Suomen suurin matkablogiyhteisö
Majoitus ulkomaat Museot Ravintolat ulkomailla Viro

Pari päivää Tallinnassa – virkistävä hotellilomanen tuli tarpeeseen

perjantai, 21 lokakuun, 2022
Mitä tehdä, kun illat pimenevät, tylsistyttää ja syyssateet pieksävät ikkunaa? Vaihtelunhalu vaivaa ja mieli kaipaa virkistävää reissua. No, me lähdettiin Tallinnaan. Sopivasti erilainen, helppo mennä ja paljon nähtävää. Passeli valinta kaikkina vuodenaikoina.

Tallinnassakin vihmoi vettä. Mutta ei hätää. Tavarat hotellille ja suunta kohti ennenkäymätöntä nähtävyyttä. Hotellin aulassa nauratti. Kuvittelin tulevani hotelliin, jossa en ollut koskaan ennen majoittunut. Mutta kas kummaa, ala-aulassa tajusin, että onhan me sittenkin tässä rakennuksessa yövytti aiemminkin.

Hotellimme, Radisson Collection Tallinn, toimi ennen pitkäkestoista remonttia nimellä Radisson Blu Sky, jossa yövyimme muutama vuosi takaperin. Mittavan 20 miljoonan remontin jälkeen hotelli avasi ovensa viiden tähden hotellina.

Hotelli oli oikein viihtyisä: huone tilava, sänky jumalaisen mukava ja aamiainen hyvä. Viisi tähteä jäi kuitenkin vähän ontumaan, sillä palvelu ei ihan vastannut sitä tasoa, mitä huipulla tulisi olla.

Aamiaisella ei kukaan tullut kysymään haluaisimmeko tilata aamiaislistalta jotain ja likaiset astiat viipyivät turhan pitkään pöydän reunalla. Myös aulabaarin palveluasenne vähän ihmetytti. Tiskiltä piti itse hakea ja hyvä kun suostuttiin ylipäätään ottamaan tilausta vastaan. Sulkemisaika oli kuulema turhan lähellä.

Radisson Collection Tallinna – viiden tähden viihtyvyyttä.

Jokaisella Tallinnan matkalla on kiva käydä katsomassa jokin uusi nähtävyys. Tallinnassa se ei ole vaikeaa, sillä uusia ja matkailijaa kiinnostavia nähtävyyksiä nousee tuon tuosta.

Tällä kertaa suuntasimme Viron merimuseo Lentosatamaan (viroksi Lennusadam). Lähellä Noblessnerin aluetta sijaitseva vanhaan vesitasohalliin rakennettu museo on yksi Viron suurimpia museoita.

Yksittäiset veneet tai mittava merenkulun sotakalusto eivät jaksaneet erityisesti kiinnostaa, mutta museo kokonaisuudessaan oli visualistille kivaa katsottavaa. Tila oli jaettu merenalaiseen ja veden päälliseen maailmaan.

Minusta kaikkein kiinnostavin nähtävyys oli Lembit sukellusvene, joka rakennettiin Viron laivastolle 1936 ja joka seilasi myöhemmin Neuvostoliiton lipun alla. Tosin vähän klaustrofobinen olo tuli sisätiloissa. Ei olisi minusta sukellusvenehommiin.

Harmi, kun ulkona satoi vettä, sillä piha-alueella sijaitseva höyryjäänmurtaja Suur Töll olisi myös kiinnostanut. Kurjan sään vuoksi jätimme sen väliin.

Mikäli merenkulkuasiat kiinnostavat, vanhassa kaupungissa on toinenkin meriaiheinen museo. Vanhassa tykkitornissa sijaitsee useassa kerroksessa Paks Margareeta -museo. Museon päänähtävyys on keskiaikaisen veneen, Koggin, hylky.

Viron merimuseo Lentosatama

Tässä kohtaa pidemmän korren veti Noblessnerin alueella oleva Pohjala Tap room eli paikallisen panimon olutravintola. Vanhan teollisuusrakennuksen toisessa kerroksessa on viihtyisä ravintola, jossa voi maistella erilaisia artesaanioluita. Rakennuksen alakerrassa on kauppa, josta saa suosikkituotteet mukaansa.

Jätimme miehet oluiden maailmaan ja lähdimme ystäväni kanssa piipahtamaan tien toisella puolella olevassa Shishin sisustuskaupassa. Jos sinussa vähänkään on jouluihmistä, tämä on kauppa, joka kimalluksellaan hullaannuttaa. Voiko tästä kaupasta lähteä ulos ilman jonkinlaista joulukoristetta? Ja viereisestä ulko-ovesta pääsee paikan outlet-myymälään, jossa hinnat ovat pudonneet murto-osaan. Ovikranssi lähti tällä kertaa mukaani.

Pohjala Tap RoomShishin kimallusta

Illan ruokapaikaksi olimme valinneet Lore Bistroon, joka sijaitsi aivan lähettyvillä. Olen aiemmin käynyt syömässä tässä rennossa ravintolassa vähän sen avautumisen jälkeen ja silloin todennut ruuan erinomaiseksi. Tuosta käynnistä jäi erityisesti mieleen paikan taivaallinen mustekala. Odotukset olivat korkealla, mutta nyt täytyy sanoa, etteivät ne ihan täyttyneet. Jotain jäi makumaailmassa uupumaan.

Lore Bistroo edustaa miljöönä kiinnostavaa teollisuusrakennusten uudelleenkäyttöä. Vanhaan laivatelakkarakennukseen remontoitu ravintola on rouhea loft-huoneisto, jossa on läsnä vahva industry-henki, mutta joka silti on kotoinen. Ihailen sitä tapaa, jolla virolaiset tämän tyylilajin taitavat.

Lore Bistroo

Seuraavana aamuna matkaseurueemme hajaantui. Miehet lähtivät katsomaan toista meriaiheista museota Paks Margareetaa ja me naiset suunnistimme Kalamajan alueelle valokuvataidekeskus Fotografiskaan.

Taisi olla itselleni jo kolmas käyntikerta tänne, mutta aina yhtä mielelläni tulen katsomaan, millaiset näyttelyt milloinkin on nähtävänä. Vaikka tällä kertaa en ihan löytänyt itseäni koskettavaa näyttelyä, Fotografiskassa on jotain kummallista viehkoutta, joka jo itsessään tekee näyttelytiloista kiinnostavan.

Näyttelyt ovat hienosti rakennettu käyttäen loistavasti valoja ja tilaa hyödyksi. Valokuvat ikään kuin irrottautuvat seinältä ja tulevat eläviksi. Katsoja seikkailee huoneesta toiseen kuin löytöretkeilijä.

Fotografiskan päänäyttely tällä kertaa lienee Andy Warholin näyttely. Lähinnä monista pienistä valokuvista koostuva näyttely oli kuin aikansa kohutaiteilijan päiväkirja. Joskus varmaan kuohuttava, tänä päivänä ehkä hmm… No, kun en taidekriitikko ole, niin jääköön sanomatta.

Näyttelyn jälkeen oli rouvien aika nauttia lasilliset kuohuvaa. Siihen sopi hyvin mukava Frenchy, Telliskiven ranskalainen ravintola. Ja pitihän sitä vähän pyörähtää Telliskiven pienissä putiikeissa. Tässä on niin ideaa, että kädentaitajat ja designerit kokoontuvat samalle alueelle. Telliskiven alue on taas yksi osoitus siitä, miten vanha ja tylsä teollisuusalue on saanut virolaisten osaavissa käsissä uuden ja kiinnostavan elämän.

FotografiskaTelliskiviPäivän crémant-hetki Frenchyssä.Aina on tilaa myös leivoskahveille.

Poikkesimme myös ostoksilla Balti Jaama torilla (Balti Jaama Turg). Mikäli et ole koskaan täällä käynyt, suosittelen lämpimästi. Kivasti remontoidussa torirakennuksessa on normaalien toritiskien ja -myymälöiden lisäksi mm. ravintoloita, kahviloita, herkkukauppoja sekä rakennuksen yläkerrassa käsityöpuoteja sekä iso antiikkitori.

Tältä käynniltä lähti mukaan nahkahanskat, sukkia, Muhun ihanaa saaristolaisleipää ja Kalevin suklaakaupasta makeisia.

Balti Jaama – asematori

Illaksi olimme varanneet pöydän Väike Rataskaevusta. Saman omistajan Rataskaevu 16 ravintolasta ja tästä pikkusisaresta on tullut vanhan kaupungin menestynyt parivaljakko, joka kerää suitsutusta jatkuvasti.

Odotukset olivat jo valmiiksi korkealla täälläkin. Ravintola on hyvin pieni, kotoisen söpö ja ihastuttava vanhan rakennuksen historian havina lisää viihtyisyyttä. Ruokalista sen sijaan jätti vähän pohdittavaa. Neljä alkuruokaa, neljä pääruokaa ja kaksi jälkkäriä oli aika typistetty kattaus, mistä valita.

Ruoka oli noin päällisin puolin ihan ok, muttei yltänyt sille tasolle, että olisi tehnyt erityistä vaikutusta. Käyköhän hyville ravintoloille niin, että kun maine kasvaa tarpeeksi korkeaksi, lopetetaan yrittämästä ja mennään ehkä vähän helpoimman kautta? Mutta jokainen ruokailuhan on loppujen lopuksi subjektiivinen kokemus. Joku muu olisi varmaan ollut ihastunut.

Väike RataskaevuSateinen vanha kaupunki on itse asiassa kaunis.Väriä harmauteen vanhan kaupungin kukkamyyjiltä.

Iltamme päättyi vanhan kaupungin pakollisen kierroksen jälkeen hotellimme ylimmän kerroksen baariin yömyssyille. 24. kerroksen baarista avautuivat hienot näkymät ympäri Tallinnan keskustaa. Kesäaikaan ulkoterassi on varmaan kova juttu.

Olipas kiva käydä virkistäytymässä Tallinnan historiaa huokuvassa ilmapiirissä. Pienikin hotellilomanen tuottaa aina kosolti iloa. Vaikka Tallinna on niin lähellä, se on siltikin hyvällä tavalla niin erilainen.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 21 lokakuun, 2022 at 23:24

    Paks Margareeta olisi kyllä todella kiinnostava, muuta niin olisi myös valokuvataidekeskus Fotografiska. Jos pitäisi valita jompi kumpi, niin varmaan ottaisin ensimmäisen, mutta jälkimmäinenkin kiinnostaisi kyllä kovasti!

    • Reply Annemaria sunnuntai, 23 lokakuun, 2022 at 16:51

      On niin kiva juttu, kun Tallinnassa nähtävää piisaa. Paks Margareetassa olen käynyt ”kurkkimassa” silloin, kun paikka oli vasta keskeneräinen, mutta valmis museo vielä näkemättä. Fotografiskassa voisin käydä jokaisella Tallinnan visiitillä 🙂

  • Reply Merja lauantai, 22 lokakuun, 2022 at 09:21

    Tallinna on aina hyvä idea. Helppo ja edullinen irtaantuminen arjesta kaupunkiin, joka on mielestäni hieno yhdistelmä kaikkea. Meri, vanha kaupunki, puistot, ruoka ja ravintolat, hotelli vaihtoehdot, urbaanit alueet, museot, sisustus-ja muoti sekä käsityöliikkeet, siis mitä muuta voi ihminen kaivata parin päivän lomaselta? Täydellistä.

    • Reply Annemaria sunnuntai, 23 lokakuun, 2022 at 16:56

      Niin totta. Tallinnalla on suurkaupungin tarjonta pienessä mittakaavassa 🙂 Juuri sopiva myös minilomaan, mutta itseäni on nyt alkanut kovasti kiehtoa viettää siellä pidempi ajanjakso ja tutustua kaupunkiin syvemmin alue kerrallaan.

  • Reply Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys lauantai, 22 lokakuun, 2022 at 15:06

    Pitäisi kyllä saada pitkään pohdinnan asteella ollut Tallinnan reissu taas toteutettua! Jos yrittäisi varata reissuun kerrankin kolme yötä, niin ehtisi koluta useamman mielenkiintoisessa paikan – ja erityisesti testata useamman kivan ravintolan. 😋

    • Reply Annemaria sunnuntai, 23 lokakuun, 2022 at 16:57

      Hyvältä kuulostaa. Tallinnan ainainen ongelma on: liian vähän aikaa, liian paljon hyviä ravintoloita 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.