Alavireinen syyskuu ja tulevia matkoja

Syksyllä on kumma vaikutus. Niin paljon kuin syksyn pirteistä keleistä ja väreistä pidänkin, syksy saa minussa aikaan tunnepuolella jonkinasteista alavireisyyttä. Syksy enteilee kesän kuolemaa ja kantaa mukanaan tietoisuuden talven tulosta. Pimeys ja kylmyys ottavat vallan.

Vaikka en missään nimessä ole masennukseen taipuvainen, tämä syksy on ollut poikkeuksellinen. Olen huomannut itsessäni piirteitä, jotka eivät ole käyttäytymiselleni tyypillisiä. Se, että aamuisin on vaikeaa nousta ylös, on tavallista. Mutta se, että heräilen öisin miettimään kaikenlaisia asioita, on outoa. Kaikki te, joita yö valvottaa tiedätte, että yleensä asiat saavat yöaikaan tumman sävyn.

Toinen asia, jota en tunnista omakseni, on tietynlainen tarmottomuus. Valon vähenemisen myötä tuntuu kuin valo sisälläni myös vähenisi. En jaksa innostua asioista samaan tapaan kuin aiemmin. Lenkille meno on pakkopullaa, en oikein saa aikaiseksi tavata edes ystäviä ja parisuhteessakin mennään kuin parasta ennen päiväys olisi ohitettu.

Oma olemus tuntuu nuhjuiselta ja harmaalta kuin syksyinen sadepäivä. Peilistä tuijottaa takaisin kaksi väsynyttä silmää. Vanhenemisen tuomia muutoksia omassa kropassa on entistä vaikeampaa hyväksyä. Eikä mielialaa yhtään nosta vyötärölle kertyneet makkarat.

Parantaakseni tilannetta edes jotenkin päätin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä suustani laitan sisään. Makeanhimoon söin sokeria ihan turhan paljon ja siksi aloitin karkkilakon. Sillä seurauksella, että suklaata, mielialalääkettäni, tekee aivan kamalasti mieli. Siis aivan järkyttävän paljon. Saapa nähdä kuinka kauan pystyn pitämään mielihaluni aisoissa.

Olen varma, että tämä alavireisyys on ohimenevää. Elämä on sellaista, ettei aina jaksa mennä täysillä ja olla tarmokas. Ehkä me vaan tarvitsemme välillä aikalisiä, joilloin voi taivaltaa ilman tehopisteiden vaatimusta. Vetäytyä hetkeksi omaan poteroonsa omassa rauhassa tutkailemaan omia mielentilojaan ja tuntemuksiaan.

Ehkä tässä syksyssä kaikkein parasta on tietoisuus tulevista mukavista matkoista. Tarkimmat blogini lukijat ovat varmaan rivien välistä joissain kohdin huomanneet, että muuttolintuvaihe Espanjaan koittaa meille jälleen tänä syksynä.

Niin, olemme vuokranneet Fuengirolasta saman asunnon kuin vuosi sitten ja loppusyksystä marraskuinen ankeus vaihtuu Andalusian auringon alle. Viime vuotinen kokemus talven vietosta Costa del Solilla oli niin hyvä, että päätimme ottaa homman uusiksi.

En olisi koskaan voinut uskoa, että menemme toistamiseen samaan paikkaan. Ehkä tämä kertoo omalta osaltaan siitä, kuinka hyvin Fuengirolassa viihdyimme. Menimme kokeilemaan sillä periaatteella, ettei meillä ole mitään hävittävää, vaikka Fuengirola-aika olisi osoittautunut huonoksi päätökseksi. Toisin kävi. Viihdyimme paremmin kuin osasimme odottaa.

Jotensakin on vapauttaa mennä tuttuihin ympyröihin uudelleen, vähän niin kuin kotiinsa menisi. Kun laukut on purettu, voi asettautua taloksi ja siirtyä kotoisaan elämään.

Odotamme innolla myös näkevämme uusia puolia Andalusiasta. Vaikka viime talvena kiersimme monessa uudessa paikassa, paljon jäi näkemättä. Andalusia jäi matkailullisesti kesken.

Loppuvuoden aikana aiomme käydä Atlantin puolella Cadizissa. Olen käynyt yksin muutama vuosi takaperin tuossa kaupungissa, mutta silloin en vaan jotenkin päässyt sinuksi paikan kanssa. Päätin antaa Cadizille uuden mahdollisuuden. Katsotaan miltä kaupunki tuntuu nyt kaksistaan.

Toinen toivekohteemme tänä vuonna on ihana, ihana Sevilla. Aiemmalla reissullani Sevillaan tarkoitukseni oli viettää siellä vain muutama päivä. Tykästyin kaupunkiin kuitenkin niin paljon, että siellä vierähtikin kokonainen viikko. Palan halusta viedä mieheni moniin Sevillan mielenkiintoisiin kaupunginosiin.

Talvea tässä siis odotetaan ihan innoissamme. Uskaltaako oikein sanoakaan kuinka hyvältä tuntuu tietoisuus siitä, että pimeydestä voi astua valoon ja kylmyydestä aurinkoon. Tästä on alavireisyys kaukana.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Marju perjantai, syyskuu 20, 2019 at 15:12

    Fugeen lähtöä odotellaan täälläkin, ehkä näemme siellä ☀️

    • Reply Annemaria lauantai, syyskuu 21, 2019 at 12:39

      Ihanaa! Ota kiinni hihasta, jos kadulla tunnistat.

  • Reply Piyya lauantai, syyskuu 21, 2019 at 09:16

    Ihanaa, että löysitte paikan jossa pääsee eroon tästä masentavalta pimeydestä ja alavireisyydestä ja jossa viihdyitte niin hyvin.

    • Reply Annemaria lauantai, syyskuu 21, 2019 at 12:50

      Valolla on kumma vaikutus. Vuosi vuodelta talvi alkoi tuntumaan yhä rasittavammalta. Tosi iloinen olen siitä, että nykyinen elämäntilanne mahdollistaa tällaisen irtioton.

  • Reply Merja keskiviikko, syyskuu 25, 2019 at 23:26

    Veit sanat suustani. Tämä joka syksyinen alakulo jäytää täälläkin. MUTTA, lokakuussa pitäisi helpottaa, Fuge odottaa. Ja Sevilla, jonka haluan ehdottomasti nähdä. Kolmen Benalmadenan syksyn jälkeen kokeilemme vähän isompaa cityä ja menemme Fuengorilaan. Hieman epäröin, mutta toivottavasti turhaan. Olen lukenut blogistasi kaikki viime vuoden jutut moneen kertaan, joten emmeköhän viihdy sielläkin hyvin.

    • Reply Annemaria torstai, syyskuu 26, 2019 at 18:35

      Ihania suunnitelmia teilläkin 🙂 Vähän makuasia kummasta tykkää enemmän Fugesta vai Benalmadenasta. Itse lämpenen Fugelle, koska se on enemmän kaupunkimainen, mutta tiedän monta matkaajaa, jotka vannovat Benalmadenan perään. Talvikuukausina Benalmadena on mulle ehkä liian hiljainen. Sevilla on muuten ihan huikea. Kannattaa varata useampi päivä, siinä kaupungissa riittää nähtävää.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.