Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Annemaria

Andalusia Costa del Sol Espanja

Asiat, jotka ärsyttävät Espanjassa

sunnuntai, 30 tammikuun, 2022
Kun jossain maassa viettää pidemmän aikaa, alkaa nähdä ruusunpunaisempienkin lasien läpi arjessa asioita, jotka ärsyttävät. Eivät nämä mitään isoja juttuja ole, vaan usein ihan pieniä ja lähinnä merkityksettömiä. Mutta ärsyttäviä siltikin.

Olisin toki voinut kirjoittaa listan asioista, jotka ihastuttavat Espanjassa. Tästä listasta olisi tullut huomattavasti pidempi. Koska nuo asiat ovat kuitenkin monelle niin päivänselviä, kuten talvikuukausina herääminen aurinkoisiin aamuihin, päätin ottaa tarkasteluun ne jutut, jotka joskus ottavat enempi tai vähempi päähän. Tunnistatko itse näistä mitään?

Koirankakat

Tuttu kevään keskusteluaihe meilläkin, mutta Espanjassa tämä ongelma on ihan eri tasolla. En puhu pientareiden luonnontuotteista, jotka ovat lähinnä esteettinen haitta, vaan keskellä jalkakäytäviä vaanivista liukumiinoista.

Kun kerran astuu tuoreeseen koiranpaskaan, alkaa kummasti muistaa katsoa askeltensa perään. Kaupunkikoirilla ei Espanjassa useinkaan ole leveitä tienreunuksia joille tarpeensa tehdä, vaan ne joutuvat vääntämään torttunsa keskelle kivistä kulkuväylää.

Ikävä kyllä kaikki koiranomistajat eivät tunne vastuutaan ja korjaa lemmikkiensä jätöksiä. Siihen ne sitten jäävät muiden kanssakulkijoiden ”riemuksi” siihen saakka, kunnes kaupungin puhtaanapito niistä huolehtii, useimmiten jopa yllättävän tehokkaasti.

Aina ei kaduilla juoksevilla koirilla ole mukanaan edes ketään ulkoiluttajaa, sillä olenpa nähnyt paikallisten vain laskevan karvakuononsa yksin ovesta ulos reippailemaan lähikaduille.

Koirankakkaongelmaan on herätty myös viranomaistaholla. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta oliko Benalmadena yksi Andalusian kaupungeista, joka vaatii koirien pakollisen siruttamisen? Mikäli koirankakkaa löytyy kadulta, siitä otetaan DNA-näyte ja omistajalle rapsahtaa tuntuva sakko. Aika pitkälle vietyä, mutta ilmeisemmin tehokasta.

Äänekkyys

Espanjalainen elämäntapa on äänekästä. Jos meillä ravintoloissa joutuu korottamaan ääntään kovaäänisen musiikin vuoksi, Espanjassa siihen riittää ihan tavallinen ihmisten keskustelu. Olen miettinyt, että ravintoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilökunnan on pakko kärsiä jonkin asteisista kuulo-ongelmista. Sen verran kovalla ovat volyymit siellä, missä samassa tilassa on monta espanjalaista.

Kun espanjalaiset puhuvat, he meidän mittapuun mukaan puoleksi huutavat ja usein kaikki yhteen ääneen. On täysin hyväksyttävää puhua toisten kanssa samaan aikaan. Joskus on lähinnä lystikästä seurata isompaa porukkaa, jossa kukaan ei tunnu kuuntelevan, mutta kaikki näyttävät puhuvan. Aluksi kuvittelin, että kyse on eripurasta, ellei jopa riitelystä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin eleistä ja ilmeistä, että tavalliseenkin keskusteluun tarvitaan ääntä potenssiin kaksi.

No kyllähän elämään ääntä mahtuu, mutta silloin kun talojen huonon äänieristysten takia joutuu väkisin kuulemaan naapurien kaikki elämään liittyvät äänet kuin samassa huoneessa oltaisiin, pidemmän päälle se ärsyttää. Eikä naapuria tunnu yhtään haittaavan se, että kaikki kuuluu seinän taakse. Vai tottuukohan siihen jossain vaiheessa?

Naurattaa eräs tapahtuma viime reissulta. Luulin, että naapurissa harrastettiin äänekästä seksiä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ei sittenkään. Naapurin pariskunta katsoi jalkapalloa.

Hajusteet

Espanjalaiset ovat tuoksukansaa. Vai mitä pitäisi päätellä esimerkiksi siitä, että joulunaikaan pelkkiä hajuvesimainoksia saattoi telkkarista tulla yhtäsoittoa viisikin minuuttia?

En ole itse tuoksuille mitenkään yliherkkä ja enempi minusta on mukavaa, kun ympäristössä kohtaa miellyttäviä tuoksuja. Kuten, että kampaajalla hiuksesi käsitellään hyvälle tuoksuvilla aineilla tai hajuvesien käyttöä ei kukaan kiellä.

Mutta espanjalaisten tuoksumaailma menee usein överiksi. Hotellihuone saattaa siivouksen jäljiltä tuoksua omituisen hajuisille pesuaineille tai ruiskutettavalle ilmanraikastajalle. Tai lakanoissa on kummallinen vieras tuoksu. Tai vuokrakämppäsi joka huoneessa on voimakas huonetuoksu, jota et pääse muuten pakoon kuin toimittamalla tuoksujen lähteet roskiin.

Kovat on oltavat tässä maassa tuoksuallergikoilla.

Kierrätys

Vähän on sellainen tuntuma, että espanjalaiset ovat kierrätysasioissa vielä aivan lapsenkengissä. Kyllähän erilaisille jätetyypeille kierrätysastioita löytyy vähän joka kadun kulmauksesta. On erilliset astiat pahville ja paperille, lasille, muovijätteelle ja sekajätteelle, vaan välittääkö niistä kukaan?

Siinä, kun itse levittelet jätteitäsi ja yrität saada tolkkua, mitä mihinkin tulee, viereen tulee paikallinen joka nakkaa huolettomasti kaikki pussinsa lasille tarkoitettuun molokkiin. Eli ihan samako sittenkin?

Väistäminen

Oletteko muut huomanneet, miten huonosti espanjalaiset väistävät kaduilla? Veikkaan, että jos vastaan tulee kapealla katuosuudella kaksi tai useampi paikallista rinnakkain, se olet sinä, joka väistää.

Vaikka espanjalaiset muuten huomioivat hienosti kanssakulkijat, esimerkiksi tervehtivät tuntemattomia hyvinkin herkästi, kadulla väistämisessä on jotain kummallista jääräpäisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Vaikka kuljettaisiin kuinka monen henkilön kanssa rinnatusten ja tukittaisiin koko jalkakäytävä, ei tehdä elettäkään siihen suuntaan, että annettaisiin muille tietä.

En tiedä onko tämä ihan yleinen tapa vai kohdistuuko mielenosoituksellisesti vain turisteihin, mutta sen kymmenen kertaa on pitänyt itse väistää ohitustilanteessa aina ajoväylän puolelle asti.

Laskun saaminen

Espanjalaisissa ravintoloissa ja kahviloissa palvelu yleensä pelaa siihen saakka, kun tulee laskun saamisen aika. Mistä mahtaa johtua, että kaiken tilaamasi olet onnistunut saamaan ihan ripeästi, mutta kun haluaisit maksaa ja lähteä, yhteys tarjoilijaan näyttää katkeavan?

