Andalusia Costa del Sol Espanja Fuengirola

Juhlahumua Fuengirolassa ja paluu maan pinnalle

sunnuntai, tammikuu 12, 2020

Huh, nyt voi varmaan jo hetkeksi huokaista helpotuksesta, sillä vuodenvaihteen melkoinen juhlakimara on saatu päätökseen.

Espanjassa tehdään arjesta juhlaa

Melkoista juhlakansaa nämä espanjalaiset vaan ovat. Kalenterissa vilisee juhlapyhää ja fiestaa siihen malliin, että ihan vakavasti on pitänyt miettiä, että missä välissä paikalliset oikein ennättävät töitä tekemään. Ja kaikkia juhlapäiviä vietetään asiaan kuuluvasti: hyvän ruuan merkeissä, sosiaalisesti, äänekkäästi ja pitkälle aamutunneille. Välillä lauletaan, taputetaan ja tanssitaan. Arriba!

Virallisten juhlapyhien lisäksi kullakin itsehallintoalueilla on omia vapaapäiviä, kaupungeilla ja kylillä lisäksi omia paikallisjuhlia, joita vietetään yleensä koko yhteisön voimin.

Mielenkiintoinen ilmiö on, että lisää juhlapyhiä saadaan sillä, että juhlapyhän sattuessa sunnuntaille seuraava arkipäivä on myös vapaa. Ja jos juhlapäivä sattuu torstaille, usein myös perjantai pidetään vapaapäivänä. Toisaalta tämä kaikki ruokkii entisestään espanjalaisten sosiaalista elämäntapaa. Perheelle ja ystäville on enemmän aikaa. Mikäli olet kiinnostunut näkemään millaisia juhlia espanjalaisten vuoteen kuuluu, kurkkaa täältä.

Joulua vietettiin meillä varsin rauhallisesti. Uutenavuotena ja loppiaisena sen sijaan pantiin bilevaihde päälle.

Uudenvuodenbileet vapputunnelmissa

Uudenvuodenaattona osallistuimme Fuengirolan kaupungin järjestämään vuodenvaihteen juhlaan kaupungintalon aukiolla. Kaupunki kustansi paikallaolijoille siideriä, bilerekvisiittaa ja viinirypäletölkkejä, joiden rypäletusinan söimme oikeaoppisesti vuoden 12 viimeisen sekunnin aikana. Bilebändi piti huolta tunnelmasta lattarimeiningillä.

Meitä nauratti, että ilmiselvästi nyt oli mennyt vappu ja uusivuosi sekaisin, sillä harvoin sitä on tullut koristeltua itseään uudenvuodenaatoksi serpentiinillä ja vappuhatulla puhumattakaan vappupilleistä ja -nenistä.

Menomatkalla ihmettelimme, miten rauhallista uudenvuoden aattoiltana kaupungin keskustassa oikein olikaan. Suurin osa ravintoloista oli kiinni ja niissä paikoissa, mitkä olivat avoinna, oli lähes poikkeuksetta yksityistilaisuus. Hädin tuskin missään näkyi ketään. Vuoden viimeisellä tunnilla olisi odottanut kaupungin keskustassa joltisenkin riehakasta menoa.

Syy tähän selvisi vähän myöhemmin. Puolen yön jälkeen taivaltaessamme takaisin kohti kotikulmia ravintolat vasta availivat oviaan. Paikallisten juhliminen näytti alkavan vuoden vaihtumisen jälkeen.

Kaupungintalon aukiolla oli hyvä meininki.

Itämaan kuninkaat saapuivat

Pian uudenvuoden jälkeen koitti loppiainen, joka espanjalaisittain vastaa ehkä enemmän meidän joulua. Tuolloin Itämaan tietäjät, Caspar, Melchior ja Balthasar, saapuvat näyttävissä kulkueissa ja tuovat lapsille lahjoja ja tuhmille hiilenkokkareita. Fuengirolaan kolmikko saapui helikopterilla.

Olimme seuraamassa Fuengirolan keskustassa loppiaisaaton kulkueita melkoisessa ihmispaljoudessa ja saimme osamme karkkisateesta. En tiedä onko uskomista, mutta Fuengirolan kaupungin nettisivuilla väitettiin, että heitettäviä makeisia olisi ollut peräti 33 tonnia. Sehän on ihan järkyttävä määrä! Melkoisen saaliin näytti useampikin keränneen. Jos uudenvuoden aattona oli vappumeininki, loppiainen oli selvästi karnevaalihenkinen.

Karkit kelpasivat pienille ja vähän isommille.Perinneleivonnainen Roscon kuuluu ehdottomasti espanjalaiseen loppiaiseen.

