Alekoodit
Alekoodit
Telkku
Telkku
Kotikokki
Kotikokki
Blogit
Iltalehti
Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kirjaudu sisään
☰
×
Browsing Category

Andalusia

Andalusia Espanja

Se jokin Sevilla sinussa vaan on

tiistai, 23 marraskuun, 2021
Kun joku paikkakunta menee ihon alle, tekee mieli matkustaa sinne yhä vaan uudestaan. Jossain vaiheessa minulle Budapest oli THE kaupunki, sitten oli THE Barcelona, joskus THE Lontoo ja nyt THE kaupunkien kaupunki on Sevilla.

Almuñëcarin palmut vaihtuivat Sevillan appelsiinipuihin. Täällä olen jo kolmatta kertaa, nyt yhtäjaksoisesti vähän pidemmän jakson. Sevillasta en vain tunnu koskaan saavani tarpeekseni. Voisin kierrellä päivät pääksytysten kaupungin katuja ristiin rastiin ja nauttia kauniista rakennuksista, hienostuneesta värimaailmasta ja iloisesta andalusialaisesta tunnelmasta. Sevilla nyt vaan sattuu olemaan kaupunki, jossa viihdyn.

Ruokamatkailija on Sevillassa asian ytimessä. Kaupunkia pidetään tapaskulttuurin pääkaupunkina ja isossa kaupungissa kun ollaan tarjontaa piisaa. Kirjoittelen myöhemmin meidän parhaista ravintolavinkeistä. Tiedoksi vaan, että nyt ei ole ollut miestä yhtään vaikeaa saada ulos syömään.

Appelsiinipuiden kaupunki.Kaupunki täynnä kauneutta.

Tulimme bussilla Almuñécarista Malagaan ja sieltä jatkoimme junalla Sevillaan. Jos mietit junamatkailua Espanjassa, kannattaa huomioida junatyyppi, sillä hinnoissa voi olla jopa kaksinkertainen ero riippuen siitä, onko juna tavallinen vai luotijuna (AVANT). Aikataulut löytyvät hyvin paikallisen VR:n Renfen sivuilta: www.renfe.com. Jos aikaa on, edullisin matkustusmuoto Espanjassa on bussi.

Maksoimme tällä kertaa kalliimman hinnan, sillä korona mietityttää sen verran taustalla, että halusimme olla julkisissa kulkuneuvoissa mahdollisimman vähän aikaa. Luotijuna pyyhälsi Malagasta Sevillaan kahdessa tunnissa.

Tosin sen verran tiivistä on meno Sevillan keskustan kapeilla kaduilla, ettei koronahuolta voi ohittaa. Katsoimme parhaimmaksi kuitenkin olla miettimättä turhaan koronariskiä. Kontakteja muihin ei voi millään välttää. Täytyy luottaa rokotussuojaan ja siihen, että Andalusian koronaluvut pysyvät edelleen melko hyvissä lukemissa.

Olimme vuokranneet Sevillasta yhden makuuhuoneen huoneiston vanhasta kaupungista. Ehdimme Almuñécarissa jo tottua hyvään varustetasoon ja melkoinen romahdus sitä taas koettiin. Kaikki on asunnossamme päällisin puolin ok, mutta jotenkin riisuttuja nämä pelkästään vuokrakäytössä olevat asunnot usein ovat, kuten tämäkin.

Tyypillisesti ensimmäisenä saa tehdä hankintamatkan kauppaan, koska asunnossa ei ole mitään valmiina. Ei roskapusseja, astianpesuainetta tai perusmausteita, puhumattakaan sellaisista perustavaroista kuin patalaput, keittiöpyyhe tai kunnollinen leikkuulauta.

Suurin harmitus tuli parvekkeen puuttumisesta. Olin varannut asunnon, jossa mainittiin suomenkielisessä käännöksessä parveke ja englanninkielisen käännöksen mukaan balcony. Suomalainen ei ehkä käyttäisi sanaa parveke tilasta, joka on noin 10 cm leveä.

Kun valitin asiasta, minulle selitettiin, että kyse on sevillalaisesta parvekkeesta. Täällä parvekkeet ovat kuulema aina kapeita. Olisikohan tuon voinut huoneistokuvauksessa kertoa, sillä luulen, ettemme ole ainoat, joille on tullut ehkä tarkoituksellisesti aiheutettua väärinymmärrys. Tiedoksi vaan, että on olemassa myös sellainen käsite kuin ranskalainen parveke.

Parasta asuinpaikassamme on keskeinen sijainti vanhan kaupungin rauhallisella sivukadulla. Kävellen pääsee kaikkiin päänähtävyyksiin. Tykkäämme myös asunnon keskuslämmityksestä, joka takaa tasaisen huonelämmön ja yllätys, yllätys, lämpimät lattiat.

Huoneistomme seinää kuvittaa Velasquesin Hovinaiset.Parvekkeemme, leveyttä 10 cm.

Ihan ensimmäiseksi kävimme katsomassa maailman suurimmaksi katedraaliksi luokiteltua Sevillan katedraalia ja kiipesimme sen 104 metriä korkeaan La Giralda kellotorniin, joka alunperin on rakennettu moskeijan minareetiksi. Aiemmilla reissuilla näihin nähtävyyksiin on ollut sen verran pitkät jonot, että käynti on siirtynyt seuraavaan kertaan. Nyt menimme heti aamupäivästä ja selvisimme vain puolen tunnin jonotuksella.

Kannattaa muuten ostaa 11 euron yhdistelmälippu (netistä ostettuna 10 euroa), jolla pääsee sekä katedraaliin, La Giraldaan että lähellä olevaan El Salvadorin barokkikirkkoon.

Onhan tuo katedraali suuri ja mahtava, mutta jotenkin itselleni tulee tunne, että aika tavalla katedraalit muistuttavat toinen toistaan. Sen sijaan kellotornista oli kiva tarkastella Sevillaa yläilmoista. Ylhäältä konkretisoitui hyvin kaupungin tiiviys.

Sevillan katedraali on valtava.Giraldan kellotorni.

Yksi Sevillan kauneimmista paikoista minusta on Espanjalainen aukio, Plaza de España, joka rakennettiin 1929 maailmannäyttelyä varten. Kannattaa myös käyskennellä viereisessä Maria Luisan puistossa. Jos olet puutarhojen ystävä, ehdoton käyntikohde on myös Alcázar Palatsi ja sen hienot puutarhat.

Sateisena aamupäivänä ennätin myös tutustumaan Sevillan merkittävimpään taidemuseoon Museo de Bellas Artesiin. Heti sisälle päästyäni tajusin, että olen ollut tässä museossa aiemminkin. Niin sitä ihminen kuudessa vuodessa unohtaa asioita. Tällä kertaa minusta museon parasta antia olivat sen kauniit sisäpihat.

Tarkoituksemme on kierrellä vielä Sevillan eri kaupunginosia ja etsiä niitä kulmia, joille aiemmilla reissuilla ei ole tullut eksyttyä. Erityisesti odotan eri puolille kaupunkia asennettujen jouluvalojen sytytystä. Kaupunki on satsannut miljoona euroa 287 kadun jouluiseen valaistukseen.

Plaza de España on aina yhtä vaikuttava.Maria Luisan puisto.Toisenlaista taidetta Museo de Bellas Artesissa.

Toivoisin kovasti löytäväni jonkinlaista joulutunnelmaa, sillä joulun läheisyys auringonpaisteessa ja vihreydessä on päässyt lähes täysin unohtumaan. Joulu näkyy täällä katukuvassa yllättävän vähän. Mitä nyt katedraalin vieressä aukiolla on kymmeniä kojuja, jotka myyvät paikallisten jouluseimiasetelmiin, belemeihin, tarkoitettuja pikkuesineitä. Nuo miniatyyriset ”nukkekotiesineet” ovat lähinnä liikuttavia, sillä kyse ei ole mistään lasten jutusta vaan vakavasti otettavasta jouluperinteestä.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja

Vertailussa 4 Andalusian vähemmän tunnettua kohdetta: Almuñécar, La Herradura, Nerja ja Salobreña

torstai, 18 marraskuun, 2021
Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että lomalla päivät ovat selvästi lyhyempiä kuin normaalisti? Ihan selvästi vuorokaudessa on vähemmän tunteja kuin 24, sillä muuten ei ole selitettävissä, että parin viikon jakso menee ihan hujauksessa. Ehkä juuri siksi sitä toivoisi aina löytävänsä sen toiveiden täyttymysten lomakohteen.

Andalusian tuntemattomampi rantakaupunki Almuñécar kävi meille joltisenkin tutuksi. Sen verran tuli pienehkön kaupungin katuja kuljettua ristiin ja rastiin, että hyvin alkoi jo muistamaan kadut ja kujat. Jopa minä, ainainen eksyjä, osasin loppumetreillä suunnistaa vanhan kaupungin rinteillä sijaitsevaan majapaikkaamme.

Lomaviikkojen aikana reissasimme myös Almuñécarin lähialueita. Matkasimme bussilla naapurikylään La Herraduraan sekä lähikaupunkeihin Salobreñaan ja meille jo entuudestaan tuttuun Nerjaan. Nämä neljä erilaista kohdetta saivat minut miettimään, mitkä oikein ovat niitä tekijöitä, mitkä saavat jostain kohteesta tykkäämään ja toisesta ei. Millainen oikeastaan on hyvä lomakohde?

Almuñécarissa on rantaviivaa, mistä valita ja kivoja rantaraitteja, joita kulkea.Pakollinen turistin rantaposeeraus.

Aito ja vilpitön Almuñécar

Aloitetaan Almuñécarista. Reilut 27 000 asukasta. Granadan maakuntaan kuuluva Costa Tropicalin rantakaupunki, joka on erityisesti espanjalaisten suosiossa. Näin talvikuukausina meininki oli kovin leppoisaa ja hyvin paikallista.

Korviin kantautuneista kielistä eniten kuulin ruotsia ja ranskaa. Turisteja ei kuitenkaan ollut paljoa, mistä kertonee myös paikallisten olematon englannin kielen taito. Myös ruokalistat useimmissa ravintoloista olivat ainoastaan espanjaksi.

No, jouduinpahan väkisin laittamaan jonoon kaikki osaamani espanjan sanat ja yrittämään selvitä hieman haastavista tilanteista vaihtelevalla menestyksellä. Aina ei mennyt ihan putkeen. Simpukoiden sijaan kerrankin pöytään tuli etanoita, mutta väliäkö tuolla.

Selviytymisstrategiaksi muotoutui usein ravintolan liitutaululle kirjoitetun tapaslistan tai päivän menun kuvaaminen ja sen kääntäminen googlen käännösohjelmalla ennen tilausta. Jos näille hoodeille suuntaat, suosittelen opettelemaan ainakin espanjan perusravintolasanastoa. Helpottaa elämää kummasti.

Mukavaa paikalliselämää kaduilla.Almuñécarin talven hiljaiseloa.Joku täti-ihminen oli eksynyt viinikauppaan.La Bodega del Jamon – paikallinen herkkukauppaKaupungintalon aukio oli iltavalaistuksessa oikein tunnelmallinen.

Mikä sitten minusta teki Almuñécarista mukavan? Kaupunki on hyvällä tapaa aito ja vilpitön. Täällä ei ole trendikkäitä ravintoloita, kauppakeskuksia tai merkkiliikkeitä. Täällä on perinteisiä tapasravintoloita ja kivijalkakauppoja sekä sellaista andalusialaista paikalliselämää, jollaista se on ollut varsin iät ja ajat. Turistit eivät täällä paljon elämää heilauta suuntaan eikä toiseen.

Ihmiset ovat pääosin ystävällisiä, eikä tarvitse pelätä sitä, että turistia yritettäisiin kusettaa joka käänteessä. Koimme Almuñécarin myös turvalliseksi kaupungiksi, missä ei tarvitse olla valppaana sen tähden, että joku yrittää sinut kääntää heti, kun silmä välttää. Pidin itse myös rauhallisuudesta, mikä tässä rantakaupungissa vallitsi näin talvikautena.

Elämä Almuñécarissa oli mutkatonta. Kävimme syömässä sellaisissa paikoissa, jotka huomasimme ohikulkeissamme olevan paikallisten suosiossa. Sympaattisen Bikini-barin (harhaanjohtava nimi baarilla) päivän menuissa sai hyvän hinta laatusuhteen ja katsauksen tavalliseen paikalliseen arkiruokaan. Lute y Jesus tarjosi ihan hyvää kalaa ja mereneläviä ja La Cabaña oli tapas-iltaan oiva vaihtoehto. Corralan baaritiskillä tai kaupungintalon aukiolla oli kiva poiketa lasillisella ja Granadan maakunnassa kun oltiin kylkiäisenä tuli aina tapas.

Kulttuurin ystävälle Almuñécar on myös hyvä kaupunki. Kaupungilla on hieno kulttuuritalo, jonka tarjonta näyttää olevan monipuolista, eivätkä liput ole hinnalla pilattuja. Harmittelin itse sitä, että mieli olisi tehnyt Piazzola-konserttiin, mutta koronapelko kummitteli taustalla sen verran, että katsottiin miehen kanssa turvallisemmaksi jättää tässä kohtaa väliin. Tyhmää ehkä, mutta sellaista riskien tasapainottelua koronan kansa joutuu koko ajan käymään.

Paikallinen tapa tehdä puutarha.Almuñécar on kivan vihreä.

La Herradura – kaunis, mutta ei koskettava

15 minuutin bussimatkan päässä on pieni La Herraduran kylä, joka kuuluu Almuñécariin. Herradura tarkoittaa hevosenkenkää, joka tulee rantaviivan muodosta vuorten välissä.

La Herradura on päällisin puolin oikein viehättävä. Suurin osa elämästä näyttää keskittyneen rantakadun tuntumaan, jossa on paljon loma-asutusta ja rantakuppiloita. Kaikessa näytti kuitenkin olevan havaittavaa turismileimaa. Jopas alkoi englanninkielisiä ruokalistojakin täältä löytyä.

Käsitystämme vahvisti täysin kelvoton lounaamme, joka oli turistikusetusta pahimmasta päästä. Ravintolan sijainti oli ihastuttava meren ääressä, mutta mitään muuta ihastuttavaa siinä ei sitten ollutkaan.

Tilasimme alkuun jaettavaksi talon salaatin (9 euroa). Saimme eteemme epämääräisesti pilkotun näivettyneen vihanneskasan, josta talon salaatin teki ilmeisesti se, että päällä oli tummunut eilisen päivän keitetty muna. Lähetimme salaatin takaisin ja saimme tilalle yhtä onnettoman kasan, tosin tällä kertaa vihannekset näyttivät freeseimmiltä.

Pääruuaksi tilasimme grillattuja boqueroneksia, jotka olivat kelmeitä ja ilmiselvästi liian vähän grillattuja. Ihmettelimme myös kalojen suurta kokoa ja epäilimme vahvasti, että kyse oli sardiineista. Kun mainitsimme asiasta tarjoilijalle, hänen asenteensa oli kerrassaan ylimielinen. Vähän siihen malliin, että millä oikeudella tulette tänne arvostelemaan.

Tämä oli yksi osoitus siitä, mitä helposti tulee vastaan, kun ollaan olemassa vain turisteja varten. Turistiruokaa kalliilla hinnalla, eikä pätkänkään väliä, minkä tasoista. Aina tulee uutta jengiä, joka on valmis maksamaan.

La Herradurassa kannattaa kiivetä ylös vanhalle majakalle näköaloja katsomaan ja sieltä voi jatkaa kylän toiselle puolella huvivenesatamaan Marina del Esteen. Matkalla ihastelimme rinteille rakennettuja hulppeita loma-asuntoja. Ilmeisesti alue on kerännyt rahakasta porukkaa, jos jotain voi päätellä autokannasta tai sataman upeista veneistä.

La Herraduralla on kauniita rantoja ja intiimejä rantapoukamia, mutta muuten kylä ei nyt oikein sytyttänyt.

Myös La Herraduralla on rantaa tarjolla.Hyvä näköalapaikka.Marina del Este oli himpun verran elitistinen.

Viehättävä lomakaupunki Nerja

Jos pitäisi valita viikon lomalle mukava lomakohde rannalta, valintani voisi hyvin olla Nerja. Puolen tunnin bussimatkan päästä Almuñécarista sijaitseva rantakaupunki on aika nopeasti nähty, mutta jotain viehättävyyttä paikassa silti on.

Nerja on huoliteltu, siisti ja kaunis rantakaupunki kalliorantoineen ja hyväkuntoisine valkoisine taloineen. Turistille löytyy kyllä kaikkea: niin perinteisiä andalusialaisia ravintoloita kuin vähän uudemmanaikaisia bistroja, hyvin hoidettuja rantoja, hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon hotelleja kuin muutakin loma-asutusta.

Uskoisin, että voisin hyvin viihtyä täällä viikon päivät ihan vain lepolomalla, sillä turismistaan huolimatta Nerja on oikea kaupunki ja tarjoaa monipuolisia palveluita kaikenlaisiin tarpeisiin. Ilmapiiri on mukava ja letkeä, vaikka yllättävän paljon kaduilla näkyi näin marraskuussa turisteja erityisesti ruotsalaisia, joiden suosiossa kaupunki näyttää kovasti olevan.

Nerjan pakollinen käyntipaikka Balcon de Europa.Nerjan rannat ovat pieniä kallioiden reunustamia poukamia.Pienet sivukadut ovat parasta antia myös Nerjassa.

Salobreña jätti kylmäksi

Viimeiseksi mennään todella aitoon andalusialaiseen kaupunkiin. Lähellä Almuñécaria sijaitsevassa kaupungissa asukkaita on reilu 12000.

Kaupungin päänähtävyys on vanha maurien rakentama linna vanhan kaupungin korkeimmalla kohdalla, jonne alkajaisiksi suunnistimme. Vanha kaupunki ei juurikaan eronnut muista vanhoista andalusialaisista kaupungeista. Valkoisia taloja ja kapeita katusokkeloita kuten useimmissa Etelä-Espanjan vastaavissa kaupungeissa.

Linnaa kannattaa käydä katsomassa vaikkapa ihan näköalojen vuoksi, mutta muuten muurit eivät oikeastaan eroa muista Espanjan vanhoista linnoista.

Itse Salobreña ei meitä oikein innostanut. En tiedä onko vähän yksioikoista ja liian vähäiseen kokemukseen perustuvaa, mutta jotenkin kaupunki vaikutti köyhältä ja turistin näkökulmasta kiinnostamattomalta. Joka puolella silmiin pisti en vende, myytävänä, kyltit ja sellainen yleinen huonokuntoinen ja hoitamaton ympäristö.

Emme löytäneet kaupungista oikein mitään mielenkiintoa ja hyppäsimme paluubussiin suunniteltua aikaisemmin. Liian paikallista, totesi mies. Mitä sitten tarkoittaneekaan?

Salobreñan kaunein osa löytyi vanhasta kaupungista linnan ympäristöstä.

On se vaan hankala yhtälö löytää juuri sopiva lomakohde. Pitäisi olla paikallista elämää, sopivasti palveluita, kiinnostavaa nähtävää, kaunis lomamiljöö, mutta ei kuitenkaan liikaa turisteja. Ei muuten mikään helppo yhtälö.

Kaksi viikkoa oli meille passeli aika Almuñecariin. Meidän matka jatkuu ja uudet seikkailut odottavat. Seuraavaksi matkataan kaupunkiin, josta pidän ehkä kaikkein eniten kaikista Espanjan kaupungeista.

Onko sinulla kokemuksia näistä Andalusian kohteista? Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä itse olet.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

14 Kommenttia
Andalusia Espanja Majoitus ulkomaat

Vuokrasimme talon Andalusian Almuñécarista. Millaista oli asua paikallisten keskellä vanhassa kaupungissa?

lauantai, 13 marraskuun, 2021
Kun sattuma puuttuu peliin, saattaa löytää itsensä hyvin yllättävistä paikoista. Kuten valkoisesta talosta andalusialaisen kaupungin Almuñécarin vanhimmasta kaupunginosasta. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, koirat haukkuvat ohikulkijoita ja naapurissa soi flamenco. Ollaan paikallisuuden ytimessä.

Yhteistyössä Casa Almuñécar

Kävimme Almuñécarissa mieheni kanssa pari vuotta takaperin ja tykästyimme tähän vanhaan rantakaupunkiin. Kirjoitin kaupungista ja kokemuksistamme tuolloin parikin blogijuttua, joiden pohjalta minuun otti yhteyttä suomalainen pariskunta. He kertoivat juuri remppaavansa ostamaansa taloa Almuñécarin vanhassa kaupungissa.

Aikaa meni välissä lähes pari vuotta ja kuinka ollakaan sähköpostiini napsahti alkukesästä viesti samaiselta pariskunnalta. ”Talon remontti on lähes valmis. Olisitteko kiinnostuneita vuokraamaan taloamme?”

Tuossa kohtaa vuotta olimme jo alkaneet toiveikkaina miettimään mahdollisuutta matkustaa vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei ollut, joten vähän erilainen Almuñécar sopi meille matkakohteena vallan mainiosti.

Vihdoinkin ”kotiovella”. Jännittävää nähdä, mitä meitä sisäpuolella odottaa.Olipas mukavaa tulla, kun pöydällä oli henkilökohtainen tervehdys.Alakerrassa näytti kodikkaalta.

Paikalliselämää hyvässä ja pahassa

Täällä nyt ollaan. Asustamme vanhan kaupungin rinteillä olevaa kolmikerroksista kivitaloa. Kun maaseudun hiljaisuudessa asusteleva suomalaispariskunta pärähtää yhtäkkiä keskelle andalusialaista paikalliselämää, ensimmäisenä päivänä tuntuu, että kaikki on liian lähellä ja liian äänekästä.

Naapurit tervehtivät meitä terasseiltaan hola-huudoin. Kadulla käydään kovaäänistä keskustelua, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa lähes huutamiselta, mutta espanjalaisittain on ihan normaalia keskusteluvolyymiä. Espanjalaisten talojen äänieristykset ovat tunnetusti olemattomat, joten ensimmäisenä päivänä tuntui kummalliselta kuunnella samaa musiikkia seinänaapurin kanssa. Onneksi musiikkimakumme sopi yhteen. Flamenco sopi minulle vallan mainiosti.

Miehen kanssa mietittiin, etteikö näitä ihmisiä yhtään vaivaa se, että muut ympärillä olijat kuulevat heidän keskustelunsa. Ei ilmeisesti. Suomalaisesta tavasta hiljentää ääntä jos joku on kuuloetäisyydellä, täällä ei tiedetä mitään. On aina totuttu siihen, että osa elämästä tapahtuu kadulla. Elämä on sellaista kuin elämä on, así es la vida.

Portaita pitkin seuraaviin kerroksiin.Naapurin pojat.

Kaunista sisustusta ripauksella marokkolaista tunnelmaa

Kun ilta koittaa, ympäristön kujat hiljenevät. On kuin yhteisestä päätöksestä hiljaisuus astuu voimaan. Talojen ovet sulkeutuvat ja ihmiset vetäytyvät omiin koloihinsa.

Öisin on ollut hiljaista ja olemme nukkuneet erinomaisesti. Osittain myös siitä syystä, että sänkymme on huippuhyvä ja vetää vertoja parhaille hotellisängyille. Miten usein Espanjan asunnoissa patjat ovat olleetkaan surkeita eikä petauspatjoja Espanjassa tunneta monessakaan vuokra-asunnossa. On myös mukavaa vetäytyä yöpuulle muhkeiden untuvatäkkien peittoon.

Huomaa, että on ihan eri asia, kun ihmiset remontoivat ja sisustavat asuntoa itselleen. Lopputulos on paljon kodikkaampi ja tasokkaampi kuin perustason vuokra-asunnoissa. Rakastan tämän talon kauniita yksityiskohtia ja ripausta marokkolaishenkeä: kauniita kaakelipintoja, värikkäitä tekstiilejä ja kivoja sisustuselementtejä.

Käytännössä talo on rakennettu sisätiloiltaan aivan uudestaan. Seinällä on kuvakollaasi, jossa näkyy remontin eri vaiheita. Valtava työ täällä on tehty, jotta talo on saatu näin hienoon kuntoon.

Yläkerran terassista tuli meidän lempparipaikka ja siellä nautittiin monta herkullista ateriaa.

Kotikokkaajan juhlaa

Talo sijaitsee kolmessa kerroksessa ja kerrosten välissä on korkeahkot portaat. Huonojalkaiselle tämä talo ei sovi, mutta koska omat jalkamme vielä nousevat, olemme olleet lähinnä tyytyväisiä pakolliseen porrastreeniin. Myös taloon johtavilla teillä on jonkin verran nousua.

Katutason kerroksessa sijaitsee talon pääkeittiö ja ruokailuhuone sekä yksi kolmesta makuuhuoneesta kylppäreineen. Kokkaava mieheni on ylistänyt keittiön varustetasoa. Ruuanlaittovälineistöä on enemmän kuin riittävästi ja kaikki tarvittava löytyy, ehkä vähän enemmänkin. Kiitosta saa myös hyllyistä löytyvä mausterepertuaari.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että talon omistajat harrastavat ruuanlaittoa tosissaan. Tässä asunnossa ei tarvitse kokata tylsin veitsin tai kulunein paistinpannuin. Lisäksi astiat ovat kunnollisia ja niitä on riittävästi. Siitä myös iso plussa.

Kunnon keittiö astioineen löytyy sekä alhaalta että ylhäältä.

Elämää kolmessa kerroksessa

Keskikerroksessa sijaitsevat kaksi muuta makuuhuonetta ja talon pääkylppäri. Vaikka vanhassa talossa ollaan, lämmintä vettä tulee eikä paineista tarvitse olla huolissaan. Täällä ei ole havaittavissa myöskään viemärin hajua, joka on vaivannut monissa espanjalaisissa taloissa.

Ilmalämpöpumppuja on jokaisessa makuuhuoneessa sekä lisäksi alakerran ruokailutilassa. Kylppäreistä löytyvät lattialämmitykset ja astianpesukoneitakin on peräti kaksin kappalein. Hyvää varustetasoa ei voi kuin kehua.

Ylimmässä kerroksessa on olohuone ja vanha takka, joka ei ikävä kyllä ainakaan vielä ole käytössä. Ja yllätys, yllätys, täällä sijaitsee talon toinen keittiöistä ulkoterassin vieressä. Aluksi tuntui vähän kummalta, että talossa on kaksi näin hyvin varusteltua keittiötä, mutta toisaalta, kun terassilla kokkaillaan, on hyvä, ettei kaikkea tarvitse kantaa alhaalta asti.

Vaikka illat ovat tähän vuodenaikaan jo melko viileitä, olemme monena iltana kietoutuneet viltteihin ja istuneet terassilla viiniä siemaillen. Tai mies on häärinyt mielissään grillin kimpussa, sillä paikalliset hulppeat raaka-aineet huomioon ottaen grilli on kyllä melko luksusta kokkaamisintoiselle.

Päivisin tarkenee ihan hyvin syödä bambukatetulla terassilla. Näköalat eivät ole kummoiset, mutta tähän on luvassa parannusta. Remontin viimeisin vaihe tulee olemaan aurinkoterassin rakentaminen katolle. Katolta aukeavat varmasti hienot näkymät ja suurimman osan vuotta myös paisteinen onni auringonpalvojalle.

Tuntuu, että kahdestaan välillä eksymme toisistamme tähän taloon. Täytyy yhtämittaa huhuilla saadakseen selkoa puolison sijainnista. Kolme makkaria ja kaksi kylppäriä takaavat hyvän toimivuuden kuudelle majoittujalle. Alakerran jykevän ruokapöydän ympärille mahtuu hyvin kuusi henkeä ruokailemaan ja hienosti on tilaa useammalle henkilölle myös terassin pitkällä sohvalla. Ja väitänpä, että astiat riittävät. Niitä on nimittäin huikean paljon.

Kolmessa makkarissa ja kahdessa kylppärissä on mistä valita.

Luotettava vuokraaja ilman välikäsiä

Suuri etu tämän talon vuokrauksessa on luotettavuus. Suomalainen omistajapariskunta vuokraa taloa suoraan ilman välikäsiä. Yhteydenpito heihin on helppoa ja ongelmatilanteissa heiltä saa helposti neuvoa tai apua.

Nämä ihmiset todella välittävät siitä, että asunnossa on kaikki on kunnossa. Tämä oli varmasti yksi siisteimmistä loma-asunnoista, joihin olen koskaan tullut. Omistajataho vinkkasi myös luottokuskistaan, johon otin yhteyttä. Oli niin helppoa tulla tänne, kun taksikuski Paco odotti meitä lentokentällä ja tiesi mihin tulla.

Oikeastaan ainoa asia, jota olemme jääneet kaipaamaan on telkkari, joka on kyllä seinässä, muttei vielä toiminnassa. Vuodenvaihteessa tähän on kuulema tulossa korjaus.

Aluksi kuvittelimme, että matka vanhan kaupungin sokkeloisia kujia pitkin alas rantaan ja kaupoille olisi pidempikin, mutta kun opimme oikoreitit, alas käveli itse asiassa muutamassa minuutissa. Jos olet rantaihmisiä, tuossa lähistöllä on rantaviivaa, mistä valita oma sopukka. Meille parasta antia ovat olleet pitkät kävelyt pitkin rantaraitteja. Jos hauskaa on myös vain kierrellä vanhan kaupungin labyrinttikujilla.

Alakerrassa on kiva kolonen lukemiseen.Ylimmässä kerroksessa sijaitsee olohuone.Kotikadulla mummokärryn kanssa kauppaan.

Tämä talo on tarjonnut mielenkiintoisen kokemuksen elää pari viikkoa eteläespanjalaisessa vanhassa kaupungissa ja saada vähän kuin salamatkustajana tiirailla, millaista on aito andalusialainen paikalliselämä. Olen sen sata kertaa harmitellut olematonta espanjan taitoani, sillä olisi kerrassaan mielenkiintoista tietää, mistä tässä ympärillä puhutaan.

Jos olet kiinnostunut vuokraamaan tätä taloa, saat kauttani omistajien yhteystiedot (samppanjaa.muovimukista(ät)gmail.com). Edullisimmillaan talo maksaa 100 euroa vuorokaudelta tai 600 euroa viikolta liinavaatteineen. Kaksi viikkoa pidemmät vuokraukset sopimuksen mukaan. Lisäksi tulee sähkö kulutuksen mukaan sekä siivouspalkkio 70-80 euroa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

26 Kommenttia
Andalusia Espanja Ruoka ja viini

Elämää Espanjassa: herkuttelua ja kämpillä kokkaamista

sunnuntai, 7 marraskuun, 2021
Jos olet matkalla kokkaamista harrastavan ihmisen kanssa, älä koskaan majoitu asuntoon, jossa on peräti kaksi hyvin varustettua keittiötä ja grilli. Nyt on kuulkaa niin, etten saa miestäni täältä ulos syömään. Se vaan haluaa koko ajan kokata kämpillä.

No, ehkä vähän liioiteltua, mutta onhan tämä ihanaa, sillä ruoka on niin iso osa Espanjan elämää. On vietävän hauskaa käydä ruokakaupoissa, joissa on huikeat valikoimat raaka-aineita, jotka ovat erilaisia, etenkin, jos satut olemaan merenelävien ystävä. Kuka voi vastustaa notkuvia tiskejä simpukoita, mustekaloja, rapuja ja muita eksoottisia saksiniekkoja?

Meille tuppaa koko ajan käymään, että kaupassa käynti lähtee vähän lapasesta. Vaikka kuinka mennään hakemaan vain muutama yksittäinen täydennys, huomaamme inspiroituvamme valikoimien ihanuudesta siinä määrin, että kärryissä on kohta kattava kokoelma kaikenlaisia herkkuja. Ei vaan yksinkertaisesti onnistu se parin vesipullon hakeminen.

Mies on niin innoissaan kaikista uusista raaka-aineista.Almenjas, mun lempparisimpukat.Tapakset parhaasta päästä: manchego-juustoa ja jamon ibericoa. Nam!

Joko olette maistaneet kunnollista jamon Ibericoa, sitä ilmakuivattua kinkkua, mitä espanjalaiset tuntuvat syövän joka hetkessä? Unohtakaa serranot ja ostakaa tätä kinkun parempaa versiota, mieluimmin vähän kalliimmasta päästä. Ymmärrätte, mitä eroa on kinkulla ja kinkulla. Olen erityisen iloinen siitä, että nämä possut ovat saaneet kuljeskella vapaina tammimetsissä ja popsia poskiinsa niiden suurinta herkkua, tammenterhoja.

Maistelkaa myös ihania espanjalaisia juustoa, maailman parhaita murskattuja valkosipuliin säilöttyjä oliiveja, raakamakkaroita, erityisesti chorizoa, ohutta parsaa ja artisokan sydämiä.

Kokeilkaa rohkeasti paikallisia kaloja, kuten sardiineja, boqueroneksia tai taimenta (trucha). Keittäkää valkoviinissä simpukoita tai heittäkää pannulle tai grilliin mustekaloja tai isoja rapuja. Pakasteesta löytyy edullisia tonnikalapihvejä ja lihan ystävälle kaniini lienee harvinaisempaa herkkua.

Vihannes- ja hedelmäosastolla on aina valitsemisen vaikeus. Tulet huomaamaan, että kurkussa ja tomaatissa on oikeasti makua ja talvihedelmät ovat mehukkaita ja makeita. Granaattiomenat ja mangot ovat omia suosikkejani, joita voisin syödä kilotolkulla.

Menu del día – päivän menu.

Tuskin on pelkkää mielialaa, että olo tuntuu Espanjassa aina selkeästi kevyemmältä. Täällä tulee syötyä paljon terveellisemmin ja kevyemmin ja toki lisääntyneellä liikunnalla on oma osansa asiassa. Poissa on minua aika ajoin vaivaava turvotus.

Oma lukunsa ovat markettien viiniosastot. Joka ikinen kerta hintataso hätkähdyttää. Aluksi meitä aina epäilyttää ostaa viinejä, joiden keskihinta on jossain viiden euron molemmin puolin. Yritämme etsiä vähän kalliimpia viinejä, sillä miten voi oikeasti saada mitään kelvollista alle kympin hintaan? Espanjassa voi.

Marketeissa yli kympin maksava viini on harvinainen. Kokemuksemme perusteella Lidlistä saa hinta laatusuhteessa parhaat viinit.

Mökötin vähän lauantai-iltana, kun olisin halunnut lähteä ulos syömään. Kun sain eteeni kotiterassin grillistä tuoksuvat sardiini- ja rapuvartaat, ymmärsin, että tuskin olisin saanut mistään parempaa.

Kevyitä ja terveellisiä aamiaisia.Tilaa pitää olla myös makealle. Mielialan lisäksi myös olo on kevyt.

On me kerran päädytty täällä ravintolaankin syömään. Ihan putkeen ei mennyt tällä kertaa. Ruokalistat olivat ainoastaan espanjaksi ja tarjoilija puhui ainoastaan paikallista. Manasin jälleen kerran oman saamattomuuteni espanjan opiskelussa.

No, sitä saa, mitä tilaa. Onnistuin ilmeisesti jälleen tilaamaan sen paikan omituisimman annoksen. Raa’at chilipulverilla maustetut ravut eivät nyt oikein maistuneet. Taidan ensi kerralla ottaa varman päälle ja tilata turvallisesti patatas bravakset. Jos tuon miehen nyt saisi joskus pois patojen ja grillin äärestä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

6 Kommenttia
Andalusia Espanja

Jälleen Espanjassa – ensitunnelmia Andalusian auringon alta

torstai, 4 marraskuun, 2021
Vuosi ja seitsemän kuukautta ehti kulua elämää ilman Espanjaa. Ikävä oli Andalusian lempeää talvikautta, iloista espanjalaista elämänmenoa, valoa ja värejä.

Enpä muista olenko koskaan odottanut mitään matkaa näin paljon. Kuukaudet, viikot ja lopuksi päivät tuntuivat pitkiltä samaan aikaan, kun valon määrä Suomessa väheni ja säät viilenivät. Minulla oli todella ikävä Andalusian auringon alle.

Olen monta kertaa miettinyt, mikä päässäni naksahtaa, kun astun lentokoneesta ulos Espanjan kamaralle. Joku kumma vaihde kääntyy päälle, joka saa mielihyvähormonit hyrräämään. Väkisinkin suupielet kääntyvät kohti korvia ja jonkinlainen valtaisa kiitollisuuden ja hyvän olon tunne valtaa mielen.

Viime metreillä ennen matkaamme sain vähän ikäviä uutisia, jotka toivat pienoista huolenaihetta. Mietinkin, että onko elämässä aina niin, ettei koskaan taivas voi olla täysin kirkas, vaan aina jostain työntyy pilviä auringon eteen. Jos ei ihan synkkiä ukkospilviä, niin ainakin osittain valon peittävä pilvirintama.

Hakeuduin ennen matkaa ihotautilääkärille näyttämään kasvoissani pikku hiljaa kasvanutta luomea. Lääkärin mielestä luomesta kannatti otattaa näytepala, jonka takia hakeuduin operaatioon paikalliseen terveyskeskukseen.

Viikon päästä soitti suomea huonosti taitava lääkäri. ”Haloo, täällä lääkäri XX terveyskeskuksesta. Tulos tuli. Teillä on tyvisolusyöpä. Minä laittaa lähete ihotautilääkärille.”

Sydän löi muutaman kerran ylimääräistä ja hengitys salpaantui. ”Anteeksi mitä, kuulinko oikein, sanoitteko syöpä?” Tuo viheliäinen viisikirjaiminen sana, jota kukaan ei toivoisi kuulevansa omalla kohdallaan.

Ymmärrän, että huonolla kielitaidolla on vaikea kertoa minkälaisesta sairaudesta on kyse, mutta voisiko potilaana kuitenkin toivoa, että vähän enemmän saisi informaatiota. Lääkärin työhön kuuluu myös kommunikointi potilaan kanssa. En minä ainakaan tiennyt, minkälainen sairaus on kyseessä. Siksi tuntuu kohtuuttomalta yksioikoinen toteamus tyyliin: hei, sinulla on syöpä.

Onneksi sain puhelimen päähän ihotautilääkärin, jonka vastaanotolla olin käynyt aiemmin. Hän rauhoitteli ja kertoi, että kyseessä on ihosyövistä se kaikkein kiltein syöpätyyppi. Tyvisolusyöpä ei lähetä etäpesäkkeitä ja ja yleensä voidaan poistaa leikkaamalla luomikohta pois. Onneksi tällä kertaa minulle jaettiin ilmeisesti hyvät kortit.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aurinkoa tulisi jatkossa välttää ja aina kun se ei ole mahdollista suojautua kaikilla mahdollisilla tavoilla kuten voimakkailla suojakertoimilla. En ole nuoruusvuosia lukuunottamatta ollut mikään auringossa makoilija, mutta auringosta olen aina nauttinut. Hanakasti olen kasvoni kääntänyt aina kohden paistetta. Ikävä kyllä kohtaloni on nyt pysyä kalpeanaamana loppu elämäni. Kieltämättä tämä harmittaa, sillä auringosta en voi enää koskaan nauttia samalla lailla kuin ennen.

Säikähdin myös, että tautidiagnoosin vuoksi joutuisimme perumaan suunnitellun Espanjan matkamme. Onneksi kuitenkaan luomen operoinnilla ei ollut niin kiire, etteikö sitä voinut siirtää hieman tuonnemmaksi.

Täällä sitä nyt ollaan Almuñécar nimisessä kaupungissa, Malagasta noin 80 kilometriä rannikkoa itään. Asustamme kaupungin vanhimmassa osassa, sokkeloisen vanhan kaupungin kapealla kadulla paikallisasutuksen keskellä, valkoisessa talossa. Kerron myöhemmin tästä meidän metkasta majapaikastamme enemmän ja siitä, miten ylipäätään päädyimme tänne.

Kävimme Almuñécarissa ensimmäistä kertaa pari vuotta takaperin muutaman päivän matkalla ja silloin tykästyimme kaupunkiin. Almuñécar on Granadan maakuntaan kuuluva historiallinen kaupunki, jota aikoinaan ovat hallinneet niin foinikialaiset, roomalaiset kuin arabit. Kaupungissa on etenkin näin talvikuukausina leppoisa paikallistunnelma, kilometritolkulla rantaviivaa, kaikkialla palmuja ja hyvinhoidettuja puistoja sekä miellyttävä ilmasto ollaanhan täällä enemmän substrooppisella ilmastovyöhykkeellä.

On tuntunut vietävän hyvälle nähdä marraskuussa ympärillään värejä: vihreyttä, kukkia, huojuvia palmuja ja syvän sinistä merta ja taivasta. Mies kysyi tänään, että onko ihan pakko kuvata jokainen kukka. On, ihan pakko. Minä niin nautin tästä ympäröivästä kauneudesta ja värikkyydestä.

On ollut myös ihanaa vain kuljeskella päämäärättömästi vanhan kaupungin mutkittelevia katuja ylös ja alas. Eksyä ja unohtua sokkeloiseen labyrinttiin. Istuskella kiireettä terasseilla nauttimassa viiniä tai suosikkioluttamme Alhambran reservaa vihreästä pullosta. Olin ehtinyt jo unohtaa mukavan granadalaisen tavan. Juoman yhteydessä tuodaan aina myös pieni tapas.

Jopa kaupassakäyntikin on tuntunut ensimmäisinä päivinä lähes juhlalta. Kun pääsee Mercadonan kalatiskille valitsemaan mereneläviä ja suunnittelemaan tulevia ruokailuja, ollaan hyvän elämän keskiössä. Mies on niin innoissaan terassimme grillistä, ettei olla edes päästy vielä ravintoloita testaamaan. Meidän keittiössä on odotettavissa välimerelliset viikot. Tänään kyllä meinaan raahata sen puoliväkisin ulos syömään.

Tässä ensitunnelmia. Tuntuu hyvältä olla jälleen Espanjassa. Vähän jännitimme kuinka koronamaailmassa toimitaan, mutta espanjalaisten osalta näyttää hyvältä. Andalusian koronalukemat ovat alhaisemmat kuin suurimmassa osassa Suomea ja rokotukset hyvällä tasolla. Sisätiloissa maskin käyttö on edelleen pakollista, ulkotiloissa sitä ei tarvitse enää käyttää. Tosin monet paikalliset näyttävät käyttävän maskia yhä ulkona liikkuessaankin.

Istuskelen talomme ylimmässä kerroksessa ja kuuntelen paikalliselämää ympärillämme. Naapurin täti huutelee taas omille teilleen lähtenyttä koiraansa. Jostain kuuluu haikeaa espanjalaispoppia, jossa toistuvat sanat quiero ja corason. Kadulla käydään paikalliseen tapaan keskustelua kovalla volyymilla.

Taivas on kirkkaan sininen ja talot ympärillä hohtavan valkoisia. Näkymä, josta juuri nyt pidän hyvin paljon.

Aiemmat juttuni Almuñécarista löydät täältä:

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/11/29/andalusian-almunecar-paljon-muutakin-kuin-erinomainen-rantakaupunki/

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/12/02/almunecar-costa-tropicalin-historiallinen-pikkukaupunki/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

12 Kommenttia
Andalusia Espanja Katalonia

Viisi Espanjan kaupunkia, joita rakastan

sunnuntai, 9 toukokuun, 2021
Oikeastaan otsikko olisi ihan yhtä hyvin voinut olla 30 Espanjan kaupunkia, joita rakastan. Sen verran hurahtanut olen tähän elämää sykkivään Euroopan kolkkaan.

Ihan sama olenko Espanjassa etelässä vai pohjoisessa, vähän joka puolella on tullut tunne, että tässä maassa viihdyn. Espanjassa vaan on jotain sellaista, joka kolahtaa ja koskettaa. Jos nyt kuitenkin pitäisi nostaa esille vain muutama espanjalainen suosikkikaupunkini, topviisikko olisi seuraava:

Barcelona

Tein ensimmäisen matkani Barcelonaan vuonna 2009. Tuohon aikaan Katalonian pääkaupunki oli esillä vähän kaikissa matkailuaiheisissa jutuissa, jotka saivat minutkin kiinnostumaan tästä paljon kehutusta kaupungista. Matkailu Barcelonaan oli tuolloin kovassa nousussa, mutta vielä hallittua verrattuna nykyiseen.

Vuokrasin kaupungista pienen yksiön kuukaudeksi ja päätin kertaheitolla tutustua Barcelonaan vähän paremmin. Mies tuli myöhemmin perässä ja vietimme kaupungissa yhdessä joulun ja uudenvuoden minun jäädessä nauttimaan kaupungista vielä yksikseni.

Tuolla reissulla jokin napsahti. Barcelonasta tuli suosikkini kertaheitolla, jopa niin suuresti, että seuraavan viiden vuoden aikana kävin tai kävimme yhdessä siellä vähintään kerran, parhaimpina vuosina kahdesti.

Barcelona on kaupunki täynnä kauneutta. Mielikuvitukselliset rakennukset (kiitos Gaudin), tunnelmalliset vanhat kaupunginosat kuten El Borne, upeat puistot ja tietysti keskustan kupeessa oleva meri tekevät kaupungista monipuolisen ja kiinnostavan. Barcelona on niitä ihanteellisia matkakohteita, joissa voi yhdistää niin kaupunki- kuin rantaloman kaikkine herkkuineen.

Tykkäät sitten taidemuseoista tai jalkapallosta, arkkitehtuurista tai ruokamatkailusta, Barcelonalla on tarjontaa, joka on ainutlaatuista.

Girona

Kirjoitin muutama vuosi takaperin blogissani rakkauskirjeen Gironalle. Kukapa voisi olla rakastumatta tähän pieneen vanhaan kaupunkiin, joka on kuin ulkoilmamuseo.

Erityisen ihastunut olen kaupungin kiemurteleviin kapeisiin kujiin, joihin on hauskaa lähteä seikkailemaan ja eksymään. Onyar-joen rannalla olevat värikkäät rakennukset näyttävät iloisilta. Eri puolilla kaupunkia olevat merkit muinaisilta roomalaisilta, vanhat juutalaiskorttelit ja jäänteet arabilaiskaudelta tuovat kiinnostavaa historiallista kerrostumaa.

Gironalla on maine myös gastronomia-kaupunkina. Oiva kohde sinulle, jota ruokamatkailu kiinnostaa.

Girona sijaitsee Kataloniassa noin 100 km Barcelonasta pohjoiseen.

Valencia

Espanjan itärannikolla, kutakuinkin maan puolivälissä, oleva Valencia on vähemmän tunnettu espanjalainen kaupunki. Sinänsä harmi, sillä ainakin itselleni kaupunki oli kerrassaan positiivinen yllätys. Oikeastaan en edes tiennyt, mitä odottaa tai toisaalta en ymmärrä, miksi ennakkokäsityksessäni mielsin Espanjan kolmanneksi suurimman kaupungin jotenkin arveluttavaksi teollisuuskaupungiksi.

Hyvä oli, että matkustin Valenciaan, vaikka kaupunkiin meno olikin huonojen yhteyksien vuoksi vähän hankalaa. Valencia osoittautui oikein viehättäväksi. Etenkin suurehko sokkeloinen vanha kaupunki oli erityisen viehättävä, vaikka kaltaiselleni suuntavammaiselle se olikin aika haastava.

Valenciassa oli yllättävän paljon mielenkiintoista nähtävää. Monesta erillisestä osasta koostuva taide- ja tiedekeskus Ciutat se les Arts i de les Ciències oli kuin toisesta maailmasta, täydellinen vastakohta vanhan kaupungin historialliselle miljöölle. Kuulemani mukaan arkkitehdit saivat vapaat kädet luoda jotain ennen näkemätöntä ja väkisin tuli tunne, että alueella liikuttiin scifi-tunnelmissa.

Valenciasta jäivät mieleen myös kauneimmat koskaan näkemäni kauppahallit. Sekä tietysti paella, täältähän tuo Espanjan ehkä tunnetuin ruoka on kotoisin. Oman kokemukseni perusteella turisteja kaupungissa oli selvästi vähemmän kuin muissa käymissäni Espanjan suurkaupungeissa, mikä toisaalta teki Valenciasta aidon ilman turismin lieveilmiöitä.

Valenciassa onnistuu myös rantalomailu. Tosin ranta-alue sijaisee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Sevilla

Olen varmaan jutuissani käyttänyt Sevillasta kaikki superlatiivit. Yksinkertaisesti Sevilla on ihana. Siellä on minusta kaikki se, mitä Espanjalta voi odottaa. Tai no sisämaakaupungista puuttuu meri, mutta muuten Sevilla on minusta parasta Espanjaa.

Sevilla on tunnelmallinen, eläväinen ja intohimoinen. Vähän niin kuin flamenco, jonka katsotaan lähteneen täältä.

Varoituksen sana. Varaa Sevillalle aikaa. Tänne on turha matkustaa muutamaksi päiväksi. Kaupungissa riittää niin paljon nähtävää, ettei siitä parissa kolmessakaan päivässä selviä. Käy katsomassa ainakin Plaza de Espana, Real Alcazar de Sevilla, katedraali ja sen 104 metrin korkeuteen nouseva kellotorni sekä Metropol Parasol, joka on yksi maailman suurimpia puurakennelmia.

Saisin itse kyllä menemään Sevillassa useamman päivän vain haahuilemalla eri kaupunginosien vanhoilla kaduilla, elämää sykkivillä aukioilla, kauniissa puistoissa ja tunnelmallisissa ravintoloissa. Tai ihan vaan tutkimalla upeiden rautaporttien taakse jääviä sisäpihoja, patioita. Osa näistä kätketyistä aarteista ovat niin kauniita, että melkein saavat herkistymään.

Malaga

Topvitosessani mennään viimeiseksi Andalusian eteläosan vehreään kaupunkiin Malagaan. Mitä enemmän tässä kaupungissa käyn, sitä enemmän siitä vaan tykkään.

Malaga on myös niitä Espanjan kaupunkeja, joissa helposti yhdistää kaupunkimatkaan rantaloman. Ranta-alue on ihan ydinkeskustan kupeessa.

Malagasta puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, mutta kaupungin ihanuus on sen rento kaduille levittynyt tunnelma. Malagaa voisin hyvin kutsua sellaiseksi kivaksi hengailukaupungiksi, missä sää on ihanteellinen läpi vuoden ja missä tapasravintolat kutsuvat nauttimaan espanjalaisen elämän mutkattomuudesta.

Kun taustalla soi flamencokitara rytmikkään haikeasti ja lasissa kuplii kylmä cava, mikäpä se on uppoutuessa Malagan vanhan kaupungin rentoon tunnelmaan. Ehkä syy siihen, että pidän Espanjasta niin paljon, on paikallisten taito nauttia elämästä ja toisistaan. Liekö tässä myös syy espanjalaisten korkeaan elinikään?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

20 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Costa del Solin ihanat kaupungit – näitä paikkoja ei kannata jättää käymättä

sunnuntai, 24 tammikuun, 2021

Koronasta ei tiedä. Rokotuksista ei tiedä. Mutta yhdestä asiasta tiedän. Ensi syksynä, jos vain mitenkään on mahdollista, minä herään uuteen aamuun Espanjan Aurinkorannikolla, Costa del Solilla.

Koska nyt alkaa näyttää pahasti siltä, ettei tulevana keväänä ja ehkei myöskään kesällä matkailla muualla kuin kotimaassa, suuntasin suunnitelmani ensi syksyyn ja aloin haaveilemaan jälleen rakkaastani, Etelä-Espanjasta. Palasin vanhoihin blogijuttuihini ja mietiskelin, mikä olisi meille paras etappi seuraavalle matkalle.

On kohde sitten mikä tahansa, koko eteläinen rannikko (jos sitten koko Andalusia), on monipuolinen rypäs viehättäviä kaupunkeja ja kyliä, joissa on paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen lämpimästi suuntaamaan myös oman lomakohteen tai asuinpaikan ulkopuolelle.

Matkustaminen Costa del Solin alueella on helppoa ja halpaa. Paikallisjunat ja bussit kulkevat tiuhaan ja välimatkat ovat lyhyitä. Jo pelkästään päiväretkellä ehtii paljon.

Aurinkorannikolla on neljä kaupunkia, joista on tullut omia matkasuosikkeja.

Estepona

Läntisen Costa del Solin tuntemattomampi kaupunki, josta jokainen kävijä muistaa varmasti kukat. Vanhan kaupungin kapeat kadut ja talojen seinät on koristeltu sadoilla värikkäillä kukkapoteilla, jotka luovat paikkaan kivan kylämäisen tunnelman.

Piipahda kauniilla appelsiinipuiden reunustamalla aukiolla Plaza de las Floresilla, nauti grillatut sardiinit jossain rannan kalaravintoloista tai kierrä ihmettelemässä Esteponan valtaisia muraaleja, seinämaalauksia, joiden ympärille on rakennettu kokonainen taidereitti.

Kukkafriikkiä voisi kiinnostaa kaupungin kasvitieteellinen puutarha ja sen yli 1300 erilaista orkideaa.

Lisää Esteponasta: Aurinkorannikon Estepona – suloinen lomakaupunki, jota moni ei tunne

Marbella

Marbella leimataan helposti jet setin temmellyskentäksi, jossa Ferrarit ja kalliit merkkiliikkeet kuuluvat katukuvaan. Jos metsästät tällaista Marbellaa, suuntaa Puerto Banuksen kaupunginosaan. Jos taas olet kiinnostunut aidommasta Marbellasta, matkaa kaupungin vanhaan keskustaan.

Marbellan vanha kaupunki on pieni, mutta viehättävä. Vaikka kaikessa on ehkä pienoista päälleliimattua turismimeininkiä, siltikin hyvin hoidettu ja visuaalisesti huoliteltu alue on kaunista katseltavaa. Vanhoilla kujilla ja aukioilla on miellyttävää kierrellä.

Lisää luettavaa Marbellasta täältä: Ihana rantareitti Puerto Banuksesta Marbellan keskustaan

Torremolinos

Luulenpa, etten ole ainut, jolle Torremolinos tuo mieleen 70-luvun seuramatkat ja kosteat possujuhlat. Täytyy myöntää, että pientä ennakkoluuloa oli taustalla, kun ensimmäistä kertaa menin ”Torreen” reilut pari vuotta sitten.

Vaan hyvä, että tuli mentyä. Sen jälkeen kaupungissa on tullutkin käytyä useampi kerta. Tykästyin jollain lailla kaupungin aitouteen. Jos Marbella on vähän ”teennäisen kaunis”, Torremolinos on teeskentelemättä sellainen kuin on. Vähän rosoinen ja sopivan kaupunkimainen. Torrea voisi luonnehtia Aurinkorannikon retrokaupungiksi.

Parasta Torremolinoksessa on eläväinen ranta-alue ja kivasti toteutetut keskustan kävelykadut lukuisine kauppoineen. Kaupunki onkin minusta yksi Costa del Solin parhaita shoppailupaikkoja.

Jos Torremolinos kiinnostaa, lisää käyntivinkkejä täällä: Torremolinos – rantakaupunki, joka yllätti

Nerja

Costa del Solin itäosan pieni Nerja on soma lomakaupunki ja erinomainen kohde kiireettömään nautiskeluun. Ihana kaupunki vierailla erityisesti silloin, kun aurinko paistaa ja Välimeri kimmeltää. Ranta-alue pienine poukamineen ja kalliorantoineen sekä keskusta lukuisine ravintoloineen luovat puitteet mukavaan lomatunnelmaan.

Nerjan merkittävin nähtävyys ovat tippukiviluolat, joissa kannattaa ehdottomasti käydä. Maan alla aukeaa ihan toisenlainen maailma.

Kokemuksia viimeisimmästä visiitistäni Nerjaan on luettavissa täällä: Täydellinen lomamoodi – rantalomanen Nerjassa

Malaga

Vaikka kuinka paljon kävisin Malagassa, tästä kaupungista en varmaan koskaan saa tarpeeksi. Malaga vaan on niin monipuolinen ja niin innostava.

Malagassa on rannikon parhaat museot, parhaat ravintolat, parhaat kulttuurielämykset ja paras kaupunkitunnelma. Ja ehdottomasti Costa del Solin kiinnostavin vanha kaupunki. Unohtamatta tietenkään hienosti rakennettua rantapromenadia.

Taiteen ystävän kannattaa katsastaa Picasso-museo. Viherpeukalo ilahtuu varmasti kasvitieteellisestä puutarhasta. Museoiden ystävälle Malagan automuseo on hyvä valinta ja ruokaorientoituneen kannattaa tehdä kierros vanhan kaupungin tapasravintoloissa.

Tässä muutama hyväksi havaittu vinkki Malagaan: Malaga on kaupunki, josta kehkeytyi suosikkini – vinkit mukavaan Malaga-päivään

Ai, että missäkö on listalta Fuengirola, joku saattaa kysyä. Fuengirola on ollut meille kahden talven ajan se paras kaupunki asua. Fugessa on paras kattaus vuokra-asuntoja, erinomainen palvelutarjonta, hyvät harrastusmahdollisuudet jopa omalla äidinkielellä, mukava rantareitti lenkkeilyyn ja sopivasti sosiaalista elämää. Eli täydellinen paikka perustaa talvikoti ja viettää tavallista arkea.

Näillä mittareilla Fuengirola on helmi, mutta en nostaisi sitä siltikään Aurinkorannikon kauneimpien tai kiinnostavimpien kaupunkien joukkoon. Keskeisen sijaintinsa ansiosta Fugesta on kätevää liikkua joka puolelle rannikkoa sekä koko Andalusiaa. Helppoa lähteä seikkailemaan ympäristöön ja palata halutessa illaksi kotiin.

Minkälaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on Costa del Solin kaupungeista? Minkä sinä nostaisit helmien listalle?

39 Kommenttia
Andalusia Costa del Sol Elämäntaito Espanja Fuengirola

Miten Espanja on muuttanut minua?

sunnuntai, 12 huhtikuun, 2020

Tämän jutun kirjoitusaikoja minun piti laskeutua Malagaan. Espanjan talvikaudesta olisi ollut jäljellä vielä kolme odotettua viikkoa. Vaan toisin kävi. Ei tullut matkaa, ei tullut uusia seikkailuja Andalusian auringon alla. Tuli raivostuttava korona.

Olen jotenkuten pystynyt hyväksymään matkani yllättävän peruuntumisen. Väistämättömille asioille ei voi mitään vaikka kuinka hakkaisi päätä seinään. En voi myöskään mitään sille, että taustalla nakertaa harmitus. Espanjan kevätkausi päättyi niin yllättäen aivan kesken. Minulla on Espanjaa ikävä. Iso ikävä.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut onnellinen voidessani viettää Espanjassa pidempiä jaksoja. Olen saanut kurkistaa Andalusian elämään ja kulttuuriin monipuolisesti, matkustaa aluetta laajalti, aistia sen tunnelmaa ja hengittää sen ilmapiiriä.

Kaikella Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut vaikutusta minuun, niin pienissä kuin suuremmissa asioissa. Minkälaisia vaikutuksia sitten Espanjassa vietetyllä ajalla on ollut?

Espanjalainen arki on tuntunut niin hyvältä, että joskus mietin, onko se vain vaaleanpunainen kupla, joka jossain vaiheessa puhkeaa.

Naisellisuus kunniaan

Vaatekaappiini on alkanut kertyä entisestä poikkeavia retonkeja. Huomasin jossain kohtaa, että kaikissa viime aikoina ostamissani vaatteissa on röyhelöitä, rimpsuja tai jotain muuta naisellista hörhelöä. Entinen minäni valitsi yksinkertaisia ja suoraviivaisia vaatteita. Nyt minua viehättävät selvästi runsaammat ja naisellisemmat mallit. Ja mekkoja, niitä pitää ehdottomasti olla.

Tajusin yhtymäkohdan Andalusiaan siivotessani tietokoneeni kuva-arkistoa. Olin ottanut kymmenittäin kuvia flamencopuvuista, ihastellut näyteikkunoista näitä upeita röyhelöluomuksia ja käynyt alan liikkeissä hipeltämässä värikkäitä ja runsaita kuoseja. Huomaamattani olin siirtänyt ihailemaani naisellista flamenco-henkeä omaan vaatekaappiini.

Espanjalainen nainen on minusta pohjoismaista kanssasisartaan naisellisempi. Meikkiä, koruja, korkkareita ja mekkoja näkee katukuvassa selvästi totuttua enemmän. Kaikkea naisellisuutta korostavaa on joskus jopa ylikorostetun runsaasti. Paikallisia tv-ohjelmia seuratessa olen jopa ihmetellyt, miksi luonnostaan kauniit naiset käyttävät niin voimakasta meikkiä. Silmämeikissä ei säästellä ja huulipunaa, sitä ei sovi unohtaa. Mitä punaisempaa, sen parempi. Nudesävyt ja minimalismi eivät ole espanjalaista naista varten.

Olen saanut tästäkin ilmiselviä vaikutteita, sillä omaan laukkuuni on eksynyt entistä punaisempia huulipunia. Ja huulipunasta on tullut muutenkin päivittäinen must. Ehkä nyt juuri ja juuri voin viedä roskat ilman punattuja huulia, mutta muuten ihmisten ilmoille en enää lähde ilman huulipunaa.

Eikä nyt ole enää niin väliä, jos puvun dekoltee yltää vähän alemmas. Espanjassa tämä näyttää olevan ihan peruskauraa. Naisellisuus saa ja sen tulee näkyä.

Espanjalla on ollut vaikutusta pukeutumiseeni ja tyyliini.

Volyymia olla pitää

Kun espanjalaiset keskustelevat, ääntä riittää. Maan tapa näyttää olevan, että kun puhutaan, ei tosiaankaan kuiskailla. Olen usein ihmetellyt paikallisten tapaa kailottaa täysillä esimerkiksi puhelimeen tai vieressä istuvalle kumppanille. Eikä näytä myöskään yhtään haittaavan vaikka kaikki ympärillä olevat vieraat ihmiset kuulevat keskustelun aivan selvästi.

Ravintoloissa ei tarvita taustamusiikkia peittämään kiusallista hiljaisuutta, sillä sellaista ei koskaan pääse tulemaan. Jo muutaman paikallisen keskustelu riittää täyttämään tilan. Jos sattuu olemaan ravintolassa, mikä on täynnä paikallista porukkaa, joutuu huutamaan saadakseen äänensä kuulumaan vastapäätä istuvalle kumppanille. Ja uskokaa pois, tämä kuuluvampi puhetapa tarttuu ja jää helposti päälle.

Olen huomannut itsessäni, että etenkin, jos innostun tai suutun jostain asiasta, alan puhumaan selvästi totuttua äänekkäämmin ja nopeammalla puherytmillä. Volyymi ikään kuin tehostaa puheen vaikutusta. En myöskään nykyisin enää häiriinny ympäröivästä metelistä samoin kuin aiemmin. Siitä on tullut niin kovin tavallista. Hillitty ja pidättyväinen suomalainen minussa on saanut selvästi uutta temperamenttia.

Kaipaan ihmisiä ympärille

47 miljoonan asukkaan Espanjassa väkeä riittää joka kulmalle. Sosiaaliset espanjalaiset viettävät muutenkin paljon aikaa ulkosalla ja siihen kun lisätään myös sankka joukko turisteja, vilkasta elämää ympärillä piisaa myös Aurinkorannikolla kaikkina viikonpäivinä.

Rauhaan tottunut suomalainen minussa on alkanut pitämään siitä, että ihmisiä on ympärillä menit minne menit. Kun kontrasti Suomeen on perin suuri, oma kotikaupunkini tuntuu kolkon kuolleelta, tylsältä ja värittömältä. Kaduilta puuttuu elämä ja sen myötä kiinnostavuus. Jos kaipaan rauhaa, menen metsään. Kaupungissa kuuluu olla elämää.

Arjella ja arjella on eroa

Miten usein (etenkin nyt koronan aikana) kuulee sanottavan, että tavallinen arki on parasta. Hmmm, arki on hyvää, mutta se riippuu paljon siitä, millaista arkea tarkoitetaan. Selitänpä vähän.

Elän kahdenlaista arkea, espanjalaista ja suomalaista. Suomen arjessa paiskin töitä, valitan huonoja kelejä, liikun liian vähän, elinpiirini on aika suppea ja elämä muutenkin melko tapahtumaköyhää. Pääosin elämämme rajoittuu kotimme seinien sisälle.

Espanjan arjessa vietämme paljon aikaa ulkona, syömme usein ravintoloissa, notkumme kahviloissa, vietämme sosiaalisempaa elämää, kävelemme lähes päivittäin pitkiä matkoja, matkustelemme ja teemme erilaisia ”mikroseikkailuja” lähiympäristöön. Arjessa on mukana sellainen mukava flow-tila, joka ruokkii hyväntuulisuutta ja innostumista. Olen joskus sanonut, että Espanjan arki on vähän kuin arkea potenssiin kaksi.

Tavallista arkea Andalusiassa.

Niinhän siinä sitten on käynyt, että kun Malagan kone laskeutuu Helsinkiin, on kuin hymy katoaisi kasvoilta. Ymmärrän hyvin, että elämme Espanjassa eräänlaisessa onnellisuuskuplassa, mutta ikävä kyllä se saa tämän suomalaisen normiarjen näyttämään harmaalta ja lattealta, vähän kuin marraskuuta vertaisi kesäkuuhun.

Suuri kontrasti kahden todellisuuden välillä ei aina ole hyvä juttu. Ennen, kun en paremmasta tiennyt, olin ihan tyytyväinen suomalaiseen arkeeni, joka oli sitä tavallista peruspuurtamista ilman suurempia kohokohtia. Espanjassa asumisen myötä olen päässyt kurkistamaan toisenlaiseen arkeen, joka tuntuu niin vietävän hyvältä. Kun enemmän saa, muuttuuko sitä vaan vaativammaksi? Tiedän, että vähään tyytymistä pidetään hyveenä, mutta minkäs sitä ihminen tunteilleen voi.

Korona on tuonut taivaalle tummia pilviä.

Tällä hetkellä koronamyllerryksen keskellä kukaan ei pysty sanomaan, milloin päästään normaaliin elämään ja millaiseksi maailma palaa koronan jälkeen. Entä, jos samanlaista vapaata ja huoletonta Espanja-arkea ei enää tulekaan?

Joka tapauksessa Espanja on jättänyt minuun vahvan jäljen. Samalla myös ikävän ja kaipuun maistaa Espanjaa lisää. Odotan toki tulevaa kesää Suomessa, mutta samalla myös seuraavaa talvikautta Andalusiassa. Luulen, että olen löytänyt mansikkapaikkani.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

12 Kommenttia