesti Pietarin aatelia ja Suomen suuriruhtinaskunnan ylhäisöä. Siitä tuli myös merkittävä taiteilijoiden ja säveltäjien inspiraation lähde. Jotain matkailun vilkkaudesta kuvaa se, että 1800-luvulla Pietarista tuli Imatralle 14 junavuoroa päivittäin.

Hurjana virtaavalla koskella oli myös pimeämpi puoli. Turhan moni päätti päivänsä kosken kuohuihin. Ikävä kyllä liian usein kyseessä oli petetyn rakkauden uhri.

Mutta voi Imatra, mitä menitte tekemään. Menitte 1920-1930 -luvuilla rakentamaan voimalaitoksen koskeenne, jonka seurauksena Suomen merkittävimmästä matkailunähtävyydestä jäi jäljelle vain toistakymmentä metriä syvä kuiva uoma. Samalla tuhositte myös merkittävän lohijoen.

Nykyisin Imatrankoski kuohuu ainoastaan näytösluontoisesti tai huoltotöiden yhteydessä. Parin viime vuoden aikana koskinäytöksiä ei ole järjestetty patoremontin takia, mutta tänä kesänä koski taas kuohuu.

Monen vuoden tauon jälkeen päätin itse tehdä pienen päiväretken Imatralle ja lähteä tarkastelemaan kaupunkia enempi turistin näkökulmasta. Ja tottakai koskinäytös kuului ohjelmaani.

En enää muistanut, miten vaikuttavaa kosken kuohuminen olikaan. Samaan aikaan kun patoluukut avattiin ja vesi alkoi virrata, Sibeliuksen Karelia-sarjan melodiat pärähtivät soimaan.

Kauaa ei mennyt, kun tyhjä joenuoma täyttyi vedestä ja vajaan 20 minuutin ajan saattoi saada jonkinlaista kuvaa siitä, miltä vapaana virtaava kaupungin läpäisevä koski on aikoinaan näyttänyt. Koskinäytöksissä vettä vapautetaan noin 600 kuutiometriä sekunnissa, mutta luin, että vapaana virtaavan kosken meno oli aikoinaan vieläkin hurjempaa.

Suosittelen lämpimästi Imatran koskinäytöstä. Veden kuohunta ja kosken pauhu olivat upeaa ja vaikuttavaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Kesän koskinäytösten aikataulut löydät täältä.

Samalla kannattaa käydä vilkaisemassa kosken rannalla olevaa jyhkeää Imatran Valtionhotellia. Tämä kaunis jugendlinna valmistui lisääntyneen matkailujoukon tarpeisiin 1903. Hotellin alkuperäinen nimi oli lukemani mukaan Grand Hôtel Cascade. Nimi kuulostaa niin kansainväliseltä ja hienostuneelta, mistä voikin jotain päätellä siitä, minkä tyyppisiä matkailijoita Imatralla aikoinaan kävi.

Itselleni Valtionhotellilla on oma erityinen asemansa johtuen siitä, että häämme vietettiin siellä aikoinaan. Hyvänen aika, onko siitä jo oikeasti yli 20 vuotta? Jatkot järjestettiin hotellin pyöreässä tornisviitissä, josta on hienot näkymät Imatrankoskelle.

Huomasin muuten, että Imatran Valtionhotellia vastapäätä kauniissa, vanhassa pylvästalossa on nykyisin museo. Entiseen lääkäri Henrik Piponiuksen taloon oli perustettu Lotta- ja veteraanimuseo.

Vaikka sotahistoria ei kauheasti kiinnostaisikaan, museossa kannattaa silti käydä. Kyse on yhä edelleen asutusta talosta, jonka huoneissa on paljon katsottavaa. Eila ja Reino Ikävalkon vuosien varrella keräämää antiikkia ja runsasta esineistöä oli mielenkiintoista tutkailla. On ihan eri asia käydä varta vasten näyttelyksi rakennetussa museossa kuin katsella tiloja, joissa on pitkä historia oikeasti elettyä elämää.

