Suomen suurin matkablogiyhteisö
Elämäntaito Yleinen

Uutta kohden

lauantai, elokuu 15, 2020

No nyt se on totta. Pitkäaikainen unelma toteutui ja meillä on nyt oma mökki. Tai loma-asunto. Tai no, itse asiassa ihan uusi kotitalo.

Blogiani seuranneet muistanevat kuinka alkukesästä kirjoittelin meidän laantumattomasta mökkikuumeesta. Vaikka kuinka laskettiin ja mietittiin, pakko oli todeta, ettei meillä ollut varaa nykyisen kotimme lisäksi sellaiseen mökkiin kuin unelmoimme eikä etenkään siltä osaa Saimaata, mistä halusimme.

Meillä on muutaman vuoden ajan ollut Saimaalta vuokramökki ja sen kautta tullut myös huomattua, että kesäkausi on jatkuvaa ajoa ja tavaroiden roudaamista kahden paikan välillä. Ja oikeastaan siitä se ajatus sitten lähti. Entäpä, jos se mökki olisikin samalla koti? Olisikin vain yksi paikka. Koti, joka olisi samalla myös se paljon kaivattu loma-asunto. Ja tarvitseeko sen mökin olla välttämättä erämaassa, jos järvi on lähellä?

Koronan aikana tuli myös entistä voimakkaammin todistettua, miten iso merkitys luonnolla on meidän hyvinvointimme kannalta. Metsä ja järvi ovat tulleet vuosi vuodelta yhä merkityksellisemmiksi ja läheisimmiksi.

Kaikki tapahtui loppujen lopuksi hyvin nopeasti. Niin nopeasti, että heikkoina epävarmuuden hetkinä jopa mietin, että mitä tulikaan tehtyä. Otimmeko liian suuria riskejä uuden asuinpaikan ja nykyisen asuntomme myymisen kanssa?

Vaikka avoinna olevia asioita on vieläkin, onneksi tällä hetkellä on paljon enemmän hyvän mielen tunteita ja luottamusta tulevaan. Muutamia kompromisseja jouduttiin tekemään, jotta talous pidetään jatkossakin hanskassa.

Ihan omaa rantaa emme saaneet, mutta muutaman kymmenen metrin päässä terassistamme samettinen hiekkabiitsi odottaa uijaa tai veneilijää. Ja saatiin me myös silmän kantamattomiin rantamaisemaa Saimaan huippupaikalta. Ja marjamaat ihan kotiovelta. On etuoikeutettua saada asua ja elää näin hienossa ympäristössä.

Viime viikot ovat menneet remonttia tehdessä. Pieniä ylläreitäkin on tullut, kuten ylimääräisiä rahareikiä ja korjaustarpeita, mutta pikku hiljaa saamme muokattua uuden kotimme toivotunlaiseksi.

Mukavaa on ollut huomata, että vaikka meissä ei kummassakaan minkäänlaista sisäistä remonttireiskaa asustele, siltikin yllättävän paljon pystyy itse tekemään. Maalipensseli ja petsilasta pysyy tumpelommankin kädessä. Ja uskokaa tai älkää, Youtuben videoista voi oikeasti oppia paljon.

Viimeisin voimanponnistus oli kahden makuuhuoneen tapetoiminen. Etukäteen vähän jännitti kuinkahan siinä tulee käymään, mutta hyvin kävi. Vaikka perhesopu oli välillä koetuksella, lopputuloksena oli kaksi raikkaan uuden ilmeen saanutta huonetta.

Siunaan myös niitä kaikkia taitavia kylän miehiä, jotka ajavat pihaan milloin lautakuorma lavalla, milloin putkimiehen setti pakissa. Hetken päästä on uutta kaidetta tai toimiva vesipiste. On ollut ilo huomata, miten paljon osaamista ja ammattitaitoa näinkin pienestä kunnasta löytyy.

Remppaa pukkaa.Työhuone puhkeaa kukkaan.Ja makkarissa saa aamuisin herätä linnun lauluun.

Hommaa piisaa, mutta pikku hiljaa askel askeleelta eteenpäin. Jos kaikki menee hyvin, vielä tämän vuoden aikana meidän asuinpaikkakuntamme tulee vaihtumaan. Ehkä meidän nopeita liikkeitä kuvaa myös se, ettemme oikeastaan vielä tässä kohtaa tiedä uudesta kotikunnastamme paljoakaan.

Wikipedia kertoi, että tätä etelä-savolaista kuntaa on siunattua melkoisella vesistörunsaudella, kokonaispinta-alasta vesistöä on peräti 36 prosenttia. Hieman nieleskelin huomatessani, että vakituisia asukkaita on vain reilut 2000, tosin kesäkuukausina tässä merkittävässä mökkikunnassa väkimäärä kolminkertaistuu.

Tämä on pienin paikkakunta, missä olemme koskaan asuneet. Hiljainen talvikausi vähän mietityttää, mutta katsotaan, miten meidän elomme täällä sujuu ilman katuvaloja ja kaupungin suomia palveluita. Tällä hetkellä nimittäin näyttää myös siltä, että suunniteltu talvikausi Etelä-Espanjassa jää koronan vuoksi haaveeksi.

Isoja muutoksia elämässä siis luvassa. Saavuttaakseen jotain uutta joskus on vaan pakko uskaltaa ja heittäytyä intuitionsa varaan. Tässä kohtaa tuntuu oikein hyvälle.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

 

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Arja Huovinen lauantai, elokuu 15, 2020 at 19:35

    Onnea Anne ! Viel ei ole pimeä ja nykyään kivoja patterivaloja löytyy äijäkaupoista ja päähän valotikka!

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 09:06

      Kiitos Arja. Valaistusta pitää meidän kyllä parantaa. Sitä jotenkin on alkanut kummasti huomaamaan, että onpa iltaisin pimeää. Otsalamput tarvitaan, jos illalla mielii lenkille 🙂

  • Reply Maarit / Sopusointuja sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 08:14

    Paljon onnea teille rohkeille uusista kuvioista! <3
    "Saavuttaakseen jotain uutta joskus on vaan pakko uskaltaa ja heittäytyä intuitionsa varaan. Tässä kohtaa tuntuu oikein hyvälle" – niin allekirjoitan tuon. Itse olen todellinen vellihousu asumisen suhteen, en millään voisi ainakaan näillä näkymillä muuttaa pois ja muualle juuri viihtymisen kantilta.
    Upeat maisemat ja luonnon rauha heijastuvat tänne asti kuvista; innolla seurataan projektin edistymistä ja tästähän saat mainion uuden kulman blogin kirjoittamiseen, kun kirjoittelet uudenlaisesta elämästänne 🙂
    Tsemppiä remonttiin ja mukavaa elokuun jatkoa!
    Maarit

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 09:04

      Kiitos Maarit. Mein muttamista varmaan helpottaa sekin, ettemme ole koskaan olleet mitenkään kiintyneitä mihinkään asuinpaikkaan tai asuntoon. Nykyisessä kodissamme tuli asuttua 12 vuotta, mikä on meille pisin aika samassa paikassa 🙂 Ehkä me vaan ollaan sellaisia, jotka tietyin aikavälein tarvitsevat muutosta. Tämä luonto ympärillämme on kyllä kovin ihastuttavaa.

  • Reply Aila ja Juha sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 12:23

    Wau! Olettepa tehneet rohkean ratkaisun. Moni asia tuntuu tosi hienolta. Kaikkea hyvää teille jatkossakin.

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 16:29

      Kiitos Aila. Tässä elämäntilanteessa tuntui hyvältä tehdä muutoksia. Ei tartte sitten myöhemmin miettiä, että tässäkö tää oli 🙂

  • Reply Merja sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 14:59

    Rohkeita olette, onnittelut ratkaisusta. Ostimme oman työlaitoksemme, kun olin 60v ja jäämässä parin vuoden päästä eläkkeelle. Mieheni oli jo eläkkeellä ja hyväkuntoisena odotteli jotain puuhastelua. Pari vuotta kului ja puuhaa sekä sopeutumista riitti. Kaupunkiasunnosta emme uskaltaneet luopua enää näin ”vanhoina”. Nyt viisi vuotta on kulunut, mies nauttii, mutta minä en niinkään. Kaipaan ns. seuraelämää, lue sosiaalisia kontakteja, kaupunkia, toreja, kahviloita ja ihmisiä. Saas nähdä kuinka tässä käy, kun nivelreumakin putkahti yhtäkkiä ja mökillä on aina kaikenlaista fyysistäkin puuhaa, joita tautini hieman haittaa. Tottapuhuen haluaisin asua ainakin talvet etelässä. Juureni eivät ole maalla, olen läpikotaisin kaupunkilainen. Mutta, onneksi mieltänsä saa muuttaa ja mennä sen mukaan.

    • Reply Annemaria sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 16:26

      Onni on minusta siinä, ettei minkään tarvitse olla ikuista. Minäkin nautin kaupungeista ja elämästä aina hetkittäin, mutta nykyisellään suurin ja pysyvin nautinto tulee luonnosta ja siihen liittyvistä aktiviteeteista. Voi olla, että suurin haaste meille tulee talvesta. Mieluusti olisimme lähteneet jälleen edes pieneksi hetkeksi talvea pakoon etelään, mutta näyttää siltä, että korona on päättänyt puolestamme toisin.

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 17:44

    Onnea uudesta kodista! Isoja muutoksia tosiaan, ja kokeilemalla selviää, onko tämä juuri se teidän juttu. Kuka tietää, ehkä ihastutte talven rauhaan ettekä enää halua karata etelän lämpöön. 😉 Ihania aamu- ja iltauinteja!

    • Reply Annemaria maanantai, elokuu 17, 2020 at 08:04

      Voi kiitos Marika. Valaistu hiihtolatu näyttää kulkevan ihan talon vierestä, joten eihän sitä tiedä vaikka löytäisi itsestään sisäisen hiihtelijän 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 21:46

    Onnea uuteen kotiin! Hienot maisemat teillä ainakin näyttää olevan. Me teimme 10 vuotta sitten ison elämänmuutoksen muuttamalla Lahteen pienemmältä paikkakunnalta. Miehellä vaihtui työpaikka ja lapsilla koulut. Minä olin ainoa, jonka työpaikka säilyi ennallaan mutta oli kauempana kuin aikaisemmin. Ilman kasvukipuja muutosta ei selvitty mutta lopulta kaikki loksahti paikoilleen. Meillä on mökki Heinolassa ja siellä vietämme paljon aikaa kesäisin. Korona-aikaan mökin merkitys on kasvanut. On joku paikka minne mennä kun kodin seinät alkaa ahdistaa.

    • Reply Annemaria maanantai, elokuu 17, 2020 at 08:09

      Kiitos Merja. Näin se juuri on. Muutoksissa harvoin, mikään menee ihan jetsulleen ja aina on yhtä auringonpaistetta. Kun lähes kaikki ympärillä vaihtuu se tuo myös erinäistä huolta. Ylläreihin pitää varautua. Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä ja ajan kanssa sopeutuu. Muutoksessa piilee kuitenkin aina jotain kutkuttavan ihanaa 🙂

  • Reply Stacy Siivonen tiistai, elokuu 18, 2020 at 16:31

    Ihana tiputapetti!
    En ole kyllä koskaan asunut kunnolla landella. Pienin paikkakunta taisi olla Jamestown, 3433 asukasta, mutta se oli heti suuremman kaupungin vieressä. Sitä paitsi se ei ollut varsinaisesti keskellä luontoa, vaan laitumia.

    • Reply Annemaria torstai, elokuu 20, 2020 at 22:00

      Kerrankos sitä elämässä erilaisia juttuja kokeilee. Saapa nähdä, miltä tuntuu 🙂

  • Reply Sini matkakuumeessa tiistai, elokuu 18, 2020 at 16:32

    Onnea uuteen kotiin. Hienolta näyttää 🙂

    • Reply Annemaria torstai, elokuu 20, 2020 at 22:00

      Kiitos Sini.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas tiistai, elokuu 18, 2020 at 21:11

    Onnea uuteen kotiin. Hienoissa puitteissa näyttää se olevan.

    • Reply Annemaria torstai, elokuu 20, 2020 at 22:01

      Kiitos Sari. Saimaan seutu vaan on vaan niin hienoa.

  • Reply elamanmakuisiamatkoja lauantai, elokuu 22, 2020 at 11:36

    Onnea rohkeasta ratkaisusta ja uudesta kodista! Ihanat maisemat hivelevät sielua ja elämä luonnon keskellä tuo paljon iloa. Toivottavasti viihdytte! 🙂

    • Reply Annemaria lauantai, elokuu 22, 2020 at 22:07

      Kiitos. Voi olla, että aluksi elämä metsän keskellä on outoa. Etenkin siinä vaiheessa, kun pimeys valtaa iltoja 🙂 Onneksi me molemmat olemme melkoisia luontofriikkejä 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, elokuu 22, 2020 at 13:37

    No ensimmäiseksi onnittelut, näyttää kaikin puolin idylliseltä ja ihanalta!

    Ja voi apua, paatunut kaupunkilaissydämeni hympsähti ja sanoi: ”sinäkin voisit!”. EI EI EI, ei nyt mitään maaseutukuumetta!

    • Reply Annemaria lauantai, elokuu 22, 2020 at 22:09

      Joskus pitää vaan kuunnella sisintään ja sitä, mitä oikeasti haluaa. Meille tässä kohtaa eläminen luonnon keskellä tuntui parhaalta vaihtoehdolta.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.