Suomen suurin matkablogiyhteisö
Luontomatkailu Museot Suomi Suomen kaupungit Suomi Taide

Kainuu on elämys – Kuhmon, Suomussalmen ja Paltamon parhaat kohteet

sunnuntai, heinäkuu 18, 2021

Jokainen matka on erilainen. On matkoja, jotka ovat kivoja, sellaisia ihan ok-reissuja, mutta joista et hetken päästä muista juuri mitään. Sitten on niitä matkoja, jotka jättävät muistijäljen. Tiedät kokeneesi jotain koskettavaa ja ainutlaatuista. Palasin juuri tällaiselta reissulta. Kainuu meni syvälle.

Kaupallinen yhteistyö: Wild Taiga Kuhmo- Suomussalmi

Kainuu alueena on jäänyt minulle aiemmin aika vieraaksi. Suurin syy lienee siinä, että se sijaitsee Lapin ja eteläisemmän Suomen välimaastossa. Kainuu on ollut niin helppo ohittaa huristellessa viitostietä matkalla pohjoiseen.

Kuhmossa, Suomussalmella ja lähialueilla toimivien matkailuyritysten markkinointiorganisaatio Wild Taiga kutsui minut vieraakseen tutustumaan Kainuuseen ja muutamaan alueella toimivaan yritykseen. Lähdinkin mielelläni matkaan, sillä jo matkan teema ”kulttuuria ja luontoa” oli enemmän kuin mieluinen. Olin myös utelias näkemään, mitä kaikkea mielenkiintoista alueelta löytyisi tätituristin tarpeisiin.

Kuhmo – rento kamarimusiikkikaupunki

Ensimmäinen etappini oli Kuhmo, reilun 8000 asukkaan pikkukaupunki Kainuun kaakkoisosassa. Hymyilytti, kun Wikipedia kertoi asukastiheyden olevan 1,67 asukasta neliökilometriä kohden. (Vastaava luku esimerkiksi koko Uudenmaan maakunnassa on 170,4). Onpa teillä kuhmolaiset lääniä, missä temmeltää.

Monet tuntevat Kuhmon maineikkaasta kesätapahtumasta, Kuhmon Kamarimusiikista. Vaikka kamarimusiikki ei ole ihan ominta musiikkigenreä, toki myös itse tunsin tämän kesäfestarin nimeltä jo aiemmin. Mitään muuta en siitä tiennytkään.

Heinäkuun puolivälissä järjestettävästä kaksiviikkoisesta tapahtumasta on kasvanut melkoinen kulttuurispektaakkeli. Tänä vuonna konsertteja on Kuhmo-talon konserttisalissa ja Kuhmon kirkossa yhteensä 55 ja päälle vielä oppilaskonsertit. Kamarimusiikki soi Kuhmossa tänä kesänä 24.7. asti.

Hetki ennen konserttia.Kuhmo-talon konserttisali  on nautinto myös silmille.

Koska olin Kuhmossa näin sopivasti Kamarimusiikkien aikaan, halusin ehdottomasti käydä jossain konsertissa. Olikin muuten itselleni ihka ensimmäinen kamarimusiikkikonsertti. Siitä, millainen kokemus se oli, kirjoitan oman blogijutun piakkoin. Vinkkinä muuten, että jo pelkästään kauniin konserttisalin takia kannattaa mennä konserttiin.

Kuhmon kamarimusiikkiviikkojen aikana kaupungissa on tarjolla myös silmänruokaa useiden taidenäyttelyiden muodossa. Kamarimusiikkikeskuksen Galleriassa (Kontionkatu 20) on taiteilijaryhmän Latitude 64. Leveyspiirin monipuolinen näyttely vanhassa pihatossa. Itse ihastuin erityisesti Ariadna Donnerin upeisiin kuvakudoksiin ja kuhmolaisen valokuvaajan Ville Heikkisen järisyttävän koskettaviin luontokuviin.

Samaisessa tunnelmallisessa pihapiirissä toimii myös Kamarimusiikkiyhdistyksen ylläpitämä Amati-kahvila, jonne kannattaa suunnistaa mm. raikkaiden salaattien ja herkullisen leivosvitriinin takia. Samaisessa pihapiirissä on Salakamari ja Piharavintola Lappi, josta saa tuliaisiksi mm. Lapin Marjojen mehuja, hilloja ja kastikkeita. Gallerian näyttelyt, kahvila ja ravintolat ovat avoinna vain kamarimusiikkitapahtuman ajan.

Amati-kahvila – hyvä tunnelma ja herkulliset tuotteet.Piti maistaa paikallinen perinneherkku rönttönen.Kamarimusiikkikeskuksen Galleria sijaitsee samassa pihapiirissä Amati-kahvilan kanssa.

Kuhmo – koskettava luontokaupunki

Kun Kainuussa ollaan, jonkinlainen odotusarvo minulla oli luontoelämysten suhteen. Ehkä siinä yllätyin eniten, että kaunis luonto on läsnä jo aivan Kuhmon keskustassa. Lammasjärven ja Pajakkakosken rantamaisemissa pystyy kulkemaan lähes viiden kilometrin pituisen rantareitin keskustan tuntumassa. Reittiä kutsutaan kulttuuripromenadiksi, sillä sen varrella on useita kiinnostavia kulttuurikohteita.

Pajakkakoskelle pääsee autollakin; parkkipaikka on kosken ylittävän sillan kupeessa. Kuhmon Lentuankosken ohella Pajakkakoski on myös suosittu koskikalastuskohde. Tosin kalastajalle alueella riittää tarjontaa muuallakin. Kuhmossa virtaa peräti 200 koskea!

Rantaraitilla törmäsin karhuun.Upea Pajakkakoski on aivan Kuhmon keskustan tuntumassa.

Lähellä Pajakkakoskea on kaunis Tuupalan talomuseo. Täällä pääsee kurkistamaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun herraskartanon elämään. Tuupalan suvun viimeinen isäntä Uuno Kainulainen lahjoitti talonsa 1958 Kuhmon kaupungille toiveenaan, että taloon perustettaisiin kotiseutumuseo. Tuupalan talomuseossa kosketti eniten sen aitous. Vain talonväki puuttui.

Itselleni sattui vielä niin mainiosti, että pääsin salakuuntelemaan kahden kamarimusiikkiesiintyjän harjoittelua avoinna olevasta ikkunasta. Täydellinen paikka nauttia klassisesta musiikista kainuulaisessa perinnemaisemassa. Kamarimusiikkiviikkojen aikana Kuhmo todellakin soi kaikkialla.

Tuupalan talomuseo – tuulahdus menneiltä vuosisadoilta.

Kuhmo – karhuja ja Kalevalaa

Jos Kuhmo tunnetaan kamarimusiikistaan, tunnetaan se myös karhuistaan. Kaupungin tunnuseläimeen, karhuun, törmää kaikkialla: veistoksissa, valokuvissa, tauluissa, julisteissa ja mainoksissa. Karhu ei ole Kuhmolle kuitenkaan vain söpö imagoeläin, vaan aito erämaiden asukas, jota voi päästä tarkkailemaan turvallisesti useissa paikoissa rajan läheisyydessä.

Kun ajelin tuolla itärajan tuntumassa, en yhtään ihmettele, että noille valtaville selkosille karhuja mahtuu tallustelemaan. Erään arvion mukaan Kainuun karhukannaksi on arvioitu tälle syksylle noin 320 – 340 karhua.

Yhtä elämyksellistä kokemusta rikkaampana voin sanoa, että onnellinen ja voimaantunut on se ihminen, joka on saanut katsoa karhua suoraan silmiin. Vietin nimittäin yön rajan pinnassa Bear Centre -nimisen yrityksen karhunkatselumökissä. Kokemus oli niin pysäyttävä, että siitä tulee myöhemmin oma stoorinsa.

Karhuun pääsee tutustumaan myös Kuhmon Luontokeskus Petolassa. Metsähallituksen ylläpitämässä paikassa on saatavilla paljon tietoa Suomen suurpedoista: karhusta, sudesta, ilveksestä ja ahmasta. Auditoriossa on katsottavissa erilaisia luontoaiheisia filmejä. Luontokeskuksesta saa myös hyvää tietoa alueen retkeilymahdollisuuksista.

Käyntihetkelläni keskuksessa oli edellä mainitun luontokuvaajan Ville Heikkisen valokuvanäyttely. Karhua pääsee katsomaan silmiin täälläkin. Vanerille tulostetut suurkuvat olivat kerrassaan vaikuttavia. Tässä on jo pelkästään yksi hyvä syy poiketa luontokeskukseen.

”Apua, se on karhu”, huudahdin ensimmäiseksi karhun tassutellessa eteeni.Luontokeskus Petolassa näkee ja kokee karhuja monella tapaa.Ville Heikkisen kuvat ovat lähes maagisia.Luontokeskus Petolassa on kiva museokauppa.

Kolmas asia, mistä Kuhmo tunnetaan, on Kalevala ja siihen liittyvä kansanperinne. Ihan sattumalta Kuhmo ei ole ominut Kalevala-mainettaan, sillä sekä Elias Lönnrot että Akseli Gallen-Kallela ovat kulkeneet Kuhmon alueella reissuillaan.

Mikäli Kalevala kiinnostaa, oikea osoite on Kalevalan kulttuurikeskus Juminkeko. Hävettää tunnustaa, että Kalevala on jäänyt itselleni vähän kaukaiseksi ja ehkä siksi paikan suurin anti minulle olivat sen taidenäyttelyt. Erityisesti puhuttelivat Riikka Palosen luontoaiheiset ja tunnelatautuneet ryijyt.

Juminkeon hirsirakennus on mielenkiintoinen. Etualalla on Martti Aihan veistos Arhipan kivi.Vanhimmat Kalevalat ovat melkoisen iäkkäitä.Riikka Palosen kalevalainen metsä

Suomussalmella hiljaista kansaa ja soivaa metsää

Kuhmosta huristelin Suomussalmelle moikkaamaan yhtä maamme merkittävintä tilataideteosta, Hiljaista kansaa. Kuvitelkaa, että yhdellä pellolla viitostien varrella on noin 900 puettua turvepäistä hahmoa, joista jokainen on erilainen. Hahmot puetaan kahdesti vuodessa kesä- ja talvipukimiin. Ja siinä välissä on pelto täynnä ristejä. Hiljainen kansa tosiaan.

Samalla lounastin Hiljaisen kansan Niittykahvilassa ja jälkkäriksi söin tietysti paikan kuuluisat letut. Kiva vanhan hirsitalon miljöö ja erinomainen matkamuistomyymälä, jonka tuotteista suurin osa on paikallista käsityötä ja osaamista. Kahvilaa vuokrataan myös tilauskäyttöön.

Jos kaipaat eksoottista majoitusta, Niittykahvilan heinäladossa voit yöpyä ilmaiseksi. Lisämaksusta on mahdollista vuokrata itikkaverkko tai tilata aamiainen. Ei suositella heinäallergikoille 🙂

Aina yhtä sykähdyttävä.Korona oli saavuttanut jo tämänkin kansan.Hiljaisen kansan Niittylahvila on kiva lounaspaikka.Kyläläisten puikoista.Niittykahvilan kuuluisat letut.

Suomussalmella halusin kokea vielä yhden paikkakunnan omaleimaisista nähtävyyksistä, Soivan metsän. Kyse on ympäristötaideteoksesta, joka koostuu 15 suurikokoisesta varta vasten tähän tarkoitukseen rakennetusta soittimesta. Reitin kulkija voi soitella vaikka metsäkirkonkelloa, keinua kilinäkeinussa, takoa tynnyrihärkää tai saada aikaa sateenropinaa muistuttavan äänen sadeputkisoittimella.

Ihastuttava idea mahtavassa maisemassa, jossa metsän saa kirjaimellisesti soimaan. Vielä vaikuttavampi kokemus on varmasti silloin, kun metsä on rauhallinen. Nyt elettiin kuumeisinta lomasesonkia ja mekastavat lapset ja kännyköihinsä kailottavat kanssakulkijat söivät tunnelmaa melkoisesti.

Soiva metsä sijaitsee Kaunisniemen harjulla Suomussalmen kesäteatterin vieressä. Reitti on noin kahden kilometrin mittainen. Kun huomasin uimarantakyltin, harmittelin ettei uimapuku tullut mukaan, sillä helteisenä kesäpäivänä olisi ollut virkistävää pulahtaa uimaan.

Hienon maaston olivat Soivalle metsälle valinneet.Matkalla piti hieraista silmiä. Totta se oli, poroja! Suomussalmi on maamme eteläisin poronhoitoalue.

Paltamo – vaaramaisemia ja luontoaktiviteetteja

Viimeinen Kainuun road tripini kohde oli Paltamo, pieni kunta Kainuun länsireunalla, joka oli minulle kolmesta käymästäni paikkakunnasta kaikkein tuntemattomin. Siellä suunnistin Kivesvaaran huipulle Jättiläisenmaahan sellaisiin maisemiin, että huokailemaan pisti.

Paltamollakin tuli tehtyä jotain elämäni ensimmäistä kertaa. Sain alle sähköavusteisen fatbiken, joka avasi silmäni ihan uudenlaiseen maastopyöräilyyn. Tästäkin juttua vähän myöhempänä.

Jättiläisenmaassa minua odotti oma soma linnunpönttö.Tuohon punaiseen tuoliin olisin voinut jäädä.

Ja missäkö sitten yövyin? Olikin tällä kertaa sellaisia helmiä majapaikkoina, ettei ihan joka matkalla tule vastaan. Esittelen teille piakkoin kolme omaleimaista majoituskohdetta, jotka ovat hyvin erilaisia, mutta joita kaikkia yhdistää luonto ja siihen liittyvät elämykset.

Vähän tässä täpinöissä olen kaikesta kokemastani. Muutamaan päivään näin, koin ja tunsin niin paljon, että tarvitsen toisen mokoman ajan tämän kaiken sulatteluun. Joka tapauksessa Kainuu on niin ainutlaatuinen osa maatamme, että soisinpa kaikkien pääsevän nauttimaan sen karusta kauneudesta. Minua ainakin Kainuu puhutteli monella tasolla.

https://wildtaiga.fi

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Marja sunnuntai, heinäkuu 18, 2021 at 17:41

    Kiva oli lukea kokemuksistasi Kainuussa! Minunkin tekisi sinne mieli!
    Odotan muita juttuja matkasta.

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 18, 2021 at 19:02

      Kainuuta voin suositella kelle vaan. Tämän matkan ainut huono puoli oli, että päiviä oli liian vähän ja tekemistä ja näkemistä niin paljon. Mutta ensi vuonna uudestaan kamarimusiikkia kuuntelemaan 🙂

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, heinäkuu 18, 2021 at 18:12

    Hiljainen kansa on kyllä sellainen teos, että sitä on aina pysähdyttävä ihastelemaan, kun noille suunnille sattuu. Soivaan metsään ei olla ikinä pysähdytty, vaikka useampaan kertaan ollaan siitä juteltu. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuota piilokoju juttua, sillä lukuisissa piilokojussa ollaan Suomessa oltu, mutta ei tuolla.

    • Reply Annemaria sunnuntai, heinäkuu 18, 2021 at 19:07

      Mulle karhunkatselureissu oli ihan ensimmäinen ja elämäni ihka ensimmäinen karhu myös, jonka näin. Tosin mun piilokoju oli vähän erilainen, mutta siitä myöhemmin. Karhuntarkkailukokemuksen olisin kyllä valmis uusimaan milloin vain. Ehkä seuraavalla kerralla en myöskään tekisi niitä kaikkia virheitä sillä hetkellä, kun karhu astelee näkösälle 🙂

  • Reply Annukka sunnuntai, heinäkuu 18, 2021 at 20:42

    Näin Kainuulaisena tosin sieltä jo vuosia sitten pois muuttaneena oli mielenkiintoista lukea upeista kokemuksistasi. <3

    • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 19, 2021 at 08:36

      Kiva kuulla, mutta kyllä oli hyvä reissukin. Ensi kesänä Kainuuseen uudelleen 🙂

  • Reply Arja / Elämänmakuisia matkoja sunnuntai, heinäkuu 18, 2021 at 22:17

    Olipa kiva lukea Kainuusta, tuolle seudulle haluaisin vielä tutustumaan myös lisää! Kauniilta näyttää ja niin mielenkiintoisia kohteita!
    Itse olen lapsena ollut häissä Suomussalmella ja viime talvena ajettiin siitä ohi kohti Rukaa ja ihailtiin mm. hiljaista kansaa vain auton ikkunasta. Toivottavasti joskus enemmän 🙂

    • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 19, 2021 at 08:41

      Kiva, jos pystyin virittämään matkahalun Kainuuseen 🙂 Kainuu on jäänyt itsellänikin ihan liian vähälle huomiolle. Viitostietä tosiaan pyyhkäistään aina ylemmäs, tosin sen verran on pysähdytty, että Hiljaista kansaa käyty moikkaamassa. Tällä reissulla harmitti lähinnä se, etten tullut jo aiemmin.

  • Reply FinInTirol maanantai, heinäkuu 19, 2021 at 20:10

    Kainuu on hienoa paikkaa. Nuorena miehenä siellä tuli käytyä useastikin työkuvioissa. Kainuu tuli tutuksi, mutta vain maanteiltään, kyliltään ja kaupungeiltaan ja sitten niiltä teollisuusalueiltaan. Luonto jäi suurelta osin kokematta. Joskus käytiin yhdistetyllä kelkka ja pilkkiretkellä. Hiljainen kansa se silloinkin tienvieressä hiljaisesti seisoi, kesät ja talvet.
    Kiva oli lukea, kiitos 🙂

    • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 19, 2021 at 22:28

      Kiitos, kiva kun luit. Luonto on niin iso osa Kainuuta, että paljon jää alueelta kokematta, jos ei pääse kokemaan sen erämaita ja vaaramaisemia. Nyt sulla on hyvä syy matkustaa Kainuuseen etsimään se toinen puoli 🙂

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, heinäkuu 21, 2021 at 13:34

    Kainuu on itselleni tuttu paikka jo lapsuudesta, koska Katinkullassa on tullut käytyä monen monena kesänä. Toki tuntemus rajoittuukin sitten sinne suunnille, mutta olen aikuisena herännyt Kainuun korpien upeuteen. Esimerkiksi Hiidenportin kansallispuisto on upea. Ja olen itsekin ollut Suomussalmessa karhukojussa, se oli hieno kokemus. Ajelimme soivan metsän kyltin ohi, emme kuitenkaan pysähtyneet. Kuhmossa näytti olevan aika paljon kaikkea kiinnostavaa, tosi hieno tuo konserttisali kerrassaan. Ja mitkä maisemat sulla ollut tuolla Paltamossa. 🙂 Upea reissu selkeästi.

    • Reply Annemaria torstai, heinäkuu 22, 2021 at 17:54

      Joo, ihan mahtimatka oli 🙂 Kainuu yllätti monipuolisuudellaan. Odotin kaunista luontoa, mutta se yllätti, että siellä oli kaikkea muutakin mielenkiintoista näin paljon. Hiidenportin kansallispuisto on mulle ihan tuntematon. Sinne olisi kyllä myös kiva mennä. Ehkä ensi kerralla.

  • Reply Reissu-Jani torstai, heinäkuu 22, 2021 at 20:32

    Kävin Kainuussa viime tammikuussa Vartiuksessa – tarkemmin sanottuna Vartiusjärvellä viikon mökkeilemässä. Kaukana se oli – kaikesta – Kuhmoonkin 60km. Samalla reissulla kävin myös Suomen ainoassa Vienankarjalaisessa kylässä – Kuivajärvellä. Se oli todella mielenkiintoinen paikka – vaikka olikin -25 astetta pakkasta, mutta aurinko paistoi — horisontissa.

    • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, heinäkuu 25, 2021 at 00:34

      Mielenkiintoisen näköistä. Kainuussa en ole käynyt. On ainakin tuo yksi majoitus näköaloiltaan ollut melkoinen. Nyt jäänkin odottamaan majoituspostaustasi.

      • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 26, 2021 at 21:40

        Ihan pian tulossa 🙂

    • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 26, 2021 at 21:32

      Mä kävin tuolla Vartiuksella tarkkailemassa karhuja. Oli tosiaan kaukana kaikesta 🙂 Noi rajaseutujen karjalaiskylät ovat varmasti kiinnostavia. Oli sulla sitten kelitkin kohdallaan 🙂

  • Reply Sandra / The Present is Perfect lauantai, heinäkuu 24, 2021 at 15:55

    Tässäpä oli mielenkiintoisin lukemani postaus Kainuusta. Aivan täysin tuntematon osa Suomea itselleni, mutta voi vitsi, miten paljon kiinnostavaa ja uniikkia tekemistä tuolla on. Yksi kaverini on Kuhmosta ja hän aina hehkuttaa paikkaa ja kuhmolaisia, ja on siten saanut minutkin innostumaan. Olisiko tuossa ensi kesän kohde?

    • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 26, 2021 at 21:36

      Kiva, jos pystyin luomaan innostusta. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että Kainuu oli löytö.

  • Reply Katja / Pinkkis lauantai, heinäkuu 24, 2021 at 19:12

    Voi hitsi, tuo Jättiläisenmaa vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta! Isosisko siellä kävi just oisko viikko ennen sua, mutta heillä oli joku vähän perinteisempi majoitus enkä oo vielä oikein kerennyt häntä haastatella mutta kuulostaa ja näyttää kyllä houkuttelevalta!
    Ja voi että oli kiva tavata sut ihan kasvotusten, oot hirveän herttainen ja ihana! <3

    • Reply Annemaria maanantai, heinäkuu 26, 2021 at 21:40

      Oih kiitos, ite oot 🙂 Noi vaaran reunalla olevat ”linnunpöntöt” olivat kyllä ihan huikeat. Mä vaan istuin siellä punaisessa tuolissa ja tuijotin edessä avautuvaa näköalaa, taigaa silmän kantamattomiin. Olisi ollut kiva käydä kurkkaamassa muitakin majoitusvaihtoehtoja, mutta koko paikka oli ihan täynnä, joten ei onnistunut. Kivan majoituksen lisäksi, tuolla oli mukavat retkeilyreitit.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.