Jos sinulla on aikaa, kiertele myös koskea ympäröivää Kruununpuistoa. Kyse on alunperin 1842 perustetusta Suomen vanhimmasta luonnonsuojelualueesta.

Puistossa kiertelee mukavia reittejä ja muutama vuosi sitten rakennettu kaupunkipuro kiemurtelee pitkin puiston reunamia. En tiedä pitääkö oikeasti paikkaansa, mutta jossain tekstissä väitettiin, että purosta voi bongata jopa taimenia.

Ja makoileehan puistossa myös Imatran tunnuspatsas Imatran Impi. Onko vain vilkkaan mielikuvitukseni ansiota, mutta minusta tuo patsas on jotenkin hhmmm… eroottinen.

(Jälkihuomio: olin kirjoittanut patsaan nimen aluksi väärin ja nimennyt sen Imatran Inkeriksi. Kiitos korjauksesta. Nyt kyllä vähän nolottaa oma tulkintani patsaasta, kun kuulin kommentissa minkä muistoksi patsas on tehty.)

Matkailu näyttää edelleen kukoistavan Imatralla, ainakin jos sitä mitataan kaduilla kulkevien venäläisturistien määrässä. Tosin aateliset ovat saaneet väistyä ihan tavallisen ostosmatkailijan tieltä. Ei sinänsä ihme, sillä lähin raja-asema Svetogorsk on Imatran keskustasta vain seitsemän kilometrin päässä.

Kuten näette, ei Imatraa kannata väheksyä. Ei edes syntyperäisen lappeenrantalaisen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Karjala Etelä-Savo Museot Museot Suomi Suomi Taide Yleinen

Parikkala-Punkaharju -reitin parhaat käyntikohteet

lauantai, 11 elokuun, 2018

Yhden päivän retkellä naapurimaakuntaan ehtii aika paljon. Tulipahan jälleen todettua, että aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain uutta ja ihmeellistä.

Kesä tekee levottomaksi. Jos vaan joku ehdottaa pientäkin matkaa, vaikka vain päivän mittaista retkeä, minä olen aina valmis kuin partiotyttö. Äkillisestä päähänpistosta lähdimme ystäväni kanssa retkelle Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon määränpäänämme Punkaharju. Joskus on vaan kiva lähteä ajelemaan kiireettä ilman aikatauluja tai mitään erityistä ohjelmaa.

Hämmästyttävä Veijo Rönkkösen patsaspuisto

Parikkalan Koitsanlahden kohdalla huomasimme molemmat, ettemme ole koskaan käyneet ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuistossa. Kuinkahan monta kertaa olenkaan miettinyt, että kuutostien varrella olevassa puistotaidenäyttelyssä pitäisi joskus käydä. Aina on ollut kiire jonnekin tai jostain takaisin kotiin, joten tähän asti tuo paikka oli vielä näkemättä.

Puisto sijaitsee aivan päätien varrella, mitään koukkauksia ei tarvitse tehdä sinne päästäkseen. Yhden erakoituneen miehen yli 50 vuoden elämäntyö on ihmeellinen. 560 oikean kokoista betonipatsasta ovat häkellyttäviä. Samalla kertaa naivistisia ja joissain kohdin jopa karmivia. Hymyilevätkö patsaat tekohampaineen vai irvistävätkö ne sittenkin?

Heti alkuun tiheän kasvillisuuden keskeltä törröttää kymmenittäin käsiä ja jalkoja. Tarkemmin katsottuna metsittyneestä alueesta erottaa kymmenet joogaavat ihmishahmot.

Syvemmällä puistossa kohtaat joogaavia lapsia, kirkkokansaa ja eksoottisia eläimiä. Kolkutellaanpa välillä jopa tuonpuoleista.

