Suomen suurin matkablogiyhteisö
Elämäntaito Ikääntyminen

Ikä on muutakin kuin numeroita – ajatuksia vanhenemisesta

keskiviikko, toukokuu 26, 2021

Välillä mietin, onko ikääntymisessä mitään hyvää. Tuoko ikä mukanaan viisautta niin kuin väitetään, vai onko vanheneminen vain väistämätöntä ja samalla ikävää ja ahdistavaa? Ollakseni rehellinen, välillä tämä vanhenemisprosessi ottaa ihan hitosti päähän.

Olen kuullut joskus sanottavan, että vanheneminen on kultaa. Uskallan olla eri mieltä. Minusta paljon kultaisempaa on se, että kroppa pelaa ja jaksaa. Ja ettei se muistuta jokaisesta poikkeavasta toiminnasta jomotuksena, jäykistymisenä ja kipeytyneinä lihaksina.

Tässä on viime päivinä rakennettu meidän pihaa. Siirretty kiviä ja maamassoja paikasta toiseen. Ja vuoron perään miehen kanssa voivoteltu milloin kipeytynyttä selkää, nivusta tai polvea. Iltaisin on vertailtu kokemuksia. Mihin koskee ja minkä verran. Ikä ei tosiaan tule yksinään! Mieluusti vaihtaisin tämän kropan kymmenen vuotta nuorempaan ja paremmin toimivaan versioon.

Vanhenemista halutaan jostain kumman syystä jalostaa. Ikä tuo kuulema viisautta. Enpä allekirjoita tätäkään. En katso olevani missään suhteessa yhtään viisaampi kuin nuorempi painos minusta. Ajatusmaailmani on erilainen, mutta mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä viisauden kanssa.

Joskus tuntuu lohduttomalta ajatella, että suurin osa elämästäni on jo eletty. Se, mitä on jäljellä, on ikävä kyllä toiminnallisesti ja ulkonäöllisesti rapistuvaa. Sitä vain on joskus niin vaikeaa hyväksyä. Välillä tuntuu, että kuori minussa ei ole sopusoinnussa sen seikkailumielisen tyttösen kanssa, joka sisälläni edelleen asustaa. Huonoina aamuina olisin valmis hakeutumaan tohtori plastiikkaveitsen käsittelyyn.

Joskus pohdiskelen sitä, miten vuodet ovat minua muuttaneet. Minkälainen on se tulos, joka minusta on muovautunut vajaassa kuudessakymmenessä vuodessa?

En tiedä onko hyvä vai huono asia, mutta ainakaan minulla ei ole enää samanlaista tarvetta miellyttää muita kuin nuorempana. Tiedän paremmin kuka ja minkälainen olen, mitä haluan ja mitä en. Koen oikeudekseni entistä enemmän puolustaa itseäni. Nuorempana siedin paljon enemmän loukkaavaa tai epäasiallista käytöstä.

Nykyisin en jaksa olla kovinkaan kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat tai ylipäätään elämässään tekevät. Jos eivät toimillaan aiheuta kanssakulkijoilleen ja ympäristölleen harmia, mielipahaa tai ongelmia, mikäpä minä olen kertomaan, mitä pitäisi ajatella tai miten toimia. Ehkä vähän vaivaakin se, että niin moni kokee oikeudekseen olla muiden elämän ylituomari.

Hyvinä päivinä tietoisuus ja varmuus itsestä tuovat hyvää balanssia, seesteisyyttä ja tasapainoa. Huonosta kulmasta katsottuna minä voin jonkun mielestä olla nautinnonhakuinen itsekäs hedonisti. Äiti Teresaa minusta ei saa, mutta siltikin tavoitteenani on kasvaa ihmisenä, välttää konflikteja ja elää elämääni harmoniassa itseni ja ympäristöni kanssa. Se saa riittää myös muille.

Valittamisen ja murehtimisen sijaan haluan täyttää loppuelämäni mielihyvää tuottavilla asioilla niin pitkälle, kun se vain on itsestäni kiinni. Toivon kovasti, ettei elämäni sisältö ole samalla lailla laskusuuntaista kuin toimintakyky ja ulkonäkö. Uskon vahvasti positiivisen ajattelun voimaan ja sen hyvää lisäävään vaikutukseen. Tahdon tiristää elämästä irti kaiken sen, mitä sillä vielä on minulle tarjottavana.

En jaksa enää niin kiihkeästi huudella ja puolustaa näkemyksiäni kuin nuorempana. Liekö jonkin asteista passivoitumista, mutta maailmanpelastus ei ole enää ykkössijalla elämäni tärkeysjärjestyksessä. En vaan jaksa täyttää elämääni koko maailman murheilla. Riittää, kun nämä omat kantaa.

