Suomen suurin matkablogiyhteisö
Elämäntaito Saimaa Yleinen

Maalla on niin mukavaa, vai onko? Kokemuksia maalla asumisen hyvistä ja huonoista puolista.

lauantai, 27 elokuun, 2022
Kohta tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun meidän asuinpaikka vaihtui eteläkarjalaisesta kaupungista piskuiseen eteläsavolaiseen kuntaan. Ostimme Saimaan rannalta loma-asunnon, joka muutettiin ympärivuotiseksi asunnoksi ja samalla meistä tuli maalaisia. Onko uusi asumismuoto täyttänyt odotuksemme vai tuliko sittenkin tehtyä hätiköity valinta?

Uskon vahvasti siihen, että joskus kannattaa luottaa vahvaan intuitioon. Jos olisimme ruvenneet liikaa pähkäilemään asuntomme ostoa ja uudelle paikkakunnalle muuttoa, tuskin olisimme täällä. Meille vain tuli tunne, että juuri siinä kohtaa elämässä oli tilaa jollekin uudelle vaiheelle. Asiat lähtivät rullaamaan, kun löysimme budjettiimme sopivan talokandidaatin. Päätös syntyi yllättävän nopeasti.

Nyt olemme parin vuoden ajan saaneet kokea koko vuoden kierron maalla asumista. Onneksi sentään ihan eristyksissä muusta maailmasta meidän ei tarvitse olla. Asumme alueella, jossa on paljon loma-asuntoja, joten etenkin kesäaikaan elämää ympärillä piisaa. Lähietäisyydellä asuu meidän lisäksi myös muutama muu ympärivuotisesti.

Lähipalvelut, kuten apteekki, kirjasto, posti ja ruokakauppa, löytyvät kunnan keskustasta, jonne matkaa on noin kymmenkunta kilometriä. Kyse on kuitenkin pienestä paikkakunnasta, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tarpeissaan joutuu usein kääntymään joko lähikaupunkien tai nettikaupan puoleen.

Saimaa on monessa mukana

Ei tarvitse kauaa miettiä, mikä on ollut täällä asumisessa parasta. Ehdottomasti meitä ympäröivä luonto ja erityisesti Saimaa. Kesäaamuisin tunnen suurta kiitollisuutta, kun voin nähdä aamulla ensimmäiseksi palan kimmeltävää Saimaata ja halutessani aloittaa päivän pulahtamalla Saimaan syleilyyn.

Rannassa on myös viime kesänä hankittu vene, joten kalalle lähtö on helppoa kuin mikä. Kun kalasta puhutaan, meillä syödään kirjaimellisesti luomua ja lähiruokaa.

Niin veneellä kuin autolla pääsee myös ympäristön kiinnostaviin retkikohteisiin ja meille onkin muodostunut käsitteeksi perjantain retkipäivä. Silloin panen työkoneen aikaisemmin kiinni ja suunnistamme jonnekin ulkoilemaan.

Viime talvena havahduin Saimaan arvoon myös talvikautena. Olen aina inhonnut hiihtämistä, mutta keväthangilla hiihtely kirkkaassa kevätauringossa oli itseasiassa ihan mahtavaa.

Kesäaikaan ei aktiviteetteja puutu. Talvi onkin sitten toinen juttu. Loppuvuodesta nousee pintaan tunne, että hetkeksi on päästävä pois jonnekin, missä on valoa, lämpöä ja ihmisiä. Sitten taas jaksaa ja hiljaisuus maistuu.

Saimaa on elämässämme keskeisesti mukana kaikkina vuodenaikoina.

Metsä antaa paljon

Olemme molemmat ihmisiä, jotka viihtyvät erittäin hyvin metsässä. Tämä oli yksi syy siihen, miksi me tänne luonnon keskelle päädyimme. Loppukesä ja syysaika ovat meillä aina kiireistä. Silloin kerätään talteen metsän antimet: marjat, tatit ja kanttarellit. Asumme nyt keskellä loistavia mustikka- ja puolukkamaita, joten marjasatoa tulee helposti vähän kuin ulkoilun kylkiäisenä.

Kevään ja alkukesän lintukonsertti on jaksanut meitä hämmästyttää. Kuinka valtava määrä ääntä ja tohinaa metsässä onkaan. Muutenkin koko kevään tulon räjähdyttävää kokemusta on ollut hienoa saada seurata aivan vierestä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että täällä asuessani havainnoin ja koen vuodenaikojen vaihtelut voimakkaammin kuin aiemmin kaupungissa. Ympärillä tapahtuu eri vuodenaikoina niin paljon. Nautin myös suunnattomasti kotimme isoista ikkunoista avautuvasta vaihtuvasta maisemasta.

Kesäaamujen lisäksi rakkaiksi ovat osoittautuneet alkusyksyn utuiset hämärtyvät illat. Hiljaisuus on käsinkosketeltavaa ja niin rauhoittavaa. Luonto ympärillämme on ollut valtava voimavara.

Tarkkailtavaa riittää kaikkina vuodenaikoina.Ikkunoistamme avautuu vaihtuva maisemataulu.Lähiruokaa kirjaimellisesti.

Kotirakkautta

Maalle muuttaessamme saimme samalla rahalla paremman asumismukavuuden ja tilavamman kodin. Lisäksi kesäaikaan iso ulkoterassi on kuin toinen olohuoneemme.

Kodin merkitys on muutenkin kasvanut. Vietämme entistä enemmän aikaa kotona, joten meillä on nykyisin myös paljon enemmän aikaa mukaville kotoilupuuhille. Jotenkin tuntuu, että vapaa-aikaa on enemmän kuin aiemmin. Aikaa ei kulu nykyisellään esimerkiksi ajamiseen eri paikkojen väliä.

Pimeyden täyttämä syksy ja talvi

Maalla asumisen huonoin puoli on minusta syys- ja talviajan pitkä ja pimeä kausi. Koska mitään katuvaloja ympäristössä ei ole, sitä ei osannut ajatellakaan kuinka pimeää pimeä voi olla. Jos talvella mielii neljän jälkeen lenkille, ilman otsalamppua on turhaa lähteä liikkeelle. Mitä nyt joskus kuutamo avittaa.

Pimeänä kautena valon vähyys rajoittaa tekemistä. Jos valoisana aikana vietetään paljon aikaa ulkosalla, talvikausi menee hyvin paljon sisätiloissa. Vyötärölle napakasti kertyneet lisäkilot kielivät siitä, että entistä enemmän on aikaa keskittyä herkutteluun ja ruokanautintoihin.

Talvikausi on muutenkin hyvin hiljaiseloa. Asuinalueemme uinuu, kunnan taajama on tyhjentynyt kesäasukkaiden lähdettyä, tekemiset ja harrastusmahdollisuudet ovat vähissä ja sosiaalinen elämä niukkaa.

Sellaisena runsaslumisena talvena, kuin viime talvi, liikkumismahdollisuudet myös kaventuvat. Lähialueella pystyy kulkemaan vain muutamaa aurattua tienpätkää pitkin. Mikäli lunta on satanut yöaikaan paljon, aamuvarhaisella on turhaa toivoa lähtevänsä minnekään kovin varhain. Tien auraamista joutuu joskus odottamaan.

Koti ja kaikenlainen kotona puuhastelu on saanut maalla ihan uuden ulottuvuuden.Viime vuoden kesäjuttu oli kukkapenkin perustaminen.Myös hoitokoira Hugo tuntuu viihtyvän maalla.Syksyn saapuessa tarvitaan valoa pimeyteen.

Pitkät välimatkat

Meiltä on lähimpään kaupunkiin ja sen palveluihin matkaa reilut 60 kilometriä. Eipä tule täällä repsahdettua heräteostoksiin tai notkuttua kovinkaan usein kahviloissa. Maalla asuessa säästyy myös rahaa, koska kuluttamisen mahdollisuudet ovat kovin minimaaliset. Toisaalta, kun vähemmän käy ”ihmisten ilmoilla” on voinut pidentää kampaajalla käyntejä, eikä uusille vaatteillekaan juuri ole tarvetta. Täällä periferiassa on oikeastaan ihan sama miltä näyttää.

Kaupunkikäynnit suunnitellaan etukäteen ja samalla tehdään listaa hankinnoista ja hoidettavista asioista. Vaikka meillä on kylällä kaksikin pientä lähikauppaa, joita melko ahkerasti käytämme, tosiasia on, että ruoka on täällä pikkupaikkakunnalla paljon kalliimpaa kuin kaupungin isoissa marketeissa. Siksi pyrimme aina kaupunkikäynneillä ostamaan suuremman erän elintarvikkeita kerralla ja hyödyntämään pakastinta.

Ikävää on myös se, että ystävämme ovat kaukana, mikä rajoittaa sosiaalisen elämän vilkkautta. Tässä iässä uusiin ihmisiin ystävystyminen uudella paikkakunnalla ei aina ole niin itsestäänselvää. Eikä oikeastaan itsekään jaksa aina olla tarpeeksi sosiaalinen.

Yhdeksi maalla asumisen huonoista puolista voisi mainita myös heikon terveydenhuollon. Minulla on käytössä työterveyshuolto, mutta mies välillä turhaantuu terveyskeskuksen palveluista. Aikoja lääkäriin on vaikea saada. Jonot ovat pitkät, päivystystä ei paikkakunnalla ole ja muutenkin kaikki terveydenhoitoon liittyvät palvelut ovat kovin rajalliset.

Malja hyvälle elämänvaiheelle.

Kuten huomaatte, maalla asuminen ei ole vain pelkkää ihanuutta. Asioilla on aina puolensa ja luulen, ettei meidän elämäntapa sovi kaikille. Kyse on enemmän siitä, minkälaisia asioita painottaa elämässä eniten ja mitkä asiat kokee merkityksellisimmiksi. Saadakseen jotain, joutuu usein luopumaan jostain.

Meille luonto-orientoituneille tämä asumismuoto tuntuu yhä edelleen sopivalta ja nautinnolliselta. Kotioven ulkopuolella on tarjolla maailma, jolla on valtava merkitys hyvinvointiimme. Parasta on myös se, että elämässä voi olla erilaisia vaiheita. Jos alkaa tuntua raskaalta, sitten mietitään jotain muuta. Juuri nyt, tässä paikassa ja tässä kodissa on hyvä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Terhi sunnuntai, 28 elokuun, 2022 at 12:57

    Hei vaan. Oli tosi mielenkiintoista lukea maalla asumisen kokemuksia.Välillä kun meilläkin mietitään olisimmeko valmiita muuttamaan kesätalon vakituiseksi kodiksi.Ja entäpä sitten kun ikää tulee lisää ja palvelut on kaukana jne jne….liikaa ei tosin pidä miettiä vaan tulisi tarttua hetkeen; juuri niinkuin olette tehneet. Ja ainahan voi muuttaa sinne ”ihmisten ilmoille” sitten kun siltä alkaa tuntua :-). Kiva kirjoitus ja ihanat kuvat . Kiitos.

    • Reply Annemaria sunnuntai, 28 elokuun, 2022 at 22:22

      Kiitos 🙂 Onneksi maalle asumisenkaan ei tarvitse olla pysyvää. Me on päätetty olla täällä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Jos rakastatte kesätalolla oloa oikein paljon, silloin kannattaa miettiä ympärivuotista asumista yhtenä vaihtoehtona. Mökkirakkaudesta tämä meilläkin lähti 🙂

  • Reply Merja sunnuntai, 28 elokuun, 2022 at 15:29

    Elämä on valintoja, ainakin silloin, kun niihin pystyy vielä itse vaikuttamaan.
    Mekin kaupunkilaisina kuusikymppisinä ajattelimme ostaa kovimman buumin aikana ns. sijoitusyksiön. Onneksi emme sitä kuitenkaan tehneet, vaan laitoimme rahamme näinkin myöhäisessä vaiheessa kesämökkiin, joka on nyt ollut ilonamme 6 vuotta. Kaipa se raha mökissäni säilyy ja kun kunto tai terveys ei mahdollista mökin pitoa, myydään pois.
    Firmankin perustimme viisikymppisenä ja 10 vuotta pyöritimme yritystä omien päivätöittemme ohella.
    Joten kyllä kannattaa joskus tehdä sitä mistä haaveilee, eikä vain unelmoida.
    Vielä aion toteuttaa pienet kiertomatkat Italian, Espanjan ja Ranskan pikkukaupunkeihin ja kyliin. Opiskelen kunkin maan kieltä ennakkoon ja tutustun paikalliseen historiaan sekä nykypäivään ja eikun menoksi. Syksyllä vuorossa Espanja, jonka rannikkoa ja isoja kaupunkeja olen kolunnut vuosikaudet, mutta ehkä se tuntemattomampi Espanja löytyy sieltä sisämaasta?

    • Reply Annemaria sunnuntai, 28 elokuun, 2022 at 22:28

      Noi sun suunnitelmat ovat niin mahtavia (voisivat olla vallan mainiosti omianikin). Niin se on, että jos jotain tosiaan haluaa, silloin kannattaa lähteä kulkemaan sitä kohti ja tekemään ratkaisuja, jotka tekevät toiveista totta. Teitte aikoinaan varmaan hyvän valinnan, kun sijoitusasunnon sijaan laitoitte rahat kesämökkiin, joka on tarjonnut teille iloa jo vuosia. Olen itse alkanut miettimään viime aikoina paljon elämän rajallisuutta ja sitä, että rahan säilömisen sijaan kannattaa satsata elämään 🙂 Mukavia seikkailuja sinulle Espanjaan.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, 29 elokuun, 2022 at 09:25

    Niinhän se on, että kun liikaa alkaa asioita pähkäilemään, ei asia tule koskaan toteutumaan. Periaatteessa viihdyttäisiin varmasti erinomaiseti maalla, mutta koska etätyömahdollisuus erityisesti Marikalla on sen verran hankala, että ei se sen vuoksi tule kyseeseen. Minua ei oikeastaan edes pimeyskään haittaisi. Todella hienon näköisiä muuten nuo valot, ne tuovat ilman muuta piristystä.

    • Reply Annemaria maanantai, 29 elokuun, 2022 at 23:09

      Joskus pitää vaan uskaltaa ottaa se ratkaiseva askel ja tehdä toiveistaan totta. Toki meidän tapauksessa paljon oli merkitystä sillä, että pystyn tekemään etätöitä mistä päin Suomea tahansa. Pimeyteen tottuminen kyllä vaatii vielä opettelua.

  • Reply Sanna torstai, 1 syyskuun, 2022 at 19:19

    Kiitos ihanasta ja monipuolisesta blogistasi.
    Odotan aina innolla uutta postausta/aihetta.
    Sinulla on Annemaria ihastuttava ja sydämellinen taito kirjoittaa asioiden hyvistä ja huonoista puolista niin, että et loukkaa ihmisiä, tuot vain faktat tiedoksi. Lisäksi osaat esittää asiat monipuolisesti ja niin että ”maljan” voi nostaa monelle asialle, matkustusmuodolle ja kohteelle.

    Teillä on kyllä kaunis näkymä olohuoneesta ja terassilta, tuosta voisi olla jo kateellinen 🙂
    Itse asun ”maalla” Pirkanmaalla, mutta olen kotoisin Savosta ja kulkurina kulkeutunut jo lapsena Etelä-Karjalan kautta tänne Hämeeseen. Olen todellakin hämäläistynyt, mutta sydän läikähtää aina kun näen Saimaan kirkasta vettä. Niinkuin noissa kuvissasi. Miten voikaan vesi olla niin kirkasta ja pohja näkyä vielä metrien syvyyksistä? Onneksi saamme vierailla sukulaisten luona kesällä ja talvella lapsuuteni maisemissa ja nauttia luonnosta/maisemista.

    Elämä on tosiaan valintoja. Olen onnellinen ja iloinen teidän tämänhetkisestä valinnastanne.
    Iloa ja valoa talven pimeisiin iltoihin ja toivottavasti saan lukea talvella matkapostauksiasi vaikka joltain ”etelän matkalta”.

    Hyvää syksyä ja talvea teille!

    • Reply Annemaria torstai, 1 syyskuun, 2022 at 22:01

      Voi Sanna, kiitos ja kumarrus. Juuri noin haluan kirjoittaa kuin kuvailet. Piti nipistellä itseäni, että tässähän puhutaankin minusta 🙂 Mitä enemmän on ikää kertynyt, sitä paremmin olen oppinut huomaamaan asioiden monet puolet. Niin harva asia loppujen lopuksi on mustaa tai valkoista, rumaa tai kaunista, hyvää tai pahaa. Samankin asian voi kokea niin monella tapaa.

      Täytyy myöntää, että kyllä nautin itsekin maisemasta, joka ikkunoistamme avautuu. Rikkautta on seurata tällaista elävää ja muuttuvaa ”maisemataulua”. Luonto on koko ajan niin läsnä. Ja tuo Saimaa on kyllä ihan oma lukunsa.

      Matkajuttuja on loppuvuodesta tulossa. Nyt odottaakin ihan uudet kohteet ja seikkailut. Niistä kohta lisää. Mukavaa syysaikaa sinullekin 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.