Haikeana, mutta hyvillä mielin

Se on loppu nyt. Nimittäin meidän puolen vuoden arki Espanjan auringon alla.

Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, puoli vuotta aurinkorannikkoelämää meni nopeasti, ihan liian nopeasti. Etukäteen hehkuttelin kaikesta siitä, mitä haluan tehdä lisääntyneellä vapaa-ajalla ja kaikista kiinnostavista paikoista, minne haluan matkustaa.

Paljonhan me tehtiin ja paljon matkustettiin, mutta niin monta asiaa jäi siltikin tekemättä. Espanjan opiskelu jäi vähän vaiheeseen, Sevillassa ja Cadizissa käymättä, niin monta mielenkiintoista ravintolaa testaamatta ja suunnitellulle padelkurssillekin menemättä. Jäi myös laihtumatta.

Lähtöhaikeuden ohella päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että minulla on ollut mahdollista tehdä tällainen irtiotto ja kokea yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. Jos emme olisi elämässämme tehneet tätä keikausta, olisin jäänyt paljosta hyvästä paitsi ja olisin monta mukavaa kokemusta köyhempi.

Mielenkiintoista on ollut huomata, kuinka kotiin palattuamme minua on alkanut ahdistaa kotimme tavarapaljous. Puoli vuotta on sujunut hyvin ilman kaikkea meitä ympäröivää materiaa, ilman että juuri mitään olisin ihmeemmin kaivannut. Monet ennen tärkeäksi koetut asiat ovat menettäneet merkityksensä. Päinvastoin olen alkanut ihmetellä, että mihin me loppujen lopuksi tarvitsemme tätä kaikkea tavaraa?

Rahapussi on nyt entistä köykäisempi, mutta kevyempi on myös mieli. En ole varmaan koskaan opiskelujen jälkeen aikuisiässä tehnyt näin vähän töitä, mikä on käytännössä tarkoittanut useaa palkatonta kuukautta. Olenpahan samalla oppinut myös kuluttamaan vähemmän, kieltäytymään monesta sellaisesta asiasta, jonka olisin aiemmin hankkinut sen kummemmin miettimättä.

Fuengirola kaupunkina jakaa mielipiteitä, eikä ihme. Muistan itsekin vallan hyvin loppuvuoden 2015, kun tulin Fuengirolaan ensimmäistä kertaa kahden kuukauden Espanjan turneelta. Paksulla ennakkoluulokerroksella kuorrutettuna näin vain rantakadun 70-lukuiset rumat kerrostalokolossit ja halvan näköiset muovikelmukuppilat. Kuulin joka puolella puhuttavan ”häiritsevästi” suomea ja silmät etsiytyivät kaljamukiensa ääressä viihtyviin punaneniin. Tuolloin en tuntenut kaupunkia lainkaan.

Nyt puolen vuoden kokemuksella tunnen kaupungin jo ihan toisella tapaa. Tiedän miten erilainen Fuengirola löytyy, kun suunnistan Los Bolichesista Fuengirolan vanhaan keskustaan. Tosin ei minulla mitään suomikaupunginosana tunnettua aluettakaan vastaan ole. Ennemminkin koen arjessa rikkautena, että omalla äidinkielellään voi vaihtaa muutaman sanasen tuiki tuntemattomien maamiestensä kanssa.

Eniten jään kaipaamaan merta ja pitkiä lenkkejä pitkin rantareittejä. Ja reissupäiviä, milloin mietittiin ihan vakavasti, että mennäänkö Granadaan vai Cordobaan, vai piipahdetaanko vain pikaisesti Malagassa. Tai ehkä sittenkin lounaalle Torremolinokseen?

Ja jumalaista merenelävien antia. Nyt ymmärrän, että mustekala ja simpukat ovat vain yleisnimityksiä äyriäisille, joita on kymmenittäin erilaisia.