Shoppailua, josta tuli hyvä mieli

Loppiaisen jälkeen alkoivat perinteiset alennusmyynnit ”rebajaiset”. Käytiin miehen kanssa kiertelemässä niin Fuengirolan suurimmassa tavaratalossa Mijaksen El Corte Inglesissä ja ostoskeskus Miramaressa.

Kyllä se nyt on todistettu, ettei meitsistä ole enää kunnon shoppailijaksi. Vaikka hyviä alennuksia olikin, en jotenkaan osannut ihmispaljoudessa mitään ostaa. En nykyisin ole edes niin kiinnostunut kaupoissa kiertelystä ja ilmiselvästi minusta on tullut myös paljon harkitsevaisempi kuluttaja. Hyvä niin.

Sen sijaan suurta mielihyvää tuotti hyväntekeväisyyskirpputori, jonne poikkesin ihan sattumalta. Kutakuinkin Fuengirolan juna-aseman ja Feria-alueen puolivälissä junakadulla sijaitsee riippumattoman Cudeca-säätiön kirpputori, jonka tuotto menee syöpäsairaiden palliatiiviseen hoitoon.

Säätiön perustajan, englantilainen Joan Huntin, aviomies kuoli syöpään 1991, jonka jälkeen hän päätti pyhittää elämänsä parantumatonta syöpää sairastavien potilaiden ja heidän omaistensa elämän helpottamiseen. Säätiö ylläpitää Benalmadenassa saattohoitokotia.

Varoja yhdistys kerää lahjoistusten lisäksi mm. vapaaehtoisten työntekijöiden pyörittämillä kirpputoreilla eri puolilla eteläistä Espanjaa. Fuengirolan kirpputori ottaa vastaan lahjoituksina vaatteita, kenkiä, astioita ja erilaista kodintavaraa sekä myös huonekaluja, jotka toimitetaan Malagan myymälään.

Katsokaapa, minkälaisen löydön tein tuolta kirpputorilta. Päätin, että Fuengirolan kauden päätteeksi laitan hyvän kiertämään ja luovutan osan vaatteistani tälle kirpputorille. Rikka rokassa, mutta näin tärkeän asian puolesta tehtävää työtä haluan ehdottomasti olla tukemassa. Menkää käymään tuolla kirppiksellä ja jos teillä on ylimääräistä hyvää tavaraa, viekää mukananne.

Juhlamekko kahdeksalla eurolla.

Pudotus arkeen

Nyt alkoi meitsillä sitten, jos ei ihan tipaton tammikuu, niin jonkinlaiset nenänvalkaisuviikot. Kyllähän se niin on, että jatkuvat juhlat ja hyvä seura saavat kumoamaan viinilasillisia herkemmin kuin muulloin. Mutta hauskaa  on ollut, vaikka nyt tuntuukin hyvältä asettautua viettämään rauhallisempaa ja kuivempaa normiarkea.

Pudotus arkeen tulee olemaan tällä erää monella tapaa melkoinen. Pakko on sanoa hetkeksi hyvästit kaikelle Espanjan ihanuudelle ja lennellä takaisin Suomen kamaralle töitä puurtamaan. Vähän kyllä huolettaa, mitä tuleman pitää ja miten sitä taas osaa vaihtaa työmoodin päälle. Elämän sietämättömään keveyteen alkoi jo liian hyvin tottua.

Mutta toisaalta minusta kontrastit tekevät elämästä parempaa ja rikkaampaa. Tarvitaan juhlaa ja tarvitaan arkea, carambaa ja raatamista. Tarvitaan highlighteja ja tarvitaan tylsyyttä. Kukapa sitä jaksaisi kultajyviä koko ajan syödä? Puisevilta ne alkavat ennen pitkää maistua.

Tapakset vaihtuvat nyt vähäksi aikaa ruisleipään, Iberico Aitonakkeihin ja viini terveellisempiin juomiin. Erinomaista uutukaista vuotta teille kaikille.

PS: Blogin Facebook sivulla on menossa kilpailu, jossa arvotaan liput kahdelle ensi viikonlopun, 17. – 19.1.2020 Matkamessuille Helsingin Messukeskuksessa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Reeta sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 13:10

    Kylläpäs aika riensi äkkiä aurinkorannalla!
    On ollut tosi mukava seurata eloanne siellä ja tutustua blokissasi uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin ja asioihin. Meikälläkin on entisestään vahvistunut halu päästä itsekin sinne pitemmäksi aikaa ja olenkin jo hyvissä ajoin joulun jälkeen alkanut isäntää kypsytellä ajatukseen, että ensi vuonna.

    • Reply Monika sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 14:14

      Onpa ollut tosi mielenkiintoista lukea sun blogia Espanjasata. Olet myös antanut lukijoille hyviä vinkkejä, paikoista, ravintoloista ja ruoasta. Kiitos.

      • Reply Annemaria sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 19:00

        Kiitos Monika 🙂 Tässäkin kohtaa on ollut kivaa laittaa hyvä kiertämään. Saan itsekin paljon hyviä vinkkejä muilta bloggaajilta.

    • Reply Annemaria sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 23:09

      Erinomainen suunnitelma sinulla Reeta. Toivottavasti saat myös isännän idean taakse. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kyllä kannattaa. Melkein tekisi mieli sanoa, että olkaa kaksi kuukautta

  • Reply Pirjo sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 17:48

    Olen lukenut jokaisen kirjoituksesi ja odottanut aina innolla seuraavaa.
    Olin myös syksyllä kuusi viikkoa Fugessa ja kerran näinkin sinut ja miehesi, kävelimme jonkin matkaa peräkkäin, markkinoille luulisin. En vaan kehdannut tulla juttelemaan. Asuimmekin ilmeisesti lähekkäin ”härän” lähettyvillä. Ehkä sitten ensi syksynä……
    Ihanaa vuoden jatkoa sinulle ja miehellesi.

    • Reply Annemaria sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 19:05

      Olisit vaan tarttunut Pirjo rokeasti hihansuusta. Täytyy myöntää, että vaikka moni on minut katukuvassa tunnistanut ja tullut juttusillekin, vieläkin tulee sellainen outo olo, kun saa tällaista huomiota. En ole oikein tottunut julkisuuteen 🙂 Vaan blogia on ollut niin kivaa kirjoittaa ja jakaa muiden kanssa kokemuksia. Ehkä vielä jossain vaiheessa noilla hoodeilla tavataan.

  • Reply espanjaan sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 22:11

    Olitpa saanut ihanat kuvat tuosta loppiaismeiningistä. Miten noin lähelle pääsitkin? Tuo juhliminen on minullekin ollut uusi juttu Aurinkorannikolla, juuri nuo kulkueet ja väentungokset. Ehkäpä siellä on vain niin helppo myös lähteä ulos juhlimaan, kun ei palele 🙂 Julkkismeininki on minullekin kovin vieras asia, mutta onpa jokin kerta tullut jo koetuksi sekin. Ei kadulla, mutta jossain suomalaisten tilaisuudessa: ”Oletko se sinä, joka kirjoittelee sitä blogia…?” Hassua. Mutta tapaamiset ovat ihan poikkeuksetta olleet myös kivoja ja palkitsevia. On ollut kiva kuulla, että juttujamme luetaan ja niistä jopa tykätään. Hyvää arjen jatkoa vain sinullekin!

    • Reply Annemaria sunnuntai, tammikuu 12, 2020 at 23:18

      No, ehkä vähän piti ”raivata” tietään päästäkseen eturiviin. Ilmastolla on iso merkitys siinä, että kaikenlaisiin ulkona tapahtuviin juttuihin niin mielellään osallistuu. Ja väkisinkin tuo paikallisten juhlafiilis tarttuu. Ihana asia se on, että lukijoita on ja saa kannustavaa palautetta. Mukavaa kevään odotusta sinullekin Aila.

  • Reply Reissausta ja ruokaa maanantai, tammikuu 13, 2020 at 15:37

    Kiva nähdä kuvia siitä mitä Fugessa tapahtui uutena vuotena ja loppiaisena, me ku ei jakseta täältä maaseudulta lähteä rannikolle varsinkaan iltamenoihin.

    Uutena vuotena täälläkin ihmetytti, että ne muutamat raketit poksauteltiin vasta viiveellä keskiyön jälkeen. Kai kaikilla on niin kiire syödä ne rypäleet, sen jälkeen rupatella ja vasta sitten siirtyä juhlimaan 🙂

    Nyt sitten selvisi, miksi olen nähnyt nyt tammikuussa siellä täällä karkkeja maassa – loppiaisjuttujahan se 🙂

    • Reply Annemaria maanantai, tammikuu 13, 2020 at 23:40

      Raketit eivät näyttäneet kuuluvan Fuengirolan uuteenvuoteen. Muutamaa satunnaista rakettia lukuunottamatta, ei paljon ilotulitteet keskustassa paukkuneet. Nyt kun tarkemmin mietin, niin enpä nähnyt raketteja kyllä myynnissäkään missään. Melkoista yökyöpelikansaa paikalliset kyllä ovat. Siinä vaiheessa bileet vasta alkoi, kun me suunnistettiin nukkumaan 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.