Huomaan ajattelevani usein valtavirrasta poikkeavalla tavalla. En pysty, enkä haluakaan hyväksyä kaikkea, mitä yleisen käsityksen mukaan kai pitäisi. Kyseenalaistan paljon asioita, enkä niele kaikkea totuutena esitettävää niin yksioikoisesti.

Olen vähän huolissani hyvistä arvoista, kuten luonnonsuojelusta, tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja seksuaalisuudesta, joiden yhteyteen liitetään minusta turhan paljon kyseenalaista informaatiota. Suvaitsevaisuuden nimissä voidaan pakettiin kääräistä myös aika tavalla arveluttavia asioita, jotka toisinaan sotivat omaa arvomaailmaani vastaan.

Nuorempana jaksoin aina innostua uusista asioista. Kaikkea uutta piti kokeilla, etenkin, jos sen kerrottiin lisäävän terveyttä tai kauneutta. Nyt eivät soijanakit, kombuchajuomat tai kollageenijauheet jaksa paljoa kiinnostaa. Jos ihan vaan noita perusvihanneksia suusta sisään ja peruskosteutta naamaan.

Muutenkin haluan entistä enemmän välttää turhaa ostamista ja tarpeettomien pakettien ja purkkien kertymistä kaappeihin. Kodin sisustuskin on muuttunut yhä minimalistisemmaksi. Olemme pyrkineet tietoisesti vähentämään turhaa tavaraa nurkistamme. Nykyisin vähempi on parempi.

Liekö yksi ikääntymisen merkki, että olen ruvennut kiinnostumaan lähisukulaisistani entistä enemmän. En ole koskaan ollut kovin sukurakas ja nuorempana minua ei juurikaan kiinnostanut, mitä kukakin lähipiirissä teki tai missä vaikutti. Nyt kiinnostaa. Perhekäsitys on saanut ihan uutta ulottuvuutta ja merkitystä.

Olin todella iloinen, kun viikonloppuna meille tupsahti yllättäen kylään lähisukulaiseni, jota en ollut nähnyt vuosiin ja joka oli jäänyt minulle melko vieraaksi. Ilahduttavaa saada kontakti ihmiseen, joka on osittain samaa geeniperimää kanssasi. Enpä olisi kuuna päivänä aiemmin uskonut, että jonain päivänä haluan vahvistaa sukuyhteenkuuluvuutta. Suku ei ole pahin, vaan sittenkin paras! Parhaassa tapauksessa yhdenlainen voimavara.

Muuten tässä jatkan matkaani samanlaisena jalat maassa ja pää pilvissä tyyppinä. Vannon edelleen maalaisjärjen nimeen ja kannatan kaikessa kohtuullisuutta ja hyväntahtoisuutta. Vieläkin enemmän minun pitäisi muistaa kertoa läheisilleni heidän tarpeellisuudestaan. Eikä pahitteeksi olisi, jos aina silloin tällöin muistaisi ympärilleen jakaa jonkun kannustavan sanasen.

Unelmointia jatkan edelleen ja muutoksille olen yhä valmis. Kaikenlaisille haaveille pitää aina olla tilaa. Jospa niistä vielä muutaman voisi tässä elämässä toteuttaa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Pirkko keskiviikko, toukokuu 26, 2021 at 17:20

    Niin samanlaiset on ajatukset – vain kymmenen vuotta enemmän mittarissa. Kaksikymmentä vuotta on hirmu lyhyt aika, mutta luultavasti viimeinen etappi minulla. Allekirjoitan ihan joka sanan. Tsemppiä meille 👍

    • Reply Annemaria torstai, toukokuu 27, 2021 at 08:53

      Kiitos palautteesta Pirkko. Niin paljon kuin elinvuosia annetaan, niistä nautitaan 🙂

  • Reply Ritsukka keskiviikko, toukokuu 26, 2021 at 17:40

    Reippaasti enemmän on mittarissa ja mietteet samanlaiset. Kokemusta on kertynyt, tuskin viisautta! Sen kyllä olen viime vuosina oppinut, että kivun aiheuttama kärsimys.ei todellakaan jalosta, kuten joskus olen kuullut/lukenut väitettävän! Mutta kompuroidaan loppuun asti ja luovutaan turhasta lastista (tavarasta)😊!

    • Reply Annemaria torstai, toukokuu 27, 2021 at 08:49

      Hyvin sanottu. Kokemus voi tuoda viisautta, mutta kokemus ei itsessään ole viisautta. Eikä kärsimys jalosta. Toivelistalla ykkösenä meillä kaikilla varmaan on terveys. Se oikeastaan mahdollistaa kaiken. Hyvää elämää sinulle ja oikein mukavaa kesää!

  • Reply Taina torstai, toukokuu 27, 2021 at 16:54

    Just! Just! Just!
    Sata kertaa samoin. Lähes kaikki stemmaa mullekin, paitsi sukulaisosasto. Vieraannuin tai vieraannetuttiin – mene ja tiedä – suvustani. Rakkaimmat ovat jo kuolleet.
    Kaikkein rakkaimmat ovat omat aikuiset poikani, jotka synnytin tosi myöhään. Olen nyt 64 ja hiphei sain tänään Eläkekorttini 😁. Sairauksia on ja tulee lisää mutta tuntuu, että muutun lapsellisemmaksi aina vaan. Näen hupia monessa jutussa.
    Ei ikä jalosta tai kultaa mitään, miks pitäiskään? En oikein tajua tota sanontaa.
    Se potuttaa eniten nyt, että varpaiden kynsien leikkaus on vaikeaa. Asun yksin. Vietin yksinhuoltajana 20 vuotta elämästäni yhteensä. Ei ollut aina ihan hirveän hauskaa – olin totaaliyh – mutta selvittiin. Matkailukipinän tartutin kakruilleni ja pidän sitä aika hyvänä juttuna. Kaikki meistä tietenkin kaipaamme jo maailmaa, mutta kai se joskus palaa. Jos ei, niin huihai sitten vaan!
    Kiitos bloggauksesta. Sä osaat ja ymmärrät. 🌿🌹🍀

    • Reply Annemaria perjantai, toukokuu 28, 2021 at 18:32

      Taina, kiitos kannustavasta palautteesta. Tuntuu hyvältä, kun saan tällaista vertaistukea 🙂 Joskus mietin, että olenkohan näiden ajatusteni kanssa ihan yksin, mutta sitten lukijoilta pompsahtelee saman suuntaisia kommentteja ja tajuan, että muutkin tuntevat samoin. Nauratti tuo kommenttisi, ”muutun lapsellisemmaksi aina vaan”. Olen tituleerannut itseni ikuiseksi lapseksi, ja aina vaan pahenee 🙂 Mutta se oikeastaan onkin ikääntymisen yksi suola ja sokeri. Yhä vähemmän tarvitsee ottaa asioita turhan vakavasti ja sitä paremmin voi heittäytyä tilanteiden vietäväksi. Ja varmasti, kun on elämän suuret vaikeudet selättänyt, sitä paremmalta tuntuu. Toivotaan, että maailma tästä aukeaa ja matkat ja uudet seikkailut meitä odottavat. Ihanaa kesää sinulle.

  • Reply Mermar torstai, toukokuu 27, 2021 at 17:32

    En voi taas muuta kuin olla samaa mieltä kanssasi. Jäin eläkkeelle ja samantien pamahti Korona päällensä. Se vapaus ja autuus eläkkeestä oli tiessään. Ei tullut matkoja, ystävätapaamisia, harrastuksia eikä kulttuuririentoja. Karmea totuus iski vasten kasvoja, tätäkö se on vanhuus? Ei pääse minnekään, eikä ole mitään kivaa odotettavissa. Peilistä katsoo harmaat kasvot, maskin alle on piilotettava ainoa väriläikkä, huulipuna. Henkinen kipu aiheuttaa jo fyysisiä vaivoja. Mutta,
    periksi ei anneta. Ostin pinkkiä huulipunaa, kynsilakkaa ja ihanan liehumekon, aion nauttia kesästä enkä aio olla vanha. Ikinä. Aion olla oman elämäni Lady Domina, Haloo Helsingin voimabiisin avulla.

    • Reply Annemaria perjantai, toukokuu 28, 2021 at 18:43

      No voihan. Ymmärrän hyvin, että toisenlaisen startin olisit eläketaipaleen alkuun varmasti toivonut. Odotukset ovat suuret ja vapaus on varmasti siellä listan kärjessä. Niinpä vaan tämä koronakurimus sitten tuli ja riisui vähän kaiken mukavan. Samalla kertaa liian paljon isoja elämänmuutoksia. Vaan kyllä se vapauden ihanuus vielä löytyy. Alkaa jo hyvinkin näyttää siltä, että elämme valoisia aikoja 🙂 Ihanaa toi sun asenne. Bilemekko päälle, kynnet punaiseksi tai mustaksi ja huulipunaa kehii. Varokaa Lady Dominaa! Kuka tässä vanha onkaan? Liityn seuraasi 🙂

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, toukokuu 31, 2021 at 00:59

    Itse olen vielä verrattain nuori, mutta kyllähän sitä tässä koko ajan vanhenen. Aiemmin olen yleensä joka paikassa ollut se nuorin, enää ei niin ole. Paikat onneksi ovat hyvässä kunnossa ja jaksan yhtä hyvin kuin aiemminkin, mutta ajatusmaailmassa huomaan kyllä muutoksia.

    • Reply Annemaria maanantai, toukokuu 31, 2021 at 14:04

      Mulla pahin ikäkriisi on tullut juuri siitä, että pää tahtoo tehdä kaikenlaista ja kroppa viestittelee ihan muuta 🙂 Täytyisi varmaan paljon enemmän tehdä fysiikan eteen, ettei tässä ihan kokonaan romahda.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.