Kaipaamaan jään myös edullista hintatasoa. Olemme syöneet ulkona ja notkuneet kahviloissa ihan eri malliin kuin Suomessa ikinä raaskisimme. Ruokakaupassa viisikymppiä on ollut iso raha.

Valoa, aurinkoa, lämpöä, elämää, kahviloita, kukkia, värejä, vihreyttä, puutarhoja, palmuja, valkoisia kyliä, viinejä, cavalasillisia, tapaksia, parvekelounaita, iloisuutta, laulua, tanssia, flamencokitaraa, padelia, pöytiintarjoilua, Mercadonaa, vihreitä papukaijoja, chirinquitoja… Kaikkea tätä minun tulee ikävä.

Andalusia on ravinnut meitä ilolla ja hyvällä ololla. Toivottavasti jotain tästä on välittynyt jutuissani, sillä meillä on ollut arjessa aika mukavaa.

Onnellisia päiviä ja elämän sietämätöntä keveyttä. Salud sille!

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Miika & Gia | matkakuume.net torstai, toukokuu 2, 2019 at 21:52

    Mä niin ymmärrän tämän mistä puhut! <3 Ja siis tietysti ymmärränkin, saman kokenena. Hassua, kun juuri eilen luin yhden vastikään kotiutuneen Fugeystävän statusta fb:ssä, missä hän melkein samoin sanoin kuvaili talveaan: elämänsä paras. Yksi meidänkin parhaita koskaan.

    Tällä hetkellä makaan kohtuullisen pienenkin ja hyvin askeettisesti sisustetun vuokra-asunnon sängyllä ja kirjoittelen, eikä tarkoitus ole missään vaiheessa rahata paljoakaan tavaroita varastosta tänne. Todellakin – mihin niitä kaikkia tarvitsee, kun on pystynyt elämään noin autollisella tavaraa puoli vuotta?

    Lisäksi voin kertoa, että kaipaan todella paljon lämpöä ja aurinkoa. Olin jotenkin elänyt kuvitelmissa, että Suomeenkin on saapunut kevät. Siis sellainen kevät, että on lämmin ja mukava olla. Nyt vaikuttaa siltä, ettei meillä ole tarpeeksi lämpimiä vaatteita, ellemme hae varastosta niitä. Ulkona sataa ja on harmaat, luntakin on luvattu. Kauppalaskua ehdin jo kauhistella.

    Ystävät ja kaiken toimivuus on ihanaa, samoin hanasta tuleva puhdas juomavesi. Elämää ja maailmaa alkaa katsomaan niin erilaisin silmin kun tekee pienen irtioton. Ihan kaiken suhteen.

    Tervetuloa takaisin tänne, kumotaan yksi meidän Champagnen pulloista jossain päin Suomea kun osutaan samaan aikaan, ja tehdään asiaksi osua. <3

    • Reply Annemaria torstai, toukokuu 2, 2019 at 23:02

      Gia ihana 🙂 Luulenpa, että sinä, minä ja aika moni muu Fugessa talvehtinut tunnistaa nämä fiilikset. Aurinko ja lämpö tekevät ihmiselle NIIN hyvää. Aika metkaa toi, että kotiin tullessa tajuaa, että on elänyt lähes puoli vuotta ilman kodin irtainta kaipaamatta siitä yhtikäs mitään. Konkretisoituu niin hyvin, että onnellisuuden tekijät ovat ihan muussa kuin materiassa.

      Eiköhän tämä arki ala auringon myötä tuntumaan paremmalta, kunhan se ensin tulee näkyviin 🙂 Jos tulette näille hoodeille, ota yhteyttä. Toinen yhteinen nimittäjä meillä saattais olla Saimaa ja Puumalan seutu, mikäli mökkeilyä harrastatte tänäkin vuonna. Mä tiedän yhden valtavan hyvän biitsin 🙂

  • Reply espanjaan perjantai, toukokuu 3, 2019 at 08:37

    Pieni haikeus täälläkin, ymmärrän paljon noista teidän fiiliksistä. Toki oma arkeni pyörii täällä tällä hetkellä hyvin pitkälti jälkikasvun ohjelmoimana, joten haikeus jää taka-alalle ja toisaalta helpottaa, koska juuri tuota taas oli ikävä Espanjassa. Ensi syksyn suunnitelmat on jo tehty, joten marraskuun pimeyttä ja loskaa emme täällä taaskaan koe. Todella kiva, että olette tuoneet sekä Fuengirolan toisen puolen että Aurinkorannikon muut mahdollisuudet esille. Yhteinen on missiomme!

    • Reply Annemaria perjantai, toukokuu 3, 2019 at 16:28

      Juuri tällä hetkellä Suomen räntäsateessa tuntuu siltä, että olisi pitänyt olla vähän pidempään. Hyviä suunnitelmia teillä ensi talvea varten. Niin se vaan on, että Andalusia jättää jäljen ja aiheuttaa riippuvuutta 🙂 Kiitos myös sinulle mukavista reissutarinoista. Kuten jutuistamme näkyy, ei ole käynyt meillä aika pitkäksi.

    • Reply Merja sunnuntai, toukokuu 5, 2019 at 19:12

      Voi kiitos ihanista jutuista, joilla toit Espanjan aivan ihon alle. Jään kaipaamaan kertomuksiasi, tulen kyllä tarkasti hyödyntämään niitä ensi syksynä.
      Oikein hyvää kesää täällä Suomessa tai missä ikinä kuljetkin. Toivottavasti ilahdutat meitä lukijoita edelleen hauskoilla ja informoivilla tarinoilla matkoiltasi.

      • Reply Annemaria sunnuntai, toukokuu 5, 2019 at 23:05

        Kiitos Merja lämmittävästä palautteesta 🙂 Toivottavasti löydät Andalusiasta yhtä riemastuttavia hetkiä kuin mekin. Jutut blogissa kyllä jatkuvat edelleen, vain kohteet vaihtuvat. Aurinkoa ja lämpöä sinunkin kesääsi.

  • Reply Pirjo lauantai, toukokuu 4, 2019 at 08:45

    Kiitos matkasta, minkä olen saanut kulkea kanssasi/kanssanne! Nuo tunteet on niin samat itsellä, mutta kun vielä osaat ne niin hyvin sanoittaa, ne kaksinkertaistaa omat hienot kokemukset. Janoan Espanjaa ja Fuengirolaa! Oma oleskelumme menneeltä talvelta kesti 2× 2 kuukautta (syksyllä ja kevätalvella) Mies toteutti haaveensa ja ajoi syyskuussa moottoripyörällä Suomesta. Sillä ajelimme Aurinkorannikolla jonkin verran, mutta kun se ei ihan ole minun juttuni, niin mieluummin kuitenkin valitsimme Renfen ja bussin. Ensi syksynä, jos Luoja suo, lennämme taas ”pakolaisiksi”, nyt hieman pidemmäksi aikaa. (Ah, tätä eläkeläisen vapautta!) Silloin aion hyödyntää näitä niin Sinun kuin toisen bloggaajan, Gian ja Miikan matkakohdekokemuksia valitsemalla sieltä kohteita, sillä paljon on meillä näkemättä ja kokematta. Joten kiitos vielä kerran! Hyvää kevättä ja kesää, räntäsateesta huolimatta!

    • Reply Annemaria lauantai, toukokuu 4, 2019 at 10:17

      Kiitos Pirjo itsellesi, kun olet viitsinyt juttujani lukea. Mulle on käynyt ihan samoin; hengitän ja kaipaan Espanjaa jo nyt, vaikka sieltä vasta palasimme. Teillä on loistavia suunnitelmia. Nauttikaa Aurinkorannikon ihanuudesta kaikilla aisteilla! Blogin kirjoittamista jatkan, vaikka kohteet vain vaihtuvat. Tosin polte Espanjaan on kyllä kova. On tainnut maa mennä syvälle ihon alle 🙂 Hyvää kesäaikaa teille molemmille.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.