”Hullu on vapaa keksimään, mitä haluaa” lukee talon seinällä, jossa esitellään Rönkkösen elämää ja taiteen tekemistä. Et sinä Rönkkönen hullu ollut. Lahjakas sinä olit. Sääli vaan, että pienellä maalaispaikkakunnalla et saanut sitä arvostusta ja ymmärrystä, joka sinulle olisi kuulunut. Melkoisen perinnön jätit joka tapauksessa jälkeesi.

Lounas hotelli Punkaharjulla

Kuutostieltä käänsimme automme kohti Punkaharjua. Kirjoittelin aiemmin Punkaharjun vaaleanpunaisesta unelmasta, hotelli Punkaharjusta, jonne suuntasimme lounaalle.

28 euron hintainen lounaspöytä ei ole ihan edullisimmasta päästä, mutta tämän paikan ihanuuden takia siitä mieluusti maksaa. Kun katselin lasitetulta terassilta alas järvimaisemaan, en ihan äkkiä keksi parempaa lounaspaikkaa. Sitäpaitsi ravintolan kukkakaalikeitto oli samettisen hyvää.

Hotellin torniin on mahdollista tilata privaatti ateria kahdelle.

Johanna Oraksen Taidekartanon 25-vuotisnäyttely

Vuosia takaperin meillä oli tapana käydä joka kesä Punkaharjun Retretissä. Konkurssin jäljiltä upea luolasto on pääosin tyhjillään, mitä nyt joskus siellä järjestetään muutamia konsertteja. Sen sijaan vahvaa taide-elämää entisen Retretin vieressä pitää yllä Johanna Oraksen taidekartano.

Kauniissa kartanossa on tänä kesänä ollut nähtävillä Johanna Oraksen 25-vuotisnäyttely. Monipuolisen taiteilijan maalauksia oli esillä laaja skaala tunnetuista nalleista ja kallakukista erilaisiin asetelmiin.

Taidenäyttelyn lisäksi viereisessä rakennuksessa pääsi ihastelemaan Johannan uniikkeja juhlapukuja. Pukujen yhteyteen oli koottu lehtileikkeitä ja valokuvia tilaisuuksista, joihin puvut oli teetetty. Luulenpa, etten ole ainut nainen, joita tämä näyttely erityisesti kiinnosti.

Kolmas pihapiirin hirsirakennuksista kätki sisäänsä Johannan kiinnostavan ateljeen. Jos vielä taiteilija itse olisi ollut siveltimen varressa, kokonaisuus olisi ollut täydellinen.

Taidekartano sulkeutuu ikävä kyllä jo 12.8.

Pukunäyttelyn oma suosikkini.

Metsämuseo Lusto kertoo suomalaisuudesta

Kuulun siihen suomalaisten suurjoukkoon, jolle metsä on aina ollut tärkeässä roolissa. Metsä on ystäväni, kirkkoni ja henkireikäni. Siksi ehkä Punkaharjun Lusto, Suomen Metsämuseo, tuntuikin erityisen hyvältä.

Museo kertoo toki suomalaisen metsäteollisuuden historian vaiheista aina puunkorjuusta metsäteollisuuden lopputuotteisiin, mutta se on samalla myös eräänlainen luontomuseo. Täällä esitellään mm. suomalaisen metsän puustoa, sivutaan metsiemme eläimistöä ja kerrotaan metsän merkityksestä suomalaisessa elämäntavassa. Onpa jopa Rudolf Koivu satuineen päässyt näkyvästi esille.

Varsinaisen perusnäyttelyn lisäksi Lustossa on useita vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa pääsimme näkemään Paavo Halosen lintuaiheisia töitä, Punkaharjun hovivalokuvaaja Anni Hemminkisen entisajan valokuvia, Eija Matikaisen karhuaiheisia valokuvia sekä eteläsavolaisten ITE-taitelijoiden töitä, joissa materiaalina on puu.

Luston metsämuseo on kiinnostava ja monipuolinen museokokonaisuus. Ehdottomasti käymisen arvoinen.

Taidetta ja ajan patinaa Luston Wanhalla Asemalla

Punkaharju hemmottelee taiteenystävää. Kannatti viimeiseksi piipahtaa vielä Punkaharjun Luston vanhalla jugend-asemalla. Asemarakennuksen huoneissa, vanhojen huonekalujen ympäröimänä, oli esillä Nanna Suden maalauksia ja Miina Äkkijyrkän veistoksia. Aseman Taidelaituri 2018 kesänäyttelyssä ovat lisäksi mukana Päivi Latvala, Katja Rauhamäki, Kristian Venäläinen ja Savonlinnan taidelukio.

Samalla saattoi istahtaa pullakaffeille johonkin monista sohvaryhmistä. Tuli hassu tunne, että siinä sitä kahviteltiin ohuen ohuesta posliinikupista jonkun olohuoneessa. Taidenäyttelyiden lisäksi vanha kalustettu asemarakennus on mielenkiintoinen jo sinällään.

Tämäkin näyttely sulkeutuu piakkoin, viimeinen aukiolopäivä on 15.8.

Yksi päivä, reilun sadan kilometrin matka ja monta uutta mielenkiintoista kohdetta. Kesä-Suomi lähes pursuaa kaikkea innostavaa.

http://www.patsaspuisto.net

http://www.visitpunkaharju.fi/

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Etelä-Karjala Majoitus Suomessa Suomi

Pulsan Asema – yksinkertaisesti ihana

torstai, 26 heinäkuun, 2018

Täällä on tunnelma, jota et muistanut enää olevan.

Yhteistyössä: Pulsan Asema

Entten tentten teelikamentten. Muistatko miltä tuntui olla pikkutyttönä maalla? Istuttiin mökin kiviportailla, pujotettiin metsämansikoita heinään ja välillä mentiin läheiselle järvelle uimaan. Tuvan räsymatot tuoksuivat mäntysuovalle ja vanha puulattia narisi. Aina paistoi aurinko.

Johonkin tällaiseen menneiden aikojen maalaisidylliin sukelsin hiljattain. Lappeenrannan kupeessa, kiemuraisen hiekkatien päässä on Pulsan kylä. Ja siellä, missä et uskoisi enää mitään olevan, on eriskummallinen paikka nimeltään Pulsan Asema.

1800-luvun puolella rakennettu vanha asemarakennus tiluksineen on kokenut sellaisen muodonmuutoksen, että kaikenlaista viehkoutta nähneen bloggaajankin tämä paikka hiljentää.

Ensin on se ihana kahvila, jossa tuoksuu vastapaistettu pulla. Ja jonka kakut sulavat suussa ja kahvi maistuu parhaimmalle ohutreunaisesta ruusukupista. Kun on vihdoin päättänyt mihin istahtaa useasta huoneesta, sitten alkaa katseen seikkailu. Joka puolella lukuisat vanhat esineet ja kauniit yksityiskohdat vaativat huomiota.

Ja sitten on se sisustuskauppa, joka saa huokailemaan kaiken ihanuuden perään. Ensi alkuun näyttää siltä kuin tavarataivaan tuotteet olisi roiskaistu epämääräisiin röykkiöihin kahden kerroksen puodissa. Sitten huomaat, että tämä onkin täysin harkittua. Tuoteryhmät, värimaailmat ja asettelu ovat kaunista ja houkuttelevaa. Tekisi mieli tarttua vähän kaikkeen.

Sitten on se maaseudun idyllinen pihapiiri, jonka punamultamaalilla suditut pikku mökit kertovat vanhasta rautatieläisten asuinkulttuurista. Vanhat tienviitat kertovat, että tuolla on asunut junanlähettäjä ja tuolla veturinkuljettaja. Ketokukat helottavat auringonpaahteessa ja pelargoniat hehkuvat vanhoissa maitokärryissä.

Kuin sokerina pohjalla tai kuin varjeltuna salaisuutena muutama Pulsan Aseman taloista kätkee sisäänsä jotain kerrassaan sulokasta. Ettei täällä vaan olisi Suomen paras bed & breakfast paikka?

