Suomen suurin matkablogiyhteisö
Andalusia Espanja

Jälleen Espanjassa – ensitunnelmia Andalusian auringon alta

torstai, 4 marraskuun, 2021
Vuosi ja seitsemän kuukautta ehti kulua elämää ilman Espanjaa. Ikävä oli Andalusian lempeää talvikautta, iloista espanjalaista elämänmenoa, valoa ja värejä.

Enpä muista olenko koskaan odottanut mitään matkaa näin paljon. Kuukaudet, viikot ja lopuksi päivät tuntuivat pitkiltä samaan aikaan, kun valon määrä Suomessa väheni ja säät viilenivät. Minulla oli todella ikävä Andalusian auringon alle.

Olen monta kertaa miettinyt, mikä päässäni naksahtaa, kun astun lentokoneesta ulos Espanjan kamaralle. Joku kumma vaihde kääntyy päälle, joka saa mielihyvähormonit hyrräämään. Väkisinkin suupielet kääntyvät kohti korvia ja jonkinlainen valtaisa kiitollisuuden ja hyvän olon tunne valtaa mielen.

Viime metreillä ennen matkaamme sain vähän ikäviä uutisia, jotka toivat pienoista huolenaihetta. Mietinkin, että onko elämässä aina niin, ettei koskaan taivas voi olla täysin kirkas, vaan aina jostain työntyy pilviä auringon eteen. Jos ei ihan synkkiä ukkospilviä, niin ainakin osittain valon peittävä pilvirintama.

Hakeuduin ennen matkaa ihotautilääkärille näyttämään kasvoissani pikku hiljaa kasvanutta luomea. Lääkärin mielestä luomesta kannatti otattaa näytepala, jonka takia hakeuduin operaatioon paikalliseen terveyskeskukseen.

Viikon päästä soitti suomea huonosti taitava lääkäri. ”Haloo, täällä lääkäri XX terveyskeskuksesta. Tulos tuli. Teillä on tyvisolusyöpä. Minä laittaa lähete ihotautilääkärille.”

Sydän löi muutaman kerran ylimääräistä ja hengitys salpaantui. ”Anteeksi mitä, kuulinko oikein, sanoitteko syöpä?” Tuo viheliäinen viisikirjaiminen sana, jota kukaan ei toivoisi kuulevansa omalla kohdallaan.

Ymmärrän, että huonolla kielitaidolla on vaikea kertoa minkälaisesta sairaudesta on kyse, mutta voisiko potilaana kuitenkin toivoa, että vähän enemmän saisi informaatiota. Lääkärin työhön kuuluu myös kommunikointi potilaan kanssa. En minä ainakaan tiennyt, minkälainen sairaus on kyseessä. Siksi tuntuu kohtuuttomalta yksioikoinen toteamus tyyliin: hei, sinulla on syöpä.

Onneksi sain puhelimen päähän ihotautilääkärin, jonka vastaanotolla olin käynyt aiemmin. Hän rauhoitteli ja kertoi, että kyseessä on ihosyövistä se kaikkein kiltein syöpätyyppi. Tyvisolusyöpä ei lähetä etäpesäkkeitä ja ja yleensä voidaan poistaa leikkaamalla luomikohta pois. Onneksi tällä kertaa minulle jaettiin ilmeisesti hyvät kortit.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aurinkoa tulisi jatkossa välttää ja aina kun se ei ole mahdollista suojautua kaikilla mahdollisilla tavoilla kuten voimakkailla suojakertoimilla. En ole nuoruusvuosia lukuunottamatta ollut mikään auringossa makoilija, mutta auringosta olen aina nauttinut. Hanakasti olen kasvoni kääntänyt aina kohden paistetta. Ikävä kyllä kohtaloni on nyt pysyä kalpeanaamana loppu elämäni. Kieltämättä tämä harmittaa, sillä auringosta en voi enää koskaan nauttia samalla lailla kuin ennen.

Säikähdin myös, että tautidiagnoosin vuoksi joutuisimme perumaan suunnitellun Espanjan matkamme. Onneksi kuitenkaan luomen operoinnilla ei ollut niin kiire, etteikö sitä voinut siirtää hieman tuonnemmaksi.

Täällä sitä nyt ollaan Almuñécar nimisessä kaupungissa, Malagasta noin 80 kilometriä rannikkoa itään. Asustamme kaupungin vanhimmassa osassa, sokkeloisen vanhan kaupungin kapealla kadulla paikallisasutuksen keskellä, valkoisessa talossa. Kerron myöhemmin tästä meidän metkasta majapaikastamme enemmän ja siitä, miten ylipäätään päädyimme tänne.

Kävimme Almuñécarissa ensimmäistä kertaa pari vuotta takaperin muutaman päivän matkalla ja silloin tykästyimme kaupunkiin. Almuñécar on Granadan maakuntaan kuuluva historiallinen kaupunki, jota aikoinaan ovat hallinneet niin foinikialaiset, roomalaiset kuin arabit. Kaupungissa on etenkin näin talvikuukausina leppoisa paikallistunnelma, kilometritolkulla rantaviivaa, kaikkialla palmuja ja hyvinhoidettuja puistoja sekä miellyttävä ilmasto ollaanhan täällä enemmän substrooppisella ilmastovyöhykkeellä.

On tuntunut vietävän hyvälle nähdä marraskuussa ympärillään värejä: vihreyttä, kukkia, huojuvia palmuja ja syvän sinistä merta ja taivasta. Mies kysyi tänään, että onko ihan pakko kuvata jokainen kukka. On, ihan pakko. Minä niin nautin tästä ympäröivästä kauneudesta ja värikkyydestä.

On ollut myös ihanaa vain kuljeskella päämäärättömästi vanhan kaupungin mutkittelevia katuja ylös ja alas. Eksyä ja unohtua sokkeloiseen labyrinttiin. Istuskella kiireettä terasseilla nauttimassa viiniä tai suosikkioluttamme Alhambran reservaa vihreästä pullosta. Olin ehtinyt jo unohtaa mukavan granadalaisen tavan. Juoman yhteydessä tuodaan aina myös pieni tapas.

Jopa kaupassakäyntikin on tuntunut ensimmäisinä päivinä lähes juhlalta. Kun pääsee Mercadonan kalatiskille valitsemaan mereneläviä ja suunnittelemaan tulevia ruokailuja, ollaan hyvän elämän keskiössä. Mies on niin innoissaan terassimme grillistä, ettei olla edes päästy vielä ravintoloita testaamaan. Meidän keittiössä on odotettavissa välimerelliset viikot. Tänään kyllä meinaan raahata sen puoliväkisin ulos syömään.

Tässä ensitunnelmia. Tuntuu hyvältä olla jälleen Espanjassa. Vähän jännitimme kuinka koronamaailmassa toimitaan, mutta espanjalaisten osalta näyttää hyvältä. Andalusian koronalukemat ovat alhaisemmat kuin suurimmassa osassa Suomea ja rokotukset hyvällä tasolla. Sisätiloissa maskin käyttö on edelleen pakollista, ulkotiloissa sitä ei tarvitse enää käyttää. Tosin monet paikalliset näyttävät käyttävän maskia yhä ulkona liikkuessaankin.

Istuskelen talomme ylimmässä kerroksessa ja kuuntelen paikalliselämää ympärillämme. Naapurin täti huutelee taas omille teilleen lähtenyttä koiraansa. Jostain kuuluu haikeaa espanjalaispoppia, jossa toistuvat sanat quiero ja corason. Kadulla käydään paikalliseen tapaan keskustelua kovalla volyymilla.

Taivas on kirkkaan sininen ja talot ympärillä hohtavan valkoisia. Näkymä, josta juuri nyt pidän hyvin paljon.

Aiemmat juttuni Almuñécarista löydät täältä:

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/11/29/andalusian-almunecar-paljon-muutakin-kuin-erinomainen-rantakaupunki/

https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2019/12/02/almunecar-costa-tropicalin-historiallinen-pikkukaupunki/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Merja torstai, 4 marraskuun, 2021 at 21:36

    Voi, minkä paratiisin olette löytäneet jälleen kerran. Eihän tässä pysy perässä näitten ihanuuksien kanssa.
    Olemme olleet Velez-Malagassa ja Ringon de la Victoriassa, jotka ovat myös Malagan itäpuolella, paikoissa joissa espanjalaiset itse mielellään käyvät. On kiva käydä vähemmän turisteja tulvillaan olevassa kohteessa aidon espanjalaisen elämäntyylin keskellä.
    Luin juuri vanhan blogikirjoituksesi Valenciasta, jonne suuntaamme tammikuun lopulla. Se lienee myös hurmaava kaupunki. Jään tässä odottelemaan juttuja reissuistanne, ne helpottavat hieman ikävää, jota töitten takia on nyt kärsittävä ensi vuoden puolelle.

    • Reply Annemaria perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 10:49

      On tämä kieltämättä oikein kiva kaupunki. Mukava vanha kaupunki, hyvä paikallispöhinä, hienot rannat ja paljon vihreyttä. Oi, Valenciaan olet menossa. Se on niin hieno kaupunki ja valtaisasti kaikkea kiinnostavaa. Luulenpa, että tykkäät 🙂

  • Reply missmaruzella perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 10:10

    Ihanasti tunnelma sieltä välittyy kuviesi kautta, kiitos näistä ja oikein nautinnollisia hetkiä sinne Espanjaan!

    Tsemppiä myös tuon diagnoosisi kanssa, toivotaan (ja uskotaan) että se saadaan kuitenkin hoidettua pois. Täytyy kyllä sanoa, että itseänikin olisi järkyttänyt tuollainen puhelimessa heikolla kommunikaatiolla kerrottu uutinen – asian olisi varmaan voinut hoitaa paremminkin.

    • Reply Annemaria perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 10:52

      Kiitos. Kyllä varmasti nautitaan ja kaikkea mukavaa on luvassa. Jotain hyvääkin siinä, kun tuolla lailla ”pelotellaan”. Tajuaa taas terveyden merkityksen ja sen, miten pienestä kaikki saattaa olla kiinni. Siksi nauttikaamme jokaisesta hetkestä 🙂

  • Reply Anne perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 11:03

    Ihana nähdä kuvia tutusta paikasta, tulin nimittäin eilen kotiin just Almunecarista. On todella hieno rauhallinen paikka. Iltaisin kannatta suunnata tapas torille lasilliselle. Sieltä saa juoman kanssa todella hienoja ja maistuvia tapaksia. Ihanaa matkaa teille!

    • Reply Annemaria perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 22:55

      Tämäpä sattui. Missä tuo mainitsemasi tapas tori on? Täytyy mun kotikokki seuraavaksi viedä sinne 🙂

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 18:42

    Huh, varmasti aika pysäyttävää kuulla, että sairastaa syöpää. Ei silti muuten varmaan helppoa kielitaidottoman lääkärinkään näkökulmasta yrittää potilaalle puhelimessa tuollaista asiaa kertoa… Mutta mitä tulee noihin mereneläviin, niin kyllä onkin hyvältä näyttäviä katkarapuja ja mustekaloja, kelpaisi kyllä! Ja niin kyllä kelpaisi lämpö ja auringonpaistekin! 🙂

    • Reply Annemaria perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 23:00

      Kyllä kelpaa meillekin lämpö ja aurinko. Tälle päivälle luvattiin säätiedotuksessa pohjoistuulta ja alenevia lämpötiloja. Aamulla laitoin päälle pitkähihaista ja -lahkeista ja otin mukaan varmuuden vuoksi takinkin. Jossain näytti mittari +23 astetta, joten voit kuvitella, että vähän tuli hiki. Illat ja yöt ovat viileitä. Talvikautta sitä täälläkin vietetään.

  • Reply Pirjo Poikela sunnuntai, 7 marraskuun, 2021 at 10:07

    No sillä lailla! Kiva kun on halua katsella muitakin paikkoja. Ihanalta näyttää kuvien perusteella. Me taas tultiin – samoin – puolentoistavuoden ikävän jälkeen Fuengirolaan lokakuun alussa. Minua tänne vetää seurakunta ja se myötä ystäviksi tulleita tuttuja. Juhlaa tämä on ollut. Olen sinnikkäästi päättänyt oppia espanjan kieltä. Niinpä pyöritän netin tunteja (pyöritin jo kotona) ja nyt menen Sofia-opiston
    tunnille. Kaikkea hyvää syksyyn, jatkukoon juhlat siellä ja täällä😊

    • Reply Annemaria sunnuntai, 7 marraskuun, 2021 at 18:14

      Fuge on aina hyvä valinta 🙂 Kyllä pitäis minunkin ottaa itseäni niskasta ja aloittaa jälleen espanjan opinnot. Aina täällä sen huomaa, kuinka pienestäkin kielitaidosta on suuri hyöty. Hyvä sinä! Mukavaa aikaa teille sinne Aurinkorannikolle!

  • Reply Soile Raussi sunnuntai, 7 marraskuun, 2021 at 19:39

    Vietämme syksyisin Fuengirolassa muutaman viikon. Haluamme täältä käsin tehdä muutaman päivän retkiä Andalusian kaupunkeihin. Nyt olemme taas täällä kahden vuoden tauon jälkeen ja mietimme , mihin nyt lähdetään, kun nuo kaikki isommat kaupungit on käyty läpi ( Granada, Sevilla, Gordoba, Cadiz ). Avasin Google mapsin ja katselin paikkoja Malagasta itään. Löysin Almuñécarin, tutkin netistä, millainen paikka ja päätin, että sinne mennään.
    Kyllä kannatti. Ihastuin todella tuohon kaupunkiin. Olimme siellä kaksi yötä ja paluumatkalla 1 yön Nerjassa.
    Ajattelimme, että ehkä seuraava matka sinne…

    • Reply Annemaria lauantai, 13 marraskuun, 2021 at 11:32

      Kiva kuulla. Almuñecarissa on minusta jotain aitoa ja vilpitöntä. Tulimme itsekin toistamiseen ja vuokrasimme talon vanhasta kaupungista. Täällähän melkein unohtaa olevansa turisti 🙂 Jos kiinnostaa, multa on tulossa lisää juttuja tästä tuntemattomammasta kaupungista.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.