Siinä vaiheessa kun olet tehnyt kaiken mahdollisen tarjoilijan huomion saamiseksi ja huutanut kurkun käheäksi la cuentaa, ei auta kuin marssia tiskille maksamaan.

Tulvivat kadut ja haisevat viemärit

Kun espanjalaisissa kaupungeissa sataa runsaasti, kumisaappaille on käyttöä. Viemärit vetävät huonosti tai eivät vedä ollenkaan sillä seurauksella, että vesi jää kaduille lillumaan paksuina vesipatjoina.

Varaudu sadesäällä siihen, että jalat ovat hetken päästä likomärät.

Ja kun viemäreistä puhutaan, ei voi ohittaa niiden hajuhaittoja. Mitä vanhempi kaupunginosa ja mitä kapeampi katu, tiedät hyvin, mitä tarkoitan. Siellä täällä viemärit pulpauttelevat vanhan viemäriverkoston katkuja ilmoille.

Ikävä kyllä tämä ongelma vaanii usein myös talojen kylppäreissä. Meillä on ollut kerran asunto, jonka toista kylppäriä emme halunneet käyttää voimakkaan viemärihajun takia. Jos sitten ne suuren suuret viemärielukatkin aiheuttivat kuvotusta.

Pieniä asioita kaikki tyynni, mutta kieltämättä joskus vähän ärsyttäviä. Minulla (onneksi) on vain turistin subjektiivinen näkökulma. Kuulopuheiden perusteella espanjalainen byrokratia on se, mikä suomalaista koettelee ehkä kaikkein rajuimmin, mutta näin syvälle maan toimintatapoihin en ole vielä tutkimusmatkoillani päässyt.

Siltikin olisi kiva kuulla, oletteko muut panneet merkille samoja asioita vai onko minusta vain pikku hiljaa kehkeytymässä äkäinen täti-ihminen, jonka ärsytyskynnys vain vuosien saatossa alenee. Mikä sinua espanjalaisessa elämänmenossa ärsyttää vai ärsyttääkö mikään?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Elämäntaito Yleinen

Loman jälkeistä krapulaa

torstai, 20 tammikuun, 2022
Kun palaa lomalta kotiin, pitäisi olla levännyt ja energinen. Kaikki akut täyteen ladattuna valmiina tarttumaan superboostilla arjen haasteisiin. Vaan kuten elämässä useinkin, asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia.

En ymmärrä, mitä päässäni napsahtaa, kun avaan kotioven matkan jälkeen. Kaksi kuukautta Espanjassa lähes leijuin jonkinlaisessa hyväntuulisessa euforiassa. Olin täynnä intoa, pulppuavaa naurua ja tekemisen mielihyvää. Ja sitten pam! Kotioven sisäpuolelle seesteisyys ei enää kanna. Arki iskee voimalla vastaan, asiat rasittavat enemmän kuin olisi tarpeen ja pinna kiristyy ihan mitättömistäkin asioista.

Aamut ovat vaikeimpia. Tuntuu raskaalta herätä pimeään ja tarttua töihin, jotka tuntuvat nyt jostain syystä ylivoimaisen puuduttavilta. Eikä kenellekään uskalla tunnustaa omaa hyytymistään. Eihän minulla ole oikeutta valittaa, olenhan juuri palannut pitkältä lomalta.

Liikunta jää liian vähälle sillä tekosyyllä, että ulkona on liian kylmä. Välillä pakotan itseni ulos, mutta jähmetyn tumput suorana seisomaan lumihankeen. Yritän löytää talven ihanuuden, mutta en nyt jostain syystä saa päästä kiinni. Eräs Instagram seuraajani kommentoi, että talvi ei koskaan hyväile ihoa toisin kuin aurinko ja lämpö. Allekirjoitan tämän täysin. En saa talvesta sitä kokonaisvaltaista hyvän olon kokemusta, mitä saan lämmöstä.

Talven riemu on nyt kadoksissa.En tiedä täydentävätkö vastakohdat tässä toisiaan?

Ärsyttää myös Suomen iloton ja pelotteluun taipuvainen koronailmapiiri. Ihmiset ovat kamppailuun selvästi väsyneitä, mutta yhä edelleen hoetaan mantraa, ettei minnekään voi mennä eikä ketään tavata.

Ystäväni yritti järjestää syntymäpäiviä ravintolaan, mutta kun ovet tulee sulkea klo 18 ja alkoholitarjoilu lopettaa klo 17, ei ehkä ihan otollista synttäribileille. Onneksi tuo tehopakkaus ei siitä lannistunut, vaan järkkäsi oikein mukavat juhlat kotiinsa.

Sääliksi käy kaikkia yrittäjiä, joilta mielivaltaisilla rajoitustoimilla estetään liiketoiminnan harjoittaminen. Miettiiköhän kukaan asioiden kerrannaisvaikutuksia? Kun kukaan ei käy missään eikä kuluta mitään, raha ei kierrä eikä yrityksiin synny tuloja, joilla maksetaan mm. henkilökunnan palkat. Luulenpa, että valtion kukkarolle olisi muutakin käyttöä kuin antaa tekohengitystä henkitoreissa kamppaileville yrityksille, joiden toimintaa rajoitetaan tai jopa täysin estetään.

Elämään tarvitaan iloisia asioita.

Jottei tästä jutusta tulisi ihan silkka valitusvirsi, loppuun vähän positiivisimpia asioita. Sain eilen kolmannen koronapiikin, joka antaa taas lisää turvaa ja varmuutta liikkumiseen. Lohkaisin miehelle, että eiköhän aleta jo katsomaan seuraavaa reissua.

Oletteko muuten huomanneet, että matkanjärjestäjillä on nyt melkoiset määrät mukavan hintaisia valmismatkojen äkkilähtöjä? Myös kotimaassa on tarjolla erinomaisia lomatarjouksia. Nyt kannattaa suunnitella talvilomaa, sillä niin hotelli- kuin mökkimajoitusta saa monessa paikkaa jopa puoleen hintaan.

Miten olisi vaikka neljän vuorokauden kaupunkiloma Helsingissä tasokkaissa keskustahotelleissa kahdelle aamiaisineen alkaen 380 euroa (Kämp Collection Hotels)? Tai mökkiloma Saimaalla Puumalassa Sahanlahti resortin mökissä puoleen hintaan? Vai lähtisitkö sittenkin risteilylle Itämerelle? Laivoilla on nyt mukavan väljää.

Huolehditaan rokotusturvasta ja lopetetaan jo kärvistely. Nyt on matkustamisen aika.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Humputteluilta Malagassa

keskiviikko, 5 tammikuun, 2022
Spontaanit asiat ovat elämässä ihania. Ja ihanaa on se, että arkipäivänä voi hypätä paikallisjunaan ja ajaa Malagan iltaan ihan vain humputtelemaan.

Tiedän hyvin, että joku voi tästä jutusta tykätä huonoa. Alkaa nimittäin taas tuntua siltä, että koska korona, kaikkinainen iloittelu, humputtelusta puhumattakaan, on kiellettyä. Kunnon kansalainen linnoittautuu kotiin, ei matkustele, ei käy missään eikä tapaa ketään. Laitetaan ravintolat kiinni, kielletään harrastukset (ja jopa uuden vuoden ilotulitukset), lopetetaan kaikkinainen sosiaalinen elämä ja pannaan kotiovi tiukasti säppiin. Elämästä on tullut koronan myötä eräänlaista kieltolain aikaa.

Opin Espanjassa uuden sanan, joka minusta on kerrassaan kaunis. Sana on alegria ja tarkoittaa iloa. Jokainen Espanjassa pidempään ollut tietää, miten voimakkaasti alegria näkyy paikallisten elämässä. Nauru hersyy kaikkialla ja fiestaan näyttää olevan usein aihetta. Myös korona-aikana.

Vähän jopa kateellisina seurailin erityisesti iäkkäiden ihmisten arkielämää kolmessa Andalusian kaupungissa. Siinä missä Suomen viranomaiset pelottelevat mummot jälleen pysymään poteroissaan, Espanjan eläkeläiset näyttivät jatkavan iloista ja sosiaalista elämäänsä koronasta huolimatta.

Naureskelin jopa väliin omille ajatuksilleni vastuuttomista mummoista, jotka kokoontuivat suurina seurueina päivisin kahviloihin ja ravintoloihin. Alegriaa ei noilta elämäniloisilta ikääntyneiltä puuttunut. Ja kumma kyllä tuo tietynlainen hulvattomuus on tarttuvaa. Tekee mieli itsekin heittäytyä spontaanisti eloon, iloon, elämään, kuten Tuure Kilpeläinen laulaa.

Malaga on yhdistelmä kaupunkia ja rantaa.

En muista, mistä ajatus lähti, mutta ennen joulua keksimme lähteä Malagaan ja nimenomaan ilta-aikaan, sillä Malagan keskusta jouluvalaistuksessa on kerrassaan kaunis. Toki taas mielessä kaihersi huoli koronasta ja kulkemisesta paikallisjunalla, mutta siltikin päätimme lähteä. Oltaisiin ulkotiloissa, käytettäisiin maskia kaikkialla ja pysyteltäisiin ulkopuolella suurista ihmisjoukoista. Siinä koronastrategiamme.

Näyttää siltä, että korona on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on vain opittava elämään. Velvollisuutemme on huolehtia rokotesuojasta, mutta voimmeko iänkaiken eliminoida elämästä kaiken hauskan? Kyse on valinnoista ja riskien punnitsemisesta. Jos olisimme tehneet valinnan olla lähtemättä Espanjaan, kotona olisi tällä hetkellä kymmeniä mukavia kokemuksia vaille jäänyt turhautunut täti-ihminen.

Siispä junaan ja reilun 40 minuutin päästä oltiin Malagan keskustassa. Olivatpa kauniisti koristelleet Alameda Principal -kadun, jota pitkin kuljimme kohti vanhaa kaupunkia. Ajotien ja sitä reunustavien puistoväylien yllä roikkui satoja valonauhoja. Tunnelmaa täydensivät kadulle levittäytyneiden kukkakioskien värikkäät joulukukat.

Vielä kun ilta-aurinko lämmitteli hetken aikaa, suunnistimme tepastelemaan Malagan hienolle rantakadulle ja samalla mietimme olisiko seuraavalla reissulla mukavaa viettää pidempi aika tässä elämää sykkivässä kaupungissa. Malagahan on siitä harvinainen kaupunki, että täällä voi viettää täydellistä suurkaupunkilomaa, jos sitten halutessaan nautiskella rantaelämästä.

Meille oli edellisellä viikolla tullut täyteen 25 vuotta yhteistä avioelämää, joten siinäpä hyvä syy pieneen juhlaan. Etsimme Malagan vanhasta kaupungista pienen skumppabaariin La Medusan, josta on tullut suosikkimme vuosien varrella. En muista nähneeni missään niin pitkää listaa laseittain saatavia samppanjoita ja huippucavoja. Eikä ole tämä paikka hinnoilla pilattu.

Hetken päästä istuimme terassilla kilistelemässä kuohuvalla. Vielä kun tarjoilija sytytti terassilämmittimen viereemme, oli itse asiassa aika rattoisaa istua pimenevässä Malagan illassa katsomassa ohi kulkevia ihmisiä ja elämää ympärillä ylipäätään.

Malagassa on aina ihan pakko piipahtaa jossain tapaksilla. Sadat vanhan kaupungin tapaspaikat vähän kuin imaisevat hoteisiinsa. Tällä kertaa istahdimme vain jonnekin ja tilasimme listalta pienen setin erilaisia tapasleipäsiä. Vähän mättöpuolella nyt oltiin, mutta iltapalaa siinä missä joku muukin.

Olin jostain lukenut, että tänä vuonna Malagan katedraalin torniin näytetään iltaisin valoshowta. Ajoitus olikin aika hyvä, sillä seuraavaan näytökseen oli aikaa vain kymmenen minuuttia. Jäimme vähän ihmisryppään ulkopuolelle, mutta hyvin näimme sieltäkin. Näytös oli kerrassaan upea vaihtuvine teemoineen ja musiikkeineen. Olen niin ihastuksissani näistä valospektaakkeleista. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne.

Kaikki joulunaikaan Malagassa käyneet tietävät keskustan kävelykadun Larioksen hulppean jouluvalorakennelman. Muutaman kerran illassa esitetään valorykelmään suunniteltu valonäytös, mutta koronan takia tänä vuonna esitysaikoja ei annettu julki. Kadulle oli kokoontunut sen verran suuri ihmisjoukko, että ilmeisesti näytös oli piakkoin tulossa. Hetken odottelimme kadun toisessa päässä poissa ruuhkasta, mutta koska mitään muuta ei näyttänyt tapahtuvan kuin ihmismäärä lisääntyvän, jatkoimme matkaamme pikku hiljaa kohti asemaa.

Ja siinä, vähän ennen juna-asemaa, bongasin kivan viini/ginibaarin Vinoteca Bouquetin, jossa olimme joskus pysähtyneet lasillisille. Meillä oli vielä hyvin aikaa ennen junan lähtöä, joten spontaanisti istahdimme terassille ja kuinka ollakaan jostain sain päähäni, että jospa otetaankin oikein drinksut.

Koska baari näytti erikoistuneen viinien lisäksi gineihin, gin tonic tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tarjoilija esitti heti vaikean kysymyksen: millaisesta ginistä pidimme. Emme tiedä gineistä juuri mitään, joten päätimme antaa tarjoilijan valita.

Mies näki terassilta sisälle ja kertoi, että tarjoilija tekee juomiamme todella pieteetillä. Kuulema jopa tonic valutettiin ginin päälle varovasti pitkin lusikkaa. Ja olipas kuulkaa melkoiset vaasit, mitkä eteemme saimme. Siinä vaiheessa oli selvää, ettemme selviäisi näiden maljojen kanssa aikomaamme junaan, mutta väliäkö sillä. Ainahan sieltä menisi jossain vaiheessa seuraava juna.

Oli muuten sitten paras gin tonic ikinä. Jos vain Malagassa liikuskelet tämä viinibaari kannattaa pitää mielessä. Sijaitsee ihan lähellä keskustan Alameda-asemaa.

Kyllähän me sitten jossain vaiheessa pääsimme junaankin ja ihan ihmisten aikaan takaisin Fuengirolaan. Olipas piristävä reissu. Yksi Fuengirola-elämän huippujuttu on Malagan sijainti vain pienen matkan päässä. Niin helposti pääsee halutessaan nautiskelemaan viehkon suurkaupungin tunnelmasta.

Nyt on meidän kahden kuukauden kiertomatka ikävä kyllä ohi. Kotona ollaan ja tuttu vanhan pariskunnan nahistelukin on alkanut. Matkakupla on rajusti puhjennut ja arki tökkii. Mutta niin kai tämä pitääkin mennä. Sitä paremmalta tuntuvat matkojen ihanuudet, kun välillä kärvistellään arjen haasteiden, rutiineiden ja joskus jopa synkkyyden maastossa.

Pikku hiljaa kohti valoisampia päiviä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Kiitollisuuden täyttämiä päiviä

torstai, 23 joulukuun, 2021
Onkohan mitään järkeä kirjoittaa blogipostausta siitä, ettemme ole Fuengirola-päiviemme aikana tehneet oikeastaan mitään erikoista? Kirjoitan nyt kuitenkin. Ainakin on yksi asia, miksi kannattaa kirjoittaa. Vaikka vain muistutukseksi itselleni.

Aiemmin Fuengirolassa ollessamme olemme liikkuneet lähialueilla melko paljon. Hypänneet bussiin tai junaan ja viipottaneet jonnekin päin Andalusiaa. Tämä reissu poikkeaa selvästi aiemmista, sillä nyt olemme pysyneet Fuengirolan kaupungin kamaralla huomattavasti enemmän. Ravintoloissakin olemme käyneet syömässä yllättävän vähän ja entistä enemmän on tullut kokkailtua kämpillä.

Sen sijaan olemme kävelleet jalkapohjat helliksi ja marhanneet kaupunkia ja rantapaseota ristiin rastiin niin, että olen saanut toisen polveni kipeäksi. Suurin osa täällä lomailleista varmasti tunnistaa, miten huomaamatta tulee käveltyä melkoisia taipaleita päivän aikana.

Välillä istahdetaan kahvittelemaan tai lasilliselle. On vain niin himskutin nautinnollista istuskella terasseilla auringon lämmittäessä. Ei kiireitä, ei aikatauluja, ei mitään kummempaa ohjelmaa.

Toki oma osansa vähempään aktiivisuuteen on ollut koronalla. Vaikka emme juuri panikoi lisääntyvien koronatartuntojen kanssa, siltikin koronan joutuu ottamaan huomioon ja vähän tasapainottelemaan tekemisiään.

Olemme pyrkineet minimoimaan riskejä ja vähentämään sisätiloissa oleskelua isompien ihmisjoukkojen kanssa. Siksi on tuntunut paremmalta ruokailla ulkona terasseilla kuin ravintoloiden sisätiloissa. Huomisesta alkaen ikävä kyllä maskipakko astuu voimaan myös ulkona liikkumisessa ainakin silloin, kun turvavälejä ei pysty pitämään.

Joskus terassiaamiaista.Joskus kakkukahveja.Joskus kotikokkailuja.

Espanjan rautatieyhtiö Renfe on vähentänyt merkittävästi päivittäisiä junavuoroja välillä Fuengirola – Malaga sillä seurauksella, että paikallisjunat ovat olleet todella ruuhkaisia. On pitänyt vähän suunnitella, milloin matkustaa, jotta pystyisi välttämään pahimpia ruuhka-aikoja.

Teimme viime viikolla junalla pienen ostosmatkan Malagan lähellä olevaan Plaza Mayoriin. Kyse on melko laajasta shoppailualueesta, joka käsittää vanhemman Plaza Mayorin kauppa- ja ravintolakeskittymän lisäksi pari vuotta sitten avatun McArthur Glenin Designer Outlet Centerin. Täällä on myynnissä merkkiliikkeiden poistotuotteita melko mukavin alennuksin.

Pidän itse tuosta alueesta paljon enemmän kuin ruuhkaisista kauppakeskuksista. Erityisesti olen viehättynyt koko alueen viihtyvyydestä: hyvin hoidetuista viheralueista ja mukavista yksityiskohdista. Ja junalla pääsee kätevästi aivan viereen.

Naurettiin miehen kanssa, että nyt tuli tehdyksi myös joululahjaostokset eli kumpikin osti itselleen mieleisiä lahjoja. Mies löysi edulliset Clarksin kengät ja minulle löytyi ”pakettiin” käsilaukku ja toppatakki.

Plaza Mayorin alue on kaikkinensa viihtyisä.Hauskoja yksityiskohtia.Olen ollut ilmiselvästi kiltti tyttö.Designer Outlet

Toinen meidän ostosreissuista suuntautui Torremolinokseen. Olin kävellyt vanhat luottokenkäni Skechersit aivan hajalle, joten tarve uusille oli suuri. Muistelin, että Torressa oli paljon kenkäkauppoja, joten päätimme ajaltaa sinne yhtenä päivänä.

Skechersit löytyivätkin keskustan kävelykadulta. Jotenkin vaisuhkolta Torremolinoksen elämä tuntui aiempaan verrattuna. Keskustan aukioilla olevilla terasseilla istuskeli ennen ihmisiä sankoin joukoin, nyt vain kourallinen. Tyhjyyttä huutavat ravintolat kaikkialla pistivät silmiin.

Muistimme aiemmilta käynneiltämme hyvän ravintolan samalta kadulta, missä Torremolinoksen poliisilaitos sijaitsee. Ravintola löytyikin, tosin eri nimisenä kuin ennen. Ilmeisesti omistajamuutos oli taustalla. Mari Carmen por Favor -ravintolan 13,50 hintaista päivän menua, menu del diaa, voin suositella. Hyvin laitettua ruokaa enemmän kuin kohtuuhintaan.

Menu oli ainoastaan liitutaululla ravintolan ulkopuolella. Koska vanhastaan olemme oppineet, että riittämättömän espanjan kielitaidon kanssa tulee usein ongelmia, nappasimme kuvan ja käänsimme menun Google-kääntäjällä. Ihan kaikkea emme nytkään ymmärtäneet, mutta harvemmin on tullut eteen sellaista, mitä ei voisi syödä.

Tämä oli vasta alkuruoka.Turskaa pääruuaksi.Ja päälle vielä kunnon jälkkäri.

Toinen suositeltava päivän menu -paikka on Fuengirolassa Los Bolichesissa sijaitseva La Esquinita ravintola. Olen monesti ohikulkeissamme pannut silmälle, että lounasaikaan paikka on yleensä aivan täysi, mikä on aina hyvä merkki.

Kävimme syömässä siellä kympin hintaisen menu del dian ja taas hämmästelimme kuinka tuohon hintaan voi saada niin paljon. Kympillä alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, sämpylä ja lasi viiniä! Ja melkeinpä voisin vakuuttaa, että tästä ravintolasta ei tarvitse lähteä nälkäisenä pois, annokset olivat sen verran työmieskokoa.

En ottanut alkuruuaksi calloksia. Kääntäjäohjelman mukaan kyse on kovettumista 🙂Kaikki tämä kympillä.

Joulu on ihan ovella, mutta eipä tarvitse täällä tuntea minkäänlaista jouluun liittyvää stressiä. Meidän jouluvalmisteluihin on kuulunut muutaman joulutähden ja kynttilöiden hankkiminen sekä jouluruokien hankintareissu. Vajaan parin kilometrin päässä meistä sijaitsee Aldin isohko myymälä, jonne suuntasimme hankkimaan jouluherkkuja.

Olen tainnut aiemmin kertoakin, että ruokakaupassa käyminen on täällä meille oikeastaan enemmän mukavaa ajanvietettä kuin välttämätön paha. Kaupoissa on kiva tutkia uusia tuotteita ja raaka-aineita ja suunnitella ihan uudenlaisia aterioita.

Tahtoo vaan usein käydä niin, että mopo lähtee käsistä ja tulee ostettua kaikenlaista ylimääräistä. Niin nytkin. Joulupaisti saatiin, mutta sen lisäksi jouluksi myös ankkaa, hyviä juustoja ja kinkkua sekä viinejä ja suklaata. Vielä tarvitaan yksi reissu lähi-Mercadonaan ja sitten onkin kaikki herkuttelujoulua varten valmiina.

Taisi unohtua, että me vietetään joulua vain kahdestaan.

Niin, mikä olikaan se juttu, mistä aluksi mainitsin? Miksi kannattaa kirjoittaa blogijuttu, vaikka ei mitään niin ihmeellistä olisikaan tehty tai tapahtunut?

Se on tunne, mikä minulla on ollut päällimmäisenä viime päivien aikana. Ja se tunne on kiitollisuus. Vahva, syvältä kumpuava hyvän olon tunne siitä, että tämä matka ja nämä hetket ovat olleet mahdollisia. Kiitollisuus joka ikisestä ihanasta päivästä.

Eräs aamu kampesin itseni normaalia aiemmin sängystä ylös ja päätin, että haluan edes yhtenä aamuna olla todistamassa rannalla auringon nousua. Kyllä kannatti.

Hohtavan tulipallon nouseminen meren takaa horisontista konkretisoi niin voimakkaasti elämän kulkua ja taas uuden päivän alkua. Voin tuntea vain syvää kiitollisuutta siitä, että tämäkin päivä minulle annettiin.

Jokainen päivä elämässä on itse asiassa etuoikeus. Ja suurin etuoikeus on se, jos se päivä on sellainen, että siitä on mahdollisuus nauttia täysin siemauksin. Tässä on kiitollisuutta kerrassaan. Sen kun vaan muistaisi. Joka ikinen päivä. Satoi tai paistoi.

Radiossa soi Jouluradio. On hanget korkeat nietokset… Fuengirolassa sataa vettä. Hyvää elämää kaikki tyynni. Mieleni on täynnä kirkkautta.

Toivon teille kaikille parasta mahdollista joulua.

Annemaria

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Kaksi paikkaa Malagassa, joista löytyi joulutunnelmaa

lauantai, 18 joulukuun, 2021
Kun ympärillä näyttää ja tuntuu kesältä, joulun läheisyys helposti unohtuu. Ainakin minulle on Andalusian auringon alla tuottanut vaikeuksia päästä joulufiilikseen. Lähdin etsimään joulutunnelmaa Malagaan.

Silmiini osui jostain lehdestä juttu Malagan kasvitieteellisen puutarhan (Jardin Botanico Histórico La Concepción) hiljattain avatusta jouluvaloreitistä. Innostuin asiasta ja kun näin vielä Instagramissa reitiltä upeita kuvia, halusin ehdottomasti lähteä katsomaan paikan päälle, miltä valaistu puutarha näyttäisi. Samassa paketissa jouluvaloja ja puutarhaa kuulosti kaltaiselleni jouluvalofriikille enemmän kuin hyvältä.

Mies ei osoittanut kovin suurta kiinnostusta asiaa kohtaan, mutta onneksi löysin Fuengirolasta järjestettävän valmisretken. Niinpä hyppäsin Meriaturin ryhmän mukaan ja hyvä niin. Eipä tiennyt mies, mistä jäi paitsi, enkä tosin itsekään osannut odottaa, että valaistu puutarhareitti tulisi olemaan niin huikean hieno.

Suuntasimme ensin lähellä Malagaa olevaan Alhaurin de la Torres -nimiseen sisämaakaupunkiin ja siellä Viveros Guzmanin puutarhamyymälään ja joulukauppaan. Kyse on kaupasta, joka on paikallisille käsite ja lähes nähtävyys. Tänne ajetaan ostoksille pitkienkin matkojen takaa. Ja vaikka ei mitään ostaisi, Guzmanilla on mukavaa kierrellä ihan vain fiilistelemässä.

Viveros Guzman saa kukkahullun sekoamaan.

Nähtävyys tuo kauppa kokonaisuudessaan olikin. Ensinnäkin erilaisten kasvien ja joulukukkien valikoima oli ihan huikea. Tavaraa oli enemmän kuin paljon ja kaikki oli laitettu esille todella kauniisti. Oli ihastuttavaa kierrellä käytävillä ja yllättyä eksoottisista kasveista ja kukkarunsaudesta. Välillä minulta unohtui, että oltiin kaupassa eikä puutarhassa.

Näin joulun alla puutarhamyymälän merkittävä osa oli joulumaailma, jossa oli ihastuttavia joulukoristeita ja hienoja koristelukokonaisuuksia. Kaikkialla oli paljon katseltavaa eikä bling blingistä ollut puutetta. Joskus tällainen överiys on ihanaa. Taustalla soivat joululaulut virittelivät joulutunnelmaan ja oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna sain päälle jonkinlaisen joulufiiliksen.

Harmittelin kovasti sitä, ettei meillä ole joulukuusta koristeltavana, sillä joulukaupasta löysin mielestäni maailman kauneimpia kuusenkoristeita. Vähän oli vaikeaa hillitä itseäni ostamasta muuta kuin joulukukkia asunnollemme.

Viveros Guzmanin joulumaailma.Mitä ihania joulupalloja!

Viveros Guzmanilta suunnistimme Malagaan Jardin Botanicoon. Portilla kiemurteleva pitkä jono kertoi siitä, että melkoisen menestystarinan Malagan kaupunki oli rakentanut. Oikeastaan reitin ainut heikko puoli oli melkoinen tungos, mutta onneksi kävijämäärää rajoitettiin ja porrastettiin ajallisesti. Etukäteen varattuna ryhmänä pääsimme sujuvasti sisään.

Odotin ennakkoon, että puutarhan 2,2 kilometrin mittainen reitti käsittäisi valaistuja puita ja kasveja sekä tietysti jouluvaloja, mutta kyse olikin paljon enemmästä. Reitti oli kokonaisuudessa upea valoshow, johon yhdistyi mielikuvituksellisia valospektaakkeleita, ääntä, musiikkia ja jopa tarinoita.

Romanttisista tunnelmista siirryttiin keskelle tropiikin ukkosmyrskyä, sieltä vesiputouskeitaalle ja hetken päästä oltiikin unenomaisissa tunnelmissa sumuisessa bambumetsikössä. Ihanaa romantiikkaa, satua, taikaa ja kun tämä kaikki on keskellä pimeää eksoottista puutarhaa, voitte kuvitella, että elämys oli melkoinen. Hienoa oli myös kiivetä ylös rinteille katsomaan valomeressä kylpevää Malagaa.

Valoja oli käytetty taitavasti ja niiden avulla oli luotu kerrassaan vaikuttavia ja jännittäviä kokonaisuuksia.

Kasvitieteellisen puutarhan valoreitti on avoinna 9.1.2022 saakka. Aikuisten lippu maksaa 12-14 euroa päivästä riippuen. Koska reitti on saavuttanut melkoisen suosion ja alueelle myydään porrastetusti vain tietty määrä lippuja, lippu kannattanee ostaa netistä etukäteen. Reitti sopii hyvin myös lapsille.

Joka tapauksessa nyt oli tarjolla kaipaamaani jouluntaikaa.

https://laslucesdelbotanicomalaga.com/en

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola Majoitus ulkomaat

Asunnon vuokraaminen Fuengirolasta ei ole aina ihan helppoa

sunnuntai, 12 joulukuun, 2021
Mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän on saanut tottua siihen, ettei kaikki mene aina ihan suunnitelmien mukaan.

Matkailussa, jos missä, yllätykset ja muutokset ovat arkipäivää. Vaikka kuinka yrittää itse hoitaa asiat hyvissä ajoin ja varmistaa kaiken mahdollisen, aina saattaa kuvioihin tulla ns. yllätystekijä. Näin kävi meille varaamamme Fuengirolan vuokra-asunnon kanssa.

Teimme alkuvuodesta maaliskuussa päätöksen, että jos vain on mahdollista, matkustaisimme vuoden lopussa jälleen Espanjaan. Päätimme tuolloin myös viettää osan matkastamme jo tutuksi tulleessa Fuengirolassa.

Tiesimme myös, että laadukkaille vuokra-asunnoille suositussa lomakaupungissa on aina kysyntää, joten saadakseen toivotun lomakämpän kannattaa olla hyvissä ajoissa liikkeellä. Valitettavasti aiemmin luotettavaksi koetun vuokravälittäjän kautta ei tällä kertaa löytynyt meille sopivaa kohdetta. Lähdin siksi googlailemaan paikkakunnan muita välittäjiä ja täytyy sanoa, että aika hankalaa sopivan kohteen löytäminen minusta oli.

Asunnon hakua helpottaisi kummasti, jos tarvittava informaatio olisi saatavilla helposti. Tai jos sopivan asunnon löydyttyä pystyisi saman tien tarkistamaan onko asunto vapaa haluttuna ajankohtana. Tai saamaan selkeästi tiedon kokonaishinnasta. Näissä asioissa puutteita tuli vastaan yllättävän paljon.

Ideatilanteessa hyvällä sivustolla olisi mahdollisuus rajata hakua toivotun ajankohdan, sijainnin, asunnon koon, hinnan sekä muiden erityistoiveiden mukaan hakukoneen antaessa sopivat vaihtoehdot, joista tulisi vain valita. Näin asia ei kuitenkaan juuri kenelläkään läpikäymistäni vuokravälittäjien sivustoista toiminut. Tuli vain mieleen, että voisiko olla markkinoita ja tarvetta jonkinlaisella yhteisellä ajantasaisella varaussivustolla?

Yllättävän paljon tuli vastaan nettisivuja, joissa asunnon informaatio oli kovin vajavaista. Jopa ihan perustiedot varustuksesta, sijainnista ja asunnon koosta olivat puutteellisia. Jokaista vuokraajaa varmaan kiinnostaisi myös tietää onko asunto vuokrattavissa vain pitkäaikaisesti vai onko mahdollista vuokrata myös lyhyempiä aikoja. Enkä varmaan ole ainut, jota kiinnostaa kuukausi- tai viikkovuokran suuruus ja muut mahdolliset vuokran päälle tulevat kulut.

Paljon oli myös huonoja ja mitäänsanomattomia kuvia. Koska asuntoa on harvoin mahdollisuus päästä paikan päälle katsomaan, kuvilla on iso merkitys. Ainakin minä haluaisin nähdä kuvat keittiöstä, kylppäristä, olohuoneesta, makuuhuoneesta ja parvekkeesta näköaloineen. Enkä panisi pahaksi myöskään ulkokuvaa itse talosta. Se, että kuvassa on makuuhuoneen nurkka tai olohuoneen jalkalamppu ei oikein kerro mitään.

Lähettelin vuokra-asuntoja välittäviin yrityksiin useita sähköpostitiedusteluja, joihin kaikkiin ei edes vaivauduttu vastaamaan. Osalla näkyi nettisivujen varauskalenterissa tietty asunto vapaana, mutta yhteydenoton jälkeen kerrottiin, ettei huoneisto olekaan saatavilla. Monimutkaista ja aikaavievää puolin ja toisin.

Vähän myös ihmetytti, etten saanut kaikilta välittäjiltä selvää vastausta kysymykseen, miten toimitaan, jos korona estää maahantulon esim. rajojen sulkemisen takia. Menettäisinkö tässä tapauksessa varausmaksun ja välityspalkkion? Se, että noudatetaan maan yleisiä toimintatapoja, ei ainakaan minulle kerro yhtikäs mitään.

Kahlasin läpi myös Facebookin vuokravälityssivustoja. Ihmettelin sielläkin vähäistä kohdeinformaatiota. Vähentäisi varmaan turhien yhteydenottojen määrää, jos selvästi ilmoitettaisiin edes sijainti, hinta ja ajankohta, milloin kohde on vuokrattavissa sen sijaan, että kohteesta laitetaan näytille vain muutama kuva ilman mitään muuta lisätietoa kuin yhteystieto.

Meillä oli hakusessa hyvätasoinen huoneisto merinäköalalla, joka usean netissä vietetyn tunnin ja sähköpostiyhteydenottojen jälkeen lopulta löytyikin. Maksoimme varausmaksun sekä välityspalkkion ja odottelimme innokkaina vuokrauskauden alkua.

Tätä oli hakusessa.

Tähän näkymään päädyimme.

Ehdin jo vähän ihmettelemään, ettei loppulaskua varaamastamme asunnosta kuulunut. Sen sijaan sain kolme viikkoa ennen vuokra-ajan alkua vuokravälittäjältä sähköpostiviestin, että asunnon omistajalta oli tullut tieto, että taloyhtiössä alkaisi mahdollisesti parvekeremontti. Viestin lopussa myös luki, ettei remontti yleensä ole riittävä peruste vuokrasopimuksen peruuttamiseen.

Päätös oli meille helppo. Kauhuskenaariossamme talo tultaisiin huputtamaan, parveke olisi pois käytöstä ja ei-toivottuna lisämausteena rempasta johtuvaa melu- ja pölyhaittaa. Ilmoitin välittäjälle heti, ettei vuokrakohde enää vastaa varaamaamme ja haluamme peruuttaa varauksen.

Ymmärrän kyllä, ettei vuokravälittäjän osa ole helppo, mikäli heidän asiakkaansa ilmoittaa muutoksista näin viime tipassa. Siltikin hieman kummeksuin ajatusta, että näin ison ja asunnon käyttömukavuuteen vaikuttavan remontin ollessa kyseessä  peruutusmahdollisuutta ei olisi. Tai, että meille kerrotaan, ettei talon vakioasukkaitakaan siirretä mihinkään. Loma-asukkaalle tällä ei oikein ole mielestäni mitään merkitystä.

Lopputulemana saimme peruttua varauksemme ja maksamamme rahat palautettiin pikaisesti. Siitä pisteet välitysfirmalle.

Huonoimmassa tapauksessa olisimme nyt tuolla peiton alla.

Seuraava ongelma sitten olikin, että mistä korvaava asunto tilalle näin nopealla aikataululla. Hyvistä ja järkevästi hinnoitelluista asunnoista Fuengirolassa tuppaa olemaan pulaa.

Tässä kohtaa apu löytyi Facebookin ”Costa del Solin asunnot” -sivustolta. Laitoin sinne kyselyn, johon sainkin mukavasti vastauksia. Tosin iso osa tarjonnasta oli meille turhan suuria huoneistoja, joiden vuokrat ylittivät budjettimme.

Loppujen lopuksi meille kävi hyvin. Saimme vuokraukseen kolmion upouudesta talosta hyvällä sijainnilla Los Bolichesin keskustasta. Merinäköalan nyt menetimme, mutta muuten olemme oikein tyytyväisiä freesiin ja skandinaavisen kauniisti sisustettuun asuntoomme. Sinänsä meillä kävi myös tuuri, että omistajat uskalsivat antaa käyttöömme huoneiston, joka ei ole missään yleisessä vuokrauksessa.

Meitä onnisti sittenkin.

Hyvin olemme viihtyneet ja nauttineet sievästä lomakodistamme. Jos sitten myös näistä mahtavista Aurinkorannikon kesäisistä talvikeleistä.

Onko teillä muilla mennyt loma-asunnon vuokraus aina ihan putkeen? Vai onko tullut mutkia matkaan? Entä miten olette niistä selvinneet?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Parjattu ja rakastettu Fuengirola

tiistai, 7 joulukuun, 2021
On se vaan kumma juttu. Tänne me vaan aina uudelleen päädytään. Aurinkorannikon suomalaisinpaan kaupunkiin, Fuengirolaan, joka toisille on paratiisi, toisille ei ikinä -inhokki.

Olen kovasti yrittänyt miettiä, mikä saa meidät, kuten tuhannet muutkin suomalaiset, yhä uudelleen suunnistamaan Costa del Solin rannikolle Fuengirolaan, tuttavallisesti Fugeen. Tullaan tänne loppuvuodesta kuin muuttolinnut hetkeksi pakoon kylmää ja pimeää.

Jos tämä kaupunki olisi historiallisesti kiinnostava, arkkitehtuuriltaan kaunis tai täynnä upeaa nähtävää, olisi huomattavasti helpompaa ymmärtää, mikä tänne vetää. Ollakseni ihan rehellinen Fuengirola on minusta kaupunkina enemmän tylsä kuin mielenkiintoinen.

Koronan vuoksi edellisestä matkastamme ennätti kulua reilut puolitoista vuotta. Tänä vuonna tulimme tänne Sevillasta, minusta koko Andalusian, ellei koko Espanjan, upeimmasta kaupungista. Tuota taustaa vasten Fuengirola tuntui entistäkin vaatimattomammalta.

Sitten sen tajusin. Kun hyppäsimme pois Los Bolichesin juna-asemalla tuli jotenkin tuttavallinen ja turvallinen olo. Vähän kuin olisi kotiinsa tullut. Samanlainen hyvä fiilis, kun kotiin tultaessa vaihtaa päällensä collagehousut ja villasukat. Ei tarvitse jännittää mitään ja voi rentoutua täysin. Pystyy olemaan täysin oma itsensä.

Tästä on kyse. Fuge on kotoinen, tuttu, helppo ja mutkaton.

Ei minua haittaa, että moni vastaantuleva puhuu äidinkieltäni. Tai että ohitan muutaman suomibaarin ja -kaupan. Ihan mahtavaa, tuoltahan voin huomenna käydä ostamassa kaipaamani Presidentti-paketin.

Taivas on marraskuussa kirkkaan sininen. Valoa on niin paljon, että häikäisee ja meri huuhtelee rantoja niin pitkälle, ettei silmä yllä. Rantakadulla, Paseolla, kävelee iloisia, onnellisen oloisia ihmisiä ja vihreät papukaijat pitävät kovaäänisiä bileitä rantapalmuissa. Tekisi mieli saman tien istahtaa johonkin rantakuppiloista paistattelemaan päivää ja tarkastelemaan näkyisikö katukuvassa ketään tuttua.

Me sen sijaan suunnistimme yhdeksi yöksi rantakadun Yaramar-hotelliin. Tänä vuonna asunnon vuokraaminen ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta loppujen lopuksi sitten kävikin ihan hyvin. Kerron tästä säätämisestä vähän myöhemmin.

Moni unohtaa, että 75000 asukkaan Fuengirola on aito espanjalainen paikkakunta, jossa turistit ovat vain vähemmistö kaupungin arkea. Suomi-leima on ainoastaan pieni osa Fuengirola-elämää. Aivan turhan voimakkaasti koko kaupunki profiloituu yhden kaupunginosan mukaan. Ja voisiko asian nähdä välillä toisesta näkökulmasta. Fuengirola on todella kansainvälinen kaupunki, jos mikä.

Ennemminkin pitäisi ajatella, että tämä on kaupunki, jossa on lisämausteena suomalaisille suunnattuja palveluita. Halutessaan voi toimittaa asioita helposti ja vaivattomasti omalla äidinkielellään. Tai halutessaan elää päiviään espanjalaisittain. Valinta on sinun.

Täytyy myös tunnustaa, että siirtyminen yhdeksän kertaa suuremmasta suurkaupungista paljon rauhallisempaan Fuengirolaan tuntui näin korona-aikana helpottavalta. Ihmisiä täyteen ahtautuneilla Sevillan kaduilla, kaupoissa ja ravintoloissa ei voinut olla ajattelematta tautiriskiä, eikä mitenkään voinut välttää lähikontakteja vaikka kuinka olisi halunnut. Kävely Fugen leveällä rantapaseolla tuntuu miellyttävämmältä.

Täällä nyt nautitaan seuraavat viikot aurinkoisista päivistä, ulkoilmaelämästä ja pitkistä lenkeistä. Käydään Mercadonassa ostamassa mahtavia raaka-aineita kotikokkailuja varten. Istutaan terasseilla ja käydään ulkona syömässä useammin kuin kotona koskaan. Tuijotetaan iltaisin sujuvasti paikallisia tv-ohjelmia yrittäen arvailla, mistä on kyse ja välillä ollaan vaan tekemättä yhtään mitään.

Olen aloittanut jälleen aktiivisemman espanjan opiskelun ja yritän saada harvan pääni muistamaan muutakin kuin ravintolasanastoa. Mies nukkuu päiväunia sohvalla telkkari auki. Omien sanojensa mukaan on kielikylvyssä.

Fugen arki on kiireetöntä, huoletonta ja stressitöntä. Kieltämättä elämme täällä hetken omassa pikku kuplassamme, jossa jokainen arkipäiväkin on pientä fiestaa. Siksi tänne on aina niin mukava tulla. On kerrassaan ihanaa, että elämä voi edes hetken olla tällaista.

Salud!

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Andalusia Espanja Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

5 x ravintolavinkki Sevillaan, tapaksista fine diningiin

torstai, 2 joulukuun, 2021
Hyvän ruokapaikan löytäminen isossa kaupungissa on usein haastavaa. Paikkoja kyllä löytyy, mutta minkä niistä oikein valitsisi, siinäpä positiivinen pulma.

En tiedä olenko koskaan nähnyt toista kaupunkia, jonka ravintolatiheys olisi samaa luokkaa kuin Sevillan. Ravintolaa, baaria tai kahvilaa ei tarvitse pitkään etsiskellä, niitä näyttäisi olevan kaikkialla. Kun jokaiseen kuppilaan riittää vielä asiakkaitakin, on varsin vaikeaa tehdä valintaa edes sillä perusteella, että mene sinne, missä on muitakin, etenkin paikallisia.

Useita kertoja pettyneenä olen lopettanut luottamisen Tripadvisorin ravintolasuosituksiin. Käsitys hyvästä ruuasta on niin erilainen eri ihmisillä, joten korkeat arvosanat eivät ole aina tae siitä edustaako kyseinen ravintola juuri sitä, mitä itse hakee.

Yksi oiva keino löytää hyvä ravintola on kysyä paikallisilta. Tätä kautta olen usein löytynyt vieraalta paikkakunnalta ravintoloita, joissa on ollut hyvä hinta laatusuhde. Niin Sevillassakin. Kaksi meidän kaupungin suosikkiravintolaa on löytynyt paikallisten suositusten perusteella.

Etsiessäni netistä Sevillan ravintola-arvosteluja eksyin Michelin guiden sivustolle. Tähditettyjen ravintoloiden lisäksi siellä on myös suosituksia paikkakunnan hyväksi havaituista ravintoloista, joissa hintataso on melko kohtuullinen.

Kokeilimme Michelin-suositusten perusteella kolmea Sevillan listatuista ravintoloista, joista yksi oli mielestämme selvästi ylitse muiden. Kaksi testatuista sen sijaan jätti toivomisen varaa. Liekö syynä huonot valinnat vai mikä, mutta emme kokeneet, että olisimme saaneet keskitason yläpuolelle yltänyttä tasoa muuta kuin hinnan suhteen.

Oli ravintoloita, jotka olivat kivan näköisiä.Ja ravintoloita, joissa osa ruuista oli oikein hyviä, mutta osa tuotti pettymyksen.

Espanjassa ruokaileminen on sosiaalinen tapahtuma ja siihen liittyy lähes aina annosten jakaminen pöytäseurueen kesken. Tarjoilijat usein kysyivätkin, että halusimmeko ruuat jaettavaksi, para compartir. Joskus tässä oli huonona puolena se, että kaikki lautaset pläjäytettiin pöytään samaan aikaan, jolloin lämpimät annokset ehtivät jäähtymään.

Yhteisen kielen puuttumisen lisäksi espanjalaisten ruokailuajat tuottivat meille joskus päänvaivaa ja sopeutumisongelmaa. Juuri silloin, kun meillä oli yleensä nälkä, ravintolat sulkivat lounaalta ovensa ja avasivat uudestaan vasta iltamyöhään yleensä vasta noin klo 20 kieppeillä.

Tässä viisi ravintolatärppiä Sevillaan. Mukana on perinteisiä tapaspaikkoja, pari etnistä ja onpa joukossa myös yksi fine dining ravintolakin.

Bodega Dos de Mayo

Selkeästi paikallisten kestosuosikki, joka näytti olevan yhtä suosittu kuin kuusi vuotta takaperin, jolloin kävin täällä ensimmäistä kertaa. Sain vinkin silloisen hotellin respalta.

Hintatasoltaan edullinen tapasravintola, jossa on kiva ja monipuolinen ruokalista. Tapasten perinteiset suosikit löytyvät listalta, mutta ehkä vähän jalostuneemmassa muodossa.

Annokset ovat hinnoiteltu pienempiin, juuri kahdelle sopiviin annoksiin ja suurempiin, jotka ovat passeleita neljälle hengelle. Kahdelle hengelle sopiva määrä on esimerkiksi 4-5 pienempää annosta.

Ravintolaan näytti olevan aina jonoa, joten mene heti, kun se aukeaa tai lähempänä sulkemisaikaa. Ravintola sijaitsee Plaza de Gavidialla, lähellä El Corte Inglesin päätavarataloa.

https://bodegadosdemayo.com/

La Escalona

Toinen perinteisempää tapaskulttuuria edustava sevillalainen on La Escalona, joka sijaitsee Plaza de la Alfalfalla. Tässäkin ravintolassa annoksia on kahden kokoisia. Huomioi, että pienet tapaskokoiset ovat pieniä, joista juuri ja juuri kaksi maistelee.

Hintataso myös melko edullinen.

https://www.laescalona.com/

El Disparate

Michelin oppaan suosittelema fine dining -ravintola, jonne kannattaa tehdä pöytävaraus. Ravintola sijaitsee Alameda de Hercules -aukion laidalla, joka on aivan täynnä erilaisia ravintoloita laidasta laitaan. El Disparate on The Corner House Sevilla -hotellin ravintola.

El Disparaten ruuan pohjana on perinteinen andalusialainen keittiö, jota on nykyaikaistettu. Kaikki, mitä tilasimme, oli loistavaa. Annokset olivat sekä kauniita, maukkaita ja niistä selvästi maistoi laadukkaat raaka-aineet, kuten huippuhyvän parsan tai käsittämättömän hyvältä maistuvan perunan. Täällä ei sitten kannata jättää jälkiruokaa väliin.

Hintataso on keskitasoa korkeampi, mutta ei kallis. Taso sen sijaan on korkea, voinpa sanoa syöneemme täällä reissumme parasta ruokaa. En yhtään ihmettelisi, että tällä ravintolalla olisi Michelin tähti joku päivä. Ainut miinus hieman välinpitämättömästä palvelusta.

http://www.thecornerhousesevilla.com/comida-y-terraza

Sushi Kanasawa

Kun Andalusiassa on pidemmän aikaa, jossain vaiheessa tapakset alkavat kyllästyttämään ja mieli tekee ihan jotain muuta ruokaa. Etenkin, kun huomaat, että useiden tapasravintoloiden ruokalistat muistuttavat toisiaan, sillä espanjalaiset ovat syömisessä melkoisen perinteitä kunnioittavaa kansaa. Tapaslistat ovat pysyneet samanlaisina ties kuinka kauan.

Eräs päivä löysimme majapaikkamme läheltä, vanhan kaupungin kapealta sivukadulta, melko huomaamattoman japanilaisen ravintolan. Oikeastaan kiittäminen on lempioluttamme Alhambran 1925:sta, jota huomasimme kyseisestä paikasta saatavan.

Kanasawa on siisti, uudenoloisen näköinen pienehkö ravintola, joka tarjoaa japanilaista fuusioruokaa. Paikan sushit ovat niin ihania, että ne lähes veivät kielen mennessään. Oikeastaan kaikki, mitä tilasimme oli herkullista. Kävimme täällä syömässä peräti kolme kertaa.

Palvelu on huippuystävällistä ja hintataso melko edullinen. Ravintola sijaitsee lähellä El Corte Inglesin päätavarataloa, lähellä ensin mainittua Bodega Dos de Mayoa. Arkipäivisin ravintolalla on alle 15 euron hintainen päivän menu, menu del día.

https://www.sushikanasawa.es/

La Cantina Mexicana

Tämä ravintola kuuluu sarjaan, kun tapakset kyllästyttävät. Sympaattinen hyväntuulen ravintola, jossa loistava tunnelma ja ystävällinen palvelu. Sijaitsee talojen välissä sisäpihalla, hieman vaikeasti löydettävissä, melko lähellä Plaza del Salvadoria.

Edullisia meksikolaisia pikkuannoksia. Paikan guacamole on taivaallista. Täällä muuten kannattaa tilata myös Margarita.

https://lacantinamexicana.es/

Nautinnollisia ruokahetkiä Sevillaan!

Loppuun vielä ohjelmasuositus. Katsoin hiljattain Yle Areenalta mukavan ruokaohjelman, jossa iloinen päähenkilö matkustaa eri puolilla Välimerta ruuan perässä. Ainsleysin Välimeren herkut -sarjan Sevilla jakso sai ainakin minulla veden kielelle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista