Browsing Category

Andalusia

Caminito del Rey – huikea vaellusreitti pitkin vuorenseinämiä

Voi ei! Miksi juuri tänään pitää sataa? Taivaalla on mustat pilvet ja kaikki säätiedotukset ennustavat päivälle rankkaa sadetta. Tänään olin päättänyt voittaa itseni.

Olimme lähdössä Caminito del Reylle, Kuninkaan polkuna tunnetulle Malagan maakunnassa sijaitsevalle vaellusreitille. Kastumista enemmän huolestutti se, että kovalla sateella ja tuulella vuorenrinteitä kulkeva reitti saatetaan kokonaan sulkea.

Jännitti minua kyllä vähän muutenkin. Vaikka en pode mitään superkovaa korkeanpaikankammoa, en siltikään erityisesti viihdy missään korkeuksissa. Tiedättekö sen inhottavan tunteen, kun korkeissa paikoissa huimaa ja tuntuu kuin jokin outo voima imaisee sinut alas?

Olin nähnyt Caminito del Reystä kuvia, joissa kapeat vaellusreitit kiemurtelevat järkyttävissä korkeuksissa vuorten seinämillä kuin tyhjän päällä. Selviäisinkö pyörtymättä?

Reitille saavuttiin tunnelin kautta. Kypärät päähän ja valmiina lähtöön. Alkumatka kuljettiin vähän alempana.

Meidän onneksemme säätiedotus ei ihan pitänyt paikkaansa ja sade kasteli hetkittäin vasta kun olimme selvittäneet reitin jo loppumetreille. Valokuvaamisen kannalta oli tietysti ikävää, että pilvirintaman alla miljöö ei ollut parhaissa väreissään ja alhaalla kanjonissa virtaava Guadalhorce joki näytti masentavan ruskealta.

Siltikin Caminito del Rey oli upea ja kannatti ehdottomasti kokea. Yli 400 metrin korkuiset pystysuorat kalliojyrkänteet antavat maisemalle melkoisen perspektiivin. Alhaalla rotkossa kuohuu joki, yläpuolella lentelevät korppikotkat ja sinä kuljet jossain välimaastossa metrin levyistä kävelysiltaa pitkin. Mitään vastaavaa en ole koskaan aiemmin kokenut.

Vaikka reitillä on hurja maine menneisyydestä yhtenä maailman vaarallisimmista vaellusreiteistä, tänä päivänä se on suosittu matkailunähtävyys, jossa ei ole mitään pelättävää. Ainut pelättävä asia minusta on omassa päässä oleva korkeanpaikanpelko.

Reitti rakennettiin alunperin voimalaitoksen patotyömiesten toimesta huoltoreitiksi 1900-luvun alussa. Tosin jonkun tarinan mukaan rakennusmiehinä käytettiin vankeja, jotka rakensivat kävelysiltoja vuoren seinämille henkensä uhalla. Nimi Caminito del Rey eli Kuninkaan polku tulee siitä, että Espanjan kuningas Alfonso XIII kulki itse reittiä pitkin padon avajaisiin.

Aikojen saatossa kävelyreitti rapistui ja pääsi huonoon kuntoon. Siltikin jotkut hurjapäät halusivat kokea hieman adrenaliinipiikkejä sillä seurauksella, ettei kuolonuhreilta ja onnettomuuksilta vältytty. Polku suljettiin vuonna 2000 ja se avattiin uudelleenrakennettuna vuonna 2015. Nyt siitä on kehkeytynyt yksi Andalusian suosituimmista matkailunähtävyyksistä.

Vanha reitti kulkee alla.Lankkusillat johtivat aina vain korkeammalle.

Reilun seitsemän kilometrin reitti on helpohko ja siitä selviää ihan tavallisella kävelykyvyllä ja peruskunnolla. Vaikeakulkuista maastoa ei ole ja nousutkin tapahtuivat portaita pitkin. Kolmisen kilometriä kuljetaan vuoren seinämille rakennetuilla lankkusilloilla ja muu osa reitistä kulkee melko tasaista metsätietä pitkin.

Caminito del Reylle ajaa Malagasta ja Fuengirolasta reilussa tunnissa. Julkisillakin kuulema pääsee juna/bussi -yhdistelmällä. Haastavinta näyttäisi olevan lippujen saanti. Yritin itse hankkia meille määräkiintiöitettyjä lippuja noin pari viikkoa ennen ajateltua matkaa. Olin kuitenkin auttamattomasti myöhässä. Liput olivat loppuunmyyty kaikille toivomillemme päiville. Lippuja pääsee ostamaan täältä.

Käännyimme matkatoiveissamme valmismatkojen puoleen, mikä osoittautuikin hyväksi ja helpoksi vaihtoehdoksi. Ostimme matkapaketin Torreblancan rantakadulla sijaitsevalta Exchange Antonio -nimisestä yrityksestä.

38 euron hintaan sisältyi edestakainen bussimatka, aamiainen huoltoasemalla ennen reitille lähtöä, sisäänpääsylippu ja opastus englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Ainut miinus oli, että mennen tullen aikaa tuhraantui paljon siihen, että bussi noukki matkalaisia Benalmádenan ja Torremolinoksen hotelleilta.

Vaivattomuuden lisäksi oli mukavaa, että reitin kulkuun oli varattu riittävästi aikaa. Alunperin pelkäsin, että joudumme kulkemaan yhdessä ryhmässä, mutta turhaan. Meille annettiin päätepisteelle bussin lähtöaika ja kukin sai kulkea omia menojaan tai halutessaan oppaan johdolla.

Eihän meitä yhtään pelota.

Miten sitten selvisin? Iskikö paniikki? Ei ollenkaan, kaikki meni ongelmitta. Yllätyin itsekin, etten kokenut missään kohtaa pelon tunnetta. Ympärille avautuvat näköalat olivat niin huikeat, että maisemahuumassa unohtui täysin, että välillä oltiin vuorenseinämällä jopa 100 metrin korkeudessa. Tasaiset lankkusillat tekivät reitin varmaksi astua, eikä siinä päässyt tuntemaan samaa epävarmuutta kuin luonnonpolkua pitkin astellessa.

Pari kuumottavaa kohtaa reitillä tosin oli. Toinen oli lasialustainen näköalapaikka, mutta sinnekään ei olisi ollut pakko mennä, jos olisi tuntunut pahalta. Kaikista pelottavin osuus minusta oli rotkon ylittävä riippusilta. Sekin meni ihan hienosti, kun kohdistin katseeni suoraan vastapuolelle enkä jäänyt pälyilemään alas. Onneksi silta ei myöskään paljoa keinunut.

Reitin jännittävin osuus. Loppu olikin sitten leppoisaa kulkua kauniissa maisemissa. Reitin voi kävellä vain yhteen suuntaan pohjoisesta etelään.

Nyt jälkeenpäin kun katselin polulta otettuja valokuvia, reitti näyttää minusta niissä hurjemmalta kuin sen todellisuudessa koin. Jos vähänkään emmit, että uskallatko, uskalla! Kokemus oli hieno ja luontokokemuksena kerrassaan erilainen. Olisi kyllä jäänyt harmittamaan, jos ei olisi tullut mentyä. Yksi hieno kokemus olisi jäänyt saamatta.

Caminito del Reysta kirjoitti hiljattain myös Gia Matkakuume -blogissa.

www.caminitodelrey.info/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusian Arcos de la Frontera – historialla kuorrutettu valkoinen kaupunki

Puikkelehdimme autollamme valkoisten talojen labyrintissa pitkin yksisuuntaisia katuja. Määränpäämme oli ylhäällä yli 150 metrin korkeudessa sijaitseva Parador-hotellimme.

Tiet kävivät yhä kapeammiksi ja siinä kohtaa, kun sukelsimme kaupungin vanhan muurin aukosta sisään, olin lähes varma ettemme mahtuisi. Teki mieli vetää auton sivupeilit sisäänpäin. Mahduimme sittenkin, nipin napin.

Olimme saapuneet Andalusian Arcos de la Fronteran vanhaan kaupunkiin, vajaan 70 kilometrin päähän tunnetummasta kaupungista Cadizista. Valkoisen kaupungin kellotapulin kellot soittivat meille tervetuloa jymeästi kumahdellen.

Vanhan kirkon ja hotellimme lisäksi Plaza del Cabildon -aukiota reunustivat kaupungintalo ja sen takaa uhmakkaasti nouseva Arcosin keskiaikainen linna.

AjoväyläAjanilmoittajaOlikohan ihan hyvä juttu kaupungintalon rakentaminen keskiaikaisen linnan kupeeseen?Paradorista aukesi hienot näkymät.

Arcos de la Fronteran nimi on suomennettuna rajan kaaret, joka juontaa sen vanhaan historiaan. Keskiajalla kaupunki oli muslimien Taifa de Arcos -kuningaskunnan pääkaupunki ja siltä ajalta on myös hotellimme vastapäätä kurottava Arcos de la Fronteran linna. 1200-luvulla kaupunki on ollut rajakaupunki Espanjan valtataisteluissa maureja vastaan.

Kristittyjen ottaessa vallan 1400-luvun lopulla kaupungista tuli Arcosin herttuakunnan pääkaupunki ja linna sai uudet asukkaat, Arcosin herttuat. Tuolloin myös Cabildo-aukion pohjoislaidalla oleva maurien moskeija sai väistyä barokkigoottilaisen kirkon tieltä.

Tuntui jotenkin ihmeelliseltä seistä yhtäkkiä kaiken tuon historian keskiössä. Kaukana alhaalla virtasi Andalusian pisin joki Guadalete, joka on nähnyt kaiken tämän myllerryksen vuosisatojen ajan.

Tämä hienolla näköalapaikalla sijaitseva historiallinen aukio olisi ansainnut minusta loistavammat puitteet. Nyt se on lähinnä parkkipaikka. Liekö käytännön syistä johtuvaa, sillä linnan edessä on Arcos de la Fronteran kaupungintalo ja sitä vastapäätä hotellimme. Parkkipaikkatarve vanhassa kaupungissa on huutava.

Näistä huppupäistä tulee kyllä mieleen ihan muut tyypit…

Majapaikkamme Parador de Arcos de la Frontera, entinen oikeustalo, on saanut uuden elämän hotellina. Ja oikein hyvän sellaisen on saanutkin. Linnamainen hotelli on täynnä tunnelmaa, mielenkiintoisia yksityiskohtia ja wau, mitä näköaloja.

Nyt jälkeenpäin mietin, että tuli ehkä säästettyä väärässä kohtaa. Olisi sittenkin pitänyt ottaa kalliimpi parvekkeellinen huone, josta aukesi näköalat pitkälle laaksoon ja vuorille. Näistä näköaloista toki pääsi nauttimaan hotellin muissa tiloissa. Jos täällä suunnalla liikut, hiekkakivijyrkänteen laitamalla sijaitsevan hotellin terassilla kannattaa nauttia kahvikupponen vaikka et hotellissa yöpyisikään.

Parador de Arcos de la Frontera

Palataanpa Arcos de la Fronteran kaupunkiin. Ei uskoisi, että tässä kaupungissa (tekisi mieli sanoa kylässä) on peräti noin 30 000 asukasta. Kaupunki jakautuu alhaalla olevaan uuteen kaupunkiin, jokilaaksoon ja ylhäällä olevaan valkoiseen ”kylään”.

Vähän jäi harmittamaan liian lyhyeksi osoittautunut visiittimme. Olisi pitänyt antaa kaupungille ehdottomasti ainakin kaksi yötä. Yhden yön pikakäynnillä ehdimme hädin tuskin tutustua tähän historialla kuorrutettuun osaan.

Arcos de la Fronteran vanha kaupunki kuuluu Andalusian valkoisten kylien matkailureitistöön (ruta de los pueblos blancos). Joidenkin mielestä ylhäällä hiekkakivikukkulalla sijaitseva vanha kaupunki on yksi kauneimmista kylistä, valkoisten kylien kuningattareksi kutsuttu.

Ihan äkkiä ei tule mieleen mukavampaa tapaa viettää matkapäivää, kuin eksyä tällaisen kylämäisen kaupunginosan kapeille labyrinttikujille. Istuutua väliin lasilliselle paljon nähneiden kiviseinien varjoon ja vaan fiilistellä.

Luin jostain, että Arcos del Frontera on suosittu matkailukohde, mutta ainakin maaliskuun alkupuoliskolla siellä sai hyvin rauhakseltaan kuljeskella. Muutama harva turisti siellä täällä ja muutama paikallinen istumassa sherrylasillisella kantakuppilassaan.

Illalla sängyssä mietin kaupungin vanhaa linnaa, jonne ei päässyt, koska se on yksityisomistuksessa. Yritin myöhemmin uteliaisuuttani löytää tiedon kuka kumma omistaa tuollaisen mittavan historiallisen rakennuksen. Uusi omistaja on ostanut romahtamispisteessa olleen linnan vanhalta aatelissuvulta 1990-luvulla ja kunnostanut sen. 1993 linna on julistettu Espanjan kulttuuriperintökohteeksi. Tietoa siitä kuka on omistaja en löytänyt.

Historia on Arcos del Fronterassa läsnä kaikkialla.

Ennen nukahtamista aukion vanha kellotorni ilmoitti kumeilla lyönneillä kellon olevan 11. Koska huoneemme sijaitsi aivan kellotornin vieressä, mekkala oli melkoinen. Mietimmekin, että mahtaako nukkumisesta tulla mitään. Kuulin vielä puoli kahdentoista lyönnin ja sitten nukahdin. Liekö kellot yöksi vaimennettu tai sitten vaan nukuimme tosi sikeästi. Historian havina oli täyttänyt pääni.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Antequera – kaupunki, jolla on andalusialaisen maalaisserkun sielu

Kun suurin osa Aurinkorannikon kaupungeista on jo nähty, uteliaisuus ajaa syvemmälle sisämaahan.

Ihan Andalusian sydämessä, noin 60 km Malagasta pohjoiseen, on historiallinen kaupunki Antequera. Jo nimikin viittaa antiikkiin ja muinoin kaupunkia hallinneisiin roomalaisiin.

Me eksyimme Antequeraan oikeastaan siellä olevan Parador-hotellin ansiosta. Paradorit ovat Espanjan valtion ylläpitämiä hotelleja, jotka ovat joko historiallisesti merkittävissä rakennuksissa tai ne sijaitsevat luonnon kauniilla paikalla. Ja sitten ovat Antequeran kaltaiset kaupunki-Paradorit, jotka toimivat jonkin asteisina rauhoittavina keitaina.

Parador de Antequera

Samalla oli mahdollisuus tutustua vanhaan andalusialaiseen kaupunkiin, jota turismi ei paljoa heiluttele. Ja sellainen Antequera juuri oli, aito ja hyvin periandalusialainen. Aukioita, kirkkoja, puistoja, valkoisia taloja, härkätaisteluareena ja kaupungin kruununa ylhäällä maurien rakentama linnake.

Ylös Alcazaban linnoitukseen kannattaa ehdottomasti kivuta. Ylhäältä avautuvat hienot näkymät reilun 40 000 asukkaan kaupungin ylle ja sitä ympäröivään vuoristoon. Neljän euron pääsymaksu kannattaa maksaa ihan jo näköalojen takia.

Kaupungin laitamilla sijaitsevat Unescon maailmanperintöluetteloon listatut dolmenit eli tuhansia vuosia vanhat hautakammiot ovat monille kaupungin merkittävin nähtävyys. Me jätimme nämä kuitenkin väliin, sillä tässä kohden myönnän moukkamaisuuteni. Erilaiset arkeologiset löydöt eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini.

Sen sijaan kiersimme kaupungin katuja, ihastelimme kauniita rakennuksia, nautimme lähes helteisestä kevätkelistä ja istuskelimme siellä sun täällä paikalliselämää aistimassa. Tapamme mukaan bongasimme myös tukun kiinnostavia ravintoloita ja maistelimme tapaksia muutamissa paikoissa. Vähän jäi sellainen kuva, että Antequerahan taitaa olla ihan kelpo ruokakaupunki.

Venytimme nälkäämme iltaa varten, sillä olimme päättäneet syödä hotellimme ravintolassa. Päätös oli hyvä, sillä Parador de Antequeran ravintolan menu oli erinomainen. En tosin tiedä miksi menu oli ilmiselvästi mitoitettu sumopainijoille, sillä osa annoksista oli aivan älyttömän suuria. Meidän mielestä yhdestä menusta olisi hyvin syönyt kaksi.

Hotellin aamiainen oli ihastuttava. Herkullisia juustoja, tuoreita hedelmiä, maukkaita leikkeleitä ja valtaisa valikoima erilaisia leivonnaisia. Näyttää olevan maan tapa, että makeaa on aamiaispöydässä enemmän kuin tarpeeksi.

Jos yövyt Paradoreissa, aamiainen kannattaa ehdottomasti sisällyttää varaukseen. Kolmen Parador-kokemuksen perusteella, näissä hotelleissa on minusta yhdet parhaimmista hotelliaamiaisista, mitä Espanjassa on tullut eteen.

Ei Antequerassa minusta mitään ihmeellistä näkemistä ole, mutta mukava ja käymisen arvoinen kaupunki se joka tapauksessa on. Kaupungin aitous on ehkä sen paras anti.

Samaa mieltä näyttää olleen myös Malagassa asuva Eeva Eevagamunda -blogissaan. Eeva nimesi Antequeran Andalusian valkoisten kylien isoveljeksi. Ja sitä se varmasti on. Kaunis kylä, joka on naamioitunut kaupungiksi. Vai onko se sittenkin maalaisserkku, joka yrittää olla enemmän kaupunkilainen kuin onkaan?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

On siis kevät, kuljen Välimeren rantaa

Eipä paljoa uskoisi, että Espanjassa eletään vielä talvikautta, sillä virallisesti maa siirtyy kevätaikaan vasta 21.3. Minusta Aurinkorannikolla tuoksuu ja tuntuu jo ihan kesältä.

Olin helmikuussa reilut pari viikkoa Suomessa ja kun palasin kuun lopussa Fuengirolaan takaisin, tulin suomalaisittain katsottuna kesään. Muutos on ollut ällistyttävän nopeaa. Linnut konsertoivat, puut vihertävät ja kaikkialle on puhjennut kukkia. Jossei ihan täyttä kesää eletä, niin Costa del Sol kihisee joka tapauksessa kevättä.

Koko Fuengirola näyttää heräilevän talviunestaan. Kaupungin rannoilla on elämää ihan eri malliin kuin aiemmin ja koko talvikauden kiinni olevat ravintolat ovat alkaneet availla oviaan. Mansikkakausi on hippeimmillään ja mansikoita saa halvimmillaan jopa euron kilohintaan.

Shortsit on saanut kaivaa esiin ja auringossa tuntuu paahteiselta. Jopa niin kuumalta, että terasseilla hakeutuu jo mieluimmin varjopöytiin. Toissapäiväisen pitkän aurinkolenkin jäljiltä päänahka on palanut ja käsivarsissa on uusi vaaleanpunainen sävy.

Siltikin lämpö tuntuu niin ihanalta, että tekisi mieli olla ulkona kaiken aikaa. Kulkea kilometritolkulla merenrantaa, työntää varpaansa hiekkaan ja antautua auringolle. Kuka muistaakaan enää lunta ja pakkasta?

Kukkahattutäti minussa on ottanut taas vallan. Fuengirolaan muuton alkuaikoina jaksoin kuvata innolla palmuja ja appelsiinipuita. Nyt niistä on tullut arkea ilman, että niitä juurikaan huomaa.

Sen sijaan kameran linssiin ovat päätyneet kaikkialla keltaisenaan kukkivat mimosat, punaisen eri väreissä hehkuvat ihmeköynnökset eli bougainvilleat ja violetit jakarandat. Joulutähdet katukuvassa ovat vaihtuneet värikkäisiin kesäkukkiin.

Puu täynnä punaisia pulloharjoja. Tietääkö kukaan nimeä tälle hauskalle puulle?Jopa kaktukset ovat intoutuneet kukkimaan.

Kevättä rinnassa tuntuu olevan itsellänikin. Sellaista hulvatonta fiilistä, joka aiheuttaa levottomuutta ja saa tekemään kaikkea hauskaa. Kuten hyppäämään hetken mielijohteesta valkoisen hevosen selkään.

No, ei nyt ihan oikean. Yhtenä iltana bongasimme ystäväni kanssa Fuengirolan rantakadulta vanhan ajan karusellin. Tiedättehän sellaisen kauniin kokonaisuuden, missä valot vilkkuvat, musiikki soi ja hevoset ja eksoottiset eläimet pyörivät ympyrää. Hetken päästä me kaksi täti-ihmistä istuimme uljaina ratsujemme selässä ja jakelimme ohikulkijoille kuninkaallisia vilkutuksia.

Voisiko joku kertoa kuinka tänne selkään pääsee?

Costa del Solin kaupat pursuavat herkullisen värisiä kesävaatteita ja kenkäkaupoissa talvisaappaat ovat saaneet väistyä sandaalien tieltä. Voitte uskoa, että ihanaa valikoimaa riittää.

Ystäväni kanssa pidettiin naistenpäivä eli pyhitimme puoli päivää puhtaasti shoppailulle. Kun Fuengirolan Los Bolichesin kaupunginosasta lähtee kulkemaan bussikatuna tunnettua katua keskustaa kohden, vaatekauppoja piisaa väsymiseen saakka.

Raskasta päivää piti tietty virkistää väliin lasillisella kuohuvaa. Yksi lempipaikkojani tähän on Tatin -nimisen ravintolan terassi Plaza Chinorros -aukiolla vanhassa keskustassa. Laatucavaa ja hymyilevää palvelua. Välillä naurattaa tarjoilijan ja minun välinen kommunikointi. Tarjoilija puhuu minulle huonoa suomea, minä taasen hänelle vieläkin heikompaa espanjaa.

Löysimme muuten Fuengirolasta aivan loistavan ruokapaikan, Onko teistä kukaan kokeillut Fuengirolan Constitucion aukion lähellä olevaa Arte y Cocina -ravintolaa? Harvoin kohtaa niin täydellistä ruokakokemusta, jossa ei yksikään osatekijä sakkaa.

Ravintolan miljöö on pelkistetyn trendikäs, mutta kotoinen. Tarjoilijalla oli pilkettä silmäkulmassa, mutta taattua ammattitaitoa. Ja se ruoka! Maukasta, mietittyä ja kaunista, tekisi melkein mieli sanoa täydellistä. Tämä italialaisomisteinen ravintola todella tekee ruuasta taidetta.

Miehen kanssa on väliin pelattu aamuisin padelia. En ollut kuullutkaan kyseisestä pelistä ennen ensimmäistä Fuengirola-matkaani. Kyse on mailapelistä, joka on vähän kuin tenniksen ja squashin välimuoto ja jota pelataan lyhytvartisilla reikämailoilla tenniskenttää pienemmällä kentällä.

Eipä me juurikaan säännöistä mitään ymmärretä, kunhan nyt lätkitään. Aikamoisen suosittu peli näyttää tällä alueella olevan ja ennen kaikkea superhyvää liikuntaa. Sitä en vaan ymmärrä, kuinka tästä pelistä saa aina takapuolen niin kipeäksi?

Useamman Fuengirolassa vietetyn kuukauden jälkeen mietittiin miehen kanssa sitä, onko meille kertaakaan tullut kyllästymisen tunnetta. Sellaista tylsistymisen tunnetta, kun ensi-ihastus laantuu ja arki astuu kuvioihin. Ihan vilpittömästi, ei ole tullut. Ei kummallekaan. Ei ainakaan vielä.

Melkeinpä meille on käynyt päinvastoin. Fuengirolaan on ollut helppoa kotiutua ja mitä enemmän sitä on oppinut tuntemaan, sitä mukavampaa tarjontaa kaupungista löytyy. Costa del Solin alue taas on yllättänyt monipuolisuudellaan ja koko Andalusia taas ihastuttanut historiallisilla kaupungeillaan ja tunnelmallisilla kylillään.

Niin, tässä kohtaa on vain yksi huoli. Aika käy vähiin. Huhtikuun loppu koittaa nopeammin kuin toivoisi, ja jossain siellä siintää kotiin lähdön aika. Sitä ennen ottakaamme tästä ihanuudesta irti kaikki mahdollinen. Salud hyvälle keväälle!

Matkakuume -blogin Gia on ollut samoissa fiiliksissä jo kuukausi sitten. Naurattaa miten samanlaiset tuntemukset mielessä käy, jopa ihan saman biisinkin kautta:  On siis kesä, kuljen Fuengirolan rantaa

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Fuengirolasta tuntemattomampaan Andalusiaan. Kokemuksia auton vuokraamisesta.

Yhteistyössä: Jeti Costa autovuokraamo, Fuengirola

Kaksi pariskuntaa, vuokra-auto, vaihtelevat vuoristomaisemat ja vanhat valkoiset kylät. Siinä kolmen päivän viitekehys reissulle, jossa kohtasin vähemmän tunnettua Andalusiaa.

Alankohan jo vähän toistaa itseäni, kun jaksan alituiseen hehkuttaa Andalusiaa? Mutta minkäs teet. Minusta vaan tuntuu, että vaikka kuinka paljon kiertäisin tätä Espanjan itsehallintoalueen eteläosaa, aina vaan löytyy uusia puolia ja mielenkiintoista nähtävää.

Niin kuin nytkin. Jeti Costa autovuokraamon Saabilla kiersimme ystäväpariskunnan kanssa Andalusian sisämaata vähemmän tunnetuissa kylissä ja kaupungeissa. Halusimme nähdä sellaisia paikkoja, joista löytäisimme aitoa andalusialaista elämänmenoa ja kauniita maisemia. Sellaisia kaupunkeja ja kyliä, joissa valkoiset talot hehkuvat auringon valossa ja joiden kapeilla kujilla vallitsee pysähtynyt tunnelma.

Historian havinaa ja aitoa, valkoista Andalusiaa.

Yksi valintaperusteemme oli myös majoitus. Valitsimme sellaiset kohteet, joissa pystyimme yöpymään mielenkiintoisissa Espanjan valtion omistamissa Parador-hotelleissa. Loppiaisen aikaan yövyimme miehen kanssa Rondan Paradorissa, joka oli yksinkertaisesti ihana. Tuo kokemus herätti uteliaisuuteni muita Paradoreja kohtaan.

Fuengirolassa toimiva, suomalaisomisteinen autovuokraamo Jeti Costa toimitti meille menopelin kotitalomme eteen sovittuna aikana. Loistopalvelua, joka tekee vuokrauksesta kerrassaan helppoa. Mikäli asut maksimissaan 20 kilometrin päässä Fuengirolasta, sinun ei tarvitse lähteä autoa mistään erikseen hakemaan. Se toimitetaan sinulle toivomaasi osoitteeseen. Niin auton toimitus- ja palautuspaikka on aina sovittavissa, oli se sitten lentokenttä tai asiakkaan majapaikka.

Valmiina lähtöön. Navigaattorit työssään.

Ensimmäiseksi ajoimme Fuengirolasta noin 80 kilometrin päässä sijaitsevaan keskiaikaiseen Antequeran kaupunkiin. Tämän Andalusian sydänmailla sijaitsevan pikkukaupungin parasta antia oli ehdottomasti sen aitous. Kaupungin elämä näytti verkkaiselta ilman, että turismi tai mikään muukaan sen elämänmenoa pahemmin haittaa.

Seuraavana päivänä matkamme jatkui vuoristomaisemissa kohti 185 metrin korkeudessa sijaitsevaa Cádizin maakunnan valkoista Arcos de la Fronteran valkoista kylää. Lisämaustetta matkaamme saimme poikkeamalla reilun 640 metrin korkeudessa sijaitsevassa suloisessa Olveran kylässä. Ilman autoa olisi tämänkin kylän kauneus jäänyt kokematta.

Anteguera sijaitsee aivan Andalusian sydämessä. Suloinen Olveran kylä ja mitkä näkymät ylhäältä.

Matkaa teimme kumpuilevissa maastossa, jota hallitsivat milloin vihannes-, hedelmä- tai oliivipuuviljelmät, milloin laitumilla laiduntavat härät ja lampaat. Näimmepä jossain kohdin ryhmän valtaisan kokoisia hanhikorppikotkiakin. Ensimmäinen kerta muuten minulle, kun näin tämän sortin lintuja.

Andalusiassa autoilemisen hyviä puolia on välimatkojen lyhyys. Mielenkiintoisia matkakohteita sijaitsee pienen välimatkan päässä toisistaan, joten matkapäiviä ei tarvitse kuluttaa pitkiin autossa istumisiin. Valinnan tekee vaikeaksi lähinnä se, mitä valita runsaasta ja mielenkiintoisesta tarjonnasta. Kun auto on alla, kaikkialle pääsee.

Kotimatkalla kurvasimme vielä sherrystään tunnetun Jerez de la Fronteran kautta ja lounastimme rannikolla kukkakaupunki Esteponassa.

Jerez de la Fronteran kauppahallissa kävi vilske. Esteponassa riittää kukkia.

Kolmen päivän andalusialainen roadtrip oli matkailua parhaimmillaan. Näimme paljon ilman, että ajokilometrejä karttui mittavasti. Yövyimme parissa kivassa hotellissa, söimme hyvin ja sukelsimme vanhojen pikkukaupunkien omaleimaiseen tunnelmaan.

Matka meni hyvin, tosin vajaan 70 kilometrin matkalla Olveran kylästä Arcos de la Fronteraan tuli tehtyä muutaman kymmenen kilometrin koukkaus. Autossamme sattui olemaan navigoiva apukuski sekä etu- että takapenkillä ja reitistä tuli hieman epäselvyyttä 🙂 No, pieni lisämatka rauhallisissa maaseutumaisemissa, ei sen ihmeempää.

Autoilu Andalusiassa on selkeää, tiet yllättävän hyvässä kunnossa ja liikenne sujuvaa. Espanjalaisten ajotapa on selkeästi rauhallisempaa kuin esimerkiksi ranskalaisten. Oikeastaan ainut vähän vaativampi osuus oli ajaessamme ylös Arcos de la Fronteran majapaikkaamme kaupungin korkeimmalle kohdalle.

Vanhan kaupungin kadut muuttuivat yhä kapeimmiksi ja mutkittelevimmiksi mitä ylemmäs ajettiin. Jossain kohdin jo tuntui, ettei millään mahduta ja minun teki takapenkillä mieli lausua pariin otteeseen aavemariaa. Perille kuitenkin päästiin onnellisesti ilman naarmun naarmua.

Apua, tuostako pitäisi ajaa? Mitä olisikaan matka ilman hyvää ruokaa ja viiniä? Arcos de la Fronteran Paradorissa oli linnamainen tunnelma. 

Autoreissun päätteeksi parkkeerasimme biilimme kotitalomme eteen, josta se autovuokraamosta noudettiin hetken päästä. Hyvästä ja huolehtivasta palvelusta kertonee myös se, että autoon unohtunut mieheni puhelin toimitettiin meille hetken päästä erikseen.

Koin Jeti Costan palvelukonseptin selkeäksi ja helpoksi. Auton kiinteään vuokrahintaan sisältyvät tarvittavat vakuutukset. Mikäli jotain sattuu, asiakas maksaa vain 350 euron omavastuun. Inhoan sitä, että autonvuokrauksen hinta saadaan tuntumaan edulliselta ilmoittamalla hinta ilman vakuutuksia. Ja sitten alkaa puljaaminen vakuutusviidakossa, jossa asiakkaan ymmärrys loppuu ja vuokrafirman rahastus alkaa.

En myöskään pidä siitä, että tililtä veloitetaan kaiken varalta useamman sadan takuumaksu, joka huonoimmassa tapauksessa palautetaan vasta viikkoja myöhemmin. Jeti Costa ei peri tällaista luottokortin katetta sitovaa maksua.

Jeti Costan autovuokraushinnat liikkuvat mallista riippuen vuorokaudelta 40 kympin tienoilla, viikolta alkaen 150 euroa. Autoja löytyy 2-paikkaisesta 9-paikkaiseen. Autojen lisäksi yritys vuokraa myös skootteria, senioriskootteria sekä erilaisia lastenvarusteita.

Paljon matkaavana nautin tällaisesta palvelun sujuvuudesta. Selkeää, luotettavaa toimintaa ja kaiken lisäksi voi toimia omalla äidinkielellään. Isojen globaalien autovuokraamojen sijaan tuntuu myös paremmalta toimia pienen perheyrityksen kanssa. Turvallisuutta lisää myös se, että minulla on puhelinnumero, josta tavoitan jonkun mikäli ongelmia tulee eteen.

Vaikka julkinen liikenne Aurinkorannikolla on toimivaa, auton vuokraaminen ehdottomasti kannattaa. Omilla pyörillä pääsee helposti ja edullisesti näkemään erilaista Espanjaa ja kokemaan Andalusiaa aidoimmillaan. Näistä mukavista kokemuksista blogissa lähipäivinä lisää.

www.jeticosta.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Malaga on kaupunki, josta kehkeytyi suosikkini. Vinkit mukavaan Malaga-päivään.

Tämä rakkaus on vaatinut vähän kypsyttelyä. Äänekkään ja rauhattoman ulkokuoren alta kuoriutui suurella sydämellä varustettu intohimoinen ja elämäniloinen andalusialainen.

Kirjoitin ensimmäisen Malaga matkani jälkeen, että Malaga on kaupunki, jota voi samaan aikaan vihata ja rakastaa. Nyt lähes neljä vuotta myöhemmin Malagasta on tullut kaupunki, joka saa sydämeni sykkimään ja tunteeni lämpenemään ja ihan vaan silkasta ihastuksesta. Minä niin tykkään Malagasta ja aika monelta kantilta.

40 minuutin junamatkan päässä kotoamme Fuengirolasta odottaa eläväinen kaupunki, jonka vanhan kaupungin kujilla sykkii andalusialainen elämänmeno ja jonka rantabulevardin kuppiloissa on hauskaa paistatella päivää.

Meille tuli ystäväpariskunta kylään. Sen jälkeen, kun olimme hengailleet pari päivää auringossa kylpevässä Fuengirolassa, päätimme pyhittää yhden kaupunkipäivän Malagalle. Hyvä näin, sillä Malagasta löytyy niin monta mieluista asiaa: ruokakaupunki, rantakaupunki, kulttuurikaupunki ja shoppailukaupunki, jokaiselle jotakin.

Mars Malagaan!Palmuja ja kukkia on kaikkialla.

Miehille löytyi sopiva miesparkki satama-alueen terasseilta sillä aikaa, kun ystävättäreni kanssa suunnistimme Malagan Pompidou keskukseen. Pariisin Pompidou museon sivupiste Malagassa sijaitsee värikkään lasirakennelman alla.

Ensituntuma näytti lupaavalta. Monenlaista kiinnostavaa nykytaidetta, mukana myös ihastuttava Miró, Chagall ja kiinnostava Picasso. Mutta sitten tuli pienoinen pettymys. Anti jäi kovin suppeaksi, sillä toisen kerroksen vaihtuva näyttely oli kokonaan suljettu uuden näyttelyn rakentamista varten. Oltiin muutama päivä liian aikaisessa, sillä 6.3. aukesi Henri Matisse -näyttely. Täytynee mennä museoon uudelleen vielä tässä kevään kuluessa.

Sen sijaan Malaga toimi jälleen loistavana ruokakaupunkina. Aperitiivit nautittiin vanhan kaupungin samppanjabaari La Medusassa. Viisi euroa lasillisesta aitoa samppanjaa on vaan niin IHANAA! Sieltä suunnistimme ystäviemme suosituksesta lounaalle Malagan Atarazanas kauppahallin terassille.

Vilkkaimpaan lounasaikaan kahden hujakoilla koko paikka oli kuin nuijalla lyöty. Pienen odottelun jälkeen tarjoilija onnistui järjestämään meille pienen pöydän, jossa juuri ja juuri mahduimme lounastamaan.

Jos pystyt syömään kruusailematta vähän vaatimattomimmissa puitteissa, mutta rakastat tuoreita mereneläviä ja kalaa, suunnista tänne. Tajuttoman hyvää mustekalaa, täydellisen kypsyistä tonnikalaa, oikeastaan kaikki mitä söimme oli herkullista. Hyvän ruuan lisäksi myös hintataso sai myhäilemään tyytyväisyydestä.

Malagassa on mansikkasesonki meneillään. 

Leivoskahveille pysähdyimme keskustan pääkävelykadun Larioksen varrella olevaan Lepanto-kahvilaan. Leivoksissa ei mitään vikaa ollut, sen sijaan hinnoissa. Liekö Espanjassa tullut oltua jo sen verran kauan ja totuttua maan kohtuulliseen hintatasoon, sillä vähänkään korkeammat hinnat nostavat lähinnä ärsytystä pintaan. Tulipahan taas mieleen yksi turistin perusopeista. Pääväyliltä kannattaa poiketa vähän sivummalle saadakseen paremman hintalaatusuhteen.

Malagan vanhassa kaupungissa on niin viehättävää kuljeskella. Vaikka samoja katuja ja kujia kulkisin kuinka useasti, aina katse löytää uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Malaga on minusta kaunis ja kuvauksellinen.

Ystäväni kanssa kuolailimme flamencokauppojen ihanuuksia. Vielä joskus hankin tuollaisen pallomekkokaunokaisen.

Tällä kertaa vanhan kaupungin kauniit talot vetivät huomioni.Ihana, eikö vaan?Sarjassa suloisia pieniä kenkiä.

Ennen kotiin lähtöä poikkesimme juna-aseman lähistöllä olevaan Cruzhampon panimoravintola La Fábricaan. Uudelta vaikuttava mesta on mukavan mutkaton paikka pysähtyä oluelle. Viihtyisä miljöö ja ystävällinen palvelu. Kaiken lisäksi meitä viihdytti bändi, joka soitti omaan makuuni uppoavia ikivihreitä. Lauantai iltapäivästä meno oli vielä rauhallista, mutta kuulema kaikki pöydät olivat varattuja klo 19 alkaen. Kannattaa poiketa, kiva paikka.

Hasta luego Malaga! Nähdään pian uudelleen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Junalla ja bussilla liikkuminen Fuengirolasta ja vähän muualtakin

Olen niin ihastunut Costa del Solin sujuvaan julkiseen liikenteeseen. Vuoroja on runsaasti, liikkuminen on helppoa ja ennen kaikkea matkustaminen on mukavan edullista. Esimerkiksi paikallisjunan pisin matka Fuengirolasta Malagan keskustan päätepysäkille maksaa vain 3,60. Ja mikä parasta, samalla junalla pääsee myös Malagan lentoasemalle (asema Aeropuerto) tai Maria Zembranon kansainväliselle juna- ja bussiasemalle.

Tuota liikkumisen helppoutta alleviivaisin eri toten. Olen itse väliin sellainen tumpelo kaikenlaisten käytännön asioiden kanssa. Erityisesti automaatit aiheuttavat minulle usein päänvaivaa ja niiden käyttö vähän hermostuttaa, etenkin jos takana on pitkä jono ja pitäisi toimia nopeasti.

Olen nyt tahkonnut muutaman kuukauden verran Aurinkorannikon julkisilla liikennevälineillä, joten enää ei tarvitse tätä puolta jännittää. Siksi päätin jakaa käytännön tietoni teille muille, jotka ehkä pähkäilette näiden asioiden parissa. Teille muille nohevimmille tiedoksi: vaihtakaa sivua pikaisesti. Nyt on nimittäin tulossa silkkaa rautalangasta vääntöä 🙂

Lentoasemalta Fuengirolan suuntaan

On kertakaikkisen hienoa, että Malagan lentokentältä pääsee näppärästi paikallisjunalla aina Fuengirolaan saakka. Minusta on ihan turha käyttää taksia, jos vaan lento saapuu junien kulkuaikaan tai majapaikka sijaitsee aseman lähettyvillä. Fuengirolan kaupungin alueella on neljä pysäkkiä: Carvajal, Torreblanca, Los Boliches ja päätepysäkki Fuengirola.

Kun tulet lentoaseman terminaalin ovista ulos, suuntaa etuvasemmalle kohti RENFEä eli paikallisen VR:n juna-asemaa. Juna-asema on ihan vieressä, ylität vain pari ajokaistaa.

Minusta tuo juna-asema on jotenkin huomaamaton. Itsekin olin eka kerralla vähän epävarma, vaikka kuinka tiesin mitä hakea. Muista, että aina voi kysyä. Sano RENFE, jokainen paikallinen kyllä ymmärtää. Espanjalaiset ovat muuten hyvin avuliaita auttamaan.

Paikallisjunan linja C1 kulkee välillä Malagan keskusta (Centro-Alameda) Fuengirolan keskusta.

Paikallisjunalla matkustaminen

Malagan ja Fuengirolan väliä liikennöivät paikallisjunat kulkevat pääosin kolme kertaa tunnissa noin aamu puoli kuuden ja ilta puoli kahdentoista välillä. Aikataulut voit tarkistaa syöttämällä päivän, lähtöpaikan ja kohteen tänne: http://www.renfe.com/EN/viajeros/cercanias/malaga/index.html

Lippu ostetaan aseman automaatista etukäteen. Kosketa näyttöä, valitse Billete ida (yhdensuuntainen lippu). Seuraavaksi kone kysyy haluatko käyttää jotain junakorttia. Vastaa tähän NO. Seuraavaksi näytölle ilmaantuvat kaikki asemat ja sieltä painat sitä asemaa minne olet menossa. Näytölle ilmaantuu matkan hinta. Sitten pudotat vain kolikoita koneeseen tai maksat setelillä. Pankki- tai luottokortillakin maksaminen onnistuu. Kone tipauttaa alas kouruun ensin lipun ja sitten mahdolliset vaihtorahat. Helppoa kuin heinänteko. Masiina hyväksyy kaikki kolikot viidestä sentistä alkaen.

Joillain automaateilla on käynyt, etten saa menemään kolikkoja sisään. Tuolloin on pitänyt ennen maksamista hyväksyä maksutapa näytön alaosasta.

Mikäli haluat vaihtaa laitteen kielen muuksi esimerkiksi englanniksi, se onnistuu painamalla näytössä vasemmalla alhaalla olevaa lipunkuvaa.

Junissa on selkeät näyttötaulut, joissa näkyy vuoron perään pääteasema ja seuraava asema. Lisäksi ennen pysäkkiä aseman nimi kuulutetaan sekä espanjaksi että englanniksi. Ja jos jostain syystä näyttö ei toimi tai et saa kuulutuksesta selvää, jokainen asema on kyllä hyvin selvästi merkitty.

Suurimmilla juna-asemilla (mm. Malaga, Aeropuerto, Torremolinos, Benalmadena ja Fuengirola) sinun tulee syöttää lippu laiturille mennessäsi lukijaan, ottaa ulos pompsahtava lippu laitteen päältä ja kulkea auenneesta portista. Kortti syötetään vihreällä valolla varustettuun laitteeseen lipun nuolien osoittamaan suuntaan.

Sama juttu tehdään myös määränpäässä, mikäli se on joku noista suuremmista asemista. Pienemmillä asemilla, kuten Los Bolichesissa ja Torreblancassa, näitä lipunlukijoita ei ole.

Junissa on muuten omat vaunut lastenvaunujen ja polkupyörien kanssa kulkeville. Näissä vaunuissa ei ole ollenkaan sisääntuloportaita.

Kultainen kortti 60 vuotta täyttäneille

Mikäli aiot matkustaa junilla enemmänkin ja olet 60 vuotta täyttänyt, sinun kannattaa hankkia kuuden euron hintainen Tarjeta Dorada alennuskortti. Tällä kortilla saat paikallisjunista 40 % alennuksen ja myös pitkän matkan junissa 25 – 40 %:n alennuksen riippuen viikonpäivästä ja junatyypistä. Alennuskortin voit ostaa joko Fuengirolan tai Malagan asemilta ja mukaan tarvitset passin. Kortti on vuoden voimassa.

Jos käytössäsi on Dorada-kortti, valitse lippuautomaatista lipputyypiksi T. Dorada ida. Sen jälkeen kone kysyy kortissasi olevaa numerosarjaa, jonka syötät näytölle.

Junalla pääsee Fuengirolasta näppärästi vaikka naapurikaupunki Torremolinokseen. Tai suosikikseni nousseeseen Malagaan.

Kaupunkibusseilla matkustaminen

Aurinkorannikon suurimmissa kaupungeissa liikkuu kiitettävästi paikallisbusseja, joilla on kätevää tehdä pieniä kaupungin sisäisiä matkoja. Itse olen tullut käyttäneeksi eniten Fuengirolan busseja, joilla pääsee Miramar-ostoskeskukseen. Tai sitten kun jalkoja on alkanut väsyttää, olemme joskus hypänneet bussin kyytiin Fuengirolan vanhasta keskustasta ja matkanneet lähimmälle pysäkillemme Torreblancaan.

Kaupunkibusseissa on aina kiinteä 1,15 euron taksa. Yritä varata mahdollisimman tasaraha.

Seuraavat tulevat bussit näet pysäkin valotaululta, jos ne vaan toimivat. Pysäkkitolpissa on myös aikataulut, mutta huomioi reittisi. Aikatauluissa on mukana sellaisetkin bussit, jotka eivät pysähdy kyseisellä pysäkillä.

Bussit muihin kaupunkeihin

Fuengirolan bussiasemalta pääsee melko mukavasti moneen suuntaan bussiyhtiö Avanzan kyydissä. Tosin vuoroja on pidemmälle meneviin kaupunkeihin aika vähän, joten kannattaa tarkistaa myös, mitkä ovat yhteydet Malagasta.

Alla olevasta linkistä näet, minne kaikkialle Fuengirolasta käsin pääset. Kun valitset origen kohdan listasta lähtöpaikan Ter.Fuengirola, niin destination kohdan kolmen viivan alta näet kohteet, minne täältä pääsee. Aikataulun saat näkyviin, kun laitat lähtöpaikan, määränpään, päivämäärän ja painat kohtaat search trips. Huomioi, että joidenkin kaupunkien edessä on kirjainlyhenne Ter. tarkoittaen terminaalia eli linja-autoasemaa.

Aina kun lähdet matkaan linja-autoasemalta, lippu tulee ostaa etukäteen. Joskus pidemmän linjan bussilippuihin on merkitty myös istumapaikka (asiento). Varaudu aina jonoihin lippuluukulla. Ihan viime tippaan lipun ostoa ei siksi kannata jättää. Isoimmilla asemilla bussilipun pystyy ostamaan myös automaatista. Fuengirolassa tätä mahdollisuutta ei ole. Älä ihmettele, kun automaatti kysyy postinumeroasi. Siihen kuulema kelpaa ihan mikä numero vaan.

Liput pystyy ostamaan myös netistä.

https://booking.avanzabus.com/web/index.php?lang=en

Fuengirolan linja-autoasemalta pääsee bussilla esimerkiksi huikeaan Rondan kaupunkiin. Tai rannikolla olevaan suloiseen Esteponaan.

Malagassa bussi- ja juna-asema ovat vierekkäin

Kauemmas mielivälle oikea osoite on Malagan Maria Zambranon rautatieasema. Tänne pääset suoraan Fuengirolasta tulevalla paikallisjunalla. Kun suunnittelet junamatkaa Malagasta huomioi, että samalla matkaosuudella saattaa olla melkoinen hintaero riippuen siitä onko kyseessä nopea luotijuna AVE vai normijuna AVANT.

Täältä löydät junien aikatauluja: http://www.renfe.com/EN/viajeros/index.html

Malagan rautatieaseman vieressä on bussiasema. Kävele asemarakennuksen läpi toiseen päähän ja ulos tultuasi edessäsi on kaupungin bussiasema. Täällä sinun tulisi etsiä käsiisi sen bussiyhtiön lippuluukku, jolla aiot matkustaa. Andalusian alueella se useimmiten on Alsa. Lipun saa ehkä kaikkein kätevimmin automaatista, sillä lippuluukuilla on kokemukseni mukaan aina pitkät jonot.

Alsan bussien aikatauluja löydät täältä: https://www.alsa.com/en/web/bus/bus-schedules

Sekä Renfen että Alsan liput pystyy ostamaan myös netistä.

Ja sittenhän on aina niitä vaihtoehtoisia liikkumismuotoja 🙂

Toivottavasti ei nyt ihan kauheasti tullut valehdeltua tai kerrottua muunneltua totuutta. Olen huomannut miten helposti muisti pettää, kun aikaa kuluu tapahtuneesta. Tai sitten vain luulee tietävänsä 🙂 Oikokaa minua ihmeessä, jos löydätte sellaista, mikä ei pidä paikkaansa tai itselläsi on jotain lisättävää.

Huh, tulihan tästä melkoisen pitkä sepustus, mutta toivottavasti jollekulle näistä neuvoista on apua. Haluan rohkaista teitä kaikkia liikkumaan upean Andalusian alueella laajalti ja käyttämään hyödyksenne tätä loistavaa julkisten liikennevälineiden verkostoa. Hypätkää ennakkoluulottomasti bussiin tai junaan ja huristakaa pienempiin tai suurempiin seikkailuihin.

Ja kenellä auto on alla, sille vasta herkkuja onkin tarjolla. Itse en ole oikein vielä keksinyt miten päästä ihanaisiin sisämaan pikkukyliin julkisilla, joten auto on siinä kohtaa paikallaan. Itse odotan erityisen innolla erästä lähiviikkoa, sillä pian meillä on vuokra-auto alla ja polkaisemme ystäviemme kanssa vähemmän tunnettuun keskiaikaiseen kaupunkiin ja yhteen Andalusian viehättävimmistä valkoisista kylistä. Pysykääpä kuulolla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Malaga on oivallinen taidemuseokaupunki

Malaga hemmottelee taiteen ystävää. Kaupungissa on monta merkittävää taidemuseota, joissa saisi menemään useammankin päivän.

Hyppäsin Fuengirolasta yhtenä aamupäivänä junaan ja hurautin Malagaan viettämään yksikseni laatuaikaa taidemuseoissa. Olen huomannut, että nämä taidemuseokäynnit kannattaa tehdä yksin, sillä mitäpä sinne raahaamaan puoliväkisin miestä, joka lähtee mukaan lähinnä velvollisuudesta. Suurempi nautinto näin meille molemmille.

Taidemuseot on hyvin opastettu Malagan katukuvassa.

Picasso museo

Suuntasin ensimmäiseksi Malagan vanhaan kaupunkiin ja siellä Picasso museoon. Jotenkin tuntuu, että tuottoisan Picasson selässä ratsastaa yksi sun toinen kaupunki Espanjassa ja Ranskassa. Siksi vähän skeptinen olin myös Malagan Picasso museota kohtaan.

Vaikka Pablo Ruiz Picasso syntyi Malagassa 1881, kaupunki ei koskaan näytellyt merkittävää sijaa hänen urallaan. Picasso muutti vanhempineen Malagasta pois hänen ollessaan 10-vuotias. Viimeisen kerran taiteilija kävi Malagassa ainoastaan 19-vuotiaana palaamatta sinne enää koskaan.

Malagan Picasso museon näyttely pohjautuu taiteilijan pojanpojan ja miniän taidekokoelmaan. Yli 200 työtä tarjoavat läpileikkauksen Picasson tuotannosta ja tuovat hyvin esiin hänen monipuolisen lahjakkuuden niin taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin keramiikkataiteilijana.

Muistin vielä huikean Picasso-näyttelyn Ateneumissa vuonna 2009, joka oli minusta itse asiassa parempi kuin tämän museon anti. Mutta kannattaa Malagan Picasso museossa kyllä käydä, etenkin jos Picasso vähänkään kiinnostaa.

Käyntipäivänä museossa oli melkoinen ruuhka (ilmeisesti on vähän aina) ja se vähän häiritsi tauluihin tutustumista. Olisikohan parasta mennä heti aamusta museon avauduttua välttääkseen ruuhkaa?

Vaikka et raaskisi maksaa 8 euron pääsymaksua, käy kurkkaamassa museon laadukasta kauppaa. Myytävänä on kaikenlaista Picasso-kuoseilla varustettua käyttötavaraa.

Museon näyttelyitä ei saanut kuvata, joten siksi yhtään sisäkuvaa ei ole. Mukavia tuliaisia Picasso-kuosissa. Museon sisäpihalla oli pieni viehättävä kahvila.

Museo Carmen Thyssen

Lähellä Picasso-museota Plaza de la Constitucion aukion vieressä on kokoelmaltaan laaja espanjalaisen taiteen museo Carmen Thyssen. 1500-luvulta peräisin olevassa palatsirakennuksessa on yksityiskokoelmaan pohjautuvaa taidetta kolmessa kerroksessa.

Taulujen pääpaino on 1800-luvun teoksissa, erityisesti andalusialaista kulttuuria kuvaavissa maalauksissa. Olen käynyt tässä museossa joskus aikaisemmin ja nyt muistin, miksi runsaasta kokoelmastaan huolimatta tämä museo ei oikein tehnyt vaikutusta tälläkään kertaa.

Carmen Thyssen museossa on tajuton määrä romantiikan ajan maisemia sekä tauluja, jotka kuvaavat flamencotanssijoita, härkiä, andalusialaisia fiestoja ja patiopihoja. Kun nämä aihepiirit jatkuvat huone toisensa jälkeen, kiinnostus ei  jaksanut aivan täysillä pysyä yllä.

Loppua kohden kokoelma kuitenkin parani ja viimeisistä huoneista löysin omaan makuuni melkoisia helmiä. Laatumuseo tämä joka tapauksessa on. Pääsymaksu aikuiselta 10 euroa.

Näyttelyn lopussa tuli mm. tämmöinen helmi vastaan. Taiteilija Enrique Martinez Cubells.

Malaga museo (Museo de Malaga)

Matkailutoimiston turistineuvojan suosituksesta etsin käsiini melko uuden Malaga museon, joka sijaitsi katedraalin takana meren puolella puiston vieressä. Entisessä merenkulun tullitalossa sijaitseva museo on maakunnallinen museo, jonka ensimmäisessä kerroksessa on espanjalaisen taiteen museo ja toisessa kerroksessa arkeologinen museo.

Tämän museon maalauskokoelmasta pidin paljon. Erityisesti 1900-luvun taiteesta löytyi paljon tauluja, jotka olivat itselleni kovin mieluisia. Olipa täällä jokunen Picassokin. Mielenkiintoista muuten oli, että sain kulkea näyttelyhuoneesta toiseen aivan yksikseni. Vasta seuraavan kerroksen arkeologisella museo-osalla näin muitakin kävijöitä.

Kannattaa poiketa varsinkin, kun EU-maiden kansalaisilta sisäänpääsy on ilmainen.

Uudempi taide oli mieleeni.Picasso oli myös taitava keramiikkataiteilija.Yläkerran arkeologinen näyttely ei ollut ihan oma juttuni, mutta pätkän kaunista mosaiikkilattiaa sieltä löysin.

Nykytaiteen museo CAC Malaga (Centro de Arte Contemporáneo de Malaga)

Tarkoitukseni oli vielä tällä reissulla käydä tutustumassa 2015 avattuun Malagan Pompidou keskukseen, mutta väsymys iski tässä vaiheessa. Koska tuo nykytaiteen museo kiinnostaa sen verran paljon, päätin varata sille ihan oman päivän tai no, ainakin puolikkaan.

Sen sijaan suunnistin kierrokseni päätteeksi katsomaan kaupungin toista nykytaiteen museota Malagan CAC:ta. Varsinkin kun tämä museo sijaitsi paluumatkani varrella aivan paikallisjuna-aseman läheisyydessä.

Entisessä kauppahallissa oleva museo oli suppeampi kuin oletin. Luin aiemmista arvosteluista, että museossa on mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä, mutta ainakin tällä kertaa kokemus jäi vaisuhkoksi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen. Muuten tämä näyttely ei ainakaan minua vakuuttanut.

Tuossa aiemmin mainitsin, että Malagassa on Pariisin Pompidou-keskuksen sivumuseo. Tiesitkö, että Malagasta löytyy myös Pietarin venäläisen museon ainut ulkomainen sivupiste? 2015 avattu Malagan venäläinen museo sijaitsee samassa rakennuksessa Malagan automuseon kanssa.

Tämähän on hyvä kombo. Mies voi mennä automuseoon, sillä aikaa kun itse herkuttelen taiteella. Seuraavalle kerralle jäi vielä paljon kiinnostavaa taidetta tutkailtavaksi.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista