Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Annemaria

Majoitus Suomessa

Mäntän Klubilla tunnelma on kuin tyylikkäältä 20-luvulta

torstai, 30 kesäkuun, 2022
Blogiani seuranneet ovat varsin huomanneet, että olen heikkona erikoisiin majoituspaikkoihin. Silmää ja sydäntä lähellä ovat erityisesti paikat, joilla on historia takana ja tarina kerrottavana. Tällaista herkkua pääsimme nauttimaan Mäntän Klubilla.

Teimme hiljattain mukavan taidematkan Mänttään Serlachius-museoihin. Koska Pirkanmaalle tulee matkaa kotoa reilut kaksi ja puolisataa kilometriä ja perillä näkemistä on paljon, oli itsestään selvää, että yöksi jäädään.

Olin aiemmin majoittunut kaupungin toisessa kiinnostavassa hotellissa, Art Hotel Honkahovissa. Tällä reissulla halusin yöksi siihen toiseen kiinnostavaan majapaikkaan, Mäntän Klubille. Kyse on 1920 valmistuneesta Serlachius-yhtiön entisestä edustus- ja majoitusrakennuksesta. Menestyneelle paperitehtaalle tarvittiin arvoisensa tilat vieraiden kestitsemiseen.

Jo pihaan ajaessa tulee juhlallinen olo. Mahtipontinen rakennus kreikkalaisine pylväineen näyttää siltä kuin se olisi tupsahtanut ihan väärään paikkaan. Paperiteollisuuden ympärille rakentunut pieni tehdaspaikkakunta on saanut kylään keikailevan ja varakkaan pääkaupungin serkun.

Vaikuttava sisääntulo.Lobby.Vanha tilikirja vuodelta 1951 oli laitettu näytille.Samppanjaa lasiin ja sukkasillaan paikkoja tutkimaan.

Joka tapauksessa rakennus on hieno. Ikävää, että sen suunnitelleet arkkitehtiveljekset kuolivat kansalaissodassa näkemättä koskaan suunnitelmaansa valmiina.

Taide ja kulttuuri olivat Serlachius suvun patruunoille suuressa merkityksessä. Mäntän Klubilla vierailivat säännöllisesti monet nimekkäät taiteilijamme, kuten Akseli Gallén-Kallela, Emil Wikström ja Wäinö Aaltonen. Esiintymislavalle ovat nousseet mm. Dallapé-orkesteri, Ella Eronen, Anita Välkki ja Laila Kinnunen. Klubin arvovieraiden joukossa nähtiin monia valtion päämiehiä ympäri maailmaa.

Arvoisensa omistuspohja Klubilla on edelleenkin. 2010 Mäntän Klubi siirtyi taidemesenaatti Kauko Sorjosen säätiön omistukseen. Myös Art Hotel Honkahovi on samaisen säätiön omistuksessa. On hienoa, että maassamme on tällaisia tahoja, jotka ottavat huolehtiakseen historiallisten arvokiinteistöjen säilyttämisen. Ravintola- ja hotellitoiminta on vuokrattu ulkopuoliselle toimijalle.

Mäntän Klubilla on ainoastaan 30 huonetta, mikä tekee siitä hyvin intiimin. Majoituimme yhdessä viidestä superior-huoneesta, joissa on oma kylpyhuone. Muissa huoneissa on kylppäri käytävällä yhteiskäytössä.

Kaikki superior-huoneet sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa, joka oli aikoinaan tarkoitettu johtokunnalle ja heidän vierailleen. Edullisemmat economy-huoneet ovat kolmannessa kerroksessa, jonne entisaikaan majoitettiin Serlachius-yhtiön naimattomat toimihenkilöt.

Huoneemme oli tilava ja retrohenkinen. Harvoinpa enää näkee ruskeita ammeita tai wc-pönttöjä. Vaikka huone ei millään tavalla ollut hieno, pikemminkin kaipasi kipeästi päivittämistä, jotain hauskaa tuossa menneiden vuosikymmenten tyylissä silti on. Harmi vaan, että huoneiden retrotyylinen sisustus ei oikein istunut rakennuksen muuhun tyyliin.

Huoneemme oli nimetty Akseli Gallén-Kallelan mukaan.Erikoiset oleskelutilat.Klubin juhlatilan aitiot hieman hymyilyttivät.Lähellä Mäntän Klubia on kaunis Mäntän kirkko, joka on G. A. Serlachiuksen aikaansaama sekin.

Parasta antia Mäntän Klubilla oli ehdottomasti sen yleiset tilat ja monet kauniit yksityiskohdat. Tunnelmaa lisäsi pienen hotellin rauhallisuus. Istuimme suurimman osan illasta kahdestaan entisessä neuvotteluhuoneessa ja kuvittelimme millaista oli, kun yhtiön johtokunta kävi tärkeitä neuvotteluja ja jälkeenpäin tuprutteli paksuja sikareitaan hyvien päätösten kunniaksi. Vanhan klubin tunnelma on täällä edelleen läsnä.

Ainut ikävä puoli oli, että Mäntän Klubin ravintolapalvelut eivät olleet vielä toiminnassa. Hotellin Chaîne de Rôtisseurs kilvin varustettu ravintola avaa ovensa kesäkaudeksi vasta heinäkuun alkupuolella.

Tapasimme hotellissa parikin pariskuntaa, jotka kertoivat käyvänsä Mäntässä vuosittain ja majoittuvansa aina Mäntän Klubilla. Enkä yhtään ihmettele, onhan se kerrassaan erikoinen ja ihastuttava majapaikka. Oikeastaan sana hotelli ei edes sovi tälle rakennukselle. Enemmän tuntui siltä, että täällä ollaan klubin arvovieraina.

2-hengen superior huone aamiaisella maksoi 139 euroa.

www.klubin.fi

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Museot Museot Suomi Ravintolat Suomessa Ruoka ja viini Suomen kaupungit Suomi Taide

Mänttä hellii taiteenystävää ja Ravintola Gösta viimeistelee elämyksen

sunnuntai, 19 kesäkuun, 2022
Jos rakastat kauniita rakennuksia, tykkäät taiteesta ja nautit hyvästä ruuasta, Taidekaupunki Mänttä kannattaa laittaa käyntilistalle. Teimme vain yhden yön reissun, mutta antia kaikille aisteille oli niin paljon, että tuntui kuin reissussa olisi oltu pidempäänkin.

Kun museoista piittaamaton mies hämmästyttää vaimonsa ilmaisemalla halunsa matkustaa taidemuseoistaan kuuluisaan Mänttään, herää väkisin epäilys. Kuumetta, äkillinen mielenhäiriö vai haudattu koira?

Ehkä eniten tuota jälkimmäistä, sillä miestä kiinnostaa Suomen metsäteollisuuden historia. Viimeisen kuukauden aikana hän oli lukenut Mäntän kaupungin kehitykseen vaikuttaneiden Serlachiuksen suvun jäsenten elämänkertoja. Niiden pohjalta oli syntynyt kiinnostus nähdä paikan päällä, mitä usean sukupolven teollisuuspatruunat olivat Mäntässä saaneet aikaan.

Minua nyt ei tarvitse kahta kertaa taidemuseoihin houkutella. Olin itse käynyt Mäntässä muutama vuosi takaperin ja jo tuolloin hämmästellyt Serlachius-museoiden mittavaa yksityistä taidekokoelmaa. Huomasin tuolloin myös, että laimea asenteeni tehtaanpiipuistaan tunnettua Mänttää kohtaan osoittautui täysin vääräksi.

Siispä heti ensimmäisenä sopivana päivänä auto kohti Mänttä-Vilppulan kaupunkia, joka sijaitsee keskisessä Suomessa kutakuinkin Jyväskylän ja Tampereen puolivälissä.

Serlachius-museo Gustafissa ihastutti eniten itse rakennus

Aloitimme kierroksemme Serlachius-museo Gustafista, joka on entinen metsäyhtiön pääkonttori. Vuonna 1934 valmistunut kaunis funkkisrakennus on jo nähtävyys itsessään. Ainakin minusta rakennuksen aula on mykistävän kaunis.

Gustaf-museon aula ihastutti jälleen.

Gustaf-museon kiinnostavin näyttely oli meistä dramaattinen Paperiperkele. Näyttely kertoo audiovisuaalisin keinoin teollisuussuvun ensimmäisen patruunan G.A. Serlachiuksen tarinan ja osin myös Mäntän tarinan, sillä kaupunki olisi hyvin toisenlainen ilman Serlachiusten vaikutusta. Vuosien saatossa Mänttä kasvoi ja kehittyi paperiteollisuuden ympärille.

Mielenkiintoinen oli myös pohjakerroksen Selluportin takana -näyttely. Autenttiset kuvat ja aidot tarinat veivät menneiden vuosikymmenten taakse tehtaan työmiesten maailmaan. Työ oli rankkaa ja terveyttä kuormittavaa. Tosiaankaan ennen ei ollut paremmin. Näyttely kuvasi myös havainnollisesti selluloosan valmistuksen vaiheet entisaikaan.

Gustaf-museossa on aina myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa seinillä oli Trish Morrisseyn naiseuden rooleja tutkailevia valokuvia.

Jotain oli jäänyt muistuttamaan yhtiön pääkonttoriajalta.Paperiperkele näyttely ja huimapäinen G.A. SerlachiusTehdastyöläisen arki vuosikymmeniä sitten avautui tämän portin takaa.

Serlachius-museoiden pääsylippu on hyvin kohtuullinen. 10 euron lipulla pääsee molempiin museoihin: Serlachius-museo Gustafiin ja Serlachius-museo Göstan molempiin osiin. Hienoa on myös se, että lippu on voimassa kaksi päivää. Ainakin meille tuli niin kiire, että Gösta-museon paviljonki piti jättää seuraavaan aamupäivään.

Serlachius-museo Gösta – kaksi taidemuseota, kaksi aikaa

Noin kolmen kilometrin päässä Gustaf-museosta sijaitsee toinen Serlachius-museoista Gösta. Tai tekisi mieli sanoa, että kaksi museota, sillä Gösta on kahdessa eri rakennuksessa, jotka on yhdistetty toisiinsa käytävällä.

Gösta-museon vanha osa toimii Joenniemen kartanossa, joka oli aiemmin Gösta Serlachiuksen edustuskoti. Nykyisin rakennus on pelkästään museokäytössä. Museo tarjoilee kahdessa kerroksessa Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia.

Ihan mistä tahansa teoksista ei ole kyse, sillä kokoelma on ainutlaatuinen laajuudessaan ja arvossaan. Voisi puhua jopa maamme ”kakkosateneumista”.

Schjerfbeckejä, Edelfeltejä, Gallen-Kalleloita, Halosia … kymmenittäin Suomen kulta-ajan taidetta. Mieleen jäi myös Claude Monetin työ, jonka aitous on varmistettu. Maalauksen arvosta voi päätellä jotain siitä, että samaan Heinäsuovat sarjaan kuuluva maalaus myytiin New Yorkissa lähes 100 miljoonan euron hinnalla.

Toinen puoli Gösta-museota on 2014 valmistunut puurakenteinen paviljonki, joka antaa hienot puitteet vaihtuville nykytaiteen näyttelyille. Käyntihetkellä nähtävänä oli Clare Woodsin maalauksia, Andy Freebergin valokuvia ja Rachel Kneebonen posliiniveistoksia.

Joenniemen kartano, Gösta-museon vanha puoli.Gösta-museon uusi aika avautuu paviljonkirakennuksessa.Joenniemen kartanon kaunein huone on minusta entinen kirjastohuone.Schjerfbeckejä yhden huoneen verran.Mies tutustuu taiteeseen.Kannattaa kurkistaa myös Joenniemen kartanon kellariin. Siellä on entinen viinikellari.Paviljongin suurin maalaus.”Ei lähdetä vielä.”

Ravintola Gösta valmisti taidetta lautaselle

Yhteistyössä: Ravintola Gösta

Ensimmäisen museopäivän päätimme makunautintoihin, tosin tässäkin mentiin osittain taiteen puolelle. Paviljongin alakerrassa toimii Suomen parhaaksi museoravintolaksi tituleerattu Ravintola Gösta.

Nautimme neljän ruokalajin taidemenun Kartanon klassikot. Menun saa myös kasvisversiona Vihreät klassikot (56/49 euroa). Molempiin menuihin on suunniteltu myös oma viinipakettinsa. Pidimme erityisesti kalalle valitusta kevyestä saksalaisesta punaviinistä Eser Spätburgunderista. Kiva kesäinen punkku monelle kesäruualle, kuten tässä paistetulle lohikalalle.

Annokset olivat kauniita kuin taidetta lautasella ja raikkaita kuin ravintolaa ympäröivä kesän vehreys. Aluksi söimme limemarinoitua kuhaa. Sitten saimme eteemme ”salaatin” grillatusta parsasta ja palvatusta peurasta. ”Salaatti” toi mieleen saunavastan, joka kätki lehtiensä suojiin melkoisen makukimaran.

Pääruokana oli paistettua nieriää. Tuon annoksen voinen kastike sai pyyhkimään lautaselta viimeiset rippeet leivänpalasella, niin hyvää se oli.

Omalla kohdallani jälkiruuat harvoin tuottavat pettymystä, mutta nyt olin erityisen sfääreissä. Mantelijäätelö, mansikkajäädyke ja mansikat olivat ihana yhdistelmä. Kehuja tuli myös mieheltä, joka ei juuri jälkiruuista perusta. Muuten, katsokaapa tuota kuvaa Kneebonen posliiniveistoksesta. Olisiko keittiömestari Henry Tikkanen saanut tästä kenties inspiraation jälkkäriin?

Ravintolan Göstan isoista ikkunoista on kivat näkymät.Ravintolan tilaa hallitsee Heikki Marilan maalaus.Syötävää taidetta lautasella.Jälkkärin inspiraatio?

Päivä oli ollut hyvä, sillä olin saanut ammentaa itseeni asioita, jotka tuottavat valtavasti iloa ja mielihyvää. Monta kaunista rakennusta, hienoa taidetta ja lopuksi vielä nautintoja lautaselta. Mutta eivätpä ihanuudet päättyneet vielä tähän. Olimme vieneet tavaramme etukäteen hotelliimme ja nyt oli vuorossa vielä yksi ihanuus. Siitä seuraavassa jutussa.

https://serlachius.fi

https://ravintolagosta.fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Italia

Pohjois-Italian Bergamo on täydellinen paikka pieneen kaupunkilomaan

maanantai, 13 kesäkuun, 2022
Parhaat ideat syntyvät usein hetken mielijohteesta. Kuten tämäkin. Ystävä soitti ja kysyi, että lähdetäänkö Bergamoon. Lähdetään vaan, sanoin. Kolme viikkoa myöhemmin lensimme Lappeenrannasta Ryanairilla Pohjois-Italiaan.

Niin oli kiirusta ennen matkaa, etten juurikaan ehtinyt tutkailla, minne sitä oikein oltiin menossa. Olin siinä luulossa, että Bergamo on soma pikkukaupunki, josta joku kirjoitti, että se on nähty puolessa päivässä. Soma se on, muttei itse asiassa niin kovinkaan pieni.

Kolmisen tuntia kestävä lento meni rattoisasti rupatellessa, vaikka siitä olen vieläkin katkera, että proseccot oli myyty loppuun ennen kuin tarjoilukärry ehti kohdallemme. Joka tapauksessa kovin helppoa oli lentäminen lähikentältä. Saatoin tehdä perjantaina täyden työpäivän ja hypätä vasta iltasella autoon ja hurauttaa Lappeenrantaan.

Koneen laskeuduttua ihmettelin kaupungin valojen laajuutta ja perillä ”pikkukaupungin” lentokentän suurta kokoa. Myöhemmin sitten selvisi, että onhan Bergamo asukasluvultaan lähes Kuopion kokoinen ja selvästi suosittu matkailukohde. Ihan kunnon kokoisesta kaupungista on kyse.

Heti kättelyssä jouduimme ilmeisemmin taksikuskin huijaamaksi. Kuuden kilometrin taksimatka kustansi 30 euroa ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Ja arvatkaapa vaan oliko siinä autossa minkään valtakunnan taksamittari päällä tai saatiinko mitään kuittia? Enpä jaksanut aamuyöstä jäädä vääntämään kättä hinnasta, joten maksoimme kiltisti pyydetyn ja pääsimme onnellisesti perille majapaikkaamme.

Aurinkoinen aamu Bergamossa ja täydellinen cappuccino. Ei valittamista.Keskipäivän macchiato.

Toukokuun loppu näytti olevan Bergamossa kovin ruuhkaista. Majoituspaikkoja oli vähän saatavana ja yöpymishinnat melko korkeat. Saimme kuitenkin ihan mukavan apartementos-huoneiston hyvällä sijainnilla alakaupungin ydinkeskustasta. Ympärillä oli hyviä ravintoloita ja kaupungin merkittävimmät ostoskadut kuten XX Settembre.

Pienen kävelymatkan päässä oli myös köysiratavaunu funikulaari, jolla pääsi kätevästi yläkaupunkiin Citta Altaan (menopaluu 2,60). Olisihan sinne toki voinut kävelläkin, mutta 30 asteen helle uuvutti täti-ihmiset jo muutenkin.

Bergamon kaupunki tosiaan jakaantuu kahteen osaan: vanhaan kaupunkiin Citta Altaan ja alakaupunkiin Citta Bassaan, jonne asutus levisi vanhasta kaupungista 1800-luvulla eli kovin uutta rakennuskantaa ei tämäkään ole. 1872 myös kaupungin hallintoelimet siirrettiin alakaupunkiin. Bergamon historiallista leimaa selittää myös se, että se säästyi toisessa maailmansodassa ilmapommituksilta. Vanhojen kaupunkien ystävälle täällä on paljon kauneutta.

Ylhäällä kukkulalla, siellä minne Alpit loppuvat, on kaupungin vanhin osa Citta Alta. Vanhan kaupungin sydän on keskusaukio Piazza Vecchia, jonka laidalla on mm. koristeellinen Santa Maria Maggioren basilika (sisäänpääsy 3 euroa) ja vanha kellotorni, jonne on mahdollista kiivetä näköaloja ihailemaan. Aukion keskiössä on historiallinen suihkulähde, joka ikävä kyllä nyt oli remontin vuoksi teltan peittämä.

Ylös vanhaan kaupunkiin pääsee vaivattomasti köysiratavaunulla.Italia-idylliä parhaimmillaan.Basilica di Santa Maria MaggioreMyöhästynyt äitienpäivämuistaminen.Näille kujille on kiva eksyä.

Citta Altaa ympäröi usean kilometrin mittainen vanha kaupungin muuri, jota pitkin pystyy kävelemään. Kannattaa käydä katsastamassa muuria halkova kaupungin vanha portti Porta San Giacomo. Näköalat sieltä ovat upeat.

Jos haluat nähdä Bergamoa vielä ylempää, pienen matkan päästä löytyy toinenkin funikulaari, jolla pääsee kaupungin korkeimmalla kohdalle. Ylhäällä on vanha linnoitus La Rocca. Jos sinulla on vain vähän aikaa viettää kaupungissa, minusta ei niin paljosta jää paitsi, vaikka tuon toisen funikulaarin jättäisikin väliin.

Ihaninta vanhassa kaupungissa oli päämäärätön kävely kivisillä kujilla. Pääväylillä on pieniä kivoja putiikkeja, ravintoloita ja herkkukauppoja, jos sitten aika paljon myös turistejakin. Sen sijaan pienemmiltä sivukaduilta, etenkin muurien suojasta, löysi rauhallisia kadunpätkiä ja verkkaista elämänmenoa.

Vanhan kaupungin vanha portti.

Kuulin varoituksia vanhan kaupungin ylihintaisista ravintoloista, joten me ruokailimme majapaikkamme ympäristössä Citta Bassan puolella. Ilmeisemmin hyvä päätös tämä olikin, sillä sen verran maukkaita aterioita osui eteemme.

Luulen, että Bergamossa tuli syötyä elämäni paras pizza. Vasiniko ravintola oli lauantai-iltana kuin nuijalla löyty, mutta onnistuimme saamaan salin perältä viimeisen vapaan pöydän. Ruokaa piti odottaa luvattoman kauan, tarjoilu oli välinpitämätöntä, mutta napolilainen pizza taivaallista. Hyvää pastaa kävimme syömässä rautatieasemaa lähellä olevassa Vox-nimisessä ravintolassa.

Mutta kyllähän noita ravintoloita tuosta kaupungista löytyy. Jos sitten ihania kahviloita ja maailman parasta kahvia. Jälleen kerran olin ihastuksissani kahviloiden edullisesta hintatasosta.

Elämäni paras pizza.Takeaway gourmetpizzoja.Pastaa ja risottoa. Ilme muikeena ja juoma kohdillaan. En tiedä, mitä noi pallerot olivat, mutta ihan älyttömän hyviä.Omalla terdellä virkistävät juomat.

Jos pitäisi luonnehtia Bergamoa yhdellä sanalla, sanoisin, että se on tyylikäs. Kauniita vanhoja rakennuksia, joiden yksityiskohdat hivelevät silmää. Hienostuneita holvikaarikäytäviä, iloista elämänmenoa sykkiviä piazzoita, tyylikkäitä ihmisiä ja hurmaavaa värimaailmaa kaikkialla. Jopa pelkästään taidokkaat katukivetykset ovat eräänlaisia taideteoksia. Voiko kukaan oikeasti olla pitämättä Bergamosta?

Paluupäivänä veimme matkalaukkumme säilytykseen bussiaseman vieressä (McDonalsin takana) olevaan matkatavarasäilytykseen. Lokerikot olivat ihan täynnä, mutta tavarat sai jättää viidellä eurolla takana olevaan toimistoon.

Kävimme myös kurkkaamassa vastapäätä olevaa rautatieasemaa, josta pääsee näppärästi eri puolille Italiaa, kuten vaikka vain 45 kilometrin päässä olevaan Milanoon.

Silmänruokaa joka nurkassa.

Matkatavarasäilytyksen vierestä pääsee kätevästi lentokenttäbussilla kentälle (2,40). Busseja taisi lähteä kolmesti tunnissa. Lippu tulee ostaa etukäteen pysäkin vieressä olevasta lipputoimistosta.

Lentokentälle kannattaa mennä ajoissa. Vaikka olimme liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla ja tsekanneet itsemme etukäteen lennolle, kummasti vaan aikaa tuhraantui mm. turvatarkastuksen pitkissä jonoissa. Ruuhkaista ainakin näin toukokuun loppupuolella oli.

Ei Bergamolle riitä puoli päivää. Meille ei riittänyt edes kaksi ja puoli päivää. Näkemättä jäi mm. taidegalleria Academia Carrara ja kasvitieteellinen puutarha. Ihan liian pikaisesti jouduimme sanomaan hyvästit, mutta sehän on vain merkki onnistuneesta matkasta. Bergamoa jäin kaipaamaan lisää.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ruotsi

Kaupunki täynnä nähtävää – matkavinkkejä Tukholmaan kaiken ikäisille

sunnuntai, 5 kesäkuun, 2022

Lehdistömatka: Silja Line ja Visit Stockholm

Jälleen kerran harmittelin, miten huonosti tunnen Tukholmaa. Aiemmat reissuni, valovuosi sitten, suuntautuivat aina vanhaan kaupunkiin ja muu osa kiinnostavaa pääkaupunkia jäi varjoon. Vaikka Gamla Stan ihana onkin, Tukholmaa kannattaa katsastaa myös mielenkiintoisten nähtävyyksien kautta.

Kun retkibussimme suunnisti Tukholman keskustan kupeessa olevalle Djurgårdenin alueelle, olin ihan täpinöissä. Ohitimme hulppeita villoja ja kartanoita, hyvinhoidettuja viheralueita sekä monta nähtävyyttä, jotka tunsin ennestään nimeltä. Tässä olisi alue, jota paloin tutkailemaan. Harmi vaan, että tällä kertaa aikaa oli vain yhteen käyntikohteeseen.

Bussin ikkunasta bongasin mm. Nordiska Museon linnamaisen kivirakennuksen, Gröna Lundin huvipuiston, eläintarha ja ulkoilmamuseo Skansenin sekä uudehkon Abba-museon. Alueella sijaitsee myös monen tuntema Vasa-laiva -museo sekä lapsille suunnattu satumuseo Junibacken. Erilaisia museoita ja nähtävyyksiä Djurgårdenilla on peräti parikymmentä.

Rosendals Trädgård – keidas meille puutarhafriikeille

Meidän määränpäämme oli entisille kuninkaan maille perustettu viehättävä Rosendals Trädgård, Rosendalin puutarha. Lienee turha sanoa että odotukset ovat aina korkealla, kun kukkamekkotäti pääsee puutarhaan.

Tukholmassa kesä oli ennättänyt jo paljon pidemmälle kuin meillä. Valtaisat hevoskastanjat olivat kukassa ja syreenit ja omenapuut huumasivat tuoksullaan. Olimme tulleet Rosendalin säätiön ylläpitämään puutarhaihanuuteen.

Valtaisat hevoskastanjat olivat kukassa.Alueella on yli 50 erilaista omenalajiketta.Kukkia, kukkia…Mikä etätyöpaikka!Nautintoja kaikille aisteille.

Jo lähes 40 vuoden ajan säätiö on tehnyt uraauurtavaa työtä biodynaamisen viljelyn hyväksi. Alueella kasvatetaan vihanneksia, yrttejä, hedelmiä, marjoja ja kukkia sekä tuotetaan hunajaa. Löytyypä alueelta jopa oma viinitarha. Kaikki tuotetaan ekologisesti ilman lannoitteita.

Alueen keskiössä on kahvila, jonka kaikki tuotteet ovat käsin itse tehtyjä. Jopa leipä leivotaan itse oman leipomon puulämmitteisessä leivinuunissa. Kahvittelijat ja lounastajat voivat valita paikkansa vapaasti ansarikahvilasta tai puutarhan monista sopukoista.

Me nautimme porkkanakakkua ja itsetehtyjä juomia puiden siimeksessä kuin entisajan puutarhakutsuilla konsanaan. Aurinko paistoi, lehdet suhisivat leppeässä kevättuulessa ja kaikkialla olevat kukkaistutukset hehkuivat kymmenissä väreissään. Tänne rauhoittavaan ihanuuteen olisin voinut uppoutua koko päiväksi.

Kahvilan vieressä on putiikki, jossa myydään kauniisti pakattuja tilan omia herkkuja. Erinomainen paikka ostaa ruokatuliaisia.

www.rosendalstradgard.se

www.tukholma.fi/djurgarden

Paradox-museossa ei ole uskominen siihen, mitä näet

Seuraavat vierailukohteet kuljettivat meitä Tukholman ydinkeskustaan Sergelin torin läheisyyteen. Pääsimme tutustumaan yhteen Tukholman uusimmista museoista, kummalliseen Paradox-museoon. Tätä paikkaa on vaikea selittää, sillä sen verran omituisista ja järjenvastaisista kokemuksista oli kyse.

Erilaisiin optisiin harhoihin ja silmänkääntötemppuihin perustuva interaktiivinen museo ravisuttaa näkyvää todellisuutta. Loogisuus ei täällä päde, eikä siihen ole uskominen, mitä näet. Paradox-museossa vallitsee ihan oma todellisuus.

Vaikka monet osastot saivat minut äimistymään ja välillä vaikuttavuudellaan jopa tasapainon horjumaan, luulen, että lapset ja nuoret ovat paikan parasta kohderyhmää. Kiva museo, joka tarjoaa hauskuutta koko perheelle.

www.paradoxmuseumstockholm.com

Tästä ovesta sisään Paradox-museoon.Talon oma väki oli yhtä hauskaa kuin itse museo.Kopiominät.Lounas on katettu.Uusi perspektiivi.Pitkin maata ja seiniä.Tällaista pienentäjää tarvitsisin tosielämässäkin.Uskoisitko, että nuo palaset ovat oikeasti saman mittaiset?

Space-keskus ja Avicii Experience

Toinen paikka, jonne veisin matkaseurueeseen kuuluvat vastaanhangoittelevat teinit ja nuoret ”päivähoitoon” on Paradox-museon vieressä sijaitseva digitaalinen Space-keskus.

Täällä voi tutustua edesmenneen elektronisen musiikin supertähden Aviciin alias Tim Berglingin uraan Avicii Experience -näyttelyssä. Voimakkaasti henkilöön profiloituvassa museossa on nähtävinä nuoren miehen elämänvaiheita tavallisesta opiskelijasta maailman metropolien esiintymislavoille.

Valtavaan kansainväliseen menestykseen nousseen 28-vuotiaan lahjakkuuden elämä päättyi ikävä kyllä itsemurhaan. Aviciin kuoleman jälkeen hänen vanhempansa perustivat säätiön, joka tekee ennaltaehkäisevää työtä nuorten mielenterveysasioiden parissa.

Mikäli ilmiö Avicii ja hänen musiikkinsa kiinnostaa, tämä museo on sinulle.

Samaisessa Space-keskuksessa sijaitsee myös monisatapaikkainen pelitila. Nyt olen niin heikoilla jäillä, että paras on täti-ihmisen pitää suu supussa. Siitä, mitä täällä tehdään, en osaa kertoa, mutta ne, jotka tänne tulevat, varmasti tietävät.

https://space.cc

Sen sijaan hyvästä ruuasta osaan aina kertoa. Lounastimme Space-keskuksen kupeessa sijaitsevassa uudehkossa aasialaisvaikutteisessa ravintolassa Fat Cat Brasseriessa.

Hyvää fuusioaasialaista makumaailmaa. Kiva miljöö, erillinen baariosa ja ulkona mukava terassi. Oiva valinta aasialaisen ruuan ystävälle. Sijainti on erinomainen aivan ydinkeskustassa Sergelin torin kävelykadulla.

https://fatcatbrasserie.com

Tukholmaan pitäisi joskus tulla yön yli reissulle. Nopealla havainnoinnilla Tukholman henki on rento. Väittäisin, että eurooppalaisempi kuin Helsinki. Tästä pitänee ottaa vielä selvää.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Risteilyt Ruoka ja viini Ruotsi

Nautiskelijan Silja Symphony – herkuttelua monella tapaa

keskiviikko, 1 kesäkuun, 2022
Millaista oli risteillä vuosikymmenten tauon jälkeen valkoisella laivalla Tukholmaan? Paa daa daa, pa dada dada daa… Silja Linen tunnaribiisin soidessa päässäni suuntasin Silja Symphonylle kokemaan Ruotsin risteilyn vuosimallia 2022.

Lehdistömatka: Silja Line ja Visit Stockholm

Olipa kerran aika, jolloin Ruotsin risteilylle oli lähes pakko päästä ainakin kerran vuodessa. Seisovan pöydän katkarapuvuoret, tax free -ostokset ja bailaaminen laivan yökerhossa olivat isoja juttuja, ellei koko vuoden kohokohta.

Sitten alkoi toinen naapurimme Tallinna houkuttelemaan hinnoillaan ja helpolla saavutettavuudellaan. Omalla kohdallani Tallinna lopulta syrjäytti Tukholman. Matkailu muuttui muutenkin ja lentolippujen hinnat halpenivat. Viikonloppua saattoi lähteä viettämään yhtä hyvin myös kauemmaksi Eurooppaan. Ruotsin risteilyt saivat rinnalleen monenlaisia vaihtoehtoja.

Tukholma unohtui minulta lähes kahdeksi vuosikymmeneksi aina tähän päivään asti. Voitte kuvitella, että olin vähän innoissani, kun sain kutsun osallistua Silja Linen ja Visit Tukholman lehdistömatkalle Silja Symphonylla. Olipa tosiaan jo aika päivittää risteilykokemus tälle vuosikymmenelle.

Miten täydellinen risteilysää.

Hyttiluksusta Commodor Class -hytissä

Suu loksahti auki, kun avasin kymppikerroksessa sijaitsevan hyttini oven. Kyse oli Commodore luokan lähes pienen yksiön kokoisesta luksushytistä. Vähän tuppasi hymyilyttämään, kun muistin kuinka joskus kauan aikaa sitten matkustin halvimmassa hyttiluokassa, piskuisessa ja meluisassa hytissä autokannen alapuolella. Kauas oli tultu noista ajoista.

Parivuode, kiva oleskelutila, taulu-tv, isosta ikkunasta näkymä ulos, jääkaappi, jossa skumppa kylmässä ja vaatekomerossa kylpytakit ja tohvelit. Vähän alkoi tuntua, että oikeastaan voisinkin viettää koko risteilyn hytissäni sieltä minnekään poistumatta.

Commodore hyttiluokkaan kuuluu myös loungen käyttö, jossa on tarjolla juomia sekä pientä suolaista ja makeaa. Aika luksusta on myös mahdollisuus varata oma tilaussauna, josta on näkymä merelle tai saada aamiainen hyttiin toimitettuna. Tosin Bon Vivant -ravintolan erikoisaamiainen oli niin hyvä, että en olisi halunnut jäädä siitä paitsi.

Hitunen matkaluksusta Commodore hytissä.Commodore Lounge.

Voin taata, että kyllä tuo hytti-ihanuus nosti risteilyn ihan omalle levelille. En oikein illallakaan malttanut keskittyä laivan yökerhon viihdetarjontaan, vaan oma hytti veti pidemmän korren. Kääriydyin kylpytakkiin, siemailin proseccoa ja nautiskelin valoisasta kesäyön maisemasta. Kuinka tänä yönä meri saattoikaan olla noin tyyni.

En olisi millään malttanut nukkua. Vähän väliä yön tunteina nostin päätä ja katsoin ulos kuinka taivaanranta leiskui oranssinpunaisena auringon noususta. Aamukuudesta nousin kokonaan ylös ja istuin ikkunani ääressä aitiopaikalla seuraamassa saapumista Ruotsin upeaan saaristoon.

Commodore hyttiluokkaan kuuluva erikoisaamiainen kruunasi aamun. Noutopöydän lisäksi valittavana oli listalta erilaisia lämpimiä annoksia. Pöytään saattoi tilata myös erikoiskahveja ja hei, skumppaakin sai 🙂

Täältä näet esittelyn kaikista Silja Symphonyn hyttiluokista.

Erikoisaamiainen nautittiin Bon Vivant -ravintolassa.Aamiainen voi näyttää tältä……tai tältä.

Silja Symphonyn ravintolat

Muistan vieläkin 90-luvulta kuinka ihmettelimme Silja Symphonyn uutta ja ainutlaatuista Promenade kantta. Kyse on seiskakannen leveästä valtaväylästä, jonka varrella sijaitsee suurin osa laivan ravintoloista ja kaupoista. Edelleenkin tuo avenue näytti yhtä mukavalta. Tunnelmaa lisäsi iltaisin soitettu elävä musiikki.

Silja Symphonylla on ravintoloita, mistä valita. Promenaden varrella on sushiravintola Sushi & Co, kala- ja äyriäisravintola Happy Lobster, grilliravintola Grill House sekä hienostunut pohjoismaalaiseen ruokaan ja hyviin viineihin erikoistunut Bon Vivant.

Lisäksi kannella kuusi sijaitsee italialainen Tavolàta Ristorante Italiano ja meille monille se ainut ja oikea laivan buffet-ravintola Grande Buffet.

Silja Symphonyn Promenade on laivan sydän.Ravintoloita moneen makuun.

Silja Linen uudet nimikkoviinit ja -oluet

Pääsimme tutustumaan sommelier Peter Björkforsin johdolla Siljan laivojen uusiin laivan viineihin. Joka toinen vuosi laivan henkilökunnasta koostuva raati valitsee mittavasta määrästä viinikandidaatteja laivan nimikkoviinit: valkkarin, punkun, rosen, kuoharin ja samppanjan. Tänä vuonna valinta tehtiin sokkomaisteluna lähes 150 ehdokkaan joukosta. Ei mikään ihan helppo tehtävä.

Kun ostan laivoilta viinejä, suosin yleensä näitä laivan omia nimikkoviinejä. Ne ovat kivan hintaisia, helppoja ja hinta laatusuhde niissä on hyvä.

Lisäksi Siljan laivoille oli valittu myös kaksi laivan nimikko-olutta. Molemmat oluet tulevat Virosta, joista toinen on tumma portteri ja toinen raikas sitrusmainen vaalea olut. Jälkimmäisestä tuli meidän maisteluraadin suosikki.

Laseissa laivan viinejä: proseccoa, samppanjaa ja roseeta.Laivan tämän vuoden punaviini tulee Italiasta.Laivan oluista raikas vaalea viehätti.

Laivan buffet-ravintolan uudet tuulet

Kauas on tultu siitä, kun laivojen buffaravintolat olivat, anteeksi vaan, enempi tai vähempi mättöpöytiä. Määrä tahtoi korvata laadun.

Toisin on tänä päivänä. Ruuan laatuun, raaka-aineisiin, makumaailmaan ja esillepanoon kiinnitetään huomiota aivan eri tavalla kuin ennen.

Meillä oli ilo päästä maistamaan hiljattain uudistuneen Grande Buffet -ravintolan menun antimia. Yritin syödä sivistyneesti ja ottaa vain harkiten omaan makumaailmaani sopivaa tarjottavaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun esillä on yli 140 toinen toistaan herkullisemman näköistä vaihtoehtoa, niinhän siinä kävi, että lapasesta lähti.

Sivistyneesti liikkeelle.Tässä kohtaa homma vielä hallinnassa.Nyt taisi jo mopo karata.Jos vielä ihan vähän jälkkäriä.

Pidin erityisesti kasvisruuista, joita oli mukavasti sijoiteltu eri puolille pöytiä muiden ruokien lomaan. Huomasin itsekin vähän kuin puolihuomaamatta valitsevani lautaselle enemmän kasvisruokia kuin yleensä. Vegaaniruuat erotti hyvin vihreistä lapuistaan.

Mukava uutuus oli myös ruotsalainen smörgåsbord, jonka kalapainotteinen tarjonta oli erityisesti mieleeni. Hauska idea oli myös tuoda buffaan maistiaisia laivan muista ravintoloista, kuten BBQ-lihaa Grill Housesta.

Ja mainittakoon vielä uskomattomat jälkiruokapöydät. Kuka voi vastustaa juustolajitelmaa, suklaaputousta tai petit fours makeita? Älkää kertoko kenellekään, että vielä viimeiseksi piti mennä kokeilemaan lasten pöydän pehmiskonetta. No ihan vaan sen takia, että sain maistaa jäätelön kanssa laivalla itsetehtyä täydellistä mansikkahilloa.

Sama kesäbuffet on sekä Tallinnan että Tukholman reiteillä. Buffan hinta on mielestäni hyvin kohtuullinen. Etukäteen ostettuna se maksaa aikuiselta 43 euroa. Hinta sisältää ruokajuomat: hanasta olutta, viiniä ja virvoitusjuomia.

Kasvisruuille iso peukku.Skagenhodarit oli kiva idea.Makuja Italiasta.Savustettuja simpukoita.Sormisyötävää.Ruotsalaista näkkäriä ja mätivoita.

Bon Vivant ja Menu Nordic

Paluumatkalla söimme Symphonyn Bon Vivant -ravintolassa viiden ruokalajin Menu Nordic -menun. Menun lähtökohtana on nostaa esiin pohjoisen makuja ja käyttää ”paikallisia” raaka-aineita Suomesta ja Ruotsista. Menu uudistuu kolmesti vuodessa ja sen saa myös vegeversiona.

Itselleni oli melkoinen ylläri, kun tajusin, että menun pääruuan hanhi tulee ihan omilta kotikonnuiltani Hauhalan hanhifarmilta Etelä-Savosta. Hienoa, että tällainen iso toimija ostaa raaka-aineita pientuottajilta maakunnista.

Menu Nordic maksaa 79 euroa hengeltä, viinipaketilla 124 euroa (vegaanimenu 75/120 euroa).

Kampasimpukkaa ja punajuurta.Turskaa ja simpukoita.Mansikkaa, pannacottaa ja raparperia.

Yhdestä asiasta olen varma. Seuraavaan Tukholman risteilyyn ei mene enää vuosikymmentä. Kotona suunniteltiin miehen kanssa risteilyä viimeistään syyspuolella. Meille herkuttelijoille, jotka rakastamme hyvää ruokaa ja viinejä, tällainen matkustusmuoto on silkkaa ihanuutta.

Milloin olet itse käynyt viimeksi Ruotsin risteilyllä?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Ravintolat ulkomailla Viro

Tartto on Viron pastellisävyinen opiskelijakaupunki

sunnuntai, 15 toukokuun, 2022
Ensin rakastuin Tallinnaan. Sitten ihastuin Saarenmaahan. Ja nyt viehätyin Tartosta. Viro on matkailijalle ihanteellinen. Pieni maa, lyhyet välimatkat ja paljon kiinnostavaa nähtävää.

Minulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa matkustaa Tarttoon, olinhan kuullut siitä pelkästään hyvää. Vaan niin helposti Viron reissuilla jumittuu Tallinnaan, eikä malta lähteä merta edemmäs. Onneksi tällä reissulla päätettiin toisin, sillä se kannatti. Ystävien kanssa lähdettiin matkaan autolla ja eihän se Tartto ollut kuin 186 kilometrin päässä Tallinnasta.

Edellisessä jutussa kerroin, että teimme pienen poikkeaman reitiltä ja vietimme rentouttavan vajaan vuorokauden reilun 40 kilsan päässä Tartosta. Tässä kohtaa mentiin majoitus edellä ja yövyttiin entisessä viinatehtaassa Mooste Viinavabrik -hotellissa. Sieltä aamutuimaan olikin vain pieni siirtymä Tarttoon.

Vaikka Tartto on vajaalla 100000 asukkaalla Viron toiseksi suurin kaupunki, mielestäni kaksi päivää riitti sille oikein hyvin. Tarton keskusta-alue, missä kutakuinkin sijaitsee kaikki turistia kiinnostava, on tiivis ja helppo liikkua jalkaisin.

Romantiikkaa Tartossa – kaupungin maamerkki on suutelevien opiskelijoiden patsas.Tartto on värikäs…… ja hempeä.Kahden Wilden patsas – irlantilainen Oscar Wilde ja virolainen Eduard Vilde.

Tartto on kokenut kovia satojen vuosien ajan monissa sodissa. Toisessa maailmansodassa kaupungista tuhottiin jopa kaksi kolmasosaa, mutta siltikin katukuva on historiallinen ja yllättävän hyväkuntoinen. Mielenkiintoinen tieto oli myös, että Neuvostoliiton aikana Tartto oli osittain ulkomaalaisilta suljettu kaupunki, sillä siellä sijaitsi yksi Neuvostoliiton suurimmista sotilaslentokentistä.

Kauniit pastellisävyiset kivitalot reunustavat katuja ja tekevät kaupunkikuvasta viehättävän. Kaikkialla on pieniä puistoja ja silmiinpistävän paljon puita. Toisaalta Tartossa on myös hyvin säilyneitä puutalokaupunginosia. Huomasin jälkeenpäin, että olin keskittynyt lähinnä kauniiden talojen kuvaamiseen, sen verran ihastuksissani olin Tarton vanhasta arkkitehtuurista.

En tiennyt aiemmin, että Tartto on Viron vanhin kaupunki, jos sitten myös Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Sen sijaan tiesin, että Tartto on merkittävä vanha yliopistokaupunki. Yliopisto on perustettu tänne jo vuonna 1632, mikä on aikamoisen arvostettavaa.

Kaupungin keskustassa Raatihuoneentorilla suutelevien opiskelijoiden patsas on eräänlainen kaupungin tunnus. Keskustan kävelykatujen terasseilla viimeistään huomaa, että kaupungin katukuva on hyvin nuorekas.

Yliopiston päärakennusTämä väriskaala viehättää.Kivitalojen lisäksi Tartossa on paljon viehättäviä puutaloja.

Parasta Tartossa oli kuljeskelu pitkin kaupungin idyllisiä katuja. Ehdottomasti kannattaa kivuta vehreälle Toomemäelle  (Toomemägi), jossa sijaitsee Tarton tuomiokirkon rauniot. Kovia oli kokenut tämäkin suurikokoinen tiilirakennus. Itse kirkosta on jäljellä enää rauniot. Kirkontorneissa toimii Tarton yliopiston museo.

Sen sijaan keskustan Jaanin eli Johanneksen kirkko on saatu kunnostettua vuosikymmeniä kestäneiden korjaustöiden jälkeen. Kirkon tekee merkittäväksi sen ikä, sillä alkuperäinen kirkko on jo 1300-luvulta. Kirkko kärsi tuhoja 1700-luvun alussa Suuressa Pohjan sodassa ja tuhoutui pahoin tulipalossa toisessa maailmansodassa 1944.

Neuvostoliiton aikana suunniteltiin jo raunioiden hävittämistä, mutta onneksi rakennus, tai rippeet siitä, jäivät unohduksiin. 2005 korjattu kirkko vihittiin uudelleen käyttöön. Ei ihme, että lähes täysin tuhoutunut kirkko näyttää remontinkin jälkeen melko karulta, ellei jopa keskeneräiseltä.

Kannattaa huomioida kirkon seunustoilla olevat terrakottapatsaat. Ikää niillä on noin 700 vuotta. Jälkeenpäin huomasin, että kirkon tornissa sijaitsee näköalatasanne, mikä meiltä jäi ikävä kyllä huomaamatta.

Kolmas mielenkiintoinen kirkko suomalaisnäkökulmasta on 1919 valmistunut Eliel Saarisen suunnittelema punatiilinen Paavalin kirkko. Hyvin on arkkitehdin kädenjälki tunnistettavissa. Kirkossa on paljon samaa ilmettä kuin Helsingin rautatieasemassa. Kirkon poikkeuksellinen alttaritaulu on suomalaisen kuvataiteilijan Kuutti Lavosen maalaama.

Enkelinsilta (Inglisild) johtaa Toomemäelle vievän kadun yli.Tarton tuomiokirkon raunioita.Jaanin eli Johanneksen kirkko on kokenut kovia Tarton soitaisassa historiassa.Näyttääkö tutulta? Paavalin kirkon on suunnitellut Eliel Saarinen. Alttaritaulu on Kuutti Lavosen maalaama.

Kesämatkaajan ehdoton käyntikohde Tartossa on yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Vaikka näin keväällä ulkotiloissa ei ollut vielä paljoa nähtävää, alue oli siltikin viehättävä lampineen ja monenlaisine puineen. Ja nähtävää riittää. Yli 200 vuotiaassa puutarhassa kasvaa yli 10000 erilaista lajia. Kolmen euron pääsymaksulla pääsee tutustumaan sisätiloihin, joihin on koottu  trooppisia lajeja.

Sunnuntaina suunnistimme entiseen tehdasrakennukseen Aparaaditehtaalle (Aparaaditehas). Odotimme samanlaista aluetta kuin Tallinnan Telliskivi, mutta kyse oli paljon pienemmästä kokonaisuudesta. Ikävä kyllä kaupat olivat sunnuntaina kiinni, joten tutustuminen jäi tällä kertaa ravintolapuolelle.

Kasvitieteellinen puutarha on kesäisin varsin todella upea. Nyt kasvit olivat vasta alullaan.Joku sentään jo kukki.Palmutalossa oli trooppinen tunnelma.Meitä huvittivat omalla biitsillään paistattelevat kilpikonnat.

Yritimme mennä Aparaaditehtaan suosittuun street food -ravintola Kolm Tilliin, mutta koska oli äitienpäivä, kaikki pöydät olivat iltapäivälle varattuja. Sen sijaan pääsimme toiseen alueen ravintolaan, Ravintola Aparaatiin, joka oli ihan hyvä sekin. Väitän, että täältä saa Tarton parhaat simpukat. En keksi, miten niistä saisi enää parempia.

Keskustasta pitää nostaa esiin myös tapas-tyyppinen ravintola Kampus. Erinomaisesti laitettua ruokaa Espanja-twistillä. Ja mikä parasta, annokset ovat jaettavissa koko pöytäseurueen kesken. Ravintolasta löytyy myös erikseen salaatti- ja hampurilaiskeittiö.

Kahviloista ansaitsee maininnan loistava kahvila Werner. Olipa vaikea valita, sillä leivostiski oli sen verran mittava.

Huomasin muuten, että Tartossa järjestetään elokuussa 5.-7.8.2022 Tarton ruoka- ja viinifestivaali. Itselleni ainakin olisi tosi mieluinen kesätapahtuma.

Ravintoloita ulkoterasseineen on paljon Rüütli kadulla. Jos olet kiinnostunut ostoksista, kannattaa suunnistaa Küüni kadulle, jossa sijaitsee mm. Kaubamajan tavaratalo. Sieltä lähti tällä kertaa mukaan ihanaa virolaista Joikin luonnonkosmetiikkaa.

Aparaaditehas.Kaupungin parhaat simpukat?Ravintola Kampus – maukasta ja hyvin valmistettua pikkusyötävää.Ken tästä ovesta käy, voi dieetit unohtaa.

Meidän majapaikka sijaitsi vanhan kaupungin ytimessä. Gildi Dolce Vita Tartu home apartments oli kivasti remontoitu 2-kerroksinen huoneisto, joka olisi yhtä hyvin voinut olla Ranskan Provencessa.

Parhaimmillaan asunto olisi ollut kolmelle hengelle, sillä yksi meistä joutui nukkumaan alakerran epämukavalla sohvalla. Mutta ei ollut paha hintakaan. Kaksi vuorokautta meiltä neljältä maksoi vain 180 euroa. Majoitusta saa Tartosta vielä hyvin kohtuuhintaan.

Ranskalaishenkeä Tartossa.

Tartossa oli kiva käydä. Vaikka kaupungista puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, sen parasta antia minusta oli viehättävä tunnelma sekä kaunis ja hyvinhoidettu katukuva. Tekisi mieli sanoa, että ilmapiiri on jopa himppusen romanttinen.

Historia on hienosti läsnä joka nurkassa. Kesämatkaajalle lisäarvoa tuovat viheralueet ja kaupunkia halkova Emajoki, jonka rantoja pitkin pystyy kuljeskelemaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Majoitus ulkomaat Viro Yleinen

Mooste Viinavabrik – Viron kätketty hotelliaarre

keskiviikko, 11 toukokuun, 2022
Meillä on mukava ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme matkailleet yhdessä useamman kerran, joskus lähellä, joskus kauempana. Lähes jokaisella reissulla olemme pyrkineet etsimään ainakin yhden tavallisuudesta poikkeavan majapaikan. Joskus se on ollut talo Kataloniassa, joskus B&B-majoitus Pohjois-Espanjan maaseudulla ja joskus muutaman huoneen boutiquehotelli ranskalaisessa merenrantakaupungissa.

Tällainen poikkeuksellisten majoitusten haku on kuljettanut meitä mielenkiintoisiin paikkoihin ja tuonut eteemme yllättäviä majapaikkoja, jotka ovat kaukana perushotelleista.

Näin onnellisesti kävi tälläkin kertaa. Löysimme ihastuttavan pikkuhotellin Itä-Virosta, noin 45 kilometrin päästä Tarttoa. Olimme itseasiassa menossa Tarttoon, mutta meidän naisten teki mieli samalla reissulla viettää ainakin yksi yö jossain Viron monista kartanoista.

Reitillemme emme tällä kertaa löytäneet sopivaa kartanokohdetta, mutta sen sijaan tartuimme historiallisesti kiinnostavaan rakennuskaunokaiseen Viron Pölvän maakunnassa Moosten kylässä.

Kyse on 1909 rakennetusta entisestä viinatehtaasta, jossa nykyisin sijaitsee pieni boutiquehotelli Mooste Viinavabrik. Kivirakenteinen jämerä tehdasrakennus on osa ainutlaatuista Moosten vanhaa kartanoaluetta, joka on viime vuosina kunnostettu huippuhienoon kuntoon.

Kauniita ovat olleet tehtaat muinoin.

Alueen upein rakennus on ilman muuta Moosten kartano, joka on toiminut kouluna jo vuodesta 1920. Ranskalaishenkinen Art Nouveau -tyylinen kartano on täysin remontoitu vuosina 2000-2004.

Kauniita olivat myös kartanon entinen tallirakennus ja karjasuoja, joissa nykyisin toimii mm. erilaisia käsityöläisten pajoja ja puoteja. Rakennuksiin oli käytetty luonnonkiveä kerrassaan upeasti.

Alueella on myös kartanon entisten työntekijöiden asuntoja, joissa nykyisin on erilaisia taiteen keskuksia. Kävimme tutustumassa myös alueella toimivan keramiikkalaattatehtaan näyttelytiloihin.

On hieno asia, että tämä alue on säilynyt näin yhtenäisenä ja saanut uuden elämän käsityön ja taiteen tyyssijana. Hienosti kunnostetut rakennukset olivat jo nähtävyys itsessään. Jostain tapahtumakalenterista huomasin, että alueella järjestetään myös monenlaisia tapahtumia kirpputoreista konsertteihin.

Melkoinen rakennus kouluksi.Rakennuksia, joilla on luonnetta.Muutama villasukkapari lähti matkaan.

Mutta mennäänpä takaisin tuohon hotelli-ihanuuteen, jonne päädyimme. Astuimme ensimmäiseksi hallimaiseen tilaan, jossa soi taustalla rauhoittava musiikki. Aulan nurkassa jököttävä suurehko viinapannu muistutti paikan historiasta. Korkean tilan kirjaimellisesti kruunasi kattokruunu, joka oli rakennettu yli 600:sta lasipikarista.

Vastaanottomme oli sydämellinen. Viinatehtaassa kun oltiin, meille tarjottiin tervetuliaisjuomana paikallista maustettua viinaa. Sitten saimme valita listalta, mitä halusimme aamiaiseksi ja mihin aikaan. Aika yksilöllistä sanoisin. Ainutlaatuiseksi hotellikokemuksen teki varmasti myös se, että olimme hotellin ainoat asiakkaat. Tosin ruuhkaa ei ole koskaan odotettavissa, sillä hotellissa on vain seitsemän huonetta.

Vanhojen rakennusten tunnelmassa on aina jotain hyvin viehkoa. Niin täälläkin. Huoneessamme oli luonnonkivi- ja punatiiliseinää sekä kauniita pikkuruutuikkunoita. Tunnelmaa lisäsi seinän runsaskuvioinen lintutapetti. Yöllä oli niin hiljaista, ettei mistään kuulunut mitään. Mitä nyt aamulla aikaisin ohi lentävien hanhien muuttoparvet pitivät hetken omaa mekkalaansa.

Menimme illalla syömään hotellin ravintolaan. Matkailijan kannalta on miellyttävää, että täällä maaseudulla syö vielä varsin edullisesti, vaikka Viron hintataso onkin noussut aika paljon viime vuosina. (Missäpä ei olisi.) Ruoka oli maukasta ja virolaiseen tapaan annoskoot olivat melkoisen runsaita. Erityisesti paikalliset kalat saivat kiitosta. Kannattaa ehdottomasti syödä täällä.

Viehko hotellimiljöö.

Jokainen matkakokemus nousee aina asteen ylemmäs, kun kohtaa erityisen ystävällistä palvelua. Vähän aikaan en muista, milloin olisin saanut osakseni yhtä yksilöllistä palvelua kuin täällä Moosten Viinavabrikessa.

Satuimme kysymään tarjoilijalta, että voisimmeko nostaa ulkoa pari lisätuolia sisäpuolelle illan kortinpeluutamme varten. Tarjoilija mietti hetken ja kertoi, että hänellä on parempi vaihtoehto. Illallisen jälkeen meidät opastettiin hotellin ylimpään kerrokseen, mistä löytyi viehättävä oleskelutila. Koska olimme hotellin ainoat asiakkaat, saimme tilan käyttöömme illanviettoamme varten. Olipas huomaavaisesti ajateltu.

Meille sattui hotellivuorokauteemme mahtavan lämmin kevätpäivä. Viinavabriken sijainti järven rannalla maaseutumiljöössä takasi melkoisen lintukonsertin. Istuimme ulkoterassilla pitkään nauttien lähes kesäisestä lämpötilasta, linnunlaulusta, auringonlaskusta ja myös parista lasillisesta samppanjaa.

Täti-ihmisten samppanjahetki.Täällä sopii korttia pelata.Hotellin nelijalkainen isäntä Mozart valloitti sydämet.

Tässä hotellissa ja sen ympäristössä oli jotain ainutlaatuista zen-henkeä. Sellaista hyvää flowta, joka saa viihtymään ja rentoutumaan. Seuraavana aamuna ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen tuntui lähes ikävältä lähteä pois. Ikävä jäi myös sympaattista hotellikoira Mozartia, joka hellyttävällä olemuksellaan huolehti omalta osaltaan meidän viihtymisestämme.

Kiitos ja kumarrus. Tämä hotelli on kätketty aarre.

Kahden hengen huone aamiaisella maksoi 90 euroa. Tiedustelut: [email protected]

https://www.moostemois.ee/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Espanja

Santa Cruz – Teneriffan tuntemattomampi symppiskaupunki

sunnuntai, 24 huhtikuun, 2022
Lyhyiden matkojen huonoin puoli on siinä, että ne loppuvat aivan liian aikaisin. Matkan loppupuoliskolla alkaa minuun usein iskeä loppuahdistus. Ahdistus siitä, että päivät loppuvat, enkä ole omasta mielestäni ennättänyt nähdä vielä juuri mitään.

Niin nytkin. Viikon mittaisella Teneriffan lomareissulla, toiseksi viimeisenä matkapäivänä, se iski. Vaikka kuinka hyvältä olisi tuntunut uppoutua shoppailun riemuihin (niin monta ihanaa kesämekkoa vielä löytämättä) tai unohtua hotellin viihtyisälle uima-allasalueelle Aperol Spritziä siemailemaan, ei auttanut. Reissaajan mieli on rauhaton.

Niinpä istahdin Costa Adejen linja-autoasemalta bussiin nro 110 suuntana saaren pääkaupunki Santa Cruz. Teneriffan bussiliikenteelle voi kyllä antaa suuret kiitokset. Joka puolelle pääsee näpsäkästi. Santa Cruziinkin busseja kulki 20 minuutin välein eikä lippu paljoa maksanut. Ostohetkestä 24 tuntia voimassa oleva lippu kustansi ainoastaan 12 euroa ja kävi kaikkiin saaren busseihin.

Hienoa katutaidetta.Yksi kaupungin monista aukioista, Plaza de España.

Tunnin ja kymmenen minuutin päästä hyppäsin bussista pois Teneriffan pohjoispuolella Santa Cruzissa. Olin lähtenyt matkaan sen verran nopealla päätöksellä, etten ollut ennättänyt laisinkaan tutkailemaan, mitä täällä saaren suurimmassa kaupungissa kannattaa nähdä. Tiesin ainoastaan, että Santa Cruzissa asustaa reilut 220 000 asukasta.

Mutta toisaalta, tulisin viettämään kaupungissa vain muutaman tunnin, joten parasta tällä aikataululla oli oikeastaan keskittyä vain kävelyyn ja ilmapiirin aistimiseen. Ja siihen Santa Cruz oli erinomainen. Keskusta-alue oli tiivis, helppo ja selkeä. Jalan pystyi näkemään jo pienessä ajassa paljon.

Heti huomasin, että nyt tultiin aitoon espanjalaiseen kaupunkiin. Elämä oli hyvin paikallista. Etelän turistialueisiin verrattuna täältä puuttui sankoin joukoin vaeltava shortsi- ja toppikansa.

Arvelin, että uimarantojen puute on vaikuttanut siihen, miksei Santa Cruz ole noussut suuremmin turistien suosioon. Kaupunkialueella uidaan rakennetuissa merivesialtaissa. Tosin vain noin seitsemän kilometrin päässä on Teneriffan kauneimpana pidetty hiekkaranta Playa de las Teresitas.

Santa Cruzin ilmastoa pidetään myös saaren eteläosaa epävakaisempana. Tiedä sitten. Vuoden keskilämpötila näyttää olevan 22 plus astetta.

Santa Cruz on yksi Espanjan merkittävimpiä matkustajasatamia.Iloisen värisillä raitiovaunuilla pääsee vaikka lähikaupunki La Lagunaan.Santa Cruz on vihreä kaupunki. Suuret puut varjostavat katuja ja aukioita kaikkialla.

Yksi iso osa Santa Cruzin turismia ovat risteilymatkailijat. Itse asiassa koko kaupungin voimakas kehitys 1800-luvulla pohjaa merenkulkuun ja Amerikkaan matkaavien laivojen väliankkurointiin Santa Cruzin satamaan. Nykyisin kaupungissa pysähtyvät mm. monet Karibialle suuntaavat suuret risteilyalukset. Käyntihetkelläni näinkin satamassa aivan julmetun kokoisen risteilijän.

Hain turisti-infosta kaupunkikartan ja jäin jutustelemaan toimiston matkailuneuvojan kanssa samalla kun pitelin yllättävää ja onneksi nopeasti ohi kiitävää sadekuuroa. – On niin harmi, että sinulla on vain noin vähän aikaa. Tässä kaupungissa on paljon nähtävää, ehkä enemmän kuin muissa saaren kaupungeissa yhteensä, ylen ystävällinen virkailija suitsutti kotikaupunkiaan.

Santa Cruzin keskusta tuntui sopivan kokoiselta kävelyyn. Suunnistin ensi alkuun siirtomaahenkiseen kauppahalli El Mercado de Nuestra Señora de Africaan. Normaalien torikauppatuotteiden lisäksi hallissa oli muutamia pikkuravintoloita ja keskellä toriaukiota käsityöyrittäjiä myymässä tuotteitaan.

Mielenkiintoinen kauppahallirakennus on vuodelta 1944.Santa Cruzin teatteri.

Lähellä kauppahallia sijaitsee betonisessa bunkkerimaisessa rakennuksessa nykytaiteen museo TEA – Tenerife Espacio de las Artes. Matkailutoimiston nainen suositteli minulle käyntiä siellä, mutta aikapulan takia päätin jättää museon suosiolla seuraavaan kertaan. Piipahdin kuitenkin museon kivassa kaupassa, jossa oli myynnissä mm. paikallisten suunnittelijoiden koruja ja tekstiilejä.

Olisi ollut mukava käydä myös Karnevaalimuseossa katsomassa menneiden vuosien karnevaaliasuja. Santa Cruzissa järjestetään helmi-maaliskuun kieppeillä maailman toiseksi suurin karnevaalitapahtuma Rio de Janeiron jälkeen. Joka vuosi juhliin osallistuu jopa 250 000 henkilöä. Tänä vuonna karnevaalia vietetään 28.1.-6.3. välisenä aikana.

Kaivelemaan jäivät myös Santa Cruzin mittava kasvitieteellinen puutarha Palmetum ja kaupungin keuhkoina pidetty García Sanabria puisto. Minun on aina yhtä vaikeaa jättää väliin puistoja, kukkia ja suihkulähteitä.

Eksyin Santa Cruzin vanhimpaan historialliseen kaupunginosaan ja siellä La Noria kadulle (Calle La Noria) ihastelemaan sen vanhoja ja värikkäitä taloja. Osa taloista oli hyvässä kunnossa, mutta myös rappioromantiikkaa oli tarjolla tai miksi sitä nyt kutsuisi. Ikävän moni vanha rakennus kaipasi kipeästi remonttia.

Tällä kadulla bongasin myös kivan näköisiä ravintoloita ja terasseja, joita Santa Cruzissa näytti riittävän vähän joka puolella. Jostain luin, että ruokakriitikoiden mukaan Santa Cruz on erinomainen ruokakaupunki ja täällä sijaitsevat saaren parhaat ravintolat.

Ilokseni panin merkille hintatason notkahduksen saaren eteläosan turistikaupunkeihin verrattuna. Ulkona syöminen ja juominen oli selkeästi täällä edullisempaa.

Kiinnitin huomiota myös kaikkialla kaupungin ylle levittäytyviin valtaisan kokoisiin puihin. Varjostavat varmasti mukavasti kuumina hellepäivinä, mutta samalla tuovat kauniin vehreyden katukuvaan.

Kaiken kaikkiaan Santa Cruzista jäi oikein miellyttävä kuva. Se ei jäänyt mieleen erityisen kauniina kaupunkina, ehkä paikka paikoin jopa hieman rujona. Sen sijaan Santa Cruz erottui sympaattisena ja aidon konstailemattomana oikeana kaupunkina, jossa hyvinkin voisin viettää pidemmän aikaa uppoutuen paikalliseen espanjalaiseen elämänmenoon.

Jospa vaikka jo ensi syksynä tapaisimme uudelleen?

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista