Suomen suurin matkablogiyhteisö
Lappi Yleinen

Vilman, Jannen ja Suvannon vanhan kansakoulun uusi elämä

sunnuntai, 5 syyskuun, 2021
On ihmisiä, joilla on unelmia. Sitten on sellaisia ihmisiä, kuten Vilma ja Janne, jotka tekevät unelmista totta. Huolimatta siitä, että lähes koko elämä on pitänyt laittaa rohkeasti uusiksi.

Pelkosenniemellä piskuisen Suvannon kylän entisen kansakoulun ikkunoista tuikkii valoa. Valon koulurakennukseen sytyttivät Vilma ja Janne, kylän rohkeat uudisasukkaat, jotka muuttivat punaiseen taloon kolme vuotta takaperin.

Kolme vuotta sitten he olivat helsinkiläisiä, vastikään toisensa kohdanneita. Siinä vaiheessa, kun yhteinen tulevaisuus alkoi näyttää todennäköiseltä, esiin nousi haave maalle muuttamisesta. Mutta sitä ei kumpikaan osannut aavistaa, mitä maalle muuttaminen tulisi heidän kohdallaan tarkoittamaan.

Jossain vaiheessa Lappi rupesi kiinnostamaan, mutta ei kuitenkaan Pelkosenniemi. Janne oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa kunnan keskustassa ja oli pois sulkenut entisen kotipaikkakuntansa potentiaalisten talonetsintäpaikkakuntien listalta.

Mutta sitten tarttui sattuma peliin vai oliko se sittenkin johdatus? Pelkosenniemellä lähes 100-vuotias entinen kansakoulu tuli myyntiin Senaattikiinteistölle. Juuri sopivan kokoinen, juuri sopivan vanha, juuri sopivan hyväkuntoinen… Ja tuo koulurakennus sijaitsi sitä paitsi Suvannon kylässä, jossa Jannen sukua oli asunut peräti viiden sukupolven ajan.

Siitä lähti unelma lentoon. Pariskunta matkusti Helsingistä taloa katsomaan ja ilmeisesti rakkaus syttyi. Muutamaa viikkoa myöhemmin he saivat yllättävän puhelinsoiton. ”Onneksi olkoon, tarjouksenne on hyväksytty”.

Vilma kertoi, että ensimmäinen reaktio oli kauhistus. Apua, mitä olemmekaan menneet tekemään! Koko elämä menisi kerta heitolla uusiksi.

Ja niinhän se menikin. Jotta molemmat pystyivät pitämään työnsä, tarkoitti se käytännössä yrittäjiksi ryhtymistä. Sama työ tosin molemmilla on edelleen. Vilma suunnittelee tekstiileitä ja Janne toimii IT-teknologian parissa, työtä vain tehdään nyt täysipäiväisesti etänä Lapista käsin.

Kyse oli myös yhteen muuttamisesta, ensimmäisestä omistusasunnosta ja suurkaupungin vaihtumisesta vajaan parinkymmenen asukkaan syrjäiseen pikkukylään Lapin perukoille. Keneltä tahansa näin suuri muutos vaatii melkoista rohkeutta ja heittäytymisen taitoa uuteen ja tuntemattomaan.

– Vaikka sopeutumista erilaisiin uusiin eteen tuleviin asioihin on tarvittu, kaikki on mennyt yllättävän hyvin, sanoo Vilma.

Perhekin on kasvanut. Ensin kansakouluun muutti lapinporokoira Manta ja vajaa pari vuotta sitten syntyi Seeti-poika.

Pariskuntaa yhdistää selvästi rakkaus luontoa kohtaan. – Jos minulla on paha päivä, lähden ulos metsään ja palaan useimmiten paremmalla tuulella, Vilma kertoo. Luovaa työtä tekevälle Lappi on muutenkin insipiroiva ympäristö. Vilman kynästä on syntynyt useita pohjoisen luonnon innoittamia kuoseja Vallilalle, kuten Peippo ja Tunturi.

Suvannon etu on siinä, että Pelkosenniemen taajama on vain 20 kilometrin päässä ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä on Pyhän laskettelukeskus, joka tuo oman lisänsä kunnan palvelutarjontaan. Pyhällä on myös aika ajoin kulttuuritarjontaa, jota Vilma kertoo toisinaan kaipaavansa nykyistä enemmän.

– Eikä olisi pahitteeksi, jos saisimme kylälle lisää uusia asukkaita, kertovat molemmat hymyillen.

– Seeti-poikamme on kylän nuorin asukas ja seuraavaksi nuorin onkin Vilma 37 vee, naureskelee Janne. Suvantoa, niin kuin useita Lapin pikku kuntia, vaivaa asukkaiden ikääntyminen ja väen väheneminen. Jotta kylä säilyttää elinvoimansa ja kehittyy, aktiivisia ihmisiä olisi hyvä saada joukkoon.

Minulla oli onni tutustua Vilmaan ja Janneen Peloton pohjoinen kylä -hankkeen tiimoilta. Muutimme mieheni kanssa muutamaksi viikoksi asumaan Suvannon kylään Vilman ja Jannen naapuriin. Pariskunta on toiminut meidän kyläkummeina eli auttanut meitä tutustumaan uuteen asuinpaikkaamme ja opastanut erilaisissa käytännön asioissa.

Kun ensimmäisen kerran näin Vilman ja Jannen kodin, ymmärsin heti, miksi rakkaus vanhaa kyläkoulua kohtaan oli heillä syttynyt. Koulu on kertakaikkisen ihastuttava hirsiseinineen, avarine huoneineen ja isoine ikkunoineen. Asuinneliöitä on noin 200 eli sopivasti tavallisen omakotitalon verran.

Koulun vanha luokkahuone on erityinen, koska se on jätetty ennalleen pulpetteineen, helmitauluineen ja urkuharmooneineen. Tämän huoneen tunnelmassa on jotain selittämätöntä hyvää vanhan ajan meininkiä. Myös Vilman työtila on tässä huoneessa ja olen melkeinpä kateellinen hänelle noin kauniista työympäristöstä.

Viimeinen virallinen oppitunti koululla pidettiin 1966, jonka jälkeen Suvannon koulu lopetti toimintansa. Satunnaista opetusta koululla on annettu senkin jälkeen. Tiloissa on pidetty mm. kuvataideleirejä, eikä ihme. Koko Suvannon mielenkiintoinen museokylä vanhoine rakennuksineen onkin täydellinen miljöö erilaiseen taiteelliseen toimintaan.

Vilma ja Janne raottivat vähän myös tulevaisuuden haaveitaan. Pohdinnassa on yhteinen lastenkirja, jonka tarinat Janne kirjoittaisi ja Vilma kuvittaisi. Voisin kuvitella, että juuri tällaisessa ympäristössä syntyy tarinoita.

Lapissa on ilmiselvästi luovuutta lisäävää voimaa. Toivottavasti tulevaisuudessa mahdollisimman monen Suvannon talon ikkunasta tuikkii valoa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, 6 syyskuun, 2021 at 10:11

    Ihan huikeita tarinoita tällaiset! Minusta itsestäni ei kuitenkaan olisi kyllä pysyvästi muuttamaan tuollaiselle seudulle tai tuollaiseen paikkaan, mutta lyhyt aika voisi olla todella hieno kokemus.

    • Reply Annemaria tiistai, 7 syyskuun, 2021 at 18:05

      Arvostan itse myös suuresti ihmisiä, joilla on rohkeutta muuttaa elämäänsä suuntaan, mikä tuntuu oikealta. Kukapa meistä ei haaveilisi, mutta kuinka moni oikeasti tekee haaveistaan totta. Kukaan ei voi etukäteen tietää, mitä muutos tuo mukanaan, mutta ainakin on tullut kokeilleeksi. Ja eihän minkään tarvitse olla ikuista. Minusta ainakin elämä tarvitsee väliin muutosta: erilaisten asioiden ja elämäntapojen kokeilua. Joskus muutos tarkoittaa sitä, että jostain täytyy luopua ja jotain tulee tilalle. Itse voisin kyllä kuvitella asuvani Lapissa. Tämä ympäristö tuo meille ilmiselvästi hyvinvointia.

  • Reply Merja tiistai, 7 syyskuun, 2021 at 06:23

    Mikä ihana tarina. Talo on kuin sadusta. Säilytetty koululuokka räsymattoineen ja pulpetteineen todella viehättävä. Ihmettelenkin, että kun ”vihreä aalto” on niinkin voimakas nykyään ja etätyö useille mahdollinen, miksi maaseutu ei kutsu enempää. Cityvihreys vie kuitenkin voiton jostain syystä?

    • Reply Annemaria tiistai, 7 syyskuun, 2021 at 18:11

      Niin totta. Tuntuu, että monella vihreät arvot ovat enemmän sanahelinää ja trendikästä citykulttuuria kuin todellista ekologista ja luontoläheistä elämää vailla palvelukimaraa ympärillä. Toivoisi tosiaan, että maaseutu pysyisi asuttuna ja löytäisi nuoria aktiivisia ihmisiä kehittämään syrjäseutua.

  • Reply Laura Linnea torstai, 9 syyskuun, 2021 at 16:56

    Heippa! Olen jättänyt blogiini haasteen sulle. Käythän katsomassa! 🙂

    https://www.rantapallo.fi/lauralinnea/2021/09/09/etta-olikin-kiva-matka-x5/

    • Reply Annemaria torstai, 9 syyskuun, 2021 at 21:17

      Kiitos haasteesta Laura Linnea. Mukava aihepiiri, vaikka melkein kaikki matkat ovatkin kivoja 🙂 Lupaan, jossain vaiheessa ottaa haasteen vastaan ja poimia omista reissuistani ne erityisen mukavina mieleen jääneet.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.