Neljä entistä rautatieläisten asuinrakennusta on muutettu pieteetillä maalaisromanttisiksi bed & breakfast -huoneistoiksi, joiden tasokkuutta on vaikea selittää. Kyse on muustakin kuin vain viehättävästä sisustuksesta. Kyse on kokonaisuudesta, joka nostaa esiin positiivisia fiiliksiä ja saa aikaan sisältä kumpuavaa hyvää oloa.

Pulsan Asemaa emännöi sisustuksen ammattilainen, Petra Karjalainen, jonka visuaalinen silmä on pettämätön. Oman majapaikkamme lisäksi pääsin kurkistelemaan myös muihin huoneistoihin ja voin sanoa, että kaikki on huippua ellei täydellistä. Vähän kuin olisi hypännyt Country Living -lehden sivuille.

Huoneet ovat avaria, raikkaita ja valoisia. Useamman metrin huonekorkeus, alkuperäiset maalatut lautalattiat ja hirsiseinät, valkoisilla ikkunapieluksilla kehystetyt ruutuikkunat sekä tarkoin harkittu sisustus ja värimaailma tekevät tiloista viehkoja kuin mitkä. Pienet, sievät yksityiskohdat, kuten tuoreet kukat maljakoissa ja kauniit vuodetekstiilit, viimeistelevät tätä ihanuutta.

Pulsan Aseman taloissa ja pihapiirissä yhdistyy omintakeinen tunnelma, joka kuljettaa sinut jonnekin lapsuuden huolettomiin vuosiin. Sellaiseen olotilaan, joka pyyhkii pois pahan maailman. Vanhoista esineistä nousee muistoja ja takaumia. Muistin kuinka isä lämmitti juuri tuollaisia pönttöuuneja. En osaa tätä selittää, mutta nämä huoneet huokuvat harmoniaa. Täällä vallitsee rauha ja kiireettömyys. Täällä pysähtyy aika.

Mitään museoita huoneistot eivät kuitenkaan ole. Kaikki nykyajan mukavuudet näistä majapaikoista löytyvät. Kun asiansa osaa, uutta ja vanhaa pystyy hienosti yhdistelemään. Kartellin valaisin ja vanha rustiikkinen tammipöytä käyvät sopusointuista keskustelua keskenään. Lopputulos on tyylikäs sortumatta ylisöpöilyyn.

Majoituimme takimmaisessa Perätalossa, jonka useampi huoneisto muodostaa kokonaisuuden, mikä sopii erinomaisesti pienten juhlien ja kokousten pitopaikaksi. Ja voipa täällä vaikka latotanssit järjestää, sillä vastapäätä on vanha liiteri, joka on saanut uuden elämän riisuttuna juhlatilana.

Matkaa kuutostieltä Pulsan Asemalle tulee noin 14 kilometriä. Jos vaan tuolla Lappeenrannan suunnassa ajelet, tässä majoitusvaihtoehto, joka persoonallisuudessaan tarjoaa jotain ihan muuta kuin ketjuhotelli. Tai oikeastaan tänne pitäisi tulla välillä vain rauhoittumaan. Pitämään omaa retriittiä, laittamaan mielentila kuntoon ja asiat järjestykseen.

Haluaisitko istua tällaiseen aamiaispöytään?

Päätettiin ystäväni kanssa mennä illalla uimaan, vähän niin kuin lapsena joskus kauan sitten. Junaradan toisella puolella on pieni järvi, jonne oli kiva mennä pulahtamaan helteisen päivän päätteeksi.

Mahdoimme olla hupaisa näky, kun kaksi täti-ihmistä kulkee uikkareissaan radan vierustaa, keräilee mennessään metsämansikoita ja vilkuttelee ohi ajavien junien veturinkuljettajille, kuin pikkutytöt konsanaan. Hissun kissun vaapula vissun. Pulsa tekee hyvää.

Aiemman juttuni Pulsan Asemasta löydät täältä.

www.pulsanasema.fi

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista