Browsing Category

Costa del Sol

Pieni ajatus yksinkertaisesta onnesta

Great things are done by a series of small things brought together. – Vincent van Gogh

Kävin tällä viikolla katsomassa Malagassa Van Gogh alive -esityksen ja näyttelyn. Taiteilijan maalauksia, ajatuksia ja elämänvaiheita tuotiin esiin uudella tapaa multimedian keinoin. Tunnetut maalaukset ikään kuin heräsivät eloon ja mielentiloiltaan ailahteleva taiteilija itse nousi henkiin.

Kokemus oli mielenkiintoinen, vaikka itselleni pienessä tilassa olikin vähän liikaa kaikkea. Nopealla tempolla ympärillä vaihtuvat kuvat ja tekstit jäivät hieman puolinaisiksi, enkä aina oikein tiennyt mihin katsoa tai keskittyä. Mutta sitä ei sovi kieltää, etteikö kokonaisuus olisi ollut vaikuttava elämys.

Näin jälkikäteen jäin miettimään monia Van Goghin ajatuksia elämästä, onnesta ja rakkaudesta. Löysin sieltä monia yhtymäkohtia omiin ajatuksiini. Kauneudenkaipuu, sisällä polttava tunteiden syvyys ja kirjo, elämänjano, seesteisyyden etsiminen, mm. näiden asioiden kanssa van Gogh painiskeli läpi elämänsä. Asioita, jotka tunnistan vahvasti myös omassa elämässäni.

Tässä viime päivinä olen miettinyt paljon elämän onnellisuutta. Oma osansa siinä on ollut mahdollisuus palata jälleen Costa del Solin maisemiin. Elämä täällä tekee minut yksinkertaisesti onnelliseksi. En tiedä johtuuko se useimmiten paistavasta auringosta, kuljeskelusta merenrannalla, uteliaisuudestani vierasta maata kohtaan vaiko vain muutoksesta arkirutiineihin. Mutta sen tiedän, että minun on ollut täällä hyvä olla.

Olen odottanut missä kohden alkaa ensihuuma rapisemaan ja tämä pakahduttava hyvän olon tunne hiipumaan. Missä kohden astuu esiin se monelta taholta mainostettu koti-ikävä?

Toistaiseksi joka kerta, kun olen astunut lentokoneesta Malagan kamaralle, minusta on vaan tuntunut siltä, että lakastunut olemukseni puhkeaa jälleen kukkaan ja alan elämään kuin hehkuva auringonkukka. Olen ollut yllättynyt siitä, että kotimme Suomessa on tuntunut lähinnä seiniltä ympärillä ja enemminkin ikävä ja ajatukseni ovat kääntyneet merenrantakaupunkiin reilun 3000 kilometrin päähän.

Tätä onnen kantamaa tunnetta eivät ole pystyneet latistamaan blogini juupas-eipäs -väittelyt siitä, onko oikein elää tällä tavalla talvipakolaisena. Onpa minua jopa yritetty syyllistää itsekkyydestä, kun ”hylkään” maailman onnellisimmaksi kehutun maan ja siinä ohessa velvoitteeni ja läheiseni. En ole kokenut, että tämä onneni olisi keneltäkään pois. Lapsettomana orpona saanen kai ihan hyvillä mielin nauttia olotilastani?

Eivät tätä onneani ole pystyneet heikentämään myöskään ne ihmiset, jotka julistavat säännöllisesti miten tylsää Aurinkorannikolla onkaan. Jotka hehkuttavat sitä, että kaksi viikkoa on maksimiaika, mitä täällä ylipäätään pystyy kestämään. Minulla ei vaan taida siellä kotona olla mitään niin ihmeellistä, mitä niin paljon kaipaisin ja ikävöisin. Vai mistäköhän se mahtaa johtua, että minulla on täällä yleensä aika mukavaa? Ja teen minä täällä totisesti muutakin kuin juon kuohuvaa 🙂

On hieno asia, että jokainen meistä voi onnensa löytää eri tavoin. Kukapa siihen voi mennä sanomaan, millaista onnellisuuden pitäisi olla ja mistä sen pitäisi koostua. Se, mitä minä kutsun onneksi, ei välttämättä ole kenenkään muun onnea.

Kuten tuossa alun van Goghin ajatuksessa sanotaan, elämän ihanuutta on se, että irralliset pienet jutut johtavat usein yhdessä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Ja sitten huomaakin, kuinka hieno juttu näistä palasista on päässyt syntymään.

Vähän niin kuin meillä tämän Aurinkorannikolle tulon kanssa. Yllättävät käänteet ja pienet sattumat saivat aikaan sen, että elämäni viimeinen puoli vuotta on ollut aika erilaista kuin koskaan aiemmin. Hyvällä tavalla erilaista.

Meillä on vain tämä yksi elämä. Ja tätä elämää minä niin paljon rakastan. Tässä hetkessä, tässä juuri nyt, piilee yksinkertaista onnea.

The way to know life is to love many things. – Vincent van Gogh

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

On siis kevät, kuljen Välimeren rantaa

Eipä paljoa uskoisi, että Espanjassa eletään vielä talvikautta, sillä virallisesti maa siirtyy kevätaikaan vasta 21.3. Minusta Aurinkorannikolla tuoksuu ja tuntuu jo ihan kesältä.

Olin helmikuussa reilut pari viikkoa Suomessa ja kun palasin kuun lopussa Fuengirolaan takaisin, tulin suomalaisittain katsottuna kesään. Muutos on ollut ällistyttävän nopeaa. Linnut konsertoivat, puut vihertävät ja kaikkialle on puhjennut kukkia. Jossei ihan täyttä kesää eletä, niin Costa del Sol kihisee joka tapauksessa kevättä.

Koko Fuengirola näyttää heräilevän talviunestaan. Kaupungin rannoilla on elämää ihan eri malliin kuin aiemmin ja koko talvikauden kiinni olevat ravintolat ovat alkaneet availla oviaan. Mansikkakausi on hippeimmillään ja mansikoita saa halvimmillaan jopa euron kilohintaan.

Shortsit on saanut kaivaa esiin ja auringossa tuntuu paahteiselta. Jopa niin kuumalta, että terasseilla hakeutuu jo mieluimmin varjopöytiin. Toissapäiväisen pitkän aurinkolenkin jäljiltä päänahka on palanut ja käsivarsissa on uusi vaaleanpunainen sävy.

Siltikin lämpö tuntuu niin ihanalta, että tekisi mieli olla ulkona kaiken aikaa. Kulkea kilometritolkulla merenrantaa, työntää varpaansa hiekkaan ja antautua auringolle. Kuka muistaakaan enää lunta ja pakkasta?

Kukkahattutäti minussa on ottanut taas vallan. Fuengirolaan muuton alkuaikoina jaksoin kuvata innolla palmuja ja appelsiinipuita. Nyt niistä on tullut arkea ilman, että niitä juurikaan huomaa.

Sen sijaan kameran linssiin ovat päätyneet kaikkialla keltaisenaan kukkivat mimosat, punaisen eri väreissä hehkuvat ihmeköynnökset eli bougainvilleat ja violetit jakarandat. Joulutähdet katukuvassa ovat vaihtuneet värikkäisiin kesäkukkiin.

Puu täynnä punaisia pulloharjoja. Tietääkö kukaan nimeä tälle hauskalle puulle?Jopa kaktukset ovat intoutuneet kukkimaan.

Kevättä rinnassa tuntuu olevan itsellänikin. Sellaista hulvatonta fiilistä, joka aiheuttaa levottomuutta ja saa tekemään kaikkea hauskaa. Kuten hyppäämään hetken mielijohteesta valkoisen hevosen selkään.

No, ei nyt ihan oikean. Yhtenä iltana bongasimme ystäväni kanssa Fuengirolan rantakadulta vanhan ajan karusellin. Tiedättehän sellaisen kauniin kokonaisuuden, missä valot vilkkuvat, musiikki soi ja hevoset ja eksoottiset eläimet pyörivät ympyrää. Hetken päästä me kaksi täti-ihmistä istuimme uljaina ratsujemme selässä ja jakelimme ohikulkijoille kuninkaallisia vilkutuksia.

Voisiko joku kertoa kuinka tänne selkään pääsee?

Costa del Solin kaupat pursuavat herkullisen värisiä kesävaatteita ja kenkäkaupoissa talvisaappaat ovat saaneet väistyä sandaalien tieltä. Voitte uskoa, että ihanaa valikoimaa riittää.

Ystäväni kanssa pidettiin naistenpäivä eli pyhitimme puoli päivää puhtaasti shoppailulle. Kun Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosasta lähtee kulkemaan bussikatuna tunnettua katua keskustaa kohden, vaatekauppoja piisaa väsymiseen saakka.

Raskasta päivää piti tietty virkistää väliin lasillisella kuohuvaa. Yksi lempipaikkojani tähän on Tatin -nimisen ravintolan terassi Plaza Chinorros -aukiolla vanhassa keskustassa. Laatucavaa ja hymyilevää palvelua. Välillä naurattaa tarjoilijan ja minun välinen kommunikointi. Tarjoilija puhuu minulle huonoa suomea, minä taasen hänelle vieläkin heikompaa espanjaa.

Löysimme muuten Fuengirolasta aivan loistavan ruokapaikan, Onko teistä kukaan kokeillut Fuengirolan Constitucion aukion lähellä olevaa Arte y Cocina -ravintolaa? Harvoin kohtaa niin täydellistä ruokakokemusta, jossa ei yksikään osatekijä sakkaa.

Ravintolan miljöö on pelkistetyn trendikäs, mutta kotoinen. Tarjoilijalla oli pilkettä silmäkulmassa, mutta taattua ammattitaitoa. Ja se ruoka! Maukasta, mietittyä ja kaunista, tekisi melkein mieli sanoa täydellistä. Tämä italialaisomisteinen ravintola todella tekee ruuasta taidetta.

Miehen kanssa on väliin pelattu aamuisin padelia. En ollut kuullutkaan kyseisestä pelistä ennen ensimmäistä Fuengirola-matkaani. Kyse on mailapelistä, joka on vähän kuin tenniksen ja squashin välimuoto ja jota pelataan lyhytvartisilla reikämailoilla tenniskenttää pienemmällä kentällä.

Eipä me juurikaan säännöistä mitään ymmärretä, kunhan nyt lätkitään. Aikamoisen suosittu peli näyttää tällä alueella olevan ja ennen kaikkea superhyvää liikuntaa. Sitä en vaan ymmärrä, kuinka tästä pelistä saa aina takapuolen niin kipeäksi?

Useamman Fuengirolassa vietetyn kuukauden jälkeen mietittiin miehen kanssa sitä, onko meille kertaakaan tullut kyllästymisen tunnetta. Sellaista tylsistymisen tunnetta, kun ensi-ihastus laantuu ja arki astuu kuvioihin. Ihan vilpittömästi, ei ole tullut. Ei kummallekaan. Ei ainakaan vielä.

Melkeinpä meille on käynyt päinvastoin. Fuengirolaan on ollut helppoa kotiutua ja mitä enemmän sitä on oppinut tuntemaan, sitä mukavampaa tarjontaa kaupungista löytyy. Costa del Solin alue taas on yllättänyt monipuolisuudellaan ja koko Andalusia taas ihastuttanut historiallisilla kaupungeillaan ja tunnelmallisilla kylillään.

Niin, tässä kohtaa on vain yksi huoli. Aika käy vähiin. Huhtikuun loppu koittaa nopeammin kuin toivoisi, ja jossain siellä siintää kotiin lähdön aika. Sitä ennen ottakaamme tästä ihanuudesta irti kaikki mahdollinen. Salud hyvälle keväälle!

Matkakuume -blogin Gia on ollut samoissa fiiliksissä jo kuukausi sitten. Naurattaa miten samanlaiset tuntemukset mielessä käy, jopa ihan saman biisinkin kautta:  On siis kesä, kuljen Fuengirolan rantaa

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Fuengirolasta tuntemattomampaan Andalusiaan. Kokemuksia auton vuokraamisesta.

Yhteistyössä: Jeti Costa autovuokraamo, Fuengirola

Kaksi pariskuntaa, vuokra-auto, vaihtelevat vuoristomaisemat ja vanhat valkoiset kylät. Siinä kolmen päivän viitekehys reissulle, jossa kohtasin vähemmän tunnettua Andalusiaa.

Alankohan jo vähän toistaa itseäni, kun jaksan alituiseen hehkuttaa Andalusiaa? Mutta minkäs teet. Minusta vaan tuntuu, että vaikka kuinka paljon kiertäisin tätä Espanjan itsehallintoalueen eteläosaa, aina vaan löytyy uusia puolia ja mielenkiintoista nähtävää.

Niin kuin nytkin. Jeti Costa autovuokraamon Saabilla kiersimme ystäväpariskunnan kanssa Andalusian sisämaata vähemmän tunnetuissa kylissä ja kaupungeissa. Halusimme nähdä sellaisia paikkoja, joista löytäisimme aitoa andalusialaista elämänmenoa ja kauniita maisemia. Sellaisia kaupunkeja ja kyliä, joissa valkoiset talot hehkuvat auringon valossa ja joiden kapeilla kujilla vallitsee pysähtynyt tunnelma.

Historian havinaa ja aitoa, valkoista Andalusiaa.

Yksi valintaperusteemme oli myös majoitus. Valitsimme sellaiset kohteet, joissa pystyimme yöpymään mielenkiintoisissa Espanjan valtion omistamissa Parador-hotelleissa. Loppiaisen aikaan yövyimme miehen kanssa Rondan Paradorissa, joka oli yksinkertaisesti ihana. Tuo kokemus herätti uteliaisuuteni muita Paradoreja kohtaan.

Fuengirolassa toimiva, suomalaisomisteinen autovuokraamo Jeti Costa toimitti meille menopelin kotitalomme eteen sovittuna aikana. Loistopalvelua, joka tekee vuokrauksesta kerrassaan helppoa. Mikäli asut maksimissaan 20 kilometrin päässä Fuengirolasta, sinun ei tarvitse lähteä autoa mistään erikseen hakemaan. Se toimitetaan sinulle toivomaasi osoitteeseen. Niin auton toimitus- ja palautuspaikka on aina sovittavissa, oli se sitten lentokenttä tai asiakkaan majapaikka.

Valmiina lähtöön. Navigaattorit työssään.

Ensimmäiseksi ajoimme Fuengirolasta noin 80 kilometrin päässä sijaitsevaan keskiaikaiseen Antequeran kaupunkiin. Tämän Andalusian sydänmailla sijaitsevan pikkukaupungin parasta antia oli ehdottomasti sen aitous. Kaupungin elämä näytti verkkaiselta ilman, että turismi tai mikään muukaan sen elämänmenoa pahemmin haittaa.

Seuraavana päivänä matkamme jatkui vuoristomaisemissa kohti 185 metrin korkeudessa sijaitsevaa Cádizin maakunnan valkoista Arcos de la Fronteran valkoista kylää. Lisämaustetta matkaamme saimme poikkeamalla reilun 640 metrin korkeudessa sijaitsevassa suloisessa Olveran kylässä. Ilman autoa olisi tämänkin kylän kauneus jäänyt kokematta.

Anteguera sijaitsee aivan Andalusian sydämessä. Suloinen Olveran kylä ja mitkä näkymät ylhäältä.

Matkaa teimme kumpuilevissa maastossa, jota hallitsivat milloin vihannes-, hedelmä- tai oliivipuuviljelmät, milloin laitumilla laiduntavat härät ja lampaat. Näimmepä jossain kohdin ryhmän valtaisan kokoisia hanhikorppikotkiakin. Ensimmäinen kerta muuten minulle, kun näin tämän sortin lintuja.

Andalusiassa autoilemisen hyviä puolia on välimatkojen lyhyys. Mielenkiintoisia matkakohteita sijaitsee pienen välimatkan päässä toisistaan, joten matkapäiviä ei tarvitse kuluttaa pitkiin autossa istumisiin. Valinnan tekee vaikeaksi lähinnä se, mitä valita runsaasta ja mielenkiintoisesta tarjonnasta. Kun auto on alla, kaikkialle pääsee.

Kotimatkalla kurvasimme vielä sherrystään tunnetun Jerez de la Fronteran kautta ja lounastimme rannikolla kukkakaupunki Esteponassa.

Jerez de la Fronteran kauppahallissa kävi vilske. Esteponassa riittää kukkia.

Kolmen päivän andalusialainen roadtrip oli matkailua parhaimmillaan. Näimme paljon ilman, että ajokilometrejä karttui mittavasti. Yövyimme parissa kivassa hotellissa, söimme hyvin ja sukelsimme vanhojen pikkukaupunkien omaleimaiseen tunnelmaan.

Matka meni hyvin, tosin vajaan 70 kilometrin matkalla Olveran kylästä Arcos de la Fronteraan tuli tehtyä muutaman kymmenen kilometrin koukkaus. Autossamme sattui olemaan navigoiva apukuski sekä etu- että takapenkillä ja reitistä tuli hieman epäselvyyttä 🙂 No, pieni lisämatka rauhallisissa maaseutumaisemissa, ei sen ihmeempää.

Autoilu Andalusiassa on selkeää, tiet yllättävän hyvässä kunnossa ja liikenne sujuvaa. Espanjalaisten ajotapa on selkeästi rauhallisempaa kuin esimerkiksi ranskalaisten. Oikeastaan ainut vähän vaativampi osuus oli ajaessamme ylös Arcos de la Fronteran majapaikkaamme kaupungin korkeimmalle kohdalle.

Vanhan kaupungin kadut muuttuivat yhä kapeimmiksi ja mutkittelevimmiksi mitä ylemmäs ajettiin. Jossain kohdin jo tuntui, ettei millään mahduta ja minun teki takapenkillä mieli lausua pariin otteeseen aavemariaa. Perille kuitenkin päästiin onnellisesti ilman naarmun naarmua.

Apua, tuostako pitäisi ajaa? Mitä olisikaan matka ilman hyvää ruokaa ja viiniä? Arcos de la Fronteran Paradorissa oli linnamainen tunnelma. 

Autoreissun päätteeksi parkkeerasimme biilimme kotitalomme eteen, josta se autovuokraamosta noudettiin hetken päästä. Hyvästä ja huolehtivasta palvelusta kertonee myös se, että autoon unohtunut mieheni puhelin toimitettiin meille hetken päästä erikseen.

Koin Jeti Costan palvelukonseptin selkeäksi ja helpoksi. Auton kiinteään vuokrahintaan sisältyvät tarvittavat vakuutukset. Mikäli jotain sattuu, asiakas maksaa vain 350 euron omavastuun. Inhoan sitä, että autonvuokrauksen hinta saadaan tuntumaan edulliselta ilmoittamalla hinta ilman vakuutuksia. Ja sitten alkaa puljaaminen vakuutusviidakossa, jossa asiakkaan ymmärrys loppuu ja vuokrafirman rahastus alkaa.

En myöskään pidä siitä, että tililtä veloitetaan kaiken varalta useamman sadan takuumaksu, joka huonoimmassa tapauksessa palautetaan vasta viikkoja myöhemmin. Jeti Costa ei peri tällaista luottokortin katetta sitovaa maksua.

Jeti Costan autovuokraushinnat liikkuvat mallista riippuen vuorokaudelta 40 kympin tienoilla, viikolta alkaen 150 euroa. Autoja löytyy 2-paikkaisesta 9-paikkaiseen. Autojen lisäksi yritys vuokraa myös skootteria, senioriskootteria sekä erilaisia lastenvarusteita.

Paljon matkaavana nautin tällaisesta palvelun sujuvuudesta. Selkeää, luotettavaa toimintaa ja kaiken lisäksi voi toimia omalla äidinkielellään. Isojen globaalien autovuokraamojen sijaan tuntuu myös paremmalta toimia pienen perheyrityksen kanssa. Turvallisuutta lisää myös se, että minulla on puhelinnumero, josta tavoitan jonkun mikäli ongelmia tulee eteen.

Vaikka julkinen liikenne Aurinkorannikolla on toimivaa, auton vuokraaminen ehdottomasti kannattaa. Omilla pyörillä pääsee helposti ja edullisesti näkemään erilaista Espanjaa ja kokemaan Andalusiaa aidoimmillaan. Näistä mukavista kokemuksista blogissa lähipäivinä lisää.

www.jeticosta.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Malaga on kaupunki, josta kehkeytyi suosikkini. Vinkit mukavaan Malaga-päivään.

Tämä rakkaus on vaatinut vähän kypsyttelyä. Äänekkään ja rauhattoman ulkokuoren alta kuoriutui suurella sydämellä varustettu intohimoinen ja elämäniloinen andalusialainen.

Kirjoitin ensimmäisen Malaga matkani jälkeen, että Malaga on kaupunki, jota voi samaan aikaan vihata ja rakastaa. Nyt lähes neljä vuotta myöhemmin Malagasta on tullut kaupunki, joka saa sydämeni sykkimään ja tunteeni lämpenemään ja ihan vaan silkasta ihastuksesta. Minä niin tykkään Malagasta ja aika monelta kantilta.

40 minuutin junamatkan päässä kotoamme Fuengirolasta odottaa eläväinen kaupunki, jonka vanhan kaupungin kujilla sykkii andalusialainen elämänmeno ja jonka rantabulevardin kuppiloissa on hauskaa paistatella päivää.

Meille tuli ystäväpariskunta kylään. Sen jälkeen, kun olimme hengailleet pari päivää auringossa kylpevässä Fuengirolassa, päätimme pyhittää yhden kaupunkipäivän Malagalle. Hyvä näin, sillä Malagasta löytyy niin monta mieluista asiaa: ruokakaupunki, rantakaupunki, kulttuurikaupunki ja shoppailukaupunki, jokaiselle jotakin.

Mars Malagaan!Palmuja ja kukkia on kaikkialla.

Miehille löytyi sopiva miesparkki satama-alueen terasseilta sillä aikaa, kun ystävättäreni kanssa suunnistimme Malagan Pompidou keskukseen. Pariisin Pompidou museon sivupiste Malagassa sijaitsee värikkään lasirakennelman alla.

Ensituntuma näytti lupaavalta. Monenlaista kiinnostavaa nykytaidetta, mukana myös ihastuttava Miró, Chagall ja kiinnostava Picasso. Mutta sitten tuli pienoinen pettymys. Anti jäi kovin suppeaksi, sillä toisen kerroksen vaihtuva näyttely oli kokonaan suljettu uuden näyttelyn rakentamista varten. Oltiin muutama päivä liian aikaisessa, sillä 6.3. aukesi Henri Matisse -näyttely. Täytynee mennä museoon uudelleen vielä tässä kevään kuluessa.

Sen sijaan Malaga toimi jälleen loistavana ruokakaupunkina. Aperitiivit nautittiin vanhan kaupungin samppanjabaari La Medusassa. Viisi euroa lasillisesta aitoa samppanjaa on vaan niin IHANAA! Sieltä suunnistimme ystäviemme suosituksesta lounaalle Malagan Atarazanas kauppahallin terassille.

Vilkkaimpaan lounasaikaan kahden hujakoilla koko paikka oli kuin nuijalla lyöty. Pienen odottelun jälkeen tarjoilija onnistui järjestämään meille pienen pöydän, jossa juuri ja juuri mahduimme lounastamaan.

Jos pystyt syömään kruusailematta vähän vaatimattomimmissa puitteissa, mutta rakastat tuoreita mereneläviä ja kalaa, suunnista tänne. Tajuttoman hyvää mustekalaa, täydellisen kypsyistä tonnikalaa, oikeastaan kaikki mitä söimme oli herkullista. Hyvän ruuan lisäksi myös hintataso sai myhäilemään tyytyväisyydestä.

Malagassa on mansikkasesonki meneillään. 

Leivoskahveille pysähdyimme keskustan pääkävelykadun Larioksen varrella olevaan Lepanto-kahvilaan. Leivoksissa ei mitään vikaa ollut, sen sijaan hinnoissa. Liekö Espanjassa tullut oltua jo sen verran kauan ja totuttua maan kohtuulliseen hintatasoon, sillä vähänkään korkeammat hinnat nostavat lähinnä ärsytystä pintaan. Tulipahan taas mieleen yksi turistin perusopeista. Pääväyliltä kannattaa poiketa vähän sivummalle saadakseen paremman hintalaatusuhteen.

Malagan vanhassa kaupungissa on niin viehättävää kuljeskella. Vaikka samoja katuja ja kujia kulkisin kuinka useasti, aina katse löytää uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Malaga on minusta kaunis ja kuvauksellinen.

Ystäväni kanssa kuolailimme flamencokauppojen ihanuuksia. Vielä joskus hankin tuollaisen pallomekkokaunokaisen.

Tällä kertaa vanhan kaupungin kauniit talot vetivät huomioni.Ihana, eikö vaan?Sarjassa suloisia pieniä kenkiä.

Ennen kotiin lähtöä poikkesimme juna-aseman lähistöllä olevaan Cruzhampon panimoravintola La Fábricaan. Uudelta vaikuttava mesta on mukavan mutkaton paikka pysähtyä oluelle. Viihtyisä miljöö ja ystävällinen palvelu. Kaiken lisäksi meitä viihdytti bändi, joka soitti omaan makuuni uppoavia ikivihreitä. Lauantai iltapäivästä meno oli vielä rauhallista, mutta kuulema kaikki pöydät olivat varattuja klo 19 alkaen. Kannattaa poiketa, kiva paikka.

Hasta luego Malaga! Nähdään pian uudelleen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Junalla ja bussilla liikkuminen Fuengirolasta ja vähän muualtakin

Olen niin ihastunut Costa del Solin sujuvaan julkiseen liikenteeseen. Vuoroja on runsaasti, liikkuminen on helppoa ja ennen kaikkea matkustaminen on mukavan edullista. Esimerkiksi paikallisjunan pisin matka Fuengirolasta Malagan keskustan päätepysäkille maksaa vain 3,60. Ja mikä parasta, samalla junalla pääsee myös Malagan lentoasemalle (asema Aeropuerto) tai Maria Zembranon kansainväliselle juna- ja bussiasemalle.

Tuota liikkumisen helppoutta alleviivaisin eri toten. Olen itse väliin sellainen tumpelo kaikenlaisten käytännön asioiden kanssa. Erityisesti automaatit aiheuttavat minulle usein päänvaivaa ja niiden käyttö vähän hermostuttaa, etenkin jos takana on pitkä jono ja pitäisi toimia nopeasti.

Olen nyt tahkonnut muutaman kuukauden verran Aurinkorannikon julkisilla liikennevälineillä, joten enää ei tarvitse tätä puolta jännittää. Siksi päätin jakaa käytännön tietoni teille muille, jotka ehkä pähkäilette näiden asioiden parissa. Teille muille nohevimmille tiedoksi: vaihtakaa sivua pikaisesti. Nyt on nimittäin tulossa silkkaa rautalangasta vääntöä 🙂

Lentoasemalta Fuengirolan suuntaan

On kertakaikkisen hienoa, että Malagan lentokentältä pääsee näppärästi paikallisjunalla aina Fuengirolaan saakka. Minusta on ihan turha käyttää taksia, jos vaan lento saapuu junien kulkuaikaan tai majapaikka sijaitsee aseman lähettyvillä. Fuengirolan kaupungin alueella on neljä pysäkkiä: Carvajal, Torreblanca, Los Boliches ja päätepysäkki Fuengirola.

Kun tulet lentoaseman terminaalin ovista ulos, suuntaa etuvasemmalle kohti RENFEä eli paikallisen VR:n juna-asemaa. Juna-asema on ihan vieressä, ylität vain pari ajokaistaa.

Minusta tuo juna-asema on jotenkin huomaamaton. Itsekin olin eka kerralla vähän epävarma, vaikka kuinka tiesin mitä hakea. Muista, että aina voi kysyä. Sano RENFE, jokainen paikallinen kyllä ymmärtää. Espanjalaiset ovat muuten hyvin avuliaita auttamaan.

Paikallisjunan linja C1 kulkee välillä Malagan keskusta (Centro-Alameda) Fuengirolan keskusta.

Paikallisjunalla matkustaminen

Malagan ja Fuengirolan väliä liikennöivät paikallisjunat kulkevat pääosin kolme kertaa tunnissa noin aamu puoli kuuden ja ilta puoli kahdentoista välillä. Aikataulut voit tarkistaa syöttämällä päivän, lähtöpaikan ja kohteen tänne: http://www.renfe.com/EN/viajeros/cercanias/malaga/index.html

Lippu ostetaan aseman automaatista etukäteen. Kosketa näyttöä, valitse Billete ida (yhdensuuntainen lippu). Seuraavaksi kone kysyy haluatko käyttää jotain junakorttia. Vastaa tähän NO. Seuraavaksi näytölle ilmaantuvat kaikki asemat ja sieltä painat sitä asemaa minne olet menossa. Näytölle ilmaantuu matkan hinta. Sitten pudotat vain kolikoita koneeseen tai maksat setelillä. Pankki- tai luottokortillakin maksaminen onnistuu. Kone tipauttaa alas kouruun ensin lipun ja sitten mahdolliset vaihtorahat. Helppoa kuin heinänteko. Masiina hyväksyy kaikki kolikot viidestä sentistä alkaen.

Joillain automaateilla on käynyt, etten saa menemään kolikkoja sisään. Tuolloin on pitänyt ennen maksamista hyväksyä maksutapa näytön alaosasta.

Mikäli haluat vaihtaa laitteen kielen muuksi esimerkiksi englanniksi, se onnistuu painamalla näytössä vasemmalla alhaalla olevaa lipunkuvaa.

Junissa on selkeät näyttötaulut, joissa näkyy vuoron perään pääteasema ja seuraava asema. Lisäksi ennen pysäkkiä aseman nimi kuulutetaan sekä espanjaksi että englanniksi. Ja jos jostain syystä näyttö ei toimi tai et saa kuulutuksesta selvää, jokainen asema on kyllä hyvin selvästi merkitty.

Suurimmilla juna-asemilla (mm. Malaga, Aeropuerto, Torremolinos, Benalmadena ja Fuengirola) sinun tulee syöttää lippu laiturille mennessäsi lukijaan, ottaa ulos pompsahtava lippu laitteen päältä ja kulkea auenneesta portista. Kortti syötetään vihreällä valolla varustettuun laitteeseen lipun nuolien osoittamaan suuntaan.

Sama juttu tehdään myös määränpäässä, mikäli se on joku noista suuremmista asemista. Pienemmillä asemilla, kuten Los Bolichesissa ja Torreblancassa, näitä lipunlukijoita ei ole.

Junissa on muuten omat vaunut lastenvaunujen ja polkupyörien kanssa kulkeville. Näissä vaunuissa ei ole ollenkaan sisääntuloportaita.

Kultainen kortti 60 vuotta täyttäneille

Mikäli aiot matkustaa junilla enemmänkin ja olet 60 vuotta täyttänyt, sinun kannattaa hankkia kuuden euron hintainen Tarjeta Dorada alennuskortti. Tällä kortilla saat paikallisjunista 40 % alennuksen ja myös pitkän matkan junissa 25 – 40 %:n alennuksen riippuen viikonpäivästä ja junatyypistä. Alennuskortin voit ostaa joko Fuengirolan tai Malagan asemilta ja mukaan tarvitset passin. Kortti on vuoden voimassa.

Jos käytössäsi on Dorada-kortti, valitse lippuautomaatista lipputyypiksi T. Dorada ida. Sen jälkeen kone kysyy kortissasi olevaa numerosarjaa, jonka syötät näytölle.

Junalla pääsee Fuengirolasta näppärästi vaikka naapurikaupunki Torremolinokseen. Tai suosikikseni nousseeseen Malagaan.

Kaupunkibusseilla matkustaminen

Aurinkorannikon suurimmissa kaupungeissa liikkuu kiitettävästi paikallisbusseja, joilla on kätevää tehdä pieniä kaupungin sisäisiä matkoja. Itse olen tullut käyttäneeksi eniten Fuengirolan busseja, joilla pääsee Miramar-ostoskeskukseen. Tai sitten kun jalkoja on alkanut väsyttää, olemme joskus hypänneet bussin kyytiin Fuengirolan vanhasta keskustasta ja matkanneet lähimmälle pysäkillemme Torreblancaan.

Kaupunkibusseissa on aina kiinteä 1,15 euron taksa. Yritä varata mahdollisimman tasaraha.

Seuraavat tulevat bussit näet pysäkin valotaululta, jos ne vaan toimivat. Pysäkkitolpissa on myös aikataulut, mutta huomioi reittisi. Aikatauluissa on mukana sellaisetkin bussit, jotka eivät pysähdy kyseisellä pysäkillä.

Bussit muihin kaupunkeihin

Fuengirolan bussiasemalta pääsee melko mukavasti moneen suuntaan bussiyhtiö Avanzan kyydissä. Tosin vuoroja on pidemmälle meneviin kaupunkeihin aika vähän, joten kannattaa tarkistaa myös, mitkä ovat yhteydet Malagasta.

Alla olevasta linkistä näet, minne kaikkialle Fuengirolasta käsin pääset. Kun valitset origen kohdan listasta lähtöpaikan Ter.Fuengirola, niin destination kohdan kolmen viivan alta näet kohteet, minne täältä pääsee. Aikataulun saat näkyviin, kun laitat lähtöpaikan, määränpään, päivämäärän ja painat kohtaat search trips. Huomioi, että joidenkin kaupunkien edessä on kirjainlyhenne Ter. tarkoittaen terminaalia eli linja-autoasemaa.

Aina kun lähdet matkaan linja-autoasemalta, lippu tulee ostaa etukäteen. Joskus pidemmän linjan bussilippuihin on merkitty myös istumapaikka (asiento). Varaudu aina jonoihin lippuluukulla. Ihan viime tippaan lipun ostoa ei siksi kannata jättää. Isoimmilla asemilla bussilipun pystyy ostamaan myös automaatista. Fuengirolassa tätä mahdollisuutta ei ole. Älä ihmettele, kun automaatti kysyy postinumeroasi. Siihen kuulema kelpaa ihan mikä numero vaan.

Liput pystyy ostamaan myös netistä.

https://booking.avanzabus.com/web/index.php?lang=en

Fuengirolan linja-autoasemalta pääsee bussilla esimerkiksi huikeaan Rondan kaupunkiin. Tai rannikolla olevaan suloiseen Esteponaan.

Malagassa bussi- ja juna-asema ovat vierekkäin

Kauemmas mielivälle oikea osoite on Malagan Maria Zambranon rautatieasema. Tänne pääset suoraan Fuengirolasta tulevalla paikallisjunalla. Kun suunnittelet junamatkaa Malagasta huomioi, että samalla matkaosuudella saattaa olla melkoinen hintaero riippuen siitä onko kyseessä nopea luotijuna AVE vai normijuna AVANT.

Täältä löydät junien aikatauluja: http://www.renfe.com/EN/viajeros/index.html

Malagan rautatieaseman vieressä on bussiasema. Kävele asemarakennuksen läpi toiseen päähän ja ulos tultuasi edessäsi on kaupungin bussiasema. Täällä sinun tulisi etsiä käsiisi sen bussiyhtiön lippuluukku, jolla aiot matkustaa. Andalusian alueella se useimmiten on Alsa. Lipun saa ehkä kaikkein kätevimmin automaatista, sillä lippuluukuilla on kokemukseni mukaan aina pitkät jonot.

Alsan bussien aikatauluja löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/bus-schedules

Sekä Renfen että Alsan liput pystyy ostamaan myös netistä.

Ja sittenhän on aina niitä vaihtoehtoisia liikkumismuotoja 🙂

Toivottavasti ei nyt ihan kauheasti tullut valehdeltua tai kerrottua muunneltua totuutta. Olen huomannut miten helposti muisti pettää, kun aikaa kuluu tapahtuneesta. Tai sitten vain luulee tietävänsä 🙂 Oikokaa minua ihmeessä, jos löydätte sellaista, mikä ei pidä paikkaansa tai itselläsi on jotain lisättävää.

Huh, tulihan tästä melkoisen pitkä sepustus, mutta toivottavasti jollekulle näistä neuvoista on apua. Haluan rohkaista teitä kaikkia liikkumaan upean Andalusian alueella laajalti ja käyttämään hyödyksenne tätä loistavaa julkisten liikennevälineiden verkostoa. Hypätkää ennakkoluulottomasti bussiin tai junaan ja huristakaa pienempiin tai suurempiin seikkailuihin.

Ja kenellä auto on alla, sille vasta herkkuja onkin tarjolla. Itse en ole oikein vielä keksinyt miten päästä ihanaisiin sisämaan pikkukyliin julkisilla, joten auto on siinä kohtaa paikallaan. Itse odotan erityisen innolla erästä lähiviikkoa, sillä pian meillä on vuokra-auto alla ja polkaisemme ystäviemme kanssa vähemmän tunnettuun keskiaikaiseen kaupunkiin ja yhteen Andalusian viehättävimmistä valkoisista kylistä. Pysykääpä kuulolla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Malaga on oivallinen taidemuseokaupunki

Malaga hemmottelee taiteen ystävää. Kaupungissa on monta merkittävää taidemuseota, joissa saisi menemään useammankin päivän.

Hyppäsin Fuengirolasta yhtenä aamupäivänä junaan ja hurautin Malagaan viettämään yksikseni laatuaikaa taidemuseoissa. Olen huomannut, että nämä taidemuseokäynnit kannattaa tehdä yksin, sillä mitäpä sinne raahaamaan puoliväkisin miestä, joka lähtee mukaan lähinnä velvollisuudesta. Suurempi nautinto näin meille molemmille.

Taidemuseot on hyvin opastettu Malagan katukuvassa.

Picasso museo

Suuntasin ensimmäiseksi Malagan vanhaan kaupunkiin ja siellä Picasso museoon. Jotenkin tuntuu, että tuottoisan Picasson selässä ratsastaa yksi sun toinen kaupunki Espanjassa ja Ranskassa. Siksi vähän skeptinen olin myös Malagan Picasso museota kohtaan.

Vaikka Pablo Ruiz Picasso syntyi Malagassa 1881, kaupunki ei koskaan näytellyt merkittävää sijaa hänen urallaan. Picasso muutti vanhempineen Malagasta pois hänen ollessaan 10-vuotias. Viimeisen kerran taiteilija kävi Malagassa ainoastaan 19-vuotiaana palaamatta sinne enää koskaan.

Malagan Picasso museon näyttely pohjautuu taiteilijan pojanpojan ja miniän taidekokoelmaan. Yli 200 työtä tarjoavat läpileikkauksen Picasson tuotannosta ja tuovat hyvin esiin hänen monipuolisen lahjakkuuden niin taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin keramiikkataiteilijana.

Muistin vielä huikean Picasso-näyttelyn Ateneumissa vuonna 2009, joka oli minusta itse asiassa parempi kuin tämän museon anti. Mutta kannattaa Malagan Picasso museossa kyllä käydä, etenkin jos Picasso vähänkään kiinnostaa.

Käyntipäivänä museossa oli melkoinen ruuhka (ilmeisesti on vähän aina) ja se vähän häiritsi tauluihin tutustumista. Olisikohan parasta mennä heti aamusta museon avauduttua välttääkseen ruuhkaa?

Vaikka et raaskisi maksaa 8 euron pääsymaksua, käy kurkkaamassa museon laadukasta kauppaa. Myytävänä on kaikenlaista Picasso-kuoseilla varustettua käyttötavaraa.

Museon näyttelyitä ei saanut kuvata, joten siksi yhtään sisäkuvaa ei ole. Mukavia tuliaisia Picasso-kuosissa. Museon sisäpihalla oli pieni viehättävä kahvila.

Museo Carmen Thyssen

Lähellä Picasso-museota Plaza de la Constitucion aukion vieressä on kokoelmaltaan laaja espanjalaisen taiteen museo Carmen Thyssen. 1500-luvulta peräisin olevassa palatsirakennuksessa on yksityiskokoelmaan pohjautuvaa taidetta kolmessa kerroksessa.

Taulujen pääpaino on 1800-luvun teoksissa, erityisesti andalusialaista kulttuuria kuvaavissa maalauksissa. Olen käynyt tässä museossa joskus aikaisemmin ja nyt muistin, miksi runsaasta kokoelmastaan huolimatta tämä museo ei oikein tehnyt vaikutusta tälläkään kertaa.

Carmen Thyssen museossa on tajuton määrä romantiikan ajan maisemia sekä tauluja, jotka kuvaavat flamencotanssijoita, härkiä, andalusialaisia fiestoja ja patiopihoja. Kun nämä aihepiirit jatkuvat huone toisensa jälkeen, kiinnostus ei  jaksanut aivan täysillä pysyä yllä.

Loppua kohden kokoelma kuitenkin parani ja viimeisistä huoneista löysin omaan makuuni melkoisia helmiä. Laatumuseo tämä joka tapauksessa on. Pääsymaksu aikuiselta 10 euroa.

Näyttelyn lopussa tuli mm. tämmöinen helmi vastaan. Taiteilija Enrique Martinez Cubells.

Malaga museo (Museo de Malaga)

Matkailutoimiston turistineuvojan suosituksesta etsin käsiini melko uuden Malaga museon, joka sijaitsi katedraalin takana meren puolella puiston vieressä. Entisessä merenkulun tullitalossa sijaitseva museo on maakunnallinen museo, jonka ensimmäisessä kerroksessa on espanjalaisen taiteen museo ja toisessa kerroksessa arkeologinen museo.

Tämän museon maalauskokoelmasta pidin paljon. Erityisesti 1900-luvun taiteesta löytyi paljon tauluja, jotka olivat itselleni kovin mieluisia. Olipa täällä jokunen Picassokin. Mielenkiintoista muuten oli, että sain kulkea näyttelyhuoneesta toiseen aivan yksikseni. Vasta seuraavan kerroksen arkeologisella museo-osalla näin muitakin kävijöitä.

Kannattaa poiketa varsinkin, kun EU-maiden kansalaisilta sisäänpääsy on ilmainen.

Uudempi taide oli mieleeni.Picasso oli myös taitava keramiikkataiteilija.Yläkerran arkeologinen näyttely ei ollut ihan oma juttuni, mutta pätkän kaunista mosaiikkilattiaa sieltä löysin.

Nykytaiteen museo CAC Malaga (Centro de Arte Contemporáneo de Malaga)

Tarkoitukseni oli vielä tällä reissulla käydä tutustumassa 2015 avattuun Malagan Pompidou keskukseen, mutta väsymys iski tässä vaiheessa. Koska tuo nykytaiteen museo kiinnostaa sen verran paljon, päätin varata sille ihan oman päivän tai no, ainakin puolikkaan.

Sen sijaan suunnistin kierrokseni päätteeksi katsomaan kaupungin toista nykytaiteen museota Malagan CAC:ta. Varsinkin kun tämä museo sijaitsi paluumatkani varrella aivan paikallisjuna-aseman läheisyydessä.

Entisessä kauppahallissa oleva museo oli suppeampi kuin oletin. Luin aiemmista arvosteluista, että museossa on mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä, mutta ainakin tällä kertaa kokemus jäi vaisuhkoksi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen. Muuten tämä näyttely ei ainakaan minua vakuuttanut.

Tuossa aiemmin mainitsin, että Malagassa on Pariisin Pompidou-keskuksen sivumuseo. Tiesitkö, että Malagasta löytyy myös Pietarin venäläisen museon ainut ulkomainen sivupiste? 2015 avattu Malagan venäläinen museo sijaitsee samassa rakennuksessa Malagan automuseon kanssa.

Tämähän on hyvä kombo. Mies voi mennä automuseoon, sillä aikaa kun itse herkuttelen taiteella. Seuraavalle kerralle jäi vielä paljon kiinnostavaa taidetta tutkailtavaksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Miten onnistui Fuengirolassa lomailu huonosti liikkuvalta anopilta?

Asioita ja tekemisiä joutuu tarkastelemaan hyvin eri tavoin silloin, kun liikkuminen on vaikeaa. Tervejalkaisena ei tule juurikaan kiinnittäneeksi huomiota siihen, minkälaisia nousuja vaikkapa kulkuvälineisiin tai kauppakeskuksiin on.

Lonkkaleikkauksesta toipuva anoppini on ollut meillä Fuengirolassa vieraanamme viimeiset kaksi viikkoa. Koska liikkumiskyky ja jaksaminen on rajallista, päiväohjelmaa on pitänyt miettiä ensisijaisesti mahdollisimman esteettömän liikkumisen kannalta.

Samalla on tullut itsekin tajuttua, miten hienosti koko Aurinkorannikolla on liikuntaesteiset otettu huomioon. Kulkuväylät ovat kynnyksettömiä ja tasaisiksi päällystettyjä vaikka pyörätuolilla kulkea, junissa on vaunuja, joihin pääsee ilman portaiden nousua ja paikallisbussit pystyvät kallistamaan autoa niin, että huonojalkaisen on helpompi nousta kyytiin. Ja mikä parasta, lumessa ei tarvitse köpötellä tai jäisillä teillä liukastella.

Niin ja menipä täällä melkein mihin tahansa kaupunkiin, joka paikassa on iso osa keskustaa pyhitetty vain jalankulkijoille. Päällystettyjä autottomia kävelykatuja on neliömääräisesti melkoisesti.

Anoppi valitti sitä, että Suomessa on julkisilla paikoilla liian vähän penkkejä, missä voisi tarvittaessa levähtää. Costa del Solilla penkeistä ja istumapaikoista ei ole pulaa. Kun anopin kanssa kuljettiin niin kaupungin keskustoissa, ostoskeskuksissa kuin rantakaduilla, istumapaikkaa ei koskaan tarvinnut kaukaa hakea.

Etenkin Fuengirolan penkein reunustettu rantakatu Passeo Maritimo on ihanteellinen broadway huonosti liikkuvalle. Mukavaa on istahtaa merimaisemista ja auringosta nautiskelemaan aina silloin, kun jalkaa painaa. Tällaista menoa iäkkäämpikin jaksaa.

Köpöttelimme usein hiljakseen asunnoltamme pitkin rantakatua kohti Fuengirolan keskustaa. Pysähdyimme väliin kahville tai nälän vaivatessa johonkin ravintolaan. Joskus tilasimme listalta tapaksia, väliin söimme hinta laatusuhteeltaan loistavia päivämenuita (menu del día), joskus poikkesimme vain viinilasilliselle.

Kerran söimme Fuengirolan rantakadulla Bolichesin kaupunginosassa olevassa uudehkossa buffet-ravintolassa. Vaikka en juuri mikään buffet-pöytien suuri suosija olekaan, tätä ravintolaa voi suositella. Lisäarvoa perinteiseen buffet-pöytään toivat hyvät sushit ja tuoreet merenelävät.

Mustekalojen, simpukoiden ja kalojen valikoimasta pystyi kokomaan toivomansa setin ja kiikuttamaan sen kokin valmistettavaksi. Sama systeemi toimi myös kanavartaiden ja isohkojen pihvien kanssa. Lisäksi valittavana oli erilaisia salaatteja, lämpimiä ruokia ja jälkkäreitä. 15 euron hintaan sisältyivät myös viinit, oluet ja virvokkeet. Erinomainen hinta laatusuhde minusta, vaikka paikka ei itsessään mikään erityisen viehättävä ollutkaan.

Buffalla jaksaa.Ja välillä mentiin tapaksilla.

Huonosti liikkuvalle iloa on myös siitä, että Espanjassa taksilla ajaminen on melko edullista. Jos olimme kauempana kotoa ja anoppia alkoi väsyttämään, hyppäsimme taksin kyytiin ja hurautimme kotiin. Fuengirolan keskusta-alueella taksimatkan hinta kaupunginosasta toiseen liikkuu kuuden – kahdeksan euron hujakoilla.

Paikallisjuna on kätevä keino tehdä pieniä päiväretkiä lähikaupunkeihin. Torremolinos on yksi omista suosikeistani, jossa kävimme myös anopin kanssa vähän shoppailemassa. Keskusta-alue on tiivis ja helppokulkuinen monine kävelykatuineen. Pienellä alueella on paljon liikkeitä ja ravintoloita, joten kovin pitkää matkaa ei tarvitse näiden palveluiden perässä talsia.

Viimeisen lomapäivämme vietimme yhdessä Aurinkorannikon valkoisista kylistä Benalmádena pueblossa. Ihana aurinkoinen päivä houkutteli kuljeskelemaan kauniilla viherkasvein koristelluilla kujilla ja istuskelemaan kylän aukioiden terasseilla päivää paistattelemassa.

Taksilla päästiin jälleen kätevästi kotiin. Vielä ennätettiin hetkeksi omalle parvekkeellemme auringosta nauttimaan. Eilen ja tänään on ollut kovin kesäisen tuntuista ja lämpömittari kivunnut kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Jopa perhoset näyttivät ilmaantuneen maisemaan. Olisiko niin, että Costa del Solilla talven selkä alkaa taittumaan?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Kohti valoa

Muovimukissa helmeilee kylmä kuohari (samppanjaa ei SASilta saanut). Voi autuus. Istun lentokoneessa jälleen matkalla Fuengirolan talvikotiin. Takana kolme viikkoa töitä Suomessa. Kolme viikkoa epäterveellistä nysväyselämää ja kärvistelyä talvipakkasissa. Ihan oma vika.

Toiset meistä ovat talvi-ihmisiä, toiset eivät. Kuulun itse niihin, joille talvi on vuosi vuodelta käynyt yhä suuremmaksi rasitteeksi. Kylmyys jäytää, elämä rajoittuu seinien sisälle ja elämänlaatu heikkenee pimeään.

Kuvittelin, että kestän kylmää ja pimeää tänä vuonna paremmin, kun olen voinut viettää mukavan siivun talvea Espanjan auringossa. Tässä kävikin nyt päinvastoin. Suomeen tullessa mieliala kääntyi miinukselle vähän kuin ulkolämpötila. Nyt kun tiedän, millaista elämä talvikuukausinakin voi olla, kontrasti tuntui niin valtavalta ja paluu normaaliin entistä vaikeammalta. Talvi maistuu entistä vähemmän.

Vietin viimeiset kolme viikkoa Suomessa lähestulkoon seinien sisällä ja poistuin ulos vain tapaamaan muutamaa läheistäni tai kun oli ihan pakko. Asiakaskäynnit täytyi hoitaa ja välillä hankkia täydennystä tyhjyyttä kumisevaan jääkaappiin. Söin kaapeista miehen viime kesäisen Lapin reissun jäljelle jääneet retkimuonat sekä pakastimen annin vanhasta pullapitkosta haukifileisiin, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen jo ajat sitten. Ei vaan tehnyt mieli mennä ulos muuta kuin pakon edessä.

Jumiuduin totaalisesti tietokoneen taakse niin työ- kuin vapaa-ajalla. Tiedän, tiedän. Olisi pitänyt mennä lenkille. Astua raikkaaseen ulkoilmaan saamaan happea ja liikuntaa. Punaposkisena ja reippaana nauttia talven kauneudesta.

Ja kaunistahan ulkona kieltämättä olikin. Aurinkokin näyttäytyi aika ajoin, puhtaan valkoinen hanki kimmelsi ja huuruiset puut lumikuorman alla olivat kuin veistoksia, jotka kutsuivat talvigalleriaan. En vaan halunnut ulos. Kylmyys tuntui epämiellyttävältä. Katselin tätä hyytävää kauneutta mieluiten lämpimän kotini ikkunoista. Herra paratkoon, siellähän oli välillä enemmän miinusta kuin meidän pakastimessa.

Jos ei pakkanen pitänyt luontoa kurimuksessaan, sitten satoi lunta. Ja kyllähän sitä satoikin. Lähes joka ikinen päivä. Valkoinen kurittaja vieraili tiheään ja lumipatja pihallamme vain kasvoi. Mietin kuinka pitkään keväällä menee, ennen kuin tämä kaikki lumi sulaa. Jos hyvin käy, minun ei tarvitse olla sitä katsomassa.

Sen sijaan vedin paketista suoraan kylmiä nakkeja, söin mielialalääkettäni tummaa suklaata, nukuin paljon ja kärvistelin. Kuivassa sisäilmassa iho hilseili ja päänahka kutisi. Kuin pieni lapsi laskin kuinka monta yötä piti vielä nukkua, että pääsen takaisin Aurinkorannikolle. Väliin tuntui, etten jaksa millään odottaa.

Ikävä kyllä kovin pitkää jaksoa en pysty tällä kertaa Fuengirolassa viettämään ennen seuraavaa työrupeamaa. Mutta jokaisesta päivästä, jonka voin Costa del Solilla viettää, olen onnellinen. Ja siitä olen niin iloinen, että edessä on taas jakso jos ei niin lämpimiä päiviä, niin ainakin aurinkoisia, toivottavasti. Anoppiani lainaten: lunta on vähemmän kuin kotona 🙂

Minun päiväni ovat hetken valoisia.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista